Todistaja. Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t.

Transkriptio

1 Todistaja Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t. 1:8 N:o 1 Tammikuu 86. vuosikerta 2005 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Näin sanoo Luther Ps. 110:2. Herra ojentaa sinun valtakuntasi valtikan Siionista Mutta nyt, kun evankeliumi on jälleen tuotu valoon ja levitetään, niin kaikki on vihaisessa liikkeessä kuin aallot Kristuksen venheessä istuessa. Koko maailma valittaa että on rauhattomuutta, epäsopua, kapinaa ja kaikkea vastusta. Ja kaikesta tästä syytetään yksinomaan rakasta evankeliumia ja ollaan tälle opille suurimmassa määrässä katkeroituneita, parjataan sitä ja saatetaan se jokaisen vihaamaksi, ikäänkuin se ei mitään muuta olisi saanut aikaan kuin paljasta surkeutta jonka veroista ei milloinkaan ennen ole ollut. Ja nyt vielä ruhtinaatkin, herrat ja aatelismiehet jotka päästyään kaikki vapaiksi paavin ikeestä, rasituksesta ja hirmuvallasta, ja päälle päätteeksi evankeliumistakin rikastuttuaan, kaikesta tavarastaan ja vapaudestaan osoittavat kiitollisuuttaan siten, että vainoavat sekä saarnaajia että oppia ja mielellään hävittäisivät ne, jotta ilman kaikkea evankeliumia ja Jumalan sanaa saisivat elää ja toimia miten vain haluttaa. Mutta nyt sanovat viisastelijamme: Emmehän me suinkaan vainoa Kristusta ja evankeliumia. Sillä olemmehan mekin kristityitä, meillä on raamattu ja evankeliumi, tahdomme pitää kiinni kristillisestä seurakunnasta ja uskosta, emme saa kärsiä vääräoppisia, luopiota ja tottelemattomia j.n.e. Tämäpä vasta on suurta pyhyyttä, kun evankeliumin, Kristuksen ystävien ja harrastajien varjolla ja nimessä saatetaan vainota Kristusta ja hänen kristityitään! Niin, maailma on tähän aikaan tullut niin hurskaaksi ja pyhäksi, ettei voi löytää ainoatakaan jota saisi sanoa evankeliumin ja Kristuksen viholliseksi tahi rangaista

2 Jumalan sanalla. Ja vaikka he itse työssä osoittautuvat kiukkuisimmiksi vihollisiksi, ajavat tiehensä ja vainoavat hurskaita saarnaajia ja viattomia ihmisiä jotka eivät ole tehneet mitään muuta kuin uskoneet ja eläneet Kristuksen sanan ja käskyn mukaan; vaikka he tyhjentävät kirkot ja saarnatuolit ja tekevät ne autioiksi, eivätkä tahdo saarnattavan mitään muuta kuin mitä mielellään kuulevat, uskovat ja elävät kuin epikurolaiset ja siat, sekä tahtovat tehdä kaikkea mielihalunsa mukaan, vapaana rangaistuksesta ja kenenkään estämättä, niin kuitenkin tahtovat järjestään olla pyhän kirkon kuuliaisia, hurskaita kristillisiä herroja ja evankeliumin ystäviä. Kuulinpa kerran moista mainiota, pyhää viisastelijaa. Sanoi että ihmisille tehdään vääryyttä, ei kukaan muka ole vihannut evankeliumia. Voi verratonta ystävyyttä! Kuinkas perkele paremmin pääsisikään käsiksi asiaan, kuin että moisella varjolla vainoaa evankeliumia, kiduttaa ja surmaa kristityitä ja sitten pyyhkii suunsa, on perin pyhä sekä evankeliumin ja kristikunnan ystävä? Tätä sanon sen vuoksi, ettei ihmeteltäisi eikä kauhistuttaisi tuota yleistä evankeliumiin suuttumusta joka nykyään niin äänekkäästi kuuluu sekä viisasten että tyhmien suusta. Mitä hyödyttää he sanovat moinen väärä meno, eripuraisuus ja kohina? Eikö ennen ollut ihana rauha ja mukava, hiljainen olo? Eikö voitaisi saarnata niin, ettei syntyisi tuollaista hälinää ja harmia? No mitä siitä minulle puhut? Puhu Daavidille! Jos hän olisi sanonut, että hänen valtakuntansa on ystävien keskellä, niin mieluistahan tuo olisi nähdä. Sillä mekin tosiaan mielellämme soisimme että kaikkialla olisi rauha ja jokainen uskoisi evankeliumia. Sittenhän meidän ei tarvitsisi vainoakaan kärsiä. Mutta miksi tuosta ei tule mitään? Ei ole puhettakaan siitä, että se saavutettaisiin maailmaan nähden joka ei suo meille rauhaa; päinvastoin saamme rakkauden ja ystävällisyyden palkaksi paljasta vihamieltä, ja rauhan palkaksi epäsopua ja vainoa. Kuka voi pitää yllä rauhaa kauemmin kuin naapurinsa tahtoo? Tosin ovat nykyään muutamat viisastelijat ryhtyneet paikkailutyöhön, aikoen parantaa oloja ja lauhduttaa vihaa. He painostavat sitä että on väistyttävä ja annettava myöten kummallakin puolella. Annamme heidän toimia ja yrittää minkä kykenevät, ja suomme heille mielellämme sen vaivan. Mutta jos he voivat tehdä perkeleen hurskaaksi ja Kristuksen kanssa yksimieliseksi, niin ovat he siinä ensimmäiset. Mutta minä luulen tuollaisen paikkaustyön olevan vähän samanlaista kuten Jeesus Syrak kirjansa 22:ssa luvussa sanoo - kuin liittäisi yhteen rikotun saviastian kappaleita (Siir. 22:7). (Autuuden lähteillä) 2

3 Minä uskon Jumalaan Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Usko omistaa Kristuksen joka on meidän vanhurskautemme; olemme vanhurskaita! Synti joka vielä meissä asuu, vastustaa tämän vanhurskauden omistamista, siksi meillä on oltava jatkuva todistus tästä vanhurskaudesta, johon usko voi tarttua. Tämä todistus löytyy vain sanasta ja sakramenteista. Jumala on ilmoittanut meille kaksi tärkeää asiaa, ne ovat Laki ja Evankeliumi. 2. Moos. 19:18 Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Kirkossamme ei enää Siinai salamoi. Ei se silti tarkoita, että Jumala olisi lain peruuttanut tai edes lieventänyt sitä. Israelin kansa ei uskaltanut vuorta lähestyä, koska Jumala oli kuluttava tuli. Eikä kansasta löytynyt yhtäkään jolla olisi ollut vapaa tahto tai sellainen hurskaus tai halu, että olisi voinut tai uskaltanut Jumalaa lähestyä. Siinä vuoren juurella kansa vapisi pelosta ja luuli kuolevansa. Näin kävi Siinailla ja näin käy yhä jokaisessa seurakunnassa, missä laki oikein opetetaan. Siinä on vain Jumalan Pyhyys ja syntinen ihminen. Jumala antoi myös evankeliumin, joka sanoo syntiselle ihmiselle: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh. 1:29. Jeesus itse huutaa ristillä Se on täytetty. Jumalan ja ihmisen Poika vuodatti verensä meidän syntiemme tähden. Näin vanhurskaus meille hankittiin. Evankeliumi on ilmoitus syntien anteeksiannosta ja koskee koko maailmaa. Joka nyt kastettuna uskoo se pelastuu iankaikkiseen elämään, niin kuin on kirjoitettu Joh. 3:18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu. Lain ja evankeliumin oikea tunteminen ja erottaminen toisistaan on Pyhän Hengen meille opetettava, muuten emme voi sitä oikein ymmärtää. Jokapäiväiseen uskon kilvoitukseen me tarvitsemme Jumalan sanaa. Siihen meitä Raamatun ohella opettaa parhaiten Katekismus. Katekismus opettaa meille yksinkertaisesti mitä meidän tulee uskoa. Otan siitä kolme keskeisintä kohtaa: Luominen, Lunastus ja Pyhitys. ENSIMMÄINEN USKONKOHTA Luominen Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan. 1. Moos. 1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan. 1. Moos. 1:27 3

4 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 2. Moos. 20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. 1. Moos. 1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Jumala katsoi luomisen jälkeen kaikkea mitä oli tehnyt, eikä löytänyt mitään muutettavaa, eikä korjattavaa. Kaikki oli sangen hyvää. Meidän tietomme ja uskomme perustuu nyt Jumalan omaan ilmoitukseen. Uskon kautta mekin ymmärrämme, että kaikki Jumalan teot ovat sangen hyviä. Kun pysymme yksinkertaisesti Jumalan ilmoituksen sanassa, niin mikään ei voi meitä eksyttää niihin eksyttäviin teorioihin, joita luonnollinen ihminen epäuskossaan kehittää maailman synnystä tai ihmisen kehittymisestä. TOINEN USKONKOHTA Lunastus Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta. Lunastusta ei voinut suorittaa kukaan muu kuin Jumalan ainoa Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tämä vaimon siemen, Jumala ja ihminen on monelle kompastuskivi. Mutta meille jotka uskomme, Hän on Vapahtaja, syntiemme sovittaja ja meidän vanhurskautemme. Tämäkin uskon kohta perustuu Jumalan ilmoitukseen pyhässä Raamatussa. Kol. 1: Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Tämä Paavalin mainitsema vieraantuminen tapahtui syntiinlankeemuksessa ja koskee kaikkia ihmisiä Adamin jälkeläisinä. Olimme Jumalan vihamiehiä ja teimme vain pahoja tekoja. Lain tehtävä on osoittaa, että olemme syntisiä. Jos hylkäämme lain, emme ikinä syntiämme tunne, emmekä tunnusta, emme tarvitse Lunastajaakaan. Vain syntinen voi saada syntinsä anteeksi. KOLMAS USKONKOHTA Pyhitys Minä uskon Pyhään Henkeen, py- 4

5 hän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen Pyhä Henki on kolmas persoona Jumaluuden olemisessa, joka Isästä ja Pojasta iankaikkisesti käy ulos, (Joh 15:26). Pyhä Henki kutsuu meitä sanan ja sakramenttien kautta. Avaa meidän pimeän ymmärryksemme käsittämään hengellisiä asioita ja pitää meidät oikeassa autuaaksi tekevässä uskossa. 1 Kor. 2:14, kertoo meille, ettei luonnollinen ihminen voi käsittää yhtään hengellisiä asioita, vaan pitää niitä hulluutena. Ilman Pyhää Henkeä ei kukaan voi tehdä hengellisiä valintoja tai ratkaisuja. On vain kuultava niitä valintoja ja ratkaisuja, joita Jumala on meidän puolestamme tehnyt Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Olemme armosta autuaita, Ef.2:1,5. Seurakunta on pyhä sentähden, että Kristus on sen verellään pyhittänyt, Hän on myös sen pessyt vedellä sanan kautta kasteessa, ettei siinä Jumalan edessä löydy mitään tahraa eikä ryppyä, näin sana todistaa; Ef. 5:27. Pyhä kristillinen seurakunta on aina siellä missä Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen mukaan jaetaan: ja missä Kristuksen nimi oikeassa uskossa avuksi huudetaan. Pyhien yhteys on iloa yhteisessä uskossa siihen Jumalan armoon, joka meidät on jo autuaaksi tehnyt ja, joka on meidät valinnut ja kutsunut evankeliuminsa kautta iankaikkiseen elämään. Yhteinen ilomme on myös siinä, että viimeisenä päivänä tämä ruumis on nouseva ylös ja hautaan jää vain perisyntimme, ikäänkuin Jeesuksen käärinliinat. Pyhän seurakunnan käytössä ovat siis laki ja evankeliumi. Molempia vihollinen vihaa, eikä seurakunta aina tiedä kuinka niitä tulisi käyttää. Siksi kuuntelemme hetken oppi-isäämme Martti Lutheria, joka antaa meille selkeän ohjeen. Laki ja evankeliumi Ne ovat erotettavat siten, että evankeliumin korotat taivaaseen, mutta lain jätät tänne alas maan päälle, että kutsut ja pidät evankeliumin vanhurskautta taivaallisena ja jumalallisena vanhurskautena, mutta lain vanhurskautta sitä vastoin maallisena ja inhimillisenä vanhurskautena. Ja vielä, että erotat evankeliumin vanhurskauden lain vanhurskaudesta yhtä oleellisesti ja tarkoin, kuin Jumala on erottanut taivaan maasta, valon pimeydestä ja päivän yöstä, niin että evankeliumin vanhurskaus on valo ja päivä, mutta lain vanhurskaus pimeys ja yö. Ja Jumala suokoon, että vieläkin kauemmaksi voisimme ne toisistansa erottaa. Olavi Niemistö 5

6 Tässäkö mennään? Kirkossa lankeemus ja harhojen salliminen on aikaansaatu hallinnollisin toimin. Eihän luterilaisessa kirkossa vain jo olla Pyhän Hengen pilkan tilassa, josta ei ole enää paluuta, vaan ajaudutaan yhä syvempään Jumalan Sanan vastaisuuteen? Dosentti Kati Niemelän tutkimus kirkon hengellisestä tilasta on hätkähdyttävä (KM ). Onko tosiaan kirkon hengellinen tila niin rapakunnossa. Tutkimuksen tulos on kuitenkin sellainen, mitä itse asioita seuranneena olen saanut todeta. Kirkosta löytää yhä harvemmin sitä leipää ja sitä juomaa, jotka ovat Raamatussa ruoaksi ja juomaksi sanottu. Ensiksikin vanhurskauttamisoppi on sekoitettu pyhitysopilla. Jumalan lain kolmenlainen virka on joutunut unohduksiin. Ei millään uskoisi todeksi kirkon huonoa hengellistä tilaa. Nyt kysyisinkin piispojen vastuuta hengellisessä kaitsennassa. Ovatko piispamme laiminlyöneet tarkastuksissaan seurakunnan hengellisen tilan arvioinnin ja painottaneet vain ulkonaista toimintaa. Niin menetellen on unohdettu papiston kutsumustietoisuus ja Sanaan sidottu omatunto. Kun Jeesus tarkasti Vähä-Aasian seurakunnat ja Johannes toimi kirjurina, niin ottakaamme Ilmestyskirjan lausunnot vakavasti ja soveltakaamme lausunnot nykyiseen luterilaiseen kirkkoon. Nyt tahtoisin nostaa esiin seurakunnan paimenen velvollisuuden käydä sotaa harhaoppeja ja muita vääryyksiä vastaan. Kysynkin, että missä piilossa ovat ne paimenet, jotka todellisesti kantavat huolta kirkon hengellisestä tilasta. Ei ole oikein Jumalan edessä, että olette hiljaa ja piilossa pää pensaassa ja annatte harhojen vallata kirkkokansan. Sanooko jo Jumala kirkostamme: menkää pois te pahantekijät, en tunne teitä? Raamatun Sanan uskominen ei ole sitä tuomittavaa fundamentalismia, jota esiintyy mm. eräissä amerikkalaisissa lahkoliikkeissä. On kyettävä erottamaan toisistaan maallinen ja hengellinen valta sekä laki ja evankeliumi. Vain uskovaiset voivat tunnustaa uskon mukaisesti seuraavat uskon perustukseen kuuluvat lauseet. Jumala on sanonut olevansa Kaikkivaltias Jumala ja on myös ilmoittanut Sanansa olevan Jumala. Raamattu on kokonansa ajattomasti ja rajattomasti kaikissa kulttuureissa kaikkia sitova Jumalan Sana. Tästä ajasta on tuleva loppu ja jokainen epäuskoinen tuomitaan tekojensa mukaan. Vain Jeesukseen uskovat armosta pelastuvat iankaikkiseen elämään. Epäuskoiset, agnostikot, harhaan joutuneet ja tulkitsijat vää- 6

7 rentävät Raamatun olemattomaksi. Heidän järkensä valon mukaiset lauseensa ovat tulleet meille tutuiksi. Seuraavassa epäuskoisten, kiistojen aiheuttajien, Raamattua vastaan sotivien, ilmaisemia lauseita. Onko Jumala todella sanonut? Ei Raamattu voi olla ajassamme sitova Jumalan Sana. Onko olemassa lainkaan sellaista persoonallista Jumalaa, joka olisi jotain sanonut - on vain ihmisten ajatuksia, joita sanotaan Jumalan sanomaksi. Kaikki pelastuvat ja kadotusta ei ole lankaan, sillä Jumalahan on rakkaus. Jeesukseen loppui pappeus ja sen jälkeen ei enää ole väliä onko pappi mies vai nainen. Viimeisen lauseen tulkitsijat ovat niitä, jotka käyvät yli sen, mitä on kirjoitettu. Naispappeuden kannattajat luulevat, että virkakysymys on maallinen tasa-arvokysymys. He sekoittavat toisiinsa kristittyjen hengellisen pappeuden ja apostolisen viran. Jeesus Uudessa Testamentissa kuitenkin selvästi erottaa kyseiset näkemykset toisistaan. Yleisesti sanottuna, sellaisten ei tulisi peukaloida Raamattua, jotka eivät sitä tunne. Mikä pahinta, on olemassa sellaisiakin seurakuntien paimenia, jotka eivät usko, vaan asettuvat taistelemaan Raamatun opetusta vastaan. Olen henkeen ja vereen kirkon mies ja sanon suoraan, että nyt kirkko on väärillä huoneenhaltijoilla. Ateistinen ja humanistinen teologiakoulutus on tuottanut ulos sellaisia sielunpaimenia, jotka suhtautuvat Jumalan Sanaan keveästi ja siten johdattavat lauman ei viheriöille niityille vaan autiomaahan, jossa ei ole ruohoa ja lähteitä. Huudan lujaa herätystä ja kirkon sisäistä uskonpuhdistusta. Kansan on noustava nykyistä liberalismia vastaan. Se on nousua Kristuksen kirkon puolesta. Kirkkokansa, eikö nyt jo vihdoin ole aika huomata missä liberalisoituneessa kansankirkossamme mennään? Sanaan sidottu tunnustuskirkollisuus on hylätty. Vanhurskauttamisoppi on sekaisin ja syntielämä saa sijaa yhä enemmän kirkon piirissä. Nyt on aika unesta herätä ja nousta niitä kehityssuuntia vastaan, jotka tulkinnoillaan mitätöivät Raamatun ja turmelevat kirkon. Kirkko tarvitsee raamattuherätyksen, että hävityksen kauhistus poistuisi pyhästä paikasta.. Alpo Ahola, Töysä alpo.ahola@nic.fi Seurat Su klo 12.00, Kannuksen seurakuntakeskus. Puhujat: past. Ari Juupaluoma ja Alpo Ahola 7

8 Salattu Jumala Jh 3:1 15 Todistajaseuran kesäjuhlilla Ilmajoella ( ) JOHDANTO a. Tänään vietämme Pyhän Kolminaisuuden päivää. On paljon salaisuuksia, mysteereitä, mutta Jumalan kolmiykseys on niistä suurin. Se on koko luomakunnan olemassaolon perustus ja ainoa kestävä selitys. Siksi Perkele vihaa sitä suunnattomasti. b. Päivän evankeliumi kertoo juutalaisen Nikodemoksen ja Jeesuksen yöllisestä tapaamisesta ja keskustelusta. Kristillinen kirkko on valinnut jo 500 vuotta sitten Nikodemostekstin kolminaisuuden päivän saarnatekstiksi ilmeisesti sen tähden, että Nikodemos-kertomuksessa esiintyy koko kolminaisuus. Siinä puhutaan Jumalan valtakunnasta. Siinä on Jumalan toinen persoona, Jeesus itse paikalla, ja hän puhuu Nikodemokselle Jumalan kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä. Näihin kahteen, Jumalan kolmiykseyteen ja Jeesuksen ja Nikodemoksen keskusteluun perehdymme tässä saarnassa. 1. JUMALAN KOLMIYKSEYS Jeesuksen lähetyskäskyä seuraten klassisen kristinuskon mukainen saarna ja hengellinen puhe aloitetaan usein seuraavilla sanoilla: Herran Jeesuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. Sana kolminaisuus (lat. trinitas) ilmaisee, että Jumala on kolminainen ja samalla yksi. Sanaa kolminaisuus ei ole Raamatussa, mutta itse käsitteellä on vahva raamatullinen perusta. Kaikki kolme ns. ekumeenista uskontunnustusta, apostolinen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset rakentuvat kolminaisuudelle. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan on y k s i Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa y h d e s s ä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalan kolmiyhteydessä on kysymys kolmiykseydestä eli siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat lukumääräisesti yksi Jumala. Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä käytetään kustakin erikseen nimitystä persoona, jolla tarkoitetaan itsenäisesti olemassa olevaa (vrt. persoonapronominit). Isä on siis eri persoona. Poika on eri persoona. Pyhä Henki on eri persoona. Kuitenkaan ei ole olemassa kolmea erillistä Jumalaa, vaan yksi ainoa. 8

9 Asian voisi yrittää ilmaista matemaattisesti miniyhtälöllä 1 = 3. Jo peruskoulun ensiluokkalainen osaisi sanoa, että tuollainen yhtälö ei ole tosi. Emme ymmärrä, kuinka kolme voi olla yksi ja kuinka yksi voi olla kolme. Ihminen on rajoittunut. Jumala on ääretön. Jumala on puhuteltavissa, ei selitettävissä. Sen tähden mitkään tästä ajasta otetut esimerkit tai vertaukset eivät pysty Jumalan kolmiykseyttä kattavasti havainnollistamaan. Sekä Jumalan ykseys että kolminaisuus on ilmoitettu sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Kolminaisuuden salaisuutta voidaan tuntea vain siinä määrin kuin Raamatussa on siitä meille ilmoitettu Kristus Kolminaisuudessa Ihmisjärki on pyrkinyt murtamaan kirkkohistorian aikana kolminaisuuden salaisuutta. Jo ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta tunnetaan ns. areiolaisuus, jossa pyrittiin katkaisemaan Isän ja Pojan yhteys. Jehovan todistajat ovat areiolaisten opillisia ja henkisiä seuraajia. Saman tapaista yritystä esiintyy tänään lisääntyvässä määrässä liberaalisen raamattututkimuksen piirissä, myös Suomessa Pyhä Henki Kolminaisuudessa Myös Kolminaisuuden kolmas persoona, Pyhä Henki, on ollut epäuskon ja ihmisjärjen maalitauluna. Jo montanolaisuus toisella vuosisadalla sekoili Pyhän Hengen teologiassa. Niin tekee myös oma aikamme. Lähetystyöntekijät kertovat, kuinka he ovat kohdanneet esim. buddhalaisuuden piirissä ihmisiä, joilla oli kielilläpuhumisen, sairaiden parantamisen ja profetoimisen kyvyt. Näin ollen mystisen kokeminen ja yliaistillisen tilan saavuttaminen on yleisinhimillinen, ihmisen psyykkiseen olemukseen ja luomisen piiriin kuuluva mahdollisuus. Näin ollen Karismaattisuutta voidaan verrata yleisuskonnollisiin ilmiöihin. Jos kyseiset uskonnolliset kokemukset irrotetaan Jumalan ilmoituksen sanasta ja asetetaan ainoaksi totuuden kriteeriksi, ajaudutaan helposti taikuuteen ja suorastaan pakanuuteen okkultistisine ilmiöineen. Terveyden, onnellisuuden ja jumalallistumisen lupaukset eivät ole kristillisen julistuksen kaikkein keskeisin sanoma. Ne ovat olemassa, mutta aina vain ristin teologian ohella. Puhtaaksi viljeltyinä nämä tavoitteet kuuluvat lähinnä uuden uskonnollisuuden piiriin. Mikäli kristillisen toiminnan ydin rakentuu vain terveyden, onnellisuuden ja jumalallistumisen tavoittelulle, sitä ei juuri erota aikamme muusta uususkonnollisuudesta. 2. JEESUS JA NIKODEMOS 2.1. Kuka Nikodemos oli? Ensin kysymme, kuka ja millainen mies Nikodemos oli. Nikodemos 9

10 oli Jumalan omaisuuskansan valioyksilö sekä arvostettu Raamatun eli Vanhan testamentin opettaja. Hän kuului Suureen neuvostoon eli Sanhedriin, jossa oli kaikkiaan 71 jäsentä. Sanhedrin oli juutalaisten korkein hallintoelin, parlamentti. Sen puheenjohtajana toimi ylimmäinen pappi. Nikodemos tunsi VT:n ja ilmeisesti odotti Jumalan valtakuntaa ja VT:n lupaamaa Messiasta sekä ajatteli Jeesuksella olevan jotakin tekemistä näiden Jumalan lupausten kanssa. Nikodemoksen suuruutta osoittaa se, että hän halusi selvittää asian itselleen. Niinpä Nikodemos tuli tapaamaan Jeesusta tosin varovaisuussyistä yöllä pimeän turvin, sillä Jeesus oli kiistelty henkilö Jumalan valtakunta Nikodemos avaa keskustelun antamalla Jeesukselle suoran tunnustuksen: Sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta. Hänen pelastusnäkemyksensä oli kuitenkin ihmis- ja suorituskeskeinen. Se perustui lain noudattamiseen. Jeesus ei kommentoi Nikodemoksen tunnustusta, vaan menee suoraan asian ytimeen. Hän vastaa kysymykseen, jota Nikodemos ei edes tehnyt: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (j. 3), ts. Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (G. 2:16). Yöllisessä tapaamisessa Jeesuksen kanssa Nikodemos saa oppia Jumalan valtakunnasta ja luvatusta Messiaasta aivan uusia asioita. Jeesus tahtoo sanoa ensiksikin, että Jumalan valtakunta tulee täysin tämän maailman ulkopuolelta, ja toiseksi, että sinne ei johda tästä maailmasta mitään luonnollista tietä. Mikä on lihasta syntynyt, on lihaa; ja mikä on Hengestä syntynyt, on henki (j. 6). Tätä maailmaa hallitsee syntiinlankeemus ja sen seurauksena synnin ja kuoleman pimeys. Luonnollisen syntymänsä perusteella kaikki ihmiset, myös Nikodemos, kuuluvat tähän valtakuntaan. Päästäkseen Jumalan valtakuntaan ihminen tarvitsee uudestisyntymisen ylhäältä. Kreikan kielen a;nwqen tarkoittaa molempia, sekä ylhäältä että uudesti ja molemmat merkitykset on myös huomioitava. Suomenkielisissä Raamatuissa onkin käytetty molempia merkityksiä. Ylhäältä syntyminen on taivaasta syntymistä ja uudestisyntyminen on aivan uuteen, hengelliseen todellisuuteen syntymistä. Ylhäältä tapahtuva uudestisyntyminen on yliluonnollinen tapahtuma, jota ei voida maallisin aistein havaita. Ei ihme, että Nikodemos on aivan ymmällä Jeesuksen puhuessa uudestisyntymisestä ylhäältä Vedestä ja Hengestä syntyminen Niinpä Jeesus tarkentaa sanomalla 10

11

12 Huom! Lasku Viereisellä sivulla Todistaja-lehden tilisiirtolomake, jolla voit maksaa vuoden 2005 lehtitilauksesi.

13 Tilaa Todistaja-lehti! Voit maksaa vuoden 2005 lehtimaksusi alla olevalla tilisiirtokortilla. Kirjoita lomakkeeseen aina maksajan ja lehden saajan nimi. Lahjatilaukset laskutetaan aikaisemman käytännön mukaisesti TODISTAJA-LEHTI TODISTAJA-LEHTI Vuositilaus Kestotilaus Pohjoismaiden ulkopuolelle Lehden saaja:

14

15 Nikodemokselle, että uudestisyntyminen ylhäältä on vedestä ja Hengestä syntymistä. Samalla Jeesus antaa Nikodemoksen ymmärtää, että vedestä ja Hengestä syntyminen on salaisuus, jonka ääni kyllä kuullaan niin kuin tuulenkin ääni kuullaan. Kreikan kieli käyttää todellakin sanaa ääni fwnh,, jonka suomalaiset Raamatut kääntävät sanalla humina, koska tuulen ääntä kutsutaan Suomessa huminaksi. Tämä ääni ja sen kuuleminen tarkoittaa Jumalan sanaa ja sen kuulemista. Jumalan sana tulee syntisen ihmisen kuultavaksi sanan saarnassa. Vesi tarkoittaa tässä kasteen sakramenttia. Johanneksen evankeliumi, josta tekstimme on, ei kerro enempää kasteen kuin ehtoollisenkaan asettamisesta, mutta se kertoo silti kummankin sakramentin merkityksestä. Tämän päivän tekstimme kertoo kasteen merkityksen: Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan (j. 5). Vähän myöhemmin, kuudennessa luvussa, kerrotaan ehtoollisen merkitys: Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet (6:54). Jumalan säätämää pelastustietä Nikodemokselle neuvoessaan Jeesus viittaa vielä korpivaellustaipaleella erämaassa korotettuun myrkkykäärmeeseen, joka oli VT:n profeetallinen esikuva Jeesuksesta ristillä synniksi tehtynä syntisen pelastamiseksi (4Ms 21:9; 2Kr 5:21). Jeesuksen ja Nikodemoksen välinen keskustelu on käyty ennen Jeesuksen kuolemaa, ylösnousemusta ja taivaaseen astumista. Jeesus asetti kasteen sakramentin taivaaseen astumisensa aattohetkinä helatorstaina. Siksi Jeesuksen opetus kristillisen kasteen merkityksestä Nikodemokselle on Jeesuksen profeetallista puhetta kasteesta uudestisyntymisen ja pelastuksen välineenä ennen kasteen asettamista. Niinpä tämän päivän tekstissämme olevaa Jh 3:5:tä pidetään Tt 3:5:n ohella UT:n tärkeimpänä jakeena uudestisyntymisestä. Reformoidussa kirkossa ja sen vaikutuksesta laajemminkin, myös meidän kirkossamme, molempia Raamatun kohtia on käytetty väärin, kasteen ja Pyhän Hengen erottamiseen toisistaan ja kasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen kieltämiseen. Siksi katsomme kyseistä tekstimme jaetta vähän tarkemmin. Kertaamme Jh 3:5:n sanat: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Monet sanovat, että kasteessa lapsi syntyy vedestä ja myöhemmin ymmärtävässä iässä tapahtuvassa mahdollisessa uskoon tulemisessa hän syntyy Hengestä. Esimerkiksi Urho Muroma muotoili saman näin: vesikaste + henkikas- 15

16 te = Kristus-kaste. Hän jyrisi, että opetus, jonka mukaan uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, on Perkeleestä. Mutta katsotaanpa asiaa tarkemmin. Ensiksikin ja-sana veden ja Hengen välillä liittää veden ja Hengen mieluummin yhteen kuin erottaa ne toisistaan. Toiseksi kreikan kielessä prepositio eks (-stä; vedestä ja Hengestä) on yhteisenä sanoille vesi ja Henki. Jos Raamattu korostaisi vesi- ja henkikasteen erillisyyttä, prepositio toistettaisiin molempien sanojen yhteydessä erikseen (evx u[datoj kai. ek pneu,matoj). Kolmanneksi predikaatti-verbi syntyä on alkukielessä aoristissa. Kyseinen verbinmuoto suorastaan sinetöi vesi- ja henkikasteen ykseyden. Aoristi on nimittäin kreikankielen verbin muoto, jota käytetään ilmaisemaan hetkellistä eli punktuaalista tapahtumaa. Näin ollen vedestä ja Hengestä syntyminen eivät voi olla ajallisesti kaksi toisistaan kaukana olevaa erillistä tapahtumaa. Kasteen ja Pyhän Hengen saamisen välinen yhteys ja samanaikaisuus näkyy siitäkin, että Pyhän Hengen saamista kutsutaan Raamatussa myös Pyhällä Hengellä kastamiseksi (Mt 3:11; Apt 1:5; 1Kr 12:13), ikään kuin Pyhä Henki olisi nestettä, vaikka hänhän on persoona. Pyhän Hengen saamista kutsutaan kastamiseksi sen tähden, koska hän tulee kasteessa. 3. EPÄUSKOISET KASTETUT (3:15) Entä uskonsa menettäneet kastetut? Tosiasiahan on, että suurin osa lapsena kastetuista menettää kirkossamme lapsuuden uskonsa jo yksinomaan hengellisen ruuan ja hoidon puutteessa. Vaikka he ovat kerran pyhässä kasteessa syntyneet Jumalan lapsiksi, epäuskonsa tähden heillä ei ole enää osallisuutta Kristuksen vanhurskauteen. Pyhä Henki on paennut heistä, ja heistä on tullut hengellisesti kuolleita (Hpr 4:1-3; Apt 8:13,18-24; 2Tm 4:10). Mitä Raamattu heistä ja heidän auttamisestaan sanoo? 3.1 Ihminen uudestisyntyy vain kerran Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa kasteen saaneesta sanottaisiin, että hänen tulisi uudestisyntyä tai että häntä kehotettaisiin uudestisyntymään. Raamattu käyttää kastetun luopion paluusta Kristuksen yhteyteen johdonmukaisesti muita termejä kuin uudestisyntyminen. Se puhuu unesta heräämisestä, kuolleista nousemisesta, eloon virkoamisesta ja kadonneen löytymisestä (Ef 5:14; Rm 13:11; Lk 15:24, 32). Raamatun mukaan hengellisesti kuollut ei tarvitse uutta uudestisyntymistä, niin kuin ei fyysisesti kuollutkaan tarvitse uutta syntymistä. Molemmat tarvitsevat kuol- 16

17 leista herättämisen, edellinen hengellisen, jälkimmäinen fyysisen. Niin kuin ihminen syntyy tähän maailmaan vain kerran, samoin hän uudestisyntyy Jumalan valtakuntaankin vain kerran. Raamatussa, Tunnustuskirjoissa ja Lutherilla kasteen jälkeiset kääntymiset ja uskon uudistumiset ovat parannuksen eli syntien tunnustamisen ja ripin kautta kastelaivaan palaamista. Ystävä hyvä, kasteen liitosta luopuneen parannukseen nöyrtymättömän ihmisen tilanteen järkyttävyys on siinä, että hän hukkuu, vaikka on Jumalan lapsi, koska on Jumalan vanhurskautta ja Pyhää Henkeä vailla. Hänen tilansa ei juuri voi enää pahemmaksi tulla: Kasteessaan hän omisti kaiken nyt ei mitään. Hän oli pelastettu nyt kadotettu. Hän on hyljännyt koko Pyhän Kolminaisuuden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Kasteen armosta luopuneita ja parannukseen nöyrtymättömiä on täällä Ilmajoellakin varmaan pilvin pimein. Tilannetta pahentaa vielä se, että kirkossamme kristillinen usko korvataan nykyisin usein ihmisen luontaisella uskonnollisuudella. Kasteen armoa toistellaan ja eettisiä ohjeita annetaan kaikille kastetuille ikään kuin kaikki olisivat tallella ja hengellisesti eläviä, vaikka suurin osa heistä on hengellisesti kuolleita. Tämän seurauksena parannusta haluavat joutuvat lain tekojen tielle. Suuri enemmistö sen sijaan paatuu entistä syvemmälle jumalattomuuteen. Elävän uskon korvaamisesta ihmisen luontaisella uskonnollisuudella seuraa myös se surullinen tosiasia, että kääntymys- ja parannussaarna käy kirkossamme päivä päivältä yhä harvinaisemmaksi. Miksi saarnata parannusta, jos kaikki ovat jo matkalla taivaaseen?! Jos kirkosta on usko kuollut, tilannetta ei kuitenkaan auteta sillä, että tasapainon säilymiseksi pannaan kastekin syrjään. PÄÄTÖS Yhteenvetona voimme todeta, että Jumala on luvannut pelastaa ihmisen kasteessa, sillä vedenpaisumukseen viitaten apostoli Pietari kirjoittaa: Tuon esikuvan (vedenpaisumuksen) mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste (1Pt 3:20-21; KR-92). Kaste pelastaa sen tähden, koska Kristus on todellisesti itse läsnä armonvälineissään. Teologiassa tätä kutsutaan reaalipreesensiksi, joka on yksi luterilaisen tunnustuksen aarteista. Tämä merkitsee sitä, että kohdataksemme Kristuksen meidän ei tarvitse tehdä 2000 vuoden mittaista ajatusmatkaa Golgatalle tai yrittää kurottautua taivaaseen. Ei, vaan Kristus tulee itse armonvälineissään meidän luoksemme ja tuo kaikki Golgatan aarteet meille mukanaan. Meidän ei tarvitse matkustaa hänen luokseen, vaan hän on matkustanut ja matkustaa meidän 17

18 luoksemme. Sanassaan Kristus lähestyy meitä kaikkia, yhteisesti, yleisesti, jopa universaalisti. Kasteessa hän lähestyy meitä henkilökohtaisesti. Siinä Kristus kutsuu meidät nimeltä. Parannuksessa eli ripissä eli syntien tunnustamisessa ja synninpäästössä Kristus ottaa luopioita takaisin kasteen armoon ja kutsuu kanssaan syntien anteeksiantamisen aterialle Herran pöytään. Näin tänäänkin täällä Ilmajoella. Aamen Rovasti Matti Väisänen Kotia kaipaan 1 Kor.2:9. Kirjoitettu on; Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. On suloista saapua perille, Jumalan kaupunkiin, jälkeen ajan vaivanloisen matkan. Siellä autuaallinen silmänräpäys kestää iäisyyksien iäisyyteen, elämän kuihtumattomassa kauneudessa, siellä autuus, ilo ja riemu. Taivaan kotitiellä on Herran omalla kaipaus ja ikävöinti sinne, missä on täydellinen ilo ja riemu Karitsan edessä. Tässä on suuri salaisuus, kun kotitien me tiedämme, mutta itse koti on kaikelta inhimilliseltä havainnoinnilta salattu. Siionin kanteleen jalo runoilija huokaa tekstin mukaisesti: Oi, minkälaista lienee sitten siellä? Mit täällä ei ole silmä nähnytkään, Ei korva koskaan saanut kuulla vielä, Ei voinut aavistaa myös sydänkään. Mutta ylistys olkoon rakkaan Jeesuksen, hän tien meille raivas ja se on hänen verensä tie, jolle olemme asetetut jo lapsuutemme kasteessa. Jeesus on itse tie, kuten hän sanoo: Minä olen tie. Hän on tie kalliissa veressään ja kuolemassaan, apostoli kirjoittaa: Meillä on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään. Heb.10:19. Tällä tiellä me kasteessa autuutetut ja pyhitetyt kuljemme uskon vakain askelin ja näemme suloisia unia siitä, mikä meitä kohtaakaan, kun sinne perille saavutaan. Rakas tohtorimme, Martti Luther kirjoittaa meille näitä suloisia matkamietteitään Taivaassa ei ole enää kuolemaa, vaan iankaikkinen autuus ja elämä. Ei ole syntiä, vaan sulaa vanhurskautta ja viattomuutta, ei pelkoa eikä surua, vaan sulaa lepoa ja riemua. Siellä Jumala ja Kristus ovat kaikkien valittujen pyhiensä kanssa. Tämänlaiseen iankaikkiseen elämään me olemme kastetut. Tähän on Kristus itse 18

19 meidät kuolemallaan ja verellään lunastanut ja tämän tähden olemme me evankeliumin saaneet pelastavan uskon syntymistä varten. Näin me saamme Lutherin hoitamina ja opastamina täällä taivaan kotimatkaa tehdä. Kalliit lukijat, älkäämme päästäkö ajatuksiimme saatanan kiusatessa sitä epäilystä, etteikö Jeesus olisi sinulle taivaan helmiporttia avannut. Kun pyhä Karitsan veri virtasi ristiltä, pääsi koko maailma vapaaksi synnistä. Sinä kuulut tähän maailmaan, mihinkä siitä päästä voit. Ole onnellinen, että taivas on sinulle auki, älä anna saatanan saarnata äläkä oman järkesi, ne vievät epätoivoon. Saat tätä lukiessasi päätellä: Jeesuksen veri ja kasteeni kallis, Niissä mä kurja oon taivaaseen valmis, usko tämä ja tavataan Karitsan häissä. Kalle Jokinen Lahja vanhurskaus Matt. 5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. Tällä vuorisaarnan sanalla Jeesus riisuu kaikki omat teot ja oman vanhurskauden rakennukset maahan. Ei ole ihme, jos kirjanoppineet ja fariseukset tällaisesta puheesta närkästyivät, kun heidän lainpuolesta ahkeroiminen ja kiivailu osoitetaan riittämättömäksi taivaaseen pääsyyn. Tässä vaiheessa ei Jeesus puhu eikä selitä, mikä se paljoa suurempi vanhurskaus on, vaan jättää kuulijansa miettimään ja ehkä toivoen paljon kyselijöitä siitä, mikä on se suurempi vanhurskaus. Ei ollut nykyisen uuden Raamatun käännöksen tekijöilläkään tiedossa, minkälaisesta vanhurskaudesta tämä Jeesuksen sana ennusti, koska he käänsivät vuoden 1992 käännöksessä Matt. 5:20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Näin uudessa Raamatun käännöksessä on käännetty asiat ylösalaisin, eli Jeesuksen opetus ristiriitaiseksi. Uskon, armon ja anteeksiantamuksen opettajasta on tehty lainvanhurskauden vaatija taivaaseen pääsyn ehtona. Ellette te noudata, eikö se ole lainvaatimus ihmistekoihin. Jos ihminen siihen pystyisi, mihinkä sitten tarvittaisiin Jeesusta? Onko hän hukkaan kuollut? Tällaisia ajatuksia tulee, kun lukee uutta Raamatun 19

20 käännöstä. Mutta onneksi meillä on vielä hyvä 1938 käännös ja vielä selkeämpi Biblia, joita voimme lukea. Mikä se paljon suurempi vanhurskaus sitten on, josta Jeesus tässä puhuu aivan kuin ohimennen, koska hänen työnsä oli vielä kesken. Jeesus ennusti tässä vuorisaarnassaan siitä suuresta Golgatan päivästä, jolloin hän antoi itsensä vikauhriksi, otti pois maailman synnit ja aukaisi tien taivaaseen. Hän otti lain kirouksen pois täyttämällä lain meidän puolestamme. Se on täytetty, oli Jeesuksen viimeiset sanat ennen kuolemaansa. Sitten tuli pääsiäinen, se suuri voiton päivä, kun Jeesus nousi ylös kuolleista, synnin, kuoleman ja perkeleen vallan voittajana. Tässä se on, se paljon suurempi vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa. Meidät puetaan tähän Kristuksen vanhurskauden vaatteeseen pyhässä kasteessa, Room 3:24 Biblia. He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Armoterveisin Helge Virtanen Vanhurskaat iloitsevat Ps.68:4 Vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä. Jumalan kasvot näemme Hänen omasta sanastaan Raamatusta, kahdella tapaa. Kun pyhän, vanhurskaan Jumalan kasvoja katselemme lain valossa ja rakkauden kaksoiskäskyssä rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi : Niin Hän on kuluttava tuli ja lainrikkojaa kohtaa iankaikkinen kadotus. Jumala sanoo: Olkaat pyhät, sillä minä olen pyhä. Jumala vaatii täydellistä pyhyyttä ja puhtautta. Laista ei katoa pieninkään piirto ja joka rikkoo yhdessä kohtaa, on syypää kaikkiin ja synnin palkka on iankaikkinen kuolema. Jos sinä siitä puusta syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. Synti ja perisynti tuli koko ihmiskunnan osaksi. Olemme synneissämme kokonaan kuolleet Jumalan kuvan kadottaneena. Rakkauden kaksoiskäskyn, jonka piti olla meille elämäksi, tulikin meille kuolemaksi. Kuinka sitten vanhurskaat iloitsevat Jumalan kasvojen edessä? Jumalahan vihaa syntiä ja tuomitsee lainrikkojan, eikä Jumalan viha lakkaa ennenkuin synti on otettu pois. Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. 20

21 Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, meidän synteimme tähden on Hän hosuttu, rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Jumala itse suuressa rakkaudessaan vanhurskautti koko maailman Golgatalla täydellisellä anteeksiantamuksella ja teki Kristuksen armon veren vanhurskauden hameeksi, jonka puetti yllemme kasteessa, joka sanassa ja sakramenteissa tarjotaan uskolla omistettavaksi. Näin kasteessa meidät saatettiin osalliseksi Jeesuksen siunatusta uhrista, jonka verivirtoihin upotetaan, synnit pois pestään ja uudestisynnytetään Isän lapsiksi. Sillä kasteessa tapahtui uusisyntyminen iankaikkiseen elämään. Se on meillä nyt uskossa ja viimeisenä päivänä näkemisessä, kun ruumiskin herätetään kirkastettuna taivaan ihanuuteen. Niinkuin kasteen armolupaukset ovat niin ja amen; samoin Herran Ehtoollinen, jossa syömme ja juomme Kristuksen totisen ruumiin ja veren uskomme vahvistukseksi, jotta kasvaisimme ja iäti eläisimme Hänessä. Joka uskossa syö tätä uhri Karitsaa, syö ja juo itsensä iankaikkiseen elämään. Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamukseksi Armoa armon päälle. Tästä saat iloita. Joka nyt tällaisen Jumalan armon ja rakkauden hylkää, hänellä on osa iankaikkisessa kadotuksessa. Rakas taivaallinen Isä varjele meitä sanassasi ja sakramenteissasi, Kristuksen tuntemisessa, sillä meillä on kolme kovaa vihollista, maailma, perkele ja oma liha, jotka eivät soisi nähdä autuuttamme yksin Sinussa. Nyt olemme vanhurskaat Kristuksen ansiossa, ja kasteessa päällemme pukeneet Kristuksen ja Pyhä Henki sanan ja sakramenttien kautta kirkastanut autuutemme yksin Kristuksessa. Sitten vanhurskaat Jumalan Pojan uskossa olevat kiittävät ja ylistävät Sinua; Isä Poika Pyhä Henki, suurista armotöistäsi. Kun katselemme Isän kasvoja rakkaassa Pojassaan, loistaa siitä sanomaton rakkaus, armo ja laupeus meitä kohtaan, Jumala on meille rakas Isä Jeesuksen sovintouhrin tähden. Ei ole enää synnin tähden kuolemaa, vaan iankaikkinen elämä. Ei yhtään kirousta vaan iankaikkinen siunaus. Ei yhtään syntiä, kun Jeesus synnit otti pois kuin syntiinlankeemusta ei koskaan ollut ois, on puhdas ihmissuku, jok ainut syntinen, sun Jeesus ruumiis uhri on aikaansaanut sen. Oi ikikiitos olkoon Karitsan Katselkaamme Jumalan kasvoja rakkaassa Pojassaan, niin näemme lepytetyn Isän kasvot täynnä armoa ja rakkautta ja omistakaamme se valtakunta, joka on valmistettu Jeesuksessa ennenkuin maailman perustus laskettu oli. Amen Tapio Niemistö 21

22 Vapauteen! Toivoisin, että mahdollisimman moni nuori ihminen lukisi tämän. Erittäinkin teille, uskovaisten vanhempien lapset. Haluaisin tässä sydämiinne kätkeä joitakin sanoja. Olet varmaan monta kertaa katkerana ajatellut kohtaloasi uskovaisten lapsena. Olet ehkä katkera sen ivan ja pilkan tähden, jota saat osaksesi. Ja vain sen tähden, että isäsi tai äitisi, tai kenties molemmat, eroavat maailman suuresta joukosta joka tavalla. Olet katsellut asiaa omalta näkökannaltasi, mutta koetapa nyt katsella kerran asiaa vanhempiesi kannalta. Etkö luule, että heidän sydämessään asuu ainainen huoli ja murhe sinun tähtesi. He näkevät, sinä et näe! Juokset sokeana turmiotasi kohti. He kuulevat, sinä et kuule sitä kohinaa tulijärvestä, vaivan maasta. Et usko; luulet valheeksi ja sillä lohdutat rauhatonta tuntoasi. Mutta tuli ei siitä sammu! Sen tulen sammuttamiseen tarvitaan toinen voima ja se on uskovilla vanhemmillasi. He ovat Jeesuksen Jumalan Pojan viattoman sovintoveren turvissa, siksi kadotus turhaan ammottaa kitaansa heidän kohdallaan. Mutta sinä olet menossa sinne. Pidät muutaman vuosikymmenen ilot parempina sinulle sopivina, kuin sen taivaan, mihin isäsi ja äitisi kilvoitellen kulkevat. Äitisi koettaa ehkä repiä pois sielunvihollisen verkkoa ympäriltäsi. Sinä luulet tulevasi kahledituksi, sidotuksi, kun isäsi pyhän sanan kautta koettaa avata silmäsi. Luulet olevasi vapaa ja teet katkeraa vastarintaa ja sielunvihollinen on hyvillään, kun sinä kiristät omia siteitäsi. Yön hiljaisuudessa, päivän puuhista uupuneet vanhempasi, tekevät työtä. He käyvät katkeraa kamppailua lapsestaan. Yöt päivät he huutavat Isälle sinusta. Sinä kovenet, sydämesi paatuu. Heidän huutonsa myös kovenee Jumalan puoleen, ne huudot tulevat kyyneleitten kanssa tuskaisesta sydämestä. Tulevat silloinkin, kun sinä olet juuri tanssisalissa, synnin polkuja tallaat yösydännä! Älä, rakas ystävä, valvota isääsi ja äitiäsi! Olet monien, monien rukousten lapsi. Jos vanhempasi ovat jo haudan povessa, niin sieltäkin he puhuvat. Puhuvat sydämessäsi. Etkö kuule kolkutusta, etkö kuule hellää säveltä? Ihana osa on sillä, jolla on uskovat vanhemmat. Kymmeniä vuosia haudoissaankin maanneina he vielä puhuvat. Ehkä sinut viedään samaan hautausmaahan kuin isäsi ja äitisi. Sieltä nouset sen suuren päivän aamuna. Voi, jos sinä nouset kadotusta varten vanhempaisi viereltä, jotka valoa säteilevinä nousevat Herraansa vastaan. Ja sinä joudut 22

23 menemään vastaan omaa herraasi, jota täällä palvelit. Näin käy monen. Tämä ei ole unelmaa. Kuule! Pientä on maailman iva ja pilkka! Pientä sen ilon, todellisen ilon rinnalla, jonka saat tuntea jo täällä, kun avaat korvasi ja kätket sydämeesi sanan Jeesuksesta. Älä paaduta sydäntäsi! Älä sulje korviasi! Älä vaijenna Jumalan ääntä tunnossasi! Palaja kotiisi, sinä tuhlaajalapsi! Voi, kunpa saisit maistaa Herran suloisuutta! Suuret ovat muutokset taivaassa ja maassa, kun Jeesusta alat Herraksesi tunnustaa. Taivaassa on suuri ilo jokaisesta syntisestä, joka palajaa pahoilta teiltänsä. Isäsi ja äitisi silmät loistavat ilosta. Monta kyyneltä he ovat tähtesi vuodattaneet, nyt tulee vanhusten silmiin ilon kyynel. Kiitos nousee heidän sydämistään korkeuksiin. Sinäkö yksin jäisit surulliseksi? Ei, ei, vaan sinullepa se suurin ilo koittaakin. Tunnossasi on rauha, koska syntisi ovat anteeksi annettu. Ilo Herrassa on väkevyytesi. Tässä väkevyydessä sinä naurat pilkkaavaa maailmaa. Ihmettelet myös itseäsi: olenpa ollut sokea ja tyhmä kun olen koko ajan taistellut omaa onneani vastaan. Niin kiitos nousee Isälle myös siitä, että Hän on antanut sinulle uskovaiset vanhemmat. Et häpeä heitä enää, vaan laulat heidän kanssaan: Rakas Jeesus, sä anteeksi annoit Epäuskoni, harhani nuo, ja sä niin minut niskurin kannoit Pyhän, kallihin ristisi luo. Sitten näin, miten syntini sulle verikuoleman kauhean toi. Ja mä näin: siten kuolosi mulle, Elon armosta, lahjaksi soi. R. K. (Todistaja 1951) Olkoon vielä sanottuna, että perkele on pannut maailman täyteen henkiä jotka saarnaavat tuulesta ja Hengestä, mutta ilman Mooseksen sauvaa, jättäen syrjään pyhän raamatun. Varotan siis vakavasti teitä tarkkaan olemaan varuillanne, sillä pahoin pelkään että kiittämättömyytemme tähden meiltä jälleen katoaa Jumalan sana. Tuuli ei merta jaa, ellei siihen sauvalla lyödä. Jumala ei sinua valaise ilman jumalallista sanaansa. Luther (Autuuden lähteillä) 23

24 Alli Meriläinen 90 vuotta Halsualla täytti Alli Meriläinen 90 vuotta. Todistajaseura onnittelee Allia vuosipäivän johdosta ja toivottaa hänen vanhuuden päiviinsä Jumalan siunausta. Jeesus sanoi opetuslapsillensa: Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti Matt.28:20. Todistajaseura Jumala ei kellekään muutoin Henkeänsä ja armoansa anna kuin ulkonaisen ja edelläkäyvän sanan kautta ja kanssa. Sen tähden tulee meidän lujasti pitää siitä kiinni, ettei Jumala muutoin tahdo kanssamme asioida kuin äänellisen sanan ja sakramenttien kautta, ja että, mitä ikinä sanatta ja sakramentitta hengeksi kehutaan se on itse perkele. T.K. Toimitus Päätoimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänk. 39 B 22, Vaasa. P Toimituskunta: Esko Niemistö, Ilkka Viitala ja Tapio Niemistö Kasetit: Helge Virtanen, Ylistaro. Puh Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Toimiston postiosoite: PL 170, Vaasa Todistajaseuran pj: Alpo Ahola, Saarentie 7, Ritola. Puh Sihteeri: Kari Niemistö, Kiislank. 1, Vaasa. Lehtitilaukset, kirjatilaukset ja rahastonhoito: Kari Niemistö, Kiislank. 1, Vaasa. Puh Postisiirtotilien n:t Todistaja: Ev.lut. Todistajaseura: Lehti ilmestyy Evankelisluterilaisen Todistajaseuran toimesta kerran kuussa ja maksaa 25 vuosikerta kotimaahan ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 28. Kestotilaus 22. ISSN Art-Print Oy