Tiedotuslehti ylivieskanlatu

Transkriptio

1 Tiedotuslehti ylivieskanlatu

2 2 Yhdessä Seppo ja Suomen Ladun Johanna Yli-Opas jakavat YHDESSÄ todistuksia nuorten melontakurssiin osallistuneille. Suomen Ladun pääteema YHDES- SÄ jatkuu kuluvalle vuodelle. Rupesin miettimään, miten me tätä teemaa toteutamme täällä paikallistasolla ja miten saamme tukea katto-organisaatiolta. Katsellessani menneen vuoden tapahtumia ja niiden toteutumista, vääjäämättä huomioarvoinen asia oli se, että moni tapahtuma järjestettiin yhdessä muiden kanssa. Mukana oli monia eri tahoja mm. naapuriyhdistyksiä, kunnan liikunta- ja nuorisotoimi, kyläyhdistyksiä ja seurakunta. Ilman yhteistyökumppaneita moni tapahtuma olisi varmaakin jäänyt toteutumatta. Nämä kullanarvoiset kumppanit tuovat mukanaan tapahtumiin osallistujia, jotka eivät välttämättä osallistuisi pelkästään latuyhdistyksen järjestämään tapahtumaan ja päinvastoin. YHDESSÄ teema toteutuu tietenkin myös itse tapahtumissa tai kun muuten vain käydään porukalla patikoimassa, melomassa, lumikenkäilemässä tai vaikka kuusenhakuretkellä. Tässä ei ole väliä onko osallistujia kaksi vai kaksisataa. Yleensä nautitaan kuitenkin hyvin samoista asioista, luonnosta ja sen antamista elämyksistä, liikunnan tuomasta hyvänolontunteesta, onnistumisen riemuista tätä listaa voisikin jatkaa loputtomiin. Tähän joku voisi todeta, että kyllä yksin voi nauttia samoista asioista, totta kai voikin, mutta yhdessä tuo tähän vielä yhden elementin lisää - YHDESSÄ. Tapahtumien järjestämiseen ja esittelyyn Suomen Ladulla on tarjota hyvin kirjallista, netistä löytyvää materiaalia ja tietenkin henkilöitä, joilta voi kysellä jos on tarvetta. Myös koulutusta SL:lla on tarjolla melko monipuolisesti, meistä katsoen vain turhan usein liian eteläsuomipainotteisesti. Tuo Etelä-Suomi kun on meiltä katsottuna yhtä kaukana kuin Lapin perukat. Onneksi kuitenkin välillä hyviä tärppejä löytyy vähän lähempää. Koulutusta onkin ratkottu myös osin sillä, että on itse järjestetty tai saatu hyvä yhteistyökumppani ideoimaan ja toteuttamaan meitä kiinnostavia koulutuksia lähempänä. Tässä täytyykin käyttää tilaisuus hyväksi ja antaa suuret kiitokset Haapaveden ammattioppilaitokselle ja eritoten Tarmolle, että olemme päässeet nauttimaan jo useammasta kurssista vuosien saatossa YHDESSÄ. Seppo Kallio

3 Kukonkylän luontopolku, Sievi Siinä se on, luontopolku Sievin Kukonkylällä, vuoden 2012 lähiretkikohteemme. Kolmen kilometrin mittainen polku on rengasreitti, joka kulkee Vääräjoen alajuoksulla Sievin kunnan luoteisosassa. Ylivieskasta on polulle matkaa 22 km, Kannukseen matkaa kertyy 20 km ja Sievin keskustaan 18 km. Merkitty polku alkaa nousulla mäntyvaltaiseen kangasmetsään ja jatkuu alueelle tyypillisen suomaiseman läpi. Suo-osuudet kuljetaan pitkospuita pitkin. Polun varrelta löytyy tervahauta, sekä suon keskeltä nousevalle kalliolle rakennettu laavu, nuotiopaikka ja puucee. Laavusta parisataa metriä on lintutorni. Yksistään Kalliosaaren laavu on käymisen arvoinen paikka. Laavulla on makkaraa paistellessa mukava katsella vastapäätä sijaitsevalle lintutornille, joka kutsuu luokseen tutkimaan ympäristöä vielä vähän korkeammalta. Kukonkylän kyläyhdistys ry hallinnoi Toimintakeskus Kukko nimistä hanketta, ja hankkeessa on tarkoitus sijoittaa luontopolun varrelle opastetauluja. Myös pitkospuiden osuutta lisätään ja laavun katto ja lintutornin ylätasanne uusitaan. Luontopolku on ihastuttava käyntikohde esim. valokuvauksen harrastajille, linnuista ja tähdistä kiinnostuneille - ylipäätään kaikille ulkoilusta nauttiville. Ja löytyyhän suolta karpaloitakin. Ylivieskan Latu tekee muutaman retken luontopolulle vuoden mittaan. Kartan löydät googlettamalla hakusanoin Kukonkylän luontopolku. Liisa Hautamäki 3

4 Mikä ihmeen SUP? Stand Up Paddling, suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto. SUP-lauta muistuttaa pitkälti surflautaa, jota melotaan seisten, pitkällä melalla. SUPlautoja valmistetaan moneen eri käyttötarkoitukseen - kilpalaudat, freeride-laudat, pumpattavat laudat jne. Tavanomaisimpia, helppokäyttöisimpiä ja samalla monipuolisimpia lautoja ovat all-round -laudat, jotka soveltuvat kevyeen melontaan maisemia katsellen, kaiken ikäisille ja kokoisille. Laudoilla voi suppailla niin meri-, järvi- kuin jokiolosuhteissa. SUP-laudalla melotaan keskellä lautaa seisten, hartioiden levyisessä asennossa, varpaat osoittaen eteenpäin. Vakaalla ja tasapainoisella laudalla on helppo seistä. Melontatekniikka muistuttaa hyvin paljon maastohiihtoa; liikkeissä vatsalihakset tekevät töitä, mutta koko kroppa saa treeniä melontalenkin aikana. Erityisen vivahteen melontalenkkiin tuo kajakki- ja kanoottimelontaa huomattavasti parempi näkyvyys. Suppailu sopii erinomaisesti aktiiviseen kuntoharjoitteluun, leppoisaan iltamelontaan mökillä ja koko perheen hauskaksi vesileikiksi. SUP-laudat valmistetaan purjelautojen tapaan käyttäen materiaaleina lasi- ja hiilikuitua, puuta ja pvc:tä. Mitä enemmän laudassa on käytetty hiilikuitua, sitä kevyempi ja nopeampi lauta on. Hiilikuitu on suosittu materiaali kisavälineissä. Suurempi hiilikuitumäärä tekee laudasta kuitenkin myös helpommin särkyvän. SUPmeloja valmistetaan niin muovista, hiilikuidusta kuin puusta. Meloihin on saatavilla jatkuvasti kasvava valikoima erilaisia lapamalleja. Sekä laudoille että meloille löytyy laaja määrä valmistajia. Suomessa SUP-lautoihin on erikoistunut Rautio Sports, joka sijaitsee Kalajoella. Kalajoen Hiekkasärkillä sijaitseva Rautio Sports Surf Center myös vuokraa SUP-välineitä ja opettaa suppailua kesäisin. Lisätietoja osoitteesta Sanna Päivärinta Näinkin sen voi aloittaa. Näin rauhallisesti se jatkuu... 4

5 Kokemuksia SUP-lautailusta Lauta vesille, käsillä vakaa tuki laudasta ja jalat rantavedestä laudalle. Vähitellen suoristaudun seisaalleen. Jalat täristen seison laudalla. Liikkeeni ovat varovaisia ja jännittyneitä, kun vedän ensimmäisiä melanvetoja. Ensimmäisen kerran näin sup-lautailijoita viime kesän rajalta rajalle -tapahtumassa. Kun vapisin laudallani, ajattelin, että minun sujuva ja varma suppailu taitaa siintää kaukana hamassa tulevaisuudessa... Olin vielä kuiva ja ranta tuntui olevan turvallisen lähellä. Suuntasin kuitenkin keskemmälle jokea. Välillä mela päätyi otteeseeni väärin päin, mutta nyt pääasia oli, että ylipäätään saisin vaihdettua melontaotetta ja melontapuolta ja säilyttäisin tasapainoni laudalla. Vauhdin lisääntyessä ja melanvetojen karttuessa olo laudalla tuntui aina vain vakaammalta ja luontevammalta. Pienen melontakierroksen jälkeen lautaa täytyi luovuttaa seuraaville kokeilijoille, mutta yhä uudestaan tutustumisillan aikana puin melontaliivit ylleni ja kipusin vapaalle laudalle pieni innostuksen kipinä kasvoi kerta kerralta, rinnan melontavarmuuden kanssa. Näillä kokemuksilla varustettuna suuntasin seutukunnan melojien seurassa Pyhäjärvelle, aikomuksena oli osallistua päivän melontaretkelle sup-laudalla. Tavoitteena oli katsoa, mihin asti taidot ja voimat laajalla järvenselällä ja matkamelonnassa riittäisivät. Alkumatkasta epäilijöitä riitti, mutta niin vain taittui 17 km leppoisassa matkaseurassa rupatellen ja sup-laudan päältä kauniita järvimaisemia ihaillen! Tosin, täytyy myöntää, että harvoin olen ollut niin uupunut taukopaikalle päästessäni kuin nyt olin. Mutta uusin voimin laskin lautani taas tauon jälkeen vesille. Vielä kerran ennen vesien kylmenemistä suuntasimme muutaman kaverin kanssa Kalajoen särkille, sonnustauduimme märkäpukuihin ja neopreenitossuihin ja suuntasimme vesille. Säätiedotus lupaili leppeää, heikkotuulista säätä, mutta rannalla vaahtopäät löivät vasten hiekkarantaa. Jo rutiinilla hyppäsin laudalle ja suuntasin kohti tuulta. Ristiaallokot ja pinnan tuntumassa olevat kivet toivat lisähaastetta, mutta aallokossa meloja säilytti tasapainon! Ensi kesänä, vesien vapauduttua jääpeitteestään, vapaat vedet kutsuvat jälleen melojaa. Sirpa Pöykkö 5

6 Avantouinti Kekalla Isänpäivästä 2011 äitienpäivään 2012 sunnuntaisin klo Saunamaksu 3,00 alle 16-v ilmaiseksi. Tammikuu Tähtiretki Tammikuun loppupuolella, seuraa ilmoittelua. Helmikuu 3.2. Lumikenkäretki Kukonkylän luontopolulle Lumikenkävaellus Talvinen vaellus Korouoman kanjoniin. Lähtö ma klo17 ja paluu torstai-iltana tai perjantaina. Mennessä majoitutaan Lapiosalmen eräleirikeskuksessa ja vaelluksen aikana vuokratuvissa. Matkat yhteiskyydein. Max 7 osallistujaa. Vaatii normaalin peruskunnon. Vetäjänä Sari Lehtola. Tiedustelut ja ilmoittautuminen sarianelmi@gmail.com tai Seppo p Maaliskuu 2.3. Kynttilähiihto Tunnelmahiihto Joonaalaan. Järjestäjinä Seurakunta ja Latu Rieskaretki Perinteinen rieskaretki liikuntakeskus - Huhmari latureitistöllä. Lähtö klo Omavalintaiset matkat. Huoltopisteet suljetaan klo Yhteislähdöt Huhmarista klo 9.15 vapaalla ja klo 9.30 perinteisellä. Tapahtumakal XX Reppuhiihto 20. Reppuhiihto Kärppälän kämpälle, matka 12 km. Lähtö Kantokylän vanhalta koululta klo Perillä myytävänä kahvia ja makkaraa. Mehutarjoilu. Säävaraus. Huhtikuu 'Kevään etsintä' -retki Kalajoelle Kevätkokous Ylivieskan Ladun kevätkokous Linturetki Lohtajan Ohtakariin Keväinen linturetki, vetäjänä Sari Lehtola. Ajankohta ilmoitetaan nettisivuilla ja paikallislehdessä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset sarianelmi@gmail.com tai Seppo p Toukokuu Geokätköilyyn tutustumista viikolla Melontakurssi Melontakurssi järjestetään la ja su Tiedustelut ja ilmoittautumiset Seppo Kallio p Viikonloppuvaellus Patikkaretki Seitsemisen kansallispuistoon. Retken vetäjänä Sari Lehtola. Lähtöpalaveri pidetään ma Tiedustelut ja ilmoittautumiset sarianelmi@gmail.com tai Seppo Kallio p Perheretki Luontopolkupatikointi Kukonkylälle Tiedustelut Seppo Kallio p SUP-lautailuun tutustuminen Rautio Sportsin väki pitää suppailuillan Hamarin uimarannalla touko-kesäkuun aikana. 6

7 lenteri 2012 Tarkempi ajankohta ilmoitetaan nettisivuilla ja paikallislehdessä. Iltamelontaretki Melotaan n. 3h lenkki Kalajokea ala- tai yläjuoksulla. Kesäkuu 4.6. Iltapyöräily geokätkölle Yrttikorven lenkki n. 40 km. Lähtö vanhalta torilta klo Harjun patikointi Patikointi Kantokylältä Harjuun ja takaisin, matka n. 6 km. Lähtö klo Ritamäen kodalta. Iltamelontaretki Melotaan n. 3h lenkki Kalajokea ala- tai yläjuoksulla. Geokätköpyöräilyt kesä-elokuun aikana Heinäkuu 1.7. Kullaan melonta Lähtö klo Hamarista. Edestakainen matka n. 15 km. Melontaretki Kallaan Iltamelontaretki Melotaan n. 3h lenkki Kalajokea ala- tai yläjuoksulla. Elokuu Melontaan tutustumista torstaisin klo Elokuussa torstaisin melontaan tutustumisiltoja Hamarin uimarannalla Rajalta rajalle -melonta Melotaan Haapajärven Karvoskylältä Nivalan Padinkiin kahtena osuutena, matkat 12 ja 15 km. Seuraa ilmoittelua. Tiedustelut Seppo Kallio p Melontaretki Päivän melontaretki Rahjan saaristoon 7.8. Vesillä klo Ilmoittautumiset Alpo Seppälä p Venetsialaismelonta Kalajoella Marjaretki Tarkempi aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin. Syyskuu 2.9. Kolmen kaupungin pyöräily Ylivieska - Oulainen Haapavesi - Ylivieska Melontaretki Kokkolaan Ruskavaellus Lokakuu Syyskokous Ylivieskan Ladun Syyskokous Karpaloretki Kukonkylän luontopolun soille Kuutamosauvakävely 7

8 Marraskuu alkaa avantouintikausi Joulukuu Pikkujoulu Kuusenhakuretki Seuraa ilmoittelua paikallisissa lehdissä sekä nettisivuillamme Jos sinulla on kysyttävää tapahtumista tai haluat vuokrata varusteita (mm. kajakit, lumikengät, retkeilyvarusteet), soita tai meilaa Sepolle p / s.kallio@omanetti.fi Ylivieskan Latu ry Johtokunta 2012 Seppo Kallio, puheenjohtaja , Sari Lehtola, sihteeri Ilkka Tuomikoski, varapj Lassi Hannula, rahastonhoitaja Eine Haapakoski Liisa Hautamäki Niina Nevasaari Oiva Saari Hannele Latvakoski Ylivieskan Latu ry Välitalontie 28, Ylivieska Tilinumero POP Ylivieska FI Ylivieskan Ladun tiedotuslehti Vastaavat toimittajat: Seppo Kallio, Sari Lehtola Paino Art-Print Ylivieska 2012 Kansikuva: Juhani Pitkänen Muut kuvat: Liisa Hautamäki, Juhani Pitkänen 8

9 Linturetki Hailuotoon Perjantaina klo starttaa Ylivieskasta kolme autokuntaa lintuharrastajia kohti Hailuotoa. Mukana on viisi lintubongauksen ammattilaista ja pari noviisia ensikertalaista. Sääennusteita oli tutkittu tarkasti koko viikon, sillä olihan tarkoitus yöpyä teltoissa. Luvassa oli viileää ja tuulista säätä, joten mietinnässä oli jopa retken siirtäminen. Matkaan kuitenkin lähdettiin alkuperäisen aikataulun mukaisesti ja autot oli pakattu täyteen talvisia varusteita. Pysähdyimme Tupoksen ABC:lle kahville ja täydentämään vielä eväsvarastoja. Seuraava pysähdys olikin sitten Oulunsalosta lähtevällä Hailuodon lautalla. 4 km:n lauttamatka kestää puolisen tuntia. Satamasta ajoimme suoraan leiriytymispaikalle Ulkokarvoon Petsamon autiotuvalle, jossa osa porukkaa yöpyi ja toinen puoli pystytti laavut pihapiiriin. Me noviisit pääsimme autiotuvan puolelle nukkumaan. Nuotiomestari Vilhelmi viritteli tulet nuotioon ja muu porukka suuntasi kiikareineen ja kaukoputkineen laiturin nokkaan tähystelemään lintuja. Niitä siellä sitten piisasikin. Huudahduksia alkoi kuulua ympäriltä: tuolla on kurkia, tuolla kivellä seisoo harmaalokki, mulla on putkessa ristisorsa (Hailuodon erikoisuus), hei missä on mun havis (havaintovihko). Tällainen meininki jatkui iltamyöhään saakka, jolloin alkoi niin paljon hämärtää, että bongaaminen lopetettiin sillä kertaa. Myös me noviisit yritimme tunnistaa lintulajeja ja tutumpia lintuja tunnistimmekin. Saimme katsella myös toisten tunnistamia lintuja kaukoputkella ja kiikarilla. Kaukana olevien lintujen tarkkoja yksityiskohtia oli vaikea havaita, jos ilma väreili tai oli vastavalo. Linnut näyttivät lähinnä tummilta möhkäleiltä. Havaintovihkoihin kertyi illan aikana yli 30 lintulajia. Leiripaikalla Pekka oli aloittelemassa lätynpaistoa. Makkaranpaiston jälkeen saimme nauttia herkullisia lättyjä nokipannukahvien kera. Nuotiolla jatkoimme bongaamista kuulohavaintoihin turvautuen. Hiukan ennen nukkumaanmenoa porukka hiljentyi kuin taikaiskusta kuuntelemaan outoa klopsutusta taivaalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului huudahdus: jänkäkurppa! Maallikon korviin ääni muistutti hevosen kavioiden kopsetta. Jänkäkurppa oli kopsutellut vielä yölläkin, mutta me mökissä yöpyneet emme sitä luonnollisesti kuulleet. Virkuimmat lähtivät jo puoli viideltä bongaamaan lintuja ja se kannatti, sillä reissun ainoa merikotkahavainto tehtiin aamun varhaisina tunteina. Vilhel- 9

10 min keittämien aamukahvien jälkeen siirryimme Syökarin lintutornille, jossa havaitsimme mm. punakuirin. Se oli muuttomatkalla pohjoiseen pesimään Lapin palsasoille. Myös siirtymätaipaleet käytimme tehokkaasti hyväksi ja autokunta pysähtelikin tiheään aina kun näkyi jotain mielenkiintoista. Maasyvänlahden lintutornista oli heikohko näkyvyys ympärille kasvaneiden korkeiden lehtipuiden takia, mutta saimme kuitenkin ihastella komean ruskosuohaukan liitelyä lähietäisyydeltä. Läheisen autiotuvan pihalla Vilhelmi keitti makoisat kahvit trangialla ja Latu tarjosi rahkapullat. Samalla teimme kuulohavaintoja viereisen metsän linnuista. Havaintovihkoon tuli merkityksi ainakin rautiainen. Seuraavaksi suuntasimme Viinikanlahden matalalle tähystyslavalle. Täältäkin havaitsimme runsaasti vesilintuja ja kahlaajia mm. punajalkaviklon ja merimetson. Lakisääteisen ruokatauon pidimme Sinisen pyörän kievarissa, jonka pihapiiri vanhoine rakennuksineen ja esineineen tarjosi maukkaan aterian lisäksi mielenkiintoista nähtävää. Täysillä vatsoilla käänsimme autojemme keulat kohti Kirkkosalmen lintutornia. Torni olikin koko reissun hienoin ja sinne pääsee jopa pyörätuolilla. Tornista bongattiin lintujen lisäksi kolme hirveä. Täältä löytyi myös runsas nokikanayhdyskunta, josta tuli helpon tunnistettavuutensa vuoksi meidän noviisien suosikkilintu. Uusien lajien toivossa suuntasimme vielä Pöllänlahden tuulisille rantahietikoille. Toiveemme toteutui ja näimme mm. uivelon, räyskän ja meriharakan. Kylmä merituuli hätisti porukan autoihin ja lähdimme ajelemaan kohti lauttarantaa. Matkalla kuitenkin pysähdyimme Salmenrannassa, mistä löytyi harvinainen heinätavi. Paikkakuntalainen lintubongari putkineen liittyi hetkeksi joukkoomme kyselemään havaintoja. Viikkoa aikaisemmin oli ollut petolintujen päämuutto saaren yli. Parhaimmillaan samassa putkessa oli näkynyt 7 merikotkaa, mikä herätti meissä lievää kateutta. Juhani havaitsi kaukana liitelevän ison linnun. Olisiko se merikotka? Lintu osoittautui sääkseksi, hieno havainto sekin. Lautan lähtöaika alkoi uhkaavasti lähestyä ja ajoimme reipasta vauhtia kohti lauttarantaa. Perillä huomasimme erehtyneemme aikataulusta ja meille jäi puoli tuntia aikaa. Siispä kiikarit ja kaukoputket vielä kerran esiin, ja alkoi tämän reissun viimeinen bongaushetki. Täältäkin löytyi vielä pari uutta lintulajia havikseen kirjattavaksi. Lauttamatkan aikana teimme yhteenvetoa retkestä. Havaittuja lajeja kertyi n. 70, mikä oli hyvä saalis. Merihanhien ja ruskosuohaukkojen runsaus yllätti. Harvinaisimpia havaintoja olivat jänkäkurppa, punakuiri, merikotka, sääksi, harmaasorsa, räyskä ja ristisorsa, joka on Hailuodon erikoisuus. Meidän noviisien ensimmäinen linturetki sujui todella hyvin. Asiantuntevassa seurassa opimme paljon tästä hienosta harrastuksesta jolle varmaan jatkoa seuraa. Anna-Liisa ja Jukka 10

11 Tunturituuli On joulukuun kuutamoilta. Astun autiotuvan hämärästä lumisille portaille. Ovi kopsahtaa perässäni ja seison erämaan hiljaisuuden keskellä. Hiljaisuuden, joka ei tänään ole hiljaisuutta vaan täynnä helinää kuin miljoona tiukua soisi. Mitä? kuiskaan tuuleen ja katselen ihmetellen tähtitaivasta ja salaperäisessä kuunvalossa kylpevää tunturimaisemaa. Yritän etsiä äänelle alkuperää. Mielessä vilahtaa ajatus, että pian kuuluu sanat: Älkää peljätkö, niin kuin jouluevankeliumissa tai että taivaalta liukuu joulupukki poroineen. Astun tuvan portailta tunturikoivujen katveeseen. Jään katsomaan jääkuorrutteisia koivunoksia, joita tuuli hiljaa heiluttelee ja yhtäkkiä ymmärrän. Mieleeni muistuu jostain runo: Tuuli soitti jäistä huilua jäisen koivun alla. Minä olin hiljaa ja ihmettelin: Miten kylmä voi olla niin kaunista ja syntyä puhaltamalla. Liekö runoilija kokenut saman kuin minä - lapin taikaa tunturissa. Sari Lehtola 11

12