TERVEYDENHOITAJAN ANTAMA TUKI

Transkriptio

1 TERVEYDENHOITAJAN ANTAMA TUKI esikoislapsen isän saama sosiaalinen tuki lastenneuvolassa Marjut Koikkalainen Kiira Saittio Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Terveysalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Marjut Koikkalainen & Kiira Saittio. Terveydenhoitajan antama tuki esikoislapsen isän saama sosiaalinen tuki lastenneuvolassa. Helsinki, syksy 2005, 77 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Terveysalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaista sosiaalista tukea esikoislapsen isät kokivat saaneensa terveydenhoitajalta lastenneuvolassa esikoislapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Tarkoituksena oli myös kuvailla, millaisia odotuksia isillä oli terveydenhoitajan antamaa sosiaalista tukea kohtaan. Tavoitteena oli löytää uusia kehittämisalueita, jotka auttaisivat terveydenhoitajia ammatillisesti isyyden tukemisessa ja vahvistamisessa. Opinnäytetyön aineisto koottiin Uudenmaan läänissä asuvilta esikoislasten isiltä. Kyselyyn osallistui kuusi esikoislapsen isää. Kyselyyn sopivat vastaajat löydettiin Vauva lehden Internetsivuilta ja sosiaalisen verkoston kautta. Esikoislasten iät vaihtelivat yhdestä kahteen ikävuoteen saakka. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka koostui monivalintakysymyksistä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Tulokset esitettiin taulukoin ja kirjallisesti. Esikoislasten isät toivoivat lastenneuvolan terveydenhoitajan antavan vahvistusta heidän isyydelleen sosiaalisen tuen eri muotojen kautta. Isät saivat terveydenhoitajalta lastenneuvolan vastaanotolla eniten käytännön tukea, arvioivaa tukea, tunnetukea ja vähiten tietotukea. Isät toivoivat terveydenhoitajan tukevan heitä enemmän antamalla käytännön tukea. Seuraavaksi eniten isät toivoivat vertaistukea, arvioivaa tukea, tietotukea ja vähiten tunnetukea. Terveydenhoitajaa pidettiin helposti lähestyttävänä, vaikka vain harvat esikoislapsen isistä kokivat itsensä lastenneuvolan asiakkaaksi. Terveydenhoitajilta odotettiin joustavuutta ja perhekeskeistä työotetta. Äitikeskeisen näkökulman tilalle toivottiin isien tasavertaisempaa huomioon ottamista neuvolavastaanotoilla. Opinnäytetyön tarkoituksena on edistää isien huomioimista lastenneuvolavastaanotoilla sekä kehittää perhekeskeisyyttä hoitotyössä. Opinnäytetyön toivotaan lisäävän terveydenhoitajien ammatillista kiinnostusta esikoislasten isien kohtaamisessa, tukemisessa ja ohjaamisessa. Asiasanat: Isyys; sosiaalinen tuki, terveydenhoitajat, lastenneuvolat, kvantitatiivinen tutkimus.

3 ABSTRACT Marjut Koikkalainen & Kiira Saittio. Social Support by Public Health Nurses: First-time Fathers Expectations. Helsinki, Autumn 2005, 77 p., 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Health Care, Option in Public Health Care. The purpose of this thesis was to describe what kind of social support (informational, emotional, instrumental and appraisal support) first-time fathers received by public health nurses at a child health clinic during the two first years of their child s life. This thesis also examined what kind of social support first-time fathers expected from public health nurses. The goal of this thesis was to find out what kind of social support first-time fathers obtained from public health nurses at child health clinics. The second goal was to examine the forms of social support that fathers expected from public health nurses at child health clinics. The third goal was to develop public health nurses work and working methods with fathers towards more family-centred health care. The theoretical frame for this thesis was based on House s (1981) four sources of social support. The methods of the thesis were quantitative. The data was gathered from fathers living in Southern Finland through a baby magazine s website and through social contacts. First-time fathers received anonymous multiple-choice questionnaires to be completed at home. The sample size was six first-time fathers to an 11 to 24- month- old child. The results showed that first-time fathers expected public health nurses to strengthen their fatherhood through all sources of social support. It seemed that instrumental support was the most common source of social support first-time fathers received by public health nurses. Next in order was appraisal, then emotional, and finally informational support. The fathers expected public health nurses to support them by giving more instrumental, peer group, appraisal, informational and emotional support. Only a few of the fathers saw themselves as clients of child health care. Fathers expected public health nurses to use familycentred work methods. The results may indicate that fathers need more child health care services directed specifically to them e.g. father groups. Keywords: First-time fathers, public health nurses, child health care, social support.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO TERVEYDENHOITAJAN TYÖ LASTENNEUVOLASSA Terveydenhoitajan työnkuva Isän saama tuki terveydenhoitajalta Vertaistukitoiminta ja nettineuvola Perheneuvolatoiminta Palveluodotuksia neuvolasta Perhe hoitotyössä Isät lastenneuvolan asiakkaana Perheen voimavarojen vahvistaminen ISYYDEN KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ Isyys Isyyden käsitteitä Generatiivinen isyys Kaksivanhempaisen perheen isätyypit Isälapsi suhteen kehitys Isän aktiivisuus lapsenhoidossa Isyyden näkymiä SOSIAALINEN TUKI Sosiaalisen tuen muodot Terveydenhoitajan tarjoama tuki lastenneuvolavastaanotolla OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Opinnäytetyön tarkoitus ja tutkimustehtävät Tutkimusmenetelmä Aineistonkeruu Opinnäytetyön kohderyhmä Opinnäytetyön vaiheet Aineiston analysointi Opinnäytetyön eettiset kysymykset Opinnäytetyön luotettavuus...36

5 6 TULOKSET Vastaajien taustatiedot Isien kokemukset asiakkuudesta ja tuesta lastenneuvolassa...40 TAULUKKO 1. Asiakkuus Terveydenhoitajalta saatu sosiaalinen tuki Terveydenhoitajan antama tietotuki...41 TAULUKKO 2. Tietotuki Terveydenhoitajan antama tunnetuki...42 TAULUKKO 3. Tunnetuki Terveydenhoitajan antama käytännön tuki...43 TAULUKKO 4. Käytännön tuki Terveydenhoitajan antama arvioiva tuki...44 TAULUKKO 5. Arvioiva tuki Terveydenhoitajalta toivottu sosiaalinen tuki Terveydenhoitajalta toivottu tietotuki...45 TAULUKKO 6. Toive tietotuesta Terveydenhoitajalta toivottu tunnetuki...46 TAULUKKO 7. Lisää tunnetukea Terveydenhoitajalta toivottu käytännön tuki...47 TAULUKKO 8. Lisää käytännön tukea Terveydenhoitajalta toivottu arvioiva tuki...48 TAULUKKO 9. Lisää arvioivaa tukea Terveydenhoitajalta toivottu vertaistuki...49 TAULUKKO 10. Vertaistuki Terveydenhoitajalta saatu sosiaalisen tuen määrä Isien toiveita neuvolatyön kehittämiseksi YHTEENVETO TULOKSISTA POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Aiheen ajankohtaisuus Isien huomioiminen neuvolapalveluissa Opinnäytetyön johtopäätökset ja niiden pohdinta Asiakkuuden ja tuen tarkastelua Tietotuen tarkastelua Tunnetuen tarkastelua...59

6 8.3.4 Käytännön tuen tarkastelua Arvioivan tuen tarkastelua Vertaistuen tarkastelua Isyyden ja työn yhteensovittaminen Isyyden tarkastelua hoitotieteen tutkimuksissa Lastenneuvola vanhempien vastuunoton tukena Ammatillinen kasvu JATKOTUTKIMUSAIHEET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET...66 LÄHTEET...68 LIITE 1 Saatekirje...71 LIITE 2 Kyselylomake...72

7 1 JOHDANTO Opinnäytetyön aiheeksi olemme valinneet isyyden tukemisen, koska äitiyttä on tutkittu paljon ja sitä on aikaisemminkin korostettu enemmän kuin isyyttä. Isällä on äidin ohella ratkaiseva merkitys lapsen kehityksen tärkeillä alueilla, ja siksi isien huomioiminen neuvolavastaanotoilla on erityisen tärkeää. Opinnäytetyössämme haluamme kuvailla, millaista sosiaalista tukea esikoislasten isät saavat ja toivovat saavansa terveydenhoitajalta lastenneuvolassa. Tavoitteena on herättää valmistuvien ja jo työssä toimivien terveydenhoitajien ammatillista kiinnostusta aihetta kohtaan, sekä keskustelua, joka auttaisi terveydenhoitajia tukemaan isiä paremmin lastenneuvolan asiakkaina. Isyys ja isänä oleminen on yhteiskunnassamme voimakkaan muutoksen tilassa, sillä yhteinen ymmärrys isyydestä, johon vielä muutama vuosikymmen sitten saatoimme tukeutua, on muuttunut. Isyyden muuttumisen taustalla on vaikuttanut esimerkiksi naisten koulutustason nousu, ja heidän siirtymisensä vaativampiin tehtäviin. Äidit hakeutuvat lapsen syntymän jälkeen varhain takaisin työelämään ja tämän myötä, isistä on tullutkin äitien rinnalla lähes yhtä osallistuvia lasten vanhempia. Isiä valmentava taho lapsen odotusaikana on paikallinen terveysaseman äitiysneuvola. Äitiysneuvolan perhevalmennukseen isät osallistuvat noin 80 prosentin vahvuudella, jonka jälkeen perhe siirtyy lastenneuvolan asiakkaaksi. Lastenneuvolan vastaanotoilla käyvä aikuinen on yleensä perheen äiti. Usein isää huomioidaan äidin kautta, ei niinkään suoraan isän kanssa kommunikoimalla. Isyyden merkitys lapsen kehityksessä jätetään usein vähemmälle huomiolle, keskityttäessä äidin tärkeyteen pienen lapsen ensisijaisena hoitajana. Isät ovat toimivan perheyhteisön kannalta, kuitenkin yhtä tärkeällä sijalla kuin äiditkin. Heillä on oma tärkeä tehtävänsä koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Isän merkitystä vanhempana, ei ole huomioitu yhtä paljon kuin äitiyttä.

8 Lastenneuvolan tehtävänä on tavoittaa toiminnallaan kaikki lapsiperheet. Terveydenhoitaja työskentelee lastenneuvolassa keskeisenä toimijana. Hän vastaa oman alueensa lapsiperheiden terveyden edistämisestä ja hoitotyön tasosta ja ajanmukaisuudesta. Terveydenhoitajan tehtävänä on kehittää toimenkuvaansa perhehoitotyön palveluiden antajana ja koordinoijana sekä lapsiperheiden yhteisöllisyyden lujittajana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Opinnäytetyössämme olemme käyttäneet teoreettisena lähtökohtana Housen (1981) teorian mukaista sosiaalisen tuen jaottelua. Teoriaosuudessa käymme läpi eri tuen muotoja, joihin kuuluvat tiedollinen, tunne-, konkreettinen sekä arvioiva tuki. Lastenneuvolaan liittyvien käsitteiden avaaminen tulee esiin terveydenhoitajan työnkuvauksen sekä perheneuvola- ja vertaistukitoiminnan kautta. Isyyden määrittelyä käymme työssämme läpi generatiivisen isyyden, isyyslain ja kaksivanhempaisten isyystyyppien kautta. Isälapsi suhteen kehittyminen, parisuhteen ja perhesuhteiden vaikutukset heijastuvat tämän päivän isyyteen. Opinnäytetyön tarkoitus on edistää isien huomioimista lastenneuvolavastaanotoilla sekä kehittää hoitotyötä perhekeskeisemmäksi. Opinnäytetyön tavoitteena on löytää uusia kehittämisalueita, jotka auttavat terveydenhoitajia isyyden tukemisessa, vahvistamisessa ja kohtaamisessa lastenneuvolassa. Tarkoituksena oli saada uutta tietoa isien tuentarpeesta ja heitä tukevista työmenetelmistä. Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää kehitettäessä terveydenhuoltoa isien tarpeita huomioivammaksi perhehoitotyössä.

9 9 2 TERVEYDENHOITAJAN TYÖ LASTENNEUVOLASSA 2.1 Terveydenhoitajan työnkuva Lastenneuvolan keskeisenä voimavarana on terveydenhoitaja. Terveydenhoitajan tehtävänä on terveyden edistäminen, jonka lisäksi hän toimii perhehoitotyön asiantuntijana neuvolatyössä sekä vastaa toiminnan hoitotieteellisestä tasosta. Hän tuntee oman alueensa väestön ja siihen kuuluvat perheet, sillä hän tapaa heitä lastenneuvolassa noudatetun työkäytännön pohjalta useita kertoja ennen lapsen kouluun menoa. Terveydenhoitaja pystyy muodostamaan kokonaiskuvan asiakaskunnastaan ja seuraamaan siinä tapahtuvia muutoksia. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, 32.) Terveydenhoitaja pyrkii työssään vaikuttamaan yksilön, yhteisön ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Terveydenhoitajan tehtäväalueeseen kuuluu terveyden edistäminen, terveysriskien ja sairauksien ehkäisy, varhainen toteaminen ja sairastuneiden hoitoon osallistuminen. (Suomen Terveydenhoitajaliitto ry ) Terveydenhoitajan työhön kuuluu myös vastuu neuvolatoiminnan hoitotyön tasosta ja ajantasaisuudesta (Lääninhallitus 2004). Terveysasemien lastenneuvolat on tarkoitettu kaikille kouluikää nuoremmille lapsille. Terveydenhoitajan vastaanotolla tehdään lapselle ikätarkastus, jossa havainnoidaan ja seurataan lapsen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista sekä motorista kasvua ja kehitystä. Tehtäviin kuuluu myös lapsen ohjaaminen tarvittaessa tutkimuksiin ja hoitoon muualle. Neuvolassa suoritetaan myös lapsen rokotukset rokotusohjelman mukaisesti. Neuvolan tarkoituksena on lisäksi tukea vanhemmuutta ja antaa neuvoja vanhemmille lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa sekä elämänhallinnassa. Perheen kotiutuessa synnytyksen jälkeen tekee äitiysneuvolan terveydenhoitaja kotikäynnin. Sen jälkeen lapsi siirtyy lastenneuvolan asiakkaaksi. Suositusten mukaan lapsi käy neuvolan terveystarkastuksessa kahdeksan kertaa ennen yksivuotistarkastusta, jonka jälkeen yksi-

10 10 kaksivuotiaana neljä kertaa vuodessa. Lääkäri tarkastaa alle yksivuotiaan lapsen kaksi kolme kertaa ja sen jälkeen joka toinen tai kolmas vuosi kouluikään asti. (Suomen sosiaali- ja terveysministeriö 2004.) 2.2 Isän saama tuki terveydenhoitajalta Isät kokevat tarvitsevansa tukea isäksi työskentelyyn, koska he kokevat lapsen syntymän uudeksi ja oudoksi tilanteeksi. Esikoislapsen isiä kiinnostaa lapsen kehitys. Isät saavat tukea puolisoltaan, isovanhemmilta, läheisiltä lapsiperheiltä, terveydenhoitajalta ja yhteiskunnalta. Kaila-Behmin (1997, 76 84) tutkimuksen mukaan isäksi työskentelyn tukeminen sisältää neljä kategoriaa: todeksi tekeminen, konkreettinen tekeminen, perehdyttäminen ja valmentaminen sekä tutuksi tekeminen. Todeksi tekemisessä tuetaan isien arkielämää esikoisen kanssa selviytymiseksi niin, että heille muodostuu siitä realistinen kuva. Lisäksi heitä tuetaan tutustumaan omaan ajatteluunsa, toimintaansa ja tarpeisiinsa. Terveydenhoitajan avulla isät pystyvät seuraamaan lapsen kasvua ja kehitystä. Isät kertovat saavansa terveydenhoitajalta tukea ja tietoa, sekä hänen auttavan heitä esikoiseen tutustumisessa. He toivovat terveydenhoitajan antavan palautetta ja ohjaavan heidän käsityksiään realistisempaan suuntaan. Terveydenhoitajat kertovat tekevänsä esikoista todeksi isille ottamalla heidät mukaan neuvolapalveluihin ja antamalla palautetta todellisen arkielämän kuvan hahmottamiseksi. (Kaila-Behm 1997, ) Konkreettisessa tekemisessä tuetaan isiä kokemaan arkielämä todelliseksi lapsen kanssa. Tukea annetaan ottamalla heidät mukaan neuvolakäynteihin, lapsen hoitoon ja keskusteluun heidän omista kokemuksistaan. Terveydenhoitajat tukevat isiä tiedottamalla palveluista tarjoamalla niitä heille sopivaan aikaan. (Kaila-Behm 1997, ) Isiä tuetaan perehdyttämisessä ja valmentamisessa tarjoamalla ja opettamalla heille, heitä itseään kiinnostavia tietoja ja taitoja. Lisäksi olennaista on isien tar-

11 11 peiden kuunteleminen ja keskusteleminen ajankohtaisista asioista sekä heidän kannustaminen tiedon hankintaan. Isien mukaan he saavat useimmiten puolison kautta ajankohtaista tietoa. Isät odottavat tukea ja tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä lapsen hoitamisesta. Lisäksi isät odottavat henkistä tukea terveydenhoitajalta. (Kaila-Behm 1997, ) Tutuksi tekemisessä isiä tuetaan kokemaan arkielämä todelliseksi lapsen kanssa. Tukea annetaan ottamalla heidät mukaan neuvolakäynteihin, lapsen hoitoon ja keskusteluun heidän omista kokemuksistaan. Terveydenhoitajat tukevat isiä tiedottamalla palveluista ja tarjoamalla niitä heille sopivaan aikaan. Lastenneuvolassa terveydenhoitajan tulisi keskustella, kuunnella ja rohkaista isiä sekä antaa ja kerrata tietoa isien tarpeiden mukaisesti. Isien mukaan heidän saamaansa tukeen vaikuttavat terveydenhoitajan persoona ja se, miten heidät huomioidaan vastaanotolla. Isät toivovat ystävällistä, huumorintajuista ja asiallista kohtelua. Tutkimuksen mukaan isät useimmiten luottavat terveydenhoitajan toimintaan. (Kaila-Behm 1997, ) 2.3 Vertaistukitoiminta ja nettineuvola Osa terveysasemista järjestää vapaaehtoista vertaistukitoimintaa, jossa vanhemmat ja lapset tapaavat toisiaan. Ryhmien tarkoituksena on sosiaalisten verkostojen luominen niin, että vanhemmat voivat keskustella keskenään terveydenhoitajan johdolla heitä itseään askarruttavista asioista. Viljamaan (2003, 76 77, 92) mukaan yksivuotiaan esikoislapsen isät toivovat jonkin verran pienryhmä- ja vertaistukitoimintaa. Neuvolatutkimukseen osallistuneista vanhemmista 83,5 prosenttia ei ole osallistunut pienryhmä- tai ryhmävastaanottoihin. Isien saama vertaistuki neuvolasta on ollut suurimmillaan lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Uutena toimintana perheiden tukemiseksi on muutamilla paikkakunnilla aloitettu nettineuvola. Nettineuvola on verkossa toimiva palvelu, joka mahdollistaa perheiden omatoimisen ja henkilökohtaisen tiedonhankinnan ja -hallinnan. Netti-

12 12 neuvolan avulla perheet voivat kommunikoida terveydenhuollon ammattilaisten kanssa verkon välityksellä myös ulkomailla ollessaan. Nettineuvolaan kuuluu myös keskustelukanava, jossa perheet voivat keskustella samassa elämäntilanteessa olevien perheiden kanssa kokemuksistaan. (Henkireikä 2001.) 2.4 Perheneuvolatoiminta Terveysasemilla järjestetään myös perheneuvolatoimintaa, joissa perheitä tuetaan ja autetaan kasvatukseen, kehitykseen ja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Perheillä on mahdollisuus keskustella terveydenhoitajan, lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän kanssa. Terveydenhoitajat voivat käyttää työssään neuvolahenkilöstön työmenetelmiin liittyviä lomakkeita, jotka vanhemmat täyttävät, ja joiden pohjalta keskustelua voidaan käydä. Vauvaperheen arjen voimavarat lomakkeen tarkoituksena on toimia varhaisen puuttumisen apuvälineenä terveydenhoitajan ja asiakkaan välisessä vuorovaikutussuhteessa. Lomakkeiden sisältö pohjautuu voimavaralähtöiseen ajatteluun perheelle voimavaroja antavista ja niitä kuormittavista tekijöistä. (Neuvolakeskus 2004.) Kyselylomakkeiden tarkoituksena on tehostaa ja syventää neuvolatyötä niin, että ne auttavat vanhempia jäsentämään elämäntilannettaan ja ottamaan asioita puheeksi neuvolassa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Palveluodotuksia neuvolasta Isien suurin palvelun kohdistuva odotus on lapsen terveyden ja kehityksen tukeminen neuvolassa. Sitä isät odottavat neuvolalta melko paljon. Lisäksi jonkin verran odotetaan mahdollisuutta vaihtaa tai valita oma terveydenhoitaja. Isät odottavat melko vähän kotikäyntejä sekä vertaistuki- ja pienryhmätoimintaa. Perhekeskeistä tukea saavat isät ovat tyytyväisempiä neuvolapalveluihin, perhekeskeiseen työotteeseen ja vastaanottoaikojen saatavuuteen. Äitien neuvolapalveluodotukset ovat suuremmat kuin isien. (Viljamaa 2003, 91 94, 95.)

13 Perhe hoitotyössä Perhe on aina ollut terveydenhuollossa hoitotyön asiakkaana. Perhe on asiakkaan voimavara, jota tulisi hyödyntää hoitotyössä. Hoitotyön laatu paranee kun perhe on mukana asiakkaan hoidossa. Hyöty ei ole vain taloudellinen, joka saavutetaan perheenjäsenten auttaessa hoitotyön asiakasta. Perheeltä saatava tuki lisää asiakkaan hyvinvointia ja kohentaa hänen terveydentilaansa. Perhe tukee ja auttaa asiakasta omilla tiedoillaan ja taidoillaan. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, 14. ) Terveydenhuollon avohoidon palveluja pyritään suuntaamaan väestövastuisen perusterveydenhuollon periaatteiden mukaisesti. Lisäksi painotetaan yksilön omaa vastuuta terveydestään ja hyvinvoinnistaan sekä oikeuksista osallistua hoitoaan koskevaan päätöksen tekoon. Hoitotyön prosessissa olisi hyvä ottaa huomioon myös yhteisöllisyys ja perhe. (Paunonen ym. 1999, 15.) Perheellä on suuri vaikutus omiin jäseniinsä. Perhe muodostaakin yhteiskunnassa ydinyksikön. Perhe toimii välittäjänä yksilön ja yhteiskunnan välillä. Perheen määrittely on monitahoinen ja se on sidoksissa yhteiskunnalliseen muutokseen ja kulttuuriin. Perhe elää ja muuttuu jatkuvasti. Perhe muodostaa jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevan kokonaisuuden. Sen keskeiset tehtävät ovat suvun jatkaminen, sosialisaatio, lasten kasvatus ja perheenjäsenten tunneelämän säätely. Yhteiskunnallisten muutosten myötä on Suomessa eräät perheelle ennen kuuluneet tehtävät, kuten vanhustenhuolto ja lasten koulutus ovat siirtyneet ainakin osittain yhteiskunnalle. Perheen muutosta on usein tarkasteltu rakenteellisista näkökulmista. Rakenteellisten muutosten myötä perheen koko pienentynyt, yksinhuoltajaperheiden osuus perheistä on kasvanut, roolijako naisen ja miehen välillä on muuttunut sekä työn osittaminen perheessä on muuttunut. Nykyään perheet yleensä koostuvat ydinperheen jäsenistä. (Paunonen ym. 1999, 15, 20.)

14 14 Perhekeskeisyys hoitotyössä on laaja ja moniulotteinen asia. Perhekeskeisyys hoitotyössä voi tarkoittaa perheen ottamista mukaan hoitoon taustatueksi, jolloin korostettaan yksilöä tai perhe voidaan ottaa hoitotyön keskeiseksi mielenkiinnon kohteeksi, jolloin perhe nähdään kokonaisuudeksi ja yksilö toissijaiseksi. (Paunonen ym. 1999, 15, 17.) 2.6 Isät lastenneuvolan asiakkaana Lastenneuvolan vastaanotolla useimmiten käy lapsen kanssa perheen äiti. Äidin palattua työelämään isä osallistuu useammin sairaan lapsen hoitoon kotona ja lapsen neuvolavastaanottoihin, kuin perheissä, joissa äiti on kotona. (Bailey 1990, ) Isistä 40 prosenttia osallistuu satunnaisesti lapsen neuvolakäynneille. Tämä johtuu siitä, että isät ovat yleensä töissä päivisin, ja siksi eivät pääse mukaan neuvolaan. (Säävälä 2001, 38.) Monet isät kokevat neuvolaympäristön itselleen vieraiksi, sillä se mielletään helposti naisten ja lasten ympäristöksi. Terveydenhoitaja voisi mahdollisuuksien mukaan kannustaa isiä osallistumaan aktiivisemmin neuvolavastaanotoille ja lapsenhoitoon. Lapsen syntymän jälkeinen aika on otollista isyyteen kasvamisessa, sillä isyyden roolin omaksuminen alkaa vasta lapsen syntymän jälkeen siinä vaiheessa, kun lapsi konkretisoituu. (Säävälä 2001, 38.) Lastenneuvolassa lapsiperheen voimavarojen vahvistaminen on toimintaa, jolla terveydenhoitaja tukee perheen omia voimavaroja ja niiden vahvistusprosessia. Terveydenhoitajan tehtävänä on lisätä perheen tietoisuutta ja valmiuksia kohdata voimavaroja antavia ja kuormittavia tekijöitä. Yhteistyö perheen ja terveydenhoitajan välillä tulisi olla luottamuksellista. (Pelkonen 2002, )

15 Perheen voimavarojen vahvistaminen Perheiden voimavarat ovat hyvin erilaisia ja niillä on vaikutusta koko perheen hyvinvointiin. Vanhemmat voivat vahvistaa omia voimavarojaan eri tavoin. Perheen sisäisiin voimavaroihin kuuluvat vanhempien koulutus, heidän tietonsa ja taitonsa sekä luottamukselliset ihmissuhteet. Vanhemman hyvä itsetunto ja myönteinen käsitys itsestä auttavat avoimen ja turvallisen suhteen luomisessa lapseen. Lapsen kannalta oleellista on vanhempien toimiva parisuhde, joka tarjoaa lapselle turvallisen kasvuympäristön. Perheen ulkopuolisista voimavaroista keskeisintä on läheisten ihmisten tarjoama sosiaalinen tuki. Samassa elämäntilanteessa olevat muut lapsiperheet ovat myös tärkeitä tuen lähteitä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Parisuhdetyytyväisyyteen vaikuttavat useat tekijät, kuten suhteen sisäiset ja ulkoiset tekijät, persoonallisuus, omat lapsuuden kokemukset ja vanhemmuus. Neuvolalla on mahdollisuus tukea perheiden toimintaa heidän voimavarojaan lisäämällä. Neuvola voi tukea parisuhdetta antamalla tilaa parisuhdeasioista keskustelemiselle, puheeksi ottamiselle ja tunnustuksen antamiselle. (Sosiaalija terveysministeriö 2004, ) Lapsiperheen voimavaroja vahvistavassa mallissa määritellään voimavarojen vahvistaminen toiminnaksi, jolla terveydenhoitaja tukee perheen omaa voimavarojen vahvistusprosessia. Terveydenhoitaja luo perheeseen luottamuksellisen yhteistyösuhteen ja käyttää mahdollistavia hoitotyön menetelmiä, jotka lisäävät perheen tietoisuutta sille voimia antavista ja sitä kuormittavista tekijöistä. Lisäksi työmenetelmät lisäävät terveydenhoitajan omia valmiuksia ja omaa voimavaraisuutta työtilanteessaan toimia tietoisesti ja voimavaraorientoituneesti perheen voimavaroja vahvistavasti ja tukevasti. Perhe voi myös vahvistaa voimavarojaan itsenäisesti terveydenhoitajan toiminnasta riippumatta. (Pelkonen & Hakulinen 2002, , , )

16 16 Voimavaraisuus koostuu senhetkisten voimavarojen ja kuormittavien tekijöiden välisestä suhteesta, niiden tiedostamisesta sekä omasta aktiivisesta toiminnasta. Perheen voimavarojen vahvistuminen muodostaa mallin keskeisen prosessin perustuen asiakaskeskeiseen ajatteluun. (Pelkonen ym. 2002, , , ) Terveydenhoitaja tukee perhettä erilaisin voimavaroja vahvistavin menetelmin, esimerkiksi antamalla sosiaalista tukea. Voimavarojen vahvistamisen piirteitä ovat menetelmät, jotka lisäävät tietoisuutta ja toiminnallisia valmiuksia. Voimavarojen vahvistaminen ja vahvistuminen ovat samanaikaisesti eteneviä prosesseja. Prosessien seurauksena perhe ja terveydenhoitaja voimavaraistuvat ja heidän yhteistyönsä kehittyy ja paranee. Voimavarojen vahvistamisen ja vahvistumisen tulosta voidaan tarkastella sekä terveydenhoitajan että perheen näkökulmasta. Voimavarojen vahvistamisen tuloksena lapsiperheen vanhemmat ovat voimavaraisempia ja heidän parisuhteensa paranee sekä lapsen voimavarat vahvistuvat. Lapsiperheen ja terveydenhoitajan välille muodostuu tasavertainen kumppanuussuhde. Voimavarojen vahvistumisen tuloksena terveydenhoitajasta tulee voimavaraisempi ja tyytyväisempi työhönsä. Voimavarojen vahvistamisessa käytetään tietoisuutta ja valmiuksia lisääviä menetelmiä muun muassa sosiaalisen tuen avulla. (Pelkonen ym. 2002, , , )

17 17 3 ISYYDEN KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ 3.1 Isyys Vanhemmaksi tuleminen merkitsee isälle oman lapsuuden loppumista ja uudenlaisen vastuun ottamista (Sinkkonen 2003, 262). Isän mukautuminen uuteen rooliin on äitejä hitaampaa, mikä johtuu äidin fyysisistä muutoksista raskaus- ja imetysaikana (Säävälä 2001, 14 15). Miehillä isäksi tulo ei koske fyysisiä muutoksia, vaan muutokset tapahtuvat psyykkisellä tasolla. Vauvan tulo perheeseen antaa vanhemmille mahdollisuuden kokea tunteita, joita heillä ei ehkä ole aikaisemmin ollut mahdollista kokea. Lapsenhoito on aikaa vievää ja vaatii vanhemmalta jatkuvaa läsnäoloa. Siitä syystä uudelle isälle saattaa olla järkytys havaita, kuinka raskasta arjen pyörittäminen on. Isäksi tuleminen saa miehen myös kohtaamaan oman lapsuutensa muistot. Lapsi herättää vanhemmassa rakkauden, mutta ajoittain mahdollisesti myös negatiivisia tuntemuksia. Parhaimmillaan vanhempi pystyy toimimaan turvallisena aikuisena ja vakuuttamaan lapselle, että kaikille tunteille on tilaa perheessä. (Junkkari 2004, ; Sinkkonen 2003, 262.) Vanhemmaksi kasvaminen alkaa jo ennen lapsen syntymää. Jokainen isä ja äiti ovat erilaisia. Vanhemmaksi kasvaminen on perheen sisäinen prosessi, johon vaikuttavat vanhempien aikaisemmat kokemukset, oma lapsuus, mielikuvat vanhemmuudesta ja yhteiskunnalliset odotukset. Tieto jaetusta ja tasavertaisesta vanhemmuudesta voi olla monille vanhemmille antoisaa. Jaettu vanhemmuus mahdollistaa isän osallistumisen ja sitoutumisen lapsen hoitoon. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, )

18 Isyyden käsitteitä Isä termin voimakkain mielleyhtymä liittyy miehen ja lapsen väliseen biologiseen yhteyteen. Biologisesti painottunutta isä termin käyttöä perustellaan miehen ja lapsen sosiaalisesti havaittavalla suhteella tai miehen ja lapsen äidin välisellä suhteella. Isä voi olla myös arvonimi, jonka käytöstä lapset ja vanhemmat haluavat itse määrätä. Biologisella isyydellä tarkoitetaan miehen ja lapsen välistä biologista, perinnöllistä suhdetta. Biologiseksi isäksi luetaan lapsen siittäjä, jonka sukusolusta lapsi on saanut alkunsa. Tällöin biologinen isyys henkilöityykin aina vain yhteen mieheen. Monille miehille koettu isyys muodostuu pysyväksi osaksi identiteettiä. Vaikka mies ei saisikaan isän asemaa lapsen elämässä, lapsen geneettisestä perimästä on silti puolet peräisin häneltä. Miehen identiteetille voi silti olla tärkeää tietoisuus siitä, että hänen geeninsä jatkavat elämää myös hänen jälkeensä. Lapsen myöhemmälle elämälle biologisen isän antamalla perimällä on merkitystä, ja näin biologinen isä on lapsessa läsnä koko hänen loppuelämänsä. (Huttunen, 2001, ) Juridinen isyys tarkoittaa isyyden yksityisoikeudellista puolta eli sitä kenellä on yhteiskunnan antamat oikeudet ja velvollisuudet lapseen nähden. Juridisesti isäksi voi tulla avioliiton isyysoletuksen perusteella, isyyden tunnustamisen perusteella tai adoption kautta. Avioliiton ja adoption tuoma juridinen isyys on sinällään täysimääräistä, mutta isyyden tunnustamisen yhteydessä juridiseen isyyteen liitetään lisänä huoltajuus- ja elatusvelvollisuuskysymykset. Juridisen isyyden voi mieltää miehelle tulevaksi oikeuksien ja velvollisuuksien sarjaksi, joihin kuuluu vanhemmuus, huoltajuus ja elatusvelvollisuus sekä joissakin tapauksissa myös tapaamisoikeus- ja asumiskysymykset. Yleensä biologinen isä saa myös juridisen eli laillisen isän aseman lapseensa heti syntymän jälkeen. Juridiseen isyyteen liittyy olennaisesti huoltajuus, jonka saatuaan miehen juridinen isyys on täysivaltaista. (Huttunen 2001, 60.) Isyyslaki perustuu isän oikeuksien turvaamiseen sekä lapsen ja hänen isänsä välisen sukulaisuussuhteen toteamiseen ja vahvistamiseen. Isyys vahvistetaan lapsen syntymän jälkeen maistraatissa. Aviomies katsotaan lapsen isäksi, kun

19 19 lapsi syntyy avioliitossa. Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolella, tulee isän tunnustaa ja vahvistaa isyytensä tuomioistuimessa. Aviomiehen isyys voidaan kumota, mikäli toinen mies tunnustaa isyytensä ja tuomioistuin vahvistaa sen. Isyyden selvittäminen kuuluu äidin asuinkunnan lastenvalvojalle. (Isyyslaki 1975.) Sosiaalisella isyydellä tarkoitetaan lapsen kanssa asumista ja arjen jakamista sekä hoivaamisen, huolehtimisen ja ajan antamista lapselle. Sosiaaliseen isyyteen kuuluu julkista esiintymistä yhdessä lapsen kanssa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa miehen isyys saa muiden hyväksynnän ja ulkopuoliset tottuvat pitämään miestä lapsen isänä, vaikka isä ei olisikaan lapsen biologinen isä. Käytännössä sosiaalinen isä on silti lapsen laillinen isä. (Huttunen, 2001, ) Psykologinen isyys tarkoittaa isäsuhteen tunnepohjaista sekä kiintymykseen perustuvaa puolta. Psykologinen isyys määrittyy ensisijaisesti lapsen kautta. Merkityksellistä on sillä, ketä lapsi pitää isänään, keneen hän on kiintynyt ja keneltä hän hakee turvaa. Miehen kannalta psykologisen isyyden voi tunnistaa esimerkiksi siitä, onko isällä halua hoivata, suojella, auttaa, tukea tai olla lähellä lastansa. Tällöin isän ja lapsen välille on muodostunut kiintymyssuhde, joka on lähellä äidin ja lapsen välillä tunnistettavaa suhdetta. (Huttunen, 2001, ) Kaksivanhempaisen perheen isyyttä kutsutaan ydinperhe isyydeksi, johon kuuluvaksi voidaan katsoa isän asemassa oleva mies, joka on biologisesti, sosiaalisesti, juridisesti sekä psykologisesti lapsen isä. Tällöin voidaan puhua yleisesti tavallisesta perheestä. Tällainen perhetilanne on myös yleisin miehen isyyden muoto. Ydinperhe isyys on miehen aseman kannalta vahvaa isyyttä, etenkin silloin kun parisuhde perustuu avioliitolle. Avoliitossa juridinen isyys saadaan vasta sitten, kun isyys on tunnustettu sosiaalitoimiston lastenvalvojan luona. Esikoisista yli puolet syntyy vanhemmille, jotka eivät ole naimisissa keskenään. Tästä johtuen avoliitto kannattaisi isyyden osalta rinnastaa juridisesti avioliittoon, etenkin avioliitonomaisissa olosuhteissa elävien parien osalta. Ydinperhe isyydellä on vahvat ulkoiset puitteensa, eikä se joudu helposti ul-

20 20 koisen kritiikin kohteeksi, vaikka sitä toteutettaisiinkin perheen suojissa poikkeavalla tavalla. Saattaa olla, että ulkoisesti hyvässä perheessä ei voi olla niin paljoa huonoa isyyttä kuin eronneiden perheissä. Kuitenkin hyvää isyyttä löytyy muualtakin kuin ydinperheistä. (Huttunen, 2001, ) 3.3 Generatiivinen isyys Generatiivisuuden käsite tarkoittaa keskiaikuisuuteen siirtyvän henkilön halua ja kykyä huolehtia seuraavasta, nuoremmasta sukupolvesta. Isyyden yhteydessä generatiivisuudella viitataan miehen vanhemmuuden laatuun, kuten läheisyyteen, hoivaamiseen, sitoutumiseen, jakamiseen, vastuullisuuteen sekä huolehtimiseen. Myös tietynlainen tuottavuus ja luovuus sisältyvät käsitteeseen. Miehen päästyä isyydessään generatiiviseen ratkaisuun, hänestä vapautuu uutta voimaa ja energiaa, jonka avulla hän kykenee entistä parempaan tuottavuuteen. Hänellä on tällöin varaa ottaa toiset huomioon, kantaa vastuuta ja huolehtia muista, koska hänen voimavaransa eivät hupene oman egon ylläpitämiseen. Tämä johtuu siitä, että hänestä on tullut aikuistunut mies. (Huttunen 2001, 172.) Generatiivinen isyys antaa isälle mahdollisuuden löytää uutta elämänsisältöä läheisestä suhteesta lapseensa. Lapsen kautta isä kokee uusia tunteita ja avartaa maailmankuvaansa. Lapsi voi olla isälle valinnanvaraa lisäävä elämänalue eikä taakka. (Säävälä, Keinänen & Vainio 2001, 8.) Generatiivisen isän tehtävänä on huolehtia seuraavasta sukupolvesta. Hän haluaa opastaa lapsiaan ja vastata heidän tarpeisiinsa niin, että lapsista kasvaa tuotteliaita, luovia ja onnellisia. Generatiiviselle isälle tuottaa tyydytystä se, että lapset tarvitsevat häntä ja hän voi tyydyttää lastensa tarpeet. (Pollack 1999, 140.) Monilla miehillä generatiivisuutta alkaa ilmetä vasta keski-iän lähestyessä. Miehillä kestää keskimäärin kauemmin kuin naisilla, ennen kuin he löytävät generatiivisuuden tunteen itsestään. Yksi tulevien isien tapa valmistautua uuteen rooliin on luoda läheisemmän suhteet omaan isään tai isoisään. Monet heistä järjestävät yhteisiä tapaamisia isänsä ja äitinsä kanssa muistellakseen omaa lapsuusaikaa. (Säävälä 2001, )

21 Kaksivanhempaisen perheen isätyypit Miehet, jotka kokevat isyyden tärkeäksi asiaksi elämässään, voidaan nimittää aktiivisesti sitoutuneiksi isiksi. Vastaavasti ne miehet, jotka eivät aseta isyyttään omassa elämässään tärkeälle sijalle, voidaan kutsua aktiivisesti heikosti sitoutuneiksi isiksi. Aktiivisesti sitoutuneet isät kokevat, että isyys on heille arvokasta, jolloin he antavat paljon aikaansa lapsilleen. Aktiivisesti heikosti sitoutuneet isät antavat myös suhteellisen paljon aikaa lapsilleen, mutta eivät ole kovin harkitusti sitoutuneita isyyteensä, eikä se silloin kuulu heidän elämänsä tärkeimpiin asioihin. Passiivisia ja sitoutuneita isiä voidaan luonnehtia sisäisesti ristiriitaisiksi, sillä näille miehille isänä oleminen on henkilökohtaisesti hyvin tärkeää ja sisimmässään he haluaisivat myös näyttää sen konkreettisesti lapsilleen. Kuitenkin erilaiset ulkoiset tai sisäiset mielen ongelmat johtavat usein siihen, ettei heillä ole mahdollisuutta antaa niin paljon aikaansa lapsilleen kuin toivoisivat. Passiiviset ja heikosti sitoutuneet isät eivät arvosta isyyttään, eivätkä panosta siihen. Tällaiseen isyysluokkaan voidaan ajautua monista syistä, joka voi olla esimerkiksi kypsymättömyyden tulosta. (Huttunen, 2001, ) Jaetun vanhemmuuden mukaan kaksivanhempaisen perheen äitiys ja isyys tullaan näkemään yhä enenevästi samanarvoisena vanhemmuuden muotoina. Mahdolliset erot voivat syntyä samoin kuin missä tahansa työssä, jota on tekemässä kaksi eri ihmistä. Isän kannalta olennaista on se, ettei häntä suljeta lapsen varhaishoitotilanteista pois vain sen vuoksi, että hän on mies. Perheissä, joissa äiti on kasvanut kiinni vanhaan lapsuuskodin malliin, voi nuorella isällä olla vaikeaa modernisoida omaa isyyttään. Tärkeä merkitys isyysajattelun kehittymiseen on neuvolatyöntekijöiden toiminnalla ja asenteilla. Merkittävin perheroolien jakaja tulevaisuudessa voi kenties olla kuitenkin raha. Ratkaisevaa on se, kumman ansiotyöpanos on tärkeämpi perheelle sekä se, millaisilla ehdoilla molemmat puolisot voivat käydä töissä ja miten he voivat yhdistää vanhemmuuden ja työn. (Huttunen, 2001, 95.)

22 Isälapsi suhteen kehitys Lapsen syntyessä isä käy läpi suuren muutoksen, sillä isäksi kasvaminen alkaa useimmiten silloin kun lapsi syntyy. Vauvan syntymä ja kohtaaminen voi olla monelle isälle jopa pelottava paikka. Monet isät pelkäävät olevansa liian kovakouraisia pientä vauvaa kohtaan. Siitä huolimatta isillä on hoitamisen ja suojelemisen halua. Läheisyys luo hyvät lähtökohdat vahvalle isälapsi suhteen kehitykselle ja lisää isän varmuutta huolehtia lapsestaan. (Seppälä 2000, 16.) Kiintymyssuhde on kestävä tunneside ihmisten välillä, joka ilmenee läheisyyden tavoitteluna ja kontaktin ylläpitämisenä sekä ikäväntunteena erotilanteessa. Se on emotionaalinen suhde, joka luodaan turvallisuuden tunteen takaamiseksi. Kiintymyssuhde syventää lapsen ja vanhemman välistä suhdetta sekä kertoo lapsen kehityksestä. Kiintymyssuhteisiin vaikuttavat vanhemman kyky huomioida sekä vastata lapsen tarpeisiin ja viesteihin. Lisäksi kiintymyssuhteeseen vaikuttavat lapsen temperamentti ja hänen aiemmat kokemuksensa sekä perheen elämäntilanne. Kiintymyssuhteet voidaan luokitella seuraavasti: turvallinen, välttelevä ja vastustava kiintymys. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi kokee saavansa luottamusta ja lohdutusta. Turvaton kiintymys ilmenee pelkona, suuttumuksena ja lapsen välinpitämättömyytenä vanhempaa kohtaan. (Bowlby 1969, ; Bowlby 1973, 3 24.) Lapsuuden kiintymyssuhde vaikuttaa lapsen myöhempään sosiaaliseen ja persoonalliseen kehittymiseen, koska varhaisen vuorovaikutuksen perusteella muodostuneet sisäiset työmallit ohjaavat itsearvostusta, odotuksia ja käyttäytymistä. Turvallisesti vanhempaan kiintyneiden lasten on helpompi toimia sosiaalisissa suhteissa, kun taas turvattoman kiintymyksen kokeneilla on suurempi todennäköisyys kohdata ongelmia myöhemmässä elämässään. (Bowlby 1969, ; Bowlby 1973, 3-24.) Säävälän (2001, 7) mukaan perheissä, joissa isä on pääasiallinen vanhempi äidin sijaan, ovat alle yhden vuoden ikäiset lapset itsevarmempia ja kiinnostuneempia ympäristöstään kuin äidin hoitamat lapset. Isän läsnäolo lapsen elämän alussa estää liian läheisen ja sitovan kiintymyssuhteen syntymistä äidin ja lapsen välille.

23 23 Tutkimusten mukaan isän empatia ja osallistuminen lastensa varhaisvaiheisiin heijastuvat lapseen läpi elämän. Lapset, jotka ovat saaneet vauvaiästä lähtien isän huomiota, pystyvät paremmin ilmaisemaan tunteitaan, kuten esimerkiksi haavoittuvaisuutta ja surua. On todettu, että hoivaavien isien lapsilla esiintyy vähemmän kilpailuviettiä ja aggressiivisuutta. Hyvän isyyden vaikutukset näkyvät lapsessa selvästi myös aikuisiällä. Tutkimuksen mukaan heidän empatiakykynsä sekä taitonsa ylläpitää läheisiä sosiaalisia suhteita on parempi kuin lapsilla, joiden isät eivät osallistu lapsen hoitoon. (Pollack, 1999, 142.) 3.6 Isän aktiivisuus lapsenhoidossa Lapsenhoito vie vanhemmilta paljon aikaa ja vaatii myös emotionaalista sitoutuneisuutta. Isän aktiivisuus lapsen hoidon jakamisessa on positiivista äidin kannalta. Tällöin äidille jää energiaa keskittyä myös muihin asioihin. Monet äidit ovat tyytyväisiä isän kanssa jaetusta generatiivisesta vanhemmuudesta. Työelämään palaaminen käy myös helpommaksi äideille, jos isä ottaa vastuuta lapsen hoidosta. Isän aktiivisuus on erityisen tärkeää silloin, kun äiti ei kykene riittävään vanhemmuuteen. Tällöin perheitä tulisi tukea enemmän, jotta vauvan turvallinen ja virikkeellinen ympäristö voitaisiin turvata. Molemmilla vanhemmilla on samanlaiset valmiudet tyydyttää lapsen läheisyyden ja turvallisuuden tarpeita tällaisissa tilanteissa. Kaikkia isiä tulisi myös kannustaa alusta asti aktiiviseen vanhemmuuteen, koska vauvan hoito vie vanhemmilta paljon aikaa ja vaatii myös emotionaalista sitoutuneisuutta. Kun isyyteen kiinnitetään enemmän huomiota hoitoa ja läheisyyttä tarjoavana vanhemmuutena, ovat isät valmiimpia ottamaan lisää vastuuta lapsen hoidosta. (Jallinoja 2000, 101; Säävälä 2001, 8.)

24 Isyyden näkymiä Perhettä kohdanneet yhteiskunnalliset rakennemuutokset ovat tuoneet uusia isyyden muotoja. Muutokset ovat olleet tuntuvia, eikä moni mies enää tiedä, miten isänä tulisi olla. Oman isän malli ei välttämättä enää toimi, mutta mitään selkeää uutta ei ole tarjolla. Varsinkin nyt tarvittaisiin laaja-alaista kaikkiin miehiin ulottuvaa isyyskeskustelua. Ajassamme keskustellaan Isyydestä yhä enenevässä määrin periaatteellisella ja abstraktilla tasolla. Tästä johtuen yksittäisen isän on ollut vaikea koota niistä aineksia omaan arkipäivän isyyteensä. Tavallista isää saattaa häiritä myös se, että eri alojen asiantuntijoiden käyttämä kieli tuntuu vieraalta. Julkinen keskustelu on nostanut esiin muutosta, jossa modernit isät ovat perinteisiä isiä osallistuvampia. Tämän keskustelun varjoon on jäänyt se, että perinteisen isänmallin tilalla, mies voi olla myös entistä vähemmän isä. (Huttunen, 2001, )

25 25 4 SOSIAALINEN TUKI Kumpusalon (1991, 9, 13 14) mukaan isän roolin tärkeyttä lapsen hoitajana, kasvattajana ja vanhempana on painotettu vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Sosiaalisen tuen käsite on vakiintunut käyttöön 1970-luvulla. Sosiaalinen tuki on yhteisön ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tuen vuorovaikutus on suoraa ja persoonallista pienyhteisöissä, kuten perheessä tai hoitoyhteisössä. Pienyhteisön tarjoama yhteisöturva tyydyttää turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteet sekä itsensä toteuttamiseen liittyvät tarpeet. Yhteiskunta tukee sosiaalisen tuen jakajia ja antaa kontrolloitua sekä välitöntä tukea viranomaistyönä. Yhteiskunnan antama sosiaaliturva tyydyttää aineellisia tarpeita, jotka ovat terveydelle ja hyvinvoinnille välttämättömiä. Sosiaalisella elinympäristöllä on suuri merkitys ihmisten ja yhteiskunnan kasvulle, kehitykselle, hyvinvoinnille ja terveydelle. Yksilön demografiset tekijät ja persoonallisuus vaikuttavat sosiaalisen tuen välittymiseen. Tuki voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista riippuen siitä, millaista tukea yksilö tarvitsee selviytyäkseen ongelmista. Omatoimiseen selviytymiseen vaikuttavat tuen tarve ja luonne. Tuen oikealla ajoitushetkellä on tärkeä merkitys siihen, kuinka tuki otetaan vastaan. Tuen vaikuttavuuden ja tehokkuuden edellytys on tuen oikea aikaisuus. Tukea tarvitaan silloin, kun henkilön omat voimavarat eivät riitä elämäntilanteesta selviytymiseen ja toimimiseen. Osa sosiaalisen tuen tarpeesta on sellaista, jossa vain ammattilainen voi auttaa. (Kumpusalo 1991, ) 4.1 Sosiaalisen tuen muodot Opinnäytetyössä käytetään teoreettisena lähtökohtana Housen (1981) teorian mukaista sosiaalisen tuen luokittelua. Viljamaa (2003) käyttää myös neuvolaan sijoittuvassa tutkimuksessaan Housen teorian mukaista sosiaalisen tuen luokit-

26 26 telua. Housen teorian mukaan sosiaalisen tuen lähteitä ovat tiedollinen, emotionaalinen, käytännön ja arvioivatuki. Nämä tuen muodot tulisi huomioida mahdollisina kokemusperäisinä vaikuttajina terveyteen. Olennaista tarkasteltaessa näitä tuen muotoja on huomioida se, että niihin vaikuttaa tuen lähde, ja että ne vaihtelevat tuen tarpeessa olevan henkilön ja kyseessä olevan ongelman mukaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Kaikki sosiaalisen tuen muodot voidaan jakaa yksityiskohtaisiin tuen antamisen tekoihin. (House 1981, 24, 26.) Tiedollinen tuki tarkoittaa sellaisen tiedon tuottamista toiselle henkilölle, jota hän voi käyttää selviytyäkseen henkilökohtaisista ja ympäristön ongelmista. Tiedollisen tuen tarkoituksena on antaa ihmisille sellaista tietoa, jota he voivat käyttää auttaakseen itseään. Tiedollinen tuki ei siis ole vain itsestään auttavaa tietoa, vaan se enemmänkin auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Tiedollinen tuki on toisen tiedottamista, neuvomista ja opettamista toimimaan itsenäisesti ongelmien ratkaisemiseksi. Tiedollinen ja arvioiva tuki ovat vaikeimmin määriteltävissä ja erotettavissa muista tuen muodoista. (House 1981, 23, 25.) Tässä opinnäytetyössä käytetään tiedollisesta tuesta termiä tietotuki, jolla tarkoitetaan terveydenhoitajan antamaa tietoa muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä, parisuhdeasioista sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Emotionaalisen tuen antamisessa toiselle henkilölle on tärkeintä tarjota empatiaa, välittämistä, rakkautta ja luottamusta toista henkilö kohtaan. Emotionaalista tukea annetaan toiselle huolenpidon, kunnioituksen ja kuuntelemisen välityksellä. Toisen henkilön antama tuki ja kannustus koetaan useimmiten emotionaaliseksi tueksi. Emotionaalinen tuki koetaan lähes aina positiiviseksi alentaen stressiä ja parantaen terveyttä, mutta muut tuen muodot voivat joskus jopa lisätä stressiä ja huonontaa terveyttä. Tuella voi olla erilaisia vaikutuksia tarkasteltaessa sitä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi rehellisen palautteen ja arvioinnin saaminen voivat tehdä kipeää, mutta ne voivat olla hyödyllistä pitkällä tähtäimellä. Emotionaalinen tuki vaikuttaa usealla tavalla ihmisten terveyteen ja stressiin. (House 1981, ) Tässä opinnäytetyössä käytetään emotionaalisesta tuesta tunnetuki termiä. Tunnetuella tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä sitä, että terveydenhoitaja kuuntelee, keskustelee, rohkaisee ja kannustaa sekä on kiinnostunut isän ja perheen asioista.

27 27 Lapsiperheet toivovat saavansa emotionaalista eli tunnetukea erilaisissa elämäntilanteissaan. Tunnetuki on luonteeltaan välittävää, kunnioittavaa, kuuntelevaa, ymmärtävää ja vahvistavaa. Tunnetuen avulla lujitetaan vanhemman itseluottamusta, selviytymistä ja omien valintojen ja ratkaisujen tekemistä sekä vastuunottoa. Tunnetuen tehtävänä on vanhemmuuden, parisuhteen sekä koko perheen toimivuuden tukeminen. Lastenneuvolan hyväksyvä ilmapiiri antaa vanhemmalle tilaisuuden ilmaista sekä kohdata omia epävarmuuden tunteitaan tai muita kielteisiä ajatuksia. Toisaalta se antaa tilaa myös myönteisten tunteiden ilmaisulle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 105.) Käytännön tuki on helpoiten erotettavissa tunnetuesta. Ihmiset antavat käytännön tukea toisilleen auttamalla heitä työnteossa, huolehtimalla toisista tai auttamalla maksamaan laskuja. Käytännön tuki kohdistetaan suoraan avun tarpeessa olevaan henkilöön. Se on käytännön apua ympäristön muuttamista esimerkiksi antamalla palveluja, tavaraa, rahaa, aikaa tai työtä. Puhtaalla käytännön tuella on myös psykologista merkitystä. Rahan antaminen toiselle voi olla myös merkki huolehtimisesta tai se voi olla tiedon ja arvioinnin lähde. (House 1981, ) Tässä opinnäytetyössä käytännön tuki on terveydenhoitajan antamia neuvoja ja tietoa apua tarvitsevalle perheelle arkielämän asioista ja tarjolla olevista palveluista. Käytännön tuella tarkoitetaan opinnäytetyössä myös sitä, että terveydenhoitaja varaa isälle riittävästi aikaa ja tilaa vastaanotollaan tukemisen mahdollistamiseksi. Arvioiva tuki, kuten tiedollinen tuki on vain tiedon eteenpäin siirtämistä ja välittämistä toisille. Siihen ei liity samalla lailla tunnetta niin kuin emotionaalisessa tuessa tai apua niin kuin käytännön tuessa. Arvioivaan tukeen liittyvä tieto on kuitenkin olennaista itsearvioinnille ja sosiaaliselle vertailulle. Siinä toiset ihmiset ovat tiedon ja palautteen lähteitä, joita yksilöt käyttävät arvioidessaan itseään ja toimintaansa. Itsearviointiin käytettävä tieto voi olla epäsuoraa tai avointa. (House 1981, 23, 25.) Tässä opinnäytetyössä arvioivalla tuella tarkoitetaan terveydenhoitajan antamaa itsearvioinnin ja arvostuksen mahdollistavaa palautetta isälle. Lisäksi arvioivalla tuella tarkoitetaan sitä, että terveydenhoitaja tukee isän psyykkisiä voimavaroja ja jaksamista sekä tukee isää ottamaan vastuuta isyydestä ja antamaan tukea lapsen äidille. Viljamaa (2003) käyttää ar-

28 28 vioivasta tuesta nimitystä vertaistuki. Opinnäytetyön kyselylomakkeessa on myös huomioitu vertaistuki. Vertaistuella tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä pienryhmätoiminnan, isäryhmien, ryhmäneuvolan ja vanhempien omaehtoisryhmien järjestämistä neuvolan tiloissa. 4.2 Terveydenhoitajan tarjoama tuki lastenneuvolavastaanotolla Esikoistaan odottavien miesten isäksi kasvun emotionaalinen tuki koostuu terveydenhoitajien mukaan miehen kuuntelemisesta ja hänen kanssaan keskustelemisesta. Kuuntelu ja keskustelu mahdollistavat isien tunteiden ilmaisun ja ajankohtaisista asioista puhumisen. Arvostus ihmisenä ilmenee henkilökohtaisena hyväksymisenä huomioimalla isät kannustavasti ja kokonaisvaltaisesti. Terveydenhoitajat kunnioittavat isien omaehtoista osallistumista vuorovaikutukseen neuvolassa. Tiedollinen tuki perustuu tietoon valinnanmahdollisuuksista, jotka koskevat seksuaalisuutta, sosiaalisia etuuksia ja päihteitä. Isien kasvua terveydenhoitajat tukivat antamalla tietoa lapsen hoitoon ja vointiin liittyvistä asioista. Terveydenhoitajien mukaan isät haluavat tietoa lapseen liittyen esimerkiksi siitä, mikä on normaalia ja mikä ei, unirytmistä, eritystoiminnasta, kylvettämisestä ja aistihavainnoista. (Kastu 2002, ) Konkreettinen tuki on ajan ja tilanteen huomioon ottamista. Terveydenhoitajat antavat vastaanottoajan niin, että isillä on mahdollisuus osallistua neuvolan toimintaan. Isien osallistuessa vastaanotolle terveydenhoitajat pyrkivät varaamaan perheelle pidemmän ajan ja tutustuttamaan isät aistien avulla kasvavaan esikoiseen. Konkreettiseen tukeen kuuluu fyysinen ympäristö, jonka terveydenhoitaja pyrkii huomioimaan suunnittelemalla fyysisen, käytössä olevan tilan niin, että vuorovaikutus toimii. Isien avun ja tuen koordinointi tarkoittaa terveydenhoitajien isille antamaa aikaa. Terveydenhoitajat pyrkivät kotikäynnin toteuttamisessa toimimaan perheen toivomusten mukaisesti ja ajoittamaan käynnin isille sopivana ajankohtana. Arvioiva tuki sisältää palautteen ja vahvistuksen antamisen isälle. Arvioiva tuki tarkoittaa isänä olemisen itsearvioinnin mahdollisuutta. Terveydenhoitajat antavat isille positiivista palautetta vanhemmuuteen liittyvistä

29 29 ajatuksista näin vahvistaen isien itsetuntoa. Isien psyykkisten voimavarojen tukemisessa terveydenhoitajat antavat isille palautetta isyyden vastuunottamisesta sekä tuen antamisesta puolisolle. (Kastu 2002, ) Vanhemmat toivovat neuvolasta kaikkia sosiaalisen tuen muotoja. Lasten äidit ja isät toivovat molemmat eniten tietotukea, seuraavaksi tunnetukea, käytännön tukea ja arvioivaa tukea. Esikoislapsen isät haluavat enemmän tietotukea kuin ne isät, joilla on jo lapsi. Vanhemmuuteen liittyen, halutaan pohtia muuttuvaa suhdetta lapseen ja omaan itseen sekä muuttuvaa elämäntilannetta. Äidit haluavat pohtia parisuhdettaan neuvolassa enemmän kuin isät. (Viljamaa 2003, ) Tärkein sosiaalisen tuenlähde lapsiperheen äideillä ja isillä on oma puoliso. Tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia vanhemmista ilmoittaa saavansa tukea puolisoltaan. Miehillä tärkeimmät tuenlähteet ovat puoliso, puolison suku ja oma suku, joilta yli 50 prosenttia miehistä saa tukea. Miehistä 42 prosenttia ilmoittaa saavansa ystäviltä tukea vanhemmuuteen. Lisäksi työtovereilta, naapureilta ja asuinyhteisöltä sekä tiedotusvälineiltä saadaan tukea vanhemmuuteen. (Viljamaa 2003, )