Sipin Sanomat nro 1/2017. Kivennavan Kirjavaisten sukulehti

Transkriptio

1 Sipin Sanomat nro 1/2017 Kivennavan Kirjavaisten sukulehti

2 SIPIN SANOMAT 2017 HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAN PALSTA Sukututkimus ja sukututkimuksen ympärille kootut sukuseurat ovat Suomessa suosittuja. Suomen sukututkimusseuran rekisterissä sukuseuroja on lähes Seurat eivät ole samanlaisia. Toiminta on vaihtelevaa, jotkut pitävät yllä laajaa sukuyhteyksien verkostoa, jotkut toimivat vaatimattomammin. Seurojen jäsenpohja voi olla suppea tai laaja. Kivennavan Kirjavaisten jäsenpohjaa voi pitää melko suppeana, lähinnä Pihlaisten Alamattilan talon jälkeläisistä koostuvana. Useimmat sukuseurat hakevat sukututkimuksen avulla mahdollisimman kaukaa menneisyydestä kantaisän, jonka jälkipolvet kirjataan sukuun kuuluviksi. Sukuseurallamme oli heti perustamisen jälkeen keskustelussa sukukirjan laatiminen Kalevi Hyytiän laajan sukutietorekisterin pohjalta. Sitä ennen ilmestyi Pihlaisten kyläseuran Pihlaisten kyläkirja, jossa Kirjavaisten suku on vahvasti läsnä. Sukukirja ilmestyi kolme vuotta sitten sukuseuramme kustantamana. Pihlaisten kyläseura on tämän jälkeen kerännyt ja julkaissut henkilökertomuksia ja aineistoa, jotka nekin ovat osa Kivennavan Kirjavaisten tarinaa. Julkaisematonta aineistoa riittäisi vielä sukukirjan jatko-osaankin, mutta varsinainen tavoite, sukukirja, on saatu kansiensa sisään. Sipi ja Seikka Kirjavaisen jälkipolvet, 3300 perhetaulua, 1500-luvulta nykypäivään. Vain sukukirja on näistä julkaisuista tehty sukuseuran nimissä, mutta sukuseuran piirissä toimivat henkilöt ovat nämä muistojen taltioinnit toimittaneet ja mahdollistaneet. Onko sukuseura nyt tehtävänsä tehnyt, kun tiedot on saatu talteen? Tiedonkeruun, taltioinnin ja julkaisemisen rinnalla Kirjavaisten sukuseuralla on tärkeämpi merkitys. Alusta lähtien olemme kokoontuneet kerran vuodessa Hauholla sukutapaamiseen ja tämä on aina ollut sukuseuran toiminnan selkäranka. Näissä tapaamisissa viedään myös jatkossa toimintaa eteenpäin. Kahvipöytäkeskusteluissa ja virallisemminkin niissä pohditaan sukuseuran toiminnan tulevaisuutta. Nuorta väkeä toivotaan enemmän mukaan, tosin ymmärretään, että suku alkaa kiinnostamaan enemmän vanhemmalla iällä. Sukupolven vaihto on aina vaikeaa missä tahansa toiminnassa. Ajatus Kirjavaisten sukuseuran perustamiseen syntyi Pihlaisten Alamattilan talon jälkeläisissä. Perustajien lapsuus oli Pihlaisten kylässä. Miten tämä sukuyhteys säilyy niillä, joilla muistot eivät ole yhteisiä, on sukuseuran perustehtävä. Eikä tuo tehtävä ole kovin vaikea. Sukutapaamisiin on kävijöiden vain houkuteltava omaa perhettä ja lähisukua mukaan. Pekka Kirjavainen sukuseuran hallituksen puheenjohtaja

3 Sukutapaaminen ja sukukokous Hauholla Hauhontaustan Kivituvalla lauantaina Kivituvan osoite on Hauhontaustantie 645, Hauho. Ilmoittautuminen mennessä: Leila Kirjavainen, puh , sähköposti: Tapani Kirjavainen, puh , sähköposti: Osallistumismaksut (sis. aamukahvi + suolainen, lounas, kahvi+makea ja kokous) aikuiset: 20 lapset: 0 (alle 12-v) jäsenmaksu: 10 (jotka eivät ole pankin tai muuta kautta maksaneet) Pankaa sana kiertämään, tämä lehti ja kutsu on lähetetty vain osoiterekisterissämme oleville. Kaikki Sipi Kirjavaisen jälkeläiset perheineen ovat itseoikeutettuja osallistumaan sukukokoukseemme. Ohjelma lauantai Ilmoittautuminen ja aamukahvi Vapaata keskustelua Vuosikokous ja sääntömääräiset asiat Sukuseuran ohjelmaa Lounas Hauska mies Hauholta, Seppo Soittila hauskuttaa ja laulattaa Sukuseuran ohjelmaa Vapaata yhdessäoloa Päätössanat Kellonajat ovat ohjeellisia Sukukirja on myynnissä päivän aikana. Hinta 30 /kpl Mikäli tarvitset kuljetusta Hauhon kirkolta Kivituvalle, niin ilmoitathan siitä ilmoittautumisen yhteydessä. Kyyti järjestyy. TERVETULOA

4 Ajo-ohje Kivituvalle: Hauhontien ja Hauhontaustantien (hautausmaan) risteyksestä n. 6,5 km Hauhontaustaan päin. (entinen kivinavetta ihan tien vieressä vasemmalla puolen tietä) Pälkäneentien ja Hauhontaustantien risteyksestä n. 10 km Hauhontaustaan päin. (rakennus ja Kivitupa teksti näkyy hyvissä ajoin suoraan edessä tien oikealla puolen). Sähköpostiosoitteet Keräämme jäsenluetteloomme jäsentemme sähköpostiosoitteita. Ne ovat tärkeitä, koska sukuseuran hallitus informoi jäsenistöä pitkin vuotta esim. hallituksessa käsitellyistä asioista. Sähköpostin kautta voi nopeasti jakaa tietoa akuuteista sukuseuraa koskevista asioista. Sähköpostiosoitteet voitte lähettää:

5 Vuoden 2017 jäsenmaksun suoritus Edellinen vuosikokous päätti jäsenmaksun suuruudeksi 10 /vuosi aikuisjäseneltä ja alle 18 vuotiaan jäsenyys onkin ilmainen. Jäsenmaksu maksetaan Kivennavan Kirjavaisten Sukuseuran tilille, jonka tilinumero on Osuuspankissa FI ( ) ja maksun eräpäivä on , johon mennessä maksu tulisi tilille suorittaa. Ilmoita maksun viestiosuudessa, keitä jäseniä maksu koskee ja heidän tarkka osoitteensa, tällöin voimme päivittää jäsenrekisterimme tiedot ajan tasalle. Jos vuoden 2016 jäsenmaksu unohtui maksaa, voit hoitaa senkin (10 ) samalla pankkiasioinnilla. Toki voit maksaa jäsenmaksun myös paikan päällä sukutapaamisen yhteydessä. Jos et ole vielä sukuseuramme jäsen, liittyä voit helposti suorittamalla em. jäsenmaksun ja antamalla tiedot itsestäsi viestiosuudessa tai ilmoittautumisesi yhteydessä tai sitten jollekin hallituksen jäsenelle. Jäsenmaksun suorituksen helpottamiseksi, lehden välissä on pankkisiirtolomake Wikipedia on Internetissä usealla kielellä julkaistava ilmainen tietosanakirja. Se rakentuu käyttäjien voimin, on vapaasti muokattavissa ja on tiedoiltaan luotettavampi kuin mikään koskaan julkaistu tietosanakirja. Suuri käyttäjämäärä ja lähdeviittausten vaatimus takaa, että kaikki tieto on jatkuvan tarkistuksen kohteena. Täsmälleen samanlaiselle Wikinpedian käyttämälle sivualustalle on nyt tehty Kivennapawiki. Tietosanakirja Kivennavasta. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on koota kaikki mahdollinen Kivennapaan liittyvä tieto. Väestö, kylät, historia, muistelmat, kuvamateriaali... Kivennapaseura ja Kivennapasäätiö on lähtenyt markkinoimaan ja tukemaan tätä projektia. Kivennapawiki rakentuu hiljalleen ja sen rakentajina ovat Kivennavan pitäjän perinteestä kiinnostuneet henkilöt. Myös sinä voit olla mukana rakentamassa Kivennapawikiä. Käy kurkkaamassa mitä siellä kerrotaan Kirjavaisista ja Pihlaisista.

6 ELÄMÄNTAPANA HEVOSTELU Mandi Kirjavainen Olen Mandi Kirjavainen, pian 20-vuotias tamperelainen. Äitini Jaana Kavén-Kirjavaisen puolelta kuulun Tammelan Buchteihin, isäni puolelta Kivennavan Kirjavaisiin. Isosiskoni on Matilda Kirjavainen. Isäni Juha Kirjavaisen isä oli Lauri Kirjavainen, joka syntyi Pihlaisissa Tommilan talossa vuonna Tuohon aikaan hevonen oli korvaamaton apu maataloissa. Ne olivat myös monen isännän tärkeitä työkavereita. Lieneekö minunkin rakkauteni hevosiin tullut perimästäni, sillä minulle on kerrottu, että kantaisämme Sipi oli ammatiltaan ratsastaja. Olen ollut kiinnostunut hevosista aina ja ratsastuksen pääsin aloittamaan vajaat 11 vuotta sitten. Kävin useita vuosia ratsastuskoululla ratsastamassa kerran viikossa, kunnes ala-asteen loppuaikoina sain hoitoponin, Tikun. Siitä lähtien kävin tallilla lähes päivittäin hoitamassa Tikua ja viettämässä aikaa muun muassa hevosten varusteita puhdistamassa. Tuon ajan tallikaverit ovat yhä parhaita ystäviäni! Tiku oli ratsastuskoulun omistama poni, mutta myöhemmin sain hoitohevosekseni Snippyn, joka oli yksityishevonen. Snippyn kanssa opin paljon uusia asioita hevosten hoidosta ja sain vastuuta ja ennen kaikkea maistaa, miltä tuntuisi omistaa oma hevonen. Olen vuosien varrella avustanut paljon alkeistunneilla, tehnyt vapaaehtoistyötä kilpailuissa ja pitänyt muutaman vuoden hevoskerhoa itseäni nuoremmille tytöille vuoden alkusyksyllä elämäni suurin haave toteutui, kun ostimme meille oman hevosen, Amancerin eli Ceran. Cera on rodultaan Eestin urheiluhevonen, mutta sen isä on alkujaan saksalainen ja emä suomalainen. Cera on omanarvon tunteva tamma, joka on erittäin kiltti käsitellä. Välillä ratsastaessa se kuitenkin keksii temppuja pääni menoksi. Sen lempiherkkua ovat sokeripalat! Cera ja minä estevalmennuksessa

7 Ceran kanssa kilpailen esteratsastuksessa, joka vaatii paljon niin ratsastajalta kuin hevoselta. Esteratsastukseen soveltuva hevonen on rakenteeltaan kevyt ja ketterä, jotta se pystyisi suorittamaan esteradan mahdollisimman nopeasti ja pudottamatta esteitä. Hevosen ja ratsastajan yhteistyön on oltava ennen kaikkea saumatonta, joten 5-6 kertaa viikossa harjoitellaan perusratsastusta ja vain noin kerran viikossa esteitä. Kun hevonen liikkuu hyvässä tasapainossa itseään kantaen, on sen helppo hypätä isompiakin esteitä. Myös ratsastajalla tulee olla hyvä peruskunto sekä kehonhallinta. Cera on minulle niin treenikaveri kuin kilpakumppani, mutta ennen kaikkea myös paras ystävä, jonka kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut. Siksi sen oikeanlainen ja huolellinen hoito on minulle erittäin tärkeää. Urheiluhevosia tulisi liikuttaa päivittäin ratsastamalla tai vähintään taluttamalla ja on tärkeää, että treeniä ja lepoa tulee oikeassa suhteessa. Myös ruokinta on tarkkaa, lihaksistosta pidetään huolta säännöllisesti ammattihierojan avulla, kengitys on noin kahden kuukauden välein, hammashuolto kaksi kertaa vuodessa ja rokotus vuosittain. Hevosten hoitoon kuluu päivittäin useita tunteja aikaa ja siksi sanoisin hevostelun olevan ainakin minulle enemmän elämäntapa kuin harrastus. Hevoshulluudeksikin sitä voisi kutsua, kun aamulla herää vapaaehtoisesti neljältä ruokkimaan hevosia, jotta voi lähteä koko päiväksi kisoihin. Harrastuksesta ammatti Opiskelen parhaillaan Ypäjän Hevosopistossa hevostalouden perustutkintoa ja ratsastuksenohjaajaksi. Koulussa opiskelemme mm. anatomiaa ja kengitystä. Ratsastustaitoa kehitetään monipuolisissa valmennuksissa. Haaveenani on jatkaa opettajalinjalle ja kouluttautua valmentajaksi. Unelmoin siitä, että pystyisin elättämään itseni valmentamalla ja treenaamalla muiden hevosia. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka ja paljon opittavaa. Tälläkin hetkellä käyn tallilla päivittäin. Teen tallitöitä, ratsastan Ceralla ja muiden hevosilla ja pidän myös valmennuksia, joissa opetan ratsukosta riippuen joko ratsastuksen alkeita tai esimerkiksi esteratsastusta. Kesällä 2017 olen ollut kuukauden Hyvinkäällä Riders Inn tallilla hoitamassa hienoja kilparatsuja ja sitä kautta oppimassa paljon uutta! Cera ja minä palkintojenjaossa voitettuamme estekilpailuissa

8 Sukutapaaminen Lautsiassa Hauholla Kuvat: Irma Vilkman Mirja Repo ja sukuseuran puheenjohtaja Pekka Kirjavainen Sini ja Antti Salokannel Raimo Kirjavainen, Reino Kirjavainen, Irene Kostamo ja Jorma Kirjavainen Marja-Leena Kirjavainen, Aune Kurvinen ja Veikko Kirjavainen Arto Kirjavainen, Olavi Kirjavainen, Pentti Kirjavainen, Irma Kirjavainen. Marja-Leena Kirjavainen, Merja Ojanen, Leena Kirjavainen, Riitta Ojala, Veikko Kirjavainen ja Ritva ja Heimo Kukkamaa.

9 Vanhoja kuvia Aino Murtosen (koulun Ainon) albumista Henkilöiden tunnistus: Kyllikki Tanila Talvisodan evakossa Juvalla, Maivalan kylässä Olga Valkosen talossa, Joulun maissa Kyllikki Kirjavainen (Tanila) 2. Irma Heliaho 3. Hanna Kirjavainen (o.s. Nokkonen) 4. Olga Valkonen 5. Hedvik Kirjavainen (o.s. Turkki) 6. Aino Kirjavainen (o.s. Liski) 7. Lasse Valkonen 8. Pentti Kirjavainen 9. Valkosen kasvattipoika Asko 10. Tuntematon 11. Aune Valkonen 12. Martta Kirjavainen (o.s. Murtonen) 13. Anna Kirjavainen (o.s. Murtonen) 14. Annikki Kirjavainen (Jortikka) 15. Salme Valkonen 16. Maire Kyllästinen (o.s. Kirjavainen) Kivennavan kihuissa Kangasalalla Vas. Antti Kirjavainen, Lahja Kirjavainen, Veli-Juhani Kirjavainen, Aino Murtonen, Aino Kirjavainen, Antti Kirjavainen.

10 Matkaterveiset Karjalan kannakselta 2017 Pihlaisten kyläseura järjesti tämän kevään ja alkukesän aikana kaksi matkaa Karjalaan. Ensimmäisen matkan pääkohde oli Kivennavan Pihlainen ja toisella matkalla kierrettiin Karjalaa vähän laajemminkin teemalla Karjalan kunnailla. Molempien matkojen matkanjohtajana toimi kyläseuran puheenjohtaja Jorma Kirjavainen Janakkalasta ja kuljettajana Joonas Nieminen HämeBus Oy:stä. Matkoille osallistui yhteensä 60 henkilöä. Seuraavassa tarkemmin tietoa matkojen vaiheista: Pihlaisten matka Pihlaisten kylä Kivennavalla kiinnostaa matkakohteena aina, vaikka moni matkalaisista oli siellä käynyt niin monen monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa joukossa oli kuitenkin myös useita ensikertalaisia Pihlaisiin menijöitä. Matkaan lähdettiin helatorstaina jo aamuyöstä, jotta välttyisimme tulleissa jonottamiselta. Tässä onnistuimme hyvin ja olimme jo aamupäivällä Viipurissa. Ajoimme rantatietä Koivistolle, jossa tutustuimme kirkon alueeseen ja nautimme kenttäkahvit voileipien kera. Terijoella saimme oppaaksemme tutun Valentinan, eläkkeellä olevan opettajan. Kiertoajelun, kirkoissa ja rantabulevardilla käyntien jälkeen oli vuorossa uutena ja mielenkiintoisena tutustumiskohteena Repinossa (entisessä Kuokkalassa) sijaitseva taiteilija Ilja Repinin taitelijakoti, jonka Repin nimesi Penatyksi. Nyt museona toimivassa taiteilijakodista siirryimme huoneesta toiseen ja saimme kuulla suomenkielistä selostusta taiteilijan elämästä ja työstä taitelijana. Ilja Repin kuoli vuonna 1930, ja hänen hautansa sijaitsee museon puistossa. Yövyimme ja söimme päivällisen hotelli Repinskajassa Repinossa. Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä Valentinan opastuksella Vammelsuuhun Rakkauden haudalle. Paikalla sijainneesta kirkosta ja ison kiven päällä olleesta pronssiveistoksesta on jäljellä vain kivi ja patsasjäljennös, mutta kaikkeen liittyvä tositarina tekee paikasta mielenkiintoisen käyntikohteen. Sitten olikin jo aika suunnata bussin nokka kohti Kivennapaa ja siellä Pihlaisten kylää. Sääkin näytti meitä tällä kertaa suosivan, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Ohittaessamme Kivennavan kirkonkylän saatoimme havaita sen entisestään kehittyneen ainakin kaupallisten palvelujen osalta. Perillä Pihlaisissa lähdimme heti käymään lakkautetun sotilastukikohdan siiloilla. Ensikertalaisetkin näkivät venäläistä ilmantorjuntavarustusta varten rakennettuja järeitä betonirakennuksia. Samalla Martti Hiiri Maija-sisarensa kanssa pääsivät käymään kotipihallaan, joka on jäänyt keskelle tätä siiloaluetta. Kyläkierros jatkui vanhaa kylän raittia. Koulun kohdalla saimme Aune Kurviselta, o.s. Kirjavaiselta, kuulla muistoja koulun opettajasta Maija Vaijasta. Pekkolanmäellä Aura Kukkonen, o.s. Holttinen, näytti meille lapsuudenkotinsa sijainnin. Matka jatkui Alamattilan maille. Viljo Kirjavaisen johdolla kävimme ensin Antti Kirjavaisen, Ant-Sedän, ensimmäisen talon (talo56) kivijalalla

11 ihmettelemässä penkomisen jälkiä. Lienevät venäläiset etsineet suomalaisten piilottamia aarteita. Erityisesti uunin kohtaa oli kaivettu ja tiilen palasia levitetty laajalti. Kirkkokiven luona osa piti evästaukoa ja läheisellä Ojalan talon kivijalalla Aune Kurvisen jälkipolvi näki nyt itse Sätiojan ja paikat, joista Aune-mummo oli heille niin paljon kertonut. Vaikka Murtosenmäen pusikoituminen oli ennalta tiedossa, niin lähdimme kuitenkin isolla ryhmällä etsimään tärkeitä kivijalkoja. Ryhmässä oli mukana ensikertalaisina Antti Salokannel ja Sakari Lehto, joiden molempien juuret ovat Juossilan talossa (talo 66). Aune Kurvinen pystyi tunnistamaan paikat maaston muodosta ja talojen sijainnit selvisivät heille. Pusikoitumisesta huolimatta valkovuokot kukkivat, kuten ennenkin. Käen kukuntaakin kuului jostain vähän kauempaa. Osin taivaltaminen Murtosenmäellä oli varsin vaikeaa kaatuneiden puiden vuoksi, mutta kaikki selvisivät kunnialla takaisin bussille, ja kenttäkahvit odottivat tulijoita. Myös Kostin kauppa-auto saapui paikalle, joten palvelut pelasivat Pihlaisissa. Heilutimme porttivahdille hyvästiksi ja jatkoimme matkaa ensin Polviselälle ja sitten Kivennavan kirkonmäelle. Taivas tummeni ja sadekuuro pyyhkäisi kirkonkylän yli. Sateen tauottua nousimme kirkon paikalle, otimme yhteiskuvan ja lauloimme Karjalaisten laulun. Kivennavalta reittimme kulki Muolaan kautta Viipuriin. Muolaassa pidimme taukoa Muolaan bunkkereilla. Oli aika jatkaa matkaa majapaikkaamme hotelli Druzbaan Viipurissa. Aamulla teimme matkanjohtajamme johdolla kaupunkikävelyn alkaen Tervaniemestä Pietari Suuren patsaalta päätyen taidemuseolle Pantsarlahden bastionilla. Kävelyreitin varrella Jorma Kirjavainen kertoi rakennusten suomalaista historiaa. Oli tuliaisostosten aika, ja taas luudat ja pellavat ym. matkasivat muistoksi koti-suomeen. Tulleista selvisimme hyvin, ja Vaalimaan Rajahovissa pidimme ruokatauon. Kotimatka sujui hyvin ja kaikki pääsivät turvallisesti lähtöpysäkeille. Varmaan kaikille jäi iloinen mieli onnistuneen matkan päättyessä. Kuvia Pihlaisten matkalta: Maija Mäkelä, o.s. Hiiri, Pirkko Mäenpää ja Martti Hiiri talon 16 kohdalla Pihlaisissa. Aune Kurvinen, o.s. Kirjavainen, näytti Pihlaisten kansakoulun paikan. Ryhmä sai kuulla koulun opettajasta Maija Vaijasta.

12 Alamattilan mailla Ojalan (talo 57) kivijalalla. Murtosenmäellä. Pahimmat pusikot on jo ohitettu. Kenttäkahvit Pihlaisissa. Kivennavan kirkonmäellä Katri Paavolaisen hautamuistomerkillä. Pihlaisten kävijät ryhmäkuvassa Kivennavan kirkonmäellä.

13 Valentina-opas kertomassa tositarinaa Rakkauden haudan historiasta. Terijoella Luterilaisen kirkon puistossa. Kaupunkikävelyllä Viipurissa Lammilla oman sotamuseon omistava Mikko Nykänen selittää sota-asioita Muolaassa. Antti Salokannel takanaan Onerva-äidin rippikirkko, Viipurin maaseurakunnan kirkon raunio. Heikki Kirjavainen takanaan Uuno Ullbergin suunnittelema Viipurin maakunta-arkisto. Aune ja Veera Kurvinen sekä Arto ja Tuomo Nieminen Pansarlahden bastionilla.

14 Karjalan kunnailla Jälleen oli alkamassa matka kohti Karjalaa. Matkalle lähti iso joukko Karjalasta laajemmin kiinnostuneita. Mm. osa oli juuriltaan pihlaislaisia, osalla omia ja osalla puolisonsa suvun juuria niin Kivennavalla, Koivistolla, Raudussa, Kaukolassa kuin Sortavalassakin. Matkan alkuosa noudatteli samoja reittejä kuin Pihlaisissa kävijätkin olivat kulkeneet. Koivistolla Laura Murtonen näki synnyinseutunsa. Kirkon edustalla juotujen kenttäkahvien jälkeen suuntasimme Kivennavalle entisen Lintulan naisluostarin paikalle rakennettuun uuteen luostariin, jonne Valentina-opas oli järjestänyt meille tutustumiskäynnin. Luostari on kaunis kivi-hirsirakennus, jonka pihapiirikin on nyt valmis. Luostarin haltiatar Sisar Maria kertoi meille luostarin historiasta ja nykypäivästä sekä kirkon seinillä olevista arvokkaista ikoneista. Ajoimme takaisin rannikolle ja tämäkin ryhmä pääsi tutustumaan Ilja Repinin taiteilijakotiin Penatyyn, joka siis tänä päivänä toimii museona. Jotkut kokivat olleensa aivan mykistyneitä saadessaan kokea käynnin tämän kuuluisan taitelijan kotiateljeessa. Ensimmäisenä iltana sää oli aurinkoinen ja lämmin ja moni kävikin hotelli Repinskajassa nautitun päivällisen jälkeen kävelemässä Suomenlahden rantahietikolla, jonne näkyy vuosi sitten käyntikohteenamme ollut Kronstadtin merikirkko. Aamulla matkamme jatkui ensin Vammelsuuhun Rakkauden haudalle ja sieltä Raivolaan runoilija Edith Södergranin hautamuistomerkille ja Totti-kissan patsaalle. Raivola on varsin vilkas kylä, jonne parhaillaan rakennetaan uutta ortodoksikirkkoa aivan kylän keskelle. Pian olimmekin jo Kivennavan kirkonkylässä, jossa pidimme ensin ostostauon kirkonkylän nykyaikaisissa marketeissa. Sitten nousimme kirkonmäelle, jossa Ikuisuuden portilla otimme yhteiskuvan ja vietimme perinteisen lauluhetken. Seuraava etappimme oli Käkisalmi, mutta matkalla pysähdyimme Riihisyrjässä Paulan ja Marja- Liisan sukujuurilla ja vielä poikkesimme Raudun Mäkrässa Purasen suvun juurilla. Käkisalmessa meillä oli ensimmäiseksi mahdollisuus käydä virkistäytymässä Laatokassa. Tämän uintikokemuksen moni halusikin nauttia melkoisen viileästä vedestä huolimatta. Tämä Vuohensalon suunnalla oleva uimaranta on erittäin kaunis paikka pitkine hiekkarantoineen. Käkisalmen linnan parkkipaikalla tapasimme tutun Natalia-oppaamme. Tutustuimme kauniissa puistomaisessa ympäristössä sijaitsevaan pieneen linnaan ja sen historiaan. Linnan museossa on vanhaa esineistöä ja kuvia kauniisti esillä vitriineissä ja seinillä. Linnan matkamuistomyymälästä moni taas osti Karjalan käen koti-suomeen kukkumaan. Linnakäynnin ja Käkisalmen kiertoajelun jälkeen majoituimme tuttuun mökkikylään, jossa päivällisen jälkeen oli vielä mahdollisuus nauttia mökkikylän saunan puukiukaiden makoisista löylyistä.

15 Kolmantena matkapäivänä jakauduimme kahdeksi ryhmäksi. Osa lähti bussilla kohti Sortavalaa ja loput Käkisalmen satamasta kantosiipialuksella Valamon luostarisaarelle. Käkisalmesta Sortavalaan on vain 130 km. Matkalla poikettiin Kurkijoen kirkonkylään Lopotin kaupunkiin. Täältä löytyy kuin 1930-luvulle jähmettynyt suomalainen kylä, maalipinnaltaan rapistuneine puutaloineen, ja ne yhä kertovat: tämän kylän rakensivat suomalaiset. Matkalla Sortavalaan saatiin Jorman kertomana kuulla Sortavalan seminaarin synnystä ja Herman ja Lisitka Hallonbladin ratkaisevasta lahjoituksesta, noin 2/3 osaa seminaarin perustamisen kustannuksista, Sortavalan hyväksi. Lahdenpohjassa pysähdyttiin C.L. Engelin suunnitteleman, 1851 valmistuneen, 3000 kuulijalle tarkoitetun Jaakkiman tiilikirkon raunioille. Tämän kirkon venäläiset kulttuuriterroristit tuhopolttivat 1977, kuten Kurkijoen kirkon 1991, Sortavalan ensimmäisen seminaarirakennuksen 2012 ja Fennanderin eli V. Vennamon talon 2016 Lahdenpohjassa. Matkalaiset saivat kuulla seminaarin ensimmäisten lehtoreiden uskomattomasta vaikutuksesta koko Sortavalan seudun elinkeinoelämään, diakoniatyöhön, taiteeseen, musiikin harrastukseen ja musiikkielämään, lehdistön syntyyn ja moneen muuhun. Näitä merkittäviä vaikutuksia olivat mm. Sortavalan maankuulut laulujuhlat, Sortavalan diakonissalaitoksen perustaminen ja sen pohjalle kehittynyt koko Suomea palvellut kehitysvammaisten hoitolaitosjärjestelmä kirkon sisälähetysseuran toimintana (mm. Vaalialan laitokset), jonka toiminta kasvoi tuolloin Sortavalan suurimmaksi työnantajaksi 1200 työpaikallaan sekä lehtori Eero Mäkisen puusepäntehdas, josta kehittyi pohjoismaiden suurin puusepäntuotteiden vientiyritys sekä koulukalusteiden valmistaja Helylä Oy. Tämäkin työllisti aikanaan lähes tuhat ihmistä. Sortavalassa kiipesimme laulujuhlien pitopaikalla laululavalle ja pian kaikuivat Karjalan kunnailla -sävelet sortavalalaisten päiväkotilasten taputtaessa kiitokseksi, niin kuin mekin heidän lauluilleen. Kaikki kiipesivät läheiselle Kuhavuorelle, kuuluisan näkötornin kalliolle, josta edelleen kaupunkiin avautuu suurenmoinen näkymä, vaikkakaan kuuluisaa näkötornia ei enää ole. Kaupunkikävelyn, Tyttökoululta Runonlaulajan patsaalle, jälkeen siirryimme oivalliselle lounaalle ravintola Piipun Pihaan. Iltapäivällä poikkesimme suomalaiselle hautausmaalle sukujuuria etsimään. Laura Murtonen ja Lea Puranen löysivätkin suvun hautapaikan. Teimme myös kiertoajelun taiteilijoiden, Pekka Halosen ja Väinö Hämäläisen, rakkauden maisemiin, Myllykylään ja Helylään, josta kumpikin taiteilija löysi aviopuolisonsa lehtori Eero Mäkisen tyttäristä. Vielä piipahdimme apteekkari Jääskeläisen huvilalla Kirjavanlahden vuonon penkereellä kääntymässä. Tämä kaunis ja erityinen Laatokan vuono on aikanaan nimetty Suomen kauneimmaksi vuonomaisemaksi ja sitä on kuvattu aina Maamme - kirjasta alkaen niin I.K. Inhan valokuvissa kuin lukuisten taiteilijoiden maisemamaalauksissa. Ja kaunishan se toden totta on! Valamoon matka Käkisalmesta kantosiipialuksella kestää reilun tunnin. Luostarisaarelle päästyämme tutuimme Natalia-oppaamme johdolla pääkirkon alueeseen. Onneksemme turisteja oli vielä vähän ja ilman tungosta saimme rauhassa katsella kauniita kirkkoja ja niiden

16 ikonimaalauksia. Luostarilounas ja kerrassaan upea kirkkolaulukonsertti jäivät varmasti myös monelle mieleen. Kylmän kevään vuoksi luostarin puutarhan lukuisat omenapuut eivät olleet vielä täydessä kukassaan, mutta luostarisaaren kauneus ja vehreys olivat hyvin nähtävissä. Saapuessamme illalla saarelta Käkisalmen mantereelle oli Sortavalassa käynyt ryhmä meitä vastassa. Kolmannen matkapäivän illan huipensi vielä mökkikylän ravintolassa järjestetyt kunnon humppatanssit. Tässä matkaporukassa oli paljon innokkaita tanssijoita, joten paikalle tilatut tutut muusikot evät turhaan tanssimusiikkia soittaneet ja laulaneet. Neljäntenä ja viimeisenä matkapäivänä suuntana oli Viipuri, jonne matkasinne Räisälän ja Antrean kautta. Ennen Ihantalassa pysähtymistä saimme kuulla Jorma Kirjavaisen asiantuntevan selvityksen Suomen pääpuolustuslinjoista talvi- ja jatkosodan aikana. Viipurissa teimme jälleen kaupunkikävelyn ja kauppahalliostosten jälkeen oli aika suunnata kohti rajaa ja tullimuodollisuuksia. Vaalimaalla Rajahovissa pidimme ruokatauon, jonka jälkeen matkasta oli jäljellä enää viimeinen etappi Hämeeseen. Lauantai-ilta oli jo pitkällä, kun viimeisetkin matkalaiset olivat päässeet lähtöpysäkeilleen. Molemmat Karjalan matkat olivat erittäin onnistuneita ja sääkin suosi. Kaikki sujui hyvin ennalta suunniteltujen aikataulujen mukaisesti ja Karjalan kannasta tuli nähtyä monipuolisesti. Kiitos hyvälle matkanjohtajalle Jorma Kirjavaiselle ja nuorelle kuljettajallemme Joonas Niemiselle! Irma Vilkman Matkanjohtaja Jorma Kirjavainen sisartensa Riitan, Merjan ja Ritvan kanssa Viipurin Veikoissa. Lähestymme Viipuria. Kivisalmen sillalta on kaunis näkymä Saimaan kanavan suuntaan. Josef Stenbäckin suunnittelema Koiviston kirkko. Kenttäkahvit Koivistolla.

17 Lintulan luostari Kivennavalla. Sisar Maria kertomassa luostarin toiminnasta. Tulkkina oppaamme Valentina. Penaty eli taiteilija Ilja Repinin kotiateljee, joka toimii nykyisin museona. Rakkauden haudalla Vammelsuussa Ritva ja Heimo Kukkamaa. Ryhmäkuvassa Kivennavan kirkomäellä Ikuisuuden portilla.

18 Alamattilan mailla Ojalan (talo 57) kivijalalla. Murtosenmäellä. Pahimmat pusikot on jo ohitettu. Kenttäkahvit Pihlaisissa. Kivennavan kirkonmäellä Katri Paavolaisen hautamuistomerkillä. Pihlaisten kävijät ryhmäkuvassa Kivennavan kirkonmäellä

19 Lintulan luostari Kivennavalla. Sisar Maria kertomassa luostarin toiminnasta. Tulkkina oppaamme Valentina. Penaty eli taiteilija Ilja Repinin kotiateljee, joka toimii nykyisin museona. Rakkauden haudalla Vammelsuussa Ritva ja Heimo Kukkamaa. Ryhmäkuvassa Kivennavan kirkonmäellä Ikuisuuden portilla.

20 Käkisalmen linna Linnan puistossa etualalla oppaamme Natalia. Hotelli-ravintola Piipun Piha oli suomalaisaikaan saha. Muistomerkki Sortavalan hautausmaalla. Sortavalassa kävijät Kuhavuorella.

21 Valamon vanhalla hautausmaalla. Merja ja Markku Ojanen Valamossa. Valamon satamalaiturilla. Matka takaisin Käkisalmeen on alkamassa. Ihantalan muistomerkillä. Viipurissa Tervaniemessä. Jorma Kirjavainen kertoo patsaan vaiheista. Viipurissa vanhan tuomiokirkon raunioilla.

22 Perinteiset Pihlaisten Päivät Hauhon seurakuntatalossa Tapahtumaan osallistui 37 henkilöä. Pihlaisten kyläseuran puheenjohtaja Jorma Kirjavainen. Rauni Pirinen, Markku Kyllästinen ja Aune Kurvinen. Aura Kukkonen ja Aune Kurvinen Eturivi: Arja Tanila, Kyllikki Tanila, Annikki Jortikka ja Pentti Kirjavainen. Takana: Pekka Tanila, Heikki Kirjavainen ja Jorma Tanila. Martti Hiiri ja Pirkko Mäenpää Maila Sipponen kävi tervehtimässä Virpi Peltomaata. Kuvat: Irma Vilkman

23 KIVENNAVAN PIHLAISTEN KYLÄSEURAN TOIMINTAA PERINTEINEN MATKA KIVENNAVALLE JA PIHLAISIIN (to-la) Menomatka Viipurin-Kuolemanjärven ja Terijoen pysähdysten kautta Repinoon, ja pyrimme piipahtamaan myös Ilja Repinin Penatyssä. Toisena päivänä on ohjelmassa Pihlaisten kyläkävely, noin 4 tuntia nykyisillä kuin jo muistoiksi kuihtuneilla pientareilla ja poluilla sekä joukko kohdepysähdyksiä Kivennavan kohteissa kuten kirkonmäellä, ja illansuussa paluu Muolaan Punnuksen kautta Viipuriin. Viipurissa lauantaina tutut ostospysähdykset ja käynti Mon repos puistossa ennen paluuta. Ohjelma tarkentuu syksyn aikana. Ilmoittautumiset matkalle avataan Pihlaisten Päivillä ja siitä alkaen aina asti kyläseuran puheenjohtajalle. Annamme lisätietoja mielellämme, yhteystiedot jäljempänä. Tervetuloa matkalle! Bussin noutoreitti on: HML Wetter- Parola-Hauho- Tuulos-Lahti- Vaalimaa KARJALAN KANNAS JA LAATOKKA TUTUMMAKSI (ma- to) Tämä matka on päällisin puolin toisinto tehdystä matkasta, josta matkakertomus on tässä lehdessä, ja jonka järjestämisestä uusintana on esitetty toivomuksia. Matka kulkee Venäjän puolella Viipurin, Terijoen, Kivennavan, Raudun, Sakkolan, Pyhäjärven kohteiden kautta Käkisalmeen, josta tehdään valintasi mukaan, joko päivän matka Valamon luostarisaarelle tai bussiretki Sortavalaan. Matkallamme on lukuisia kohdepysähdyksiä mm. suomalaisen ajan kohteilla, muistomerkeillä, sotiemme taistelupaikoilla ja maisemakohteilla. Oman elämyksensä tarjoavat niin Valamon luostarisaari, vuosisatainen Viipuri kuin omenankukkien kaupunki Käkisalmi linnoineen, Sortavala Kuhavuorineen ja runonlaulajapatsaineen ja Terijoki rantahietikoineen. Voit myös omakohtaisesti kokea Laatokan kasteen ja nauttia tanssillisesta illanvietostamme Käkisalmessa. Matka kestää 4 päivää, siis 3 yöpymistä, ensimmäinen Repinossa, toinen ja kolmas Käkisalmessa. Ohjelma tarkentuu syksyn aikana. Ilmoittautumiset matkalle avataan Pihlaisten Päivillä ja siitä alkaen aina asti kyläseuran puheenjohtajalle. Annamme mielellämme lisätietoja matkasta, yhteystiedot jäljempänä. Tervetuloa mukaan matkalle! Bussin noutoreitti: Turenki, HML Wetter, Parola, Hauho kk, Tuulos, Lammi, Lahti ja Rajahovi PIHLAISTEN PÄIVÄT HAUHOLLA Perinteiset Pihlaisten Päivät pidetään sunnuntaina klo alkaen Hauholla seurakuntasalissa (kirkon viereinen rakennus). Tervetuloa! Jumalanpalvelus kirkossa klo KIVENNAVAN KIHUT JA KYLÄKULKUE TAMPEREELLA Pihlaislaisia kutsutaan osallistumaan sankoin joukoin kyläkulkueeseen sunnuntaina 6.8. Kulkue lähtee klo Kalevan kirkolta Tampereen seudun ammattiopistolle. Matka noin 1.6 km. KIVENNAVAN PIHLAISTEN KYLÄSEURA / pj. Jorma Kirjavainen varalla jorma.kirjavainen@gmail.com Lastujärventie 4, TURENKI Lappeenranta 2016

24 PIHLAISTEN HOPEA-AARRE Pekka Kirjavainen Mikko Äkräs päätti poistaa pihamaalta suuren kiven vuoden 1910 huhtikuussa. Toimenpide hoitui räjäyttämällä. Kiveen porattiin reikä ja reikään tungettu räjähdyspanos. Räjäytys sujui sen suuremmitta kommelluksitta. Kivi oli hyvin peitetty. Vaimea jysähdys ja maan tärähtely kertoi kyläläisille Mikon pihakiven haljenneen useiksi lohkareiksi. Kun näitä lohkareita sitten ryhdyttiin miehissä siirtelemään huomasi Mikon vaimon veljenpoika 15-vuotias Johannes Holttinen maassa jotain mielenkiintoista. Löytö osoittautui lahonneeksi lieriöksi, joka oli täytetty toisiinsa kiinni juuttuneilla homehtuneilta vaikuttavilta pyöreillä litteillä metallikappaleilla. Oli joukossa joku neliskulmainenkin. Pihlaisten kyläkirjassa talo on numero 30, Johannes Holttisen talo. Johannes Holttinen oli Antti Antipoika Holttisen ja Anni Seppäsen poika. Johannes asui tätinsä Helenan ja tädin miehen Mikon taloudessa kuin omana poikana. Mikko Äkrään ja Helena Holttisen oma lapsi Viktor oli kuollut ennen ensimmäistä ikävuottaan vuonna Mikko Äkräs oli Sipi Kirjavaisen jälkipolvea ja Johannes Holttinen itse useampaakin kautta Sipin jälkipolvea. Mikko Äkrään isoisä Matti oli tullut Pihlaisiin Raivolasta kotivävyksi Nokkosille vuonna Mikko Äkräs itse muutti kotivävyksi Holttisille Mikko Äkrään vaimon Helenan isä Antti Holttinen oli muuttanut taloon kotivävyksi vuonna 1851 Valkjärveltä. Helenan isoisän Matti Matinpojan isä oli Paavo Kirjavainen, hänen isänsä oli Matti Kirjavainen. Tämän Matin isä Tuomas Kirjavainen oli asettunut veljensä Matti Kirjavaisen kanssa Pihlaisiin. Äkrään tila oli vanha Kirjavaisten tila. Pitkänvihan rahakätkö Johanneksen löytämä lieriö arvattiin jonkinlaiseksi rahakätköksi, mutta kolikot olivat kovin kummallisia. Niitä oli eri kokoisia ja muodoiltaan kovin epäsäännöllisiä, täynnä outoja kuvioita. Olisiko näitä räjäytyskuopassa enemmänkin? Löytyisikö sieltä vielä jotain muuta ihmeteltävää? Tätä ei päästy enää tarkistamaan, koska kuoppa täyttyi heti vedellä, eikä kukaan viitsinyt lähteä sentään vaatteitaan ryvettämään. Sitä paitsi urakka oli vielä kesken. Lohkareet siirrettiin pois pihamaalta ja kuoppa tasoitettiin. Myöhemmin selvisi, että nämä 53 hopeakolikkoa olivat olleet Äkrään Mikon pihamaalla kiven alla ilmeisesti yli kolmesataa vuotta. Oudot parrakkaat kruunupäät kolikoissa olivat Sten Sture vanhempi ja nuorempi, Kustaa Vaasa, Erik XIV, Juhana III... Kolikot olivat Ruotsin äyrejä, ropoja ja Tallinnan markkoja. Vuosiluvut kolikoissa olivat väliltä Rahakätkön maahan kaivaminen on voinut vuosilukujen perusteella ajoittua 25-vuotisen sodan vaiheisiin. Tämä sota tunnetaan myös nimillä pitkäviha, Raappasota tai Juhana III:n Venäjän sota. Sota alkoi rajakahakoilla ja Venäjän ja Ruotsin hallitsijoiden välisillä loukkauskirjeillä vuonna Samoihin aikoihin syntyi muuten Kivennavan Kirjavaisten kantaisä Sipi Kirjavainen Uudenkirkon Kuuterselässä. Aselepo solmittiin vuosiksi , mutta kumpikin osapuoli jatkoi julmaa väestön ja asutuksen hävittämiseen suunnattua sissisotaa. Aselepoon ei väestön keskuudessa hyvin ymmärrettävästi luotettu, vaan kaikki tavarat kätkettiin piilopaikkoihin. Vuonna 1575 Venäläiset hävittivät Kurkelan ja Pihlaisen kylät. Tuosta laskettuna rahakätkölle kertyisi kiven alla viettämiä vuosia 335.

25 Kenen rahat kiven alla olivat? Mahdollisesti joku paikalla asunut henkilö on kaivanut aarteensa maahan, mutta kenellä heistä olisi ollut tuollainen omaisuus hallussaan? Voudintileissä 1595 Pihlaisten asukkaita olivat Harsia, Sutelainen, Torko. Vuoden 1598 henkikirjassa on Sutelainen veroa maksavana, toinen Sutelainen, Harsia ja Torko ovat autioina. Vaikuttaa olleen tavallista talonpoikaisväestöä, jotka hädin tuskin selvisivät kruununverojen maksusta, mutta mistä tuon tietää? Suvut Sutelainen ja Harsia pysyvät maakirjoissa ja henkikirjoissa 1600-luvulle. Vuoden 1635 jousiluettelossa on Pihlaisissa 12 ratsastajaa, sukunimiltään Varvas, Havia, Harsia ja Värsiä. Harsian suvun jäsentä voisi veikata rahojen kätkijäksi. Sukunimet Harsia ja Varvas esiintyvät vielä vuoden 1673 maakirjassa kapteeniluutnantti Patkulin tilalla. Nämäkään suvut eivät ole Pihlaisissa enää vuonna 1680, jolloin maakirjassa on merkitty Matti Heikinpoika Kirjavainen ja hänen veljensä Juho Heikinpoika Kirjavainen samaisen kapteeni Patkulin tiluksille ensimmäisen kerran. Samainen tila on Luutnantti Burghausenin tila vuoden 1688 henkikirjassa. Siinä taas kaksi nimeä, jotka ovat voineet olla kätkön takana, jos rahakätkö on kaivettu maahan myöhemmin mitä kolikkojen vuosiluvut antavat aiheen olettaa. Kirjavaisten veljeksillä tuskin on ollut hopearahoja mukanaan Pihlaisiin muuttaessaan. Vuonna 1697 Matti Kirjavaisella on kuitenkin Pietari Harsian ja Juho Pietarinpojan tilat. Yrjö Iisakinpoika, Heikki Iisakinpoika ja Kirjavaiset hoitavat yhdessä Heikki Värsiän tilaa, joka oli aiemmin Patkulin tila. Muut tilat ovat Pihlaisissa merkitty autioiksi. Jos oletetaan, että kätkö on tehty myöhemmin mitä rahojen vuosiluvuista voi päätellä, niin mahdollisuuksia on paljon. Esimerkiksi kihlakunnankirjuri Juho Falckman asui 1700-luvun alussa pitkään Matti Kirjavaisen talossa. Epätodennäköisempää tietenkin, että juuri vuosilukujen kolikot olisivat päätyneet kätköön yli sata vuotta myöhemmin. Pihlainen näyttää isovihan jälkeen siirtyneen Kirjavaisille. Veljekset Matti ja Tuomas Kirjavainen olivat asettuneet tilalle, joka vuoden 1727 verorevisiokirjan mukaan on koostunut Juho Pekanpojan ja Heikki Värsiän veroa maksavista tiloista sekä autiosta. Juho Pekanpoika saattaa olla Pekka Värsiän poika. Nihti Pekka Värsiän asuttu tila mainitaan vuonna Myös ratsastaja Mikko Martinpoika Värsiä mainitaan tällä tilalla vuonna Värsiä-suku asui Pihlaisissa vuosina Myöhemmin ei Värsiää ole Pihlaisissa. Jos rahat olivat peräisin pitkänvihan vuosilta, mutta kätketty esimerkiksi Ruptuurisodan vuosina niin olivatko ne ratsastaja Mikko Martinpoika Värsiän ryöstösaalista? Pihlainen oli syrjäinen kylä, mutta senkin asujaimistosta löytyy paljon vaihtoehtoja hopea-aarteen kätkijöiksi. Kylä pysyy asuttuna, mutta väestö vaihtuu kuten Kivennavalla yleensäkin näinä levottomina aikoina. Sodat olivat ryöstösotia Aatelisen ratsuväen rinnalle oli muodostunut talonpoikainen ratsuväki Kustaa Vaasan määräyksestä. Jokainen, joka palveli ratsain sai 30 Ruotsin markkaa, 6 kyynärää verkaa, vapauden linnaleiristä sekä hevoselle ruuat. Huomattava on lisäksi mahdollisuus kartuttaa omaisuutta rajan takaa haetulla ryöstösaaliilla. Ratsupalvelu oli rahvaan tie vaurauteen.

26 Ratsupalvelu lienee ollut myös Kuuterselässä asuneen ratsastaja Sipi Kirjavaisen omaisuuden lähde. Sipillä oli nimissään kaksi tilaa, toinen Uudenkirkon Kuuterselässä, toinen Kivennavan Kurkelassa. Rajaseudun asukkaista lähtöisin olleita ratsastajia käytettiin yleisesti tiedustelijatalonpoikina, koska he tunsivat laajalti vihollismaata. Tämä oli arvostettu ja palkittu tehtävä. Moni ei näiltä matkoilta palannut, mutta toisaalta selvinneille tiedossa oli vähintäänkin vapautuminen veronmaksuista pitkiksi ajoiksi. Kähönen kertoo, että verovapauden saaneita tiedustelutehtävissä liikkuneita Pihlaisissa asuneita miehiä oli ollut kolme. Lassi Patrikainen, Martti Toivakainen ja Martti Reijonpoika. He kaikki selvisivät sotaretkistään. Siinä vielä kolme, joista joku on voinut kaivaa sotasaaliinsa maahan. Oli rahojen alkuperä mikä tahansa, niin Kirjavaisten suku ja muut pihlaislaiset olivat vuosisatojen ajan silmäilleet pihan isoa kivenmurikkaa tietämättä mitään sen alle piilotetusta hopea-aarteesta. Aarteen löytänyt Johannes Holttinen sai palkkiona löydöstään Arkeologiselta komissionilta Viipurin läänin kuvernöörin "suosiollisen toimenpiteen" kautta 60 markkaa. RISTEILY TALLINNAAN NUORILLE JA NUORENMIELISILLE Sukuseuralla on tarkoitus järjestää matka Tallinnaan syksyllä Risteilyn alussa tutustumistilaisuus.. Muuten ohjelma vapaamuotoista. Mikäli risteily ja suku/sukuseura kiinnostaa, ota yhteyttä Leila Kirjavainen, puh , sähköposti: Tapani Kirjavainen, puh , sähköposti: Sukuseuran jäsenet, jakakaa tätä tietoa omille lähipiiriin kuuluville ja muillekin Sipi Kirjavaisen jälkipolviin kuuluville. Nuorissa on myös sukuseuran tulevaisuus!

27 KIRJAVAISTEN HELSINGIN KOKOUS Pekka Kirjavainen Kivennavan Kirjavaisten sukuseura kutsui viime vuonna Kirjavaisia koolle Helsingin Käpylään Karjalatalolle. Tämä ei varsinaisesti ole sukuseuran toimintaa, eikä vielä voi sanoa mihin se johtaa. Tarkoituksena ei ole ollut laajentaa sukuseuraa, mutta hyvin on tämän yhteydessä Kivennavan Kirjavaisten sukukirja kauppansa tehnyt. Olemme kutsuneet koolle sukunimi Kirjavaisen taustoista kiinnostuneita henkilöitä. Kirjavaisia on noin 1200 henkilöä ja sukunimi kiinnostaa tietenkin myös niitä, joilla Kirjavainen on ollut sukunimenä tai Kirjavainen on keskeinen nimi suvussa. Sukunimi on ollut käytössä paitsi Kannaksen pitäjissä, Uudellakirkolla, Kivennavalla ja Muolaassa, myös Pielisjärven rantamilla, Oulunjärven pohjukassa, Suistamossa ja siellä täällä muualla Itä-Suomessa paikoin ainakin 1500-luvulta lähtien. Kiinnostava kysymys on, ovatko nämä kaikki Kirjavaiset samaa sukujuurta. Onko sukunimi syntynyt eri puolilla Itä-Suomea toisistaan erillisinä vai onko niillä sama alkuperä? Paikannimet Kirjavainen tai Kirjavala on voinut antaa nimen asukeilleen. Tämän nimisiä taloja on useita ja Parikkalassa on Kirjavalan kyläkin. Keväällä olemme jatkokokoontuneet näissä merkeissä Helsingissä muutaman asiasta innostuneen Kirjavaisen kanssa ja seuraava tapaaminen on syksyllä Kirjasto 10 tiloissa Helsingissä. Tervetuloa mukaan. Kirjavaisia Karjalatalolla syksyllä 2016

28 Sipin Sanomat Julkaisija: Kivennavan Kirjavaisten sukuseura Vastaava toimittaja: Tapani Kirjavainen Rinkelinmäenkatu 4 A 9, HÄMEENLINNA tapani.kirjavainen@pp.inet.fi