JAANA PÖSÖ. Tulipalojen vaikutus sisäilmanlaatuun. Asuntopalot

Transkriptio

1 JAANA PÖSÖ Tulipalojen vaikutus sisäilmanlaatuun. Asuntopalot OPINNÄYTETYÖT, RAKENNUSTERVEYS 2013

2 JAANA PÖSÖ Tulipalojen vaikutus sisäilmanlaatuun Asuntopalot Opinnäytetyö Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2013 Aihealue: Rakennusten terveellisyys

3 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

4

5 TIIVISTELMÄ: Työn tavoitteena on perehtyä asuntopaloissa sisäilmaan pääseviin epäpuhtauksiin, niiden terveysvaikutuksiin sekä kohteen palosaneeraukseen. Työssä keskitytään palamisesta suoraan aiheutuneisiin altisteisiin ja jätetään sammutusvesistä mahdollisesti aiheutuneen vesivahingon vaikutukset pois. Aiheetta on tutkittu mm. VTT:n ja Työterveyslaitoksen toimesta palosaneeraustyöntekijöiden työturvallisuuteen liittyen. Työni perustuu olettamukseen, että mikäli vahingossa vaurioitunutta tilaa ei saneerata asian mukaisesti, samat epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat saneeraustyöntekijöille altistumista työssä, jäisivät poistamattomina aiheuttamaan sisäilmaongelmaa asuntoon. AVAINSANAT: asuntopalo, terveyshaitta, sisäilmaongelma, palosaneeraus ABSTRACT: The purpose of the study is to familiarize with the impurities released to indoor air in a case of an apartment fire. In addition, the impact on health and on the renovation of the subject fire was determined. The focus was on irritation symptoms caused directly by the fire excluding possible damages by water used to extinguish the fire. This topic has been studied previously by, for example, the technical research center of Finland (VTT). The research by the institute of occupational health (TTL) considered workers safety at fire renovation work. This study is based on the assumption that if the damaged subject is not renovated properly, the same impurities causing problems for workers will remain to cause later problems for the persons living in their partly renovated homes. KEYWORDS: apartment fire, health hazard, indoor air quality problem, fire renovation, irritation

6 Esipuhe Olen tässä työssä perehtynyt tehtyjen tutkimusten ja kirjallisuuslähteiden perusteella asuntopaloissa sisäilmaan pääseviin epäpuhtauksiin, altistumiseen ja niiden terveysvaikutuksiin sekä kohteen palosaneeraukseen. Työssä keskitytään palamisesta suoraan aiheutuneisiin altisteisiin. Työni ohjaajina ovat toimineet Mika Ruuskanen Vesivahinkotekniikka VVT Oy:stä ja Valtteri Virtanen Erikoistyö Palotex Oy:stä, kiitos heille siitä. Kiitokset myös työkavereilleni, oikolukutiimille ja muille asiaan sotkeutuneille/ sotketuille henkilöille, unohtamatta koulutuksen järjestänyttä tahoa, avusta ja tsempistä. Rakkaalle lapselleni Veeralle erityisen suuri kiitos jaksamisesta ja lupaus äidin opiskelut on nyt opiskeltu ainakin vähäksi aikaa Pirkkalassa Jaana Pösö

7 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 2 PALOVAHINKO 2.1 PALOLUOKAT 3 PALAMISESTA SYNTYVÄT EPÄPUHTAUDET 3.1 KAASUMAISET EPÄPUHTAUDET 3.2 HIUKKASMAISET EPÄPUHTAUDET Pah-yhdisteet Kuidut Asbesti 3.3 HAJUT 4 ALTISTUMINEN 4.1 ALTISTUMISREITIT JA SUOJAUTUMINEN Hengitystiet Iho Ruuansulatus 4.2 ALTISTUMISEN KESTO Lyhytkestoinen altistuminen Pitkäkestoinen altistuminen 5 TERVEYSHAITAT 5.1 ALTISTUMISEN SEURAUKSET 5.2 PITOISUUDEN MITTAAMINEN Kaasumaiset epäpuhtaudet Hiukkasmaiset epäpuhtaudet 5.3 VIITEARVOT JA MÄÄRÄYKSET 6 PALOSANEERAUS 6.1 SAVUTUULETUS 6.2 JVT-TYÖT 6.3 SUOJAUS JA OSASTOINTI 6.4 PUHDISTUSTYÖT 6.5 HAJUNPOISTO Tilan lämmittäminen ja tuuletus Kemiallinen hajunpoisto Ionisaattori Lyhytaikainen otsonointi Kapselointi Hajun peittäminen 6.6 PURKU- JA KORJAUSTYÖ Purkutyö Korjaustyö 7 TODELLINEN PALOKOHDE

8 7.1 TEHDYT TUTKIMUKSET 7.2 TULOSTEN TARKASTELU 8 LOPPUPÄÄTELMÄ LÄHDELUETTELO

9 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1 VOC-yhdisteitä ja niiden mahdollisia lähteitä. Taulukko 2 Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (TVOC), ammoniakin, formaldehydin ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet sisäilmanäytteissä. Taulukko 3 Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot kohteen seinä-, katto- ja lattiapinnoista. KUVALUETTELO Kuva 1 Hiukkasten tunkeutuminen keuhkoissa Kuva 2 Märkäsavukäsittelylaite Kuva 3 Kylmäsavukäsittely Kuva 4 Ionisaattori Kuva 5 Otsonaattori

10 1 Johdanto Palovahinkoja tapahtuu Suomessa noin 7500 kpl, joista lähes 4500 kpl tapahtuu kotitalouksissa (Vahinkojakaumatilasto 2009). Suurimpana syynä asuntopaloihin on ihmisen oma toiminta, kuten ruoanlaitto tai huolimaton tulenkäsittely. Sähkölaiteviat ja tulisijat aiheuttavat myös tulipaloja. Kustannuksiltaan kotitalouksien palovahingot maksavat n. 60 milj. / vuosi. Osan kustannuksista maksaa vakuutusyhtiö, mikäli kiinteistö on vakuutettu asian mukaisesti, mutta osa palovahinkojen kustannuksista lankeaa kuitenkin kiinteistön omistajan/ käyttäjän harteille mm. omavastuiden ym. kulujen muodossa. Sattuneet vahingot ovat siis suuri kustannus kaikille. Kustannukset saattavat jopa moninkertaistua, jos vahinkoa ei hoideta kunnolla. Huonosti saneeratussa palokohteessa rakenteisiin jääneet palojäämät pilaavat kiinteistön sisäilman ja voivat aiheuttaa kiinteistön käyttäjille oireita. Palovahingoista aiheutuu usein myös jonkin asteinen vesivahinko, sammutusvesien muodossa, jonka hoitamatta jättäminen johtaa aikaa myöten homevaurioihin ja siten uusiin epäpuhtauksiin. Oikein hoidettu vahinkosaneeraus vähentää kustannuksia ja takaa käyttäjille yhtä hyvän sisäilman kuin ennen vahinkoa. Tässä työssä perehdyn kirjallisuuslähteiden ja aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella palovahingoissa asuinhuoneistoihin tuleviin palojäämiin ja niiden vaikutuksiin sisäilmanlaatuun sekä palovahingon oikeanlaiseen saneeraukseen. Aihetta on tutkittu palosaneeraustyöntekijöiden altistumista koskien VTT:n ja Työterveyslaitoksen toimesta Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen -tutkimuksessa. Tutkimus on ollut 2-osainen ja sen tuloksena on tehty Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa -opaskirja, jossa ohjeistetaan sammutus- ja palosaneeraushenkilöiden suojautumista. VTT:n tutkimus Tulipalon jälkihajujen poisto vertailee eri hajunpoistomenetelmiä. 9

11 2 Palovahinko Tulipalossa vaurioituu rakenteiden lisäksi usein myös irtainta. Palaessaan eri materiaaleista irtoaa yhdisteitä, jotka leviävät huonetiloihin. Päästöt riippuvat suurelta osin palon voimakkuudesta ja palavasta materiaalista. Palon voimakkuuteen vaikuttavat lämpötila ja hapen määrä. Palon jäljiltä tilassa on kiinteän palojätteen lisäksi myös savun mukana ilmaan noussutta palojätettä, erilaisia kaasuja ja hiukkasia, jotka aiheuttavat ärsytystä. Tulipalossa tilan lämpötila nousee hyvin korkealle. VTT:n tekemissä huoneistopaloa jäljittelevissä polttokokeissa, palotilan lämpötila lähellä syttymiskohtaa saattaa nousta liki 1000 o C noin 15 min. palon syttymisen jälkeen. (Tillander ym. 2008). Korkea lämpötila aiheuttaa tilaan ylipaineen, jolloin eri materiaalien huokosrakenteet aukeavat ja ne imevät sisäänsä palokaasuja. Rakenteiden ilmavuotoreittien kautta noki ja savu kulkeutuvat syvälle rakenteen sisälle. Osa materiaaleista, kuten polyuretaani, alkaa hajota jo 250 o C:ssa ja muodostaa erilaisia kaasuja. 2.1 PALOLUOKAT Palovahingot luokitellaan 4 eri luokkaan sen mukaan miten laaja vahinko on ja onko kyseessä huoneisto- vai teollisuuspalo. Paloluokituksia käytetään palosaneeraustyöntekijöiden suojautumisohjeissa sekä arvioitaessa tulipalon jälkeisiä saneeraustoimenpiteitä. Paloluokka I Kytöpalo, joka on aiheuttanut lievän nokivahingon. Palo ei ole levinnyt syttymiskohdasta ympäröiviin rakenteisiin eikä irtaimistoon. Tyypillinen paloluokka I:n palo on sammunut itsestään tai sammutettu ilman palolaitoksen apua. 10

12 Paloluokka II Huoneistopalo, joka on levinnyt syttymiskohdasta, mutta rajoittunut yhteen osaan palanutta tilaa. Muut ympäröivät tilat ovat kärsineet korkeintaan noki- ja savuvahinkoja. Tähän luokkaan kuuluvat valtaosa nopeasti sammutetuista tulipaloista. Palon aiheuttajana on usein jokin kodinkone. Paloluokka III Huoneistopalo, joka on aiheuttanut koko syttymishuoneen tuhoutumisen ja levinnyt mahdollisesti sen ulkopuolellekin. Tällaisessa palossa vahingot ovat yleensä mittavat ja vaativat rakenteiden purkua saneerausvaiheessa. Paloluokka III:n palossa sammutus on usein viivästynyt. Paloluokka IV Teollisuuspalo, jossa on todennäköisesti vapautunut myrkyllisiä ja haitallisia aineita. (Laitinen ym. 2010) 3 Palamisesta syntyvät epäpuhtaudet Heti palon jälkeen palokohteessa on kaasumaisia ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia, jotka ajan myötä laskeutuvat pinnoille. Palava materiaali ja palon lämpötila sekä muut olosuhteet tulipalon aikana vaikuttavat suuresti syntyviin epäpuhtauksiin. Epätäydellisessä palossa, jossa happea on vähän tai palamislämpötila on alhainen, syntyy enemmän epäpuhtauksia kuin täydellisessä palossa. Hiilivetyjen palaessa täydellisesti, palojätteeksi jää vain hiilidioksidia ja vettä, mutta saman materiaalin palaessa epätäydellisesti, palojäämässä on myös häkää. Yleensä asuntopalossa mukana olevat materiaalit ovat kuitenkin hiilivetyjä monimutkaisempia ja tuottavat siten moninaisia palojäämiä. 11

13 Rakennusmateriaaleissa ja huonekaluissa ym. käytetyt muovit aiheuttavat paljon päästöjä palaessaan. Materiaalin palaessa se erittää myös hajua ympäristöönsä. Haju koetaan myös viihtyvyyshaittana, vaikkakaan se ei ole varsinainen terveyshaitta. Varsinkin teollisuuspaloissa on mukana usein kemikaaleja joiden selvittäminen vaatii vaarallisten aineiden kartoituksen ennen saneeraustoimien aloitusta. 3.1 KAASUMAISET EPÄPUHTAUDET Kaasumaiset epäpuhtaudet esiintyvät palokohteen ilmassa varsinkin heti palon jälkeen. Myöhemmin kaasumaiset epäpuhtaudet emittoituvat huoneilmaan rakenteiden jäähdyttyä. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC:t (Volatile organic compound) ovat epätäydellisessä palamisessa haihtuvia yhdisteitä ja hiilivetyjen hapettumistuotteita kuten, estereitä, hiilivetyjä, terpeenejä, alkoholeja, eettereitä, alkoholieettereitä, aldehydejä, ketoneita, happoja, estereitä, orgaanisia halogeeni-, typpi-, fosfori-, rikki- ja piiyhdisteitä ym. Normaalistikin sisäilmassa esiintyy satoja orgaanisia kaasumaisia yhdisteitä. Nämä yhdisteet jaetaan yleensä neljään ryhmään niiden kiehumispisteiden mukaan VVOC = erittäin haihtuvat yhdisteet, kiehumispiste > C, esim. formaldehydi ja pentaani VOC = haihtuvat yhdisteet, kiehumispiste C, esim. styreeni, tolueeni, ksyleeni SVOC = puolihaihtuvat yhdisteet, kiehumispiste C, esim. PAH-yhdisteet = polysykliset aromaattiset hiilivedyt POM = hiukkasiin sitoutuneet yhdisteet, kiehumispiste >380 C, esim. pestisidit eli torjunta-aineet. Taulukossa 1 erilaisia VOC-yhdisteitä ja niiden lähteitä. (Sisäilmayhdistys ry www) 12

14 Taulukko 1. VOC-yhdisteitä ja niiden mahdollisia lähteitä. VOC-yhdiste α-pineeni, limoneeni TIXB (2,2,4-trimethyl-1,3- pentanediol,diisobutyrate) Texanolit (trimethylpentadiol-(1,3)- isobutyrate) D5 (decamethylcyclopentasiloxane) 4-PC (4-phenylcyclohexene) 2-metyylipropaanihapon 1-(1,1- dimetyylietyyli)-2-metyyli-1,3- propaanidiyyliesteri: bentseeni alifaattiset hiilivedyt aromaattiset hiilivedyt amiineja (mm. aniliini, quinoliini, nikotiini, pyridiini), limoneeni yksinkertaiset aromaattiset yhdisteet (tolueeni, bentseeni) alifaattiset ja aromaattiset hiilivedyt: klooratut ja alifaattiset hiilivedyt mono- ja diklooribentseeni: limoneeni ja pineeni p-diklooribentseeni asetoni alkoholit (etanoli, isopropanoli) Mahdolliset lähteet aina sisäilmassa, ilmanraikastimet, puhdistusaineet, puu vinyylituotteet lateksimaalit henkilökohtaiset hygieniatuotteet, esim. deodorantit voimakas haju jo hyvin pienillä pitoisuuksilla, ärsyttävä. Sivutuotteena styreenin ja 1,3-butadieenin reaktiossa (lateksista), muovimatosta PVC-muovista lyijytön bensiini, tupakointi, pakokaasut joko sisä- tai ulkoilmasta, dieselautojen emissiot liikennepäästöt (esim. bentseeni, alkyylibentseenit, tolueeni, etyylibentseeni, trimetyylibentseenit) tupakansavu tupakansavu lämmitysöljy liimat polyuretaani- ja polystyreenivaahto detergentit (= pinta-aktiiviset aineet), kiillotusaineet deodorantit yms. hajusteet, koimyrkkypallot kosmetiikkatuotteet puhdistusaineet 13

15 Hiilimonoksidi eli häkä syntyy hiiltä sisältävien materiaalien epätäydellisestä palamisesta ja esiintyy kaasumaisena etenkin heti palon jälkeen. Syaanivety eli sinihappo on kaasumaista ja syntyy korkeissa lämpötiloissa esim. vaahtomuovipatjojen palaessa. Bentseeni on höyrymäinen yhdiste, jota syntyy lähes kaikissa tulipaloissa. Sen lähteenä voi olla esim. kodin elektroniikka. Formaldehydi on höyrymäinen aldehydi jota haihtuu kun vaneriset huonekalut tai hartsipinnoitteet palavat. Styreeniä erittyy sisäilmaan yleensä rakennusmateriaaleista, kuten lattiapinnoitteista, kumimatoista, eristeistä ja kylmäkalusteista. Ammoniakkia esiintyy mm. kuiviin tiloihin tarkoitetuista tasoitteissa (esim. katto- ja seinätasoitteista), joissa on aikoinaan käytetty kosteutta huonosti sietäviä kaseiinia ja gelatiinia. Kloorivetykaasua syntyy PVC:n palaessa. PVC:tä käytetään mm. sähköjohtojen ja - kaapeleiden pinnoitteissa. Kloorivetykaasu haihtuu nopeasti, mutta yhdessä sammutusveden kanssa se muodostaa suolahappoa, joka leviää vahinkokohteen pinnoille. Aineena kloorivetykaasu ja suolahappo ovat syövyttäviä ja suurina määrinä vaarallisia myös ympäristölle, koska ovat erittäin happamia. Palokohteissa muodostuu myös typen ja rikin oksideja, erilaisia orgaanisia happoja, fosgeenia, PCB-yhdisteitä eli polykloorattuja bifenyylejä sekä raskasmetalleja. 3.2 HIUKKASMAISET EPÄPUHTAUDET Hiukkasmaiset epäpuhtaudet laskeutuvat palon jälkeen pinnoille, josta ne nousevat uudelleen ilmaan jos tilassa liikutaan. Sisäilma ja huonepöly itsessään jo yleensä pitävät sisällään sekä orgaanisia että epäorgaanisia hiukkasia. Epäorgaanisia kuitumaisia hiukkasia ovat mm. mineraalivilla- 14

16 kuidut ja asbesti. Orgaanisia hiukkasmaisia epäpuhtauksia ovat mm. homeitiöt, bakteerit, virukset ja punkit. Hiukkaset jaetaan kokonsa mukaan hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat kooltaan <10 µm ja pienhiukkaset (PM 2,5) <2.5 µm. Sisäilmassa olevat hiukkasmaiset epäpuhtaudet eivät ole kaikki peräisin tulipalosta, sillä pienhiukkasia tulee myös ulkoilmasta. Esimerkiksi taajamissa liikenne on pienhiukkasten tärkein lähde PAH-yhdisteet Palamis- ja pyrolyysireaktioissa syntyy aromaattisia hiilivetyjä. Yleisesti aromaattisiin hiilivetyihin viitataan lyhenteellä PAH, joka tulee englannin kielen termistä "Polycyclic Aromatic Hydrocarbons". PAH-yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ja ne ovat usein myös karsinogeenejä eli syöpää aiheuttavia aineita. Niihin liittyy myös negatiivinen hajunkuvaus. Mitä suurempia ne ovat molekyylikooltaan, sitä todennäköisemmin ne ovat hiukkasmaisia epäpuhtauksia. Tulipalon jälkeen niiden jäämiä jää rakenteisiin ja pinnoille esimerkiksi nokilaskeuman muodossa Kuidut Epäorgaanisia kuituja ovat mm. lasikuidut (tekniset lasikuidut) ja mineraalivillakuidut kuten vuorivilla, lasivilla ja kuonavilla, jotka voivat esiintyä sisäilmassa leijuvina ja pinnoille laskeutuvina. Mineraalivillakuidut ovat halkaisijaltaan alle 3 μm:stä (0,1-3 μm lasimikrokuitu) noin 8 μm:iin. Kuidut ovat peräisin lämpöeristeitä ja ilmanvaihdon ääneneristimistä. Suurin pitoisuus sisäilmaan tulee purkutöiden yhteydessä Asbesti Asbesti on kuitumainen silikaattimineraali, joka rakennusmateriaalissa lisää mm. materiaalin palonkestoa ja lujuutta. Asbestia on käytetty rakentamisessa mm. eristeissä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, maaleissa, liimoissa, rakennuslevyissä, ilmas- 15

17 tointikanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa, kaakeleissa, vinyylilaatoissa, palokatkoeristeissä sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa. Asbestia käytettiin rakentamisessa Suomessa luvuilla. Krokidoliitin eli sinisen asbestin käyttö kiellettiin vuonna Krokidoliittiä käytettiin ruiskutettuna asbestina ja se on terveysvaikutuksiltaan vaarallisin. Vuonna 1994 asbestin käyttö kiellettiin kokonaan. Käytännössä jokainen rakennus mainitulta aikakaudelta sisältää asbestia jossain muodossa. Ennen vuotta 1988 rakennetussa rakennuksessa on tehtävä asbestikartoitus ennen rakenteisiin kohdistuvia purkutöitä. Asbesti kestää tulipaloa itsessään hyvin ja ollessaan sidottuna materiaaliin asbesti ei aiheuta terveyshaittoja, mutta kuitujen vapautuessa hengitysilmaan esim. purkutyön yhteydessä, ne kulkeutuvat hengitysteitse elimistöön lisäten erityyppisten asbestisairauksien riskiä. Asbestipitoisten rakenteiden purkaminen on luvanvaraista työtä ja pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta sallittu ainoastaan hyväksytyille ammattilaisille ja tulee tehdä asbestipurkuohjeiden mukaisesti. 3.3 HAJUT Hajun aistiminen on subjektiivinen kokemus johon vaikuttaa myös tulipalon jälkihajun psykologinen merkitys sen uhreille. Eri materiaalien palaminen ja palokaasujen yhdistyminen muokkaavat koettua hajua. Palosaneeraustyöt ja niissä käytettävät kemikaalit osittain lisäävät ja muuttavat varsinaisessa tulipalossa aiheutuneita hajuja. Tulipalojen jälkihajujen on todettu säilyvän sisäilmassa pahimmillaan jopa tuhansia päiviä, mikäli niitä ei poisteta. Rakenteisiin hajut pääsevät tulipalon aiheuttaman tilan lämpenemisen ja ylipaineen takia. Lämpötilan nousu aiheuttaa rakenteiden lämpölaajenemista, jolloin rakenteen huokoset avautuvat ja näin hajua aiheuttavat molekyylit pääsevät tunkeutumaan rakenteen sisälle. Tilaan syntyvä ylipaine helpottaa hajumolekyylien tunkeutumista 16

18 materiaaliin. Palon sammuttua rakennus jäähtyy ja rakenteiden huokoset sulkeutuvat. Tällöin hajua aiheuttavat molekyylit jäävät rakenteisiin ja pikku hiljaa kulkeutuvat ilmaan aiheuttaen hajua vaikka tulipalon näkyvät vauriot olisikin jo korjattu. Vaikka tilojen käyttäjien terveys ei olisi suoranaisesti vaarassa näiden rakenteisiin jäävien yhdisteiden takia, voivat ne pieninäkin pitoisuuksina aiheuttaa ärsytystä silmissä ja limakalvoilla sekä muita oireita, kuten päänsärkyä. Lisäksi on huomioitava myös tulipalon jälkihajun psykologinen merkitys sen uhreille. Näistä syistä on kehitetty useita hajunpoistoon tähtääviä menetelmiä. 4 Altistuminen Heti palon jälkeen palokohteessa on paljon sekä kaasumaisia että hiukkasmaisia epäpuhtauksia. Palamisessa syntyvät pienhiukkaset leijuvat ilmassa pitkään ja laskeutuvat aikanaan pinnoille. Palossa vaurioituneista materiaaleista erittyy palokaasuja ilmaan vielä viikkoja, ellei kuukausia palon sammumisen jälkeen. Palosaneerauksessa käytetyt kemikaalit aiheuttavat myös altistumista. Altistuminen epäpuhtauksille voi tapahtua hengitysteiden, ihon tai ruuansulatuskanavan kautta. Altistumisajalla ja altistavan aineen annosmäärällä on vaikutusta oireisiin. Kohteeseen ensin menevät sammutus- ja palosaneeraushenkilöt on suojattu epäpuhtauksilta yleensä hyvin, mutta muut kohteessa kävijät, kuten asunnon omistajat tai asukkaat jotka käsittelevät palanutta irtainta eivät välttämättä kiinnitä suojautumiseen riittävästi huomiota. Palokohteessa kävijän tulisi suojautua vähintään hengityssuojaimella jossa on A2P3-luokan suodatus. 17

19 4.1 ALTISTUMISREITIT JA SUOJAUTUMINEN Hengitystiet Koska savu on kaasumainen aine, se kulkeutuu helposti keuhkoihin hengityksen mukana. Se pääsee myös kosketuksiin silmien, nenän, suun ja kurkun limakalvojen kanssa. Keuhkoista savukaasujen sisältämät myrkylliset yhdisteet pääsevät helposti leviämään muualle kehoon verenkierron mukana. Hengitysteiden kautta tulevaan hiukkamaisten epäpuhtauksien altistumiseen vaikuttaa aineen pölyävyyden ja hiukkaskoon lisäksi ilman höyrynpaine sekä veren ja ilman välisen jakaantumissuhteen. Mitä pienempi hiukkanen on, sitä pölyävämpi se on ja sitä syvemmälle keuhkoihin se menee. Lisäksi pienet hiukkaset leijuvat ilmassa pitempään ja altistumisaika niille on pitempi. Hiukkaset jaetaan kokonsa perusteella kolmeen ryhmään: Suuret hiukkaset, koko > 10µm Karkeat hiukkaset, PM ,5 µm Pienhiukkaset PM2,5 <2,5 µm, joista 0,1 µm kutsutaan ultrapieniksi hiukkasiksi. Kuva 1. Hiukkasten tunkeutuminen keuhkoissa Kuvasta 1. selviää erikokoisten hiukkasten tunkeutuminen hengityselimissä eri syvyyksille hiukkaskoon mukaan. 18

20 Suurempi höyrynpaine mahdollistaa suuremman altistumisen. Jos kemikaalin tai altistavan aineen veren ja ilman välisen jakaantumissuhde on korkea, epäpuhtaus kulkeutuu helpommin keuhkoista verenkiertoon. Fyysinen ponnistelu lisää altistumista. Hengitysteiden kautta tulevaa altistumista voi suojautua hengityssuojainten käytöllä ja oikeanlaisen suojaimen valinnalla. Asbestipurkutyö edellyttää työntekijältä P3- luokan hengityssuojaimen (mieluiten puhaltava) sekä kertakäyttöisen kokohaalarin käyttöä Iho Ihoaltistumiseen vaikuttaa altistavan aineen, yleensä kemikaalin, liukoisuus, molekyylikoko, höyrynpaine ja viskositeetti, pölyävyys ja yhteisreaktiot muiden aineiden kanssa. Ihon terveydellä ja paksuudella on myös suuri merkitys. Hikoilu lisää altistumista. Ihoaltistumista vastaan voi suojautua suojakäsineiden ja -vaatteiden käytöllä. Suojakäsineiden alla käytetään usein puuvillaisia aluskäsineitä, jotka vähentävät käsien hikoilua ja toimivat lisä suojana suojakäsineiden läpi mahdollisesti imeytyvien aineiden osalta. Käsien pesulla voidaan myös vähentää ihon kautta tulevaa altistumista Ruuansulatuskanava Ruuansulatuskanavan kautta tuleva altistuminen palokohteissa on vähäisempää, mutta samat altisteet, jotka voivat tulla ihoaltistumisena, voivat kulkeutua käsien kautta ruuansulatuskanavaan. Osa pölyävistä kiinteistä hiukkasista voi tulla myös hengityksen mukana nieltyä. Ruuansulatuskanavan kautta tulevaa altistumista lisää huono hygienia, tupakointi ja suojakäsineiden käyttämättä jättäminen. 19

21 4.2 ALTISTUMISEN KESTO Lyhytkestoinen altistuminen Lyhytkestoinen altistumisen oireet tulevat heti altistuksen jälkeen ja poistuvat melko pian alistumisen loputtua. Yleensä lyhytkestoinen altistuminen ei jätä pysyviä oireita, mikäli altistumisannos ei ole ollut määrältään kovin suuri ja kyseessä on myrkytystapaus. Oireet ovat myös melko helposti yhdistettävissä aiheuttajaan. Lyhtykestoisen altistumisen oireita voivat olla ärsytysoireet iholla, silmissä tai hengitysteissä, huimaus, pahoinvointi sekä päänsärky Pitkäkestoinen altistuminen Pitkäkestoisen altistumisen oireet ovat osittain huomaamattomia ja muutokset tulevat usein vasta vuosien päästä altistumisesta ja saattavat olla siten vaikeasti yhdistettävissä aiheuttajaansa. Muutokset elimistössä ovat pysyviä. Oireina saattaa tulla hermosto-oireita, muisti häiriöitä, dementiaa tai jopa persoonallisuus muutoksia. Pysyviä muutoksia saattaa tulla myös elimistöön kuten munuaisiin, maksaan tai luuytimeen. 5 Terveyshaitat Terveyshaitat ilmenevät altistuneilla henkilöillä hyvin yksilöllisesti. Muuttujina ovat altistumisen kestoajan ja altistavan aineen lisäksi myös henkilökohtaiset tekijät, kuten terveydentila, fyysinen kunto, tupakointi jne. 5.1 ALTISTUMISEN SEURAUKSET VOC-yhdisteiden terveysvaikutukset ovat moninaiset, sillä VOC-yhdisteitä on satoja. Yksittäinen yhdiste ei välttämättä ole haitallinen, mutta etenkin useamman yhdis- 20

22 teen yhteisvaikutuksena niiden on todettu olevan terveydelle haitallisia. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat mm. silmien ja limakalvojen ärsytysoireet sekä päänsärky. Lisäksi niistä aiheutuvat hajut vähentävät viihtyisyyttä. Hiilimonoksidi aiheuttaa karboksihemoglobiinin kertymistä elimistöön, mikä voi lopulta johtaa sydämen toimintahäiriöihin. Pitkäaikaisesta altistumisesta pysyvät vaikutukset verenkieroelimiin ja keskushermostoon. Syaanivety ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Lyhytaikainenkin altistuminen suurille pitoisuuksille voi katkaista soluhengityksen. Herkin kohde-elin syaanivedyn pitkäaikaiselle vaikutukselle on aivot. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa myös muutoksia kilpirauhasen toiminnassa. Bentseeni on vaikutuksiltaan samanlainen kuin syaanivety. Suuret pitoisuudet saattavat aiheuttaa tajuntatason laskua tai tajuttomuutta. Pitkäaikaisesta altistumisesta voi seurata pysyviä muutoksia luuytimessä ja immuunijärjestelmässä, mikä johtaa verisolujen vähenemiseen ja voi aiheuttaa lopulta leukemian. Formaldehydi ärsyttää voimakkaasti silmiä ja hengitysteitä. Voi aiheuttaa myös nenänielun syöpää. Styreeni ärsyttää voimakkaasti silmiä ja hengitysteitä, joskus se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion. Korkeina pitoisuuksina sen on myös havaittu aiheuttavan hermoston toiminnan häiriöitä. Lujitemuoviteollisuudessa styreenille altistuneilla on todettu kromosomimuutoksia veren lymfosyyteissä. 21

23 PAH-yhdisteiden vaikutukset kohdistuvat hengityselimistön ärsytyksenä ja ihon tulehduksina, tummumisena ja valoyliherkkyytenä. Pitkäaikaisena altistumisen ne voivat aiheuttaa mm. keuhko- ja ihosyöpää. Ammoniakki aiheuttaa mm. limakalvojen ärsytysoireita. Epäorgaaniset kuidut vaikuttavat elimistöön lähinnä ärsytysoireilla. Koska karkeat kuidut (halkaisijaltaan yli 3 μm) laskeutuvat varsin nopeasti, ovat huoneen eri pinnoille laskeutuneet kuidut merkittävämpi altistumisen lähde kuin ilmassa leijuvat kuidut. Ihmisten toiminta voi nostaa pinnalla olevan pölyn ja kuidut tilapäisesti ilmaan ja ylähengitysteihin. Pinnoilta kuidut tarttuvat helposti myös käsiin aiheuttaen ihoärsytystä ja käsistä ne voivat kulkeutua silmiin. Asbesti on terveydelle erittäin vaarallista ja se aiheuttaakin Suomessa eniten työperäisiä kuolemia. Asbestikuidut eivät poistu elimistöstä mitään kautta sinne jouduttuaan, joten jo hyvin lyhyt aikainen altistuminen voi johtaa sairastumiseen. Yleensä sairastuminen johtuu kuitenkin pitkäaikaisemmasta altistuksesta, ja sairastumisen riski kasvaa altistuksen myötä. Aine on karsinogeenista ja altistuminen voi johtaa pitkähkönkin ajan jälkeen syövän syntyyn. Asbestin aiheuttama syöpäriski on erityisen suuri tupakoitsijoilla. 5.2 PITOISUUDEN MITTAAMINEN Kaasumaiset epäpuhtaudet Kaasumaisten epäpuhtauksien mittaaminen tapahtuu ilmanäytteistä tai pintaemissionäytteistä. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tutkimukseen liittyy merkittäviä menetelmällisiä ongelmia. Esimerkiksi aldehydit, kuten formaldehydi pitää määrittää erikseen, omalla menetelmällään, eivätkä ne tule esiin tavanomaisessa, ns. Tenax- 22

24 menetelmällä otetussa näytteessä. Näytteenottajan täytyy siis tietää mitä haluaa selvittää. Mittaaminen voidaan tehdä VOC-määrityksen avulla ilmanäytteestä aktiivikeräyksenä Tenax TA-adsorbenttiin ISO standardin mukaisesti. Tämä menetelmä on Asumisterveysohjeen (ATO:n) mukainen menetelmä. Näyte voidaan kerätä myös materiaalin pintaemissiosta FLEC-mittauksena, ISO standardin mukaisesti. Pääperiaatteena eri näytteenottomenetelmissä on se että, näytteenottimella imetään ilmaa huonetilasta tai materiaalista suodattimen läpi. Suodattimena toimii absorbentti, johon tutkittavat aineet tarttuvat. Esimerkiksi orgaaniset yhdisteet kerätään Tenaxputkiin ja PAH-yhdisteet kerätään XAD-putkiin. Näytteet analysoidaan EVIRAN:n hyväksymässä laboratoriossa. Tulokseksi saadaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaisemissio, TVOC tai näytteissä esiintyneet yksittäiset VOC-yhdisteet voidaan tunnistaa ja mitata kaasukromatografian avulla. Formaldehydi ja ammoniakki vaativat omat standardisoidut määritysmenetelmänsä. Sisäilman formaldehydipitoisuus pitäisi ensisijaisesti määrittää standardin SFS 3862 mukaisesti. Ammoniakin määrityksessä on suositeltavaa käyttää ohjekortin RT menettelyjä, Sisäilman ammoniakkipitoisuuden määritys. (Asumisterveysohje 2003:1) Hiukkasmaiset epäpuhtaudet Sisäilman hiukkaspitoisuudet voidaan mitata ilma- tai pölynäytteestä. Kokonaiskuitupitoisuus määritetään keräämällä ilmanäyte selluloosaesterisuodattimelle. Jos ilman kuitupitoisuus on suurempi kuin 0,01 kuitua/cm3, asbestikuitujen olemassaolo varmistetaan keräämällä vastaavanlainen näyte polykarbonaattisuodattimelle. Kuitujen määrä ja laatu määritellään mikroskooppisesti. Kokonaisleijuma voidaan arvioida standardin SFS 3860 (Työpaikan ilman pölypitoisuuden mittaaminen suodatinmenetelmällä) ja Hengitettävien hiukkasten (PM10) 23

25 pitoisuus mitataan standardin EN mukaisella tai vastaavalla keräimellä. (Asumisterveysohje 2003:1) 5.3 VIITEARVOT JA MÄÄRÄYKSET Asuntopalossa huoneilmaan pääse lukuisa määrä erilaisia epäpuhtauksia, joiden yhteisvaikutukset ovat moninaiset. Päästöjen määrä ja laatu riippuu palaneesta materiaalista ja olosuhteista. Työpaikoilla työntekijöiden osalta käytetään ns. työhygieenisiä raja-arvoja, haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien arvoja eli HTP-arvoja, joka ilmoitetaan yleensä 8 tunnin altistusaikana. Ne ovat sosiaali- ja terveysministeriön arvioita työntekijöiden hengitysilman epäpuhtauksien pienimmistä pitoisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Ne on vahvistettu työturvallisuuslain (738/2002) 38 4 momentin nojalla annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (1213/2011). Asuintilojen altisteiden pitoisuuksien viitearvoja antaa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Asumisterveysohje 2003:1. Asuintilojen kemiallisten aineiden enimmäispitoisuuksista sisäilmassa ei ole käytettävissä kansainvälisiä tai kotimaisia viranomaisohjeita tai standardeja. Asumisterveysohjeessa olevat arvot ovat luonteeltaan ohjeellisia, ja ne perustuvat Suomessa aikaisemmin terveydenhoitolain (469/65) nojalla julkaistuihin suosituksiin. Maailman terveysjärjestön (WHO) julkaisemia sisäilman kemiallisia aineita koskevia enimmäispitoisuussuosituksia voidaan tarvittaessa käyttää, kun arvioidaan mitatun aineen pitoisuuden haitallisuutta ihmisen terveydelle. (Asumisterveysohje 2003:1) Muutamia viitearvoja TVOC pitoisuudet Asumisterveysohje µg/m 3 tavanomainen, > 600 µg/m 3 kohonnut, jolloin yksittäisiä VOC-yhdisteitä on syytä tutkia tarkemmin. Hiilimonoksidin raja-arvo Asumisterveysohje 8 mg/m 3, HTP 8h 38 mg/m 3. 24

26 Formaldehydin pitoisuus Asumisterveysohje 100 µg/m 3 enimmäisarvo, 35 µg/m 3 hajukynnys, 5-10 µg/m 3 aiheuttaa oireita herkimmille. HTP 8h 37 mg/m 3. Ammoniakin pitoisuus Asumisterveysohje 40 µg/ m 3 kohonnut, HTP 8h 14 mg/m 3. Asbestia Asumisterveysohjeen mukaan 0,01 k/cm 3 on puhdas tila, työilmassa saa olla 0,1 k/m 3. HTP-arvoja on olemassa useammille aineille kuin asumisterveyteen liittyvien epäpuhtauksien viitearvoja. Ympäristöministeriön rakentamismääräyskokoelman D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet D2:n antaa omat vaatimuksensa lähinnä uusien asuntojen sisäilmanlaadulle, mutta sen mukaan voidaan viitearvona käyttää muiden epäpuhtauksien pitoisuuksien osalta korkeintaan 1/10 HTP-arvosta, kun yksittäisen aineen vaikutus on täysin hallitseva. Jos ilmassa esiintyy useita haitallisiksi tunnettuja aineita, niiden yhteisvaikutus on otettava viitearvossa huomioon laskennallisesti. 25

27 6 Palosaneeraus Palosaneerauksella pyritään palossa vaurioitunut tila saattamaan takaisin käytettävään kuntoon. Ensimmäinen toimenpide tulipalon jälkeen on palokaasujen tuulettaminen tilasta. Tämän jälkeen alkavat ns. jvt-työt eli jälkivahinkojentorjuntatyöt, joilla pyritään ennaltaehkäisemään mahdolliset lisävahingot ja rajaamaan jo sattuneet vahingot mahdollisimman pienelle alueelle. Varsinaiseen palosaneeraustyöhön päästään jvt-töiden jälkeen. Palosaneeraustyön laajuutta voidaan arvioida paloluokkien avulla. 6.1 SAVUTUULETUS Palokunta suorittaa palokohteen tuulettamisen palon sammutuksen jälkeen. Tuulettaminen tehdään tehokkailla puhaltimilla ja sen tarkoituksena on poistaa savu ja palokaasut ilmasta sekä poistaa palon hajua. Palamisesta syntyneet epäpuhtaudet ovat tehokkaimmin poistettavissa rakenteista heti palon jälkeen jolloin rakennusmateriaalien huokoset ovat vielä kuumuudesta auki ja huuhteluvaikutus toimii parhaiten. Tuuletus toimii myös tilan kuivaamiseksi, sillä korkea lämpötila höyrystää vettä ilmaan. Esimerkiksi kerrostalohuoneiston palossa tuulettamisella estetään epäpuhtauksien leviäminen muihin asuntoihin ja rappukäytävään. 6.2 JVT-TYÖT Jvt-töillä, eli jälkivahinkojentorjuntatöillä, tarkoitetaan heti palon jälkeen tapahtuvaa palosaneeraustyötä, jolla pyritään minimoimaan palon vaikutukset ympäröiviin rakenteisiin ja estämään lisävahinkojen syntyminen sekä poistamaan vaaraa aiheuttavat tekijät. Jvt-työt kohdistuvat sekä kiinteistöön että irtaimistoon. Kiinteistöön kohdistuvia jvt-töitä ovat mm. sammutusveden imurointi palokohteesta vesivahinkoriskin pienentämiseksi. Tilaan voidaan asentaa myös kuivauslaitteita 26

28 kosteudenpoistoon. Palokohteen ja ympäristön raivaus sekä rakenteiden suojaus ja tukeminen niin, ettei niistä aiheudu lisävahinkoa tai vaaraa sekä ympäröivien tilojen hajunpoisto. Esimerkiksi jos huoneistopalo on kerrostalossa, hajunpoisto tehdään porraskäytävään, jotta talon muut asukkaat voivat jatkaa normaalia asumista. Palokohteeseen voidaan joutua järjestämään myös tilapäinen sähkö- ja / tai lämmitysjärjestelmä sekä vartiointi. Vaurioitumaton irtaimisto siirretään palokohteesta pois mahdollista puhdistusta varten. Sähkölaitteet ja koneet suojataan tarvittaessa korroosionesto aineilla. Ilmanvaihto on myös sammutettava viimeistään tässä vaiheessa, ettei se levitä epäpuhtauksia. Jvt-työt tekee alaan erikoitunut saneerausliike. 6.3 SUOJAUS JA OSASTOINTI Palovahinkokohteessa on suojaukseen, osastointiin ja alipaineistukseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Näitä toimia tehdään jo osana jvt-työtä, jolloin ympäröivientilojen saastuminen estetään palokohteesta tulevilta epäpuhtauksilta. Suojaus ja osastointi on otettava huomioon myös muissa saneerauksen vaiheissa. Etenkin purkutyössä huoneilmaan pääsee epäpuhtauksia suurina pitoisuuksina. 6.4 PUHDISTUSTYÖT Pienten palovahinkojen, paloluokkien I ja paloluokan II ympäröivien tilojen, saneeraustoimenpiteeksi riittää puhdistustyö yhdistettynä hajunpoistoon. Nokilaskeumat imuroidaan HEPA-suodattimella varustetulla imurilla, jonka jälkeen pesua kestävät pinnat pyyhitään ja pesua kestämättömät pinnat käsitellään nokisienellä, joka on noen poistoon tarkoitettu nihkeäpintainen erikoissieni. Asunnon kaikki pinnat täytyy 27

29 käsitellä. Pesutyössä käytetään alkalista pesuainetta, joka poistaa noen ja lian pinnasta. Palokohteen ilmanvaihtokanavisto on puhdistettava ja ilmanvaihtokoneiden suodattimet on vaihdettava ennen uudelleen käyttöönottoa. Vahinkokohteessa ollut irtain täytyy myös käsitellä. Irrotettavat tekstiilit pestään pesukoneessa ja huonekalujen irtoamattomat päällysteet pestään tekstiilipesurilla. Huonekalujen pehmusteina käytetyt vaahtomuovit ovat ongelmallisia, sillä huokoisen rakenteensa ansiosta savu tunkeutuu syvälle pehmusteeseen ja niiden pesu on mahdotonta. Vaahtomuovipehmusteen sisään kulkeutunut savu pumppaantuu ulos kalustetta käytettäessä vielä pitkään ja aiheuttaa hajuhaittaa. Monissa tapauksissa pehmustetut huonekalut joudutaan heittämään kokonaan pois. 6.5 HAJUNPOISTO Saneeraustyössä käytetään usein myös erilaisia hajunpoistokäsittelyjä viimeistelemään puhdistustyö. Useimmat hajunpoistomenetelmät pyrkivät joko muokkaamaan pahaa hajua miellyttävämmäksi tai peittämään sen. Olennainen osa hajunpoistoa on kuitenkin palaneen esineen tai pinnan puhdistaminen ennen hajunpoistoa. Hajunpoistoon on kehitelty kemikaaleja sekä laitteita. Hajunpoistomenetelmää valittaessa materiaalilla, hajun voimakkuudella ja muilla tekijöillä on suuri merkitys. Eri vaihtoehtojen toimivuutta on tutkittu VTT:n toimesta vuonna 2005 julkaistussa Tulipalon jälkihajujen poisto -tutkimuksessa. Tutkimuksia tehtiin sekä laboratorio että kenttäkokeilla. Palokokeissa käytettiin asunnoissa yleisesti olevia materiaaleja. Palaneita ja hajunpoistokäsiteltyjä materiaaleja analysoitiin aistinvaraisesti sekä niistä otettiin FLEC-näytteitä. Parhaimmat tulokset hajunpoistossa on saatu yhdistämällä useita eri hajunpoistomenetelmiä. Tutkimuksessa havaittiin myös että eri hajunpoistomenetelmät tehoavat erilailla riippuen siitä onko hajun lähteenä esim. lastulevystä, muovimatosta tai elintarvikkeesta lähtöisin oleva haju. Osa FLEC-näytteissä havai- 28

30 tuista pitoisuuksista oli peräisin puhdistustyössä ja hajunpoistossa käytetyistä kemikaaleista Tilan lämmittäminen ja tuuletus Palokunta suorittaa palon sammutuksen jälkeen savutuuletuksen. Samaa menetelmää voidaan käyttää myöhemminkin hajunpoistoon, jolloin tilaa lämmitetään ja tuuletetaan vuoron perään. Lämmittäminen avaa materiaalin huokoset ja tuuletus huuhtelee hajumolekyylit materiaalista pois. Haju ikään kuin pumpataan materiaalista pois. Menetelmää käytetään usein yhdessä muiden menetelmien kanssa Kemiallinen hajunpoisto Nämä menetelmät perustuvat hajua aiheuttavien molekyylien pilkkomiseen hapettamalla tai niiden muuntamiseen molekyyleiksi, jotka eivät haise pahalta. Kemiallisessa hajunpoistossa käytettävät aineet toimivat kemiallisesti tai biologisesti. Menetelmän ongelma on, että syntyvien yhdisteiden aiheuttamaa hajua ei välttämättä voida ennalta arvata. Kemiallinen hajunpoisto voidaan tehdä koneellisesti rakenteisiin sumutettavalla aineella ns. kuiva- tai märkäsavumenetelmällä (kuva 2 ja 3) tai hajunpoistoainetta voidaan käyttää pesutyön yhteydessä. Kuva 2. Märkäsavukäsittelylaite 29

31 Kuva 3. Kuivasavukäsittely Ionisaattori Ionisaattorin toiminta perustuu ilman hajottamiseen positiivisiksi molekyyleiksi ja negatiivisiksi elektroneiksi. Elektronit tarraavat positiivisiin molekyyleihin muodostaen pieniä ioneja, jotka kasvattavat ilman sähköistä potentiaalia, palauttavat sen johtavuuden, sterilisoivat ja poistavat hajua. Ionisoinnin seurauksena hiukkasten massa kasvaa ja ne pääsevät nopeasti laskeutumaan pois hengitysilmasta. Pinnoille laskeutuneet epäpuhtaudet pystytään siivoamaan hyvin pois. Tämä toimii lisämenetelmänä kemiallisille menetelmille, jos puhdistustyön tilaajalla on esimerkiksi allergiaa tai muita yliherkkyysongelmia. Kuva 4. Ionisaattori 30

32 6.5.4 Lyhytaikainen otsonointi Hajunpoisto tällä menetelmällä perustuu otsonin kykyyn pilkkoa molekyylejä. Kun hajua aiheuttava molekyyli pilkotaan, sen aiheuttama haju muuttuu. Ongelmalliseksi menetelmän tekee se, että lopputulosta on tästä syystä vaikea ennustaa. Lisäksi menetelmän käytön yhteydessä vapautuu happi-ioneja, jotka reagoivat herkästi. Tämä ilmiö voi johtaa siihen, että käsittely ei etene pintakerroksia syvemmälle ja on mahdollista, että hajuhaitta palaa. On myös mahdollista, että käsiteltävässä tilassa olevat materiaalit kärsivät vaurioita reaktiivisten happi-ionien takia. Esimerkiksi tietynlaisten muovien on todettu hapertuvan otsonointikäsittelystä. Otsonointikäsittelyn aikana tilassa ei saa oleskella ja sen jälkeen on vähintään 2 vrk:n varoaika ennen kuin sitä saa käyttää. Otsoni on suurina määrinä haitallista ihmiselle ja siksi onkin erittäin tärkeää että otsonoinnin tekee ammattilainen ja varoaikoja noudatetaan Kapselointi Kuva 5. Otsonaattori Haiseva pinta käsitellään kapselointimaalilla yleensä pintapurkutöiden jälkeen. Tarkoituksena on lukita rakenteen sisään imeytyneet, hajua aiheuttavat molekyylit, rakenteen sisälle pysyvästi. Usein tähän menetelmään liittyy kuitenkin hajun läpilyönnin riski myöhemmässä vaiheessa. Käsiteltävä pinta on ehdottomasti puhdistettava huolellisesti savukaasujen aiheuttamasta laskeumasta ennen käsittelyä. 31

33 6.5.6 Hajun peittäminen Menetelmä perustuu aistitun pahan hajun peittämiseen toisella, miellyttävämmäksi koetulla hajulla. Tämän menetelmän vaikutus ei ole pitkäkestoinen ja on suositeltava vain väliaikaisratkaisuna haluttaessa esimerkiksi suorittaa jälkisaneerausta miellyttävämmässä työympäristössä. 6.6 PURKU- JA KORJAUSTYÖ Suuremmassa tulipalossa, paloluokassa II palotila ja paloluokat III-IV, rakenteita tuhoutuu niin että niiden saneeraaminen edellyttää purkamista ja uudelleen rakentamista Purkutyö Palossa vaurioituneet pinnoitteet ja rakenteet puretaan kokonaan pois. Mikäli palokohteessa on käytetty asbestipitoisia materiaaleja, se olemassaolo on selvitettävä ennen purkutyön aloitusta asbestikartoituksella ja purkutyöt on suoritettava asbestipurkutyön edellyttämällä tavalla. Ongelmia saattavat tuottaa rakenteiden ilmavuotoreitit ja raot, jolloin savu ja noki kulkeutuvat rakenteiden sisään tulipalossa syntyneen ylipaineen seurauksena. Pinnaltaan levyväliseinä saattaa näyttää pinnoitteiden poiston jälkeen hyvältä, mutta seinän sisällä eristetilassa on nokea ja muita epäpuhtauksia, jotka aiheuttaisivat myöhemmin sisäilmahaittoja. Noen kulkeutuminen rakenteen sisään on siis tutkittava purkutyö yhteydessä. Huokoiset materiaalit jotka toimivat osana rakennuksen kantavaa runkoa ja niitä ei voi kokonaan ovat myös haasteellisia saneerattavia. Usein näihin käytetään erilaisia hiekka- ja soodapuhallusmenetelmiä, jolloin rakenteen pinta puhdistetaan tarvittavaan syvyyteen ja maalataan lukkomaalilla hajujen kapseloimiseksi rakenteen sisään. Purkutyöstä leviää paljon pölyä ja muita epäpuhtauksia ympäristöön. Palojäämien lisäksi myös rakenteissa mahdollisesti olevat mikrobit vapautuvat ilmaan. Purku- 32

34 työssä onkin tärkeää noudattaa huolellisuutta suojausten, osastoinnin ja tilan alipaineistuksen kanssa. Purkujätteiden säkitys asianmukaisesti osastointialueen sisäpuolella on myös tärkeää. Purkutyön yhteydessä on huomioitava sammutusvesistä mahdollisesti aiheutuneet vesivahingot. Kastuneet rakenteet vaativat kosteuskartoituksen vahingon laajuuden selvittämiseksi ja asianmukaiset kuivaustoimenpiteet ennen uudelleen rakennustöitä. Purkutyön tekee alaan erikoistunut saneerausliike Korjaustyö Palovauriokohteen uudelleen rakentaminen aloitetaan kun palovahingosta aiheutuneet epäpuhtaudet on poistettu, rakenteet on todettu kuiviksi ja tila hajuttomaksi. Korjaustyö on sen jälkeen normaali huoneistoremontti, jossa suositellaan käytettäväksi tutkitusti vähäpäästöisiä, luokiteltuja (M1) rakennusmateriaaleja. Rakenteiden tiiviyteen on kiinnitettävä korjaustyössä erityistä huomiota, jotta rakenteiden sisään ilmavuotoreittejä pitkin kulkeutuneet epäpuhtaudet eivät pääse sisäilmaan jos niitä ei ole voitu poistaa purkutyön yhteydessä. 7 Todellinen palokohde VTT selvitti osana Tulipalon jälkihajujen poisto -tutkimusta todellisen palokohteen sisäilmanlaatua ja pintojen emissioita kahdessa eri mittauksessa. Palokohde oli 2- kerroksinen vuonna 1971 rakennettu rivitalo, jossa oli tapahtunut palovahinko yläkerran keittiössä. Liedellä oli syttynyt ruoka palamaan ja palo oli levinnyt osittain myös keittiökalusteisiin ja sähkölaitteisiin. Savunhaju oli levinnyt koko asuntoon ja nokilaskeumaa oli pääosin yläkerrassa (paloluokka II). Vastaavia palovahinkoja tapahtuu noin 1000 kpl vuodessa. 7.1 TEHDYT TUTKIMUKSET Palokohteen sisäilmamittaukset suoritettiin toisen kerroksen työhuoneessa ja olohuoneessa ja pintojen (seinä, katto, lattia) emissiomittaukset suoritettiin työhuoneen 33

35 pinnoista. Työhuoneen seinäpinta oli tapetoitu (betoniseinä), lattiamateriaalina oli lautaparketti ja katto oli tasoitettu. Sisäilman haihtuvat orgaaniset yhdisteet adsorboitiin Tenax TA ja Tenax GR adsorbentteihin ja pintojen mittaukset tehtiin FLECtekniikalla. VTT:n tutkijat tekivät ensimmäiset sisäilmamittaukset 2 päivää palon jälkeen (taulukossa mittaustulos 1.), jolloin palosaneeraustyöt oli jo aloitettu ja tilaa oli tuuletettu ja siivottu, joka aistittiin raittiina ilmana ja pesuaineen hajuna. Huoneessa oli lisäksi selkeä savun haju. Ennen mittauksen alkamista mitattavan huoneen ikkuna ja ovet suljettiin. Palaneesta keittiötilasta poistettiin kaikki kaapistot. Lattiapinnoitteet poistettiin ja katto sekä osa seinää jyrsittiin. Muissa yläkerran tiloissa tehtiin pesu, puhdistus ja kapselointimaalaus. Purkutyön ajan tila oli alipaineistettu. Hajunpoisto suoritettiin ionisaattorilla, jota käytettiin täydellä teholla 4 päivää. Tämän jälkeen tilaa tuuletettiin koneellisesti 3 tuntia. VTT suoritti palosiivouksen/hajunpoiston jälkeen uusintamittauksen (taulukossa mittaustulos 2.). Mittaushetkellä aistittiin sisäilmassa imelä, pesuainemainen haju. Savun hajua ei aistittu. Sisäilma- ja pintamittaukset suoritettiin samoista pisteistä kuin ennen palosiivousta/hajunpoistoa. Tulokset on esitetty taulukoissa 2 ja 3. Taulukko 2. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (TVOC), ammoniakin, formaldehydin ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet sisäilmanäytteissä. Sisäilmanäytteet µg/m3 Tila TVOC AMMONIAKKI FORMALDEHYDI PAH-YHDISTEET Olohuone Työhuone viitearvo enimmäisarvo 100 Asumisterveysohje hajukynnys :1 herkimmille oireita

36 Taulukko 3. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot kohteen seinä-, katto- ja lattiapinnoista. Emissio mittaukset TVOC (µg/m3) Seinä Katto Lattia TULOSTEN TARKASTELU Palon jälkeen (mittaus 1) suoritetussa mittauksessa työhuoneen sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus oli 480 µg/m3. Hajunpoiston jälkeen suoritetun sisäilmamittauksen tuloksena (mittaus 2) sisäilmapitoisuus oli noussut ja oli 1185 µg/m3. Tutkimuksessa todettiin lisäyksen johtuvan hajunpoistomenetelmistä ja palosaneeraustyössä käytettävistä aineista. Asumisterveysohjeen vertailuarvojen mukaan sisäilmanäytteiden TVOC-pitoisuudet ovat korkeat. Sisäilman ammoniakkipitoisuus oli palosaneerauksen jälkeen hieman normaaliksi koettua keskimääräistä sisäilmapitoisuutta suurempi (10-20 µg/m3), mutta kuitenkin Asumisterveysohjeessa annetun viitearvon alapuolella. Sisäilman formaldehydipitoisuus oli normaaliksi koetulla tasolla, mutta saattaa aiheuttaa herkimmille oireita. Pintaemissioissa on havaittavissa vastaava nousu. Kattopintojen osalta myös kapselointimaalauksella on merkitystä päästöihin. (Belloni ym. 2005) 35

37 8 Loppupäätelmä Asuntopaloilla on suuri merkitys sisäilman laatuun. Epäpuhtauksien mittaamista palovahinkokohteessa saneerauksen aikana ei juurikaan suoriteta, sillä on itsestään selvää että tulipalon jälkeen asunnon sisäilmassa pitoisuudet ovat korkealla. Asiantuntevalla saneeraustyöllä palosta aiheutuneet epäpuhtaudet pyritään poistamaan ja siten ennaltaehkäisemään sisäilmaongelmat, mutta kuitenkin palosaneerauksessa käytettävät aineet lisäävät merkittävästi sisäilman pitoisuuksia ainakin hetkellisesti saneeraustyön jälkeen. Näiden pitoisuuksien määrää pitäisi selvittää seurantamittauksilla. Pienikin palovahinko aiheuttaa jonkin asteisia epäpuhtauksia. Asukkaat eivät usein tule ajatelleeksi että lievä takan tupsautus tai kahvinkeittimen kärähtäminen voisi aiheuttaa sisäilmaongelmia ja herkimmät saattavat saada oireita. Mikäli palokohteessa joudutaan käymään ennen palosaneeraustoimenpiteitä, oikeanlaiseen suojautumiseen on hyvä kiinnittää huomiota. Lähdeluettelo Kaisa Belloni, Kirsi Villberg, Kati Tillander, Kristiina Saarela & Tuomas Paloposki VTT Rakennus- ja Yhdyskuntatekniikka. Tulipalon jälkihajujen poisto. Espoo VTT Working Papers 42. Juha Laitinen, Mauri Mäkelä, Panu Oksa Työterveyslaitos, Tuula Hakkarainen, Kati Tillander, Tuomas Paloposki VTT. Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa-opaskirjanen. Espoo VTT Tiedotteita. Kati Tillander, Tuula Hakkarainen, Helena Järnström, Tuomas Paloposki, Juha Laitinen, Mauri Mäkelä Panu Oksa. Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen, Polttokokeet ja altistumisen arviointi. Espoo VTT Working Papers

38 Kati Tillander, Tuula Hakkarainen, Helena Järnström, Tuomas Paloposki, Juha Laitinen, Mauri Mäkelä, Panu Oksa. Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen, osa 2. Espoo VTT Tiedotteita Sosiaali- ja terveysministeriö Asumisterveysohje. Sosiaali- ja terveysministeriönoppaita 2003:1. ISBN Sosiaali- ja terveysministeriö Oppaita 2012:5 HTP-arvot audet/ (luettu ) D2 Suomen rakentamismääräyskokoelma Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet