Maahisposti: Nro:3 syksy/

Transkriptio

1 Maahisposti 1

2 Sisällysluettelo Pääkirjoitus Henkilökuva Puuhis Ryhmien kuulumisia ja tapahtumia Puput reissuilee Majavat puuhailee Kilpikonnat retkeilee Mettäläiset kisailee Itsevaltiaat puuhailee Partio- Suomi- Partio- sanasto Maarinkiin Perinnetavara Millaista Reilalla oli Kilke tulee Tulevia tapahtumia Maahisposti: Nro:3 syksy/ Julkaisija: Mynämäen Maahiset Päätoimittaja: Venla Viitasalo Tekijät: Pia Aalto, Artturi Kolkka, Lassi Lukkarinen, Olli Peltola, Anne Penttilä, Maarinki, Sirja Valtanen, Venla Viitasalo Palautetta tai ehdotuksia lehteen: venla_viitasalo@luukku.com 2

3 On tämäkin yksi elämän tapa. Sanotaan, kerran partiolainen aina partiolainen. Vuosi sitten päätin, että Reila on minun viimeinen suurleirini johon otan osaa, enkä varmaan olisi mennyt koko leirille ellen olisi ottanut itselleni seikkailijajoukkoa. Kevät meni valmistautuessa leiriä varten ja koloillat opeteltiin leiritaitoja, jotta tiedetään mitä pakataan rinkkaan ja mitä piti osata. Tuo rinkan pakkaaminen ei oikein mennyt perille, kun niitä lepakkeita löytyi yhden sun toisen rinkasta. Leiri alkoi sadetta pikkusen roiskien, sillai kuurojen kera. Tuli mennä vuoden leiri Tarus mieleen, kun satoi kolme päivää kaataen vettä taivaan täydeltä. Taruksella todella uitiin teltoissa, mutta onneksi Reilalla paistoi aurinko koko lopun leiriä. Oli siellä Reilassa mahtava keli, yötkin oli tosi lämpimät. Ekana iltana kun mentiin leirin avajaisiin, koko leiri meren rannalle jossa pidettiin kaikki suurtapahtumat, niin siellä istuessa kivikossa tuli mieleeni Karelia Eli siitä oli tasan 30 vuotta, kun Suomessa pidettiin ensimmäinen suurleiri ja minulla oli vastuu kannettavana 45 suomalaisesta ja 8 japanilaisesta Kirjoittaja on MyMa:n lippukunnanjohtaja sekä seikkailijajoukkueen johtaja eli sampo. Kuvassa myös koira Peppi. partiolaisesta. Olin todellakin savun ainoa yli 18 vuotta, tosin olin silloin jo 19 vuotta. Mietin tosiaankin, voiko olla totta että on mennyt 30 vuotta ja minä se istun taas leirinavajaisissa partiolaisten kanssa. En tiedä missä vuodet ovat menneet, mutta kyllä tämä touhu vaan on niin antoisaa ja hauskaa, että sitä jaksaa ja suorastaan saa voimaa nuorista partiolaisista. Niinpä minä päätin Reilan viimeisenä päivänä, että lähden Kilkkeelle ensi kesänä ja aion olla koko leirin, ettei käy niin että vanhempani tulevat hakemaan minut pois kesken leirin. Niin vain kävi Taruksella, että lähdin kotiin kesken leirin ja jätin molemmat lapseni leirille. No, näitä kokemuksia on ja toivottavasti näitä tulee lisää vielä kauan. Toivoopi Anne 3

4 Kuka? - Nea Haanperä Mitä teet lippukunnassa? - Olen sudenpentuna Puput- laumassa Kuinka kauan olet ollut partiossa? - Aloitin kun koulu alkoi, eli nyt melkein puoli vuotta. Paras partiokokemuksesi? - Se päivä kun kerrottiin vitsejä ja tarinoita. Ja Ulvilan reissu oli huippu. Askartelu on myös kivaa! Terveisesi lehden lukijoille? - Toivottavasti lehdestä tulee hyvä! 4

5 5

6 Oli kymmenes päivä lokakuuta ja vielä luvattoman aikaista kun suurin osa Puput- lauman jäsenistä kerääntyi Mynämäen linja-auto aseman pihalle ja siitä bussiin, mikä vei meidät kohti Ulvilaa ja piirin sudareiden luontoretkipäivää. Päivä lähti liikkeelle yhteisillä alkumenoilla kesäteatterin katsomossa istuen. Sudenpennuilla oli hauskaa kun trangiakassimme putosi katsomon penkkien välistä maahan aaltoja tehdessämme ja innokas Matilda pääsi mönkien hakemaan pudonneet ruuanlaittovälineet. Kun ohjeet oli kuunneltu, lähdettiin vessareissun kautta suunnistamaan kohti ensimmäistä rastia, mikä oli aiheeltaan tuli. Yhden turhan ylämäen ja pienen tarpomisen jälkeen rasti häämötti jo edessämme ja tytöt pääsivät harjoittelemaan nuotion kasaamista sekä pohtimaan koska nuotion saa tehdä ja minne. Edellisviikon jokamiehenoikeuksien harjoittelusta oli kuin olikin hyötyä:). Tulen lämmöstä siirryimme ripeästi suoraan pilviin ja Ilma-rastille, missä valmistettiin upeat pilvinimilaput ja pelattiin pilvityyppimuistipeliä. Pienen pähkäilyn jälkeen pilvikuvat löysivät kaikki vaikeat nimensä, ja nyt jokainen tietää millainen pilvi on nimbostratus. Päivä alkoi olla jo pitkällä ja ruokarasti oli aivan sopivassa ajankohdassa. Ei muuta kuin trangiat esille ja makaronia keittämään. Porukka jaettiin kahtia ja kumpikin aloitti ruuan valmistuksen iloisin mielin. Pieni pilvikin päätti viskaista niskaamme korkeintaan 2 minuutin mittaisen sadekuuron. Ruuaksi oli makaronia ja jauhelihaa ja jälkiruuaksi jokainen sai vielä paistaa nuotiolla uuniomenan jonka sisälle tuli hunajaa ja kanelia. Hieman tahmaisin tassuin pakkasimme syömisen jälkeen taas tavaramme ja lähdimme kohti kolmatta rastiamme, joka oli Vesirasti. 6

7 Ennakkomateriaaleissa käskettiin ottaa mukaan 2 1,5l tyhjää pulloa ja nyt niille tuli käyttöä, kun pennut alkoivat valmistaa niistä veden suodattimia rahkasammalen, hiekan ja hiilen avulla. Optimaalisia materiaaleja käytettäessä suodattimen pitäisi toimia loistavasti, mutta meillä vesi taisi tulla vain entistä likaisemmaksi. Tehtävän toinen osa oli keittää suodatettu vesi paperipussissa nuotion päällä. Aivan kiehuvaksi emme vettä saaneet ennen kuin kummankin porukan pussit alkoivat vuotaa, mutta reilusti kädenlämpöistä kuitenkin. Kolmas vaihe olisi ollut tehdä kuumasta vedestä teetä luonnon antimia hyväksi käyttäen, mutta päätimme lahjoittaa vetemme läheiselle puskalle. Viimeisenä oli jäljellä vielä Maa-rasti, missä testattiin sudenpentujen eläin- ja kasvitietoutta. Puput tunnistivat hienosti mitkä oksat kuuluivat mihinkin puuhun ja mikä jälki millekin eläimelle. Paluumatkan ohjelmaksi annettiin vielä lista kasveista, jotka tuli kerätä kävelyn ohella. Löysimme noin puolet kasveista, mikä on aika hyvä saldo. Kaikki sudenpennut olivat jaksaneet loistavasti koko päivän, ei ollut kuulunut pienintäkään valitusta väsymyksestä tai muusta. Mutta nyt oli edessä kaikkein pahin osuus, odottaminen. Olimme ensimmäisten joukossa valmiita, mikä tarkoitti sitä että ylimääräistä aikaa oli puolisentoista tuntia. Ensin vähän evästeltiin ja sitten pelailtiin mm. mustekalaa ja halaa puuta!-leikkejä. Kun kaikki lopulta joistakin iäisyydeltä tuntuvan ajan jälkeen olivat paikalla pelattiin vielä koko suurella osallistujaporukalla yhteisesti mustekalaa ja siirryttiin jälleen kesäteatterikatsomoon, tällä kertaa loppumenoja varten. Päätöksen jälkeen oli vielä hiukan aikaa ennen kuin bussi tulisi hakemaan meidät, joten päivän järjestäjät tarjosivat kaikille mehua ja pipareita. Lopulta meidänkin bussimme saapui, 20 minuuttia lähdön jälkeen ja meidänkin kotimatkamme alkoi. Muutama sudenpentu nukkui lähes koko matkan Ulvilasta Mynämäkeen, ja muutkin olivat nuutuneen oloisia. Eräillä muiden lippukuntien edustajilla tuntui energiaa kyllä riittävän vaikka muille jakaa, ja se ehkä hieman häiritsi matkatunnelmaamme. Kaikilla oli hauska päivä ja odotamme innolla uusia piirin retkiä uusiin maastoihin! Retkiterveisin: Elsa, Miisa, Venla, Jenna, Pinja, Emmi, Helmi, Laura, Linnea, Matilda, Nea ja akela Sirja 7 Terveisiä lähettävät myös laumamme muut tyttöset: Heidi, Sara, Vilma, Tilda ja Veera Teksti ja kuvat: Sirja Valtanen

8 Heippa! Me olemme vilkas sudenpentulauma Majavat. Kun sudenpentupoikien partio alkoi, tuli paikalle monenlaista pientä poikaa. Toiset jo kolmatta vuotta partiossa, toiset toista ja jotkut vasta ensimmäistä. Partiomme alkoi toisiimme tutustumalla, ja samalla tutustuimme vähän partion perusteisiin. Johtaja oli valinnut meille suoritettavaksi tietenkin tervetuloa partioon-merkin, liikenne-, askartelu- sekä partioperinne-merkin. Alussa kun vielä päivissäkin oli valoa, pidimme kololla pyöräilypäivän, jolloin jokainen tuli pyörällä kololle, suoritti muka helpon taitoradan ja yhdessä huollettiin pyörät. Syksyä jatkettiin tutustumalla askarteluun huovuttamalla jokaiselle omat heijastimet sekä yksi ilta taiteltiin origameja. Askartelu oli tosi kivaa! Olemme myös tutustuneet partioperinteisiin, ja jos nyt kysytte meiltä, miksi partiolaiset kättelevät vasemmalla kädellä, tai kuka on Kim, osaamme varmasti vastata! Myös Pyhän Yrjön tarina sujuu meiltä vaikka silmät kiinni. Tai näin ainakin johtaja toivoo. Välillä emme kyllä ole jaksaneet oikein kuunnella johtajan tylsiä juttuja, vaan halunneet vain leikkiä pimeäpiilosta. Ja ainiin, olihan meillä yksi metsäretkikin jo! Retkelle osallistui vain pieni osa laumastamme, mutta meillä oli 8 silti hauskaa. Teimme normaaleja partiolaisten juttuja, kuten paistoimme makkaraa ja tikkupullaa, veistelimme ja tietysti välillä vähän leikimme. Teksti ja kuvat: Venla Viitasalo

9 Metsäretkellä Heijastimien tekoa Nyyttärit 9

10 Lippukuntamme 10-vuotiaista koostuva seikkailijajoukkue Kilpikonnat retkeili Leijankorven maastossa Mukana retkellä oli neljästätoista seikkailijasta kahdeksan: Laura, Roosa, Essi, Tuuli, Matias, Ilkka, Joose ja Esa sekä tietysti molemmat johtajat Pia ja Meri. Retken teemana oli peruspartiotaitojen oppiminen ja käyttö metsässä. Retki alkoi lauantai aamupäivällä kolon pihalta melkoisen epätoivoisella yrityksellä lastata kaikki tarvittava tavara autoihin. Hommassa kuitenkin onnistuttiin, vaikka se hetken aikaa veikin. Autojen pursutessa äärimmillään lähdimme ajamaan kohti Leijankorpea. Perille päästyämme autot tyhjenivät nopeasti ja ensimmäisenä opettelimme laavun pystyttämistä. Yhteisvoimin laavukankaat saatiin keppien voimin pysymään pystyssä ja mielessä kävi aamupäivän auringossa seistessä, että yöllä voi tulla pikkusen vilpoisaa. Auringon kivutessa ylemmäs alkoi olla lounasaika. Trangiat kaivettiin esiin ja jokainen ruokaryhmä valmisti itse keittonsa. Keitto hävisi ahnaisiin suihin nopeasti. Tiskauksen jälkeen lähdimme pienelle suunnistusretkelle lähimetsiin. Kiersimme Kuhankuonon polkuverkostoa seuraten muutaman kilometrin reitin tutkaillen samalla ympäröivää luontoa. Kävimme myös tutustumassa paikalliseen luontonähtävyyteen, Takalevon kirkkoon, joka oli oikeasti suuri kivimöhkäle keskellä metsää. Kiven alle oli muodostunut pieni lampi ja lohkareen päällä oli hauska kiipeillä. Palattuamme vaellukselta alkoi päivällisen valmistus. Ensin opettelimme yhdessä tekemään sytykkeitä nuotiota varten ja sytyttämään nuotion. Nuotion roihutessa valmistimme jokainen itsellemme pienen nyytin foliosta, jonka sisään laitettiin perunaa ja marinoituja lihasuikaleita. Nyytit laitettiin hiillokseen ja annettiin kypsentyä noin kolme varttia. Odottavan aika on pitkä, totesi joku kaikkien vahdatessa omia nyyttejään. Mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, sillä ruoka oli herkullista. Illan pimentyessä päätimme leikkiä pimeäpiitä. Leikki oli hulvattoman hauska kaikkien maastoutuessa pimeään metsään enemmän tai vähemmän vauhdilla. Etsijän osa oli vaikea, sillä taskulampun valossa ei toisia noin vain löydetäkään ja leikki jatkui pitkälle iltaan. Viimein rauhoituimme ja palasimme säkkipimeästä metsästä takaisin nuotion loimuun paistamaan makkaraa. Saimme myös vieraita Sirjan ja Sakun käväistessä meitä moikkaamassa. Kellon kiiruhtaessa yhä eteenpäin oli aika hiljentyä kuuntelemaan iltatarina kilpikonnaperheestä. Tarinan jälkeen oli vuorossa retken se osuus, jota moni oli varmasti eniten jännittänyt: nukkuminen. Yö laavussa pimeässä metsässä ilman muuta lämmikettä kuin oma makuupussi ja vierustoveri on jännittävä kokemus. Jo tunnin kuluttua nukkumaan menosta jokaisesta laavusta kuului kuitenkin rauhallinen tuhina. Yö sujui rauhallisesti ilman mitään häiriöitä. 10 Erilainen näkökulma trangiaan Nuotion sytytystä

11 Aamulla laavuista kömpi joukko sikkurasilmäisiä partiolaisia. Jollakulla oli ollut vähän kylmä paksusta makuupussista huolimatta. Pojat reippaina sytyttivät lämmittävän nuotion. Aamupalaksi jokainen ryhmä keitti puuroa ja teki kiisseliä trangioilla. Nopean ruokailun jälkeen laavut pistettiin kasaan ja pakattiin valmiiksi poislähtöä varten. Aamupäivän ohjelmaan kuului pienen laatikon nikkaroiminen. Nikkarointi luonnossa vaatii hieman soveltamista, mutta kaikilla oli hauskaa ja mitä hienoimpia laatikoita syntyi. Lounaaksi valmistettiin trangioilla kanaa ja nuudeleita. Sinolin loputtua kesken kaiken kana saatiin paistettua trangioilla, mutta nuudelit piti keittää kaasutöhöllä yhdessä. Näin ollen tuli tutustuttua hieman isompaan ruuanvalmistuslaitteeseen samalla. Kanasta, nuudeleista, ananaksesta ja kermasta saa yllättävän hyvää ruokaa, joka katosikin nälkäisiin vatsoihin vauhdilla. Lounaan jälkeen laatikoiden tekoa jatkettiin vielä jonkin aikaa. Iltapäivän edetessä oli aika sytyttää viimeisen kerran nuotio ja paistaa vielä tikkupullaa ennen kotiinlähtöä. Tikkupulla oli suurimmalle osalle uusi tuttavuus, mutta hieman kummallisen näköinen pulla maistui kyllä hillolla kuorrutettuna, joskin hilloa oli kyseisen operaation jälkeen aivan kaikkialla. Iltapäivän ehdittyä jo pitkälle siivosimme retkipaikan ympäristön, kasasimme tavaramme ja totesimme, että hakemaan tulleita autoja on yksi vähemmän kuin menomatkalla. Lapsiakin oli pari vähemmän heidän lähdettyään hieman aiemmin iltapäivällä. Yritimme entistä epätoivoisemmin ahtaa kaiken tavaran autoihin ja siinä onnistuttiinkin kun hieman puutavaraa jätettiin seuraaville retkeilijöille paikan puuvajaan. Retkeltä kotiuduimme väsyneinä, mutta iloisilla mielin hauskasta ja onnistuneesta retkestä. Jokainen retkellä ollut sai myöhemmin retkikokki-taitomerkin tehtyään kaikki retken ruuat itse. Toivottavasti seuraavalle retkelle aivan kaikki kilpikonnat pääsevät mukaan! Nuotion äärellä Kilpikonnien päiväkirja Kilpikonnien syksy Retkellä olleiden kilpikonnien lisäksi joukkueeseen kuuluvat Juuso, Jonna, Lassi, Kalle, Kalle K ja Emilia. Kilpikonnien syksyn ohjelmaan on kuulunut peruspartiotaitojen opettelua, kuten partiotapoja, ensiapua ja suunnistusta. Joukkue on tänä syksynä suorittanut seikkailijoiden Tervetulo-vaiheen ja Pohjonenilmansuunnan. Näiden lisäksi olemme suorittaneet Nikkari-taitomerkkiä, johon kuuluen olemme valmistaneet mm. päiväkirjan lautakansilla, laatikon ja valokuvakehykset. Syksyn huipennuksia ovat olleet mm. edellä esitelty yöretki, uintiretki Caribiaan ja kaupunkisuunnistus, jossa ryhmittäin etsittiin rasteja Mynämäen keskustassa. Kilpikonnien huuto jatkaa raikaamistaan myös keväällä: Reilut konnat Kilpikonnat kviik, kviik, kviik! 11 Teksti ja kuvat: Pia Aalto

12 Alueen partiotaitokisat syksyisessä metsässä. Saavuimme paikan päälle Pukkipalon syksyiseen metsään. Kaikkien saavuttua paikalle alkoivat varsinaiset kisat. Jokainen joukkue ilmoittautui ja kertoi joukkueensa nimen, me olimme Pölkkypäät. Ensimmäinen rasti oli rakentelua ja me teimme retkijakkaran. Ei ollut tällä kertaa piirustuksia ja niin me jouduimme itse suunnittelemaan jakkaran. Teimme jakkaran, joka oli todella tukeva ja vahva. Olimme toiseksi viimeisiä kun lähdimme toista rastia hakemaan. Saapuessamme toiselle rastille siellä oli ruuhkaa niin paljon, että jatkoimme matkaa kolmannelle rastille. Kolmas rasti oli ensiapua jossa kysyttiin paleltumisesta, oli kysymyksiä joihin piti vastata kyllä tai ei. Se meni hyvin ja niinpä jatkoimme matkaa seuraavalle rastille. Neljännellä rastilla oli tunnistustehtäviä jossa piti tunnistaa eri puulajeja, lintuja ja metsän eläimiä. Reitti oli hyvin merkitty ja jatkoimme viidennelle rastille jossa piti valmistaa kukkaro maitotölkistä jonka jokainen toi kotoaan. Kukkaro tehtiin leikkaamalla ja taittelemalla tölkkiä, niitattiin tarrat ja sivuja yhteen ja niin siitä syntyi kukkaro. Eväät maistuivat ja niinpä pidettiin pikku evästauko. Lähdettiin samaa polkua pitkin takaisin sinne mistä lähdettiin. Saavuimme viimeiselle rastille ja se oli ruokarasti, otimme trangian repusta ja kokosimme sen ruuanlaittoa varten. Tommi kävi lahjomassa tuomareita suklaalla ja me paistoimme jauhelihan ja keitimme kuskusta. Suklaa teki kauppansa ja taisimme saada hyvät pisteet ruuanlaitostakin. Kun olimme syöneet ja tiskanneet, meillä oli vielä tehtävä toinen rasti, jonka alunperin jätimme väliin ruuhkan takia. Toinen rasti oli palapelin kokoamista ja se meni miten meni ja tuloslaskentaa odotellessa leikimme ja kilpailimme keskenämme. Odotus kannatti kun saimme kuulla että olimme voittaneet kisan Mettäläiset Teksti: Anne Penttilä Kuvat: Sirja Valtanen

13 Tarpojaryhmä Itsevaltiaiden kesä ja syksy ovat olleet kiireistä aikaa. Ryhmään kuuluvat Meri, Hanna, Veera, Niko, sekä mietoislaiset vahvistuksemme Paula ja Hemppa. Kesän lopulla ryhmä valtasi piirileiri Reilan ja tunnelma leirillä ja leirin jälkeen oli koko ryhmän osalta mahtava. Syksyn ja varsinaisen viikoittaisen toiminnan alettua, kun saatiin vihdoin sovittua kaikille sopiva kokoontumisaika, alettii suorittaa yhteiskuntatarppoa. Tarpot ovat tarpojien omaa ohjelmaa, joihin kuuluu monia erilaisia teemaan kuuluvia aktiviteetteja. Yhteiskuntatarpossa muun muassa tehdään ruokaa ekologisesti, tutustutaan partiotoimintaan ulkomailla, tutustutaan omaan kuntaan pinnan alle, yms. Viimeisimpänä projektina ryhmällä on ollut lippukunnan joululeiri ja työ on sujunut Merin johdolla oikein esimerkillisesti. Leirillä nähdään millainen on työn tulos! Keväällä ryhmä jatkaa toimintaansa toiminnallisissa merkeissä, sillä silloin suorituksen kohteena on leiritarppo. Teksti: Artturi Kolkka, MyMa Kuvat: Venla Viitasalo, Sirja Valtanen MyMa 13 Itsevaltiaat nauttimassa popcorneja

14 PARTIO-SUOMI-PARTIO Maailmanjärjestöt WAGGGS ja WOSM Partiolaisilla on kaksi maailmanjärjestöä, WOSM ja WAGGGS. WOSM eli World Organisation of Scout Movement on partiolaisten maailmanjärjestö. World Association of Girl Guides and Girl Scouts eli WAGGGS perustettiin vuonna Piiri ja keskusjärjestö Partiopiirejä on Suomessa 12. Partiopiirit koostuvat piirin alueella toimivista lippukunnista. Piirien tehtävänä on tukea piirin alueella toimivia lippukuntia. Meidän piirimme on L-SP eli Lounais-Suomen Partiopiiri, ja se toimii Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella. Piirit ovat keskusjärjestön Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n (lyhennetään SP tai FS) jäseniä. Alue Piirin alueella useammasta lippukunnasta koostuva yksikkö. Meidän LPK:mme kuuluu Leijankorven alueeseen yhdessä Nousiaisten Henrikin Lippukunnan (NHLpk), Ruskon Maununpartion (RMP), Vaakun Vartijoiden (VaVa), Yläneen Korpijunkkareiden (YKJ) ja Vahdon Korvenkävijöiden kanssa (VKK). Lippukunta eli LPK Partiolippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö, joka toimii tietyllä alueella, esimerkiksi kaupunginosassa. Lippukunta koostuu yleensä noin eri-ikäisestä partiolaisesta. Meidän LPK:mme nimi on Mynämäen Maahiset (MyMa) Akela, Sampo, LPKJ ja LPKJA Akela on sudenpentulauman johtaja ja Sampo on seikkailijajoukkueen johtaja. LPKJ tarkoittaa lippukunnanjohtajaa ja LPKJA tarkoittaa hänen apulaistaan. Ikäkaudet Partiolaiset jakaantuvat ikänsä mukaan 6 eri ikäkauteen. 7-9-vuotiaat ovat sudenpentuja, vuotiaat ovat seikkailijoita, vuotiaat ovat tarpojia, vuotiaat ovat samoajia, vuotiaat ovat vaeltajia ja 23-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat aikuisia. Finnjamboree ja Jamboree Finnjamboree on SP:n leiri kaikille Suomen partiolaisille. Finnjamboreilla on myös paljon ulkomaalaisia partiolaisia mukana. Jamboree on Partioliikkeen Maailmanjärjestön (WOSM) järjestämä suuri partioleiri. Nykyään jamboreita järjestetään neljän vuoden välein. Seuraava Finnjamboree on ensi vuonna, Kilke. 14

15 Alaleiri ja savu Suurleirit jaetaan yleensä alaleireihin ja alaleirit edelleen savuihin. Yleensä jokaisella alaleirillä on oman värisensä huivi tai jokin muu alaleirikohtainen tunniste josta tunnistaa eri alaleireissä olevat henkilöt, tämä jako helpottaa organisointia leirillä. Savussa asuu yksi tai useampi lippukunta niin, että koko savun koko on tavallisimmin leiriläistä. Savu majoittuu ja toteuttaa leiriä yhdessä, usein savussa myös valmistetaan ruoka ja ruokaillaan. Puolijoukkueteltta Puolijoukkueteltta, puolijoukkue, pj-teltta, sotilasteltta, sotku, talviteltta tai kamiinateltta on suurten ryhmien majoite niin kesällä kuin talvella. Kesä- ja talvileirillä puolijoukkueteltta on eräs tavallisimmista majoitteista. Telttaan voidaan liittää kamiina, joka lämmittää talvisin ja kuivattaa varusteet. Puolijoukkue kestää pientä sadetta, kun se on pystytetty tiukaksi. Monet teltat on vesi- ja palokyllästetty. Kumiruona ja Myppana Kumiruona on srk:n leirikeskus Mietoisissa. Myppana on MyMan oma pikkumökki Kumiruonan kupeessa. Leiri ja päivä-/yöretki Leiri periaatteessa tarkoittaa 3 tai useamman yön pituista reissua paikkaan X. Yöretki on 1-2 yön pituinen reissu ja päiväretki kestää yhden päivän. Yleisessä puhekielessä 2 yön pituisia yöretkiä kuitenkin kutsutaan leireiksi ja vain 1 yön yöretkiä retkiksi. Joululeiri Joululeiri on LPK:mme perinteisesti joka vuosi itsenäisyyspäivän tienoilla järjestettävä 2 tai useamman yön pituinen leiri, johon osallistuu koko lippukunta. Leiripaikka on usein Kumiruona, mutta se saattaa myös vaihtelun vuoksi olla joskus toisaalla. Omaleiri Omaleirit ovat tarpoja/samoaja/vaeltajavartioiden, sudenpentulaumojen tai seikkailijajoukkueiden omien ryhmien tekemiä viikonloppuretkiä. Vaellus ja haikki Vaellus on maastossa tapahtuva kävely-, hiihto-, melonta-, ratsastus- tai esimerkiksi pyöräilymatka, joka kestää useita vuorokausia. Vaelluksella ei yövytä montaa yötä samassa paikassa, toisin kuin leirillä tai retkellä, poikkeuksena voidaan toki pitää välipäivä kävelemisestä tai muusta etenemisestä. Suunnistaminen onkin vaelluksilla usein isossa roolissa samoin jaksaminen ja retkeilytaidot. Haikki on vaelluksen pikkuveli. Haikki voidaan järjestetään tyypillisesti leirin yhteydessä, yleensä haikki on yhden tai kahden yön retki, tosin päiväretkeäkin voi nimittää haikiksi. Yleensä leirille mukaan pakatuista varusteista valtaosa jää haikin ajaksi leiriin. Trangia Trangia on ruotsalainen retkikeitin. Se on monipuolinen, kevyt ja helppo käyttää, minkä vuoksi se on erityisen suosittu partioretkillä. Trangia käyttää LPK: ssamme pääsääntöisesti polttoaineenaan Sinolia tai Marinolia. Teksti: Sirja Valtanen, Kuvat:: Venla Viitasalo 15

16 Meillä "vanhoilla" partioon kuuluvilla tai kuulumattomilla on ollut suuri kaiho ja ikävä (usein myös tippa linssissä) katsoa ja seurata kun partiolaisleiri on startannut kolon edestä ja autokolona on häipynyt kohti suurta tuntematonta ja jotain jännittää... Vaan ei pääse enää tuo karavaani lähtemään ilman meitä!!! Noin vuosi sitten ajatus maahisten kummeista muuttui ajatuksesta toiminnaksi. Tarkoitus oli se, että jokaiselle ryhmälle tulisi 1-2 aikuista ryhmän kummiksi helpottamaan (ainakin toivoimme niin) ryhmän varsinaisten johtajien kasvavaa kuormaa ja auttamaan esimerkiksi kuljetusten ja muun välttämättömän oheistoiminnan järjestelyissä. Toiminta alkoi molemminpuolisella ihmettelyllä ja "mitämeijännytoikeitarttistehrä" ajatuksilla. Molemmin puolin tuli toiveita, ajatuksia, tarpeita ja ideoita... Kevään harjoittelujakson jälkeen on toiminta saanut lihaa luittensa ympärille ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kaikissa ryhmissä (paitsi vaeltajat) on kummi tai kaksi. Varsinaisten kolo-kokoontumisten lisäksi suunnitelmissa on Maaringin omia tapahtumia, joissa syvennetään ja opetellaan maasto- ja erätaitoja sekä vietetään mukavia hetkiä yhdessä. Tällä kaikella pyritään siihen, että tehdään partiotoiminnasta kaikille ikään katsomatta tuttua, viihtyisää ja mielekästä. Samalla saamme myös me hiukan ravittua tuota kaipuuta luonnon helmaan (irti arjesta, tietokoneesta ja kuka mistäkin elämää suuremmasta jutusta!!) JOTTA LISÄÄ SAISI TULLA, KIPINÄVUOROON JOUTUU MUUTEN LIIAN USEIN! KAIKKI asiasta kiinnostuneet, TULKAA ihmeessä hyvän ja hauskan harrastuksen pariin. Lähtee huolet ja murhee pois, kun seuraa ympärillä olevia tapahtumia. HUOM!!! Mitään erillistä koulutusta/kokemusta partiosta et tarvitse, VAIN reipas mieli. Tiedustuspäällikön palsta: Maarinkiläinen MARKO 16 Liity sähköpostilistalle laittamalla sähköpostia Pia Aallolle osoitteeseen

17 Mynämäen Maahisten tunnuksenomainen Maahispatsas on Riikka Saharisen (os. Mäki) käsialaa. Riikka on nuoruudessaan ollut mukana Maahisten toiminnassa ja ehkä sen vuoksi joskus päätynyt suunnittelemaan maahispatsaan. Patsas vaati Riikan mukaan aika lailla ajattelutyötä ennen kuin sen lopullinen herttainen muoto varmistui. Myös Riikan äiti oli luomisprosessissa tiiviisti mukana. Ensimmäinen ns. iso maahinen valmistui Savi Sirkun pajalla Kivikylässä, missä nykyisiä pienempiä kopioita valmistetaan edelleen Riikan äidin toimesta. Maahispatsaita on jaettu mm. muille lippukunnille heidän täyttäessään vuosia, sekä lippukunnanjohtajille. Mutta mikä on Maahinen? Maahinen voi olla 7- vuotiaasta ylöspäin iältään oleva Mynämäen Maahisten edustaja tai maan alla elelevä haltija. Jälkimmäisetkin ovat täysin ihmisen kaltaisia, ne paimentavat maan päällä porojaan ja muita eläimiään. Maahiset eivät pidä siitä jos maahan kaataa kuumaa vettä tai jos ihminen pystyttää kotansa tai telttansa suoraan niiden asuinsijojen päälle. Ne järjestävät onnettomuuksia, jotta ihmiset lähtevät pois. Tiedä häntä kumpi esikuva Riikalla oli mielessä maahispatsasta muokatessaan:). Teksti: Anne Penttilä ja Sirja Valtanen Kuva: Venla Viitasalo 17

18 Kesän piirileiri Reila on ohi, joten on aika tutustua siihen millaista siellä todella oli. Kurkistetaanpa leiriläisten erilaisiin näkökulmiin: Reila lähijohtajana: Ole tasan klo leirin eteläpuolella Australia-pisteessä. Muista muistuttaa sudenpentuja että ottavat istuinalustan mukaan. Heti kun palaamme pisteeltä, lähtekää heti syömään. Saa lapset istumaan kiltisti tiiviisti vierekkäin ja lähde hakemaan heille ruokaa. Keittiötäti narisee siitä että haemme liikaa ruokaa, vaikka joku on ilmoittanut vahvuudeksemme 5 suuta liian vähän. Jaa ruoka lapsille ja huomaa että ämpärin pohjalla on jäljellä enää kastiketta. Et kehtaa mennä enää kinumaan lisää ruokaa, vaan syöt pelkkää näkkäriä. Kun saat voideltua ensimmäisen näkkärin, lapset kitisevät jo että lähdetään takaisin savuun. Vihdoin kun pääset savuun, lapset ovat lukeneet aikataulusta että nyt on uintiaikaa. Yrität etsiä poikajohtajia jostain jotta voit pyytää heidät uintivalvojiksi, mutta huomaat heidän livahtaneen paikalta, taas. Toinenkin sudenpentujohtaja on kokouksessa. Lähdet uimavahdiksi. Onneksi otit kotoa mukaan retkijakkaran, et selviäisi ilman sitä! Kun palaatte savuun, huomaat että vartin päästä pitäisi olla jo seuraavalla ohjelmapisteellä. Ohjeistat lapset ja lähdette matkaa. Ohjelmapisteellä onneksi saat hetken levähtää, sillä ohjelmatyöntekijät ottavat lapsesi vastuulleen. Istut retkijakkarallasi ohjelmapisteen vieressä kaksi tuntia hievahtamatta. Kun piste on loppu, kävelette takaisin savuun. Menet makuupussiin ja vedät sen tiukasti kiinni. Alat hengittää rauhallisesti kunnes kuulet, kuinka joku avaa teltan ovea. - Sinut tarvitaan savun johtajiston kokoukseen. Nouset kärttyisenä makuupussista ja menet muiden johtajien luo. He kyselevät mikä sinua nyrppii kun olet niin ärsyttävällä päällä. Kuuntelet infon ja haet tarvittavat kamat teltasta, sillä on aika lähteä iltaohjelmaan. Palattuanne iltaohjelmasta pissatat lapset ja laitat heidät nukkumaan. Tämän jälkeen lähdet itse pesulle nopeasti ennen hiljaista tuntia. Vihdoin palaat savuun, ja onkin jo hiljaisen tunnin aika. Yrität mahdollisimman hiljaa pukeutua yövaatteisiin ja sujahtaa makuupussiin. Supiset hetken toisen johtajan kanssa, kunnes turvan vartija kopauttaa telttaa ja käskee olla hiljaa. Nukahdat. Ja melkein heti heräät kun kuuluu pillin vihellystä ja - Herätys!. Makaat vielä hetken ja sitten puet nopeasti, ettet olisi taas viimeinen lipunnostossa. Viet lapset aamupalalle ja päivän aikataulut lähtevät taas käyntiin. Viet lapset hauskalle ohjelmapisteelle ja toivot että itsekin olisit vielä pieni sudenpentu, sillä ohjelmat näyttävät kivoilta. Jutustelet vieressä istuvien johtajien kanssa ja jaatte vinkkejä. Hymyilet ohjelmapisteessä olevalle söpölle pojalle. Onnellisuus täyttää mielesi katsellessasi sudenpentuja täynnä intoa ja riemua. Kävelette lasten kanssa savuun, jonka jälkeen lähdette yhdessä kioskiin ostoksille. Nautit jäätelöä penkillä auringonpaisteessa. Illalla menette koko leirin yhteiseen iltaohjelmaan, joka on kauniilla paikalla meren rannalla. Elvis tulee esiintymään. Naurat. Lähdette takaisin savuun ja saat väsyneet lapset helposti nukkumaan. Itse lähdet toisen johtajan kanssa pienen matkan päähän johtajakahvilan bileisiin. Sitä ennen käytte lämpimässä saunassa ja suihkussa. Suihkussa katselet ylöspäin tuikkivaa tähtitaivasta ja mietit tällaista en voisi kokea kuin partiossa. 18

19 Reila palvelutehtävissä: Jokainen suurempi partioleiri toimii samalla kaavalla johtajat ovat joko lasten kanssa leirillä lähijohtajina tai palvelutehtävissä leiriä ylläpitämässä. Palvelutehtävä voi olla missä osassa leiriä: keittiössä muonittajana, ohjelmapisteellä hommaa pyörittämässä, leirikahvilassa, tiedotuksessa lehtijuttuja tekemässä tai vaikka leirisairaalan ensiaputiimissä. Koko leiri pyörii palvelutehtävissä olevan työvoiman avulla. Oma tehtäväni Reilalla oli leirin maaturvassa. Maaturva (jota useimmiten kutsutaan leireillä vain turvaksi) on leirin se osa-alue, joka huolehtii järjestyksenvalvonnasta ja kulunvalvonnasta leirin ajan. Leirin turvallisuusorganisaatioon kuului maaturvan lisäksi palokunta, lääkintä ja johtajahuolto. Maaturvan tehtävä leirillä oli tärkeä. Huolehdimme kaikkien yleisestä hyvinvoinnista partioimalla ympäri leirialuetta ollen avuksi kaikenlaisissa hätätilanteissa. Portilla, jossa päämajamme sijaitsi, sijaitsi koko leirin viestikeskus. Suurella leirillä viestintävälineitä on paljon ja kännykän kuuluvuuteen ei voitu luottaa, joten toimimme hermokeskuksena, josta erilaiset viestit kulkivat tärkeiltä osa-alueilta toisille. Ylläpidimme myös leirin omaa hätänumeroa. Myös kulunvalvonta on tärkeätä, onhan meidän tiedettävä ketä leirillä milloinkin on. Alaikäisen poistuminen leiriltä vaatii monenlaisia lupia ja ilmoituksia, joten suuri osa ajastamme kuluikin portilla tietokoneen kautta leirirekisterin äärellä. Maaturvan toimisto eli porttikontti täynnä tekniikkaa. Turvassa HuHu 06-leirillä Maaturva toimi Reilalla kolmessa vuorossa. Aamuvuoro kesti kuudesta kahteen, iltavuoro kahdesta kymmeneen ja yövuoro kymmenestä kuuteen. Oma pestini oli vuoroesimiehenä, jolloin vastasin vuoroni aikana 4-6 tiimiläisestä yhdessä parini kanssa. Ennen leiriä hommiini kuului mm. koko maaturvan työvuorosuunnittelu. Itse leirillä arki sujui jouhevasti. Koska esimiespareja oli riittävästi, jokaisen vuoron välissä oli ainakin teoriassa 24 tuntia. Käytännössä tiimiläispulasta ja erinäisistä isoista tapahtumista johtuen lisäapua tarvittiin todella usein. Nukkuminen saattoi jäädä välillä todella vähiin, sillä oman homman lisäksi on mukavaa myös välillä istua kavereiden kanssa johtajakahvilassa tai käydä osallistumassa leirin varsinaiseen ohjelmaan. Syömäänkin piti ainakin silloin tällöin ehtiä. Kokemus palveluleiriläisenä isosta partioleiristä on hyvin erilainen kuin lapsien kanssa leirillä oltaessa. Omasta työporukasta muodostuu uusia kavereita ja vaikka homma on välillä väsyttävää, se on kuitenkin hauskaa ja tarpeellista. Omaa lippukuntaa ehdin käydä tervehtimässä kolmisen kertaa koko leirin aikana. Maaturvan vuorotyön luonteesta johtuen nukuimme kaikki palveluleirissä, joka oli kaukana alaleireistä, joissa lippukunnat majoittuivat. Palvelutehtävä tuo mukavaa vaihtelua arkiseen lasten kanssa toimimiseen ja siinä saa valita hommansa omien kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti. Suosittelenkin jokaiselle vain lähijohtajana leireillä toimineille ehdottomasti jonkin palvelutehtävän kokeilemista! 19 Teksti: Pia Aalto Kuvat: Pia Aalto ja HuHu:n kuvagalleria

20 Reila leiriläisenä: Tarpojaryhmä vastaa: Mikä oli kivaa?: Vapaa-aika ja yöt olivat kivoja. Uusien suomalaisten ja ulkomaalaisten partiokavereiden saaminen oli hauskaa. Haikki oli kiva, samoin kaikki yhteiset tapahtumat kuten avajaiset ja päättäjäiset. Kettulaulu oli kiva! Tyhmää?: Ohjelmat olivat suurimmaksi osaksi tylsiä eivätkä ollenkaan hauskoja. Myös johtajien riidat välillä ärsyttivät ja vessat olivat yököttäviä ja haisevia. Aikataulut ja ohjelmat eivät oikein toimineet kunnolla. Ruoka jakoi mielipiteitä tarpojien kesken. Toisten mielestä ruoka oli pahaa, mutta toiset kiittelivät ruoan makua suhteessa siihen kuinka paljon syöjiä oli. Kohokohtia leirillä?: Ulkomaalaiset vieraat. Haikki. Mukavan tytön tapaaminen. Ja kun näimme oman kuvamme screenillä! Leiri oli kokonaisuudessaan hyvä ja odotamme jo innolla Kilkettä! Teksti: Venla Viitasalo Kuvat: Sirja Valtanen ja 20

21 Reila samoajana tai vaeltajana: Lounais-Suomen partiopiirin ensimmäinen piirileiri, Reila, tarjosi monipuolisesti ohjelmaa myös hieman vanhemmille partiolaisille. Samoajat ja vaeltajat toimivat osan päivistä palvelutehtävissään mutta silti muullekin ohjelmalle riitti aikaa. Meidän palvelutehtävämme oli Afrikka-pisteessä apuna oleminen, suurimman osan ajasta valvoimme antilooppi-amuletin tekovaiheiden suoritusta, mutta työtehtävämme myös vaihtelivat. Leirin aikana samoajat suorittivat muun muassa nahkaliljan eli kävelivät 24 tunnin aikana 20km, ja viettivät aikaa Samovaarissa joka oli heidän yöllinen kohtauspaikkansa. Sinne oli hyvä kokoontua jutustelemaan kun lapset oli laitettu nukkumaan. Vaeltajille oli tarjolla hieman haastavampaa ohjelmaa kun he esimerkiksi joutuivat uimaan läheiselle saarelle, käyttäen tuomiaan kellukkeita ja suoriutumalla erilaisista rasteista saarella. Tunnelmallisen hetken tarjosi vaeltajalupauksen antaminen meren rannalla. Vaeltajat myös viettivät yhden kokonaisen päivän Uudessakaupungissa seikkailemassa ja samoajat kävivät Raumalla kisaamassa. Kaupunkipäivät tarjosivat mukavan piristyksen leirin arkeen. Vaeltajien riehumispaikkana toimi johtajakahvila, jossa myös aikuiset johtajat (+22) viettivät aikaansa. Erikoisuutena johtajakahvilassa toimi aika ajoin grilli josta sai ostaa kunnon grilliruokaa. Esiintyipä yhtenä iltana jokin orkesterikin. Myös suuri sauna ja lämpimät suihkut olivat molempien käytössä, mutta myös tarpojat saivat saunoa. Itse olimme hyvin tyytyväisiä leirin ohjelmaan ja toivomme samanlaista tulevaisuudessakin. Lassi, Artturi ja Olli kiittävät! Teksti: Lassi Lukkarinen Kuvat: Sirja Valtanen, Reilan kuvagalleria 21

22 Kilke on Suomen Partiolaisten järjestämä kuudes valtakunnallinen Finnjamboree suurleiri Evolla Hämeenlinnassa. Leirille odotetaan saapuvan noin partiolaista, joista noin 1000 on ulkomaalaisia partiolaisia. Kilke on Partio Suomessa 100v -vuoden huipennus. Kilkkeelle pääsevät kaikki vuoden 2010 aikana 12 vuotta täyttävät lapset, joilla on partion jäsenmaksu maksettuna. Käytännössä vuotiaat eli tarpojat ja vuotiaat eli samoajat toimivat leirillä leiriläisinä ja sitä vanhemmat johtotehtävissä. Ilmoittautuminen on käynnissä nyt ja se päättyy Ilmoittautuminen tapahtuu viimeisimmän partiolehden välissä olleella lomakkeella, joka palautetaan mahdollisimman pian omalle johtajalle. Lomakkeen voi myös tulostaa osoitteesta Leirimaksu on 185 euroa. Lippukunta pyrkii tukemaan rahallisesti jokaisen osallistujan leirimaksua. Kilkkeellä majoittuminen tapahtuu teltoissa savuissa, joka koostuu parin lippukunnan osallistujista. Savut muodostavat noin 500 hengen kylän, jonka kanssa mm. syödään yhdessä. Kylät taas muodostavat noin hengen alaleirit. Kaikki lounaissuomalaiset kuuluvat Raffu-nimiseen alaleiriin, johon majoittuvat myös Fissceniläiset eli ruotsinkieliset partiolaiset. Kilkkeen tapainen suurleiri järjestetään noin kerran kuudessa vuodessa. Lapsella onkin ainutlaatuinen tilaisuus päästä kokemaan suurleirin taika leiriläisenä. Lippukuntamme pyrkii siihen, että jokainen vähintään kaksitoistavuotias lippukuntamme jäsen lähtisi mukaan leirille! Kuusi vuotta sitten olleelta vastaavalta Tarus- leiriltä saatujen kokemuksien perusteella tätä leiriä ei kannata missata! Kilkeaiheisiin kysymyksiin vastaa Pia Aalto tai lippukuntamme Kilke-kontakti Petri Hömppi Teksti: Pia Aalto Kuva: 22

23 Juhlavuoden avaustempaus 9.2 Lippukunnan kevätkokous 6.2 Talvikisat L-SP Alueen talvileiri Sauvon Ahtelassa 14.3 Lpk:n 30 v. juhlat + lupaukset 28.3 Piirin kevätkokous, Paimio Kevätleiri (+Välke) Partioviikko 23.4 Yrjönpäivä 24.4 Kevätkisat 25.4 Partioparaati, Turku JOTT ja Nahkalilja, Vehmaa 15.5 Siirtymävaihepäivä, sudenpennuille Seikkailijoita aluekisoissa Kalle ja Lassi siirtymävaihepäivässä 18.5 Päättäjäiset Vaellus, tarpojista ylöspäin SP:n suurleiri Kilke, yli 12-vuotiaat 23

24 Muista nettisivumme, joita nykyään jopa päivitetään usein. Sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa ja kuvia lippukuntamme toiminnasta, tapahtumista, leireistä yms. Maahisten virallisia partiopaitoja myynnissä kololla! Hinta 24 Seuraava Maahisposti ilmestyy viikolla 20! Ole tarkkana että saat omasi! 24