NAVETASTA TUKIKELPOINEN RAVITALLI

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA NAVETASTA TUKIKELPOINEN RAVITALLI Toimivan ja tehokkaan tallin suunnittelu kohdetilan parsi- ja pihattonavettaan T E K I J Ä : Annika Suojärvi

2 2 (66) SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Luonnonvara- ja ympäristöala Tutkinto-ohjelma Agrologin tutkinto-ohjelma Työn tekijä Annika Suojärvi Työn nimi Navetasta tukikelpoinen ravitalli. Toimivan ja tehokkaan tallin suunnittelu kohdetilan parsi- ja pihattonavettaan. Päiväys Sivumäärä/Liitteet 60/6 Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Auli Teppinen, ProAgria Etelä-Suomi Tiivistelmä Työn tavoitteena oli suunnitella kohdetilalle parsi- ja pihattonavettaan tukikelpoiset ja mahdollisimman toimivat ravitallit. Suunnittelussa pyrittiin huomioimaan erityisesti työtehokkuus, tallin toimivuus ja valmiin rakennuskannan hyödynnettävyys. Lisäksi työssä haastateltiin hevostilallisia. Haastattelujen tarkoituksena oli tukea ja toimia ideointina suunnittelutyölle. Haastatteluissa käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Suunnittelussa hyödynnettiin Vertex BD- rakennussuunnitteluohjelmistoa, alkuperäisiä navetoiden pohjakuvia, valokuvaamista sekä kohdetilan haastatteluja. Kummastakin navetasta laadittiin kolme vaihtoehtoista tallia, joista yksi valittiin parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehdoissa esiteltiin kyseiseen navettarakennukseen tehtävät muutostyöt. Vaihtoehdoista parsinavetan osalta päädyttiin vaihtoehto A:han, koska se oli logistisesti järkevin. Vaihtoehdoissa B ja C oli myös huonosti varastointitilaa. Pihattonavetan osalta päädyttiin vaihtoehto C:hen, koska siitä saatiin pihatto- ja karsinajärjestelyiltään selväpiirteisin. Muissa vaihtoehdoissa ongelmana oli sokkeloisuus. Valittuihin vaihtoehtoihin esiteltiin mahdollisia töiden koneellistamismahdollisuuksia muun muassa lannanpoistoon ja ruokintaan. Vaihtoehdoissa esitettiin myös hevosten tarhaamisjärjestely kohdetilan ympäristössä sekä mahdolliset uusien rakennusten, kuten lantaloiden ja kuivikevarastojen sijainnit navettarakennuksiin nähden. Kohdetilan ympäristöön suunniteltiin myös ajoreitti, jota voitaisiin hyödyntää molemmissa navettoihin tehdyissä talleissa. Työssä noudatettiin maa- ja metsätalousministeriön asetusta tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista, joka asettaa ehdot rakennuksen tukikelpoisuudelle. Hevostalouden harjoittamiselle on olemassa kahta erilaista tukea, jotka ovat maaseudun yritystuki ja maatalouden investointituki. Molemmissa tulee noudattaa edellä mainittua asetusta. Työssä haastateltiin kahdeksaa hevostilallista. Haastattelujen tarkoituksena oli löytää mahdolliset hyödyt ja ongelmakohdat tuotantorakennuksen muuttamisessa talliksi. Isoin ja useimmiten esiintynyt haaste oli huonekorkeudessa, jota oli jouduttu kasvattamaan tavalla tai toisella useammalla eri tilalla. Haastatteluissa selvitettiin myös tilojen hevostenhoitotyöhön kuluvaa työaikaa, tukien hakua ja niiden saatavuutta, tallin toiminnallisuutta sekä muutostöistä aiheutuneita kustannuksia. Tulevaisuudessa työstä hyötyvät uudet tallin rakentamista suunnittelevat hevosalan harrastajat sekä alan ammattilaiset. Työstä voi saada uusia ideoita omalle talliprojektille sekä löytää vaihtoehdon uudisrakentamiselle. Toimeksiantaja voi halutessaan hyödyntää työtä omassa neuvontatyössään. Avainsanat hevostalous, investointituki, koneellistaminen, maatalous, rakentaminen, ravihevonen, tallit, työteho

3 3 (66) SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study Natural Resources and the Environment Degree Programme Degree Programme in Agriculture and Rural Industries Author Annika Suojärvi Title of Thesis From cattle barn to subsidy eligible trotting horse stable. Designing a functional and efficient stable from old cattle-ranch buildings. Date Pages/Appendices 60/6 Client Organisation /Partners Auli Teppinen, ProAgria Etelä-Suomi Abstract The goal of the work was to plan two stables for trotting horses on an old ranch. Stable design had to be eligible for subsidies. The planning took into account work efficiency, usability and already built structures of the farm. Horse ranchers were interviewed for background information on planning and designing the stables. Interviews for this work were carried out using qualitative method. For planning, multiple sources were used: Vertex BD-software for computer aided design, original plans of the ranch, photography and interviews on the end customer. Three plans were created for both barn buildings and for each, one was chosen as the best option. Options to convert an old cattle-barn to stable were introduced: Option A was chosen in this case because it was reasonable and the most usable. Options B and C were too low on storage space. For free-stall cattlebarn the option C was found most reasonable and usable compared to other options, that were either too complex to build or the rooms were in illogical order. Mechanization was considered in planning for example on manure removal and feeding. The work also included the plans for horse pasture and the locations of possible new buildings such as manure storage and bedding material storage. Plans were also made for trotting horse training route for both stables. The regulations of Ministry of Agriculture and Forestry of Finland for horse stabling buildings were followed in this thesis. These regulations set terms for subsidy backed construction of horse stables. Horse ranchers have two kinds of possible subsidies available for construction: agricultural business aid and investment aid for agriculture. Both of these subsidies follow the regulation set by Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. For this thesis, eight horse ranchers were interviewed. The purpose of these interviews was to find benefits and troubles when converting old buildings into stables. The most common challenge of these old buildings was the room height that had been too low before conversion project. The interview also included questions about the time spent on stable work, subsidies and availability, the functionality of current stables and building costs. In the future this work could benefit new horse ranchers or equine professionals who think about converting old, already existing buildings into stables. From this thesis, one can get new ideas and find options for building all-new buildings. The client organization can use this work for their own counseling work. Keywords horse ranching, agricultural investment subsidy, labor mechanization, farming, building, trotting horse, stables, work efficiency

4 4 (66) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO TALLIN RAKENTAMINEN JA KIINTEISTÖTEKNIIKKA Tuetun rakentamisen ehdot Yleistä rakentamisesta Karsinatalli Pihatto Sähkö- ja paloturvallisuus Valaistus ja ikkunat Ilmanvaihto Lantala TALLIN TUKITOIMINNOT Jätteiden käsittely ja kierrättäminen Tallin ja pihaton kuivittaminen Hevosten ruokinta ja vedensaanti Ruokinta- ja juottopaikat Ruokinta- ja juottoastiat Hevosten tarhaaminen ja laiduntaminen Hevosten ajoreitit TALLIEN SUUNNITTELU Haastattelut suunnittelun tukena Parsinavetta Vaihtoehto A Vaihtoehto B Vaihtoehto C Pihatto Vaihtoehto A Vaihtoehto B Vaihtoehto C JOHTOPÄÄTÖKSET Lupa-asiat Parsinavetasta 11 hevosen karsinatalli... 37

5 5 (66) Hevosten ruokinta Hevosten vedensaanti Hevosten tarhaaminen Tallin lantahuolto ja kuivittaminen Tallin lämmitys ja ilmanvaihto Pihatosta 26 hevosen talli Hevosten ruokinta Hevosten vedensaanti Hevosten tarhaaminen Tallin lantahuolto ja kuivittaminen Tallin lämmitys Hevosten ajoreitit Ajomahdollisuuksien riskimatriisi Kohdetilan ajoreitti Kustannukset PÄÄTÄNTÖ LÄHTEET LIITE 1: PARSINAVETTA, VAIHTOEHTO A LIITE 2: PARSINAVETTA, VAIHTOEHTO B LIITE 3: PARSINAVETTA, VAIHTOEHTO C LIITE 4: PIHATTO, VAIHTOEHTO A LIITE 5: PIHATTO, VAIHTOEHTO B LIITE 6: PIHATTO, VAIHTOEHTO C

6 6 (66) KUVALUETTELO KUVA 1. Parsinavetan pohjakuva yksinkertaistettuna (Suojärvi 2022) KUVA 2. Parsinavetta vaihtoehto A (Suojärvi 2022) KUVA 3. Parsinavetta vaihtoehto B (Suojärvi 2022) KUVA 4. Parsinavetta vaihtoehto C (Suojärvi 2022) KUVA 5. Pihattonavetan pohjakuva yksinkertaistettuna (Suojärvi 2022) KUVA 6. Pihattonavetta vaihtoehto A (Suojärvi 2022) KUVA 7. Pihattonavetta vaihtoehto B (Suojärvi 2022) KUVA 8. Pihattonavetta vaihtoehto C (Suojärvi 2022) KUVA 9. Parsinavetan tarhakartta KUVA 10. Parsinavetan lantala (Suojärvi 2022) KUVA 11. Pihattonavetan tarhakartta KUVA 12. Pihattonavetan lantala ja kuivikevarasto (Suojärvi 2022) KUVA 13. Suunniteltu ajoreitti kohdetilan ympäristöön (Suojärvi 2022) KUVA 14. SWOT-analyysi tuotantorakennuksen mahdollisuuksista tallikäyttöön (Suojärvi 2022)... 55

7 7 (66) 1 JOHDANTO Hyvin suunniteltu talli on toimiva: siellä on hyvä ilmanvaihto ja tarvittava valaistus turvalliseen työskentelyyn. Karsinatallissa hevosten karsinat on mitoitettu hevosten koon mukaan sopiviksi ja käyttäjille turvallisiksi. Hyvä talli on helposti puhdistettavissa ja lattiat eivät ole liukkaat. Tallissa sähkölaitteet on myös sijoitettu niin, että hevoset eivät pääse niihin käsiksi. Suositeltavaa olisi, että muita eläimiä ei myöskään pidettäisi samoissa tiloissa hevosten kanssa. (Halonen 2005, 9.) Toimivassa tallissa työskentely on jouhevaa ja helppoa, johon vaikuttaa muun muassa rehu- ja kuivikevarastojen sekä lantalan sijainti. Turvallisuuden ja yleisen siisteyden kannalta on tärkeää, että päivittäisessä työskentelyssä tarvittaville tarvikkeille ja työkaluille on omat paikkansa. Myös paloturvallisuuden kannalta on tärkeää, että tallissa esimerkiksi on mahdollisimman selkeät ja hyvin suunnitellut käytävät ulos. Tautien leviämisen ennaltaehkäisemiseksi paras tilanne olisi, jos pystyttäisiin mahdollistamaan, että lannan ja rehujen liikenne ei kohtaisi. (Halonen 2005, 8.) Ravitallissa ravivalmentaja toimii usein oman yrityksensä johtajana joko omassa tai vuokraamassaan tallissa. Valmentaakseen hevosia ravivalmentaja tarvitsee Suomen Hippoksen myöntämän lisenssin, joka oikeuttaa ajamaan ja valmentamaan hevosia. Ravivalmentaja voi toimia myös ohjastajana raveissa, mutta Suomessa on myös valmentajia, jotka ovat keskittyneet ainoastaan hevosten valmentamiseen. Ravivalmentaja vastaa muun muassa hevosten valmentamisen lisäksi usein myös varsojen opettamisesta ja hevosten kengittämisestä. (Suomen ravivalmentajat ry julkaisuaika tuntematon.) Opinnäytetyön tavoitteena on suunnitella kaksi toteutuskelpoista tallia olemassa oleviin navettarakennuksiin. Molempien tallien tulee olla tukikelpoisia. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii ProAgria Etelä-Suomi.

8 8 (66) 2 TALLIN RAKENTAMINEN JA KIINTEISTÖTEKNIIKKA Eläimillä on omat fysiologiset ja luonnolliset tarpeensa, jotka täytyy ottaa huomioon eläintenpitopaikassa. Paikan tulee myös edistää eläinten terveyttä. (Eläinsuojelulaki 1996/247 3.) Hevosilla on oltava tarkoituksen mukainen pitopaikka ja mahdollisuus ulkoiluun tarhassa. Hevostenpitopaikassa ei saa olla jatkuvasti hevosia pelästyttäviä äkillisiä ääniä. (Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 588/ ) Myöskään jatkuvassa yli 65 desibelin melussa ei voi pitää hevosia (Hevosenomistajan opas 2015; valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 2010/588 4 ). Hevosten pitopaikat täytyy rekisteröidä asianmukaisesti Ruokavirastolle. Rekisteröinnin yhteydessä ilmoitetaan, millaista toimintaa talli harjoittaa. Toiminta voi olla ammattimaista, harrastusluontoista tai muuta toimintaa, johon luetaan esimerkiksi sirkus ja eläintarhat. Hevosten pito on ammattimaista, kun kyseessä on hevosten valmennus, kasvatus, vuokraaminen, hoitaminen tai kouluttaminen. Ammattimaista toimintaa ovat myös esimerkiksi ratsastuskoulut, joissa asiakkaita opetetaan ratsastamaan. Hevostila voidaan määrittää ammattimaisuudeksi tai muutoin laajemmaksi hevosten pidoksi silloin, kun hevosia on yhteensä vähintään kuusi. (Ruokavirasto julkaisuaika tuntematon.) Tallin rakentamisen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon eri rakennusten ja koneiden elinkaari, korjaus- ja ylläpitokustannukset, työmäärä sekä kehittämis- ja laajentamismahdollisuudet. Lisäksi on hyvä huomioida myös maisemaan ja rakennuksen sijoittamiseen tai sijaintiin vaikuttavat tekijät. Rakennuksen suunnittelussa on hyvä myös muistaa kaikki mahdollisuudet työn helpottamiseen ja vähentämiseen, kuten esimerkiksi eläinten ruokinnassa ja lannan poistossa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2017.) 2.1 Tuetun rakentamisen ehdot Maa- ja metsätalousministeriön asetusta tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista käytetään, kun hevostalous yritys haluaa hakea maatalouden investointitukea tai maaseudun yritystukea. Molemmissa tukimuodoissa tulee noudattaa asetusta, jotta yritys on tukikelpoinen. (Teppinen 2021.) Lisäksi kummassakin tuessa on myös muita ehtoja, jotka tulee ottaa huomioon. Maatalouden investointituki on tarkoitettu viljelijöille sekä elinkeinonaan harjoittaville tai sitä aloittaville maatalousyhteisöille. Tuen saamiseksi hakijan täytyy olla vähintään 18-vuotias ja hänellä on oltava riittävästi ammattitaitoa maatalouden harjoittamiseen. Tukea voi ja kannattaakin hakea yhdessä, mikäli maatilaa hallitsee useampi henkilö. Yhteisössä enemmistön ja määräysvallan tulee täyttää hakijaehdot, mutta maatalousyrittäjien yhteenliittymässä hakijaehtojen on täytyttävä kaikilla osakkailla ja osakkaista vähintään puolilla tulee osoittaa maataloutensa kannattavaksi yritystoiminnaksi. (Ruokavirasto julkaisuaika tuntematon b.) Investointituen saamiseksi maatila täytyy omistaa tai vuokrata. Vuokrattaessa hakijalla on oltava myös vuokrasopimuksesta Maanmittauslaitoksen kirjauspäätös. Maatilalla yrittäjätulon tulee olla tuenmyöntämisestä viimeistään viidentenä kalenterivuonna vähintään euroa. Maatilalla pitää myös noudattaa kansallisen lain- ja Euroopan unionin säädännön kohtia, jotka koskevat esimerkiksi

9 9 (66) ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia. Lainmukaisuuden voi tarkastaa paikallinen ELY-keskus tekemällä esimerkiksi maatilakäynnin. (Ruokavirasto julkaisuaika tuntematon b.) Maatalouden investointitukea voi hakea hevoskasvatustilat, mutta tukea ei voi saada hevosalan palvelutoimintaan (Ruokavirasto julkaisuaika tuntematon c). Hevoskasvatusrakennusinvestointeihin on mahdollista saada myös valtiontakausta, joka on enintään 80 % lainan määrästä, mutta kuitenkin enintään 2,5 miljoonaa euroa. Investointituki ja valtiontakaus eivät kuitenkaan yhdessä saa ylittää 70 % investoinnin kokonaisrahoituksesta. (Ruokavirasto julkaisuaika tuntematon b.) Hevoskasvatusrakennus voi olla esimerkiksi varsapihatto tai hevossiittola. Hevosalan palvelutoimintaa ovat esimerkiksi ravivalmennustallit, ratsastuskoulut ja täysihoitotallit. Maaseudun yritystukia voi hakea, kun yritys sijaitsee maaseudulla. Yritystukia ovat muun muassa perustamistuki, investointituki, investoinnin toteutettavuustutkimus ja tuki yrityksen omistajan vaihdoksen valmisteluun. Yritystukea varten täytyy sijoittaa vähintään A3-kokoinen juliste tai kyltti, jossa esitellään EU-tukea. Mikäli julkinen yritystuki on alle euroa, julistetta ei tarvita. Tuen ylittäessä euroa tarvitaan pysyvä tiedotuskyltti, jota tulee pitää näkyvillä vielä viisi vuotta viimeisen maksun jälkeen. (Ruokavirasto 2021b.) Perustamistuen hakemista varten tuen hakijan on tehtävä liiketoimintasuunnitelma, jonka perusteella todellisen yrityksen voisi perustaa. Perustamistuen suuruus vaihtelee euroon ja erilaisiin kokeiluhankkeisiin voi saada euroa. Perustamistukea voi hakea esimerkiksi tuotteiden kehittämiseen, koemarkkinointiin ja kansainvälistymisselvitykseen. Toimiva yritys voi hakea tukea, jos sen yritystoiminta vaihtuu. (Ruokavirasto 2021b.) Omistajanvaihdostilanteessa yritystukea voi saada asiantuntijapalveluihin, jotka tukevat omistajanvaihdosta ja sen valmistelua. Tuen suuruus on euroa. Yrityksen täytyy kuitenkin sijaita maaseudulla, jotta tuen haku on mahdollinen. (Ruokavirasto 2021b.) Investointitukea voi hakea esimerkiksi uuden tallin tai navetan rakentamiseen. Tukea voi hakea myös esimerkiksi koneiden ja laitteiden hankkimiseen sekä esimerkiksi erilaisten patenttien ja ohjelmistojen ostamiseen. Investoinnin täytyy kuitenkin olla perusteltua, jotta tuki voidaan myöntää. Tuen määrä vaihtelee hieman tukialueittain sekä hieman toimialasta riippuen, mutta yleensä se on % koko hankintahinnasta. (Ruokavirasto 2021b.) Investoinnin toteutettavuustutkimukseen on mahdollista saada myös yritystukea, mutta tuki myönnetään ainoastaan asiantuntijapalveluihin. Toteutettavuustutkimuksessa ei kuitenkaan vaadita hankinnan tekoa, vaan tutkimuksessa nimenomaan selvitetään, onko esimerkiksi vanhan rakennuskannan hyödyntäminen edullisempaa vai uuden tuotantorakennuksen rakentaminen. Hyväksytyistä kustannuksista tukea myönnetään %. (Ruokavirasto 2021b.)

10 10 (66) 2.2 Yleistä rakentamisesta Hevosella tulee olla vähintään näköyhteys muihin hevosiin sekä mahdollisuus seurata ympäristöään. Myöskään fyysistä kontaktia muihin hevosiin ei parane unohtaa. Hevoset tarvitsevat silti myös omaakin tilaa, sillä esimerkiksi liian ahtaassa tarhassa hevoset voivat alkaa käyttäytyä toisiaan kohtaan huonosti, kun toisesta hevosesta ei pääsekään tarpeeksi kauas. (Jansson ym. 2008, 19.) Hevostallin tai -pihaton on oltava hevosille turvallinen ja sen rakenteet laitteineen tulee kestää käyttöä ja olla hevosille turvalliset. Mikäli hevosia on yli 20, tarvitaan vähintään yksi pesupaikka, jonka viemäröinti hoidetaan lattiakaivolla. Pesutilan seinien täytyy olla vedenkestävää materiaalia ja kosteuden poistamiseksi tilassa tulee olla riittävä ilmanvaihto. Hevonen on pystyttävä kytkemään tilassa. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 4.) Tallissa tai sen läheisyydessä tulee olla myös lämmin ja hyvin tuulettuva tila hevosten loimille sekä muille varusteille. Mahdolliset erikoisrehut on säilytettävä suljetussa ja lääkkeet lukitussa tilassa. Rehu- ja kuivikevarastot täytyvät olla niin suuret, että niihin sopii ainakin yhden kuukauden ajan tarvittavat rehut ja kuivikkeet. Varastojen vähimmäisvaatimuksen on, että ne ovat vähintään kolmeseinäisiä ja katettuja. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 4.) Paloturvallisuuden takia lähimpää ulko-oveen tulee olla enintään 30 metriä, mutta yli kymmenen hevosen eläinsuojassa oviaukkoja on oltava vähintään kaksi. Poistumisoven pitää olla vähintään 2,2 metriä korkea ja 1,5 metriä leveä. Uudessa vasta rakennetussa eläinsuojassa huonekorkeuden tulisi olla vähintään 2,7 metriä. Mikäli vanhasta rakennuksesta muokataan tallia, huonekorkeudeksi riittää 2,5 metriä, mutta missään hevostentiloissa ei huonekorkeus saa alittaa 2,2 metriä. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 5.) Suositusten mukaan talli pestään ja desinfioidaan vähintään kerran vuodessa. Pesussa on huomioitava, että tila pääsee myös kuivumaan, jotta rakenteisiin ei jäisi kosteutta. Hyvin pesua kestäviä materiaaleja ovat esimerkiksi filmivaneri, muovilauta ja kaakeli. Pintojen pesu voi hankaloitua, jos materiaaleina on esimerkiksi käsittelemätön lauta, betonitiili tai jokin kosteutta imevä materiaali. (Lehto 2021.) Karsinatalli Hevosen karsinan koko määräytyy säkäkorkeuden mukaisesti. Esimerkiksi taulukon 1 mukaisesti 170 cm korkea hevonen tarvitsee vähintään 10 neliömetrin kokoisen karsinan. Karsinoiden seinämien paksuuden takia karsinan pohjan pinta-alassa ja lyhyimmän karsinan seinämän pituudessa sallitaan +/- 5 cm (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 6 ). Eri rakenteiden tulee olla hevosille turvalliset eikä niistä saa aiheutua terveys- tai tapaturmariskejä. Lattian pinnan täytyy olla pitävä, jotta hevonen ei liukastuisi. Karsinarakenteiden alaosan ja lattian väliin ei saa jäädä yli 30 millimetrinen rako. Jos rakenteet eivät ylety kattoon saakka, rakenteiden ja

11 11 (66) katon väliin on jäätävä 150 millimetriä tai vähemmän vapaata tilaa tai sitä tulee olla yli 450 millimetriä. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 6.) Hevosten kulkuaukkojen täytyy olla sopivat. Karsinoiden ovissa vähimmäisvaatimus leveydelle on 1,1 metriä ja korkeudelle 2,2 metriä. Uudessa, vasta rakennetussa tallissa, käytävän leveyden on oltava vähintään 2,5 metriä karsinoiden ollessa käytävän molemmin puolin. Mikäli karsinoita on vain toisella puolen käytävää, leveydeksi riittää kaksi metriä. Peruskorjatussa rakennuksessa tai ponitallissa, jossa asuu pelkästään poneiksi luokiteltuja hevosia, käytävän leveydeksi riittää kaksi metriä, jos käytävä on alle 12 metriä pitkä. Tallissa, jossa karsinan ovet avautuvat keskelle käytävää tai hevosilla on mahdollisuus työntää päänsä ulos karsinasta, käytävän leveyden pitää olla vähintään 2,5 metriä. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 6.) TAULUKKO 1. Yksittäiskarsinan vähimmäiskoot tuetussa hevostalousrakennuksessa. (Mukaillen maaja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista Liite 1.) Hevosen säkäkorkeus Karsinan pinta-ala (m 2 ) Lyhyin karsinaseinämän pituus (m) <107 cm 4 1, cm 5 1, cm 6 2, cm 7 2, cm 8 2, cm >171 cm ,50 3,00 Varsovia tammoja varten tarvitaan varsomiskarsina, jossa on enemmän tilaa tavalliseen yksittäiskarsinaan verrattuna. Tammaa ja sen varsomaa varsaa voidaan pitää samassa karsinassa, mutta karsinan lyhyimmän seinän täytyy olla vähintään 2,20 metriä leveä. Tamman säkäkorkeus kerrotaan luvulla 1,5, josta saadaan tulokseksi tarvittava vähimmäismäärä karsinan korkeudelle. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 6.) Taulukon 2 mukaan 160 cm tamma tarvitsisi vähintään 10 m 2 :n kokoisen karsinan, jossa lyhyimmän karsinan seinän on vähintään oltava 2,80 metriä. Mikäli samassa karsinassa pidettäisiin syntynyttä varsaa, karsinan seinän täytyisi olla laskukaavan mukaan vähintään 2,40 metriä korkea.

12 12 (66) TAULUKKO 2. Varsomiskarsinan vähimmäiskoot tuetussa hevostoiminnassa. (Mukaillen maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 588/2015 Liite 1.) Tamman säkäkorkeus <107 cm cm cm Karsinan pinta-ala (m 2 ) 4,5 6,5 7,5 Lyhyin karsinaseinämän pituus (m) 1,9 2,3 2, cm 8,5 2, cm 10,0 2, cm 11,0 3,0 >171 cm 13,0 3,2 Hevosia voidaan pitää karsinoissa myös ryhmissä, jolloin karsinan vähimmäisvaatimukset ovat hieman erilaiset. Sairaskarsina tai muu lämmin tila hevosten eriyttämistä varten tarvitaan kuitenkin jokaista alkavaa 10 hevosta kohden. (Salmivalli 2014.) Esimerkiksi jos ryhmäkarsinassa on kaksi alle 12 kuukauden ikäistä varsaa, pinta-alaa tarvitaan taulukon 3 mukaan yhden yksittäiskarsinan pintaalan verran. TAULUKKO 3. Ryhmäkarsinan vähimmäiskoot hevosta kohden, kun hevoset ruokitaan tilassa (Mukaillen maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista Liite 1). Hevosen ikä Karsinan pinta-ala >24 kk Yksittäiskarsinan pinta-ala kk 75 % yksittäiskarsinan pinta-alasta <12 kk 50 % yksittäiskarsinan pinta-alasta Pihatto Pihatolla tarkoitetaan eläinsuojaa, jonne hevosilla on vapaa ja esteetön pääsy hevosten haluamana ajankohtana. Pihaton etuja ovat vapaan liikkumisen mahdollisuus ja raikas ilma. Usein pihatoissa on myös vapaaruokinta. Pihatoissa hevoset ovat yleensä laumoissa tai pienissä ryhmissä. (Kaimio 2012, 246.) Pihattorakennuksen tulee olla vedoton ja sen on tarjottava riittävästi suojaa säästä riippumatta. Ulos- ja sisäänpääsy oven pitää olla vähintään 1,5 metriä leveä ja se on varustettava tuulikaapilla. Ovensuulta ei saa päästä suoraa ilmavirtausta rakennuksen sisälle. Oven täytyy olla suljettava, jotta hevosten kulku voidaan rajata esimerkiksi huonon sään takia rakennuksen sisälle. Vaikka pihatto suljettaisiin, sen tulee täyttää ilmanvaihdolliset vaatimukset myös silloin. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 6.)

13 13 (66) Hevosia varten tulee olla myös pihatossa tai sen läheisyydessä erillisessä rakennuksessa hoitotila, joka täytyy ilmetä pohjapiirustuksissa. Tarkoituksena on, että hevonen voidaan eristää muista esimerkiksi sairastapauksissa. Hoitotiloja täytyy olla kaikissa eläintenpitopaikoissa, joissa on yli viisi hevosta, mutta niitä on oltava saatavilla jokaista alkavaa 50 hevosta kohden vähintään yksi. Hoitotila voi olla esimerkiksi karsina tai pakkopilttuu, jossa hevonen voidaan kytkeä kiinni. Mahdollisesti pesupaikkaa voi käyttää myös hoitotilana, jos siellä on käytettävissä sairaalle hevoselle tarkoitetut kiinnittämis- ja liikkumisestevälineet. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 9.) Kun hevosia ei ruokita esimerkiksi pihaton eläinsuojassa, tarvitaan ryhmäkarsinaa vähemmän tilaa. Taulukon 4 mukaan esimerkiksi kaksi yli 24 kuukauden ikäistä hevosta tarvitsisi yhteensä noin 160 % yksittäiskarsinan pinta-alasta. Jos hevoset ovat säkäkorkeudeltaan yli 171 cm, pinta-alaksi riittäisi 16 m 2. TAULUKKO 4. Pinta-alan määrä hevosta kohden, kun hevosia ei ruokita tilassa (Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista Liite 1.) Hevosen ikä Tarvittava pinta-ala >24 kk 80 % yksittäiskarsinan pinta-alasta kk <12 kk 60 % yksittäiskarsinan pinta-alasta 40 % yksittäiskarsinan pinta-alasta 2.3 Sähkö- ja paloturvallisuus Kaikki sähköasennustyöt tekee alan ammattilainen eli sähköasentaja. Itse niitä ei saa lähteä tekemään lukuun ottamatta pieniä sähkötöitä, kuten esimerkiksi lampun vaihtamista. Sähköjen suunnittelu kannattaa toteuttaa alan ammattihenkilöillä, jotka osaavat huomioida hevosten, eläinsuojan ja siellä työskentelevien tarpeet. Rakennusten sähkösuunnittelu edellyttää kuitenkin pätevyyttä. Ennen sähkölaitteiden käyttöönottoa sähköasentaja tekee käyttöönottotarkastuksen. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018c.) Sähkölaitteet tulee sijoittaa ja asentaa siten, että ne eivät aiheuta hevosille vaaraa. Ne on suojattava asianmukaisesti, jotta hevoset eivät pääse koskemaan sähkölaitteisiin. Sähkölaitteet eivät saa kuumentua ja niiden on oltava aina ehyitä. Tilassa, jossa pidetään hevosia, sähkölaitteiden tulee olla pölyn, kosteuden ja syöpymisen kestäviä. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018c.) Sähkö- ja paloturvallisuuden kannalta on tärkeää, että sähkölaitteet on varustettu vikavirtasuojakytkimillä. Myös vanhoihin sähkölaitteisiin voi asentaa vikavirtasuojakytkimet. Kaikissa uusissa rakennuksissa olevat pistorasiat on varustettava 30 ma vikavirtasuojilla. Kun sähkölaitteita käytetään ulkona, tulee aina käyttää ainoastaan siihen tarkoitettuja maadoitettuja ulkopistorasioita. Sähkölaitteet säilytetään kuivassa ja lämpimässä tilassa, jotta mahdollinen kosteus ja kylmyys eivät vahingoittaisi laitteita ja lyhentäisi niiden käyttöikää. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018c.)

14 14 (66) Sähkölaitteiden ja niiden asennusten kuntotarkastus kannattaa tehdä vähintään viiden vuoden välein palo- ja pelastusturvallisuuden takia. Lisäksi vakuutusyhtiöt ja palolaitokset suosittelevat vahvasti kuntotarkastuksien tekemistä säännöllisesti. Lain mukaan jokaisen sähkölaitteiston haltijan tulee teettää sähkötarkastus vähintään kymmenen vuoden välein, kun sähkölaitteiston pääsulake on yli 35 ampeeria. Kun muokataan esimerkiksi vanhasta tuotantorakennuksesta hevosille tallia, sähkölaitteiden kunto tulisi tarkastaa kunnolla ja mahdolliset viat korjata. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018c.) Hevostenpitopaikka tarvitsee pelastussuunnitelman, jos siellä pidetään yli 60 hevosta tai ponia. Pelastussuunnitelmaan laitetaan muun muassa suunnitelma, minne hevoset laitetaan esimerkiksi tulipalon sattuessa. Lisäksi suunnitelmassa selvitetään mahdollisia vaara-, onnettomuus- ja vahinkotilanteita sekä miten ne vaikuttavat ja miten niissä toimitaan. Myös mahdolliset poistumistiet ja sammuttamis- ja pelastustehtävien järjestämiset on hyvä kirjata ylös. Pelastussuunnitelmaan täytyy mainita myös esimerkiksi ensiaputarvikkeiden, alkusammutus- ja raivausvälineiden sekä henkilösuojaimien sijainti ja käyttö. (Pesonen, Virtanen, Rosenberg, Kivilohkare & Rantala 2008, ) 2.4 Valaistus ja ikkunat Kun halutaan talliin tai pihattoon paljon valoa, kannattaa suosia vaaleita pintoja, jotka heijastavat valoa. Valaisinvaihtoehtoina voi olla esimerkiksi tavallinen loisteputkivalo tai Led-valaisin. Myös vanhoihin loisteputkivalaisimiin on mahdollista asentaa led-valoputket, jotka kuluttavat loisteputkia vähemmän sähköä. Led-valaisimet ovat hankintahinnaltaan hieman kalliimpia, mutta ne ovat kuitenkin pitkäikäisempiä ja tehokkaampia. (Suomen hevostietokeskus ry 2019.) Valo on tärkeää hevosten päivittäisen aktiivisuuden kannalta. Hevoset myös seuraavat ympäristön tapahtumia aktiivisemmin, kun tila on valoisa. Valon määrä vaikuttaa myös tammojen kiimakiertoon, sillä kierto alkaa yleensä keväällä päivän valoisuuden lisääntyessä. Liian vähäinen valon määrä voi aiheuttaa häiriöitä kiimakierrossa. Lisäksi työskentely hevosten parissa on helpompaa ja turvallisempaa, kun tila on hyvin valaistu. Hevosille sopiva valon määrä olisi 250 luksia. Työntekijöille hyvä työskentelyvalaistus olisi luksia. (Steenbergen & Hulsen 2012, 39.) Valaistuksesta ei saa kuitenkaan aiheutua häikäisyä ja valaistuksen tulisi olla tasainen kaikkialla (Halonen 2005, 5). Talliin ja pihattoon tarvitaan vähintään 3 % lattian pinta-alan verran ikkunoita tai muita valoaukkoja. Jos ikkunat sijaitsevat sellaisella korkeudella, että hevoset voivat yltää niihin, ikkunat on suojattava riittävän vankasti. On tärkeää, että hevoset eivät pääse ikkunoihin käsiksi, jotta ne eivät esimerkiksi yrittäisi ikkunan kautta ulos. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 5.) 2.5 Ilmanvaihto Tallin hyvästä ilmanvaihdosta tulee pitää hyvää huolta, jotta hevoset pysyvät terveinä. Etenkin pienet varsat ja hevoset, jotka joutuvat olemaan paljon sisällä vuorokauden aikana, voivat kärsiä ilman epäpuhtauksista ja huonosta ilman vaihtuvuudesta. Varsojen keuhkot ovat vielä kehittymisvaiheessa, jolloin on tärkeää, että ilma vaihtuu tallissa ja se on hyvälaatuista. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018b.)

15 15 (66) On tärkeää, että tallissa on hyvä ilmanvaihto koko vuorokauden ajan, vaikka tallin ovet olisivat suljettuina. On huomioitava myös, että ilmanvaihto ja sen laatu tulisi olla tasainen kaikkialla rakennuksessa. Korkea huonekorkeus lisää ilmanvaihdon laatua. Avarissa ja vapaissa tiloissa ilma vaihtuu myös tehokkaammin. (Lehto 2021.) Ilmanvaihtojärjestelmiä on kolmea erilaista, jotka poikkeavat hieman toisistaan toimintaperiaatteiltaan. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa tuloilma tulee talliin tai pihattoon tuloilmaventtiilien kautta ja se poistuu poistoilmaventtiilien kautta. Painovoimainen ilmanvaihto toimii, kun sisä- ja ulkoilman välillä on paine- ja lämpöeroja. Tällöin ilmanvaihto toimii hyvin, kun taas esimerkiksi kesällä sisä- ja ulkoilma voivat olla samat, jolloin ilma ei vaihdu kunnolla. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018b.) Ilmanvaihto voidaan toteuttaa myös koneellisesti, jolloin poistoilma poistetaan koneellisesti tai sekä poistoilma että tuloilma. Koneellinen poistoilmajärjestelmä poistaa koko ajan huoneilmasta likaista ja huonolaatuista ilmaa, ja puhdas ilma tulee tuloilmaventtiilien kautta. Koneellisessa tulo- ja poistoilmajärjestelmässä ilma tuodaan ja poistetaan huoneilmasta koneellisesti. Tässä ilmanvaihtojärjestelmämuodossa täytyy huolehtia ilmanvaihdon oikeasta säätämisestä, jotta se saadaan soveltuvaksi tilanteeseen nähden. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018b.) Jos käytetään koneellista ilmanvaihtoa, täytyy huolehtia, että tallissa on varasähköjärjestelmä (valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 2010/588 4 ). Karsinatallissa suositellaan käytettävän sisätiloissa +6-(+10) lämpöastetta ja kovalla pakkasella vähintään +2 astetta. Suositusten mukaan tallissa saisi olla kosteutta enintään %. Tallissa pyritään välttämään vetoa ja ilmavirran nopeus ei saisi ylittää 0,25 m/s. Ilmanvaihto on silloin riittävä, kun se pystyy pitämään kaasuja, pölyä ja mikro-organismeja poissa tai niiden määrät jäävät huoneilmassa siedettäviin rajoihin. Rakenteiden suunnittelussa tulee huomioida, että useat umpinaiset seinät heikentävät ilman vaihtuvuutta. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018b.) Tarvittavat ilmanvaihtomäärät vaihtelevat hevosen painon mukaan. Tuettavissa hevostalousrakennuksissa alle 400 kg painoiselle hevoselle minimi ilmanvaihto on 40 m 3 /h ja maksimi m 3 /h. Kun hevonen painaa kg ilmanvaihdon tulee olla vähintään 45 m 3 /h, mutta maksimissaan m 3 /h. Yli 500 kg painavat hevoset tarvitsevat ilmanvaihdolle vähintään 50 m 3 /h ja maksimissaan m 3 /h. CO2 eli hiilidioksidipitoisuuden tulisi olla <3500 ppm (= parts per million). (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista liite 1.) 2.6 Lantala Jokaiselle hevostilalle tarvitaan asianmukainen lantala, jossa on tilaa säilyttää hevosten lanta vähintään 12 kuukautta. Tarvittava lantalan tilavuus lasketaan hevosten lannan tuoton mukaan. (Hevostietokeskus ry 2018a.) Pihatot voidaan huomioida myös lannan varastointimuotona, mutta tällöin täytyy ottaa huomioon lannan levitysajankohdat ja -kiellot, jolloin lantaa joudutaan siivoamaan lantalaan (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 13 ).

16 16 (66) Taulukon 5 mukaan esimerkiksi yli 150 cm korkea hevonen tuottaa 17 m 3 lantaa vuoden aikana. Jos tallissa on esimerkiksi kymmenen yli 150 cm hevosta, uuteen lantalaan täytyisi sopia vähintään 170 m 3 lantaa. Lantalan tilavuusvaatimuksissa voi joustaa, jos esimerkiksi lanta välitetään jonkun toisen tilan käyttöön (Suomen Hevostietokeskus ry 2018a). TAULUKKO 5. Lantalan tilavuusvaatimukset. (Mukaillen valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014 Liite 1 & valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000 Liite 2; Hevostietokeskus ry 2018a.) Uusi lantala Vanha lantala Hevonen >150 cm 17 m 3 12 m 3 Poni cm 12 m 3 8 m 3 Pienponi <119 cm 8 m 3 8 m 3 Lantalaan ei saa päätyä sadevettä (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 13 ). Lantalan täytyy olla rakenteeltaan vesitiivis. Lanta voidaan myös kompostoida, mutta se täytyy suorittaa kovapohjaisella vesitiiviillä alustalla. Rakenteiden tulee kestää myös lannan siirtelyä ja koneilla täytyy pystyä ajamaan lantalaan tyhjentämään sitä ilman, että lantaa tai muita nesteitä pääsee valumaan maahan. Lantalan on oltava myös katettu tai se täytyy peittää. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018a.) Lantalan ulkopuolelle täytyy varata tilaa ja sen tulee olla kuiva. Etualalla tulee olla tiivis ja kovapohjainen ajoluiska. Kuormauslaatan tulee olla myös kuiva ja pohjaltaan kova. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 13.) Siirtolavaa tai muuta vastaavaa lantalamuotoa voidaan käyttää, kun lantaa syntyy vain 25 m 3 tai sitä varastoidaan kerrallaan vain sen verran (Suomen Hevostietokeskus ry 2018; valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 5 ). Siirtolavan käyttöä varten tarvitaan ympäristösuojeluviranomaisen hyväksyntä. Tällaiset käytänteet hyväksytään yleensä silloin, kun hevosia on alle kymmenen tai lantaa ei voi käyttää viljelykierrossa. Siirtolavalle täytyy sopia vähintään 2 m 3, ja lava tulee mitoittaa vähintään kahden viikon lantakertymälle, mutta enintään kahden kuukauden tyhjennysvälille. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 13.) Lantaa voidaan varastoida aumassa vain poikkeustilanteissa. Tällöin varastoinnissa täytyy noudattaa aumavarastointia koskevia säädöksiä. Lannan kompostoinnissa jälkikypsytys voidaan tehdä aumassa, kun lannan kuiva-aine pitoisuus on vähintään 30 %. Mikäli aumassa aiotaan varastoida tai kompostoida lantaa, siitä täytyy ilmoittaa oman kunnan ympäristölupaviranomaiselle viimeistään 14 vuorokautta ennen auman rakentamista. (Suomen Hevostietokeskus ry 2018a; valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 5 & 9.)

17 17 (66) 3 TALLIN TUKITOIMINNOT Hevosten pitopaikassa ei riitä, että rakennukset täyttävät asetetut vaatimukset, olivatpa ne osa tuettua rakentamista tai eläinsuojelulainsäädäntöön asetettuja ehtoja. Pitopaikassa tarvitaan monia tukitoimintoja, jotka tukevat hevostilan arkea ja täydentävät itse tuotantorakennusta. Suurin osa tukitoiminnoista on ohjeellisia suosituksia, mutta esimerkiksi tuetuissa hevostalousrakennuksissa on säädöksiä, joita tulee noudattaa tuen saamiseksi. 3.1 Jätteiden käsittely ja kierrättäminen Mahdolliset jätevedet ihmisten sosiaalitiloista sekä hevosten pesuista- ja hoitotoimenpiteistä tulee käsitellä annettujen säännösten ja asetusten mukaisesti. Mikäli eläinsuoja kuuluu ympäristöluvan alle, myös niitä sääntöjä tulee noudattaa. Lattioiden tulee olla kestävät ja tasaiset, mutta ne eivät saa olla hevosille liukkaat. Mahdollinen virtsa, uloste ja muut jätevedet eivät saa imeytyä tai valua lattian läpi maahan. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 4.) Jäteastioita suositellaan olevan suljettavia ja niitä olisi hyvä olla useampia. Esimerkiksi seka- ja biojätteelle sekä muovipakkauksille, lasille, metallille, kartongille ja paperille olisi hyvä olla omat keräysastiat. Jäteastioiden sijoituspaikan tulisi olla esteetön ja astioiden tulisi olla helposti tyhjennettävissä. Jäteastioista ei saa aiheutua haittaa ympäristölle. Pääsääntöisesti jätteitä ei saa hävittää polttamalla, ellei siihen ole saatu erityistä lupaa. (Kainuun jätehuollon kuntayhtymä julkaisuaika tuntematon.) 3.2 Tallin ja pihaton kuivittaminen Kuivikemateriaaleista turvetta, olkea, sahanpurua ja kutterinlastua käytetään talleissa ja pihatoissa eniten. Kuivikkeena voidaan käyttää myös esimerkiksi pellavaa, hamppua tai ruokohelpeä. Osaa kuivikemateriaaleista voi hankkia myös pellettimuodossa, esimerkiksi purua, olkea, paperisilppua ja ruokohelpeä on saatavilla pellettinä. Kuivikkeen saatavuus, hinta ja omat kokemukset sekä tottumukset vaikuttavat suuresti, mitä kuiviketta tallissa halutaan käyttää. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Oikean kuivikkeen valinnassa kannattaa ottaa huomioon kuivikkeen imeyttämiskyky, ammoniakinsitomiskyky, pölyisyys, kompostoituminen ja kuivikkeen käsiteltävyys. Tärkeää on myös huomioida kuivikkeen varastoimismahdollisuudet ja sen vaikutukset lantalatilaan. Taloudellisesta näkökulmasta kannattaa ottaa huomioon myös kuivikkeen käyttömäärä, joka vaikuttaa myös hintaan ja kuivikkeisiin kuluvaan summaan. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Puupohjaisista kuivikkeista ainakin kutterinlastua saa myös muovipaaleissa, mikä helpottaa kuivikkeen varastointia, kun kuivikepaalit voi säilyttää ulkotiloissa. Kutterinlastua kuitenkin joutuu käyttämään sahanpurua enemmän, koska kutterinlastu on kevyttä ja se litistyy ja liikkuu helposti hevosten liikkuessa. Kutterinlastu on myös hyvin kuivaa ja pölyävää. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Sahanpuru on kutterinlastua huomattavasti painavampaa ja näin ollen pysyy paremmin paikoillaan, vaikka hevoset liikkuisivat hieman. Tuoreeltaan sahanpuru on hieman kosteaa eikä pölyä kovin paljon. Kosteudesta johtuen sahanpuru jäätyy muita kuivikkeita herkemmin. Puupohjaiset kuivikkeet

18 18 (66) ovat vaaleita, jolloin ne valostavat hyvin sisätiloja. Lisäksi siivoaminen on helpompaa, kun lanta erottuu kuivikkeesta. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Sahanpuru imee nestettä erinomaisesti, mutta hajoaa kutterilastun tapaan huonosti (Suomen Hevostietokeskus ry julkaisuaika tuntematon). Turve on sitomisominaisuuksiltaan erinomainen. Se sitoo ja imee hyvin nesteitä, ravinteita ja ammoniakkia. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu parhaiten kuiviketurpeeksi, joka tulisi olla kosteudeltaan noin 50 %. Turvetta tarvitaan käyttömäärältään muita kuivikkeita vähemmän, jolloin varastointitilaakaan ei tarvita niin paljon. Turve on hyvä myös kestokuivikkeena ja sitä on saatavilla irtotavaran lisäksi myös pellettinä, mikä on irtotavaraa pölyttömämpää. Tumman värinsä vuoksi lanta ei erotu niin hyvin kuivikkeen joukosta. Haittana on myös turpeen pölyisyys, joka aiheuttaa turpeen helposti leviämisen. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Kompostoinnissa turvelanta reagoi korkeassa lämpötilassa muita kuivikkeita nopeammin. Turpeesta vapautuu ammoniakkia vain pieniä määriä, kun taas sahanpurulla ammoniakin vapautuminen voi olla jopa kymmenkertainen turpeeseen verrattuna. Oljesta vapautuu ammoniakkia vielä sahanpuruakin enemmän ja sen määrä voi olla jopa kaksinkertainen sahanpuruun verrattuna. Turve on helppo käyttää lannoitteena pellolla, koska sillä on hyviä vaikutuksia maan rakenteeseen ja pieneliöstöön. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Olkea käytetään kuivikkeena sen miellyttävän ulkonäön ja houkuttelevuuden takia, sillä hevoset makoilevat mielellään olkien päällä. Olkea käytetään nykyään eniten pihatoissa ja varsovilla tammoilla. Oljen varastointi tarvitsee kuitenkin aika paljon tilaa, ja se on hankala siivottava ja käsiteltävä. Lisäksi imu- ja ammoniakinsitomiskyky ovat oljella melko heikot muihin kuivikkeisiin verrattuna. (Jansson & Särkijärvi 2010.) Hamppu ja pellava ovat molemmat hyviä pidättämään nesteitä ja ammoniakkia, mutta molempien puhtaus riippuu suoraan korjaamis- ja varastoimistavasta. Molemmat kuivikkeet myös kompostoituvat ja maatuvat hyvin. Hampun käytössä on hyvä muistaa huolellinen kastelu, jotta kuivike ei pölyä liikaa. Paperisilppua voi käyttää myös kuivikkeena, sillä se on hygieeninen ja se on nesteen ja ammoniakin pidätyskyvyiltään hyvä. Ongelmakohtina paperisilpulla on huono hajoaminen ja raskas käsiteltävyys sen tiivistyessä tarpeeksi. (Suomen Hevostietokeskus ry julkaisuaika tuntematon.) 3.3 Hevosten ruokinta ja vedensaanti Hevonen tarvitsee puhdasta ja raikasta vettä päivittäin. Vedentarve vaihtelee hieman vuodenajasta, työn kuormittavuudesta sekä hevosyksilöstä riippuen. Ylläpitotarve on noin 5 litraa 100 elopainokiloa kohden, jolla hevonen pärjää. Tämä on kuitenkin vain ylläpitotarve, mikä ei kata esimerkiksi rasitustason tai sään aiheuttaman kylmyyden lisäämää energian ja veden tarvetta. Jos hevonen on esimerkiksi imettävä siitostamma tai se liikkuu paljon ja tekee kohtalaista työtä, veden tarve on myös paljon suurempi. Tarve vaihtelee hieman hevosesta riippuen, mutta kohtalaisessakin työssä se voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin ylläpitotarve. (Heinonen 2021.) Hevonen juo mieluiten lämmintä ja puhdasta vettä. Paras lämpötila juomavedelle olisi +19 astetta, jolloin hevonen juo mieluiten. Mikäli hevonen saa juomavetensä automaattisesta juomakupista, veden virtausnopeuden tulisi olla 8 10 litraa minuutissa. (Heinonen 2021.)

19 19 (66) Hevonen täytyy ruokkia vähintään kolme kertaa päivässä. Jos hevonen olisi vapaana luonnollisissa olosuhteissa, se käyttäisi ruokailuun noin tuntia päivässä eli suurimman osan päivästä. Ruokinnassa liiallista väkirehun antamista tulee välttää. Mahdollisuuksien mukaan hevoselle tulisi tarjota mahdollisimman luonnolliset ruokintaolosuhteet. (Hevosenomistajan opas 2015.) Ruokinta- ja juottopaikat Mikäli käytössä on ruokintaesteitä, ne eivät saa estää tai hankaloittaa hevosta syömästä ja niiden aukkojen tulee olla hevosille sopivat. Käytettäessä pystykaltereita ruokintaesteenä, on varmistettava, että hevonen ei saa työnnettyä päätään viereisten kaltereiden väliin. Tämän voi estää esimerkiksi sulkemalla kokonaan viereiset välit. Pihatoissa voidaan käyttää myös ruokintakioskeja, jotka on asennettava pois hevosten makuualueista. Kioskien on oltava esteettömiä, katettuja ja niissä on oltava tiiviit sekä pitävät pohjat. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 7.) Jos hevosten tarhaan halutaan pysyvä ruokintapaikka, ruokintapaikan ympärille tarvitaan tiivis ja pitäväpohjainen ala, joka on suuruudeltaan vähintään 3 m 2. Leveydeksi tarvitaan vähintään 0,6 metriä tilaa jokaista aikuista hevosta kohden. Alue ei saa olla liukas. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 12.) Ruokinta- ja juottoastiat Hevosten ruokinta- ja juoma-astiat on sijoitettava niin, että ne ovat hevosille turvallisia. Niiden tulee mahdollistaa hevosen luonnollinen syömis- ja juomisasento. Ruokinta- ja juoma-astioiden on oltava reunoiltaan ja muodoiltaan hevosille vaarattomia ja turvallisia, jotta niiden käyttäjä ei pääse niillä vahingoittamaan itseään. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 7.) Täydentävien ehtojen mukaan hevosten ruokinta- ja juottoastiat tulee tarkistaa päivittäin mahdollisten vikatilanteiden varalta. Häiriötilanteissa tallissa pitäisi olla jokin varajärjestelmä, jolla turvataan ruokinta- ja juomalaitteiden jatkuva toimivuus. Astiat on puhdistettava säännöllisesti. Hevosille on mahdollistettava puhdasta rehua ja vettä päivittäin. (täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset julkaisuaika tuntematon.) 3.4 Hevosten tarhaaminen ja laiduntaminen Laidunalan ja tarhojen määrän tulee olla riittävä hevosmäärään nähden. Reittien tulisi olla tarkoituksensa mukaiset, jotta kulku paikasta toiseen olisi mahdollisimman sujuvaa. (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 12.) Reittien ja tarhojen suunnittelussa täytyy ottaa erityisesti huomioon hevosten turvallisuus, jotta koosta, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta paikat ovat niille sopivat. Kasvillisuudessa ei saa olla hevosille myrkyllisiä ja vaarallisia kasveja. Sääolosuhteiden ollessa huonot hevosille on järjestettävä suojaa esimerkiksi sateelta ja tuulelta. (valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 6.)

20 20 (66) Hevosten laumakoot vaikuttavat myös tarvittavaan laidun- ja tarha-alaan. Mikäli lauma tai hevosryhmä liikkuu paljon ulkoillessaan, on niille järjestettävä enemmän tilaa. Laumassa vallitsee tietty arvojärjestys, jota hevoset kunnioittavat. Tätä varten on huolehdittava, että tarhassa ja laitumella jokaisella hevosella on tarvittaessa tarpeeksi tilaa väistää muita hevosia. (valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 6.) Hevosten tarhojen kooksi suositellaan m 2. Jos tarhassa on useampi hevonen, suositeltuun tarhan vähimmäiskokoon on hyvä lisätä noin 250 m 2 jokaista lauman lisäjäsentä kohti. (Hyyppä 2014, 41.) Aidan täytyy olla helposti huomattavissa ja siinä ei saa olla hevosia vahingoittavia osia, kuten esimerkiksi piikkilankaa tai muita teräviä materiaaleja. Aidassa ei myöskään saa käyttää rautalankaa. Sitä ei saa rakentaa myöskään niin, että siihen syntyy liian ahtaita kohtia tai teräviä kulmia, joissa hevoset voivat vahingoittua. Säännöllisellä kunnon tarkkailulla ja tarpeen tullen korjaamisella voidaan ennalta ehkäistä hevosten vammoja, jotka voivat syntyä rikkinäisistä aidoista. (valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta 7 ; maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 12.) Tarha-alueiden kunto ja maaston muodot vaikuttavat suuresti myös siihen, miten innokkaasti hevoset liikkuvat siellä. Jos halutaan maksimoida hevosen liikkuminen, kannattaa rakentaa tarha pitkään suorakaiteen muotoon. Lisäksi tällöin esimerkiksi yksin tarhaavat hevoset ovat lähellä lajitovereitaan, ja niillä on koko ajan näköyhteys toisiin hevosiin. (Virtanen ym. 2008, ) Kuitenkin kahden tarhan väliin on jätettävä vähintään kaksi metriä vapaata tilaa turvallisuuden vuoksi (maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavien hevostalousrakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista 12 ). Tarhojen tulee olla sään ja kulutuksen kestäviä. Vedenläpäisykykynsä takia esimerkiksi hiekka ja sora ovat hyviä materiaalivaihtoehtoja. Hyvä tarhan pohja tukee ja kantaa hevosta hyvin. Pohjan on hyvä olla myös joustava, jolloin se vaimentaa kavioiden iskua maahan. Kovassa päivittäisessä kulutuksessa hiekka on materiaaleista paras vaihtoehto, koska sora ja kivet kuluttavat huomattavasti kavioita ja ne voivat aiheuttaa isojakin vahinkoja kavion pohjaan. (Virtanen ym. 2008, 49.) Suositellaan, että hevoset pääsisivät laitumelle kesäisin. Sopiva laidunala hevosta kohden on 0,25 0,50 hehtaaria. Mikäli hevoset saavat laiduntaa yötä päivää, hevosten kuntoa ja veden riittävyyttä tulee tarkkailla joka päivä. Lisäksi laitumen riittävyys ja ylläpitotoimet tulee huomioida. (Hevosenomistajan opas 2015.) Laidun kannattaa jakaa useampaan syöttölohkoon, jolloin nurmi ei ehdi kasvaa liikaa (Virtanen ym. 2008, 54). 3.5 Hevosten ajoreitit Raviurheiluun liittyy vahvasti hevosen liikuttaminen ajaen tai ratsain muuallakin kuin tarhassa ja tallin pihalla. Vaihtelevat maastot ja ulkoilureitit edistävät lisäksi hevosen hyvinvointia. Mahdollisia ongelmia voi hevostoiminnassa tulla, kun sopivia ajoreittejä ei olekaan tai reiteille ei pääse hevosen kanssa turvallisesti. (Iinatti 2014, 54.)

21 21 (66) Ravitallin yhteyteen tai sen läheisyyteen tarvitaankin monenlaisia kulkureittejä paikasta toiseen. Reitin leveys ja pohjamateriaalit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Pääsääntöisesti hevosten reittien tulisi olla pehmeitä, mutta pitäviä hevosen alla. (Iinatti 2014, 58.) Suomen olosuhteissa ajoradan pohja on yleensä hiekan, kiviaineksen ja tuhkan yhdistelmä. Pohjasta tulisi tehdä paljon kovempi kuin esimerkiksi ratsastuskentän, vaikka ajorata perustetaankin hyvin samalla tapaa. Radan pintaan tulisi muodostua selkeitä kavion painaumajälkiä, jolloin tiedetään radan riittävä pitävyys ja joustavuus. Ajoharjoitteluradan tulisi olla myös tarpeeksi pitkä, jotta hevonen ehtii juostessaan saavuttaa huippunopeutensa. (Lehtinen & Tero Lehtinen Ky & Co 2010, 26.) Hiittisuoran pituus voi olla esimerkiksi 800 metriä ja reittien yhtenäispituus 3 10 km (Iinatti 2014, 46). Hevonen, joka vetää esimerkiksi kärryjä tai rekeä, luetaan kulkuneuvoksi, jolloin hevosajoneuvoa koskevat samat liikennesäännöt kuin autoilijoita. Vaikka kevyenliikenteenväylä olisikin sallittu ratsukoille, hevosella ajaminen on siellä kiellettyä. Kevyenliikenteenväylää saa käyttää ainoastaan tilapäisesti silloin, kun siihen on erityinen syy eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa muille kulkijoille. (Iinatti 2014, )

22 22 (66) 4 TALLIEN SUUNNITTELU Työ toteutettiin kahden tallin suunnittelulla pihatto- ja parsinavetoille. Tarkoituksena oli suunnitella toimivat tallit, joissa huomioidaan työtehokkuus järkevällä hevosmäärällä. Suunnittelussa ei niinkään pyritty maksimoimaan rakennukseen sopivaa hevosmäärää, vaan hyödyntämään mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita saaden tallista tukikelpoisen. Suunnitteluprosessin tueksi haastateltiin kahdeksan hevostilaa. Tallien suunnitteluosuudella hyödynnettiin Vertex BD -rakennussuunnitteluohjelmistoa, jolla pystyy suunnittelemaan erilaisia rakennuksia. Ohjelmiston avulla pystyy luomaan tarkkoja 3D-malleja ja piirustuksia, jolloin myös pystytään säilyttämään mittatarkkuus ja pohjakuvien virheettömyys. Ohjelmiston kautta muun muassa muutosten hallinnointi ja tiedostojen ajantasaisuus voidaan varmistaa automaattisesti. Lisäksi esimerkiksi tiedonjako toisille toimijoille on helppoa ohjelmiston avulla. Halutessaan myös työstökoneiden ohjaustiedot voidaan toimittaa ohjelmiston kautta. (Vertex 3D suunnittelu- ja tiedonhallintaohjelmistot CAD julkaisuaika tuntematon.) 4.1 Haastattelut suunnittelun tukena Haastattelut toteutettiin kesän 2021 aikana, jolloin opinnäytetyön tekijä kävi eri hevostiloilla paikan päällä haastattelemassa. Haastateltuja tilallisia oli yhteensä kahdeksan, joista suurin osa oli ravivalmennus- tai ravihevosten kasvatustalleja. Hevostilojen koko vaihteli 5 40 hevoseen. Haastatteluissa haluttiin selvittää rakennuksen muutostöiden merkitystä kokonaisuutena ja ymmärtää mahdolliset ongelmakohdat tilatasolla. Tällöin haastattelun menetelmänä käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Laadullisessa tutkimuksessa keskitytään esimerkiksi tutkittavan kohteen taustoihin, esiintymiseen ja tarkoitukseen. Menetelmässä pyritään selvittämään tutkittavan kohteen ominaisuuksia, laatua ja sen merkittävyyttä. Laadullisen tutkimuksen vastakohtana pidetään määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusta, jossa keskitytään esimerkiksi tilastoihin ja numeerisiin arvoihin. Tutkimus voi kuitenkin olla jotain laadullisen ja määrällisen tutkimuksen väliltä, jolloin tavoitteet ja menetelmät ovat hieman erilaiset. (Jyväskylän yliopisto 2021.) Haastatelluista tilallisista suurin osa oli rakentanut tallinsa parsinavettaan. Rakenteeltaan tallit olivat pääosin puusta tai tiilestä rakennettuja. Rakennusten valmistumisvuodet vaihtelivat ja luvun taitteesta 2000-luvun alkuun saakka. Muutamaa tilaa lukuun ottamatta talliksi muuttamisen yhteydessä on jouduttu piikkaamaan lattiaa alemmas, jotta on saatu tarvittava huonekorkeus hevostenpitoa varten. Piikkaamisen lisäksi tiloilla on purettu muun muassa väliseiniä, nostettu välikattoa, valettu lattiaa tai lisätty viemäröintiä. Laajennuksia, ilmanvaihdon muutoksia sekä lantalan muutostöitä on myös tehty. Tallien ilmanvaihto vaihteli koneellisesta ilmanvaihdosta koneelliseen poistoon tai täysin painovoimaiseen, joista kuitenkin painovoimaista ilmanvaihtomenetelmää esiintyi eniten. Suurimmalla osalla ei ollut koneellistettu mitään työvaihetta. Muutamalla tiloista oli käytössä mönkijä helpottamassa väkirehujen tai heinien jakoa. Koneellistamisen sijaan tiloilla oli kuitenkin kiinnitetty huomiota työajan tehostamiseen esimerkiksi sijoittamalla vesiputket laidunlohkoille, mahdollistamalla

23 23 (66) hevosille vapaan tai automaattisen heinänsaannin, laittamalla tarhojen ulkokatoksiin reiät heinien tiputtamista varten tai hyödyntämällä latoa talviaikaan karsinapaikkoina ja kesäaikaan pihattona. Tilallisilta selvitettiin myös tallitöihin kuluvaa työaikaa, jonka arviointi osoittautui melko vaikeaksi. Tallitöillä tarkoitetaan sitä päivittäistä työaikaa, joka kuluu hevosten siirtämiseen ulos ja sisälle, ruokintaan sekä karsinoiden tai pihaton siivoamiseen. Sillä ei tarkoiteta esimerkiksi hevosten ajamiseen kuluvaa työaikaa. Työajasta laskettiin hevoskohtainen työaika, jonka vaihteluväli oli minuuttia. Tilalliset, jotka osasivat vastata työaikaan tarkasti, saivat myös nopeimmat työajat hevosta kohden. Puolet tilallisista olivat hakeneet investointi- tai yritystukea tallin rakennusvaiheessa. Tukia hakeneista tiloista kaksi sai ainoastaan tukea rakennushankkeeseen. Osa tilallisista ei tiennyt tuesta ollenkaan. Tallien kustannusarviota oli hankala selvittää, koska suurin osa tilallisista oli rakentanut tallin itse omalla työpanoksellaan ja näin ollen kirjanpito kuluista ei ollut jäänyt monenkaan mieleen. Tilallisilta selvitettiin myös heidän kokemuksiaan vanhojen rakennusten haasteista talleiksi muuttamiselle. Useassa paikassa haasteena pidettiin huonekorkeutta. Haasteiksi luokiteltiin muutamilla tai yksittäisillä tiloilla vanhojen rakennusten ylläpito, tuotantoeläinten jättämä bakteerikanta, tallin sokkeloisuus, huonot varastointimahdollisuudet, koneellisen ilmanvaihdon toimimattomuus ainoana ilmanvaihtomenetelmänä, lattian korkeuserot, kantavat rakenteet, rakennussäädösten huomioiminen vanhassa rakennuskannassa, tarhojen sijoittaminen lähelle rakennusta sekä turvallisuuden huomioiminen. Haasteista huolimatta suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että vanhan rakennuskannan hyödyntäminen oli kannattavaa ja niin kannattaisi tehdä jatkossakin, jos se on mahdollista. 4.2 Parsinavetta Puurakenteinen parsinavetta on rakennettu 1980-luvulla. Parsinavetassa eläinpaikkoja on yhteensä 22 lypsylehmille, 8 uudistuseläimelle ja 4 vasikalle. Parsinavetassa on ollut käytössä putkilypsy. Navetassa on eläintilojen lisäksi pieni karjakeittiö toimisto, maitohuone ja wc sekä rakennuksen toisessa päädyssä on erillinen heinälato. Kuvasta 1 voidaan nähdä eri huoneiden sijoittuminen pohjakuvaan.

24 24 (66) Pohjoinen KUVA 1. Parsinavetan pohjakuva yksinkertaistettuna (Suojärvi 2022) Navetan lietelanta on kulkeutunut painovoimaisesti navetan takaosassa olevaan avolantalaan. Lietekourut sijaitsevat eläintiloissa rakennuksen ulkolaidoilla parsipetien takana. Navetan muut jätevedet menevät omaan sakokaivoon. Navetan huonekorkeus on noin 2,3 metriä ruokintapöydän keskeltä mitattuna, joka on rakennuksen huonekorkeuden matalin kohta. Rakennuksessa on perinteiset kattotuolit, joka tarkoittaa sitä, että rakennuksen kattoa ei pystytä kasvattamaan katon kautta ilman koko katon uusimista. Huonekorkeutta tarvittaisiin hevosten pitoa varten ainakin 20 cm lisää, jotta saataisiin täytettyä minimivaatimus. Rakennuksessa on koneellinen ilmanpoisto. Huoneista ainoastaan niin sanotuissa ihmistentiloissa eli maitohuoneessa, toimistossa ja wc:ssä on lämmitys, joka toimii yhteydessä päärakennuksen kanssa. Kohdetilalta saatujen tietojen mukaan navetan eläintilojen lämpötila on kuitenkin pysynyt melko korkeana karjan ollessa sisällä. Tarpeen tullen lämmitystä pystyttäisiin lisäämään myös eläintiloihin olemassa olevien lämpöputkien avulla Vaihtoehto A Vaihtoehdossa A eläintiloihin tehtäisiin karsinapaikat rakennuksen ulkolaidoille, jolloin keskikäytävän leveydeksi jää noin 2,5 metriä. Perimmäistä, hieman muita karsinoita suurempaa, voitaisiin käyttää kantavalla siitostammalla tai esimerkiksi oriilla. Isoimman karsinan sivuseinät olisivat umpinaiset, jolloin kosketusta muihin hevosiin ei olisi ollenkaan. Kuvasta 2 voidaan nähdä varastojen sijoittuminen heinälatoon. Nykyinen maitohuone toimisi hyvin loimien säilytys- ja kuivaushuoneena, sillä huoneessa on valmiiksi jo lämmitys ja viemäröinti. Mahdollista lisälämpöä voitaisiin lisätä esimerkiksi erillisellä puhalti-

25 25 (66) mella, jolloin saataisiin nopeutettua märkien loimien kuivaamista. Toimistotiloista muokattaisiin varustehuone. Hevosten pesupaikka rakennettaisiin lähelle ihmistentiloja, jolloin vedentulon ja viemäröinnin järjestäminen on helppoa. KUVA 2. Parsinavetta vaihtoehto A (Suojärvi 2022) Heinäladossa voitaisiin säilyttää heinien ja rehujen lisäksi hevosten kärryt. Hevosten valjastaminen ja ajoon lähteminen tapahtuisi myös heinäladossa. Heinälatoon tehtäisiin erillisten väliseinien avulla kaksi varastoa, jolloin saadaan enemmän säilytystilaa loimi- ja varustehuoneiden ollessa melko pieniä kaikkien tarvikkeiden säilyttämiseen. Taulukosta 6 voidaan nähdä pikakelauksena vaihtoehdossa tehtävät muutostyöt sekä esimerkiksi eri huoneiden ja karsinoiden pinta-alat. TAULUKKO 6. Parsinavetta vaihtoehdon A muutostyöt Huone Toimenpide 11 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: yksi 13 m 2 /siitostammalle tai oriille Kymmenen 10 m 2 /yli 171 cm hevosille Pesupaikka 10 m 2 Loimihuone 13 m 2 Varustehuone 13 m 2 Wc Kaksi varastoa 19 m 2 Tehdään loimihuoneen seinän toiselle puolen Tehdään entiseen maitohuoneeseen Tehdään entiseen toimistoon/karjakeittiöön Pitää nykyisen paikkansa Tehdään heinälatoon väliseinillä: Toisessa väkirehujen ja erikoisrehujen säilytys Kärryjen säilytystilat heinäladossa Lantala Tehdään rakennuksen itäpäähän eläintilojen jatkeeksi Tallin lantala tehtäisiin rakennuksen itäpäähän eläintilojen jatkeeksi, jolloin ulko-ovet veisivät suoraan lantalaan. Kooltaan lantalaan tulisi sopia vähintään 204 m 3 lantaa. Lantalan tulisi olla kuitenkin

26 26 (66) niin korkea, että sen pystyisi halutessaan tyhjentämään esimerkiksi traktorin etukuormaimella. Vaihtoehdossa voitaisiin myös hyödyntää olemassa olevia lantakuiluja tallin lannanpoistossa. Kokonaisuudessaan tähän vaihtoehtoiseen talliin sopisi 11 aikuista hevosta, jotka ovat säkäkorkeudeltaan yli 171 cm. Pihattopaikkoja vaihtoehdossa ei ole ollenkaan Vaihtoehto B Vaihtoehdossa B eläintilat jaettaisiin väliseinällä kahtia suurin piirtein keskeltä rakennusta, jolloin toisesta päädystä tehtäisiin pihatto kahdeksalle aikuiselle hevoselle. Pihatosta poistettaisiin pieni ihmisen kuljettava ovi ja isompi ovi lisättäisiin tallin pohjoiselle ulkoseinälle, jolloin pihattohevosilla olisi kaksi ulko-ovea käytettävissä. Kuvasta 3 voidaan havaita pihaton sijainti. KUVA 3. Parsinavetta vaihtoehto B (Suojärvi 2022) Karsinatallin puolella olisi kuusi karsinaa sekä pesupaikka. Tässä vaihtoehdossa pesupaikka sijaitsisi maitohuoneen kohdalla eli suunnilleen samalla kohdalla kuin vaihtoehto A:ssa. Karsinatallin keskikäytävän leveys olisi noin 2,5 metriä. Taulukosta 7 voidaan nähdä esimerkiksi pesupaikan pinta-ala. TAULUKKO 7. Parsinavetta vaihtoehdon B muutostyöt Huone Toimenpide 6 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: Kaikki karsinat 10 m 2 8 Pihattopaikkaa 88 m 2 Pesupaikka 10 m 2 Varustehuone 5 m 2 Loimihuone 13 m 2 Wc Hoitokarsinat 14 m 2 Lantala Tehdään rakennuksen itäpäähän jakamalla rakennus väliseinällä Tehdään loimihuoneen seinän toiselle puolelle Tehdään entiseen toimisto karjakeittiöön Tehdään entiseen maitohuoneeseen Pitää nykyisen paikkansa Tehdään heinälatoon Käytetään pihattohevosten hoitamiseen Tehdään erillisrakennuksena

27 27 (66) Tässä vaihtoehtoisessa tallissa ei käytettäisi lannanpoistoon mitään automatisointia vähäisen karsinamäärän takia. Tallin loimihuone tehtäisiin nykyiseen maitohuoneeseen kuten vaihtoehto A:ssa. Toimisto muutettaisiin varustehuoneeksi ja vesivaraaja sekä wc saisivat toimia nykyisillä paikoillaan jatkossakin. Lantala toteutettaisiin hyödyntämällä vanhaa laakasiilon pohjaa, joka sijaitsee navetan takana. Se on betonipohjainen ja siinä on valmiina jo kaksi seinää. Lantalaksi muutettaessa siihen tarvitsisi valaa vain päätyseinä ja laittaa esimerkiksi puusta koroketta laitaseinille. Lisäksi lantala tulisi kattaa. Lantakertymää tällä hevosmäärällä tulisi vuodessa noin 238 m 3, jos pihattoa ei hyödynnettäisi lantalana ollenkaan ja kahta isointa karsinaa käytettäisiin vain tilapäistarkoituksessa. Kokonaisuudessaan tallissa olisi kuusi karsinapaikkaa ja kahdeksan pihattopaikkaa, joihin sopisi aikuiset yli 171 cm hevoset. Yhteensä hevosia voitaisiin tällöin majoittaa 14. Jos hevosia ei ruokittaisi pihaton sisällä, sinne sopisi kahdeksan hevosen sijaan Vaihtoehto C Vaihtoehdossa C maksimoidakseen parsinavetan hevosmäärän, eläintilojen puolelle tehtäisiin 13 karsinapaikkaa. Kaikki karsinat olisivat kooltaan noin 10 m 2. Tällöin keskikäytävän leveys on noin 2,5 metriä. Heinälato jaettaisiin kahtia ja toisesta puoliskosta tehtäisiin pihatto. Sinne sopisi aikuisia yli 171 cm hevosia seitsemän, jos hevoset ruokittaisiin pihatossa. Pihattoon puhkaistaisiin ulkoseinään kaksi ovea ulos, joista hevoset pääsisivät kulkemaan tarhaan. Lisäksi pihaton ja ladon väliseen väliseinään puhkaistaisiin ovi, jotta esimerkiksi työntekijöiden on helppo käydä pihatossa kulkematta sinne ulkokautta. Nykyisestä maitohuoneesta tehtäisiin muiden vaihtoehtojen tapaan loimihuone ja toimistosta tulisi varustehuone. Vesivaraajan ja wc:n paikat saisivat pitää nykyiset paikkansa. Lisävarastotilaa saisi heinäladon puolelle tehdystä pienestä tarvikevarastosta. Heinäladon puolelle rakennettaisiin myös hevosten pesupaikka. Lato on eristämätön, joten pesupaikka täytyisi eristää. Vaihtoehtoisesti vesiputket voisi esimerkiksi saatto lämmittää, jotta vesi ei jäätyisi pesupaikalla. Kuvasta 4 voidaan nähdä pesukarsinan sijoittuminen heinälatoon.

28 28 (66) KUVA 4. Parsinavetta vaihtoehto C (Suojärvi 2022) Hevoset täytyisi valjastaa esimerkiksi erillisellä valjastuspuomilla, koska tallin käytävän leveys on liian pieni. Tällöin ainoaa tietä ulos ei tukittaisi heinäladon oven edessä seisovalla hevosella. Myös hevosten kärryt täytyisi säilyttää ulkona, koska tässä vaihtoehdossa niille ei ole tilaa tallin sisällä. Taulukosta 8 voidaan havaita varaston käyttötarkoitus. TAULUKKO 8. Parsinavetta vaihtoehto C:n muutostyöt Huone Toimenpide 13 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: Kaikki karsinat 10 m 2 7 Pihattopaikkaa 74 m 2 Tehdään heinälatoon Pesupaikka 10 m 2 Varustehuone 5 m 2 Loimihuone 13 m 2 Wc Varasto 9 m 2 Lantala Tehdään heinälatoon Tehdään entiseen toimistoon/karjakeittiöön Tehdään entiseen maitohuoneeseen Pitää nykyisen paikkansa Tehdään heinälatoon: Säilytetään erikois- ja lääkerehut Tehdään rakennuksen itäpäähän eläintilojen jatkeeksi Jos tallissa haluaisi hyödyntää olemassa olevia lantakuiluja vaihtoehto A:n tapaan, lantala tulisi rakentaa tallin päätyyn samalla tavalla. Lantalaan täytyisi sopia tällä hevosmäärällä vähintään 340 m 3 lantaa, kun yksi hevonen tuottaa 17 m 3. Kuvasta 4 voidaan havaita, että hevosia jouduttaisiin viemään ainoastaan heinäladon ovesta ulos, kun iso ovi veisi lantalaan. Pieni ovi tukittaisiin umpeen, jotta viimeisestä karsinasta ei olisi hevosella mahdollisuutta karata karsinan kautta lantalaan. Kokonaisuudessaan tässä vaihtoehdossa olisi karsinapaikkoja 13 ja pihattopaikkoja seitsemälle aikuiselle yli 171 cm hevoselle. Yhteensä hevosia voitaisiin majoittaa 20. Esimerkiksi pihatossa voitaisiin

29 29 (66) pitää nuoria hevosia tai opetusvaiheessa olevia varsoja ja karsinatallin puolella kilpailevia hevosia, jolloin kilpahevosten mahdollisesti mukana tulleet taudinaiheuttajat eivät leviäisi nuoriin hevosiin, joiden vastustuskyky on aikuisia hevosia heikompi.

30 30 (66) 4.3 Pihatto Pihattonavetta on rakennettu vuonna Siinä on paikat 40 lypsylehmälle, 24 uudistuseläimelle ja 16 vasikalle. Pihatossa on erilliset niin sanotut ihmisten- ja eläintentilat, joiden välille on tehty paloosastointi. Eläinpuolella on eläinten makuu- ja ruokinta-alueiden lisäksi lypsyasema, iso rehuvarasto ja erillinen huone pikkuvasikoita varten. Rakennuksen toisesta päädystä on pääsy kuivikekatokseen sekä eläimillä pääsy laitumille. Pihatossa kaikki jätevedet menevät lietesäiliöön, joten talliksi muuttaminen vaatisi myös esimerkiksi sakokaivon investoimista, kun lietesäiliö poistuu nykyisestä käyttötarkoituksestaan. Kuvassa 5 vaaleanpunainen nuoli osoittaa, missä suunnassa pohjoinen on rakennukseen nähden. Pohjoinen KUVA 5. Pihattonavetan pohjakuva yksinkertaistettuna (Suojärvi 2022) Pohjapiirroksen mukaan lattiassa on useassa kohdassa erilaisia korkeuseroja. Esimerkiksi rehuvarasto, avoraapat ja ihmistentilat ovat maan tasalla, mutta lehmien parsipaikat ovat hieman kaltevia ja noin cm korkeammalla. Navetta on rakennettu osittain kumpareen päälle, jolloin rakennuksen toinen nurkka on rakennusteknisesti hieman eri tasolla kuin muualla. Tämä ei kuitenkaan vaikuta rakennuksen sisätiloihin mitenkään. Pihaton muutostyöt aloitetaan kaikissa vaihtoehdoissa valamalla lattia samalle tasolle rakennuksen eläintiloissa. Rakennuksen itäpuolen nuorkarjaosastolla parren takaosa on 29 cm ja länsiosalla parren takaosa on 33 cm korkeammalla kuin avoraapat. Lattian valu ja vaihtoehtoisesti piikkaaminen tehtäisiin niin, että lattia olisi kaikkialla 25 cm maan tasasta eli samalla tasolla kuin valtaosa lattiasta. Esimerkiksi lypsyaseman reuna on 25 cm ylempänä maan pinnasta. Lattian korotuksen myötä myös esimerkiksi ulko-ovia joudutaan korottamaan ja mahdollisesti rakennuksen ulkopuolella joudutaan jonkin verran tekemään maansiirtotöitä. Mitään lämmitysmuotoa pihatossa ei ole valmiina. Kohdetilalta saatujen tietojen mukaan täydessä eläinmäärässäkään lämpö ei ole tahtonut riittää kovilla pakkasilla, mikä on aiheuttanut vesikuppien jäätymistä. Lämpötila navetassa on ollut talvella noin viisi astetta täydellä eläinmäärällä. Hevosia pihattoon todennäköisesti majoitettaisiin vähemmän isomman tilantarpeen takia, joten jonkin lämmitysmuodon hankkiminen voisi tulla tarpeeseen.

31 31 (66) Vaihtoehto A Vaihtoehdossa A tallin pesupaikka tehtäisiin nykyiseen maitohuoneeseen, koska siinä olisi valmiina viemäröinti. Myös pesupaikan lattiaa täytyisi nostaa 25 cm ja tällöin myös viemäröintiä, jotta ne olisivat samalla tasolla muiden eläintilojen kanssa. Ovi tai kulkuaukko täytyisi tehdä nykyisen ikkunan paikalle maitohuoneen ja eläintilojen välille, johon myös navetan palo-osastointi on tehty. Tällöin kulkuoven täytyisi olla suljettava palo-ovi. Kuvasta 6 voidaan nähdä pesupaikan sijainti. KUVA 6. Pihattonavetta vaihtoehto A (Suojärvi 2022) Eläintilat jaettaisiin kahtia neljännen kantavan tolpan kohdalta pohjoispuolen kuivikevarastolta päin katsottuna, jolloin myös kaksi poistoilmaimuria jäisi kummallekin puolelle. Pohjoispuolesta tehtäisiin pihatto, joka jaettaisiin kahteen osaan. Tällöin kantavien tolppien väliin jäisi ruokintapöytä, jonka molemmin puolin pihatot olisivat. Pihattopaikkojen määrä voidaan havainnoida taulukosta 9. TAULUKKO 9. Pihattonavetta vaihtoehto A:n muutostyöt Huone Toimenpide 14 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: Kolme 12 m 2 /yli 171 cm hevosille Kolme 10 m 2 /yli 171 cm hevosille Kolme 8 m 2 /enintään cm hevosille Kolme 7 m 2 / enintään cm hevosille Ryhmäkarsina 17 m 2 /kaksi 1 2-vuotiasta hevosta tai yksi yli 170 cm siitostamma 18 Pihattopaikkaa 95 m 2 ja 96 m 2 Tehdään eläintilojen pohjoispäätyyn jakamalla rakennus väliseinällä: Molempiin pihattoihin sopii 9 yli 171 cm hevosta Sairaskarsina 14 m 2 Pesupaikka 25 m 2 Varustehuone 5 m 2 Loimihuone 31 m 2 Lypsyasema Rehuvarasto 78 m 2 Ihmisten tilat Tehdään vasikkalaan Tehdään entiseen maitohuoneeseen Tehdään entisen vasikkalan viereen Tehdään entiseen vasikkalaan Hyödynnetään vesikävelyaltaana Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa

32 32 (66) Molemmista pihatoista olisi suora yhteys tallin puolelle, jolloin hevosia voitaisiin tuoda pihatosta talliin sisäkautta. Ruokintapöydän kohdalta olisi esim. nosto- tai liukuovi tallin puolelle, jolloin pihatto saataisiin pidettyä erillään tallista, mutta hevosten ruokinta onnistuisi edelleen esim. Avant-pienkuormaimella. Rehuvaraston ovi siirrettäisiin kantavien tolppien väliin, jotta saataisiin suora kulkuyhteys rehuvarastosta pihattoon. Eläintilan eteläpuolelle tehtäisiin 13 karsinaa, jotka olisivat hieman eri kokoisia. Yksi karsinoista olisi kooltaan hieman muita suurempi n. 17 m 2, jossa voisi pitää esimerkiksi kahta 1,5-vuotiasta hevosta taulukon 3 mukaisesti. Karsioissa tulisi huomioida niihin majoitettavien hevosten koot, jotta liian suurta hevosta ei laitettaisi liian pieneen karsinaan. Vasikkala jaettaisiin kahtia, joista rehuvaraston puolelle tulisi yksi sairaskarsina dekontaminointi huoneella ja omalla kulkuovella. Sairaskarsinasta olisi suora yhteys ulos sairastarhaan. Vasikkalan toinen puolisko n. 31 m 2 toimisi loimienkuivatus- ja varastointihuoneena. Vasikkalan/loimihuoneen viereen tehtäisiin varustehuone, josta olisi ovi loimihuoneeseen sekä tallin puolelle. Varustehuoneen viereen tulisi ryhmäkarsina. Nykyisestä lypsyasemasta muokattaisiin mittatilaustyönä vesikävelyallas. Molempiin päihin tarvittaisiin rampit käytävältä altaan pohjalle, jotta siitä saataisiin läpikuljettava. Rampeille tulisi laittaa esim. kumimatot estämään sen liukkautta. Asema on 11 metriä pitkä, jolloin ramppien teko molempiin päihin on mahdollista. Lisäksi asemalle tarvittaisiin laitteiden lisäksi hevosen kytkemiseen tarvittavat välineet ja mahdollisesti myös etu- ja takapuomit. Lannan varastointiin tarvittaisiin asianmukainen lantala, joka rakennettaisiin rakennuksen itäpuolelle. Lantalaan täytyisi mahtua vähintään 31 hevosen lantakertymä vuodessa. Se vastaa 512 m 3, jos hevosista kolme on ponikokoisia ja loput aikuisia yli 150 cm korkeita hevosia. Niin sanotuissa ihmistentiloissa sijaitsevat toimisto- ja pukuhuonetilat pysyisivät samassa käyttötarkoituksessaan. Ainoat muutokset tulisivat ovien korottamisena eläintilojen lattioiden korkeuserojen muutoksista johtuen. Muita muutoksia niissä ei tarvitsisi tehdä. Kokonaisuudessaan tallissa olisi 18 aikuisen hevosen pihattopaikkaa sekä 13 karsinapaikkaa, joista kolme olisi tarkoitettu poneille. Kuvasta 6 voidaan havaita, että pihattonavetassa voisi majoittaa 31 aikuista hevosta. Varsoja talliin sopisi enemmänkin, koska niiden tilan tarve on pienempi Vaihtoehto B Vaihtoehdossa B lypsyasema valettaisiin umpeen. Maitohuoneen lattiaa ei korotettaisi ollenkaan, vaan pesupaikka tehtäisiin erikseen rakennuksen itäseinustalle. Pesupaikasta tehtäisiin kaksiosainen, joka jaettaisiin kahtia väliseinällä. Tällöin siinä voisi pestä kahta hevosta yhtä aikaa. Viemäröinti tehtäisiin pesupaikalle niin, että viemärit sijaitsisivat pesukarsinoiden takaosassa koko karsinan takaseinän matkalta. Tällöin viemäri ei olisi hevosten jalkojen alla. Kuvasta 7 voidaan nähdä pesukarsinoiden sijainti pohjakuvassa.

33 33 (66) KUVA 7. Pihattonavetta vaihtoehto B (Suojärvi 2022) Eläintiloihin tehtäisiin yhteensä 12 karsinapaikkaa, joista yksi olisi 16 m 2 ja sen pystyisi tarvittaessa eristämään muista hevosista esimerkiksi sairastapauksissa. Muut karsinat olisivat kooltaan m 2. Karsinat sijaitsisivat eläintilojen pohjoispuolella, rakennuksen itäisellä seinustalla, sekä niitä vastapäätä olevalla käytävällä. Taulukosta 10 huomataan karsinoiden määrät ja koot. TAULUKKO 10. Pihattonavetta vaihtoehto B:n muutostyöt Huone Toimenpide 12 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: Viisi 12 m 2 /yli 171 cm hevosille Kuusi 10 m 2 /yli 171 cm hevosille Ryhmäkarsina 16 m 2 /kaksi 1 2-vuotiasta hevosta tai yksi yli 170 cm siitostamma 18 pihattopaikkaa Tehdään eläintiloihin: Vasikkalaan 54 m 2 /5-10 varsaa Lypsyaseman paikalle 134 m 2 /13 yli 171 cm hevosta Tarvikevarasto 22 m 2 Pesupaikka 16 m 2 Varustehuone 17 m 2 Loimihuone 17 m 2 Pyykkitupa 25 m 2 Valjastustila Rehuvarasto 78 m 2 Ihmisten tilat Lantala Tehdään entisen vasikkalan viereen eli varsapihaton kylkeen Tehdään karsinarivistöön rakennuksen itäulkolaidalle: Pesupaikasta tehdään kaksiosainen puoliväliseinän avulla Tehdään isojen päätyovien väliin Tehdään varustehuoneen kylkeen Tehdään entiseen maitohuoneeseen Tehdään rakennuksen länsilaidalle varuste- ja loimihuoneiden viereen Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa Tehdään erillisrakennuksena

34 34 (66) Kahden ison, jo olemassa olevan, oven väliin tehtäisiin varustehuone, joka olisi läpikuljettava. Varustehuoneesta olisi kulkuyhteydet keskikäytävälle ja erilliseen hevosten valjastustilaan, jossa voitaisiin säilyttää myös esimerkiksi hevosten kärryjä. Tilassa sopisi valjastamaan maksimissaan kolme hevosta peräkkäin kärryjen eteen. Nykyisestä vasikkalasta muokattaisiin pieni pihatto 1 2 -vuotiaita varsoja varten. Varsoja pihattoon sopisi 5 10 kpl iästä ja koosta riippuen. Vasikkalan ulkoseinään puhkaistaisiin ovi ulos tarhaan. Viereen tehtäisiin tarvikevarasto, jossa voitaisiin säilyttää esim. talikkoja, kottikärryjä sekä muita tarvikkeita. Toinen pihatto, jonne sopisi yhteensä 13 aikuista hevosta, tehtäisiin rakentamalla väliseinä länsipuolen kantavia tolppia hyödyntäen. Väliseinä tulisi rehuvarastoltapäin viisi tolpan väliä pohjoista kohti. Pihaton kulkuaukoissa hyödynnettäisiin olemassa olevia ovia. Toista ovea tosin jouduttaisiin suurentamaan. Pihattoon kahden tolpan väliin tulisi hevosten ruokintapöytä. Jotta sinne olisi suora yhteys rehuvarastosta, tolppien väliin laitettaisiin isot pariovet. Nykyinen liukuovi poistettaisiin ja oviaukko tukittaisiin. Liukuovi korvattaisiin pienellä vain ihmisten kuljettavalla ovella. Maitohuoneesta tehtäisiin pyykkitupa, jossa voitaisiin kuivattaa muun muassa pestyjä loimia. Varsinainen loimihuone rakennettaisiin valjastustilan läheisyyteen varustehuoneen kylkeen. Huone olisi myös läpikuljettava varustehuoneen tavoin. Ihmisten toimisto- ja sosiaalitiloissa ei tehtäisi juurikaan muutoksia. Ainoastaan kulku tallin puolelle käännettäisiin rehuvaraston kautta kulkevaksi. Nykyinen ovi jäisi paikallensa, jolloin sitä voisi käyttää esimerkiksi hätäpoistumistienä pihatosta. Lantala rakennettaisiin rakennuksen itäpuolelle. Lantalaan täytyisi mahtua vähintään 30 hevosen lantakertymä vuodessa. Se vastaa 510 m 3 lantaa, jos hevosista kaikki ovat aikuisia. Kokonaisuudessaan tässä vaihtoehtoisessa tallissa olisi pihattopaikkaa ja 12 karsinapaikkaa. Yhteensä hevosia voitaisiin majoittaa hieman riippuen pihaton kokoonpanosta. Jos kaikki tallin hevoset olisivat aikuisia ja vasikkalasta tehtyyn pihattoonkin otettaisiin vain aikuisia hevosia, talliin sopisi yhteensä 30 hevosta, jotka ovat säkäkorkeudeltaan yli 171 cm Vaihtoehto C Vaihtoehdossa C hevosten pesupaikka tehtäisiin maitohuoneeseen mukaillen vaihtoehto A:ta. Poiketen A:sta tämä jaettaisiin kahtia puoliseinän avulla, jolloin pesupaikalle sopisi kaksi hevosta samanaikaisesti. Puoliseinä asennettaisiin vaakasuoraan rakennukseen nähden, jotta hevosten takapuolet olisivat ulkoseinän ikkunaan päin. Lypsyasemaa hyödynnettäisiin vesikävelyaltaana, joka näkyy kuvassa 8 oikeassa alareunassa.

35 35 (66) KUVA 8. Pihattonavetta vaihtoehto C (Suojärvi 2022) Rakennuksen kaksi pihattoa tehtäisiin vaihtoehto A:n mukaisesti rakennuksen pohjoispuolelle. Karsinatallin puolelle tehtäisiin kymmenen karsinapaikkaa, joista aktiivisessa käytössä olisi kahdeksan. Tällöin kahta karsinaa pystyttäisiin käyttämään pihattohevosten hoitokarsinoina esimerkiksi treenipäivinä. Samalla vaatimus sairas- ja hoitotiloista täyttyy. Taulukosta 11 nähdään muun muassa karsinoiden pinta-alat. TAULUKKO 11. Pihattonavetta vaihtoehto C:n muutostyöt Huone Toimenpide 10 karsinapaikkaa Tehdään eläintiloihin: Kaikki 13 m 2 /yli 171 cm hevosille 18 pihattopaikkaa 95 m 2 ja 96 m 2 8 valmennettaville hevosille ja 2 hoitokarsinaa pihattohevosille Tehdään eläintilojen pohjoispäätyyn jakamalla rakennus väliseinällä: Molempiin pihattoihin sopii 9 yli 171 cm hevosta Pesupaikka 25 m 2 Tehdään entiseen maitohuoneeseen Varustehuone 17 m 2 Loimihuone 31 m 2 Lypsyasema Rehuvarasto 78 m 2 Ihmisten tilat Tehdään entisen vasikkalaan eli loimihuoneen viereen Tehdään entiseen vasikkalaan Hyödynnetään vesikävelyaltaana Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa Pitää nykyisen käyttötarkoituksensa Nykyinen vasikkala jaettaisiin väliseinällä kahtia, jolloin saataisiin eriytettyä loimi- ja varustehuoneet toisistaan. Tällöin myös voitaisiin mahdollistaa esimerkiksi loimien kuivaaminen erillisellä lämmittimellä. Kun huone on pienempi, sen lämmittämiseen tarvittaisiin vähemmän energiaa. Varustehuoneelle puhkaistaisiin oma ovi.

36 36 (66) Hevosten valjastaminen ajoa varten tapahtuisi käytävällä hevosen turpa rakennuksen itäosaan päin. Kärryt säilytettäisiin ulkona, sillä tässä vaihtoehdossa niille ei ole järkevää sijaintia rakennuksen sisäpuolella. Rehuvarasto sekä ihmisten sosiaali- ja toimistotilat pysyisivät nykyisessä käyttötarkoituksessaan. Lantala rakennettaisiin nykyisen lietesäiliön viereen rakennuksen itäpuolelle. Jos pihattoa ei hyödynnettäisi lantalana, lantalaan täytyisi sopia vuodessa tällä hevosmäärällä vähintään 442 m 3 lantaa. Pihattoa hyödynnettäessä lantalana, tarvittava tilavuus määrä voisi olla pienempikin. Kokonaisuudessaan talliin voitaisiin majoittaa maksimissaan 26 aikuista hevosta ja karsinoihin voisi majoittaa yli 171 cm korkuisia hevosia. Osalle karsinoista voitaisiin majoittaa myös esimerkiksi kantavia siitostammoja tai käyttää karsinoita ryhmäkarsinoina pikkuvarsoille karsinoiden suuren pintaalan takia. Jos pihatoissa olisi vain varsoja, majoitettava hevosmäärä olisi suurempi. Tällöin kumpaankin pihattoon sopisi 12 varsaa ja kokonaishevosmäärä tallissa olisi 32 hevosta.

37 37 (66) 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Muutostöiden suunnittelussa oli huomioitava olemassa olevat asiat, kuten valmiit huoneet ja niiden hyödynnettävyys. Lisäksi oli huomioitava kantavat seinät ja muut elementit, joita ei voi poistaa. Esimerkiksi pihattonavetassa on kantavia tolppia keskellä rakennusta, joten suunnittelussa tulee ottaa ne erityisesti huomioon, sillä niitä ei voi rakennuksesta poistaa. Parsinavetta on kokoluokaltaan jo paljon pihattonavettaa pienempi, jolloin talliksi suunnittelu oli pihattonavettaan nähden paljon helpompaa. 5.1 Lupa-asiat Yleensä luvat ovat kiinteistö- ja tapauskohtaisia, joten ne kannattaa selvittää oman alueen rakennuslupaviranomaiselta. Rakennuslupa tarvitaan silloin, kun muutetaan kantavia rakenteita esimerkiksi poistamalla kantavaseinä. Toimenpidelupa riittää silloin, kun toimitaan rakennuksen sisäpuolella esimerkiksi, kun rakennetaan vain väliseiniä tai hevosten karsinarakenteita. (Huusko 2022.) Opinnäytetyössä käytettävälle kohdetilalle riittäisi yksi lupa, kun molemmat lypsykarjarakennukset sijaitsevat saman kiinteistötunnuksen alla. Kohteiden ollessa hyvin erilaiset tarvitaan kuitenkin kaksi lupaa. Parsinavettaan riittää toimenpidelupa, mutta pihattonavettaan tarvitaan rakennuslupa, kun maitohuoneeseen puhkaistaan kantavaan seinään palo-ovi. (Huusko 2022.) Rakennuslupa tarvitaan kuitenkin aina uusille rakennuksille (Kajaanin kaupunki 2021), kuten tässä tapauksessa molemmille lantaloille. Ympäristölupaa kohdetilalla ei tarvita, kun eläinsuojassa on alle 60 hevosta tai ponia (ympäristönsuojelulaki 2014/527 Liite 4). 5.2 Parsinavetasta 11 hevosen karsinatalli Parsinavetan muutostyöt talliksi tehtäisiin vaihtoehto A:n mukaisesti, koska siinä pystytään mahdollistamaan järkevin hevosmäärä ilman, että tallista tulisi liian ahdas. Lisäksi talliin saadaan tällä tavalla kaksi ulospääsyä, kun pihattoa ei tehdä esimerkiksi vaihtoehto B:n tapaan tallin päätyyn. Tässä vaihtoehdossa on myös eniten varastointitilaa kuin muissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehto B:ssä ja C:ssä on pihattopaikkoja, mutta A:ssa ei ollenkaan. Pihaton tai pihattojen järjestäminen parsinavettaan olisi hankalaa ympärillä olevien rakennusten ja kulkureittien takia. Tilanpuutteesta johtuen on järkevämpää tehdä parsinavetasta kokonaan karsinatalli vaihtoehto A:n tapaan. Tällöin hevosten tarha-alueet on helpompi sijoitella rakennuksen ympärille sulkematta kulkureittejä. Vaihtoehdoissa A:ssa ja C:ssä voitaisiin hyödyntää lannanpoistossa lantakuiluja, mutta B:ssä se ei olisi enää kannattavaa pihaton ollessa tallin toisessa päädyssä. Pihatot siivotaan yleensä vain kerran vuodessa ja muutoin sinne ainoastaan lisätään kuivikkeita, joten koneellinen lannanpoisto ei ole järkevää pienen karsinamäärän takia. Lisäksi lantalaa ei voitaisi rakentaa B vaihtoehdossa tallin päätyyn pihaton sijainnin takia. B- ja C-vaihtoehtojen hyviä puolia ovat muun muassa pihattojen tarjoamat mahdollisuudet vapaaseen liikkumiseen sekä korkea rakennuksen hevosmäärä. Huonoina puolina voidaan pitää myös huonoja varastointimahdollisuuksia, jotka ilmenevät molemmissa vaihtoehdoissa. Ravivalmennuksessa kuitenkin tarvitaan aika paljon erilaisia varusteita, kuten esimerkiksi loimia ja kilpavarusteita, joille

38 38 (66) olisi hyvä olla oma säilytyspaikkansa. Näissä vaihtoehdoissa molempiin voisi joutua hankkimaan ylimääräistä varastointitilaa jostain muualta, kun oman tallin sisällä se ei välttämättä riitä. Parsinavetan osalta päädyttiin vaihtoehto A:han jo pelkästään logistisista syistä, kun pihattoa ei voida hyödyntää puuttuvan tarhaustilan takia. Tämä tekee vaihtoehdosta myös toteuttamiskelpoisimman muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Toteuttamista ajatellen tulee miettiä myös muita tallin sisäisiä ratkaisuja sekä tukitoimintoja, joita ovat muun muassa hevosten ruokinnan järjestämiseen, tarhaamiseen sekä tallin lantahuoltoon ja kuivittamiseen kohdistuvat seikat. Näissäkin on monia erilaisia vaihtoehtoja, joista kaikki eivät välttämättä toimi jokaisessa vaihtoehdossa Hevosten ruokinta Tallissa käytettäisiin ruokinnassa kuivaheinää suurkanttipaaleissa. Ruokinnassa käytetään suurkanttipaaleja, koska ne ovat pienempiä kuin pyöröpaalit ja ne voidaan säilyttää ulkona muovikääreen ansiosta. Tällöin ulos tarjottaessa vapaata heinää, avattu paali kestää vähemmän aikaa, jolloin se ei myöskään ehdi pilaantua niin nopeasti. Yksin tarhaaville hevosille jaettaisiin heinää neljä kertaa päivän aikana, koska yksi hevonen ei ehtisi yksinään syömään paalia tyhjäksi ennen sen pilaantumista. Yksin tarhaaville vietäisiin heinää hyödyntäen esimerkiksi kottikärryjä. Paali käsiteltäisiin tallin puolella, jolloin se pysyy kuivana ja heinän vieminen karsinoihin vie vähemmän aikaa. Jokaisessa tarhassa olisi yksi pysyvä ruokintapaikka. Tarhat on mitoitettu 2 3 hevoselle, joten ruokintapaikalla voisi olla esimerkiksi 2x2 metriä suuri betonilaatta, jonka päälle asennettaisiin ruokintahäkki paalin avaamista varten. Ruokintahäkki olisi katettu, jolloin esimerkiksi talvella lunta ei kerry häkin sisälle. Tällöin myös hevoset syövät heinää mielellään, kun se ei ole hautautuneena lumen alle. Karsinoihin asennettaisiin heinäautomaatit, jotka jakavat hevosille myöhään illalla ja aikaisin aamulla heinät, jolloin työntekijöiden tarvitsee jakaa ainoastaan heinät ulos sekä yhdet iltaheinät ennen kotiin lähtöä. Heinäautomaatin jakaessa myöhemmin vielä yhdet heinät työntekijöiden ei tarvitse palata enää talliin myöhemmin. Tällöin hevosten ruokintavälit pysyisivät myös maltillisina. Tallin heinän jakoaikataulu voisi olla esimerkiksi seuraava: Klo 6.00 heinäautomaatti jakaa talliin, klo 8.00 työntekijä vie hevoset ulos, klo työntekijä hakee hevoset sisälle, klo työntekijä jakaa iltaheinät, klo ja klo 3.00 heinäautomaatti jakaa talliin. Tällöin pisin heinätön jakso on yöllä, joka kestää kolme tuntia. Näin minimoitaisiin pitkät, yli kolme tuntia kestävät heinättömät jaksot yöllä. Heinäautomaatti toimii joko karsinakohtaisesti hevosen mukaan tai vaihtoehtoisesti niin, että kaikki tallin hevoset saavat heinäannoksen samanaikaisesti (Heinätin julkaisuaika tuntematon a). Esimerkiksi Heinätin Indoor703 on käytävän puolelta täytettävä heinäautomaatti, joka asennetaan karsinan kulmaan. Laitetta on saatavilla kahta eri kokoa, joista toiseen sopii kolme ja toiseen neljä heinäannosta. (Heinätin julkaisuaika tuntematon b.) Väkirehujen jakamisen voisi myös koneellistaa esimerkiksi ruokintasukkulan tai väkirehuautomaatin avulla. Ruokintasukkula jakaa yksilöllisesti 1 4 rehuannosta, ja sen avulla voidaan helposti seurata, mitä rehua sukkula on jakanut millekin hevoselle. Väkirehuautomaatti puolestaan toimii ajastimella,

39 39 (66) jolloin jokainen hevonen saa oman rehuannoksensa samaan aikaan muiden hevosten kanssa. Automaatit on kuitenkin täytettävä päivittäin ja niihin sopii kerrallaan kaksi rehuannosta. (Roponen, Auer & Kaihlajärvi 2015.) Kohdetilalla väkirehujen jakamiseen käytettäisiin ruokintasukkulaa, koska rehuvaraston sijaitessa aivan tallin välittömässä läheisyydessä ja karsinarivistön ollessa yhtenäinen, sukkulan helppo kulkeminen kiskoilla pystyttäisiin varmistamaan. Tällöin hevoset myös saavat syödä ruokansa rauhassa ilman, että työntekijä häiritsee niitä. Ruokintasukkula olisi tässä tilanteessa väkirehuautomaattia parempi, koska ruokintasukkula ei vie tilaa karsinasta sukkulan ruokkiessa suoraan ruokinta-astiaan. Lisäksi väkirehuastioita ei tarvitse täyttää niin usein, kun sukkulaan sopii enemmän rehua kerralla kuin pelkkään karsinakohtaiseen väkirehuautomaattiin Hevosten vedensaanti Karsinoihin asennettaisiin automaattiset vesikupit, jolloin hevosille ei tarvitse kantaa vettä sankoilla. Sankojuotolla pystyttäisiin paremmin seuraamaan hevosten juomista, mutta pitkällä aikavälillä vesiastioiden puhdistaminen ja täyttö voi käydä varsin työlääksi. Jos halutaan varmistaa hevosten riittävä juominen, hevoselle voi halutessaan tarjota esimerkiksi lisäjuomaa sangosta juottoautomaatin lisäksi. Automaattisten juomakuppien toimivuus on kuitenkin varmistettava päivittäin ja ne tulee puhdistaa säännöllisesti. Karsinoihin voi asentaa esimerkiksi läpälliset juomakupit, jotka toimivat hevosen painaessa turvallaan läppää. Toinen vaihtoehto olisi asentaa itsestään täyttyvät uimurikupit, mutta ne ovat työläämmät puhdistaa. Toisaalta hevonen ei välttämättä opi juomaan läpällisestä kupista, jolloin itsestään täyttyvä olisi hevoselle parempi. Automaattisista kupeista läpällinen olisi kuitenkin paras, koska se on helposti puhdistettavissa. Jos jokin hevonen ei jostain syystä oppisi juomaan kupista, sille voitaisiin järjestää esimerkiksi sankojuottoa. Tällöin tallissa voitaisiin käyttää läpällisiä juomakuppeja Hevosten tarhaaminen Hevoset tarhattaisiin 2 3 hevosen ryhmissä hieman hevosyksilöistä riippuen. Tarhaaminen pyrittäisiin mahdollistamaan ensisijaisesti pienissä ryhmissä, mutta tarpeen vaatiessa hevosen voisi tarhata yksinkin. Oriit pyrittäisiin tarhaamaan mahdollisimman kaukana tammoista. Esimerkiksi tarhaamalla ori kuvan 9 tapaan eri puolella tallirakennusta eli parsinavettaa ja oriin viereisessä tarhassa pidettäisiin vain ruunia. Kauimmaiselta tarhalta tallin ulko-ovelle on matkaa noin 50 metriä. Kuvassa 9 mustilla nuolilla on havainnollistettu ajoreitille pääsy.

40 40 (66) KUVA 9. Parsinavetan tarhakartta Jokaisen tarhan välissä olisi kaksi metriä vapaata tilaa seuraavaan tarhaan, jotta hevoset eivät esimerkiksi pääsisi vahingoittamaan toisiaan tarhojen välistä. Ojittaminen tai salaojittaminen olisi kannattavaa mahdollisten sulamisvesien kannalta, jolloin tarhat eivät alkaisi tulvia keväisin tai kovien syyssateiden takia. Tarha-alueet sijoittuvat pelloille, joten niiden maa-aineksen kantavuus ja laatu tulisi selvittää esimerkiksi maa-analyysin avulla. Tällöin saataisiin selville, esimerkiksi kuinka paljon maa-ainesta tarvittaisiin, jotta tarhat olisivat kantavia ja mahdollisia vesikertymiä ei syntyisi tarhoihin kovinkaan paljon. Tarhojen suunnittelussa tulisi huomioida myös alueen tasaisuus ja mahdollisten sulamisvesien kulkeutuminen sekä tarvitaanko esimerkiksi valuma-altaita. Tässä tapauksessa peltoalueet ovat melko tasaisia. Sairastarhaa ei erikseen rakennettaisi valmiiksi, vaan se tehtäisiin tarpeen mukaan esimerkiksi jakamalla isommasta tarhasta osa sairaalle hevoselle. Sairastarhan teon yhteydessä tulisi huomioida, että hevoset eivät pääsisi kosketuksiin toistensa kanssa. Jako voitaisiin tehdä esimerkiksi lanka-aidalla, koska sitä on helppo siirrellä tarpeen mukaan. Tallissa jokaisella hevosella on omat nimikoidut karsinat, mutta erillistä sairaskarsinaa tallissa ei ole. Tarttuvissa sairastapauksissa, esimerkiksi hevosinfluenssassa, hevosten paikkoja ei kannattaisi lähteä muuttamaan, koska taudinaiheuttajat ovat tässä kohtaa jo levinneet karsinaan. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi sairas hevonen tulisi tarhata muista erillään ja mahdollisuuksien mukaan estää sitä kosketuksiin muiden hevosten kanssa. Lisäksi esimerkiksi sairaan hevosen ruoka- tai juomakuppeja ei pidä käyttää muilla hevosilla Tallin lantahuolto ja kuivittaminen Kuivikevarasto rakennettaisiin entistä laakasiiloa hyödyntäen, jolloin siihen tarvitsee ainoastaan tehdä takaseinä ja katto sekä korottaa hieman laitaseiniä. Tällöin saadaan kolmeseinäinen katettu kuivikevarasto. Kuivikkeena tallissa käytettäisiin kutterinlastua, koska sitä on helposti saatavilla ja se on helppo varastoida. Se ei jäädy talvella niin helposti, jolloin kylmävarastointi on helpompaa, kun kuiviketta saa varastosta vaivatta. 11 hevosta tuottaa vuodessa 187m 3 lantaa, kun yksi hevonen tuottaa taulukon 5 mukaan 17 m 3 lantaa. Tallin päätyyn rakennettaisiin uusi lantala, sillä vanhaa avolantalaa olisi hankala enää uudistaa,

41 41 (66) kun se jouduttaisiin käytännössä tekemään lähes kokonaan uudestaan nykyisen kuntonsa sekä talli käyttöön sopimattomuuden takia. Uusi lantala olisi kuvan 10 mukainen ja kooltaan 77 m 2. Huonekorkeutta lantalassa olisi 5,5 metriä, jolloin lantaa voitaisiin kasata 3,5 metriin traktorin etukuormaimella. Lantalan tilavuudessa on hyvä huomioida, että lantaa ei kasaannu tasaisesti, joten tilankäytön hyötysuhde on noin 85 95%. Tällöin lantaa sopisi tilaan noin 229 m 3, kun otetaan huomioon 85 % hyötysuhde. KUVA 10. Parsinavetan lantala (Suojärvi 2022) Tallissa lannanpoistomenetelmänä hyödynnettäisiin olemassa olevia lantakouruja, jonne asennettaisiin tallikäyttöön soveltuvat lantaraapat. Lantaraapat poistavat lantaa koneellisesti, jolloin raappa työntää lantaa kuilua pitkin lantalaan (Elstob ja Palva 2014). Jokaisessa karsinassa olisi avattava luukku lannanpoistoa varten. Luukun tulisi kuitenkin olla turvallinen ja vain ihmisen avattavissa, jotta hevonen ei saisi sitä itse auki ja teloisi siihen itseään. Luukussa voisi olla esimerkiksi reikä, jotta ihminen saa luukun auki, mutta pienen varsankaan jalka ei mahtuisi reiästä läpi. Lantaraapat vähentäisivät lannanpoistoon kuluvaa työaikaa, kun lantaa ei tarvitsisi kuljettaa kottikärryillä lantalaan. Lannanpoistossa voitaisiin käyttää vaihtoehtoisesti myös lantaimuria. Sille ei periaatteessa olisi mitään estettä, mutta silloin jo olemassa olevat lantakuilut jäisivät käyttämättä. Kuiluihin sopisi paremmin lantaa työntävät raapat kuin lantaa imevä imuriputkisto, koska imurin säiliön sijoittaminen lantalaan vie tilaa ja putkiston toimivuus useammissa mutkissa huolestuttaa. Raapat työntävät lantaa suorana jonona lantalaan, mutta kuilun tukkeutumista tulisi välttää esimerkiksi aloittamalla karsinoiden siivouksen läheltä lantalaa, jolloin raappa ehtii osan lannasta tyhjentää jo lantalaan. Karsinoiden kestokuivitus olisi myös yksivaihtoehto, jossa karsinat tyhjennetään kerran vuodessa esimerkiksi pienkuormaajalla tai traktorilla. Kestokuivituksen avulla kuitenkin pystyttäisiin säästämään jokapäiväisen karsinanpuhdistuksen vaiva, mutta lannan varastointia varten tulisi olla enemmän tilaa ja karsinarakenteiden tulisi olla esimerkiksi saranoilla kääntyvät (Elstab ja Palva 2014). Tällöin parsinavetan jo olemassa olevat lantakourut jäisivät kokonaan hyödyntämättä.

42 42 (66) Tallin lämmitys ja ilmanvaihto Varsinaisesti talli ei tarvitse uutta lämmitysmuotoa, koska rakennus on nykyisellään jo lämmin. Jos tallissa kuitenkin todettaisiin myöhemmässä vaiheessa tarvittavan lisälämpöä, sen järjestäminen olisi helppoa jo olemassa olevien lämpöputkien avulla. Tunkkaisuuden poistamiseksi sekä sisäilman parantamiseksi talliin asennettaisiin kokonaan koneellinen ilmanvaihto. Tämän avulla saadaan raikastettua sisäilmaa. Kokonaan koneellinen ilmanvaihto vaatii kuitenkin varasähköjärjestelmän, jotta ilmanvaihto toimii myös sähkökatkoksen aikana. Varasähköjärjestelmänä voi toimia esimerkiksi akkukäyttöinen varageneraattori. Vaihtoehtoisesti tuloilma-aukkoja voitaisiin lisätä, jotta raitista ulkoilmaa pääsisi enemmän rakennuksen sisälle. Aukkojen lisääminen tai nykyisten suurentaminen ei välttämättä kuitenkaan riitä. Varmempi vaihtoehto olisi kuitenkin investoida kokonaan koneellinen ilmanvaihto, jolloin ilmanvaihtoa pystytään myös paremmin itse säätämään. Tällöin voidaan taata hevosille ja työntekijöille mukava työskentely-ympäristö. 5.3 Pihatosta 26 hevosen talli Vaihtoehdoista paras olisi vaihtoehto C, koska siinä yhdistyvät pihaton helppous ja pieni karsinatalli saman rakennuksen sisällä ilman, että tilasta tulee sokkelo. Tässä vaihtoehdossa myös pihaton ilmanvaihto toimii eikä sitä tarvitse lähteä toiminnallisesti muuttamaan, kun navetta jaetaan suurin piirtein keskeltä rakennusta. Tällöin myös kaksi poistoilmahormia jää pihaton puolelle ja toiset kaksi karsinatallin puolelle. Vaihtoehto A:ssa ja B:ssä on myös hyviä puolia, kuten esimerkiksi A:ssa karsinatallin puolelle sopisi 14 hevosta, mikä on paljon enemmän kuin vaihtoehto C:ssä. Lisäksi A:ssa olisi dekantaminointihuoneella varustettu sairaskarsina, jonka avulla voitaisiin tarpeen tullen eristää yksi hevonen muista hevosista. Vaihtoehto B:ssä puolestaan olisi kaksi erillistä pihattoa, jolloin voitaisiin pitää helpommin esimerkiksi oriit erillään tammoista, kun pihatot olisivat eripuolilla tallia. B:ssä olisi myös se hyvä puoli, että tallin sisälle saataisiin erillinen hevosten valjastustila, jolloin käytävällä ei seisotettaisi hevosia valjaissa tien tukkona. A:ssa karsinat ovat kuitenkin hyvin eri kokoisia, jolloin tulisi huomioida hevosten koko ja niiden soveltuvuus karsinoihin. Tällöin valmennettavaksi otettavia hevosia jouduttaisiin valikoimaan, minkä kokoinen hevonen sillä hetkellä sattuisi talliin sopimaan. Lisäksi kolme ponikarsinaa olisivat melko turhia, koska harvoin ammatikseen valmentavilla on valmennuslistoillaan raviponeja. B:ssä ongelmaa ei tulisi karsinoiden koon takia, mutta ihmisten kulku tallin puolelle jouduttaisiin kääntämään rehuvaraston kautta kulkevaksi, jolloin syntyy paljon ylimääräisiä askelia. Tällöin voi syntyä sellainen tilanne, jossa työntekijöiden pukuhuoneet jäisivät käyttämättä niiden ollessa hieman piilossa. Tässä vaihtoehdossa ongelmia tulisi myös lantalan ja pihattotarhojen suunnittelussa, jonka myötä vaihtoehtoa on hankala toteuttaa logistisista syistä. Lisäksi ongelmaksi voi tulla myös ilmanvaihto ja sen tasaisuus. Mahdollisesti ilmanvaihtoa voisi joutua suunnittelemaan uusiksi esimerkiksi lisäämällä poistoilma hormeja rehuvaraston päätyyn.

43 43 (66) Vaihtoehto C:ssä kaikki karsinat ovat samankokoisia ja ne ovat reilusti suurempia kuin asetuksen mukaan tarvitsisi olla, joten karsinat eivät ainakaan rajoittaisi valmennettavien hevosten kokoa. Kokonsa puolesta karsinoita voisi käyttää myös esimerkiksi yli 171 cm siitostammoilla taulukon 2 mukaan tai kahdella varsalla taulukon 3 mukaan. Täten vaihtoehto C on myös monikäyttöisempi, kun karsinoiden koko ei pois sulje tiettyjä hevosryhmiä tai jaottele niitä koon mukaan. Vaihtoehto C:hen päädyttiin, koska tässä tilanteessa se olisi kaikkein järkevin ratkaisu muihin esitettyihin vaihtoehtoihin nähden. Täten tämä vaihtoehto olisi myös toteuttamiskelpoisin. Toteuttamista ajatellen tulee miettiä myös muita tallin sisäisiä ratkaisuja sekä tukitoimintoja, joita ovat muun muassa hevosten ruokinnan järjestämiseen, tarhaamiseen sekä tallin lantahuoltoon ja kuivittamiseen kohdistuvat seikat. Näissäkin on monia erilaisia vaihtoehtoja, joista kaikki eivät välttämättä toimi jokaisessa vaihtoehdossa Hevosten ruokinta Tallissa hevosilla olisi samalla tavalla heinäautomaatit jakamassa aikaisin aamulla sekä myöhään yöllä heinäannokset kuin parsinavetan kohdalla. Väkirehut jaettaisiin käsin hyödyntäen työnnettävää ruokintavaunua, koska väkirehujen jakamiseen ei kahdeksan hevosen tallissa mene kovinkaan kauan työaikaa. Ruokintavaunussa olisi jokaiselle rehulle omat nimetyt lokeronsa, mikä helpottaa väkirehujen jakamista huomattavasti. Ruokintasukkulaa karsinatallin puolelle olisi hankala asentaa, koska se vaatisi paljon kiskojen kääntymispaikkoja, jolloin sen asentaminen tulisi kalliiksi. Logistisestikin se olisi hyvin vaikea toteuttaa rehuvaraston ollessa niin sanotun huoltokäytävän päässä ja karsinakäytävän ollessa siihen nähden poikittain. Karsinoissa voitaisiin käyttää esimerkiksi väkirehuautomaatteja, jotka toimivat heinäautomaattien tavoin ajastimella, mutta niiden investoiminen tulisi kalliiksi saatavaan hyötyyn nähden. Pihatoissa hevoset ruokittaisiin osittain sisälle ja osittain ulos. Sisälle jaettaisiin väkirehut ruokintapöytää hyödyntäen kerran päivässä. Tarpeen vaatiessa hevoset kytkettäisiin ruokinnan ajaksi, jotta lauman ahneimmat eivät syö hitaimpien ruokia. Ulos molemmille pihattoryhmille jaettaisiin kolmeen katettuun heinähäkkiin hevosille heinät, jolloin hevosilla olisi useampi pysyvä ruokintapaikka. Tällöin hevosilla olisi mahdollisuus valita, mistä syödä. Jokaisen pysyvän ruokintapaikan koko olisi 4x3 metriä, jolloin laskennallisesti jokaisella hevosella olisi tilaa syödä saman aikaisesti. Ruokintapaikan puhtaanapito on myös helpompaa, kun alue ei ole liian ahdas. Isossa laumassa ollessa jokainen hevonen saa varmasti syötävää, kun ruokintapaikkoja on useampi. Jos ruokintapaikkoja olisi esimerkiksi vain yksi pihattoa kohti, lauman pohjimmaiset eivät välttämättä saisi ollenkaan ruokaa lauman vahvimpien määrätessä syöntijärjestyksen. Jokaisessa ulkotarhassa, joita käytettäisiin karsinatallin hevosilla, olisi myös pysyvät ruokintapaikat heinähäkkeineen Hevosten vedensaanti Tallissa käytettäisiin automaattisia juomakuppeja samoin perustein kuten aiemmin mainitussa parsinavetan tallissa. Pihattoihin asennettaisiin isot lämmitettävät juoma-astiat, joiden lämmitys voitai-

44 44 (66) siin toteuttaa sähkösaatolla. Tällöin vesi ei pääsisi jäätymään, vaikka pihatossa itsessään ei olisi erillistä lämmitystä. Laakeista juoma-astioista hevoset juovat mielellään ja useampi hevonen pääsee juomaan samanaikaisesti. Pihattoa kohden tarvittaisiin kolme juoma-astiaa, joten myös lauman alempi arvoiset jäsenet pääsisivät juomaan. Juoma-astioihin olisi hyvä asentaa tyhjennyshanat, jolloin niiden tyhjentäminen ja puhdistaminen olisi helpompaa. Tyhjennysvesi tulisi kuitenkin johtaa viemäriverkostoon, jotta vesi ei valuisi pihattoon ja näin ollen kastelisi turhaan kuiviketta. Laitumille on järjestettävä myös vettä. Jos hevosia pidetään laumoissa, veden tarve on suuri. Esimerkiksi traktorilla hinattava vesivaunu olisi hyvä isoissa laumoissa, jolloin vaunu jätetään laitumelle ja eläimet saavat juoda suoraan vaunussa olevasta juoma-astiasta. Tällöin vettä ei tarvitse viedä laidunlohkolle niin usein kuin esimerkiksi täyttämällä useampaa vesisaavia. Vesivaunun käyttö vähentää työaikaa runsaasti. Yksin tai parin kanssa laiduntaville hevosille järjestettäisiin vettä isoissa vesiastioissa, jotka täytettäisiin aamuin illoin esimerkiksi traktorilla tai mönkijällä hinattavalla vesivaunulla. Jos laidunlohko sijaitsee esimerkiksi lähellä päärakennusta tai tallia, vedensaanti voidaan toteuttaa esimerkiksi laskemalla puutarhaletkulla vettä vesiastiaan Hevosten tarhaaminen Työajan tehostamiseksi hevosten tarhat sijoitetaan mahdollisimman lähelle tallirakennusta, jotta hevosia ei tarvitsisi taluttaa kovin pitkiä matkoja. Karsinapaikkoja on tallissa kahdeksan, mutta niitä varten tarhoja on viisi. Mahdollisuuksien mukaan hevoset pyritään tarhaamaan 2 3 hevosen laumoissa, mutta mahdollisuus myös yksin tarhaamiseen järjestetään muutamalle hevoselle, koska esimerkiksi oreja on hankala pitää muiden hevosten kanssa laumassa. Tällöin esimerkiksi kaksi hevosta tarhaisi yksin ja loput tarhaisivat kahden hevosen laumoissa. Kuvasta 11 voidaan nähdä tarhojen sijainti pihattonavettaan nähden. Kuvassa mustat nuolet osoittavat reitin, josta pääsee suunnitellulle ajoreitille. Kauimmaiselta tarhalta on matkaa ulko-ovelle noin 60 metriä. Mahdollisten sulamis- ja sadevesien takia ojittamista tai salaojittamista tulisi miettiä tarha-alueita suunniteltaessa. Viitaten parsinavetan tarha-alueisiin myös tässä tapauksessa tarhat sijoittuvat peltoalueille, jolloin todellisessa suunnitteluvaiheessa nämä tulisi ottaa myös huomioon. Maa-analyysin tulkinnalla ja hyvällä suunnittelulla voidaan edesauttaa myöhempää käyttöä ja saadaan kerralla tehtyä hyvät tarhat hevosille.

45 45 (66) Pihattohevosten tarha-alueet Karsinahevosten tarhat 5 kpl KUVA 11. Pihattonavetan tarhakartta Oriit tarhattaisiin mahdollisimman kaukana tammoista, jotta mahdollisilta vahingoilta vältyttäisiin. Oriin voisi tarhata esimerkiksi L-kirjaimen muotoiseen isoon tarhaan tai sitä vastapäätä olevaan kapeaan tarhaan. Jos halutaan minimoida vaaratilanteet esimerkiksi oriin ollessa hankala, kun muut hevoset ovat liian lähellä, L-kirjaimen muotoinen tarha voidaan jakaa kahteen osaan, jolloin ori saadaan kauemmas muista hevosista. Sairastarhaa ei ole erikseen tehty tallin pihalle, mutta sellainen järjestetään tarpeen mukaan esimerkiksi jakamalla iso tarha pienemmäksi väliaidan avulla sairastarhan tilan tarpeen mukaan. Sairastapaukset ovat kuitenkin niin harvinaisia, että näin pienessä tallissa sairastarhan tekeminen valmiiksi olisi melko turhaa. Esimerkiksi hevoskuntoutuskeskuksessa sairastarhan tai -tarhojen järjestäminen olisi järkevää, koska siellä todennäköisemmin on esimerkiksi vammasta kuntoutujia, joiden ei sovi liikkua liikaa paranemisprosessin takia. Isomman tautiepidemian ilmentyessä tarhajärjestely jouduttaisiin uusimaan kokonaan esimerkiksi hevosinfluenssa tapauksessa. Jos esimerkiksi kaksi pihatossa asuvaa hevosta saisi jostain tartunnan, ne siirrettäisiin välittömästi sairaskarsinoihin, jotta muut pihattohevoset eivät saisi tartuntaa. Sairasja hoitokarsinoissa ei ole kosketusyhteyttä karsinoissa vakituisesti asuviin hevosiin eikä myöskään toisiinsa. Tautisulun tekemiseksi kulku sairaskarsinoihin suljettaisiin esimerkiksi väliaikaisella väliseinällä, jolloin sisäkautta estetään kulku sairaskarsinoihin. Sairaita hevosia hoidettaisiin ainoastaan ulkokautta liikkumalla ja eri varusteilla kuin terveitä hevosia. Jos sairaat yksilöt täytyisi saada ulos tarhaan, niille järjestettäisiin tarha tai tarhat erillään muista esimerkiksi sähköaidan teolla kauemmas tarhaavista hevosista, jotta ne eivät vahingossakaan pääsisi kosketuksiin terveiden hevosten kanssa. Jos useampi kuin kaksi hevosta sairastuisi, pyrittäisiin edelleen eristämiseen parhaalla mahdollisella tavalla taudin etenemisen pysäyttämiseksi. Jos koko talli sairastuisi, työntekijöiden tulisi huomioida, että muilla talleilla kulkua tulisi silloin välttää.

46 46 (66) Tarhat rakennettaisiin lankusta, koska se on kestävä aitamateriaali. Aita kannattaa kuitenkin käsitellä esimerkiksi maalaamalla, jotta hevoset eivät purisi sitä. Puuaita on myös ulkonäöltään kaunis ja miellyttävämmän näköinen kuin sähköaita. Aidan portit toimisivat saranoilla ja se lukittaisiin esimerkiksi puisella säpillä, joka sijaitsisi hevosten ulottumattomissa aitauksen ulkopuolella Tallin lantahuolto ja kuivittaminen Lantala rakennettaisiin pihaton itäpuolelle nykyisen lietesäiliön viereen. Lantalan yhteyteen rakennettaisiin myös kuivikevarasto, koska nykyinen kuivikekatos toimisi jatkossa pihattohevosten tuulikaappina pihattokäytössä. Uusi kuivikevarasto olisi kooltaan 74,8 m 2. Kuivikkeena tallissa käytettäisiin purupellettiä ja niitä säilytettäisiin varastossa suursäkeissä. Purupellettiä tarvitsee laittaa karsinoihin ja pihattoihin vain tarvittaessa kestokuivikepohjan takia, jolloin varastoon ei tarvitse lähteä joka päivä. Pihatoissa käytettäisiin lisäksi olkea, koska se lämmittää. Olkea ei käytetä karsinoissa, koska se on hankala siivottava. Pihatoissa se toimii, kun pihatot siivotaan traktorilla kerran vuodessa perusteellisesti. Muutoin sinne ainoastaan lisätään kuiviketta. Lantalaan täytyy sopia vähintään 340 m 3 lantaa, sillä 20 hevosta tuottaa jokainen vuodessa 17 m 3. Talli on mitoitettu noin 30 hevoselle, mutta pihattoa hyödynnettäisiin osittaisena lantalana. Tällöin tarvittava tilavuus lasketaan 20 hevosen mukaan. Lantala olisi pinta-alaltaan 120 m 2, kuten kuvassa 12. Korkeutta rakennuksella olisi 5,5 metriä, jolloin 3,5 metrin lannan kasauskorkeus on mahdollinen. Tällöin myös lantalaa pystytään tyhjentämään esimerkiksi traktorin etukuormaimella. Lantalan tilavuudessa on hyvä huomioida, että lantaa ei kasaannu tasaisesti, joten tilankäytön hyötysuhde on noin %. Tällöin lantakertymää sopisi lantalaan noin 357 m 3, kun otetaan huomioon tilan hyötysuhde 85 % ja 3,5 metrin lannan kasaus. KUVA 12. Pihattonavetan lantala ja kuivikevarasto (Suojärvi 2022)

47 47 (66) Tallissa käytettäisiin lannanpoistomenetelmänä lantaimuria, koska se vähentää työn kuormittavuutta perinteiseen kottikärryt ja talikko menetelmään verrattuna. Lisäksi lantaimurilla pystytään myös imuroimaan puhtaaksi esimerkiksi lattiat, seinät ja katto. Lantaimurin toimintaperiaate perustuu alipaineeseen ja se toimii keskuspölynimurin tavoin. Lantaimurista voi aiheutua meluhaittaa, mutta tallin siivouksen voi ajoittaa niin, että hevoset ovat siivouksen ajan ulkona tarhoissaan. (Valjus 2009.) Lantaimuri on myös helppo asentaa jälkikäteen vanhoihin rakennuksiin. Pihattonavetassa korkean huonekorkeuden takia imuriputkisto asennettaisiin karsinoiden yläpuolelle ja putki menisi suoraan lantalaan. Putken pää asennettaisiin lantalan keskelle, jolloin lantaa kertyisi lantalan pohjalle mahdollisimman tasaisesti. Tarpeen tullen lantaa kasattaisiin traktorin etukuormaimella lantalan peränurkkaa kohden, jotta vuotuinen lantakertymä saataisiin sopimaan. Kaikissa vaihtoehdoissa voitaisiin käyttää lannanpoistomenetelmänä lantaimuria, koska se asennettaisiin täysin samalla tavalla jokaisessa vaihtoehdossa karsinoiden yläpuolelle. Vaihtoehdoissa lantaraapan asentaminen vaatisi piikkaamista sekä joiltain osin myös lattian valamista, jolloin sen asentaminen tulisi työläämmäksi kuin lantaimuri. Lantaraapan toiminta perustuu siihen, että lantaraappa kuljettaa lannan koneellisesti kuilua pitkin lantalaan (Elstob ja Palva 2014). Tässä tapauksessa on paljon helpompaa valaa lattia kauttaaltaan tasaiseksi. Toinen ongelma lantaraapan kanssa tulisi se, että lantalan tulisi olla mahdollisimman lähellä rakennusta, jotta raapan ei tarvitsisi vetää lantaa pitkiä matkoja. Lantalan rakentaminen rakennuksen kylkeen ei olisi ollut kovinkaan järkevää, koska tällöin se tukkisi tien suunnitelluille pihattotarhoille ja siten pihattotarhoihin ei pääsisi esimerkiksi traktorilla. Yksi työaikaa vähentävä lannanpoistomenetelmä olisi mahdollistaa kestokuivikepohjaiset karsinat, jotka puhdistetaan kerran vuodessa esimerkiksi traktorilla tai pienkuormaajalla. Tämä lannanpoistomenetelmä toimii kohdetilalla ainoastaan pihatossa, koska karsinatallin puolelle täytyisi piikata ja valaa lattiaa alemmas, jotta tyhjentäminen onnistuisi. Ongelmia tulee myös hoitokäytävän kanssa, koska se katkaisee karsinarivistöt. Rivistöön ei saataisi yhtenäistä linjaa muutoin kuin valamalla lattia samalle tasolle, jolloin herkästi käy niin, että karsinoissa on vuoden kuluttua todella paljon lannasta ja kuivikkeesta kertynyttä patjaa ja hevoset seisovat paljon korkeammalla karsinoissa kuin käytävillä Tallin lämmitys Lämmitystä tallissa tarvittaisiin ainoastaan karsinatallin puolella sekä ihmistentiloissa. Pihatot jätettäisiin lämmittämättä, koska pihattohevosille riittää ainoastaan säänsuoja, jonne ne pääsevät sateelta ja tuulelta suojaan. Lisäksi kulkuovien ollessa koko ajan pihattohevosille avoinna, olisi turhaa lämmittää pihattoa, kun lämpö karkaa ovista ulos. Kohdetilan päärakennuksen lämmitys on hoidettu hakekattilalla. Yksi vaihtoehto tallin lämmittämiseen olisi johtaa päärakennuksesta lämpöä putken avulla. Putkea kuitenkin tarvittaisiin aika paljon, koska pihattonavetta sijaitsee parin sadan metrin päässä päärakennuksesta. Lisäksi päärakennuksen hakekattilaa jouduttaisiin suurentamaan, jotta sen tuottama lämpö riittäisi myös talliin. Lämmitysmuodoksi voitaisiin asentaa oma hakekattila, jolloin lämmitysmuoto olisi sama kuin päärakennuksessa. Raaka-ainetta voitaisiin hankkia saman aikaisesti molempiin rakennuksiin, jolloin voi

48 48 (66) saada myös edullisemman hankintahinnan ja hankinnasta selvitään vain yksillä rahtikustannuksilla. Muita mahdollisia lämmitysmuotoja ovat esimerkiksi maalämpö, vesi- ja ilmalämpöpumput, aurinkoenergia ja erilaiset puhaltimet. Maalämpöä saadaan talteen keruuputkiston ja maalämpöpumpun avulla, jolloin maaperään, kallioon ja vesistöihin kertynyt lämpö välitetään rakennukseen. Talviaikaan rakennus saadaan haluttuun lämpötilaan ja kesäaikaan tilaa pystytään myös viilentämään. Maalämpö olisi sähkö-, kauko- tai öljylämmitykseen verrattuna myös paljon edullisempi pidemmällä tähtäimellä. Maalämpöä voidaan hyödyntää rakennuksessa vesikiertoisen lattialämmityksen tai vesipattereiden kautta. (Tom Allen Senera julkaisuaika tuntematon a.) Huolettomuutensa ansiosta, siitä ei myöskään koituisi ylimääräistä työtä. Maalämpö pitää lämmön hyvin tasaisena ja kierrättää riittävästi ilmaa huoneen sisällä. Tällöin esimerkiksi hevosten loimet saadaan tehokkaasti kuivatettua kuivaushuoneessa. (Tom Allen Senera 2013.) Ilma-vesilämpöpumpun eli VILP:in toiminta perustuu ulkoa tulevan ilman lämmittämiseen. Lämmön jakamisen pumppu tarvitsee vesikierron esimerkiksi vesikiertoisen lattialämmityksen tai vesikiertoiset patterit, ellei asenneta puhallinkonvektoreita, jolloin vesikiertoista järjestelmää ei tarvita. Kovilla pakkasilla laite voi joutua kuitenkin käyttämään lisälämmitystä. (Tom Allen senera julkaisuaika tuntematon b.) Pelkät ilmalämpöpumput eivät sovellu ainoaksi lämmitysmuodoksi. Niiden toimintaperiaate on sama kuin ilma-vesilämpöpumpuilla eli ne lämmittävät tai viilentävät ulkoilmaa haluttuun lämpötilaan. On kuitenkin tärkeää huomioida rakennuksen koko ja tarvittava energia määrä, jotta lämpöä riittää ja se saadaan jakautumaan tasaisesti rakennuksen sisällä. (E. Kotilainen Oy julkaisuaika tuntematon.) Myöskään pelkkä aurinkolämmitys ei riitä ainoana lämmitysmenetelmänä, vaan se vaatii jonkin toisen lämmitysmuodon lisäksi. Aurinkolämmitysmenetelmän periaate on kerätä erilaisten aurinkokeräinten avulla valoa, joka muutetaan lämmöksi. Aurinkolämmitystä voidaan hyödyntää esimerkiksi käyttöveden lämmittämiseen, jota voidaan tuottaa jopa puolet vuotuisesta tarpeesta. (JN-Solar julkaisuaika tuntematon.) Aurinkopaneeleita voitaisiin asentaa paljon ison kattopinta-alan takia, mutta talviaikaan saatava hyöty olisi melko vähäistä lumikuorman sekä lyhyen valoisan ajan vuoksi. Erilaiset lämpöpuhaltimet toimivat ainoastaan paikalliseen lämmittämiseen, jolloin ne eivät sovellu kovinkaan hyvin koko tilan lämmittämiseen. Puhaltimia voidaan käyttää jatkuvassa käytössä ainoastaan pienissä tiloissa esimerkiksi varastoissa. Lämpöpuhaltimien avulla lämpöä saadaan nostettua nopeasti ja tehokkaasti. Joitakin lämpöpuhaltimia on saatavilla myös kosteisiin tiloihin. (NetRauta julkaisuaika tuntematon.) Sähkölämmitys ainoana lämmitysmuotona on edullinen hankintahinnaltaan. Pitkäikäisyytensä ja toimintavarmuutensa ansiosta se on suosittu lämmitysmuoto. Sähköllä lämmittäminen on myös helppoa ja vaivatonta. Sähkönkulutusta voidaan kuitenkin pienentää esimerkiksi asentamalla vesikiertoisen sähkölämmityksen tueksi ilma-vesilämpöpumppu tai aurinkokeräin. (Jäspi julkaisuaika tuntematon.)

49 49 (66) Kohdetilan tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin maalämpö, jonka myötä talliin asennettaisiin vesikiertoiset patterit. Lisäksi ilmanvaihtoon lisättäisiin lämmön talteenottojärjestelmä, joka ottaa poistoilmasta lämpöä talteen. Tallin lämmitystä voidaan tukea esimerkiksi suoralla sähkölämmityksellä, jolloin pystytään turvaamaan tallin lämpö myös vikatilanteissa. Tällöin tallin lämmitys on helppoa ja vaivatonta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi hankkia vesi-ilmalämpöpumppu, mutta maalämmön avulla kesällä saataisiin tehokkaammin viilennettyä tallia. Maalämpö toimii myös varmemmin kovimmillakin pakkasilla. Vesikiertoisten patterien kanssa on kuitenkin huomioitava, että pattereita ei voi asentaa hevosten karsinoiden kohdalle. Parempi vaihtoehto olisi asentaa lattialämmitys käytävien kohdalle, mutta valmiissa rakennuksessa se vaatisi lattian perusteellista piikkaamista ja aukomista, mikä aiheuttaa taas lisää kustannuksia. Parhaan lämmitysvaihtoehdon löytämiseksi kannattaisi kuitenkin konsultoida alan ammattilaista, koska lämmitettävä ala on suuri. Tällöin myös lämmitysvaihtoehtojen kannattavuutta ja toimivuutta tilassa pystyttäisiin tarkemmin arvioimaan. Työn rajallisuuden takia konsultointia ei tässä kohtaa kuitenkaan tehty. 5.4 Hevosten ajoreitit Harjoittaakseen raviurheilua tarvitaan myös asianmukaiset harjoittelualueet, jossa voi turvallisesti treenata hevosia. Oman harjoitusradan rakentaminen ei ole aina tarpeen, sillä hevosella voi ajaa muuallakin. Vaihtoehtona voi olla esimerkiksi viedä hevonen lähimmälle raviradalle tai ajaa hevosta yleisillä maanteillä. Auton ja hevosen kohtaaminen liikenteessä voi olla kuitenkin joissain tapauksissa haasteellista, jos hevonen esimerkiksi pelkää autoja tai autoa on hankala ohittaa tien kapeuden vuoksi. Kohdetilalta lähimmälle raviradalle on noin 50 kilometriä, joten yksinään raviradalla treenaaminen ei ole tässä tilanteessa kannattavaa. Matkustamiseen kuluisi paljon työaikaa ja se veisi myöskin polttoainetta, kun hevosia jouduttaisiin viemään ajolle kuitenkin useita kertoja viikossa. Myöskään valmiita ajoreittejä kohdetilan lähettyviltä ei löydy Ajomahdollisuuksien riskimatriisi Riskimatriisissa huomioidaan eri vaihtoehtoja, jotka voisivat soveltua hevosten treenaamiseen. Hevosta voidaan treenata monenlaisissa olosuhteissa, mutta jokaisessa vaihtoehdossa on aina omat riskinsä. Yksi merkittävä riski on ajoneuvon tai työkoneen kohtaaminen ajoreitillä. Taulukosta 6 voidaan nähdä hevosen kohtaaman ajoneuvon tai työkoneen riskiä ja sen vakavuutta.

50 50 (66) TAULUKKO 6. Hevosten ajoreitillä kohdattavan ajoneuvon tai työkoneen riski Todennäköisyys kohdata ajoneuvo/työkone Vähäinen Haitallinen Vakava Epätodennäköinen Oma harjoittelu- Oma harjoittelurata Yleinen maantie rata yhdistettynä metsäautoteihin (pihatie) Mahdollinen Pelto Metsäautotie Yleinen maantie (vähäinen liikenne) Todennäköinen Tallin piha-alueet Mökkitiet Yleinen maantie (kova liikenne) Oma harjoittelurata olisi kaikkein turvallisin vaihtoehto, koska siellä ajoneuvon tai työkoneen kohtaaminen on erittäin epätodennäköistä radan ollessa yksityiskäytössä. Ainoastaan huoltoajossa radalla voi liikkua erilaisia koneita. Tällöin hevosen kanssa sinne ei muutenkaan olisi asiaa. Jos oma harjoittelurata olisi yhdistettynä läheisiin metsäautoteihin olisi pieni, mutta epätodennäköinen riski kohdata ajoneuvo tai työkone. Kohdattaessa olisi kuitenkin mahdollista turvalliseen ohittamiseen, kun huomioitaisiin, että metsäautotie osuuksilla tien leveys olisi tarpeeksi suuri. Ohittaminen voi silti olla haitallinen tai jopa vaarallinen, jos hevonen esimerkiksi pelkää ajoneuvoja. Yleinen maantie, joka johtaa tilan pihamaalta hieman vilkkaammalle maantielle, olisi vakava, mutta epätodennäköinen riski. Tie voi olla kapea, jolloin ajoneuvon tai työkoneen ohittaminen on lähes mahdotonta, ellei aja hevosta tai ajoneuvoa jonkun toisen asukkaan pihaan ohittamisen turvaamiseksi. Pellolla on mahdollista kohdata työkone, mutta yleensä pellolla on tilaa väistää, jolloin ohittaminen on turvallista. Ajoreittinä pelto ei kuitenkaan ole kovin hyvä, koska jatkuvassa käytössä pellon kunto kärsii. Lisäksi sateella nurmesta tulee liukas. Ajoreitti jouduttaisiin myös rajaamaan ulos peltoalasta sen viljelemättömyyden takia. Metsäautotiellä yksinään on mahdollista kohdata ajoneuvo tai työkone. Kohtaaminen on haitallinen, koska tie voi olla paikoittain melko kapea, jolloin ohittaminen voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta ilman peruuttamista leveämmälle kohdalle. Metsästysaikaan metsäautoteillä voi kulkea enemmän ajoneuvoja kuin muina vuodenaikoina. Yleinen maantie, jossa on vähäistä liikennettä, on kohtuullinen riski. Maantiet ovat myös yleensä tarpeeksi leveitä ohittamista varten, mutta nopeusrajoitus voi olla jopa km/h. Tällöin ohittaminen voi olla vaarallista, jos ajoneuvon kuljettaja ei ehdi esimerkiksi hiljentää tarpeeksi.

51 51 (66) Tallin piha-alueilla on todennäköistä kohdata ajoneuvo tai työkone, mutta pihamaalla todennäköisesti osataan varoa hevosia, jos piha on kokonaan oman talouden käytössä. Piha-alueet eivät kuitenkaan yksinään sovellu hevosten treenaamiseen, sillä siellä ei pysty ottamaan tarpeeksi vauhtia, jotta hevosen kunto kehittyisi. Piha-alueiden lisäksi tarvittaisiin myös muita ajoreittejä tai valmennusmuotoja. Mökkiteillä ajoneuvon kohtaaminen on todennäköistä ja haitallista, koska tiet ovat yleensä melko kapeita. Lisäksi se on vaarallista, koska mökeillä kulkee monenlaista kulkijaa, jotka eivät ole tottuneet kohtaamaan hevosia. Tämän takia mökkitiet ovat vaarallisia hevosten valmentamista ajatellen. Yleinen maantie, jossa on kova liikenne, on vaarallinen hevosille ja siellä on todennäköistä kohdata ajoneuvo tai työkone. Isommilla maanteillä kohtaaminen harvoin on turvallista, koska liikennettä on paljon ja nopeusrajoitus alueella on yleisrajoitus 80 km/h. Lisäksi maantie on yleensä asfaltoitu, jolloin se ei sovellu hevosen treenaamiseen johtuen tienpinnan kovuudesta Kohdetilan ajoreitti Kohdetilalla maanteillä treenaaminen olisi vaarallista, koska maantiet ovat melko kapeita ohittamista ajatellen ja nopeusrajoitus lähialueilla on 80 km/h. Pellolla treenaaminen olisi mahdollista, mutta ei kovinkaan kannattavaa pitkällä aikajänteellä, jos halutaan säilyttää pelto tukikelpoisena ja tuottavana. Metsäautotiet olisivat muutoin hyvä vaihtoehto, mutta kohdetilan ympäristössä niitä ei oikeastaan ole ollenkaan, joten sitä ei voi tässä tilanteessa pitää vaihtoehtona. Kohdetilalla kaikista turvallisin vaihtoehto hevosten treenaamiseen kohdetilan ympäristössä olisi tehdä oma ajorata, koska tällöin ei olisi vaaraa autoista tai muista kulkuneuvoista. Oman radan etuina on myös mahdollinen radan valaistus. Tällöin hevosia pystyttäisiin ajamaan myös pimeällä, kun esimerkiksi läheisillä maanteillä ei ole valaistusta ollenkaan. Radan ollessa oma myös radan kunnossapito ja uusimistarpeet olisivat omissa käsissä, jolloin ei myöskään tarvitsisi pelätä esimerkiksi autoteiden karkeaa sorastusta, mikä voi olla hevosten jaloille vaarallista. Kuvasta 13 voidaan nähdä ajoreitin sijoittuminen kohdetilalle, jossa sininen viiva kuvastaa ajoreittiä ja punainen viiva näyttää kiinteistön rajat. Samaa ajoreittiä voitaisiin käyttää molemmissa talleissa. Kuvassa ajoreitti alkaa pihattonavetan läheisyydestä suunniteltujen tarhojen päästä. Parsinavetassa ajoreitin alkamispiste olisi hieman eri kohdassa kuin pihattonavetan ympäristössä. Molempien suunniteltujen tallien tarhakartoista selkenee tarkemmin ajoradan lähtöpisteet (Ks. kuva 9 ja 11).

52 52 (66) KUVA 13. Suunniteltu ajoreitti kohdetilan ympäristöön (Suojärvi 2022) Rata lähtisi pellon laitaa kiertäen ja menisi sitä kautta metsään, jossa olisi noin 1280 metrin mittainen rata. Pellon takalaidalle tehtäisiin noin 400 metriä pitkä hiittisuora, jonka molemmissa päissä olisi kääntymislenkit. Kääntymislenkkeineen hiittisuora olisi 967 metriä. Jos kaikki hevosten ajoreittialueet laskettaisiin yhteen, huomioiden 295 metrin pätkä hiittisuoralta ajoradalle, hiittisuoran kääntymislenkit sekä noin 530 metriä pitkä pätkä tallialueelta hiittisuoran kääntymislenkkiin, ajoreittien pituus olisi yhteensä 3074 metriä. 5.5 Kustannukset Tallien suunnittelua varten kysyttiin useilta eri toimijoilta kustannusarviota molemmille navetoille, jotka muutettaisiin talleiksi. Kustannusarvioita ei kuitenkaan saatu. Lasketut kustannukset on poimittu internetistä eri lähteitä hyödyntäen. Tiedot ovat peräisin muun muassa Hankkijan, Hirnun, Heinättimen, Illiksen ja Kellfrin verkkokaupoista. Lantaraapan ja lantaimurin hinnat löytyivät Työtehoseuran julkaisun kautta. Lattian piikkaamiseen ja valamiseen saatiin karkeat hinnat LujaBetonin urakoinnilta. Kokonaisuudessaan parsinavetan muutoskustannukset olisivat noin euroa, jossa on huomioituna sisätilojen remontointiin arvioitu kustannuserä euroa. Hinta koostuu lattian piikkaamisesta, karsinarakenteista sekä koneista ja laitteista. Pihattonavetan osalta kustannukset ovat noin euroa, jossa hinta koostuu lattian piikkaamisesta sekä osittain myös valamisesta, koneista ja laitteista sekä karsinarakenteista. Hinnoissa ei ole esimerkiksi LVI-asennuksia, lantalan tai kuivikevarastojen rakennuskustannuksia, ulko-oven lisäämis- ja siirtämiskustannuksia tai tarhojen aitamateriaaleja ja pohjatöitä. Myöskään suunnitellulle ajoradalle ei ole laskettuna hintaa. Hinnoissa on otettu hieman yläkantissa olevia hintoja eikä niitä ole isommin vertailtu muiden toimijoiden hintoihin tai kilpailutettu.