Grammatikat lüpsmas Kielioppia lypsämässä

Transkriptio

1 IV soome-eesti grammatikakonverents Grammatikat lüpsmas Kielioppia lypsämässä Tartu

2 Kava/Ohjelma Neljapäev, 28. jaanuar 9.30 avamine Marja-Liisa Helasvuo (Turun yliopisto): Subjektin ilmaiseminen yksikön ensimmäisessä persoonassa: eri aineistojen vertailua Helen Hint (Tartu ülikool): ta (mitte)kuulmisest kõne taastamise katses Katri Priiki (Turun yliopisto): Logofora rakennetta vai semantiikkaa? kohv Helen Plado (Tartu ülikool, Võru Instituut): Konditsionaali tunnuse varieerumine võru keeles Milla Uusitupa (Itä-Suomen yliopisto): Murrehaastattelupuheen parenteettiset tiedät(hän)- ja tietää(hän)-konstruktiot Maria Vilkuna (Helsingin yliopisto): Huomioita monikon kolmannesta persoonasta ja sanajärjestyksestä lõuna Jane Klavan ja Ann Veismann (Tartu ülikool): Mida lüpsta - valikuid või hinnanguid? Aki-Juhani Kyröläinen & Juhani M. Luotolahti (Turun yliopisto): A neural network model for selectional preference in simplex clauses Veronika Laippala & Aki Kyröläinen (Turun yliopisto): Syntactic Profiles of Emoticons in the Finnish Internet paus Terhi Honkola (Turun yliopisto): Kielten eriytymisen tutkiminen populaatiogenetiikan menetelmillä Maarja-Liisa Pilvik (Tartu ülikool): mine-nominalisatsioonid eesti murrete korpuses Anni Jürine ja Külli Habicht (Tartu ülikool): Liitsete grammatikaüksuste kujunemisest eesti keeles Reede, 29. jaanuar Liina Lindström, Maarja-Liisa Pilvik, Kristel Uiboaed (Tartu ülikool): Keelekontaktid ja murrete grammatiline varieerumine Ann Veismann (Tartu ülikool): Adverb kui elliptiline kaassõnafraas Krista Ojutkangas (Turun yliopisto): Mukana- ja mukaan-grammit komitatiivisessa tehtävässä: kiintopisteen ilmaisukeinot ja grammien esiintymäkonstruktiot kohv Jaana Kotilainen (Tartu ülikool): Kuidas ära tunda intensiivsusprefiksoidi? 2

3 Heete Sahkai (Eesti Keele Instituut): Süntaksi ja prosoodia vahekorrast infostruktuuri väljendamisel eesti keeles (viidetega soome keelele) Geda Paulsen: Grammatikast põhjusadjunktide tõukel lõuna Yrjö Lauranto (Helsingin yliopisto): Suomen vaikutusverbirakenne, referointi ja objektin sijanvaihtelu Salla Nurminen (Turun yliopisto): Suomen kielen A-infinitiivilausekkeiden käyttö ja merkitykset keskusteluaineistossa Mikael Varjo (Turun yliopisto): Nollasubjektin rajat ja funktiot: Nollasubjektirakenteiden tarkastelua arkikeskusteluaineistossa paus Karita Suomalainen (Turun yliopisto): Avoin yksikön 2. persoona vuorovaikutuksen välineenä Miina Norvik (Tartu ülikool): Kas piim jääb/saab/teeb/sünnib hapuks? Muutusverbidest liivi, lüüdi ja vepsa keele näitel Tuomas Huumo (Turun yliopisto): Moni, monta, montaa vs. usea, useaa: kahden kvanttorin taivutusmuotojen työnjakoa lõpetamine 3

4 Abstraktid Subjektin ilmaiseminen yksikön ensimmäisessä persoonassa: eri aineistojen vertailua... 6 Marja-Liisa Helasvuo ta (mitte)kuulmisest kõne taastamise katses... 7 Helen Hint Logofora rakennetta vai semantiikkaa?... 8 Katri Priiki Konditsionaali tunnuse varieerumine võru keeles... 9 Helen Plado Murrehaastattelupuheen parenteettiset tiedät(hän)- ja tietää(hän)-konstruktiot Milla Uusitupa Huomioita monikon kolmannesta persoonasta ja sanajärjestyksestä Maria Vilkuna Mida lüpsta - valikuid või hinnanguid? Jane Klavan & Ann Veismann A neural network model for selectional preference in simplex clauses Aki-Juhani Kyröläinen & Juhani M. Luotolahti Syntactic Profiles of Emoticons in the Finnish Internet Veronika Laippala & Aki Kyröläinen Kielten eriytymisen tutkiminen populaatiogenetiikan menetelmillä Terhi Honkola mine-nominalisatsioonid eesti murrete korpuses Maarja-Liisa Pilvik Liitsete grammatikaüksuste kujunemisest eesti keeles Anni Jürine & Külli Habicht Keelekontaktid ja murrete grammatiline varieerumine Liina Lindström, Maarja-Liisa Pilvik & Kristel Uiboaed Adverb kui elliptiline kaassõnafraas Ann Veismann Mukana- ja mukaan-grammit komitatiivisessa tehtävässä: kiintopisteen ilmaisukeinot ja grammien esiintymäkonstruktiot Krista Ojutkangas Kuidas ära tunda intensiivsusprefiksoidi? Jaana Kotilainen Süntaksi ja prosoodia vahekorrast infostruktuuri väljendamisel eesti keeles (viidetega soome keelele) Heete Sahkai Grammatikast põhjusadjunktide tõukel Geda Paulsen 4

5 Suomen vaikutusverbirakenne, referointi ja objektin sijanvaihtelu Yrjö Lauranto Suomen kielen A-infinitiivilausekkeiden käyttö ja merkitykset keskusteluaineistossa Salla Nurminen Nollasubjektin rajat ja funktiot: Nollasubjektirakenteiden tarkastelua arkikeskusteluaineistossa.. 28 Mikael Varjo Avoin yksikön 2. persoona vuorovaikutuksen välineenä Karita Suomalainen Kas piim jääb/saab/teeb/sünnib hapuks? Muutusverbidest liivi, lüüdi ja vepsa keele näitel Miina Norvik Moni, monta, montaa vs. usea, useaa: kahden kvanttorin taivutusmuotojen työnjakoa Tuomas Huumo 5

6 Subjektin ilmaiseminen yksikön ensimmäisessä persoonassa: eri aineistojen vertailua Marja-Liisa Helasvuo (Turun yliopisto) Dryer (2013) tarkastelee pronominisubjektien ilmaisemista maailman kielissä. Suomen hän mainitsee edustavan sekasysteemiä, jossa kolmaspersoonaiset subjektit yleensä ovat pakollisia, kun taas ensimmäisen ja toisen persoonan subjektit yleensä jätetään ilmaisematta. Tämä kuvaus koskee standardin mukaista suomea: subjektin ilmaisemista koskee tietoisesti kehitetty normi, jonka mukaan 1. ja 2. persoonan pronominisubjektit jätetään panematta ilmi. Subjektipronominia voi kuitenkin käyttää, jos haluaa osoittaa esim. kontrastia. Normin kehitystä on tarkastellut Strellman (2005), joka osoittaa, että normia koskevassa debatissa on vedottu redundanssin välttämiseen ja ekonomisuuteen. Normi toteutuu suomenkielisissä yleiskielen aineistoissa varsin hyvin (ks. esim. Helasvuo 2014a). Keskusteluaineistoista taas tiedetään, että niissä on paljon tavallisempaa, että 1. ja 2. persoonan pronominisubjektit on ilmipantuina (Duvallon 2006, Helasvuo 2014b ja 2014c). Suomessa siis näyttäisi vallitsevan polaarinen ristiriita subjektin koodauksessa norminmukaisessa yleiskielessä ja vapaassa keskustelussa. Erilaisten aineistojen lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei vaihtelu ole näin yksinkertaista ja suoraviivaista. Olen tarkastellut subjektin ilmaisemista paitsi arkisessa keskustelupuheessa (Helasvuo 2014b ja 2014c) myös arkisissa perheenjäsenten välisissä tekstiviesteissä (Helasvuo 2014a) ja ystävysten välisessä verkkojuttelussa (Facebookin chatissa, Helasvuo 2014d). Esitelmässäni tarkastelen subjektin ilmaisemista yksikön ensimmäisessä persoonassa vertailemalla eri aineistoja. Pohdin mahdollisia syitä aineistoissa havaitulle vaihtelulle. Dryer, Matthew Expression of pronominal subjects. Dryer Matthew S. & Haspelmath, Martin (eds.), The World Atlas of Language Structures Online. Leipzig: Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology. (Available online at Accessed on ) Helasvuo, Marja-Liisa 2014a: Jotta suomalaiset voisivat puhua enemmän. Puhetilanteen osallistujat tekstiviestikeskustelussa. Helasvuo, Marja-Liisa, Marjut Johansson & Sanna-Kaisa Tanskanen (toim.), Kieli verkossa. Näkökulmia digitaaliseen vuorovaikutukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helasvuo, Marja-Liisa 2014b: Agreement or crystallization? Patterns of 1st and 2nd person subjects and verbs of cognition in Finnish conversational interaction. Special Issue on Discourse participants in interaction: Crosslinguistic perspectives on subject expression and ellipsis, guest editors Robert Englebretson & Marja-Liisa Helasvuo. Journal of Pragmatics 63 (2014): Helasvuo, Marja-Liisa 2014c: Searching for motivations for grammatical patternings. Pragmatics 24:3: Helasvuo, Marja-Liisa 2014d: Subjektin ilmaiseminen verkkojuttelussa. Esitelmä Kielitieteen päivillä Turun yliopisto. Strellman, Urpu 2005: Pronominin liikakäyttö. Normin synty ja muotoutuminen. Pro gradu tutkielma. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, Helsingin yliopisto. 6

7 Helen Hint (Tartu ülikool) ta (mitte)kuulmisest kõne taastamise katses Ettekandes otsin vastust küsimusele, kas ja milliste faktorite alusel eristavad keelekasutajad eesti keele 3. isiku eksplitsiitse pronoomeni ta (ja sis ta võttis kogu korvi) ja pronoomeni nullvormi (sis ää ø jäi seisma sinna: puu alla) kasutust suulistes narratiivides. Varasemalt olen sellele küsimusele vastuse saamiseks kasutanud tsenderdamisteooriat (CT, Centering Theory). Ehkki CT analüüsi rakendades ilmnesid teatud diskursuse sidususe faktoritest tingitud erinevused pronoomeni nullvormi ja eksplitsiitse vormi ta kasutuses, on null ja ta siiski kohati väga sarnased. (Hint 2015) Seega on tarvis täiendavaid analüüse selle kohta, millised tegurid 3. isiku pronoomeni vormide kasutust mõjutavad. Seetõttu olen koostanud kõne taastamise katse, mille eeskujuks on Jennifer Macki jt aasta samalaadne uurimus inglise keele ekspletiivide kasutusest. Katses kasutan stiimulina akustiliselt moonutatud auditiivselt esitatud lühikesi narratiive, milles eksplitsiitne ta on alati täielikult kaetud valge müraga. Katseisikute ülesandeks on sõna-sõnalt korrata narratiivi viimast lauset nii hästi kui võimalik. Huvipakkuvaks küsimuseks on see, kas katseisikud kordavad oma lauses eksplitsiitset vormi ta (st tajuvad vormi ta kasutust, ehkki katsestiimulis see akustiliselt puudub) või kasutavad pronoomeni nullvormi. Kui nimetatud tsenderdamisanalüüsi võib käsitleda kõneloome (production) seaduspärasuste analüüsina, siis kõne taastamise eksperimendis on eesmärgiks uurida seda, kas ja kuidas keelekasutajad pronoomenikasutuse erinevusi tajuvad (perception). Katses vaatlen kahe faktori mõju pronoomeni vormi tajumisele: 1) eelneva lause subjekti infostaatus (antud või uus) ning 2) eelnevas lauses samale referendile viitav referentsiaalne vahend (pronoomen või substantiiv). Eeldan, et pronoomeni nullvormi kasutatakse (antud katse puhul tajutakse) siis, kui eelneva lause referent on antud ja sellele on viidatud pronoomeniga. Eksplitsiitse vormi kasutus seevastu oleks ootuspärane juhul, kui eelmises lauses on tegu uue referendiga või kui eelneva lause antud referendile viidatakse substantiiviga. Ettekandes annan täpse ülevaate katse disainist ning arutlen esimeste katseisikute vastuseid analüüsides, kas tulemused vastavad püstitatud hüpoteesidele. Hint, Helen (2015) Third person pronoun forms in Estonian in the light of Centering Theory. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri 6, 2, Mack, Jennifer E., Charles Clifton Jr., Lyn Frazier, Patrick V. Taylor (2012) (Not) Hearing optional subjects: The effects of pragmatic usage preferences. Journal of Memory and Language 67,

8 Katri Priiki (Turun yliopisto) Logofora rakennetta vai semantiikkaa? Esitelmäni käsittelee suomen kielen hän-pronominia logoforisena pronomininia. Ison suomen kieliopin mukaan logoforisia ovat sellaiset pronominit, jotka viittaavat referaatista johtolauseessa mainittuun puhujaan, ts. henkilöön, jonka puhetta tai ajatuksia referoidaan. Pronomini hän esiintyy puhutussa kielessä laajalti nimenomaan logoforisena, esim. Se sano että hän tulee huomenna. (VISK, määritelmät.) Logofora on siis referoinnin ilmiö. Toisen henkilön puhetta voidaan välittää kuitenkin myös monilla muilla rakenteilla kuin prototyyppisellä epäsuoralla tai sekaesityksellä, esimerkiksi se sano tulevansa, se kuulemma tulee (Kuiri 1984). Lisäksi suomen hän-pronominilla on monia muitakin tehtäviä kuin logoforan ilmaiseminen. Näistä ilmeisin on sen asema normitetussa yleiskielessä henkilöön viittaavana persoonapronominina, mikä heijastuu puhujien käsityksissä pronominien käytöstä puhekielessä. Suomen hän on sikäli häilyvä logoforinen pronomini, että sen käyttäminen logoforan ulkopuolella tai käyttämättä jättäminen logoforisessa asemassa ei aiheuta sekaannuksia. Sukukielistä saamesta löytyy hän-pronominia vastaava logoforinen pronomini sun tai son, kun taas viron, vatjan ja liivin etymologisesti vastaavat pronominit ovat refleksiivisiä (Laitinen 2002). Esitelmässäni tarkastelen nykypuhesuomen hän-pronominin logoforisuutta aidoista keskusteluaineistoista ja kvantitatiivisesta näkökulmasta. Aineistona on 24 tuntia monenkeskisiä keskusteluja kaakkoisesta Satakunnasta lounaisten välimurteiden alueelta. Näissä murteissa hänpronominia on vanhastaan käytetty enemmän kuin useimmissa suomen murteissa (Siitonen 2008), ja nykykielen aineiston hän-esiintymistä vain kolmannes selittyy prototyyppisen referoinnin logoforalla. Kuinka suuri osa esiintymistä selittyy laajemmin käsitetyllä logoforisuudella? Mitä pronominin hän frekvenssi eri konteksteissa kertoo sen logoforisuudesta? Näiden kysymysten lisäksi pohdin sitä, mitä logoforisuuteen liittyviä ilmiöitä on mahdollista tutkia kvantitatiivisin menetelmin ja mitä ei. Kuiri, K. 1984: Referointi Kainuun ja Pohjois-Karjalan murteissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Laitinen, L. 2002: From logophoric pronoun to discourse particle. A case study of Finnish and Saami. Ilse Wischer & Gabriele Diewald (toim.), New Reflections on Grammaticalization. S John Benjamins Publishing Company, Philadelphia. Laitinen, L. 2005: Hän, the third speech act pronoun in Finnish. Ritva Laury (toim.), Minimal reference. The use of pronouns in Finnish and Estonian discourse. S Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Nau, N. 2006: Out of Africa. Logophoric pronouns and reported discourse in Finnish and High Latvian dialects. Acta Linguistica Lithuanica LV (2006), s Siitonen, K. 2008: Sävypronomini hän. Sananjalka 50, s VISK = Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 8

9 Konditsionaali tunnuse varieerumine võru keeles Helen Plado (Tartu ülikool, Võro instituut) Võru keeles on kasutusel kolm tingiva kõneviisi tunnust: -(s)siq, -s ja mineviku partitsiibi tunnusest kujunenud -nuq. Keskseks konditsionaali moodustamise vahendiks võib pidada (s)siq-tunnust. s- tunnuse kohta on arvatud, et see esineb peamiselt Lääne-Võru keelepruugis ning on kasutusel eelkõige uuemas võru keeles (Iva 2007: 94 95), kus see on levinud tugeva eesti ühiskeele mõju tõttu (Iva 2002: 89). Nuq-tunnuse kasutamist on ühelt poolt peetud areaalseks jooneks, arvates, et see on küll tekkinud Lääne-Võrus, kuid levinud sealt Ida-Võro ja Seto alale (Iva 2007: 95) ning ongi vene keele mõjul enim kasutatud just neil aladel (Pajusalu, Muižniece 1997; Pajusalu jt 2002: 184). Teisalt on nuq-tunnuse kasutamist seotud lausungi funktsiooniga: seda kasutatakse, kui väljendatakse soovi(tust) või nõuannet, aga ka siis, kui antakse edasi mööndust või etteheidet (Keem, Käsi 2002: 50). Ettekandes vaatan tegeliku keelekasutuse põhjal, millest sõltub konditsionaali tunnuse valik. Kas tegemist on areaalse varieerumisega või mängivad pigem rolli morfosüntaktilised ja funktsionaalsed jooned? Analüüsi aluseks olev keelematerjal on võetud Tartu Ülikooli eesti murrete korpusest ja raamatu Kuiss vanal Võromaal eleti (2005) tekstidest. Ühtekokku on analüüsis 372 konditsionaalset verbivormi. 9

10 Murrehaastattelupuheen parenteettiset tiedät(hän)- ja tietää(hän)-konstruktiot Milla Uusitupa (Itä-Suomen yliopisto) Tarkastelen väitöstutkimuksessani avointen persoonakonstruktioiden käyttöä rajakarjalaistaustaisten haastateltavien murrehaastattelupuheessa. Avoimet persoonakonstruktiot ovat muodoltaan yksiköllisiä, ja ne kuvaavat inhimillistä kokemusta tai toimintaa tietynlaisessa tilanteessa. Avoimet persoonakonstruktiot eivät viittaa spesifisti kehenkään tiettyyn henkilöön, vaikka niitä käytetäänkin usein myös omakohtaisista kokemuksista kerrottaessa, vaan tiettyä yksilöä keskeisemmäksi avoimella persoonakonstruktiolla rakennetussa kuvauksessa nousee tietynlaisessa tilanteessa oleminen (Vilkuna 1992; Laitinen 1995). Esitelmässäni tarkastelen sellaisia murrehaastattelupuheessa parenteettisina lisäyksinä toimivia avoimia persoonakonstruktioita, joissa predikaattina on tietää-verbi ja jotka esittävät asiantilan yleisesti tunnettuna tai itsestään selvänä. Tällaiset konstruktiot voivat olla sekä yksikön 2. että yksikön 3. persoonan muotoisia, ja kuten esimerkki 1 osoittaa, pienimmillään ne voivat muodostua pelkästä predikaattiverbistä tiijät. (1) tuba ei ollud middää huono mut hadarat oldii tiijät talvipakkazella. IMPILAHTI 7481:1b Tupa ei ollut mitenkään huono, mutta (vanhat rakennukset) olivat hataria, tiedät, talvipakkasella. (2) kovasti rubesi vettä satamah. ja meilä se rubesi vettä puottamah korvilla ku kergii. tietäähäŋ kuŋ kattuo ei ole tämä ov vain väl imatto n i eihän se pie. ILOMANTSI 503:1 Kovasti rupesi satamaan, ja meidän päälle rupesi pudottamaan vettä. Tietäähän, kun ulkokattoa ei ole ja on vain sisäkatto, niin eihän se pidä. Tiedät(hän)- ja tietää(hän)-konstruktiot erottuvat murrehaastatteluaineistossa omaksi ryhmäkseen niin funktioltaan kuin referenssiltäänkin. Eroa avoimen ja erityisen tulkinnan välille ei ole kaikissa tapauksissa mahdollista tehdä, vaikka esimerkiksi subjektipronominilliset tiedäthän sinä -tapaukset on tavallista luontevampaa tulkita haastattelijan spesifeiksi puhutteluiksi, koska subjektipronomini ei kuulu rajakarjalaismurteiden avoimiin yksikön 2. persoonan konstruktioihin. Esitelmässäni pohdinkin myös tiedät(hän)- ja tietää(hän)-konstruktioiden suhdetta niiden referenssiltään spesifeihin lähikonstruktioihin. Laitinen, Lea 1995: Nollapersoona. Virittäjä 99 s Uusitupa, Milla (tekeillä): Avointen persoonakonstruktioiden muoto, merkitys ja käyttö rajakarjalaisessa murrehaastattelupuheessa. Väitöskirjan käsikirjoitus. Vilkuna, Maria 1992: Referenssi ja määräisyys suomenkielisten tekstien tulkinnassa. Helsinki: SKS. 10

11 Huomioita monikon kolmannesta persoonasta ja sanajärjestyksestä Maria Vilkuna (Helsingin yliopisto) Suomen puhekielessä, etenkin itämurteissa, käytetään monikon kolmatta persoonaa (PL3) impersonaalisesti, joskaan ei aivan yhtä laajasti kuin esim. slaavilaisissa ja monissa itäisemmissä uralilaiskielissä. Merkitykseltään se on silloin lähellä suomen passiivia, laajakäyttöisempää impersonaalirakennetta. Seuraavassa haastateltava vastaa passiivilla muotoiltuun kysymykseen käyttäen riveillä 1, 4 ja 6 3PL:ää ja riveillä 2 ja 3 passiivimuotoa. (Lauseopin arkiston murrekorpus, itäiset savolaismurteet, Liperi) [Haastattelija kysyy, miten kerma saatiin] Haastateltava: *pienenä ollessani+ puupytyt ol' semmoset. / 1 ja niihem puupyttylöihe siivilöivät sen / maejon / nuorem maejon. / 2 ku lehmät lypsettii 3 ne panttii siihen. / *selostaa miten pyttyjä säilytettiin+ 4 ja niistä sen kerman kuorivat siitä kirnuu sem pytym peältä suorraa / 5 mik- ol' sitä kermoo 6 ja sitte kirnusivat sen. Toisaalta niin impersonaaliset kuin muutkin PL3-lauseet vaihtelevat sen suhteen, miten paljon käytetään monikolliseksi koodattua verbinmuotoa ja milloin mukana on ilmisubjekti. Nämä kaksi dimensiota ovat toisistaan riippumattomat. Esitelmässäni kuitenkin kysyn, lähestyykö PL3-lause koskaan sanajärjestykseltään passiivilausetta, kuten esimerkin pohjalta voisi ajatella. Selvitän asiaa laajan murrehaastattelukorpuksen pohjalta, jota hyödynnän sekä manuaalisesti että koneellisesti, lähinnä vintage-henkistä kannulypsyä soveltaen ( 11

12 Mida lüpsta - valikuid või hinnanguid? Jane Klavan & Ann Veismann (Tartu ülikool) Ettekandes esitame esialgseid tulemusi uurimusest, mille eesmärgiks on võrrelda kahe erineva katseliigiga saadud andmeid ühe ja sama katsestiimuli korral. Katse #1 on sunnitud valiku katse ja katse #2 vastuvõetavuse hindamise katse. Varasemad uurimused on näidanud, et valimine ja hindamine peegeldavad kahte erinevat keelelist protsessi (Arppe & Järvikivi 2007). Valiku tegemist võistlevate keeletarindite vahel on peetud mõnevõrra loomulikumaks tegevuseks keeles kui hinnangu andmist (Arppe & Järvikivi 2007: 151). On veel arvatud, et valikvastustega katse peegeldab pigem keele loomist ja hinnangukatse pigem keelest arusaamist (Arppe & Järvikivi 2007, Arppe & Abdulrahim 2013). Selget piiri siin loomulikult tõmmata ei ole võimalik. Uurimused on näidanud, et keelest arusaamine ja keele loomine on omavahel seotud (vt. nt. Tooley & Bock [2014] ning seal viidatud kirjandust). Lisaks erinevate katseliikide omavahelisele võrdlusele on huvitavaks küsimuseks keeleteaduses laiemalt, kuidas suhestuvad omavahel korpusandmetel põhinevad sageduskordajad ja keeleliste katsete tulemused. Mitmed varasemad uurimused on näidanud, et hinnangu ja valiku katse tulemused ei ole sagedusega otseselt seotud (Schmid 2010, Divjak 2008, Arppe 2009, Arppe & Järvikiv 2007, Featherston 2005, Kempen & Harbusch 2005). Nii näiteks on märgitud, et kui teatud keeletarind on korpusandmete põhjal haruldane, siis valikukatses seda varianti tõepoolest pigem ei valita, see aga ei tähenda veel automaatselt madalamat hinnangut vastuvõetavuse katses. Meie eesmärgiks on jätkata sellesuunalist uurimistööd ja panustada arutellu eesti keele näite varal. Näiteks on seejuures eesti keele adessiivi ja kaassõna peal rööpne kasutus kohasuhete väljendamisel tänapäeva kirjakeeles. Katsestiimul pärineb 900 näitelauselisest valimist, mis on juhuslikult võetud eesti kirjakeele korpuse ilukirjanduse ja ajakirjanduse allosast. Katsealustele näidati 30 korpusvalimist pärit lauset. Sunnitud valiku katse puhul oli algse konstruktsiooni koha peal lünk. Katsealuste ülesandeks oli otsustada, kas lünka sobib paremini käändeline või kaassõnaline konstruktsioon. Vastuvõetavuse hindamise katse puhul moodustati kaks alternatiivset lauset, kus esimese variandi puhul kasutati adessiivi konstruktsiooni ja teise variandi puhul peal konstruktsiooni. Katsealuste ülesandeks oli hinnata, kui loomulik neile esitatud konstruktsioon lause kontekstis tundub. Samade lausete puhul on ka statistiline mudel prognoosinud, kumb kahest variandist on antud kontekstis tõenäolisem. Eeldame, et keelekasutajate tehtud valikud ja nende poolt antud hinnangud peegeldavad statistilise mudeli poolt prognoositud tõenäosuse hinnanguid. Uurimuse esialgsed tulemused kinnitavad kahte olulist aspekti. Ühelt poolt näitavad tulemused, et korpusmudelil põhinevad tõnäosushinnangud on positiivselt seotud nii keelekasutajate valikute kui vastuvõetavuse hinnangutega. Teiselt poolt aga ei ole valikute ja hinnangute vahel 100%-list vastavust: vastuvõetavushinnangu katses on kõrge hinnangu saanud ka need laused, mis valikukatses valituks ei osutunud. Seega tuleks vältida kahe tegevuse kombineerimist ühes katses (vrd. nt. Bresnan 2007), kuna vastasel juhul ei ole selge, mida ja mille kohta tulemustest järeldada saame. Loodame ettekandes näidata, et grammatikale võib tõepoolest läheneda erinevaid lüpsimeetodeid kasutades (selline mitmekesine lähenemine on pigem teretulnud), kuid oluline on mitte erinevaid meetodeid kokku segada. Vastasel juhul ei ole teada, milliseid tulemusi me maitseme - on see siis nüüd piim, koor või lõss. Arppe, Antti Linguistic choices vs. probabilities how much and what can linguistic theory explain? In S. Featherston & S. Winkler (eds.), The Fruits of Empirical Linguistics, Volume 1: Process, Berlin: de Gruyter. Arppe, Antti and Dana Abdulrahim Converging linguistic evidence on two flavors of production: The 12

13 synonymy of Arabic COME verbs. Second Workshop on Arabic Corpus Linguistics, University of Lancaster, UK, July, Arppe, Antti and Juhani Järvikivi Every method counts: combining corpus-based and experimental evidence in the study of synonymy. Corpus Linguistics and Linguistic Theory, 3: 2, Bresnan, Joan Is syntactic knowledge probabilistic? Experiments with the English dative alternation. In Sam Featherston and Wolfgang Sternefeld (eds). Roots: Linguistics in Search of Its Evidential Base, Berlin: Mouton de Gruyter. Divjak, Dagmar On (in)frequency and (un)acceptability. In Barbara Lewandowska-Tomaszczyk (ed). Corpus Linguistics, Computer Tools and Applications State of the art, Frankfurt: Peter Lang. Featherston, Sam The Decathlon Model of empirical syntax. In Stephan Kepser and Marga Reis (eds). Linguistic Evidence. Empirical, Theoretical, and Computational Perspectives, Berlin and New York: Mouton de Gruyter. Kempen, Gerard and Karin Harbusch The relationship between grammaticality ratings and corpus frequencies: a case study into word order variability in the midfield of German clauses. In Stephan Kepser and Marga Reis (eds). Linguistic Evidence. Empirical, Theoretical, and Computational Perspectives, Berlin and New York: Mouton de Gruyter. Schmid, Hans-Jörg Does frequency in text really instantiate entrenchment in the cognitive system? In Dylan Glynn and Kerstin Fischer (eds). Quantitative Methods in Cognitive Semantics: Corpus-driven Approaches, Berlin: Walter de Gruyter. Tooley, Kristen M. & Kathryn Bock On the parity of structural persistence in language production and comprehension. Cognition 132 (2):

14 A neural network model for selectional preference in simplex clauses Kyröläinen Aki-Juhani & Luotolahti Juhani M. (University of Turku) Intuitively it is clear that predicates have a better fit with certain arguments than others. For instance, the direct object of syödä eat is more likely to be filled with a noun denoting substance such as omena apple than a noun denoting tools. Increasing number of empirical studies shows that even subtle changes in fit can impact on-line reading times or can even immediately disrupt reading (Bicknell, Elman, Hare, McRae, & Kutas, 2010; McRae, Hare, Elman, & Ferretti, 2005; e.g. Rayner, Warren, Juhasz, & Liversedge, 2004). These results suggest that during language processing expectations are generated about upcoming items and differences between expectations and upcoming tokens influence processing (Chang, Dell, & Bock, 2006; Levy, 2008). In usage-based models, this type of knowledge is referred to as selectional preference, contrasting formal approaches where it is typically termed as selectional restriction. Thus, selectional preference is inherently connected to how semantic information of words are combined together at the level of the sentence and studies of selectional preference are intertwined with issues related to semantic compositionality, that is, how semantic information of larger units is represented (Erk, Padó, & Padó, 2010; Lenci, 2011). To the best of our knowledge, this study presents a first implementation of a neural network to model selectional preference in Finnish simplex clauses. In the talk, preliminary results of this implementation are presented in modeling selectional preference for direct objects in simplex transitive clauses (SVO). The data come from the Finnish Internet Corpus containing approximately 4 billion words. Recently, several different models have been proposed to handle selectional preference in English such as an exemplar model in Erk et al. (2010), a prototype model in Baroni & Lenci (2010) and a neural network in Van de Cruys (2014). Here, we present a full-fledged neural language model for selectional preference in contrast to the above-mentioned models. As a first step, the semantic information of words was modeled using a semantic vector representation based on a neural network (word2vec) Mikolov, Sutskever, Chen, Corrado, & Dean (2013; Mikolov, Chen, Corrado, & Dean, 2013). As a second step, an autoencoder was implemented to learn the semantic structure of simplex transitive clauses consisting of a subject, verb and direct object. An autoencoder is a type of a neural network which attempts to learn a given representation as efficiently as possible. The autoencoder was trained by concatenating the semantic vectors of subjects and verbs. The goal was to capture changes in selectional preference of the direct object given the distributional semantic information of the subjects and the verbs. The preliminary results indicate that the neural network is able to learn, at least up to a degree, differences in selectional preference as indicated by the lexical choices for direct object; for example the fragment äiti hoitaa the mother takes care of goes with lapsi child ( 0.7), and vauva baby (0.66) and hallinto hoitaa the government takes care of with tehtävä task (0.76) and asia thing, case (0.7). In the talk, we will present results of this model on a pseudo-disambiguation task (see Yarowsky, 1993) contrasting its performance against a simple bigram model. The performance of the model is promising and, in the talk, we outline our plans for future evaluation tasks such as modeling anticipatory eye movements using a reading task and a visual world paradigm, and in more traditional NLP tasks. Baroni, M., & Lenci, A. (2010). Distributional memory: A general framework for corpus-based semantics. Computational Linguistics, 36(4), Bicknell, K., Elman, J. L., Hare, M., McRae, K., & Kutas, M. (2010). Effects of event knowledge in processing verbal arguments. Journal of Memory and Language, 63(4), Chang, F., Dell, G. S., & Bock, K. (2006). Becoming syntactic. Psychological Review, 133(2),

15 Erk, K., Padó, S., & Padó, U. (2010). A flexible, corpus-driven model of regular and inverse selectional preferences. Computational Linguistics, 36(4), Lenci, A. (2011). Composing and updating verb argument expectations: A distributional semantic model. In Proceedings of the 2nd workshop on cognitive modeling and computational linguistics (pp ). Levy, R. (2008). Expectation-based syntactic comprehension. Cognition, 106(3), McRae, K., Hare, M., Elman, J. L., & Ferretti, T. (2005). A basis for generating expectancies for verbs from nouns. Memory & Cognition, 33(7), Mikolov, T., Chen, K., Corrado, G., & Dean, J. (2013). Efficient estimation of word representations in vector space. In Proceedings of workshop at iclr. Retrieved from arxiv preprint arxiv: Mikolov, T., Sutskever, I., Chen, K., Corrado, G. S., & Dean, J. (2013). Distributed representations of words and phrases and their compositionality. In Distributed representations of words and phrases and their compositionality (pp ). Rayner, K., Warren, T., Juhasz, B. J., & Liversedge, S. P. (2004). The effect of plausibility on eye movements in reading. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition, 30(6), Van de Cruys, T. (2014). A neural network approach to selectional preference acquisition. Proceedings of the 2014 Conference on Empirical Methods in Natural Language Processing (EMNLP), Yarowsky, D. (1993). One sense per collocation. In Proceedings of the arpa human language technology workshop. 15

16 Syntactic Profiles of Emoticons in the Finnish Internet Veronika Laippala & Aki Kyröläinen (Turun yliopisto) Emoticons are perhaps one of the most conspicuous features of Computer-Mediated Communication (CMC; Herring, Stein & Virtanen 2013). Various studies have defined their functions as the description of the writer s emotions and the indication of how the message should be interpreted (Vandergriff 2014, Danet 2001; Derks, Bos & Grumbkow 2007; Dresner & Herring 2010). They are frequently associated with informal and playful communication as well as the technological affordances of written CMC. However, as attested for instance by Androtsopoulos (2006), CMC is not one uniform genre; there is significant variation according to the writer and the situation. Accordingly, also the status of emoticons in a wide range of different settings requires more studies (see Herring 2007, Skovholt, Grønning & Kankaanranta 2014: 781, Dresner & Herring 2010:13). Despite this growing interest in the use of CMC-specific features such as emoticons in the Internet, large-scale studies on their usage patterns have not been carried out, to the best of our knowledge. In this study, we investigate the use of emoticons in the entire Finnish Internet. More specifically, we focus on two aspects of their usage: first, the contextual similarities among different emoticons; second, the degree of their conventionalization in CMC. The data come from Finnish Internet Parsebank, a nearly 4-billion word, web-crawled corpus of Finnish with automatic morphological and syntactic analyses. The size of the material together with the syntactic analyses offers a unique large-scale insight to emoticons and their use. In this study, the usage of emoticons in different contexts was operationalized based on syntactic ngrams, little subtrees of dependency relations among words in a sentence. Altogether unique syntactic ngrams were included in the analysis. The frequency distribution of these ngrams with a given emoticon allows us to construct syntactic profiles that were subsequently used to analyze their typical usage context. To investigate the contextual similarity among the emoticons, k-means clustering was carried out based on these syntactic profiles in R. In addition, the cluster analysis showed some differences between the clusters, i.e. different emoticons. The analysis of the frequency distributions showed the following. First, emoticons are used relatively rarely, only in 1% of sentences. In contrast, the analysis of the syntactic profiles showed that syntactic context of emoticons in comparison to sentences which do not contain emoticons overlap considerably, with 87% of the ngrams occurring both in sentences with an emoticon and sentences without one. These results challenge the commonly held notion that emoticons are typically used in a limited context, containing primarily CMC-specific features. Finally, the cluster analysis showed that emoticons placed in different clusters have some specificities, extremely complex sentence structures and sentence-initial interjections for instance being typical of :o and =/, while constructions with an adverb, sentence root and a subject or object are typical of :) and =). In sum, we show that emoticons are used in a variety of different contexts, of which some are typical of standard language and some have informal and interactive connotations. In addition, the analysis proves that the automatic extraction of syntactic ngrams can be applied to study the characteristics of large sets of textual data, a method which can potentially be applied to a number of different linguistic questions. 16

17 Kielten eriytymisen tutkiminen populaatiogenetiikan menetelmillä Terhi Honkola (Turun yliopisto) Evoluutiobiologian menetelmiä ja teorioita on käytetty viime vuosina enenevissä määrin kieleen liittyvissä tutkimuksissa. Tämä perustuu havaittuihin vastaavuuksiin kielten ja biologisten lajien evoluutiossa. Esimerkiksi uusien kielten on havaittu muodostuvan periaatteessa vastaavanlaisen erkaantumisprosessin kautta kuin miten lajit muodostuvat. Lajien erkaantumisprosessissa populaatioiden erkaantuminen on ensimmäinen askel, ja vastaavasti murteiden eriytymistä voidaan pitää kielten erkaantumisprosessin alkuvaiheena. Biologiassa populaatioiden erkaantumista aiheuttavia tekijöitä on tutkittu runsaasti, ja maantieteellisen etäisyyden ja ympäristöerojen on havaittu olevan tärkeitä tekijöitä tässä prosessissa. Tutkin työssäni erottavatko nämä tekijät myös murteita, tai oikeastaan eri murteiden puhujia, toisistaan. Tutkin tätä kysymystä Lauri Kettusen suomen kielen digitoidun murrekartaston avulla. Määritin suomen kielen murrejaon laskennallisesti populatiogenetiikassa yleisesti käytettyä Structure-menetelmää käyttäen, ja laskin saaduille murrealueille parittaiset kielelliset etäisyydet. Lisäksi käytössäni oli aineistoa ympäristö- ja kulttuurimuuttujista, joista pystyin laskemaan eri tekijöiden keskiarvot eri murrealueille ja vastaavasti näille tekijöille murrealueiden väliset parittaiset erot. Laskemalla näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä havaitsin, että ympäristöerot ovat maantieteellistä etäisyyttä tärkeämmässä roolissa murteiden erkaantumisprosessissa. Tulkitsen tämän tuloksen johtuvan ihmisen kulttuurisopeutumista erilaisiin ympäristöoloihin. Tarkemmin sanoen ihmisen taipumus sopeutua alueellisesti eroaviin ympäristöoloihin kulttuurisopeumien avulla voi toimia eri puhujapopulaatioita eriyttävänä voimana, jolloin maantieteellisesti lähellä sijaitsevat, mutta ympäristöoloiltaan eroavat alueet voivat eriytyä kielellisesti. Tällöin prosessin tapahtumista voidaan mitata sellaistesta kulttuuritekijästä kuten kielestä, jolla ei suoranaisesti ole yhteyttä vallitsevaan ympäristöön. 17

18 mine-nominalisatsioonid eesti murrete korpuses Maarja-Liisa Pilvik (Tartu ülikool) Eesti keeles on kõige produktiivsem viis verbi nominaliseerimiseks deverbaalsufiksi -mine liitmine verbi tüvele (nt laul-ma laul-mine). Saadud nominalisatsioon kuulub traditsiooniliselt nimisõnade klassi ja semantiliselt esitab protsessi asemel mõiste. Nõnda on minenominalisatsiooni näol tegu süntaktilise ja semantilise ümberkategoriseerimise mehhanismiga. Kontekstide põhjal, milles mine-nominalisatsioonid esinevad, on siiski ilmne, et neid ei saa alati kirjeldada pelgalt sõnaliigi omaduste põhjal ning pigem paigutuvad need kuskile sõnaklasside vahele, evides nii verbidele kui ka noomenitele iseloomulikke omadusi ning esinedes konstruktsioonides, millel on oma rohkem või vähem idiosünkraatilised semantilised ja süntaktilised jooned. Ettekandes kasutan eesti murrete korpuse andmeid, et anda ülevaade minenominalisatsioonide esinemiskontekstidest n-ö mittestandardses, kõneldud keeles ning kirjeldan mine-nominalisatsioone nendes kontekstides enamasti pigem verbide või noomenitega seotud omaduste kaudu. 18

19 Liitsete grammatikaüksuste kujunemisest eesti keeles Anni Jürine & Külli Habicht (Tartu ülikool) Ettekanne käsitleb mõningaid liitseid grammatilise ja/või pragmaatilise funktsiooniga üksusi eesti keeles. Sellised liitsed üksused, mis tekivad kõrvuti paiknevate vabalt kombineeruvate (grammatiliste) sõnade sagedal koosesinemisel, võivad kuuluda erinevatesse sõnaliikidesse. Näiteks on eesti keeles räägitud liitpostpositsioonidest (nt seljataga, vt Jürine (ilmumas), Jürine ja Habicht (2013) ja liitprepositsioonidest (nt ettepoole, vt Palmeos 1985), kuid tähendusnihke tulemusel tekib liitseid grammatikaüksusi ka osalausete piiril paiknevate keelendite nn korrelaatsidendite hulgas (nt ilma et, olgugi et, nii nagu, nii kui jms; EKG II 1993: 111). Siinses ettekandes ongi keskse tähelepanu all iseseisvunud funktsiooniga korrelaatsidendid, nt nii et, nii nagu, nii kui, ehk siis, mida nimetame ühendsidenditeks (vt Erelt, Erelt, Ross 2007). Ettekanne keskendub ühendsidendite tekkemehhanismidele ning vaatleb seda muutust grammatiseerumise ja leksikaliseerumise protsesside taustal (Heine, Kuteva 2007, Brinton, Traugott 2005). Tuginedes üksuste funktsioonile ja vormile, iseloomustame uuritavate ühendsidendite arenguetappe. Brinton, Laurel, J., Elizabeth Closs Traugott Lexicalization and Language Change. Cambridge: Cambridge University Press. EKG II 1993 = Erelt, Mati, Reet Kasik, Helle Metslang, Henno Rajandi, Kristiina Ross, Henn Saari, Kaja Tael and Silvi Vare Eesti keele grammatika II. Süntaks. Tallinn: Eesti Teaduste Akadeemia Keele ja Kirjanduse Instituut. Erelt, Mati, Tiiu Erelt, Kristiina Ross Eesti keele käsiraamat. Kolmas, täiendatud trükk. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus. [ Heine, Bernd, Tania Kuteva The Genesis of Grammar. A Reconstruction. Studies in the Evolution of Language. Oxford/New York: Oxford University Press. Jürine, Anni, Külli Habicht Kaassõnade tsükliline areng. Keel ja Kirjandus 12, Jürine, Anni (ilmumas). The development of complex postpositions in estonian: A case of grammaticalization via lexicalization. Doktoriväitekiri. Tartu Ülikooli Kirjastus. Palmeos, Paula Eesti keele grammatika II. Kaassõna. Tartu: TRÜ trükikoda. 19

20 Keelekontaktid ja murrete grammatiline varieerumine Liina Lindström, Maarja-Liisa Pilvik & Kristel Uiboaed (Tartu ülikool) Keeleline mitmekesisus eesti murretes on seotud ühelt poolt paikse elamisviisiga, mis võimaldab ühes piirkonnas pikka aga säilitada oma keelelisi eripärasid, ent teiselt poolt ka pikaajaliste kontaktidega teiste keelte kõnelejatega, kes piirkonnas on elanud. Nii on eesti murrete keelekasutust mõjutanud eestirootslaste keel (Loode-Eestis ja saartel), vene keel (Ida-Eestis), läti keel (Lõuna-Eestis), soome, isuri ja vadja keel (Kirde-Eestis), saksa keel (üle Eesti). Lokaalsete keelekontaktide mõju eesti murretele avaldub sageli sõnavaras ja häälduses (vt nt Vaba 1997, Must 2000, Juhkam 1998, Norvik 2000, Pall 1982), ent ka grammatikas. Morfosüntaktilise tasandi nähtustepuhul väljenduvad erinevused murrete vahel sageli mitte ühe struktuuri esinemises või mitteesinemises, vaid pigem ühe struktuuri eelistamises teisele. (Kortmann 2010)Tekstides avaldub eelistus kasutussageduses, mida saab uurida korpuse materjali põhjal. Ettekandes vaatleme eesti murrete korpuse materjalide põhjal ( kuivõrd lokaalsed keelekontaktid aitavad selgitada erinevusi morfosüntaktiliste nähtuste kasutussageduses. Vaatleme täis- ja ennemineviku kasutamist (on käinud, oli käinud), ainsuse 1. isiku asesõna kasutamine ((ma) ole(n)), käände või kaassõnafraasi kasutamine (laua peal ~ laual) ning tarvis/vaja-konstruktsioonid (mul on vaja ~ tarvis). Kõigil juhtudel võime kasutussageduse põhjal täheldada erinevusi murrete vahel, mida võib (vähemalt osaliselt) seletada keelekontaktide mõjuga. Juhkam, Evi Eesti-rootsi murdekontaktid.. Vol. Unpublished manuscript. Tallinn: Tallinn University, Faculty of Philology. Kortmann, Bernd Areal variation in syntax. In Peter Auer & Jürgen E. Schmidt (eds.), Language and Space: An International Handbook of Linguistic Variation. Theories and Methods, Berlin/New York: De Gruyter. Must, Mari Vene laensõnad eesti murretes. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus. Norvik, Piret Kirderannikumurde sõnavaralisi suhteid. In Jüri Viikberg (ed.), Inter dialectos nominaque. Pühendusteos Mari Mustale 11. novembril 2000, (Eesti Keele Instituudi Toimetised 7). Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus. Pall, Valdek Idamurde vahekorrast naabermurretega ja vadja keelega. Keel ja Kirjandus XXV(5) Vaba, Lembit Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn - Tampere: Eesti Keele Instituut, Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos. 20

21 Ann Veismann (Tartu ülikool) Adverb kui elliptiline kaassõnafraas Ettekandes kirjeldan afiksaaladverbi, adverbi ja kaassõna üleminekualasid sõnade asemele, peale ja läbi näitel. Pigem kvalitatiivse analüüsi toel arutlen elliptilise kaassõnafraasi kategooria üle, mis ühendab adverbi kaassõnaga. Näitan, millised süntaktilised ja semantilised omadused on seotud sama sõna tarvitamisega adverbi ja kaassõnana. 21

22 Mukana- ja mukaan-grammit komitatiivisessa tehtävässä: kiintopisteen ilmaisukeinot ja grammien esiintymäkonstruktiot Krista Ojutkangas (Turun yliopisto) Suomessa on lukuisia keinoja ilmaista yhdessä olemista tai toimimista, esimerkiksi kielen järjestelmään vakiintunut komitatiivisija (ystävineen), muodoltaan varioiva postpositio/sija kanssa, kaa, -kaa (ystävän kanssa / kaa, ystävänkaa) sekä joukko postpositioita/adverbeja (grammeja), kuten mukana, myötä ja ohessa. Kahden ensin mainitun välistä suhdetta on tutkinut Sirola-Belliard (2011, tulossa), ja vaikka olisi kiinnostavaa tutkia eri ilmaisukeinojen välistä työnjakoa, tässä tutkimuksessa huomion kohteena ovat grammit mukana (esim. Pääsi isänsä mukana matkalle) ja mukaan (Lähde mukaan!). Käytän näistä elementeistä nimitystä grammi, joka kattaa kätevästi sekä postpositio- että adverbikäytön: perinteinen määritelmä on, että postposition yhteydessä kiintopiste ilmaistaan genetiivimuotoisella täydennyksellä tai omistusliitteellä, kun taas adverbikäytössä kiintopiste voidaan ilmaista paikallissijaisella elementillä tai jättää kokonaan ilmaisutta, implisiittiseksi. Nimitys grammi on hyödyllinen myös siksi, että omistusliite kiintopisteen ilmaisukeinona nousee tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi tavalla, joka haastaa perinteisen jaottelun postpositioiden ja adverbien välillä. Tuon lypsäjille tarkasteltavaksi juuri tämän näkökulman: mikä on kiintopisteen asema, kun se on mukana- tai mukaan-grammin yhteydessä ilmaistu genetiivisijaisella nominilla, muussa sijassa olevalla nominilla, omistusliitteellä tai nominin ja omistusliitteen yhdistelmällä? Olennainen tausta tälle pohdinnalle on se, että komitatiiviselle suhteelle on ominaista epäsymmetria suhteen osallistujien välillä (esim. Stolz & al. 2006: 26 27). Miten epäsymmetria toteutuu mukana- ja mukaan-grammien eri esiintymäkonstruktioissa? Yksi tutkimukseni tavoitteista on osoittaa, ettei epäsymmetria ole yksiselitteistä vaan varioi paitsi komitatiivisuuden eri ilmaisukeinojen kesken (Stolz & al. 2006: 38 40; Sirola-Belliard 2011: 144), myös yhden grammin toteutumakonstruktioiden välillä. Sirola-Belliard, Maija 2011: Is there a future for the Finnish comitative? Arguments against the putative synonymy of the comitative case -ine and the postposition kanssa. Seppo Kittilä, Katja Västi ja Jussi Ylikoski (toim.), Animacy and semantic roles s Amsterdam: John Benjamins. Stolz, Thomas Stroh, Cornelia Urdze, Aina 2006: On Comitatives and Related Categories. A Typological Study with Special Focus on the Languages of Europe. Berlin: Walter de Gruyter. 22

23 Kuidas ära tunda intensiivsusprefiksoidi? Jaana Kotilainen (Tartu ülikool) Võrreldes teatud põhisõnade juurde kinnistunud eesosistega, näitavad intensiivsusprefiksoidid üles kalduvust grammatiseeruda. Intensiivsusprefiksoidide tuvastamisel on oluline roll kasutussagedusel eriti tüübisagedusel, mis näitab prefiksoidile vastava iseseisva sõna tähenduse muutumist teatud konstruktsioonides pigem intensiivistavaks. Ettekandes arutletakse intensiivsusprefiksoidide ja teiste intensiivistavate eesosiste ühisjoonte ja erinevuste üle ning eesosiste sagedust ja semantikat arvestades püütakse määratleda tänapäeva eesti ja soome keele intensiivsusprefiksoidid. Materjalina on kasutatud mõlema keele kaasaegseid korpuseid. 23

24 Süntaksi ja prosoodia vahekorrast infostruktuuri väljendamisel eesti keeles (viidetega soome keelele) Heete Sahkai (Eesti Keele Instituut) Üks keelte tüpoloogilise klassifitseerimise viis lähtub sellest, kas keel väljendab infostruktuuri süntaktiliselt või prosoodiliselt, ehk kas keel on plastilise süntaksiga või plastilise prosoodiaga (Vallduví 1991). Süntaktiliselt plastilistes keeltes määrab infostruktuur süntaktilist struktuuri ja sõnajärge, prosoodiliselt plastilistes keeltes aga lauserõhkude distributsiooni. Süntaktilist ja prosoodilist plastilisust peetakse sageli komplementaarseks kui süntaks on plastiline, on prosoodia mitteplastiline, ja vastupidi. Siiski on näidatud, et need kaks ei välista teineteist: keel võib olla nii prosoodiliselt kui süntaktiliselt plastiline (või mitteplastiline) (Van Valin 1999). Eesti keele kohta on teada, et ta on süntaktiliselt plastiline keel (Tael 1988), nagu ka soome keel (Vilkuna 1989). Ettekandes võetakse kokku uurimistulemused, mis viitavad sellele, et eesti keel on siiski ka prosoodiliselt plastiline, ning analüüsitakse süntaksi ja prosoodia vahekorda kitsa fookuse väljendamisel suulise kõne korpuse andmete põhjal. Tael, Kaja (1988) Sõnajärjemallid eesti keeles (võrrelduna soome keelega). Preprint KKI-53. Tallinn: Eesti NSV Teaduste Akadeemia Keele ja Kirjanduse Instituut. Vallduví, Enric (1991) The role of plasticity in the association of focus and prominence. In Y. No and M. Libucha, toim. Proc. of the Seventh Eastern States Conference on Linguistics, Ohio: The Ohio State University. Van Valin, Robert D. Jr. (1999) A Typology of the Interaction of Focus Structure and Syntax. In E. Raxilina, J. Testelec, toim. Typology and the Theory of Language: From Description to Explanation, Moscow: Languages of Russian Culture. Vilkuna, Maria (1989) Free word order in Finnish: its syntax and discourse functions. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 24

25 Geda Paulsen Grammatikast põhjusadjunktide tõukel Kausatiivsuse kitsam määratlus keeleteaduses lähtub kuratiivsetest konstruktsioonidest (nt inglise keeles Mary had Pete to read the book), milles agentiivne osaleja põhjustab teise (elusa) osavõtja tegevuse. Laiemalt saab kausatiivsust defineerida raamides, mis näevad põhjustamist valentsi lisava süntaktilise protsessina, sõltumata sellest, kas põhjustaja on agentiivne või mitte (nt Kopatäis liiva kukkus autokasti Ekskavaator kukutas kopatäie liiva autokasti). Need määratlused hõlmavad argumentstruktuuri piiridesse jäävat kausatiivsust. Siiski leidub ka väljaspool argumentstruktuuri erinevaid põhjustähendust kandvaid vorme, millele keeleteaduses on siiani märksa vähem tähelepanu pööratud. Oma ettekandes keskendungi põhjusadjunktidele ning nende vormidele põhiliselt eesti keeles, püüdes leida paralleele ka soome keelest. Põhimõtteliselt on nii argumentstruktuuri sees kui väljas kasutusel kolme tüüpi kausatiivsust edasiandvaid keelendeid, need on (a) leksikaalsed, nt tapma, lükkama miks, mistõttu, kuna; (b) sünteetilised, nt vaju-ta-ma, hääle-ta-ma Keiser suri mürgitu-sse; (c) analüütilised vahendid, nt Treener lasi Jüril joosta Keiser suri mürgituse tõttu. Oma ettekandes keskendun analüütilistele põhjusadjunktidele. Põhjusadjunktiks pean alistatud struktuuri, mis viitab pealauses väljendatud sündmuse motivatsioonile või seletusele. Traditsioonilises grammatikas vastab adjunkti mõistele adverbiaal, mille alla kuuluvad verbi ja adjektiivi laiendid, mis väljendavad erinevaid semantilisi suhteid nagu koht, aeg, tingimus, otstarve, viis jne (siinjuures on vihjeid põhjustähendusele leitud mõnegi mainitud adverbiaalirühma juurest). Käsitlen lähemalt mõnede kaassõnade (pärast, tõttu, kätte) tähendusjaotusi ning nende vormilisi esinemistendentse. Vaatlen ka mõningaid grammatiseeruvaid põhjust väljendavaid kaassõna(laadseid) väljendeid. 25