Jokikylän Poikien pukkipalvelu Varaukset viikolla 51 seuraavasti: Ma-Pe Klo La-Su Klo Puhelin: Hinta: 120 mk

Transkriptio

1 Nyt niitä saa!! (enää ei tarvitse miettiä mitä pistää päähänsä) Nyt saat uuden lippukuntaliivisi rinnalle upouuden pipon. Kyseinen pipo on akryylia ja väriltään musta. Lisäksi pipoon tulee brodeerattavaksi s/y Nordwest, joka on uljaan veneemme nimi. Hinta reilusti alle satasen (60 mk). Toimi heti saatuasi tilausohjeet, sillä pipoa on myynnissä vain rajoitetun ajan. Pipoon saa myös oman nimen brodeeratttuna, mutta tämä optio maksaa 30 markkaa lisää. Näitäkin saa vielä Jos et ole vielä tilannut niitä Lippukuntaliivejä, saat senkin samalla kun tilaat itsellesi pipon. Pelkkiä liivejäkin saa tilata yksistään, joten toimi heti ja toimita tilaus JoPo-mökille, niin saat omasi. Jokikylän Poikien pukkipalvelu Varaukset viikolla 51 seuraavasti: Ma-Pe Klo La-Su Klo Puhelin: Hinta: 120 mk 1.

2 Sisällysluettelo Nyt niitä saa!! 1 Sisällysluettelo 2 Päätoimittajan sana 2 Heluna 3 ÄLÄ RIKO PULLOA KATUUN 6 Teijon vaellus 8 MUPPET-MIEHET KATEISSA...JÄLLEEN 10 Tarina lordi Baden-Powellista osa 2/2 12 Ruotsin purjehdus 14 JOLLAVAELLUS 15 Kanootti vaellus 16 Sudenpentuvaellus 18 Päätoimittajan sana Taas on jälleen vuosi vierähtänyt JoPojen historiassa ja tullut aika koota vuoden tapahtumat yksiin kansiin. Kulunut vuosi olikin oikein vilkas laskettuna leirivuorokausissa, joita tulikin runsaat 770 vuorokautta. Tosin lisäksi vielä kesän purjehdukset, joita ei huomioitu tässä laskussa. Oheisista tapahtumista voitte lukea tämän lehden sivuilta. Kuten aina JoPo- jutut ovat aina ne odotetuimmat luettavat ja nyt saatte nauttia rattoisista lukuhetkistä samalla, kun odottelette joulupukkia. Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille JoPo-juttujen lukijoille!! Terveisin: Päätoimittaja Tapahtumakalenteri 19 HUHUTAAN, ETTÄ Päätoimittaja: Ville Toivanen Ilm.pvä: Toimittajat: Petri Lindstrom Jesse Sinisalo Tero Valtonen Jussi Salonen PBV Vartionjohtajat Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Srk-talo Painomäärä: 120 kpl 2.

3 Heluna eli Sudenpentujen kesäleiri Rymättylän Vienolassa Lippukuntame sudenpennut kävivät leireilemässä yhdessä Kaarinan SädeTyttöjen sudareiden kanssa. KST riihitti vartiolaisiaan koko viikon, mutta sudarit olivat leirillä vain kolme päivää johtajineen, joista ei ollut pulaa; JoPojohtajia oli parhaillaan kymmenen ja tyttöjä yli toistakymmentä. Leirin teemana oli maalaiselämä ja siitä leirin nimikin erään lehmän mukaan. Johtajan erotti karjakon huivista, joka hiestä märkänä heti ensimmäisten tuntien aikana, eikä sudareidenkaan T-paidat olleetkaan niin kuivia... Itse leirille lähtö tapahtui rutiininomaisesti seurakuntatalon pihalta, jolloin bussiin ahtautui reilu kymmenen sudenpentua rinkkoineen ja reppuineen suuntaviittana Rymättylä. Saavuttuamme leiripaikalle alkoi leirin kokoaminen. Sudarit johtajien avustamana saivat vihdoinkin telttansa pystyyn ja varasivat heti nukkumapaikkansa. Johtajat saivat itse pystyttää oman telttansa hieman purnaten sudenpentuja maanrakoon pentuja maanrakoon saamastaan avusta (lue: ilman apua). Leiri oli valmis alkamaan. Ekat purjehdukset, soudut, pelit, iltapala syötynä, iltaohjelma nähtynä ja saunottuna siirryimme pikkuhiljaa yöpuulle ja hiljaisuus leirillä alkoi. Johtajat tosin jatkoivat vielä päivää kertaamalla päivän tapahtumat, suunnittelemalla seuraavaa päivää ja jakamalla vastuutehtävät seuraavalle päivälle, mutta yön hiljaisuudessa hekin pääsivät saunan myötä nukkumaan makuupusseihinsa. Seuraava aamu: Herätys klo 8.00 ja aika nostaa lippu. Jostain kumman syystä leiriläiset olivat pirteitä ja valmiina päivään. Onneksi kokki oli herännyt valmistamaan aamupalaa, jonne rynnimme lipunnoston jälkeen. Täytyy myöntää, että ruuat olivat tokkiinsa maittavia koko leirin ajan. Aamiaisen jäkeen siivottiin teltat, tuuletimme makuupussit ja valmistimme päivän koitoksiin. Se olikin ohjelma täyteistä koko päivän ja kyllä uni maittoi taas päivän lopulla. Viimeinen leiripäivä kuluikin haukotellen, tavaroita keräillen, telltojen pakkauksen ja vanhempien odottelun piikkiin, vaikka ohjelmaakin oli. Hyvästelimme tytöt haikein mielin ja lysähdimme äitien ja isien syliin väsyneinä. Johtajisto jäi vielä loppupäiväksi lepäämään ja taisi pari johtajaa jäädä vielä loppuviikoksikin. Mukavat muistot leiristä mielessämme jäimme odottelemaan seuraavaa leiriä... 3.

4 Tammileiri-98 Sudenpennuille tarkoitettu piirileiri järjestetään joka kolmen vuoden välein ja nyt on taas se aika, että se järjestetään jälleen. Leiri pidetään Sauvossa, Ahtelan leirikeskuksessa ja se aika oli: Lisätietoja saat laumanjohtajilta tai asiamies Jarkko Rantalalta kevään kokouksissa. Leirimaksu on 250 mk ja viimeinen ilmoittautuminen Ilmoittautumisislomakkeet saat omalta johtajaltasi tai asiamieheltä kokouksessa. Lipppukunnanjohtaja: Petri Lindström Sihteeri: Jesse Sinisalo Sudenpennut: Pekka Saarinen Pasi Tyynmaa Jaakko Salminen Jukka Vanto Olli-Matti Mikkola Olli Arpalahti Jarkko Rantala Vartiolaiset: Tero Valtonen Jussi Honkonen Juha Paukku IX Satahanka on ensi kesänä järjestettävä merileiri, jossa vesielementti näyttelee suurta osaa. Leirille pääsee 12- vuotta täyttänyt jäsenmaksunsa maksanut partiolainen. Ensisijalla ovat meripartiolaiset joihin sin äkin lukeudut olemalla JoPo. Ilmoittautumislomakkeen löydät Partio-lehdestä 6/97, joka ilmestyy joulukuun alussa. Ilmoittautuminen päättyy tammikuun -98 lopussa, joten pidä kiirettä jos aiot mukaan. Lippukuntasi yhteyshenkilö on Olli Arpalahti. Työtehtäviin pääsee 16-vuotta täyttänyt johtaja. Juho Karppinen Teemu Hirvonen Heikki Hamunen Vanhukset: Jussi Salonen Kari Nyrhinen Harri Kallioniemi JoPo-jutut: Ville Toivanen

5 Nordwest Jokikylän Pojat haluavat kiittää vuoden 1997 tukijoitaan: Raision kirkkoherra Pertti Vanhalukkarlaa n markan arvoisesta lahjoituksesta, joka tullaan käyttämään muutaman vuoden kuluttua Nordwest IV:n hankintaan. Raision Seurakuntaa Raision kaupunkia JoPo-testiryhmä suosittaa: Raision seurakunta Raision kaupunki Leirikeskukset: Kesäranta kurssikeskus Karhuluodon leirialue Viherlahden leirikeskus Kuljetus: Raision linja Veneen nosto ja lasku A. Niemi Venetarvikkeet Kea-Marin Laadukkaat pöperöt K-RUUSUMO Merimasku Kuopattomat kujetukset Raision Linja Raisio Menovettä tankiin Hahdenniemen meribensa-asema, Neste Ruokatarvikkeet: K-Ruusumo

6 ÄLÄ RIKO PULLOA KATUUN Ahvenanmaa perinteisesti on maa, jossa kello jälkeen ei ole mitään elämää. Ei ainakaan kesän turistisesongin ulkopuole l- la. Sen takia suunnistimme suoraan ruotsinlauttarannasta kauppaan. Nyt kesäaikaan oli aukioloaikoihinkin tullut hieman inhimillisyyttä. Seuraavan päivän aamupala-aineet pyörälaukkuihin ja menoksi. Ahvenanmaalla pyöräilyreitit on merkitty vihreillä pyöräilijäkylteillä, joita on suhteellisen helppo seurata. Poljettuamme kaupalta ensimmäiset sata metriä alkoi takaa kuulua ensimmäiset ininät:...toi takapöyrä tuntuu vähän tyhjältä.... Edessä oli kyltti näkötorni, joten suunnistin sinne. Näkötorni oli tosiaan kukkulan laella, joten jäimme sitten kukkulan juurelle ja heitin toisen polkupöyrän ympäri. Reikähän siellä, joten paikka päälle ja taas menoksi. Laskimme näköalakukkulalta alas ja pääsimme melkein Maarianhaminan kaupunkialueelta ulos, kun takavasemmalta kuului uutta ininää:... toi takapöyrä tuntuu vähän tyhjältä.... Oletin että juuri liimattu paikka ei ollut vielä oikein asettunut paikalleen ja falskasi vähän jostain sivusta. Ei kun pumppu käteen ja takapyörä täyteen. Ohitimme keskustan viimeisen liikenneympyrän ja takana olevan pyörän valitus vaan jatkui:...taas se tuntuu vähän tyhjältä.... Jatkoimme sitten pari kolme kilometriä pysähtyen joka toiselle tai kolmannelle bussipysäkille ja pumppasimme takapöyrän täyteen väliaikaisesti. 6. Lopulta selitys paikka ei vielä pidä ei tuntunut enää uskottavalta, joten pysähdyimme sähkökopin viereen. Samaan aikaan alkoi sataa. Kun Murphyn laki astuu voimaan, niin sen ainoa hyvä puoli on että se toteutuu aina täydellisesti. Otin takarenkaan auki ja havaitsin että takarenkaan päälikumin läpi oli tunkeutunut pieni kaksi milliä kertaa kaksi milliä kokoluokkaa oleva nuole npäänmuotoinen lasinpala. Kun olin laittanut sisäkumin takaisin paikalleen, niin olin laittanut sen alkuperäistilanteen peilikuvana. Nyt minulla oli takakumi, jossa venttiilin molemmin puolin oli symmetrisesti pienet nuolenpääreiät, joista toisessa oli paikka ja toisessa ei. Kumipukua päälle ja lisää kumia renkaan päälle ja menoksi......paitsi että pumpatessa takakumia täyteen kuului selvästi pihinää. Takarengas uudestaan irti ja tutkiskeluun. Koska takakumi oli ajettaessa ollut liian tyhjä oli vanne lyönyt renkaaseen yhden reiän lisää. Asia sinänsä ei olisi

7 ollut ongelma, jos paikkarasiassa olisi ollut vielä yksikin käyttämätön paikkalappu. Koska matkaa piti jatkaa, niin laitoin liimaa kumille ja muovin palan päälle. Lopuksi tiivistin paikan eristysnauhalla. Vihdoinkin pystyimme ajamaan katkottomasti. Matka taittui ja pääsimme pois ykköstieltä hieman rauhallisemmalle sivutielle. Aina valitus takaa oli:...takapöyrä tuntuu vähän oudolta.... Nyt takapöyrä oli hieman epäkesko, koska eristysnauha ei antanut kumin tavoin periksi, joten yhdessä kohtaa rengas oli reilun kaksi senttiä läpimitaltaan ja muista kohdista kolmisen senttiä. Sadekin taukosi ja silloin takaa alkoi uudestaan ininä:...takapöyrä tuntuu nyt ihan oudolta.... Pysähdyimme tienpenkalle ja ensivilkaisu osoitti että sisäkumi oli tullut vilkaisemaan ulkomaailmaa päälikumin ja vanteen välistä. Venttiilistä äkkiä ilmat pihalle, ennenkuin kävisi hassusti. Päälikumin ympäri kiertää teräsvanne, joka on ommeltu päälirenkaan ulkoreunaan kiinni. Nyt vanhuuttaan tai liian runsaan päälikumin poiston takia ompeleet olivat ratkenneet ja sisäkumi oli tullut ulos vanteen ja kumin välistä. Hätähän ei ole tuon kummoisempi ajattelin. Laitan hieman ilmaa kumiin ja teippaan päälikumin vanteeseen kiinni siten ettei sieltä pääse pullistumaan mikään sisäkumi. Siinä sitten pumpatessani kuului pahaenteinen ääni KABUUMMM!!! Takarengas paukahti lopullisisti puhki. Uusin reikä oli muotoillut itsensä taiteellisesti n-sakaraiseksi tähdeksi. Tarinan tässä vaiheessa voisin jo ehkä kertoa että meillä molemmilla oli täysi tavaralasti pyörälaukuissa tavaratelineillämme ja minulla oli lisäksi takanani peräkärry, joka painoi noin kahdeksan kiloa plus tavarat päälle. Shwinggin peräkärry on tarkoitettu ensisijaisesti lasten kuljetukseen, joten siellä istuivat 25 kg edestä Aimi (3 vuotta) ja Hanni (1 vuosi). Molemmat olivat jo tajunneet homman idean, että silloin nukutaan kun mitään ei tapahdu ja isä pyöräilee. Tässä vaiheessa keksimme mitä hyötyä oli bussipysäkeille tapahtuneesta kumin täyttämisestä. Nyt meillä oli edessämme kaksi vaihtoehtoa: a) talutamme pöyrät 15 km kohteenamme olevalle leirialueella ja b) talutamme pöyrät 12 km takaisin Maarianhaminaan, jossa meillä ei ollut mitään majoitusta varattuna. Vaihtoehto a) oli onneksi myös toteutettavissa siten että talutamme pöyriä kolme kilometriä takaisin valtatie ykköselle, jatkamme matkaa bussilla Eckerön suuntaan ja talutamme sitten valtatieltä pöyrät leirintäalueelle noin neljä kilometriä. Sinä aikana kun minä olin pumpannut ilmaa takapöyrään, oli Petra lueskellut bussien aikatauluja. Hänelle oli pahaenteisen selkeä mielikuva siitä että seuraava bussi lähtisi Maarianhaminasta Eckeröön kolmen vartin päästä ja seuraava joskus neljän tunnin päästä. 7. Sadevaatteet pois päältä, tassua tassun eteen ja saavuimme ajoissa valtatien varteen. Pyörät, la ukut sekä peräkärry bussin alle ja kohti Kattnäs Campingiä. Loputtomalta tuntunut talutus leirintäalueelle ja viimen nukkumaan mahtavan tilavaan 2x3 m kartiomökkiimme. Vietettyäni 12 tuntia Maarianhaminassa lomamatkalla olin niin rentoutunut ettei minkäänlainen ansiotyöhön liittyvä asia pälkähtänytkään mieleeni. Kun muu perhe vielä nukkui, lähdin kahdeksan aikaan aamulla lähikauppaan (2x 5 km). Kaupan ulkopuolella luki enteellisesti JÄRN. Ostin uuden sisäkumin (+ 30 mk manner-suomen hintoihin nähden) ja uuden paikkarasian. Takaisin leirintäalueelle. Vaihdoin etuja takakumin päälirenkaat päittäin, koska takapyörällä oli suurempi massa päällään. Uusi sisäkumi paikalleen. Lopuksi teippasin rikkinäisen päälikumin vaijerin kiinni päälikumiin ja varmistin virityksen teippaamalla päälikumin rikkinäisen osuuden vanteeseen kiinni. Nyt olimme valmiit päivän etappimatkaan Eckeröön ja takaisin. Matka Eckeröön sujui nopeasti, kun pystyimme jättämään tavaramme leirintäalueen mökkiin. Eckerössä tutustuimme lauttarantaan, pos-

8 timuseon miljööseen, torialueeseen ja juhannussalkoon. Tarjontaa olisi ollut vaikka millä mitalla lisää. Ruokaa söimme paikallisessa Veijo Esson baarissa ja sen kassaosastolta sain pari rullaa lisää eristysnauhaa. Sillä kun tuntui olevan kysyntää... Eckerössä korjasin hieman etupöyrän teippauksia, sillä keksimme että etujarru hankasi teippejä poikki. Etujarrun vaijeri jouduttiin löystämään, joten loppumatkasta Petran pyörä ei enää pysähtynyt jarruilla alamäessä. Kolmantena päivänä palasimme takaisin Maarianhaminaan ja vietimme siellä loppupäivän sekä neljännen päivän aamun ennen laivan lähtöä takaisin Turkuun. Selkeästi jäi mieleen että Maarianhaminassa ja Eckerössä suomen kielellä pärjäsi riittävän hyvin, mutta siinä välissä ilman ruotsin kieltä oli hieman orpo olo. Nyt on nähtynä saaren lä nsiosa. Ensi kesänä suuntaamme varmaan itäosiin, joko Satahankaleirin mukana tai omana seikkailuna. Poljimme neljän päivän aikana noin 100 kilometriä, talutimme 7 km ja hyödynsimme julkisia kulkuneuvoja 10 km matkan edestä. Kaksi kuukautta reissun jälkeen Petran takapyörän vanne jouduttiin uusimaan, koska toisen puolen laakerikuulat eivät enää pyörineet pätkääkään... Tjussi Starttasimme aikaisin lauantai aamuna (jo klo 8! ) uskolliselta JoPo-mökiltä. Mukana oli Juho, Teemu ja Paukero. Pakkasimme kamat Jaakon hiaceen ja käänsimme keulan kohti Teijoa. Matka sujui rattoisasti kuunnellen Sokkelin Kivittäjiä( Jaakon ja kumpanien yhtye) ja No Doubtia. Kävimme kaffella salossa yhdellä Nesteen huoltsikalla Teijon vaellus Bensan (halpoja) hintoja päivitellen. Hetken mielijohteesta, Paukku rupesi juuri ennen huoltsikalta lähtöä penkomaan rinkastaan jotain epämääräistä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaa. Loppumatka oli aika mutkaista (ilmeisesti tie oli ollut rakennusvaiheessa liian pitkä, kun se oli ahdettu niin pieneen tilaan. Niinpä se kiemurteli ylös alas, vasemmalle ja oikealle...). 8. Perillä Teijon opastuskeskuksessa jouduimme odottelemaan puolisen tuntia, että se aukeaisi, mutta pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen joku nainen kaahasi keskuksen pihaan ja aukaisi ovet. Tarkoituksemme oli mennä Matildajärvelle yöksi kuitenkin ensin kierrellen ja kaarrellen ympäri retkeilyaluetta. Matkaan pääsimme vasta

9 kymmenen jälkeen, eka pysähdys tuli vasta sadan metrin kävelyn jälkeen, kun Juho rupesi vaihtamaan sadevaatte ita Meritapankin pihassa. Minä(Teemu) ja Juha vain naureksimme, että eihän täällä rupea satamaan vielä vähään aikaan. Jatkoimme matkaa, ja kun olimme päässeet noin sata metriä etiäppäin, rupesi tietenkin jo satamaan. Me (minä ja Paukku) ajateltiin, että kohta se sade loppuu, ei kannata ruveta vaihtamaan vaatteita kun kerran päästiin jo vauhtiinkin. Vähän ennen kuin käännyimme tieltä metsään johtavalle polulle, meinasi joku hullu ajaa meidän yli maasturillaan. Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä, maasturi meni ainakin kahden metrin päästä meistä. Käännyimme polulle, ja iloksemme huomasimme. että maasto oli kallioista ja liukasta. Kikkailimme kallioilla ja otimme pari maisemakuvaa, molemmissa eräs nimeltä mainitsematon (lue: Paukku) pyllisti ja toisessa ei näkynyt miehestä mitään, pelkkä rinkka. Maisemat olivat kyllä komeat, vaikka kovin kauas ei kyll näkynytkään. Paljaalla kalliolla kadotimme polun, mutta Juho kaivoi kopassin esiin ja sanoi, että tosta läpi. Se tosta, oli tietty jotain läpipääsemätöntä ryteikköä. Polku löytyi pian ja huomasimme että oilmme oikaisseet aika paljon. Kävimme nappaamassa kuvan jostain järvestä, jonka nimeä en nyt satu muistamaan. Olimme jo siinä vaiheessa aika märkiä, paitsi tietysti Juho. Jatkoimme matkaa, seuraava etappi oli Papinmäki. Kävelimme paiinavat rinkat selissämme vajaa pari kilsaa ja kaiken tohinan keskellä kävelimme titysti mäen ohi. Pysähdyimme syömaan eväitä ja miettimään, mitä selittäisimme Jarkolle, sillä hän(lue: Se) oli aikaisemmin sanonut, että Papinmäestä täytyy saada kuva. Pysähdyksemme kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen olimme jo niin hyvin levänneitä, että päätimme lähteä matelemaan eteenpäin. Pidimme parin minuutin pausseja vähän väliä, sillä hartiat alkoivat olla jo aika puutuneet rinkan painosta. Puole ntoista tunnin patikoimisen jälkeen huokaisimme helpotuksesta, sillä olimme tulleet tielle, jolta ei pitäisi olla enää pitkä matka laavulle, jossa meidän piti yöpyä. Tietenkin järkytykseksemme huomasimme, että se kohta jossa me olimme, olikin pari kolme kilsaa kauempana paikasta, jossa ekaksi luulimme olevamme, suruksemme totesimme, että Nokian Kontiot eivät olleet mitkään maailman mukavimmat tiellä kävelykengät. Aloimme olla jo kohtalaisen märkiä, kun selviimme tienhaaraan, joka johti kohti ensimmäistä laavua jossa meidän piti pysähtyä lepäämään, ja jatkaa matkaa vielä kilometrin verran eteenpäin. Kun olimme kävelleet puolisen kilometriä sitä polkua, huomasimme, että olimme saaneet seuraa; puolenkymmentä aikuista oli ties miten pitkään seurannut meitä ja kuunnellut juttujamme. Saavuimme Ensimmäiselle laavulle, jossa oli jo jotain porukkaa. Riisuimme vähäksi aikaa rinkat pois selistä, ja menimme lämmittelemään nuotion ääreen. Noin viiden minuutin jutustelun jälkeen, repäisimme rinkat takaisin selkään, ja jatkoimme 9. kään, ja jatkoimme matkaa. Jäljellä oleva piiiitkä kilometri oli pelkkiä pitkospuita, jotka tietty oli kallellaan juuri sinne missä oli vettä. Suomaisema oli kuin suoraan lapista. Pitkospuilla matka meni nopeasti, ja pian olimmekin jo perillä. Väsyneinä riisuimme rinkat, ja rupesimme sytyttelemään nuotiota. se ei ollut helppoa, sillä vettä satoi jonkin verran, ja tuulikin oli meitä vastaan. Kyllähän se siitä syttyi, kun (vähän) lorautti sinolia sekaan. Siinä hetken pähkäiltyämme, totesimme että heti perillä, kun nuotio oli saatu syttymään, suvaitsi sadekin jo loppua. Laittelimme ruoat, söimme ja makoilimme. Kävimme hakemassa nuotiopuita, söimme iltapalaa, ja kävimme nukkumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen sytyttelimme nuotion ja ihmeteltiin ja hauskaa oli, kunnes Paukero sai kirveen käteensä... Vähän aikaa ihmeteltyämme, söimme aamupalaa ja rupesimme pakkaamaan. Paluumatka menikin paljon nopeammin kuin tulomatka, koska rinkoista oli kaikki vedet juotu ja matka oli lyhyempi. Pidimme noin vartin pausseja aika usein, sillä eihän meillä ollut mikään kiire minnekkään. Soitimme Juhan isälle, että voisi tulla hakemaan parin tunnin päästä, ja jatkoimme matkaa. Noin puolet loppumatkasta oli autotietä (jalat huusivat kauhusta kontioitten sisällä!!!). Matka meni nopeasti, (olim-

10 me jopa vähän liian aikaisessa!) vaikka kävelimme ihan rauhallista tahtia. Väsyneinä mutta onnellisina otimme perillä useamman kuvan sillä Juhan isukki tulisi vasta vartin päästä. Kotimatkalla mietimme kauhulla ensi maanantaita, koulureppu selässä ei varmaan olisi herkkua tämän jälkeen. Hengissä kuitenkin selvittiin vaikka aina ei siltä tuntunut. by: Hirvi MUPPET-MIEHET KATEISSA...JÄLLEEN Viherlahdessa Esitimme joukon kiperiä kysymyksiä satunnaiselle otokselle leiriläisiä ja kokosimme sensuroimattoman yhteenvedon heidän vastauksistaan, jonka juuri Te saatte nyt lukea: Sudenpennut: Mitä mieltä olet Muppet-miehistä? - kivoja (Teemu Härkönen) Mitä opit perjantaina? - grillaamaan makkaraa (Thomas Vuorenlinna) - olemaan metsässä (Miikka Lainio) Mitä pidit lauantain iltaohjelmasta? - hauska (Eetu Laine) Mitä pidit ruuasta? - tosi hyvää (Akseli Syrjälä) Mitä pidit kämpästä? - iso ja kiva (Tapio Enberg) Vartiolaiset: Kummassa oli mukavampi nukkua mökissä vai laavussa? Ja miksi? - mökissä koska siellä oli lämmintä (Tomi Flink) Nukuitko leirillä hyvin? -joo/en (90/10%) Mitä pidit Muppet-miehistä -ne on just siistei (Lassi Hannula) 10.

11 Kuvassa ne aidot ja oikeat Muppet-miehet. Yhteiset mielipiteet: Mikä oli mukavinta leirillä? - koulutukset (Kalle Jalava) - vapaa-aika (Juha Virtanen) - grillaaminen (Janne Halme) Mikä oli ikävintä leirillä? - ei mikään (Matti Väätäinen) -kävelystä, koska se oli liian rankkaa ja tuli kylmä. (Aleksi Hankalahti) Kuka lauloi leirillä parhaiten? - Olli Arpalahti (äänestyksen tulos) Kuka leirillä söi eniten? -Juha Paukku (yleinen mielipide) Spektaakkelimainen galluppimme todisti sen, että Muppet-miehet ovat useiden vuosien hiljaiselosta huolimatta säilyttäneet lippukuntamme jäsenistön horjumattoman suosion. Hieman sankariemme sydäntä ahdisti Jalavan Kallen lausunto: Ihan kivoja satuolennoiksi. SATUOLENNOIKSI!!! Hehän kokevat olevansa lihaa ja luuta siinä missä muutkin. Noh, kaikkihan me joskus teemme erehdyksiä... Lisäksi suurta ihmetystä herätteli se, että jotkin leiriläiset sekoittivat arvokkaat vanhat herramme Olliin ja Jaakkoon, tai niinkuin Salmisen Eero asian esitti: Huono esitys, muppetit tunnistettiin. Vaikka ystävämme Muppet-miehet olivatkin varastaa koko leirin huomion, niin päätarkoituksenamme oli kuitenkin etsintätoiminnan opetteleminen, mikä tapahtuikin totutun tehokkaasti. Perjantai-iltana ehdimme harjaantua mm. viestilippujen käytössä ja hätäilmoituksen teossa. Lauantaina vuorossa oli suunnistusta, etsintäharjoitusta, ensiapua ja radiopuhelinten käyttöä. Vartiolaiset siirtyivät illan pimettyä pienen lenkin kautta yöpymään maastoon. Laavussa vietetty yö oli varmasti kokemus vaikkei satanutkaan vettä, koska kyselyyn vatanneista 100% piti sisätiloja huomattavasti mukavampana yöpymispaikkana. Mutta, leikkisästi sanottuna: kaikki, mikä ei tapa, kasvattaa. Tarina lordi Baden-Powellista osa 2/2 Robert kokosi joukkonsa Mafekingiin. Hän varusti kaupungin hyvin keräten ruokatavaroita ja aseita, mutta sota kesti pitkään. Buurit olivat piirittäneet Mafekingiä jo 11. kolmatta kuukautta, ja he olivat sulkeneet sinne

12 Robertin 1000 miehen lisäksi 600 naista ja lasta. -Kaikki on nyt otettava talteen. Kun hevonen kuolee, leikataan silta häntä ja harja lähetettäväksi sairaalaan patjantäytteeksi. Kengistä tehdään valimossa ammuksia ja loppu valmistetaan taitavasti ruoaksi. -Toistan vielä, mitään ei saa heittää pois. Näin päätti Robert sotaneuvoston kokouksessa. Mutta sota vain jatkui. Robert alkoi olla väsynyt ja pessimistinen. Hän keksi kuitenkin ovelia temppuja buurien harhauttamiseksi. Mutta ampumahautojen miehitys alkoi olla jo häpeällisen harva, ja antautuminen tuntui olevan lähellä. Eräänä iltana hän pohti tilannetta esikuntapäällikön kanssa, kunnes tämä tokaisi:"mitä, jos ottaisimme Mafekingin pojat avuksi?". -Pojat, tuhahti Robert, en kai minä voi komentaa lapsia ampumahautoihin -Etpä tietenkään mutta voisimme käyttää heitä viestinviejinä ja näin vapauttaa miehiä ulkopalveluun. Robert katsoi häntä miettiväisenä. -Sanoitpa oikean sanan oikeaan aikaan, mutta luuletko, että voimme luottaa heihin? Tarkoitan, etteivät he menetä rohkeuttaan ratkaisevalla hetkellä. -Muistatko omat poikavuotesi? Jos olisit silloin saanut tehtävän, olisitko pettänyt? Paria päivää myöhemmin suuri joukko poikia ilmoittautui vapaaehtoisiksi ja kävi ilmi, etteivät Mafegkingin pojat pettäneet ratkaisun hetkellä. Eräänä päivänä nuori poika tuotiin Mafekingin sairaalaan, buurien kuula oli osunut häneen. Viimeisillään voimillaan hän pyysi saada nähdä eversti Baden- Powellin. Robert tuli hänen luokseen, ja poika sanoi vaivalloisesti: "Te tulitte sittenkin, Sir. Teillä oli aikaa tulla. Tahdoin vain kiittää, että sain olla mukana puolustamassa kaupunkiamme. Te ette pettäneet meitä,vaan luotitte meihin. Me emme koskaan tahdo pettää teitä." Illalla Robert kirjoitti päiväkirjaansa: Se tunnontarkkuus, jolla pojat ovat suorittaneet työnsä, on aukaissut silmäni. Jos antaa pojalle vastuunalaisen tehtävän ja osoittaa hänelle luottamusta, häneen voi myös luottaa! Vaikkakaan partioajatus ei syntynyt Mafekingissä tykkien jyskeessä, oli Mafeking tärkeä pylväs partioliikkeen kehityksessä. Tuolloin B-P huomasi, mikä arvo lapsella on. Arvo, joka on otettava talteen myös muiden hyväksi ja parempiin tarkoituksiin kuin sodan julmiin toimiin. Buurisodan jälkeen Robert palasi Englantiin juhlittuna sotasankarina. Siellä hän tutustui uuteen nuorisojärjestöön Boys Prikadeen, joka oli puolisotilaallinen nuorisojärjestö sekä Setonin Woodgraft-liikkeeseen, joka 12. elvytti vanhoja intiaaniperinteitä. Boys Prikadessa oli kymmeniä tuhansia jäseniä. Mutta vielä oli ympäri Englantia ja erityisesti Lontoossa määrättömästi poikia, jotka vapaa-aikanaan vain vetelehtivät ymmärtämättä edes leikkiä uudisasukasta koulun välitunnilla. B-P oli saapunut Mafekingistä takaisin Lontooseen ja alkoi kypsytellä ajatusta poikien uudesta nuorisojärjestöstä. Mafekingistä saamiensa kokemustensa perusteella B-P halusi nyt valjastaa poikia rauhan aatteen palvelijoiksi ja antaa heille jännittäviä poikamaisia kokemuksia. Niin järjestettiin Brownsea Islandilla ensimmäinen partioleiri Robert keräsi leirilleen 21 poikaa kaikista yhteiskuntaluokista: koulupoikia hienoista perheistä ja kalpeita, ahdasrintaisia, köykkyselkäisiä, tupakkaa polttavia nuoria Lontoon kaduilta. Leirillä oli neljä vartiota: lintuja edustivat Korpit ja Kuovit, nelijalkaisia nisäkkäitä Härät ja Sudet. Jokainen poika sai puseroonsa kiinnitettäväksi pronssisen liljan. Lilja on

13 tuttu merikompanssista, jossa se osoittaa pohjoissuunnan. Kompassi on luotettava: sen neula näyttää aina tien eteenpäin. Se näyttää oikean tien, joka ei poikkea oikealle, ei vasemmalle. Lilja on myös rauhan ja puhtauden vertauskuva ja sopii niin ollen jokaisen oikean partiolaisen tunnukseksi. Leirin perusteella B-P kirjoitti kirjan Scouting for Boys vuonna Ensimmäiset partiopäivät pidettiin Crystal Palacessa Lontoossa vuonna Poikien joukossa oli myös 7 tyttöä, joilla oli yllään eräänlainen partiopuku. Heillä oli valkoinen pusero, sininen hame ja mustat sukat. -Keitäs te olette?, ihmetteli Robert Rohkein tytöistä vastasi: "Partiotyttöjä tietenkin!" Se oli jotain, mitä B-P ei ollut ottanut huomioon. Hän oli aikonut koota yhteen vain pojat, mutta nyt sekaantuivat tytötkin leikkiin. B-P:n sisar Agnes suunnitteli tämän jälkeen muutaman muun asiasta kiinnostuneen kanssa partiolaisen käsikirjan tytöille. Vuonna 1912 B-P teki opintomatkan Amerikkaan: laivalla oli myös tyttö nimeltään Olave Soames. Samana vuonna pari avioituikin. B-P:n aviopuoliso kiinnostui nopeasti partiotyöstä ja kohosi nopeasti partiotyttöjen ylijohtajaksi. Vuonna 1916 B-P kirjoitti kirjan The Wolfcup Handbook ja näin sudenpennutkin tulivat mukaan toimintaan. Ensimmäinen maailmansota katkaisi normaalin partiotoiminnan joka puolella maailmaa, ja sodan jälkeen Robert oli entistä innokkaampi saamaan partiolaiset yhteen rauhan aatteen puolustajiksi. Hän päätti perustaa suuren rauhan jamboreen. Eräs hänen ystävänsä ihmetteli, miksi kokoontumisen piti olla nimeltään jamboree. Mitä se tarkoittaa? -Sinä et ole koskaan ollut Intiassa, ystävä, hymyili B-P vastaukseksi. -Sana on sieltä peräisin ja merkitsee hauskaa yhdessäoloa, hilpeää tilaisuutta. Ensimmäinen jamboree järjestettiin Lontoossa Sinne kokoontui poikaa juhlimaan kaivatun rauhan syntymistä. Rauhan jamboreesta oli kulunut 15 vuotta, kun eräänä aamuna käytiin Baden-Powellien kodissa merkillinen keskustelu. -Robert,minun pitäisi kysyä sinulta erästä asiaa. Oleta, että saisit minulta tai joltakin muulta lahjan. Mitä silloin mieluiten toivoisit itsellesi? -En mitään. Minulla on kaikkea; koti, elämäntehtävä, hyvä vaimo ja kolme lasta. Mitä enää kaipaisin? -Älä hupsuttele! Varmasti on jotain, mitä tarvitsisit. Yritä miettiä! -Jaa, ehkä parin housunkannattimia. Nämä nykyiset alkavat jo rispaantua. Olaven viattoman kysymyksen takana oli koko maailmaa käsittävä suunnitelma. Tarkoituksena oli järjestää juhlaleiri, jonka päätteeksi B-P:lle annettiin yhteinen lahja. Lahjaa varten jokainen partiopoika lahjoitti yhden pennin. Sateisena sunnuntaina B:P sai lahjaksi retkeilyvaunulla varustetun auton, oman muotokuvansa ja parin housunkannattimia. Samalla leirillä B-P koki toisenkin yllätyksen: Walesin prinssi ilmoitti, että kuningas oli myöntänyt B-P:lle arvonimen LORDI ROBERT BADEN- POWELL of GILWELL. 13.

14 Robert oli tuolloin jo vanha mies, 72-vuotias. Täytettyään 80 vuotta hänen terveytensä alkoi heikentyä, ja hän muutti rakastamaansa Afrikkaan vaimonsa kanssa. He asettuivat asumaan Keniaan rauhalliseen paikkaan, josta oli loistava näköala yli metsän kohti lumipeitteistä vuorenhuippua. Aikansa kuluksi B-P maalasi Kenian luontoa. B-P kuoli Keniassa. Viimeiseen leposijaansa vastapäätä Mt. Kenyaa hänet saattoi joukko eri värisiä partiolaisia. Tjussi Kesän pisin purjehdus tänä vuonna suuntautui Ruotsin puolelle. Nordwest III:n historian toiselle Svea-mamman visiitille osallistuivat Jani, Pekka, Pasi sekä lpk:n ulk opuolinen vahvistus Vellu. Vene täynnä eineksiä ja muita kamojamme suuntasimme suorinta reittiä Björköhön, jossa kävimme kuitenkin vain lepäilemässä jatkaen matkaamme heti aamukuuden jälkeen Utöön rantoja kohden. Matkakaveriksi saimme aikanstmoisen myrskyn, jota jouduimme väistelemään vielä Utössäkin parin yön verran. Ajankuluksi kävimme J.Rekolan johdolla tustustumassa paikalliseen armeijan linnakkeeseen. (Jani herätti hilpeyttä erinasevalla Säästäkää sakaramiina"- paidallaan). Myrskyn jälkeen Nutikan patjasto oli muutakin Ruotsin purjehdus kuin hieman kostea - vietimme erinäisiä öitä veneen lattialla. Kökarissa vietetyn yön jälkeen seglasimme Maarianhaminan länsisatamaan. Mantereelle kotiuduttuamme kävimme laivalla ja saunomassa Arcipelagissa. Mukavan rauhallista iltaa seuranneena aamuna Nutikka luikeni yli Ahvenanmeren aina Svea-mamman syliin asti. Pitkän matkan aikan otimme aurinkoa ja seurasimme miten Jani pilkki ruotsalaiset pintakuhat pois kuleksimasta. (Aika hiljast oli kuitenki...) Kahtena seuraavana aamuna heräsimme hienoilta pikkusaarilta, jotka Ruotsin saaristo meille oli tarjonnut. Viimeistä edeltävänä päivänä yövyimme köyhät-kyykkyyn- Waxholmissa. Koko paikasta ei löytänyt yhtään halpaa autoa tai puliukkoa. Viimeisen päivän ajan veneemme lillui auringon paisteessa kohti Tukholmaa. Kannella oli puolipukeisia ja harvinaisen ruskeita JoPourhoja. (Kalsongitkin 2.reivissä. Viimeisenä aamunamme jätimme perinteisen uintisession Stockholmin vähemmän puhtaan veden vuoksi väliin. Reissussa rähjääntyneet JoPot matkasivat Suomen puolelle Silja Europan turvallisessa huomassa. Kävimme rankaisemassa seisovaa pöytää, jonka jälkeen uni alkoi maistua. Paisuneen mahan takia tosin vain NATOasennossa...krooh...pyyh... Pasi & Pekka 14.

15 JOLLAVAELLUS Kauan suunniteltu jollavaellus saatiin toteutettua henäkuun lopussa. Kiitämme heti aluksi Naantalin pursiseuraa jollien lainauksesta. Koitos alkoi jo torstai-illala, kun harjoittelimme jollalla purjehtimista Naantalin Lammasluodossa. Harjoittelimme jollan purjehduskuntoon laittamista ja purjehtimista Naantalin edustalla. Käytössämme oli Still-jollia, joissa on tilaa neljälle henkilölle. Paikalla oli myös lippukuntamme ylpeys Nordwest 3, joka yöpyi Lammasluodossa. Perjantai aamuna kaikki oli sitten valmista uusiin seikkailuihin. Paikalla oli noin kymmenen vartiolaista ja toinen mokoma johtajia. Matkaan lähdettiin kahdella jollalla, Nordwest 3:lla ja Peten mootoriveneellä. Perjantain reittisuunnitelma oli seuraavan lainen: Ensin Merimaskuun syömään ja sitten Rymättylään tuttuun leirisaareen Hunkeriin. Matkaa saatiin tehdä kauniissa ja tuulettomassa säässä, jonka johdosta matkanteko oli melko hidasta. Kaikesta huolimatta ilman suurempia kommelluksia pääsimme perille Hunkeriin. Ensimmäisenä paikalla oli Nutikka noin kello viiden aikaan. Jollatkin saapuivat pian Nutikan jälkeen ja kaikki tietysti menivät uimaan. Lämpötila oli noin 25C. Siinä uidessamme huomasimme, että mantereeltapäin alkoi nousta uhkaavia ukkospilviä. Osa johtajista oli juuri kokeilemassa jollailua, kun jysähti ja salama iski noin parin sadan metrin päähän Nutikasta kalliolla sijaitsevaan sähkötolppaan. Johtajat aloittivat tietysti hurjat alkusammutustyöt muutamien mökkiläisten kanssa, jotka tuliva paikalle nähtyään savun nousevan saaresta. Palo saatiin aika hyvin rajattua ennen kuin palomiehet saapuivat.he tulivat noin tuntia sen jälkeen kun salama oli iskenyt. Metsää paloi noin 15. hehtaarin verran. Pikimustina ja hikisinä sekä suurilta vammoilta säästyttyämme pääsimme lopulta uimaan ja ruokailemaan, missä vartiolaiset olivatkin jo ruuan kimpussa. Iltakikkailujen jälkeen siirryimmekin sitten telttoihin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan jännittävään päivään. Lauantaina lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä, koska päätimme syödä lounaan vielä Hunkerissa. Vartiolaiset suorittivat myös uintimerkkiä, jossa heidän piti uida pelastusliivit päällä noin 200 metriä. Taaskin tuuli oli aika leppoisa mutta pääsimme kuitenkin muutaman tunnin seilailun jälkeen Raision kaupungin omistamaan Karhuluotoon. Saaressa oli muitakin veneilijöitä, joten olimme aika nätisti ja vietimme iltaa makkaran-paiston merkeissä.

16 Seuraava aamu olikin oikein virkistävä joidenkin osalta, sillä oli unikeon päivä ja jostain kumman syystä melkein kaikki löysivät itsensä laiturilta pudonneena. Aamupalat syötyämme lähdimme sitten taas purjehtimaan, ensin kohti Turun kaupungin Vepsä nimistä saarta ja sitä kautta kohti Naantalia. Sunnuntaina tuulikin oli vähän kovempi, joten jollatkin kulkivat ihan mukavaa vauhtia. Yksi jollista meni jopa nutikan ohi Airistolla vaikka senkin vauhti oli kuusi solmua. Kaikkien hauskojen hetkien jälkeen saavuimme lopulta Naantaliin ja vaellus alkoi olla loppusuoralla. Sen verran hauskaa ja opettavaista se kyllä oli, että ensikesänä saattaa olla tiedossa hyvinkin uusi jollailukokemus. Nakke ja Oltsu Kanootti vaellus Ville Toivanen oli jo kauan suunnitellut kanoottivaellusta Ruskolta alas Raision jokea pitkin. Vaellus oli tarkoitettu vartio ikäisille. Vaellukselle oli piiriltä lainattu neljä inkkarikanoottia. Monille kanootti oli vieras kapistus ja minä mukaanlukien ensimmäistä kertaa olivat inkkarilla liikkeellä. Kokoonnuimme lauantaiaamuna Ruskolle eräälle padolle, josta olimme sopineet lähdön tapahtuvan. Mukaan lähti kuusi vartiolaista ja kolme johtajaa. Laskimme kanootit veteen puoli kymmenen maissa, koska Lauri oli lievästi myöhässä. Ville johti joukkoa ja Jarkko ja Lapa pitivät perää. Matka alkoi hyvin. Kaikki pääsivät eteenpäin suht'koht verkkaisesti. Lähtöpaikan pato oli avattu ja virtaukset veivät kanootteja verkkaasti eteenpäin. Matkaa oli taitettu n. 45 min, kun kohtasimme ensimmäiset vastoinkäymisemme, mitkä olivat koko reissun tuhoisimmat. Edessä oli mutka ja heti sen jälkeen silta minkä alla oli n. metrin pudotus. Se ei vaikuttanut ylitse pääsemättömältä, mutta sellainen siitä tuli. Seisahduimme Lapan kanssa odottamaan ettei kaikki oltaisi nurin. Villen kanootti meni ensin ja he pysyivät pystyssä, kunnes Eero ja Paukku tulivat vahingossa päin. Molemmat kaatuivat. Sami jäi jala staan kiinni kivikkoon,ville kastui oikein kunnolla ja Santtu meni kanootin mukana menojaan, tavaroista puhumattakaan. Vedimme oman kanoottimme maihin ja juoksimme katsomaan. Saimme apua paikalliselta herrahenkilöltä, joka asui onnettomuuspaikan vieressä. Hän auttoi Ville saamaan muut ylös ja me juoksimme Santun perään. Löysimme hänet 50 metriä tapahtumapaikalta puun oksasta roikkumasta. Ville tuli ja valmiiksi märkänä nosti hänet vedestä. Saimme talosta tilaa vaatteiden 16. kuivattamiseen ja teimme pihalla ruuan. Monen vanhemmat tekivät päivän toisen Ruskon keikan tuoden jälkikasvulleen kuivia vaatteita. Me olimme (Jarkko ja Lauri) ainoat täysin kuivat. Olimme paikallamme n.2 tuntia. Söimme ja inventoimme kaikki tavarat. Virta oli vienyt mukanaan karttalaukun, ensiapulaukun ja kaksi telttaa. Kannoimme kanootit n. 300 metriä edemmäs ja laskimme veteen. Matka jatkui. Olimme varmoja, että emme näkisi kadonneita tavaroita enää ja keskustelimme jo partiovakuutuksista, kunnes edestä kuului huuto Teltta löytyi. Siinä se kellui vedessä. Nostimme sen ylös. Parisataa metriä ja löysimme toisen teltan. Silloin sanoi Lapalle, että Kohta Ville huutaa EA-laukun löytyneen ja saman tien kuulimmekyseisen lauseen. Saavuimme yöpy-

17 mispaikalle aika verkkaisesti. Yöpaikkamme oli vesila itoksen saunan edessä. Pystytimme teltat ja siirryimme ruuanlaitto puuhiin. Ville kävi sopimassa vaateiden ja varusteiden kuivatuksesta vesilaitoksen saunassa ja sehän sopi, vaikka tiloissa oli syntymäpäivä juhlat käynnissä. Sauna olisi maistunut, mutta ei kuitenkaan ollut mahdollista. Minä ja Lauri päätimme mennä nukkumaan. Arvaa onnistuiko? Saimme makupussit auki ja jopa kiinni, ennenkuin pääliteltta oli irti ja teltan sisäosa putosi niskaamme. Innokkaat ja virkeät vartiolaisemme eivät hyväksyneet nukkumisideaamme, jota syvästi ihmettelen olihan kello jo seitsemän illalla. Ville lähti kotiin hakemaan täydennystä, sillä hänen koko rinkkansa oli ollut veden varassa ja kuivaa kohtaa ei siitä löytynyt. Kaitsimme poikia sen aikaa, kunnes Luojan kiitos heitä alkoi väsyttää ja pääsimme telttoihin. Sain illalla valtavan migreenikohtauksen (kiva kiva), joten nukkuminen tuotti vähän vaikeuksia, jos yleensä jotain kiinnosti terveydentilani. Aamu valkeni, suoritimme herätyksen ja siirryimme aamupalan valmistukseen. Suunnitelmissa oli lähteä viimeistään kello 10. Kanootit vesille ja matkaan. Edessä oli kaksi kohtaa, joiden ohi täytyi botskit kantaa. Raision vesilaitoksen edessä olevan padon ylitys oli äärimmäisen raskas operaatio. Patoa ei oltu vielä avattu ja vettä ei ollut menosuunnan puolella nimeksikään, joten kantomatkaa tuli aika hulppeasti. Otimme valokuvan JoPojuttuja varten. Vähän aikaa taas melottuamme oli edessä kaatunut, ei kovin paksu, puu. Se oli korkealla, mutta sen ali ei päässyt. Vesi alkoi nopeasti nousta. Pato oli avattu. Päätimme kirveellä katkaista puun. Olimme poikittain jokeen nähden puun vieressä ja Lapa hakkasi puuta poikki. Vesi virtasi kovaa ja kanootti heilui ikävästi. Saimme hakattua puun melkein poikki, kun huomasimme joutuvamme rungon yli poikittain. Edessä oli kiviä ja lisää puun oksia. Meloimme vastavirtaan ja päätimme mennä yli vauhdilla. Jäimme pohjasta kiinni. Toisen kanootin painosta puun lopulta raksahti poikki ja sitten mentiin. Hörppäsimme ainoana vähän vettä, mutta ei mitään vakavaa. Matka taittui aika hulppeasti, mutta kädet alkoivat väsyä. Viimeinen kantorupeama oli edessä Raisio -Turku moottoritietä alitettaessa. Sen jälkeen livuimme virran mukana ja otimme parit kisat. Meloimme joen loppuun asti ja kävimme vielä katsomassa veneitä (Oltsulle terveisiä). Rantauduimme Teboil Taifuunia vastapäätä olevan kentän viereen. Muut jäivät tekemään vielä soppaa, kun minä poistuin Pappan ja mummin luo ruokailemaan. Olisitte haistaneet sen käryn määrän, joka pöllähti riisuessani vaatteet ennen suihkua. Kaksi päivää hikoillut iso äijän kymmenen vaatekertaa päällekkäin. Huuuuh! Retki oli onnistunut ja toivottavasti ensi vuonna mennään, vaikka sama joki toiseen suuntaan l. aloitetaan Turusta. Jarkko 17.

18 Sudenpentuvaellus Lähdimme Vaellukselle kohti Pähkinämäen majaa Kerttulasta lauantaina n. klo Satoi kaatamalla vettä. Olimme perillä klo 1400 eli n. 5km kesti lähes 3 tuntia, tosin pidimme yhden evästauon. Reitti kulki pitkin pururataa ja poikkesi välillä metsikköön. Majalle päästyämme kuivattelimme vaatteita, jonka jälkeen opiskelimme ensiapua, suunistusta, sahan, puukon ja kirveen käsittelyä. Sen jälkeen olikin vähän vapaa-aikaa. Aloimme tehdä ruokaa hernekeittoa, joka maitui itsetehtynä hyvältä. Sade oli lakannut ja laskimme Jeren kanssa pitkospuita pitkin kumisaappailla, teimme ojia ja kanavia puroille. Löysimme myös metsästä hienon vesiputouksen ja olimme myös vähän aikaa valosotaa. Sen jälkeen olikin iltaohjelman aika tuvassa. Lauloimme, leikimme ja johtajat esittivät hauskoja sketsejä. Iltapalaksi saimme teetä tai mehua sekä pullaa ja piparia. Iltaohjelman jälkeen haimme makuualustat ja pussit. Tero(johtajana), minä ja Jere nukuimme laavussa, koska meillä oli hyvät makuupussit. Loput nukkuivat sisätiloissa. Nukuin hyvin. Kalle J. Sunnuntai aamuna herätiin klo Huonosti nukutun la avuyön jäkeen Kallella ja minulla oli kuitenkin hauskaa. Keräännyimme omiin ryhmimme ja aloimme tehdä aamupalaa trangialla. Se oli puuroa ja kiisseliä. Minun ryhmässäni oli kivoja kavereita ja teimme retkieväät yhdessä tuumin ja saimme vielä omenat mukaan reppuihin. Matka sujui vauhdikkaasti ja pian näimme omat vanhempamme meitä odottamassa. Väsyneinä lysähdimme autoon, joka kiidätti meidät kotiin. Jere U. 18.

19 Tapahtumakalenteri Tammikuu Tammikirkko klo Raision kirkossa Vanhempainilta klo Seurakuntatalolla Maaliskuu Sudenpenturetki Toukokuu Veneen kunnostus Partioparaati Paraatiretki Riihiherätys Heinäkuu Purjehduksia Vaeltajien vaellus Helmikuu Talvileiri (hiihtolomalla) Vaeltajien hiihtovaellus Huhtikuu Vene-98 vartiolaisten venekoulutusviikonloppu Kesäkuu Tammileiri Purjehduksia Elokuu Purjehduksia Satahanka valtakunnallinen vartiolaisten meripartio suurleiri Sudenpenturetki 19.

20 HUHUTAAN, ETTÄ... Nordwest III:n vauhtiongelmien syy olisi löytynyt kuudesta kuorimaveitsestä Tampere olisi valloitettu, vieläpä kahdesti... Muppet-miehet olisivat edelleenkin kateissa... Mannen maisemaa valottaisi Neste OY:n ikuinen tuli... Partalan perhe olisi nyt virallisestikin perhe... Ruotsin rannikot olisivat vavisseet JoPo-poikien hyökkäyksestä... Petekin olisi hankkinut kahdet renkaat: talviset ja kultaiset... Vaakku taas ei sitten kirveelläkään... Sakaramiinat suojeltava-paita olisi kovassa huudossa Utössä... JoPot valloittaisivat jo Saksaakin; Ari olisi lähdössä etujoukkoina... Liivien kaveriksi olisikin tulossa pipo... JoPot olisivat yrittäneet JOTA yhteyttä lippukunan radiokalustolla... Vene-projekti olisi saanut lisä tuulta purjeisiinsa