VALMISTEYHTEENVETO. Suorakulmainen, läpikuultava laastari suojakalvon päällä. Suojakalvo on suurempi kuin laastari.

Transkriptio

1 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Matrifen 12 mikrog/tunti -depotlaastari Matrifen 25 mikrog/tunti -depotlaastari Matrifen 50 mikrog/tunti -depotlaastari Matrifen 75 mikrog/tunti -depotlaastari Matrifen 100 mikrog/tunti -depotlaastari VALMISTEYHTEENVETO 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Matrifen 12 mikrog/tunti: Yksi depotlaastari sisältää 1,38 mg fentanyyliä 4,2 cm 2 :n laastaria kohden ja vapauttaa 12 mikrogrammaa fentanyyliä/tunti. Matrifen 25 mikrog/tunti: Yksi depotlaastari sisältää 2,75 mg fentanyyliä 8,4 cm 2 :n laastaria kohden ja vapauttaa 25 mikrogrammaa fentanyyliä/tunti. Matrifen 50 mikrog/tunti: Yksi depotlaastari sisältää 5,50 mg fentanyyliä 16,8 cm 2 :n laastaria kohden ja vapauttaa 50 mikrogrammaa fentanyyliä/tunti. Matrifen 75 mikrog/tunti: Yksi depotlaastari sisältää 8,25 mg fentanyyliä 25,2 cm 2 :n laastaria kohden ja vapauttaa 75 mikrogrammaa fentanyyliä/tunti. Matrifen 100 mikrog/tunti: Yksi depotlaastari sisältää 11,0 mg fentanyyliä 33,6 cm 2 :n laastaria kohden ja vapauttaa 100 mikrogrammaa fentanyyliä/tunti. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Depotlaastari Suorakulmainen, läpikuultava laastari suojakalvon päällä. Suojakalvo on suurempi kuin laastari. Laastareihin on värillisellä painatuksella merkitty tuotenimi ja vahvuus: Matrifen 12 mikrog/tunti -laastari: ruskea merkintä Matrifen 25 mikrog/tunti -laastari: punainen merkintä Matrifen 50 mikrog/tunti -laastari: vihreä merkintä Matrifen 75 mikrog/tunti -laastari: vaaleansininen merkintä Matrifen 100 mikrog/tunti -laastari: harmaa merkintä 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Aikuiset: Vaikea krooninen kipu, jota voidaan hoitaa riittävästi ainoastaan opioidikipulääkkeillä.

2 Lapset: Vaikean kroonisen kivun pitkäaikainen hoito opioidihoitoa saavilla, vähintään 2-vuotiailla lapsilla. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Fentanyylidepotlaastarit vapauttavat vaikuttavaa ainetta 72 tunnin ajan. Fentanyylin vapautumisnopeus on 12, 25, 50, 75 tai 100 mikrogrammaa tunnissa ja näitä vapautumisnopeuksia vastaavat laastaripinta-alat ovat 4,2, 8,4, 16,8, 25,2 ja 33,6 cm 2. Tarvittava fentanyyliannos määritetään yksilöllisesti ja sitä arvioidaan säännöllisesti kunkin annostelun jälkeen. Aloitusannoksen valinta Fentanyylin annostaso perustuu aiempaan opioidien käyttöön ja siinä otetaan huomioon mahdollinen toleranssin kehittyminen, muu samanaikainen lääkehoito, potilaan yleinen terveydentila ja sairauden vaikeusaste. Aikuiset Potilaat, jotka ovat saaneet opioidihoitoa Katso jäljempää kohdasta Ekvianalgeettisen tehon muuntaminen, miten toimitaan siinä tapauksessa kun opioidihoitoa sietävien potilaiden lääkityksessä siirrytään suun kautta otettavien tai parenteraalisten opioidien käytöstä Matrifen-valmisteen käyttöön. Annosta voidaan myöhemmin tarvittaessa titrata suuremmaksi tai pienemmäksi 12 tai 25 mikrogrammaa/tunti kerrallaan, jotta saavutetaan vasteen ja lisäkipulääkkeiden tarpeen perusteella pienin tarkoituksenmukainen Matrifenannos. Potilaat, jotka eivät ole saaneet opioidihoidoa Aloitusannos ei saisi olla suurempi kuin 12 mikrogrammaa/tunti, kun vastetta opioidille kyseisen kivun hoidossa ei tunneta tarkasti. Kliininen kokemus fentanyylidepotlaastarien käytöstä sellaisten potilaiden hoidossa, jotka eivät ole saaneet opioidihoitoa, on vähäistä. Jos katsotaan, että opioideja aiemmin käyttämättömien potilaiden hoito fentanyylidepotlaastareilla on tarkoituksenmukaista, on suositeltavaa, että näille potilaille titrataan pieni annos nopeavaikutteista opioidia (esim. morfiinia, hydromorfonia, oksikodonia, tramadolia tai kodeiinia). Näin saavutetaan ekvianalgeettinen annos, joka on suhteessa fentanyylidepotlaastariin. Tämän jälkeen potilaat voivat siirtyä käyttämään fentanyyliä sisältävää depotlaastaria. Annosta voidaan myöhemmin tarvittaessa titrata suuremmaksi tai pienemmäksi 12 tai 25 mikrogrammaa/tunti kerrallaan, jotta saavutetaan vasteen ja lisäkipulääkkeiden tarpeen perusteella pienin sopiva fentanyylidepotlaastarien annos (ks. myös kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Potilaat, jotka eivät ole saaneet opioidihoitoa eivätkä siedä opioideja). Ekvianalgeettisen tehon muuntaminen 1. Laske viimeksi kuluneiden 24 tunnin aikana tarvittu kipulääkitys. 2. Muunna tämä määrä vastaamaan suun kautta otettavan morfiinin annosta taulukon 1 mukaisesti. Kaikki tässä taulukossa mainitut lihakseen ja suun kautta käytettävät annokset vastaavat kivunlievitysteholtaan 10 mg:aa lihakseen annettavaa morfiinia.

3 3. Saat 24 tunnin aikana tarvittavaa ekvianalgeettista morfiiniannosta vastaavan Matrifen-annoksen käyttämällä muuntotaulukkoa 2 tai 3 seuraavasti: Taulukossa 2 on annostus aikuisille potilaille, jotka on stabiloitu suun kautta otettavalle morfiinille tai muulle nopeavaikutteiselle opioidille useiden viikkojen aikana ja jotka tarvitsevat opioidien vuorottelua (muuntosuhde siirryttäessä suun kautta otettavasta morfiinista fentanyylidepotlaastareihin on noin 150:1). Taulukossa 3 on annostus aikuisille potilaille, jotka sietävät opioidihoitoa erittäin hyvin ja ovat saaneet vakaata ja hyvin siedettyä opioidihoitoa useiden viikkojen ajan ja tarvitsevat opioidien vuorottelua (muuntosuhde siirryttäessä suun kautta otettavasta morfiinista fentanyylidepotlaastareihin on noin 100:1). Taulukkoja 2 ja 3 ei saa käyttää siirryttäessä fentanyylidepotlaastarien käytöstä muuhun opioidihoitoon. Taulukko 1. Ekvianalgeettisen tehon muuntaminen Lääkeaine Ekvianalgeettinen annos (mg) Lihakseen (i.m.)* Suun kautta (toistuva annostus)** Morfiini (yksittäinen annos tai satunnaisia annoksia) Hydromorfoni 1,5 7,5 Metadoni Oksikodoni Levorfanoli 2 4 Oksimorfiini 1 10 (peräsuoleen) Diamorfiini 5 60 Petidiini 75 - Kodeiini Buprenorfiini 0,4 0,8 (kielen alle) Ketobemidoni * Perustuu tutkimuksiin, joissa käytettiin vain yhtä annosta; kunkin yllä mainitun aineen lihakseen annettuja annoksia verrattiin morfiiniin vastaavan tehon aikaan saamiseksi. Oraaliset annokset ovat suositeltuja annoksia siirryttäessä parenteraalisesta annostelusta oraaliseen annosteluun. ** Tehosuhde 3:1 morfiinin lihakseen annettavien/suun kautta otettavien annosten välillä perustuu tutkimukseen, johon osallistui kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Taulukko 2. Suositeltu Matrifen-aloitusannos, joka perustuu päivittäiseen suun kautta otettavan morfiinin annokseen (potilaille, jotka ovat saaneet vakaan annoksen suun kautta otettavaa morfiinia tai nopeavaikutteista opioidia useiden viikkojen ajan ja jotka tarvitsevat opioidien vuorottelua) Suun kautta otettava morfiiniannos 24 tuntia kohden (mg/pv) Matrifen-depotlaastariannos mikrogrammaa/tunti <

4 Muuntokaavat perustuvat kliinisiin tutkimuksiin. Muihin tutkimuksiin perustuvat kaavat on todettu hyödyllisiksi kliinisessä käytössä ja niitä voidaan käyttää. Taulukko 3. Suositeltu Matrifen-aloitusannos, perustuu suun kautta otettavan morfiinin vuorokausiannokseen (potilaille, jotka käyttävät vakaata ja hyvin siedettyä opioidihoitoa pitkiä aikoja jotka tarvitsevat opioidien vuorottelua) Suun kautta otettava morfiiniannos 24 tuntia kohden (mg/pv) Matrifen-depotlaastariannos mikrogrammaa/tunti < Aiempi kipulääkehoito pitää lopettaa vähitellen siitä alkaen, kun ensimmäinen laastari asetetaan paikalleen, kunnes kivunlievitysteho saavutetaan Matrifen-laastareilla. Matrifen-valmisteen tehoa arvioidaan vasta sitten, kun laastari on ollut iholla 24 tuntia, sillä seerumin fentanyylipitoisuus suurenee siihen asti. Tämä koskee sekä niitä potilaita, jotka eivät ole koskaan käyttäneet opioideja että opioideja sietäviä potilaita.

5 Annostitraus ja ylläpitohoito Laastari vaihdetaan 72 tunnin välein. Annosta titrataan yksilöllisesti, kunnes saavutetaan tasapaino analgeettisen tehon ja siedettävyyden välillä. Jos teho heikkenee huomattavasti tuntien välillä laastarin paikalleen laittamisesta, saattaa olla tarpeen vaihtaa fentanyylilaastari 48 tunnin jälkeen. 12 mikrogrammaa/tunti on sopiva annos titraamiseen silloin, kun tarvittava lääkeannos on pienehkö. Jos analgesia ei ole riittävää ensimmäisen laastarin käyttöajan lopussa, annosta voidaan suurentaa 3 vuorokauden kuluttua, kunnes saavutetaan kunkin potilaan tarvitsema teho. Annosta suurennetaan lisää tavallisesti annoksilla 12 mikrogrammaa/tunti tai 25 mikrogrammaa/tunti, mutta lisäkipulääkkeen tarve ja potilaan kiputilanne tulee kuitenkin ottaa huomioon. Useampaa kuin yhtä laastaria voidaan käyttää annoksen muuttamiseen ja kun tarvitaan suurempia annoksia kuin 100 mikrogrammaa/tunti. Potilaat saattavan ajoittain tarvita lisäannoksia lyhytvaikutteista kipulääkettä läpilyöntikivun hoitoon. Lisänä käytettäviä tai vaihtoehtoisia kivun hoidon menetelmiä tai vaihtoehtoista opioidien antotapaa tulisi harkita, kun tarvittava Matrifen-laastarien annos on suurempi kuin 300 mikrogrammaa/tunti. Opioidien vieroitusoireita (ks. kohta 4.8 Haittavaikutukset) on raportoitu kun pitkäaikaisesta morfiinihoidosta on siirrytty ihon läpi annettavaan fentanyylihoitoon, vaikka analgeettinen teho on ollut riittävä. Jos vieroitusoireita ilmenee, on suositeltavaa, että niitä hoidetaan pienillä annoksilla lyhytvaikutteista morfiinia. Matrifen-laastarien käytön lopettaminen Jos laastarien käyttö on tarpeen lopettaa, korvaava opioidihoito tulisi aloittaa vähitellen, käyttämällä ensin pientä annosta ja suurentamalla sitä hitaasti. Tämä johtuu siitä, että elimistön fentanyylipitoisuus pienenee vähitellen laastarin poistamisen jälkeen; kestää ainakin 17 tuntia, ennen kuin seerumin fentanyylipitoisuus pienenee 50 %:lla (ks. kohta 5.2). Opioidihoito tulisi yleensäkin lopettaa asteittain, jotta vältytään vieroitusoireilta (pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ahdistuneisuus ja lihasvapina). Taulukkoja 2 ja 3 ei pidä käyttää annoksen muuntamiseen, kun siirrytään Matrifen-valmisteen käytöstä muihin hoitoihin, jotta ei yliarvioitaisi uutta kipulääkeannosta ja aiheutettaisi mahdollisesti yliannostusta. Iäkkäät potilaat Ikääntyneiden tai kakektisten potilaiden tilaa tulee seurata huolellisesti ja annosta tulee pienentää tarvittaessa (ks. kohta 4.4). Maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat Maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden tilaa tulee seurata huolellisesti siltä varalta, että heille tulee yliannostuksen oireita, ja annosta pitää ehkä pienentää (ks. kohta 4.4). Kuumeiset potilaat Annosta tulee mahdollisesti muuttaa potilaan kuumeen aikana (ks. kohta 4.4). Pediatriset potilaat Vähintään 16-vuotiaat lapset: noudata aikuisten annostusta vuotiaat lapset: Matrifen-laastareita saa käyttää vain sellaisten lapsipotilaiden (ikä 2 16 vuotta) hoidossa, jotka sietävät opioidihoitoa ja joiden jo käyttämä vuorokausiannos vastaa vähintään 30 mg:aa suun kautta otettavaa morfiinia. Katso kohdista Ekvianalgeettisen tehon muuntaminen (taulukko 1) ja Suositeltu Matrifenaloitusannos, joka perustuu päivittäiseen suun kautta otettavan morfiinin vuorokausiannokseen (taulukko 4), miten lapsipotilaiden opioidiannos muunnetaan suun kautta otettavasta tai parenteraalisesta annoksesta Matrifen-laastareiksi.

6 Taulukko 4. Suositeltu Matrifen-aloitusannos, joka perustuu suun kautta otettavan morfiinin vuorokausiannokseen 1 Suun kautta otettava morfiiniannos 24 tuntia kohden (mg/vrk) Matrifen-depotlaastariannos mikrogrammaa/tunti Lapsipotilaille 2 Lapsipotilaille Kliinisissä tutkimuksissa näitä suun kautta otettavan morfiinin vuorokausiannoksia käytettiin pohjana siirryttäessä käyttämään Matrifen-valmistetta. 2 Suurempien Matrifen-annosten kuin 25 mikrogrammaa/tunti muunto tapahtuu samalla tavoin aikuis- ja lapsipotilailla. Tällä hetkellä kliinisistä tutkimuksista on vain vähän tietoa saatavana sellaisten lasten hoidosta, jotka saavat yli 90 mg suun kautta otettavaa morfiinia vuorokaudessa. Lapsipotilailla tehdyissä tutkimuksissa tarvittava fentanyylilaastariannos laskettiin konservatiivisesti: mg suun kautta otettavaa morfiinia vuorokaudessa tai sitä vastaava opioidiannos korvattiin yhdellä fentanyylilaastarilla, jonka vahvuus oli 12 mikrogrammaa/tunti. On syytä muistaa, että tämä muuntotapa koskee vain sellaisia tilanteita, joissa siirrytään suun kautta otettavan morfiinin (tai vastaavan lääkkeen) käytöstä fentanyylilaastarien käyttöön. Muuntotapaa ei voida käyttää siirryttäessä fentanyylin käytöstä muiden opioidien käyttöön, sillä silloin olisi olemassa yliannostuksen mahdollisuus. Ensimmäisten Matrifen-laastarien analgeettinen teho ei ole optimaalinen ensimmäisten 24 tunnin aikana. Tämän vuoksi potilaille tulee ensimmäisten 12 tunnin aikana Matrifen-laastarien käyttöön siirtymisen jälkeen antaa aiempi tavanomainen kipulääkeannos. Sitä seuraavien 12 tunnin aikana kipulääkettä tulisi antaa kliinisen tarpeen mukaan. Koska fentanyylin huippupitoisuus saavutetaan tunnin kuluttua hoidon aloittamisesta, potilaan tilan seuraaminen haittavaikutusten, kuten hypoventilaation, varalta on suositeltavaa vähintään 48 tunnin ajan Matrifen-hoidon aloittamisen jälkeen tai annoksen suurentamisen jälkeen (ks. myös kohta 4.4). Annostitraus ja ylläpitohoito Jos Matrifen-laastarien analgeettinen teho ei ole riittävä, annetaan lisäksi morfiinia tai muuta lyhytvaikutteista opioidia. Lapsen muista kivunlievitystarpeista ja kiputilanteesta riippuen voidaan päättää suurentaa annosta. Annosmuutokset tulee tehdä annosvälein 12 mikrogrammaa/tunti. Antotapa Ihon läpi. Fentanyylidepotlaastari kiinnitetään ylävartalon tai käsivarren tasaiselle iholle sellaiseen kohtaan, joka ei ole ärtynyt ja jolle ei ole annettu sädehoitoa. Pikkulapsilla yläselkä on suositeltu laastarin kiinnityskohta. Näin minimoidaan mahdollisuus, että lapsi poistaa laastarin iholta. Kiinnityskohdan karvat (ihokohdan tulisi mieluiten olla karvaton) leikataan (ei ajella) ennen laastarin kiinnitystä. Jos ihokohta pitää puhdistaa ennen laastarin laittamista paikoilleen, puhdistus tulee tehdä vedellä. Saippuoita, öljyjä, ihovoiteita, alkoholia tai muita aineita, jotka saattavat ärsyttää ihoa tai muuttaa sen ominaisuuksia, ei saa käyttää. Ihon tulisi olla täysin kuiva ennen laastarin kiinnittämistä. Tarkastele laastareita ennen käyttöä. Depotlaastaria ei saa jakaa osiin tai leikata (ks. kohta 4.4). Leikeltyjä, osiin jaettuja tai vaurioituneita laastareita ei saa käyttää. Koska depotlaastarin ulkopuolella on vesitiivis suojakalvo, se voidaan pitää paikallaan myös lyhyen suihkun aikana.

7 Poista Matrifen-laastari suojapussista taivuttamalla ensin loven (lähellä nuolen kärkeä pussin etiketissä) kohdalta ja sitten repäisemällä varovasti. Jos pussi avataan saksilla, se pitää leikata läheltä saumattua reunaa, jotta sisällä oleva laastari ei vaurioidu. Fentanyylidepotlaastari kiinnitetään ihoon heti pussin avaamisen jälkeen. Laastarin liimapinnan koskettamista pitää välttää. Fentanyylidepotlaastari kiinnitetään paikalleen välittömästi pakkauksen avaamisen jälkeen. Kun suojakalvo on poistettu, depotlaastaria painetaan lujasti paikalleen kämmenellä noin 30 sekunnin ajan niin että se jää kiinni ihoon joka paikasta, erityisesti reunoilta. Tarvittaessa depotlaastarin kiinnittymistä voidaan korjata. Sen jälkeen kädet pestään puhtaalla vedellä. Fentanyylidepotlaastaria käytetään yhtämittaisesti 72 tuntia ja sen jälkeen sen tilalle vaihdetaan uusi depotlaastari. Uusi depotlaastari kiinnitetään aina eri kohtaan kuin edellinen. Samaa kiinnityskohtaa voidaan käyttää uudelleen aikaisintaan 7 päivän kuluttua. Hävittämisohjeet, ks. kohta Vasta-aiheet Yliherkkyys fentanyylille tai laastarien kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Akuutti tai postoperatiivinen kipu, koska annostitraus ei ole mahdollista lyhytaikaisen käytön aikana ja koska on olemassa vakavan tai henkeä uhkaavan hypoventilaation mahdollisuus. Vaikea hengityslama 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Jos potilaalle on tullut vakavia haittavaikutuksia, hänen tilaansa tulisi tarkkailla 24 tuntia sen jälkeen kun fentanyylidepotlaastari on poistettu, sillä seerumin fentanyylipitoisuus pienenee vähitellen. Pitoisuus on pienentynyt noin 50 %:lla 17 (vaihteluväli 13 22) tuntia laastarin poiston jälkeen. Fentanyylidepotlaastarit tulee säilyttää poissa lasten ulottuvilta ja näkyviltä sekä ennen käyttöä että käytön jälkeen. Älä leikkaa depotlaastaria. Osiin jaettua, leikeltyä tai vaurioitunutta laastaria ei saa käyttää. Hengityslama Kuten kaikkia voimakkaita opioideja käytettäessä, joillekin potilaille saattaa tulla huomattavaa hengityslamaa fentanyylidepotlaastarien käytön aikana; potilaiden tilaa on seurattava, jotta tällaiset vaikutukset havaitaan. Hengityslama saattaa jatkua vielä laastarin poiston jälkeen. Hengityslaman ilmaantuvuus lisääntyy fentanyyliannoksen suuretessa (ks. kohta 4.9 Yliannostus, hengityslama). Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet saattavat lisätä hengityslamaa (ks. kohta 4.5). Serotoniinioireyhteymä Varovaisuutta on syytä noudattaa kun fentanyylidepotlaastareita käytetään samanaikaisesti serotoninergiseen hermovälittäjäainejärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Mahdollisesti henkeä uhkaava serotoniinioireyhtymä voi kehittyä, kun serotoninergisiä lääkkeitä, kuten selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeet) ja serotoniinin-noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI-lääkkeet), ja serotoniinin metaboliaa heikentäviä lääkkeitä (mm. MAO:n estäjät) käytetään samanaikaisesti. Näin voi tapahtua käytettäessä suositeltua annosta.

8 Serotoniinioireyhtymään voi liittyä mentaalisia muutoksia (esim. agitaatiota, hallusinaatioita, koomaa), autonomista epävakautta (esim. takykardiaa, verenpaineen muutoksia, hypertermiaa), neuromuskulaarisia poikkeavuuksia (esim. hyperrefleksiaa, koordinaation puutetta, jäykkyyttä) ja/tai maha-suolikanavan oireita (esim. pahoinvointia, oksentelua, ripulia). Jos serotoniinioireyhtymää epäillään, fentanyylidepotlaastarihoidon lopettamista nopeasti pitää harkita. Krooninen keuhkosairaus Fentanyyli saattaa aiheuttaa vaikeampia haittavaikutuksia potilaille, jotka sairastavat kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta tai muuta keuhkosairautta. Tällaisille potilaille opioidit saattavat aiheuttaa hengityslamaa ja hengitysteiden virtausvastus saattaa lisääntyä. Lääkeriippuvuus ja väärinkäytön mahdollisuus Toleranssia, fyysistä riippuvuutta ja psyykkistä riippuvuutta saattaa kehittyä, kun opioideja käytetään toistuvasti. Hoidosta johtuva riippuvuus on opioideja, kuten fentanyyliä, käytettäessä harvinaista. Jos potilaalla on aiemmin ollut lääkeriippuvuutta / alkoholin väärinkäyttöä, hänellä on suurempi riippuvuuden kehittymisen ja väärinkäytön riski opioidihoidon aikana. Vaikka potilaalla olisi suurentunut opioidien väärinkäytön riski, häntä voidaan silti hoitaa asianmukaisesti eri tavalla lääkeainetta vapauttavilla opioidimuodoilla. Näitä potilaita pitää kuitenkin seurata sen varalta, että heillä ilmenee väärinkäytön tai riippuvuuden merkkejä. Fentanyyliä voidaan käyttää väärin samalla tavoin kuin muita opioidiagonisteja. Matrifen-laastareiden väärinkäyttö voi johtaa yliannostukseen ja kuolemaan. Kohonnut kallonsisäinen paine Sellaisten potilaiden tulee käyttää Matrifen-laastareita varovasti, jotka saattavat olla erityisen alttiita hiilidioksidiretention kallonsisäisille vaikutuksille. Tällaisia ovat mm. potilaat, joilla on aiemmin ollut kohonnutta kallonsisäistä painetta, tajunnan heikentymistä tai koomaa. Fentanyyliä tulee käyttää varoen aivokasvainpotilaiden hoidossa. Sydänsairaus Fentanyyli saattaa aiheuttaa bradykardiaa ja sen vuoksi sitä tulee käyttää varoen, jos potilaalla on bradyarytmiaa. Opioidit saattavat aiheuttaa hypotensiota, erityisesti potilaille, joilla on akuutti hypovolemia. Taustalla oleva oireinen hypotensio tai hypovolemia pitää hoitaa ennen kuin hoito fentanyylilaastareilla aloitetaan. Maksan vajaatoiminta Koska fentanyyli metaboloituu inaktiivisiksi metaboliiteiksi maksassa, maksan vajaatoiminta saattaa hidastaa sen eliminaatiota. Jos maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat käyttävät ihon läpi annettavaa fentanyyliä, heidän tilaansa tulee seurata huolellisesti siltä varalta, että heillä ilmenee merkkejä fentanyylitoksisuudesta, ja fentanyyliannosta tulee tarvittaessa pienentää (ks. kohta 5.2). Munuaisten vajaatoiminta Alle 10 % fentanyylistä erittyy muuttumattomana munuaisten kautta, ja toisin kuin morfiinilla, munuaisten kautta eliminoituvia aktiivisia metaboliitteja ei tunneta. Jos munuaisten vajaatoimintaa sairastaville annetaan fentanyyliä transdermaalisesti, heidän tilaansa tulee seurata huolellisesti siltä varalta, että esiintyy merkkejä fentanyylitoksisuudesta, ja annosta tulee tarvittaessa pienentää (ks. kohta 5.2). Kuume/ulkoinen lämmönlähde Farmakokineettinen malli viittaa siihen, että seerumin fentanyylipitoisuus saattaa suurentua noin kolmanneksella, jos ihon lämpötila nousee 40 C:seen. Tämän vuoksi kuumepotilaita on tarkkailtava siltä

9 varalta, että heille tulee opioidien aiheuttamia haittavaikutuksia. Tarvittaessa fentanyyliannosta tulee muuttaa. Fentanyylin vapautuminen saattaa lisääntyä lämpötilasta riippuen, mikä voi aiheuttaa yliannostuksen ja kuoleman. Kliininen farmakologiatutkimus terveillä aikuisilla koehenkilöillä on osoittanut, että fentanyylilaastarille kohdistettu lämpö suurensi keskimääräisiä fentanyylin AUC-arvoja 120 %:lla ja keskimääräisiä C max -arvoja 61 %:lla. Kaikkia potilaita tulee neuvoa välttämään fentanyylidepotlaastarin kiinnityskohdan altistumista suoralle ulkoiselle lämmönlähteelle, kuten lämpötyynyille, sähköhuoville, lämmitettäville vesisängyille, lämpö- tai rusketuslampuille, voimakkaalle auringonpaisteelle, kuumavesipulloille, pitkille kuumille kylvyille, saunomiselle ja kuumille poreallaskylvyille laastaria käyttäessään, sillä on mahdollista, että lämpötilan nousu lisää fentanyylin vapautumista laastarista. Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa Yhteisvaikutukset CYP3A4:n estäjien kanssa: Ihon läpi annettavan fentanyylin ja sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4) estäjien (kuten ritonaviiri, ketokonatsoli, itrakonatsoli, troleandomysiini, klaritromysiini, erytromysiini, nelfinaviiri, nefatsodoni, verapamiili, diltiatseemi ja amiodaroni) samanaikainen käyttö saattaa suurentaa plasman fentanyylipitoisuutta, mikä saattaa voimistaa tai pidentää sekä terapeuttisia että haitallisia vaikutuksia ja aiheuttaa vakavaa hengityslamaa. Tällaisessa tapauksessa potilaiden erityisen huolellinen hoito ja seuranta ovat tarpeen. Tämän vuoksi ihon läpi annettavan fentanyylin ja CYP3A4:n estäjien yhteiskäyttöä ei suositella, ellei potilaan tilaa seurata huolellisesti. Potilaita, erityisesti niitä, jotka saavat ihon läpi annettavaa fentanyyliä ja CYP3A4:n estäjiä, pitää tarkkailla siltä varalta, että heille tulee hengityslamaa, ja annostusta pitää tarvittaessa muuttaa. Iäkkäät potilaat Kun on tutkittu suonensisäisen fentanyylin käyttöä, on saatu viitteitä siitä, että ikääntyneillä potilailla fentanyylin puhdistuma saattaa olla hitaampi ja puoliintumisaika pidentynyt, ja he saattavat olla herkempiä lääkkeelle kuin nuoremmat potilaat. Jos ikääntyneet potilaat käyttävät ihon läpi annettavaa fentanyyliä, heidän tilaansa tulee seurata huolellisesti siltä varalta, että heille tulee fentanyylitoksisuuden oireita, ja annosta tulee pienentää tarvittaessa (ks. kohta 5.2). Maha-suolikanava Opioidit lisäävät maha-suolikanavan sileän lihaksen tonusta ja vähentävät sen eteenpäin vievää supistelua. Tästä aiheutuva maha-suolikanavan sisällön läpikulkuajan pidentyminen voi olla fentanyylin aiheuttaman ummetusvaikutuksen syy. Potilaille pitää neuvoa, miten ummetusta voi ehkäistä, ja laksatiivien käyttöä ummetuksen estoon pitää harkita. Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa hoidettaessa kroonista ummetusta potevia potilaita. Jos potilaalla on paralyyttinen ileus tai sitä epäillään, fentanyylilaastarihoito pitää lopettaa. Tahaton altistus laastarin tarttuessa toiseen henkilöön Fentanyylilaastarin tahaton siirtyminen laastareita käyttämättömän henkilön (etenkin lapsen) iholle samassa sängyssä nukuttaessa tai läheisessä fyysisessä kosketuksessa laastaria käyttävän henkilön kanssa saattaa aiheuttaa laastareita käyttämättömälle henkilölle opioidiyliannostuksen. Potilaalle on kerrottava, että jos laastari tarttuu vahingossa laastaria käyttämättömän henkilön iholle, siirtynyt laastari on poistettava viipymättä (ks. kohta 4.9 Yliannostus). Pediatriset potilaat Matrifen-laastareita ei saa käyttää sellaisten lapsipotilaiden hoidossa, jotka eivät aikaisemmin ole saaneet opioidihoitoa (ks. kohta 4.2). Vakavan tai henkeä uhkaavan hypoventilaation mahdollisuus on olemassa käytettävästä Matrifen-depotlaastarien annoksesta riippumatta.

10 Fentanyylidepotlaastarien käyttöä ei ole tutkittu alle 2-vuotiaiden lasten hoidossa. Matrifen-laastareita saa antaa vain sellaisille 2-vuotiaille tai sitä vanhemmille lapsille, jotka sietävät opioidihoitoa (ks. kohta 4.2). Matrifen-laastareita ei saa käyttää alle 2-vuotiaiden lasten hoidossa. Jotta lasta voitaisiin estää vahingossa nielemästä Matrifen-laastaria, laastarin kiinnityskohta on valittava harkiten (ks. kohta 4.2 Annostus ja antotapa), ja laastarin pysymistä iholla on seurattava tarkoin. Imetys Fentanyyliä erittyy rintamaitoon, joten imetys pitää keskeyttää fentanyylilaastarien käytön ajaksi (ks. myös kohta 4.6). Myasthenia gravis -potilaat Ei-epileptisiä (myo)kloonisia reaktioita saattaa esiintyä. Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on myasthenia gravis. Osittaisten agonistien/antagonistien samanaikainen käyttö Buprenorfiinin, nalbufiinin tai pentatsosiinin samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. myös kohta 4.5). 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Samanaikainen muiden keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten opioidien, sedatiivien, unilääkkeiden, anestesia-aineiden, fenotiatsiinien, rauhoittavien lääkkeiden, lihasrelaksanttien, väsyttävien antihistamiinien ja alkoholijuomien, käyttö saattaa lisätä lamaavia vaikutuksia. Hypoventilaatiota, hypotensiota ja syvää sedaatiota tai koomaa saattaa esiintyä tai potilas voi kuolla. Tämän vuoksi edellä mainittujen lääkkeiden käyttö samanaikaisesti ihon läpi annettavan fentanyylin kanssa edellyttää potilaan erityisen huolellista hoitoa ja seurantaa. Fentanyylin puhdistuma on nopeaa ja fentanyyli metaboloituu nopeasti ja tehokkaasti pääasiassa CYP3A4:n kautta. Ihon läpi annettavan fentanyylin ja sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4) estäjien (kuten ritonaviirin, ketokonatsolin, itrakonatsolin, flukonatsolin, vorikonatsolin, troleandomysiinin, klaritromysiinin, nelfinaviirin, nefatsodonin, verapamiilin, diltiatseemin ja amiodaronin) samanaikainen käyttö saattaa suurentaa plasman fentanyylipitoisuuksia. Tämä saattaa voimistaa tai pitkittää sekä terapeuttisia vaikutuksia että haittavaikutuksia ja aiheuttaa vaikeaa hengityslamaa. Tällaisissa tapauksissa potilaan erityisen huolellinen hoito ja seuranta ovat tarpeen. CYP3A4:n estäjien ja ihon läpi annettavan fentanyylin samanaikaista käyttöä ei suositella, ellei potilaan tilaa seurata huolellisesti (ks. myös kohta 4.4). Samanaikainen käyttö CYP3A4:n induktorien (esim. rifampisiinin, karbamatsepiinin, fenobarbitaalin, fenytoiinin) kanssa voi pienentää plasman fentanyylipitoisuutta ja heikentää valmisteen tehoa. Tällöin fentanyylilaastarien annoksen muuttaminen voi olla tarpeen. Kun CYP3A4-induktorihoito on lopetettu, induktorin vaikutukset heikkenevät vähitellen ja tästä voi aiheutua plasman fentanyylipitoisuuden suureneneminen, mikä voi lisätä sekä terapeuttisia että haitallisia vaikutuksia tai pidentää niiden kestoa ja aiheuttaa vakavaa hengityslamaa. Tällaisessa tilanteessa potilaan tilaa pitää seurata huolellisesti ja annosta pitää tarvittaessa muuttaa. Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Ihon läpi annettavan fentanyylin käyttöä ei suositella potilaille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti hoitoa MAO:n estäjillä. MAO:n estäjien käytön yhteydessä on raportoitu vakavia ja odottamattomia yhteisvaikutuksia, mm. opiaattien vaikutusten voimistumista tai serotoninergisten vaikutusten

11 voimistumista. Tämän vuoksi fentanyyliä ei pidä käyttää 14 vuorokauden aikana MAO:n estäjien käytön lopettamisen jälkeen. Serotoninergiset lääkkeet Fentanyylidepotlaastarien ja serotoninergisen lääkeaineen, kuten selektiivisen serotoniinin takaisinoton estäjän tai serotoniinin-adrenaliinin takaisinoton estäjän, tai MAO:n estäjän samanaikainen käyttö voi suurentaa serotoniinioireyhtymän, mahdollisesti henkeä uhkaavan tilan, riskiä. Osittaisten agonistien/antagonistien samanaikainen käyttö Buprenorfiinin, nalbufiinin tai pentatsosiinin samanaikaista käyttöä ei suositella. Niillä on suuri affiniteetti opioidireseptoreihin ja suhteellisen vähäinen sisäinen vaikutus, ja sen vuoksi ne antagonisoivat osittain fentanyylin analgeettista vaikutusta ja saattavat aiheuttaa vieroitusoireita opioideista riippuvaisille henkilöille (ks. myös kohta 4.4). 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Raskaus Ei ole olemassa riittävästi tietoa fentanyylilaastarien käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmisille ei tunneta, mutta laskimoon annettavan fentanyylin on havaittu läpäisevän istukan ihmisen raskauden alkuvaiheessa. Vastasyntyneen vieroitusoireyhtymää on raportoitu vastasyntyneillä, joiden äidit ovat käyttäneet ihon läpi annettavaa fentanyyliä pitkäaikaisesti raskauden aikana. Ihon läpi annettavaa fentanyyliä ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole aivan välttämätöntä. Ihon läpi annettavan fentanyylin käyttöä synnytyksen aikana ei suositella, koska sitä ei pitäisi käyttää akuutin tai postoperatiivisen kivun hoitoon (ks. kohta 4.4). Lisäksi fentanyyli kulkeutuu istukan läpi, joten sen käyttö synnytyksen aikana saattaa aiheuttaa hengityslamaa vastasyntyneelle lapselle. Imetys Fentanyyliä erittyy rintamaitoon ja se saattaa aiheuttaa sedaatiota ja hengityslamaa imetettävälle lapselle. Tämän vuoksi imetys tulisi keskeyttää fentanyylilaastarien käytön ajaksi ja siihen asti, kunnes laastarien poistamisesta iholta on kulunut vähintään 72 tuntia. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Ihon läpi annettava fentanyyli voi heikentää mahdollisesti vaarallisiin tehtäviin, kuten ajamiseen tai koneiden käyttöön, tarvittavaa henkistä ja/tai fyysistä toimintakykyä. 4.8 Haittavaikutukset Ihon läpi annettavan fentanyylin turvallisuutta arvioitiin 1854 koehenkilöllä, jotka osallistuivat 11 kliiniseen tutkimukseen (kaksoissokkoutettuja lumelääkekontrolloituja tutkimuksia ja avoimia tutkimuksia). Valmistetta käytettiin kroonisen pahanlaatuisen tai ei-pahanlaatuisen kivun hoitoon. Koehenkilöt saivat vähintään 1 annoksen fentanyyliä ihon läpi ja antoivat tietoja valmisteen turvallisuudesta. Näistä.tutkimuksista kerättyjen turvallisuustietojen perusteella yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat (esiintymisprosentti): pahoinvointi (35,7 %), oksentelu (23,2 %), ummetus (23,1 %), uneliaisuus (15,0 %), huimaus (13,1 %) ja päänsärky (11,8 %).

12 Ihon läpi annettavan fentanyylin käytöstä näissä tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset, mukaan lukien yllä mainitut haittavaikutukset, sekä valmisteen markkinoille tulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset on esitetty alla. Alla olevissa esiintyvyysluokitteluissa käytetään seuraavia luokkia: hyvin yleiset ( 1/10), yleiset ( 1/100 ja < 1/10), melko harvinaiset ( 1/1000 ja < 1/100), harvinaiset ( 1/ ja < 1/1000, hyvin harvinaiset (< 1/10 000) sekä tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Taulukko 5. Aikuisilla ja pediatrisilla koehenkilöillä esiintyneet haittavaikutukset Haittavaikutukset Esiintymistiheys Elinjärjestelmä Melko Hyvin yleiset Yleiset Harvinaiset harvinaiset Tuntematon Aineenvaihdunta ja ravitsemus Psyykkiset häiriöt Hermosto Uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky Yliherkkyys Immuunijärjestelmä Ruokahaluttomuus Unettomuus, masennus, ahdistuneisuus, sekavuustila, hallusinaatiot Vapina, parestesiat Kiihtymys, disorientaatio, euforinen mieliala Heikentynyt tuntoaisti, kouristukset (mukaan lukien klooniset kouristukset ja grand mal -kouristukset ), muistinmenetys, tajunnantason aleneminen, tajuttomuus Anafylaktinen sokki, anafylaktinen reaktio, anafylaktoidinen reaktio Silmät Mioosi Kuulo ja tasapainoelin Sydän Kiertohuimaus Palpitaatiot, takykardia Bradykardia, syanoosi Verisuonisto Hypertensio Hypotensio Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Hengenahdistus Hengityslama, hengitysvaikeudet Apnea, hypoventilaatio Bradypnea

13 Elinjärjestelmä Haittavaikutukset Esiintymistiheys Hyvin yleiset Yleiset Melko harvinaiset Harvinaiset Tuntematon Ruoansulatuselimistö Iho ja ihonalainen kudos Luusto, lihakset ja sidekudos Munuaiset ja virtsatiet Sukupuolielimet ja rinnat Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Pahoinvointi, oksentelu, ummetus Ripuli, suun kuivuminen, vatsakipu, ylävatsakipu, dyspepsia Liikahikoilu, kutina, ihottuma, ihon punoitus Ekseema, allerginen ihotulehdus, ihovaivat, ihotulehdus, kosketusihottuma Lihaskouristukset Virtsaumpi Väsymys, ääreisturvotus, voimattomuus, huonovointisuus, palelu Ileus Lihasten nykiminen Erektiohäiriöt, seksuaalinen toimintahäiriö Kiinnityskohdan reaktiot, influenssan kaltainen sairaus, tunne ruumiinlämmön muutoksesta, yliherkkyys kiinnityskohdassa, vieroitusoireyhtymä, kuume Subileus Ihotulehdus kiinnityskohdassa, ekseema kiinnityskohdassa Kuten muitakin opioidikipulääkkeitä käytettäessä, toleranssia ja fyysistä riippuvuutta tai psyykkistä riippuvuutta saattaa kehittyä käytettäessä fentanyyliä toistuvasti (ks. kohta 4.4). Opioidien vieroitusoireet (kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ahdistuneisuus ja vapina) ovat mahdollisia joillakin potilailla, kun siirrytään aiemman opioidikipulääkehoidon jälkeen käyttämään fentanyylidepotlaastareita tai jos hoito lopetetaan äkillisesti (ks. kohta 4.2). Hyvin harvoin on raportoitu vastasyntyneen vieroitusoireyhtymää, kun äiti on käyttänyt pitkäaikaisesti ihon läpi annettavaa fentanyyliä raskauden aikana (ks. kohta 4.6). Lapsipotilaat Fentanyylidepotlaastareilla hoidettujen lasten ja nuorten haittavaikutusprofiili oli samanlainen kuin aikuisilla. Lapsipotilaiden hoidossa ei havaittu muuta riskiä kuin se, joka on odotettavissa, kun käytetään opioideja vakavaan sairauteen liittyvän kivun lievitykseen. Ei ole havaittu mitään erityisesti lasten fentanyylidepotlaastarihoitoon liittyvää riskiä (nuorimpien hoidettujen lasten ikä 2 vuotta), kun laastareita käytetään ohjeiden mukaan. Hyvin yleisiä lapsilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittuja haittavaikutuksia olivat kuume, oksentelu ja pahoinvointi.

14 Fentanyylidepotlaastarien turvallisuutta arvioitiin kolmessa kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui 289 alle 18-vuotiasta lasta. Lääkevalmistetta käytettiin kroonisen tai jatkuvan pahanlaatuisen tai eipahanlaatuisen kivun hoitoon. Potilaille annettiin vähintään yksi Matrifen-annos ja heistä kerättiin turvallisuustiedot. Vaikka sisäänottokriteereiden mukaan lapsen piti olla vähintään 2-vuotias, kaksi potilasta sai tutkimuksissa ensimmäisen fentanyylidepotlaastarin 23 kk:n ikäisenä. Näiden tutkimusten yhdistettyjen tietojen perusteella yleisimmin (esiintyvyys 10 %) raportoituja haittavaikutuksia lapsilla olivat (esiintyvyys merkitty sulkuihin): oksentelu (33,9 %), pahoinvointi (23,5 %), päänsärky (16,3 %), ummetus (13,5 %), ripuli (12,8 %) ja kutina (12,8 %). Taulukkoon 6 on sisällytetty kaikki fentanyylidepotlaastarien käytön yhteydessä näissä kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaitut haittavaikutukset. Lapsilla esiintyneet haittavaikutukset on esitetty taulukossa 6, ja haittavaikutusten esiintyvyydet on esitetty saman esitystavan mukaisesti kuin taulukossa 5. Taulukko 6: Pediatrisilla koehenkilöillä kliinisissä tutkimuksissa esiintyneet haittavaikutukset Elinjärjestelmä Haittavaikutukset Esiintymistiheys Hyvin yleiset ( 1/10) Yleiset Melko harvinaiset Immuunijärjestelmä Yliherkkyys Aineenvaihdunta ja ravitsemus Psyykkiset häiriöt Hermosto Päänsärky Ruokahaluttomuus Unettomuus, uneliaisuus, ahdistuneisuus, masennus, hallusinaatiot Heitehuimaus, vapina, heikentynyt tuntoaisti Sekavuustila Parestesiat Silmät Mioosi Kuulo ja tasapainoelin Kiertohuimaus Sydän Syanoosi Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Ruoansulatuselimistö Pahoinvointi, oksentelu, ummetus, ripuli Hengityslama Vatsakipu, ylävatsakipu, suun kuivuminen Iho ja ihonalainen kudos Kutina Ihottuma, liikahikoilu, ihon punoitus Luusto, lihakset ja sidekudos Lihaskouristukset Kosketusihottuma, ihovaivat, allerginen ihotulehdus, ekseema Munuaiset ja virtsatiet Virtsaumpi

15 Elinjärjestelmä Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Haittavaikutukset Esiintymistiheys Hyvin yleiset ( 1/10) Yleiset Ääreisturvotus, väsymys Kiinnityskohdan reaktio Voimattomuus Melko harvinaiset Vieroitusoireet, influenssan kaltainen sairaus Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Oireet Fentanyylin yliannostuksen oireet liittyvät sen farmakologisiin vaikutuksiin, joista vakavin on hengityslama. Hoito Hengityslaman hoidon välittömiä vastatoimia ovat laastarin poistaminen ja potilaan virkistäminen fyysisesti tai sanallisesti. Näiden toimenpiteiden jälkeen voidaan antaa spesifistä opioidiantagonistia, kuten naloksonia. Yliannostusta seuraava hengityslama saattaa kestää pidempään kuin opioidiantagonistin vaikutus. Laskimoon annettavien antagonistiannosten väli pitää valita huolellisesti, sillä laastarin poistamisen jälkeen on olemassa huumaavan vaikutuksen uudelleen ilmenemisen mahdollisuus; toistuvat naloksoniannokset tai jatkuva naloksoni-infuusio voivat olla tarpeen. Huumaavan vaikutuksen kumoaminen saattaa aiheuttaa akuuttia kipua ja katekoliamiinien vapautumista. Jos kliininen tilanne niin vaatii, potilaan ilmatiet pitää avata ja niiden auki pysymisestä pitää huolehtia, mahdollisesti nieluputken tai intubaatioputken avulla, ja tarvittaessa pitää antaa happea ja avustaa hengitystä. Riittävästä ruumiinlämmöstä ja nesteiden saannista pitää huolehtia. Jos esiintyy vaikeaa tai jatkuvaa hypotensiota, hypovolemian mahdollisuus tulee ottaa huomioon ja potilasta tulee hoitaa asianmukaisella parenteraalisella nestehoidolla. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Analgeetit, opioidit, ATC-koodi: N02AB03

16 Matrifen on depotlaastari, josta vapautuu fentanyyliä jatkuvasti. Fentanyyli on opioidikipulääke, joka sitoutuu pääasiassa µ-reseptoriin. Tärkeimmät farmakologiset vaikutukset ovat kivun lievitys ja sedaatio. Jos potilasta ei ole aiemmin hoidettu opioideilla, kipu lievittyy fentanyylipitoisuuksilla 0,3 1,5 ng/ml. Tällaisilla potilailla haittavaikutukset yleistyvät, kun seerumin fentanyylipitoisuudet ylittävät 2 ng/ml. Sekä alin vaikuttava fentanyylipitoisuus että haittavaikutuksia aiheuttava fentanyylipitoisuus suurenevat, kun toleranssia kehittyy. Toleranssin kehittyminen vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Pediatriset potilaat Ihon läpi annettavan fentanyylin turvallisuutta arvioitiin kolmessa avoimessa tutkimuksessa, joihin osallistui 289 kroonisesta kivusta kärsivää lapsipotilasta. Lasten ikäjakauma oli 2 18 vuotta, ja lapsista 66 oli 2 6-vuotiaita. Näissä tutkimuksissa mg:n annos suun kautta otettavaa morfiinia korvattiin yhdellä fentanyylidepotlaastarilla (vahvuus 12 mikrogrammaa/tunti). Potilaista 181 käytti aloitusannosta 25 mikrogrammaa/tunti tai enemmän; heitä oli aiemmin hoidettu päivittäin vähintään 45 mg:n annoksilla suun kautta otettavaa morfiinia. 5.2 Farmakokinetiikka Fentanyylidepotlaastarista vapautuu systeemisesti fentanyyliä 72 tunnin käyttöaikana. Imeytyminen Ensimmäisen laastarin kiinnittämisen jälkeen seerumin fentanyylipitoisuus suurenee vähitellen ja tasoittuu tavallisesti tunnin kuluttua. Tämän jälkeen pitoisuus pysyy suhteellisen tasaisena koko 72 tunnin käyttöajan. Kun toinen laastari kiinnitetään paikalleen seuraaviksi 72 tunniksi, seerumin vakaan tilan fentanyylipitoisuus on saavutettu ja säilyy tasaisena seuraavien samankokoisten laastarien käyttöaikana. Fentanyylin imeytyminen saattaa vaihdella jonkin verran eri kiinnityspaikkojen välillä. Jonkin verran vähäisempää (noin 25 %) fentanyylin imeytymistä on havaittu terveillä vapaaehtoisilla tehdyissä tutkimuksissa, kun laastari on kiinnitetty rintaan, kuin jos se olisi kiinnitetty käsivarteen tai selkään. Jakautuminen Fentanyyli sitoutuu plasman proteiineihin 84-prosenttisesti. Biotransformaatio Fentanyylin kinetiikka on lineaarista ja fentanyyli metaboloituu pääasiassa maksassa CYP3A4- entsyymin kautta. Päämetaboliitti, norfentanyyli, on inaktiivinen. Eliminaatio Kun fentanyylilaastari poistetaan, seerumin fentanyylipitoisuus pienenee vähitellen. Pitoisuus pienenee noin 50 % tunnissa aikuisilla tai tunnissa lapsilla. Kun fentanyylin antamista ihon läpi jatketaan, lääkeaine häviää seerumista hitaammin kuin laskimonsisäisen annon jälkeen. Noin 75 % fentanyylistä erittyy virtsaan, pääasiassa metaboliitteina, ja alle 10 % muuttumattomana lääkeaineena. Noin 9 % annoksesta erittyy ulosteeseen, pääasiassa metaboliitteina. Farmakokinetiikka erityisryhmillä Heikentynyt maksan tai munuaisten toiminta saattaa suurentaa lääkeaineen pitoisuutta seerumissa. Fentanyylin puhdistuma saattaa olla vähäisempää ikääntyneillä, kakektisilla tai heikkokuntoisilla potilailla, jolloin yhdisteen terminaalinen puoliintumisaika saattaa pidentyä (ks. kohdat 4.2 ja 4.4). Pediatriset potilaat 2 5-vuotiailla lapsipotilailla puhdistuma (l/h/kg) näyttää olevan 82 % suurempi kuin vuotiailla, joiden puhdistuma on todennäköisesti sama kuin aikuisilla vuotiailla puhdistuma on 25 %

17 suurempi kuin vuotiailla. Paino on otettu huomioon näissä lukemissa. Nämä havainnot on otettu huomioon määritettäessä lapsipotilaille sopivia annostusohjeita. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ei-kliiniset tiedot, jotka perustuvat perinteisiin turvallisuusfarmakologisiin tutkimuksiin, toistettujen annosten toksisuustutkimuksiin ja genotoksisuustutkimuksiin, eivät osoittaneet erityistä ihmisille aiheutuvaa riskiä. Eläinkokeissa on havaittu hedelmällisyyden vähenemistä ja rottien sikiöiden kuolleisuuden lisääntymistä. Teratogeenisiä vaikutuksia ei kuitenkaan ole havaittu. Mutageenisyystestaus bakteereilla ja jyrsijöillä antoi negatiivisia tuloksia. Kuten muillakin opioideilla, fentanyylillä oli mutageenisiä vaikutuksia nisäkässoluissa in vitro. Mutageenisyyden riski vaikuttaa epätodennäköiseltä terapeuttisissa olosuhteissa, sillä vaikutuksia ilmeni vain hyvin suurilla pitoisuuksilla. Pitkäaikaisia karsinogeenisyystutkimuksia ei ole tehty. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Dipropyleeniglykoli Hydroksipropyyliselluloosa Dimetikoni Silikoniliima (amiiniresistentti) Läpäisykalvo, etyleenivinyyliasetaatti (EVA) Taustakalvo, polyetyleenitereftalaattikalvo (PET) Poistettava suojakalvo, fluoropolymeerillä päällystetty polyesterikalvo Painomuste 6.2 Yhteensopimattomuudet Rasvoja, öljyjä, ihovoiteita tai puuteria ei saa käyttää ihoalueella, johon Matrifen-laastari kiinnitetään. Tällä tavoin varmistetaan laastarin pysyminen iholla. 6.3 Kestoaika 3 vuotta 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyypit ja pakkauskoot Kukin laastari on pakattu kuumasaumattuun, paperista, alumiinista ja polyakrylonitriilistä (PAN) valmistettuun pussiin. Pakkauskoot: 1, 2, 3, 4, 5, 8, 10, 16 ja 20 laastaria Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

18 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Katso kohdasta 4.2 ohjeet laastarin kiinnittämiseen. Muista laastarin kiinnityskohdista ei ole olemassa turvallisuus- ja farmakokineettisiä tietoja. Depotlaastareihin jää suuria määriä fentanyyliä vielä käytön jälkeenkin. Käytetyt depotlaastarit taitetaan kahtia, liimapuoli sisäänpäin, jotta läpäisykalvo ei ole esillä, ja hävitetään turvallisuus- ja ympäristönsuojelusyistä paikallisten määräysten mukaisesti tai palautetaan apteekkiin tai sairaalaan. Kaikki käyttämättömät lääkevalmisteet tulisi hävittää paikallisten määräysten mukaisesti tai palauttaa apteekkiin tai sairaalaan. Pese kädet vedellä laastarin kiinnittämisen tai irrottamisen jälkeen. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Takeda Oy PL Helsinki 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 12 mikrogrammaa/tunti: mikrogrammaa/tunti: mikrogrammaa/tunti: mikrogrammaa/tunti: mikrogrammaa/tunti: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ