HEINOLAN SEMINAARI. Rakennushistoriallinen selvitys

Transkriptio

1 HEINOLAN SEMINAARI Rakennushistoriallinen selvitys Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 1

2 Tilaaja Senaatti-kiinteistöt Yhteyshenkilö asiakaspäällikkö Asko Taskila Konsultti Arkkitehtitoimisto ark-byroo Kustaankatu Helsinki p Työryhmä Marianna Heikinheimo, arkkitehti SAFA ARK 950, KuvM, projektista vastaava rakennustutkija Mia Puranen, arkkitehti, rakennustutkija Emilia Pohjanpalo, arkkitehti yo, rakennustutkija Eero Astala, graafikko Sami Heikinheimo, valokuvaaja Nykytilavalokuvat Sami Heikinheimo, ark-byroo ellei toisin mainita Mia Puranen, ark-byroo; merkintä MP ETUKANNEn kuva HKM KA. Suoritusajankohta Työ on suoritettu helmi toukokuussa Arkkitehtitoimisto ark-byroo Käytetyt lyhenteet HeiKM KA HeiKUR HeiRakVA HeiKTMK HeiKTKM KA LO Sk Helsinki Sk Kouvola Heinolan kaupunginmuseon kuva-arkisto Heinolan kurssikeskuksen arkisto Heinolan kaupungin teknisen toimen rakennusvalvonnan arkisto Heinolan kaupungin teknisen toimen maankäyttöosaston kaavoitusyksikkö Heinolan kaupungin teknisen toimen kiinteistö- ja mittausosasto Kansallisarkisto Heinolan kurssikeskuksen entisen rehtorin Lauri Ollilan arkisto Senaatti-kiinteistöjen arkisto Helsinki Senaatti-kiinteistöjen arkisto Kouvola 2 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Kohde Tehtävä Perustiedot 10 2 Sijainti kaupungissa ja alueen asemakaavahistoriaa 13 3 Heinolan seminaari Suunnittelijat Hankkeen historia ja rakennuttaja Heinolan seminaarin kokonaisuus 27 4 Myöhempiä vaiheita Rakennuskortit 36 6 Pihapiiri 88 7 Yhteenveto 96 lähteet 100 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 3

4 Uusi opettajanlaitos perustettiin hiljaiseen, syrjäiseen pikkukaupunkiin, missä ulkoa päin tulevien ärsykkeiden ei katsottu haittaavan opiskelijoita. Keväällä 1903 valmistuivat ensimmäiset 35 opettajaa. Vasemmalla on 1901 valmistunut vanha seminaarirakennus ja oikealla näkyy johtajan, johtajattaren ja vahtimestarin asunnot sisältävä rakennus, joka valmistui Taustalla mäen laella olevat rakennukset on purettu. Lähde: Rakkaudesta Heinolaan, postikorttien kertomaa, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

5 1 Johdanto 1.1 Kohde Rakennushistoriallisen selvityksen kohteena on Heinolaan rakennetun seminaarin tontilla nykyisin sijaitsevat seitsemän rakennusta, joista vanhimmat ovat yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Jac. Ahrenbergin suunnittelemia. Myöhempiä rakennuksia ovat 1939 valmistunut uusi päärakennus ja 1960 valmistunut oppilasruokala sekä 1970-luvun oppilasasuntola. Seminaari sijaitsee kaupunkirakenteessa tärkeällä paikalla 1700-luvun lopun kaupunkisommitelman eli Heinolan Perspektiivin päätepisteenä. Heinolan seminaarin perustaminen liittyy kansakoululaitoksen kehitykseen. Seminaareja eli opettajankoulutuslaitoksia perustettiin valtion toimesta kaikkiaan 13 eri puolelle Suomea. Vanhin niistä perustettiin Jyväskylään 1863 ja viimeisimmät sotien jälkeen.1 Rauman, Kajaanin ja Heinolan seminaarit ovat arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemia lukujen taitteessa rakennetut seminaarit eivät enää olleet yhteisseminaareja, kuten edeltäjänsä, vaan joko naisille tai miehille tarkoitettuja. Myös niiden arkkitehtoniset 1 Itä-Häme ratkaisut poikkesi aikaisemmista. Jyväskylässä oli rakennettu suuria kivirakennuksia ja Sortavalassa pelkästään puusta. Heinolassa Jac. Ahrenbergin suunnittelemat seminaarirakennukset tehtiin osin tiilestä ja osin puusta. Uudenlaisen rakennustekniikan ja paloturvallisuuden lisäksi rakennuksissa kiinnitettiin huomiota hygieenisiin vaatimuksiin kuten ilmastointiin ja valon saantiin. Vuosisadan vaihteen seminaareihin kuului tyypillisesti opetustilat sisältävän seminaarirakennuksen lisäksi johtajan asuinrakennus, saunarakennus, ulkorakennuksia sekä kasvihuone. Seminaarilaiset eivät enää asuneet seminaarialueella, vaan kaupungilla, joten asuntoloita ei näissä seminaareissa tarvittu.2 Suomen kenraalikuvernööri vahvisti päätöksen Heinolaan rakennettavasta kansakoulunopettajia kouluttavasta seminaarilaitoksesta Cygnaeuksen ihanteiden mukaisesti paikkakunta oli sopivan rauhallinen opiskelua varten. Seminaarin toiminta käynnistyi elokuussa 1899 Mikael Soinisen johdolla alakansakoulun tilois- 2 aspx?kohde_id= Itä-Häme Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 5

6 Kristillinen ylioppilaskokous vanhan seminaarirakennuksen edessä kesäkuun alussa vuonna HeiKM KA. Kokelaille ja hospitanteille järjestettiin jäähyväisjuhla vuonna HeiKM KA. sa ja siirtyi uuteen päärakennukseen sen valmistuttua kesällä Johtajan, johtajattaren ja vahtimestarin asuinrakennus; kasvihuone; sauna ja pesutupa sekä ulkohuonerakennukset otettiin käyttöön helmikuussa Seminaarin rakennuksissa käytettiin sekä tiiltä että puuta ja niiden arkkitehtuurissa on vaikutteita sveitsiläisestä huvila-arkkitehtuurista ja muinaisskandinaavisia koristeaiheita. Puutarhuri M. G. Stenius laati suunnitelmat vihannesja puutarhoille seminaarin opetusohjelmaa pidennettiin nelivuotisesta viisivuotiseksi. Jatkuvan tilanahtauden vaivaamana semi- naari anoi 1930 kouluhallitukselta lisärakennusta Maaherrankadun varteen. Uusi päärakennus valmistui Sen ensimmäiset luonnokset ovat arkkitehti Toivo Salervon käsialaa ja toteutusvaiheen suunnitelman laativat Rakennushallituksen pääjohtaja, arkkitehti Väinö Vähäkallio, yliarkkitehti Martti Välikangas ja arkkitehti Selim Savonius. Tätä ennen opiskeluruokailua varten perustettu Osuuskunta Jyränkö oli rakennuttanut 1931 Savontien varteen seminaarista erillään olevan Toivo Salervon suunnitteleman ruokalarakennuksen.5 Sotien jälkeen tilantarve kasvoi edelleen kun seminaarin toimintaa laajen- 4 Bergman, Hokkanen, Seppälä, Siltanen, Endén 1989, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

7 Seminaarilaiset piirileikissään harjoituskoulun pihassa taustalla näkyy vanha päärakennus. Lähde: Rakkaudesta Heinolaan, postikorttien kertomaa, 141. Puutarhanhoito oli tärkeä osa seminaarin koulutusohjelmaa. Kuvassa on meneillään seminaarilaisten puutarhatunti vuonna HeiKM KA. nettiin ja miesoppilaille perustettiin oma osasto. Vasta valmistunutta uutta päärakennusta laajennettiin 1952 ja Savontien varressa sijaitsevan oppilasruokalan laajennus valmistui Opettajankoulutus siirrettiin yliopistoon peruskoulu-uudistuksen yhteydessä ja seminaarit lakkautettiin.6 Heinolan seminaarin viimeinen kurssi valmistui kesäkuussa 1972, mihin mennessä sieltä oli ehtinyt valmistua 3554 kansakoulunopettajaa.7 Kouluhallituksen kurssikeskus opettajien jatkokoulutusta varten aloitti toimintansa kiinteistössä jo syksyllä 1972 ja jatkoi sitä aina vuoteen Kurssikeskusta varten valmistui punatiilinen asuntola Opetusalan koulutuskeskus Opeko toimi tiloissa ja sen jälkeen tiloja käytti Educode Oy vuoden 2013 alkuun asti, jolloin toiminta Heinolassa päättyi.10 Rakennukset ovat tällä hetkellä tyhjinä lukuun ottamatta ruokalarakennuksen asuntoa. 6 aspx?kohde_id= seminaarin_loppuminen.htm 8 Herranen 1998, Herranen 1998, Itä-Häme Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 7

8 Heinolan seminaarialueen ilmakuva. Kuva: Pohjoismainen Ilmakuvakeskus Oy. HeiKUR. 1.2 Tehtävä Senaatti-kiinteistöt on myymässä omistamaansa Heinolan seminaarin kiinteistöä. Kohde on suojeltu osittain asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (VN ) ja osittain vuonna 1979 vahvistetussa asemakaavassa. Heinolan seminaari on RKY-alue. Omistajanvaihdoksen myötä kohteen suojelu joudutaan arvioimaan ja järjestämään uudelleen. Heinolan seminaarin alueellisessa rakennushistoriaselvityksessä on tarkasteltu kokonaisuuden rakentumista seminaarin syntyvaiheesta nykypäivään. Ensimmäinen luku toimii johdantona ja siinä on esitetty kohteen perustiedot lyhyenä yhteenvetona. Toinen luku käsittelee seminaarin sijaintia kaupunkirakenteessa suhteessa Heinolan asemakaavahistoriaan. 8 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

9 Heinolan seminaarin sijaintipaikkaa on tarkasteltu kolmen asemakaavan avulla laaditussa asemakaavassa seminaarin tontti sijoittuu Heinolan perspektiivin, merkittävän kaupunkitilan, keskeisakselin päätteeksi. Asemakaava vuodelta 1903 kuvastaa seminaarin syntyvaiheen tilannetta. Nykyinen asemakaava on vahvistettu Kolmannessa luvussa on käsitelty hankkeen rakennuttajaa eli Yleisten rakennusten ylihallitusta ja sen suunnittelijoita, hankeen historiaa ja seminaarin rakennusten muodostamaa kokonaisuutta. Neljäs luku kuvailee seminaarin rakentumisen myöhempiä vaiheita kaavioiden ja niitä selittävän tekstin avulla. Luku on jaettu ajanjaksoihin ennen talvisotaa , laajentumisen aikaan ja kurssikeskuksen aikaan. Viides luku koostuu seitsemän rakennuksen rakennuskohtaisesta tarkastelusta. Kutakin rakennusta koskevat historia- ja nykytilatiedot on koottu rakennuskorttiin. Sen kuvituksena on käytetty alkuperäispiirustuksia, valokuvarinnastuksia ennen/nyt ja dokumentointivalokuvia. Tässä työssä rakennuksia tarkasteltiin ulkopuolelta. Sisätilojen osalta tarkastelu rajattiin kannanottoon siitä, mitkä tilat kuuluvat suojeluintressin piiriin. Kortit sisältävät myös huhtikuussa 2013 tehdyn inventoinnin tulokset. Pihapiirin muutoksia on kuvattu luvussa 6. Viimeisessä luvussa on esitetty yhteenveto selvityksen tuloksista ja sen osana arvioitu tontin ja rakennusten kokonaisuuden muodostaman kokonaisuuden säilyneisyyttä. Arkistolähteistä tärkein oli Kansallisarkisto, missä säilytetään seminaarin rakennusten alkuperäispiirustuksia. Senaatti-kiinteistöjen Helsingin ja Kouvolan arkistoista on saatu piirustusluettelot sekä KOKI-järjestelmätietoja. Heinolan kaupungin rakennusvalvonnan arkistossa olemme tutustuneet rakennusten muutosvaiheisiin. Rakennusvalvonnan arkisto ei kuitenkaan ole kattava. Heinolan kaupungin tekninen toimi on luovuttanut käyttöömme asemakaavoja ja kaavoitus-, kiinteistö- ja mittausyksikkö tonttihistoriatietoja. Tutkimme Museoviraston kuva-kokoelman aineistoja, mutta niitä ei ole sisällytetty selvitykseen, sillä Heinolan kaupunginmuseo luovutti käyttöömme runsaasti historiallista kuva-aineistoa. Kurssikeskuksen entiseltä rehtorilta Lauri Ollilalta olemme saaneet suullisia ja kirjallisia tietoja sekä valokuvia. Heinolan seminaarin kiinteistöön liittyvät urakkasopimukset vuosilta ja kirjeenvaihto sijaitsevat Mikkelin maakunta-arkistossa. Rakennusvaiheen urakkasopimuksia ei ole paikallistettu ja vuosien sopimukset ovat Kansallisarkistossa kunnostusvaiheessa. Tässä työssä tyydyimme referoimaan Yleisten rakennusten ylihallituksen vuosikertomuksia, jotka muodostivat merkittävimmän kirjallisen lähteen. Sen ohella olemme käyttäneet lähteinä useita Heinolan kaupungin historiaa käsitteleviä teoksia, Lauri Ollilan kirjoittamia Heinolan kurssikeskuksen historiaa koskevia kirjoja ja Heinola-aiheisia selvityksiä. Nettilähteinä olemme käyttäneet mm. Museoviraston ja Kansallisbiografian tietoja. Kaikki käytetyt lähteet on esitelty lähdeluettelossa ja tekstissä olemme käyttäneet alaviitteitä. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 9

10 1.3 Perustiedot perustiedot Kohteen nimi Heinolan seminaari Osoite Lampikatu 5, Heinola Maakunta Päijät-Häme Hallinnollisen kiinteistön tunniste Virallinen kiinteistötunnus Kaupunginosa 2. kaupunginosa Kortteli 5 Tontti 10, nykyinen tonttinumero. Tonttijako nro 548 hyväksyttiin Tontti 10 muodostettiin entisistä tonteista 1, 4, 5 ja 6 ja tontti 10 merkittiin rekisteriin , vanha tonttinumero, voimassa Tonttijako nro 87 vahvistettiin E, voimassa Heinolan kaupunki luovutti Suomen valtiolle seminaarialueen tontin, joka oli muodostettu vanhasta hevostorista sekä neljästä sen koillispuolella sijainneesta tontista.13 Tonttia on kutsuttu nimellä E, mutta vuoden 1927 kartassa nimellä H.14 Selvitykseen kuuluvat rakennukset Seminaari Johtajan asuinrakennus Uusi päärakennus Sauna Ruokala Asuntola Vaja 11 Kiinteistösihteeri Tiina Lehtinen, HeiKTKM, sähköposti Kiinteistörekisterin hoitaja Ritva Salo, HeiKTKM, sähköpostit ja HeiRakVA ja Endén Kiinteistösihteeri Tiina Lehtinen, HeiKTKM sähköposti Laajuustietoja 15 Rakennusten lukumäärä 7 Rakennusten bruttoala 9 936,2 m² Rakennusten kerrosala eli tontin kerrosala 9 583,0 m² Rakennusten huoneistoala 7 877,0 m² Rakennusten tilavuus ,0 m² Tontin rakennusoikeus m² Käytetty rakennusoikeus m² Käyttämätön rakennusoikeus m² Tontin 10 pinta-ala m² Käyttö Opetusalan koulutuskeskus Heinolan kurssikeskus Heinolan seminaari Omistaja Suomen valtio Haltija 2001 Senaatti-kiinteistöt Valtion kiinteistölaitos Rakennushallitus Yleisten rakennusten ylihallitus TÄRKEIMMÄT VAIHEET Seminaari Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg 1951, laajennus Rakennushallinnon neljäs rakennuspiiri Johtajan asuinrakennus Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg Sauna Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg Ruokala 1931, vanhin osa Arkkitehti Toivo Salervo , laajennus Arkkitehti Toivo Salervo 15 Sk Helsinki, KOKI-järjestelmä. 10 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

11 Uusi päärakennus , vanhin osa , laajennus Lupapiirustukset ovat allekirjoittaneet Rakennushallituksen pääjohtajana toiminut arkkitehti Väinö Vähäkallio ja yliarkkitehti Martti Välikangas. Työryhmässä oli mukana Rakennushallituksen arkkitehti Selim Savonius. Arkkitehti Toivo Salervo oli tehnyt uuden päärakennuksen ensimmäiset luonnospiirustukset. Piirustukset ovat allekirjoittaneet Rakennushallituksen pääjohtaja arkkitehti Erkki Huttunen ja E. A. Nordström Asuntola Arkkitehti Pentti Lehtiluoto, Arkkitehtitoimisto Mikkola-Lehtiluoto. Vaja 1932 Ei tietoa suunnittelijasta Asemakaava Voimassa oleva asemakaava Ak273, vahvistettu Tontilla merkintä YO7: Opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Tontille rakennettaviin rakennuksiin saa sijoittaa aikuisopetusta palvelevia tiloja. Tontille saa sijoittaa lisäksi enintään seitsemän asuinhuoneistoa kiinteistön hoidolle välttämätöntä henkilökuntaa varten. Autopaikkoja on rakennettava yksi kutakin kerrosalan 80 m² sekä asuinhuoneistoa kohti. Yhtenäistä leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa aluetta on varattava vähintään 20 % asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Seminaarin alue on opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Tontille rakennettaviin rakennuksiin saa sijoittaa aikuisopetusta palvelevia tiloja. Tontille saa sijoittaa lisäksi enintään seitsemän asuinhuoneistoa kiinteistön hoidolle välttämätöntä henkilökuntaa varten. Autopaikkoja on rakennettava yksi kutakin kerrosalan 80 m² sekä asuinhuoneistoa kohti. Yksinäistä leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa aluetta on varattava vähintään 20% asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Aiemmin voimassa olleet asemakaavat Muutosasemakaava Muutosasemakaava Paul Rothin laatima keskustan saneerausasemakaava Erkki Kaalamon laatima asemakaava Alvar Enlundin vuonna 1903 laatima asemakaava, joka vahvistettiin vasta Johan Sarlinin laatima asemakaava 21 suojelutilanne Suojelu asemakaavassa vahvistetussa asemakaavassa seminaarin kolme vanhinta rakennusta, eli seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna, on merkitty suojeltaviksi sr-1-merkinnöillä: Sr-1: Rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus tai rakennelma. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. 16 Asemakaava 273:n (1979) tekstissä. 17 Asemakaava 273:n (1979) tekstissä. 18 Endén 1989, Endén 1989, Endén 1989, Endén 1989, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 11

12 Asetus 480/85 valtion omistamien rakennusten suojelusta 22 Päätösviranomainen: Valtioneuvosto Päätös: 1/561/93, 1471/561/88 Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S4. Rakennettu alue suojellaan. Alueella on suojeltavien rakennusten ohella muitakin rakennuksia ja sille voidaan uudisrakentaa museoviraston hyväksymällä tavalla. Alue rajataan suojelupäätöksessä. S2. Osittain suojellut rakennukset: seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna. Ulkoasu on suojeltu. V2. Osittain varjellut rakennukset: ruokala ja uusi päärakennus. 23 Varjeltavia rakennuksia ei saa purkaa tai oleellisesti muuttaa ilman Museovirastosta ja Senaatti-kiinteistöiltä pyydettävää lausuntoa. Rakennusten kunnossapidossa ja hoidossa on otettava huomioon niiden kulttuurihistoriallinen merkitys. Varjelusta vastaa haltija. Haltijan tai korjaushuollosta vastaavan on tarvittaessa neuvoteltava museoviraston kanssa. Kun hankkeen kaavasuunnittelu etenee, kaavan laatija pyytää maakuntamuseolta alueen mahdollista arkeologista kulttuuriperintöä tarkastelevan lausunnon. 22 Museoviraston rakennusperintörekisterin kohderaportti, Heinolan seminaari 23 Asetuksen 11 :ssä tarkoitettuja soveltamisohjeita ei velvoiteta noudatettavan. Tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa ympäristöministeriö. Museoviraston lausunto 028/601/2007 myyntiä varten (osa) 24 Museovirasto toteaa alustavasti seuraavat suojelutavoitteet valtioneuvoston päätöksellä suojelluille kolmelle rakennukselle (seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna) puistoineen: 1. Rakennuksia ja puistoaluetta tulee hoitaa ja käyttää niin, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo pysyvästi säilyy. 2. Rakennuksissa tehtävissä korjaus- ja muutostöissä on otettava huomioon rakennusten ominaispiirteet sekä arkkitehtoninen ja kulttuurihistoriallinen arvo. Sisätiloissa on pyrittävä säilyneiden rakenteiden esille ottamiseen ja ulkoasua korjattaessa on käytettävä alkuperäisiä värityksiä ja materiaaleja. 3. Mahdollinen uudisrakentaminen on sopeutettava ympäristön kaavalliseen rakenteeseen, rakennusten mittakaavaan sekä suojeltujen rakennusten arvoihin. Uudisrakentaminen ei saa sijoittua suojellun puiston alueelle. 4. Aluetta ja rakennuksia koskevista toimenpiteistä on kuultava museovirastoa ja olennaisiin muutoksiin on saatava museoviraston hyväksyminen. Suojelutavoitteet on määritelty yleispiirteisesti ja niitä saattaa olla aihetta täsmentää ympäristökeskuksen, museoviraston ja uuden omistajan kesken käytävin neuvotteluin. Suojelumääräysten tarkoituksena on osaltaan tukea alueen ja rakennusten tarkoituksenmukaista käyttöä. arvotus Kohde on valtakunnallisesti arvokas ja kuuluu RKYkohteisiin. 24 Museoviraston rakennusperintörekisterin kohderaportti, Heinolan seminaari 12 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

13 2 Sijainti kaupungissa ja alueen asemakaavahistoriaa Ehrnroothin ilmakuva Heinolasta Seminaarin alue on merkitty kuvaan punaisella. Kuva: Ehrnrooth. HeiKM KA. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 13

14 Heinolan residenssin ensimmäisen virallisen asemakaavan laati maanmittari J. J. Jandolin Se perustui maaherra Gustaf Riddercreutzin piirtämään hahmotelmaan vuodelta Kaavoitettu alue käsitti tuolloin Lampi- ja Siltakatujen rajaaman alueen. Heinolan seminaarin alue sijaitsee Perspektiivin viimeisten puurivien kohdalla. Lähde: Endén 1989, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

15 Heinolan seminaarialue sijaitsee Heinolan kaupungin sydämessä Perspektiivin päätteenä ja se on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. Heinolan historian keskeiset vaiheet sijoittuvat vuoteen 1775, jolloin Kustaa III päätti jakaa Kymenkartanon läänin kahtia ja siirtää uuden Kymenkartanon läänin hallintokeskuksen ja maaherran asuinpaikan eli residenssin Loviisasta Jyrängönvirran rannalle Heinolaan. Maaherra Riddercreutz ehdotti 1779 perustettavaksi kaupunkia ja teki karttaluonnoksen korttelijakoineen. Riddercreutzin jälkeen maaherraksi tuli Robert Wilhelm de Geer, jonka aikana Heinolaan saatiin ensimmäinen virallinen asemakaava ja sen laati maanmittari Jandolin vuonna Residenssiin johti puistokäytävän tapainen lehtipuukuja, Perspektiivi, jota reunustivat puurivistöt ja kadut. Residenssitalo oli merkitty Perspektiivin lounaispäätynä olevalle tontille. De Geerin asemakaava noudatti 1700-luvun alkupuolen klassismin ruutukaavaa, joka maasto-olosuhteista piittaamatta rakentui kaavamaisen ja jäykän suorakulmaisen katuverkoston varaan. Monumentaalinen puistokatu maaherrantaloineen taas oli kustavilaisuuden vaikutusta.25 Seuraavan 25 Cederberg 1948, virallisen kaavan laati Johan Lindberg Plaanin etelärinteelle oli 1890-luvulla alettu rakentaa työläiskaupunginosaa ilman kaavaa ja Sarlinin laatima kaava sovitettiin rakentuneen tilanteen pohjalle. Kaava otti huomioon myös maastosuhteita.26 Vuonna 1899 seminaaria alettiin rakentamaan näkyvälle paikalle Perspektiivin päähän Makasiininmäen eteläreunaan pohjoisesta tulevan maantien itäreunaan. Tontti muodostettiin entisestä hevostorista sekä neljästä sen koillispuolella sijainneesta tontista. Hevostorin pohjoisreunassa oli viimeistään 1800-luvun alussa ollut kruununmakasiini. Seminaarin perustaminen aiheutti huomattavan muutoksen kaupunkirakenteessa ja asemakaavassa. Hevostori siirtyi, kaksi katua suljettiin ja kaupunkiin pohjoisesta tuleva maantie siirrettiin Makasiininmäelle. Senaatin vahvistuksen uusi kaava sai vasta vuonna Seminaarin symmetrinen sommitelma ja päärakennus sijaitsevat epäsymmetrisesti suhteessa heinolan Perspektiivin pääakseliin luvulla Heinola laajeni teollistumisen myötä ja 1936 valmistui uusi asema- 26 Cederberg 1948, 139 ja 144 sekä Endén 1989, Cederberg 1948, 139 ja 144 sekä Endén 1989, 19. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 15

16 Johan Lydbeckin asemakaavassa vuodelta 1882 seminaarin alue on vielä Hevostorina. Seminaarialue on merkitty karttaan punaisella. Lähde: Endén 1989, 26. Maanmittari Johan Sarlinin asemakaavassa vuodelta 1896 on myöhemmin perustettavaa seminaaria varten jo tehty tonttivaraus, vaikka seminaarin perustamispäätös tehtiin vasta Seminaarin alue on merkitty punaisella. Lähde: Endén 1989, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

17 Alvar Enlundin Heinolan asemakaava vuodelta Seminaarin alue on merkitty punaisella. Lähde: Endén 1989, 27. kaava. Seuraava kaava on vuodelta 1962, joka vahvistettiin Seminaarialueen nykyisin voimassa oleva kaava valmistui vuonna 1978, ja se vahvistettiin Keskustasuunnittelun tavoitteiksi esitettiin matala ja kohtuullinen rakentamisoikeus sekä luonnonvaraisen vihreyden säilyttämispyrkimykset. Säilytettävät rakennukset merkittiin suojelumerkinnällä ja niiden rakennusoikeus pidettiin ennallaan. Kohde suojeltiin osittain asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (VN ). Heinolaan vahvistettiin kansallinen kaupunkipuisto Tällä hetkellä seminaarialueen kaavoitusta ollaan uudistamassa. 28 Bergman, Hokkanen, Seppälä, Siltanen, 9. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 17

18 Ote Heinolan seminaarin voimassa olevast asemakaavasta, joka vahvistettiin HeiKTMK. 18 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

19 Perspektiivi eli nykyinen Maaherranpuisto kuvattuna vuonna HeiKM KA. Heinolan seminaari puiston päätteenä kuvattuna vuonna HeiKM KA. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 19

20 3 Heinolan seminaari Suunnittelijat Heinolan seminaarin suunnitteluaikana hankkeen rakennuttajan eli yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä toimi arkkitehti Sebastian Gripenberg, joka allekirjoitti piirustukset yhdessä ylihallituksen ensimmäisen arkkitehdin Jac. Ahrenbergin kanssa. Suunnitelmat ovat Ahrenbergin käsialaa ja hän toimi myös rakennusprojektin työnvalvojana. Rakennusprojektin johtavana arkkitehtina toimi ylihallituksen ylimääräinen arkkitehti Nikolai Meder. Odert Sebastian Gripenberg ( ) oli arkkitehti, poliitikko, senaattori ja pankinjohtaja. Gripenberg opiskeli Helsingin Polyteknillisessä koulussa arkkitehti Sjöströmin johdolla ja sen jälkeen Wienissä. Hän omaksui uusrenessanssityylin. Opintojensa jälkeen hän toimi arkkitehtina sekä omassa toimistossaan ( ) että virkamiehenä. Kartanot, huvilat ja kaupunkien asuintalot muodostivat pääosan Gripenbergin uran alkuajan töistä. Gripenbergistä muodostui erittäin vaikutusvaltainen arkkitehti hänen toimiessaan yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä vuosina Gripenbergin johtama ylihallitus rationalisoi rakentamista. Hänen suunnittelemat rakennukset kuvaavat osaltaan suomenmielisen poliittisen liikkeen kehittymistä. Esimerkiksi hänen suunnittelemansa Suomalaisen tyttökoulun rakennus Helsingissä vuodelta 1883 edisti osaltaan suomenkielisen opettajakoulutuksen alkamista. Arkkitehti Nikolai Meder oli syntynyt Varsovassa 1867, opiskellut arkkitehtuuria Moskovassa ja Vilnassa, ja valmistunut arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisestä opistosta Hän työskenteli yleisten rakennusten ylihallituksessa vuodesta 1900 alkaen ylimääräisenä arkkitehtina. Saatuaan nimityksen kolmanneksi arkkitehdiksi 1904 hän siirtyi Oulun lääninrakennuskonttoriin esimieheksi ja 1908 Mikkeliin lääninrakennuskonttorin esimieheksi. Ensimmäinen arkkitehti ja Uudenmaan lääninrakennuskonttorin esimies hänestä tuli Mannila 1993, Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

21 Carl Larssonin maalaus Jacob Ahrenbergistä vuodelta Lähde: Wikimedia Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg ( ) Ahrenbergiä koskevan tiedon lähteinä on käytetty yleisten rakennusten ylihallituksen kertomuksia vuosilta ja , Eeva Maija Viljon ja Markku Tyynilän kirjoittamaa Kansallisbiografian artikkelia Ahrenbergista sekä Ville Lukkarisen väitöskirjaa Classicism and History. Johan Jacob Ahrenberg syntyi Viipurissa ja kuoli Helsingissä. Ahrenberg valmistui ylioppilaaksi vuonna Arkkitehtuuriopintonsa hän suoritti Tukholman Kuninkaallisessa vapaiden taiteiden akatemiassa professori F.W. Scholanderin johdolla vuosina Ahrenberg teki laajan opintomatkan Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan sekä Balkanille ja Pohjois-Afrikkaan. Hän avioitui taidemaalari Widolfa von Engenströmin kanssa vuonna 1876 ja heille syntyi viisi lasta. Heti ammattiuransa alussa Ahrenberg pääsi mukaan rakentamaan ulkomailla esiteltävää Suomi-kuvaa. Ahrenberg, insinööri Robert Runeberg ja kenraali Julius af Lindfors muodostivat kolmikon, joka suunnitteli ja organisoi Suomen näyttelytoiminnan Pariisin maailmannäyttelystä 1878 Kööpenhaminan teollisuus- ja taidenäyttelyyn Vuoden 1882 Moskovan näyttelyssä hän oli Suomen osaston pääarkkitehtina. Ahrenbergilla oli Viipurin kansainvälisessä ilmapiirissä kasvaneena laaja kielitaito, minkä lisäksi hän oli taitava neuvottelija. Hän soveltui tämän takia tehtäviin, jotka edellyttivät yhteydenpitoa keisarivallan venäläisiin edustajiin. Tätä kautta hän myös päätyi vastaamaan keisariperheelle myöhemmin lahjoitetun Langinkosken kalastusmajan sisustuksen suunnittelusta ja loi hallitsijoille suomalaisuutta korostavan miljöön. Arkkitehdin uraa määritti työ yleisten rakennusten ylihallituksessa, missä Ahrenberg aloitti ylimääräisenä arkkitehtina vuonna Vuosina hän toimi Ylihallituksen ensimmäisenä arkkitehtina. Eläkkeelle Arhrenberg jäi yliarkkitehdin Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 21

22 Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Rauman seminaarin seminaari- ja mallikoulujohtajien asunnon julkisivu. Piirustukset tehtiin vuosina Lähde: Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Heinolan seminaarin seminaarirakennuksen ensimmäisen kerroksen pohja. Piirustukset tehtiin vuosina Lähde:Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Kajaanin seminaarin asemapiirros, seminaarirakennuksen ensimmäisen kerroksen pohjapiirros sekä julkisivupiirustus vuodelta Seminaarirakennus on hyvin samankaltainen kuin aiemmin rakennettu Heinolan vastaava rakennus. Lähde: Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo

23 toimesta vuonna 1914, vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Samanaikaisesti hän toimi myös Oulun läänin lääninarkkitehtina 1884, Viipurin läänin lääninarkkitehtina 1885 sekä Viipurin vt. kaupunginarkkitehtina Ahrenberg myös opetti sivutoimisesti, Suomen Polyteknillisen koulun piirustuksenopettajana hän toimi vuonna 1877 ja Suomen Polyteknillisen opiston taidehistorian opettaja Yleisten rakennusten ylihallituksessa Ahrenberg työskenteli enimmäkseen suunnittelijakollektiivin jäsenenä, mutta hänen nimissään on myös lukuisia itsenäisiä projekteja. Ensimmäisen arkkitehdin toimen aikainen tuotanto painottuu koulurakennuksiin: lyseoihin, tyttökouluihin ja seminaareihin. Useissa näistä rakennuksista on samankaltainen, tunnistettava hahmo ja tyyli. Myös pohjaratkaisuista voi huomata, että Ahrenberg hyödynsi aiempia suunnitelmia niitä tarpeen mukaan muokaten. Vuosina hän suunnitteli Rauman, Heinolan ja Kajaanin seminaarirakennukset ja näissä onkin paljon yhteneväisyyksiä niin tilaohjelmassa kuin arkkitehtuurissakin. Ahrenbergin yksityistöiden joukossa on useita kirkkoja ja yhteiskouluja. Arkkitehtina Ahrenberg oli johdonmukainen eklektikko, joka etsi suunnitelmiinsa vaikutteita länsimaisen kulttuurin suuresta muoto- ja tyylivarastosta. Periaatteessa hän oli jo koulutuksensakin vuoksi klassisisti, ja tämän kantansa hän ilmaisi myös kirjoituksissaan propagoiden muun muassa Carl Ludvig Engelin tyyliä ja rakennustapaa ajankohtana, jolloin vuosisadan vaihteen kansallisromantiikka teki tuloaan. Kannanotto ei estänyt häntä itseään välillä kokeilemasta gotiikan muotoja, kuten Kajaanin puurakenteisessa kirkossa tai joidenkin tyttökoulujen rakennuksissa. Ahrenbergin näkökulma aikakauden arkkitehtuuriin ja taide-elämään ei ole yksinkertaisesti määriteltävissä. Pääasiassa hän vaikuttaa konservatiivilta, joka vastusti vuosisadan vaihteen klassillisen perinteen rikkojia, mutta toisaalta hänessä on myös nähty uuden suunnan kannattaja. Kiinnostus kansankulttuuriin ja ornamentiikkaan oli vahvasti esillä etenkin hänen taideteollisessa tuotannossaan ja sisustussuunnitelmissaan. Ahrenbergiä voidaan myös pitää ensimmäisenä suomalaisena arkkitehtina, joka ymmärsi rakennusmuistomerkkien restauroinnin järjestelmällisenä, historiallisen merkityksen motivoimana korjaustyönä. Turun tuomiokirkossa on säilynyt hänen Torsten Stålhandsken, Åke Tottin ja Kankaisten hautakappelin restaurointinsa, joka palautti historiallisille interiööreille niiden Turun palossa menetetyn arvon. Ahrenberg ei hyljeksinyt historiallista asiatietoa, mutta noudatti tarpeen vaatiessa 1800-luvulla tavallista, myöhemmin voimakkaasti arvosteltua tyylirestauroinnin periaatetta. Ahrenberg oli aikansa taide- ja kulttuurielämän monipuolinen vaikuttaja. Paitsi arkkitehtina, hän toimi myös Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä ja oli perustamassa Suomen Käsityön Ystäviä, toimi Arabian taiteellisena neuvonantajana ja suunnitteli myös itse sisustuksia, huonekaluja ja esineitä taideteollisuutta varten. Kuvataiteilijana hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyyn ja hänen teoksiaan oli esillä myös Pariisin Salongissa. Ahrenbergin kirjallinen tuotanto käsitti laajasti kaunokirjallisia teoksia, mutta hänet tunnetaan myös rakennustaiteen historiasta ja teoriasta kirjoittaneena henkilönä. Tutkimustyöstä hänet palkittiin Pietarin taideakatemian hopeamitalilla vuonna Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys Arkkitehtitoimisto ark-byroo 23