Kissanomistajan opas

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kissanomistajan opas"

Transkriptio

1 Kissanomistajan opas

2 Nyt räätälöity ruokavalio jokaiselle leikatulle kissalle STERILISED Health Nutrition. Kunnossa läpi elämän kk ikäisille 1-7 -vuotiaille Sterilaatioleikkaus muuttaa pysyvästi kissan elämää ja ravitsemustarpeita. Royal Canin tuo leikatuille kissoille neljä uutuusruokaa vastaamaan muuttuvia tarpeita läpi elämän, aina pentuajasta ikääntymiseen asti. Kitten Sterilised, tarpeellinen uutuus leikatuille kissanpennuille. Sterilised 12+, entistä tarkempaa ravitsemusta ikääntyvälle kissalle. Sterilised Appetite Control (1-7-vuotiaille) ja Sterilised Appetite Control 7+ (7-12-vuotiaille), innovaatio kissoille, jotka kerjäävät ruokaa. Uusi Sterilised-ruokasarja sisältää nyt leikatun kissan tarpeisiin kuusi ravitsemusratkaisua, jotka auttavat ylläpitämään ihannepainoa ja hyvinvointia kissan jokaisessa elämänvaiheessa vuotiaille Yli 12-vuotiaille royalcanin.fi ROYAL CANIN SAS All Rights Reserved. Credit photo : Y. Lanceau - Labat/Rouquette - 03/2012 -

3 Kissanomistajan opas JULKAISIJA Suomen Kissaliitto ry Eläinlääkinnälliset asiantuntijat ELT Riitta Aho ELT Tarja Kylmä ELL Kirsi Juuti Kuvat Tessa, Ludmila Pankova Suomen Kissaliitto ry

4 Kissanomistajan opas Suomen Kissaliitto ry kustantaa tämän oppaan jokaiselle maassamme rekisteröidylle rotukissalle. Uusi kissanomistaja saa oppaan rekisterikirjan mukana ja se toimii käyttöohjeena pennun muuttaessa uuteen kotiin. Oppaan mukana seuraa erillinen luettelo Suomen Kissaliitto ry:n alaisista rotukissayhdistyksistä yhteystietoineen. Opas on tarkoitettu uusille kissanomistajille ja se toimii lisätukena kissan kasvattajan antamille hoitoohjeille. Kissasi on viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot kasvattajallaan ja hän osaa parhaiten neuvoa kissan tottumuksissa ja rodun hoidollisissa erityispiirteissä. Älä epäröi ottaa tarvittaessa yhteyttä kasvattajaan myöhemmin, kun pentu on jo kotona. Hyvä kasvattaja tuntee vastuunsa ja on valmis neuvomaan ja auttamaan Sinua kissasi koko eliniän. Kissaharrastus on mukava harrastus, johon koko perhe voi osallistua. Se antaa uusia ystäviä ja mielenkiintoista tekemistä vapaa-aikaan. Suomen Kissaliitto ry:n alaisia jäsenyhdistyksiä on 11. Eri rotukissayhdistykset toivottavat uuden jäsenen ilomielin tervetulleeksi joukkoonsa. Suomen Kissaliitto ry julkaisee jäsenyhdistystensä jäsenille viisi kertaa vuodessa ilmestyvää Kissalehteä. Lehti on tarkoitettu kaikkien rotujen harrastajille ja siinä on paljon kissanomistajan kannalta tärkeää tietoa. Rotukissayhdistykset tarjoavat lisäksi jäsenilleen apua erilaisissa asioissa. Kissanäyttelyt ovat näkyvä osa rotukissatoimintaa ja Suomessa järjestetään kymmeniä kansainvälisiä näyttelyitä vuosittain. Rotukissayhdistysten jäsenet voivat osallistua näyttelyihin ja harrastaa mm. kasvatustoimintaa. Rotukissayhdistyksen jäseneksi on tervetullut, vaikka ei haluaisikaan käydä oman kissansa kanssa näyttelyissä tai teettää sillä pentuja. Suomen Kissaliitto ry toivottaa Sinut tervetulleeksi rotukissanomistajien joukkoon! Kansainvälinen rotukissajärjestöjen yhteenliittymä Fédération Internationale Féline eli FIFe johon kuuluu yli 40 jäsenmaata Suomen Kissaliitto ry on FIFen jäsen ERY-SYD INCAT SUOMI ISROK KES-KIS PIROK POH-KIS POROK RUROK SUROK TUROK URK Rotukissayhdistykset ovat Suomen Kissaliitto ry:n jäseniä. Rotukissayhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa kissoista kiinnostunut 4 Kissanomistajan opas

5 Ragdoll (RAG) Rotukissa Rotukissalla on aina rekisterikirja Rekisterikirja on merkkinä siitä, että pentue on syntynyt puhdasrotuisista ja rekisteröidyistä vanhemmista ja rekisteröity asianmukaisesti Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin. Rekisteröimätön pentu ei voi saada rekisterikirjaa myöhemmin eikä sitä katsota kuuluvaksi puhdasrotuisiin kissoihin, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin rekisteröityjä. Ulkomailla rekisteröidyn rotukissan on oltava kotimaassaan FIFé:n (Fédération Internationale Féline) hyväksymässä rekisterissä tai muussa virallisessa rekisterissä, jonka Suomen Kissaliitto ry hyväksyy. Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin päästäkseen kissalla on oltava alkuperämaan virallinen rekisterikirja sekä siirtoilmoitus eli transfer mikäli kissaa ei ole alkuperäismaassa jo rekisteröity tuojan nimiin. Muussa tapauksessa kissaa ei rekisteröidä. Muista Suomessa toimivista kissajärjestöistä Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin siirtyvät kissat käsitellään kuten ulkomaan tuonnit. Jos rekisterikirja katoaa tai rikkoutuu Suomen Kissaliitto ry:n rotukirjaaja voi pyydettäessä kirjoittaa kadonneen rekisterikirjan tilalle kaksoiskappaleen, jolloin alkuperäinen kirja mitätöityy. Kaksoiskappaleeseen merkitään alkuperäinen ja uusi rekisteröintipäivämäärä ja merkintä siitä, että kirja on kaksoiskappale. Kaksoiskappale on maksullinen. Hinnan voi tarkistaa Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta Rekisteröidyn kissan voi vakuuttaa Rekisteröidylle rotukissalle on mahdollista ottaa vakuutus ja vakuuttaa se kuolemantapauksen tai sairastumisen varalta. Vakuutusyhtiöillä on erilaisia eläinvakuutuksia ja -käytäntöjä, niistä kannattaa ottaa selvää tapauskohtaisesti. Kissanomistajan opas 5

6 Kissan kanssa kotona Kissa perheenjäsenenä merkitsee älykästä ja helppohoitoista lemmikkiä. Se vaatii kuitenkin rodusta riippumatta päivittäistä hoitoa ja huolenpitoa. Kissa ei elä talousjätteillä, vaan sille on tarjottava sopivaa ravintoa. Olipa lemmikki pitkä-, puolipitkälyhytkarvainen tai karvaton on sen turkin kunnosta ja puhtaudesta huolehdittava. Kissan terveydenhoito on sen omistajan vastuulla eikä unohtaa saa lemmikkinsä henkistäkään hyvinvointia. Rotukissat ovat sisäkissoja ja silloin päivittäiseen kissan hoitoon sisältyy myös hiekkalaatikon puhtaanapito. Sisäkissalle on myös järjestettävä riittävästi aktiviteetteja ja virikkeitä, jotta se voi toteuttaa omaa lajityypillistä käytöstään. Kiipeilypuut ja mahdollisuus tarkkailla ympäristön tapahtumia ikkunasta lisäävät kissan viihtyvyyttä. Kissaa ei tulisi pitää pitkiä aikoja yksin, vaan sille tulisi järjestää seuraa. Turhautuminen voi purkautua häiriökäytöksenä tai ylenpalttisena huomion hakemisena omistajan saavuttua kotiin. Ruokinta Kissan luonnollista ravintoa ovat riista, erilaiset pikkujyrsijät ja linnut, joiden mukana se saa oikeassa suhteessa tarvitsemiaan ravintoaineita. Luonnossa nautittu riista-ateria valitettavasti sisältää usein myös loisia ja erilaisia tauteja aiheuttavia bakteereita. Kuten muidenkin nisäkkäiden, myös kissan ravinto koostuu kolmesta osasta; rasvoista, valkuaisaineista ja hiilihydraateista. Esimerkiksi koiraan verrattuna tarvitsee kissa vahvempaa, paljon valkuaisaineita ja rasvoja sisältävää ravintoa. Valkuaisaineet: Aikuisen kissan on saatava vähintään 14 % ja kasvavan kissan 29 % tarvitsemastaan energiasta valkuaisaineina. Koirilla vastaavat luvut ovat 4 % ja 12 %, joten koirille tarkoitetut valmisruuat eivät ole kissalle sopivaa ravintoa. Tärkein valkuaisaineiden lähde kissan ravinnossa on liha. Kissalle voidaan tarjota erilaista lihaa kypsennettynä tai raakana, jauhettuna tai paloiteltuna. Myös eri elimet, kuten kieli, sydän, maksa tai munuaiset maistuvat kissalle ja tuovat vaihtelua sen ruokavalioon. Kissan elimistö tarvitsee valmiina monia aminohappoja, kuten arginiini ja tauriini, joita se saa ravinnokseen nauttimastaan lihasta. Jos liha tarjotaan kypsennettynä, on muistettava että monet tärkeät vitamiinit ja aminohapot, mm. tauriini, tuhoutuvat kypsennettäessä. Tämä tarkoittaa sitä että etupäässä kypsennettyä lihaa syövän kissan ruokavaliota on täydennettävä sopivilla valmisteilla. Ainakaan ihan kaikkea lihaa ei kannata tarjota jauhettuna, koska sitkeä palaliha tarjoaa työtä hampaille ja purulihaksille, ja lisäksi on erinomainen hammasharja. Kissa pitää melko kosteasta ravinnosta (luonnossa nautitun riista-aterian kosteusprosentti on 70) ja syö ruokansa mieluiten huoneenlämpöisenä tai vähän sitä lämpimämpänä (hiiren ruumiinlämpö on n. 40 astetta). Lämpötilamieltymykset voivat kuitenkin vaihdella eri kissojen välillä. Rasvat: Rasvainen ruoka on kissan mielestä maittavaa eikä runsasrasvaisen ravinnon ole todettu olevan haitallista kissalle. Kissan on saatava tietty määrä eläinperäisiä rasvoja saadakseen aineenvaihdunnalleen välttämättömät rasvahapot. Niiden puutteesta kärsivällä kissalla esiintyy mm. ihon ja karvapeitteen huonokuntoisuutta sekä lisääntymishäiriöitä. Lihassa olevan rasvan lisäksi voi kissan ruoka-annokseen tarvittaessa lisätä esim. nokareen vähäsuolaista voita. Kissa saa rasvaa myös kermasta ja juustosta. Ongelmatilanteissa suurin hyöty kuitenkin saadaan omega-3 ja -6 -rasvahappoja sisältävistä valmisteista. Hiilihydraatit ja kuitu: Kissan ruoansulatuskanavan kyky käsitellä hiilihydraatteja on vähäinen. Hiilihydraattien antaminen kissalle ei ole samalla tavalla välttämätöntä kuin eräiden aminohappojen ja rasvahappojen, itse asiassa liiallisella hiilihydraattien saannilla on todettu monia epäedullisia vaikutuksia, 6 Kissanomistajan opas

7 esimerkiksi lihominen. Kissan luonnollisin ravintopaketti hiiri tai muu pikkujyrsijä sisältää hiilihydraatteja ainoastaan 1-2 %, eli mahalaukun sisällön. Hiilihydraatteja ja kuituja kissa saa viljatuotteista ja vihanneksista. Jos kissa syö kuivaruokaa osana ruokavaliotaan, on viljatuotteiden kuten riisin, puuronokareen tms. lisääminen liha-ateriaan tarpeetonta, koska kuivaruoka sisältää aina reilusti viljaa tai kasviksia. Kissan ruoansulatus ei pysty käsittelemään keitettyjä tai raakoja vihanneksia suurina paloina. Maitosokerin eli laktoosin pilkkoutuminen aikuisen kissan suolistossa on usein vaillinaista ja kissa voi saada ripulin maitoa juotuaan. Moni kissa voi nauttia ilman haittaa kermaa, juustoja ja hapanmaitotuotteita kuten viiliä, jogurttia ja piimää. Maito ei ole haitallista, jos kissan vatsa sitä sietää. Vähälaktoosiset tuotteet sopivat useimmille kissoille. Kissa tarvitsee myös kuituja ruokavalioonsa, mutta koska kissan elimistö on sopeutunut saamaan kuitunsa eläinperäisenä (hiiren karvat, lintujen höyhenet yms.), saattaa liiallinen kasvikuidun syöttäminen ärsyttää suolistoa. Kivennäiset ja hivenaineet: Kissa tarvitsee ravinnossaan kalsiumia ja fosforia sopivassa suhteessa. Aikuisen kissan ravinnon ihanteellinen kalsium: fosforisuhde on 1-1,3:1, eli kalsiumia tarvitaan vähintään yhtä paljon kuin fosforia, mieluiten hieman enemmän. Kasvavan kissan kalsiumtarve on hieman suurempi. Moni kissa syö mielellään kalaa. Sisäelimiä tai kalaa ei kuitenkaan suositella tarjottavaksi varsinkaan kasvavalle kissalle liian usein. Kalapäivä vain kerran viikossa on monen kasvattajan suosittelema aikaväli. Sisäelimien antamista rajoittavat esim. maksan hyvin korkea A-vitamiinipitoisuus ja munuaisten sisältämät kuona-aineet. Sydäntä ja kieltä ei kuitenkaan ravitsemuksellisessa mielessä voi varsinaisiksi sisäelimiksi laskea, koska ne ovat lihaskudosta eivätkä osallistu elimistön aineenvaihduntatehtäviin, siksi niitä voi syöttää useamminkin. Mitä suurempi osa ruokavaliosta on lihaa ja kalaa, sitä tärkeämpää on tasapainottaa ravitsemusta kissalle tarkoitetulla kivennäis- ja vitamiinivalmisteella. Abessinialainen (ABY) Kissanomistajan opas 7

8 Erityisen tärkeää tämä on kasvavalle pennulle, jolla liian vähäinen kalkin määrä suhteessa fosforiin voi johtaa luiden haurastumiseen ja luunmurtumiin (paper bone disease). Karkeana ohjenuorana voisi sanoa että jos puolet tai yli aikuisen kissan ruokavaliosta on luutonta lihaa, tarvitaan kalsium- ja hivenainetäydennystä. Maitotuotteissa on kyllä kalsiumia, mutta koska niissä on myös fosforia lähes yhtä paljon kuin kalsiumia, eivät ne yksistään riitä kalsiumtäydennykseksi. Vitamiinit: Kissan vitamiinien tarve on huomattava. Retinoli eli A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota esiintyy vain eläin kudoksissa. Kasvit sisältävät karotenoideja, joita monet eläimet ja ihminen voivat muuttaa A-vitamiiniksi. Kissa ei tähän kuitenkaan pysty. Teollisiin kissanruokiin A-vitamiinia on lisätty vastaamaan kissan tarvetta. A-vitamiini varastoituu kissan elimistöön, joten yli määräisen A-vitamiinin päivittäinen annostelu ei ole tarpeen. A-vitamiinin puute voi aiheuttaa lisääntymishäiriöitä ja sokeutta, mutta sen yliannostelu on myös vaarallista. Yliannostelusta voi pidemmällä aikavälillä aiheutua luustomuutoksia erityisesti kaula- ja rintarangan alueelle. A-vitamiinin lähteitä kissan ravinnossa ovat mm. munankeltuainen, voi ja maksa sekä teolliset kissanruuat. D-vitamiinia kissa yleensä saa tarpeeksi normaalin ravinnonsaannin yhteydessä. D-vitamiinin yliannostus voi johtaa pehmytkudosten kalkkeutumiseen. D-vitamiinia on runsaasti mm. kalanmaksaöljyssä ja eläinrasvoissa. lihasta ja teollisista kissanruuista. Erimerkkiset hiivatabletit ja kissoille tarkoitetut yleisvitamiinivalmisteet sisältävät B-ryhmän vitamiineja. E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. E-vitamiinin puutostiloja on todettu varsinkin silloin, kun kissan ruokavalio sisältää runsaasti rasvaista kalaa tai ihmisille tarkoitettuja tonnikalasäilykkeitä. Kissoille tarkoitettuun tonnikalaan on yleensä lisätty E-vitamiinia. Puutostila näkyy rasva kudostulehduksena (ns. keltarasvatauti). Rasvakudostulehdus ilmenee kipuna kissaa käsiteltäessä, ruokahaluttomuutena ja kuumeiluna sekä liikkumisvaikeuksina. E-vitamiinia kissa saa lihasta, kananmunista ja maitotuotteista sekä teollisesta kissalle tarkoitetusta ruuasta. Kissan ei tarvitse saada C-vitamiinia ravinnosta, sillä poikkeuksena mm. ihmiseen, kissan elimistö tuottaa itse tarvittavan määrän C-vitamiinia. Kasvava kissa, kantava tai imettävä naaras, toipilas, vanha tai erityisen nirso kissa vaativat erikoishuomiota ruokinnan suhteen. Lisävitamiineja kissoille on saatavana tablettina, jauheena, tahnana tai liuoksena. On kuitenkin varottava ylivitaminoimasta kissaa eikä useampaa eri vitamiinivalmistetta ole syytä syöttää yhtä aikaa. Kissoille tarkoitetuista valmisruuista löytyy sopivia valmisteita kaikkiin elämänvaiheisiin ja näissä tuotteissa on otettu Persialaisen pentu (PER) Tiamiini (B1-vitamiini) on vesiliukoinen vitamiini, joka ei varastoidu elimistöön. Tiamiini tuhoutuu helposti ruokia kuumennettaessa. Kypsentämätön kala sisältää tiamiinia tuhoavaa entsyymiä tiaminaasia. Tiamiinin puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita ja sydämen vajaatoimintaa. Tiamiinia kissa saa kypsentämättömästä 8 Kissanomistajan opas

9 huomioon kuhunkin elämänvaiheeseen tarvittavat rakennusaineet jolloin ylimääräistä vitamiinivalmistetta ei tarvita. Pentu tarvitsee useita aterioita päivässä Aikuinen kissa ruokitaan vähintään kerran mutta mieluummin 2-3 kertaa päivässä, mutta kasvava kissa tarvitsee iästä riippuen 3-4 ateriaa päivässä. Ruoan lisäksi kissa tarvitsee raikasta vettä juotavakseen. Metallinen tai posliininen ruokakuppi on helposti puhdistettavissa rasvaisesta ruuasta. Ruokakupin on oltava riittävän laakea, jotta kissan kuono mahtuu siihen kunnolla. Monet kissat nostavat mielellään ruokansa kupista lattialle syödessään. Muovitettu alusta ruokailupaikalla helpottaa siivousta ruokailun jälkeen. Juotavaksi raikasta vettä Kissalla on aina oltava tarjolla raikasta vettä. Vesiastia pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin. Kirkas lasikuppi piripintaan täytettynä houkuttelee kissaa juomaan riittävästi. Vesiastioita olisi hyvä olla muuallakin kuin ruokakipon vieressä. Raakana vai kypsänä? Kissa syö luonnossa saaliinsa kypsentämättä. Sisäkissa oppii syömään sellaista ravintoa, mitä sen omistaja sille tarjoaa. Kotimaisen lihan ja sisäelimet voi kissalle antaa kypsentämättömänä. Ulkomailla matkustettaessa kaikki liha on syytä kypsentää. Järvikalat pitäisi aina kypsentää tai pakastaa, sillä kissa voi saada niistä lapamato- eli leveä heisimatotartunnan. Pakastesei on monen kissan herkku mikrossa sulatettuna, varsinkin jos sen päälle on pistelty muutama voinokare rasvaa antamaan. Kotiruoka Ota kunnolla selvää, mitä pentusi on kasvattajan kotona syönyt ja mihin se on tottunut. Monilla kokeneilla kissanomistajilla on omia kissanruokintareseptejään, joita voit kokeilla kotona. Pidä kuitenkin mielessäsi kissan ravinnontarve, kun valmistat sille kotiruokaa. Kissa ei pärjää niillä talousjätteillä, mitä ihmisten ruokatalous tuottaa, mutta kotona valmistetussa, ihmisille tarkoitetussa ruuassa on paljon myös sellaista, jota kissa voi syödä. Katkaravut, juustot ja pateet saavat kissankin innostumaan. On varottava tarjoamasta kissalle usein tai suuria määriä runsaasti suolaa sisältäviä herkkuja, kuten palvikinkku tai leikkelemakkarat, vaikka se niistä pitäisikin. Linnun- ja sianluut kypsänä voivat tikkuisina vahingoittaa kissan suoliston seinämiä, joten kypsästä lihasta luut on poistettava. Raakana luita voi sen sijaan antaa turvallisesti, kunhan ne ovat kissalle sopivan kokoisia. Kaupan purkkiruoka Valmiit purkkiruuat ovat helppoja tarjoilla, mutta niiden lisäksi on hyvä antaa myös tuoretta ravintoa: lihaa, kalaa, elimiä, maitotaloustuotteita, kananmunaa yms. Koiranruoka on suunniteltu koiralle eivätkä sen sisältämät valkuaisaineet ja rasvat riitä tyydyttämään kissan tarpeita. On hyvä opetella lukemaan tuoteseloste purkin kyljestä ja valita sellaisia ruokia, jotka sisältävät mieluiten vain eläinperäisiä valmistusaineita, sillä viljaa ja sokereita kissa ei tarvitse. On myös huomioitava, että kaikki purkkiruoat eivät ole täysravintoa, eli niitä ei kannata käyttää ainoana ravinnon lähteenä ja tarvittaessa on otettava käyttöön vitamiini- ja hivenainevalmiste sekä rasvahappovalmiste purkkiruoan lisäksi. Kuivamuona Kuivamuonaa monet kissat nakertelevat välipaloina, mutta jotkut eivät muuta söisikään. Kuivaruoan tulee olla laadukasta virtsakiviriskin vähentämiseksi, ja kissan riittävästä juomisesta on ehdottomasti huolehdittava. Mikäli kissa nauttii lähes yksinomaan teollista kissanruokaa, kissanomistajan kannattaa huolellisesti perehtyä niiden koostumukseen ja valita hyvälaatuinen ruoka. Turvallisimmat vaihtoehdot kuivamuonista ovat ne, joissa on mahdollisimman suuri lihapitoisuus, oikeanlainen koostumus ja/tai joihin on lisätty metioniinia alentamaan virtsan happamuutta ja siten vähentämään liian korkeassa virtsan ph:ssa muodostuvien struviittikiteiden syntyä. Toisaalta liiallinen happamoittavien ruokien syöttäminen voi Kissanomistajan opas 9

10 aiheuttaa liian virtsan liian alhaisen ph:n, joka puolestaan johtaa kalsiumoksalaattikiteiden ja -kivien syntyyn. Luontaisella liharuokavaliolla kissan virtsan ph pysyttelee välillä 6,3-6,8, pidempiaikaiset ylitykset ja alitukset johtavat lähes aina virtsakivien syntyyn. Kuivamuonan voi myös liottaa nesteeseen (vesi, piimä, kerma, suolaton lihaliemi) ja tehdä siitä lihan kanssa tarjoiltava lisuke. Koska kissa on alun perin kuivien alueiden eläimenä tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen saaliseläintensä mukana, on sen luontainen janontunne huomattavan heikko. Kun ph-säädön sisältäviä kuivaruokia syövilläkin kissoilla on todettu virtsakiviä, on syynä silloin liian vähäinen nesteen saanti. Kun vatsa menee sekaisin Uusi, outo ruokalaji tai ruokalautasen jääminen liian pitkäksi aikaa seisomaan lämpimään voi aiheuttaa varsinkin pennulle äkillisen ripulin. Pieni pentu ei kestä kovin kauaa ripulia vaan elimistö kuivuu nopeasti, ja mitä pienempi kissa on, sitä nopeammin vatsa on hoidettava kuntoon. Ensin yritetään saada selville ripulin aiheuttaja. Mikäli vatsa on mennyt sekaisin jostakin ruokintaan liittyvästä syystä, poistetaan ongelman aiheuttaja toistaiseksi ruokavaliosta. On huolehdittava siitä, että kissa saa riittävästi nestettä. Laktoosittomista hapanmaitotuotteista on usein apua ja kissalle voi tarjota esim. A-piimää, kermaviiliä tai jogurttia. Apteekista voi ostaa tukihoitotuotteita kuten maitohappobakteeri-valmisteita ja ravintoliuoksia. Ripulipotilaan ruokavalio käsittää mietoja ja helposti sulavia ruokia kuten keitettyä seitiä ja sen keitinlientä, keitettyä kanaa yms. Aikuista kissaa ei kannata hoitaa ruokavaliolla yli kolmea päivää. Mikäli vatsa on edelleen löysällä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Pienikokoiselle pennulle jo 1-2 vuorokauden mittainen kuivuminen on kohtalokasta. Mikäli ripulointiin liittyy myös oksentelua, elimistön kuivuminen on nopeampaa ja hoitoon on hakeuduttava aikaisemmin. Nirso kissa Varsinkin ainoa kissa saattaa alkaa nirsoilla ruoastaan ja ruokinta muodostuu ongelmalliseksi. On kuitenkin muistettava, että ihminen on vastuussa kissan ruokavaliosta ja kissa syö sitä, mitä sen lautaselle laitetaan. Mikäli kissa haluaa syödä esim. ainoastaan kalaa tai sisäelimiä, se on vaarassa saada erilaisia puutostauteja. Omistajan on oltava tiukkana ja pidettävä kiinni terveellisen ruokavalion vaatimuksista. Yli kahden vuorokauden syömättömyys voi kuitenkin olla kissalle vaaraksi. Kissa voi oppia syömään uusia ruokalajeja helpommin, jos tuttuun ruokaan sekoitetaan hiukan uutta ja määrää lisätään asteittain parin viikon aikana. Sairaudesta toipuva kissa Huonosti syövä sairas tai vanha kissa on syytä viedä eläinlääkäriin tutkittavaksi. Sairaalla tai sairaudesta toipumassa olevalla kissalla ei useinkaan ole ruokahaluja. Kissa valitsee ruokansa enemmän hajun kuin maun perusteella, joten voimakastuoksuiset herkut, kuten savukala tai maksamakkara, saattavat houkutella kissan syömään myös muuta ruokaa. Vanhan kissan hajuaisti on saattanut heikentyä, ja siksi hyvälle tuoksuvien herkkupalojen avulla ruoka maistuu usein paremmin. Kissoille saa eläinlääkäriasemilta myös erityistä toipilasruokaa, joita voi antaa tarvittaessa myös ruiskulla suuhun. Apteekista voi ostaa myös energiapitoisia ravintolisiä, jotka yleensä maistuvat kissoille hyvin. Puhtaanapito ja terveys Kissan puhtaanapitoon kuuluu sen karvapeitteen ja ihon kunnosta huolehtiminen sekä silmien, korvien, hampaiden ja kynsien hoito. Lisäksi on huolehdittava siitä, että eläimen oleskelupaikat ja ruokailuastiat sekä hoitovälineet ovat puhtaita ja siistejä. Turkinhoito Pitkäkarvaiset ja puolipitkäkarvaiset kissat kammataan ja pestään kunkin rodun tarpeiden ja kasvattajan antamien ohjeiden mukaan. Myös lyhytkarvaisten ja karvattomien kissojen turkkia / ihoa on 10 Kissanomistajan opas

11 Norjalainen metsäkissa (NFO) saatavalla pesuaineella. Matotartuntaan saa lääkkeet samasta paikasta. Tarttuvaa on myös sieni-ihottuma, joka ilmenee voimakkaana karvan lähtönä, kaljuina laikkuina tai rupisena ihottumana kissan iholla. Tartunta voi olla myös oireeton. Sieni-ihottuma vaatii aina eläinlääkärin apua. Itiöt voivat säilyä ympäristössä parikin vuotta. Tauti voi levitä myös muihin eläimiin ja ihmisiin. Tässä tilanteessa sekä kissa, muut eläimet että ihmiset on hoidettava. hoidettava. Kun irtoava karva kammataan säännöllisesti pois, ei kissa joudu nielemään irtokarvoja nuollessaan itseään ja karvapallo-oksennusten määrä vähenee. Lyhytturkkisten kissojen turkkia voi kamman sijasta käsitellä kumisukaa tai säämiskää apuna käyttäen. Karvattoman kissan iho rasvoittuu vilkkaan aineenvaihdunnan johdosta, joten kissaa pitää pestä pari kertaa kuukaudessa. Turkinhoito on samalla seurustelua kissan kanssa ja sen yhteydessä voi tarkastaa, että kissan iho näyttää terveeltä. Talviaikaan joillakin kissoilla on taipumusta hilseilyyn ja turkki tuntuu kuivalta ja elottomalta. Pieni lisävitaminointi ja rasvan lisääminen ruokavalioon yleensä auttaa. Ihon ja karvapeitteen kuntoon vaikuttavat erityisesti B-ryhmän vitamiinit kuten biotiini, ja välttämättömät omega-3 ja omega-6 rasvahapot. Markkinoilla on useita rasvahappo- ja vitamiinivalmisteita tähän tarkoitukseen. Turkki- ja iho-ongelmat Iho-ongelmia kuten kutinaa, hilseilyä ja turkin elottomuutta voivat aiheuttaa esim. erilaiset sisä- ja ulkoloiset Ulkoloiset leviävät helposti kissasta toiseen ja kaikki perheen eläimet on syytä hoitaa apteekista Silmät ja korvat Erityisesti lyhytkuonoisilla roduilla voi esiintyä ajoittain silmävuotoa. Silmät puhdistetaan tarvittaessa pyyhkimällä silmäkulmaa ja tahriintunutta silmänalustaa esim. lämpimään veteen kostutetulla vanutupolla tai talouspaperin palasella. Lemmikkieläinkaupoissa on erityisiä koirille ja kissoille tarkoitettuja silmänpuhdistusnesteitä. Kissan korvat tarkastetaan viikoittain ja poistetaan varovasti ulkokorvaan mahdollisesti kerääntynyt vaikku. Silmäongelmista yleisin on silmän sidekalvon tulehdus. Tulehtunut silmä on vetistävä, silmäluomet ovat turvonneet ja kissa voi pitää silmää mielellään osittain suljettuna. Silmästä saattaa myös erittyä paksuhkoa rähmää. Silmätulehdus vaatii aina eläinlääkärin apua. Korvatulehdusten yleinen aiheuttaja on mikroskooppisen pieni korvapunkki, joka aiheuttaa voimakkaan kutinan korvassa. Korvapunkin läsnäoloa on syytä epäillä, jos kissan korvassa on runsaasti kuivaa, multamaista eritettä ja kissa raapii usein korviaan. Eläinlääkärin mikroskooppi varmistaa punkin olemassaolon ja apteekista löytyy apu vaivaan. Kynnet ja hampaat Kynnenkärjet lyhennetään ajoittain kissoille erityisesti suunnitelluilla kynsisaksilla. Kissalle on hyvä hankkia oma raapimapuu tai muu paikka, mitä se saa raapia. On hyvä totuttaa kissa pienestä asti siihen, että sen suuta tutkitaan. Kissalla kuuluu olla tasapurenta. Kissanomistajan opas 11

12 Purentavirheitä ovat ylä-, ala- ja vinopurenta sekä vinosti asettuneet tai puuttuvat hampaat. Kissa vaihtaa pysyvät hampaat n. 3-6 kuukauden ikäisenä. Kulmahampaiden vaihtuessa on hyvä seurata maitohampaiden irtoamista pysyvien hampaiden tieltä. Yleensä hampaat irtoavat itsestään, mutta joskus tiukasti leukaluuhun kiilautunut maitohammas saattaa tarvita ihmisen apua irrotakseen. Plakkia ja hammaskiveä voi kehittyä jo nuorellekin kissalle. Se näkyy ruskeana tai kellertävänvihreänä muodostumana hampaiden pinnassa. Hammaskiveen liittyy usein pahanhajuinen hengitys ja ikenet saattavat olla tulehtuneet. Eläinlääkäri poistaa hammaskiven kätevästi kissan vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä. Riittävän isoina paloina annettu sitkeä liha kuten kieli tai sydän sekä hampaiden harjaus kissalle sopivalla hammasharjalla ja -tahnalla on paras tapa estää plakin kertyminen hampaiden pinnoille. Plakin estoon tarkoitetut kuivamuonat auttavat myös hampaiden puhtaanapidossa. Hiekkalaatikko Kissalla on oltava tarpeiden tekoa varten hiekkalaatikko. Laatikon tulee olla rauhallisessa paikassa, sen on oltava riittävän iso, eikä kissaa saa häiritä sen tehdessä tarpeitaan. Kissa on siisti eläin, joka ei halua asioida likaisessa ja haisevassa laatikossa. Jätökset siivotaan kahdesti päivässä, ja hiekka vaihdetaan kokonaan ja laatikko pestään 1-2 viikon välein. Kissanhiekkoja ja muita kuivikkeita on monenlaisia ja kokeilemalla löytyy jokaiselle sopiva. Kissan kasvattajalta kannattaa kysyä, minkälaiseen astiaan ja hiekkaan kissa on tottunut. Hiekkalaatikoita tulee olla riittävästi kissamäärään nähden, suositus on yksi laatikko yhtä kissaa kohden. Kuivikemieltymysten lisäksi kissoilla on myös eri mieltymyksiä hiekkalaatikon mallin suhteen: toiset käyttävät mieluummin avonaista mallia, ja toiset asioivat mieluummin koppimallisessa. Vääränmallinen laatikko ja epämieluisa kuivike saattaa johtaa tarpeiden tekemiseen laatikon ulkopuolelle. Maine Coon (MCO) Sisäloiset Kissojen sisäloisista yleisimmät ovat suolinkaiset, heisimadot ja giardia-alkueläin. Suolinkaisia kissa voi saada jo maidon välityksellä emoltaan, ympäristöstä ja saaliseläimistä, ja heisimatoja saaliseläimistä. Lapamadon eli leveän heisimadon kissa voi saada kypsentämättömästä järvikalasta, ja sen häätöön vaaditaan 8-kertainen heisimatolääkitys. Giardia on etenkin rotukissoilla melko yleisesti tavattu alkueläin, joka aiheuttaa mm. suolisto-oireita. Emokissalle annetaan matolääke ennen astutusta, pennuille annetaan matolääke kahden viikon iästä kahden viikon välein rokotuksiin saakka. Ulkona liikkuva kissa lääkitään 3-4 kertaa vuodessa tai tarpeen mukaan, sisäkissa lääkitään kerran vuodessa ennen rokotusta tai tarpeen mukaan. Varmista aina matolääkkeen soveltuvuus emoille tai pennuille. 12 Kissanomistajan opas

13 Eurooppalainen (EUR) Kissan lääkitseminen suun kautta Kissan lääkitseminen etenkin suun kautta saattaa olla hankalaa. Tämän vuoksi kissa olisi hyvä jo pentuna totuttaa lääkitsemistilanteisiin. Pentu totutetaan ensin suun avaamiseen. Pennulle voi antaa pieniä herkkuja suoraan suuhun aivan kuten tabletti annettaisiin: pennun pää käännetään kuono ylöspäin, suu avataan, ja herkku laitetaan syvälle nieluun, suu suljetaan ja odotetaan, kunnes pentu nielaisee. Tämän jälkeen pennulle annetaan herkkupala normaalisti. Myös nestemäisen lääkkeen antamista voidaan harjoitella ruiskun ja nestemäisen hyvänmakuisen herkun avulla. Tärkeää on, että kissan lääkitsemistilanteesta ei muodostuisi epämiellyttävää kissalle, sillä vastaanhangoittelevan ja pelokkaan kissan lääkitseminen voi olla jopa mahdotonta. Apteekista saa lääkitsemisen avuksi esimerkiksi Easypill -tahnaa, jolla pahanmakuinen lääke voidaan päällystää. Rokotukset Kissaliiton sääntöjen mukaisesti kissanpentu tulee olla luovutushetkellä jo asianmukaisesti rokotettu kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Vaikka kissa ei kävisikään näyttelyissä, on rokotus syytä pitää voimassa ja huolehtia uusintarokotuksista eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Mikäli pentu kuitenkin on rokottamaton, on uuden omistajan syytä hoitaa ajanvaraus eläinlääkärille mahdollisimman pian. Uuden omistajan tulee myös huolehtia siitä, että pentu saa ajallaan tarvittavat tehosterokotukset. Näyttelyihin osallistuvien kissojen pitää olla sääntöjen mukaisesti rokotettuja. Voimassa olevat rokotussäännöt löytyvät Kissa-lehdestä ja Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta Rokotukset voi merkkauttaa kissan rekisterikirjaan tai pyytää niistä erilliset todistukset. Merkinnöistä selviää käytetty rokote ja sen voimassaoloaika. Kissanomistajan opas 13

14 Kiima-ajat ja kastraatio Naaraiden kiima-ajat voivat rodusta ja yksilöstä riippuen alkaa jo 4 kuukauden iässä. Tuolloin kissa tulee levottomaksi, naukuu normaalia enemmän, kieriskelee lattialla ja tarjoaa takamustaan toisille kissoille. Kiiman aikana naaraan ruokahalu voi olla erittäin huonot ja se laihtuu. Toisinaan naaras voi myös virtsata sopimattomiin paikkoihin. Urokset saavuttavat sukukypsyyden yleensä myöhemmin. Nekin voivat mouruta ja merkkailla virtsalla ympäristöään. Jos kissaa ei ole tarkoitusta käyttää jalostukseen, se tulisi leikata. Leikkauksessa naaraalta poistetaan munasarjat ja urokselta kivekset, jolloin kiima-aikoja ei enää tule. Aikaisesta leikkauksesta ei ole todettu olevan kissalle haittaa. Jatkuvat kiimat ilman pennutusta rasittavat naaraskissaa turhaan, ja altistavat myös kohtutulehdukselle. Kohtutulehdus on kivulias, välitöntä lääkärinhoitoa vaativa ja mahdollisesti jopa hengenvaarallinen. Leikkaamaton kolli on sekin pitkälti hormoniensa vietävänä, stressaa, merkkailee ja mouruaa. Leikattu kissa on pääsääntöisesti leikkisämpi ja seurallisempi ja sillä riittää energiaa muuhunkin kuin suvunjatkamisen ajatteluun. FeLV: Leukoosi on kissojen virusperäinen sairaus, joka aiheuttaa mm. kasvaintauteja ja vastustuskyvyn alenemista, jolloin kissa sairastelee usein. Myös lisääntymishäiriöitä voi esiintyä. Leukoosiin ei ole mitään hoitoa ja kissa voi kuolla tauteihin, joihin normaali lääkitys auttaisi. FeLVviruksen saaneista kissoista osa on täysin oireettomia taudinkantajia, jotka levittävät virusta muihin kissoihin. Terve ja testattu (negatiivinen) kissa voidaan osittain suojata rokottamalla se leukoosia vastaan, mutta positiiviselle viruksenkantajalle rokotteesta ei ole enää apua. Leukoosirokotetta suositellaan vain niille kissoille joilla on mahdollisuus saada FeLV tartunta ympäristöstään, eli samassa taloudessa elää FeLV-positiivinen kissa jota ei haluta eristää muista kissoista. FIV: Kissojen immuunikatovirus muistuttaa ihmisen HIV-virusta, mutta ei tartu ihmiseen. Taudinkuva on samantyyppinen kuin kissojen leukoosissa. Myös FIV-viruksen kantajista osa säilyy oireettomina ja levittää tautia eteenpäin, joten testaaminen on suositeltavaa. FIV-virusta vastaan on olemassa rokote, jonka tehosta ei vielä ole täyttä varmuutta (ei ole saatavilla Suomessa). FeLV- ja FIV-virusten mahdollinen olemassaolo tutkitaan kissasta verinäytteen avulla. Terveen kissan Devon rex (DRX)) Kissojen virussairauksia Suomen Kissaliitto ry suosittaa kaikkien siitokseen käytettävien kissojen testaamista leukoosin (FeLV) ja kissaimmuunikadon (FIV) varalta. Kasvattajalta on hyvä pyytää nähtäväksi pentujen vanhemmista otetut, negatiiviset testitodistukset. 14 Kissanomistajan opas

15 testitulos on negatiivinen. Yleinen käytäntö on tutkituttaa siitoskissat ja niiden kanssa säännöllisessä kontaktissa olevat kissat 1-2 vuoden välein ja pitää negatiivisiksi todetut kissat erillään testaamattomista. Pikatestillä todettu positiivinen tulos pitäisi aina varmistaa tarkemmalla testillä FeLV- ja/tai FIV-testaukseen perehtyneessä laboratoriossa. FIP eli tarttuva vatsakalvon tulehdus: Tämä tauti on myös virusperäinen ja johtaa hoidosta huolimatta kuolemaan. Taudin toteaminen on pulmallista, sillä kissa voidaan varmasti todeta sairastuneeksi FIP:iin vasta patologisissa tutkimuksissa. Elävän kissan testaamiseksi on ainoastaan vasta-ainetestejä, jotka kertovat sen, onko kissa joutunut kosketuksiin coronaryhmän virusten kanssa. Coronavirustartunnat ovat kissoilla hyvin yleisiä eikä vasta-aineiden esiintyminen kerro siitä, sairastaako tai sairastuuko kyseinen kissa FIP:iin. Kissarutto: Kissaruton aiheuttaa kissan parvovirus (FPV). Kissarutto tarttuu joko suoraan kissasta toiseen tai likaisten astioiden, hiekka-astioiden, häkkien, ihmisten, maaperän jne. välityksellä. Virus siirtyy myös istukan välityksellä syntymättömiin pentuihin. Kissarutto tarttuu helposti, virus säilyy tartuntakykyisenä huoneenlämmössä jopa vuoden. Virus kestää erittäin hyvin erilaisia desinfektioaineita. Kissa erittää virusta noin vuorokauden kuluttua tartunnasta (oireita ei vielä ole), ja eritys jatkuu noin kaksi viikkoa. Itämisaika on 4-6 vuorokautta. Oireina ovat kuume, alakuloisuus ja syömättömyys. Oksentelu on yleistä, ja voimakas ripuli kehittyy parin päivän sisällä. Sairauden loppuvaiheessa eläin on alilämpöinen. Eläin kuolee yleensä viiden päivän kuluessa oireiden alkamisesta. Kuolleisuus on %. Täydellinen parantuminen kestää useita viikkoja. Kissarutto voi olla myös oireeton, tai sairaus voi kehittyä niin nopeasti, ettei oireita ehdi tulla, vaan kissa löydetään kuolleena. Kissaruttovirus aiheuttaa myös abortteja. Pennut voivat kasvaa ja kehittyä muuten normaalisti, mutta liikkuminen ei parane koko kissan elinaikana. Varsinaista hoitoa kissaruttoon ei ole, tukihoito voi pelastaa kissan hengen. Kissaruttorokote kuuluu kissan perusrokotuksiin. Ylempien hengitysteiden tulehdukset Yleisimpiä hengitystieinfektioiden aiheuttajia ovat herpesvirus (FHV) eli rinotrakeiittivirus ja kalikivirus (FCV). Myös Chlamydia psittaci -bakteeri aiheuttaa kissoille tarttuvia ylempien hengitysteiden tulehduksia. Tartunta siirtyy lähinnä kissasta toiseen, mutta myös epäsuoran kontaktin (mm. ihmisen) kautta. Hengitystieinfektiot leviävät herkästi esimerkiksi kissaloissa. Tartuntojen itämisajat vaihtelevat puolesta viikosta pariin viikkoon. Tavallisimpia varhaisoireita ovat alakuloisuus, ruokahaluttomuus, kuume ja niiskutus, myöhemmin mukaan kuvaan tulevat sierain- ja silmävuoto, silmän sidekalvon tulehdus ja joskus hengitysvaikeudet ja yskä. Kalikitartunnan oireena voi esiintyä kielen ja kitalaen haavaumia sekä niveltulehduksia, muuten oireettomilla kantajilla esiintyy usein kroonista tai haavaista ientulehdusta. Klamydiassa keskeisin piirre on märkivä sidekalvontulehdus ja silmämunan pullistuminen. Herpes ja klamydia altistavat aborteille. Herpesvirustartunnan saaneet jatkavat viruksen eritystä koko loppuelämänsä ajoittain esim. stressin seurauksena. Tällöin kissalla on lieviä oireita. Kalikivirustartunnan saaneista kissoista osa paranee noin kuukauden kuluessa, osa jatkaa viruksen eritystä puolikin vuotta ja jotkut jopa vuosien ajan. Virustartuntoihin ei ole varsinaista lääkehoitoa, tukihoitona pyritään lievittämään oireita. Klamydiabakteeritartunnan saaneet kissat erittävät bakteeria aluksi puolentoista vuoden ajan jatkuvasti ilman lääkehoitoa. Tämän jälkeen bakteeria erittyy ajoittain stressin seurauksena, yleensä oireitta. Lääkehoitona klamydiatartunnassa käytetään antibioottia sekä suun kautta että paikallisesti silmiin neljän viikon ajan. Perheen kaikki kissat on hoidettava samanaikaisesti. Paras hoitotulos taataan uusimalla lääkehoito puolen vuoden kuluttua. Oikein hoidettu kissa paranee yleensä täydellisesti. Diagnoosi voidaan varmistaa osoittamalla esimerkiksi limakalvo- tai silmäeritenäytteestä virusta tai bakteeria erilaisin laboratoriomenetelmin. Herpes- ja kalikirokotteet kuuluvat kissan perusrokotuksiin, ja myös klamydiaa vastaan voidaan rokottaa. Kissanomistajan opas 15

16 Pakolliset ja suositellut DNA-testit Lisääntyneen tutkimustyön myötä kissoilta löytyy enenevässä määrin perinnöllisiä sairauksia. Niitä löytyy kaikilla kissaroduilla, joskin sairauksien yleisyydet vaihtelevat roduittain. Joillekin sairauksista on saatu kehitettyä geenitestejä. Niiden avulla voidaan sairaudesta riippuen saada joko karsittua kyseinen sairaus kokonaan pois rodusta tai merkittävästi vähennettyä sairastuvien kissojen lukumäärää. Eräät perinnölliset sairaudet rajoittavat kissan käyttöä kasvatuksessa ja tietyillä roduilla edellytetään siitoskissojen testauttamista. Tarkista tällä hetkellä voimassa olevat rajoitukset ja suositukset Kissa-lehdestä tai Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta voimassa olevia rajoituksia/suosituksia PRA eli progressiivisesti etenevä silmän verkkokalvon rappeutuminen: Sairaus johtaa kissan sokeutumiseen joko täysin tai osittain. Sairastuminen edellyttää geenivirheen perimistä molemmilta vanhemmilta ja PRA voidaan nykyään todeta luotettavasti DNA-testillä jo ennen kuin kissan verkkokalvossa on havaittavia muutoksia. Lisäksi PRA-tutkimuksia tekevät silmätarkastusoikeuden omaavat eläinlääkärit. Siitokseen käytettävät abessinialaiset ja somalit on DNA-testattava PRA:ta aiheuttavan geenimutaation varalta, eikä positiivisen testituloksen saanutta kissaa saa käyttää kasvatuksessa. Siitoksessa käytettäville siamilaisille, balineeseille, itämaisille lyhyt- ja pitkäkarvoille, seychellien lyhyt- ja pitkäkarvoille sekä peterbaldeille suositellaan myös DNA-testausta PRA:n varalta. PKD eli polykystinen munuaissairaus: PKD:tä esiintyy useilla kissaroduilla ja sairaus voi johtaa kissan kuolemaan. PKD:n kantajuus todetaan DNA testillä. Kaikki siitokseen käytettävät persialaiset ja exoticit on DNA-testattava PKD:n varalta, eikä positiivisen PKD-tuloksen saaneita kissoja saa käyttää kasvatuksessa kuin erikoisluvalla. Testitulos merkitään rekisterikirjaan, PKD-negatiivisiksi todettujen kissojen pentuja ei tarvitse testata. Sfinx (SPH) 16 Kissanomistajan opas

17 GM1- ja GM2-gangliosidoosit ovat perinnöllisiä, ns. kertymäsairauksia, jotka johtavat kissan kuolemaan yleensä viimeistään vuoden iässä. Kissan sairastuminen edellyttää geenivirheen perimistä molemmilta vanhemmilta. Taudin ehkäisemiseksi on kehitetty DNA-testejä, jolla voidaan selvittää onko kissa geenivirheen kantaja. Korateilla ovat pakollisena GM1- ja GM2-DNA-testit. Kantajan saa astuttaa vain negatiivisen tuloksen saaneen kissan kanssa. Burmille on olemassa oma GM2-testi, joka on myös pakollinen ennen astutusta. HCM eli hypertrofinen kardiomyopatia on yleisin kissoilla tavattava sydänsairaus. Se aiheuttaa sydänlihaksen, erityisesti sen vasemman puolen paksuuntumista. Sairaus on parantumaton, mutta sen etenemisnopeus vaihtelee suuresti yksilöittäin. Osa menehtyy jo noin vuoden iässä, kun taas osa selviää sairautensa kanssa yli 10-vuotiaaksi. Monilla roduilla HCM:n on todettu olevan perinnöllistä, mutta aina sairauden aiheuttajaa ei tiedetä. Maine Cooneilla ja ragdolleilla HCM periytyy dominoivasti, eli sairastumiseen riittää, että virheellinen geenimuoto on peritty toiselta vanhemmalta. Näille roduille on olemassa HCM-DNAtestejä. Negatiivinen testitulos ei kuitenkaan takaa, ettei kissa voisi sairastua jonkin muun geenivirheen aiheuttamaan HCM:aan. Siitokseen käytettävät ragdollit on testattava ragdolleilla esiintyvän HCM-mutaation (MyBPC3-geenin R820W-virhe) varalta. Posit./Neg-testituloksen saaneen kissan saa astuttaa vain negatiivisen kanssa. Posit./Posit. kissoja ei saa käyttää siitoksessa. Turkkilainen Van (TUV) PK eli pyruvattikinaasipuutos: Aiheuttaa punasolujen energia-aineenvaihdunnan heikkenemistä, jolloin niiden elinikä lyhenee ja kissa sairastuu anemiaan. Kissan sairastuminen edellyttää geenivirheen perimistä molemmilta vanhemmilta. Siitoksessa käytettäville abessinialaisille ja somaleille suositellaan DNA-testausta PK:n varalta. Siitokseen ei suositella käytettävän kissoja joilla on todettu PK. GSD IV eli Glykogeenikertymä tyyppi IV: Perinnöllinen aineenvaihduntahäiriö. Soluihin kertyy poikkeavaa glykogeeniä ja useimmat sairaat pennut kuolevat synnytyksessä tai pian sen jälkeen, viimeistään 15 kuukauden ikäsenä. Norjalaisten metsäkissojen kasvatusta varten pakollinen DNA-testi; näytteen tulee olla eläinlääkärin ottama tunnistemerkitystä kissasta ja näytteenotosta tulee täyttää virallinen kaa-vake. GSD IV-kantajaksi todetun kissan saa astuttaa vain GSD IV N/N negatiiviseksi todetulla kissalla. Lisätietoja kissan tarttuvista taudeista löytyy Suomen Kissaliiton kotisivuilta Kissanomistajan opas 17

18 Persialainen (PER) Perinnöllisiä vikoja Napatyrä: Lasketaan osittain periytyvien vikojen joukkoon, eikä kissaa, jolla on todettu napatyrä saa käyttää siitokseen. Napatyrä voi olla nähtävissä heti pennun synnyttyä, mutta se voi ilmestyä myös myöhemmin (n. 6 viikon iässä) pennun alkaessa liikkua vilkkaammin. Siitoskissoilta vaaditaan eläinlääkärin todistus siitä, ettei niillä ole todettavissa napatyrää. Piilokiveksisyys: Uroskissan molemmat kivekset saattavat jäädä laskeutumatta tai vain toinen kives laskeutuu. Kivesvikaista kissaa ei saa käyttää siitokseen. Siitokseen käytetyiltä uroksilta vaaditaan eläinlääkärin todistus kivesten laskeutumisesta. Osittain perinnöllisiä voivat olla erilaiset rakennevirheet, kuten luuston epämuodostumat. Häntämutka eli knikki on hännän luustossa oleva häiriö, joka muodostaa jäykän mutkan tai koukun hännänpäähän. Vika voi olla myös keskemmällä häntää. Knikki hännässä estää kastraatteja lukuun ottamatta sertifikaatin saamisen näyttelyissä. Vaikka vika olisi synnynnäinen, ei knikki usein näy tai tunnu vastasyntyneen pennun pienessä hännässä. Virhe huomataan usein vasta myöhemmin kissan (hännän) kasvaessa. Synnynnäisen ja tapaturmaisen häntämutkan välistä eroa on mahdotonta selvittää edes röntgenkuvan avulla. Lattarinta eli flat chest on rintakehän sisäänpainuma, joka aiheuttaa tilanpuutetta rintakehän alueella ja aiheuttaa mahdollisesti kuoleman jo pentuna. Kissalla voi myös olla rintalastakoukku, joka tuntuu pattina kissan rintalastan päässä. Vaarallista kissalle Sisäkissojen yleisin tapaturmaisen kuoleman syy on putoaminen ikkunasta tai parvekkeelta. Ulkokissoja menehtyy paljon liikenteen uhreina. Kodinkoneista vaarallisia ovat mm. pyykinpesu- ja astianpesukoneet. Kissa voi mennä huomaamatta koneeseen ja hukkua, kun kone käynnistetään. Myös kuumalle liedelle hypähtäminen saattaa aiheuttaa vahinkoja ja pienelle pennulle jopa wc-pönttöön putoaminen voi olla vaarallista. Avotuli on aina vaarallinen kissalle. Kynttilänliekin liian läheltä sivuuttavan kissan turkki voi syttyä palamaan. Jotkut kodin huonekasveista ovat myrkyllisiä, kuten joulutähti, muratti, kaislat ( kissankaisla ) ja 18 Kissanomistajan opas

19 vehkat (kasvikirjoista löytyy myrkyllisten kasvien luettelo). Monet kodin pesu- ja desinfiointiaineista ovat myrkyllisiä suun kautta nautittuna (kissa voi nuolla ainetta tassuistaan). Pentu voi rynnätä sulkeutuvan oven väliin tai leikkiessään niellä lankaa, kuminauhaa, lahjanarua yms. Osallistu kissojen geenitutkimukseen Tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicumiin (Helsingin yliopisto) on perustettu prof. Hannes Lohen johtama kissojen DNA-pankki, johon on tähän mennessä (2012) tallennettu näytteet noin 2000 kissasta 36:sta eri rodusta (www.kissangeenit.fi). Geenipankkiin pyritään saamaan mahdollisimman monen kissan DNA-näyte tulevaisuuden tutkimuksia varten. Geenitutkimuksen tavoitteena on selvittää sairauksien ja erilaisten ominaisuuksien geneettistä taustaa ja tunnistaa niihin vaikuttavia geenejä ja geenivirheitä. Pyrkimyksenä on myös kehittää kasvatuksen apuvälineiksi DNA-testejä, joiden avulla sairaus voidaan joko karsia kokonaan rodusta tai ainakin sen yleisyyttä voidaan vähentää merkittävästi. Geenilöydöt avaavat myös mahdollisuuksia sairauksien tautimekanismien ymmärtämiselle ja sitä kautta luovat pohjaa diagnostiikan, hoitojen ja lääkkeiden kehittämiselle. poiten näytteenotto sujuu rokotuksen tai muun eläinlääkärissäkäynnin yhteydessä. Näytteitä kaivataan sekä sairaista, käytösongelmaisista että kaikenikäisistä terveistä kissoista. Sairaiden kissojen näytteiden ohella erityisen haluttuja ovat vahojen, terveiden kissojen näytteet. Jos kissan terveystiedot muuttuvat vuosien varrella, ne tulee päivittää tutkimusryhmälle. Päivitys onnistuu helposti www-lomakkeen avulla, joka löytyy myös Prof. Hannes Lohi ylläpitää myös koirien geenipankkia ja on jo ryhmänsä kanssa selvittänyt menestyksekkäästi monien koirarotujen sairauksien geneettistä taustaa (www.koirangeenit.fi). Lämmin kiitos jo etukäteen osallistumisestasi! Kaikki kissojesi näytteet ovat erittäin tervetulleita - olipa kissasi sitten nuori, vanha, terve tai sairas! Lisätietoja asiasta: tai Maine Coon (MCO) Tutkimuksen avulla saadaan myös tärkeää tietoa rotujen geneettisestä rakenteesta: miten kapealla tai vakaalla pohjalla jonkin rodun geenivaranto on. Jos se osoittautuu suppeaksi, silloin kasvatuksessa tulee kiinnittää erityshuomiota siitoskissojen valintaan, niin että geenipooli ei kapene entisestään. Näin voidaan yrittää hidastaa sairauksien rikastumista rotuun. Kaikki kissanomistajat voivat auttaa tässä tärkeässä kissojen terveyttä edistävässä työssä lähettämällä oman kissansa terveystiedot ja verinäytteen (2-3 ml verta) DNA-pankkiin. Terveystietolomakkeet ja postitusosoite löytyvät hyvin varustetuilta eläinlääkäriasemilta ja myös Hel- Kissanomistajan opas 19

20 Suomen Kissaliitto ry:n alaiset rotukissanäyttelyt Näyttelyihin voivat osallistua kaikkien Suomen Kissaliitto ry:n alaisten rotukissayhdistysten jäsenet kissoineen. Näyttelyitä järjestetään eri puolilla Suomea ja rotukissayhdistysten jäsenet voivat osallistua myös FIFén alaisten yhdistysten järjestämiin näyttelyihin ulkomailla. Ilmoittautuminen ja osallistumismaksu Näyttelykutsuja julkaistaan mm. Kissa-lehdessä sekä Kissaliiton ja rotukissayhdistysten kotisivuilla. Kutsussa kerrotaan näyttelyn aika, paikka, tuomarit ym. tarpeelliset tiedot. Kutsusta selviävät myös ilmoittautumisaika, ilmoittautumismaksun suuruus ja tilinumero, jolle se on maksettava, sekä ilmoittautumisten vastaanottajan nimi ja osoite. Kissanäyttelyihin ilmoittaudutaan etukäteen erillisellä, omasta rotukissayhdistyksestä tai Kissaliiton kotisivuilta saatavalla näyttelyilmoittautumislomakkeella. Lomake täytetään ja siihen liitetään kopio suoritetusta ilmoittautumismaksusta. Vain maksetut ilmoittautumiset hyväksytään. Huolellisesti kokonaan täytetty ja allekirjoitettu ilmoittautumislomake lähetetään hyvissä ajoin ennen näyttelyn viimeistä ilmoittautumispäivää suoraan näyttelyn järjestäjälle. Ulkomaisten näyttelyiden osalta ilmoittautuminen lähetetään oman yhdistyksen näyttely-yhdyshenkilölle, joka toimittaa sen eteenpäin yhdistyksen tarkistusmerkinnällä varustettuna. Tärkeää on huomata, että rotukissaharrastuksen suosion kasvaessa näyttelyt voivat tulla täyteen jo ennen ilmoittautumisajan loppumista. Ole siis liikkeellä ajoissa, jos haluat päästä johonkin tiettyyn näyttelyyn. Burma (BUR) 20 Kissanomistajan opas

21 aina ennen jokaista näyttelyä. Puhdas turkki kuivataan hiustenkuivaajan avulla mahdollisimman kuohkeaksi. Joka kissan turkin pitää olla puhdas ja hoidettu. Kynnenkärjet on leikattava, sillä kissaa käsitellään näyttelyssä. Kissa, jonka kynsiä ei ole lyhennetty, voidaan sulkea pois arvostelusta. Kun kissa totutetaan pennusta asti autossa matkustamiseen ja erilaiseen käsittelyyn, osaa se pelotta nauttia myös näyttelypaikan hälinästä. Oman kissan kasvattajalta tai muilta samaa rotua harrastavilta saa usein hyviä neuvoja näyttelyihin valmistautumisesta. Kaikki kissat eivät kuitenkaan viihdy näyttelyissä ja tämä kannattaa ottaa huomioon näyttelyuraa suunniteltaessa. Venäjänsininen pentu (RUS) Näyttelysäännöt löytyvät kokonaisuudessaan Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta. Näyttelymaksu palautetaan kokonaisuudessaan, mikäli osallistuminen perutaan ennen ilmoittautumisajan loppua tai mikäli kissa tai kissan omistaja on kuollut. Mikäli osallistuminen perutaan ilmoittautumisajan loppumisen jälkeen, palautetaan sairastumistapauksissa (kissa tai kissan omistaja) näyttelymaksusta 75 %. Tällöin maksun takaisin saamiseksi on esitettävä näyttelyn järjestävälle yhdistykselle lääkärin- tai eläinlääkärintodistus 14 vuorokauden kuluessa näyttelystä. Valmistautuminen Kissanäyttely on kissojen ulkomuotokilpailu. Kissat arvostellaan vertaamalla niitä ko. rodun rotumääritelmään eli standardiin, mutta menestymiseen näyttelyissä vaikuttaa myös kissan kunto ja luonne. Näyttelykissan yleiskuntoa hoidetaan parhaiten huolehtimalla hyvin sen ravinnosta ja liikunnasta kotioloissa. Onnellisena kissa on kauneimmillaan. Pitkä- ja puolipitkäkarvaiset kissat, joilla runsas turkki on oleellinen osa ulkonäköä, pestään ja trimmataan Eläinlääkärintarkastus Näyttelyaamun eläinlääkäritarkastuksessa eläinlääkäri tarkastaa kaikki näyttelytilaan tulevat kissat. Näyttelykutsusta ja vahvistuskirjeestä selviävät eläinlääkärintarkastuksen tarkat alkamis- ja päättymisajat. Ole paikalla ajoissa. Tarkastuksessa on esitettävä rekisteröidyn kissan rokotus- ja mikrosirutodistukset sekä noin kaksi viikkoa ennen näyttelyä järjestävältä yhdistykseltä saamasi vahvistuskirje. Kaikilla näyttelyyn osallistuvilla tai sen jälkeen syntyneillä kissoilla tulee olla mikrosiru. Näyttelyyn osallistuvan kissan pitää olla terve, hyväluonteinen, puhdas ja sen turkin tulee olla asianmukaisesti hoidettu. Mikäli eläinlääkäri havaitsee näyttelyn aikana kissalla jonkin tarttuvan sairauden oireita, on ko. kissa ja kaikki samaan perheeseen kuuluvat kissat vietävä välittömästi pois näyttelypaikalta. Suomessa eläinlääkärit ottavat kaikissa näyttelyissä kissoista pistokokeina näytteitä ihosienten varalta. Kilpailunumero Eläinlääkärintarkastuksen jälkeen kissa ja omistaja voivat siirtyä ilmoittautumispisteen kautta näyttelysaliin. Ilmoittautumispisteessä merkitään kissa paikalla olevaksi sekä kerrotaan kissan kilpailunumero. Kissalle varatun näyttelyhäkin etuseinässä on sama numero. Kissanomistajan opas 21

22 Siamilainen (SIA) Näytteilleasettajalle annetaan myös näyttelyluettelo, johon on merkitty kaikki osallistuvat kissat ja luokat, jossa ne kilpailevat. Kilpailunumeron on oltava kissan mukana, kun se viedään arvosteltavaksi. Järjestetään myös näyttelyitä, joissa ilmoittautuminen hoidetaan eläinlääkärintarkastuksessa ja erillistä ilmoittautumista ei ole. Lisäksi on mahdollista, että kissan saa vapaasti sijoittaa haluamaansa vapaaseen häkkiin oman kategorian tai rodun kohdalle. Häkissä ja arvostelussa on kuitenkin aina oltava näkyvillä kissan kilpailunumero. Tarkista vahvistuskirjeestä, mikä käytäntö ko näyttelyssä on voimassa. Näyttelyhäkki Näytteilleasettaja varustaa häkin omilla verhoillaan ja pohja-alustallaan. Häkkiin voi laittaa vesi- ja ruokakupit sekä hiekkalaatikon, mutta sinne ei saa sijoittaa tarpeettomia esineitä. Häkin etuseinän peittäminen on kiellettyä. Kissan on oltava näyttelyssä omassa häkissään, muutoin se voi jäädä arvostelematta. Näyttelyhäkkiä ei saa lukita. Kissan saa siirtää toiseen näyttelyhäkkiin vain näyttelypäällikön luvalla. Kissan omistaja vastaa kissansa, sen näyttelyhäkin ja näyttelyhäkin ympäristön siisteydestä koko näyttelyn ajan. Kissanäyttelyssä ollaan paikalla koko päivä toisin kuin koiranäyttelyissä. Päivä alkaa eläinlääkärintarkastuksesta, jatkuu arvosteluilla ja päättyy loppuiltapäivästä tai alkuillasta, kun näyttelyn parhaat on palkittu. Jos omistajan täytyy poistua näyttelystä ennen sen päättymistä, voi hän lähteä, mutta kissa tarvitsee erillisen poistumisluvan. Lupa pitää anoa näyttelyn johdolta kirjallisesti etukäteen, viimeistään näyttelyaamuna ennen arvostelun alkua. Arvostelu Tuomareiden ja näyttelyn järjestäjän apuna näyttelyissä toimii assistentteja, joiden tehtävänä on hakea kissa vuorollaan arvosteltavaksi ja esitellä se tuomarille. Suurin osa näyttelyistä on kuitenkin ns. itsekantonäyttelyitä, joissa kissan omistaja tai hänen valtuuttamansa henkilö (yli 15-vuotias) saa viedä kissan tuomarille. Arvosteleva tuomari antaa jokaiselle kissalle kirjallisen arvostelun (ns. arvosteluseteli). Kissat arvostellaan nimettöminä. Tuomarin kanssa ei saa keskustella arvostelun aikana, mutta tuomarin kysymyksiin voi lyhyesti vastata. Tuomarin antamasta arvostelusta tai päätöksistä ei voi valittaa. 22 Kissanomistajan opas

23 Näyttelyluokat on jaettu rodun, sukupuolen, värin ja iän mukaan. Leikatut ja leikkaamattomat kissat kilpailevat omissa luokissaan. Alin osallistumisikä on 3 kuukautta, jolloin kissa voi aloittaa kilpailemisen pentuluokassa. Nuorten luokkaan se siirtyy 6 kuukauden ikäisenä. 10 kuukauden ikäisenä kissat jaetaan leikkaamattomiin ja leikattuihin ja ne voivat alkaa kilpailla sertifikaateista avoimessa tai kastraattiluokassa. Vaaditun määrän sertifikaatteja voitettuaan kissa valmistuu kilpailemassaan luokassa ja siirtyy kilpailemaan seuraavaksi korkeampaan luokkaan. Tittelit ovat pysyviä ja leikkaamattomana saatu arvo (esim. Champion) säilyy, vaikka kissa kilpailisi myöhemmin kastraattina. Sertifikaatteja pitää olla kutakin titteliä varten juuri oikea määrä, ei liian vähän, eikä liian monta. Kissan pitää siis kilpailla siinä luokassa, johon se aiempien tulostensa perusteella kuuluu. Tarkat ohjeet näyttelyluokista ja vaadittavista sertifikaateista löytyvät Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta. Korkein mahdollinen luokka on Supreme Champion tai Supreme Premior. Rekisteröimättömät kissat kilpailevat keskenään kotikissaluokassa. Noviisiluokka on tarkoitettu niille yli 10 kuukauden ikäisille rekisteröimättömille kissoille (EUR, MAN), jotka pyrkivät rekisteriin. Näyttelyssä on yleensä lisäksi veteraaniluokka 7 vuotta täyttäneille kissoille, kasvattajaluokka ja siitosluokka. Toimihenkilöt Näyttelypäällikkö ja näyttelysihteeri vastaavat erilaisista käytännön järjestelyistä näyttelypaikalla. Sihteeristö ja tuloslaskenta hoitavat sekä tulosten kirjaamisen että muut arvosteluseteleihin tai näyttelyluokkiin liittyvät asiat. Yhdistykset järjestävät kissanäyttelyitä jäsentensä voimin talkootyönä. Näyttelytoimintaan liittyy monenlaista tekemistä ja uudet harrastajat toivotetaan ilomielin tervetulleeksi mukaan. Suomen Kissaliitto ry järjestää säännöllisesti esim. assistenttikursseja ja näyttelypaikalla tarvitaan paljon väkeä eri tehtäviä hoitamaan. Kaikki kissat eivät voi osallistua näyttelyihin Alle 3-kuukautista pentua tai alle 1 kilon painoista kissaa ei saa tuoda näyttelypaikalle. Näyttelytilaan eivät pääse myöskään rokottamaton tai sairas kissa, astutettu ja mahdollisesti odottava tai imettävä naa- Itämainen lyhytkarva (OSH) Kissanomistajan opas 23

24 ras, naaras, jolla on alle 12-viikkoiset pennut, kuuro tai sokea kissa tai yli 10 kuukauden ikäinen, leikkaamaton kivesvikainen uros. Yli 10 kuukauden ikäisen kotikissan on oltava steriloitu/kastroitu. Aggressiivisesti käyttäytyvät kissat suljetaan kilpailusta ja saavat näyttelytulokseksi DISK perusteluna aggressiivinen käytös. Näyttelyn järjestäjä lähettää tiedot näistä kissoissa Suomen Kissaliittoon, joka pitää diskaustuloksista rekisteriä. Kolmea aggressiivisuuden takia kilpailusta sulkemista seuraa pysyvä kilpailukielto. Näyttelystä suljetaan pois myös seuraavat kissat: huumatut tai kosmeettisesti käsitellyt kissat kissat, joilla on sellaisia valkoisia laikkuja, joita ei sallita standardissa. valkoiset kissat, joilla ei ole eläinlääkärintodistusta siitä, että kissa kuulee. kissat, joilta on poistettu kynnet tai joilla on epänormaali määrä varpaita. kääpiökasvuiset, sokeat tai karsastavat kissat ja ne, joilla on havaittava napatyrä. kissat, jotka ovat näyttelyssä arvostelevan tuomarin tai heidän perheensä omistuksessa ja näyttelyssä tuomarioppilaana toimivan henkilön kissat sekä oppilaan perheenjäsenten kissat elleivät ne ole eri kategoriaa kuin missä oppilas on ko. näyttelyssä oppilaana. Ulkomaiset näyttelyt Ulkomaille FIFe-näyttelyihin osallistuvan kissan omistajan pitää olla jonkin Suomen Kissaliitto ry:n alaisen rotukissayhdistyksen jäsen. Näyttelyihin ilmoittaudutaan oman yhdistyksen kautta. Rokotusmääräykset eri maiden välillä voivat vaihdella ja niistä kannattaa ottaa selvää ennen matkalle lähtöä. Jos suunnittelet kissasi ilmoittamista näyttelyyn, tarkista ainakin seuraavat: liity rotukissayhdistykseen tai jos olet jo jäsen, tarkista, että olet maksanut kuluvan vuoden jäsenmaksusi tarkista, että kissallasi on Suomen Kissaliitto ry:n rekisterikirja ja että kirja on tallessa (kotikissalla ei ole rekisterikirjaa) maksa näyttelyn ilmoittautumismaksu, täytä ilmoittautumislomake ja lähetä lomake maksukuitin kera kutsussa mainitulle henkilölle. Ole liikkeellä hyvissä ajoin. tarkista rokotussäännöt ja kissasi rokotusten soveltuvuus ja voimassaolo. leikkaa kissan kynnet juuri ennen näyttelyä. Kissan pitää olla puhdas ja siisti. perehdy näyttelysääntöihin ja käytäntöihin. Lisätietoa löytyy esim. Kissaliiton kotisivuilta. Exotic (EXO) 24 Kissanomistajan opas

25 Kasvatustoiminta Jalostustyön tarkoituksena ei ole rotukissojen määrän lisääminen vaan tavoitteena on tuottaa rodunomaisia, terveitä, hyväluonteisia ja kauniita kissoja. Suomessa kasvatus on pienimuotoista ja osana harrastustoimintaa. Kissojen kasvattaminen ei tuota taloudellista voittoa eikä voi toimia liiketaloudellisella pohjalla. Kissa on älykäs ja herkkä lemmikkieläin, jonka massakasvatus on mahdotonta. Kasvattamisen edellytykset Vaikka perheeseen olisi hankittu rotukissa ei sen pentuja rekisteröidä puhdasrotuisiksi elleivät seuraavat ehdot täyty: Kasvattajan eli siitosnaaraan ja siitokseen käytetyn uroksen omistajan on molempien oltava jonkin Suomen Kissaliitto ry:n alaisen rotukissayhdistyksen jäseniä. Siitokseen käytettyjen kissojen on molempien oltava Suomen Kissaliitto ry:n hyväksymällä tavalla rekisteröityjä rotukissoja. Kissojen kuuluttava samaan rotuun tai rotuihin, joiden keskenään risteyttäminen on Suomen Kissaliitto ry:n sääntöjen mukaan sallittua eivätkä ne saa kuulua väriryhmiin, joiden yhdistäminen on Suomen Kissaliitto ry:n sääntöjen mukaan kiellettyä. Kasvattajalla tulee olla FIFe:ssä rekisteröity kasvattajanimi ja lisäksi kasvattaja on allekirjoittamallaan kasvattajasopimuksella sitoutunut noudattamaan Suomen Kissaliitto ry:n sääntöjä. Siitokseen käytettävän uroksen omistajan on myös sitouduttava noudattamaan Suomen Kissaliitto ry:n sääntöjä allekirjoittamalla siitosuroksen omistajan sopimus ennen uroksen käyttämistä siitokseen. Kasvattajan on suoritettava Kissaliiton kasvat-tajan peruskurssi ennen kasvattajanimen anomista. Siitokseen käytettävän kissan terveydentilasta vaaditaan tiettyjä eläinlääkärin todistuksia. Voimassa olevat säännöt voi tarkistaa Kissalehdestä tai Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta. Mikäli suunnittelemasi siitosuros ei kuulu Suomen Kissaliitto ry:n rekisteriin ja ellei siitosuroksen omistaja ole Suomen Kissaliitto ry:n alaisen rotukissayhdistyksen, ota yhteyttä omaan rotukissayhdistykseesi ja kysy miten toimia. Muutenkin, jos olet epävarma onko jokin yhdistelmä sallittu kysy oman yhdistyksesi kautta rotutoimikunnalta. Kasvattajaseminaarit ja -kurssit Suomen Kissaliitto ry järjestää kasvatustoiminnasta kiinnostuneille jalostukseen liittyviä seminaareja. Uudelle kasvattajalle seminaarit ja muu Suomen Kissaliitto ry:n kasvattajille tarkoitettu koulutustoiminta on monella tavalla hyödyksi. Kasvattajaseminaareista on ilmoituksia mm. Kissa-lehdessä sekä eri rotuyhdistysten lehdissä ja tiedotteissa. Lisäksi rotukissayhdistykset järjestävät Suomen Kissaliitto ry:n koulutustoimikunnan materiaaliin perustuvia kasvattajakursseja. Kasvattajan peruskurssin käyminen on edellytys kasvattajanimen saamiselle. Kasvattajan peruskurssi on ollut pakollinen uusille kasvattajille vuoden 2010 alusta. Kasvattajanimi Kasvattajanimen on oltava haettu ja hyväksytty ennen kasvatustoiminnan aloittamista. Kasvattajanimihakemus lähetetään liitteineen rotukirjaajalle käsiteltäväksi. Kasvattajanimen hyväksyminen tapahtuu FIFe:ssä, joten nimi kannattaa hakea useampia kuukausia ennen suunniteltua astutusta. Kasvattajanimeä voi anoa yksi tai useampi samassa osoitteessa asuva henkilö yhdessä. Kaikkien tulee olla täysi-ikäisiä Kasvattajanimen pitää olla yksiosainen (yksi väliviiva sallitaan), siinä saa olla korkeintaan 15 kirjainta ja vain suomen kielen aakkosia saa käyttää. Vierasperäisiä etuliitteitä, kuten of, av, von, de yms. ei saa käyttää. Kasvattajanimi tulee aina kissan nimen eteen eikä nimien yhteispituus saa ylittää 27 kirjainta (välit mukaan lukien). Mitä pidempi kasvattajanimi sitä vähemmän jää tilaa kissan omalle nimelle. Kasvattajanimihakemus tehdään Suomen Kissaliitto ry:n lomakkeelle, joita saa omalta yhdistykseltä sekä Kissanomistajan opas 25

26 kasvattajanimeä koskevat muutokset tehdään kasvattajanimen muutoslomakkeella, joka toimitetaan rotukirjaajalle käsiteltäväksi. Kasvattajasopimus Kasvattajasopimuksen allekirjoittamalla naaraan omistaja sitoutuu noudattamaan FIFen ja Suomen Kissaliitto ry:n kasvatustyölle asettamia sääntöjä ja sen rotutoimikunnan antamia ohjeita. Kasvattajasopimus tehdään kasvattajanimeä anottaessa. American Curl (ACL Suomen Kissaliitto ry:n kotisivuilta. Kasvattajanimihakemus saa sisältää korkeintaan kolme nimiehdotusta (suosituimmuusjärjestyksessä) ja nimien tulee olla tarkalleen siinä muodossa, jossa niitä käytetään. Mukana pitää olla myös allekirjoitettu kasvattajasopimus kahtena kappaleena. Hakemukseen merkitään, kuka tai ketkä kasvattajanimeä anovat ja hakijan/hakijoiden yhteystiedot. Kasvattajanimihakemukseen merkitään myös hakijoiden syntymävuosi ja yhdistys, johon he kuuluvat. Kasvattajanimi on maksullinen. Samassa taloudessa asuvilla voi olla vain yksi kasvattajanimi. Nimi on kasvattajan yksityistä ja henkilökohtaista omaisuutta. Jos nimellä on useampi omistaja, kumpikaan ei voi saada toista kasvattajanimeä tai käyttää yhteistä nimeä yksinään. Mikäli henkilöt eivät halua enää kasvattaa yhdessä on Suomen Kissaliitto ry:n kasvattajanimistä vastaavalle toimihenkilölle ilmoitettava kirjallisesti, kenen käyttöön nimi jää. Muutokset kasvattajanimen haltijatietoihin ovat maksullisia ja ne vahvistaa aina FIFe. Kasvattajanimen omistajan kuoltua on puolisolla tai lapsilla mahdollisuus ottaa nimi haltuunsa. Muutoin sama kasvattajanimi voidaan hyväksyä käyttöön vasta 20 vuoden kuluttua kuolemasta. Kaikki Siitosuroksenomistajan sopimus Kuten kasvattajasopimuksessa, myös siitosuroksenomistajan sopimuksessa on sitouduttava noudattamaan FIFen ja Suomen Kissaliitto ry:n ja sen rotutoimikunnan ohjeita ja määräyksiä. Kissan terveyttä, elinolosuhteita ja tietojen oikeellisuutta koskevat sitoumukset ovat samoja kuin kasvattajasopimuksessa. Napatyrättömyystodistuksen lisäksi uroksen omistaja sitoutuu toimittamaan ensimmäisen astutustodistuksen yhteydessä myös kivestenlaskeutumistodistuksen. Mikäli todistuksia ei toimiteta ajallaan, sitoutuu uroksen omistaja korvaamaan kasvattajalle puuttuvista papereista seuraavan rekisteröintimaksun korotuksen. Kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu siitokseen Kasvatustoimintaa suunniteltaessa on syytä arvioida siitokseen aiottua kissaa. Onko kissa terveydeltään, luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen, että samoja ominaisuuksia halutaan siirtää seuraaville sukupolville? Kasvatuksesta kannattaa jättää pois kissat, joilla on mahdollisesti jokin periytyvä sairaus tai rakennevika. Kovin epärodunomaisella kissalla ei kannata kasvattaa, eikä myöskään aralla tai aggressiivisella kissalla. Kasvattaja on voinut jo rekisteröinnin yhteydessä asettaa kissalle kasvatuskiellon, josta on merkintä rekisterikirjassa. Siitoskumppanin valinta Valittaessa kissalle siitoskumppania on syytä punnita tarkoin kissojen eri ominaisuudet (terveys, luonne ja ulkomuoto). Suomen Kissaliitto ry:n rekisteröintisäännöt määräävät, mitä asioita on otettava huomioon. Voimassa olevat säännöt löytyvät Suomen 26 Kissanomistajan opas

27 Kissaliitto ry:n kotisivuilta ja niitä voi kysyä myös omasta jäsenyhdistyksestä. Tietoa sopivan siitoskumppanin valinnasta saa oman kissan kasvattajalta ja rotua harrastavalta yhdistykseltä. Liian läheistä sukulaisuussuhdetta tulee välttää ja kissojen esivanhempien sekä mahdollisten aiempien jälkeläisten ominaisuuksiin on syytä pyrkiä perehtymään. Rodun riittävän leveän jalostuspohjan kannalta yhdellä kissalla ei saa olla liikaa jälkeläisiä. Kissan leukoosi- ja immuunikatovirukset (kts FeLV ja FIV aiemmin tässä oppaassa) leviävät helposti astutuksen yhteydessä, joten siitoskissat suositellaan testattavan näiden tartuntojen varalta. Vanhempien veriryhmä kannattaa olla tiedossa, koska mahdollinen veriryhmien eroavaisuus ilman erityistoimenpiteitä vastasyntyneiden hoidossa voi johtaa pentujen menehtymiseen hemolyyttiseen anemiaan. Astutus Astutettavan naaraan ja uroskissan tulee olla terveitä ja hyväk untoisia. Hyvissä ajoin ennen astutusta on syytä tarkistaa, että molempien kissojen osalta tarvittavat paperit ovat kunnossa ja että molempien kissojen omistajien jäsenmaksut omalle yhdistykselle on maksettu. Astutuksesta tulisi tehdä kirjallinen sopimus, jossa sovitaan mm. astutusmaksuista, kulujen korvaamisesta ja mahdollisista uusinta-astutuksista mikäli naaras ei tule tiineeksi. Astutus sujuu kissoilla yleensä vaikeuksitta, kunhan naaras on kiimassa. Tyypilliset merkit onnistuneesta astutuksesta ovat naaraan kovaääninen karjaisu ja pyöriskely lattialla. Joissakin tapauksissa kuitenkin astutus tapahtuu lähes huomaamatta. Hedelmättömyys ei ole kissoilla yleistä, mutta astutuksen epäonnistumiseen tulee kuitenkin varautua. Syynä voi olla kissojen ikä, kokemattomuus, sopimaton aika tai terveysongelmat. Uusinta-astutus tuottaa usein tulosta, mutta jos ongelmat jatkuvat, on syytä neuvotella eläinlääkärin kanssa. Pyhä Birma (SBI) Kissanomistajan opas 27

28 Synnytys ja pentujen hoito Tiineenä oleva naaras vaatii erityistä huolenpitoa ja hoitoa. Astutuksen jälkeen ja tiineyden edetessä naaraan ruokahalu yleensä kasvaa ja sille on tarjottava runsaasti monipuolista ravintoa. Joku kalkkia sisältävä yleisvitamiinivalmiste saattaa tiineysaikana olla paikallaan normaalin ravinnon lisänä. Odottava naaras ei voi osallistua näyttelyihin ja muutenkin kannattaa rajoittaa kissakontaktit minimiin naaraan tiineyden aikana. Se on tavallista alttiimpi saamaan mm. erilaisia tartuntatauteja kuten flunssaa ja tiineyden aikana nautittu lääkekuuri voi haitata sikiöiden kehittymistä. Kissan normaali kantoaika on vuorokautta. Alle 60 vuorokautta vanhat keskoset yleensä menehtyvät. Kissa voi kantaa myös 2-3 vuorokautta yli määräajan. Mikäli se käyttäytyy normaalisti ja pennut liikkuvat, ei ole syytä huoleen. Yliaikainen naaras, joka alkaa näyttää apaattiselta, vuotaa ilman polttoja, kuumeilee tai on alilämpöinen (kissan normaalilämpö on 38,5 astetta) tarvitsee viipymättä eläinlääkärin apua. Emolle varataan hyvissä ajoin ennen synnytystä (viimeistään viikkoa ennen) pesälaatikko. Hyväksi havaittu synnytyslaatikko on esim. tavallinen pahvilaatikko, joka on riittävän tilava (kissa voi maata mukavasti pitkällään) ja jonka korkeiden laitojen suojassa emolla on turvallinen olo. Etureunaan leikattu madallus helpottaa emon kulkemista laatikkoon ja takaisin. Pehmikkeeksi sopivat esim. puhtaat pyyhkeet. Apteekista saatava isokokoinen kroonikkovaippa on hyvä päällyspehmuste synnytyshetkellä. Kosteus imeytyy huokoiseen pintaan ja alapuolen muovitettu puoli estää pesälaatikon aluskankaita kastumasta. Laatikko sijoitetaan rauhalliseen, vedottomaan paikkaan ja sen lähistölle kerätään valmiiksi synnytyksessä tarvittavat apuvälineet (vaaka pentujen punnitsemista varten, kynä ja muistivihko, pieni roska-astia pusseineen, talouspaperia käsien yms. kuivaamiseen, keittämällä desinfioidut pikkusakset mahdollista napanuoran lyhentämistä varten, lämpöpullo tai lämpötyyny vastasyntyneille yms.). On hyvä ottaa selville etukäteen, missä on lähin eläinlääkäri, jonka saa kiinni esim. yöllä tai muutoin normaalin virka-ajan ulkopuolella. Aloittelevalla kasvattajalla on hyvä olla muistissa myös muutaman kokeneen kasvattajan puhelinnumero, joille voi tarvittaessa soittaa ja kysyä neuvoa. Synnytys alkaa esipoltoilla, jotka voivat kissan omistajalta jäädä huomaamatta. Esipolttoja saattaa tulla jo muutama päivä ennen synnytystä. Naaraan vatsa kiristyy ja pienet supistukset saavat vatsan tuntumaan hetkellisesti kovalta ja sikiöt erottuvat kovina muhkuroina. Ennen varsinaisten työntöpolttojen alkua, jopa päiviä aikaisemmin emättimestä saattaa myös tulla paksu limatulppa. Työntöpoltot on helppo havaita ja ne ovat merkkinä siitä, että ensimmäinen pentu on matkalla maailmaan. Naaras alkaa yleensä kehrätä voimakkaasti, hengitys tihenee, kissa voi läähättää tai murista ja se ponnistaa selvästi. Poltot tulevat synnytyksen edistyessä tiheämmin ja naaras ponnistaa voimakkaammin. On hyvin yksilöllistä, kuinka kauan synnytys kestää ja samalla naaraalla voi olla hyvin erilaisia synnytyksiä. Ensisynnyttäjällä kuluu yleensä enemmän aikaa kuin kokeneella emolla. Polttojen muututtua säännöllisiksi syntyy ensimmäinen pentu usein n. 1/2-1 1/2 tunnin sisällä. Synnyttäminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Yksi tekee kuusi pentua kahdessa tunnissa ja toinen tarvitsee vuorokauden saattaakseen kaksi pentua maailmaan. Mikäli naaraalla on kovat, säännölliset työntöpoltot ilman tulosta yli puoli tuntia tai poltot alkavat harveta, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Kyseessä saattaa olla liian suuri tai kuollut 28 Kissanomistajan opas

29 Kartusiaani (CHA) pentu, joka ei mahdu kulkemaan tai on poikittain synnytyskanavassa, kohdun kiertymä tai muu vastaava, vaikea tapaus. Ensimmäinen merkki pennun syntymisestä on usein tumma kupla emättimen suulla. Kyse on pentua ympäröivästä sikiöpussista, joka työntyy usein ensimmäiseksi näkyviin. Joillakin pennuilla sikiöpussi repeää jo synnytyskanavassa ja verensekaista sikiönestettä saattaa ryöpsähtää emättimestä ennen pennun ilmaantumista. Synnytystilanteessa ei kannata hätääntyä, vaikka emo pyörisi laatikossaan puoliksi syntynyt pentu takapuolessaan roikkuen. Mikäli pentu syntyy normaalisti, kuono edellä, voi kuonon edestä varovasti poistaa kalvoja ja tarkistaa, että se hengittää (vinkuva vastasyntynyt ei vaadi salamannopeita toimenpiteitä). Mikäli emo sallii, voi pentua kannatella vähän, jotta se ei roiku napanuoransa varassa istukan syntymään saakka. Perätilassa eli häntä edellä syntyvää pentua voi auttaa maailmaan tarttumalla siihen varovasti pyyhkeen tai talouspaperin avulla (pentu ei luista kädessä) ja vetämällä sitä varovaisesti emon työntöjen mukana. On huomioitava pennun asento ja synnytyskanavan suunta, jotta pentua vedettäessä sen niska ei pääse vääntymään taaksepäin. Synnytystapahtumassa ei tarvitse kiirehtiä. Kun vastasyntyneen pennun hapensaanti on varmistettu, ei napanuorilla yms. ole kiirettä. On hyvä antaa emon itsensä hoitaa mahdollisimman paljon synnytyksen kulkua ja puuttua siihen vain tarvittaessa. Elvytys Mikäli pentu ei hengitä on sen elvytys aloitettava välittömästi. Suuta ja nielua kuivataan varovasti esim. talouspaperilla. Pentua voi ravistaa nesteen ja liman poistamiseksi sen keuhkoista. Pentu pidetään kämmenten välissä tukevasti ja naama alaspäin. Sormet tukevat pennun niskaa. Kädet viedään ylös ja heilautetaan pitkällä, voimakkaalla ja terävästi pysähtyvällä liikkeellä alas, jolloin neste keskipakoisvoiman ansiosta voi poistua keuhkoista. Apteekista on saatavana erityisiä liman imemiseen tarkoitettuja limakatetreja. Pennulle voi myös antaa suusta-suuhun -tekohengitystä, mutta on varottava puhaltamasta niin lujasti, että paine halkaisee pienet keuhkot. Pentua elvytetään myös hieromalla sitä hellävaraisesti. Lämpö on erittäin tärkeää vastasyntyneille. Mikäli emo on esim. synnyttänyt ilman ihmisen apua ja jättänyt jonkun pennuista lattialle, jossa se on ehtinyt viilentyä jo lähes kylmäksi, mutta on vielä elossa voidaan oikein elvyttämällä mahdollisesti pelastaa pentu. Alilämpöinen pentu lämmitetään pitämällä sitä lämpimän vesihanan alla (varottava veden joutumista keuhkoihin). Pentua hierotaan samalla verenkierron parantamiseksi. Istukkaa ja pentua yhdistävän napanuoran katkaisemisella ei ole kiirettä. Emo pureskelee napanuoran poikki ja saattaa syödä istukan. Jotkut emot eivät katkaise napanuoraa ja silloin kissan omistajan on toimittava kätilönä. Napanuora katkaistaan puristamalla sitä ensin kynsien välissä niin, että verenvuoto nuorassa ehtyy. Yksi tapa katkaista nuora on nirhata Kissanomistajan opas 29

30 se kynsien välissä poikki. Napanuora katkaistaan n. 2-3 cm päästä pennusta (jos napanuora on katkaistu tai katkennut niin, että se roikkuu liian pitkänä voi sen lyhentää myöhemmin puhtailla saksilla). On tärkeää tarkkailla, että istukoita tulee yhtä monta kuin pentuja, sillä emon sisälle jäänyt istukka voi aiheuttaa tulehduksia. Joskus istukat ja pennut syntyvät väärässä järjestyksessä mikä hankaloittaa tarkkailua. Emon keskittyessä ponnistamaan vielä kohdussa olevat pennut ulos voidaan pennut sijoittaa pesälaatikon nurkkaan tai erilliseen pikkulaatikkoon lämminvesipullon viereen tai lämpötyynyn päälle. Lämpö rauhoittaa vastasyntyneitä eivätkä ne vikinällään hermostuta synnyttävää emoa. Toiset pennut etsivät syntymän jälkeen nisää ja alkavat imeä heti. Jotkut taas lepäävät ja toipuvat rasittavasta matkasta maailmaan ja alkavat kaivata nisälle vasta tuntien kuluttua syntymästä. Ei kannata hätääntyä, jos pentu ei ala heti imeä. Vasta yli puoli vuorokautta kokonaan ravinnotta olleet pennut ovat vaarassa menehtyä. Keinoruokinta Siltä varalta, että emon maidontuotannossa ilmenee ongelmia, on hyvä hankkia kotiin hyvissä ajoin ennen synnytystä kissanpennuille tarkoitettua emonmaidon vastiketta ja ruokintaletku tai pipetti sen antamiseksi pennuille. Emon oma maito on aina paras vaihtoehto pennuille eikä emonmaidonvastikkeita kannata tarjota pennuille ilman todellista tarvetta. Ruokittaessa pipetillä vastasyntynyttä pentua on vaara, että maitoa pääsee pennun keuhkoihin aiheuttaen keuhkokuumeen. Se johtaa pienen pennun kuolemaan. Mikäli keinoruokinta on tarpeen, on ruokkimiseen käytettävien välineiden puhtaudesta pidettävä tarkasti huolta. Maito tarjotaan kissanlämpöisenä eikä sitä kannata helposti pilaantuvana seisottaa pitkään ennen pentujen ruokintaa. Keinoruokinta on aina viimeinen vaihtoehto silloin, kun emon maito ei riitä tai sitä ei ole. Ruokintaletku on pipettiä turvallisempi vaihtoehto ruokkia pieniä pentuja. Ohjeet ja tarvikkeet letkuruokintaa varten saa eläinlääkäriltä. Synnytyksen jälkeen Kun kaikki pennut ovat syntyneet, vaihdetaan synnytyslaatikkoon puhdas ja kuiva alusta tai nostetaan niiden suojana olleet kroonikkovaipat pois. Emo on usein väsynyt synnytyksestä ja sille voi tarjota pesälaatikkoon jotakin hyvää syötävää ja erityisesti juotavaa. Usein vastikemaito maistuu emollekin. Ruoka- ja juoma-astioita ei saa jättää pentulaatikkoon vaan ne on nostettava laatikon ulkopuolelle heti emon ruokailtua. Ocicat (OCI) Pennut punnitaan niiden kuivuttua ja niiden syntymäpainot merkitään muistiin myöhempää painontarkkailua varten. 1-2 kertaa päivässä tapahtuva punnitus ensimmäisten 4-6 viikon aikana helpottaa pentujen hyvinvoinnin seurantaa. Painon tulisi nousta päivittäin vähintään 10 g. Mikäli paino ei nouse tai on laskenut, huomataan se heti. Kissanpennut painavat syntyessään n g pentueen koosta, rodusta 30 Kissanomistajan opas

31 ja muista seikoista riippuen. Ne kasvavat noin 100 gramman viikkovauhtia ja luovutusikäisen pennun tulisi painaa yli kilon. Mitä voi tapahtua? Pentu voi syntyä kuolleena tai kuolla synnytyksen aikana. Kuollut pentu on täysin veltto eikä reagoi mitenkään elvytysyrityksiin. Näennäisesti elottomat pennut on aina syytä tutkia tarkasti, sillä joskus kysymys onkin pennusta, joka on ns. valekuollut (ei hengitä, suupielet saattavat sinertää) ja virkoaa elvytyksen avulla. Joskus elottomalta näyttävän pennun sydän sykkii selvästi, mutta pentu ei hengitä. Jotkut virkoavat elvytettäessä, mutta toisinaan esim. hapenpuute on ehtinyt vaurioittaa pennun aivoja ja se menehtyy, kun tekohengitys lopetetaan. Naaras voi synnyttää kuolleen pennun myös ennen laskettua aikaa ja synnyttää silti loput myöhemmin normaalisti. Kaikki vuoto odottavan naaraan emättimestä ennen laskettua aikaa on aina epänormaalia ja kannattaa tutkituttaa. Synnytyksessä voi normaalien pentujen joukossa olla muumioitunut sikiö, joka on menehtynyt jo tiineyden keskivaiheilla tai naaras voi elävien pentujen sijaan synnyttää vain epämääräisen istukkamöykyn. Joskus vastasyntyneellä pennulla voi olla vika tai kehityshäiriö, joka vaatii pennun nukuttamista. Kitalakihalkio ilmenee siten, että pennun imiessä maito pursuu nenästä ulos. Paino ei nouse ja pentu on levoton. Kitalakihalkion voi nähdä aukaisemalla pennun suun. Kitalakihalkioinen pentu on nukutettava, ennen kuin se kuolee nälkään tai keuhkokuumeeseen. Kitalakihalkio voi johtua geneettisestä sattumasta, mutta esim. emon raskausaikana nauttimat lääkkeet voivat vaurioittaa syntyviä pentuja. Kissa on herkkä erilaisille lääkeaineille eikä sille missään tapauksessa saa omin päin syöttää esim. ihmisten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Jos tiineenä oleva kissa joutuu jostakin syystä lääkekuurille, on muistettava mainita tiineydestä eläinlääkärille. Pentu voi syntyä vatsanpeitteet auki ja vatsaontelo avoinna ja olla silti elossa. Pennulla voi olla niin Brittiläinen (BRI) paha raajojen kehityshäiriö, että se vaikuttaa liikuntakykyyn. Epänormaalit pennut tulee viedä mahdollisimman pian eläinlääkärille, joka arvioi pennun elinkelpoisuuden. Joskus vastasyntyneen pennun takajalat ovat kaarella taaksepäin. Pentu ei pysty liikkumaan kuin etujaloilla raahautuen. Kokemus on osoittanut, että vika korjautuu tavallisesti muutamassa päivässä itsekseen. Joskus taas synnytyksessä puristuksiin joutuneen pennun jalat ovat epänormaalin paksut ja varpaat turvonneet muodottomiksi niin, että tassut näyttävät epämuodostuneilta. Turvotus laskee normaalisti muutamassa päivässä itsekseen. Vastasyntynyt pentu voi imeä emoaan selällään maaten ja kiertää jatkuvasti ympyrää. Sen pää kääntyy sivulle eikä pysy suorassa. Mikäli pentu pystyy imemään normaalisti ja sen paino nousee normaalisti, oireiden paranemista voi odottaa 2 viikon kuluessa. Joskus kissanpennulla on normaalista poiketen silmät auki heti syntymähetkellä. Silmiä on suojattava valolta ja pentulaatikko on asetettava paikkaan, jossa tällaisen pennun silmät ovat valolta suojassa. Hemolyyttinen anemia voi aiheuttaa pentujen Kissanomistajan opas 31

32 menehtymisen syntymän jälkeen, mikäli siitokseen käytettyjä kissoja ei ole tutkittu veriryhmän toteamiseksi ja naaras sattuu olemaan B- ja uros A- tai AB-veriryhmää, eikä tämä ole tiedossa. Hemolyyttinen anemia ilmenee pentujen äkillisenä tai hitaana menehtymisenä syntymää seuranneiden vuorokausien aikana. Pennut tunnistaa kellertävistä limakalvoista ja siitä, että niiden virtsassa on verta, toisinaan häntä voi mennä kuolioon. Hoitona on emon imetyksen välitön lopettaminen ja pentujen ruokkiminen käsin ensimmäisen 16 tunnin ajan heti syntymän jälkeen. Kissan veriryhmän määrittäminen ennen ensimmäisiä pentuja säästää tämänkaltaisilta ikäviltä yllätyksiltä. Cornish Rex (CRX) Poikkeavat synnytykset ja vialliset tai kuolleet pennut ovat onneksi harvinaisempia kuin onnistuneet ja terveitä pentuja tuottaneet synnytystapahtumat. On kuitenkin hyvä olla tietoinen mahdollisista ongelmista ja varautua niihin etukäteen. Pentujen hoito Emo huolehtii 3-4 viikon aikana pentujen ravinnosta ja nuolee niiden jätökset. Ensisynnyttäjää on syytä tarkkailla, pissattaako se pentuja. Vastasyntynyt pentu voidaan tarvittaessa pissattaa sivelemällä sen takapäätä esim. lämpimään veteen kastetulla vanutukolla. Hännänalunen on syytä tarkastaa päivittäin, sillä kuivunut uloste voi tukkia peräaukon ja polttaa ihon rikki. Kuivunut tai likaantunut hännänalunen puhdistetaan erittäin hellävaraisesti lämpimällä vedellä tai veteen kostutetulla vanulla. Lisäruokinta aloitetaan tarvittaessa ja kiinteää ruokaa voi tarjoilla 3-5 viikon iässä. Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi sopii emonmaidonvastikkeen lisäksi kermaviili, keitetty kananmuna, jauheliha raakana tai kypsänä, keitetty sei, keitetty maustamaton broileri yms. Markkinoilla on erityisesti pennuille suunniteltuja purkkiruokia ja monet pennut suunnistavat suoraan emon lautaselle syömään. Monipuolinen ruokavalio on tärkeä heti pienestä pitäen ja on muistettava, että kasvattaja luo kissan ruokatottumukset. Sekä emon että pentujen kalkin, hivenaineiden ja vitamiinien tarpeesta on huolehdittava. Ylivitaminointia on kuitenkin varottava, sillä se voi olla pienelle pennulle vaarallista ja johtaa kehityshäiriöihin, mutta varsinkin tuoreella luuttomalla lihalla ruokittaessa on riittävä kalkin saanti ensiarvoisen tärkeää. Pennuille voi harjoitteluvaiheessa ensin työntää pienen nokareen kiinteää ruokaa suuhun ja nostaa sen jälkeen pentu lautasen vierelle. Yhtä aikaa kiinteän ruuan kanssa pennuille laitetaan matalareunainen hiekkalaatikko lähelle pesälaatikkoa. Kissanpennut eivät kuitenkaan ole tehoruokittavia syöttöporsaita, eikä mahdollisimman nopea kasvu ja suuri painonnousu saisi muodostua itseisarvoksi. Monet pennut maistelevat kissanhiekkaa. Hiekkana tulisikin käyttää paakkuuntumatonta kissanhiekkaa, 32 Kissanomistajan opas

33 jotta pennun suolisto ei tukkeutuisi paakkuuntuvasta hiekasta. Kun pennut ovat oppineet syömään kiinteää ruokaa ja käyttämään hiekkalaatikkoa, voidaan aloittaa turkinhoitoharjoitukset. Pitkäkarvaisia kissoja voi alkaa kammata ja harjata ja myös lyhytkarvaiset pennut opetetaan nauttimaan turkinhoidosta ja käsittelystä. Päivittäinen seurusteluhetki pentujen kanssa on välttämätön, mikäli halutaan niistä kasvavan mukavaluonteisia ja ihmiseen kiintyneitä lemmikkejä. Tärkein vaihe pennun sosiaalisessa elämässä ovat viikot Pennut totutetaan ihan pienestä siihen, että niiden silmiä, korvia, suuta ja kynsiä tutkitaan ja niiden turkkia kammataan, harjataan tai käsitellään muulla tavoin. Pentujen kasvaessa on hyvä varautua ylimääräiseen työhön. Uteliaat ja iloiset pikkukissat saavat aikaan erilaisia tuhoja kodin irtaimistossa ja ylimääräiseen siivoukseen on tarvetta usein. Pieniä pentuja ei voi myöskään jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Pennuille on järjestettävä tilaisuus kiipeilemiseen esim. raapimapuussa ja niille on annettava erilaisia leluja ja pikkuesineitä leikkimistä varten. On varottava kuminauhoja. Monilla pennuilla ja joillakin aikuisilla kissoilla on tapana mutustella kuminauhat suuhunsa ja niellä niitä. Kuminauha tai lahjapakettinaru voi olla vaarallinen kissan suolistoon joutuessaan. Jotkut pennut tuntevat viehtymystä neuloihin tai muovipusseihin. Kissanpentu on kuin pieni lapsi, sitä kiinnostaa kaikki eikä se vielä ole oppinut, mikä on vaarallista ja mikä ei. Kun kotona on pieniä pentuja, jotka jo pääsevät pois laatikosta on varottava tallaamasta pentuja niiden kulkiessa lattialla. Varsinkin vieraat, joilla ei ole lemmikkieläimiä kotonaan eivät useinkaan älyä katsella jalkoihinsa riittävästi. Pennuilla on usein tapana syöksähdellä ihmisten perään ja ovia suljettaessa on varmistauduttava siitä, ettei pentu ryntää sulkeutuvan oven väliin ja loukkaa itseään. Pennut joutuvat joskus vastoin tahtoaan suljetuiksi erilaisiin kaappeihin ja komeroihin, joihin ne ovat huomaamatta hivuttautuneet. On hyvä kontrolloida säännöllisesti, ettei yksikään pennuista ole kadoksissa, suljettuna esim. huoneeseen jossa ei ole hiekkalaatikkoa, vettä tai ruokaa. Pieniä lapsia ja perheen koiraa on vahdittava, etteivät pennut vahingoitu näiden toimesta. Sylilapsi saattaa tarttua pieneen pentuun liian lujasti ja perheen muutoin hyväluontoinen koira saattaa innostua leikkimään pennuilla ja vahingoittaa niitä. Astutustodistus on lähetettävä ajoissa Astutustodistus pentujen rekisteröimiseksi on lähetettävä rotukirjaajalle niin, että paperit ovat perillä viimeistään pentujen täyttäessä 2 kk. Astutustodistuksen mukana toimitetaan kuitti maksetuista rekisterikirjoista. Ensimmäisten pentujen yhteydessä on muistettava liittää mukaan naaraan ja uroksen todistukset tunnistusmerkinnästä, napatyrättömyydestä ja uroksen kiveksen laskeutumisesta (yli 6 kk vanhana), valkoisen kissan kuulotodistus sekä lisäksi mahdolliset rotukohtaiset todistukset. Kasvattaja huolehtii pentujen matolääkityksestä ja siitä, että pennuilla on täysi rokotussuoja ennen lähtöä uusiin koteihin. Vaikka alin mahdollinen luovutusikä on 12 viikkoa, voi pennun luovuttaa myöhemminkin. Luovutettavan pennun tulee painaa vähintään (1) kilon. Rekisterikirjat Rekisterikirjat maksetaan etukäteen Suomen Kissaliitto ry:n tilille ja ne lähetetään postitse kasvattajalle. Kirjojen mukana seuraavat paperit (kuten tämä opas) on tarkoitettu annettavaksi pennun ostajille. Pentu muuttaa uuteen kotiin Uusia omistajia valittaessa kannattaa olla tarkka. Mikäli pennusta kiinnostunut perhe ei täytä kasvattajan toiveita kodista, jollaisen hän haluaisi pennulle, on uskallettava sanoa reilusti ei. Pennun elämää on seurattava myös luovutuksen jälkeen ja hyvä suhde pennun uuteen omistajaan on eduksi molemmille. Kauppasopimuslomakkeita saa oman yhdistyksen sihteeriltä tai Kissaliiton kotisivuilta. Kauppasopimus kannattaa aina tehdä kirjallisena. Kissanomistajan opas 33

34 Astutus- ja synnytysaikataulukko Laskettu 66 vuorokauden mukaan Tammi Maalis Huhti Helmi Huhti Touko Maalis Touko Kesä Huhti Kesä Heinä Touko Heinä Elo Kesä Elo Syys Heinä Syys Loka Elo Loka Marras Syys Marras Joulu Loka Joulu Tammi Marras Tammi Helmi Joulu Helmi Maalis 34 Kissanomistajan opas

35 Värien periytyminen Suomen Kissaliitto ry Taulukon vaakasuorilta riveiltä näet, minkä värisiä pentuja eri yhdistelmistä voi syntyä. (d) tarkoittaa, että kissa kantaa vaalennusta eli diluutiota. Jos siitokseen käytetyn tumman kissan vanhemmista toinen on vaalea, kantaa tämä tumma jälkeläinen aina vaalennusta. Kahdesta tummasta kissasta voi syntyä vaalea pentu vain, jos kummallakin on diluutiotekijä. Kaksi vaaleaa kissaa ei voi saada keskenään tummaa pentua. Voit käyttää taulukkoa naamiokissoille vaihtamalla mustan ruskeanaamioon, valkolaikuille lisäämällä laikutuk sen mukaan (musta, mustavalkoinen), samoin savukissoille (musta, mustasavu). Kokovalkoiselle kissalle voit käyttää taulukkoa, mikäli tiedät, mitä väriä kissa kantaa valkoisen alla. UROS NAARAS UROSPENNUT NAARASPENNUT musta musta musta musta musta (d) musta (d) musta, sininen musta, sininen musta punainen punainen kilpikonna musta (d) punainen (d) punainen, creme kilpikonna, sinikilpikonna musta kilpikonna musta, punainen musta, kilpikonna musta (d) kilpikonna (d) musta, punainen, sininen, creme musta, kilpikonna, sininen, sinikilpikonna musta creme punainen kilpikonna musta (d) creme punainen, creme kilpikonna, sinikilpikonna musta sinikilpikonna musta, punainen musta, kilpikonna musta (d) sinikilpikonna musta, punainen, sininen, creme musta, kilpikonna, sininen, sinikilpikonna musta sininen musta musta musta (d) sininen musta, sininen musta, sininen punainen punainen punainen punainen punainen (d) punainen (d) punainen, creme punainen, creme punainen sininen musta kilpikonna punainen (d) sininen musta, sininen kilpikonna, sinikilpikonna punainen kilpikonna musta, punainen punainen, kilpikonna punainen (d) kilpikonna (d) musta, punainen, sininen, creme punainen, kilpikonna, creme, sinikilpikonna punainen creme punainen punainen punainen (d) creme punainen, creme punainen, creme punainen sinikilpikonna musta, punainen punainen, kilpikonna punainen (d) sinikilpikonna musta, punainen, sininen, creme punainen, kilpikonna, creme, sinikilpikonna punainen musta musta kilpikonna punainen (d) musta (d) musta, sininen kilpikonna, sinikilpikonna sininen sininen sininen sininen sininen punainen punainen kilpikonna sininen punainen (d) punainen, creme kilpikonna, sinikilpikonna sininen kilpikonna musta, punainen musta, kilpikonna sininen kilpikonna (d) musta, punainen, sininen, creme musta, kilpikonna, sininen, sinikilpikonna sininen creme creme sinikilpikonna sininen sinikilpikonna sininen, creme sininen, sinikilpikonna sininen musta musta musta sininen musta (d) musta, sininen musta, sininen creme creme creme creme creme musta musta kilpikonna creme musta (d) musta, sininen kilpikonna, sinikilpikonna creme sininen sininen sinikilpikonna creme punainen punainen punainen creme punainen (d) punainen, creme punainen, creme creme kilpikonna musta, punainen punainen, kilpikonna creme kilpikonna (d) musta, punainen, sininen, creme punainen, kilpikonna, creme, sinikilpikonna creme sinikilpikonna sininen, creme creme, sinikilpikonna Kissanomistajan opas 35

36 Kasvattajan ohjeita RUOKINTA Kissa pitää erityisesti / on tottunut syömään seuraavia ruokia: Kasvattaja ei suosittele: TOTTUMUKSET Kissan käyttämä hiekkalaatikko ja hiekka: Muita tapoja ja tottumuksia: TERVEYDENHOITO Kissalle annettu matolääkitys ja sen uusinta: Kissalle annetut rokotukset ja niiden uusinnat: Kissan tarkistanut eläinlääkäri: Osoite ja puhelinnumero: MUUTA TÄRKEÄÄ 36 Kissanomistajan opas

37 Kategoriat ja EMS - järjestelmä EMS-järjestelmän koodi muodostetaan seuraavista osista: Rotu määritellään kolmella isolla kirjaimella. Väri määritellään yhdellä pienellä kirjaimella. Poikkeuksellisesti s ja y voidaan liittää perusvärin jälkeen. Kuvio määritellään kaksinumeroisella luvulla. Rekisteröidyt kissat ovat näyttelyissä jaettu tyypin, rakenteen, turkin pituuden yms. perusteella neljään eri kategoriaan: Kategoria I (pitkäkarvat ja exotic), kategoria II (puolipitkäkarvat), kategoria III (lyhytkarva- ja somalikissat) ja kategoria IV (itämaiset kissat). Kategoria I VÄRIT KUVIO EXO exotic n musta/ruskea/riista 01 van PER persialainen a sininen 02 harlekiini b suklaa 03 bicolour Kategoria II c lila 04 mitted ACL amerikan curl, pitkäk. d punainen 05 snowshoe ACS amerikan curl, lyhytk. e creme 09 valkoista määrittelemätön MCO maine coon f kilpikonna määrä NEM neva masquerade g sinikilpikonna NFO norjalainen metsäkissa h suklaakilpikonna 11 shaded RAG ragdoll j lilakilpikonna 12 shell SBI pyhä birma o punainen / kaneli 21 määrittelemätön SIB siperiankissa p beige tabbykuvio TUA turkkilainen angora q kanelikilpikonna 22 tabby TUV turkkilainen van r beigekilpikonna 23 tiikeri s hopea 24 täplikäs Kategoria III y golden 25 ticked tabby ABY abessinialainen w valkoinen BEN bengali x hyväksymättömät värit 31 burmanaamio BML burmilla 32 tonkineesinaamio BRI brittiläinen m diluution muokkaaja 33 himalajanaamio BUR burma x am karamelli perustuu siniseen CHA kartusiaani x cm karamelli perustuu lilaan HÄNNÄN PITUUS CRX cornish rex x pm karamelli perustuu beigeen (merkitään vain tarvittaessa) CYM cymric x em aprikoosi perustuu cremeen 51 rumpy DRX devon rex x*m karamelli, jonka perusväriä 52 rumpy riser DSP don sfinx ei tiedetä 53 stumpy EUR eurooppalainen 54 pitkä GRX german rex nt amber JBT japanin bobtail at vaalea amber KORVAT KOR korat (merkitään vain tarvittaessa) KBL kuriilien bobtail, pitkäk. SILMIEN VÄRI 71 suorat KBS kuriilien bobtail, lyhytk. (merkitään vain tarvittaessa) 72 curled MAN manx 61 sininen 73 folded MAU egyptin mau 62 oranssi OCI ocicat 63 eriväriset RUS venäjänsininen 64 vihreät SIN singapura (2013) 65 burmanaamio SNO snowshoe 66 tonkineesinaamio SOK sokoke 67 naamiokissan sininen SOM somali SPH sfinx XLH hyväksymatön pitkä-/ Kategoria IV puolipitkäkarvarotu BAL balineesi XSH hyväksymatön OLH itämainen pitkäkarva lyhytkarvarotu OSH itämainen lyhytkarva non hyväksymatön rotu PEB peterbald var lyhytkarvainen kissa, joka SIA siamilainen kantaa pitkäkarvageeniä SYL seychellien pitkäkäkarva SYS seychellien lyhytkarva Kissanomistajan opas 37

38

39 Kissanomistajan opas 39

40 40 Kissanomistajan opas

Meille tulee vauva. Opas vauvan odotukseen ja hoitoon

Meille tulee vauva. Opas vauvan odotukseen ja hoitoon Meille tulee vauva Opas vauvan odotukseen ja hoitoon Meille tulee vauva 29. laitos THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Kuvitus Taru Castren Taitto ja sivunvalmistus Hanna Tennilä, Textop Oy ISBN 978-952-245-256-6

Lisätiedot

Suomen Lemmikkichinchillat ry

Suomen Lemmikkichinchillat ry Suomen Lemmikkichinchillat ry Sisällys Pääkirjoitus 3 SLC tiedottaa 4 Rahastonhoitajan puheenvuoro 5 Uudet aluevastaavat esittäytyvät 6 Vuoden voittajat 7 Turkinpurenta 8 n lääkekaappi 9 n silmä vuotaa

Lisätiedot

Vanhinta ei unohdeta. opas romanivanhusten omaishoidosta. Suomen Romaniyhdistys ry

Vanhinta ei unohdeta. opas romanivanhusten omaishoidosta. Suomen Romaniyhdistys ry Vanhinta ei unohdeta opas romanivanhusten omaishoidosta Suomen Romaniyhdistys ry Vanhinta ei unohdeta opas romanivanhusten omaishoidosta Suomen Romaniyhdistys ry Lämpimät kiitokset kaikille Vanhat-projektin

Lisätiedot

KOIRANHANKINTA- OPAS

KOIRANHANKINTA- OPAS KOIRANHANKINTA- OPAS Ohjehinta 2 Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry www.koiranjalostus.fi Esipuhe Kädessäsi oleva opas on tarkoitettu ensimmäistä koiraansa hankkivalle, mutta siitä voi olla

Lisätiedot

Hyvä tapa toimia lammasketjussa

Hyvä tapa toimia lammasketjussa Hyvä tapa toimia lammasketjussa SISÄLTÖ SIVU Johdanto 1 Taustaa 2 1. Lampuriksi rekisteröityminen 3 2. Lammas ja lampuri 3 3. Eläinvalinta ja jalostus 4 4. Lampola 5 5. Vesi 7 6. Lampolan rehut 8 7. Laidun

Lisätiedot

Uniuutiset 2/2013 Erikoisnumero Uniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti

Uniuutiset 2/2013 Erikoisnumero Uniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti Uniuutiset 2/2013 Erikoisnumero Uniliitto ry:n jäsen- ja tiedotuslehti Uniuutiset 2/2013 Erikoisnumero Hyvä Uni SISÄLTÖLUETTELO Uniuutiset ja yhteystiedot... 2 Lukijalle, Mitä uni on... 3 Unen huolto,

Lisätiedot

HYVÄ HEVOSENPITO Opas hevosen arkeen

HYVÄ HEVOSENPITO Opas hevosen arkeen HYVÄ HEVOSENPITO Opas hevosen arkeen HYVÄ HEVOSENPITO Nina Lehmonen (toim.) - Suomen Hippos ry ISBN 978-952-99858-4-5 Suomen Hippos ry 2013 Kustantaja ja julkaisija Suomen Hippos ry Tulkinkuja 3 02650

Lisätiedot

Pullonpyörittäjien opas

Pullonpyörittäjien opas Pullonpyörittäjien opas Toim. Riikka Riihonen Tietoa vauvaperheille äidinmaidonkorvikkeista, osittaisimetyksestä ja äidinmaidon pumppaamisesta. Pullonpyörittäjien opas Esipuhe Hyvä vauvan läheinen Tämä

Lisätiedot

Irti tupakasta. Suurin osa tupakoivista naisista sanoo haluavansa eroon tupakasta. Tämä opas on tehty

Irti tupakasta. Suurin osa tupakoivista naisista sanoo haluavansa eroon tupakasta. Tämä opas on tehty Suurin osa tupakoivista naisista sanoo haluavansa eroon tupakasta. Tämä opas on tehty heidän tuekseen. Opas käsittelee tupakoinnin terveysvaikutuksia, mutta ennen kaikkea siinä pohditaan tupakoinnin lopettamista:

Lisätiedot

III osa TERVE-KURSSIN OPETUSSISÄLLÖT

III osa TERVE-KURSSIN OPETUSSISÄLLÖT III-osa TERVE-KURSSIN OPETUSSISÄLLÖT HUUMEITA KÄYTTÄVIEN TERVEYSNEUVONTATYÖ VANKILOISSA: I osa II osa III osa TERVEYSNEUVONNAN PERUSTEET TERVE-KURSSIN OHJAAJAN OPAS TERVE-KURSSIN OPETUSSISÄLLÖT KRITS Terve-projekti

Lisätiedot

Käsihygienia tietous uutiset

Käsihygienia tietous uutiset Käsihygienia tietous uutiset Tietoja Torkilta käsihygienian ja terveyden parantamiseen päiväkodeissa ja kouluissa Leikkimielinen koulutus parantaa terveyttä Totuus bakteereista Pese ja laula yhdessä Pekka

Lisätiedot

Miten akuutti porfyria periytyy?

Miten akuutti porfyria periytyy? For patients and families Print PDF File Print Akuutti porfyria Tällä sivulla on informaatiota potilaille, joilla on akuutti ajoittainen porfyria, porphyria variegata tai perinnöllinen koproporfyria, ja

Lisätiedot

OSTEOGENESIS IMPERFECTA

OSTEOGENESIS IMPERFECTA OSTEOGENESIS IMPERFECTA Invalidiliiton Harvinaiset-yksikkö Invalidiliiton Harvinaiset-yksikkö HARVINAISET-OPASSARJA Osteogenesis imperfecta 3. painos Invalidiliiton julkaisusarja 0.18.2004 ISBN 952-9615-89-2

Lisätiedot

Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli - opas vastuulliseen tallitoimintaan. Pesonen, I., Virtanen, H. & Jansson, H. (toim.

Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli - opas vastuulliseen tallitoimintaan. Pesonen, I., Virtanen, H. & Jansson, H. (toim. Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli - opas vastuulliseen tallitoimintaan Pesonen, I., Virtanen, H. & Jansson, H. (toim.) Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli - opas

Lisätiedot

4TAPAA YLLÄPITÄÄ SEKSUAALISUUTTA

4TAPAA YLLÄPITÄÄ SEKSUAALISUUTTA ILMOITUSLIITE TÄMÄ ON MEDIAPLANETIN TUOTTAMA ERIKOISJULKAISU ILMOITUSLIITE Seksuaalihäiriöt Hoitamalla itseäsi hoidat myös suhdettasi Seksuaalisuus ja syöpä Hoitomuoto vaikuttaa elämänlaatuun Sukupuolitaudit

Lisätiedot

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana

Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus - Georg Strien Kirjallisuuden vaihto hankintatapana Tieteellisen kirjallisuuden vaihdolla on pitkä perinne, vanhimmat viitteet löytyvät vuodesta 1694 Ranskasta.

Lisätiedot

NUORTEN DIABEETIKKOJEN ALKOHOLIN KÄYTTÖ

NUORTEN DIABEETIKKOJEN ALKOHOLIN KÄYTTÖ NUORTEN DIABEETIKKOJEN ALKOHOLIN KÄYTTÖ Lätti Sinikka Väänänen Riikka Opinnäytetyö Kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma

Lisätiedot

Tänään on oikea päivä. Opas sinulle, joka olet lopettamassa tupakointia.

Tänään on oikea päivä. Opas sinulle, joka olet lopettamassa tupakointia. Tänään on oikea päivä Opas sinulle, joka olet lopettamassa tupakointia. Lopettaminen kannattaa aina! Tupakoinnin lopettaminen on mahdollista riippumatta siitä, kuinka kauan tai kuinka paljon olet tupakoinut.

Lisätiedot

Myeloproliferatiiviset sairaudet. potilaan opas. Polysytemia vera essentiaalinen trombosytemia myelofibroosi. Eeva Juvonen Marjut Kauppila Minna Lehto

Myeloproliferatiiviset sairaudet. potilaan opas. Polysytemia vera essentiaalinen trombosytemia myelofibroosi. Eeva Juvonen Marjut Kauppila Minna Lehto Myeloproliferatiiviset sairaudet potilaan opas Polysytemia vera essentiaalinen trombosytemia myelofibroosi Eeva Juvonen Marjut Kauppila Minna Lehto T e k s t i Eeva Juvonen, sisätautien ja kliinisen hematologian

Lisätiedot

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut?

Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville Uittomäki Susanna, Mynttinen Sirpa ja Laimio Anne 1 Uittomäki Susanna, Mynttinen Sirpa, Laimio

Lisätiedot

LAPSET PUHEEKSI. - kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Manuaali ja lokikirja. Tytti Solantaus

LAPSET PUHEEKSI. - kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Manuaali ja lokikirja. Tytti Solantaus LAPSET PUHEEKSI - kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia Manuaali ja lokikirja Tytti Solantaus 1 SISÄLLYS LAPSET PUHEEKSI -TYÖMENETELMÄN TAUSTA JA PERIAATTEET... 3 JOHDANTO... 3 TOIMIVA LAPSI&PERHE

Lisätiedot

Diabeetikon ruokavaliosuositus

Diabeetikon ruokavaliosuositus Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008 Suomen Diabetesliitto ry:n liittohallituksen nimeämä ruokavaliosuositustyöryhmä PUHEENJOHTAJA: Suvi Virtanen Professori, LT, ETM Tampereen yliopisto, Terveystieteen

Lisätiedot

Raskausajan ravitsemusopas

Raskausajan ravitsemusopas Raskausajan ravitsemusopas Haaga-Helia amk, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma Jemina Yli-Lahti 2013 Sisällysluettelo Lukijalle... 3 Ravitsemus ennen raskautta... 4 Odottavan äidin ravitsemus... 5

Lisätiedot