LAUSUNTO Lastensuojelun juridinen asiantuntija Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Vasso

Transkriptio

1 Eeva Valjakka, OTT LAUSUNTO Lastensuojelun juridinen asiantuntija , Vasso Sosiaali- ja terveysvaliokunta Asia HE 16/2018 vp Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Kiitän mahdollisuudesta antaa lausunto ja tulla kuulluksi hallituksen esityksestä laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (valinnanvapauslaki). Keskityn tässä lausunnossa lastensuojeluun. Lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esitetty valinnanvapauslaki on osa sääntelykokonaisuutta, joka muodostuu eduskunnan käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 15/2017 vp) sekä hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta (HE 52/2017 vp). Kyseessä on Suomen historian suurin hallinnollinen ja lainsäädännöllinen uudistus. Uudistus luo mahdollisuuden lapsiperheiden ja lasten, mukaan lukien lastensuojelun palveluiden rakenteelliseen uudistamiseen. Lasten ja perheiden palvelujärjestelmän, erityisesti lastensuojelulain mukaisten palveluiden, toimivuutta on aikaisempina vuosina selvitetty useissa eri selvitys- ja työryhmissä. Selvitys- ja työryhmien havainnot palvelujärjestelmästä ovat olleet varsin kriittisiä. Selvitykset ovat osoittaneet, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelulain mukaisen viranomaistoiminnan valtiollinen ohjaus on ollut vähäistä ja toteutettujen lapsi- ja perhepalveluja koskevien kehittämishankkeiden vaikuttavuus on ollut heikko. Lisäksi, apua ja tukea tarvitsevat lapsiperheet ja lapset ovat ohjautuneet herkästi lastensuojelupalvelujen piiriin, mikä on kuormittanut kunnallista lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Kunnallisessa lastensuojelussa puolestaan on yhä enenevässä määrin tukeuduttu ns. ostopalveluihin. Lastensuojelua koskevien selvitysten perusteella voitaneen pelkistetysti todeta, että hallinnonaloittain eriytyneen palvelujärjestelmän kyky tarjota lapsille ja perheille apua ja tukea on ollut kaikkein heikointa tilanteissa, joissa avun ja tuen tarve on ollut suurin. Viime vuosina tilanne ei ole juuri parantunut. On selvää, että lapsiperheille ja lapsille tarkoitettuja palveluita, erityisesti lastensuojelua, on uudistettava. 1

2 Tarkasteltaessa valinnanvapauslakiehdotusta lastensuojelun näkökulmasta, on valittaen todettava, että esitys on laadittu ylimalkaisesti eikä siinä ole riittävässä määrin huomioitu lastensuojelulain mukaisten palveluiden erityisluonnetta. Ehdotetuista säännöksistä on vaikea ylipäätään saada selvää, koskeeko valinnanvapaus lastensuojelulaissa säädeltyä lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua vai ei. Säännöksiä on mahdollista tulkita siten, että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on suljettu kokonaan valinnanvapauden ulkopuolelle. Toisella tavoin tulkittuna säännökset näyttäisivät mahdollistavan (maakunnan päätöksellä) esimerkiksi asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin käytön eli palvelun tuottajan valinnan ainakin joidenkin lastensuojelulain mukaisten avohuollon tukitoimien osalta. Jos yksityisen palveluntuottajan valinta on tarkoitus mahdollistaa (maakunnan päätöksellä) myös lastensuojelun asiakkaille, on syytä huomata, että alle 15-vuotiaan lapsen puolesta yksityisen palvelun tuottajan valinnan tekee hänen huoltajansa ja 15 vuotta täyttänyt lapsi itse. Esityksessä jää epäselväksi, miten näissä tilanteissa varmistetaan, että lastensuojelussa asiakasseteliä tai henkilökohtaista budjettia käytettäessä huoltajan tai lapsen tekemä valinta palvelun tuottajasta esimerkiksi perhetyötä, tukiperhettä tai henkilöä koskien on lapsen edun mukainen ja lapsen suojelun tarve tulee asianmukaisesti huomioiduksi. Esitystä lienee syytä tarkentaa vähintäänkin siten, että valinnanvapauslain soveltamisala lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun osalta on nykyistä selkeämmin määritelty. Lisäksi lienee syytä arvioida, mitä valinnanvapauden laajentaminen ehdotetulla tavalla ja suunnitellussa aikataulussa tulee tosiasiassa tarkoittamaan lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa mahdollisesti tehtävää arviointia varten, haluan kiinnittää valiokunnan huomiota seuraaviin seikkoihin: Lastensuojelun perus- ja ihmisoikeusperustaisuus Lastensuojelulaki ja lain ohjaama viranomaistoiminta perustuvat perus- ja ihmisoikeussäännöksiin ja niistä johdettaviin oikeusperiaatteisiin. Lastensuojelun kannalta tärkeimmät oikeusperiaatteet voidaan tiivistä seuraavasti: 1. Yksityisyyden ja perhe-elämän suoja Julkisen vallan ei pidä puuttua yksilöiden (perheen) vapauspiiriin ilman painavia perusteita 2. Vanhempien ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien ensisijainen huolenpitoja kasvatusvastuu Julkisen vallan on tuettava vanhempien ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu 3. Lapsen oikeus erityiseen suojeluun Lapsen suojelu on lastensuojeluviranomaisten toiminnan viimekätinen legitimaatioperusta Velvoittaa viranomaisia lapsen edun tapauskohtaiseen ja oikeusperustaiseen arviointiin 2

3 Ø Aina huomioitava hyvä hallinnon ja oikeusturvan vaatimukset Yksilön oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevan viranomaistoiminnan menettelylliset vaateet Lastensuojelulain mukaisessa viranomaistoiminnassa joudutaan usein punnitsemaan mainittujen oikeusperiaatteiden keskinäistä painoarvoa ja etsimään lapsen edun mukaista ratkaisua. Lastensuojelulaissa määritellyn viranomaistoiminnan ensisijaisena tarkoituksena on toteuttaa jokaiselle perustuslain 19 :ssä turvattua oikeutta sosiaaliturvaan ja näin ollen tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Viimekädessä julkisen vallan eli käytännössä lastensuojelulaissa mainittujen viranomaisten tehtävänä on kuitenkin turvata lapsen oikeus elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 7 ja LOS 6 art.). Lastensuojelulain mukaan viranomaisella on oikeus ja velvollisuus turvata lapsen em. oikeudet, myös asianosaisten tahdon vastaisesti. Tosiasiallisesti laki oikeuttaa viranomaisen puuttumaan lapsen ja hänen perheensä yksityisyyteen heidän tahtonsa vastaisesti myös muutoin kuin kiireellisen sijoituksen tai lapsen huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen keinoin. Lastensuojeluviranomaiselle on myönnetty huomattavan laaja lasta ja hänen vanhempaansa koskeva tiedonsaantioikeus minkä lisäksi viranomaisella on mahdollisuus tehdä esimerkiksi lastensuojelun tarpeen selvittäminen tai asiakassuunnitelma (tarvittavine yhteydenottoineen ja toimineen) niissäkin tilanteissa, joissa asianosaiset näitä toimia nimenomaisesti vastustavat. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on oltava jatkuvasti (mahd. vuosien ajan) tietoinen lapsen hyvinvoinnista ja kasvuolosuhteista, jonka vuoksi viranomaisella on esimerkiksi mahdollisuus tavata lasta ilman huoltajan suostumusta, jos lapsen olosuhteita ei voida muuten selvittää. Lastensuojelulaki mahdollistaa myös ns. suostumukseen perustuvan huostaanoton eli lapsen huostaanottamisen ja sijaishuoltoon sijoittamisen viranhaltijapäätöksellä tilanteissa, joissa huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi ei päätöstä vastusta. Mainituista seikoista johtuen lastensuojelulaissa säädelty lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu ei täysin rinnastu muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lastensuojelulakia sovellettaessa lapsen oikeus suojeluun ja asianosaisten oikeusturva ovat korostetussa asemassa. Koska lastensuojelutoimenpiteet vaikuttavat useimmiten välittömästi ja voimakkaasti lapsen ja hänen vanhempansa elämään, on oikeusturvan ennakollisten takeiden huomioon ottaminen sekä sosiaaliviranomaisten ja muiden lastensuojelutyöhön osallistuvien tahojen (tosiasiallinen hallintotoiminta) toiminnassa tärkeää. Lastensuojelussa hallintomenettelyn ja -toiminnan laadulla on nimittäin huomattava vaikutus lapsen ja hänen vanhempansa asemaan. Vaikka esimerkiksi kantelutai valitusmenettelyssä havaittaisiinkin toiminnassa menettelyllisiä puutteita, ei useinkaan jälkikäteisillä oikeusturvakeinoilla voida palauttaa entistä tilaa sellaisenaan. Hallituksen esitystä laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta lienee syytä vielä kertaalleen käydä läpi ja arvioida, miten linjaukset julkisen vallan käyttämisestä ja julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle vaikuttavat lapsen oikeuksien toteutumiseen sekä lapsen ja hänen vanhempansa tosiasialliseen asemaan ja oikeusturvaan. 3

4 Palveluiden yhteen sovittaminen Hallituksen esityksen pohjalta on vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, miten uudistuksessa on tarkoitus turvata yhdenvertaisella tavalla suojelua tarvitsevien lasten eli käytännössä paljon palveluita tarvitsevien lasten ja heidän vanhempiensa oikea-aikaiset, riittävät ja usean eri ammattiryhmän yhteistyötä edellyttävät palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhdeksi julkilausutuksi tavoitteeksi on asetettu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä vertikaalinen että horisontaalinen yhteensovittaminen erityisesti paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden osalta. Tarkoituksena on korjata nykyisen hallinnonaloittain eriytyneen palvelujärjestelmän puutteita. Palvelujen yhteensovittamisen on arvioitu tuottavan asiakkaille aikaisempaa vaikuttavampia palveluita ja tuottavan kustannussäästöjä. Myös Juha Sipilän hallituksen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) - kärkihankkeessa on pyritty etsimään ratkaisua mainittuihin ongelmiin. Kyseessä on laaja hanke, jossa on tarkoitus uudistaa kansallinen ohjaus, lainsäädäntö ja johtaminen tukemaan lapsi- ja perhelähtöistä palvelujärjestelmän muutosta eri ministeriöiden yhteistyönä. LAPE kärkihankkeen tavoitteena ovat muun muassa nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut. Hallituksen esitys laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta on tietyiltä osin ristiriidassa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman tavoitteiden kanssa. Vaikka esitysluonnos painottaa maakunnan vastuuta asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä, palveluketjujen määrittelemisessä ja palveluiden yhteensovittamisessa, on esitetty valinnanvapausmalli moniportainen ja palvelukokonaisuutta pirstaloiva. Vaarana on, että aikaisempien rajapintojen sijasta tai jopa lisäksi syntyy uusia. On esimerkiksi syytä kysyä, miten lastensuojelun näkökulmasta tärkeän kunnallisen varhaiskasvatuksen ja koulun ja maakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö lapsen tukemiseksi varmistetaan. Laadukas ja monialainen palvelutarpeen arviointi on keskeisessä asemassa, kun tavoitteena on, että lapsi ohjautuu tarpeenmukaisen tuen piiriin oikeaan aikaan. Lisäksi, sen varmistamiseksi, että lapsi todella hyötyy käytetyistä palveluista, on palveluiden vaikuttavuutta arvioitava lapsen ja koko perheen tilanne huomioon ottaen riittävän usein ja monialaisesti. On tärkeää muistaa, että lastensuojelupalveluita tarvitsevan lapsen lastensuojelun asiakasprosessi voi olla pitkäaikainen, mutta samalla lapsen elämätilanne voi muuttua hyvin nopeasti. Esitetyn valinnanvapausmallin osalta jää epäselväksi, miten loppujen lopuksi on varmistettavissa se, että lapsi ohjautuu oikea-aikaisesti tuen tarvettaan vastaaviin palveluihin ja se, että tuen tai suojelun tarpeen muutos tulee asianmukaisesti huomioiduksi myös silloin kun lapsi tai muut perheen jäsenet käyttävät yksityisesti tuotettuja palveluita Lakiesitystä laadittaessa on ollut tiedossa, että esitetty valinnanvapausmalli voi vaarantaa julkisen vallan suojelua tarvitsevien lasten oikeuden suojeluun (HE 16/2018 vp, Lapsivaikutukset s. 168): 4

5 Perheiden elämäntilanteiden kokonaisvaltaista huomioimista voisi hankaloittaa se, että perheenjäsenet eivät aina olisi välttämättä saman palveluntuottajan asiakkaita. Pulmia voisi tällöin liittyä esimerkiksi lastensuojelun tarpeen, lähisuhdeväkivallan ja vastaavien ongelmien tunnistamiseen, kun perheenjäsenten kokonaistilannetta ei voitaisi riittävästi havainnoida. Tätä ongelmaa voitaisiin pyrkiä estämään toimijoiden välisellä tiedonkululla ja yhteistyöllä. Lakiehdotuksen mukaisen yhteisen asiakassuunnitelman avulla myös eri palveluntuottajien keräämää asiakas- ja potilastietoa voitaisiin koota eri toimijoiden käyttöön. Sosiaali- ja terveyskeskusten sosiaalihuollon ohjauksen ja neuvonnan henkilöstön ammatillinen osaaminen ja toimivat palveluprosessit ja asiakasohjaus maakunnan liikelaitokseen voisivat toimiessaan ennalta ehkäistä isojakin ongelmia. Huomion arvoista on, että lakiehdotuksen lapsivaikutusten arvioinnin yhteydessä puhutaan konditionaalissa, esimerkiksi voitaisiin pyrkiä ja voisivat toimiessaan. Tältä osin täytynee todeta, että asiakkaan ohjaukseen ja neuvontaan, palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemiseen, asiakkaan monialaiseen palveluntarpeen arviointiin ja asiakasta koskevan tiedon hyödyntämiseen sekä yhteisen asiakassuunnitelman sitovuuteen ja sen eri palvelun tuottajia ohjaavaan vaikutukseen kohdistuu lakiehdotuksessa varsin suuria ja ainakin tällä hetkellä täysin epärealistisia odotuksia. Esimerkiksi mainittujen toimien edellyttämiä tietojärjestelmiä ei ole vielä olemassa. Säännöskohtaisia huomioita/kysymyksiä Esitän vielä seuraavassa joitakin säädöskohtaisia huomioita ja kysymyksiä: 1. Lain tarkoitus ja soveltamisala Lakia sovelletaan maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon lukuun ottamatta tahdosta riippumatonta hoitoa ja huoltoa. Tahdosta riippumaton hoito ja huolto eivät siis kuuluisi ehdotetun lain soveltamisalan piiriin. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 201) todetaan, että tahdosta riippumattomasta huollosta säädetään lastensuojelulaissa (kiireellinen sijoitus ja huostaanotto). Tulisiko laissa selvyyden vuoksi säätää siitä, että myös suostumukseen perustuva kiireellinen sijoitus sekä huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen (esim. sijaishuoltopaikan valinta) on tarkoitus jättää lain soveltamisalan ulkopuolelle? 2 Määritelmät 2) palvelutarpeen arvioinnilla sosiaalihuoltolain (1301/2014) 36 ja 37 :ssä ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 15 ja 15 a :ssä tarkoitettua palvelutarpeen arviointia sekä terveydenhuoltolaissa (1326/2010) tarkoitettua hoidon tarpeen arviointia; Ei mainintaa lastensuojelulain 26 :n mukaisesta lastensuojelun tarpeen selvittämisestä; tulisiko olla? 3) asiakassuunnitelmalla potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 4 a :n mukaista suunnitelmaa tutkimuksesta, hoidosta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 :n mukaista palvelu- ja hoitosuunnitelmaa, sosiaalihuoltolain 39 :n mukaista asiakassuunnitelmaa, vanhuspalvelulain 16 :n mukaista palvelusuunnitelmaa, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun 5

6 lain 3 a :n 2 momentin mukaista palvelusuunnitelmaa sekä lastensuojelulain 30 :n mukaista asiakassuunnitelmaa; Lastensuojelulain 30 :ssä säädetään useasta eri asiakassuunnitelmasta 5 Asiakassuunnitelma Maakunnan on huolehdittava järjestämislain 13 :n 1 momentin mukaisesti laaja-alaisesti yhteen sovitettuja palveluja tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta, palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä sekä asiakasta koskevan tiedon hyödyntämisestä eri tuottajien välillä. Tämän toteuttamiseksi asiakkaalle laaditaan palvelutarpeen arvioinnin perusteella asiakassuunnitelma siten kuin siitä erikseen säädetään. Asiakassuunnitelman on katettava kaikki asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotantovastuusta riippumatta. Jos asiakkaan palvelutarve muuttuu, asiakassuunnitelmaa on muutettava vastaavasti. Miten varmistetaan, että lapsen ja perheen elämäntilanteen muuttuessa, asiakassuunnitelmaa kyetään muuttamaan riittävän nopeasti lapsen ja perheen tilannetta vastaavaksi? Miten varmistetaan, että eri toimijatahot kykenevät sitoutumaan riittävän nopeasti asiakassuunnitelman muutoksesta johtuviin toimiin? 11 Palveluntuottajan valinta alaikäiselle Alaikäisen asiakkaan puolesta palveluntuottajan ja tämän palveluyksikön valitsee hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Viisitoista vuotta täyttänyt alaikäinen saa itse valita palveluntuottajan ja tämän palveluyksikön. Viisitoista vuotta täyttäneen alaikäisen laillisella edustajalla on alaikäisen kanssa rinnakkainen oikeus valita alaikäisen puolesta palveluntuottaja ja tämän palveluyksikkö. Jos viisitoista vuotta täyttäneen alaikäisen ja laillisen edustajan näkemykset valinnasta eroavat toisistaan, alaikäisen mielipide on määräävä. Miten varmistetaan, että huoltajan valinta on lapsen edun mukainen? Miten varmistetaan, että 15 vuotta täyttäneen lapsen valinta on hänen etunsa mukainen? 13 Valinnanvapautta koskevat rajoitukset Oikeus valita maakunnan liikelaitos ja sen palveluyksikkö ei koske terveydenhuoltolain 16 ja 17 :ssä tarkoitettuja kouluterveydenhuoltoa ja opiskeluterveydenhuoltoa eikä lastensuojelulaissa tarkoitettua lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Onko syytä tarkentaa? Miten suhteutuu lastensuojeluasian vireillä oloon (LSL 26 ) ja asiakkuuden alkamiseen (LSL 27 )? 24 Asiakassetelipalvelut Maakunnan liikelaitoksen on tarjottava asiakkaalle asiakasseteli tuotantovastuulleen kuuluvien seuraavien tarkemmin määrittelemiensä muiden kuin suoran valinnan palvelujen saamiseksi: 2) sosiaalihuoltolain 19 :ssä tarkoitettu kotipalvelu; Maakunta saa ottaa asiakassetelin käyttöön 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen lisäksi sosiaalihuoltolain mukaisessa perhetyössä ja tukihenkilöiden tai -perheiden järjestämisessä sekä muissa sosiaalihuollon ennaltaehkäisevissä palveluissa sekä muissa näihin verrattavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Maakunta ei saa ottaa asiakasseteliä käyttöön sellaisissa palveluissa, joissa asiakassetelin käyttöön ottaminen voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuuden tai maakunnan liikelaitoksen lakisääteisistä tehtävistä suoriutumisen. Maakunta ei saa sisällyttää asiakasetelillä maksettaviin 6

7 palveluihin palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei tehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetä muussa laissa erikseen. 25 Palvelutarpeen arviointi ja menettely asiakasseteliä annettaessa Maakunnan liikelaitos vastaa asiakassetelipalveluissa asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeen arvioinnista ja sosiaalihuoltoa koskevan hallintopäätöksen teosta siten kuin niistä erikseen säädetään. Palvelutarpeen arvioinnissa on noudettava lisäksi, mitä 34 :n 3 momentissa säädetään. 27 Henkilökohtaiseen budjettiin oikeutetut vanhuspalvelulain 3 :n 2 kohdassa, vammaispalvelulain 2 :ssä tai kehitysvammalain 1 :ssä tarkoitetulle henkilölle, jolla on todettu sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujen tarve. Maakunta voi päättää käyttää henkilökohtaista budjettia myös muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden palvelujen tuottamisessa. Henkilökohtaista budjettia voidaan käyttää niiden 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisessa, joilla on jatkuvaa ja laaja-alaista avun tai tuen taikka hoidon ja huolenpidon tarvetta ja jotka pystyvät joko itse tai tuettuina suunnittelemaan ja valitsemaan omat palvelunsa. Henkilökohtaisen budjetin käyttämisen tulee olla asiakkaan edun mukaista. 28 Henkilökohtaisella budjetilla tuotettavat palvelut Henkilökohtaisella budjetilla maksetaan muita kuin suoran valinnan palveluihin kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Henkilökohtaisella budjetilla ei voi kuitenkaan saada palvelua maakunnan liikelaitoksen tuottamana. Maakunta ei saa sisällyttää henkilökohtaisella budjetilla maksettaviin palveluihin palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei tehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetä muussa laissa erikseen. 30 Menettely henkilökohtaista budjettia käytettäessä Maakunnan liikelaitoksen on huolehdittava asiakkaan neuvonnasta ja ohjauksesta palvelujen suunnittelussa ja annettava asiakkaalle selvitys palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannuksista. Henkilökohtaisen budjetin myöntäminen edellyttää asiakkaan palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelman laatimista ja henkilökohtaista budjettia koskevan päätöksen tekemistä. Miten voidaan varmistua siitä, että yksityisen palvelun tuottajan palveluihin/tehtäviin ei tosiasiallisesti sisälly julkisen vallan käyttöä ja miten tätä valvotaan? Alle 15-vuotiaan lapsen puolesta yksityisen palvelun tuottajan valinnan tekee hänen huoltajansa. Miten varmistetaan, että lastensuojelussa asiakasseteliä tai henkilökohtaista budjettia käytettäessä huoltajan esimerkiksi perhetyötä, tukiperhettä tai henkilöä koskeva valinta on lapsen edun mukainen? Miten varmistetaan, että 15 vuotta täyttäneen lapsen valinta on hänen etunsa mukainen? 34 Palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma maakunnan liikelaitoksessa Maakunnan liikelaitos vastaa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman laadinnasta muissa kuin suoran valinnan palveluissa. Lisäksi maakunnan liikelaitos on kokonaisvastuussa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman laadinnasta, kun asiakas saa suoran valinnan palvelujen lisäksi maakunnan liikelaitoksen tuotantovastuulla olevia palveluja. Sosiaalihuollon asiakkaalle nimettävästä omatyöntekijästä säädetään sosiaalihuoltolain 42 :ssä. Miten suhteutuu lastensuojelulain 13 b :ään, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä 7

8 36 Maakunnan ja maakunnan liikelaitoksen vastuu palvelujen yhteensovittamisesta Maakunnan velvollisuudesta huolehtia asiakkaiden palvelujen yhteensovittamisesta säädetään järjestämislain 13 :ssä. Jos asiakas saa suoran valinnan palvelujen lisäksi maakunnan liikelaitoksen tuotantovastuulla olevia muita palveluja, maakunnan liikelaitos vastaa kaikkien asiakkaan saamien palvelujen yhteensovittamisesta. Liikelaitoksen on huolehdittava palvelujen yhteensovittamisen edellyttämästä yhteistyöstä palveluntuottajien välillä. Lisäksi maakunnan liikelaitoksen on huolehdittava siitä, että asiakkaat saavat palvelujen yhteensovittamiseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Palvelujen yhteensovittamisessa ja siihen liittyvässä neuvonnassa ja ohjauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaisiin, jotka tarvitsevat laaja-alaisesti yhteen sovitettavia palveluja tai paljon palveluja tai jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. 37 Sosiaali- ja terveyskeskuksen yhteydessä annettavat maakunnan liikelaitoksen palvelut Maakunnan liikelaitoksen ja sosiaali- ja terveyskeskuksen on tehtävä yhteistyötä lähellä asiakasta tapahtuvan asiakkaiden palvelutarpeen edellyttämän sujuvan palvelun varmistamiseksi, palvelun turvallisuuden ja vaikuttavuuden kannalta tarpeettoman erillisen asioinnin vähentämiseksi ja palvelujen yhteensovittamisen helpottamiseksi. Maakunnan liikelaitos voi antaa maakunnan päättämällä tavalla alueellisten palvelutarpeiden mukaisesti tuotantovastuullaan olevia muita kuin suoran valinnan palveluja sosiaali- ja terveyskeskusten yhteydessä palveluntuottajan kanssa sovittavalla tavalla. Maakunnan liikelaitoksen palveluja voi antaa sosiaali- ja terveyskeskuksen yhteydessä työskentelevä tai maakunnan alueella liikkuvasti työskentelevä maakunnan liikelaitoksen henkilöstö tai niitä voidaan antaa sähköisinä palveluina tai muilla soveltuvilla tavoilla. Maakunnan liikelaitoksella on oltava yksi tai useampi sosiaalityöntekijöistä, muista sosiaalihuollon ammattihenkilöistä ja tarpeen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä muodostettu ryhmä, joka työskentelee maakunnan päättämällä tavalla maakunnan alueella sosiaali- ja terveyskeskusten yhteydessä alueellisten palvelutarpeiden mukaisesti. Ryhmän tehtävänä on antaa sosiaalihuollon konsultaatiopalveluja sosiaali- ja terveyskeskuksille, arvioida tarvittaessa niiden asiakkaiden palvelutarvetta maakunnan liikelaitoksen tuotantovastuulla oleviin muihin kuin suoran valinnan palveluihin ja ohjata asiakkaat tarvittaessa hakeutumaan maakunnan liikelaitoksen palveluihin. Antaessaan ja kehittäessään 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja palveluja maakunnan liikelaitoksen on kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaisiin, jotka tarvitsevat laaja-alaisesti yhteen sovitettavia palveluja tai paljon palveluja tai jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. Miten ja millaisin kriteerein arvioidaan, onko maakunnan liikelaitos kiinnittänyt riittävässä määrin huomiota asiakkaisiin, jotka tarvitsevat laaja-alaisesti yhteen sovitettavia palveluja tai paljon palveluja tai jotka ovat erityisen tuen tarpeessa? Edellä esitetyin perustein esitän, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioisi vielä, mahdollistaako valinnanvapauden laajentaminen ehdotetulla tavalla ja suunnitellussa aikataulussa julkisen vallan turvaamaan lapsen oikeuden suojeluun siten kuin Suomen perustuslaissa ja Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa edellytetään. Kohteliaimmin, Eeva Valjakka, OTT Lastensuojelun juridinen asiantuntija, Vasso 8