Sakkomenettely yhtenäinen, selkeä, tarkoituksenmukainen ja perustuslain mukainen?

Transkriptio

1 Sakkomenettely yhtenäinen, selkeä, tarkoituksenmukainen ja perustuslain mukainen? Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta Prosessioikeuden seminaari Ohjaaja: Tuula Linna Laatija: Henrik Myllynen

2 Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Laitos - Institution Department Tekijä - Författare Author Juho Henrik William Myllynen Työn nimi - Arbetets titel Title Sakkomenettely yhtenäinen, selkeä, tarkoituksenmukainen ja perustuslain mukainen? Oppiaine - Läroämne Subject Prosessioikeus Työn laji - Arbetets art Level Pro Gradu Tiivistelmä - Referat Abstract Aika - Datum Month and year Toukokuu 2018 Sivumäärä - Sidoantal Number of pages XI Tutkielmassa tarkastellaan voimaan tullutta menettelyä sakon ja rikesakon määräämisestä, eli sakkomenettelyä. Sakkomenettelyssä voidaan määrätä sakkoa, rikesakko ja menettämisseuraamus. Merkittävin muutos aiempaan on poliisin mahdollisuus ratkaista rikkomus sakkomääräyksellä rajatuissa tapauksissa ilman syyttäjän vaikutusta asiaan. Uusi menettely luopuu vastustusperusteisesta menettelystä, jossa rangaistusvaatimuksen saaneen henkilön tulee vastustaa saatua vaatimusta, jotta asia käsiteltäisiin käräjäoikeudessa. Sakkomenettely perustuu neliosaiselle suostumukselle, jota tulee kysellä sakotustapahtuman yhteydessä. Suostumus sisältää teon tunnustamisen, seuraamuksen hyväksymisen, luopumisen oikeudesta suulliseen oikeudenkäyntiin ja suostumuksen asian käsittelyyn sakkomenettelyssä. Suostumuksen voi antaa sakotustapahtuman jälkeen maksamalla sakon osittain tai kokonaan. Jos suostumusta ei ole annettu tai seuraamusta ei ole maksettu, asia käsitellään tavanomaisessa rikosprosessissa. Sakkomenettelyllä on neljä tavoitetta. Rangaistusmääräysmenettelyn ja rikesakkomenettelyn välille oli muodostunut perusteettomia eroja ja tietyissä tilanteissa oli sattumanvaraista, kummassa menettelyssä asia voitaisiin käsitellä. Tämän takia sakkomenettelyn ensimmäinen tavoite oli yhdistää menettelyt yhdeksi selkeäksi ja tarkoituksenmukaiseksi menettelyksi. Aiemmat menettelylait oli säädetty poikkeuslaeilla, joita on pyritty välttämään uuden perustuslain voimaantulon jälkeen. Tämä valtiosääntöoikeudellinen ongelma korjattiin siten, että sakkomenettelystä säädettiin tavallisen lain tasoisella lailla. Menettelyn on myös tarkoitus vähentää erityisesti syyttäjien työtaakkaa ja parantaa epäillyn oikeusturvaa. Tutkielman metodi on lainopillinen, mutta tavoitteiden saavuttamista ja tulevaisuudennäkymiä on tarkasteltu myös syyttäjille osoitetun kyselytutkimuksen muodossa. Menettelyn tavoitteet ovat käytännönläheisiä, joten niiden tarkastelu pelkästään lainopin kautta ei ole tarkoituksenmukaista. Tutkielmassa selviää, että suostumuskonstruktion pelättiin aiheuttavan voimakkaan nousun tuomioistuimessa käsiteltävien sakkoasioiden määrässä. Tämä pelko ei ole konkretisoitunut, sillä kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että useampia pääkäsittelyjä ei voida katsoa järjestettäneen suostumuksen puutteen vuoksi. Syyttäjät kokivat työtaakkaansa keventyneen poliisin sakotusmahdollisuuden myötä ja sakkomenettely vaikuttaa tältä osin onnistuneelta. Sakkomenettelyssä käsiteltyjen asioiden määrä on kuitenkin laskussa, mikä osaltaan vaikuttaa tutkimustuloksiin. Sakkomenettelyä ei voida pitää selkeänä menettelynä, sillä syyttäjät ja heidän asiakkaansa ovat kokeneet uuden menettelyn monimutkaiseksi ja epäselväksi. Erityisesti lain käsitteet on koettu huonoiksi. Epäillyn oikeusturva on kiistatta parantunut, sillä epäillyn passiivisuus omassa asiassaan ei johda seuraamukseen. On mahdollista, että epäillyn oikeusturva on muuttunut huonommaksi itse sakkomenettelyssä, sillä poliisien asiantuntemus ei välttämättä riitä pääasiaratkaisun tekemiseen. Koska epäillyllä on mahdollisuus olla antamatta suostumustaan ja saada asiansa käsitellyksi pääkäsittelyssä, on epäillyn oikeusturva kuitenkin kokonaisuutena arvioiden paremmassa asemassa aiempaan verrattuna. Sakkomenettelyssä on kyse huomattavasta tuomiovallan siirrosta, joten tutkielmassa esitetään, että uusi laki on säädetty väärässä järjestyksessä. Laki täyttää kaikki perustuslaista poikkeamiselle asetetun edellytykset, mutta lain valmistelun yhteydessä ei otettu huomioon tuomiovallan siirtoa koskevia erityisiä edellytyksiä. Vaikka poikkeuslakien käyttämistä tulee välttää, olisi sakkomenettelystä tullut säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, jotta tuomiovallan siirto poliisille olisi voitu toteuttaa. Tutkielman tuloksena on, että sakkomenettely on osittain onnistunut ja osittain epäonnistunut sille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Menettely on yhtenäinen, mutta epäselvä. Se on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, mutta tuomiovaltaa ei olisi saatu siirtää tavallisen lain tasoisella lailla. Se on kuitenkin onnistunut parantamaan epäillyn oikeusturvaa ja säästämään syyttäjien työtaakkaa. Sakkomenettelyä koskeva muutos tulee voimaan , mutta uusi muutos ainoastaan selkeyttää jossain määrin suostumuksen sisältöä. Väärä säätämisjärjestys ja epäselvyys jäävät yhä ongelmiksi. Avainsanat Nyckelord Keywords Sakkomenettely rangaistusmääräys rikesakko tuomiovalta summaarinen menettely syyttäjä poliisin toimivalta Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

3 Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO... I! LÄHTEET... III! LYHENTEET... XI! 1.! JOHDANTO... 1! 1.1! KYSELYTUTKIMUKSEN TOTEUTTAMISESTA... 4! 1.2! SUMMAARISEN MENETTELYN KÄSITTEESTÄ... 5! 2.! RIKOSPROSESSIOIKEUDEN OPEISTA SUMMAARISTEN MENETTELYJEN NÄKÖKULMASTA... 7! 2.1! RIKOSPROSESSIOIKEUDEN TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT... 7! 2.2! OIKEUDENMUKAISESTA OIKEUDENKÄYNNISTÄ JA SEN RAJOITTAMISESTA... 9! 2.3! RIKOSPROSESSIN PERIAATTEITA... 11! 2.3.1! Ratkaisun tekemistä ohjaavat periaatteet... 11! 2.3.2! Rooliperiaatteet rikosprosessissa... 11! 2.3.3! Menettelyperiaatteet... 13! 2.4! TARKOITUKSENMUKAISUUSPERIAATTEET... 14! 3.! SAKOTTAMISEN LYHYT HISTORIA EDELTÄNEET MENETTELYT JA SAKKOMENETTELYN TAUSTAA... 16! 3.1! RANGAISTUSMÄÄRÄYS... 16! 3.1.1! Päiväsakosta... 19! 3.2! RIKESAKKOMENETTELY... 21! 3.3! SAKKOMENETTELYUUDISTUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 24! 3.4! SAKKOMENETTELYLAIN MUUTOKSET VOIMAANTULOA ENNEN JA VOIMAANTULON JÄLKEEN... 27! 4.! SAKKOMENETTELY... 31! 4.1! RANGAISTUSVAATIMUS JA -MÄÄRÄYS, SAKKOVAATIMUS JA -MÄÄRÄYS, SEKÄ RIKESAKKOMÄÄRÄYS SAKKOMENETTELYN HAASTAVAA TERMINOLOGIAA... 31! 4.2! SAKKOMENETTELYN KÄYTTÄMISEN EDELLYTYKSET JA SOVELTAMISALA... 33! 4.2.1! Suostumus sakkomenettelyn edellytyksenä... 34! 4.3! MÄÄRÄTTÄVÄ SEURAAMUS... 37! 4.4! MENETTELYN KULKU... 39! 4.5! AUTOMAATTINEN KAMERAVALVONTA... 46! 4.6! MUUTOKSENHAKU SAKKOMENETTELYSSÄ... 49!

4 II 5.! VOIMAVAROJA SÄÄSTÄVÄ, PERUSTUSLAIN MUKAINEN, SELKEÄ JA TARKOITUKSENMUKAINEN? SAKKOMENETTELYN ONGELMIA... 55! 5.1! VAIKUTUS SYYTTÄJIEN TYÖMÄÄRÄÄN... 55! 5.2! SUOSTUMUSEDELLYTYKSEN ONGELMAT... 57! 5.3! HAASTAVA TERMINOLOGIA JA HUONO YMMÄRRYS MENETTELYSTÄ... 63! 5.4! TUOMIOVALLAN SIIRTO JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS... 67! 6.! KOKOAVIA HUOMIOITA... 73! LIITE 1 - KYSELYLOMAKE... 80!

5 III Lähteet Oikeuskirjallisuus: Carr, A. P.: Criminal Procedure in magistrates courts, Butterworths, London 1983 (Carr 1983) Ekelöf, Per Olof; Edelstam, Henrik; Pauli, Mikael: Rättegång femte häftet, Åttonde upplagan, Norstedts juridik 2011 (Ekelöf Edelstam Pauli 2011) Elwing, Carl: Rättegångsbalken och den nya lagen om ordningsbot, Almqvist & Wiksell/Gebers Förlag AB, Tukholma 1967 (Elwing 1967) Ervo, Laura: Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus Käsikirja lainkäyttäjille, Alma Talent Oy 2008 (Ervo 2008) Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus, Porvoo 2012 (Frände 2012) de Godzinsky, Virve-Maria: Kirjallinen menettely rikosasioissa, Helsinki 2010 (Godzinsky 2010 Haavisto, Vaula: Tuomiostuinten kehittämisen erityispiirteitä, teoksessa Tuomioistuintutkimus muuttuvassa maailmassa, toim. Heidi Lindfors, University of Helsinki Conflict Management Instituten julkaisuja, Gummerus 2007, s (Haavisto 2007) Hautamäki, Veli-Pekka: Ydinalueen koskemattomuusvaatimus perusoikeuksien yleisenä rajoitusedellytyksenä, julkaistu Edilexissä (Hautamäki 2016) von Hofer, Hanns: Imprisonment for non-payment of fines in Sweden, julkaistu teoksessa Crime Policy in Europe Good Practices and promising examples, Council of Europe Publishing 2004, s (von Hofer 2004)

6 IV Ingman, Terence: The English Legal Process, 7. painos, Blackstone press Ltd 1998 (Ingman 1998) Jokela, Antti: Rikosprosessi, 4. uudistettu painos, Alma Talent Oy 2008 (Jokela 2008) Jokela, Antti: Kirjallisesta menettelystä rikosasioissa, teoksessa Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia, Juhlakirja Juha Lappalainen 60 vuotta, toim. Erkki Havansi, Risto Koulu ja Heidi Lindfors, Edita 2007, s (Jokela 2007) Jääskeläinen, Petri: Syyttäjä tuomarina. Rikos- ja prosessioikeudellinen tutkimus seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen ja rangaistusmääräysmenettelyn ehdoista Suomessa ja Ruotsissa, Helsinki 1997 (Jääskeläinen 1997) Kiiski, Kimmo: Poliisiko tuomariksi?, Oikeus 2/2010 s (Kiiski Oikeus 2010) Kiiski, Kimmo; Koillinen, Mikael: Tieliikennevirhemaksu vähäisten tieliikenteen rikkomusten sanktiona, julkaistu alun perin teoksessa Oikeustieteiden moniottelija Matti Tolvanen 60 vuotta, Edita Publishing Oy 2016 (Kiiski Koillinen 2016) Kuivajärvi, Kirsti: Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan tutkimus sakkovankien vankilaurasta, Oikeus 2/2003, s (Kuivajärvi Oikeus 2003) Lahti, Martti: Syytetyn tunnustus todistelukeinona, teoksessa Kirjoituksia todistusoikeudesta, toim. Juha Lappalainen ja Timo Ojala, Helsingin Hovioikeus, Helsinki 2006, s (Lahti 2006) Lappalainen, Juha; Hupli, Tuomas: Tuomion käsite, sisältö ja antamismenettely. Teoksessa Frände, Dan (Toim. Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent, Helsinki 2017, s (Lappalainen Hupli 2017) Linna, Tuula: Prosessioikeuden oppikirja, Talentum 2012 (Linna 2012)

7 V Linna, Tuula: Puntarissa plea bargaining vastassa oikeusturva ja itsekriminointisuoja, Oikeustiede-Jurisprudentia 2010:XLIII s , julkaistu (Linna OJ 2010) Liukkonen, Iiro: I svarandens frånvaro: förenklade brottmålsrättegångar i tingsrätten, Sastamala 2012 (Liukkonen 2012) Melander, Sakari: Päiväsakko osana rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää, teoksessa Oikeustieteiden moniottelija Matti Tolvanen 60 vuotta, s , Edita Publishing Oy 2016 (Melander 2016) Melander, Sakari: Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja rikosoikeudellinen tulkinta, Defensor Legis N:o 04/2015, s (Melander DL 2015) Melander, Sakari: Ajokielto seuraamuksena, julkaistu aiemmin teoksessa Rikoksesta rangaistukseen, juhlajulkaisu Pekka Viljanen /8 2012, toim. Tatu Hyttinen, Antti Jokela, Jussi Tapani, Mikko Vuorenpää, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2012, s (Melander 2012) Määttä, Pekka: Rikosasian joutuisa käsittely perusoikeus ja tuomarin velvollisuus, julkaistu Lakimies 3/2014, s (Määttä LM 2014) Niemi, Johanna; Saranpää, Timo: Valitus hovioikeuteen. Teoksessa Frände, Dan (Toim. Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent, Helsinki 2017, s (Niemi Saranpää 2017) Pellonpää, Matti; Gullans, Monica; Pölönen, Pasi; Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoikeussopimus, 5. uudistettu painos, Alma Talent Oy 2012 (Pellonpää 2012) Rautio, Jaakko: Rangaistusmääräysmenettelystä, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1996 (Rautio 1996)

8 VI Rautio, Jaakko: Rikesakko nykyisen ja tulevan sääntelyn vertailua. Julkaistu aikaisemmin teoksessa Rikoksesta rangaistukseen Juhlajulkaisu Pekka Viljanen /8 2012, toim. Tatu Hyttinen, Turun yliopiston julkaisuja, s (Rautio 2012) Rautio, Jaakko: Sakkomenettely. Teoksessa Frände, Dan (Toim. Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent, Helsinki 2017, s (Rautio 2017) Sanders, Andrew: Incorporating the public interest in the decision to prosecute, julkaistu teoksessa The role of the prosecutor, toim. J.E. Hall Williams, Avebury ja London School of Economics 1988, s (Sanders 1988) Saranpää, Anne: Kirjallinen menettely rikosprosessissa, Lapin yliopisto 2010 (Saranpää 2010) Tala, Jyrki: Lakien laadinta ja vaikutukset. Edita Publishing, Helsinki 2005 (Tala 2005). Tapani, Jussi; Tolvanen, Matti: Rikosoikeus, Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano, Talentum Pro 2016 (Tapani Tolvanen 2016) Tolvanen, Matti: Hallinnolliset maksut vähäisten tieliikenteen rikkomusten sanktioina, Lakimies 2/2002, s (Tolvanen LM 2002) Tolvanen, Matti: Väliaikainen ajokielto, poliisin määräämä ajokielto ja hallinto-oikeuden toimivalta, julkaistu aiemmin teoksessa Iura novit curia Juhlakirja Veijo Tarukannel 60 vuotta, toim. Altti Mieho, Edita Publishing Oy 2013, s (Tolvanen 2013) Tuori, Kaarlo: Vallanjako vaiettu oppi, Lakimies 7 8/2005, s (Tuori LM 2005) Tuori, Risto: Rikosoikeudellisesta vähäisyydestä, julkaistu aiemmin teoksessa Rikos, rangaistus ja prosessi Juhlajulkaisu Eero Backman /5 2005, toim. Ari-Matti

9 VII Nuutila ja Elina Pirjatanniemi, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2005, s (Tuori 2005) Tuori, Risto: Ylinopeussakot Rahamassoja massamenettelyssä, Defensor Legis N:o 3/2002, s (Tuori DL 2002) Viitanen, Marko: Valvojien valvonta mahdoton tehtävä? Katsaus poliisin valvonta- ja tutkintajärjestelyihin, Oikeus 2004/1, s (Viitanen Oikeus 2004) Viljanen, Pekka: Epäonnistunut sakkouudistus, julkaistu alun perin julkaisussa Defensor Legis N:o 4/2015, s (Viljanen DL 2015) Virolainen, Jyrki; Pölönen, Pasi: Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus II. WSOY Lakitieto, Helsinki 2004 (Virolainen Pölönen 2004) Virolainen, Jyrki; Pölönen, Pasi: Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I. WSOY Lakitieto, Helsinki 2003 (Virolainen Pölönen 2003) Virolainen, Jyrki; Vuorenpää, Mikko: Periaatteet prosessioikeudessa. Teoksessa Frände, Dan (Toim. Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent, Helsinki 2017, s (Virolainen Vuorenpää 2017) Wood, John: Relations with the police and the public, and with overseas police and judicial authorities, julkaistu teoksessa The role of the prosecutor, toim. J.E. Hall Williams, Avebury ja London School of Economics 1988, s (Wood 1988) Lainvalmisteluaineisto: Hallituksen esitys 103/2017 vp eduskunnalle laeiksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain ja ajokorttilain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 103/2017 vp)

10 VIII Hallituksen esitys 115/2016 eduskunnalle laiksi tuomioistuinten ulkopuolista rikosasioiden käsittelyä koskevan uudistuksen voimaanpanosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 115/2016 vp) HE 62/2015 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n muuttamisesta annetun lain ja rikoslain 2 a luvun muuttamisesta annetun lain kumoamisesta (HE 62/2015 vp) Hallituksen esitys 291/2014 eduskunnalle laeiksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n sekä rikoslain 2 a luvun muuttamisesta (HE 291/2014 vp) Hallituksen esitys 94/2009 vp Eduskunnalle laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 94/2009 vp) Hallituksen esitys 271/2004 vp Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 271/2004 vp) Hallituksen esitys 1/1998 vp Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) HE 83/1995 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kihlakunnansyyttäjästä sekä laiksi rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 9 :n 2 ja 3 momentin kumoamisesta (HE 83/1995 vp) Hallituksen esitys 82/1995 vp Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 82/1995 vp) Hallituksen esitys 19/1981 vp Eduskunnalle rikesakkolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/1981 vp) Lakivaliokunnan mietintö 9/2010 vp Hallituksen esitys laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (LaVM 9/2010)

11 IX Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 39/2017 Oikeusprosessien keventäminen (OM 39/2017) Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 34/2017 Sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen lausuntotiivistelmä (OM 34/2017) Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 54/2016 Sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen (OM 54/2016) Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2013 Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille (OM 16/2013) Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2008:4, Rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietintö Lausuntotiivistelmä (OMLS 2008:4) Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:3, Rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietintö (OMTR 2007:3) Perustuslakivaliokunnan lausunto 37/2017 vp Hallituksen esitys laeiksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain ja ajokorttilain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (PeVL 37/2017 vp) Perustuslakivaliokunnan lausunto 7/2010 vp Hallituksen esitys laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (PeVL 7/2010 vp) Perustuslakivaliokunnan lausunto 46/2005 vp Hallituksen esitys laiksi Metsähallituksen erävalvonnasta ja laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 14 ja 19 :n muuttamisesta (PeVL 46/2005 vp) Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/1998 vp. Hallituksen esitys uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (PeVM 10/1998 vp) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (PeVM 25/1994 vp)

12 X Perustuslakivaliokunnan lausunto n:o 12/1993 vp (PeVL 12/1993 vp) Perustuslakivaliokunnan lausunto 1/1982 Hallituksen esityksestä n:o 19/1981 vp rikesakkolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (PeVL 1/1982 vp) Muu virallisaineisto: Hallituksen esitysten laatimisohjeet, Oikeusministeriön julkaisu 2004:4, Oikeusministeriö- Edita 2004 (Hallitusten esitysten laatimisohjeet 2004:4) Council of Europe, committee of ministers Recommendation No. R (87) 18 of the committee of ministers to member states concerning the simplification of criminal justice (Euroopan Neuvoston suositus No. R (87) 18 Ratkaisujen Suomi - Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma , Hallituksen julkaisusarja 10/2015, Edita Prima 2015 (Hallitusohjelma 2015) Oikeustapaukset: KHO /1227 KKO 2018:29 KKO 2018:27 KKO 2009:2 KKO 2000:35 Linkit: ulaitteidenkayttaminenoikeudenkaynnissa/videoneuvottelulaitteidenkayttoalajakaytontehos taminen.html, haettu (Videoneuvottelulaitteiden käyttöala ja käytön tehostaminen) (Kirjallisen menettelyn esite) haettu

13 XI haettu (Suppeatutkintaisten menettelylajien määrittely) Lyhenteet AjoKL Ajokorttilaki 386/2011 EIS Euroopan Ihmisoikeussopimus EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ETL Esitutkintalaki 805/2011 HE Hallituksen esitys LaVM Lakivaliokunnan mietintö OK Oikeudenkäymiskaari 4/1734 OM Oikeusministeriö PeL Suomen perustuslaki 731/1999 PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö RB Rättegångsbalk 1942:740 RL Rikoslaki 39/1889 RML Laki rangaistusmääräysmenettelystä 692/1993 ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 RSML Laki rikesakkomenettelystä 66/1983 SakkoTPL Laki sakon täytäntöönpanosta 672/2002 SML Laki sakon ja rikesakon määräämisestä 754/2010 TLL Tieliikennelaki 267/1981

14 1 1. Johdanto Miksi se poliisi ei voi vain antaa sitä sakkoa, onko sen oikeasti pakko olla noin vaikeaa? 1 Tähän lainaukseen tiivistyy maallikon käsitys siitä, miten sakkojärjestelmän tulisi toimia. Siihen tiivistyy paljon muutakin siitä, miten summaarinen menettely näyttäytyy eilainoppineelle henkilölle: poliisi on aina ollut sakon antava henkilö, sakot pitää maksaa, ja menettelyn tulee olla yksinkertainen. Sakkorangaistusta käytetään eniten kaikista oikeusjärjestelmämme sanktioista. Ennen sakkomenettelyn uudistusta tuomioistuimisessa sakkoja tuomittiin yli 30 tuhatta kappaletta vuosittain, rangaistusmääräyksiä langetettiin noin 200 tuhatta ja rikesakkoja vieläkin enemmän, lähes 300 tuhatta. 2 Erilaiset sakkorangaistukset yhteensä kattavat 95 % kaikista tuomituista sakoista. 3 Puhtaasti tapausmääristä voi päätellä, että jokapäiväisessä elämässä maallikko todennäköisimmin kohtaa sakkoasioita. Myös Ruotsissa sakkorangaistus on merkittävä seuraamuslaji. Vuonna 200 Ruotsissa asetettiin 70 tuhatta sakkorangaistusta, joiden lisäksi poliisi antoi 200 tuhatta taloudellista seuraamusta vähäisistä liikennerikkomuksista tuli voimaan sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki 754/2010 (Sakkomenettelylaki, SML). Laki on annettu jo 2010, mutta uudistus tuli voimaan vasta pitkän ajan päästä, sillä muutos edellytti viranomaisten tietojärjestelmien uudistamista. Uusi laki yhdistää vanhan rangaistusmääräysmenettelyn ja rikesakkomenettelyn, joten uuden ja vanhan sääntelyn välillä on erojen lisäksi lukuisia yhtäläisyyksiä. Selkeyden vuoksi tässä tutkielmassa tullaan viittaamaan SML:n mukaiseen uuteen menettelyyn sakkomenettelynä ja rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 692/1993 (Rangaistusmääräyslaki, RML) mukaiseen menettelyyn rangaistusmääräysmenettelynä ja Rikesakkomenettelystä annetun lain 66/1983 (Rikesakkomenettelylaki, RSML) mukaiseen menettelyyn rikesakkomenettelynä. Uudessa laissa käytetään termiä rangaistusmääräys, jonka takia tämän erottelun tekeminen helpottaa vertailun kirjoittamista ja ymmärtämistä. On mainittava se terminologinen seikka, että tässä kirjoituksessa rikoksentekijästä käytetään pääsääntöisesti ilmaisua epäilty. Rikoksentekijän nimike perinteisesti muuttuu 1 Näin totesi eräs henkilö, jolle yritin selittää sakkomenettelyn mukaista menettelyä ja terminologiaa. 2 Sakkorangaistusten määrästä Melander 2016 s Sakkorangaistusten määrästä Melander 2016 s Melander 2016 s von Hofer 2004, s. 119.

15 2 rikosprosessin etenemisen myötä (epäilty syytetty vastaaja), mutta sakkomenettelyn summaarisen luonteen takia syytettä ei nosteta, eikä rikoksentekijä ole myöskään vastaajana oikeudenkäynnissä, sillä pääkäsittelyä ei tapahdu. 5 Epäilty on hieman harhaanjohtava ilmaisu, sillä hänen odotetaan tunnustavan tekonsa, jolloin epäilykselle ei jää sijaa. Asiassa suoritetaan kuitenkin suppea esitutkinta, joten rikoksentekijän nimikkeeksi jääköön tässä epäilty. 6 Uudistuksen tavoitteet antavat pohjan tämän tutkielman keskeisille kysymyksille. Ensinnäkin uudistuksella pyrittiin parantamaan epäillyn oikeusturvaa. Tähän tämä tavoite pyrittiin saavuttamaan poistamalla vanhan sääntelyn valtiosääntöoikeudellisia ongelmia ja selkeyttämällä sekä yhdenmukaistamalla menettelyjä. Sakkomenettelyn tarkoituksena on ollut myös säästää erityisesti syyttäjien voimavaroja. Näin ollen luonteva tutkimuskysymys on: Onko sakkomenettely saavuttanut sille asetetut tavoitteet? Tätä kysymystä tullaan lähestymään tarkastelemalla sitä, onko uudistus parantanut oikeusturvaa, onko se korjannut perustuslaillisia ongelmia ja onko menettely selkeyttänyt oikeustilaa, sekä helpottanut syyttäjien työtaakkaa. Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata kattavasti, tulee myös esitellä SML:n mukaisen menettelyn kulku. Siten tämän tutkielman toissijainen pyrkimys on esittää kokonaiskuva sakkomenettelystä. Aiheen tarkastelu on ajankohtaista, sillä tämän tutkielman laatimisen aikana hyväksyttiin sakkomenettelyn soveltamisalaa entuudestaan laajentava laki. Ajankohtaisuus tuo mukanaan myös haasteen: kirjallisen aineiston vähäisyyden. Tämän takia perehtyminen virallisaineistoon ja empiirisen tutkimuksen toteuttaminen on ollut ensisijaisen tärkeää. Lainsäädäntöä on myös ollut paikoin vaikea seurata, sillä sakkomenettely hyväksyttiin eduskunnassa muutosten jälkeen. Osa jo hyväksytyistäkin muutoksista ehdittiin kumota ennen niiden voimaantuloa. Myös siviiliprosessissa on summaarisia asioita, jotka ovat luonteeltaan yksinkertaisia ja riidattomia ja käytännössä jäävät muiden kuin tuomareiden ratkaistavaksi. Kuten sakkoja, myös näitä asioita käsitellään suuria määriä (v yli asiaa) ja niiden määrä on viime vuosina säilynyt korkeana. 7 Näitä siviiliprosessin summaarisia asioita ei käsitellä 5 Rikoksentekijän nimikkeestä, ks. esim. Linna 2012, s Sakkomenettelyn vaiheista, myös suppeasta esitutkinnasta jäljempänä kappaleessa 4.4 Menettelyn kulku. 7 Linna 2012, s

16 3 tässä kirjoituksessa, koska siviiliprosessin tavoitteet ovat erilaiset kuin rikosprosessin. Näin ollen sen vertaaminen sakkomenettelyyn tai muihin rikosprosessioikeudellisiin summaarisiin menettelyihin ei ole tarkoituksenmukaista. Keskittyminen tuomioistuimen ulkopuolisiin rikosmenettelyihin rajaa tutkimusta. Rikosprosessin yleisten oppien laajempi käsittely on tilanpuutteen vuoksi pakko rajata pois, sillä se johtaisi liian yleiseen tutkimukseen. Samoin oikeudenkäyntiä tehostavien menettelyjen, kuten poissaolokäsittelyn, kirjallisen menettelyn ja tunnustamisoikeudenkäynnin, laajempi tarkastelu rajataan pois, vaikka niitä sivutaan vertailukohtina. Tässä tutkimuksessa käsitellään sakkoa ainoastaan sen rikosoikeudellisessa merkityksessä, toisin sanoen deliktistä seuraavana sanktiona. Hallinnolliset rikosasiat, kuten järjestysrikkomukset, sanktion luonteiset hallinnolliset maksut ja kurinpitoasiat rajataan tutkimuksen ulkopuolelle, sillä ne eivät kuulu rikosasioiden piiriin. 8 Ajokieltoasioita sivutaan siinä määrin, kuin niiden käsittely on sakkomenettelyn valossa tarpeellista. 9 Vaikka tässä tutkimuksessa sivutaan muita suomalaisen rikosprosessin lyhennettyjä muotoja, tullaan niitä käsittelemään ainoastaan suppeasti ja sakkomenettelyn näkökulmasta. Metodologisesti tutkimus on lainopillista sekä empiiristä kyselytutkimuksen muodossa. Perustelut lainopillisen metodin valinnalle ovat pitkälti samat kuin Raution rangaistusmääräyksiä koskevalla tutkimuksella: sakkomenettelyä on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän ja on vielä tässä vaiheessa tarpeellista tehdä perustutkimusta ja tarkastella asiaa rikosprosessin yleisten oppien ja oikeuslähteiden kannalta, jotta voidaan muodostaa tulkintasuosituksia. Sakkomenettely on kiinteä osa rikosprosessioikeutta eikä sen käsitteleminen edellytä oman autonomisen järjestelmän kehittämistä. 10 Empiirinen tutkimus on tarpeellista, sillä summaarinen menettely edistää oikeudenkäynnin tarkoituksenmukaisuutta ja sen tavoitteiden toteutumista ei voida arvioida lainopin keinoin. 11 Sakkomenettely ei ole poikkeus, sillä sen avulla pyritään vähentämään erityisesti syyttäjien työtaakkaa. 12 Tämän selvittäminen ei ole mahdollista kirjojen avulla, vaan 8 Virolainen Pölönen 2003, s Poliisin ajokieltopäätöksestä valitetaan nykyisen hallinto-oikeuteen oikaisun jälkeen. Ks. esim. HE 103/2017 vp. 10 Rautio 1996, s Tämä käy ilmi useiden hallitusten esitysten perusteluista, kuten esimerkiksi HE 271/2004 vp, s HE 94/2009 vp, s. 13.

17 4 tavoitteiden toteutumista on tarkasteltava käytännössä. Ensin tutkielmassa tarkastellaan rikosprosessioikeuden yleisiä periaatteita kiinnittäen huomiota erityisesti summaarisiin menettelyihin, jotta saadaan kuva niistä vaatimuksista, jotka sakkomenettelyn tulee täyttää. Seuraavaksi tarkastellaan sakkomenettelyn historiaa lyhyesti, jotta ymmärretään ne lähtökohdat, joista nykyisen muotoiseen menettelyyn päädyttiin. Tässä yhteydessä sivutaan sakkomenettelyn tulevaisuusnäkymiä. Neljännessä jaksossa esitetään systemaattinen kokonaiskuva menettelyn sisällöstä. Tätä kirjoitettaessa keväällä 2018 uudesta sakkomenettelystä ei ole vielä kirjoitettu laajemmalti. Viidennessä jaksossa nostetaan esille tutkielmassa esille nousseet ongelmakohdat ja esitellään kyselytutkimuksen tuloksia. Lopuksi yhteenvetona esitetään johtopäätöksiä ja käsitellään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. 1.1 Kyselytutkimuksen toteuttamisesta Lainoppia pidetään yleisesti oikeustieteen ydinalueena, mutta tiukin vastakkainasettelu on lientynyt oikeustieteen ja yhteiskuntatieteen metodien välillä. 13 Kuten yllä on mainittu, summaaristen menettelyjen tarkoitus on edistää prosessin tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta, mikä sakkomenettelyn tapauksessa tapahtuu siirtämällä vähäisempiä rikosasioita yksinkertaisempaan menettelyyn. Koska menettelyn tavoitteena oli vähentää syyttäjien työtaakkaa, on myös asianmukaista tutkia asiaa nimenomaan syyttäjien näkökulmasta. Metodiksi valikoitui kyselytutkimus, sillä haastattelut olisivat antaneet liian kapean näkökulman menettelyn vaikutuksiin. Rekisteri- ja diaaritietoja on ollut vaivalloisesti saatavilla, sillä menettely on ollut voimassa tätä kirjoitettaessa vasta hieman yli vuoden. Mm. Saranpää on käyttänyt kyselytutkimusta metodina lisensiaatintyössään ROL 5 a mukaisesta kirjallisesta menettelystä osittain siksi, että kirjallinen menettely oli ollut käytössä suhteellisen vähän aikaa kyseistä tutkimusta tehdessä. Oikeuskäytäntö jäänee myös sakkomenettelyn yhteydessä vähäiseksi, kuten kirjallisenkin menettelyn kanssa, sillä menettelyissä käsiteltävät teot ovat vähäisiä ja menettelyä sovelletaan ainoastaan prosessin alussa. 14 Kyselytutkimus suoritettiin yhteistyössä Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa ja se lähetettiin kaikkiin Suomen syyttäjänvirastoihin (Ahvenanmaata lukuun ottamatta) 13 de Godzinsky 2010, s Saranpää 2010, s Kirjallinen menettely tuli voimaan 2006 ja Saranpään tutkimus julkaistiin 2010.

18 5 ohjattavaksi edelleen erityisesti sakkoasioita käsitteleville syyttäjille. Vastauksia (N=31) saatiin hieman alle 10 %:lta Suomen syyttäjistä, mitä voidaan pitää kohtuullisen edustavana otoksena sakkoasioita käsittelevistä syyttäjistä. Väittämien lisäksi vastaajille annettiin mahdollisuus kommentoida vastaustaan sekä kertoa mielipiteensä sakkomenettelystä yleisesti. Vastauksia saatiin alueellisesti eniten Salpausselän (N=11) ja Helsingin (N=6) syyttäjänvirastoista. Muista syyttäjänvirastoista vastauksia saatiin neljästä yhteen. Virkaiältään kyselyyn vastasivat eniten nuorimmat syyttäjät (Virkavuosia 1 2 N=9) ja yli 8 vuotta syyttäjän virassa työskennelleet (N=13). Vastaajat valtaosin kertoivat työskentelevänsä summaaristen sakkoasioiden kanssa vähän (N=18). Tätä voidaan pitää johdonmukaisena: sakkomenettelyn tavoitteena on kuitenkin siirtää sakkoasioiden käsittelyä edelleen poliisille. 15 Tällöin syyttäjille ei päädy useita sakkoasioita hoidettavaksi. 1.2 Summaarisen menettelyn käsitteestä Summaarisella eli suppeatutkintaisella menettelyllä tarkoitetaan menettelyä, jota on lyhennetty tai yksinkertaistettu jollain tavalla. 16 Summaariset menettelyt ovat tavallista oikeudenkäyntiä kevyempiä, nopeampia ja halvempia. Ne soveltuvat parhaiten rutiiniluontoisten asioiden käsittelyyn. 17 Käsitettä voi tulkita suppeasti, jolloin tarkoitetaan menettelyjä, jotka toteutetaan tuomioistuimen ulkopuolella, kuten entisiä rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyä sekä niiden korvannutta sakkomenettelyä, joka on tämän tutkielman aiheena. 18 Laajemmin tulkittuna summaarisilla menettelyillä voidaan tarkoitetaan kaikkia menettelyjä, joissa poiketaan täysimittaisen pääkäsittelyn säännöistä. 19 Yleisesti summaariset menettelyt tulevat kyseeseen massarikosasioissa, kuten ylinopeusrikkomuksissa. Näissä asioissa seuraamus tulee määrätä nopeasti ja kustannustehokkaasti sekä riittävällä oikeusvarmuudella. 20 Englannissa tunnetaan summaarisen rikkomuksen (summary offence) käsite, jolla tarkoitetaan, että rikkomus 15 HE 94/2009 vp, s haettu Tuori 2005, s Tuori listaa rikosprosessuaalisiksi summaarisiksi menettelyiksi vain rangaistusmääräysmenettelyn ja rikesakkomenettelyn. 18 Esimerkiksi Rautio 1996 kutsuu summaarisia menettelyjä suppeatutkintaisiksi ja erityisten prosessilajien luokkaan kuuluvaksi, s. 8. Myös Liukkonen määrittelee ainoastaan rangaistusmääräysmenettelyn ja rikesakkomenettelyn summaarisiksi menettelyiksi ks. Liukkonen 2012 s HE 271/2004 vp, s. 1 kutsuu kirjallista menettelyä summaariseksi menettelyksi. Toisin Linna 2012, s. 142, jonka mukaan kirjallista menettelyä ei voida pitää summaarisena, koska ratkaisu ei ole ainoastaan muodollinen. Virolainen Pölönen 2003 luettelee summaarisina prosessilajeina muitakin, kuin rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyn, ks. s , sekä s. 414 ja Tuori DL 2002, s. 439.

19 6 voidaan käsitellä ilman valamiehistöä. Summaarisen rikkomuksen voi käsitellä 2 3 tuomarin kokoonpanossa, joten summaarisia asioita käsitellään tuomioistuimessa. 21 Tapaukset käsitellään vähäisemmille asioille tarkoitetuissa magistrates court ssa. 22 Rautio jakaa sakkomenettelyuudistusta edeltäneet rikosprosessioikeudelliset menettelyt kolmeen lajiin: tavanomaiseen rikosprosessiin, rangaistusmääräysmenettelyyn ja rikesakkomenettelyyn. Tavanomaisen prosessin alalajeja ovat kirjallinen menettely ja vastaajan poissa ollessa pidettävä suullinen käsittely (ROL, 5a luku sekä 8:11 2). Rangaistusmääräysmenettely on erillinen laji, koska se käsitellään pääsääntöisesti tuomioistuimen ulkopuolella. Rikesakkomenettely on kolmas laji, sillä valvontaa suorittavat viranomaiset määräävät sakon suoraan. Sakkomenettelylain voimaantulon myötä rangaistusmääräysmenettely ja rikesakkomenettely ovat Raution tulkinnan mukaan yksi summaarinen menettely. 23 Kiiski vaikuttaa noudattavan tätä samaa jakoa viitatessaan rikesakko- ja rangaistusmääräysmenettelyihin tuomioistuimen ulkopuolisina summaarisina menettelyinä. 24 Rikosprosessin eri lajit voitaneen siis jakaa seuraavasti kolmeen: 1) tavallinen rikosprosessi, 2) tuomioistuimen sisäiset, pääsäännöstä poikkeavat menettelyt, joita ovat kirjallinen menettely, poissaolokäsittely, tunnustamisoikeudenkäynti ja 3) tuomioistuimen ulkopuoliset summaariset prosessit, kuten sakkomenettely, joissa tuomiovalta siirretään tuomioistuimelta viranomaiselle. Summaarisen menettelyn tarkka määrittely on parhaimmillaankin kiistanalaista, mutta ei välttämättä ole edes tarpeellista. 25 Tässä tutkielmassa käsitettä tulkitaan laajasti, jotta voidaan ottaa huomioon rikosprosessin yksinkertaistamisen yleinen trendi. 26 Kyseessä ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö vaan eurooppalainen kehityssuunta Ingman 1998, s Ingman 1998, s Rautio 2012, s Kiiski Oikeus 2010, s Rautio 1996, s. 8. Raution mielestä tarkka määrittely ei ole tarpeellista. 26 OM 16/2013 s. 11, joka toteaa, että oikeudenkäyttöä on tehostettava. Samoin Hallitusohjelma 2015, s. 37. Myös Englannissa on havahduttu siihen, että syytteen nostamiselle tarvitaan kevyempiä vaihtoehtoja, ks. Sanders 1988, s Euroopan Neuvoston suositus No. R (87) 18 kokonaisuudessaan. Erityisesti summaarisesta menettelystä s. 3, kohta II Summary Procedures, out-of-court settlements and simplified procedures. Ks. myös OM 39/2017, s , joka esittelee muiden maiden keinoja prosessin keventämiseksi.

20 7 2. Rikosprosessioikeuden opeista summaaristen menettelyjen näkökulmasta 2.1 Rikosprosessioikeuden tavoitteet ja tehtävät Rikosprosessilla tarkoitetaan oikeudellisesti säänneltyä menettelyä, jossa tutkitaan ja ratkaistaan rikosoikeudellista vastuuta ja seuraamuksia koskevat kysymykset, jotka seuraavat epäillystä rikoksesta. Näin ollen rikosprosessin tehtävänä on toteuttaa sekä aineellista rikosoikeutta että rikosoikeuden arvoja ja tavoitteita. Verrattuna siviilioikeuteen rikosprosessin erityispiirteenä on se, että rangaistusta ei voida määrätä asianosaisten keskinäisin toimenpitein. 28 Jokelan mukaan rikosprosessin funktioita (tehtäviä) on kaksi: rikostentorjuntafunktio ja oikeusturvafunktio. Rikostentorjuntafunktiolla tarkoitetaan sitä, että aineellinen rikosvastuu on toteutettava nopeasti, kustannustehokkaasti ja varmasti. 29 Rikosvastuun toteuttaminen johtaa rikosprosessin yleisestävään ja erityisestävään vaikutukseen. Rikosprosessin vaikutus on yleisestävää silloin, kun kansalaisella on tieto rikollisesta teosta seuraavasta rangaistuksesta ja hän päättää olla ryhtymättä rikokseen rangaistuksen pelossa. Erityisestävällä vaikutuksella tarkoitetaan puolestaan sitä, että rangaistuksen saanut henkilö ei uusi tekoa rangaistuksesta johtuen. 30 Rikosvastuun toteuttaminen ja rikosten torjunta voivat päällisin puolin vaikuttaa rikosprosessin ainoilta tehtäviltä, mutta sen tarkoituksena ei ole ainoastaan rangaista syyllisiä, vaan myös suojella syyttömiä. Rikosprosessin säännöt edistävät myös ratkaisujen muodollista ja aineellista oikeudenmukaisuutta. 31 Tätä kutsutaan yksilön oikeusturvafunktion toteuttaminen. Erityisen tärkeässä asemassa oikeusturvafunktion kannalta ovat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteuttaminen sekä sen estäminen, että syytön joutuisi rangaistavaksi tai pakkokeinojen kohteeksi (syyttömien suojaamisen periaate). 32 Näin ollen rikosprosessin tavoitteena on, että aineellinen rikosvastuu tulee toteuttaa tarkoituksenmukaisesti, mutta myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin 28 Jääskeläinen 1997, s Jokela 2008, s. 6. Nopeus, kustannustehokkuus ja varmuus ovat nk. tarkoituksenmukaisuusperiaatteita, joita käsitellään jäljempänä. 30 Linna 2012, s Jääskeläinen, s Jokela 2008, s. 7.

21 8 vaatimusten mukaisesti. Kaksi tavoitetta tukevat toisiaan, sillä oikeudenkäynti rikosasiassa ei voi olla oikeudenmukainen, jos aineellista rikosvastuuta ei saada toteutettua tehokkaasti ja vice versa oikeudenkäynnin tehokkuus on yhdentekevää, jos oikeudenkäynti johtaa yksilön kannalta sattumanvaraiseen lopputulokseen. Kolmantena rikosprosessin tehtävänä voidaan pitää menettelyn ja sen lopputuloksen legitimointia ja siten yhteiskuntarauhan edistämistä. Rikosprosessi tarjoaa yhteiskunnalle puolueettoman, oikeusturvasta huolehtivan päätöksentekoelimen, jonka päätökset ovat sitovia ja täytäntöönpantavissa. 33 Vuoden 1997 uudistuksen yhteydessä uuden rikosprosessin keskeisiksi periaatteiksi (ts. keskeisiksi välineiksi, joilla pyritään rikostentorjuntafunktion ja oikeusturvafunktion täyttämiseen) valittiin suullisuus, välittömyys ja keskitys. 34 Suullisuusperiaatteella tarkoitetaan laajassa mielessä sitä, että asian käsittelymuoto on suullinen, toisin sanoen asianosaiset prosessaavat suullisesti istunnossa joko itse tai asiamiestensä avulla. Tarkoituksena on kuitenkin ns. aito suullisuusperiaate: asianosaiset eivät vain lue kirjelmöinnistään, vaan tosiasiallisesti esittävät lausuntonsa istunnossa. 35 Välittömyysperiaatteen mukaan oikeudenkäyntiä koskeva aineisto luovutetaan tuomioistuimelle, jossa juttu on vireillä ja aineiston vastaanottaneet tuomarit käsittelevät sen. Tuomioistuimen tulee perustaa ratkaisunsa pääkäsittelyssä välittömästi esitettyihin seikkoihin, eikä kirjalliseen aineistoon. 36 Keskitysperiaatteella tarkoitetaan, että prosessi tulee viedä läpi mahdollisimman ajallisesti yhtäjaksoisessa menettelyssä. Periaate ei tarkoita, että oikeudenkäynti tulisi suorittaa mahdollisimman nopeasti, vaan ainoastaan ilman aiheetonta viivytystä. 37 Seurantatutkimus ei osoittanut uudessa käsittelytavassa räikeitä epäkohtia, mutta ongelmiakin havaittiin; rikosasioiden käsittelyajat ja pääkäsittelyjen peruutusten yleisyys 33 Jääskeläinen 1997, s. 149 pitää rikosprosessin tehtävänä menettelyn ja lopputuloksen legitimointia. 34 Vuoden 1997 rikosprosessin kokonaisuudistusta pidetään yhtenä viime vuosien tärkeimpänä prosessioikeudellisena muutoksena. Ks. mm. HE 82/1995 vp. 35 Virolainen Vuorenpää 2017, s Virolainen Vuorenpää 2017, s Ks. myös Jokela 2008 s Virolainen Vuorenpää 2017, s Laajemmin näistä periaatteista ks. esim. Jokela 2008, s

22 9 sekä vastaajien haastaminen oikeudenkäyntiin aiheuttivat ongelmia. 38 Prosessioikeudellisen periaatteiden kenttä on laaja ja niiden kaikkien tarkka läpikäyminen ei tutkimuksen aiheen valossa ole kannattavaa. Tämän takia tässä tullaan käsittelemään tarkemmin niitä periaatteita, jotka käytännössä esiintyvät sakkomenettelyssä. 39 Kuten yllä on mainittu, rikosprosessi on onnistunut ainoastaan, jos se saavuttaa sille asetetut tarkoituksenmukaisuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tavoitteet. Alla tarkastellaan sakkomenettelyn kannalta keskeisiä periaatteita Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja sen rajoittamisesta Oikeudenkäytön tulee olla tehokasta, mutta asia on ratkaistava oikeassa menettelyssä. Kyse on koetusta oikeudenmukaisuudesta, sillä julkisesti, puolueettomasti ja menettelyä noudattaen suoritettu käsittely ja ratkaisun antaminen legitimoi ratkaisun ja itse menettelyn. 41 Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia on runsaasti. Kyse ei ole vähäisestä asiasta, sillä oikeassa menettelyssä annettu tuomio hyväksytään helpommin, vaikka se olisi itselle vastainen. Tärkeää on, että vastaaja ja asianomistaja ovat kokevat tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. 42 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on perusoikeus, joka on turvattu mm. PeL 21 :ssä, sekä EIS 6 artiklassa. Perusoikeusasemasta huolimatta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin voidaan säätää poikkeuksia, kunhan oikeusturvatakeiden asema ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti pääsääntönä ei vaarannu. Tällaisten poikkeuksien tulee olla luonteeltaan vähäisiä. EIS 6 artiklan mukaisesta pääsäännöstä on tosin sallittu merkittäviäkin poikkeuksia EIT:n oikeuskäytännössä. 43 Johdonmukaisesti on kuitenkin todettu, että hallintoviranomaisen päätöksistä on oltava oikeus saada asia vireille tuomioistuimessa, eli 38 Godzinsky 2010, s. 20. On hieman kiistanalaista olivatko vuoden 1997 uudistuksesta johtuvat ongelmat huomattavia vai ei. Godzinsky toteaa, että räikeitä ongelmia ei ollut, mutta Jokela katsoo, että uudistukseen liittyi isoja ongelmia ja epäkohtia. Ks. Jokela 2007, s Ulos rajattavista periaatteista voidaan mainita esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuus ja jääviyskysymykset. Perusteluvelvollisuus voi hypoteettisesti olla mielenkiintoinen sakkomenettelyyn liittyen, sillä perustelu voi olla hyvinkin summaarinen. Ratkaisu kuitenkin perustuu suostumukseen, tai joutuu tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa asiassa viimeistään annetaan kaikilta osiltaan perusteltu ratkaisu. Näin ollen perusteluvelvollisuuden kannalta sakkomenettelyn ei voida katsoa aiheuttavan suuria ongelmia. Perusteluvelvollisuudesta ks. esim. Ervo 2008 s Prosessioikeudellisista periaatteista yleisesti ks. Virolainen Vuorenpää 2017, s Periaatteiden käsittelyä on tässä yhteydessä pakko rajata, sillä mainittuja ja pois rajattuja periaatteita koskevaa kirjallisuutta on useita hyllymetrejä. 41 Virolainen Pölönen 2003, s Saranpää 2010, s PeVL 7/2010 vp, s. 4 5.

23 10 epäillyllä on oltava access to court. 44 Jotta perusoikeuksia voidaan rajoittaa, tulee rajoituksen täyttää tietyt yleiset rajoitusedellytykset. Näitä rajoitusedellytyksiä ei tule sekoittaa tuomiovallan siirtoa koskeviin rajoitusedellytyksiin, joita käsitellään jäljempänä. Perusoikeusrajoituksen tulee olla lailla säädetty, joten perusoikeudesta ei voi poiketa alemman tasoisella säädöksellä. Rajoituksen on oltava tarkkarajainen ja täsmällinen. Rajoituksen tulee olla yleisesti hyväksytty, jolla tarkoitetaan, että sen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ydinaluetta koskevaa poikkeusta. Rajoituksen tulee olla suhteellinen, jolla tarkoitetaan, että se on sallittu ainoastaan, jos tavoitetta ei voida saavuttaa muilla keinoin. Perusoikeusrajoituksen yhteydessä on otettava huomioon oikeusturvan järjestäminen eikä rajoitus saa olla ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. 45 On kiistatonta, että sakkomenettely on poikkeus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteesta, sillä menettely ei ole julkista eikä kontradiktorista myöskään unohtamatta, että tuomiovaltaa käyttää jokin muu toimija kuin tuomioistuin. Menettelystä on säädelty lailla, sitä käytetään tarkkojen edellytysten täyttyessä ja lienee turvallista todeta, että menettelylle on painava yhteiskunnallinen tarve, ottaen huomioon sakkoasioiden suuret tapausmäärät. Kyse ei myöskään liene perusoikeuksien ydinalueeseen koskemisesta, sillä ydinaluetta itsessään on haasteellista määritellä. 46 Mitä tulee sakkomenettelyn suhteellisuuteen, on harmillista, että varsinaisia toteuttamisvaihtoehtoja ei eritellä hallituksen esityksessä. 47 On mahdollista, että muita keinoja prosessiekonomisten hyötyjen saavuttamiseksi olisi voitu keksiä, mutta tästä huolimatta sakkomenettelyn tarjoamaa ratkaisua voidaan pitää suhteellisena. Ottaen huomioon myös sakkomenettelyn oikeusturvan edistämistavoitteen ja sen, että epäillyn passiivisuus asiassa johtaa oikeudenkäyntiin toisin kuin edeltäneessä rangaistusmääräysmenettelyssä, voidaan sakkomenettelyä pitää myös tältä osin hyväksyttävänä. Näin ollen sakkomenettelyn voidaan katsoa täyttävän kaikki perusoikeuksien rajoitusedellytykset. 44 Pellonpää 2012, s PeVM 25/1994 vp, s Hautamäki 2016, s. 2. Perustuslakivaliokunta ei ole suurissa määrin kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ydinalue sisältää. Aluetta on määritelty myös käänteisesti, luetellen tekijöitä, jotka eivät liity perusoikeuksien ydinalueeseen. 47 HE 94/2009 vp, s. 21.

24 Rikosprosessin periaatteita Ratkaisun tekemistä ohjaavat periaatteet Rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta hankkia selvitystä syyttömyytensä tueksi; Suomessa vastaajaa pidetään syyttömänä, kunnes syyttäjä on onnistunut näyttämään toteen vastaajan syyllisyyden. 48 Tätä voidaan kutsua syyttömyysolettamaksi ja se on osa kauaskantoisempaa vastaajan suosimisperiaatetta (favor defensionis). Vastaajan suosimisperiaatteen mukaan rikosprosessissa tulee suojata vastaajaa, ei syyttäjää. Esimerkiksi epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi (in dubio pro reo). 49 Sakkomenettelyn käyttäminen ei enää alkaen edellytä teon tunnustamista, joten menettelyn käyttäjän on otettava huomioon näyttökysymys. Syyttömyysolettaman kumoaminen lienee ollut varsin yksinkertaista tunnustuksen avulla, vaikka senkin arvoa näyttönä tulee arvioida. Luopuessaan oikeudenkäynnistä vähäisessä rikosasiassa epäilty ei luovu syyttömyysolettaman tarjoamasta suojasta. 50 Syyttäjän on päätöksenteossaan noudatettava objektiviteettiperiaatetta; syyttäjän tulee rikosprosessissa pyrkiä yleisen edun mukaisesti oikeudenmukaiseen lopputulokseen, eikä ainoastaan langettavaan tuomioon. Syyttäjän tehtävänä ei ole ainoastaan olla rikosprosessin primus motor, vaan huolehtia myös syytetyn oikeusturvasta. Toisin kuin in dubio pro reo -periaatteen tapauksessa, objektiviteettiperiaate ei ohjaa syyttäjää tekemään syytetyn kannalta myönteisempää päätöstä. 51 Objektiviteettiperiaate on ollut osa syyttäjän ratkaisutoimintaa rangaistusmääräysmenettelyssä ja sitä tulee noudattaa myös sakkomenettelyssä. Objektiviteettiperiaate ei ohjaa poliisin toimintaa samalla tavalla nyt, kun poliisille on annettu mahdollisuus antaa sakkomääräyksiä. Periaatteen soveltamatta jättäminen tuskin aiheuttaa menettelyssä suuria ongelmia, sillä epäilty voi aina olla antamatta suostumustaan menettelyyn, jos kokee saaneensa huonoa kohtelua Rooliperiaatteet rikosprosessissa Suomen rikosprosessi rakentuu akkusatoriselle menettelylle, jolla tarkoitetaan, että asiassa tulee nostaa syyte, jotta tuomioistuin voi ottaa asian käsittelyyn. Tuomioistuin ei voi määrätä oikeudenkäynnin kohdetta, vaan sen määrää syyttäjä. Oikeudenkäynnin 48 Linna 2012, s Jääskeläinen 1997, s laajemmin syyttömyysolettamasta. 50 Jääskeläinen 1997, s Virolainen Pölönen 2004, s

25 12 syyttäjävetoisuutta on myös se, että tuomioistuin ainoastaan antaa asiassa ratkaisun. Syyttäjän tehtävänä on viedä asiaa eteenpäin sekä näyttää syyte toteen. 52 Akkusatorisessa menettelyssä syyte- ja tuomiovalta kuuluu siis eri tahoille ja syyttäjä sekä syytetty ovat periaatteessa samassa asemassa. Tällöin syyttäjä myös huolehtii näytön hankkimisesta. 53 Sakkomenettelyä voidaankin luonnehtia inkvisitoriseksi, sillä syyte- ja tuomiovaltaa käyttää sama taho. Inkvisitorista menettelyä pidetään ongelmallisena tuomiooikeellisuuden kannalta, sillä todistelua hankittaessa syyttävä ja tuomitseva taho voi saada ennakkokäsityksen syyllisyydestä. Inkvisitorisuus myös haittaa prosessin legitiimisyyttä, sillä se vaarantaa ratkaisijan puolueettomuuden sekä saattaa syyttäjän ja syytetyn epätasaarvoiseen asemaan. 54 Kontrastina siviiliprosessiin, rikosprosessissa sovelletaan virallisperiaatetta. Virallisperiaatteella tarkoitetaan yksityisen henkilön oikeuksien suojaamisesta hänen tahdostaan huolimatta. Sakkomenettelyn kannalta useat virallisperiaatteen ilmentymät eivät ole relevantteja, sillä oikeudenkäyntiä ei käydä, eikä syytettä nostetta. 55 Sakkomenettelyn edellytyksenä on saakka neliosainen suostumus, jonka yksi osa on teon tunnustaminen. Virallisperiaatteen mukaisesti tunnustus ei sido tuomioistuinta. 56 Näin ollen sakkomenettelyn yhteydessä ratkaisun tekevän virkamiehen on pyrittävä arvioimaan tunnustuksen aitous, jotta sitä voidaan käyttää ratkaisun perusteluna. 57 Ongelma poistuu lainmuutoksen myötä. 58 Sakkomenettely on virallisperiaatteen kannalta parempi kuin rangaistusmääräysmenettely, sillä menettely edellyttää suostumusta, eikä epäillyn passiivisuus johda oikeudenmenetykseen. Vaikka siviiliprosessissa voidaankin edellyttää, että vastaaja vastaa haasteeseen, ei rikosprosessissa syyllisyyttä voida perustaa ainoastaan siihen, että sitä ei ole kiistetty Linna 2012, s Akkusatorisesta menettelystä ks. Jokela 2008, s Jääskeläinen 1997, s Jääskeläinen 1997, s Jääskeläinen luonnehtii syyttäjän päätöksentekoa luonteeltaan inkvisitoriseksi, sillä rangaistusmääräysmenettelyssä syyttäjä toimii myös tuomarina. Mutatis mutandis samaa luonnehdintaa voitaneen käyttää sakkomenettelystä, koska tutkiva viranomainen voi myös tehdä asiassa ratkaisun ja määrätä seuraamuksen. 55 Jokela 2008, s. 25. Muita ilmentymiä Jokelan mukaan ovat: 1. syyttäjän syyteoikeuden riippumattomuus vastaajan tahdosta, 2. tuomioistuimen laajennettu velvollisuus hankkia näyttöä syytetyn eduksi sekä 3. tuomioistuimen velvollisuus ottaa huomioon lieventävät asianhaarat, vaikka niihin ei olisi vedottu. 56 HE 107/2017 vp käyttää ilmaisua neliosainen suostumus, ks. s. 4 ja s Saranpää 2010, s. 63. Saranpää kirjoittaa tuomioistuimen velvollisuudesta, mutta samaa voidaan soveltaa ratkaisua tekevään virkamieheen, sillä hän käyttää asiassa tuomiovaltaa. Suostumusedellytyksen ja tunnustuksen ongelmia käsitellään laajemmin jäljempänä kappaleessa Neliosaista suostumusta kevennettiin lailla 95/2018, sillä se koettiin raskaaksi. Ks. HE 103/2017 vp, s Liukkonen 2012, s. 25.

26 13 Rikosasiassa vastaajalla ei siis ole velvollisuutta edistää omaa asiaansa, eikä hänellä ole velvollisuutta tuoda esille itselleen haitallisia seikkoja. Tätä kutsutaan itsekriminointisuojaksi. 60 On tärkeää huomata, että vaikka vastaajan velvollisuutena ei ole esittää itselleen haitallisia seikkoja, ei niiden esittäminen ole kiellettyä. Syitä itselle haitallisten seikkojen tuomiseksi voi olla monia, kuten esimerkiksi pääsy kirjalliseen menettelyyn, mikä edellyttää tunnustusta. Sakkomenettelyssä tunnustus on itsekriminointisuojan kannalta ongelmallinen, sillä henkilölle tarjotaan vaivattomampaa prosessia vastineeksi tunnustuksesta. Tämä johtaa siihen, että asiassa saatetaan antaa suostumus, koska oikeudenkäynti koetaan vaivalloiseksi. Sama ongelma koskee osittain plea bargaining -järjestelmää, jossa vastineeksi syyllisyyden tunnustuksesta annetaan lievempi rangaistus. 61 Sakkomenettelyssä etu on tosin vain prosessiekonominen Menettelyperiaatteet PeL 21.2 turvaa käsittelyn julkisuuden sekä oikeuden tulla kuulluksi ja hakea muutosta. Oikeudella tulla kuulluksi, eli kuulemisperiaatteella, tarkoitetaan sitä, että prosessin kummankin osapuolen on saatava mahdollisuus lausua omassa asiassaan (audiatur et altera pars). Kuulemisperiaate on erittäin tärkeä, koska asian sisältö muokkautuu asianosaisten esiin tuomien seikkojen perusteella. 62 Kuulemisperiaate myös edistää asian selvittämistä, koska molemmat osapuolet tuovat omat näkemyksensä ja kertomuksensa prosessiin. Tällöin ratkaisu ei perustu ainoastaan toisen osapuolen näkemykseen. Kuulemisperiaate ei toteudu täysimääräisesti sakkomenettelyssä, sillä menettely on luonteeltaan inkvisitorinen. 63 Menettelyssä ei kuitenkaan voida määrätä rangaistusta täysin epäiltyä kuulematta. Epäillyn kuuleminen tapahtuu ainakin suostumuksen tiedustelun yhteydessä. Kuulemisperiaatetta toteutetaan jyrkemmin rikosprosessissa kuin siviiliprosessissa, joka johtuu vahvemmasta julkisesta intressistä rikosasioissa. 64 Muutoksenhakuoikeus edistää oikeusprosessin asianosaisten oikeusturvaa oikeudenkäytössä tapahtuneita virheitä vastaan. Syytetyllä on näin ollen oltava tosiasiallinen mahdollisuus hakea muutosta ainakin yhden kerran ylemmältä 60 Linna 2012, s Itsekriminointisuojan ja syyteneuvottelun välisestä suhteesta ks. Linna OJ 2010, s Linna 2012, s Samoin rangaistusmääräysmenettelyä ja syyttäjän päätöksentekoa on luonnehdittu inkvisitoriseksi, ks. Jääskeläinen 1997, s Jääskeläinen 1997, s. 159.

27 14 tuomioistuimelta. Muutoksenhakuoikeus ei kuitenkaan ole rajaton, sillä rajaton muutoksenhaku haittaisi tuomioiden täytäntöönpanoa ja aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia. Muutoksenhakuoikeudesta voi muutenkin poiketa vähäisessä määrin, esimerkiksi vähäisten rikosten tapauksessa, kunhan muutoksenhakuoikeuden asemaa pääsääntönä ei muuteta. 65 Muutoksenhakuoikeus sakkomenettelyssä on rajoitettu, mutta alkaen epäillyn valitusperusteita ei enää rajoiteta. 66 Kaiken viranomaistoiminnan on oltava lähtökohtaisesti julkista, mutta ei poikkeuksetta. Julkisuutta on erilaista, kuten esimerkiksi asiakirjajulkisuutta, käsittelyjulkisuutta, diaarijulkisuutta sekä ratkaisujulkisuutta. 67 Pääsääntöisesti tuomioistuinkäsittely ja siinä annettu ratkaisu on julkinen. 68 Oikeudenkäytön julkisuus edistää yksilön oikeusturvaa, sillä se estää oikeuden mielivaltaisen käytön ja siten se edistää myös prosessin legitimiteettiä. Julkisuus on myös edellytys rikosoikeuden yleispreventiiviselle vaikutukselle ja edistää yhdenvertaisuutta. Julkisuuden takia yksilöt voivat verrata omaa kohteluaan muiden kohteluun. 69 Ilman julkisuutta yksilöllä ei myöskään olisi mahdollisuutta päästä lausumaan kaikista oikeudenkäynnin osatekijöistä. Näin ollen julkisuus on periaate, joka estää oikeudenkäyttöä muuttumasta kafkamaiseksi. 70 Sakkomenettely ei toteuta julkisuutta parhaalla mahdollisella tavalla, koska pääkäsittelyä ei järjestetä. Pääkäsittelyn puutteen takia asiakirjajulkisuuden merkitys korostuu. 2.4 Tarkoituksenmukaisuusperiaatteet Prosessin arvoperiaatteita, eli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita on pidetty tärkeämpänä kuin tarkoituksenmukaisuusperiaatteita. 71 Kuitenkin molemmat pyrkivät oikeussuojan parantamiseen, sillä prosessin venyminen, lopputuloksen epävarmuus ja menettelyn suuret kustannukset ajavat oikeussuojan tarpeessa olevia yksilöitä pois oikeusjärjestelmän parista ja siten estävät arvoperiaatteiden tavoitteiden saavuttamisen. On huomautettava, että PeL 21 ja EIS 6 artikla turvaavat oikeudenkäynnin kohtuullisessa ajassa. Rikosprosessi toimii parhaiten, kun oikeudenkäyttö on oikeudenmukaista ja 65 Niemi Saranpää 2017, s HE 103/2017 vp, s Näin Saranpää 2010, s Linna 2012, s Jääskeläinen 1997, s Franz Kafkan teoksessa Der Prozess (1925) vastaaja K joutuu syytetyksi, mutta ei saa tietää mistä häntä syytetään. Prosessi toteutetaan lähes kokonaan soveltamatta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, ja teos lienee muutenkin luokiteltavissa kauhukirjallisuudeksi. 71 Virolainen Pölönen 2003, s. 255.

28 15 tarkoituksenmukaista. Sakkomenettely on summaarisena menettelynä yksi keino edistää asioiden kohtuullisia käsittelyaikoja, sillä oikeuslaitoksen voimavaroja jää kohdistettavaksi paremmin. 72 Tarkoituksenmukaisuusperiaatteina voidaan pitää prosessin nopeutta, varmuutta ja halpuutta. 73 Näihin kolmeen tavoitteeseen ollaan pyritty tuomalla rikosprosessiin suullisuuden, välittömyyden ja keskityksen periaatteet. 74 Varmuudella tarkoitetaan sitä, että prosessin tulee tarjota takeet oikeaan ratkaisuun pääsemiselle. Oikeellisuudella tarkoitetaan sekä näyttökysymyksen ja lainsoveltamista koskevan kysymyksen oikeaa ratkaisua. Tämän katsotaan olevan aineellisen totuuden mukainen ratkaisu, jolloin oikeudenkäynnin lopputulos on oikea suhteessa tapahtuneisiin seikkoihin. 75 Asian täysi selvittäminen jälkikäteen lienee kuitenkin usein mahdotonta ja prosessin säännöt rajoittavat aikaa ja puheenvuoroja, joita voidaan käyttää totuuden selvittämiseksi asiassa. Ainakin tapauksissa, joissa esitetään paljon ristiriitaista näyttöä ja joudutaan tulkitsemaan lakia, on mahdotonta löytää täydellä varmuudella aineellinen totuus asiassa. 76 Tämän takia prosessin selvittämästä asiainkulusta voidaan käyttää oikeampaa ilmaisua prosessuaalinen totuus. 77 Prosessin nopeuden ja kohtuuhintaisuuden tavoittelusta käytetään käsitettä prosessiekonomia. Oikeudenkäytön suhteellisella nopeudella on merkitystä, sillä asianosaisten oikeusturva heikkenee, jos käsittelyajat venyvät suhteettomasti. On mahdollista, että ratkaisulla ei ole enää asianosaisille merkitystä, jos sitä ei tehdä kohtuullisessa ajassa. Asianosaiselle edullinenkin ratkaisu voi olla vailla merkitystä, jos asiantila on muuttunut ratkaisua odotettaessa. Tällainen muutos voi olla esimerkiksi se, että rikoksen uhri on ehtinyt menehtyä tai että korvausriidassa korvausta hakeva yritys on jo ehtinyt mennä konkurssiin. Tästä käytetään ilmaisua justice delayed, justice denied. 78 Liian kallis prosessi nostaa prosessikynnystä, jolla tarkoitetaan, että prosessia ei haluta 72 Tästä tavoitteesta Euroopan Neuvoston suositus No. R (87) 18, s Linna 2012, s Näin HE 82/1995 vp s. 13. Esitys valmisteltiin riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn periaatteiden kanssa yhdenmukaiseksi, ja kyseisen uudistuksen tavoitteena oli saada aikaan nopea, varma ja halpa prosessi. 75 Rautio 1996, s Virolainen Vuorenpää 2017, s Saranpää 2010, s. 24. Rautio 1996 s mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä pitäisi puhua prosessuaalisesta ja oikeudenkäynnissä aineellisesta totuudesta. Tämän perustelut ontuvat, sillä myös tavallisessa oikeudenkäynnissä kyse on systeemin sisäisestä totuudesta siinä mielessä, että prosessissa käsitellään vain siinä ilmenevät asiat. 78 Virolainen Vuorenpää 2017, s. 121.

29 16 saattaa alulle korkeista kustannuksista johtuen, vaikka asialle olisi perusteita Sakottamisen lyhyt historia edeltäneet menettelyt ja sakkomenettelyn taustaa 3.1 Rangaistusmääräys Rangaistusmääräysmenettely otettiin Suomessa käyttöön laeilla 206/1931 ja 228/1934, joten suppeatutkintaisella menettelyllä on pitkät perinteet. 80 Laissa 206/1931 säädetyssä menettelyssä epäillyn tuli tunnustaa rikos ja hyväksyä syyttäjän rangaistusvaatimus, mutta tästä luovuttiin jo kolmen vuoden kuluttua uudemmassa rangaistusmääräyslaissa 228/1934, koska suostumuksen saaminen osoittautui vaikeaksi. 81 Osittain sakkomenettely on siis johtanut aivan ensimmäisen rangaistusmääräyslain oikeustilan palauttamiseen, sillä sakkomenettely edellyttää epäillyn suostumusta, mitä käsitellään tarkemmin jäljempänä. Rangaistusmääräysmenettelyssä ja sakkomenettelyssä on kyse tuomiovallan siirrosta pois tuomioistuimilta. Koska tämä tuomiovallan siirto katsottiin merkittäväksi, rangaistusmääräyslaki säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä. 82 Tavallisella lailla on mahdollista tehdä vain rajoitettuja ja vähämerkityksisiä poikkeuksia tuomiovallan käyttöön. 83 Perustuslakivaliokunta pohti myös, voidaanko lakia säätää perustuslain säätämisjärjestyksessäkään. Tämä katsottiin mahdolliseksi, sillä rangaistusmääräysmenettely koski suhteellisen vähäisiä tekoja. 84 Rangaistusmääräysmenettelyssä oli mahdollista määrätä sakkorangaistus ja enintään 1000 euron 85 suuruinen menettämisseuraamus edellyttäen, että teosta ei oltu säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Rangaistusmääräysmenettelyä voitiin käyttää myös silloin, kun määrättiin rangaistusta uhkasakkokiellon rikkomisesta (RML 1 ) Virolainen Vuorenpää 201, s Melander 2016, s Viljanen DL 2015, s Melander 2016, s. 282 sekä PeVL 12/1993 vp, s Melander 2016, s. 282 ja 289. Ks. myös PeVL 12/1993 vp, s Melander 2016 s Myös PeVL 12/1993 vp s Alun perin 5000 mk. 86 Tapani Tolvanen, s. 202.

30 17 Rangaistusmääräysmenettelyssä valvontaa suorittava virkamies, kuten poliisimies, antoi rangaistusvaatimuksen omasta aloitteestaan tai syyttäjän pyynnöstä. Asiassa suoritettiin suppea esitutkinta (ETL 3:14). Rangaistusvaatimuksen perusteella syyttäjä antoi rangaistusmääräyksen. 87 Rangaistusmääräys on rinnastettavissa tuomioon, sillä se sisältää ainakin välillisesti vahvistuslausuman, syyksilukemisen ja määrättävät seuraamukset. 88 Rangaistusvaatimus täytti tavanomaisen rikosasioiden käsittelyjärjestykseen verrattuna kolme eri tehtävää, sillä se toimi samalla rikosilmoituksena, syytteenä ja asiassa annettavan ratkaisun aineistona. 89 Jos syyttäjä toimi myös rangaistusvaatimuksen antavana tahona, hän oli samassa asiassa syyttäjä ja tuomari. Nimismiehien tapauksessa esitutkintavalta, syyttämisvalta, tuomitsemisvalta ja täytäntöönpanovalta saattoi keskittyä yhdelle virkamiehelle. 90 Rangaistusmääräysmenettelyn edellytyksenä oli asianomistajan suostumus menettelyn käyttämiselle. Vastaavaa suostumusta ei edellytetty epäillyltä (RML 2 ). Suostumus oli mahdollista antaa esitutkintaa suorittavalle tai rangaistusvaatimuksen antavalle viranomaiselle sekä rangaistusmääräyksen antajalle eli syyttäjälle. Suostumuksen peruuttaminen ei estänyt menettelyn käyttämistä. 91 Asianomistajan suostumusta edellytettiin siksi, että haluttiin turvata asianomistajan mahdollisuus esittää asiassa vahingonkorvausvaatimus. Jos asianomistaja peruutti suostumuksensa, jäi syyttäjän harkittavaksi tulisiko asian käsittelyä jatkaa rangaistusmääräysmenettelyssä vai siirtää asia tuomioistuinkäsittelyyn. Tarkoituksena oli rajoittaa asianomistajan oikkujen vaikutusmahdollisuutta menettelytavan valintaan. 92 Sakkomenettelyssä asianomistajan (tai epäillyn) suostumuksen peruuttaminen estää rangaistusmääräyksen antamisen (SML 26 ). Suostumus on edellytys sakkomenettelyn käyttämiselle, joten asia käsitellään tavanomaisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. 93 Jotta epäillyllä olisi mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, annettiin rangaistusvaatimuksen saaneelle mahdollisuus vastustaa rangaistusvaatimusta (RML 8 ). 87 Tapani Tolvanen, s Lappalainen Hupli 2017, s Samoin HE 63/1993 vp, s Rautio 1996, s Rautio1996, s Ks. lainaus. Nimismiehen virka poistui piakkoin Raution kirjoituksen jälkeen osana paikallishallintouudistusta, ks. HE 83/1995 vp. s Tapani Tolvanen s Rautio 1996, s Suostumusta ja sen puuttumisen vaikutuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä kappaleessa

31 18 Lakia säädettäessä pohdittiin, olisiko vastustamisen sijaan tullut edellyttää epäillyn suostumusta menettelyn soveltamiseksi, mutta tähän ei päädytty. Epäiltyjen ei uskottu olevan halukkaita antamaan suostumustaan prosessin jouduttamiselle. 94 Vaatimusta tuli vastustaa viikon kuluessa siitä, kun rangaistusvaatimuksen saaja oli saanut tiedot vaatimuksesta ja ilmoituksen yhteydessä tuli esittää rangaistusvaatimus, jota vastustettiin (RML 8.1 ). Vastustamisen hylkääminen tapahtui syyttäjän kirjallisella päätöksellä, mutta lähtökohtaisesti vastustamiseen suhtauduttiin suopeasti. Pienet muotovirheet eivät saaneet vaikuttaa vastaajan oikeuteen saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja rajatapauksissakin asia tulkittiin vastaajan eduksi. 95 Käytännössä teko kiistettiin harvoin ja kiistämisestä huolimatta rangaistusmääräystäkin vastustettiin vain harvoin. 96 Vastustaminen johti syyteharkintaan, jossa asian käsittely alkoi alusta. Tällöin asiassa suoritetun suppean esitutkinnan niukka aineisto ei riittänyt asian käsittelyyn tuomioistuimessa, vaan syyttäjän oli teetettävä lisätutkintaa. 97 On mahdollista, että suostumuksen asettaminen sakkomenettelyn edellytykseksi on vähentänyt lisätutkimuksen teettämisen tarvetta. Poliisilla on mahdollisuus suorittaa enemmän esitutkintaa ja kerätä aineistoa, kun epäillyn tahtotila menettelyn suhteen on selvillä jo menettelyn alussa. Jos suostumus annetaan, voidaan asiassa suorittaa suppeampaa esitutkintaa ja jos epäilty ei anna suostumustaan, voidaan asian tuomioistuinkäsittelyyn varautua keräämällä enemmän aineistoa välittömästi. On todennäköistä, että tällainen välittömästi kerätty aineisto on laadultaan parempaa kuin syyttäjän pyynnöstä kerätty aineisto. Syyttäjällä oli mahdollisuus jättää rangaistusmääräys antamatta, jos syyttäjä olisi saanut jättää syytteen nostamatta samasta rikkomuksesta (RML 11.2 ). Syyttäjä oli sidottu rangaistusvaatimukseen, mutta hänellä oli mahdollisuus peruuttaa aikaisempi ja antaa uusi rangaistusvaatimus, jos hän katsoi, että rangaistusmääräys tuli antaa eri rikkomuksesta tai ankarampana (RML 12 ). 98 Sakkomenettelyn voimaantulon myötä tähän ei ole tullut muutosta, mutta SML 28 on selkeyttänyt syyttäjän mahdollisuutta antaa rangaistusmääräys lievempänä. 94 HE 63/1993 vp, s Rautio 1996, s. 40. Jos vastustaminen tapahtui määräajan jälkeen, oli yhä syyttäjän harkinnassa ottaa asia huomioon. Jos rangaistusvaatimusta ei esitetty vastustuksen yhteydessä, se voitiin esittää jälkikäteen. Laajemmin ks. Rautio s Tuori DL 2002, s Rautio 1996, s Rautio 1996, s. 42.

32 19 Rangaistusmääräysmenettelyssä ei ollut mahdollista hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin (RML 17 ). Tätä perusteltiin sillä, että mikäli epäilty haluaa oikeussuojaa asiassa, hänellä on mahdollisuus vastustaa asiaa ja saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolloin varsinaiset muutoksenhakukeinot ovat hänen käytettävissään. 99 Rangaistusmääräys oli mahdollista poistaa, jos asiassa oli tehty OK 31:1:n mukainen tuomiovirhe taikka lakia oli sovellettu väärin (RML 18 ). Kantelun ratkaisi käräjäoikeus. Muutosta rangaistusmääräykseen voitiin hakea vain erityisen painavilla perusteilla, sillä rangaistusmääräys tuli lainvoimaiseksi antamishetkellä Päiväsakosta Sakkorangaistus määrätään päiväsakkoina. Päiväsakolla tarkoitetaan sakkorangaistuksen yksikköä, jonka arvo lasketaan tuomitun tulojen perusteella. RL 2a:1:n mukaan päiväsakkoja tuomitaan vähintään yksi ja enintään 120, mutta jos samalla kertaa tuomitaan useammasta rikoksesta yhteinen sakkorangaistus, voidaan tuomita enintään 240 päiväsakkoa. 101 Päiväsakon on oltava kohtuullinen. RL 2a:2.2:n mukaan kohtuullisena päiväsakon rahamääränä on pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa tuomitun keskimääräisestä kuukausitulosta, josta on vähennetty muut laissa säädetyt erät, kuten peruskulutusvähennys ja mahdolliset elatusmaksut. Moitittavuus määritetään päiväsakkojen lukumäärällä, mutta sakon rahamäärä riippuu myös sakotettavan tuloista. 102 Vaikka päiväsakkojen määrän tulisi perustua rikkomuksen laatuun, käytännössä annettavien päiväsakkojen määrä tulee sisäasiainministeriön laatimasta käsikirjasta. 103 Käsikirja kuitenkin sallii päiväsakkojen määrälle liukuman, jota voidaan käyttää, jos rikosta voidaan pitää lievempänä tai vakavampana. Seikkoja, jotka tekevät rikkomuksesta lievemmän tai vakavamman, voivat olla esimerkiksi, että paikalla ei ollut muuta liikennettä tai vastaavasti että tieolosuhteet ovat olleet huonot tekohetkellä. 104 Päiväsakko on saanut nimensä siitä, että sakotettava joutui kärsimään päiväsakkojen lukumäärää vastaavan muuntorangaistuksen, jos sakkoa ei 99 Rautio 1996, s Rautio 1996, s Tapani Tolvanen 2016, s Melander 2016 s Tapani Tolvanen 2016, s Tuori DL 2002, s. 444 ja s

33 20 maksettu. 105 Päiväsakkojärjestelmä otettiin käyttöön jo 1921, koska rahamäärän perusteella sakottamisen koettiin asettavan sakotettavat eriarvoiseen asemaan. Toisin sanoen, päiväsakon taustalla on ollut ajatus sakotettavien yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Myöhemmin päiväsakkojen määrää on korotettu ja niille on asetettu kohtuullisuusvaatimus. Yksi kuudeskymmenesosa keskimääräisestä kuukausitulosta on ollut päiväsakon määrittävä murtoluku vuodesta Jotain päiväsakkojärjestelmän toimivuudesta kertonee se, että Ruotsi on seurannut Suomen esimerkkiä ja ottanut käyttöön päiväsakkoihin perustuvan järjestelmän. Päiväsakkoja voidaan Ruotsissa määrätä 30:stä 200:aan ja päiväsakon arvo vaihtelee 3 eurosta 100 euroon. 107 Vuonna 2015 hallitus on suunnitteli murtoluvun korottamista yhteen kolmaskymmenesosaan. Hallitusohjelmassa tälle ei esitetty perusteluja. 108 Melander esittää, että tosiasiallinen syy korotuksen suunnittelulle oli taloudellinen, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Sakkorangaistus on luonteeltaan rikosoikeudellinen seuraamus, jonka tarkoituksena on rangaista rikoksen tekijää, eikä kartuttaa valtion kassaa. 109 Melanderin tulkintaa ei ole syytä epäillä, sillä sakkotulojen kaksinkertaistaminen on esitetty Hallitusohjelman liitteessä 6 Hallituksen päättämät julkisen talouden välttämättömät sopeutumistoimet. 110 Päiväsakon määräytymisperusteen kaksinkertaistaminen myös suhteettomasti korottaisi suurimpia sakkoja. Ei voida pitää oikeana tai kohtuullisena, että huomattavan korkeita sakkoja käsitellään suppeatutkintaisessa menettelyssä. 111 Ruotsissa on käytössä rangaistusmääräysmenettelyä vastaava menettely (strafföreläggande). Ruotsissa menettely poikkeaa useilla eri tavoilla rangaistusmääräysmenettelystä ja sakkomenettelystä. Poliisi ei anna rangaistusvaatimusta, vaan syyttäjä. Menettely toimii tällöin vaihtoehtona syytteen nostamiselle. Rangaistusvaatimuksen antamisen edellytyksenä on, että edellytykset syytteen 105 Tuori DL 2002, s Melander 2016 s von Hofer 2004, s Hallitusohjelma 2015, s Melander 2016 s. 288, sekä s Hallitusohjelma 2015, s Tuori DL 2002, s Esim. vuonna 2001 suurin ylinopeussakko oli markkaa. Päiväsakkojen määräytymisperusteita on käsitelty myös korkeimmassa oikeudessa, ks. esim. KKO 2009:2.

34 21 nostamiselle täyttyvät Rikesakkomenettely Rikesakkomenettelyllä tarkoitettiin menettelyä, jossa määrättiin rangaistukseksi rikesakkoa. Rikesakko on kiinteä varallisuusrangaistus, jota pidetään päiväsakkoa lievempänä seuraamuksena. Rikesakkoa ei voitu muuntaa vankeudeksi. Menettelyssä ei ollut mahdollista määrätä muita seuraamuksia kuin rikesakkoa. 113 Rikesakon enimmäismäärä oli 200 euroa. 114 Aikaisemmin rikesakkoa ei oltu säädetty rikkomukseksi mistään rangaistuksesta, vaan se voitiin erikseen määrätä vaihtoehtoisena rangaistuksena rikkomuksista, joista ei oltu säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta. 115 Sakkomenettelyn voimaantulon jälkeen rikesakko ei ole enää vaihtoehtoinen rangaistus, vaan se on ainut rangaistus erikseen säädetyistä rikesakkorikkomuksista. 116 Rikesakkomenettelyssä tuomiovaltaa käytti pääsääntöisesti poliisimies, sillä hän pystyi antamaan rikesakkomääräyksen havaittuaan menettelyn piiriin kuuluvan rikkeen. 117 Rikesakkoa oli mahdollista vastustaa samalla tavoin kuin rangaistusvaatimusta rangaistusmääräysmenettelyssä. Vastustamisella oli viikon määräaika, ja se oli tehtävä tekopaikan alioikeuden kansliaan (RSML 12 ). Rikesakko oli mahdollista määrätä vain virallisen syytteen alaisesta rikoksesta, jonka rangaistus on enintään sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta ja sen määrääminen edellytti sitä, että rikkomusta pidetään vähäisenä. 118 Rikesakkorikkomuksista annettu laki 986/2016 tuli voimaan sakkomenettelyn yhteydessä ja siinä rikesakko säädetään ainoaksi rangaistukseksi tietyistä rikkomuksista (RL 2a:8, muutettu lailla 985/2016). Näin ollen sakkomenettelyn voimaantulon jälkeen rikesakko toimii rikkomuksen rangaistuksena vain, jos se on erikseen sellaiseksi säädetty. Aiemmin rikesakko oli liitetty tietyn rikoksen rangaistukseksi asetuksella, samoin kuin rikesakon rahamäärä. Enimmäismäärästä säädettiin laissa. Asetuksella säätäminen ei täyttänyt PeL Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s Rautio 2012, s Tapani Tolvanen 2016, s Rautio 2012, s Rautio 2017, s Tapani Tolvanen 2016, s Tapani Tolvanen 2016, s

35 22 :n laillisuusperiaatteen asettamaa vaatimusta, mikä korjattiin antamalla yllä mainittu laki rikesakkorikkomuksista. 119 Rautio kirjoittaa, että suurilta osin sakkomenettelyuudistus ei vaikuttanut rikesakkoa koskevaan sääntelyyn. 120 Suostumukseen perustuvan menettelyn käyttöönotto lienee kuitenkin merkittävänä pidettävä muutos. Sakkomenettelyuudistus on aiheuttanut rikesakkoa koskevaan sääntelyyn joitain muutoksia, kuten sen, että tuomioistuin voi jatkossa tuomita rangaistukseksi rikesakon. Aiemmin tälle ei ollut tarvetta, sillä ainoastaan viranomainen pystyi antamaan rikesakon ja asia tuli tuomioistuimen käsittelyyn vain, jos sakkoa vastustettiin. Muutos käy ilmi esimerkiksi OK 8:11:stä, jonka mukaan poissaolokäsittelyssä voidaan määrätä rikesakko. Tämä muutos on seurausta siitä, että rangaistusmääräys ja rikesakko annetaan uudistuksen jälkeen samassa menettelyssä, joka edellyttää epäillyn suostumusta. Jos suostumusta ei saada, asia etenee tavalliseen rikosprosessiin, joten tuomioistuimella on oltava mahdollisuus rikesakon antamiseen. 121 Jos mahdollisuutta tuomita rikesakkoa rangaistuksena ei olisi, tuomioistuin ei voisi määrätä sitä rangaistusta, jonka viranomainen on määrännyt epäillylle. Samasta syystä johtuu uusi RL 6:13.5, jonka mukaan, jos rangaistuksena on tuomittu rikesakkoa, on vapaudenmenetys katsottava rangaistuksen suorittamiseksi kokonaan. Säännös ei ollut aiemmin tarpeellinen, sillä rikesakko voitiin antaa vain RSML:n mukaisessa menettelyssä. 122 Tuomioistuin voi edelleen luopua rikesakon tuomitsemista, vaikka asiasta ei nimenomaisesti mainita SML:ssa. 123 Sakkomenettelyssä on myös mahdollista määrätä rikesakon ohessa menettämisseuraamus, mikä ei aiemmin ollut mahdollista. Muutos katsottiin mahdolliseksi siksi, että menettelyn oikeussuojakeinot ovat vahvistuneet. 124 Aiemmin, jos kahdesta eri rikesakkorikkomuksesta tuli määrätä rikesakkoa samalla kertaa, määrättiin rikesakko ainoastaan siitä rikkomuksesta, josta oli säädetty ankarin rikesakko. 119 Rautio 2012 s Rautio 2012 s Rahamäärät siirrettiin sellaisenaan vanhasta asetuksesta uuteen lakiin. Ajoneuvossa asiakirjojen pitäminen ja rekisteri-ilmoituksen laiminlyönti lisättiin lakiin rikesakkorikkomuksista. 121 Rautio 2012, s Rautio 2012, s Rautio käsittelee laajemmin rikesakkomenettelyn ja rangaistusmääräysmenettelyn yhdistämisestä johtuvia muutoksia, joita ei voida tilan puutteen vuoksi laajemmin käsitellä tässä. Muutokset ovat laajalti teknisluontoisia, sillä rikesakkomenettely on siirretty uuteen lakiin lähes sellaisenaan, sisältäen vain välttämättömät muutokset johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. 123 HE 94/2009 vp s. 57. Ks. myös Rautio 2012, s Viljanen DL 2015, s. 667.

36 23 Rautio kritisoi, että tämä ei vastannut RL 7 luvun mukaisia periaatteita. 125 Hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että useista rikkomuksista tulisi antaa yhteinen rangaistus, joka kuitenkin on ankarampi kuin yhdestä rikkomuksesta annettu rangaistus. Rikesakoista on tavallaan voinut saada paljousalennusta. 126 Järjestelmää on muokattu siten, että yhteisen rikesakon pohjaksi otetaan ankarin rikesakko ja tämän sakon rahamäärää korotetaan 20 eurolla. Tämä sisältää samalla teolla tehdyt useat rikkomukset sekä eri teoilla tehdyt rikkomukset, joista annetaan rikesakko samalla kertaa. 127 Jatkossa rikesakkojen vanhentumisajat pitenevät aiemmasta RSML 10 :n mukaisesta vuoden tiedoksiantoajasta ja viiden vuoden täytäntöönpanoajasta. Sakkomenettelyuudistuksen myötä syyteoikeus vanhenee kahdessa ja tuomitseminen kymmenessä vuodessa (RL 8:1 ja 6). 128 Muuntorangaistusta ei muutoksen jälkeenkään sallita. Rikesakon korotuksia (RL 7:3a) ei myöskään saa muuntaa vankeudeksi (RL 2a:6.3, muutettu lailla 985/2016). 129 Ruotsissa on rikesakkomenettelyä vastaava järjestely (föreläggande av ordningsbot). Keskeisimmät erot Ruotsin rangaistusmääräysmenettelyn ja rikesakkomenettelyn välillä ovat, että poliisi voi määrätä rikesakon, menettelyä voidaan käyttää vain tietyissä rikoksissa, asianomistajan vaatimusta ei voida käsitellä rikesakkomenettelyssä, rikesakon määrä on kiinteä, kyseessä on oltava niin kutsuttu normaalitapaus ja rikesakkojen antamista koskevat poliisin ohjeet. 130 Ruotsin rikesakkomenettely on tullut voimaan 1966, joten se on rikesakkomenettelyyn verrattuna suhteellisen vanha. Sen tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi yksinkertainen ja nopea liikennerikkomuksien käsittely Rautio 2012, s HE 94/2009 vp, s. 17. Esityksessä kiinnitetään huomiota tähän, sillä tämä paljousalennus rikesakkorikkomuksista ei ole yhdenmukainen RL 7 luvun säännösten periaatteiden kanssa. Aikaisemmin yhdistämiskieltoa perusteltiin hyvin lyhyesti viittaamalla yleisiin rangaistuksen määräämistä koskeviin periaatteisiin, ks. HE 19/1981 vp, s. 14. Termiä paljousalennus käyttää Rautio, ks. Rautio 2012, s Rautio 2012, s Rautio pitää muutosta johdonmukaisena, mutta kritisoi sen sitomista 20 euroon. Ks. s , jossa Rautio problematisoi muutoksen toteutusta. 128 Rautio 2012 s Vanhentumisaikojen muutoksesta uudistuksessa tarkemmin HE 94/2009 vp s Rautio 2012 s Rautio pitää lailla 985/2016 tehtyä RL:n muutosta merkityksettömänä, mutta asiasta on silti selvyyden vuoksi hänen mielestään tärkeää säätää laissa. 130 Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s Ruotsin ordningsbotin erikoisuus on, että valtakunnansyyttäjä vahvistaa tietyistä teoista seuraavan maksun. 131 Elwing 1967, s

37 Sakkomenettelyuudistuksen tausta ja tavoitteet Tavanomaista rikosasioiden käsittelyjärjestystä voidaan perustellusti moittia hitaaksi. Määttä on todennut, että käsittelyjen hitautta voidaan pitää suomalaista lainkäyttöä leimaavana ominaisuutena. 132 Rangaistusmääräysmenettelyn kehitys on kuvastanut tarvetta käsitellä suuri määrä vähäisiä rikkomuksia yksinkertaisessa ja nopeammassa menettelyssä. Useat rangaistusmääräysmenettelyn muutokset ovat huonontaneet epäillyn oikeusturvaa ja nopeuttaneet menettelyä. 133 Sakkomenettelyä alettiin suunnitella oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tavoitteena oli laatia ehdotus rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyn korvaavaksi perustuslainmukaiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi menettelyksi. Uuden menettelyn tuli perustua epäillyn suostumuksen varaan. Jos suostumusta ei saada, asia tulisi käsitellä tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. Poliisin toimivaltaa haluttiin laajentaa siten, että myös vähäisiä päiväsakkorangaistuksia voitaisiin antaa ilman eri vahvistusta, kuten rikesakkomenettelyssä. 134 Summaarisessa menettelyssä käsiteltävien rikosten piiriä ei ollut tarkoitus muuttaa. 135 Uudella menettelyllä oli neljä tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli yhdistää rikesakkomenettely ja rangaistusmääräysmenettely yhdeksi menettelyksi. Tämä käy ilmi siitä, että vanhat lait korvattiin yhdellä lailla. SML ei säätele rikesakon ja sakon määräämistä erikseen. 136 Menettelyjä ei oltu kehitetty yhdessä, joten niiden välille oli muodostunut perusteettomia eroja. Oli myös täysin sattumanvaraista, käsiteltiinkö sakkoasia käräjäoikeudessa, rangaistusmääräysmenettelyssä vai rikesakkomenettelyssä. Tämä heikensi järjestelmän ennustettavuutta ja saattoi epäillyn epävarmempaan asemaan, sillä hän ei voinut olla varma menettelystä tai käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista Määttä LM 2014, s Jääskeläinen 1997, s OMTR 2007:3, kuvailulehti ja s. I II. 135 HE 94/2009 vp, s Lukuun ottamatta SML 3 lukua rikesakon määräämisestä ajoneuvoa pysäyttämättä havaituista liikennerikkomuksista. Tämän menettelyn sääteleminen erikseen on välttämätöntä, sillä epäillyn suostumusta ei voida saada automaattisen liikenteenvalvonnan kautta. Ilman tätä poikkeusta ei voitaisi toteuttaa automaattista liikenteenvalvontaa. Ks. HE 94/2009 vp, s Rikesakkomääräyksen antamista automaattisen liikenteenvalvonnan perusteella käsitellään tarkemmin jäljempänä kappaleessa HE 94/2009 vp, s. 15.

38 25 Toiseksi, sakkomenettelyn säätämisjärjestyksellä pyrittiin korjaamaan aiempien summaaristen menettelyjen valtiosääntöoikeudelliset ongelmat. Kuten aiemmin on todettu, RML ja RSML säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska kyse oli merkittävästä tuomiovallan siirrosta. Tämä johti siihen, että päivittäisessä käytössä olevan rikosoikeudellisen menettelyn käytöstä säädettiin pysyväisluonteisilla poikkeuslaeilla. Pysyväisluonteisten poikkeuslakien käyttämistä on RML:n ja RSML:n säätämisen jälkeen pyritty välttämään uuden perustuslain linjauksen mukaisesti. 138 Rikesakkojen ongelmana oli erityisesti se, että niihin ei voitu hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen sekä se, että rikesakkorikkomuksista oli annettu ainoastaan asetus ja asetuksella säätäminen ei täyttänyt lailla säätämisen vaatimusta. 139 Sakkomenettelyuudistus säädettiin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä tämän valtiosääntöoikeudellisen ongelman korjaamiseksi. 140 Perustuslakivaliokunta esitti lausunnossaan, että uudistus olisi mahdollista käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Laki säädettiinkin PeL 72 :n mukaisessa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 141 Sakkomenettelyn kolmantena tavoitteena oli parantaa epäillyn oikeusturvaa. Tämä tavoite ilmenee ensisijaisesti siten, että sakkomenettelyn voimaantultua epäillyn passiivisuus ei johda oikeudenmenetykseen. 142 Rangaistusmääräysmenettelyä kritisoitiin siitä, että virallisperiaatteen vastaisesti syytetyn tuli reagoida asiassa, jotta hän sai asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. 143 Uusi suullinen, välitön ja keskitetty pääkäsittely on aiheuttanut työtaakan lisääntymistä syyttäjille, tuomareille, asianajajille ja muille lainkäytön ammattihenkilöille, sillä heille asetetut vaatimukset ovat nousseet. 144 Tämän johdosta toinen esityksen neljäs tavoite oli vapauttaa syyttäjien voimavaroja mekaanisten ratkaisujen tekemisestä. Lähtökohtana oli pyrkiä yksinkertaisempaan ja harvempia työvaiheita sisältävään menettelyyn, jossa 138 HE 1/1998 vp, s. 125, samoin PeVM 10/1998 vp, s , jossa korostetaan, että poikkeuslakia säädettäessä on pyrittävä sen määräaikaiseen voimassaoloon. 139 Melander DL 2015 lailla säätämisen vaatimuksesta. 140 Rautio 2017, s PeVL 7/2010 vp s. 2. HE 1/1998 vp, s. 125 mainitaan, että poikkeuslakien säätämistä tulee välttää. 141 PeVL 7/2010 vp, s OMLS 2008:4, s. 3. Työryhmän tuli perustaa ehdotettu ratkaisu sen varaan, että epäillyn on annettava menettelylle suostumus, epäillyn. oikeusturvan edistämiseksi. 143 Näin esimerkiksi Jääskeläinen 1997, s Jokela 2008, s. 10.

39 26 epäillyn oikeusturva ei vaarantunut. 145 Poliisi tai syyttäjä edelleen on rikesakon määräävä viranomainen (SML 3 ), mutta tuomioistuinkin voi nyt määrätä rikesakkorangaistuksen. 146 Sakon määräämistä koskeva sääntely on kuitenkin uudistuksen keskeisin sisältö ja se on muuttunut huomattavasti aiemmasta rangaistusmääräysmenettelystä. Kenties merkittävin uudistus on, että sakon voi määrätä syyttäjän lisäksi nyt myös poliisi (SML 3.2 ). Poliisin toimivalta ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin syyttäjällä. 147 Lainsäädäntö on yleisesti kehittynyt viime aikoina siten, että tuomiovalta on siirtynyt syyttäjille ja edelleen poliisille. Poliisin mahdollisuudet ovat aiemmin olleet rajoitetut: poliisin vastuulla on ollut lähinnä valita, ryhtyykö asiassa toimeen vai ei. 148 Tässä suhteessa sakkomenettely on luonnollinen seuraava vaihe lainsäädännön kehityksessä. Poliisin toimivallan lisäksi merkittävin uudistus on se, että rangaistusmääräysmenettelyn vastustuskonstruktiosta siirryttiin suostumusperusteiseen menettelyyn, jossa epäilty ei voi joutua summaariseen menettelyyn passiivisuuden takia. Samalla kevennettiin myös rikesakkomenettelyn muutoksenhakua, sillä ylimääräinen muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen tuli mahdolliseksi. Samalla poistettiin rikesakkojen paljousalennus lisäämällä 20 euron korotus yhteiseen rikesakkoon. Koska rikesakkorikkomuksista oltiin ennen säädetty asetuksella, tilanne korjattiin säätämällä uusi laki rikesakkorikkomuksista. Selkeyden vuoksi sakkojen vanhentumisajat yhdenmukaistettiin RL 8 luvun yleisten vanhentumissääntöjen mukaisiksi. Ajoneuvoa pysäyttämättä havaittuja liikennerikkomuksia koskeva lainsäädäntö säilytettiin kuitenkin pääosin ennallaan, eikä sitä muokattu sakkomenettelyn mukaiseksi, mikä on johtanut vastustuskonstruktion säilymiseen tähän päivään saakka. 149 Sakkomenettely on oikeuskirjallisuudessa saanut osakseen kritiikkiä. 150 Hallituksen esityksen perustelut uudelle menettelylle antavat yhden erityisen aiheen tähän: varsinaisia vaihtoehtoja uudelle sääntelylle ei esitetty. Menettelyn ainoastaan todettiin olevan 145 HE 94/2009 vp, s Rautio 2012, s Rikesakkoa koskevia muutoksia on käsitelty yllä, kappaleessa Rautio 2017, s Virolainen Pölönen, s HE 94/2009 vp, s Ks. Viljanen DL 2015 s. 679, joka kumoaisi koko lain, sekä Tapani Tolvanen 2016, s Molemmat keskittyvät kritisoimaan lain selkeyttä ja terminologiaa.

40 27 samankaltainen kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi menettelyn uskottiin korjaavan aiemman sääntelyn ongelmia. Olisi hyvän lainvalmistelutavan mukaista tutkia myös muita vaihtoehtoja laille ja esittää ne selkeästi valmisteluaineistossa. 151 Toisaalta työryhmälle ei edes annettu mahdollisuutta tutkia muita ratkaisuvaihtoehtoja, sillä uuden menettelyn tuli rakentua tiettyihin perusratkaisuihin, kuten suostumusedellytykseen Sakkomenettelylain muutokset voimaantuloa ennen ja voimaantulon jälkeen Laki rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelystä julkaistiin , mutta se tuli voimaan vasta Vielä vuonna 2012 sakkomenettelyn voimaantulon todennäköisenä ajankohtana pidettiin vuoden 2014 alkua. 153 Lain säätämisestä sen voimaantuloon kului siis verrattain pitkä aika. Pitkä aika johtui pääosin siitä, että viranomaisten käyttämät järjestelmät piti päivittää lain muutosten mukaisiksi, mutta varmasti myös siitä, että viranomaiset piti kouluttaa uuteen menettelyyn. 154 Menettelyn käsittely oikeuskirjallisuudessa ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa on kuitenkin jäänyt suhteellisen suppeaksi. Syitä tähän voidaan vain arvuutella. Säätämisensä ja voimaantulonsa välissä sakkomenettelyä myös ehdittiin muuttaa useita kertoja. 155 Ehkä huomionarvoisimpana ennen sakkomenettelyn voimaantuloa julkaistuina muutoksina voidaan pitää lakeja 730/2015 ja 1695/2015, joista jälkimmäinen kumosi ensin mainitun. Muutoksen oli tarkoitus ohjata useampia asioita pääkäsittelyyn estämällä asian käsittely sakkomenettelyssä, jos tekijä osoittaa piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Samalla ehdotettiin muutoksia sakon muuntosuhteeseen ja muuntorangaistuksen kestoon. 156 Vain puoli vuotta lain 730/2015 julkaisun jälkeen julkaistiin 1695/2015, jolla kumottiin aiempi muutos. Aiempi muutos kumottiin siksi, että uudistuksen toteuttamiseen varattu määräraha poistettiin valtiontalouden tilan huononemisen takia. 157 Lain säätäminen ja sen kumoaminen saman vuoden sisällä ei edistä luottamusta lainvalmistelun laatuun. Tala kirjoittaa, että nykylainsäädännön nopea muutostahti on sille ominaista. Hänen 151 Hallituksen esitysten laatimisohjeet 2004:4, s. 9 ja s. 14. HE 94/2009 vp, s esitetään toteuttamisvaihtoehtoja äärimmäisen suppeasti. 152 OMTR 2007: 3, s. I II. 153 Rautio 2012 s Rautio 2017, s Ks. HE 115/2016 vp, s Yhdeksän kertaa yhteensä: 467/2011, 819/2011, 774/2013, 821/2014, 670/2015, 730/2015, 1695/2015 (kumosi lain 730/2015), 894/2016, 984/ HE 291/2014 vp, s HE 62/2015 vp, s. 1.

41 28 mukaansa säädettyä oikeutta voidaan jopa kutsua tilapäiseksi. 158 Ei ole uskottavaa, että hänkään olisi tarkoittanut näin nopeaa muutostahtia lainsäädännön ominaispiirteenä. On uudistuksen tavoitteiden kannalta johdonmukaista, että sakkomenettelyssä määrättyä sakkorangaistusta ei voi muuntaa vankeudeksi (RL 2a:6.5), sillä muuntorangaistusten salliminen aiheuttaisi lisäkustannuksia. 159 Muuntorangaistuksen käyttöön ottaminen sakkomenettelyssä ei muutenkaan vaikuta mahdolliselta perustuslakivaliokunnan käytännön valossa. 160 Oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu suppeatutkintaisessa menettelyssä käsiteltävien rikosten piirin laajentamiseen pidättäytyvästi. 161 Tästä huolimatta sakkomenettelyn soveltamisalan laajentamista alettiin suunnitella jo ennen sen voimaantuloa. Toisin kuin alun perin sakkomenettelyn tapauksessa, työryhmälle ei asetettu perusratkaisuja, jotka tulisi ottaa huomioon esitystä laadittaessa. 162 Työryhmä esitti, että soveltamisalaa laajennettaisiin niiden rikosten käsittelyyn, joista on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta. Rajaa pidettiin perusteltuna, sillä rikosten katsottiin olevan sellaisia, että niiden selvityksessä ei ole voimakasta selvittämistai julkisuusintressiä. 163 Samoin ehdotettiin, että valta määrätä ajokieltoa siirrettäisiin käräjäoikeuksilta poliisille, jotta rattijuopumustapaukset siirtyisivät asiallisesti sakkomenettelyn soveltamisalaan. Esitys myös ehdotti epäillyn valitusmahdollisuuden laajentamista kaikkiin varsinaisiin muutoksenhakukeinoihin. 164 Tämä laajennus olisi ulottanut sakkomenettelyn soveltamisalan muun muassa perusmuotoiseen pahoinpitelyyn, kuolemantuottamukseen ja perusmuotoisiin huumausainerikoksiin. Soveltamisalan laajentaminen olisi siis sisältänyt vakavana pidettäviä rikoksia, mikä olisi korostanut tuomiovallan siirron merkitystä. Tällöin rangaistuslajin valinta olisi vaikeutunut, sillä yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus olisivat tulleet vaihtoehtoisiksi seuraamuksiksi. Näin rangaistuksen määräämistä koskeva 158 Tala 2005, s Melander 2016 s Melander 2016, s Ks. myös. PeVL 7/2010 vp, s. 4. Samansuuntaisesti PeVL 46/2005 vp, s Virolainen Pölönen 2003, s Kanta on tosin esitetty ennen kirjallisen menettelyn voimaantuloa, mutta pidän uskottavana, että se ei olisi muuttunut tämän jälkeenkään. 162 OM 54/2016, s. I II. Ks. myös OMTR 2007:3 s. I II. 163 OM 54/2016, s OM 54/2016, s. 56.

42 29 harkinta, joka ei aiemmin ole de facto siirtynyt pois tuomioistuimilta, jäisi viranomaisille. Samalla rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja yhdenvertaisuus olisivat vaarantuneet. 165 Soveltamisalan laajentamiseen suhtauduttiin varauksella, sillä se teki menettelyn ohessa tehdystä tuomiovallan siirrosta entistä merkittävämpää. Samoin katsottiin, että rajanveto sakko- ja vankeusrangaistuksen välillä tulisi tehdä tuomioistuimessa. Esityksen myös katsottiin perustuvan ainoastaan säästösyihin, eikä sillä ollut siten hyväksyttäviä perusteita. 166 Tekemässäni kyselytutkimuksessa kartoitettiin syyttäjien näkemyksiä lainsäädännön tulevaisuudennäkymistä ja muutoksen 95/2018 vaikutuksista sakkomenettelyyn. :;</4;.;2!14//)=;8-;*;6/+2!,)600*)6++2! *+2+//+,>2!685+,/4*)64,442!! '$! '#! '"! &! %! $! #! "! ()!*)+,)-).+//0! (1)//0)2! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! -86)/))5)6+6/)! (1)//0)2! -86)/))5)6+6/)! Kaavio 1, syyttäjien suhtautuminen rattijuopumusten lisäämiseen menettelyn soveltamisalaan. Vastauksista käy ilmi, että syyttäjät tukevat voimakkaasti sitä, että rattijuopumukset lisätään menettelyn soveltamisalaan. Useiden vastaajien mukaan periaatteellista ongelmaa rattijuopumusten lisäämisessä ei ole, koska rattijuopumustapaukset ovat usein varsin selviä. Ongelmana pidettiin poliisin käytäntöjen vaihtelua ja poliisin kykyä erottaa, milloin rattijuopumuksesta tulisi määrätä vankeutta. Eräs vastaaja totesi, että rattijuopumuksien lisäämiselle ei ole tarvetta, koska rattijuopumukset eivät ole työtaakaltaan raskaita. 165 Melander 2016 s Viljanen (2015) on esittänyt, että sakkomenettelyn aiempi muutos, kun valtaa siirretään poliisille, ei ole johtanut faktisesti asiantilan muutokseen. Muutoksen laajentaminen sen sijaan johtaa monimutkaisempien asioiden käsittelyyn, joten pelkkä kumileimasin ei enää riitä käsittelynä. 166 OM 34/2017, s. 10, säästöperusteista näin lausui esim. Pirkanmaan käräjäoikeus, s. 12.

43 30 :;</4;.;2!6498/+/;2!54,)/;6*4<.8,,)6;;.+2!,44=+2/4*)6++2! '#! '"! &! %! $! #! "! ()!*)+,)-).+//0! (1)//0)2! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! -86)/))5)6+6/)! (1)//0)2! -86)/))5)6+6/)! Kaavio 2, syyttäjien suhtautuminen epäillyn muutoksenhakuperusteiden laajentamiseen. Valitusmahdollisuuden laajentamiseen ei suhtauduttu näin positiivisesti. Yleisesti koettiin, että valitusasioiden määrän kasvu voi johtaa sakkomenettelyn prosessiekonomisten hyötyjen hukkaamiseen. Valitusmahdollisuutta peilattiin myös suostumuskonstruktion merkitykseen: miksi asiassa pitää antaa valitusmahdollisuus, jos henkilö on suostunut summaariseen menettelyyn? Muutoksenhakuperusteiden laajentamista ei pidetty tarpeellisena senkään takia, että useimmiten pääasiasta ei ollut riitaa. Muutosta haetaan useimmin liittyen suostumuksen pätevyyteen ja seuraamuksen sisältöön. Syyttäjät nostivat myös esille sen, että suppean esitutkinnan takia (SML 7 ) asiassa on vaikea kerätä aineistoa oikeudenkäyntiä varten. :;</4;.;2!/>C1><*02!4=4/;96++2!685+,/4*)64,42!,44=+2/4*)6+6/4!429414*-))2!1)9896))2! '"! B! &! A! $!?! #! '! "! ()!*)+,)-).+//0! (1)//0)2! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! 2+34/))5)6+6/)! 7829)2!5+1142! -86)/))5)6+6/)! (1)//0)2! -86)/))5)6+6/)! Kaavio 3, syyttäjien suhtautuminen soveltamisalan laajentamiseen. Kysymyksen yhteydessä syyttäjille esitettiin tietoa työryhmän laajennusehdotuksesta.

44 31 Syyttäjien vastauksissa liittyen soveltamisalan laajentamiseen on selkeää hajontaa, mutta lienee turvallista sanoa, että syyttäjien tuki ei ole täysin Syyttäjäyhdistys ry:n soveltamisalan laajentamista kannattavan lausunnon takana. 167 Yli puolet vastaajista suhtautui soveltamisalan laajentamiseen negatiivisesti. Prosessin tehostamista pidettiin sinänsä tärkeänä tavoitteena, mutta poliisin tekemää seuraamusharkintaa pidettiin ongelmallisena. Erityisesti pelättiin epäiltyjen oikeusturvan heikkenevän, jos vakavampia rikkeitä käsiteltäisiin summaarisessa menettelyssä. Eräs vastaaja kommentoi, että laajentaminen ei ole enää tarpeen, sillä nykyistä soveltamisalaa ankarammat rikokset voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä, joka tarpeellisella tavalla tehostaa prosessia. Englannissa liikennerikkomukset käsitellään kirjalliseen menettelyyn verrattavassa menettelyssä (pleading guilty by letter). Pääsääntöisesti henkilö ei voi myöntää syyllisyyttään (guilty plea), jos hän ei ole läsnä oikeudenkäynnissä. Jos rikkomuksesta ei ole säädetty kolmea kuukautta vankeutta ankarampaa rangaistusta, asia voidaan käsitellä tavallisessa magistrates court ssa ja jos vastaajalle on lähetetty ilmoitus menettelystä ja syyttäjän väitteistä, voidaan asia käsitellä summaarisesti. Tällöin vastaaja voi kirjallisesti myöntää syyllisyytensä ja asia voidaan ratkaista ilman hänen läsnäoloaan. Menettelyä käytetään yleisesti liikennerikkomuksien ja muiden vähäisten rikkomusten kanssa. 168 Jos Englannissa ja Walesissa tämä menettely on koettu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan edellä mainitun vastaajan tavoin kyseenalaistaa sakkomenettelyn tarpeellisuus, sillä kirjallinen menettely on mahdollisesti riittävä keino prosessin tehostamiseksi. 4. Sakkomenettely 4.1 Rangaistusvaatimus ja -määräys, sakkovaatimus ja -määräys, sekä rikesakkomääräys sakkomenettelyn haastavaa terminologiaa Sakkomenettelyn terminologia on rangaistusmääräysmenettelyssä käytettyä monimutkaisempaa ja aiemmasta lainsäädännöstä poikkeavaa, joten sen tarkempi esittely on tarpeellista jäljempänä esitetyn selventämiseksi OM 34/2017, s Carr 1983, s Viljanen DL 2015 kritisoi voimakkaasti tiettyjen käsitteiden käyttöä, mutta tähän palataan tutkimuksen johdonmukaisuuden takia jäljempänä.

45 32 Rangaistusvaatimus on epäillylle tiedoksi annettava sakko- tai rikesakkosakkorangaistus ja menettämisseuraamus, jos epäilty ei ole antanut suostumusta sakkomenettelyyn (SML 2.1 :n 1 kohta). Rangaistusvaatimus sisältää siten joko sakkorangaistusta ja menettämisseuraamusta tai rikesakkorangaistusta ja menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen. Se annetaan ainoastaan, kun epäilty ei ole antanut suostumustaan menettelyn käyttämiselle. Sakkovaatimus tarkoittaa vaatimusta, jolla epäillylle vaaditaan sakkorangaistusta ja menettämisseuraamusta ja se annetaan myös, jos epäilty on pyytänyt päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen muuttamista (SML 2.1 :n 2 kohta). Sakkovaatimuksella ei vaadita rikesakkoa, sillä rikesakon määrä tulee suoraan euromääräisenä laista, jolloin määräytymisperustetta ei ole (laki rikesakkorikkomuksista 986/2016). Rikesakkorangaistus annetaan rikesakkomääräyksellä. Jos epäilty suostuu asian käsittelyyn sakkomenettelyssä, mutta poliisilla ei ole toimivaltaa antaa sakkoa, annetaan sakkovaatimus. 170 Sakkomääräys on asiassa annettava ratkaisu, jolla valvontaa suorittava virkamies, käytännössä poliisimies, määrää rikkomuksesta sakkorangaistuksen ja menettämisseuraamuksen (SML 2.1 :n 3 kohta). Näin ollen sakkomääräystä käytetään, kun poliisin toimivalta riittää sakon antamiseen yllä esitetyllä tavalla. Rikesakkomääräys on myös ratkaisu, mutta sillä määrätään rikesakko ja menettämisseuraamus (SML 2.1 :n 4 kohta). Rikesakon yhteydessä on uudistuksen jälkeen ollut mahdollista määrätä menettämisseuraamus. Tämä koettiin mahdolliseksi, sillä sakkomenettelyssä koettiin oikeussuojakeinojen olevan paremmat verrattuna aiempiin menettelyihin. 171 Rikesakkomääräyksen antavaa viranomaista ei varsinaisesti mainita lakitekstissä, vaan rikesakkomääräyksen antava viranomainen selviää SML 3.1 :stä. Kyseinen lainkohta on sisällöltään epäjohdonmukainen, sillä SML 3.1 säätää rikesakon määräämisestä ja saman pykälän kolmas momentti säätää toimivallasta antaa rikesakkomääräys Rautio 2017, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s

46 33 Rangaistusmääräys on ratkaisu, jonka syyttäjä tekee perustuen sakkovaatimukseen tai rangaistusvaatimukseen ja jolla syyttäjä määrää sakkoa tai menettämisseuraamuksen (SML 2.1 :n 5 kohta). Näin ollen sekä sakkovaatimuksesta että rangaistusvaatimuksesta johtuvan ratkaisun nimi voi olla rangaistusmääräys. 4.2 Sakkomenettelyn käyttämisen edellytykset ja soveltamisala Sakkomenettely on käytettävissä selvissä ja yksinkertaisissa asioissa, kun kyse on rikkomuksesta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta, taikka rikesakko (SML 1 ). 173 Sakkomenettelyssä ei ole mahdollista käsitellä virkarikoksia, merilain mukaisia rangaistuksia (merilaki 674/ luku) taikka sotilasrikoksia (sotilasoikeudenkäyntilaki 326/ ). Kuten aiemmin on mainittu, rikesakon voi määrätä syyttäjä tai poliisimies ja ainakin tietyissä tapauksissa myös tuomioistuin. Sakkomenettelyssä sakon voi määrätä syyttäjän lisäksi poliisimies, jonka toimivalta on rajoitettu. Poliisin toimivalta on rajattu ensinnäkin liikennerikkomuksiin ja näpistyksiin ja toiseksi, poliisimiehellä on toimivalta antaa korkeintaan 20 päiväsakon suuruinen sakko (SML 3.2 ). Asia tulee viedä syyttäjän ratkaistavaksi, jos nämä edellytykset eivät täyty. Tullimiehillä, rajavartiomiehillä ja erätarkastajilla on poliisimieheen verrannollinen toimivalta. 174 Selkeyden vuoksi tämän kirjoituksen yhteydessä käytetään ainoastaan termiä poliisimies, mutta myös muita toimivaltaisia viranomaisia koskeva sääntely on sama. Rattijuopumusasiat jäivät aiemmin sakkomenettelyn soveltamisalan ulkopuolelle siitä huolimatta, että sakkomenettely on selkeästi tarkoitettu käytettäväksi liikenneasioissa. 175 Tilanne muuttuu , jolloin ajokorttilain muutos 96/2018 tulee voimaan. Ajokieltomenettely ja sakkomenettely voidaan jatkossa toteuttaa samanaikaisesti, jolloin poliisi voi tehdä sakkomenettelyssä syyksilukevan ratkaisun, jonka perusteella poliisi voi 173 Lailla 95/2018 sakon ja rikesakon määräämisestä muuttamisesta lisättiin vaatimus yksinkertaisesta ja selvästä asiasta. OM 54/2016 esitti laajennusta asioihin, joissa voitiin määrätä vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta. Voimaantulleessa laissa tämä soveltamisalan laajennus on poistettu, ks. kuvailulehti. Vaatimus yksinkertaisesta ja selvästä asiasta on ainoastaan selventävä, sillä vaatimus on käynyt ennen ilmi lainvalmisteluaineistosta, ks. esim. HE 94/2009 vp, s. 69. Yksinkertaisuuden vaatimus käy ilmi myös siitä, että sakkomenettelyn yhteydessä suoritetaan suppea esitutkinta, jota voidaan käyttää ainoastaan selvissä ja yksinkertaisissa asioissa (SML 7, ETL 3:14). 174 Rautio 2017, s Rautio 2017, s Soveltamisala käynee ilmi ainakin poliisimiehelle annetussa toimivallassa liittyen liikenneasioihin (SML 3.2 )

47 34 määrätä ajokieltoa hallinnollisessa menettelyssä. 176 Sakkomenettely ei aikaisemmin ollut mahdollinen rattijuopumustapauksissa, sillä niistä on määrättävä seuraamuksena ajokieltoa, jonka ainoastaan käräjäoikeus pystyi tekemään. Poliisimies voi määrätä ajokieltoa ainoastaan, jos asiassa on annettu määräys tai tuomio (AjoKL 76 a, voimaan ). Ajokieltoasioita on Suomessa pidetty vakiintuneesti turvaamistoimina, eikä rikosoikeudellisina sanktioina. 177 Poliisin määräämä ajokielto ei ole uusi asia, sillä poliisi voi useissa tapauksissa määrätä ajokieltoa jo ennen muutoksen voimaantuloa. 178 Vuonna 2010 alioikeuksissa määrättiin ajokieltoa lähes 20 tuhannessa tapauksessa. 179 Valtaosa näistä tapauksista siirtynee poliisin käsiteltäväksi. Asian voi käsitellä sakkomenettelyssä riippumatta siitä, onko kyse virallisen syytteen alaisesta rikoksesta vai asianomistajarikoksesta. Jos asianomistaja kuitenkin peruuttaa syyttämispyyntönsä asiassa, syyttäjä ei saa antaa rangaistusmääräystä (SML 26 ). 180 Myös poliisimies ja syyttäjä voivat luopua toimenpiteistä (SML 6 ja 30 vastaavasti). Asiaa ei voida käsitellä kirjallisessa menettelyssä, jos vastaaja ei ole ollut tekohetkellä täysi-ikäinen (ROL 5a:1.1:n 3 kohta). Tämä rajoitus johtuu ensisijaisesti oikeudenkäynnin kasvatuksellisesta vaikutuksesta. 181 Rajoitusta on pidetty poikkeuksena yhdenvertaisuusperiaatteesta, sillä nuorilla tekijöillä ei ole mahdollisuutta saada asiaansa käsitellyksi tarkoituksenmukaisemmassa menettelyssä. 182 Sakkomenettelyssä vastaavaa rajoitusta ei ole, vaikka oikeudenkäynnillä lienee myös sakkoasioissa kasvattava vaikutus. Ruotsissa kirjallista menettelyä voidaan käyttää myös käsiteltäessä alaikäisten rikoksia, mutta Ruotsin kirjallisessa menettelyssä voidaankin käsitellä ainoastaan sakkoasioita sakkomenettelyn tavoin (RB 45:10 a). Myös Ruotsin rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan käsitellä alaikäisten asioita Suostumus sakkomenettelyn edellytyksenä Asian käsittely sakkomenettelyssä on mahdollista vain, jos epäilty (1) tunnustaa teon, (2) 176 HE 103/2017 vp, s. 1. Keskeistä on Ajokorttilain 64 :n muutos. Ennen rattijuopumusasioissa ajokiellon määräsi käräjäoikeus. 177 Kiiski Koillinen 2016, s Samoin Melander 2012, s Poliisin määräämästä ajokiellosta, ks. Tolvanen 2013, s Melander 2012, s Rautio 2017, s HE 271/2004 vp, s Saranpää 2010, s Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s. 286.

48 35 hyväksyy siitä määrättävän seuraamuksen, (3) luopuu oikeudestaan asian suulliseen käsittelyyn ja (4) suostuu asian käsittelyyn ja ratkaisuun SML:n mukaisessa menettelyssä (SML 4 ). Lakitekstin tarkoittamalla epäillyn tahdonilmaisulla, josta käytetään termiä epäillyn suostumus (SML 4.1 ), on siten käytännössä neljän eri tahdonilmaisun summa. Tätä suostumuskonstruktiota on pidetty SML:n erikoisuutena. 184 Suostumus on poikkeava ROL 5 a luvun kirjallisesta menettelystä, sillä sakkomenettelyn suostumus käsittää myös seuraamuksen hyväksymisen, jota ei kirjallisessa menettelyssä erikseen hyväksytä. 185 Tunnustuksella tarkoitetaan asianosaisen antamaa selitystä siitä, että vastapuolen väittämä asianosaisen kannalta epäedullinen seikka on tosi. 186 Tunnustus ei sido ratkaisun tekijää, vaan hänen on arvioitava tunnustuksen todistusarvo. Ainoastaan kaikkein lievimmissä rikosasioissa tunnustus yksin riittää langettavaan tuomioon. Tavallisessa käsittelyjärjestyksessä tunnustus voidaan peruuttaa pääkäsittelyn aikana (OK 17:4.1). 187 Käytännössä sakkomenettelyssä poliisimies arvioi ensin voidaanko sakkomenettelyä soveltaa, suorittaa suppean esitutkinnan ja kyselee tunnustusta suostumuksen yhteydessä. Sakkomenettelyssä tunnustuksen voi peruuttaa kunnes asiassa on annettu ratkaisu (SML 4.5 ). Suostumuksen sisältöä muutettiin lailla 95/2018, joka tulee voimaan Suostumuksen osatekijöiksi jätettiin ainoastaan luopuminen oikeudesta suulliseen käsittelyyn ja suostuminen asian ratkaisuun sakkomenettelyssä. Neliosainen suostumus koettiin raskaaksi ja suostumusten saaminen vaikeaksi. Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että tunnustaminen rajoitti epäillyn muutoksenhaun mahdollisuuksia ja sitä, että epäilty ei voinut osoittaa erimielisyyttään seuraamuksesta sakkomenettelyssä. 188 Kirjallisen menettelyn edellytyksenä on vastaajan tunnustus (ROL 5a:1). On kummallista, että tunnustusta on pidetty edellytyksenä sille, että lainoppinut ja riippumaton tuomioistuin voi ratkaista verrattain yksinkertaisena pidettävän tapauksen, mutta sakkomenettelyssä tunnustaminen ei ole tarpeen, kun poliisimies voi tehdä asiassa ratkaisun. 189 Kirjallisessa 184 Tapani Tolvanen 2016, s HE 103/2017 vp, s. 46. Ks. Saranpää 2010 suostumuksen sisällöstä kirjallisessa menettelyssä, s Lahti 2006, s Virolainen Pölönen 2003, s HE 103/2017, s Asiaan on kiinnittänyt huomiota Eduskunnan oikeusasiamies, jonka lausunto huomioidaan hallituksen

49 36 menettelyssäkin suurimmassa osassa tapauksia tuomitaan sakkoa. 190 Suostumuksen voi antaa syyttäjälle tai muullekin esitutkintaa suorittavalle toimivaltaiselle virkamiehelle. Suostumuksen vastaanottavan henkilön on pyrittävä varmistamaan, että suostumuksen antava henkilö on ymmärtänyt tahdonilmaisunsa merkityksen. 191 Suostumukselle ei ole säädetty määrämuotoa, joten suullinen suostumus on riittävä. 192 Erätarkastajan tulee kuitenkin ottaa suostumus kirjallisena (Metsähallituksen erävalvonnasta annettu laki 14 ). 193 Jos suostumusta ei saada lennossa tai menettelyn alussa, epäilty voi suostua menettelyyn maksamalla sakon kokonaan tai osittain 30 päivän kuluessa rangaistusvaatimuksen tiedoksiannosta (SML 4.4 ). On katsottu, että maksu maksuajan päättymisen jälkeen on palautettava epäillylle, koska kohtuullisissa käsittelyajoissa pysyminen edellyttää tätä. 194 Viljanen esittää, että olisi kaikkien edun mukaista ja prosessitaloudellisesti järkevää, että suostumus voidaan antaa siihen saakka, että asia tulee vireille tuomioistuimessa. 195 Suostumus on peruutettavissa, kunnes asiassa on annettu ratkaisu. Peruutus on tehtävä kirjallisesti syyttäjän kansliaan (SML 4.5 ). 196 Peruuttamiselta vaadittava kirjallinen muoto ja sen osoittaminen syyttäjän kansliaan tarkoittaa sitä, että tien päällä annettua suostumusta sakotustilanteessa ei voi peruuttaa. Jos poliisilla on toimivalta antaa sakkomääräys, se on myös asiassa annettu ratkaisu, joten suostumuksen peruuttamiselle jäisi muutenkin lyhyt aika. Sen mahdollistaminen voisi vain käytännössä vaikeuttaa sakottamistapahtuman toimivuutta. Poliisimiehen antaman määräyksen jälkeen voi kuitenkin yhä hakea muutosta tehtyyn päätökseen. 197 esityksessä, ks. HE 103/2017 vp, s de Godzinsky 2010, s Rautio 2017, s Ilmaisu suostumuksen antava henkilö on tässä tietyssä kontekstissa kirjoittajan mielestä selkeämpi, kuin Raution tekstissä epäilty. Tämä johtuu siitä, että myös asianomistajan tulee ymmärtää antamansa suostumuksen merkitys. 192 HE 94/2009 vp, s. 31. Perusteena määrämuodottomuudelle HE:ssä mainitaan, että suostumus annetaan virkavastuulla toimivalle virkamiehelle. Kirjoittajan mielestä tämä peruste ei ole riittävä millään muotoa, ja allekirjoitus mahdollisesti vähentäisi väärinkäytön mahdollisuuksia. 193 HE 94/2009 vp, s. 64 käsittelee metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain muutosta. Kirjallisen suostumuksen vaatimusta ei kuitenkaan perustella millään tavalla, vaikka se on selkeä poikkeus suostumuksen vapaasta, pääsääntöisesti suullisesta muodosta. 194 HE 94/2009 vp, s Viljanen DL 2015, s. 674, Ks. Valtakunnansyyttäjänviraston lausunto OMLS 2008:4, s Rautio 2017, s Rautio 2017, s Jos kirjallisen muodon vaatimusta peruutukselle ei olisi, voisi olla mahdollista, että henkilö muuttaa mieltään useita kertoja sakotustilanteessa. Tämä tuhlaisi viranomaisten aikaa tarpeettomasti.

50 37 Sen lisäksi, että epäillyn tulee antaa suostumuksensa menettelyyn, myös asianomistajan tulee antaa suostumus menettelyn käyttämiselle, jos asiassa on asianomistaja (SML 5 ). Myös asianomistajalle on selostettava suostumuksen merkitys, sillä sakkomenettelyssä asianomistajan ei ole mahdollista vaatia rangaistusta tai käsitellä mahdollisia vahingonkorvausvaatimuksia. On johdonmukaista, että asianomistajalla on mahdollisuus viedä asia käräjäoikeuteen ja adheesioperiaatteen mukaisesti ajaa samalla vahingonkorvausvaatimuksiaan. 198 Tämä edistää prosessin keskitystä ja säilyttää sakkomenettelyn aseman yksinkertaisille asioille tarkoitettuna menettelynä. Asianomistajan suostumus on epäillyn suostumuksen tavoin muotovapaa tahdonilmaisu, joka voidaan antaa syyttäjälle taikka asiaa tutkivalle toimivaltaiselle viranomaiselle. Asianomistajan suostumuksen voi peruuttaa ainoastaan kirjallisesti ilmoittamalla peruutuksesta syyttäjän kansliaan. Erona epäillyn peruutukseen on se, että asianomistajan tulee ilmoittaa peruutuksen yhteydessä asian perintätunnus. 199 Ruotsin suppeatutkintaiset menettelyt (strafföreläggande ja föreläggande av ordningsbot) edellyttävät epäillyn suostumusta (RB 48:2). Suostumuskonstruktio on kaksiosainen: epäilty tunnustaa teon ja hyväksyy määrättävän seuraamuksen (RB 48:9). On huomionarvoista, että Suomessa nämä kaksi osaa poistetaan suostumuskonstruktiosta. Suostumus annetaan kirjallisesti joko välittömästi esitutkintapöytäkirjaan tai määräajan kuluessa. Mikäli suostumusta ei anneta, syyttäjä nostaa syytteen. Suostumuksen voi antaa myös maksamalla sakon. 200 Suostumuksen antaminen maksamalla edellyttää, että sakko maksetaan kokonaisuudessaan, menettely voi johtaa vain sakkoihin tai sakkoihin ja maksuvelvollisuuteen. 4.3 Määrättävä seuraamus Sakkomenettelyn seuraamuksena voidaan määrätä sakko tai rikesakko ja korkeintaan euron arvoinen menettämisseuraamus (SML 1 ). Menettämisseuraamuksen lajilla ei ole merkitystä. Sakkomenettelyssä ei kuitenkaan ole mahdollista määrätä ainoastaan menettämisseuraamusta. 201 Missään vaiheessa ei perustella sitä, miksi pelkkää menettämisseuraamusta ei saa määrätä, mutta HE 94/2009 vp:n rivien välistä voi löytää ainakin yhden selityksen: 198 Adheesioperiaatteesta Linna 2012, s Rautio 2017, s Ekelöf Edelstam Pauli s Rautio 2017 s

51 38 Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää sitä, että rikesakolla rangaistava vähäinen rikosasia pitäisi käsitellä tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä vain menettämisseuraamuksen määräämistä varten. 202 Menettämisseuraamukset ovat yleensä niin pieniä, että oikeuslaitoksen näkökulmasta pääkäsittelyn järjestäminen niitä varten on rasite. Yksi mahdollisuus on se, että on haluttu välttää vain menettämisseuraamusta koskevien oikeudenkäyntien järjestäminen. Toisaalta johdonmukaisin selitys lienee, että menettämisseuraamuksen määrääminen edellyttää rikkomusta ja rikkomuksesta on muutenkin määrättävä sakkoa. Menettämisseuraamusta ei ole säädetty ainoaksi rangaistukseksi mistään rikkomuksesta. Konfiskaatio ja menettämisseuraamus tarkoittavat samaa asiaa, toisin sanoen sitä, että rikollisesta käyttäytymisestä johtuen omaisuutta tuomitaan menetettäväksi valtiolle. 203 Konfiskaation lajeja ovat rikoksella saatu taloudellinen hyöty, laajennettu hyödyn menettäminen, rikoksentekovälineen konfiskaatio, rikostuotteen tai rikosesineen menettäminen, toiselle kuuluvan esineen tai omaisuuden menettäminen ja arvon menettäminen. 204 Jos asiassa määrätään rangaistukseksi sakkoa ja rikkomuksesta on säädetty rangaistukseksi myös vankeutta (esim. RL 21:10 vammantuottamus), määrätään menettelyssä myös 40 euron rikosuhrimaksu (laki rikosuhrimaksusta 669/2015). Sakkomenettelyssä määrättyä sakkorangaistusta ei voida muuntaa vankeudeksi (RL 2a:6.5). Muuntorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä muutettiin laeilla 730/2015 ja 731/2015, joiden tarkoituksena oli laajentaa muuntorangaistuksen käyttöalaa siten, että sakkomenettelyssä ei olisi mahdollista käsitellä asiaa, jos epäillyn aikaisemmat teot osoittaisivat toistuvuudella ja samankaltaisuudella piittaamattomuutta laista. Lakien oli tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan sakkomenettelyn voimaantulon kanssa , mutta lait kumottiin ennen voimaantuloaan lailla 1695/2015, sillä valtiontalouden tilanne 202 HE 94/2009 vp, s Frände 2012, s Konfiskaatiosta tarkemmin ks. Frände 2012, s

52 39 huononi. 205 On mielestäni järkevää, että sakkomenettelyssä annettua seuraamusta ei voida muuntaa vankeudeksi. Sakkovangit voisivat mahdollisesti kuormittaa vankeinhoitoa, jolloin sakkomenettely käytännössä aiheuttaisi lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Vankeusrangaistukset edistävät syrjäytymistä ja sakkovankeja on pidetty yhteiskuntamme syrjäytyneimpinä ihmisinä. Trendinä on pikemminkin ollut muuntorangaistuksien käytön vähentäminen. 206 Muuntorangaistus on Ruotsissa harvinainen: se voidaan määrätä ainoastaan, jos maksuvelvollinen välttelee maksua mala fide tai jos yleinen etu sitä vaatii. 207 Käytännössä muuntorangaistusta käytetään harvoin ja rangaistukset ovat lieviä. 208 Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa on suhteellisen paljon muuntorangaistusta kärsiviä henkilöitä. 209 Ruotsissa rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan määrätä monimuotoisempia seuraamuksia. Keskeisin ero lienee, että Ruotsin rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan määrätä seuraamukseksi ehdollinen tuomio. 210 Ehdollisen tuomion yhteydessä voi tuomita myös oheissakon. 211 Menettelyssä voidaan myös käsitellä asianomistajan yksityisoikeudellinen korvausvaatimus. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos olosuhteet ovat sellaiset, että syyttäjä olisi velvollinen ajamaan asianomistajan vaatimuksia osana prosessia (RB 45:5a). Menettelyssä on mahdollista määrätä menettämisseuraamus, mutta myös yhteisösakko sekä muita erityisiä oikeusvaikutuksia (särskild rättsverkan) Menettelyn kulku Menettely alkaa, kun poliisimies havaitsee rikkomuksen tai hänet kutsutaan paikalle. Poliisimies harkitsee, voidaanko tilanteessa soveltaa sakkomenettelylain mukaista menettelyä. Jos sakkomenettely ei poliisimiehen tulkinnan mukaan sovellu, noudatetaan tavanomaisen rikosprosessin kaavaa, toisin sanoen asiassa suoritetaan esitutkinta ja nostetaan syyte syyttäjän syyteharkinnan jälkeen. 205 HE 62/2015 vp, s Kuivajärvi Oikeus 2003, s von Hofer 2004, s von Hofer 2004, s von Hofer 2004, s Vuonna 2001 Suomessa muuntovankeja oli 102, Tanskassa 49 ja Norjassa 43. Ruotsista ei ollut tuoreita tietoja, sillä muuntorangaistuksia kärsiviä oli hyvin vähän tai ei ollenkaan. 210 Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s Ruotsin ehdollinen tuomio (villkorlig dom) on samankaltainen ehdollisen vankeusrangaistuksen kanssa. Ks. Brottsbalk 1962: luku. Ehdollista tuomiota ei voida antaa alaikäiselle, ks. Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s

53 40 Jos poliisin tulkinnan mukaan asia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä, tulee poliisin tiedustella epäillyn ja mahdollisten asianomistajien suostumusta menettelylle. 213 Suostumuksen saatuaan poliisimies voi antaa asiassa joko sakkomääräyksen tai rikesakkomääräyksen, jos rikkomus on hänen toimivaltansa puitteissa (SML 3 ). Nämä määräykset ovat rinnasteisia tuomioistuimen antamaan tuomioon, sillä poliisimiehen antama sakko- tai rikesakkomääräys sisältää syyksilukemisen ja seuraamuksen määräämisen. 214 Määräykset eivät kuitenkaan ole lainvoimaisia, sillä niihin voidaan hakea muutosta. Tästä huolimatta ne ovat täytäntöönpantavissa lainvoimaisen tuomion tavoin (SML 38 ). On kuitenkin mahdollista, että asiassa pitäisi määrätä enemmän kuin 20 päiväsakkoa tai että rikkomus ei kuulu SML 3.2 :n luetteloon asioista, joissa poliisi voi antaa sakkomääräyksen. Jos epäilty ja asianomistaja ovat antaneet suostumuksensa menettelylle ja poliisin toimivalta ei riitä, poliisimies voi antaa sakkovaatimuksen. Sakkovaatimuksen ratkaisee syyttäjä. Sakkovaatimus annetaan myös, jos epäilty antaa suostumuksensa, mutta pyytää muutosta päiväsakon määräytymisperusteeseen esimerkiksi hänen tuloissaan tapahtuneen muutoksen takia (SML 2.1 :n 2 kohta). Syyttäjä tutkii tällöin määräytymisperusteen ja epäilty voi toimittaa syyttäjälle selvityksen tuloistaan (SML 25 ). Syyttäjä voi tarkistaa päiväsakon rahamäärää ylös- tai alaspäin antaessaan asiassa rangaistusmääräystä. 215 Sakkovaatimukseen perustuvan rangaistusmääräyksen antaminen on sallittua vasta, kun kaksi viikkoa on kulunut vaatimuksen tiedoksiannosta, jotta epäillylle jää mahdollisuus toimittaa selvitystä tuloistaan (SML 24.1 ). Jos epäilty ei anna suostumustaan, annetaan rangaistusvaatimus (SML 2 1 kohta). Tällöin epäillyllä on 30 päivää aikaa maksaa rangaistusvaatimuksessa mainittu sakko tai rikesakko. Sakon tai rikesakon maksaminen, kokonaan tai osittain, katsotaan epäillyn antamaksi suostumukseksi menettelylle (SML 4.4 ). Tällöin annetaan soveltuva rikesakko-, sakkotai rangaistusmääräys, jota ei kuitenkaan enää anneta tiedoksi (SML 12.2 ) Jos maksua ei suoriteta, asia käsitellään tavallisessa rikosprosessissa ja asiassa suoritetaan esitutkinta syyteharkinnan edellyttämässä laajuudessa (SML 7.3 ). Tämän välttämiseksi 213 Suostumusta on käsitelty aiemmin kappaleessa Rautio 2017, s Rautio 2017, s

54 41 toimivaltaisen virkamiehen on määräajan päätyttyä viivytyksettä tarkastettava, onko maksua suoritettu (SML 12.1 ). 216 Jos asiassa ei saada suostumusta jälkikäteenkään, käsitellään asia tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. Tavallinen asioiden käsittelyjärjestys ei välttämättä tarkoita syytteen nostamista ja pääkäsittelyä, sillä syyttäjä voi myös tehdä syyttämättäjättämispäätöksen (SML 30 ). 217 Poliisimiehellä on myös mahdollisuus antaa asiassa ainoastaan huomautus tai jättää ilmoitus tekemättä (SML 6 ). Syyttämättä jättäminen tapahtuu joko prosessuaalisen syyn perusteella taikka harkinnanvaraisena, jolloin syyttäjä ei ota kantaa syyllisyyskysymykseen, vaan luopuu syytteestä laissa säädetyn perusteen (esimerkiksi vähäisyyden) johdosta. 218 Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos epäillystä rikoksesta ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta ja sitä on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, sekä jos epäilty on ollut alle 18- vuotias tekohetkellä, teosta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta tai sakkoa ja teon katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta eikä esimerkiksi piittaamattomuudesta (ROL 1:7). Syyttämättäjättämispäätös on myös mahdollista tehdä ROL 1:8:n mukaisilla perusteilla, joista sakkomenettelyn yhteydessä käytetyin lienee 3 kohta: asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen. Koska sakkoasiat ovat usein vähäisiä ja pääkäsittelyt aikaa vieviä, voidaan olettaa tätä perustetta käytettävän usein. 219 On edellä esitetyn valossa mahdollista, että täysimittaiseen rikosprosessiin päätyy useampia sakkoasioita, sillä suostumusta ei voida saada kaikissa tapauksissa. 220 Ottaen huomioon sakkomenettelyyn kuuluvien asioiden vähäisyyden, voisi kuvitella, että pääkäsittelyn sijaan asia voitaisiin ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Asiaa ei kuitenkaan voida ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta ROL 5a luvun säätelemässä menettelyssä, sillä 216 Rautio 2017, s Viljanen DL 2015, s Rautio 2017, s Yleissäännökset syyttämättä jättämisestä löytyvät ROL 1:7 8:stä, mutta on myös erityisiä säännöksiä, kuten TLL Eräs jäljempänä käsiteltävän kyselyn vastaajista totesi tekevänsä syyttämättäjättämispäätöksen aina, kun suostumusta ei saada. 220 Viljanen on arvioinut, että käräjäoikeudessa käsiteltyjen sakkoasioiden määrä kasvaa yli kymmenellä tuhannella, ks. Viljanen DL 2015, s Myös käräjätuomari Jaana Niemitalo jätti eriävän mielipiteen sakkomenettelyä koskevaan työryhmämietintöön, huomauttaen, että sakkomenettely sitoisi enemmän voimavaroja verrattuna rangaistusmääräysmenettelyyn, OMTR 2007:3, s. 229.

55 42 sen edellytyksenä on vastaajan tunnustus ja luopuminen suullisesta käsittelystä (ROL 5a:1). Suostumusta ei ole annettu sakkomenettelynkään osana, joten uuden suostumuksen kyselyä voidaan pitää tarpeettomana. Oikeudenkäyntiaineiston keräämiseen on varauduttu säätämällä, että esitutkinta on suoritettava tarpeellisessa laajuudessa, jos asianomistaja ei anna suostumustaan tai epäilty ei ole antanut suostumustaan jälkikäteen (SML 7.3 ). Rangaistusmääräyksen tiedoksiannosta ei säädetä laissa, koska kaksinkertaisen maksutapahtuman varaamista ei pidetty tarpeellisena. 221 Näin ollen suostumuksen merkityksen selittäminen on merkittävässä asemassa. Epäilty voi helposti saada kuvan, että hänen saamansa rangaistusvaatimus ei velvoita häntä mihinkään ja jättää asian huomiotta. Tämä harhakäsitys voi johtaa asian käsittelyyn käräjäoikeudessa, jonka epäiltykin olisi mielellään välttänyt. Menettely voi siten ohjata käräjäoikeuteen asioita, jotka eivät aiemmin ole edenneet sinne ja siten aiheuttaa uusia kustannuksia, eikä säästöjä. Merkittävää on myös, että rangaistusmääräyksellä annetun sakon maksuajasta ei ole laissa mainintaa, eikä rangaistusmääräystä enää anneta tiedoksi. 222 Viljanen pitää epäjohdonmukaisena, että laki edellyttää sakon maksamista sakko- tai rangaistusvaatimukseen perustuen. Onhan mahdollista, että vaatimuksen lopullinen rahamäärä muuttuu syyttäjän käsittelyssä. Tällöin epäillyn intressissä ei ole maksaa sakkorangaistusta, jos se ei ole vielä syyttäjän käsittelemä. Kuten edellä on mainittu, syyttäjä voi tehdä myös syyttämättäjättämispäätöksen. Tämän takia asiassa pitäisi tehdä tiedoksianto myös rangaistusmääräyksestä. 223 Sakkovaatimus ja -määräys, rikesakkomääräys ja rangaistusvaatimus on annettava tiedoksi epäillylle suppean esitutkinnan päätyttyä, tai mahdollisimman pian, mikäli se ei ole ollut mahdollista tien päällä, esimerkiksi siksi, että menettelyn aloittaminen perustuu rikosilmoitukseen. 224 Tiedoksiannon yhteydessä toimitetaan maksamiseen vaadittavat tiedot (SML 10 ). Tiedoksiannon jälkeen sakkovaatimus tai muu syyttäjän päätösvaltaan kuuluva asia, jossa on annettu rangaistusvaatimus ja sakko on maksettu määräajassa, on 221 HE 94/2009 vp, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s Tapauksessa KKO 2018:29 annettiin rikesakkomääräys muutama päivä rikosilmoituksen tekemisen jälkeen.

56 43 toimitettava syyttäjälle (SML 13 ). 225 Viljanen tulkitsee, että syyttäjän tarkistettavaksi tulevat ainoastaan ne vaatimukset, joiden ratkaiseminen jälkikäteisen suostumuksen antamisesta huolimatta ei kuulu poliisin toimivaltaan. Hänen näkemyksensä mukaan kaikkien vaatimusten tulisi tulla syyttäjän käsiteltäväksi. Suostumus on saatettu jättää antamatta johtuen epäselvyydestä tai riitaisuudesta, joka syyttäjän olisi hyvä tarkastaa. 226 Tähän on helppo yhtyä, sillä kyseessä olisi toimi, joka lisäisi epäillyn oikeusturvaa ja tehostaisi menettelyn valvontaa. Syyttäjän tulee tarkistaa viivytyksettä hänen käsittelyynsä saapunut vaatimus ja antaa asiassa rangaistusmääräys, jos edellytykset sen antamiseen täyttyvät (SML 24.1 ). Jos rangaistusmääräys perustuu sakkovaatimukseen, sen saa antaa aikaisintaan 2 viikon kuluttua tiedoksiannosta, jotta epäilty voi esittää selvitystä päiväsakon rahamäärään vaikuttavista seikoista. Vaikka selvitys toimitettaisiin edellä mainitun määräajan jälkeen, tulee se ottaa huomioon, kunnes syyttäjä on antanut asiassa rangaistusmääräyksen (SML 25 ). 227 Pääsääntöisesti päiväsakon rahamäärä määräytyy vaatimuksen antamishetken perusteella, mutta syyttäjä voi määrätä sakon rangaistusmääräyksen antamishetken tietojen mukaisesti, jos epäillyn maksukyky on olennaisesti muuttunut vaatimuksen tiedoksisaantihetken jälkeen (RL 2a:2.4). 228 Rikesakkomääräyksen voinee antaa ainoastaan poliisimies, jos asiassa on vaadittu rangaistukseksi rikesakkoa ja asiassa on annettu jälkikäteinen suostumus, sillä syyttäjä antaa SML 24.1 mukaan rangaistusmääräyksiä rangaistusvaatimukseen tai sakkovaatimukseen perustuen. Rangaistusmääräyksen määritelmän mukaan sillä voidaan määrätä ainoastaan sakkorangaistus. Syyttäjä voi kuitenkin antaa rikesakkomääräyksen asioissa, joissa on vaadittu sakkorangaistusta ja hän katsoo, että asiassa tulisi antaa rikesakkomääräys sen sijaan (SML 29 ). 229 SML 3.1 säätää, että syyttäjä voi antaa rikesakon, mutta ei mainitse rikesakkomääräystä. Tätä järjestelyä ei voida pitää selvänä ja olisikin suotavaa, että selkeyden vuoksi kaikki vaatimusasiat tulisivat syyttäjän ratkaistavaksi ja syyttäjälle olisi selkeästi säädetty oikeus antaa rikesakkomääräyksiä. 225 Rautio 2017, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015 s. 674, samoin Rautio 2017, s Rautio 2017, s Viljanen DL 2015, s. 670.

57 44 Jos vaatimuksessa havaitaan puutteita tai virheitä taikka asiassa tarvitaan lisäselvitystä, syyttäjän tulee aloittaa asianmukaiset toimenpiteet (SML 24.2 ). Jokainen sakkomenettelylaissa mainittu toimivaltainen viranomainen on velvollinen korjaamaan havaitsemansa teknisen virheen välittömästi (SML 37 ), joten syyttäjän asianmukaisilla toimenpiteillä tarkoitettaneen muiden kuin teknisten virheiden korjausta. Asiaa ratkaistessaan syyttäjän on huomioitava päiväsakon rahamäärää koskeva selvitys, mutta myös muu rangaistusmääräyksen antamisen kannalta merkityksellinen selvitys (SML 25 ). Kaikki olennaiset selvitykset on otettava huomioon rangaistusmääräystä annettaessa, jos ne on toimitettu syyttäjälle ennen määräyksen antamista. Jos syyttäjän tietoon on muutoin päätynyt asian kannalta merkityksellinen seikka, se on otettava myös huomioon (SML 25 ). 230 Syyttäjä ei saa antaa rangaistusmääräystä, jos asianomistajan tai epäillyn suostumus on peruutettu, asianomistaja on peruuttanut syyttämispyyntönsä, tai jos tiedoksiantoa ei ole tehty ennen syyteoikeuden vanhentumista taikka määräyksen antamiselle on jokin muu este (SML 26, ks. myös RL 8:1.2 ja 8:3.3). Muun esteen arvioinnissa syyttäjä voi käyttää omaa kokonaisvaltaista harkintaa, esimerkiksi jos epäillyn syyllisyys jää tunnustuksesta huolimatta epävarmaksi tai, jos samassa asiassa on jo aiemmin annettu ratkaisu (ne bis in idem -kielto). 231 Vaikka syyttäjän tulee hankkia epäselvissä asioissa lisäselvitystä (SML 24.2 ) 232, jää vähintäänkin kyseenalaiseksi, kuinka usein syyttäjä kiinnittää huomioita harkinnanvaraisiin muihin esteisiin. Syyttäjä voi saamiensa tietojen ja selvitysten mukaan lieventää ja koventaa seuraamuksia taikka jättää rangaistuksen kokonaan määräämättä, jos syyttämättä jättämisen edellytykset täyttyvät. Lieventäminen voi tapahtua määräämällä seuraamukseksi vähemmän päiväsakkoja, taikka antamalla rikesakkomääräys rangaistusmääräyksen sijaan. 233 Päiväsakon rahamäärän alentaminen ei ole itse seuraamuksen lieventämistä, sillä päiväsakkojen määrä, eikä niiden suuruus ilmentää rikkomuksen moitittavuutta Rautio 2017, s Ne bis in idem -kiellosta ks. esim. Jokela 2008, s Lisäselvityksestä ks. myös HE 94/2009 vp s Rautio 2017, s Ks. esim. Melander 2016 s Päiväsakkoja avataan aiemmin kappaleessa

58 45 Jos syyttäjä haluaa koventaa rangaistusta, tulee menettely aloittaa käytännössä alusta. Tällöin peruutetaan vanha vaatimus ja annetaan uusi, syyttäjän kannan mukainen vaatimus (SML 27.1 ). Tällöin menettelyn edellyttämät suostumuksetkin tulee saada uudestaan. Syyttäjä voi myös vaihtaa sovellettavaa rikosnimikettä. Rikosnimikkeen vaihtaminen ei välttämättä estä rangaistusmääräyksen antamista, mutta epäillylle on annettava mahdollisuus lausua asiassa, jos sitä vaihdetaan. (SML 27.2 ). 235 Aiemmin on käsitelty sitä, että kaikki rangaistusvaatimukset, joihin on saatu jälkikäteinen suostumus, eivät menisi syyttäjän tarkastettavaksi. Ainoastaan sellaiset rangaistusvaatimukset, jotka kuuluvat syyttäjän toimivaltaan, eikä poliisin toimivaltaan, on toimitettava syyttäjälle. 236 Tällöin jää epäselväksi, onko seuraamuksen ja teon uudelleenarviointi SML 27 :ssä säädetyllä tavalla käytännössä mahdollista. Olen aiemmin ottanut kantaa siihen, että kaikki rangaistusvaatimusasiat ja jälkikäteisen suostumuksen tarkastaminen olisi järkevää keskittää syyttäjälle ja tämä olisi yhdenmukaista myös SML 27 :n kannalta, sillä silloin tekojen uudelleenarviointi olisi mahdollista. Poliisi tai muu viranomainen ei voi arvioida tekoa uudelleen. Syyttäjän on poistettava rangaistusvaatimus ja nostettava syyte, jos sakkomenettely ei ole oikea menettely asiassa. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että rikkomuksen enimmäisrangaistus on enemmän kuin sakkomenettely sallii tai menettämisseuraamus olisi yli 1000 euroa. Syyte tulee nostaa myös sellaisessa tapauksessa, että rikkomus on yhteydessä toiseen samalla kertaa käsiteltävään tekoon, taikka jos sille on muu painava syy (SML 30 ). On mahdollista, että useiden tekijöiden rikkomus on järkevämpää käsitellä kerralla käräjäoikeudessa, jotta säästetään kaikkien osapuolien aikaa. 237 Epäiltyä tulee kuulla ainoastaan, jos rikosnimikettä halutaan muuttaa. Epäillylle tulee ilmoittaa, jos rangaistusmääräystä ei anneta esteen vuoksi, tai jos asiassa annetaan uusi vaatimus taikka määrätään lievempi rangaistus. On huomionarvoista, että ilmoitusvelvollisuudesta ei ole säädetty mitään, jos syyttäjä luopuu toimenpiteistä, joten epäillylle ei tarvitse ilmoittaa ratkaisusta muissa kuin mainituissa tilanteissa Rautio 2017, s Viljanen DL 2015, s Rautio 2017, s Rautio 2017, s

59 46 Sakko-, rikesakko- ja rangaistusmääräys, oli se poliisimiehen tai syyttäjän antama, saavuttaa lainvoiman ja oikeusvoiman, jos siihen ei haeta muutosta. 239 Päätös jättää määräys antamatta ei saavuta oikeusvoimaa, sillä asia voidaan ottaa uudelleen ratkaistavaksi, jos asiassa ilmenee uutta selvitystä tai päätös on perustunut puutteellisiin tai virheellisiin seikkoihin (SML 31 ). Annettu määräys on välittömästi täytäntöön pantavissa. Ilman rangaistusvaatimusta annettu sakko- tai rikesakkomääräys on maksettava 30 päivän kuluessa (SML 39 ). Rangaistusmääräykselle ei ole säädetty samanlaista määräaikaa, joten saatava on maksettava välittömästi rangaistusmääräyksen antamisen jälkeen. 240 Sakkojen täytäntöönpanoa Suomessa valvoo oikeusrekisterikeskus (SakkoTPL 3 ). Jos sakkoa ei makseta, Oikeusrekisterikeskus lähettää maksukehotuksen (Sakko TPL 7 ) ja hakee ulosottoa, jos maksukehotus ei ole johtanut maksuun (SakkoTPL 8 ). Tässä mielessä Suomen sakkojen täytäntöönpanoa koskeva järjestelmä on varsin ehdoton. Esimerkiksi Ruotsissa sakon täytäntöönpanon voi keskeyttää väliaikaisesti, ellei yleinen etu vaadi jatkotoimenpiteitä. Täytäntöönpanon voi keskeyttää kokonaan, jos se aiheuttaisi maksuvelvolliselle tai hänestä riippuvaiselle henkilölle äärimmäisiä hankaluuksia eikä yleinen etu vaadi täytäntöönpanoa Automaattinen kameravalvonta SML:n 3 luku muodostaa asiallisesti itsenäisen kokonaisuuden, joka käsittelee automaattisessa kameravalvonnassa tai ajoneuvoa pysäyttämättä havaitun rikkomuksen käsittelyä yksinkertaistetussa menettelyssä. Menettely on säilynyt lähes muuttumattomana kumotusta rikesakkomenettelylaista (66/1983, 13 a 13 j ). SML:n muutos 95/2018 ei myöskään muuttanut tätä sääntelyä. 242 Rikesakko voidaan määrätä ajoneuvoa pysäyttämättä ja automaattisen liikenteenvalvonnan havaitsemana, jos rikkomus koskee sallitun nopeuden ylittämistä korkeintaan 20 kilometrillä tunnissa taikka liikennemerkkien vastaista ajoa linja-auto tai raitiovaunukaistalla (SML 14 ). SML 3 luvun asiat on keskitetty Helsingin poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen käsiteltäviksi Muutoksenhausta jäljempänä kappaleessa HE 94/2009 vp, s von Hofer 2004, s Rautio 2017, s Rautio 2017, s.1412.

60 47 Menettelyssä annetaan rikesakkomääräys, josta voidaan käyttää termiä ehdollinen rikesakkomääräys, sillä toisin kuin muutoin sakkomenettelyssä annettua rikesakkomääräystä, SML 3 luvun mukaista rikesakkomääräystä voidaan vastustaa. Se ei siis saavuta lainvoimaa eikä oikeusvoimaa antamishetkellä. Ehdollinen rikesakkomääräys lähetetään postitse ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai tilapäiselle käyttäjälle taikka käyttövastaavalle. Kuulemista ei vaadita, eikä epäillyltä vaadita suostumusta. 244 Ehdollista rikesakkomääräystä koskevat samat muotovaatimukset kuin tavallista rikesakkomääräystä (SML 8 :n 2 ja 3 momentit), joiden lisäksi siinä on selostettava mahdolliset muut aiheutuvat seuraamukset, kuten ajokielto. Ehdolliseen rikesakkomääräykseen on liitettävä myös selostus siitä, miten sitä voidaan vastustaa (SML 16 ). Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä, kun määräys on annettu postin toimitettavaksi. Kyseinen päivä on merkittävä ehdolliseen rikesakkomääräykseen. Kuten edellä on mainittu, ehdollista rikesakkomääräystä voidaan vastustaa. Vastustuskonstruktion ylläpito katsottiin mahdolliseksi, sillä uusi laki edisti oikeusturvan takeita ja se edisti esityksen tavoitteita. 245 Vastustamista ei tarvitse perustella (SML 18.1 ). Vastustamisesta tulee ilmoittaa 30 päivän 246 kuluessa rikesakon määränneen poliisilaitoksen kansliaan tai toimipisteeseen ja vastustusilmoituksen tulee sisältää rikesakkomääräys. Vastustamista varten on laadittu nimenomainen lomake. Vastustaminen johtaa asian käsittelyyn tavallisessa sakkomenettelyssä (SML 20.2 ). Poikkeus pääsääntöön on SML 20.3, jonka mukaan, jos asiassa syyllinen henkilö on eri kuin ensimmäisen ehdollisen rikesakkomääräyksen saanut henkilö, ja hän on tunnustanut tekonsa, voidaan lähettää uusi ehdollinen rikesakko. 247 Jos rikesakkoa ei vastusteta tai poisteta, poliisilaitoksen päällikkö toimittaa rikesakkomääräyksen täytäntöönpantavaksi. Poliisipäällikkö suorittaa myös valvontaa. Hän voi poistaa rikesakkomääräyksen sekä ilmoittaa poistamisesta syyttäjälle, jos rikesakko ei ole ollut riittävä seuraamus (SML ). 248 Muutoksenhaku ehdolliseen 244 Rautio 2017, s HE 94/2009 vp, s Rangaistusmääräysmenettelyssä vastustamisen määräaika oli 7 päivää. On johdonmukaista, että laki pyrkii tavoitteidensa mukaisesti parantamaan epäillyn oikeusturvaa antamalla pidemmän määräajan vastustamiselle in_kysyttya, haettu Poliisipäällikön suorittama valvonta on ollut merkitykseltään ilmeisen vähäistä, mutta se päätettiin

61 48 rikesakkomääräykseen ei ole mahdollista (SML 34.1 ). Jos vastustaminen ei ole ollut mahdollista, rikesakkomääräyksen saanut voi hakea menetetyn määräajan palautusta. Hakemus menetetyn määränajan palauttamiseksi on tehtävä 9 kuukauden kuluessa tekopäivästä ja se osoitetaan tekopaikan käräjäoikeudelle. Siinä on mainittava syy sille miksi rikesakkoa ei vastustettu ja siihen on liitettävä kyseessä oleva rikesakkomääräys tai siitä seurannut maksukehotus. 249 Käräjäoikeuden päätökseen on mahdollista hakea muutosta tavallisin muutoksenhakukeinoin. Jos määräaika palautetaan ja vastustus toimitetaan määräajan sisällä, asia käsitellään sakkomenettelylain mukaisessa menettelyssä. Muutoin määräys säilyy pysyvänä. 250 Vastustamistapauksissa voisi olla luontevaa käsitellä asia välittömästi käräjäoikeudessa, sillä vastustanut henkilö tuskin antaa suostumustaan, kun on jo kerran vastustanut sitä. Kuten aiemmin on esitetty, suostumuksen antamatta jättäminen ja maksamatta jättäminen johtavat tavalliseen rikosprosessiin, joka olisi muutenkin oikea menettely riitaisessa rikosasiassa. Tavallinen sakkomenettely ehdollisen rikesakkomääräyksen antamisen jälkeen tuo vain yhden lisävaiheen, joka vie aikaa ja resursseja. Jos rikkomus on ollut vähäinen, voidaan asiassa antaa poliisin toimesta muihin toimenpiteisiin ryhtymättä kirjallinen huomautus. Huomautus lähetetään ajoneuvoliikennerekisteristä ilmenevään osoitteeseen (SML 23 ). Automaattinen liikennevalvonta on ymmärrettävä, mutta epäjohdonmukainen lisäys, sillä se muodostaa poikkeuksen pääsäännöstä jo kerran poikkeavan menettelyn sisälle. Sakkomenettelyn oli tarkoitus selventää oikeustilaa koskien summaarisia menettelyjä, mutta nyt maallikon saama kuva järjestelmästä vaikeutuu entisestään. Rikesakkomääräyksen antamista koskeva menettely (ja sitä koskeva muutoksenhaku) riippuu siitä mikä rikkomus on kyseessä ja miten se on havaittu. Oikeuskirjallisuus käyttää termiä ehdollinen rikesakkomääräys selventääkseen kumpaa menettelyä sovelletaan. Lakiteksti ei tee tätä myönnytystä, mikä johtaa lukijan hämmentämiseen. Tältä osin sakkomenettelyä voidaan pitää epäonnistuneena. De lege ferenda, olisi suositeltavaa johdonmukaistaa rikesakkomääräyksiä koskeva menettely omaksi luvukseen ja muut menettelyt omaksi luvukseen, sekä selkeyttää käytettävää terminologiaa. säilyttää voimassa oikeusturvan vahvistamiseksi, ks. HE 94/2009 vp, s Rautio 2017, s Rautio 2017, s

62 Muutoksenhaku sakkomenettelyssä Toimivaltaisen virkamiehen on korjattava sakko- tai rikesakkomääräyksessä havaittu selvä tekninen virhe välittömästi havaittuaan sen. Virheen korjaaminen ei ole antajan vastuulla, vaan kuka tahansa virheen havaitseva toimivaltainen virkamies saa korjata havaitsemansa teknisen virheen (SML 37 ). 251 Tarpeen vaatiessa määräyksen saajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuuleminen lienee tarpeellista esimerkiksi silloin, kun tarvitaan lisäselvitystä virheen olemassaolosta. 252 Syyttäjän on korjattava antamansa määräyksen sisältävä virhe samoin kuten poliisimiehenkin. 253 Raution sanavalinta viittaa siihen, että syyttäjät korjaavat vain omat virheensä, mutta lienee mahdollista, että kuka tahansa syyttäjä voi korjata ainakin teknisen virheen. 254 Sakkomenettelyssä saatuun määräykseen muutosta haetaan pääsääntöisesti valittamalla käräjäoikeuteen (SML 35 ). Sakko- tai rikesakkomääräyksen täytäntöönpanokelpoisuus tai seuraamuksen maksaminen ei vaikuta muutoksenhakuoikeuteen. 255 Muutoksenhaku pääsääntöisesti tapahtuu valittamalla käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, mutta sakkomenettelyssä käräjäoikeus ei ole tehnyt asiassa ratkaisua. Pääasiaratkaisun sakkomenettelyssä tekee poliisi tai syyttäjä. On siis luontevaa valittaa seuraavaan asteeseen, joka sakkomenettelyn tapauksessa on käräjäoikeus. Valitusperusteet ovat ennen voimaan tulevaa lainmuutosta sakkomenettelyssä rajatummat kuin tavanomaisessa muutoksenhaussa muutoin, mutta hallituksen esityksen mukaan asiallisesti rajoitukset eivät merkittävästi poikkea vapaasta muutoksenhausta. 256 Valituksen perusteena voi ensinnäkin toimia OK 31:1 mukainen tuomiovirhe, kuten se, että asia olisi tullut jättää tutkimatta tai ratkaisu on niin epäselvä, että ei ole selvää mitä on tuomittu. Todennäköisin tuomiovirhe lienee prosessuaalinen, esimerkiksi epäillyn kuulemisen laiminlyönti. SML 35.1 luetteli valituksen perusteiksi myös lain väärän soveltamisen sekä sen, että asianomistaja ei ole antanut pätevää suostumusta. Lain vääräksi 251 Rautio 2017, s HE 94/2009 vp, s Rautio 2017, s Virheen korjaamista ei sakkomenettelyn kontekstissa voitane pitää muutoksenhakuna, sillä se ei muuta asiaratkaisua millään tavalla taikka vaadi asianosaisen aktiivisuutta asiassa. Virheen korjaaminen kuitenkin muuttaa annettua sakkomenettelyn mukaista asiakirjaa, joten sen luonteva paikka tässä kirjoituksessa on muutoksenhaun yhteydessä. Rautio 2017, s myös käsittelee virheiden korjaamisen tässä yhteydessä. 255 Rautio 2017, s Rautio 2017, s HE 94/2009 vp, s. 47 toteaa, että valitusperusteet eivät rajoita muutoksenhakua merkittävästi.

63 50 soveltamiseksi tuskin voidaan laskea muutaman päiväsakon suuruista erimielisyyttä, mutta räikeä poikkeus käytännöstä voi olla riittävä valitusperuste. Näyttökysymykseen ei ole mahdollista hakea muutosta, sillä näytön epäselvyys on yleensä riittävä peruste sille, että asiaa ei voida käsitellä sakkomenettelyssä. Suostumus on yleensä riittävä näyttö, sillä se sisältää tunnustuksen. Tästä johtuen on luontevaa, että suostumuksen pätemättömyys on myös valitusperuste. Suostumuksen pätemättömyys voi esimerkiksi johtua mielen järkkymisestä tai voimakkaasta humalatilasta. Muutoksenhakuoikeus on asianomistajalla ja määräyksen saaneella. 257 Muutkin OK 31 luvun ylimääräiset muutoksenhakuperusteet ovat käytettävissä, kun sakkomenettelyssä haetaan muutosta ylimääräisen muutoksenhaun keinoin. Laissa itsessään ei ole mainintaa siitä, kenellä on muutoksenhakulegitimaatio ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa edes muutoksen 95/2018 jälkeen. Voidaan olettaa, että muutosta voivat hakea ne, joilla on oikeus turvautua ylimääräiseen muutoksenhakuun OK 31 luvun mukaisesti. Käräjäoikeus käsittelee sekä tavallisen muutoksenhaun, että ylimääräisen muutoksenhaun ja se on toimivaltainen yhden lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Toimivaltainen forum on käräjäoikeus, jonka alueella rikkomus on määräyksen mukaan tapahtunut. Poikkeuksellisesti asia voi myös kuulua korkeimmalle oikeudelle (OK 31:8, 8a, 9, 9c ). 258 Ylimääräisen muutoksenhaun käsittelyssä noudatetaan OK 8 lukua hakemusasioiden käsittelystä (SML 36.4, lisätty lailla 95/2018). Rangaistusmääräysmenettelyssä muutosta voitiin hakea ainoastaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin, sillä rangaistusmääräys saavutti lainvoiman ja oikeusvoiman antohetkellään. 259 Tältä osin epäillyn oikeusturvaa on parannettu, sillä hänen käytettävissään on useampia muutoksenhakukeinoja. 260 Sakkomääräyksestä ja rikesakkomääräyksestä on valitettava 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta ja valitus rangaistusmääräyksestä on valitettava 60 päivän kuluessa suostumuksen antopäivästä tai 30 päivän kuluessa määräyksen antamisesta. 257 Rautio 2017, s Rautio 2017, s HE 94/2009 vp, s Rangaistusvaatimusta oli mahdollista vastustaa viikon sisällä tiedoksisaannista (RML 8 ). Viikon aikaraja tälle oli varsin lyhyt, mutta ymmärrettävä, sillä siviiliprosessissakin tyytymättömyyden ilmoittamiseen käräjäoikeuden päätöksestä varattu aika on myös viikko (OK 25:5).

64 51 Sakkomenettelyn erityispiirteenä on, että jos suostumus on annettu maksamalla rangaistusvaatimus kokonaan tai osittain (niin kutsuttu jälkisuostumus), tulee myös rikesakko- ja sakkomääräyksen tapauksessa noudattaa rangaistusmääräystä koskevia määräaikoja. Ylimääräinen muutoksenhaku käräjäoikeudelle on tehtävä vuoden kuluessa määräyksen antopäivästä, mutta se voidaan määräajasta riippumatta, jos määräystä annettaessa henkilöä on käsitelty väärällä nimellä tai häntä on pidetty eri henkilönä. Mahdollisuutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen ei ole rajoitettu, joten asiaan voi hakea muutosta hovioikeudesta. Sakkomenettelyn asiat kuuluvat kuitenkin tarvitsevat jatkokäsittelyluvan (OK 25a:5). Muutosta voi hakea edelleen korkeimmasta oikeudesta. 261 Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:29 tulkinnut suppeasti muutoksenhakumahdollisuuksia. Tapauksessa epäilty oli antanut suostumuksen, eli tunnustanut teon, luopunut suullisesta käsittelystä, suostunut menettelyyn sekä hyväksynyt seuraamuksen, joten poliisi oli antanut rikesakkomääräyksen. Myöhemmin epäilty valitti käräjäoikeuteen kiistäen teon. Käräjäoikeus hyväksyi valituksen käyttäen perusteluna hallituksen esityksestä, jonka mukaan rajoitukset eivät merkittävästi rajoita vapaata muutoksenhakua. Käräjäoikeus totesi, että epäilty ei ollut vedonnut menettelyvirheeseen, eikä suostumuksensa pätemättömyyteen, mutta sakkorangaistuksen saaneella henkilöllä pitäisi olla oikeus saattaa näyttökysymys tuomioistuimen harkittavaksi, jos asiassa nousee varteenotettava epäily rikosvastuun edellytyksien täyttymisestä. Valitus oli siis käräjäoikeuden mukaan mahdollinen, kun väärää lain soveltamista koskevaa valitusperustetta tulkitaan laveasti. KKO päätyi päinvastaiseen ratkaisuun kuin käräjäoikeus ja A:n valitus käräjäoikeudelle jätettiin tutkimatta. Epäilty ei ollut tapauksessa vedonnut ylimääräistä muutoksenhakua koskevaan perusteeseen tai väärään lain soveltamiseen taikka suostumuksensa pätemättömyyteen. Näyttökysymystä koskeva valitus ei voinut koskea lain väärää soveltamista, sillä väärällä lain soveltamisella tarkoitetaan vakiintuneesti oikeusohjeen ohittamista tai väärää soveltamista. KKO:n ratkaisu on oikea, sillä valitusperusteiden rajaaminen olisi jäänyt merkityksettömäksi, jos KKO olisi tullut päinvastaiseen ratkaisuun voimaan tulevalla muutoksella SML 35 ei enää rajoita epäillyn oikeutta hakea muutosta, mutta asianomistajalla on edellään käytössään vain jäljempänä luetellut 261 Rautio 2017, s

65 52 perusteet. Muutoksen jälkeen tämän ratkaisun merkitys vähenee, sillä valitusperusteita ei ole epäillyn kohdalla enää rajoitettu. Korkein oikeus on tullut päinvastaiseen tulokseen ratkaisussa KKO 2018:27. Tapauksessa A oli saanut sakkomääräyksen annettuaan menettelysuostumuksen, koska ei ollut käyttänyt pakollista ajopiirturia. Muutoksenhaussa A lausui, että ilman ajopiirturia pystyi toimimaan sähköverkon kunnostus- ja rakennustöissä Oulun poliisin ohjeiden mukaisesti. Käräjäoikeus tutki A:n valituksen, vaikka kyseeseen ei ollut SML 35 :n määräämä muutoksenhakuperuste. Käräjäoikeus, kuten aiemmin käsitellyssäkin tapauksessa, tulkitsi laveasti väärää lain soveltamista koskevaa valitusperustetta. KKO viittaa perusteluissaan tapaukseen 2018:29 ja toteaa, että valitusoikeutta ei voida laajentaa koskemaan näytön riitauttamista. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, että poliisi oli soveltanut lakia väärin antaessaan sakkomääräyksen, sillä A:n ei ollut poliisin ohjeiden mukaan pakko käyttää ajopiirturia. Aiemmassa tapauksessa poliisi oli toiminut oikein saatujen tietojen perusteella, joten lakia ei oltu sovellettu väärin. Edellä käsitellyt ratkaisut eivät ole keskenään ristiriidassa, sillä tapauksessa KKO 2018:29 poliisi oli toiminut oikein ja tapauksessa KKO 2018:27 poliisi oli soveltanut lakia väärin. Tällöin jälkimmäisessä tapauksessa on luontevaa soveltaa väärää lain soveltamista koskevaa valitusperustetta. Näin ollen korkein oikeus ei ole tulkinnut laajentavasti epäillyn valitusperusteita, vaan on johdonmukaisesti jättänyt tutkimatta muutoksenhaun ainoastaan näyttökysymyksen perusteella. Päällisin puolin ratkaisut vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta, mikä ilmentää sakkomenettelyn epäselvyyttä. Sakkomenettelyssä on mahdollista hakea muutosta saatuun määräykseen (SML 35 ), joten sakkomenettelyn määräyksiä ei voida pitää lainvoimaisina ratkaisuina. Ne ovatkin täytäntöönpantavissa lainvoimaisen tuomion tavoin, silti olematta lainvoimaisia (SML 38, SakkoTPL 2 ). Määräykset saavat siis rajoitetun lainvoiman, minkä takia niiden täytäntöönpano on mahdollista, mutta samalla määräyksistä on myös mahdollista valittaa. Vaikka täytäntöönpano onkin mahdollista edellistä kuvatulla tavalla, tulee kuitenkin huomioida, että sakkorangaistuksen täytäntöönpano ulosottotoimin ei ole sallittua ennen kuin määräys saavuttaa lainvoiman. 262 Myös Ruotsissa rangaistusmääräys on myös 262 Tapani Tolvanen 2016, s Varsinaisen lainvoiman puute ei estä toimeenpanoa nk. EU-

66 53 täytäntöönpantavissa lainvoimaisen tuomion tavoin ja siihen voidaan hakea muutosta. 263 Kuten yllä on sivuttu, epäillyn muutoksenhakumahdollisuuksia sakkomenettelyssä on laajennettu muutoksella 95/2018. Epäilty voi alkaen hakea muutosta kaikin varsinaisin muutoksenhakukeinoin, mutta asianomistajaa koskevat yhä yllä käsitellyt muutoksenhaun rajoitukset (SML 35, voimaan ). Epäillyn valituksen rajoitusten poistaminen oli yksi muutosta koskevan hallituksen esityksen keskeisistä ehdotuksista ja sen oli tarkoitus korjata epäillyn oikeusturvaan jäävä aukko, sillä suostumuskonstruktiosta poistettiin tunnustus ja seuraamuksen hyväksyminen. 264 Asianomistajan muutoksenhaku on yhä rajoitettu, joskin useissa uudistusta koskevissa lausunnoissa nostettiin esille, että asianomistajalla tulisi olla yhtäläinen muutoksenhakuoikeus kuin epäillyllä. 265 Samalla tulee voimaan sääntely, joka sääntelee valitusta koskevaa menettelyä. SML 35 a :ssä säädetään valituskirjelmän sisällöstä. Valituskirjelmässä on mainittava määräys, johon haetaan muutosta. Lisäksi on kerrottava miltä osin ja mitä muutosta haetaan, sekä perusteet muutoksenhaulle ja mahdolliset todisteet. Mikäli asiassa halutaan suullinen käsittely, on asiasta ilmoitettava kirjelmässä. Muutoin asiassa on järjestettävä suullinen käsittely vain, jos se on käräjäoikeuden mukaan tarpeellista (SML 35 c ). Pidän ongelmallisena, että pääkäsittelyä ei ole pakko järjestää, sillä asian saa ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta vain, jos vastaaja tunnustaa syytteessä kuvatun teon (ROL 5a:1). Sakkomenettelyssä ei anneta syytettä ja epäillyn ei ole pakko antaa tunnustustaan suostumuskonstruktion osana alkaen. Näin ollen muutoksenhaun yhteydessä tulisi aina toimittaa suullinen pääkäsittely. SML 35 b säätää, että valitusta on mahdollista täydentää, jos se on puutteellinen ja se on jätettävä tutkimatta, jos valitus on liian puutteellinen oikeudenkäynnin perustaksi. SML 35 d on muutoksen voimaantuloon saakka SML 34, mutta sitä sovelletaan vain asianomistajaan, sillä vain hänen muutoksenhakukeinonsa on rajoitettu. Samoin ainoastaan vastaajan muutoksenhakuun sovelletaan vastaisuudessa OK 8 luvun säännöksiä hakemusasioista. Vaikka ajokorttilain muutos 96/2018 ei suoraan vaikuta sakkomenettelyn sisältöön, se sakkotäytäntöönpanolain nojalla (231/2007). Kyseisen lain 2 säätää, että viranomaisen päätös voidaan lähettää täytäntöönpantavaksi, mutta ei mainitse lainvoimaisuutta edellytyksenä. Poliisin antama sakkomääräys tai syyttäjän antama rangaistusmääräys on tässä tapauksessa lain tarkoittama viranomaisen päätös. Ks. ibid s Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s HE 103/2017 vp, s. 47 ja OM 34/2017, ks. esim. Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Valtakunnansyyttäjänviraston lausunnot, s

67 54 käytännössä vaikuttaa epäillyn muutoksenhakuun. Muutoksenhaku ajokieltopäätökseen tapahtuu vaatimalla oikaisua. Oikaisuvaatimusta koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos asiassa myönnetään valituslupa (AjoKL 95 a, voimaan ). Jotta epäillyn ei olisi pakko käyttää kahta eri muutoksenhakutietä, on AjoKL 76 b :ssä säädetty, että ajokielto on poliisin omasta aloitteestaan kumottava ajokielto, jos epäillyn syyksilukeva päätös kumotaan sakkomenettelyn muutoksenhaussa. Muutoksenhakuteiden eriytymisen on pelätty johtavan monimutkaiseen sääntelyyn sekä johtavan oikaisumenettelyssä käsiteltävien asioiden määrän kasvuun ja siten poliisin työmäärän kasvuun. 266 Ajokiellon ja sakkomenettelyn suhde on jossain määrin ongelmallinen. Voiko esimerkiksi hallinto-oikeus ottaa kantaa sakkomenettelyssä ratkaistuun syyllisyyskysymykseen, kun muutosta haetaan vain ajokieltoon? On pidettävä mielessä, että sakkomenettelyssä tehty ratkaisu ei ole lainvoimainen tai oikeusvoimainen vaikka se voidaankin panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin. 267 Ajokielto määrätään tekoon syyllistyneelle (katso esimerkiksi AjoKL ), eikä tuomitulle. Tällöin kyseeseen voi tulla ajokiellon määrääminen henkilölle, vaikka teosta olisi tehty syyttämättäjättämispäätös. 268 Oikeustila koskien ajokiellon muutoksenhakua selvennee muutoksen voimaantultua, mutta aiemmin hallinto-oikeudet tulkitsivat lakia niin, että väliaikaisesta poliisin määräämästä ajokieltoon ei voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta. 269 Muutoksen jälkeen poliisin hallintomenettelyssä määräämästä ajokiellosta valitetaan loogisesti hallinto-oikeuteen eikä käräjäoikeuteen. On katsottu, että rikosasiassa annettu tuomio on otettava huomioon siihen liittyvässä riitaasiassa, joten mutatis mutandis voitaisiin katsoa, että sakkomenettelyssä tehty syyllisyyskysymyksen ratkaisu sitoo myös hallinto-oikeutta, kun haetaan muutosta ajokieltoon. Tolvanen kuitenkin ulottaisi kuitenkin rikosprosessissa tehdyn ratkaisun sitovuuden hallinto-oikeuteen, jos ratkaisu on tehty täysimittaisen prosessin 266 OM 34/2017, Poliisihallituksen lausunto, s. 76. OM 34/2017. Ks. Valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin lausunto, s. 68 sääntelyn monimutkaistumisesta. 267 Tolvanen on ottanut ongelman esille liittyen poliisin määräämään väliaikaiseen ajokieltoon, ks. Tolvanen 2013, s Tolvasen esittämään voitaneen soveltaa myös tässä. 268 Tolvanen 2014, s Tolvanen 2014, s Näin esimerkiksi KHO /1227.

68 55 seurauksena. 270 Katson, että poliisimiehen rikosprosessissa tekemä sakkomääräys ei sido hallinto-oikeutta, koska ratkaisun sitovuus edellyttää sen tekemistä täysimittaisessa prosessissa. 271 On suositeltavaa, että hallinto-oikeus odottaa käräjäoikeuden ratkaisua syyllisyyskysymyksestä, ennen kuin ratkaisee ajokieltoa koskevan valituksen Voimavaroja säästävä, perustuslain mukainen, selkeä ja tarkoituksenmukainen? sakkomenettelyn ongelmia 5.1 Vaikutus syyttäjien työmäärään Sakkomenettelyn yhtenä tavoitteena on ollut keventää syyttäjien työtaakkaa. 273 Lainopin metodein ei ole mahdollista saada varmuutta siitä, onko sakkomenettely onnistunut tässä pyrkimyksessä. Yhtenä vaihtoehtona tällöin olisi ollut tutkia syyttäjien työajan käyttöä, mutta kyselytutkimuksen teettäminen on tämän tutkielman kannalta sekä yksinkertaisempi että tarkoituksenmukaisempi menetelmä kuin työajan käytön tarkastelu. Kyselytutkimuksen avulla saadaan vertailukelpoista tietoa siitä ovatko syyttäjät tosiasiassa kokeneet työtaakkansa vähentyneen, eikä vain tietoa siitä, että heidän pitäisi tuntea työtaakkansa kevyemmäksi. E;6)!6002/+,>!82!6006/02>/!/>C/ )! '%! '$! '#! '"! &! %! $! #! "! (2!8644!64284! D0>6)2!+1)!*)+,/0! 7829)2!5+1142!+1)! *)+,/0! 7829)2!5+1142! 64*44!*)+,/0! D0>6)2!64*44! *)+,/0! Kaavio 4. Syyttäjien suhtautuminen väittämään uusi sääntely on säästänyt työtaakkaani. 270 Tolvanen 2014, s Tolvanen tulee rangaistusmääräys- ja rikesakkomenettelyn osalta päinvastaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa hallinto-oikeuden tulisi hyväksyä suppeatutkintaisessa menettelyssä vahvistettu syyllisyys ratkaisun perusteeksi, ks. Tolvanen 2014, s Tolvanen 2014, s HE 94/2009 vp, s. 13.

69 56 Huolimatta siitä, että menettelyn pelättiin johtavan suurempaan määrään pääkäsittelyjä verrattuna rangaistusmenettelyyn, syyttäjät ovat kokeneet sakkomenettelyn vähentäneen heidän työtaakkaansa. Tämä on linjassa sen kanssa, että valtaosan ratkaisuista uskottiin tulevan poliisin toimesta annettaviksi, sillä suurin osa rangaistusmääräyksistä vuonna 2005 on ollut enintään 20 päiväsakon suuruisia. 274 Useat vastaajat kommentoivat työtaakkansa vähentyneen siksi, että poliisi ratkaisee suurimman osan sakoista yksin. Tämä viittaa siihen, että menettelysuostumuksen saaminen ei ole ollut ongelma ainakaan tarkoituksenmukaisuusnäkökulmasta. Työtaakkaa vähentävänä tekijänä tulee ottaa myös huomioon syyttäjien uusi AIPA-järjestelmä, joka tuli valtakunnalliseen käyttöön helmikuussa Sakkoasiat ovat sakkomenettelyn voimaantulon jälkeen olleet käsiteltävissä valtakunnallisesti, esimerkiksi Lapin syyttäjänviraston syyttäjä voi valita ratkaistavakseen Helsingissä annetun sakon. 275 Tämä ei ole johtunut uudesta sääntelystä, vaan syyttäjien toimintatapojen muutoksesta ja AIPA-järjestelmän käyttöönotosta. F00906)//+,>=0!82!=8;.;//;!=01=+6/0*002!4)+*-44! ;6+4**)2G!98694!+-0),/>!+)!8,+!42/42;/! 6;86/;*;6/442!64998*+2+//+,>,,+!! '$! '#! '"! &! %! $! #! "! (2!8644!64284! D0>6)2!+1)!*)+,/0! 7829)2!5+1142!+1)! *)+,/0! 7829)2!5+1142! 64*44!*)+,/0! D0>6)2!64*44! *)+,/0! Kaavio 5. Syyttäjien näkemys väittämään, että pääkäsittelyjä on jouduttu järjestämään aiempaa useammin epäillyn suostumuksen puutteen takia. Toisaalta pääkäsittelyjä on vastaajien mukaan jouduttu järjestämään epäiltyjen passiivisuuden takia ja käräjäoikeus näissä tapauksissa työllistää syyttäjiä lausuntopyynnöillä. Tästä huomiosta huolimatta useimmat vastaajat eivät kokeneet, että sakkomenettelyn takia olisi jouduttu järjestämään uusia pääkäsittelyjä. Useat vastaajat 274 OMTR 2007:3, s haettu

70 57 kuitenkin totesivat kommenteissaan, että pääkäsittelyjä ( turhia istuntoja erään vastaajan mukaan) on järjestetty sakkoasioissa aiempaa useammin. 276 Tulosten perusteella voidaan todeta, että sakkomenettely on onnistunut tavoitteessaan säästää syyttäjien työtaakkaa, vaikka syyttäjien uusilla toimintatavoilla lienee myös vaikutusta asiaan. Pelätty pääkäsittelyjen määrän kasvu ei vaikuta haitanneen ainakaan syyttäjien työtaakkaa. 277 Voi olla, että tuomioistuinpuolella kyselyn tulokset olisivat olleet erilaiset. Syyttäjät ovat saaneet vähemmän sakkoasioita käsiteltäväkseen, mutta tuomioistuimet ovat joutuneet käsittelemään asioita, jotka syyttäjä olisi aiemmin ratkaissut rangaistusmääräysmenettelyssä. 5.2 Suostumusedellytyksen ongelmat Kuten useaan otteeseen on aiemmin tullut esille, sakkomenettely edellyttää epäillyn ja asianomistajan suostumusta. Suostumusedellytys on sakkomenettelyn kannalta keskeinen, sillä se on perusteluna SML:n säätämisjärjestykselle ja se lisää epäillyn oikeusturvaa sekä tekee asianomistajan ja epäillyn kohtelusta yhdenvertaisempaa. Rangaistusmääräysmenettelyssä vastaajan passiivisuuden katsottiin johtavan luopumiseen oikeudenmukaisesta oikeudenkäsittelystä, eli suullisesta, välittömästä ja keskitetystä pääkäsittelystä. Rautio on vuonna 1996 esittänyt, että vastaajan nimenomainen suostumus olisi parempi vaihtoehto luovuttaessa oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. 279 Suostumus on myös virallisperiaatteen kannalta parempi ratkaisu kuin vastustamiskonstruktio, sillä epäilty ei joudu olemaan aktiivinen asiassa saadakseen oikeussuojaa. 278 Suostumusedellytystä on kuitenkin pidetty liian raskaana ja se on vähentänyt menettelyn käyttöä. 280 Suostumusedellytyksen asettamisen ollaan myös pelätty johtavan siihen, että varteen otettavia määriä vähäisiä rikosasioita siirtyy tuomioistuimille. 281 Tämä pelko 276 Sakkomenettelyn täytäntöönpanevan lain hallituksen esityksessä uskottiin, että suostumuksia saataisiin kirjallisesta menettelystä saatujen kokemuksien perusteella, ks. HE 115/2016 vp, s Viljanen DL 2015, s OMTR 2007:3, s Suostumusedellytys oli keskeisin oikeusturvaa vahvistava uusi keino, ja oikeusturvan vahvistamisen katsottiin mahdollistavan menettelyn säätämisen tavallisella lailla. Yhdenvertaisuus lain edessä vrt. mitä Rautio sanoo rangaistusmääräysmenettelystä, Rautio 1996 s. 10. Tämä edistää myös prosessuaalista tasa-arvoa (equality of arms), ks. Ibid. s Rautio 1996, s HE 103/2017 vp, s OMLS 2008:4. Ks. esim. Helsingin käräjäoikeuden lausunto s. 24, jossa pelätään järjestelmän tuovan turhia asioita automaattisesti käräjäoikeuteen. Samansuuntaisesti esim. valtiovarainministeriö ja Suomen syyttäjäyhdistys, s. 20 ja 31.

71 58 johtuu siitä, että rikkomuksen kiistäminen ei estänyt teon käsittelemistä RML:n tai RSML:n mukaisessa menettelyssä ja vain murto-osa niistä, jotka kiistivät tekohetkellä rikkomuksen päätyivät vastustamaan saamaansa rangaistusvaatimusta käräjäoikeudessa. 282 Kyselytutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että suurin osa syyttäjistä ei kokenut pääkäsittelyjen määrän kasvaneen sakkomenettelyn käyttöönoton myötä. 283 Tämän tuloksen perusteella ei voida kuitenkaan todeta mitään varmasti pääkäsittelyjen määrän kehityksestä, mutta lienee turvallista todeta, että käräjäoikeudessa käsiteltävien sakkoasioiden määrä ei ole kasvanut suhteettomasti. 284 Tämä saattaa johtua siitä, että poliisi jättää mieluummin ilmoituksen tekemättä, kuin turvautuu sakkomenettelyyn sen epäselvyyden vuoksi. 285 Tällöin asia ei tule käsiteltäväksi lainkaan. Eräs vastaaja totesi aina tekevänsä syyttämättäjättämispäätöksen, jos asiassa on annettu rangaistusvaatimus ja suostumusta ei ole annettu jälkikäteen maksamalla. Tätä menettelyä pääkäsittelyn välttämiseksi ei voida pitää suositeltavana, sillä se johtaisi sakkojen preventiivisen vaikutuksen heikkenemiseen ja ohjaisi useampia epäiltyjä olemaan antamatta suostumustaan asiassa. Suostumuksen antamatta jättämiselle on useita syitä. Ensinnäkin, epäilty saattaa jättää suostumuksen antamatta varmuuden vuoksi, sillä hän ei ole tietoinen kaikista asiaan liittyvistä seikoista. Epäilty voi myös esimerkiksi rahanpuutteen vuoksi yrittää saada seuraamusta lykätyksi. 286 Lienee käytännössä epätodennäköistä, että suostumus jätetään antamatta sen takia, että epäilty ei ole saanut asiassa kaikkia seikkoja tietoonsa. Sakkoasioiden tulee olla yksinkertaisia ja selviä, jolloin kaikkia seikkoja ei voi olla kovin paljon. Sakkotilanne voi olla hyvinkin hektinen ja stressaava, jolloin päätös suostumuksen antamisesta ei ole välttämättä rationaalinen. 287 SML 4.2 :n mukaan suostumusta vastaanottavan virkamiehen on pyrittävä varmistamaan, 282 OMLS 2008:4, s. 31 Syyttäjäyhdistyksen lausunto. 283 Ks. kaavio Muutoksen pelättiin johtavan siihen, että käräjäoikeudessa käsiteltävien vähäisten sakkoasioiden määrä kasvaa yli kymmenellä tuhannella tapauksella. Viljanen DL 2015, s Eräs vastaaja kommentoi, että sakkoasioiden määrän lasku johtuu menettelyn epäselvyydestä ja poliisin haluttomuudesta aloittaa epäselvä sakkomenettely. 286 Viljanen DL 2015, s Viljanen viittaa hypoteettiseen tavalliseen kansalaiseen, joka arvioi omaa käsitystään ja kykyään arvioida asiaan liittyviä seikkoja. 287 Eräs kyselyn vastaaja nostaa, esille, että sakkomenettelyä voidaan käyttää liikenneonnettomuustapauksissa. Tällöin epäilty ja asianomistaja lienevät lähes poikkeuksetta järkyttyneessä mielentilassa.

72 59 että epäilty ymmärtää suostumuksen merkityksen ennen sen antamista. Tämän päämärän saavuttaminen on myös ongelmallista, sillä sakkomenettelyn käsitteet ovat sekavia ja ennen lain 95/2018 voimaantuloa epäillyn muutoksenhakuoikeus on rajoitettu. Vaikka muutos helpottaakin suostumuksen merkityksen selittämistä epäillylle, asianomistajalle täytyy yhä selittää hänen muutoksenhakuaan koskevat rajoitukset. Suostumuksen merkityksen selittämiseksi on tullut myös selittää kaiken neljän elementin sisältö, mikä voi olla poliisille haasteellista. Esimerkiksi eron tekeminen suullisesta käsittelystä luopumisen ja sakkomenettelyyn suostumisen välillä voi olla vaikeaa. Poliisimiehen tehtävänä ei ole selittää koko sakkomenettelyä, vaan ainoastaan sovellettava ratkaisuvaihtoehto. 288 Tapaukseen sovellettavan ratkaisuvaihtoehdon selittäminen epäillylle ei ole kuitenkaan helppoa, sillä samalla täytyy myös selittää jälkikäteisen suostumuksen mahdollisuus ja muutoksenhakukeinot. Kuten edellä on mainittu, on mahdollista, että epäilty on järkyttyneessä mielentilassa tai humalassa, mikä vaikeuttaa merkityksen selittämistä entisestään. Humalatila on entistä suurempi haitta suostumuksen saamiselle, sillä alkaen poliisi voi määrätä ajokieltoa, kun rattijuopumukset tulevat sakkomenettelyn soveltamisalaan. 289 Kirjallisessa menettelyssä menettelyn sisältö esitellään käytännössä esitteellä. 290 Sakkomenettelyn kohdalla yksi esite ei riitä suostumuksen merkityksen selittämiseen, sillä asiassa tulisi selostaa ainoastaan sovellettava ratkaisuvaihtoehto. Kaikki tämä tekee suostumuksen merkityksen selittämisestä ja ymmärtämisestä vaikeaa. Jälkikäteisen suostumuksen tarkoitus on ollut antaa epäillylle mahdollisuus antaa menettelysuostumus ja välttää oikeudenkäynti, jos hän ei ole halunnut antaa suostumusta välittömästi tekopaikalla. Kuten aiemmin on sanottu, suostumus saatetaan jättää antamatta esimerkiksi siksi, koska asianosaiset voivat olla järkyttyneessä mielentilassa taikka eivät muutoin pysty arvioimaan tapaukseen liittyviä seikkoja. Jälkisuostumusta ei kuitenkaan voi antaa mitenkään muuten kuin maksamalla, eikä maksaminen ole mahdollista enää maksuajan päättymisen jälkeen. Maksuajan jälkeen tehty maksu tulee palauttaa. 291 SML HE 94/2009 vp, s Ajokorttilain 64 :ää muutettiin lailla 96/2018 siten, että rattijuopumusta, törkeää liikenneturvallisuuden vararantamista ja vaarallisten aineiden kuljetusrikosta koskevissa tapauksissa ajokiellon määrää poliisimies, ei käräjäoikeus. Humalatilaa on mietitty hallituksen esityksessä HE 94/2009 vp, jossa todetaan, että suostumuksen pyytämistä voi lykätä epäillyn humalatilasta riippuen, jotta epäillylle jää parempi oikeusturva ja hänellä ei ole syytä valittaa suostumuksen pätemättömyydestä, ks. HE 94/2009 vp, s haettu HE 94/2009 vp, s. 32.

73 60 kuitenkin sallii epäillyn toimittaa selvitystä syyttäjälle päiväsakon määräytymisperusteesta, joka tulee ottaa huomioon, vaikka SML 24 :ssä mainittu kahden viikon määräaika olisi kulunut jo loppuun. 292 Tämä ei ole johdonmukaista, sillä yhtäällä jälkikäteistä suostumusta ei voi antaa, koska asian nopea ratkaisu sitä edellyttää, mutta toisaalla voidaan kuitenkin toimittaa selvitystä siihen saakka kunnes asia on ratkaistu. 293 Näin ollen pidän parempana ratkaisuna sitä, että jälkisuostumuksen voisi antaa siihen saakka, kunnes asiassa on tehty ratkaisu. #"! H6)49944/!<4<*8//454/!64998*+2+//+,>2!6)60,,C2!=4! 8)9+;/+264!6))<+2!,))//>+2! "! (2!8644!64284! D0>6)2!+1)!*)+,/0! 7829)2!5+1142!+1)! *)+,/0! 7829)2!5+1142! 64*44!*)+,/0! D0>6)2!64*44! *)+,/0! Kaavio 6: Syyttäjien suhtautuminen väittämään Asiakkaat hahmottavat sakkomenettelyn sisällön ja oikeutensa siihen liittyen Kyselyn tulokset viittaavat vahvasti siihen, että suostumuksen selittäminen ei käytännössä onnistu. Kyselyn vastaajat nostivat esille, että asiakkailla on vaikeuksia ymmärtää määräyksen ja vaatimuksen eroa sekä muutoksenhakuperusteita. Erityisesti muutoksenhaku on aiheuttanut ongelmia. Asianosaiset soittavat ohjeiden perään, valittavat väärään viranomaiseen tai valittavat väärällä perusteella. Tämän perusteella suostumuskonstruktiota voidaan pitää epäselvänä ja siten epäonnistuneena. Asiaan on onneksi tulossa helpotusta, sillä suostumuskonstruktio yksinkertaistuu ja epäillyn valitusmahdollisuudet laajenevat lain 95/2018 voimaantulon myötä. Voidaan kuitenkin todeta, että suostumuksen merkityksen ymmärrys on käytännössä jäänyt heikoksi huolimatta SML 4 :stä. 292 Viljanen DL 2015, s HE 94/2009 vp, s. 32 ja 41.

74 61 Vaikka tunnustus poistetaan suostumuskonstruktion sisällöstä, on tarpeellista menettelyn arvioinnin kannalta ottaa huomioon sen vaikutus ennen lain 95/2018 voimaantuloa. Tunnustaminen on lievissä rikosasioissa yleistä, sillä näytöstä ei yleensä ole epäselvyyttä. Tunnustus yksin ei yleensä riitä näytöksi rikoksesta, vaan syyttäjän on myös esitettävä näyttöä syytteen tueksi. Tämä johtuu siitä, että väärästä tunnustuksesta seuraavaa syyttömän tuomitsemista pidetään rikosasioissa erittäin merkittävänä haittana. 294 KKO:n käytäntö on asiassa samansuuntaista. Tapauksessa KKO 2003:35 epäilty oli peruuttanut esitutkinnan aikana annetun tunnustuksen suullisessa käsittelyssä. KKO ei katsonut syytettä toteennäytetyksi, sillä syyttäjä ei ollut esittänyt muuta näyttöä esitutkintakertomuksessa saadun tunnustuksen tueksi. 295 Sakkomenettelyä koskevassa ratkaisussa KKO 2018:29 KKO ei sallinut vastaajan peruuttaa tunnustustaan, sillä hän oli valittanut rikesakkomääräyksestä väärällä muutoksenhakuperusteella. Tämän ratkaisun valossa tunnustusta tukevan näytön esittäminen pitäisi olla välttämätöntä, jos tunnustusta ei voida peruuttaa. Käytännössä sakkomääräystä annettaessa poliisi ei kuitenkaan keränne tarpeeksi näyttöä tunnustuksen tueksi. Tunnustus on kuitenkin katsottu riittäväksi näytöksi langettavaan ratkaisuun, kun kyse on tarpeeksi lievistä rikosasioista. Sakkomenettelyn soveltamisala on rajoitettu siten, että tunnustus riittää näytöksi kaikkiin asioihin, joita voidaan käsitellä menettelyn mukaisessa järjestyksessä. 296 Koska pääsääntöisesti käräjäoikeusistunto koetaan vaivana, on olemassa riski, että poliisi käyttää istuntoon joutumista painostuskeinona suostumuksen saamiseksi. 297 Tämä painostus ei välttämättä tapahdu tahallisesti, vaan osana suostumuksen antamisen merkityksen selittämistä. Väärälle tunnustukselle on myös useita epäillystä itsestään johtuvia syitä, kuten esimerkiksi se, että epäilty haluaa lyhentää prosessin kestoa tai välttää käynnin käräjäoikeudessa. 298 Pidän tunnustamisen poistoa suostumuskonstruktiosta hyvänä myös sen takia, että epäillyltä ei jatkossa voida pyytää esittämään itselleen haitallista näyttöä osana summaarista prosessia. Epäillyllä on oltava itsekriminointisuoja, joka ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, jos hänelle tarjotaan ajansäästöä vastineeksi tunnustuksesta. Toisaalta, tunnustus on ollut yksinkertainen ja helppo keino tarpeellisen 294 Saranpää 2010, s. 67. Tunnustus on rikosasioissa yleisin todistuskeino ks. Lahti 2006, s Tulee kuitenkin huomioida, että tapauksessa syyte kumottiin vain siltä osin, kuin asia oli ollut käsiteltävänä hovioikeudessa. Kyse oli kannabiksen hallussapidosta ja kasvattamisesta. Hallussapidon tueksi oli esitetty näyttöä ja ainoastaan kasvattamista koskeva kysymys oli jäänyt epäselväksi. 296 HE 94/2009 vp, s Viljanen DL 2015 s Saranpää 2010, s. 68.

75 62 näytön saamiseksi asian ratkaisua varten. Ruotsin rangaistusmääräysmenettely edellyttää tunnustusta ja seuraamuksen hyväksyntää. Ruotsissa on myös menty pidemmälle syyttömien suojelun kanssa siten, että syyttäjän tulee pystyä näyttämään toteen rangaistusmääräyksessä esitetyt seikat sekä hyväksymisen aitous. 299 Tunnustuksen poistaminen saattaa johtaa siihen, että syyttäjälle ei jää suppean esitutkinnan perusteella mahdollisuutta näyttää syytettä toteen mahdollisen oikeudenkäynnin tapauksessa. On huomattava, että syyttäjällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa esitutkintaan, sillä poliisi toimii tutkinnanjohtajana (ETL 2 ). 300 Ehkä sakkomenettelyn uudistusta laadittaessa olisi tullut kiinnittää tarkempaa huomiota Ruotsista saatuihin kokemuksiin. Aiempi rangaistusmääräysmenettely kiistatta jätti yksilön oikeusturvan heikompaan asemaan ja epäillyn itsensä vastuulle vastoin virallisperiaatetta. Sakkomenettely korjaa tämän ongelman ja parantaa epäillyn oikeusturvaa. Suostumuskonstruktio tuo mukanaan uuden ongelman: henkilöt, jotka eivät oikeasti olisi edes halunneet asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta eivät syystä tai toisesta antaneet suostumusta. Kansalainen, joka on vastaajan asemassa, ei yleensä miellä käräjäoikeudessa toteuttavaa käsittelyä muuksi kuin haitaksi, joten ei ole väärin olettaa, että useimmat käräjäoikeuteen sakkomenettelyyn saapuvat olisivat oikeasti halunneet välttää käsittelyn. 301 Vielä tulee muistaa, että suostumus ei ole ehdoton edellytys sakkomenettelylle, sillä suostumusta ei tarvita, jos asiassa annetaan rikesakkomääräys ajoneuvoa pysäyttämättä (SML 4.3 ja 3 luku). Tällöin rikesakkomääräystä vastustetaan kuten aikaisemmassa rikesakkomääräysmenettelyssä. Tätä ei ehdotettu muutettavaksi SML:ia koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. 302 Poikkeus menettelysuostumuksen pääsäännöstä on harmillinen, vaikka se onkin tarpeellinen; tekninen liikenteenvalvonta ja ylinopeuskameroiden käyttö olisi haastavaa toteuttaa siten, että epäillyltä saataisiin suostumus. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että menettelyn sisältö ei välttämättä selkene maallikolle edes sen jälkeen, kun häntä on jo kerran sakotettu. 299 Ekelöf Edelstam Pauli 2011, s. 283 edellytyksistä Ruotsissa. Ks. s syyttäjän tehtävästä näyttää toteen rangaistusmääräyksessä esitetyt seikat. Tunnustuksen aitoutta koskevat ongelmat on huomattu myös Ruotsissa, ks. s Syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana ainoastaan ETL 4 :ssä mainituissa tapauksissa. Myös Englannissa ja Walesissa syyttäjällä ei ole varsinaista kontaktia tapahtumaan esitutkinnan yhteydessä, ks. Wood 1988, s Viljanen DL 2015 s HE 94/2009 vp, s. 23.

76 Haastava terminologia ja huono ymmärrys menettelystä?"! #"! I)+,+6/02)!64998*+2+//+,>2!6002/+,>!82!6+,9+00!=4! <+,-86/)!>**011+//0500! "! (2!8644!64284! D0>6)2!+1)!*)+,/0! 7829)2!5+1142!+1)! *)+,/0! 7829)2!5+1142! 64*44!*)+,/0! D0>6)2!64*44! *)+,/0! Kaavio 7: syyttäjien suhtautuminen väittämään Mielestäni sakkomenettelyn sääntely on selkeää ja helposti ymmärrettävää. Sakkomenettelyn terminologiaa on yleisesti pidetty epäonnistuneena. 303 Näin kokevat myös syyttäjät itse, minkä lisäksi syyttäjät ovat havainneet, että asiakkaatkaan eivät ole ymmärtäneet menettelyyn liittyviä oikeuksiaan. 304 SML 2 :ssä luetellut termit eivät kuitenkaan ole saaneet huomautustakaan lakivaliokunnassa. 305 Lakivaliokunta mietinnössään esitti uuden lain selkeyttävän lainsäädäntöä. 306 Myöskään sakkomenettelyn uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä ei esitetä korjauksia lain sanavalintoihin. Aiempaan lainsäädäntöön verrattuna termejä ei kuitenkaan ole suhteettomasti liikaa: rangaistusmääräysmenettelyssä annettiin rangaistusvaatimuksia ja tehtiin rangaistusmääräyksiä. Rikesakkomenettelyssä annettiin rikesakkomääräyksiä. Näiden kolmen lisäksi SML 2 tuo uusiksi käsitteiksi ainoastaan sakkovaatimuksen ja sakkomääräyksen. Ongelma ei olekaan termien määrä, vaan niiden laatu. Käsitteet eritellään aineellisten ja menettelyllisten elementtien perusteella, minkä takia on vaikea eritellä milloin kukin vaatimus tai ratkaisu tulee antaa tai tehdä. Termit myös eroavat aikaisempien menettelyjen termeistä, mikä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä. 307 Esimerkiksi rangaistusvaatimus 303 Viljanen DL 2015 keskittää kritiikkinsä pääsääntöisesti nimenomaan lain terminologiaan ja johdonmukaisuuteen. Samoin Tapani Tolvanen 2016, s Ks. kaavio Viljanen DL 2015, s LaVM 9/2010 vp, s Tapani Tolvanen 2016, s. 209.

77 64 käytännössä tarkoitti maksettavaa sakkoa, jos tilanteesta ei valitettu. Samoin rikesakkomääräys edellyttää nyt menettelyyn suostumista, mitä ei aiemmin vaadittu. Vyyhti sotkeutuu edelleen, kun sakkovaatimus joudutaan antamaan kahdessa eri tilanteessa. Tällöin sakkomenettelyä ei ainakaan voida pidempää selvempänä. Kuten aiemmin on esitetty, rangaistusvaatimus annetaan, kun henkilö ei anna suostumustaan menettelylle ja sakkovaatimus annetaan kahdessa eri tilanteessa: silloin, kun poliisin valtuudet eivät riitä sakkomääräyksen antamiseen tai kun epäilty pyytää, että päiväsakon määräytymisperustetta muutetaan. Asiaa hämmentää se, että jos asiassa pitäisi antaa rikesakko, mutta suostumusta ei saada, asiassa annetaan jälleen kerran rangaistusvaatimus. Rikesakkovaatimusta ei ole. Tältä osin ainakin menettelyjen yhdistäminen on epäonnistunut. Olisi systemaattista, että sakkovaatimus johtaa sakkomääräykseen ja rikesakkovaatimus rikesakkomääräykseen. Rangaistusvaatimuksen ja sakkovaatimuksen välinen ero on myös keinotekoinen, sillä molemmissa tapauksissa poliisi ei voi ratkaista asiaa lennossa. Molemmat vaatimukset sisältävät rangaistusvaateen, joten termien yhdistämistä voitaisiin pitää perusteltuna. 308 Käsitteet noudattavat tiettyä logiikkaa, eli vaatimuksia annetaan, jos sen antaja ei voi tilanteessa suoraan määrätä seuraamusta. Jos epäilty taas antaa suostumuksensa ja poliisimies on toimivaltainen, voidaan tilanteessa määrätä seuraamus ja siten antaa suoraan määräys. 309 Viljanen kuitenkin korostaa, että määräystä edeltää aina jonkinlainen vaatimus osana epäillyn ja viranomaisen keskustelua saakka suostumus sisältää seuraamuksen hyväksymisen, jota ei voi tehdä ennen kuin viranomainen on esittänyt oman näkemyksensä seuraamuksesta eli eräänlaisen vaatimuksen. Viljanen pitää todennäköisenä, että aiheutuu tilanteita, joissa menettelysuostumus jätetään riippumaan seuraamuksesta. 310 Menettelyn käytön kannalta ei kuitenkaan olisi luontevaa lisätä ylimääräistä vaatimusvaihetta, koska seuraamuksesta joudutaan keskustelemaan ennen kuin suostumus saadaan. Se haittaisi menettelyn selkeyttä ja seuraamuksen hyväksyntä muutenkin putoaa suostumuksesta voimaantulevan lainmuutoksen myötä. Tapauksissa, joissa suostumus saadaan, voidaan mielestäni myös antaa suoraan määräys. 308 Tapani Tolvanen 2016, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s. 665.

78 65 Sakkomääräys on myös vaikeasti ymmärrettävissä, sillä sen määritelmä ei perustu ainoastaan SML 2 :n mukaiseen määritelmään, vaan sakkomääräyksen käyttö riippuu myös siitä, kuuluuko rikkomus SML 3.2 :n luetteloon. Näin ollen sakkomääräys ei ole ainoastaan riippuvainen suostumuksen saamisesta vaan myös poliisimiehen toimivallasta. Kummatkaan näistä sakkomääräyksen antamisen edellytyksistä eivät käy ilmi SML 2 :n mukaisesta määritelmästä. 311 Rikesakkomääräystä rasittaa samankaltainen ongelma, sillä rikesakon määräävä viranomainen käy ilmi ainoastaan SML 3.1 :stä. Ei ole selvää, miksi rikesakkomääräyksen määritelmä ei sisällä sen antavaa viranomaista, kuten sakkomääräys. Viljanen huomauttaa rikesakkomääräystä koskevan sääntelyn ilmentävän lain sisäistä epäjohdonmukaisuutta: SML 3 :n 1 momentin mukaan rikesakon määrää poliisimies tai syyttäjä, vaikka 3 :n 3 momentti sääntelee rikesakkomääräyksen antajia. 1 momentin yhteydessä tulisi myös käyttää käsitettä rikesakkomääräys. 312 Hyvin samankaltainen epäjohdonmukaisuus koskee SML 27 :ää, jonka mukaan asiassa on annettava uusi vaatimus, jos syyttäjä katsoo, että rangaistusmääräys tulisi antaa ankarampaan sakkorangaistukseen tai rikesakkoon johtavana. Kuitenkaan rangaistusmääräyksellä ei voida antaa rikesakkoa. 313 Rangaistusmääräys on syyttäjän tekemä ratkaisu, jolla määrätään sakkorangaistus ja menettämisseuraamus sakkovaatimuksen tai rangaistusvaatimuksen perusteella. On totta, että syyttäjä tekee rangaistusmääräyksen sakkovaatimukseen perustuen, mutta on harhaanjohtavaa sanoa, että syyttäjä tekisi rangaistusmääräyksiä ainoastaan rangaistusvaatimukseen perustuen. Tämä ei ole mahdollista, sillä rangaistusvaatimus annetaan, jos menettelysuostumusta ei ole annettu. Syyttäjä voi tehdä rangaistusmääräyksen rangaistusvaatimukseen perustuen ainoastaan, jos epäilty antaa suostumuksensa jälkikäteen maksamalla sakon kokonaan tai osittain (SML 4.4 ). Näin ollen syyttäjä tekee rangaistusmääräyksen joko 1) sakkovaatimuksen tai 2) rangaistusvaatimuksen ja jälkikäteisen suostumuksen perusteella. On myös äärimmäisen harhaanjohtavaa, että sakkovaatimukseen perustuvan päätöksen nimi on rangaistusmääräys. 314 Käsitepari on omiaan vaikeuttamaan menettelyn kulun ymmärtämistä, sillä se on selkeästi epäjohdonmukainen, sekä eroaa 311 Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s Viljanen DL 2015, s. 668.

79 66 rangaistusmääräysmenettelyn terminologiasta. Menettelyn käsitteet ovat edellä esitetyistä syistä ongelmallisia, mutta myös menettelyn kulun johdonmukaisuudessa on ongelmia. Jos tapauksessa annetaan rangaistusvaatimus ja epäilty suostuu menettelyyn jälkikäteen maksamalla sakon, sovelletaan SML 12 :ää. Tällöin toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava, onko sakko tai rikesakko maksettu ja sitten vahvistaa rangaistusvaatimus joko sakkomääräyksellä, rikesakkomääräyksellä tai rangaistusmääräyksellä. Näin ollen voitaisiin tulkita, että ainakin osa asioista tulee poliisin ratkaistavaksi. SML 13 kuitenkin asettaa velvollisuuden toimittaa syyttäjälle sakkovaatimus tai rangaistusvaatimus, jolle on annettu jälkikäteinen hyväksyntä. SML 12 ja SML 13 jättävät siten epäselväksi, kenelle sakko toimitetaan määräyksen antamista varten. Hallituksen esityksessä perustellaan, että SML 13 sovelletaan ainoastaan rangaistusvaatimuksiin, joissa asiaa ei olisi voitu ratkaista sakkomääräyksellä. 315 Viljanen esittää, että kaikkien rangaistusvaatimusten pitäisi tulla syyttäjän ratkaistavaksi, sillä ne voivat aina sisältää epäselvyyksiä. 316 Kantaan on helppo yhtyä, mutta pidän ongelmallisena hyvin mekaanisen tarkastustoiminnan siirtämistä syyttäjien vastuulle. Toisaalta syyttäjien tarkastusvastuu ei olisi kovin kuormittava ja siten syyttäjien työtaakka olisi kevyempi kuin rangaistusmääräysmenettelyssä. Mielestäni käytännön syistä vain yli 20 päiväsakkoa koskevat rangaistusvaatimukset tulisi siirtää syyttäjien tarkastettavaksi ja asia pitäisi selkeästi korjata myös lakitekstiin. Eräs kyselyn vastaajista kommentoi: Sakkomenettely on monimutkainen ja vaikea termillisesti sekä viranomaisille, että tavallisille kansalaisille. Edellä esitetyn perusteella tähän lausuntoon voidaan yhtyä. Korkein oikeus on joutunut myös ottamaan kantaa menettelyn sisältöön. Tapauksessa KKO 2018:29 epäily ei ollut vedonnut SML 35 :n mukaisiin valitusperusteisiin, joten hänen valituksensa jätettiin tutkimatta. 317 Tapauksen valossa voidaan nostaa esille kaksi huomioita, jotka ovat merkityksellisiä sen kannalta, onko epäilty ymmärtänyt menettelyn ja oikeutensa siihen liittyen. Ensinnäkin, tapauksessa rikesakkomääräys annettiin ja A toimitti valituksen käräjäoikeuteen jo , eli vain kaksi päivää myöhemmin. Valitus ei mielestäni ole voinut johtua 315 HE 94/2009 vp. s Viljanen DL 2015, s Tapauksen ajankohtana SML 35 yhä rajoitti epäillyn valitusperusteita. Lailla 95/2018 menettelyä muutettiin siten, että epäillyn muutoksenhakuoikeus on rajoittamaton ja asianomistajan oikeus muutoksenhakuoikeus edelleen rajoitettu. Ks. kappale 4.6.

80 67 uudesta tiedosta liittyen asiaan, kuten esimerkiksi uudesta faktasta. Mielestäni on selkeää, että valitus tehtiin, koska epäilty oli ymmärtänyt antamansa suostumuksen sisällön väärin. Hän on myös voinut antaa suostumuksensa, vaikka on ollut epävarma syyllisyydestään. Tämän takia suostumuksen yhteydessä olisi hyvä ohjeistaa epäiltyjä olemaan suostumatta, jos he ovat epävarmoja syyllisyydestään alkaen epäillyn valitusoikeutta ei ole enää rajoitettu, mutta tapaus osoittaa sen, että menettelyn ja suostumuksen selittäminen on tarpeettoman monimutkaista ja johtaa väärien suostumusten saamiseen. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että epäilty ei ymmärtänyt suullisesta oikeudenkäynnistä luopumisen merkitystä. Toiseksi, epäilty on tapauksessa kiistänyt teonkuvauksen, mutta ei suostumuksensa pätevyyttä. Mielestäni tämä osoittaa perustavanlaatuisella tavalla, että epäilty ei ole ymmärtänyt menettelyn sisältöä, suostumuksensa sisältöä tai oikeuksiaan menettelyssä riittävällä tavalla. On mahdollista, että valitus perustuen suostumuksen pätemättömyyteen olisi menestynyt, mutta maallikolta ei voida vaatia prosessioikeudellista osaamista koskien muutoksenhakuperusteita ja niiden välisiä eroja. Koska menettely on epäselvä ja epäjohdonmukainen, menetetään osa suostumusedellytyksen tuomasta oikeusturvahyödystä, koska epäillyt eivät ymmärrä mihin suostuvat. Ongelmaa ei mielestäni voida korjata kouluttamalla sakkomääräyksiä antavia virkamiehiä, vaan kyse on lain perustavanlaatuisesta ongelmasta, joka johtuu vaikeiden termien valinnasta ja suostumuskonstruktion vaikeudesta. Onkin helpotus sakkomenettelyyn joutuville ja sitä käyttäville, että suostumuskonstruktio virtaviivaistuu lain 95/2018 voimaantulon myötä. 5.4 Tuomiovallan siirto ja säätämisjärjestys PeL 3.3 :n mukaan Suomessa tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Vallanjako-opillisesti ei ole merkitystä, kuka käyttää tuomioistuimen ulkopuolista tuomiovaltaa, sillä vain riippumaton tuomioistuin saa käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa. 318 Käytännössä tuomioistuimen ja riippumattoman tuomarin yksinoikeus tuomiovallan käyttöön ei kuitenkaan ole ehdoton. 319 Sakkomenettelyssä tuomiovaltaa käyttää poliisi tai syyttäjä, joten menettely selkeästi poikkeaa perustuslain vallanjaosta tältä 318 Kiiski Oikeus 2010, s Kiiski Koillinen 2016, s. 90. Esimerkiksi siviiliprosessissa kansliahenkilökunta voi ratkaista lainhuuto- ja kirjaamisasioita, jos ne ovat yksiselitteisiä.

81 68 osin. 320 Syyttäjän, ja sakkomenettelyn myötä myös poliisimiehen, päätöksenteon tulee tuomioistuimen toiminnan tavoin toteuttaa rikosprosessin tavoitteita: rikosvastuun ja oikeusturvan toteuttamista ja menettelyn legitimointia. Oikeusturvakysymys tulee kuitenkin esiin, kun verrataan syyttäjän ja tuomioistuimen päätöstä. Syyttäjän päätöstä ei edellä oikeusturvan varmistamiseksi laadittu menettely ja monet oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet jäävät sivuun. 321 Rautio on katsonut jo rangaistusmääräysmenettelyn yhteydessä, että tuomiovalta on rikosasioissa siirtynyt liiaksi syyttäjille, jotka eivät ole tuomarin tavalla asiassa riippumattomia ja puolueettomia. 322 Syyttäjä ei voi olla täysin riippumaton ja puolueeton objektiviteettiperiaatteesta huolimatta, sillä syyttäjän tehtävänä on nostaa syyte ja näyttää se toteen. 323 Tuomiovallan siirtämistä koskevat kysymykset vaikuttavat tulevan esille Suomessa ainoastaan summaaristen menettelyjen yhteydessä. 324 Tuomiovaltaa onkin mahdollista siirtää tiettyjen edellytysten täyttyessä, joita on nostettu esille harkittaessa rikesakkojärjestelmän hyväksyttävyyttä: 1) tuomiovallan siirrosta on säädettävä lailla, jossa määrätään riittävän tarkasti tuomiovallan käyttäjien valtuudet ja sovellettava menettely riittävällä tarkkuudella, 2) tuomiovallan käyttäjän asiantuntemuksesta, valvonnasta ja vastuusta on huolehdittava, 3) tuomiovaltaa voidaan siirtää vain virkavastuulla toimivalle henkilölle, 4) delegoidun tuomiovallan käyttäjä ei saa määrätä muita kuin varallisuuteen kohdistuvia seuraamuksia, jotka ovat kohtuullisia maksukyvystä riippumatta, 5) seuraamukset eivät saa johtaa vapaudenmenetykseen, 320 Suomalaisesta vallanjako-opista laajemmin ks. Tuori LM Tuori toteaa, että vallanjako-oppi on juurtunut heikosti suomalaiseen oikeuskulttuuriin, etenkin koskien tuomiovallan käyttöä ks. s Tässä on kuitenkin tarkoitus erityisesti tarkastella säätämisjärjestyksen valintaa ja tuomiovallan siirron edellytysten täyttymistä. 321 Jääskeläinen 1997, s Rautio 1996, s Virolainen Pölönen 2004, s Kiiski Oikeus 2010, s. 100.

82 69 6) järjestely ei saa poiketa rikosoikeudellisista oikeusperiaatteista, 7) delegoidun tuomiovallan käytön yhdenvertaisuus on turvattava, ja 8) asia tulee olla mahdollista saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja muutoksenhaun on oltava mahdollista korkeimpaan instanssiin saakka. 325 Perustuslakivaliokunta on oheisten vaatimusten lisäksi ottanut esille, että tavallisella lailla voidaan tehdä vain rajoitettuja ja vähämerkityksisiä poikkeuksia tuomiovallan käyttöön. 326 Ylipäätään tuomiovallan edelleen laajentamiseen olisi suhtauduttava pidättyvästi. 327 Mitä vakavampien rikosten tapauksessa siirretään tuomiovaltaa tuomioistuimilta viranomaisille, sen kyseenalaisemmaksi jää menettelyn hyväksyttävyys valtiosääntöoikeudelliselta kannalta, sillä laajempaa tuomiovaltaa siirrettäessä edellytykset sen siirtämiselle tiukentuvat. 328 Rikesakkomenettelystä päädyttiin säätämään perustuslainsäätämisjärjestyksessä, sillä rikesakkoasioiden muutoksenhakua rajoitettiin. RML:n uudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta katsoi, että menettelystä oli säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska sakkorangaistus oli mahdollista muuntaa vankeudeksi. 329 Tästä voidaan tulkita, että mikäli yksikään yllä listatuista kriteereistä jää täyttymättä, ei tuomiovallan siirrosta voida säätää tavallisella lailla, vaan ainoastaan perustuslain tasoisella lailla. SML:ia koskevassa lausunnossaan työryhmä ei ottanut kantaa näiden kriteereiden täyttymiseen, mutta toteaa, että suostumus turvaa mahdollisuuden aina saada oikeussuojaa ja että kyse ei ole uusien rikosasioiden siirtämisestä summaaristen menettelyjen piiriin, vaan virkamiesten toimivallan muuttamisesta. 330 Työryhmä tyytyy toteamaan, että aiemmissa laeissa on ollut kyse merkittävästä tuomiovallan siirrosta, mutta ei analysoi tarkemmin, onko siirto myös SML:n yhteydessä merkittävää, vaikka viittaakin epäillyn oikeussuojan paranemiseen Jääskeläinen 1997, s Tuomiovallan siirron edellytyksistä myös HE 103/2017 vp, s. 11, sekä PeVL 1/1982 vp, s. 4. Perustuslakivaliokunta käsitteli ensimmäisenä kattavasti tuomiovallan siirtämisen edellytyksiä Suomessa lausunnossaan koskien lakia rikesakkomenettelystä. Ks. myös Kiiski Oikeus 2010, s Kiiskin vastaavassa listassa todetaan, että varallisuuteen kohdistuvien seuraamusten tulisi olla kiinteitä. Valiokunta ei arviossaan aseta kiinteän rangaistuksen rajoitusta. 326 PeVL 12/1993 vp, s PeVL 46/2005 vp, s Melander 2016 s Kiiski Oikeus2010, s OMTR 2007:3, s OMTR 2007:3, s. 36. Esityksen tavoitteena oli korjata perustuslaillisia ongelmia, mutta tavallisen säätämisjärjestyksen perusteena vaikuttaa johdonmukaisesti olevan epäillyn oikeusturvasta huolehtiminen.

83 70 Perustuslakivaliokunta on sakkomenettelyä koskevassaan lausunnossa hieman yllättäen puoltanut tuomiovallan siirtoa tavallisella lailla, vaikka kyse on yhä merkittävästä tuomiovallan siirrosta. 332 Tuomiovallan siirtoa ei voida pitää minään muuna kuin merkittävänä, sillä perustuslakivaliokuntakin totesi rikesakkomenettelyssäkin olevan kyse merkittävästä tuomiovallan siirrosta. 333 Koska rikesakko on lievin yleinen rangaistuslaji, ei päiväsakkorangaistusta koskevaa tuomiovallan siirtoa voida pitää sen vähämerkityksellisempänä. 334 Perustuslakivaliokunta muun muassa nosti esille sen, että summaarinen menettely parantaa asianosaisen mahdollisuutta saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä ja antaa tuomioistuimille mahdollisuuden keskittyä vakavampiin ja monimutkaisempiin rikosasioihin. Tuomiovallan siirtoa ei ilmeisesti tulkittu aivan yhtä merkittäväksi, sillä epäillyltä ei enää edellytetty aktiivisuutta omassa asiassaan. 335 Painavin perustelu oli se, että menettely perustuu asianosaisten suostumukseen, jolloin kukaan ei joudu summaariseen menettelyyn vasten tahtoaan. Suostumuksen merkityksen selittämisessä ja sen vastaanottamisessa on poliisilla kuitenkin merkittävä vastuu. Valiokunta myös huomautti, että tavallisella lailla oli siirretty toimivaltaa sakkoasioissa esimerkiksi tullille ja rajavartiolaitokselle, mutta ei huomioinut, että viranomaisille ei annettu tässä yhteydessä toimivaltaa määräyksen antamiseen. 336 Pidän tätä tulkintaa ymmärrettävänä, mutta ongelmallisena, sillä kuten valiokunta itsekin toteaa, sakkomenettelyssä on yhä kyse merkittävästä tuomiovallan käytöstä. On totta, että tuomioistuimille jää enemmän resursseja keskittyä vakavampiin asioihin, mutta puhtaasti valtiosääntöoikeudelliselta kannalta kyse on merkittävästä poikkeuksesta valiokunnan käytäntöön. Sakkomenettely on merkittävä poikkeus tuomiovallan käyttöön, koska asiamäärät ovat suuria. Sitä paitsi en koe, että tuomiovallan siirtoon olisi suhtauduttu pidättyvästi. Hallituksen esityksessä ei mielestäni käydä läpi kattavasti muita vaihtoehtoja valitulle sääntelymallille, kuten olen aiemmin esittänyt. 337 Vaikka valiokunta esittääkin, että summaarinen menettely parantaa käsittelyaikoja, en koe, että ei-välttämättömien Kuten edellä on esitetty, tuomiovallan siirtoon tavallisella lailla on muitakin edellytyksiä. Ks. myös perustelut s PeVL 7/2010 vp, s. 6. Myös säädettäessä sakkomenettelyn muutosta 95/2018 perustuslakivaliokunta päätyi esittämään lain säätämistä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, ks. PeVL 37/2017 vp, s Kiiski Oikeus 2010, s Ks. esim. Rautio 2012, s PeVL 7/2010 vp, s Kiiski Oikeus 2010, s HE 94/2009 vp, s

84 71 prosessiekonomisten hyötyjen tavoittelu on pidättyvästi suhtautumista tuomiovallan siirtoon. Kiiski on myös kritisoinut valiokunnan lausunnon argumentaatiota. Perustuslakivaliokunta muun muassa perusteli säätämisjärjestystä sillä, että tuomiovaltaa käytetään tuomioistuimen ulkopuolella, mutta ei huomioinut, että aiempi oikeustila perustui poikkeuslakeihin. 338 Tämän lisäksi Kiiski huomauttaa, että suostumuskonstruktiota on arvioitu lähinnä perusoikeuksien rajoitusedellytysten kannalta, eikä tuomiovallan siirron edellytysten kannalta. 339 Kun otetaan huomioon yllä esitetty perustuslakivaliokunnan käytäntö, tulee tarkastella täyttyvätkö kaikki listatut edellytykset tuomiovallan siirtämiselle. Sakkomenettelystä säädetään luonnollisesti lailla, joka epäselvyyksistään huolimatta lienee tarpeeksi selkeä koskien menettelyn soveltamisalaa ja sen soveltajien valtuuksia. Poliisimiehet ovat myös virkamiehiä (Poliisilaki 872/2011), joten he toimivat virkavastuulla. Sakkomenettelyssä ei ole mahdollista tuomita muuta kuin varallisuuteen kohdistuvia seuraamuksia ja sakkomenettelyn seuraamusta ei voida muuntaa vankeudeksi (RL 2a:6.5). Sakkomenettely poikkeaa useista rikosoikeudellisista oikeusperiaatteista, joita on käsitelty yllä. Tältä osin en pidä perustuslailla sakkomenettelystä säätämistä kuitenkaan tarpeellisena, sillä asia on saatettavissa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja menettely perustuu suostumukseen. Sen sijaan epäillyn muutoksenhakumahdollisuudet ovat rajoitetut ennen 95/2018 voimaantuloa. Muutoksenhaun rajoittaminen on jo kerran ollut esteenä tavallisella lailla säätämiselle rikesakkomenettelyn säätämisen yhteydessä. Tällöin kuitenkin rajoitettiin muutoksenhakua paljon tiukemmin, sillä alioikeuden päätökseen ei saanut hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin (RSML 17 ). 340 Sakkomenettelyn muutoksenhaku ei ole ollut aivan näin rajoitettua säätämishetkellään, kuten aiemmin on käsitelty. 341 Suuremmat ongelmat koskevatkin tuomiovallan käyttäjien asiantuntemusta, valvontaa ja menettelyyn joutuneiden yhdenvertaista kohtelua. Kyselyyn vastanneet syyttäjät nostivat esille poliisin asiantuntemuksen puutteen sekä alueelliset soveltamiserot, jotka johtunevat osittain menettelyn epäselvyydestä. Eräs 338 Kiiski Oikeus 2010, s Kiiski Oikeus 2010, s Kiiski Oikeus 2010, s Sakkomenettelyn muutoksenhakua on käsitelty kappaleessa 4.6.

85 72 vastaaja kommentoi: [ ]poliisimiehillä on koulun kautta yllättävän suppea tietämys rikosoikeudesta ja prosessioikeudesta. Tämän olen saanut havaita jo silloin, kun täällä muutama vuosi sitten huumepoliisit kirjoittivat rangaistusvaatimuksia muun muassa huumausaineen käyttörikoksista. He olivat antaneet lähes 30 [päivä]sakkoa edellä mainitulla rikosnimikkeellä siitä, että asiakkailla oli ollut hallussaan huumausaineen käyttövälineitä. Kun koulutus on suppea ja oikeudellinen ymmärrys rajallinen, niin eivät olleet katsoneet rikoslain käyttörikoksen tunnusmerkistöä, koska sen mukaanhan käyttövälineen hallussapito ei ole kriminalisoitu. Tämän esimerkin valossa katson, että on syytä epäillä poliisimiesten koulutuksen olevan riittämätön pääasiaratkaisun tekemiseen paikan päällä. Asia vaatii tarkempaa käytännön jatkotutkimusta. Samoin lisätutkimusta vaatii vastaajan kommentti: Käytäntö on kirjavaa, jopa Espoossa ja Lohjalla käsitellään asioita eri tavalla vaikka kuuluvat samaan alueeseen. Tällöin on myös syytä epäillä, täyttyykö yhdenvertaisuuskriteeri. On huomattava myös, että poliisimiesten antamia sakkomääräyksiä ei tarkasteta, jolloin tuomiovallan käyttäjän valvonta ei käytännössä toteudu. Rangaistusmääräysmenettelyssäkin asiaa tarkasteli poliisimies ja syyttäjä, jolloin rangaistusvaatimuksia valvottiin, mutta sakkomenettelyn myötä vain yksi inkvisiittori tutkii asian ja tekee ratkaisun. Poliisi voi tehdä lainsoveltamista koskevia virheitä, kuten tapauksessa KKO 2018:27 oli käynyt. Ottaen huomioon poliisin virheen mahdollisuus olisi luontevaa. että SML sisältäisi järjestelmän poliisin määräysten valvonnalle. Tällaisen järjestelmän tulisi perustua siihen, ettei poliisi itse valvoisi määräyksiä. Poliisin ulkoinen valvonta lisäisi yleistä uskottavuutta ja myös poliisin oikeusturvaa. 342 Edellä mainituin perustein en katso, että sakkomenettely täyttää asiantuntemusta ja valvontaa koskevan tuomiovallan siirron kriteerin, eikä sitä näin ollen olisi tullut säätää tavallisen lain tasoisella lailla. Viljanen pitää RML ja RSML säätämistä 342 Viitanen Oikeus 2004, s. 94. Viitanen lainaa oikeuskansleria koskien poliisin virkarikoksia. Samoin voidaan sanoa myös väärästä lain soveltamisesta, vaikka kyseessä olisikin virhe, eikä rikos.

86 73 pysyväisluonteisina poikkeuslakeina ainoastaan kosmeettisena haittana. 343 Mielestäni haitta on suurempi kuin kosmeettinen, sillä pysyväisluonteisia poikkeuslakeja tulisi välttää. 344 Tästä huolimatta SML olisi tullut säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallinnollisessa menettelyssä tuomiovallan siirtoa koskevat kriteerit voisivat poiketa rikosprosessissa käytetyistä, sillä hallintoasioissa viranomaisten ratkaisutoiminta ei ole aivan yhtä rajoitettua kuin siviili- tai rikosprosessissa. 345 On mahdollista, että tuomiovallan siirto olisi hyväksyttävämpää tämän takia, mutta rangaistusluonteisia taloudellisia seuraamuksia on pidetty johdonmukaisesti rikosoikeudellisina seuraamuksina. 346 Joitain rikosoikeudellisia seuraamuksia on kuitenkin vakiintuneesti korvattu hallinnollisella seuraamuksella, kuten pysäköintivirhemaksuilla Kokoavia huomioita Siirtymällä vastustuskonstruktiosta suostumukseen on jossain määrin palattu siihen, mistä rangaistusmääräysmenettelyn kanssa lähdettiin vuonna Jo vuoden 1934 laki rangaistusmääräyksestä kuitenkin luopui tunnustusvaatimuksesta, eikä edellyttänyt epäillyn myötävaikutusta. 349 Nyt poliisille, esitutkintaa suorittavalle virkamiehelle, on annettu valta antaa asiassa ratkaisu. Oikeushistoriallisesta näkökulmasta tuomiovallan siirto poliisille on osa jatkumoa, joka alkoi vuonna 1970 annetulla lailla rangaistusmääräyksestä. Tällöin poliisille annettiin mahdollisuus antaa rangaistusvaatimus, sillä käytännössä he olivat jo antaneet rangaistusvaatimuksia. 350 Prosessiekonomiselta kannalta poliisin sakkomääräys on järkevä tapa yksinkertaistaa menettelyä ja vähentää työn vaiheita, ottaen huomioon, että syyttäjät ovat usein hyväksyneet poliisin rangaistusvaatimukset sellaisenaan. 351 Poliisin vastuu on kuitenkin suurempi kuin hänelle annettu valta, sillä poliisin tehtävänä on myös tutkia asia, selittää asianosaisille heidän prosessuaalinen asemansa ja heidän suostumuksensa merkitys, arvioida rikoksen vakavuus 343 Viljanen DL 2015 s HE 1/1998 vp, s Kiiski Koillinen 2016, s. 90. Esimerkiksi siviiliprosessissa kansliahenkilökunta voi tehdä vain myönteisiä ratkaisuja. 346 Kiiski Koillinen 2016, s Tolvanen LM 2002, s Viljanen DL 2015, s Jääskeläinen 1997, s Jääskeläinen 1997, s HE 94/2009 vp s

87 74 ja lopuksi määrätä seuraamus. Tämä kaikki vaatii koulutusta ja kokemusta, jota tuskin voidaan vaatia henkilöltä, joka ei ole saanut oikeustieteellistä koulutusta. Poliisi olisi saanut vielä raskaamman taakan, jos työryhmän ehdotus sakkomenettelyn soveltamisalan laajentamisesta olisi edennyt. 352 Poliisimiehen tuomiovalta on myös poikkeus perustuslaista ja vallan kolmijaosta. Sakkomenettelylain pyrkimyksenä oli korjata lain perustuslaillisia ongelmia, kuten epäiltyjen epäyhdenvertaista kohtelua ja pysyväisluontoisen poikkeuslain asemaa. Tässä sakkomenettely on osittain onnistunut ja osittain epäonnistunut. Rikesakko ei ole enää vaihtoehtoinen rangaistus, eikä epäilty ei joudu sattumanvaraisesti rangaistusmääräysmenettelyyn tai rikesakkomenettelyyn. Tuomiovallan siirto sen sijaan on tehty tavallisella lailla, mitä ei voi tehdä jo pelkästään sen takia, että kyse on merkittävästä tuomiovallan siirrosta. Tämän lisäksi perustuslakivaliokunta ei ottanut huomioon omaa käytäntöään tuomiovallan siirron edellytyksistä. 353 Kyselytutkimuksen kommentit ovat aiheuttaneet syyn pelätä tarpeellisen asiantuntemuksen puutetta ja lainsäädäntö jättää epäselväksi myös poliisin antamien määräysten ja vaatimusten valvonnan. 354 Tällöin laki oltaisiin voitu säätää ainoastaan perustuslain tasoisella lailla. Toimiakseen sakkomenettely edellyttää poliisien, syyttäjien ja tuomarien laajaa koulutusta, mikä on ollut osasyynä sille, että menettelyn toimeenpano on vaatinut niin paljon aikaa. 355 Varsinkin rangaistusmääräysmenettely on ollut voimassa pitkään, joten työtavat ja käytännöt lienevät tiukasti juurtuneita. On suositeltavaa, että sakkomenettelyä ei opeteta vanhoille työntekijöille kertaluonteisella kurssituksella, vaan koulutuksen on oltava jatkuvaa. Tällä tavoin voidaan pyrkiä lähemmäs valtakunnallista ja yhtenäistä sakkomenettelyä. Ilman tätä on väistämätöntä, että sakkomenettelyn soveltamisessa kehittyy eroja paikkakunnittain, vaikka laki olisi tarkempi. On kuitenkin pidettävä mielessä, että myös tuomioistuinten käytännöissä esiintyy eroja paikkakunnittain. 356 Alueellinen yhdenvertaisuus ei siten voi olla argumentti sakkomenettelyä vastaan: tavallisessa rikosasioiden käsittelyssä voi myös esiintyä alueellista epäyhdenvertaisuutta. 352 OM 54/2016 kuvailulehti. 353 PeVL 1/1982 vp, s Asiaa on käsitelty kappaleessa 4.4 Menettelyn kulku. 355 Viittaa aiempaan, lakien julkaisusta voimaantuloon kului yli kuusi vuotta. 356 Haavisto 2007, s

88 75 Linna huomauttaa, että epäonnistuminen prosessin oikeudenmukaisuuden kanssa vaarantaa sen tarkoituksenmukaisuuden ja päin vastoin. 357 Muiden summaaristen menettelyjen tavoin sakkomenettely poikkeaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteista käytännön näkökohtien eduksi. Ottaen huomioon sakkoasioiden suuren määrän voidaan todeta, että tämä poikkeama on tarpeellinen asioiden sujuvan käsittelyn kannalta. Epäkäytännöllinen prosessi ei täytä oikeudenmukaisuusvaatimusta, mutta sakkomenettelyn tapauksessa asiaa tulee tarkastella kolikon kääntöpuolelta: poiketaanko oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä siten, että käsittelyn tarkoituksenmukaisuus vaarantuu? Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeeksi sakkomenettelyssä ja kirjallisessa menettelyssä on asetettu suostumus valtiovallalle ei ole annettu mahdollisuutta viedä pois yksilön oikeutta saada asiansa käsiteltyä tuomioistuimessa. Tämä yksilön oikeuden suojaaminen, nimenomaan suostumusedellytyksellä, on kuitenkin vaarantanut sakkomenettelyn tarkoituksenmukaisuuden. 358 Kyselytutkimuksen tulosten perusteella voidaan kuitenkin katsoa, että pääkäsittelyjen määrän kasvu on kuitenkin jäänyt pelättyä vähäisemmäksi. Syyttäjien vastaukset osoittavat myös, että heidän työtaakkansa on keventynyt sakkomenettelyn voimaantulon myötä. Suostumuskonstruktio puolestaan turvaa yksilön mahdollisuuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, joten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteista poiketaan myös vain tarpeellisessa määrin. Tältä osin sakkomenettely on onnistunut tavoitteessaan jakaa viranomaisten voimavaroja oikein ja edistää prosessin tarkoituksenmukaisuutta. 359 Sakkomenettelyn tavoitteena ei ollut ainoastaan jakaa viranomaisten työtaakkaa, vaan myös yhtenäistää ja selkeyttää menettelyä. Uusi laki on yhtenäistänyt aiemmat eriävät menettelyt yhdeksi, mutta selkeä se ei ole. 360 Eräs kyselyn vastaaja kommentoi [Asiakkaat] eivät tietenkään hahmota oikeuksiaan, kun syyttäjilläkin on vaikeuksia hahmottaa. Osa lain käsitteistä eroaa aiempien lakien käsitteistä sisällöltään, mutta eivät nimeltään. Tämän lisäksi ne eivät ole johdonmukaisia, esimerkiksi sakkovaatimusta ei ratkaista sakkomääräyksellä, vaan myös rangaistusmääräyksellä. Rikesakkomääräystä ei voi edeltää rikesakkovaatimus. Sakkomenettely keskittyy yksinkertaisiin rikosasioihin, 357 Linna 2012, s HE 107/2017 vp, s HE 94/2009 vp, s Ks. Viljanen DL 2015 s. 679, joka kumoaisi koko lain, sekä Tapani Tolvanen 2016, s. 209.

89 76 joissa aineellisen totuuden saavuttaminen ei ole kovin vaikeaa. Tällöin menettelyn koettu oikeudenmukaisuus korostuu ja sakkomenettelyn sisältö sekä selkeys ovat tärkeässä asemassa. Uskon, että tarkoituksena on ollut luoda selkeät raamit sille, minkä päätöksen mikäkin viranomainen voi antaa ja missä tilanteessa. Kaikissa vaatimuksissa on kuitenkin loppujen lopuksi rangaistusvaateen esittämisestä ja määräyksissä seuraamuksen määräämisestä. 361 Varmasti yksinkertaisinta olisi, että menettelyssä annettaisiin vain rangaistusvaatimuksia, jos poliisin toimivalta ei riitä määräyksen antamiseen ja ratkaisun käsite olisi aina rangaistusmääräys, joka voisi olla sakkoa tai rikesakko. Joka tapauksessa sakkovaatimuksen käsitteestä on päästävä eroon, sillä sen sisältö ja käyttöala ovat epäselviä. Täysin yhtenäistävänä menettelyä ei voida myöskään nähdä, sillä automaattinen liikenteenvalvonta suoritetaan yhä vastustuskonstruktiota käyttäen. Tällöin menettelyjä on useita yhden lain sisällä ja niissä vielä käytetään eri tapaa antaa määräys. Suostumuskonstruktio tarjoaa merkittävää oikeusturvaetua verrattuna vastustamiskonstruktioon, mutta sekään ei ole ongelmaton. Menettely on edellä mainituin tavoin epäselvä ja vaikeasti selitettävissä. Epäillylle ja asianomistajalle tulee kertoa hänen suostumuksensa merkitys, joka saattaa rajoittaa hänen muutoksenhakuoikeuttaan. Suostumus on muotovapaa tahdonilmaisu, joten on epäselvää mitä edes voidaan pitää suostumuksena asiassa; lopullinen tulkinta kuuluu poliisille. Syitä väärän suostumuksen antamiseksi on useita, kuten hämmennys liikenneonnettomuuden jälkeen tai se, että sakkorangaistukseen suostuminen voi olla epäillylle halvempi vaihtoehto kuin oikeudenkäynti. Sakkomenettely tällöin johtaa sakottamisen tehokkuuteen ja edullisuuteen, mutta ei yksilön oikeussuojan toteuttamiseen, joka on myös rikosprosessin tehtävä. 362 Viljanen kumoaisi koko lain, jos hänellä olisi valta tehdä niin. 363 En itse tekisi samoin, sillä sakkomenettelyä on auttanut sen uudistaminen lailla 95/2018. Uudistus tulee yksinkertaistamaan suostumuskonstruktiota ja helpottamaan epäillyn muutoksenhakuoikeutta, mikä tekee siitä jo helpommin käytettävän. Sakkomenettelyn terminologia on kuitenkin yhä ontuvaa. De lege ferenda ehdottaisin, että 361 Tapani Tolvanen 2016, s Jokela 2008, s Viljanen DL 2015, s. 679.

90 77 sakkovaatimuksen käsite poistetaan, sillä samoissa tilanteissa voidaan antaa rangaistusvaatimus. Lainsäädäntöä on myös selvennettävä siltä osin mikä viranomainen tarkastaa jälkikäteisen maksun suorittaminen. Tämän viranomaisen tulisi olla syyttäjä ja syyttäjän kaikkia ratkaisuja tulisi kutsua rangaistusmääräyksiksi. Sakkomääräys ei ole käsitteenä välttämätön, mutta mielestäni se on hyvä säilyttää, sillä sakkomääräyksen voi antaa ainoastaan, kun poliisilla on siihen toimivalta. SML 3 luku lienee pakko säilyttää sellaisenaan, sillä suostumuskonstruktiota ei voida pätevästi soveltaa automaattiseen liikenteenvalvontaan, jossa ajoneuvon oikeaa kuljettajaa ei selvitetä. Hänelle kuitenkin jätetään 30 päivän vastustusaika ja näyttö on tapauksissa lähes aina kiistatonta, sillä se perustuu ylinopeuden havaitsemiseen automaattisesti. Tällöin tulisi kuitenkin yksilöidä, että SML 3 luvun menettelyssä annetaan ehdollinen rikesakkomääräys. Rikesakkomääräys terminä ei ole tarpeellinen, jos sen voisi määrätä myös rangaistusmääräyksellä tai sakkomääräyksellä, ja tällöin menettely vaikuttaisi maallikollekin yhdeltä yhdistetyltä menettelyltä. Suomalainen yhteiskunta rikosoikeudellistuu, mikä osaltaan pidentää käsittelyaikoja lisäämällä rikosprosessiin asioita, jotka eivät sinne välttämättä kuulu. 364 Kiiski ehdottaa, että kyseen ei ole pakko olla rikosprosessuaalisesta vallankäytöstä lainkaan, vaan sakkoasiat voitaisiin käsitellä hallinnollisessa menettelyssä. Kiiskin mukaan hallinnollisessa menettelyssä rikkeiden käsittelymekanismi olisi kevyempi. Liikennerikkomuksissa poliisin on mahdollista antaa huomautus, jos rikkomus on vähäinen (TLL ). Huomautus annetaan hallinnollisessa menettelyssä, jolloin siihen ei voida hakea muutosta tavallisin muutoksenhakukeinoin. 366 Samoin poliisi määrää ajokiellon hallinnollisessa menettelyssä alkaen. Rikosprosessia on myös yleisesti pidetty liian raskaana vähäisten liikennerikkomusten käsittelyyn. Tällöin ajatuksena on, että menettelyllistä oikeusturvaa ei tarvitse taata samalla tavalla kuin rikosprosessissa Sakkoasioiden käsittely hallinnollisessa menettelyssä olisi myös linjassa sen kanssa, että rikosoikeuden tulisi olla viimesijainen keino, jota käytetään kun muut keinot eivät riitä Kiiski Oikeus 2010, s Kiiski Oikeus 2010, s Huomautusta koskevasta menettelystä ks. Tuori DL 2002, s Tolvanen LM 2002, s Melander 2016 s. 280 ja Tolvanen LM 2002, s. 197.

91 78 En kuitenkaan olisi niin varma, että hallinnollinen sakkomenettely olisi rikosprosessuaalista sakkomenettelyä parempi. Maallikoille hallinto-oikeus lienee harvinaisempi tuttavuus, kun taas käräjäoikeus on yleisesti tunnettu tuomioistuin. Hallinnollisen prosessin laatimisille olisi varmasti apuna laaja ylikansallinen oikeuskäytäntö 369, mutta rikosprosessia ei tarvitse hahmotella. Suomalainen rikosprosessi on jo olemassa, ja se turvaa sakkoasioissakin epäillyn oikeudet tyydyttävällä tavalla. Sen sijaan, että lähdettäisiin siirtämään lähes sadan vuoden ajan rikosasioina käsiteltyjä sakkoja uuteen prosessiin, ehdotan vaihtoehtoista ratkaisua: oikeuslaitoksen, syyttäjälaitoksen ja poliisilaitoksen rahoituksesta ei saa enää leikata, vaan heidän määrärahojaan on pikemminkin lisättävä. On tosiasia, että kaikkien asioiden käsittely vaatii ihmistyövoimaa. Se löytyy joko siirtämällä asioita alemmille virkamiehille, kuten sakkomenettelyn kanssa tai sitten palkkaamalla lisää työvoimaa tuomioistuimeen ja syyttäjänlaitokseen. Pidän ongelmallisena myös sitä, että epäillyn oikeusturva olisi huonompi hallinnollisessa menettelyssä. Kun sakkoasioita käsitellään rikosprosessissa, oikeusturvan heikentämiseen suhtaudutaan varauksella ja muutoksia seurataan jatkuvasti. Onhan rikosprosessin tavoitteena saavuttaa aineellinen totuus, eikä ainoastaan tehostaa sakottamista. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, mitä pidetään rikoksena. Mielestäni raja vähäisten, hallinnollisessa menettelyssä käsiteltävien liikennerikkomusten ja rikosprosessissa käsiteltävien rikosten välillä voi jäädä veteen piirretyksi viivaksi. Tämän rajanvedon tekeminen ei edistä asioiden käsittelyn selkeyttä tai luottamusta oikeuslaitokseen. 370 Suomessa ja Pohjoismaissa hallinnollinen rikosoikeus on lähinnä poikkeus. 371 Saksassa valtaosa vähäisistä talous- ja liikennerikoksista dekriminalisoitiin jo 1950 ja 60-luvuilla, koska niiltä puuttui rangaistusarvo. Nämä rikkeet kuuluvat järjestysoikeuden (Ordnungswidrigkeiten) piiriin, jota voidaan pitää hallintomenettelyn vertailukohtana. 372 Viime aikoina hallinnollisia seuraamuksia on otettu käyttöön kasvavassa määrin. 373 Äsken mainittu rajanveto on tehty jo sen välillä, käsitelläänkö asia tavanomaisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä vai sakkomenettelyssä. Hallinnollinen menettely tehostaa 369 Kiiski Oikeus 2010, s Tämä rajanveto on kuitenkin tehty esim. Saksassa ja Italiassa, ks. Tolvanen LM 2002, s Tolvanen LM 2002, s Tuori 2005, s Kiiski Koillinen 2016, s

92 79 viranomaisten mahdollisuuksia ja olisi yhdenmukainen hallinnon tulevaisuusnäkymien kanssa. 374 Ongelmaksi jääneekin kokonaan uuden järjestelmän luonnostelu. En pidä sakkomenettelyä pääsääntöisesti onnistuneena, joten suhtaudun epäilevästi prosessilajin vaihdon onnistumiseen. Asia vaatii jatkotutkimusta, sillä tässä tutkielmassa ei ole tilaa käsitellä tätä mielenkiintoista sääntelyvaihtoehtoa. Varsinaisia esteitä sakkoasioiden käsittelylle hallinnollisessa menettelyssä ei vaikuta olevan. 375 Tässä tutkielmassa on käsitelty menettelyä, jonka tehtävänä on virtaviivaistaa rikosprosessia ja tehostaa oikeuslaitoksen toimintaa. Pidän suuntaa huolestuttavana, erityisesti ottaen huomioon sakkomenettelyn soveltamisalan laajentamista koskevan mietinnön. 376 Ehdotettu laajennus olisi siirtänyt varsin merkittäviä rikoksia menettelyyn, jonka tarkoituksena on saada asia käsiteltyä nopeasti, eikä oikeudenmukaisesti. Totta kai epäillyllä on aina mahdollisuus olla antamatta suostumustaan, mutta suostumuksen antamisessakin on ongelmia. Virallisperiaatteen mukaisesti pidän yhteiskunnan velvollisuutena valvoa sitä, että syyttömiä ei tuomittaisi oikeussubjektille itselleen merkittävissä asioissa. 374 Kiiski Koillinen 2016, s Kiiski Koillinen 2016, s OM 54/2016, kuvailulehdellä mainitaan laajennus rikoksiin, joista ankarin seuraamus on puolitoista vuotta vankeutta.

93 LIITE 22/04/ Kyselylomake E-lomake - Kyselytutkimus syyttäjille sakkomenettelyn vaikutuksista Kyselytutkimus syyttäjille sakkomenettelyn vaikutuksista Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kuinka hyvin sakkomenettely on onnistunut sille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Yhtenä tavoitteena on ollut vähentää syyttäjien työmäärää ja tehostaa toimintatapoja. Kyselyn täyttäminen kestää alle viisi minuuttia. TAUSTATIEDOT Toimipaikka * Työskentelen päätoimisesti seuraavassa syyttäjänvirastossa Helsinki Itä Suomi Itä Uusimaa Lappi Länsi Suomi Länsi Uusimaa Oulu Pohjanmaa Salpausselkä Sisä Suomi Työkokemus * Olen työskennellyt syyttäjänä alle vuoden 1 2 vuotta 3 4 vuotta 4 6 vuotta 6 8 vuotta yli 8 vuotta Työnkuva Työskentelen summaaristen sakkoasioiden parissa En juuri ollenkaan Vähän Paljon Erittäin paljon VÄITTÄMÄT Sakkomenettelyllä tarkoitetaan tässä Sakon ja rikesakon määräämisestä annetulla lailla (754/2010) säädeltyä menettelyä, joka on tullut voimaan Nykyinen sääntely * Uusi sääntely on säästänyt työtaakkaani * Mielestäni sakkomenettelyn sääntely on selkeää ja helposti ymmärrettävää * Asiakkaat hahmottavat sakkomenettelyn sisällön ja oikeutensa siihen liittyen * Pääkäsittelyjä on jouduttu järjestämään aiempaa useammin, koska epäilty ei ole antanut suostumustaan sakkomenettelylle Täysin eri mieltä Jonkin verran eri mieltä Jonkin verran samaa mieltä Täysin samaa mieltä En osaa sanoa Miksi? Sakkomenettely muuttuu , jolloin sakotetun valitusmahdollisuutta kevennetään, sekä tavalliset rattijuopumukset siirtyvät menettelyn piiriin. Työryhmä esitti, että sakkomenettelyn soveltamisalaa olisi laajennettu nykyisestä rikoksiin, joista ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin 1 v 6 kk vankeutta, pois lukien tietyt rikokset. Muutoksessa nykyinen 6 kk raja säilytettiin ennallaan. Muutosnäkymät * Suhtaudun rattijuopumusten lisäämiseen menettelyn soveltamisalaan * Suhtaudun sakotetun valitusmahdollisuuden laajentamiseen * Suhtaudun työryhmän ajatukseen soveltamisalan laajentamisesta ankarampiin rikoksiin Erittäin negatiivisesti Jonkin verran negatiivisesti Jonkin verran positiivisesti Erittäin positiivisesti Ei mielipidettä Miksi? 1/2