Mulla on oma kämppä ja mä viihdyn siellä.

Transkriptio

1 ASPA-KARTOITUKSIA JULKAISU 4/2015 Mulla on oma kämppä ja mä viihdyn siellä. Kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelujen Tarve-projekti Loimaalla Päivi Huuskonen

2 Mulla on oma kämppä ja mä viihdyn siellä. Kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelujen Tarveprojekti Loimaalla Päivi Huuskonen Aspa-kartoituksia 3/2015 ISBN (pdf) ISSN (pdf)

3 Tarve-projekti Tarve-projektien tavoitteena on mahdollistaa asumisen palveluja tarvitsevien ihmisten osallistuminen ja vaikuttaminen palvelujensa suunnitteluun ja kehittämiseen käynnistää kunnissa asumisen palvelujen yhteiskehittämistä, johon osallistuvat palvelunkäyttäjät ja heidän omaisensa, järjestöt, palveluntuottajat ja työntekijät sekä viranomaiset ja päättäjät Tarve-projektissa toteutetaan toiminnallisia asumisen työpajoja palvelunkäyttäjille, omaisille ja työntekijöille sekä viranomaisille ja luottamushenkilöille. Osapuolet osallistuvat sekä projektin tavoitteiden asettamiseen että toimenpidesuositusten ja jatkosuunnitelman työstämiseen. Projektin tuloksena syntyy projektiraportti toimenpidesuosituksineen. Kuva 1: Tarve-projektin kulku 3

4 Sisältö Tarve-projekti...3 Tiivistelmä Taustaa Asumispalvelujen järjestämistä ohjaava lainsäädäntö YK:n vammaissopimus, VAMPO ja laatusuositukset 9 2 Loimaan kaupunki Kehitysvammapalvelut 11 3 Tarve-projektin vaiheet Yhteiskehittämistä asumispajoissa Projekti käyntiin Asumisillalla Palvelunkäyttäjien paja, kirj. Sanni Hyvärinen Omaisten ja työntekijöiden paja Viranomaisten ja luottamushenkilöiden paja Projekti päättyy Asumiltaan 34 5 Toimenpidesuositukset - hyvät asumisen palvelut Lähteet...39 Liitteet

5 Tiivistelmä Kehitysvammaisten kuntalaisten asumista ja palveluja kehittävä Loimaan Tarve-projekti toteutettiin yhteistyössä loimaalaisten palvelunkäyttäjien, heidän omaistensa sekä Loimaan kaupungin ja Aspa-säätiön kanssa. Projektin tavoitteena oli kartoittaa miten kehitysvammaisten loimaalaisten asumisen palvelutarpeet ovat muuttuneet edellisen, vuonna 2010 toteutetun, Tarve-projektin jälkeen. vauhdittaa yhteiskehittämisen menetelmällä edellisen Tarve-projektin toimenpidesuositusten eteenpäin viemistä ja tuottaa tarvittaessa uusia toimenpidesuosituksia ja suunnitelma niiden toteuttamiseksi Palvelunkäyttäjät, omaiset ja työntekijät sekä viranomaiset ja luottamushenkilöt käsittelivät kehitysvammaisten asumiseen liittyviä kysymyksiä toiminnallisissa työpajoissa. Palvelunkäyttäjien työskentelyn tuloksena syntyneiden hyvän asumisen karttojen keskeinen viesti on, että kehitysvammaiset ihmiset haluavat asua mahdollisimman tavallisesti, tavallisissa asunnoissa sekä valita asuinpaikkansa ja mahdolliset asuinkumppaninsa itse. Omaisten ja työntekijöiden pajassa nousivat esille tukiasumiseen liittyviksi mielletyt riskit ja niiden hallinta sekä turvattomuus ja yksinäisyys. Johdon pajassa käsiteltiin kehitysvammaisten loimaalaisten asumisen ja palvelujen järjestämistä palvelunkäyttäjien tarpeiden, asumisen laatusuositusten että kustannusten hallinnan näkökulmasta. Kunnalla on taloudellisia paineita, ja asumispalvelujen järjestämiseen vaikuttavat myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän valtakunnalliset ja alueelliset muutokset. 5

6 Projektin viimeisessä asumisillassa tehtiin tulevaisuuden muistelu -työskentely, jonka mukaan kehitysvammaisten hyvät asumisen palvelut toteutuvat Loimaalla vuonna 2020 kun! Palvelunkäyttäjillä on mahdollisuus asua omanlaisessaan kodissa ja valita missä ja kenen kanssa asuvat. On mahdollista asua ja saada palveluja eri puolilla Loimaata. Yksilöllistä asumista ja palveluja on saatavissa myös paljon tukea tarvitseville ihmisille Yöaikaista tukea on saatavissa myös tukiasumiseen Iltaisin ja viikonloppuisin on tarjolla vapaa-ajan toimintaa ja saatavilla tukea normaaleihin vapaa-ajan palveluihin osallistumiseen Asukkaat asuvat toimintakykynsä puolesta oikeissa paikoissa ei liikaa eikä liian vähän tukea ja asumispalvelujen kustannukset ovat tasapainossa Johdon pajassa todettiin, että jatkossa tukiasumisen ja kotiin vietävien palvelujen kehittäminen on tärkeää sekä palvelunkäyttäjien tarpeiden, asumisen laatusuositusten että kustannusten hallinnan näkökulmasta. 6

7 1 Taustaa Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja täysivaltaista osallisuutta painottava näkökulma on vahvistunut vammaispoliittisessa keskustelussa 2000-luvulla. Ihmisoikeussopimukset, lainsäädäntö, vammaispoliittiset ohjelmat sekä palvelujen järjestämistä koskevat laatusuositukset painottavat vammaisten ihmisten oikeutta osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Tänä päivänä ajatellaan, että palvelujen tulee mahdollistaa ihmiselle hänen omien tavoitteidensa mukainen itsenäinen elämä, ja että palvelunkäyttäjien tulee voida osallistua palvelujensa kehittämiseen, suunnitteluun ja arviointiin. Myös kehitysvammapalveluissa on eletty murrosvaihetta. Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteena on laitosasumisen vaiheittainen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä. Kuntien tulee mahdollistaa laitoksista ja lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen tavallisissa asuinympäristöissä sekä riittävät, yksilölliset ja tarpeenmukaiset palvelut. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015a.) 1.1 Asumispalvelujen järjestämistä ohjaava lainsäädäntö Kehitysvammaisten suomalaisten asumisen ja palvelujen järjestäminen perustuu useisiin lakeihin. Lähtökohtana palvelujen järjestämisessä ovat kaikille tarkoitetut yleiset palvelut. Erityislainsäädäntöä sovelletaan silloin, kun henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluja yleisen muun lainsäädännön nojalla. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015b.) 7

8 Asumisen ja palvelujen järjestämistä ohjaavia keskeisiä lakeja ovat Suomen perustuslaki, sosiaalihuoltolaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä erityislakeina vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. (finlex. fi). Perustuslaissa turvataan yksilön vapaudet ja oikeudet ja yhdenvertaisuus lain edessä sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Perustuslaki myös velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut, jotka luovat ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. (Suomen Perustuslaki 731/1999.) Kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämisen kannalta keskeinen on perustuslain 19.4, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimisen asumisen järjestämistä. Sosiaalihuoltolaissa asumispalvelut määritellään käsitteillä tuettu asuminen, palveluasuminen ja tehostettu palvelusasuminen. Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Palveluihin sisältyvät asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti. 8

9 Asumispalveluja toteutettaessa on huolehdittava siitä, että henkilön yksityisyyttä ja oikeutta osallistumiseen kunnioitetaan ja hän saa tarpeenmukaiset kuntoutus- ja terveydenhuollon palvelut. Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen järjestämisestä vastaa kunnan sosiaalitoimi. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Vammaispalvelulakia tai kehitysvammalakia sovelletaan, mikäli kehitysvammainen henkilö ei saa sopivia ja riittäviä palveluja muun lain nojalla. Palvelupäätöstä tehtäessä on sovellettava asiakkaan kannalta edullisinta lakia. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015e). Vammaispalvelulaki on ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen myöntämiseksi asiakkaan kanssa tulee tehdä palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen järjestämisestä vastaa kunnan sosiaalitoimi. (Emt.) Kehitysvammalain mukaisten palvelujen myöntämiseksi asiakkaalle laaditaan erityishuolto-ohjelma (EHO). Kunnan sosiaalitoimi ja/tai erityishuoltopiiri vastaa kehitysvammalain mukaisten palvelujen järjestämisestä. (Emt.) Vireillä on vammaislainsäädännön uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2013 asettama työryhmä on antanut hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksensa uudesta vammaislainsäädännöstä. Työryhmän ehdotus on ollut lausuntokierroksella asti, minkä jälkeen lausunnot julkaistaan, ehdotukseen tehdään tarvittavat muutokset ja hallitus päättää uudistuksen jatkovalmistelusta. (Vammaispalvelujen käsikirja 2015f.) 1.2. YK:n vammaissopimus, VAMPO ja laatusuositukset YK:n vuonna 2006 hyväksymässä vammaisten ihmisten oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa otetaan kantaa vammaisten asumispalveluihin määrittelemällä, että vammaisella henkilöllä on oikeus valita asumismuotonsa, asuinpaikkansa ja kenen kanssa hän haluaa asua. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2007, mutta ei kuitenkaan vielä ratifioinut sitä. Suomessa on uudistettu muun muassa sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä, jotta sopimus voidaan ratifioida. 9

10 Suomen vammaispoliittisen ohjelman ( ) tavoitteena on luoda vahva pohja YK:n vammaissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja toimeenpanolle. Ohjelma jakautuu 14 vammaispoliittiseen osa-alueeseen. Ohjelmassa esitetään yhteensä 122 konkreettista toimenpidettä, joilla tarttua epäkohtiin. Osa-alueet, jotka liittyvät esteettömyyteen, yhteiskunnalliseen osallisuuteen, palvelujen laatuun ja sosiaaliturvaan ovat asumisen palvelujen järjestämisen näkökulmasta keskeisiä. (verneri.net 2015.) Sosiaali- ja terveysministeriö ja kuntaliitto, Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) suunnitteluoppaassaan ja palveluasumisen oppaassaan ovat määritelleet laatukriteerejä sekä vammaisten ihmisten asumiselle että palvelujen järjestämiselle. Kaikissa laatusuosituksissa korostetaan eri näkökulmista palvelunkäyttäjien mukaan ottamista asumisen ja palvelujen suunnitteluun asuntojen ja ympäristön esteettömyyttä ja saavutettavuutta palvelujen yksilöllistä suunnittelua ja toteutusta niin, palvelunkäyttäjä voi osallistua haluamallaan tavalla lähiyhteisössään ja yhteiskunnassa asumista tavallisissa asuinympäristöissä, tavallisissa asunnoissa Aran suunnitteluoppaassa määritellään, että asunto on ensisijaisesti siinä asuvan henkilön oma koti ja kuuluu hänen itsemääräämisoikeutensa piiriin. Erityisryhmien käyttöön tarkoitettujen asuntojen huonetilat ja sen koko on suunniteltava siten, että tilat vastaavat normaalia asumista. Suunnittelussa on huomioitava asukkaan avun tarpeista johtuvat tila- ja varusteratkaisut. Asunnoissa on pääsääntöisesti oltava tilaa ruoanlaittoon, lepäämiseen, harrastuksiin ja myös vieraiden väliaikaiseen majoittamiseen. Ryhmäkoteja, joiden tilasuunnittelu ei vastaa kaikilta osin edellä mainittua, rakennetaan vain erityisen perustelluista syistä ja rakentamisen on pohjauduttava tulevien asukkaiden perusteelliseen ja yksilölliseen tarpeiden arviointiin. (Ara 2015, 12.) Tarve-projektit toteutetaan yhteistyössä palvelunkäyttäjien ja heidän omaistensa, viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on kehittää vammaisten ihmisten asumista tukevia palveluja niin, että palvelunkäyttäjien osallisuus toteutuu lainsäädännön, ihmisoikeussopimuksien, VAMPOn sekä erilaisten asumisen ja palvelujen laatusuositusten edellyttämällä tavalla. 10

11 2 Loimaan kaupunki Loimaa on noin asukkaan kaupunki jonka pinta-ala on 852 km². Loimaalla on toteutettu kaksi kuntaliitosta 2000-luvulla. Vuonna 2005 Loimaan kunta ja Loimaan kaupunki yhdistyivät, ja Vuonna 2009 Alastaron ja Mellilän kunnat liitettiin Loimaan kaupunkiin. Loimaalla on viisi asutustaajamaa: Loimaa, Hirvikoski, Alastaro, Mellilä ja Virttaa, ja naapurikuntia ovat Pöytyä, Ypäjä, Koski TL, Marttila, Oripää, Humppila, Punkalaidun ja Huittinen. Turkuun on matkaa n. 70 km ja Tampereelle n. 100 km. 2.1 Kehitysvammapalvelut Loimaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudesta vastaa sosiaali- ja terveysjohtaja. Kehitysvammapalvelut kuuluvat vammaispalvelujen kokonaisuuteen. Kehitysvammapalveluista vastaa vammaispalvelujen johtava ohjaaja. Kunnan itse tuottamia kehitysvammaisten asumispalveluja ovat asumisen ohjaus, jota toteuttaa asumisen ohjaaja sekä kotihoidon ohjaus, jota toteuttaa yksi työntekijä. Kunnan omat asumisyksiköt ovat Ruusurinne Alastarolla sekä Kitkonpuisto ja Telkänkoti Hirvikoskella. Kunta järjestää työ- ja päivätoimintaa Loimaan toimintakeskuksessa, Alastaron työtuvalla sekä Kitkonpuiston vaikeavammaisten päivätoimintayksikössä. (Loimaa Vammaispalvelut 2015.) 11

12 3 Tarve-projektin vaiheet Projektin suunnittelu käynnistyi Loimaalla vuonna 2010 toteutetun Tarve-projektin seurannan yhteydessä. Seurannassa todettiin, että Loimaalla on monelta osin toteutettu Tarve-projektin toimenpidesuosituksia, muun muassa palkkaamalla asumisen ohjaaja kehittämään asumisen avopalveluja. Asuntojen hankintaa ja ryhmätoimintaa on lisätty. Kehitysvammapalveluissa on myös jatkettu asumispalvelujen kehittämistyötä yhdessä omaisten kanssa. Asumispalvelut ovat kuitenkin edelleen keskittyneet Hirvikoskelle Kitkonpuiston ympäristöön, eivätkä avopalvelujen pienet resurssit mahdollista kotiin vietävien palvelujen laajentamista enemmän apua tarvitseville asukkaille. Seurannassa todettiin, että yhteiskehittämiseen perustuva uudistettu Tarve-projekti vauhdittaisi jo hyvin käynnistyneen ja edennen asumispalvelujen kehittämistyön jatkamista. Aspan intressi oli myös kokeilla uudistettua Tarve-projektikonseptia entuudestaan tutussa toimintaympäristössä. Projektin suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat vammaispalvelujen johtava ohjaaja Katariina Ristimäki ja asumisen ohjaaja Anne Eronen Loimaan kaupungilta sekä kehittämissuunnittelija Päivi Huuskonen, projektityöntekijä Sanni Hyvärinen ja kehittämispäällikkö Raija Mansikkamäki Aspasta. Projekti alkoi maaliskuussa kaikille kiinnostuneille avoimella asumisillalla, jossa määriteltiin projektin tavoitteet ja käsiteltiin asumisen ja palvelujen tilaa eri näkökulmista. Huhtikuussa toteutettiin palvelunkäyttäjien asumispajat, joissa tehdyt hyvän asumisen kartat vietiin käsiteltäviksi omaisten ja työntekijöiden asumispajaan. Palvelunkäyttäjien sekä omaisten ja työntekijöiden pajojen terveiset puoles- 12

13 taan vietiin viranomaisten ja luottamushenkilöiden pajaan, jossa niihin otettiin kantaa palvelurakenteen ja kustannusten näkökulmasta. Projekti päättyi toukokuussa kaikille avoimeen asumisiltaan, jossa tulevaisuuden muistelumenetelmällä pohdittiin, millaista on kehitysvammaisten kuntalaisten hyvä asuminen Loimaalla vuonna Kuva 2: Loimaan Tarve-projektin eteneminen 13

14 4 Yhteiskehittämistä asumispajoissa Projektin aikana toteutettiin toiminnallisia työpajoja, joissa palvelunkäyttäjät, omaiset ja työntekijät sekä viranomaiset ja luottamushenkilöt käsittelivät kehitysvammaisten asumiseen liittyviä kysymyksiä. Pajat suunniteltiin yhteistyössä kaupungin kehitysvammapalvelujen ja säätiön henkilöstön kesken. 4.1 Projekti käyntiin Asumisillalla Projekti käynnistettiin maaliskuussa kaikille avoimella Asumisillalla Kitkonpuiston palvelukeskuksessa Hirvikoskella. Osallistujia oli yhteensä 31, joista 15 omaisia, palvelunkäyttäjiä 8, työntekijöitä 6 sekä luottamushenkilöitä kaksi. Tilaisuudessa käytiin läpi projektin tavoitteita ja toteutusta sekä keskusteltiin kehitysvammaisten asumispalvelujen tilanteesta alueella. Vammaispalvelujen johtava ohjaaja Katariina Ristimäki kertoi avauspuheenvuorossaan, että tuettua asumista ja asumisvalmennusta on Loimaalla kehitetty aikaisemman Tarve-projektin tiimoilta. Etenkin asumisen ohjaajan työpanoksella on pystytty kehittämään tukiasumisen palveluja. Nyt on tarkoitus jatkaa ja viedä tätä alkanutta kehitystä eteenpäin. Kehittämistarpeita kuitenkin vielä on ja tulevaisuudessa tarvitaan monipuolisia asumisen vaihtoehtoja. Yhdenlainen vaihtoehto ei palvele kaikkia. Kehitysvammaisilla kuntalaisilla on omia ajatuksia ja näkemyksiä siitä, miten he haluavat asua ja näitä näkemyksiä halutaan Tarve-projektin avulla kuulla. Toisaalta Tarve-projektin tavoitteena on myös avata palvelunkäyttäjille ja omaisille erilaisia asumisen ja palvelujen vaihtoehtoja. Ristimäki esittikin projektin motoksi eräältä palvelunkäyttäjältä kuulemansa ajatuksen: En voi tietää, mitä haluan jos en tiedä, mikä on mahdollista. 14

15 Asumisiltaan osallistuneet palvelunkäyttäjät kommentoivat Tarve-projektin käynnistämiseen liittyviä alustuksia ja keskustelua aktiivisesti: Käyn yksin kaupassa aina torstaisin Mulla on oma kämppä ja mä viihdyn siellä. Mulla on siellä pesukone. Pitää olla kauppa lähellä asuntoa. Eikä kauppaan mennessä tarvi ylittää maantietä. Telkänkodissa on hyvä asua. Täs on kaupat ja kaikki lähellä. Lappuäänestyksellä kartoitettiin osallistujien tietoutta ja näkemyksiä Loimaan asumispalveluista. Lappuäänestyksessä osallistujia pyydettiin vastaamaan kaupungin kehitysvammapalveluja koskeviin kysymyksiin vihreiden (kyllä), punaisten (ei) tai keltaisten (ei tietoa) avulla. Vastauksista kävi ilmi, että suurimmalla osalla osallistujista ei ollut tietoa Loimaan tukiasumisen palveluista, henkilökohtaisesta avusta, omaishoidon tuesta tai avoimesta kohtaamispaikasta tai muista vertaistuen mahdollisuuksista. Todettiin että Tarve-projektin työpajat antavat mahdollisuuden tiedottamiseen. Tilaisuudessa oli jaossa myös vammaispalvelujen uusi esite, jossa esitellään kattavasti Loimaan kaupungin tarjoamat vammaispalvelut. Yleisöstä esitettiin Tarve-projektin tavoitteita tarkentava kysymys: Onko tarkoitus kehittää ja tarkastella jo olemassa olevia palveluja vai tähdätäänkö tällä uusien luomiseen? Vastaus kysymykseen oli, että tarkoitus on sekä kehittää nykyisiä palveluja että tulevaisuuden asumista. Ennakointia pidettiin tärkeänä etenkin opiskelunsa päättävien nuorten ja ikääntyneiden omaisten kanssa asuvien kehitysvammaisten ihmisten kohdalla. Keskusteluun nousi myös entisiä opiskelija-asuntoja koskeva selvitys sekä kysymys olisivatko ne muutettavissa kehitysvammaisille ihmisille sopiviksi asunnoiksi. 15

16 Asumisen ja palvelujen nelikenttä Aspan kehittämispäällikkö Raija Mansikkamäki viritti keskustelua alueen palvelurakenteesta lappuäänestyksellä sekä esittelemällä asumisen ja palvelujen nelikentän ja seitsemän näkökulmaa ympärivuorokautiseen palveluun. Kuva 3: Asumisen ja palvelujen nelikenttä Paljon tukea omaan kotiin: palveluasuminen tai päivittäin tuettu asuminen omassa kodissa tai asuminen omaishoidon turvin Paljon tukea ryhmäasumisessa: tehostettu palveluasuminen ryhmäkodissa tai laitosasuminen Vähän tukea omaan kotiin: tukiasuminen 1-3 kertaa viikossa tuella Vähän tukea ryhmäasumisessa: perinteinen asuntola, jossa henkilökuntaa paikalla arkisin esim. aamu- ja iltavuorossa Palvelunkäyttäjän avuntarpeen sijoittuminen nelikentälle riippuu siitä, pystyykö hän tunnistamaan vaaratilanteen, kutsumaan apua sekä olemaan yksin. Jos vastaus yhteenkin näistä kysymyksistä on kielteinen, on intensiivinen ym- 16

17 pärivuorokautinen tuki tarpeen. Mikäli ihminen pystyy tunnistamaan vaaratilanteen, kutsumaan apua ja olemaan yksin hänellä on edellytykset tukiasumiseen. Esityksessä pohdittiin myös ympärivuorokautisen avun monimuotoisuutta. Yöaikainen palvelu voidaan järjestää monella tavalla. 1. Jatkuvasti läsnä oleva tuki 2. Työntekijä poistuu, mutta tulee takaisin 3. Joku tulee ennalta sovitusti ilman eri kutsua 4. Tuki tulee läheltä kutsusta/hälytyksestä 5. Asukas voi itse hakea avun läheltä/kauempaa 6. Asukas odottaa kauempaa kutsusta tulevaa apua 7. Ympärivuorokautinen puhelintuki Innokahvilassa pohdittiin pienryhmissä asumiseen ja palveluihin liittyviä kysymyksiä yksilöllisyyden, laitosmaisuuden ja turvallisuuden kannalta. Mistä näkyy, että palvelu on yksilöllistä Ei laitosmaista? Kuva 4: Yksilölliset palvelut 17

18 Keskustelussa kysyttiin, mitä hyötyä laitosten purussa on, jos toimintatavat eivät muutu. Jos kokonaisia osastoja asukkaineen ja työntekijöineen vain siirretään uusiin tiloihin. Keskustelussa nousi esiin myös se, että Kitkonpuisto koetaan usein laitosmaisena. Todettiin, että rakennuksen koko vaikuttaa asiaan. Rakennus, jossa on huoneet pitkän käytävän varrella, ei ole kodikas. Yksilöllisyyttä ovat pienet asumisyksiköt, joissa hoitajilla on parempi mahdollisuus tutustua asukkaisiin. Tiedettäisiin asukkaiden kyvyt ja taidot paremmin. Pienessä yksikössä pystyy näkemään, kuka tarvitsee millaistakin tukea ja kuinka paljon. Pienestä ryhmästä tulee helpommin perhe. Toisaalta pienessäkin ryhmäkodissa voi käydä niin, että joku ei koe paikkaa kodikseen eikä tule juttuun muiden asukkaiden kanssa. Asukkailla pitäisikin olla aina mahdollisuus muuttaa ja kokeilla eri asumismuotoja. Mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan asumiseensa ja elämiseensä on merkitystä. Yksi palvelunkäyttäjistä kommentoikin tärkeäksi sen, että on saanut valita itse asumisen ohjaajan avustuksella asunnon ja sinne huonekalut. Omien valinnanmahdollisuuksien merkitystä korostettiin myös osallistumisessa kodin ulkopuoliseen toimintaan. Aktiviteettien tulisi olla itse valittuja ja omien mielenkiinnon kohteiden mukaisia, ja toisaalta tulisi myös voida olla niin halutessaan osallistumatta. Tarvitaan selkeää tietoa siitä, miten tukiasumiseen pääsee ja miten tukiasukkaan palvelut järjestyvät. Lisäksi tarvitaan kommunikaatiovälineitä ja -tukea jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista tarpeensa ja tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Pohdittiin myös sitä, voiko valita työntekijät, jotka saa tulla kotiin? Silloin kun työntekijöitä on vain yksi, ei valinnanvaraa ole. Asumispalvelujen henkilökunnan tulisi aina pitää mielessä se, että ollaan töissä toisen kotona. Miten saadaan tukiasumisesta turvallista Sekä omaiset että palvelunkäyttäjät kokevat tukiasumisen riskeinä sen yksin jäämisen ja turvattomuuden. Liian usein tukiasuminen myös mielletään 18

19 niin, että asukas jää ilman palveluja oman onnensa nojaan. Pienryhmässä pohdittiin, millä edellytyksillä tukiasuminen on turvallista. Palvelunkäyttäjien kommenteista kävi ilmi, että Loimaalla on panostettu asukkaiden turvallisuustaitojen koulutukseen ja ylläpitämiseen asumisvalmennuksella ja turvallisuuskursseilla. Keskustelussa puhuttiin myös siitä, että tavalliseen elämään kuuluu väistämättä myös riskejä ja että niiden ennakoinnin ja hallinnan lisäksi on tärkeää myös oppia kohtaamaan niitä ja selviytymään niistä. Turvallisen tukiasumisen edellytyksiä ovat Kuva 5: Turvallinen asuminen Turvallisuudesta keskusteltaessa ihmisten, omaisten, kavereiden, työntekijöiden ja naapureiden merkitys korostui. Asuminen ja eläminen koetaan turvalliseksi silloin, kun suhteet muihin ihmisiin ovat kunnossa, joku tulee säännöllisesti käymään ja asukas tietää, mistä saa apua tarvittaessa. Tukihenkilön tai henkilökohtaisen avustajan todettiin auttavan arjessa ja lisäävän turvallisuuden tunnetta. Melko suuri osa omaisista ja palvelunkäyttäjistä kuitenkin kommentoi, ettei tiedä henkilökohtaisen avun mahdollisuuksista tai miten henkilökohtaisen avustajan saa. 19

20 Todettiin, että naapureitaan ei voi valita, ja että naapurit voivat myös vaihtua. Erityisesti ryhmäkodissa asumisen turvallisuuden edellytyksenä pidettiin sitä, että sopu asukkaiden kesken säilyy. Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös palvelunkäyttäjien omien turvallisuustaitojen hallinta. On tärkeää tietää, miten huolehditaan paloturvallisuudesta, miten tulipalo sammutetaan ja milloin on aiheellista soittaa hätänumeroon. Loimaalla järjestetään palvelunkäyttäjille asumisvalmennusta ja turvallisuuskoulutusta. Valmennuksen ja koulutuksen merkitys ja vaikutukset kävivät selkeästi ilmi keskusteluun aktiivisesti osallistuneiden palvelunkäyttäjien kommenteista. Turvallisuuskoulutuksen säännöllisyyttä ja kertausta pidettiin tärkeänä. Puhelin koettiin turvallisuuden kannalta merkitykselliseksi. Todettiin, että puhelimella voi soittaa vanhemmille ja työntekijöille. Sitten pohdittiin muita mahdollisia ihmisiä/paikkoja, joihin voi soittaa. Auttava tukipuhelin voisi olla hyvä, mutta sellaista ei Loimaalla vielä ole. Telkänkodista voi soittaa tarvittaessa yöaikaan Kitkonpuistoon. Toiset eivät soita koskaan ja toiset soittavat esimerkiksi vanhemmille viiden minuutin välein. Jos voi soittaa työntekijälle, vanhemmille soitetut puhelut saattaisivat vähentyä. Toisaalta puhelimen käyttöä voidaan joutua myös rajoittamaan, ettei jokaisessa asiassa soiteta heti vanhemmille. Työntekijöillä on päivystysvelvollisuus, vanhemmilla ei. Kodin turvalaitteiden tarpeet tulee arvioida yksilöllisesti palvelusuunnittelun yhteydessä. Ryhmäasumisessa asukkailla ei yleensä ole omaa keittiötä. Osan omaisten mielestä keittiötä ei ryhmäasumisessa tarvitakaan, vaan kahvinkeitin riittää. Usein ryhmäasumisessa ei ole keittiötä, muttei vanhempien mielestä tarvitsekaan olla. Monet eivät osaa laittaa ruokaa. Tarvitaan vain kahvinkeitin, kahvinkeitto sujuu. Pohdittiin sitä, voisiko tukihenkilö, kotihoidon ohjaaja tai henkilökohtainen avustaja auttaa tukiasukkaita ruoanvalmistuksessa. Näin asukkailla olisi mahdollisuus oppia ruoanvalmistusta ja syödä itselle mieleistä kotiruokaa. 20

21 4.2 Palvelunkäyttäjien paja kirjoittaja: Sanni Hyvärinen, Aspa-säätiö Palvelunkäyttäjille järjestettiin viisi pajaa Pajat pidettiin Alastaron työtuvalla, Kitkonpuiston ryhmäkodissa, Loimaan toimintakeskuksessa ja perjantai-illan avoimissa ovissa Telkäntuvalla. Pajoihin osallistui yhteensä 37 palvelunkäyttäjää, jotka asuvat tällä hetkellä lapsuudenkodissaan, ryhmäkodissa tai tuetusti omissa asuinnoissaan. Pajatyöskentelyn ohjasivat Loimaan kaupungin asumisen ohjaaja Anne Eronen ja Aspa-säätiön projektityöntekijä Sanni Hyvärinen. Pajoissa osallistujat pohtivat sitä, miten haluavat asua, mitä liittyy hyvään asumiseen ja millaista apua tai tukea he arjessaan tarvitsevat. Näistä asioista koostettiin jokaisessa pajassa kuvia liimaten, piirtäen ja kirjoittaen tulevaisuuden hyvän asumisen kartta. 21

22 Kehitysvammaiset loimaalaiset toivovat asumiseltaan: mahdollisuutta valita asuinmuotonsa ja -paikkansa sekä sen kenen kanssa asuvat. Osa haluaa asua yksin, osa kumppanin kanssa ja osa ryhmässä. Asumista tulisi olla niin kerrostalossa, rivitalossa kuin omakotitalossakin sekä eri puolilla Loimaata, sillä toiset haluavat asua keskustassa ja toiset hieman syrjemmässä rauhallisemmilla alueilla. Palvelunkäyttäjät toivovat, että elämäntilanteen muuttuessa on mahdollista vaihtaa asuinpaikkaa. Parisuhteen myötä halutaan muuttaa kumppanin kanssa yhteen asumaan ja osalla on toiveena muuttaa jossain vaiheessa pois Loimaalta. Myös omistusasunnon hankkiminen voi tulla ajankohtaiseksi: Haluan muuttaa vuokra-asunnosta omaan. oikeaa kotia eli asuntoa jossa on huoneen lisäksi ainakin keittiö ja wc, mahdollisesti useampi makuuhuone, sauna ja piha. Asunnossa saa pitää lemmikkiä ja sinne voi kutsua vieraita myös yökylään. Kodissa on tarkoituksenmukaiset ja toimivat tilat. Keittiössä on pöytä, missä mahtuu tekemään ruokaa. Sukulaiset voivat myös syödä luonani eikä vain kahvitella. Vieraat mahtuu olemaan yötä. Oma siivouskomero, ettei imuria tarvitsisi säilyttää sängyn alla. On tärkeää, että kodin voi sisustaa mieleisekseen ja siellä on itselle tärkeät asiat. Toiset tarvitsevat esteettömän kodin. Tällöin asunnossa ei saa olla rappusia tai tasoeroja ja kerrostalossa tulee olla hissi. yksityisyyttä. Kaikki pajoihin osallistuneet kertoivat haluavansa oikean asunnon eivätkä vain omaa huonetta. Palvelunkäyttäjät haluavat, että asunnon ovessa on lukko ja heillä on siihen oma avain. Etenkin ryhmäkodissa asuvat toivoivat enemmän yksityisyyttä ja omaa tilaa. Että muut eivät koskisi omiin tavaroihini. Omaan kotiin ja yksityisyyteen liittyy myös se, ettei tekemisistään ja menoistaan tarvitse aina raportoida muille. Tullaan ja mennään, niin kuin tykätään. 22

23 Yksityisyyden ei kuitenkaan tarkoita yksinäisyyttä. Pajoihin osallistuneille kaverit ja sukulaiset ovat tärkeitä, että on kyläpaikka lähellä. Turvaa tuo se, että ohjaaja on tarvittaessa tavoitettavissa. Asuisin yksin ja hoitaja kävisi katsomassa. mahdollisuutta hoitaa arkiaskareita itse. Palvelunkäyttäjät toivovat, että voisivat harjoitella hoitamaan itse arkiaskareita ja saisivat siihen tarvitsemansa avun ja tuen. Tällä hetkellä moni esimerkiksi keittää kahvit itse, mutta menee valmiiseen pöytään syömään. Toiveena kuitenkin olisi valmistaa ruokaa itse. Olis kiva tehdä itsekin ruokaa. Ruoka tulee nyt valmiina. Ruokaa tekisin omassa kodissa, jos saisin apua. Kun ruokaa laittaa itse, voi päättää mitä syö ja mihin aikaan. Arkiaskareiden harjoittelu tukee itsenäistä asumista ja elämää. lähipalveluja ja hyviä kulkuyhteyksiä. Palvelunkäyttäjät toivovat, että nykyaikaiset palvelut ovat lähellä kotia. Kävelymatkan päässä pitäisi olla ainakin kauppa, kirjasto ja pankkiautomaatti. Myös kahviloita, ravintoloita sekä keilahalli ja muita harrastusmahdollisuuksia tulisi olla asuinpaikkakunnalla. Palveluja pohdittaessa tuli esille, ettei sellaisia palveluita osaa kaivata, joita ei ole koskaan käyttänyt. Vanhemmat ihmiset ovat tyytyväisiä olemassa oleviin palveluihin, mutta nuoret kaipaavat lisää etenkin harrastus- ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Nuoret vertaavat Loimaan palveluja muiden kaupunkien tarjontaan. Kaiken kaikkiaan pajoihin osallistuneet toivovat enemmän mielekästä vapaa-ajan- ja harrastustoimintaa, sekä tarvittaessa apua ja tukea niihin osallistumiseen. Kodin tulisi sijaita hyvien kulkuyhteyksien varrella, jotta pääsee itsenäisesti liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä. tarpeenmukaista apua ja tukea sekä itsenäistä elämää tukevia palveluja. Avun ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Yhdelle riittää, että joku käy katsomassa viikoittain, toinen tarvitsee päivittäin sanallista ohjausta ja kolmas fyysistä avustamista. Palvelunkäyttäjät kertoivat tarvitsevansa apua 23

24 ja tukea arkiaskareiden hoitamisessa sekä rahan käytössä, ajanhallinnassa ja tunteiden käsittelyssä. Itsenäistä elämää tukevat asumispalvelujen lisäksi edunvalvoja, avustaja tai tukihenkilö, kuljetuspalvelut sekä työ ja mielekäs vapaa-aika. Yhteiset retket esimerkiksi tansseihin tai konserttiin ovat vuoden kohokohtia. Avustaja tai tukihenkilö on vain harvalla ja pääsääntöisesti vapaa-aikaa vietetään samassa ryhmäkodissa asuvien kanssa. Palvelunkäyttäjien pajoihin osallistuneet pitivät tärkeänä sitä, että tieto heidän toiveistaan ja tarpeistaan viedään eteenpäin kunnan viranomaisille ja päättäjille. Jokainen pajoihin osallistunut osasi kertoa asumisen toiveistaan. Palvelunkäyttäjät osasivat myös realistisesti määritellä, millaista apua ja tukea he arjessaan tarvitsevat. Toiveet olivat samanlaisia kuin kenellä tahansa, realistisia ja toteutettavissa olevia. Palvelunkäyttäjät eivät välttämättä halua asua koko ikäänsä samassa paikassa. He myös tiedostavat asumisen kustannukset ja esimerkiksi sen, että vuokrat yksiöissä ovat joillakin alueilla liian korkeita. Toiset olivat tyytyväisiä asumiseensa ja toiset olivat selkeästi tyytymättömiä nykytilanteeseen. Etenkin Telkänkodissa asuvista useampi mainitsi, että haluaisin muuttaa. Kehitysvammaisten loimaalaisten asumisen toiveet ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Palvelusuunnittelussa ja arjessa onkin tärkeää kuulla palvelunkäyttäjiä. Pajojen aikana nousi toistuvasti esiin se, kuinka merkittävä kokemus ihmiselle on saada osallistua ja kertoa ajatuksiaan. Jokainen halusi kertoa mielipiteensä, kun siihen oli tilaa ja heitä haluttiin kuulla. Arjessa on tärkeää huomioida, että myös vaikeavammaisia tai puheella kommunikoimattomia ihmisiä kuullaan. Vaikka he eivät vaadi aktiivisesti huomiota, myös heille tulee taata heidän toiveidensa mukaista mielekästä tekemistä sekä vuorovaikutusja osallistumismahdollisuuksia. 4.3 Omaisten ja työntekijöiden paja Omaisten ja työntekijöiden pajassa oli yhteensä 40 osallistujaa. Pajaan tuotiin terveiset palvelunkäyttäjien pajoista ja niitä käsiteltiin Inno-kahvilatyöskentyssä. 24

25 Vammaispalvelujen johtava ohjaaja Katariina Ristimäki kertoi asumista tukevista palveluista Loimaalla: Vammaispalvelulain mukaiset palvelut: kuljetuspalvelu henkilökohtainen apu asuntoon kuuluvat laitteet, välineet ja asunnonmuutostyöt Muut asumista tukevat palvelut: asumisen ohjaaja kotihoidon ohjaus Telkänkoti työ- ja päivätoiminta vapaa-ajan ohjaus ja toiminta (Ruusurinteen esimies koordinoi) kotihoito (esim. turvapuhelin) tukihenkilötoiminta Ryhmäasumisen palvelut: Kitkonpuiston ryhmäkoti Hirvikoskella: autettua ympärivuorokautista asumista, 21 paikkaa. Vakituisia asukkaita 15 + tilapäisasukkaita. Telkänkoti Hirvikoskella: ohjattua asumista, 8 paikkaa. Asukkaita tilapäinen/asumisharjoittelupaikka. Hoitaja paikalla aamulla ja illalla, päivällä asukkaat käyvät toimintakeskuksessa ja pari eläkeläistä Kitkonpuistossa syömässä. Yöllä voi soittaa Kitkonpuistoon. Samassa talossa on myös tukiasuntoja. Ruusurinne Alastarolla: ohjattua asumista, 8 paikkaa. Nyt 7asukasta ja yksi tilapäispaikka. Vanhainkodin hoitaja kiertää yöllä. Hanhenpuisto Hirvikoskella on Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ryhmäkoti autistisille henkilöille. Hanhenpuistossa asuu kaksi loimaalaista, loput ovat muilta paikkakunnilta. 25

26 Paimion keskuslaitoksessa asuu 7 loimaalaista, sillä heidän hoitoaan ei joko pystytä järjestämään itse, tai iäkkäät henkilöt eivät halua muuttaa sieltä muualle. Ympäristökunnissa ostopalvelupaikoissa asuu muutama loimaalainen. Ikääntynyt kehitysvammainen henkilö voi halutessaan muuttaa vanhainkotiin. Kehitysvammapalveluiden piirissä kuitenkin saa halutessaan asua koko ikänsä. Asumisen ohjaaja Anne Eronen kertoi muutto- ja asumisvalmennuksesta Muuttovalmennuksen tavoitteena on hyvä muutto. Valmennusta saavat muuttaja, hänen läheisensä sekä henkilökunta. Asumisvalmennuksessa kartoitetaan ja arvioidaan muuttajan tuen tarpeet ja asumistaidot sekä harjoitellaan asumisessa tarvittavia arjen taitoja. Kaksi asumisvalmennusryhmää on toteutettu vuosina 2013 ja 2014, jatkona Turvallisuuden taitaja -koulutus ja Asumisen avuksi -kurssi Muutossa kantava ajatus on saattaen muuttaminen, yhteistyötä tehdään esim. kodinhoidon ohjauksen kanssa Innokahvila-ryhmissä kartoitettiin kehitysvammaisten loimaalaisten asumisen palvelujen nykytilaa, käsiteltiin palvelunkäyttäjien asumispajojen terveisiä sekä pelattiin Mahdollista-asumispeliä. Kehitysvammaisten loimaalaisten asumisen palvelut Valtaosa loimaalaisista kehitysvammaisista asumispalvelujen käyttäjistä asuu ryhmäkodeissa, joissa on ympärivuorokautinen yövalvonta. Omaan kotiin ei kodinhoidon ohjauksen ja asumisen ohjauksen lisäksi ole tarjolla muita palveluja. Kotihoidon ohjaus on kotiin vietävää arjen apua ja tukea ja sitä on saatavilla viikoittain. Asumisen ohjauksella puolestaan toteutetaan muuttoja asumisvalmennusta sekä itsenäistä asumista tukevaa ryhmätoimintaa. 26

27 ! Todettiin, että tarpeidensa ja asumisvalmiuksiensa puolesta kaikki asukkaat eivät asu tällä hetkellä oikeassa asumismuodossa. Tämä on sekä palvelunkäyttäjien itsemääräämisoikeuden ja elämänlaadun että asumispalvelujen kustannusten hallinnan kannalta hälyttävää. Osa asukkaista pärjäisi ja haluaisi asua tukiasumisessa, jos kotiin vietäviä palveluja olisi tarjolla enemmän. Panostamalla edelleen tukiasumisen resursseihin ja palvelujen laadun kehittämiseen mahdollistetaan tukiasuminen yhä useammalle palvelunkäyttäjälle ja ehkäistään ryhmäasumisen kustannusten kasvua. Keskustelussa tuotiin esille, että aina tullaan tarvitsemaan myös jatkuvasti läsnä olevaa ympärivuorokautista apua tarjoavaa asumista. Asumismuodon valinta edellyttää aina palvelunkäyttäjän toiveiden kuulemista ja laadukasta, yksilöllistä palvelusuunnittelua, niin että henkilölle löytyy sopiva asunto ja riittävät palvelut. Myös asukkaiden kokema tyytyväisyys omaan asumiseensa herätti keskustelua. Ryhmäkodissa ollaan tyytyväisiä, koska ei tiedetä muusta. Jos vaihtoehtoja olisi ja niistä oltaisiin tietoisia, ei omaan tilanteeseen kenties oltaisi yhtä tyytyväisiä. Toisaalta keskustelussa tuotiin esille se, että hyvä palvelukulttuuri auttaa viihtymään, vaikka asuminen ei olisikaan laatusuositusten mukaista. Todettiin myös, että palvelunkäyttäjien laatuvaatimukset asumisen suhteen nousevat kun tällä hetkellä vielä lapsuudenkodissa tai opiskelupaikkakunnilla asuvat nuoret tulevat palvelunkäyttäjiksi. Tulevaisuudessa on löydettävä heille sopivia, yksilöllisiä ratkaisuja. Keskustelussa tuotiin esille, että Kitkonpuistosta voisi antaa yöaikaista tukea myös tukiasukkaille. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että tukiasuntojen olisi sijaittava lähellä Kitkonpuistoa. Tukiasumisen painottuminen Hirvikoskelle Kitkonpuiston ympäristöön vahvistaisi entisestään kehitysvammaisten ihmisten asumisen keskittymistä yhdelle alueelle, mikä ei ole nykyisten asumisen laatusuositusten mukaista kehitystä. 27

28 Terveiset palvelunkäyttäjien pajoista Omaiset ja työntekijät ottivat kantaa palvelunkäyttäjien pajoista nousseisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Ryhmässä todettiin, että niin omaisten kuin ammattilaistenkin on tärkeää reagoida palvelunkäyttäjien ilmaisemiin tarpeisiin, toiveisiin ja ajatuksiin. On turhauttavaa, jos kysytään ja kerätään tarpeita ja toiveita, mutta se ei johda mihinkään. Keskustelussa tuotiin esille myös se, että haaveileminen ja oman tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtiminen vaatii oppimista, jota omaiset ja työntekijät voivat joko edistää tai estää. Haaveiden toteutumista edistää toiveiden aktiivinen kysyminen, kuuleminen ja ratkaisujen yhdessä pohtiminen. Jos ei voi lentää kuuhun, voi tehdä retken planetaarioon. Jotta voi toivoa ja haaveilla, tulee saada tietoa erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Ja mikä tärkeintä, esimerkiksi asumisen suhteen tulisi olla todellisia vaihtoehtoja. Ei voi valita, jos vaihtoehtoja on vain yksi. Tärkeää on myös huomioida palvelunkäyttäjien erilaiset vuorovaikutuksen haasteet. Tarpeiden ja toiveiden selville saamiseksi tulee tarvittaessa olla käytettävissä erilaisia vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä ja esim. tulkkauspalvelua. Mahdollista pelissä pohdittiin ryhmä- ja tukiasumisen eri puolia.! Haaveiden toteutumista estää palvelunkäyttäjän puolesta tekeminen ja puolesta ajatteleminen sekä pyrkimys turvallisuuden maksimointiin. Ylisuojelemisen sijasta tulisi vahvistaa palvelunkäyttäjien omia taitoja hallita ja kohdata elämään kuuluvia normaaleja riskejä. Keskustelu painottui erityisesti ryhmäasumiseen. Ryhmäasumisessa asukkaiden oma rauha toteutuu, kun jokaisella on oma huone ja asumisessa huomioidaan muut asukkaat. Kotityöt ovat ryhmäasumisessa yhteisiä ja niitä täytyy jokaisen tehdä, vaikka ei tykkäisikään. Joissain ryhmäkodeissa asukkaat tekevät kotitöitä enemmän, joissain vähemmän. Keskustelussa todettiin, että asukkaiden pitäisi myös antaa tehdä enemmän kotitöitä. Puolesta tulee hel- 28

29 posti tehtyä, koska se sujuu nopeammin. Vuorojen jakaminen ja hommien tekeminen humpan tahtiin auttavat kotitöitä sujumaan.! Keskustelussa tuli esille myös se, että ryhmäkotiasuminen ei ole ratkaisu kehitysvammaisten ihmisten kokemaan yksinäisyyteen. Ryhmäkodissa asuinkumppaneitaan ei voi valita. Ryhmäkodissa asukkaat eivät ole hakeutuneet asumaan yhdessä siksi, että olisivat samanhenkisiä ja haluaisivat asua yhdessä juuri toistensa kanssa. Myös omaehtoiseen kimppaasumiseen tulisi olla mahdollisuuksia. Ryhmäasumisessakin tulisi mahdollistaa se, että asukkaat voivat harrastaa yksilöllisesti, toimia omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti ja luoda ja pitää yllä ryhmäkodin ulkopuolisia ihmissuhteita. Todettiin, että tarvittaessa pitäisi olla mahdollisuus myös vaihtaa asumismuotoa. Toisaalta ryhmäkodin hyvää ilmapiiriä ja asukkaiden yhteishenkeä voidaan vahvistaa järjestämällä tilaisuuksia ja yhteistä tekemistä, joissa asukkaat voivat tutustua toisiinsa. Ratkaisuina yksinäisyyden ongelmaan nähtiin niin tuki- kuin ryhmäasumisessakin henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö, joka mahdollistaa harrastamisen ja ystävien tapaamisen sekä avoin kohtaamispaikka, jossa voisi järjestää erilaisia te toja, diskoa jne. Todettiin, että eri- ikäisten palvelunkäyttäjien tarpeet tulisi huomioida vapaa-ajan toiminnassa. Pelaajia puhutti myös kehitysvammaisten nuorten aikuisten tilanne näiden valmistuessa ammattiin. Asumisen ja palvelujen järjestämisen lisäksi tulisi löytyä myös opintoja vastaavaa työtä tai harjoittelupaikka. Omaan asuntoon muuttaessa tulisi olla saatavissa alkuvaiheessa intensiivistä asumisen tukea, koska opiskelija-asunnossa opitut taidot eivät välttämättä siirry omaan kotiin. 29

30 4.4 Viranomaisten ja luottamushenkilöiden paja Palvelunkäyttäjien sekä omaisten ja työntekijöiden pajojen terveiset vietiin edelleen viranomaisten ja luottamushenkilöiden pajaan, jossa niihin otettiin kantaa palvelurakenteen ja kustannusten näkökulmasta. Pajaan osallistui sosiaali- ja terveysjohtaja, kolme luottamushenkilöä perusturvalautakunnasta, kaupungin liikuntasihteeri, nuorisopalveluiden edustaja, teknisen suunnittelun päällikkö sekä kolme vastaavaa ohjaajaa kehitysvammapalveluista. Sosiaali- ja terveysjohtaja Jaakko Kaunisto totesi avauspuheenvuorossaan, että Loimaalla on pyritty ennakoimaan kehitysvammaisten kuntalaisten asumistarpeita. Ensimmäisen Tarve-projektin jälkeen perustetun kehittämistyöryhmän ehdotuksia on käsitelty perusturvalautakunnassa ja ne on noteerattu. Perusturvan näkökulmasta toiveena on tiiviimpi yhteistyö erityishuoltopiirin kanssa, jotta kaupungilla oltaisiin ajan tasalla laitosasumisen lakkauttamisen etenemisestä. Alueen kuntien, erityishuoltopiirin ja yksityisten toimijoiden yhteistyö on tärkeää kokonaisuuden kannalta, ettei synny toisaalta ylirakentamista ja toisaalta asumisyksiköiden alikäyttöä. Kuntaliitokset ovat vaikuttaneet palvelurakenteeseen. Rakenteen ja ennakoinnin näkökulmasta haaste on se, että palvelunkäyttäjien tarpeet ovat yksilöllisiä ja tulevat esille ripotellen. Raija Mansikkamäki esitteli omaisten ja työntekijöiden pajassa työstetyn asumisen ja palvelujen nelikentän. Terveisiä palvelunkäyttäjien pajoista sekä omaisten ja työntekijöiden pajoista kertoivat Anne Eronen, Sanni Hyvärinen ja Päivi Huuskonen. Kehitysvammaisten asumispalvelujen budjetit 2015 Loimaalla Katariina Ristimäki alusti Loimaan kaupungin asumispalveluista sekä niiden järjestämisen haasteista ja mahdollisuuksista palvelurakenteen, resurssien ja kustannusten näkökulmasta. Ympärivuorokautista palvelua tarjoavan Kitkonpuiston ryhmäkodin budjetti vuonna 2015 on Työntekijät ovat hoitoalan ammattilaisia. Kitkonpuiston haaste on laitosmaisuus sekä asukkaiden avun ja tuen tarpeiden vaihtelevuus. 30

31 Ohjatun asumisen palveluja tarjoavan Telkänkodin budjetti on Telkänkoti ei täytä nykyisiä asumisen laatukriteerejä, mistä syystä edellisen Tarve-projektin toimenpidesuosituksena oli yksikön vaiheittainen alasajo. Telkänkoti koetaan kuitenkin yhteisölliseksi paikaksi, ja nykyiset asukkaat tykkäävät siellä asua. Samassa talossa on tukiasuntoja, mikä on koettu hyväksi ratkaisuksi. Telkänkodin toiminnan alasajo ei ole ajankohtaista. Ruusurinteen, joka tarjoaa ohjatun asumisen palvelua, budjetti on Asukkaat ovat keskenään samanikäisiä, mikä luo yhteisöllisyyttä. Tukiasumiseen suunnatun kotihoidon ohjauksen budjetti on noin Kotihoidon ohjauksessa työskentelee yksi lähihoitaja pääasiassa arkisin klo Palvelulle olisi tarvetta iltaisin ja viikonloppuisin. Asumisen ohjauksen, budjetti on Palvelun piirissä on 12 asiakasta. Yksi sosionomi vastaa asumis- ja muuttovalmennuksesta. Erityishuoltopiiriltä, muilta kunnilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta ostettujen tuetun ja autetun asumisen kustannukset ovat Erityishuoltopiirin tarjoaman laitosasumisen ja erityisneuvolan kustannukset ovat noin 1 milj. Kuva 6: Loimaan asumisen palvelut nelikentällä. 31

32 ! Asumispalvelujen piiriin on tulossa 10 tällä hetkellä opiskelija-asuntolassa asuvaa nuorta sekä 21 vielä lapsuudenperheessään asuvaa lasta. Tästä joukosta kehitysvammapalvelujen arvion mukaan voi noin puolet asua tulevaisuudessa suhteellisen itsenäisesti tukiasumisessa. Loput tulevat tarvitsemaan vahvaa ympärivuorokautista tukea ja apua. Lisäksi riittävillä palveluilla tuetussa asumisessa pärjäisivät kaikki tällä hetkellä kaikki Telkänkodissa asuvat (8) ja ainakin neljä (4) Kitkonpuiston asukasta. Ryhmässä keskusteltiin edellisten esitysten pohjalta. Keskustelua virisi asumispalvelujen kustannusten hallinasta tulevaisuudessa.! Loimaalla asumispalvelut tuotetaan ensisijaisesti ryhmäasumisena, jonka kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin tukiasumisen ja avopalvelujen. Todettiin, että palvelunkäyttäjien toiveiden ja tarpeiden, kustannusten hallinnan ja asumisen laatusuositusten näkökulmasta tulisi varmistaa, että tulevaisuudessa lapsuudenkodista ja opiskelupaikkakunnilta asumispalvelujen piiriin tuleville ihmisille on tarjolla tukiasumista riittävin palveluin. Sosiaali- ja terveysjohtaja toi esille, että satsaus avopalveluihin ei tuo välittömiä säästöjä, koska nykyisellään käytössä olevat asumisyksikköjen ylläpitokustannukset pysyvät kiinteinä pitkälle tulevaisuuteen. Keskustelussa tuli esille näkemys, että tulevaisuudessakin tullaan varmasti tarvitsemaan myös ryhmäasumista, ja että asumismuoto tulee valita asukkaan tarpeiden ja toimintakyvyn mukaan. Kaikki eivät tule pärjäämään yksin, ja äkillisten muutosten varalta asumisyksiköissä on oltava joitakin tyhjiä paikkoja vapaana. 32

33 ! Keskusteltiin siitä, että asumisvalmennus, ryhmälomitus, tyttöjen viikonloppu ja erilaiset ryhmätoiminnot olisi hyvä järjestää esimerkiksi keskustassa sijaitsevassa tavallisessa kerrostaloasunnossa sen sijaan, että ne järjestetään ympärivuorokautisessa asumisyksikössä. Myös yövalvonnan tarve herätti keskustelua. Tarvitaanko aina paikalla oleva yökkö vai riittäisikö, että joku käy pari kertaa yössä katsomassa tai tulee kutsuttaessa paikalle? Todettiin, että yöaikaisen avun osalta kehitettävää on erilaisten asumispalvelujen välisessä yhteistyössä (esim. yhteiset yököt) sekä yöpartion, taksipalveluiden ja yksityisten vartiointipalvelujen hyödyntämisessä. Keskusteltiin myös siitä, että voisiko toinen Kitkonpuiston yököistä tarvittaessa jalkautua. Työntekijämitoituksista keskusteltaessa todettiin, että yli kuuden työntekijän yksikössä hallinto, kirjaamiset, palaverit ym. vievät aikaa asiakastyöltä. Toisaalta yksin työskenteleviä työntekijöitä on vaikea saada rekrytoitua. Kehitysvammaiset nuoret hallitsevat älypuhelimet ja muun tietotekniikan. Palveluissa voitaisiin hyödyntää enemmän puhelinta ja tietokonetta. Nuoriin tulisi saada kehitysvammapalveluista kontakti jo kouluiässä, esim. tekemällä yhteistyötä peruskoulun kanssa. Keskustelussa nousi esille kysymys, kuinka tiivistä tukea avopalveluina voidaan järjestää. Tukiasumisen palveluille ei ole olemassa maksimirajaa, palvelun määrä ja laatu määritellään palvelusuunnitelmassa. Myös vaikeavammaisen, paljon apua tarvitsevan henkilön palveluasuminen voidaan järjestää omassa omistus-, vuokra- tai muussa vastaavassa asunnossa (Vammaispalvelujen käsikirja 2015h.) Todettiin, että yleisten vapaa-ajan- ja kulttuuripalveluiden hyödyntämistä ja niistä tiedottamista tulisi tehostaa. Toimintaa tarvitaan myös illalla ja viikonloppuna. Esimerkiksi diskon voisi järjestää yhteistyössä oppilaitoksen kanssa. Että kaikki voisivat osallistua yleiseen kaikille avoimeen toimintaan, tarvitaan henkilökohtaista apua tai tukihenkilöitä. 33

34 Esiin nousi myös ajatus henkilökohtaisesta budjetoinnista asumien palvelujen järjestämisen tapana. Suomessa henkilökohtaista budjetointia on kokeiltu Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Tiedän mitä tahdon-projektissa ( ). (verneri.net).! Keskustelussa tuli esille, että Loimaalla on vapaita kaupungin vuokra-asuntoja, mutta ne sijaitsevat alueilla, joita ei arvosteta. Todettiin, että tukiasuntojen sijoittamisella huonomaineisille alueille ei välttämättä kannata yrittää ratkaista tyhjilleen jäävien asuntojen ongelmaa. Tukiasuntojen olisi hyvä sijaita tavallisilla asuinalueilla, palvelujen lähellä ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Erilaiset asuntojen hankinnan vaihtoehdot on selvitettävä, esimerkiksi uusien asuntojen rakentaminen, olemassa olevan vuokra-asuntokannan hyödyntäminen, kimppa-asumisen vaihtoehdot jne. Joskus tukiasumista vierastetaan myös siksi, että pelätään asumisesta asukkaalle itselleen aiheutuvia kustannuksia.! Loppupäätelmänä todettiin, että haasteistaan huolimatta yksilöllisen asumisen suuntaus on oikea. On kiinnitettävä huomio nuoriin ja heidän tulevaisuuden asumiseensa. 4.5 Projekti päättyy Asumisiltaan Tarve-projektin viimeiseen, kaikille avoin asumisilta keräsi yhteensä 28 osallistujaa, jotka olivat palvelunkäyttäjiä, omaisia, työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja viranomaisia. Asumispajojen työskentelyt ja tuotokset esiteltiin toimenpidesuositusten tekemisen pohjaksi. Raija Mansikkamäki viritti työskentelyä ja keskustelua kertomalla pienen asumisyksikön laadukkuudesta ja tehokkuudesta James W. Conroyn laajaan tutkimukseen (englanniksi) perustuvan esityksen pohjalta. 34

35 Conroyn mukaan isoissa asumisyksiköissä yksilön näkökulmasta on paljon rutiineja, rajoituksia, yksilöllisyys tukahdutetaan ja perhesuhteiden muodostaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Isot yksiköt myös sijaitsevat usein syrjässä tavallisista asuinalueista ja palveluista. Ryhmäkoko vaikuttaa yksilöllisiin käytäntöihin, mahdollisuuteen tehdä valintoja, elämänlaatuun, yksinäisyyden kokemukseen sekä siihen tuntuuko asuinpaikka kodilta. Optimaalinen asuinryhmän koko on 5 henkilöä. Parhaat laatutulokset saavutetaan kun asukkaita 1-4, 5 henkilön yksikössä talous ja laatu ovat tasapainossa. Kun asukkaita on yli 5, laatu heikkenee. Kun lisätään henkilökuntaa, kustannukset nousevat, mutta laatu ei nouse. Henkilökunnan keskinäinen vuorovaikutus, hallinto ja rakenteet vievät aikaa ja syövät tulokset. Keskusteltiin siitä, että tällä hetkellä isoissakin asumisyksiköissä asuvat jo ikääntyvät ihmiset eivät halua muuttaa, ovat tyytyväisiä siihen mitä on eivätkä osaa vaatia tai unelmoida. Seinät eivät tee kotia. Onko vaatimus laatusuositusten mukaisesta asumisesta heidän kannaltaan mielekästä? Toisaalta asumista ja palveluja järjestettäessä ammattilainen tai omainen voi kysyä itseltään, olisinko valmis asumaan asumismuodossa, jota asiakkaalle suosittelee. Todettiin, että asumisen ja palvelujen ratkaisuja suunniteltaessa on nyt ajateltava 30 vuoden päähän. Terveisiä pajatyöskentelystä ja asiakkaiden pajoista kertoivat Elina ja Kirsi sekä Anne Eronen ja Sanni Hyvärinen Keskustelussa todettiin aikojen muuttuneen. Kun ryhmäkodit rakennettiin, niistä oltiin ylpeitä. Nyt ajat ja tarpeet ovat muuttuneet ja niihin on reagoitava. Tukiasumiseen panostaminen kuulostaa hyvältä elämänlaadun ja rahan kannalta. Toisaalta yksi omainen kysyi, miten toimia, jos lapsi haluaa muuttaa omaan asuntoon, mutta tarvitsee sairauden vuoksi 24/7 silmällä pitoa? 35

36 5 Toimenpidesuositukset - hyvät asumisen palvelut 2020 Asumisillan osallistujat työstivät Tulevaisuuden muistelu-työskentelyssä toimenpidesuosituksia kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen ja palvelujen kehittämiseksi Loimaalla. Tulevaisuuden muistelussa osallistujat sijoittivat itsensä vuoteen 2020 tilanteeseen, jossa asuminen ja palvelut ovat hyvällä tolalla. He muistelivat, mitä asioiden eteen on tehty ja mitkä tahot ovat tehneet mitäkin. Tulevaisuuden muistelun tulokset on koottu seuraaviksi tavoitteiksi ja toimenpidesuosituksiksi. I Jokaisella palvelunkäyttäjällä on omanlaisensa koti, palvelunkäyttäjillä on mahdollisuus valita missä ja kenen kanssa asuvat 1. Laaditaan kaupungin vammaispoliittinen ohjelma, jolla linjataan kehitysvammaisten kuntalaisten asumisen palvelujen järjestämisen tavoitteet ja toteutus. Ohjelman tekemiseen osallistuvat laajasti eri tahot, joita asia koskee: palvelunkäyttäjät, omaiset, viranomaiset ja luottamushenkilöt sekä palveluntuottajat. Vastuutaho on kaupungin valtuusto. 2. Toteutetaan yksilöllistä, pitkäjänteistä palvelusuunnittelua. Palvelusuunnitelmat päivitetään säännöllisesti. Nuorten itsenäistymisen ja asumisen suunnittelu aloitetaan hyvissä ajoin ja tehdään yhteistyötä peruskoulun ja oppilaitosten kanssa. Opiskelemasta palaaville nuorille järjestetään tarpeen mukainen asuminen ja palvelut opiskelujen päättyessä. Asumismuotoa ja palveluja määriteltäessä palvelunkäyttäjän tarpeet, toiveet ja toimintakyky arvioidaan huolellisesti yhteistyössä sekä omaisten että esim. toimintakeskuksen henkilökunnan kanssa. Vastuutaho on vammaispalvelut. 36

37 3. Otetaan tukiasumisen palveluissa käyttöön yhteydenpitoon ja asumisturvallisuuden varmistamiseen tarkoitettuja sähköisiä ja sovelluksia. Vastuutahot ovat vammaispalvelut ja palveluntuottajat. 4. Lisätään tukiasumisen resursseja niin, että tukea on mahdollista saada tiiviimmin kuin kerran viikossa, tarvittaessa myös yöaikaan. Näin mahdollistetaan tukiasuminen myös niille palvelujenkäyttäjille, jotka tarvitsevat kotiin tulevaa palvelua useammin kuin kerran viikossa. Järjestetään yöaikainen tuki yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen eri yksiköiden sekä yöaikaista palvelua tuottavien yksityisten palveluntuottajien kesken. Selvitetään, millaisia erilaisia yöaikaista apua tarjoavia toimijoita kunnissa on: vanhainkoti, yöpartio, vartiointiliikkeet, 24/7 asumisyksiköt jne. Määritellään, minkä tasoista tukea yöaikaan tarvitaan. Yöaikaisen tuen järjestämisessä voidaan hyödyntää myös erilaisia helppokäyttöisiä tieto- ja turvatekniikan sovelluksia. 5. Hyödynnetään asuntojen hankinnassa ensisijaisesti olemassa olevaa asuntokantaa remontoimalla ja tekemällä tarvittavia muutostöitä. Hajautetaan sekä tuki- että palveluasumista eri puolille kaupunkia, niin että palvelunkäyttäjillä on mahdollisuus valita, millä alueella haluavat asua. Hankitaan asuntoja erityisesti Loimaan keskustasta kaupungin vuokra-asunnoista, yksityisiltä sekä yhteistyössä esim. Aspan ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. Keskustasta vuokrataan asunto kotihoidon ohjauksen ja asumisen ohjauksen käyttöön. Asunnossa voidaan järjestää asumisvalmennusta, ryhmätoimintaa, ryhmälomitusta ja organisoida keskustassa asuvien tukiasukkaiden kotiin vietävät palvelut. II Yksilöllistä asumista ja palveluja on saatavilla myös paljon apua ja tukea tarvitseville ihmisille 6. Vaikeavammaisten ihmisten ryhmäasuminen toteutetaan pienissä asumisyksiköissä. Ostetaan asumispalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Kaupungin tuottamia palveluja toteutetaan esimerkiksi tavallisessa asuntokannassa sijaitsevaan rivitaloon. Vastuutahoja ovat valtuusto, perusturvalautakunta ja vammaispalvelut. 37

38 7. Kehitetään edelleen Kitkonpuiston toimintakulttuuria ja asumisratkaisuja asukkaiden kannalta yksilöllisemmiksi ja vähemmän laitosmaiseksi. Vastuutaho on vammaispalvelut. III Iltaisin ja viikonloppuisin on tarjolla vapaa-ajan toimintaa, palvelunkäyttäjät osallistuvat yleisiin vapaa-ajan palveluihin 8. Lisätään tukihenkilötoimintaa, tehdään yhteistyötä vapaa-aikapalvelujen, työväenopiston, yhdistysten, oppilaitosten ja eri asumisyksiköiden kesken mielekkään vapaa-ajan toiminnan toteuttamiseksi. Otetaan palvelunkäyttäjät alusta asti mukaan toiminnan ideointiin ja suunnitteluun. Vastuutaho yhteistyöverkoston luomisessa on vammaispalvelut, asumisen ohjaus. IV Luodaan asumispalvelujen kehittämiselle vakiintuneet yhteistyökäytännöt. Yhteistyö palvelunkäyttäjien, omaisten, eri hallintokuntien, vammaisneuvoston sekä järjestöjen kesken on tärkeää kehittämistyön jatkuvuuden varmistamiseksi. 9. Työskennellään jatkossa yhdessä esim. Tarve-projektin yhteiskehittämismallia soveltaen. Kerätään säännöllisesti palautetta palvelunkäyttäjiltä ja omaisilta. 10. Perustetaan Loimaalle Me Itse ry:n paikallinen oma ryhmä, kehitysvammaisten ihmisten oma järjestö, joka edustaa palvelunkäyttäjiä yhteistyöverkostoissa. Asumisen ohjaaja Anne Eronen linjasi kehittämistyön jatkoa. Tarve-projektissa on tuotettu hyviä asioita vammaispoliittiseen ohjelmaan ja asumisen visioon nähden. Tuotokset otetaan tarkasteluun vammaispalveluissa. Vammaispalveluissa on käynnissä selvitystyö, jossa kartoitetaan kaikkien asiakkaiden palvelutarpeita nyt, vuoden sisällä ja viiden vuoden kuluttua. Kodinhoidon ohjauksen työpanosta lisätään syksyllä muutama tunti/viikko, jatkossa ehkä enemmänkin. Toinen Kitkonpuiston yöhoitajista on tulevaisuudessa mahdollista jalkauttaa käymään tarvittaessa tukiasukkaiden luona. Aspa toteuttaa Tarve-projektin seuranta-arvioinnin 1-1½ vuoden kuluessa. 38

39 Lähteet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Suunnitteluopas. Gustafsson, H YK:n vammaissopimus käyttöön! käsikirja. loimaa.fi Loimaa Vammaispalvelut Suomen vammaispoliittinen ohjelma Vammaispalvelujen käsikirja 2015a. velujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/asuminen/kehitysvammaisten-asu- misohjelma-kehas Vammaispalvelujen käsikirja 2015b. Vammaispalvelujen käsikirja 2015c. Vammaispalvelujen käsikirja 2015d. velujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/asuminen/kehitysvammaisten-asu- misohjelma-kehas Vammaispalvelujen käsikirja 2015e Vammaispalvelujen käsikirja 2015f. vammaislainsaadannon-uudistus Vammaispalvelujen käsikirja 2015g. lujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/henkilokohtainen-apu/kehitysvammai- nen-henkilo-ja-henkilokohtainen-apu Vammaispalvelujen käsikirja 2015h. 39

40 verneri.net 2015 a. verneri.net 2015b. verneri.net 2015c. Lainsäädäntö saatavana: Suomen perustuslaki (731/1999) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista (380/1987), muutos (981/2008) Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 40

41 Liite 1. Aspa-säätiön asuntojen hankinta sekä kahden oven ja hajautetun asumispalvelun mallit Aspa-säätiö sekä rakennuttaa uusia että peruskorjaa vanhoja asuntoja Valtion asuntorahaston (ARA) avustuksella ja korkotukilainalla. Sen lisäksi asuntoja hankitaan normaalista asuntokannasta RAYn osarahoituksella. Aspassa toteutetaan kehitysvammaisten asumisen laatusuosituksia niin, että asukkailla on asunnon kriteerit täyttävät henkilökohtaiset tilat sekä oma ulko-ovi. Asunnot vuokrataan vuotiaille vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille, jotka tarvitsevat asumisessaan tukea. Asukkaat voivat hakea yleistä asumistukea vuokrakuluihin. Vuokralainen voi saada asumispalveluja Aspan omistamiin asuntoihin Aspa Palvelut Oy:ltä tai joltain muulta palveluntuottajalta, kunnan omana palveluna tai henkilökohtaisen avun turvin. Kahden oven periaate Enemmän tukea tarvitseville asukkaille hyvä vaihtoehto on kahden oven asunto (kuva 1), jossa tuki voi olla hyvinkin tiivistä. Aspan kehittämä kahden oven periaate tarjoaa tiiviimmän asuntoryhmän asukkaalle mahdollisuuden valita itselleen sopivasti yhteisöllisyyttä ja yksityisyyttä. Periaatetta on alettu toteuttaa Aspan toiminnassa 2000-luvun alussa. Kahden oven asunnossa on ulko-ovi, josta asukas ja hänen vieraansa voivat kulkea tapaamatta ryhmän muita asukkaita tai palveluntuottajan henkilökuntaa. Kuva 1. Kahden oven periaate. Näin turvataan asukkaan oikeus yksityisyyteen. Asunnon toinen ovi johtaa suoraan ryhmän yhteistilaan, joka toimii asukkaiden kohtauspaikkana ja henkilökunnan tukikohtana. 41