Ke klo 19 Tampere-talon Iso sali. ENGELBERT HUMPERDINCK ( ) Hannu ja Kerttu

Transkriptio

1 Ke klo 19 Tampere-talon Iso sali ENGELBERT HUMPERDINCK ( ) Hannu ja Kerttu TAMPERE FILHARMONIA Jonas Rannila, kapellimestari Rooleissa Essi Luttinen, mezzosopraano Hannu Kaisa Ranta, sopraano Kerttu Heikki Kilpeläinen, baritoni Isä Päivi Pylvänäinen, sopraano Äiti / Noita Linda Urbanski, sopraano Kastekeiju / Nukkumatti Tampereen Oopperan lapsikuoro, valmennus Jouni Rissanen Laulutekstin suomenkielinen käännös Jussi Törnwall Lisäykset ja täydennykset laulutekstiin Auli Särkiö-Pitkänen Konsertin kuvitus Timo Saari Valot Jussi Kamunen / Tampere-talo Äänitekniikka Maija Äikäs, Edvin Nurmela / Tampere-talo Kuvatekniikka Roosa Lehtonen, Antti Tuomivaara / Tampere-talo Tekstitys Laura Vierimaa Konsertissa on väliaika noin 50 minuutin kohdalla. Esitys päättyy noin klo Konsertin valokuvaus, videointi ja muu tallentaminen on kielletty. Suljethan matkapuhelimesi konsertin ajaksi, kiitos.

2 Illan kokoonpano I-viulu Maria Itkonen 3. konserttimestari Lotta Laaksonen***tp. Lea Antola Raimo Hannikainen Siri Heinonen István Szalay Kati Tuominen-Heroja Martti Wiklund Elias Lassfolk tp. Nuppu Komsi tp. II-viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Pirjo Tulisalmi Silva Koskela tp. Alttoviulu György Balázs* Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Lauri Savolainen Hajnalka Standi-Pulakka Anni Tiainen-Hammo Sello Joona Pulkkinen soolosellisti Barbara Mussafia*tp. Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Hanna Kilpinen tp. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Joni Armio**tp. Pentti Huhtinen Rozaliya Pazvantova tp. Huilu Alexis Roman* tp. Malla Vivolin ** Nina Johnson*** Oboe Cristian Moré Coloma* Heikki Pöyhönen *** Klarinetti Mark Reding** Janne Pesonen*** Reetta Näätänen Fagotti Aleksei Dmitriev* Marcin Wosinski***tp. Käyrätorvi Jouni Suuronen** Pauliina Koskela*** Ismo Ponkala Timo Ruskeepää Trumpetti Aki Välimäki*** Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen* Vygantas Silinskas** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Timpani Tiina Laukkanen* Péter Fodor *** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harri Lehtinen tp. Harppu Kirsti Vartiainen * äänenjohtaja * vuorotteleva äänenjohtaja ** varaäänenjohtaja *** tilapäinen tp. 4

3 JONAS RANNILA Kapellimestari-kuoronjohtaja JONAS RANNILA on Opera BOXin musiikillinen johtaja, Helsingin filharmonisen kuoron ja mieskuoro Manifestumin taiteellinen johtaja sekä Kuninkaantien muusikoiden kapellimestari. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna Kuluvana vuonna Rannila on johtanut useita oopperaproduktioita: Brittenin Lucretian raiskaus ja Verdin Don Carlos Aleksanterin teatterissa, Kantelisen Mannerheim Ilmajoen musiikkijuhlilla sekä Bernsteinin Candide Helsingin Savoy-teatterissa. Lisäksi hän on työskennellyt Savonlinnan oopperajuhlilla ja Tampereen Oopperassa apulaiskapellimestarina. Rannila on täydentänyt orkesterin- ja kuoronjohdon opintojaan Leipzigissa sekä tutkinut oopperateoksia Rooman Villa Lantessa. Rannilan laaja-alaista musiikinopiskelua ovat tukeneet myös pianon-, oboen- ja alttoviulunsoitto sekä tausta Cantores Minores -poikakuorossa. Jonas Rannila debytoi kaudella usean eri suomalaisen orkesterin kapellimestarina. 5

4 ESSI LUTTINEN Mezzosopraano ESSI LUTTINEN valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2005 Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta. Luttisen laaja ohjelmisto ulottuu varhaisesta barokista nykymusiikkiin. Hän on esiintynyt useimpien kotimaisten orkestereiden solistina ja vieraillut kotimaisilla ja ulkomaisilla festivaaleilla. Oopperatehtävissä Luttinen on laulanut muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, London Handel Festivalilla sekä Bergen Nasjonale Operassa. Essi Luttinen on Taidekeskus Salmelan Merikanto -laulukilpailun voittaja vuodelta 2005, ja hänelle on myönnetty Karita Mattila -palkinto. Luttinen on kantaesittänyt paljon modernia oopperaohjelmistoa ja ollut mukana kokeellisissa uuden oopperan produktioissa. Hän toimii Ooppera Skaalan sekä Paraisilla sijaitsevan Qvidjan linnan musiikkitapahtumien taiteellisena johtajana. KAISA RANTA Monipuolinen ja muuntautumiskykyinen sopraano KAISA RANTA valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta keväällä Hän tehnyt monipuolisia näyttämötöitä musiikkiteatteri-, musikaali-, operetti- ja oopperaproduktioissa. Suomen Kansallisoopperassa hän debytoi vuonna 2006 Mozartin Zaïde-oopperan nimiroolissa ja on sittemmin vieraillut talossa säännöllisesti. Kaisa Ranta on laulanut Radion Sinfoniaorkesterin lisäksi useiden suomalaisten orkestereiden ja kuorojen solistina. Hänen laulamistaan kantaesityksistä mainittakoon Uljas Pulkkiksen Neito (2008) sekä Paavo Heinisen Kaukametsä ja Musta Kehtolaulu (2013). 6

5 HEIKKI KILPELÄINEN Ennen keskittymistään laulu-uraan baritoni HEIKKI KILPELÄINEN valmistui diplomi-insinööriksi Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta. Sen jälkeen hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa, josta valmistui musiikin maisteriksi ja täydensi opintojaan Zürichin kansainvälisessä oopperastudiossa. Kilpeläinen on tehnyt mittavan uran etupäässä saksalaisissa oopperataloissa. Hän oli kiinnitettynä Bremenin ( ), Bonnin ( ), Düsseldorfin ( ) ja Mainzin ( ) oopperoiden solistikuntiin, minkä lisäksi hän on laulanut vierailevana solistina Zürichin, Geneven, Hannoverin, Stuttgartin ja Frankfurtin oopperoissa sekä Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Kilpeläisen ohjelmistossa on n. 70 näyttämöroolia, joiden joukossa useita keskeisiä päärooleja. Sibeliuksen Kullervo-sinfonian baritonisolistina hän vieraili syyskuussa Tukholman filharmonikoiden konsertissa kapellimestari Sakari Oramon johdolla. PÄIVI PYLVÄNÄINEN Savonlinnalaislähtöinen sopraano PÄIVI PYLVÄNÄINEN aloitti muusikonuransa viulistina, mutta päätyi myöhemmin opiskelemaan laulua ensin Pirkanmaan ammattikorkeakouluun teatterimusiikin ja musiikindraaman koulutusohjelmaan sitten Kuopion musiikki- ja tanssiakatemiaan ja lopulta Sibelius-Akatemian oopperakoulutusohjelmaan. Hän on esiintynyt mm. Jyväskylä Sinfonian, Saimaa Sinfoniettan, Savonlinnan Orkesterin ja Varusmiessoittokunnan solistina. Nimirooli Ilkka Kuusiston Aino Ackté -oopperassa sekä Levolle laskeun, Luojani -kirkkokonserttikiertue ovat tuoneet hänelle runsaasti kiitosta. Kesällä 2019 Pylvänäinen nähdään Savonlinnan Oopperajuhlilla Sevillan parturin Bertan roolissa. 7

6 LINDA URBAŃSKI LINDA URBAŃSKI on koulutukseltaan biotekniikan diplomi-insinööri, joka valmistelee parhaillaan tohtorin väitöskirjaa Tampereen yliopiston Lääketieteen ja biotieteiden yksikössä. Klassista laulua hän on opiskellut Pirkanmaan musiikkiopistossa ja täydentänyt opintojaan useilla mestarikursseilla ja Viron Musiikki- ja teatteriakatemiassa. Linda Urbański on laulanut Tampere Filharmonian, PMO:n barokkiorkesterin ja useiden kuorojen konserteissa solistina. Vuodesta 2016 Linda Urbański on laulanut Tampereen Oopperan kuorossa. TAMPEREEN OOPPERAN LAPSIKUORO, valm. Jouni Rissanen TAMPEREEN OOPPERAN LAPSIKUO- ROSSA on 30 iältään 8-16-vuotiasta laulajaa, joista monella on jo runsaasti esiintymiskokemusta erilaisista musiikki teatteri- ja konserttiproduktioista. Koelauluilla kuoroon valittu ryhmä on harjoitellut yhdessä syksystä 2017 alkaen. Kuoron kaikki pojat ovat Pirkanpoikien laulajia. Molempia kuoroja valmentaa JOUNI RISSANEN. Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2011 valmistunut Rissanen opiskeli pääaineensa musiikkikasvatuksen lisäksi kuoron- ja yhtyeenjohtoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa, josta valmistui musiikki pedagogiksi vuonna Hän on toiminut Poikakuoron Pirkanpoikien päätoimisena taiteellisena johtajana vuodesta 2011 lähtien. Jouni Rissanen on tehnyt yhteistyötä mm. mm. Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin, Tampere Filharmonian ja Tampereen Filharmonisen Kuoron kanssa sekä toiminut kuoronjohdon tuntiopettajana Tampereen Ammattikorkeakoulussa. 8

7 TAMPEREEN OOPPERAN LAPSIKUORO SOPRAANO Aatsinki Aapo Aatsinki Iivo Ahlqvist Minttu Jauhiainen Ukko Kotilainen Emilia Kuoppala Kerttu Lesonen Siiri Niinimaa Mirella Pesä Piita Rautalin Kristian Salonen Lotta Strömmer Alisa Turriago Ilona Yli-Jokipii Samuel Ylinen Emilia ALTTO Leinonen Elsa Katanandov Andrey Kotilainen Konsta Kytöharju Susanna Leikin Georgy Maijala Theo Mattila Helmi Multimäki Mai Niinimaa Marianna Oksala Iiris Perälä Endia Petäjä Pessi Sipilä Ella Vuolli Elmiina Ylönen Alva JOHTAJA: Jouni Rissanen Suvi Leinonen 9

8 ENGELBERT HUMPERDINCK ( ): Hannu ja Kerttu (1893) SATU AIKUISILLE JA LAPSILLE Ooppera Hannu ja Kerttu perustuu saksalaiseen kansansatuun, jonka tiedemiesveljekset Jakob ja Wilhelm Grimm julkaisivat ensimmäisessä aikuisten satukokoelmassaan vuonna Veljekset olivat oikeus- ja kielitieteilijöitä, mikä ei olekaan hassumpi yhdistelmä, sillä oikeustiedehän on etupäässä kielellä saivartelua. Ja mikäpä sopisi oikeus- ja kielitieteilijöille paremmin kuin satujen maailma, jossa paha saa aina palkkansa. Grimmin satuja on kuvattu synkiksi, julmiksi ja väkivaltaisiksi, ja vasta Walt Disney sokeroi ne lapsille sopiviksi. Mutta itse asiassa kansa oli paljon kauheampaa kuin uskallamme kuvitella, sillä myös Jakob ja Wilhelm Grimm näkivät paljon vaivaa kaunistellakseen kansan tarinoita edes jotenkuten painokelpoisiksi ja moraaliltaan 1800-luvun porvarille sopivaksi. Suuri kasvava keskiluokka luki Grimmin ja muiden satuja, koska ne tarjosivat kirkon tarjoamalle moraalikäsitykselle ja ihmiskuvalle vaihtoehtoisia näkökulmia. Monet asiat käsitellään saduissa symbolisesti. Kun prinsessa haukkaa omenaa tai koskettaa värttinää ja vaipuu uneen, josta vain prinssin suudelma hänet herättää, kyse on tytön kasvamisesta naiseksi seksuaalisuuden heräämisestä, josta kirkko niin taitavasti vaikenee. Hannun ja Kertunkin tarina on kasvukertomus, mutta seksuaalisuuden voimme heidän kohdallaan toistaiseksi sivuuttaa. Grimmin veljesten sadussa Hannulla ja Kertulla on ilkeä äitipuoli, mutta kansan suussa lasten oma äiti myy nälissään lapset eniten maksavalle noidalle paisteiksi. Oopperassa ei ole äitipuolta, ei myöskään lapsiaan myyvää äitiä, sillä loppu on onnellinen. KOTITEATTERISTA OOPPERAN NÄYTTÄMÖLLE Engelbert Humperdinck sävelsi Hannun ja Kertun moneen kertaan. Humperdinckin sisarella oli kaksi 10

9 tytärtä, Isolde ja Gudrun, jotka jumaloivat eno Entepentiään, kuten he Engelbertiä kutsuivat. Oli toinenkin jumaloitu eno, Max, joka oli taitava nukketeatteritaiteilija ajan muodin mukaisesti. Max rakensi siskontytöille oman nukketeatterin, juuri sellaisen, joka kapteeni von Trappin perheessäkin on elokuvassa Sound of Music. Tyttärien äiti, tohtorinna Adelheid Wette, rakasti kansansatuja ja kirjoitti Grimmin veljesten kertomuksista nukketeatteriesityksiksi sopivia kotiversioita veljilleen ja tyttärilleen. Koska Entepent-eno oli niin taitava muusikko, hän kirjoitti esityksiin aina pari laulua. Adelheid Wette oli aivan erityisen ihastunut satuun Hannu ja Kerttu, kenties siksi, että se tarjosi pääroolit kahdelle lapselle. Siitä syntyi kotikäyttöön versio numero yksi, johon Humperdinck sommitteli muutaman sovituksen kansanlauluista sisarentyttärille laulettaviksi. Sitten säveltäjän sisaressa heräsi kunnianhimoinen ajatus tehdä Hannusta ja Kertusta oikea Singspiel, toisin sanoen laulunäytelmä, jota saksalaiset pitivät omana keksintönään ja varteenotettavana haastajana italialaiselle oopperalle. Sanaa Singspiel ei voi koskaan kääntää millekään muulle kielelle samasta urdeutsch-syystä kuin sana lied on kaikilla kielillä lied. Ja näin syntyi toinen versio Hannusta ja Kertusta, onnellisesti päättyvä näytelmä ja sen seassa 16 helpohkoa laulua laulajille ja pianolle. Tätä versiota Humperdinck rohkeni vilauttaa Richard Wagnerin vaimolle Cosimalle, joka kannusti oppipoikaa tekemään vaatimattomasta laulunäytelmästä oikean, läpisävelletyn oopperan suurine orkesterivälisoittoineen setä Wagnerin tyyliin. Ja niin syntyi versio numero kolme, se, jota Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa yhä esitetään joka joulu kaikissa itseään kunnioittavissa oopperataloissa. Tarina sinänsä ei liity jouluun millään tavalla, mutta oopperan kantaesitys oli 23. joulukuuta 1893 Weimarin 11

10 oopperassa, ja tästä syntyi perinne ottaa ohjelmistoon joka joulu sadistinen kokoperheen lapsenpaisto-ooppera. Kantaesityksen johti Richard Strauss, ja seuraavana vuonna siihen tarttui Gustav Mahler. Humperdinckin saksalaiseen kansansatuun perustuva, kansalaulujen maailmaan sijoittuva wagneriaaninen ooppera nähtiin kansallisromanttisen hyökyaallon kukkeimpana kuohuna, ja merkkihenkilöt lausuivat kilvan ylistyksiä tästä teoksesta. Kuuluisin on Straussin kommentti: Todella, tämä on aito mestariteos. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi innostuin jostain sävellyksestä niin kuin tästä. Sydäntä lämmittävää huumoria, yksinkertaisuudessaan hurmaavia melodioita, hienostunutta orkesterin käyttöä, triumfi kaiken kaikkiaan! Rakas ystäväni, olet suuri mestari.

11 Oopperan monivaiheinen syntyhistoria selittää sen, että läpisävelletystä luonteestaan huolimatta se koostuu irrallisista numeroista. Alun perin lasten laulettaviksi tarkoitetut melodiat ovat säilyneet yksinkertaisina eivätkä ne vaadi oopperalaulajan tekniikkaa ja äänenmuodostusta. Nämä Hannun ja Kertun selkeät laulunumerot on orkestroitu kevyesti, vaikka muuten Humperdinck käyttää paksua palettia orkesterissa ja ottaa kaiken irti siitä, että lasten rooleissa on koulutetut oopperalaulajat. Usein kuultu pianoversio oopperasta on vain kalpea aavistus lopullisesta, niin tärkeäksi orkesteri nousee tarinan kerronnassa. OLIPA KERRAN KÖYHÄ PERHE Oopperan alussa Hannu ja Kerttu ovat yksin kotona. Isä on töissä ja äiti jossain, emme itse asiassa tiedä, minne äiti on mennyt, mutta varmasti hänelläkin on tärkeitä asioita kaupungilla. Pimeässä kotipirtissä Timo Saari

12 lapset tekevät arkipuhteita, Kerttu kutoo sukkaa ja Hannun pitäisi valmistaa risuista luutia isälle myytäviksi, sillä lasten isä on yksityisyrittäjä. Lapset laulavat laulua, joka ei ole Humperdinckin säveltämä, vaan saksalainen kansansävelmä ja sellaiseksi melko tyypillinen: siinä on tanssahtava tasarytmi, ja yksinkertainen melodia kulkee suppealla alueella virren tapaan tai Papagenon aarian tyyliin Mozartin Taikahuilussa. Humperdinck käyttää taitavasti kansansävelmää, joka on oopperan tunnetuin teema ja kasvaa johtoaiheen mittoihin toistuessaan läpi teoksen niin, että yhdistämme sen Hannu ja Kerttuun. Jo sen sisäänajo orkesterissa on hieno: vähitellen, puhaltimien kasvavana viestinä meille avautuu tuttu sävelmä ja sen myötä oikea tunnelma. Hannu ja Kerttu on kasvatettu sukupuolisidonnaisesti niin, että tyttö on kiltti ja kuuliainen, poika vallaton ja rohkea rajojensa koettelija. Lapsilla on nälkä. Perhe on köyhä, sillä isän villasukka- ja luutabisnes ei ole lähtenyt lentoon. Alkupääoma on syöty ja kassavirta tyrehtynyt. Varakas lehmän omistava naapuri on lahjoittanut perheelle kannullisen maitoa, ja se himottaa Hannua. Kerttu muistuttaa, että isä on käskenyt vain rukoilla nälän yllättäessä, mutta Hannu ei tottele vaan nuolaisee sormellisen kermaa. Saadakseen veljen ajatukset pois tuhmuuksista Kerttu opettaa tämän tanssimaan. Uupunut äiti tulee kotiin kesken lasten tanssileikin ja suuttuu, koska lapset eivät tee työtä. Äiti raivoaa ympäri pientä pimeää mökkiä ja kaataa suutuspäissään maitokannun. Perheen ateria on lattialla ja se on äidin syy. Ja kuinka hän reagoi? Suuttuu vielä enemmän lapsille ja ajaa Hannun ja Kertun metsään poimimaan marjoja, jotta perheellä olisi jotain syötävää. 14

13 Koittaa äidin oma hetki. Hän on epätoivoinen, ahdistunut, nälkäinen ja niin väsynyt, että nukahtaa kesken oma aariansa pöydän kulmalle. Ja pankaapa merkille, miten orkesterissa kiertää molliversio lasten iloisesta kansanlaulusta. Pian alkaa kuulua lasten isän ääni. Isä on loistavalla tuulella, laulelee kansanlaulun tapaan, kaappaa vaimonsa iloiseen tanssiin ja moiskauttaa tätä poskelle, mistä vaimo tietysti hermostuu, sillä tällainen käytös ei tiedä hyvää. Hyvä tavaton, onko mies humalassa? Hiprakkaiseen riemuun on syynsä: uuttera luutakauppias on osunut markkinarakoon, kun kaikki kylän rouvat ostivat luutia päästäkseen tekemään syyssiivousta. Perheellä on kerrankin ruokaa, on voita ja laardia, jauhoja, makkaroita, 14 kananmunaa, papuja ja sipulia ja kahvia! Isä laulaa kuin laulaisi kansanlaulua, mutta hänen reipas ja yksinkertainen melodiansa on Humperdinckin oma sävellys. Hannu ja Kerttu oopperan nerokkuutta onkin sen, miten säveltäjä sulautuu täydellisesti kansanlaulujen maailmaan, tekee oikeista kansanlauluista oopperan johtoaiheita ja keksii päästään melodioita, joita kokenutkin folkloristi voisi erehtyä luulemaan aidoiksi. Säveltäjä muovaa samalla tavalla kansanlaulut kuin sen sadutkin yhtenäiseksi oopperan maailmaksi, joka ei ole kovin kaukana Richard Wagnerista. WAGNERIN VAIKUTUS Humperdinck oli nuoresta pitäen suuri Wagnerin ihailija. Hän kuuli poikasena Kölnissä, kun Wagner johti omia teoksiaan ja meni konsertista aivan sekaisin. Joitain vuosia myöhemmin sattuma heitti hänet apurahan turvin Napoliin, jossa Wagner taisteli juhlamusiikkiteoksensa Parsifal kimpussa. Wagner ihastui nuoreen mieheen, joka näin objektiivisesti ja asiantuntevasti jumaloi häntä, ja pani Humperdinckin kirjoittamaan puhtaaksi partituu- 15

14 riaan ja opettamaan kontrapunktia pojalleen Siegfriedille. Pojasta ei tullut koskaan säveltäjää, mutta siitä voimme kiittää enemmän isää kuin kontrapunktin opettajaa. Humperdinck on jopa kertonut saaneensa säveltää Parsifaliin pieniä osuuksia orkesterin välisoitoiksi, mikä ei liene totta. Mutta Parsifalin välisoittojen merkitys tarinan siirtymämusiikkina juurtui Humperdinckiin. Tällaisessa ns. transformaatiokohtauksessa aika ja paikka, vähintäänkin kulissit, muuttuvat näyttämöllä samaan aikaan, kun orkesteri vie musiikillaan tilanteen ja tunnelman aivan toiseksi. Tällainen siirtymäkohtaus on Humperdinckin Hannun ja Kertun kolmannessa kohtauksessa, kun lapset heräävät metsässä. Sumu hälvenee ja heidän eteensä alkaa hahmottua käsittämätön näky, melkein kuin Montsalvatin linna Parsifalin tietämättömien aistien ulottuville, nimittäin piparkakkkutalo. Mutta sitä ennen, toisessa kohtauksessa lapsilla on metsässä hauskaa. He keräävät mansikoita, tekevät kukkaseppeleen ja ihastelevat käkeä. Viattomasta käen kukunnasta alkaa suurenmoinen oopperakohtaus, joka vyöryy yhä dramaattisemmaksi. Lapset ovat eksyneet, hämärä nousee ja pelko kasvaa, vaikka käki ensin herätti tunteen jostain tutusta ja turvallisesta. Kohtaus on täyttä musiikkidraamaa, eivätkä siinä lapsilaulajat enää pärjäisi, vaan tarvitaan oikea sopraano ja oikea mezzosopraano. Lasten kauhunsekainen pelko talttuu vasta, kun mukaan tulee muista saduista lainattu hahmo, Nukkumatti. Hän rauhoittaa lapset uneen sammalmättäälle. Ennen nukahtamista Hannu ja Kerttu muistavat iltarukouksensa, joka on yksi oopperan kauneimpia kohtia. Humperdinck rakentaa yksinkertaisuudesta ja viattomuudesta jotain autuaan ylevää, emmekä voi olla ajattelematta hänen takanaan lempeästi hymyilevää Richard Wagneria. Lasten rukous kasvaa lopulta yli viiden minuutin 16

15 orkesterifinaaliksi, Hannun ja Kertun yhteiseksi uneksi, johon Humperdinckin sisko kirjoitti neljäntoista suojelusenkelin pantomiimikohtauksen. Pantomiimi oli myös 1800-luvun villityksiä siinä missä nukketeatteri ja melodraamakin. Humperdinck innostui molemmista ja sävelsi Hannun ja Kertun jälkeen useita rohkean kokeellisia musiikkinäyttämöteoksia, jotka ovat huuhtoutuneet kuriositeettien kaatopaikalle, koska niin laajamuotoiset pantomiimit kuin melodraamat eivät sittenkään olleet draaman keinoina kovin kantavia keksintöjä. NOITA KUIN VALKYYRIA Kolmannessa kohtauksessa kastekeiju herättää nukkuvat lapset ihmeelliseen metsään, jonne on ilmestynyt siirtymämusiikin aikana piparkakkutalo. Metsässä on tietysti muutakin kuin makeisilla kuorrutettu mökki, joka sekin on vain lasten hallusinaatio, näitä turhanpäiväisiä haaveita paremmasta älypuhelimesta, uudesta pelikonsolista, ainaisesta karkkipäivästä ja kuudennestatoista pehmolelusta. Tässä metsässä on noita. Ilman noitaa satu ei olisi tehnyt selväksi 1800-luvun porvarille, että maailmassa on aina pahuutta, petollista ahneutta ja jopa ilkeyttä, ja siksi ihmisen on oltava varuillaan. Humperdinckin noita ratsastaa luudallaan ympäriinsä siihen malliin, että hän lienee Wagnerin Valkyyrioiden kummitäti, serkku tai isoäiti. Noidan teema aloittaa oopperan kolmannen kohtauksen, ja siitä siirrytään suoraan Hannun ja Kertun maailmaan, kun mahtipontisen ratsastuksen jälkeen soi tutun kansanlauluteeman muunnelma. Lasten herättyä kuullaan oopperan toinen aito kansansävelmä. Kuten oopperan alussa, myös tässä kansanlaulu on Kertun itsehoitoterapiaa: hän yrittää laulamalla rauhoittaa itseään ja veljeään kaiken oudon keskellä. Tällä kertaa Humperdinck säilyttää laulun alkuperäisessä, yksinkertaisessa muodossaan. Pikkutyttöä esittävä sopraano saa suoriutua tehtävästään lähes yksin, ilman orkesterin tukea. 17

16 Noita on likinäköinen ja harrastaa leipomista. Mieluiten hän leipoo pulleista lapsista piparkakkuja aidanseipäiksi, mikä on aavistuksen ristiriitaista. Nimittäin noita selittää syövänsä lapsia. Mikä ihmeen prosessi on sellainen, jossa lapsi ensin paistetaan, sitten syödään ja sen jälkeen läntätään pihalle piparkakuksi? Järkevin selitys lienee se, että noita vain syö lapsia ja lopussa tapahtuva ihmepelastuminen on säveltäjän sisaren Adelheid Wetten keksintöä, sillä hän ei voinut pakottaa omia lapsiaan esittämään niin julmaa tarinaa kuin Grimmin veljesten alkuperäinen aikuisviihde olisi ollut. Nykyajan lapsia noita lähinnä naurattaa. Roolia voi esittää mezzosopraano tai tenori, ja useimmissa ohjauksissa hahmo on tarinan koomikko. Noita lähestyy Hannua ja Kerttua kuin suuri hyväntekijä ja lasten paras ystävä, ja mitäpä muuta teemaa hän kuljettaisi houkuttelussaan kuin alussa kuultua viatonta kansanlaulua. Suklaalla, kakuilla, marsipaanilla, lakulla, kermavaahdolla, hyytelöillä, riisivanukkaalla, viikunoilla, manteleilla ja taateleilla noita houkuttelee nälkäiset lapset taloonsa. Hannun mielestä noita on kammottava, Kerttua epäilyttää hänen maireutensa. Kun lepertely ei näihin itsepäisiin pentuihin tehoa, noita turvautuu hypnoosiin. Kohtaus on musiikillisesti riemastuttava. Lastenlorun tyyliin noita laskettelee numeroita, höpöttelee puuta heinää ja partituurin mukaan lentelee ympäriinsä piparkakkutalossaan. ONNELLINEN LOPPU Piparkakkutalo symboloi sadussa epävarmaa tulevaisuutta, sitä, joka välkkyy heräävän nuoren mielessä houkuttelevana mutta pelottavana. Muita Hannun ja Kertun aiheita ovat hylkääminen, koettelemusten myötä kasvaminen sekä pelastuminen, joka edellyttää älykkyyttä ja rohkeutta, joskus myös pieniä ihmeitä. Valtava, vaikeasti hahmotettava metsä edustaa kaikkea sitä, mikä lasta kodin ulkopuolella odottaa. Sen vastapainona toinen talo, 18

17 köyhä kotimökki, kuvaa siinä asuvan jääkaappiyhdyskunnan ihmissuhteita, jotka eivät toimi ilman perusturvaa. Humperdinckin näennäisesti yksinkertainen kansanlaulumusiikki on täynnä piilo-oveluuksia. Johtoaiheiden lisäksi hän käyttää Wagnerin tyyliin kromatiikkaa ja erikoisia harmonioita, mutta suorastaan omaperäiseksi voi kutsua hänen rytminkäyttöään. Usein nimenomaan rytmit ovat Humperdinckin johtoaiheita, eivät niinkään melodiat. Kattavana ajatuksena ovat erilaiset tanssit, joiden rytmeistä saadaan näennäistä iloisuutta, vaikka kyse on jostain muusta. Kun Hannu ja Kerttu huijaavat noidan omaan uuniinsa, heidän riemunsa purkautuu groteskiksi ja kömpelöksi valssiksi, ikään kuin sitä yhä varjostaisi ahdistus. Lasten valssatessa noita räjähtää uunissa, ja samalla katoaa koko piparkakkutalo. Hannu ja Kerttu huomaavat olevansa lapsilauman keskellä. Oikea Grimmin satu päättyy siihen, että noidan kuoltua lapset löytävät kotiin ja kotipirtistä ainoastaan isänsä, sillä, kas kummaa, äiti on kuollut niin kuin noitakin. Adelheid Wettelle ajatus noidan ja äidin sulautumisesta yhdeksi ja samaksi olennoksi oli liikaa. Niinpä hän rakensi Hannuun ja Kerttuun onnellisen lopun. Isä ja äiti rynnistävät vähän ennen loppuaplodeja lavalle syleilemään lapsiaan osoittaakseen, että tämän koettelemuksen jälkeen kotona on taas kaikki hyvin, isä ei juo, äiti ei huuda eikä aja lapsia metsään ja maitokannu pysyy pöydällä pystyssä. Sitä ennen kuullaan oopperan ainoa kuorokohtaus, kun henkiin heränneet piparkakkulapset laulavat kiitostaan. Sen pituinen se. Minna Lindgren 19

18 Pe klo 19 Tampere-talon Iso sali LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA LOUD SILENTS FESTIVALIN ELOKUVAKONSERTTI TAMPERE FILHARMONIA Günter Buchwald, kapellimestari Stiller: Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) Jonne Valtonen (s. 1976): uusi musiikki elokuvaan kantaesitys, TF:n tilaus Konsertissa on väliaika Liput 27/20/12/6 Teokset tutuiksi klo 18 Tampere-talossa, vapaa pääsy Konsertissa on Lapsiparkki 3 12-vuotiaille (6/8 ). Konsertti päättyy noin klo Orkesteriklassikoiden keväässä elokuvamusiikkia ja huippuvierailuja Lue lisää LIPUT MYYNNISSÄ NYT Tampere-talon lipunmyynti, Kulttuurimyymälä Aplodi ja

19 To klo 19 Pe klo 19 Tampere-talon Iso sali MIEKKATANSSI TAMPERE FILHARMONIA Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Nemanja Radulović, viulu Aram Hatšaturjan ( ): Miekkatanssi Hatšaturjan: Viulukonsertto Hatšaturjan: Musiikkia baletista Spartacus Liput 27/20/12/6 Teokset tutuiksi tilaisuus klo 18 Tampere-talossa, vapaa pääsy Konsertissa on toiminnallinen lapsiparkki 3 12-vuotiaille 6/8

20 TAMPERE FILHARMONIAN FAUNIEN ILTAPÄIVÄ -KAMARIMUSIIKKISARJA KEVÄT 2019 Su Leonard: Fanfaari ja Allegro Glazunov: Jousikvartetto nro 3 G-duuri, Slaavilainen kvartetto Brahms: Pianokvartetto nro 3 c-molli Su Brahms: Jousikvartetto nro 2 a-molli Schubert: Oktetto F-duuri Su Adams: Fellow Traveler Ruskeepää: Articles for five, kantaesitys Schubert: Jousikvartetto nro 14 d-molli Tyttö ja kuolema Su Babajanian: Pianotrio Schnittke: Moz-Art Mozart: Serenadi nro 12 c-molli Konsertit Tampere-talon Pienessä salissa sunnuntaisin klo 15. Liput 12/6 KAMARIMUSIIKKISARJALIPPU: neljä konserttia hintaan 36/18 (norm. 48/24 ) Etu voimassa Tampere-talon lipunmyynnissä konsertin alkuun saakka.