LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI Lausuntokierros

Transkriptio

1 LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI Lausuntokierros Hallituksen esitys tekijänoikeuslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä myös voimassa olevan 60 c :n mukaista keskeyttämismääräystä lievemmistä keinoista. Tällainen keino olisi verkkoliikenteen hidastaminen palvelukohtaisesti niin, että laiton palvelu toimisi merkittävästi hitaammin kuin muut palvelut. Määräys voitaisiin kohdistaa sellaiseen verkkopalveluun, jonka tarkoituksena on tekijänoikeuden loukkaaminen. Määräys kohdistuisi tietyn palvelun käyttämiin yksilöityihin IP-osoitteisiin. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevaa tekijänoikeuslain 60 c :ää niin, että sellaisten laittomien palvelujen toimintaan voitaisiin puuttua, joiden ylläpitäjiä ei voida tunnistaa tai tavoittaa. Muutos koskisi sekä uutta hidastamismääräystä että nykyistä keskeyttämismääräystä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että määräys voitaisiin antaa myös ennen kuin 60 b :ssä tarkoitettu kanne on nostettu. Se voitaisiin antaa väliaikaisena väitettyä loukkaajaa tai laittoman palvelunylläpitäjää kuulematta muun muassa kun väitettyä loukkaajaa tai verkkopalvelun ylläpitäjää ei voida tunnistaa tai tavoittaa tai jos häntä ei kohtuullisin toimenpitein saada vastaamaan kanteeseen Suomessa. Kanne tulisi aina nostaa, mikäli se on mahdollista. Jollei kannetta kuitenkaan ole mahdollista nostaa kuuden kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta, voisi tuomioistuin tekijän tai hänen edustajansa hakemuksesta päättää, että määräyksen voimassa oloa jatketaan. Päätöksen jälkeen määräys olisi voimassa määräajan itsenäisesti ilman yhteyttä pääasiaan. Lisäksi määräysten antamisen edellytyksenä olevaa kohtuullisuusarviointia ehdotetaan laajennettavaksi. Tuomioistuimen tulisi ennen määräyksen antamista varmistuttava, ettei määräys kohtuuttomasti estäisi palvelun kautta mahdollisesti saatavan laillisen aineiston saavutettavuutta. Tuomioistuimen olisi hallituksen esityksen mukaisesti määräyksiä antaessaan, ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, määrättävä kokonaisuuden kannalta tehokkaimman toimenpiteen käyttämisestä. Edelleen hallituksen esityksessä varmistetaan myös, että hidastamis- ja keskeyttämismääräys annettaisiin pääsääntöisesti määräaikaisina. Määräysten kohteena olevista IPosoitteista tulisi lisäksi voida määrätä toisin uudella hakemuksella tai peruuttaa määräys kokonaan tai osittain olosuhteiden muuttumisen johdosta. Hakemuksen voisi tehdä asianosainen milloin tahansa määräyksen antamisen jälkeen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös muita pienempiä muutoksia.

2 2 LUONNOS SISÄLLYS

3 LUONNOS 3 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Tekijänoikeuslaissa (404/1961) säädetään tekijän yksinoikeuksista määrätä teoksestaan. Tekijänoikeudet ovat myös sisältöihin perustuvan liiketoiminnan ydin. Tekijänoikeuslaki (TekL) edellyttää, että tekijältä hankitaan lupa kun teoksesta valmistetaan kappale tai kun se saatetaan yleisön saataviin esimerkiksi välittämällä se yleisölle. Yleisöön välittämiseen sisältyy myös sellainen välittäminen, jonka seurauksena yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saatavilleen itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana (on demand-välittäminen). Kun oikeudenhaltijalta ei ole saatu lupaa teoksen välittämiseen teoksen saattamiseksi esimerkiksi vertaisverkkoon, on kysymys laittomasta toiminnasta. Laitonta verkkojakelua kutsutaan usein myös verkkopiratismiksi. Sekä teosten välittäminen yleisölle (ml. yllämainittu jakelu), että niiden lataaminen sieltä (esim. tallentaminen tietokoneen kiintolevylle) ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuslain nojalla kiellettyä. Teosten pelkkä lataaminen verkosta omaan henkilökohtaiseen käyttöön ei kuitenkaan ole rangaistavaa. Tekijänoikeudellisissa oikeustapauksissa tällä on ollut keskeinen merkitys. Vertaisverkkojen käyttäjät eivät kuitenkaan voi useimmiten olla pelkästään aineistojen lataajia vaan käytettävä tekniikka edellyttää, että sisältöä tai sen osia myös jaellaan eteenpäin vertaisverkon muille jäsenille. Pelkällä tietoverkon käyttämisellä on oikeudenhaltijoille kuitenkin erilainen merkitys, kuin aineistoa tietoisella jakamisella verkkoon. Suoratoistoon perustuvien palveluiden ylläpitäjät rikkovat tekijänoikeuslakia jos ne tarjoavat verkkosivunsa kautta linkkejä tekijänoikeudella suojattuun aineistoon ilman tekijän lupaa. Linkkien lähde voi olla alkuperäinen, laillinen lähde tai jokin muu lähde. Palvelun käyttäminen, eli esimerkiksi elokuvan katsominen tällaisesta palvelusta ei sen sijaan ole tekijänoikeudellisesti relevantti toimi. Suomessa laittoman verkkojakelun vähentämiseen liittyvää työtä on aktiivisesti tehty EU:n vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivin kansallisen voimaansaattamistyön aloittamisesta lähtien. Direktiivi taas pohjautuu Maailman henkisen omaisuuden WIPO:n Internetsopimuksiin (WCT ja WPPT, 1996), joiden neuvottelut alkoivat 1990-luvun alkupuolella. WIPO-sopimusten ja EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY) edellyttämät muutokset, joihin kuului mm. teknisten toimenpiteiden kiertämiskielto, tulivat voimaan Suomen tekijänoikeuslaissa vuonna Samassa yhteydessä säädettiin eduskunnan aloitteesta myös oikeudenhaltijan mahdollisuudesta saada tuomioistuimen määräyksellä tietoa siitä kuka on tietyn teleliittymän haltija, kieltotuomion antamisesta loukkaajalle sekä mahdollisuudesta saada tuomioistuimelta määräys, jonka mukaan tuomioistuimen tulee keskeyttää tekijänoikeudella suojatun aineiston yleisön saataviin saattaminen (TekL 60a c ). Nyt näiden tekijänoikeuden täytäntöönpanon tehostamista koskevien säännösten voimaantulosta on kulunut seitsemän vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteltu tekijänoikeuden täytäntöönpanon tehostamiseen tähtääviä toimenpiteitä kahden hallituskauden aikana vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2010 eduskunnalle annettiin hallituksen esitys niin kutsutun ilmoitusmenettelyn käyttöönottamisesta. Esityksen perusteella teleoperaattorit olisivat välittäneet oikeudenhaltijoiden määrämuotoisen kirjeen havaitusta tekijänoikeuden loukkauksesta operaattorin asiakkaalle. Tavoitteena oli säätää pehmeämmästä keinosta, jonka vaikutuksena olisi laittomasta toiminnasta luopuminen. Voimassa olevaa 60 c :tä sovellettiin käytäntöön, kun oikeudenhaltijat hakivat tuomioistuimelta määräystä pääsyn estämiseksi The Pirate Bay-palveluun kolmelta suurimmalta operaattorilta vuonna Samoihin aikoihin identifioitiin myös tarve säännösten soveltuvuudesta myös sellaisiin palveluihin, joita ylläpidetään ulkomailla tai joiden ylläpitäjiä ei voida haastaa vastuuseen toiminnasta, koska ylläpitäjien yhteystietoja ei saada selville. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan luovien aineistojen luvatonta

4 4 LUONNOS käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa. Musiikin, elokuvan ja kirjallisuuden alalla viimeisten kahden viime vuoden aikana uusien laillisten palveluiden tarjonta on lisääntynyt merkittävästi. Suomessa on tällä hetkellä 16 laillista musiikkipalvelua ja useita elokuvapalveluita. Vihdoinkin näyttää siltä, että lailliset palvelut vastaavat kuluttajien toiveita ja ne kasvattavat suosiotaan tasaisesti. Luvattoman käytön, eli lähinnä laittoman lataamisen taso on vuosina ollut Lyhty ry:n tilauksesta teetetyn Tekijänoikeusbarometrin mukaan korkeimmillaan n. 20 % tasolla koko väestöstä. Huomattavan paljon yleisempää, enimmillään n. 47 prosenttia se on ollut vuotiaiden joukossa. Vieläkin korkeampia lukuja sisältyi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukseen, jonka mukaan 71 % vuotiaista oli musiikkia, ohjelmia tai pelejä luvattomasti Internetissä (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 113, Venla Salmi, Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2012 Helsinki.) Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tehty selvitys hallitusohjelman kirjauksesta ja sen toimeenpanoon liittyvistä asioista. Selvitys on tarkastellut luvatonta verkkojakelua ja sen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä neljällä eri tasolla: vapaaehtoiset toimenpiteet, tiedotus ja koulutus, uudet lailliset palvelut sekä lainsäädännön tehostaminen. Selvitys julkaistiin samassa yhteydessä hallituksen esitystä koskevan luonnoksen kanssa. Selvityksen tarkoituksena on taustoittaa ehdotettavia muutoksia tekijänoikeuslakiin. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on lokakuussa 2013 päätetty valmistella toteuttamiskelpoisimmat ja kustannustehokkaimmat keinot luvatonta verkkojakelua vähentävien toimenpiteiden toteuttamiseksi hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti. Tavoitteena on valmistella ehdotus tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä myös voimassa olevan 60 c :n mukaista estomääräystä lievemmistä keinoista (verkkoliikenteen hidastamista koskeva määräys). Lisäksi tavoitteena on löytää keinoja, joilla sellaisten ulkomaisten laittomien palvelujen toimintaan voitaisiin puuttua, joiden ylläpitäjiä ei voida tunnistaa tai tavoittaa. Ehdotuksella varmistetaan myös, että esto- tai hidastamismääräykset voidaan antaa myös määräaikaisina tai toistaiseksi voimassa olevina. Määräyksiä tulee lisäksi voida muuttaa olosuhteiden muuttuessa. Lisäksi tutkitaan mahdollisuutta edistää rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain (1015/2005) mukaisen sovittelun käyttöä erityisesti nuorten tekemissä tekijänoikeuden loukkauksissa ja arvioidaan tekijänoikeuden loukkauksia koskevien rangaistusten kohtuullisuutta tähänastisen oikeuskäytännön valossa. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Tekijänoikeuslain täytäntöönpanon tehostamista koskevat säännökset sisältyvät tekijänoikeuslain 60 a - c :iin. Myös Tekijänoikeuslain 56 g :ssä on säännöksiä kiellosta, joka kohdistetaan tekijänoikeuden loukkaajaa vastaan. Tekijänoikeuslain 60 a :n nojalla oikeudenhaltijalta on mahdollisuus saada teleoperaattorilta tiedon siitä, kuka käyttää tiettyä IP-osoitetta verkossa. Tekijänoikeuslain 60 b :n nojalla oikeudenhaltija voi kohdistaa kieltokanteen tekijänoikeutta loukkaavaa tahoa vastaan. Lain 60 c :ssä säädetään tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä teleyritys sakon uhalla keskeyttämään luvattomaksi väitetyn aineiston saattaminen yleisön saataviin. Keskeyttämismääräys voidaan antaa teleyritykselle, ja se edellyttää oikeudenhaltijan hakemusta. Keskeyttämismääräyksen antamisen edellytyksenä on, että sitä ei voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjänä toimivan teleyrityksen oikeudet ja tekijän oikeudet. Jos tuomioistuin hyväksyy hakemuksen, teleyrityksen on keskeytettävä tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattaminen yleisön saataviin. Säännöksessä ei yksilöidä sitä teknistä tapaa, jolla keskeyttämismääräys on pantava toimeen, vaan se on jätetty teleyrityksen harkintaan.

5 LUONNOS 5 Koska kysymyksessä on keskeyttämismääräys, sen antaminen edellyttää, että tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa on edelleen yleisön saatavilla eikä tekijänoikeuden loukkaamista ole vapaaehtoisin toimin lopetettu. Tekijänoikeuslain 60 c :n mukainen keskeyttämismääräys voidaan antaa 60 b :ssä tarkoitetun kieltokanteen käsittelyn aikana. Jos 60 c :n 2 momentissa tarkoitetut erityiset edellytykset täyttyvät, keskeyttämismääräys voidaan antaa myös ennen kieltokanteen nostamista. Tämä edellyttää, että edellä mainittujen 60 c :n 1 momentin edellytysten lisäksi on ilmeistä, että tekijän oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Käytännössä tämä voi olla esimerkiksi näyttöä siitä, että tekijälle koituvat taloudelliset menetykset muodostuvat huomattaviksi, jos keskeyttämismääräystä ei annettaisi ennen oikeudenkäynnin alkua. Tuomioistuimen on varattava sekä teleyritykselle eli sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa yleisön saataviin, tilaisuus tulla kuulluksi. Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa keskeyttämismääräyksen myös väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se. Säännösten nojalla annettu määräys teleoperaattorille pysyy voimassa, jos 60 b :n mukainen kanne on voitu nostaa väitettyä loukkaajaa vastaan vaikka loukkaajaa ei olisi voitu kuulla. Lain 60 c :n nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää tai vastaanottaa viestejä. Lain 60 c :n mukainen keskeyttämismääräys kohdistuu vain teleyritykseen. Tekijänoikeuden loukkaajaa vastaan voidaan oikeudenkäynnin aikana vaatia väliaikaista kieltoa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 7 luvun 3 :n nojalla. Viime vuosina suomalaisten ylivoimaisesti eniten käyttämä laiton BitTorrent sivusto on ollut The Pirate Bay palvelu. Palvelulla oli vuoden 2011 lopussa yli suomalaista käyttäjää. Voimassa olevaa tekijänoikeuslain 60 c :n säännöstä keskeyttämismääräyksestä on sovellettu tuomioistuimissa kolmessa tapauksessa, joissa asiaan osalliset teleoperaattorit olivat Elisa, Teliasonera ja DNA. Kaikissa tapauksissa kyse oli pääsyn estämisestä The Pirate Bay-palvelun käyttämille verkkosivuille (DNS/IP-esto). Määräys on mahdollistanut sen, että pääsy on estetty The Pirate Bayn sivuille 80 prosentissa Suomen teleoperaattoreiden hallinnoimista verkoista. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry laittoi Musiikkituottajat - IFPI Finland ry asiamiehenä toukokuussa 2011 vireille tekijänoikeuslain mukaisen keskeyttämismääräyshakemuksen, jossa pyydettiin tuomioistuinta velvoittamaan Internetoperaattori Elisa Oyj estämään asiakkaidensa pääsy kyseiseen laittomaan palveluun, jonka perustajat on Ruotsissa tuomittu lainvoimaisesti vankeusrangaistuksiin ja korvauksiin. Palvelun ylläpitäjät on tuomittu vankeusrangaistuksiin Ruotsissa mutta palvelua ei ole siitä huolimatta suljettu. Tuomiot tulivat lainvoimaisiksi Helsingin käräjäoikeus velvoitti lokakuun lopulla 2011 antamallaan päätöksellä Elisan toteuttamaan eston. Määräys perustui tekijänoikeuslain 60 c :n mukaiseen keskeyttämismääräykseen. Määräyksen antamisen edellytyksenä oli, että oikeudenhaltijat laittavat kuukauden kuluessa keskeyttämisestä vireille 60 b :n mukaisen tekijänoikeuden loukkauksen lopettamista koskevan kanteen. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK laittoi vireille Helsingin käräjäoikeudessa tekijänoikeuslain vaatiman pääkanteen kolmea Ruotsissa tuomittua vastaajaa vastaan. Samanaikaisesti laitettiin vireille hakemukset koskien TeliaSonera Finland Oyj:tä ja DNA Oy:tä. Elisa pani keskeyttämismääräyksen täytäntöön tammikuun alussa 2012 mutta teki päätöksestä valituksen hovioikeuteen. Pääasiallisena perusteena Elisa esitti, että päätös laittoman palvelun kautta välitetyn aineiston saataviin saattamisen estämisestä (keskeyttämismääräys) oli liian yleisluontoinen ja si-

6 6 LUONNOS ten erittäin vaikea teleoperaattorin toteuttaa. Päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönnin uhkana oli euron uhkasakko. Helsingin käräjäoikeus oli katsonut, ettei keskeyttämismääräyksen teknisen toteuttamisen osalta mitään esitettyä keinoa voitu lähtökohtaisesti pitää vaikutukseltaan niin tehottomana, että sitä olisi pidettävä esteenä keskeyttämismääräyksen antamiselle. Helsingin hovioikeus hylkäsi kesäkuun puolivälissä Elisan asiasta tekemän valituksen. Lokakuussa 2012 Korkein oikeus päätti, ettei se myönnä asiassa valituslupaa Elisalle. Helsingin käräjäoikeus velvoitti kesäkuussa antamillaan päätöksillä TeliaSoneran ja DNA:n estämään asiakkailtaan pääsyn palveluun. Yhtiöt ovat laittaneet määräyksen täytäntöön heinäkuun lopussa Hovioikeus pysytti TeliaSoneran ja DNA:ta koskevan käräjäoikeuden määräyksen päätöksellään helmikuussa Hovioikeus katsoi keskeyttämismääräyksen ainakin sen toteutuneessa muodossa olevan EU-oikeuden mukainen. The Pirate Bay-palvelu on estetty myös lukuisissa muissa maissa, kuten Iso- Britanniassa, Tanskassa, Italiassa, ja Hollannissa. 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö Norja Norjassa on valmisteltu lainsäädäntöä laittoman verkkojakelun vähentämiseksi vuodesta Valmistelu on kohdistunut sekä kirjemenettelyn selvittämiseen että laittomien verkkosivustojen estämismääräyksen valmisteluun. Lausuntokierrokselle 2011 lähetetyssä luonnoksessa Norjan kulttuuriministeriö oli tullut johtopäätökseen, ettei kirjemenettelyä ehdoteta säädettäväksi Norjassa. Norjassa tuli voimaan tekijänoikeuslain muutos tuomioistuimen mahdollisuudesta velvoittaa teleoperaattori estämään pääsyn tai vaikeuttamaan pääsyä verkkosivulle, joka sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa. Määräys on säädetty erityisesti vakavia tapauksia varten. Internetissä on vaikeaa saada oikeudenloukkauksia loppumaan pelkästään kohdistamalla toimenpiteitä varsinaisiin loukkaajiin, joita useimmiten ei voida tunnistaa tai jotka eivät muuten ole kiinnostuneita toiminnan lopettamisesta. Norjalaiset operaattorit voidaan sen sijaan tunnistaa ja heillä on mahdollisuudet estää tai vaikeuttaa pääsyä näihin palveluihin. Ehdotuksen mukaan tuomioistuin voi velvoittaa teleoperaattoria toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet silloin, kun tämän palveluja käytetään tekijänoikeuden loukkaamiseen. Operaattoreiden katsotaan välittävän luvattoman aineiston asiakkaidensa saataville. Hallituksen esityksessä menettelylle säädettiin ankarat edellytykset. Kyseessä tulisi olla verkkosivu, joka laajassa mittakaavassa sisältää aineistoa, joka ilmiselvästi loukkaa tekijänoikeuksia. Tuomioistuimen on lisäksi toimitettava laaja intressiarviointi osapuolten välillä määräyksen antaminen tulee olla mahdollinen vain jos sitä tukevat näkökohdat painavat enemmän kuin sitä vastaan puhuvat näkökohdat. Tuomioistuimen tulee erityisesti huomioida sananvapaus ja informaation suoja. Sekä teleoperaattorille, että verkkosivun ylläpitäjälle tulee varata mahdollisuus tulla kuulluksi ennen määräyksen antamista. Tanska Tanskassa tekijänoikeuksia internetissä käsitellyt valiokunta antoi keväällä 2011 selvityksen tekijänoikeuksista internetissä. Arviointiin sisältyi myös kirjemenettely yhtenä vaihtoehtona luvattoman verkkojakelun kitkemisessä. Syksyllä 2012 kulttuuriministeriö päätti, ettei kirjemenettelyä esitetä tässä vaiheessa. Sen sijaan ministeriö esitti kahdeksaan aloitteeseen perustuvaa linjausta, joiden avulla vahvistettaisiin laillisten luovaan sisältöön perustuvien palvelujen kehitystä ja levinneisyyttä ja samalla vaikutettaisiin vähentävästi luvattomaan verkkojakeluun. Aloitteet pitävät sisällään muun muassa innovaatiofoorumin perustamisen, yhteisen tiedotustoiminnan tehostamista sekä dialogia käyttäjien kanssa. Teleoperaattoreiden aloite on ollut informoida asiakkaitaan muun muassa turvallisten verkkoyhteyksien käyttämisen tarpeellisuudesta mm. oman laskutuksensa

7 LUONNOS 7 yhteydessä. Aloilla yritetään saavuttaa synergiaetuja. Innovaatiofoorumi aloitettiin kevään 2013 aikana järjestetyllä kick-offtapahtumalla. Yksi kahdeksasta aloitteesta on ns. Share with care - kampanja, joka alkoi elokuussa 2013 ja jatkuu tammikuuhun Kampanja keskittyy kansalaisiin yleisesti mutta erityisesti nuoriin. Tanskassa on mahdollista määrätä teleoperaattori estämään pääsy laittomaan verkkopalveluun. Tanskassa teleoperaattoreita vastaan annetut kieltotuomiot perustuvat tekijänoikeuslain mukaiseen laillisen lähteen vaatimukseen, joka koskee myös tietoverkossa aineistoa välitettäessä syntyviä väliaikaisia kopioita. Teleoperaattoreiden on katsottu myötävaikuttavan tekijänoikeuden loukkaukseen tarjoamalla yhteys tekijänoikeutta loukkaavaan palveluun. Vastuu laittomien verkkosivujen blokkaamisen käytännön järjestämisestä kuuluu Tanskan kulttuuriministeriön mukaan oikeudenhaltijoille ja teleoperaattoreille. Osapuolet valmistelevat tällä hetkellä toimintaohjeita, joiden kehitystä ministeriö seuraa. Kirjallinen toimintaohje koskisi yhtä teleoperaattoria koskevan pääsyn estoa koskevan määräyksen toteuttamista vapaaehtoisesti myös muiden teleoperaattoreiden toimesta. Asiasta ei tarvitsisi säätää erikseen, kun tuomioistuin on jo todennut kyseisen palvelun olevan laiton ja määrännyt vähintään yhden teleoperaattorin estämään pääsyn siihen. Kirjallista sopimusta ei vielä ole allekirjoitettu mutta järjestely toimii kuitenkin jo käytännössä. Tanskassa olisi mahdollista laajentaa yhtä operaattoria koskeva määräys myös muita operaattoreita koskevaksi. Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistyneiden kuningaskuntien parlamentti hyväksyi 8 päivänä huhtikuuta 2010 ns. Digital Economy -lakipaketin, joka sisältää toimenpiteitä suojattujen sisältöjen luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi. Lain tavoitteena oli vähentää luvatonta verkkojakelua merkittävästi seuraavien 2 3 vuoden kuluessa. Laki sisälsi mm. asteittaiseen puuttumiseen (kirjemenettely) perustuvan järjestelmän. Edelleen laki sisältää valtuussäännöksen, jonka nojalla toimivaltainen ministeri voi antaa säädöksen, joka mahdollistaa tuomioistuimen määräämään teleyrityksen yksittäistapauksessa estämään pääsyn internetsivustolle tai osoitteeseen, jota on käytetty tai todennäköisesti käytetään tekijänoikeuden loukkaukseen. Kieltomääräys voi koskea sivustoja tai osoitteita, joista levitetään tai tarjotaan merkittävässä määrin loukkaavaa aineistoa tai joista avustetaan pääsyä (esim. tarjotaan linkkejä) loukkaaviin sivustoihin tai aineistoihin. Tuomioistuin voi Yhdistyneen kuningaskunnan tekijänoikeus-, patentti- ja mallioikeuslain (Copyrights, Designs and Patents Act 1988) 97a :n nojalla määrätä teleoperaattorin estämään pääsyn verkkosivuille, joka vakavasti loukkaavat tekijänoikeutta. High Court määräsi vuonna 2011 edellä mainitun säännöksen nojalla, että British Telecommunications plc:n täytyy estää asiakkaidensa pääsy tekijänoikeuksia loukkaavalle newzbin.com verkkosivustolle. Tapauksessa verkkosivuston isäntäpalvelin oli siirretty ulkomaille ja sen ylläpitäjä oli tuntematon. Näin ollen kieltotuomio oli ainoa tehokas keino lopettaa oikeudenloukkaus tai ainakin merkittävästi vähentää ko. laittoman palvelun käyttöä. Tuomion mukaan eston toteuttamisesta välittäjälle aiheutuvat kulut olivat vaatimattomia ja oikeasuhtaisia. Sen sijaan se, että oikeudenhaltijat velvoitettaisiin paikantamaan loukkaavalta sivustolta erikseen jokainen tiettyyn tiedostoon johtava osoite, aiheuttaisi oikeudenhaltijoille huomattavia kuluja. Asiassa ei ollut tarvetta pyytää ennakkoratkaisua EU-oikeuden sisällöstä, koska sen tulkintaa pidettiin selvänä. Direktiivit Tietoverkoissa tapahtuvan laittoman levityksen erityispiirteet ja sen oikeuksien täytäntöönpanolle asettamat haasteet on huomioitu tekijänoikeutta ja oikeuksien täytäntöönpanoa koskevissa direktiiveissä. Nyt käsiteltävän asian kannalta erityisen huomionarvoisia säännöksiä ovat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden

8 8 LUONNOS yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin (2001/29/EY) jäljempänä tietoyhteiskuntadirektiivin 8.3 artikla, sekä ns. Enforcement-direktiivin, eli teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (2004/48/EY) 9.1 artikla. Myös sähkökauppadirektiiviin (2000/31/EY) sisältyy asian kannalta keskeisiä säännöksiä. Tietoyhteiskuntadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettiin 22 päivänä toukokuuta 2001 (tietoyhteiskuntadirektiivi). Se on keskeisin tekijänoikeuden alan direktiiveistä, jolla tekijänoikeuslain säännökset saatettiin paremmin tietoyhteiskunnan haasteita vastaaviksi. Direktiivin 8 artiklassa on säännökset tekijänoikeuksien loukkaamisen seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista. Artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää asianmukaiset seuraamukset ja oikeussuojakeinot, jotka koskevat direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia, sekä velvollisuus varmistaa, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Seuraamusten on direktiivin mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia. Käsiteltävänä olevan asian kannalta keskeisin säännös on direktiivin artiklan 3 kohdassa. Se edellyttää, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Tietoyhteiskuntadirektiivin johdantolauseessa 59 on todettu, että monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset tietoverkossa. Sen vuoksi käytettävissä oleviin seuraamuksiin olisi kuuluttava mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaista välittäjää vastaan, joka välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa, jonka palveluja kolmas osapuoli käyttää loukatakseen teollis- tai tekijänoikeutta. Johtolauseen mukaisesti on mahdollista kohdistaa toimenpiteitä myös luvattomien palveluiden kanssa sopimussuhteessa olevien välittäjien lisäksi myös niihin teleoperaattoreihin, jotka vain välittävät oikeudenloukkauksen verkossa. Tämä tarkoittaa myös niitä teleoperaattoreita, jotka vain mahdollistavat pääsyn laittomille verkkosivuille tarjoamalla yhteyden tietoverkkoon ja sitä kautta laittomaan palveluun (pelkkää siirtotoimintaa harjoittavat operaattorit). Direktiivin mukaan tällaisiin kieltoihin ja määräyksiin liittyvät edellytykset olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltäviksi. Tämä antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa kieltojen tai määräysten toteuttamisessa. Enforcement-direktiivi Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/48/EY) ns. Enforcement-direktiivi annettiin 2. kesäkuuta Direktiivin tarkoituksena oli yhdenmukaistaa teollis- ja tekijänoikeuden noudattamista koskevat kansalliset säännökset sekä oikeuksien loukkaustilanteissa kansallisesti noudatettavat menettelyt. Direktiivin 11 artiklassa on määräys kieltotuomion antamisesta. Sen alkuosa sisältää säännökset jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että kun teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksen toteava oikeuden päätös on tehty, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa loukkaajaa vastaan kieltotuomion, jonka tarkoituksena on kieltää loukkauksen jatkaminen. Artiklan loppuosan mukaan jäsenvaltioilla on myös velvollisuus varmistaa, että kieltotuomiota on mahdollisuus hakea sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohdan soveltamista. Direktiivin muotoilu viittaa siihen, että tietoyhteiskuntadirektiivin säännös on ensisijainen suhteessa Enforcement-direktiiviin. Myös johdantolauseen 23 mukaan oikeudenhaltijalla tulisi olla mahdollisuus hakea

9 LUONNOS 9 kieltotuomiota välittäjälle, ja tällaisia kieltotuomioita koskevat ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön varaan. Kieltotuomio voitaisiin kohdistaa välittäjään myös niissä tapauksissa, joissa välittäjä on direktiivin 2000/31/EY ja siihen perustuvan kansallisen lain eli tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 4 luvun mukaan vapautettu vastuusta. Kieltotuomiolla luodaan välittäjälle velvollisuus, joka ei perustu välittäjän oikeudenloukkaukseen. Kun kyse on välittäjää vastaan nostettavasta kieltokanteesta jättää direktiivi avoimeksi sen, onko myös silloin tuomioistuimen todettava tekijänoikeuden loukkauksen tapahtuneen ennen kieltotuomion antamista. Ongelmalliseksi asian tekee se, ettei tässä oikeudenkäynnissä ole vastaajaa, joka olisi vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta. Kieltotuomio on voitava antaa riippumatta välittäjän vastuusta tekijänoikeuden loukkauksesta. Koska loukkaajaa, joka usein jää tuntemattomaksi, ei saada vastaamaan kanteeseen, ainoa mahdollisuus on, että loukkaus todetaan objektiivisesti asia-todisteiden perusteella. Direktiivin määräykset velvoittavat jäsenvaltiot varmistamaan, että tuomioistuimet voivat määrätä välittäjänä toimivan teleoperaattorin omalta osaltaan estämään, että sen asiakkaat saavat yhteyden verkkosivulle, josta levitetään yleisölle suojattuja sisältöjä tekijänoikeuslain vastaisesti. Säännösten ratio on varmistaa oikeuskeinot puuttua tehokkaasti tietoverkoissa tapahtuviin oikeudenloukkauksiin, myös niissä tapauksissa, joissa loukkaaja pyrkii tietoisesti välttelemään oikeustoimia peittämällä henkilöllisyytensä tai sijoittumalla maihin, joissa oikeudellinen suoja tai oikeuksien täytäntöönpano on heikkoa. Euroopan komissio on 5. joulukuuta 2013 julkaissut konsultaatioasiakirjan koskien eurooppalaisen tekijänoikeussääntöjen arviointia. Julkisen konsultaation avulla se selvittää kuluttajien, käyttäjien, tekijöiden, esittävien taiteilijoiden, kustantajien, radio- ja televisioyritysten, teleoperaattoreiden ja muiden näkemyksiä muun muassa enforcementdirektiiviin. Sähkökauppadirektiivi EU:n lainsäädäntöön sisältyy myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/31/EY) tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista oikeudellisista näkökohdista (Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä ts. sähkökauppadirektiivi ). Sähkökauppadirektiivi sisältää määräykset palvelun tarjoajien velvollisuudesta tiettyjen yleisten tietojen antamiseen. Direktiivin 5 artiklassa todetaan, että muiden yhteisön oikeudessa asetettujen tietojen antamista koskevien velvoitteiden lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoaja huolehtii siitä, että palvelun vastaanottajat ja toimivaltaiset viranomaiset saavat helposti ja välittömästi ja pysyvästi ainakin tiettyjä perustietoja palveluntarjoajasta. Nyt käsiteltävänä olevissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole, vaan toimintaa harjoittavat sellaiset tahot, jotka toimivat tarkoituksella anonyymisti ja vielä lisäksi suuntautuvat tietylle markkinalle mutta sijoittautuvat ko. valtion ulkopuolelle. Sähkökauppadirektiivin määräykset edellyttävät, että ainakin EUmaihin sijoittuneet palveluntarjoajat pitävät määrättyjä tietoja itsestään viranomaisten saatavilla. Sähkökauppadirektiivissä on myös määräykset välittäjien vastuuvapaudesta. Määräyksillä rajoitetaan sellaisten Internetpalveluntarjoajien vastuuta, joiden palveluja käytetään mm. aineettomien oikeuksien loukkaamiseen. Vastuuvapaussäännösten taustalla on näkemys, että välittäjille, jotka toimivat vain teknisinä välikäsinä, ei tulisi asettaa sellaisia vaikeita arviointikysymyksiä, kuten onko jokin niiden välittämä sisältö lainvastaista vai ei. Yleensä näillä ei ole edes riittävää kompetenssia sen arvioimiseen tai itsenäistä intressiä sisällön oikeudelliseen arviointiin. Vastuuvapaussäännöstö koostuu kolmen erilaisen toiminnan vastuuvapaudesta. Nämä ovat pelkkää teknistä tiedonsiirtoa koskeva (mere conduit), välimuistiin tallentamista (caching) koskeva ja säilytyspalveluja (hosting) koskeva vastuuvapaus. Yleisesti palveluntarjoajan, joka tarkoituksellisesti tekee yhteistyötä palvelun vastaan-

10 10 LUONNOS ottajan kanssa toteuttaakseen laittomia toimia, ei voi pätevästi vedota direktiivissä vahvistettuihin vastuuta koskeviin poikkeuksiin. Direktiivin johdantolauseessa 40 todetaan, että direktiivin olisi oltava asianmukainen perusta sellaisten nopeiden ja luotettavien menettelyjen kehittämiseksi, joiden avulla voidaan poistaa laittomia tietoja tai estää niihin pääsy. Edelleen johdantolauseen 45 mukaan välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuun rajoitukset, jotka on vahvistettu tässä direktiivissä, eivät vaikuta mahdollisuuteen määrätä erilaisia kieltoja ja velvoitteita. Näitä voivat olla esimeriksi tuomioistuinten antamat määräykset väärinkäytösten lopettamisesta, niiden ehkäisemisestä tai laittomiin tietoihin pääsyn estämisestä. Johdantolauseen 47 mukaan direktiivi kieltää yleisen valvonta- tai seurantavelvollisuuden asettamisen teleoperaattorille. Tästä säädetään direktiivin 15 artiklassa. Tämä kielto ei kuitenkaan koske erityistapauksissa asetettavia seurantavelvoitteita, eikä se myöskään vaikuta kansallisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antamiin määräyksiin. Suomen lain EU-oikeuden mukaisuus Suomen lainsäädäntöä koskevissa arvioinneissa ja lausunnoissa on katsottu, että Suomen tekijänoikeuslaki on yhdenmukainen tietoyhteiskunta- ja Enforcement-direktiivien kanssa vain osittain. Nykyinen tekijänoikeuslaissa oleva keskeyttämismääräys edellyttää, että oikeudenhaltija voi tavoittaa väitetyn tekijänoikeuden loukkaajan. Direktiivien mukaan oikeudenhaltijoilla tulee olla mahdollisuus kohdistaa määräyksiä välittäjiin, joiden palvelujen avulla tekijänoikeutta loukataan. Määräysten tulee olla itsenäisiä, eivätkä ne riipu toimenpiteistä varsinaisiin loukkaajiin. Teleoperaattoreihin on voitava kohdistaa toimenpiteitä riippumatta siitä, etteivät ne ole vastuussa oikeudenloukkauksista. Sähkökauppadirektiivin säännökset on saatettu voimaan pääosin laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta ( /458). Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista annettua lakia sovelletaan 2 :n mukaan palveluun, jota tarjotaan tavallisesti vastiketta vastaan. Lain esitöissä on kuitenkin selvästi todettu, että lain säännökset koskevat myös sellaisia palveluita, joita tarjotaan asiakkaille ilmaiseksi mutta joilla on taloudellista merkitystä. Sähkökauppadirektiivin säännökset muun muassa yhteystietojen antovelvollisuudesta koskevat sen sijaan vain EU-maihin sijoittuneiden tarjoamia tietoyhteiskunnan palveluja. Näin ollen EU:n ulkopuolista maista tarjottavien palveluiden suhteen näitä velvoitteita ei ole. 2.3 Nykytilan arviointi Tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevaa lainsäädäntöä on tehostettu monin eri tavoin. Vuonna 2006 tekijänoikeuslakiin lisättiin muun muassa säännökset oikeudenhaltijan oikeudesta tuomioistuimen määräyksellä saada tiedot siitä, kuka on tietyn teleliittymän haltija, sekä tuomioistuimen antamasta keskeyttämismääräyksestä, jonka mukaan teleoperaattorin tulee keskeyttää tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saattaminen yleisön saataviin (60 a-c ). Suomessa syksyllä 2008 käydyissä toimialakeskusteluissa todettiin, että olisi turvattava edellytykset sille, että voidaan nopeasti puuttua luovien sisältöjen luvattomaan verkkojakeluun. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisen siviiliprosessin ensi vaiheena on pyrkiä poistamaan laittomasti verkossa oleva aineisto niin kutsutulla alasottomenettelyllä (Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002). Mikäli aineistoa ei saada poistetuksi tai kyse on vertaisverkosta voi oikeudenhaltija hakea tuomioistuimelta määräystä, jonka nojalla teleyritys luovuttaa laittomaan toimintaan käytetyn liittymän haltijan henkilötiedot sovittelua tai oikeudenkäyntiä varten. Oikeudenhaltijoilla tulee myös olla riittävät keinot puuttua tekijänoikeuden loukkauksiin tietoverkoissa. Voimassa oleva laki edellyttää, että tekijänoikeuslain 60 b :n mukainen kanne nostetaan varsinaista loukkaajaa vastaan kuu-

11 LUONNOS 11 kauden sisällä uhalla, että määräys muutoin raukeaa. Oikeudenhaltijat ovat kertoneet, että tämä on nykyisin este määräysten voimassapysymiselle ja että lakia olisi tämän osalta tarpeen muuttaa. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriössä on arvioitu, että voimassa olevan keskeyttämismääräyksen rinnalle olisi säädettävä lievemmistä keinoista puuttua luvattomaan verkkojakeluun. Tällainen keino olisi verkkoliikenteen hidastamismääräys tuomioistuimen päätöksellä. Voimassa olevien säännösten sisältöä tulisi muuttaa myös oikeuskäytännöstä ilmenevien seikkojen vuoksi siltä osin kun ne koskevat määräyksen kohtuullisuusarviointia, osapuolten kuulemista, määräyksen kestoa sekä vakuuksia. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Hallituksen esityksellä ehdotetaan tehtäväksi muutoksia tekijänoikeuslain 60 c :ään. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen uuden tekijänoikeuden täytäntöönpanokeinon säätämiseksi tekijänoikeuslakiin. Tavoitteena on valmistella ehdotus tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä myös voimassa olevan 60 c :n mukaista keskeyttämismääräystä lievemmistä keinoista (hidastamismääräys). Keskeyttämismääräykseen tehtäisiin jäljempänä esitetyt muutokset, jotka samalla koskisivat myös uutta hidastamismääräystä. Muutosten tavoitteena on parantaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia puuttua laittomiin palveluihin tapauksissa, joissa varsinainen loukkaaja/laittoman palvelun ylläpitäjä on ulkomailla tai muuten salaa yhteystietonsa. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää voimassa olevaan 60 c :ään perustuvaa keskeyttämismääräystä siltä osin kun se koskee määräyksen antamista ja voimassaoloa. Määräyksen antamisen edellytyksen olevaa kohtuullisuusharkintaa ehdotetaan laajennettavaksi. Muutosten jälkeen teleoperaattoria koskevat määräykset olisivat lähtökohtaisesti määräaikaisia ja ne voitaisiin uusia määräajan kuluttua. Määräystä voisi myös tarvittaessa muuttaa ja se voitaisiin peruuttaa, mikäli sen täytäntöönpanolle ei enää olisi perusteita. 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot Hallituksen esitys perustuu ministeriössä tehtyyn selvitykseen luvattoman verkkojakelun vähentämistoimenpiteiden arvioinnista. Selityksessä on arvioitu vaihtoehtoisia tai toisiaan täydentäviä keinoja luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi. Selvityksessä on arvioitu neljää eri lainsäädännöllistä keinoa luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi. Selvitetyt lainsäädännölliset keinot ovat 1) kirjemenettely, 2) pääsyn estäminen, 3) verkkoliikenteen hidastaminen ja 4) verkkotunnuksen sulkeminen. Näistä keinoista toteuttamiskelpoisimmiksi katsottiin uusi hidastamismääräys. Lisäksi katsottiin, että sekä pääsyn estämistä koskevan sääntelyä (keskeyttämismääräys) että hidastamismääräystä tulisi voida soveltaa palveluihin, joiden ylläpitäjiä ei voida tunnistaa tai tavoittaa. Kirjemenettelyn käyttöönottaminen olisi edellyttänyt, että kirjeet säilytetään ja niiden johdosta määrätään seuraamus, esimerkiksi tietojen luovuttaminen tai valvontamaksu. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan kustannukset olisivat nousseet liian suuriksi suhteessa tästä menettelystä saatavaan hyötyyn nähden. Lisäksi menettely olisi puuttunut yksittäisiin verkon käyttäjiin, eikä suurempiin toimijoihin. Verkkotunnuksen sulkeminen on prosessi, joka edellyttäisi sitä koskevaa lainsäädäntöä laittoman palvelun sijaintimaassa sekä kansainvälistä yhteistyötä muun muassa keskusrikospoliisin toimesta. Joskus yhteistyön tuloksena on mahdollista sulkea laiton palvelu lähteellä mutta useinkaan tämä ei onnistu. Sen vuoksi tämä keino ei yksinään riittävästi vaikuttaisi luvattoman verkkojakelun vähenemiseen Suomessa. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriössä on selvitetty ja arvioitu ei-lainsäädännöllisiä

12 12 LUONNOS keinoja vaikuttaa luvattoman verkkojakelun vähenemiseen vapaaehtoisilla keinoilla sekä tiedotusta ja koulutusta tehostamalla. Edelleen on arvioitu sitä, millä tavoin uusien laillisten palvelujen kehittämisen tukeminen vaikuttaisi piratismin vähenemiseen. Nämä keinot katsottiin hyödyllisiksi lainsäädännöllisten keinojen rinnalla. Hallituksen esitykseen sisältyvä hidastamismääräys on luonteeltaan uusi eikä siitä ole kokemuksia muista maista. Sen käyttöönoton ensisijainen peruste on, että on tarvetta säätää vaihtoehtoisista keinoista, joilla voitaisiin puuttua verkossa toimivien laittomien palveluiden toimintaan puuttumatta liian ankaralla tavalla verkon käyttäjien asemaan. Tämä koskee erityisesti palvelujen kautta saatavaa laillista aineistoa. Hidastaminen toteutettaisiin palvelukohtaisesti hakijan osoittamissa laittoman palvelun käyttämissä IP-osoitteissa. Domainnimipalvelimiin (DNS) määräys ei vaikuttaisi. Käytännössä tekniikalla on mahdollista hidastaa vertaisverkkojen tai suoratoistopalveluiden hakuportaalin toimintaa. Sillä ei vaikutettaisi suoraan teosten saattamiseen yleisön saataviin vertaisverkoissa tai suoratoistopalveluissa. Operaattorit ovat asian valmistelussa tuoneet esiin sen, ettei hidastaminen olennaisesti eroasi vaikutuksiltaan voimassaolevasta keskeyttämismääräyksestä koska tiedostokoot/ hakujen edellyttämä liikenne on tukisivustoilla suhteellisen pientä. Myös se tuotiin esiin, että useimmiten laittomat streamit tulevat muusta osoitteesta kuin siitä osoitteesta, jolta sivustoa ylläpidetään. Myös sivuston osoite voi näyttäytyä erilaisena eri paikoista katsottuna, silloin kun sivustoa ylläpidetään pilvipalvelimelta, kuten tapauksessa. Asiassa on kuitenkin arvioitu, että niissä tilanteissa, joissa määräyksen kohteena olevan palvelun kautta on mahdollista saada saatavilleen runsaasti sellaista aineistoa, jota ei ole saatavilla yleisimmissä laillisissa palveluissa, olisi hidastaminen keskeyttämismääräystä soveltuvampi keino vaikuttaa luvattomaan verkkojakeluun. Hidastaminen olisi keino, jolla ei liiallisesti puututtaisi verkon käyttäjien oikeuksiin. Teleoperaattoreille ei esitetä velvoitetta seuloa sisältöä verkossa sen perusteella onko aineisto laillista tai laitonta, koska velvoite olisi sähkökauppadirektiivin 15 artiklan vastainen. Koska tietyn verkkopalvelun käytön hidastaminen ei edellytä sisällön seulontaa, ei olisi myöskään tarvetta käyttää seulontaan perustuvaa tekniikkaan, esimerkiksi Deep packet inspection (DPI) tekniikkaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan edelleen voimassa olevassa 60 c :ssä olevan kanteennostovelvollisuuden poistamista tilanteissa, joissa varsinaista loukkaajaa ei voida tunnistaa tai tavoittaa. Muutos ehdotetaan toteutettavaksi niin, että se mahdollisimman vähän puuttuisi lähtökohtaiseen edellytykseen siitä, että tekijänoikeuden täytäntöönpanoa koskevat toimet olisi aina ensisijassa kohdistettava siihen osapuoleen, joka rikkoo tekijänoikeutta. Hallituksen esitys koskisi tuomioistuimen määräyksiä, joita on tarkoitus käyttää vain vakavimmissa tekijänoikeuden loukkaustapauksissa. Hakemuksia voitaisiin tehdä vasta sen jälkeen, kun hakija on yrittänyt tavoittaa tekijänoikeutta loukanneen tahon ja kohdistaa tätä vastaan kanteen laittoman toiminnan lopettamiseksi. Tämän vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että määräys voitaisiin antaa väitettyä loukkaajaa kuulematta vain tietyissä tilanteissa. Useimmat laittomat palvelut tulevat ulkomailta, ja niihin ei nykysääntelyn nojalla pystytä tehokkaasti puuttumaan. Käytännössä muutos merkitsisi sitä, että määräys olisi näissä tilanteissa itsenäinen pääasiasta riippumaton toimenpide. On perusteltua, että tekijänoikeuden loukkauksen vaikutuksia voidaan olennaisesti vähentää mahdollisimman kattavasti eri tilanteissa. Tekijänoikeuden tehostamista koskevia toimenpiteitä tulisi voida kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkiin tekijänoikeuden loukkauksia verkossa välittäviin tahoihin. Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä (2012:2) arvioitiin, että ministeriön tulisi selvittää onko mahdollista säätää siitä, että yhtä teleoperaattoria koskevaa päätöstä voisi laajentaa koskemaan muita kotimaisia teleoperaattoreita. Sekä oikeudenhaltijoiden että suurimpien teleoperaattoreiden kannalta tämä olisi tasapuolisin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Ei ole käytännössä järkevää käydä oikeudenkäyntejä kaikkien operaattoreiden osalta erikseen. Laajentamisen toteutuksessa harkit-

13 LUONNOS 13 tiin tehtävän antamista Viestintävirastolle lakiin tehtävän valtuutuksen perusteella. Paikalliset teleoperaattorit, joita on yhteensä 24, katsoivat kuitenkin, että tuomioistuimen määräyksiä ei tulisi laajentaa ilman erillistä oikeudenkäyntiä muihin operaattoreihin. Viestintävirasto vastusti laajentamista vedoten siitä aiheutuvaan työmäärään muun muassa liittyen määräyksen edellytyksenä olevien seikkojen arviointiin ja ottaen huomioon teleoperaattoreille aiheutuvat kustannukset. Tuomioistuimen päätöksen laajentamista muihin operaattoreihin vastusti kuitenkin myös oikeusministeriö, koska Viestintävirastolle ei voitaisi antaa tuomioistuimelle kuuluvaa toimivaltaa. Asiaan liittyvät myös voimassa olevassa laissa edellytetyt vakuudet, jotka ovat operaattorikohtaisia. Esteenä useamman teleoperaattorin haastamiselle oikeuteen yhdellä kertaa on oikeudenhaltijoiden mukaan ollut se, että ulosottomies on määrännyt vakuudet operaattorikohtaisesti. Tuomioistuimen tulisi siten määräystä antaessaan arvioida vakuuksien antamisen tarvetta ja määrää erikseen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ehdotettavan 60 c :n nojalla annettavaa määräystä voitaisiin laajentaa koskemaan muita teleoperaattoreita hakemalla annetun määräyksen muuttamista niin, että se kohdistuisi johonkin toiseen operaattoriin. Määräyksen muuttaminen merkitsisi aina uuden hakemuksen vireille panemista. 3.3 Keskeiset ehdotukset Verkkoliikenteen hidastaminen tuomioistuimen määräyksellä Esityksessä ehdotetaan, että tekijänoikeuslakiin lisättäisiin uusi vaihtoehtoinen keino tehostaa tekijänoikeuden täytäntöönpanoa tietoverkoissa. Ehdotettavien muutosten tavoitteena on laittoman palvelun käytön vaikeuttaminen niin, että sen käyttäjät siirtyisivät käyttämään laillista palvelua, eli palvelua joka perustuu oikeudenhaltijoiden suostumukseen. Kyse olisi tuomioistuimen määräyksellä tapahtuvasta teleoperaattoreiden suorittamasta verkkoliikenteen hallinnasta, jolla teknisesti vaikutetaan verkkoliikenteen toimivuuteen niin, että laiton palvelu toimii hitaammin kuin muut lailliset palvelut (hidastamismääräys). Hidastaminen kohdistuisi laittoman palvelun käyttämään IP-osoitteeseen. Verkkoliikenteeseen voidaan puuttua joko kuluttajaliittymän haltijan (eli vertaisverkon käyttäjän) päässä tai yritysliittymän haltijan (laiton suoratoistopalvelu tai vertaisverkon hakupalvelua tarjoava sivusto) päässä. Tehokkaimmillaan se kohdistuisi laittomalle palvelulle verkkoyhteyden tarjoavaan teleoperaattoriin siinä maassa, josta palvelua ylläpidetään. Nykyisin palvelut, joiden kautta levitetään laitonta aineistoa, ovat useimmiten ulkomaalaisia. Verkkoliikenteen hidastamismääräyksiä ei tiettävästi ole käytössä ainakaan muualla Euroopassa. Useimmissa maissa, joissa on luvattoman verkkojakelun täytäntöönpanon tehostamiskeinoja, käytössä on pääsyn estämistä koskeva määräys. Norjan tekijänoikeuslakiin tehtiin kesällä 2013 muutos, jonka nojalla tuomioistuin voi määrätä teleoperaattorin estämään vai vaikeuttamaan pääsyä laittomaan verkkopalveluun. Lainsäännöksen muotoilun perusteella myös muunlainen verkkoliikenteeseen puuttuminen, kuin aineiston saataviin saattamisen keskeyttäminen, olisi periaatteessa mahdollista. Sitä ei kuitenkaan ole hallituksen esityksessä pohdittu enempää. Ehdotetusta toimenpiteestä tulisi erottaa teleoperaattorin yksittäisen asiakkaan käyttämän verkkoliittymän hidastaminen yleisesti. Tällaisia seuraamuksia on kaavailtu muun muassa Isossa-Britanniassa asteittaisen puuttumisen yhteydessä, kun käyttäjän on havaittu loukanneensa tekijänoikeuksia/käyttämällä laitonta palvelua. Operaattoreiden tulisi voida perustaa toimenpiteensä kokonaisuudessaan tuomioistuimen määräykseen. Tuomioistuimen määräyksen tulisi olla niin tarkkarajainen, että se voitaisiin vaikeuksitta panna täytäntöön. Tämä merkitsee sitä, että hidastettavat IPosoitteet tulisi luetella hakemuksessa eikä kuten voimassaolevan lain nojalla on mahdollista, vasta täytäntöönpanovaiheessa. Verkkoliikenteen hidastaminen vaikuttaisi eri tavalla erityyppistä sisältöä tarjoaviin palveluihin ja niiden toimintaan. Arviona on, et-

14 14 LUONNOS tä laittoman aineiston lataamiseen (p2p/.torrent) perustuvissa palveluissa haitta näkyisi siinä, että laittomia linkkejä saa haettua hakupalvelusta huonosti, kun sivuston toimintanopeutta on voitu hidastaa olennaisesti. Tämä johtaisi siihen, että esimerkiksi luvattomasti välitettyyn sisältöön johtavia linkkejä saisi odotella palvelusta useita sekunteja, jopa puoli minuuttia. Varsinaista tiedostonvaihtoliikennettä yksittäisten vertaisverkon käyttäjien välillä toimenpide ei estäisi. Se ei myöskään estäisi, että yksittäisiä linkkejä torrent-tiedostoihin löytyisi muun muassa hakukoneiden avulla. Suoratoistoon, eli ääntä ja videota sisältävien suoratoistopalveluiden osalta toimenpiteellä saattaisi olla suurempi vaikutus. Tietystä lähteestä tapahtuvan liikenteen hidastaminen vaikeuttaisi palvelun käyttöä pienenkin viivästyksen johdosta, joka aiheuttaisi kuvan pätkimistä tai vastaavia ongelmia. Toisaalta operaattorit ovat tuoneet esiin sen, että monissa suoratoistopalveluissa varsinainen sisältö tulee muualta, eikä hidastaminen vaikuttaisi linkin toimivuuteen. Sen sijaan palvelun käyttö hidastuisi samalla tavoin kuin vertaisverkkojen tukisivustojen kohdalla. Hidastamismääräys olisi vaihtoehtoinen keino voimassa olevalle keskeyttämismääräykselle. Oikeudenhaltijalla olisi siten kaksi vaihtoehtoista keinoa käytettävänään ja se voisi pyytää tuomioistuinta määräämään toimenpiteestä, joka ei olisi kohtuuton minkään osapuolten kannalta mutta samalla olisi tehokas keino luvattoman verkkojakelun vähentämiseen yksittäistapauksessa. Määräyksen tekninen toteuttaminen Internetissä liikenteenhallintaa tehdään monta eri tekniikkaa käyttäen. Ehdotettavan kaltaisen hidastamismääräyksen tarkoituksena on mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla puuttua tietyn laittoman palvelun toimintaan niin, että sen käyttäminen olisi tavanomaista hankalampaa. Tuomioistuin voisi jättää operaattorille oikeuden arvioida minkä tasoinen liikenteen hallinta, eli hidastaminen olisi riittävä. Se voisi myös antaa tarkempia määräyksiä siitä miten hidastaminen tulisi tapahtua ottaen huomioon hakemuksen sekä eri asiantuntijoiden lausunnot asiasta. Määräys voitaisiin toteuttaa puuttumalla esimerkiksi tietyn IPosoitteen käyttöön osoitettuun laajakaistakapasiteettiin. Tietyn palvelun käyttämää IPosoitetta voisi käyttää samanaikaisesti esimerkiksi rajattu määrä käyttäjiä, jonka jälkeen IP-osoitteen toiminta hidastuisi kun tätä useampi pyrkisi palvelua käyttämään (esim. 5 megabittiä/s). Keskeistä olisi siis se, että määräys olisi tarkkarajainen sen osalta mitä IP-osoitteita se koskee ja minkälaisesta hidastamisesta on kyse. Hakijoiden olisi toimitettava todisteet tuomioistuimelle hakemuksen kohteena olevan laittoman palvelun laittomuudesta sekä myös sen arvioiduista käyttäjämääristä. Vain suuria käyttäjämääriä palvelevilla tekijänoikeutta loukkaavilla palveluilla on olennaista merkitystä oikeudenhaltijoiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Niin sanottujen huippusivustojen kohdalla käyttäjämäärät eivät ole ratkaisevia, vaan se, että palvelu levittää vielä julkaisematonta aineistoa. Tuomioistuimen määräys ei edellytettäisi, että operaattoreiden tulisi arvioida laittoman palvelun luonnetta tai seuloa sen verkoissa olevaa liikennettä sen perusteella, onko siellä liikkuva sisältö laillista vai laitonta. Tämä olisi operaattoreille hyvin aikaa vievää ja kallista. Yleinen seulontavelvollisuus olisi myös sähkökauppadirektiivin 15 artiklan vastainen. Verkkoliikenteen hidastamiseen liittyvät haasteet Verkkoliikenteen hidastamista koskevaan määräykseen liittyy myös monia haasteita. Haasteet ovat osin samanlaisia kuin voimassaolevaan 60 c :n mukaiseen keskeyttämismääräykseen liittyvät tekniset haasteet. Mikäli määräys annetaan koskien tietystä palvelusta peräisin olevaa verkkoliikennettä, olisi aina varmistettava etteivät toimenpiteet vaikuta kielteisesti muihin samasta osoitteesta tarjottaviin palveluihin. Yleensä tämä estetään sillä, että toimenpide rajoitetaan vain tietystä nimetystä IP-osoitteesta lähteviin datapaketteihin. Myös hidastamista koskeva toimenpide on mahdollista kiertää teknisesti. Kiertäminen on mahdollista periaatteessa samoilla teknii-

15 LUONNOS 15 koilla kuin keskeyttämismääräyksen kiertäminen. Täytäntöönpanokeinojen tehostamista vastustavat tahot ovat väittäneet, että uudet keinot vain lisäävät näiden tekniikoiden käyttöä ja johtavat siihen, että laiton toiminta painuu valvonnan tavoittamattomiin. Valtavirrasta poikkeavia tekniikoita ei kuitenkaan yleensä käytetä laajasti kuluttajien keskuudessa silloin kun laillisia vaihtoehtoja on saatavilla. Mahdollisuus hidastamismääräyksen ei siten sinällään edistäisi salattujen liittymien käyttämistä vaan on oletettavaa, että nykypäivänä kaikki laiton toiminta on jo siirtynyt käyttämään salattuja verkkoja ja niihin on mahdollista puuttua vain siltä osin kuin palvelu on julkisesti saatavilla. Kanteennostovelvollisuus varsinaista loukkaajaa vastaan Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että 60 c :ssä olevaa velvollisuutta nostaa kanne 60 b :n mukaisesti varsinaista loukkaajaa vastaan muutetaan niin, että otetaan huomioon tilanteet, jossa tekijänoikeutta loukannutta henkilöä tai laittoman palvelun ylläpitäjää ei voida tavoittaa kanteen nostamista varten. Lähtökohta olisi kuitenkin edelleen se, että kanne varsinaista loukkaajaa vastaan on nostettava, mikäli se on mahdollista. Määräys olisi siten pääsääntöisesti liitännäinen pääasian ajamiseen. Mikäli hakijalla kuitenkin on todisteita siitä, ettei varsinaista loukkaaja voida tunnistaa kanteen nostamista varten, olisi tuomioistuimen arvioitava pidetäänkö määräys edelleen voimassa. Mikäli määräyksen voimassaoloa jatketaan, muuttuisi asia itsenäiseksi eikä se olisi enää riippuvainen pääasian käsittelystä. Muutos on perusteltu, sillä nykyisin pääosaa laittomista palveluista tarjotaan ulkomailta tai tuntemattomien ylläpitäjien toimesta. Muutos koskisi voimassaolevaa keskeyttämismääräystä sekä uutta hidastamismääräystä. Itsenäisen välittäjää vastaan kohdistuvan oikeussuojakeinon tarvetta puoltaa erityisesti se, että salaamalla ylläpitäjänsä tiedot, laittomat palvelut estävät voimassa olevien Suomen lakien mukaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön. Koska kannetta ei oikeudenhaltijoiden kokemuksen mukaan voi saada vireille tuntematonta tahoa vastaan tai sellaista luonnollista tai juridista henkilöä vastaan, joka on sijoittautunut Euroopan talousalueen ulkopuolelle, tällaisen palvelun toimintaa ei saada keskeytetyksi pysyvästi. Mikäli muutosta ei tehtäisi, ei tekijänoikeuslaki olisi tältä osin EU-lainsäädännön mukainen. Komissio on arvioinut, että teleoperaattoria voidaan edellyttää puuttumaan tekijänoikeuden loukkauksiin itsenäisesti riippumatta siitä, onko operaattori itse syyllistynyt tekijänoikeuden loukkaukseen tai voidaanko varsinaista loukkaajaa haastaa oikeuteen vastaamaan tekijänoikeuden loukkauksista. Määräyksen edellytyksenä oleva kohtuullisuusarviointi Voimassa olevan tekijänoikeuslain 60 c :n mukaan määräys voidaan antaa, jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän ja tekijän oikeudet. Kohtuullisuusarviointi perustuu ennen kaikkea perusoikeudelliseen arviointiin määräyksen vaikutuksista osapuolille. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että 60 c 1 momentin mukaiseen kohtuullisuusarviointiin lisättäisiin myös palvelun käyttäjän aseman arviointi. Tämä on tarpeen, sillä laittomien palveluiden kautta on mahdollista välittää myös tekijänoikeussuojan ulkopuolella olevaan aineistoa tai aineistoa, jonka osalta luvat oikeudenhaltijalta on hankittu. Ensiksi tuomioistuimen olisi arvioitava onko määräystä pidettävä kohtuullisena osapuolten kannalta. Palvelun käyttäjän asema tulisi otetuksi huomioon, kun arvioidaan johtuisiko ehdotettavasta hidastamismääräyksestä tai keskeyttämismääräyksestä palvelun käyttäjälle kohtuutonta haittaa saada saatavilleen aineistoa, jonka saattaminen yleisön saataviin on tapahtunut oikeudenhaltijan luvalla. Tällöin tuomioistuimen olisi arvioitava muun muassa sitä, onko kyseinen aineisto saatavilla laajasti tarjolla olevien laillisten palveluiden kautta. Laillisen aineiston määrää määräyksen kohteena olevassa palvelussa arvioitaisiin

16 16 LUONNOS siinä yhteydessä kun tuomioistuin arvioi määräyksen antamisen edellytyksiä, eli sitä onko kyseessä palvelu, jonka tarkoituksena on tekijänoikeuden loukkaaminen. Tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon palvelun käyttäjän asema kahdella tavalla. Tuomioistuimen olisi tarvittaessa kuultava asiantuntijoita. Palvelun tarkoitusta arvioidessaan tuomioistuin voisi ottaa huomioon muun muassa seuraavia seikkoja: 1) kuinka merkittävä rooli laittoman aineiston tarjoamisella on palvelun toiminnassa; 2) kuinka suuri osuus palvelussa olevasta aineistosta on laillista ja mikä on sen osan rooli palvelun toiminnassa; 3) laillisen aineiston suhde laittomaan aineistoon; 4) mikä on palvelussa laittomasti välitettävien teosten absoluuttinen lukumäärä; ja 5) millainen kaikkien teosten käytön suhde on palvelussa olevaan lailliseen sisältöön nähden. Keskeistä harkinnassa on siis palvelusta välitettävän laittoman aineiston volyymi sekä laatu ja tekijänoikeuksia loukkaavan toiminnan rooli palvelun toiminnassa. Ehdotettavan säännöksen mukaan ei olisi mahdollista hidastaa laittoman palvelun toimintaa tai keskeyttää yleisön saataviin saattamista palveluissa, jotka saattavat sisältää myös laitonta aineistoa, jos laittoman aineiston osuus palvelusta on suhteessa lailliseen huomattavan vähäinen eikä voida siten sanoa, että palvelun varsinaisena tarkoituksena olisi aineiston välittäminen tekijänoikeuslain vastaisesti. Määräyksen antamisen kohtuullisuusarviointiin liittyy olennaisesti määräyksen täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut. Tuomioistuimen olisi ratkaistava yksittäistapauksessa määräyksen täytäntöönpanosta johtuvien kulujen korvaamisesta. Ei ole perusteltua etukäteen määrätä, että toimenpide olisi kokonaisuudessaan toteutettava kummankaan osapuolen kustannuksella. Tämä poikkeaisi turvaamistoimiasioissa sovellettavasta pääsäännöstä, jonka mukaan hakija vastaa turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuneista kuluista. Tuomioistuin tekisi päätöksensä sen perusteella, mikä on osapuolten kannalta kohtuullista. Sen sijaan ehdotetaan, että oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta otettaisiin lakiin selventävä säännös. Kun kysymyksessä on toimenpide, jonka toteuttamiseksi tuomioistuimen määräys on välttämätön ehdotetaan, että kumpikin osapuoli vastaisi omista oikeudenkäyntikuluistaan, ellei olisi erityistä syytä saattaa osapuoli vastaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikuluista. Tämä on perusteltua erityisesti siksi, että hakemuksen kohteena on välittäjä, joka ei ole vastuussa tekijänoikeudenloukkauksista. Hakija voisi joutua vastaamaan operaattorin oikeudenkäyntikuluista vain siinä tapauksessa, että hakija on laittanut hidastamista tai keskeyttämistä koskevan hakemuksen vireille ilmeisen riittämättömin perustein ja aiheuttanut näin haittaa määräyksen kohteena olevalle teleoperaattorille. Vastaavalla tavalla välittäjä voisi joutua vastamaan poikkeustilanteessa hakijan kustannuksista. Tämä vastaisi periaatetta, jota sovelletaan asioihin, joiden osalta sovinto ei ole sallittu (Oikeudenkäymiskaari 21.2 ). Mikäli varsinainen loukkaaja voidaan myöhemmin tavoittaa, voivat sekä hakija että välittäjä kohdistaa erillisen korvausvaatimuksen tekijänoikeutta loukanneeseen tahoon syntyneistä kuluista. Määräyksen määräaikaisuus, muuttaminen ja peruuttaminen Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuimen antama määräys olisi lähtökohtaisesti määräaikainen. Määräyksen määräaikaisuus on perusteltua sekä voimassaolevan keskeyttämismääräyksen, että uuden hidastamismääräyksen osalta. Tämä perustuu siihen, että määräyksillä puututtaisiin tietoverkkojen toimintaan olosuhteissa, joissa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. On mahdollista esimerkiksi, että määräyksen antamisen jälkeen laiton palvelu ryhtyy käyttämään jotakin uutta IP-osoitetta, joka ei ole ollut määräyksen piirissä. Esimerkiksi The Pirate Bay on ottanut käyttöönsä uuden.sx päätteisen verkkotunnuksen, joka ei ole voimassaolevan määräyksen piirissä. Laissa selvennettäisiin, että uusi IP-osoite voitaisiin lisätä määräyksen piiriin uudella hakemuksella. Tuomioistuin voisi siten määrätä, että teleoperaattorin on hidastettava palvelun toimintaa tai keskeytettävä se myös tästä osoitteesta.

17 LUONNOS 17 Toisaalta on mahdollista, että määräyksen piirissä oleva osoite otetaan toiseen käyttöön, jolloin on tarpeen poistaa IP-osoitteita määräyksen piiristä. On myös tarpeen säätää, että määräys voitaisiin peruuttaa, jos esimerkiksi oikeudenhaltija on antanut luvan saattaa aineistoa yleisön saataviin kyseisen palvelun kautta. Tietoverkkojen toiminnan kannalta, ja koska IP-osoitteiden avaruus on rajallinen, on keskeistä, että IP-osoitteita vapautuu käytettäväksi silloin, kun niitä koskeville määräyksille ei enää ole perusteita. Tämän vuoksi ehdotetaan, että määräykset olisivat lähtökohtaisesti määräaikaisia, ja niiden voimassa pitämisen tarvetta ja laajuutta arvioitaisiin tasaisin väliajoin. Jos tuomioistuin olosuhteiden muuttumisen vuoksi päättää peruuttaa aiemmin antamansa määräyksen, ei hakija olisi velvollinen korvaamaan välittäjälle aiheutuneita kuluja tältä osin. Kulut tulisivat korvattavaksi vain, mikäli ilmenee, että väliaikaisesti, väitettyä loukkaajaa tai verkkopalvelun ylläpitäjää kuulematta annettu määräys, osoittautuisi myöhemmin perusteettomaksi. Määräyksen täytäntöönpanon edellytyksenä olevat vakuudet Voimassaolevassa 60 c :ssä edellytetään, että hakija asettaa määräyksen täytäntöönpanolle vakuuden. Vakuudet liittyvät usein tilanteisiin, jossa on tarvetta mahdollistaa tietty toimenpide ennen kuin asia on lopullisesti ratkaistu toisessa oikeudenkäynnissä. Vakuuden määrää ulosottomies tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Tätä ei ole tarkoitus muuttaa. On perusteltua, että hakijalle asetetaan kynnys vaatia määräystä tuomioistuimelta siltä varalta, että väite tekijänoikeuden loukkauksesta tai palvelun luonteesta myöhemmin osoittautuu perusteettomaksi tekijänoikeuslain 60 c :n nojalla käydyssä oikeudenkäynnissä. Tämä on tärkeää, koska tuomioistuin ei tutki hakemusasian yhteydessä väitettyä loukkausta substanssiasiana, vaan ainoastaan objektiivisesti. Varsinainen loukkaaja ei ole vastaajana asiassa. Asetetut vakuudet voitaisiin kuitenkin vapauttaa sen jälkeen kun tuomioistuin on todennut, ettei hakijalla ole ollut mahdollisuutta nostaa kannetta varsinaista loukkaajaa vastaan. Vakuuksien vapauttaminen olisi perusteltua, kun määräys tämän jälkeen olisi itsenäisesti voimassa, eikä se enää olisi riippuvainen pääasian lopputuloksesta. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Verkkoliikenteen hidastamista koskevan määräyksen täytäntöönpanokustannukset olisivat todennäköisesti korkeammat kuin voimassa olevan keskeyttämismääräyksen keskimääräiset kustannukset. Tarkempaa arviota kustannuksista ei ole voitu tehdä. Tekijänoikeuslain 60 c :n mukaisen keskeyttämismääräyksen toteuttaminen maksoi Pirate Bay tapauksissa noin euroa per määräys. Operaattorit maksoivat kulut omista toimintamenoistaan. Hidastamismääräyksen hinta voi muodostua toisin, koska kyseessä on erilainen tekniikka. Tekijänoikeustoimikunnan mietintöön (2012:2) kirjattiin, että estomääräyksen täytäntöönpanosta johtuvaa kulurasitetta selvitetään tarkemmin asian jatkovalmistelussa. Kulujen jakaantumiseen on kiinnitetty huomiota myös Euroopan tuomioistuimen ratkaisussa (Scarlet/SABAM), jonka vuoksi kysymys on aiheellinen myös hidastamismääräyksen osalta. Suomessa kulujen korvaaminen operaattorille/väitetylle loukkaajalle on kytketty siihen, että varsinaista loukkaajaa vastaan nostettu kanne hylätään tms. Määräyksen edellytyksenä on myös vakuuden asettaminen siltä varalta, että kanne varsinaista loukkaajaa vastaan hylätään tai se peruutetaan perusteettomana. 4.2 Vaikutukset viranomaistentoimintaan Hallituksen esityksellä ehdotetaan muutoksia määräykseen, joiden käsitteleminen on vasta aloitettu uudessa IPR-tuomioistuimessa markkinaoikeudessa syksyllä Muutoksilla tulisi olemaan vaikutusta tuomioistuimen toimintaan. Hidastamismääräys perustuisi voimassaolevan keskeyttämismääräyksen tavoin OK 8

18 18 LUONNOS luvun mukaiseen hakemusmenettelyyn. Tätä koskeva selvennys ehdotetaan lisättäväksi uuteen pykälään. Keskeyttämistä tai hidastamista koskevia hakemuksia voidaan arvioida tulevan vireille korkeintaan muutamia vuodessa. Ne edellyttäisivät tuomioistuimilta paitsi tekijänoikeudellista myös teknistä osaamista sekä ymmärrystä tietoverkkojen toiminnasta. Hallituksen esityksessä on pyritty selventämään määräysten antamisen edellytyksenä olevan kohtuullisuusarvioinnin, määräyksen kokonaistehokkuutta koskevan arvioinnin sekä hidastamiseen liittyvän teknisen arvioinnin periaatteita. Myös kustannusten jakamiseen liittyviä reunaehtoja on pyritty selventämään hallituksen esityksessä. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Sekä voimassaolevalla keskeyttämismääräyksellä että hidastamismääräyksellä olisi vaikutuksia yhteiskuntaan. Vaikutukset näkyisivät ensisijaisesti oikeudenhaltijoiden mahdollisuutena estää tai vaikeuttaa tekijänoikeutta loukkaavien palveluiden käyttöä puuttumalla kansalaisten käytössä olevan tietoverkon toimintaan. Keskeyttämismääräyksen nojalla teleoperaattorit estäisivät pääsyn tiettyihin määriteltyihin IP-osoitteisiin ja niitä vastaaviin domainnimiin. Hidastamismääräyksellä teleoperaattorit eivät estäisi laittomien palveluiden käyttöä mutta vaikeuttaisivat palveluiden käyttöön niin, että määräyksen piirissä olevat palvelut toimisivat laillisia palveluita huonommin. Palveluja olisi silti mahdollista käyttää ja siten ei estettäisi palveluiden kautta saatavilla olevan laillisen aineiston käyttöä. Puuttuminen perustuisi tuomioistuimen määräykseen ja todisteisiin siitä, että aineistoa saatetaan palvelun kautta yleisön saataviin tekijänoikeuslain vastaisesti. Määräysten edellytyksenä olisi vakuuksien asettaminen, joka merkitsisi sitä, että niitä käytettäisiin vain vakavimmissa tapauksissa. Vaikutuksia olisi sen vuoksi pidettävä yhteiskunnan kannalta myönteisinä, sillä toimenpiteillä varmistettaisiin, että laittomaan toimintaan olisi mahdollista puuttua vaihtoehtoisin keinoin. 5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Opetus- ja kulttuuriministeriön maaliskuussa 2010 asettamassa tekijänoikeustoimikunnassa käsiteltiin tekijänoikeuden täytäntöönpanon tehostamistoimenpiteitä. Toimikunta ehdotti mietinnössään joulukuussa 2011, että tekijänoikeuslain 56 g :ään lisättäisiin säännös, jonka mukaan tuomioistuin voisi oikeudenhaltijan hakemuksesta määrätä estämään pääsy tekijänoikeuksia loukkaavalle verkkosivulle. Lainmuutos katsottiin tarpeelliseksi, koska nykyinen teleoperaattoriin kohdistettua keskeyttämismääräystä koskeva sääntely edellyttää, että laittoman verkkopalvelun ylläpitäjä tavoitetaan, ja häntä vastaan voidaan nostaa syyte tekijänoikeuden loukkaamisesta. Toimikunta korosti, että tuomioistuimen olisi päätöstä tehdessään tehtävä kokonaisarviointi tilanteesta ja määräyksen kohtuullisuudesta ja otettava huomioon kaikkien osapuolten edut. Mietintö saatettiin lausuntokierrokselle tammikuussa Mietintöön liittyi teleoperaattoreita edustavan jäsenen eriävä mielipide. Liikenne- ja viestintäministeriön sekä työja elinkeinoministeriön mukaan tekijänoikeuslain 56 g :ää koskeva muutosehdotus edellytti lisävalmistelua. Vaikka ministeriöt pitivät tekijänoikeuksien suojaamista ja täytäntöönpanoa tärkeänä ne katsoivat, ettei mietinnössä ollut riittävästi selvitetty ehdotuksen yleisiä vaikutuksia IP-muotoisen liikenteen osalta. Mietinnössä ei ollut myöskään pohdittu estomääräyksen kohtuullisuutta verkkosivun ylläpitäjän, operaattorin, tekijän ohella, palvelun käyttäjien oikeuksien kannalta. Asian valmistelussa tulisi seurata kansainvälistä kehitystä ja kehitystä EUtasolla. Suurin osa muista lausunnonantajista katsoi, että piratisminvastaisia oikeuskeinoja on tarvetta lisätä erityisesti silloin, kun varsinaiset oikeudenloukkaajat ovat tuntemattomia tai sijaitsevat ulkomailla. Ehdotetun toimen-

19 LUONNOS 19 piteen osalta esitettiin kuitenkin runsaasti erilaisia kysymyksiä ja huomioita. Asian jatkovalmistelua kannatettiin laajasti ja vain muutama lausunnonantaja katsoi, ettei esityksen mukaisia toimenpiteitä voitaisi hyväksyä missään muodossa vaan piratismia estetään tehokkaimmin markkinoita kehittämällä, ei lainsäädännöllisin keinoin. Lausunnoissa nostettiin esiin myös se, ettei tähän mennessä ollut riittävästi selvitetty sitä miksi piratismin taso on niin korkealla, ja miksi siihen syyllistyvät myös sellaiset henkilöt, jotka normaalisti eivät riko lakia (piratismin "juurisyyt"). Myöskään oikeudenhaltijoita ei ollut riittävästi sitoutettu piratismin vähentämistoimenpiteisiin, vaan toimenpiteet ovat kohdistuneet pelkästään teleoperaattoreihin, jotka eivät ole syyllistyneet tekijänoikeuden loukkauksiin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki päätti huhtikuussa 2012, että asian valmistelua jatketaan tehokkaiden ja tarkoituksenmukaisten keinojen löytämiseksi verkkopiratismin torjumiseksi. Keskeisiä seurattavia asioita tekijänoikeustoimikunnan mietinnön antamisen jälkeen vuonna 2012 ovat myös olleet teleoperaattoreita, erityisesti Elisaa, Soneraan ja DNA:ta vastaan käydyt oikeudenkäynnit pääsyn estämiseksi The Pirate Bay nimiseen laittomaan tiedostojenjakopalveluun. Tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä tämän selvityksen piirissä olevien asioiden ratkaisemiseen. Tapauksia on käsitelty yllä kappaleessa 2.1. Lausuntokierroksen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriössä on virkatyönä tehty selvitys luvattoman verkkojakelun kitkemistä koskevasta hallitusohjelmakirjauksesta. Selvitys toimii taustana lainmuutosehdotuksille. Jatkovalmistelu on tehty opetus- ja kulttuuriministeriössä pitäen yhteyttä oikeusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä Viestintävirastoon asiantuntijoihin sekä muihin asiantuntijoihin. Lokakuussa 2013 kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki antoi opetus- ja kulttuuriministeriölle toimeksiannon valmistella toteuttamiskelpoisimmat ja kustannustehokkaimmat keinot luvatonta verkkojakelua vähentävien toimenpiteiden toteuttamiseksi hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Joulukuussa 2013 luonnos hallituksen esitykseksi lähetettiin lausuntokierrokselle 200 lausunnonantajalle. Lausuntokierros päättyi tammikuun 2014 puolivälissä. Opetus- ja kulttuuriministeriöön saapui yhteensä x lausuntoa. Ehdotettuja muutoksia kannattivat. Ja vastustivat.

20 20 LUONNOS YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut 60 a. Pykälän yläpuolella olevaa väliotsikkoa ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisätään sana vaikeuttaminen. Uudessa muodossaan se kuuluisi seuraavasti: Tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin vaikeuttaminen ja estäminen. Vaikeuttamisella viitattaisiin uuteen tässä esityksessä ehdotettavaan hidastamismääräykseen. Pykälä säilyisi muuten ennallaan. 60 c. Pykälässä säädettäisiin tekijän tai hänen edustajansa mahdollisuudesta hakea tuomioistuimelta määräystä, jolla voidaan puuttua tekijänoikeuden loukkauksiin tietoverkoissa. Esityksessä ehdotetaan, että koko pykälää muutetaan. Pykälän yhteyteen lisättäisiin selventävä pykäläotsikko. Pykälän 1 momentissa säädetyt määräykset kohdistuisivat lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjään taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajaan, eli teleoperaattoreihin, jotka tarjoavat asiakkailleen pääsyn tekijänoikeutta loukkaavaan palveluun tai jotka välittävät tekijänoikeuden loukkauksen tietoverkossa. Velvoite perustuu tietoyhteiskuntadirektiivin 8 artiklan 3 kohtaan. Määräys olisi siten mahdollista kohdistaa välittäjään, joka tarjoaa viestintäverkkoyhteyden asiakkailleen. Tällaisia ovat muun muassa pelkkää siirtotoimintaa harjoittavat operaattorit, joilla ei ole sopimussuhdetta laittomaan palveluun. Pykälä koskisi tilannetta, jossa tekijänoikeuslain 60 b :n mukainen kanne on nostettu tekijänoikeutta loukkaavaa tahoa vastaan. Pykälän 1 kohdan mukaan tuomioistuin voisi määrätä pykälässä tarkoitetun välittäjän hidastamaan teknisesti sellaisen verkkopalvelun käyttämää verkkoyhteyttä (hidastamismääräys), jonka tarkoituksena on tekijänoikeudella suojatun aineiston saattaminen yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Hidastaminen olisi IP-osoitekohtainen. Se ei vaikuttaisi tekijänoikeutta loukkaavan aineiston välittämiseen kahden tai useamman verkon käyttäjän välillä. Pykälän 1 momentin 1 kohta koskisi verkkopalvelua, jonka tarkoituksena on tekijänoikeudella suojatun aineiston saattaminen yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Palvelun tarkoitusta arvioidessaan tuomioistuin tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavia seikkoja: 1) kuinka merkittävä rooli laittoman aineiston tarjoamisella on palvelun toiminnassa; 2) kuinka suuri osuus palvelussa olevasta aineistosta on laillista ja mikä on sen osan rooli palvelun toiminnassa; 3) laillisen aineiston suhde laittomaan aineistoon; 4) mikä on palvelussa laittomasti välitettävien teosten absoluuttinen lukumäärä; ja 5) millainen kaikkien teosten käytön suhde on palvelussa olevaan lailliseen sisältöön nähden. Keskeistä harkinnassa olisi siis palvelusta välitettävän laittoman aineiston volyymi sekä laatu ja tekijänoikeuksia loukkaavan toiminnan rooli palvelun toiminnassa. Tuomioistuimen tulisi kuitenkin myös pyytää hakijoita toimittamaan arvio siitä, minkä suuruinen osuus verkko-osoitteen kautta saavutettavasta aineistosta arvioidaan olevan oikeudenhaltijoiden luvan perusteella välitettyä aineistoa. Ehdotettavan säännöksen mukaan ei olisi mahdollista määrätä hidastamisesta sellaisten palveluiden osalta, jotka saattaisivat sisältää myös laitonta aineistoa, jos laittoman aineiston osuus palvelusta on suhteessa lailliseen huomattavan vähäinen eikä voida siten sanoa, että palvelun varsinaisena tarkoituksena olisi aineiston välittäminen tekijänoikeuslain vastaisesti. Sama koskisi soveltuvin osin pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaista keskeyttämismääräystä. Hidastaminen toteutettaisiin teleoperaattorin valitsemalla tekniikalla ja yksittäistapauksessa ratkaistavalla tavalla liikenteen hallinnalla tiettyjä parametreja hyödyntäen riippuen siitä, millaisesta tilanteesta on kyse. Mikäli halutaan, että verkkopalvelu toimii selvästi muita palveluita hitaammin, voitaisiin määrätä, että tietystä hakijan määrittämästä IPosoitteesta tulevalle liikenteelle varattaisiin vain tietty maksiminopeus, esimerkiksi 5 megabittiä per sekunti kapasiteettia. Tällainen kapasiteetti riittäisi kymmenelle samanaikaiselle verkkopalvelun asiakkaalle mutta vaikeuttaisi palvelun käyttöä olennaisesti sitä useampien käyttäjien osalta. Määräyksen kohteena olevat tekijänoikeutta loukkaavat