OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 243 TELEPAKKOKEINOJEN OIKEUSSUOJAJÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 243 Johanna Niemi & Virve-Maria de Godzinsky TELEPAKKOKEINOJEN OIKEUSSUOJAJÄRJESTELMÄ ENGLISH SUMMARY: TELECOMMUNICATIONS SURVEILLANCE AND LEGAL PROTECTION IN FINLAND Helsinki 2009

2 ESIPUHE Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien kokonaisuudistus on tätä tutkimusta kirjoitettaessa vireillä. Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat asettaneet uudistusta valmistelevan toimikunnan, jonka määräaika on Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksen tarve on tullut esiin useiden lakiuudistusten eduskuntakäsittelyssä sekä lainvalvojien toiminnan yhteydessä. Lakivaliokunta on esittänyt toivomuksen, että uudistustyön pohjaksi saataisiin tutkimustietoa pakkokeinoista ja erityisesti telepakkokeinoihin liittyvistä oikeusturvakeinoista. Tällä tutkimuksella pyritään täyttämään tätä toivomusta. Tutkimuksessa tarkastellaan oikeussuojajärjestelmää kokonaisuudessaan ja suhteutetaan sitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön. Tutkimuksessa tarkastellaan käräjäoikeuksien, Eduskunnan oikeusasiamiehen ja poliisin sisäisen valvonnan roolia telepakkokeinojen käytön valvonnassa. Empiirisenä aineistona on tutkittu käräjäoikeuksien käsittelemiä telepakkokeinoratkaisuja. Kiitämme oikeusneuvos Ilkka Rautiota, joka lain uudistamista valmistelevan toimikunnan puheenjohtajana on kannustanut meitä tämän tutkimuksen tekemiseen. Tutkimusjohtaja Jyrki Tala, ylikomisario Arto Hankilanoja, vanhempi oikeusasiamiehen sihteeri Juha Haapamäki sekä kaksi anonyymia arvioitsijaa ovat lukeneet käsikirjoituksen ja antaneet siitä arvokasta palautetta. Kiitämme myös rikostarkastaja Sirpa Laaksoa, laamanni Kauko Huttusta, käräjätuomari Kari Lappia, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniota, toimistopäällikkö Elisa Kumpulaa ja ylitarkastaja Lauri Vuorivirtaa, apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtiä sekä oikeusasiamiehen sihteeri Pasi Pölöstä, joita olemme vaivanneet tutkimuksen tiimoilta. Erityinen kiitos kuuluu käräjäoikeuksille, jotka ovat toimittaneet käyttöömme asiakirja-aineiston. Tutkimusjulkaisun taitosta ja ulkoasusta kiitokset osastosihteeri Eira Mykkäselle. Helsingissä 6. päivänä helmikuuta 2009 Johanna Niemi dosentti, erikoistutkija Virve de Godzinsky tutkija

3 SISÄLLYS I JOHDANTO Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen tavoitteet ja kysymyksenasettelut Aiempi tutkimus Tutkimuksen rakenne...4 II TELEPAKKOKEINOT Lainsäädännön kehitys Telepakkokeinot...6 Viestit telepakkokeinojen kohteena...7 Rikokset televalvonnan perusteena...9 Rikokset telekuuntelun perusteena...12 Tekninen tarkkailu...14 Tekninen kuuntelu asunnossa...16 Poliisilain mukaiset kiiretilanteet...16 Erityinen merkitys tutkinnalle...17 Kuuntelukiellot...18 Ylimääräinen tieto Oikeussuojajärjestelmä...22 Erilaisia valvontajärjestelmiä...22 Sisäinen valvonta...24 Ulkoinen valvonta Yhteenveto...30 III KANSAINVÄLINEN KEHITYS Kansainvälinen yhteistyö Euroopan neuvosto Euroopan Unioni Ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä Yhteenvetoa...45 IV LUPA-ASIAT KÄRÄJÄOIKEUKSISSA Johdanto Lupahakemukset...48 Hakemusten määrä...48 Telepakkokeinon kohde...49 Liittymät...50 Asian julkisuus...51

4 Asian käsittely...51 Hakija...52 Asianosaisasema...52 Sukupuoli tai oikeushenkilö...54 Kansalaisuus ja ikä Lupa-asian ratkaisu...55 Telekuuntelu ja -valvonta...57 Poliisilain mukainen televalvonta...58 Tolppaluvat Luvan kesto ja jatkoluvat...59 Telekuuntelu...60 Etenevä televalvonta...60 Takautuva televalvonta Rikokset...61 Rikoskokonaisuus Luvan saamisen edellytykset...64 Käräjäoikeuksien ratkaisujen perusteluista...65 Poliisin hakemusten perustelut...67 Erityinen merkitys Käytön lopettamine ja kohteelle ilmoittaminen...72 Ilmoitus tuomioistuimelle luvan käytön päättymisestä...73 Rikoksesta epäilylle ilmoittaminen...74 Ilmoituksen lykkääminen ja puuttuminen Luvan käyttötarkoitus ja tuloksellisuus...78 Luvan käyttötarkoitus...78 Pakkokeinon tuloksellisuus Yhteenvetoa ja keskustelua...81 Yhteenvetoa...81 Luvan myöntäminen...81 Jälkikäteisilmoitukset...82 Keskustelua...83 V EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES TELEPAKKOKEINOJEN VALVOJANA Johdanto Sisäasiainministeriön kertomukset eduskunnan oikeusasiamiehelle...89 Valvonnan ja raportoinnin kehittäminen...89 Telepakkokeinojen määrällinen seuranta...90 Kertomusten käsittely perustuslakivaliokunnassa...93 II

5 III 3 Tarkastukset...94 Yleistä...94 Tarkastuksilla esiin tulleita tapauksia Kantelut...97 Ylimääräinen tieto...98 Kuuntelukiellot Johtopäätöksiä VI POLIISIN SISÄINEN VALVONTA Johdanto Valvonnan kehitys Laillisuusvalvonta Telepakkokeinojen valvonta ja SALPA-järjestelmä Yhteenveto VII YHTEENVETOA JA ARVIOINTIA Poliisin sisäinen valvonta Eduskunnan oikeusasiamies Oikeudellinen valvonta Järjestelmän kehittämisnäkökohtia LÄHTEET LYHENTEET LIITETAULUKOT SUMMARY...135

6 I JOHDANTO 1 Tutkimuksen taustaa Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistuksen tarve on tullut esiin useiden lakiuudistusten eduskuntakäsittelyssä sekä lainvalvojien toiminnan yhteydessä. Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat käynnistäneet esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistuksen ja asettaneet uudistusta valmistelevan toimikunnan, jonka puheenjohtajana on oikeusneuvos Ilkka Rautio. Toimikunnan määräaika on ja sen tulisi laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Uudistustarvetta koskeneissa puheenvuoroissa esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksien on katsottu lukuisien osittaisuudistusten johdosta muuttuneen vaikeaselkoisiksi ja vaikeasti hahmottuvaksi kokonaisuudeksi. Rajanvedon rikosten esitutkinnassa käytettävien pakkokeinolain mukaisten pakkokeinojen ja rikosten ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi käytettävien poliisilain mukaisten toimivaltuuksien käytön välillä on koettu hämärtyneen. Sääntelyä on myös pidetty jossain määrin puutteellisena. Painokkaimmin on kuitenkin peräänkuulutettu lakeihin sisältyvien oikeusturvakeinojen riittävyyden arviointia ja kehittämistä. 1 Erityisesti perustuslaki- ja lakivaliokunta ovat pitäneet tarpeellisena telepakkokeinojen valvonnan tehokkuuden ja toimivuuden selvittämistä erityisellä tutkimuksella. Lakivaliokunta on ehdottanut tutkimuksen suorittajaksi Oikeuspoliittista tutkimuslaitosta. 2 Selvitysmies Klaus Helminen on yhtynyt tähän toivomukseen. 3 1 Uudistustarve on tullut lukuisia kertoja esiin Perustuslakivaliokunnan (PeVM 8/2007, 3; 17/2006, 16/2006, 2/2004, 3; PeVL 36/2002, 11/2005, 3), Lakivaliokunnan (mm. LaVL 7/2000, 6, 7/2004, 2, LaVL 6/2005, 2; LaVM 31/2002, 4 6) ja Hallintovaliokunnan (HaVM 17/2000; HaVM 10/2005,4 poliisilain kokonaisuudistusta koskien) esittäminä toivomuksina. Ks. myös EOA 2003, 79; 2004, ja 86; 2005, 84. Myös asianajaja Markku Fredman on puheenvuoroissaan perännyt järjestelmän uudistamista. Ks. Advokaatti 2/ LaVM 7/2000, EOA 1999, Helminen 2006, 213.

7 2 2 Tutkimuksen tavoitteet ja kysymyksenasettelut Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa tietoa edellä mainitun uudistushankkeen tarpeisiin. Samalla tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa telepakkokeinoista, niiden käytöstä ja kohdentumisesta sekä arvioida oikeussuojajärjestelmän toimivuutta. Tiedon tuottamisella toivotaan myös voitavan lisätä yleisön luottamusta pakkokeinojen käytön asianmukaisuuteen lisäämällä avoimuutta ja tiedon saatavuutta. 4 Oikeussuojan toteutumisen arvioinnin keskeinen lähtökohta on perusja ihmisoikeuksien toteutuminen sensitiivisellä alueella. Perusoikeusuudistus tuli voimaan 1995 eli samana vuonna kuin Suomessa ensimmäisen kerran säädettiin telepakkokeinoista. Kansainvälisellä tasolla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa telepakkokeinoja koskeviin ja niitä sivuaviin oikeussuojakysymyksiin. Kansainvälinen kehitys on toisaalta lisännyt tarvetta tiedonhankintaan rikosten tutkinnassa ja niiden ehkäisemisessä sekä tiedon vaihtoon erityisesti EU-maiden välillä. Useilla kansainvälisillä sopimuksilla ja asiakirjoilla on pyritty tehostamaan järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden rajat ylittävää tutkintaa. Terrorismin vastainen toiminta on ollut omiaan korostamaan tällaisen yhteistyön tehostamisen tärkeyttä. Tutkimuksessa seurataan kansainvälisen kehityksen pääpiirteitä taustana Suomen oikeussuojajärjestelmän arvioinnille. Telepakkokeinojen oikeussuojajärjestelmään kuuluu keskeisesti kolme elementtiä, käräjäoikeuksien lupa pakkokeinon käytön edellytyksenä, eduskunnan oikeusasiamiehen suorittama laillisuusvalvonta sekä poliisin ja tullin sisäinen laillisuusvalvonta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata kaikkien näiden osien toimintaa ja arvioida niiden muodostamaa valvonnan kokonaisuutta. Tutkimuksen pääpaino on käräjäoikeuksien käsittelemien lupa-asioiden ja menettelyn kuvaamisessa käräjäoikeuksista kerätyn empiirisen aineiston avulla. Sen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan eduskunnan oikeusasiamiehen suorittamaan laillisuusvalvontaa EOA:n telepakkokeinoja koskevien ratkaisujen ja vuosikertomusten perusteella. Tarkastelua täydentää katsaus poliisin sisäiseen valvontaan lähinnä julkaistujen asiakirjojen perusteella. 4 Käräjäoikeuksien lupamenettelyä kohtaan on kohdistettu ankaraakin kritiikkiä. Ks. Virolainen & Pölönen 2003, 184.

8 3 3 Aiempi tutkimus Perustiedot telepakkokeinojen käytön määristä ja kohdentumisesta rikoslajeittain ovat saatavissa sisäasiainministeriön vuosittaisista kertomuksista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Myös eduskunnan oikeusasiamies antaa vuosittain omasta toiminnastaan kertomuksen, jossa selostetaan telepakkokeinojen valvonnassa esiin tulleita seikkoja sekä arviointia pakkokeinojen valvonnan toimivuudesta. Telekuuntelun käyttöä on tutkittu Ilmari Viron ja Timo Virtasen vuotta 2003 koskeneessa tutkimuksessa. Laajimmat kuuntelut koskivat törkeitä huumausainerikoksia, mutta suhteellisesti useammin kuuntelua oli käytetty törkeän kiristyksen, ammattimaisen kätkemisrikoksen ja murhan tutkinnassa. Törkeiden huumerikosten tutkinnassa oli kertynyt varsin mittava kuunteluaineisto ja menetelmää pidettiin varsin työläänä. Se oli kuitenkin yleensä tuottanut ratkaisevaa tai tärkeää näyttöä jutun tutkinnassa, eikä tutkinnanjohtajien arvion mukaan vastaavaa tulosta olisi voitu saavuttaa muilla keinoin. Televalvonnan käytöstä ei ole olemassa käytännöllisesti katsoen lainkaan empiirisesti tutkittua tietoa. Tilastotiedot käytön laajuudesta ja jakautumisesta rikoslajeittain ovat saatavilla sisäasiainministeriön kertomuksista. Myös aihepiirin oikeustieteellinen tutkimus on melko vähäistä. Pasi Pölösen lisensiaattitutkimus vuodelta 1997 käsitteli telepakkokeinoja. (Ks. myös Kinnunen 1997 ja Määttä 2002.) Lainsäädäntöä käsitellään, tosin melko lyhyesti, rikosoikeutta koskevissa yleisteoksissa. Poliisin sisäisen valvontajärjestelmän toimivuutta on arvioitu apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan sisäasiainministeriön toimeksiannosta tekemässä selvityksessä vuonna OTL Klaus Helminen on samoin sisäasiainministeriön toimeksiannosta selvittänyt esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamistarpeita vuonna Viimeksi mainittu selvitys perustui selvittäjän perusteelliseen kokemukseen alan asiantuntijana, lainvalvojana ja opettajana sekä laajaan asiantuntijoiden kuulemiseen. Selvittäjä tarkastelee raportissaan sekä lainsäädännön rakennetta, oikeusturvajärjestelmän yleistä kehittämistä että eräitä lainsäädännön yksityiskohtia. Lakivaliokunnan esittämää ulkopuolista telepakkokeinojen ja teknisten tiedonhankintakeinojen tutkimusta ei ole vielä tehty.

9 4 4 Tutkimuksen rakenne Toisin kuin useimpien muiden rikosprosessuaalisten pakkokeinojen kohdalla, telepakkokeinojen kohde ei voi olla tietoinen pakkokeinon käytöstä. Siten normaalit oikeussuojakeinot, kuten valitus ja kantelu, eivät voi olla oikeussuojajärjestelmän perusta. Telepakkokeinoista ja niiden oikeussuojajärjestelmästä annetaan yleiskuvaus luvussa II. Telepakkokeinoja koskevat, käytettävissä olevat oikeussuojakeinot voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin. Ulkoisissa valvontajärjestelmissä voidaan erottaa oikeudellinen valvonta, asiantuntijavalvonta ja parlamentaarinen valvonta (tarkemmin luku II.3). Sekä käräjäoikeuden lupamenettely että eduskunnan oikeusasiamiehen suorittama laillisuusvalvonta ovat ulkoisia oikeussuojakeinoja ja oikeudellista valvontaa. EOA:n suorittaman vuosittaisen valvonnan yhteydessä tehdään myös parlamentaarista valvontaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan tarkastaessa EOA:n kertomuksen telepakkokeinojen käytöstä. Eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta perustuu sisäasiainministeriön antamiin kertomuksiin, EOA:n tekemiin tarkastuksiin ja oikeusasiamiehelle tehtyihin kanteluihin. Näitä tarkastellaan erityisesti luvussa V. Oikeussuojajärjestelmän pääpaino on kuitenkin käräjäoikeuksien lupamenettelyssä. Normaali oikeudellinen valvonta, joka perustuu pakkokeinon kohteen valituksiin tai kanteluihin ei telepakkokeinojen kohdalla ole mahdollinen, koska kohde saa tietää pakkokeinosta vasta jälkikäteen, ja joskus ei lainkaan. Siten lupamenettely on oikeussuojajärjestelmän keskeisin osa. Käräjäoikeuksissa käsiteltyjä lupa-asioita tarkastellaan tutkimuksessa empiirisen aineiston avulla (luku IV). Aineistona ovat vuoden 2005 marraskuussa vireille tulleet telepakkokeinohakemukset (N=224). Ajankohta on valittu siten, että asiat on pääosin ehditty käsitellä loppuun tutkimusajankohtaan mennessä. Sisäiset valvontakeinot liittyvät toisaalta poliisin toiminnan yleiseen johtamiseen ja toisaalta erityisiin, telepakkokeinoja varten kehitettyihin valvontamekanismeihin. Telepakkokeinojen käytön sisäistä valvontaa on kehitetty voimakkaasti vuodesta 2004 alkaen, jolloin nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi selvityksensä. Erityinen merkitys tässä suhteessa on ollut telepakkokeinojen tietojärjestelmien kehityksellä. Poliisin sisäisen valvonnan pääpiirteitä selostetaan luvussa VI.

10 II TELEPAKKOKEINOT 1 Lainsäädännön kehitys Telepakkokeinoja koskevat säännökset tulivat Suomen lainsäädäntöön vuonna 1995, kun pakkokeinolakiin lisättiin telekuuntelua, televalvontaa ja teknistä tarkkailua koskeva uusi 5a luku (403/95). Teknistä tarkkailua koskevat säännökset sisältyivät myös samana vuonna säädettyyn uuteen poliisilakiin (493/95), joka koskee rikosten ehkäisemistä ja paljastamista. Telekuuntelu ja televalvonta eivät vielä tuolloin sisältyneet poliisilakiin. Rikosten esitutkinnasta säädetään esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa, jotka on säädetty vuonna Kuluneiden 20 vuoden aikana esitutkintaja pakkokeinolakia on muutettu useaan kertaan. Esimerkiksi pakkokeinolakia on muutettu 35 kertaa; vuonna 1995 peräti seitsemän kertaa. Olennaisimmat muutokset ovat tarkoittaneet poliisin toimivaltuuksien lisäämistä sekä rikosten tutkinnassa että niiden ehkäisemisessä. Edellisessä tarkoituksessa on muutettu pakkokeinolakia ja jälkimmäisessä tarkoituksessa poliisilakia. Tärkeimpinä muutoksina voidaan mainita: pidätysaikojen lyhentäminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen vuoksi (1990) telekuuntelun ja televalvonnan tekeminen mahdollisiksi (1995) teknisen kuuntelun, katselun ja seurannan sääntely (1995) teknisen kuuntelun ja katselun tekeminen mahdolliseksi vankiloiden asumistiloissa (selleissä) (1999) televalvonta poliisilakiin (2001) pidättämisen, vangitsemisen, hukkaamiskiellon, kotietsinnän ja henkilöntarkastuksen edellytyksenä olevan näyttökynnyksen alentaminen (2002) teknisen kuuntelun mahdollistaminen asunnoissa erityisen törkeissä rikoksissa ja julkisen asiamiehen määrääminen lupaa käsiteltäessä (2002) telekuuntelun laajentaminen muun muassa törkeisiin talousrikoksiin (2004) telekuuntelu terrorismirikoksissa poliisilakiin (2005)

11 6 Kuten luettelosta käy ilmi, huomattava osa toteutetuista uudistuksista on tarkoittanut nimenomaan telepakkokeinojen käyttöalan laajentamista. Sen sijaan lakien oikeussuojajärjestelmiä koskeviin säännöksiin ei ole tehty mainittavia muutoksia, lukuun ottamatta vuonna 2002 asuntokuunteluissa käyttöön otettua julkisen asiamiehen määräämistä kuuntelun kohteen etujen valvomiseksi. Näin ollen on perusteltua arvioida, onko vuonna 1995 laadittu oikeusturvajärjestelmä nykytilanteessa riittävä. 2 Telepakkokeinot Telepakkokeinoja ovat telekuuntelu ja televalvonta, jotka kohdistuvat sähköiseen viestintäjärjestelmään. Tekninen kuuntelu tarkoittaa kuuntelua teknisin välinein (mikrofoni) tietyssä tilassa. Se lasketaan tekniseen tarkkailuun teknisen katselun ja teknisen seurannan kanssa. Tekninen kuuntelu tarkoittaa näistä vakavinta puuttumista henkilön yksityisyyteen ja se rinnastetaankin usein telepakkokeinoihin. Yhteistä näille pakkokeinoille on se, että niitä käytetään pakkokeinon kohteen tietämättä. Tästä syystä niistä käytetään usein yhteistä nimitystä salaiset pakkokeinot. 5 Salaisia pakkokeinoja ovat tässä merkityksessä myös valeostot ja peitetoiminta, joista säädetään poliisilain 31a, 31b, 32a :ssä. 6 Nämä tiedonhankinnan menetelmät eivät ole pakkokeinoja sanan perinteisessä merkityksessä. Niiden käyttö voi kuitenkin tarkoittaa vastaavantasoista puuttumista henkilöiden perusoikeuksiin kuin pakkokeinot, minkä vuoksi myös sääntelyssä on samankaltaisia piirteitä. Tässä tutkimuksessa ei käsitellä peitetoimintaa tai valeostoja, vaan tarkastelun kohteena ovat telekuuntelu ja televalvonta, joihin viitataan termillä telepakkokeinot. Lisäksi tutkimuksen piiriin kuuluu tekninen kuuntelu siltä osin kuin siihen tarvitaan tuomioistuimen lupa. Poliisin lisäksi myös tullilla ja puolustusvoimien virkamiehillä on lain mukaan tietyin edellytyksin oikeus käyttää määrättyjä telepakkokeinoja. Tullilla on oikeus käyttää sekä telekuuntelua että -valvontaa kuin myös teknistä kuuntelua. 7 Poliisin tehtäviä suorittaessaan puolustusvoimien virkamiehillä on oikeus käyttää teknistä kuuntelua. Sen sijaan puolustusvoimien 5 Esim. Pölönen Termiä käytetään myös virallisissa asiakirjoissa, esim. EOA 2001, 78, kuten myös termiä salaiset tiedonhankintakeinot. Salaisista pakkokeinoista ks. myös Niemi-Kiesiläinen 2007 ja Helminen, Lehtola & Virolainen Ks. myös SMA poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta 174/2008 ( ). Aiemmin näistä tiedonhankintakeinoista säädettiin tarkemmin SMA:ssa peitetoiminnan ja valeoston järjestämisestä sekä valvonnasta 499/ Tullilain (1466/1994) 43.2, jossa viitataan pakkokeinolakiin.

12 toimesta suoritetussa esitutkinnassa ei saa käyttää telekuuntelua eikä televalvontaa. 8 Tämän tutkimuksen pääpaino on poliisin käyttämissä telepakkokeinoissa, mutta empiiriseen aineistoon sisältyvät myös tullin tutkimusajankohtana hakemat telepakkokeinoluvat. 7 Viestit telepakkokeinojen kohteena Telepakkokeinoilla voidaan hankkia tietoja viesteistä, jotka liikkuvat televerkossa tai jotka koskevat tällaista viestiä. Pakkokeinot voivat kohdistua viestiin, joka lähtee tai tulee liittymään, sähköpostiosoitteeseen tai internetosoitteeseen tai muuhun teleosoitteeseen, puhelimeen tai muuhun telepäätelaitteeseen. Tyypillisiä kohteita ovat puhelut, tekstiviestit tai verkossa liikkuvat viestit. Televerkko, jossa viesti liikkuu, voi olla puhelinverkko, laajakaistaverkko tai muu verkko. Toisaalta yksityisiin verkkoihin telepakkokeinoja ei voida kohdistaa. Telekuuntelu kohdistuu viestin sisältöön ja televalvonta viestiä koskeviin yhteystietoihin. Pakkokeinon käyttöedellytykset ovat samat riippumatta siitä, millaisesta viestistä puheesta, kirjoituksesta, kuvista tai muusta koodista on kysymys ja mikä tekninen ratkaisu viestin välittämiseksi on kyseessä. Telekuuntelu tarkoittaa viestin sisällön selvittämistä siten, että viesti kuunnellaan tai tallennetaan myöhempää kuuntelua tai lukemista varten. Televalvonta kohdistuu televiestin tunnistamistietoihin. Toisin kuin telekuuntelussa, televalvonnalla ei selvitetä viestin sisältöä. Televalvonta voi sitä vastoin sisältää erilaisia toimenpiteitä. Televalvonta voi tarkoittaa televiestien tunnistamistietojen hankkimista, matkaviestimen sijaintitietojen hankkimista sekä telepäätelaitteen tai -liittymän tilapäistä sulkemista (PKL 5a:1 2 k, 5a:3). Televiestin tunnistamistiedoilla tarkoitetaan viestin lähettäjän ja vastaanottajan puhelinnumeroa, teleosoitetta, internet-osoitetta, käyttäjätunnusta ja matkapuhelimen identifioimiseksi tarvittavia tietoja (vrt. sähköisen viestinnän tietosuojalaki 516/2004, 2 8 k). Kysymys on samoista tiedoista, joiden perusteella identifioidaan telekuuntelun kohde. Tunnistamistietoihin 8 L poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa (1251/1995) 4.5. Puolustusvoimat voi toimia yhteistyössä poliisin kanssa ja siirtää rikoksen tutkinnan poliisille (1.2 ), jolloin myös telepakkokeinojen käyttö on mahdollista. Ks. AOA 891/2/05, jossa AOA on katsonut mainitun lain sääntelyn olevan osin tulkinnanvaraista ja epäselvää ja kaipaavan pikaista uudistamista.

13 8 kuuluvat edelleen yhteyden kestoa ja tapahtuma-ajankohtaa koskevat tiedot. 9 Matkaviestimien sijainnin selvittäminen voi kohdistua tietyn telelaitteen sijaintiin tiettynä ajankohtana. Se voi kohdistua myös ennalta tuntemattomiin matkaviestimiin, jotka ovat olleet rikospaikan läheisyydessä silloin, kun PKL 5:3:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen (ns. tolppalupa ). Tällaiset sijaintitiedot voidaan antaa sellaisista matkaviestimistä, joista on kirjautunut tieto rikospaikan lähellä olevaan tukiasemaan ja sen kautta telejärjestelmään (PKL 5a:3a ja PolL 31f ). Tiedon antamista rajaavat siis tukiasema ja se aika, jolta tiedot saadaan. Järjestelmän käyttöönotosta lähtien vuosittain myönnettyjen televalvontalupien määrä kasvoi voimakkaasti vuoteen 2002 saakka, jolloin lupia myönnettiin yli Sen jälkeen televalvontalupien määrä kääntyi laskuun. Viime vuosina määrä on ollut alle vuodessa. Telekuuntelulupien määrä kasvoi vuoteen 2004 asti. SALPA-järjestelmän käyttöönotto aiheutti laskun vuoden 2005 telekuuntelulupien kokonaismäärässä. Sen jälkeen kuuntelulupien määrä on jälleen kasvanut, mutta ei ole noussut vuoden 2004 tasolle. N Telekuuntelu Televalvonta Vuosi Kuvio 1 Pakkokeinolain mukaiset myönnetyt telekuuntelu ja -valvontaluvat Lupamäärien kasvua on selitetty sillä, että Suomessa kaikki epäillyn käytössä olevat eri liittymät, telepäätelaitteet, teleosoitteet ja lupien jatkoaikavaati- 9 HE 22/1994, Tiedot sisäasiainministeriön kertomuksista vuosilta Vuodelta 1995 määrät ovat lain voimaanastumisesta eli lukien. Telekuuntelulupien osalta huippu on ollut vuonna 2004, jolloin lupia myönnettiin ja televalvontalupien osalta vuosi 2003, jolloin lupia myönnettiin Myös tullin osalta lupien määrät ovat olleet kasvussa. Ks. esim. SM 2006, 5 6.

14 mukset edellyttävät kukin uuden luvan. Tällöin myönnettyjen pakkokeinolupien määrä kertoo ennen kaikkea esitutkintaviranomaisten toimintaympäristössä erityisesti viestintäteknologiassa ja lainsäädännössä tapahtuneista muutoksista. Sisäasiainministeriö on pitänyt kuvaavampana tunnuslukuna telepakkokeinojen käytön laajuudelle niiden kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrää, mikä onkin nykyään otettu ensisijaiseksi telepakkokeinojen käytön laajuutta kuvaavaksi mittariksi. Epäiltyjen määräkin on ollut kasvava, mutta ei kuitenkaan samassa suhteessa kuin lupien määrä N Telekuuntelu Televalvonta Vuosi Kuvio 2 Pakkokeinolain mukaisen telekuuntelun ja -valvonnan kohteena olleet epäillyt Rikokset telekuuntelun perusteena Telekuuntelu on tarkoitettu vain vakavimpien rikosten tutkintaan. Kun telekuuntelu tuli lainsäädäntöön vuonna 1995, pidettiin tärkeänä luetella nämä rikokset erikseen laissa. Tarkoituksena oli, että kuunneltavien rikosten piiriä ei laajennettaisi ilman perusteellista harkintaa, kun rikosten rangaistusasteikkoja tulevaisuudessa muutettaisiin. Listaan on kuitenkin lisätty rikoksia eri uudistusten yhteydessä. 11 SM 2007, 5. Kuten luvussa IV tulee esiin, sama lupa koskee usein useampaa liittymää tai muuta teleosoitetta. Eri viranomaisten kirjaamiskäytännöissä on ollut epäyhtenäisyyttä ja vaihteluakin, mikä vaikeuttaa lupamäärien tarkastelua. 12 Tiedot sisäasiainministeriön kertomuksista vuosilta Ennen vuotta 2000 tietoa epäiltyjen määrästä ei joko ollut tai ne olivat epäluotettavia.

15 10 Rikokset, joiden tutkinnassa telekuuntelua saadaan käyttää, on lueteltu PKL 5a:2:ssä. Telekuuntelun soveltamisalaan kuuluvat rikokset voidaan ryhmitellä seuraavasti: joukkotuhonta tai sen valmistelu sekä kemiallisen ja biologisen aseen kiellon rikkominen useimmat RL 12 ja 13 luvuissa mainitut maan- ja valtiopetosrikokset, mukaan lukien vakoilu ja luvaton tiedustelutoiminta tahalliset henkirikokset törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö törkeä lapsipornografian levittäminen törkeät vapauteen kohdistuvat rikokset eli törkeä vapaudenriisto, ihmiskauppa ja panttivangin ottaminen törkeä ryöstö, törkeä kiristys ja törkeä kiskonta eräät törkeät taloudelliset rikokset eli törkeä kätkemisrikos, ammattimainen kätkemisrikos, törkeä rahanväärennys ja törkeä rahanpesu törkeät yleisvaaralliset rikokset, esimerkiksi tuhotyö, törkeä terveyden vaarantaminen ja (aluksen tai muun joukkoliikenteen kulkuneuvon) kaappaus terrorismirikokset eli eräät rikokset, jotka on RL 34a luvussa tarkoitetulla tavalla tehty terroristisessa tarkoituksessa, ja näiden rikosten valmistelu törkeä vahingonteko ja törkeä ympäristön turmeleminen törkeä huumausainerikos. Vuonna 2004 tehdyn lainmuutoksen jälkeen telekuuntelua on voitu käyttää myös eräissä talousrikoksissa. Edellytyksiä ovat, että rikollinen toiminta liittyy liike- tai ammattitoimintaan, rikoksella tavoitellaan erityisen suurta hyötyä ja rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Telekuunteluluvan saamiseen ei riitä se, että rikoksella on tavoiteltu niin suurta hyötyä, että rikos kvalifioituu törkeäksi, vaan erityisen suuri hyöty viittaa siihen, että tavoiteltu hyöty on selvästi suurempi kuin törkeän rikoksen kvalifioinnin alarajalla. 13 Tällaisia taloudellisia rikoksia ovat törkeät lahjuksen antaminen ja ottaminen sekä virka-aseman väärinkäyttö törkeä kavallus, törkeä petos ja törkeä väärennys törkeä veropetos ja törkeä avustuspetos törkeät velallisen rikokset 13 HE 52/2002, 63; PeVL 36/2002 ja LaVM 31/ 2002, 11.

16 törkeä säännöstelyrikos törkeät sisäpiiritiedon väärinkäyttö ja kurssin vääristäminen (PKL 5a:2.2, 651/2004) törkeä paritus (PKL 5a:2.3, 651/2004). Telekuuntelua voidaan käyttää myös kaikkien mainittujen rikosten yrityksen tutkimisessa. Kaikissa telekuunteluun oikeuttavissa rikoksissa rangaistusasteikon alin rangaistus on vähintään neljä kuukautta vankeutta. Rangaistusasteikon ankarimmat rangaistukset ovat varsin korkeita, useista rikoksista kymmenen vuotta vankeutta tai enemmänkin. Alhaisimmillaankin rangaistusasteikot sisältävät maksimin neljä vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi törkeä vapaudenriisto (RL 25:2) ja taloudelliset rikokset, jotka voivat edellä mainituin, erityisin edellytyksin olla telekuuntelun kohteena. Viron ja Virtasen telekuuntelua vuonna 2003 koskeneessa tutkimuksessa laajimmat kuuntelut koskivat törkeitä huumausainerikoksia, mutta suhteellisesti useammin kuuntelua oli käytetty törkeän kiristyksen, ammattimaisen kätkemisrikoksen ja murhan tutkinnassa. Tutkimus tehtiin ennen kuin talousrikokset tulivat telekuuntelun piiriin vuonna 2004, jonka jälkeen telekuuntelun jakautuminen eri rikoslajien kesken on jonkin verran muuttunut. Telekuunteluluvat jakautuivat poliisin tietojen mukaan vuonna 2007 seuraaville rikoksille: 11 2 % 9 % 7 % 2 % 6 % 12 % Ammattimainen kätkemisrikos Henkirikokset Muut Törkeä huumausainerikos Törkeä rahanpesu Törkeä ryöstö Törkeä veropetos 62 % Kuvio 3 Telekuuntelun perusterikokset SM 2007, 9.

17 12 Kuuntelulupia on pääasiassa myönnetty huumerikosten tutkinnassa, mutta myös perinteisten rikosten, kuten henkirikosten ja törkeiden väkivaltarikosten, tutkinnassa. Telekuuntelu voi kohdistua vain epäiltyyn eli hänen lähettämiinsä tai hänelle tarkoitettuihin viesteihin. Se kohdistuu joko hänen hallussaan olevaan kuuntelun kohteeseen tai sellaiseen kohteeseen, jota hänen voidaan muutoin olettaa käyttävän. Epäillyn voidaan otaksua käyttävän samassa taloudessa olevaa liittymää riippumatta siitä, kuka on sen haltija. Yleisöpuhelimenkin kuuntelua pidetään lain esitöiden mukaan mahdollisena, mutta vain silloin, kun epäillyn tiedetään soittavan siitä. 15 Telekuuntelu on pääsääntöisesti mahdollista vain rikoksen esitutkinnassa. Rikoksen paljastamiseksi tai ehkäisemiseksi telekuuntelua voidaan käyttää ainoastaan, kun on kysymys terrorismirikoksista. Poliisilain 31d :ssä (525/2005) määritellään yksityiskohtaisesti siitä, minkä rikoslain 34 luvussa mainittujen rikosten paljastamiseksi voidaan käyttää telekuuntelua. Tällaisia rikoksia ovat eräät törkeät rikokset, jos ne tehdään terroristisessa tarkoituksessa, sekä tällaisen rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, sellaisen toiminnan edistäminen ja rahoittaminen. Rikokset televalvonnan perusteena Televalvonta on mahdollista, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta (PKL 5a:3). Televalvontaa voidaan käyttää myös tällaisten rikosten paljastamiseksi tai estämiseksi Poliisilain 31c :n (525/2005) mukaan. Tällaisia rikoksia ovat useiden rikosten törkeät tekomuodot. Kaikki rikokset, joiden tutkintaan voidaan myöntää telekuuntelulupa, sisältyvät asteikkonsa perusteella myös televalvonnassa kysymykseen tuleviin rikoksiin. Televalvontalupa voidaan antaa myös eräisiin rikoksiin, joiden asteikko on edellä mainittua lievempi (PKL 5a:3). Lupa voidaan myöntää sekä pakkokeinolain että poliisilain (31c ) nojalla, kuitenkin edellyttäen, että rikoksen uhka voidaan päätellä henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella tai hänen voidaan muuten perustellusti olettaa syyllistyvän tällaiseen rikokseen. Kuten perustuslakivaliokunta on todennut, edellytetään konkreettista selvitystä siitä, että rikos on tapahtumassa. Tällaisia rikoksia ovat 15 HE 22/1994, 27.

18 ATK-järjestelmään kohdistuneet rikokset, jotka on tehty telepäätelaitetta käyttäen huumausainerikos paritus laiton uhkaus oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Televalvontalupa voidaan myös myöntää kaikkien edellä mainittujen rikosten yritystä tutkittaessa. 26 % 7 % 5 % 3 % 3 % 23 % 12 % 13 Törkeä huumausainerikokos Henkirikokset Törkeä varkaus Muut Törkeä ryöstö Huumausainerikos Törkeä petos Törkeä pahoinpitely 21 % Kuvio 4 Televalvonnan perusterikokset Televalvonta voidaan pääsääntöisesti kohdistaa epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä liittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen. Ulkopuolisten henkilöiden teleliittymää koskevia tunnistamistietoja ei televalvontana voida pääsääntöisesti hankkia. Asianomistajan suostumuksella poliisi voi saada luvan kohdistaa televalvontaa myös asianomistajan liittymään (PKL 5a:3.2). Asianomistajan ja liittymän haltijan suostumuksella poliisi voi saada ilman tuomioistuimen lupaakin teletunnistetiedot asianomistajan liittymästä puhelimitse harjoitetun ilkivallan (RL 17:13 2 k) kotirauhan rikkomisen (RL 24:1 1 2 k) sekä lähestymiskiellon rikkomisen (RL 16:9a) ja matkaviestimen anastuksen selvittämiseksi SM 2007, Viimeksi mainitussa edellytetään telepalvelun tilaajan tai päätelaitteen omistajan suostumusta.

19 14 Lakiin sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) sisältyy lisäksi erityinen säännös, joka oikeuttaa tuomioistuimen antamaan määräyksen, jonka perusteella lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän on luovutettava televalvontatietoja vastaavat verkkoviestin tunnistamistiedot (Sananvapauslain 17.1 ). 18 Sanavapauslain perusteella tiedot voidaan määrätä luovutettaviksi, kun on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään sellainen, että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty rangaistavaksi. Sananvapauslain mukaisen vaatimuksen tietojen luovuttamisesta voi tehdä poliisi tai syyttäjä. Vaatimuksen voi tehdä myös asianomistaja, kun hän saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että syyttäjä on päättänyt jättää asiassa syytteen nostamatta. 19 Tekninen tarkkailu Tekniseen tarkkailuun luetaan tekninen kuuntelu, tekninen katselu ja tekninen seuranta, joka kohdistuu tiettyyn henkilöön tai tiettyyn kohteeseen. Teknisessä tarkkailussa käytetään aistihavaintojen apuvälineenä teknistä laitetta. Tekniseltä tarkkailulta edellytetään myös tiettyä jatkuvuutta tai toistuvuutta. Yksittäisen valokuvan ottaminen ei siten ole teknistä katselua. Vastaavalla tavalla kuin telepakkokeinojen kohdalla, kohde ei tiedä olevansa tarkkailun kohteena. Tekninen tarkkailu erottuu teknisestä valvonnasta sekä kohteen että avoimuuden puolesta. Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan teknisin laittein tapahtuvaa tarkkailua, joka ei kohdistu tiettyyn henkilöön, vaan tietyssä paikassa olevaan tai kulkevaan yleisöön tai ajoneuvoihin. Tällainen tarkkailu ei ole luonteeltaan salaista, vaan siitä on tiedotus yleisön nähtävillä (PolL kohta ja 29 ). Liikenteen kameravalvonta on esimerkki poliisin suorittamasta teknisestä valvonnasta. Tavallisimmin teknistä (kamera)valvontaa hoitavat kuitenkin yksityiset turvallisuusalan yritykset. Erityistä lupaa ei edellytetä. Täsmällisiä säännöksiä kameravalvonnasta sisältyy lakiin yksityisyyden suojasta työelämässä (759/04; 5 luku), joka koskee myös muiden kuin työntekijöiden, esimerkiksi asiakkaiden, kameravalvontaa työn- 18 Huomaa, että erilaisten, niin kirjallisten kuin sähköistenkin, julkaisujen ja ohjelmatoiminnan oikeudesta suojata lähteensä on säädetty erikseen sananvapauslain 16 :ssä. Tekstissä mainittu menettely ei siis koske lähdesuojaa, vaan sen murtamisesta esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä säädetään OK 17:24:ssä ja ETL 27 :ssä. Ks. HE 54/ HE 54/2002, erit. perustelut.

20 antajan tiloissa. Tämänkin lain mukainen periaate on kameravalvonnan avoimuus, ja valvonnasta tulee ilmoittaa näkyvällä tavalla (lain kohta). Yksityisestä kameravalvonnasta julkisilla paikoilla ei ole erityisiä säännöksiä. Tekninen tarkkailu eli poliisin tiettyyn kohteeseen suuntaama tekninen kuuntelu, katselu ja seuranta ovat mahdollisia sekä esitutkinnassa että rikosten ehkäisemisessä. Teknisessä kuuntelussa ja katselussa poliisimies voi käyttää apuvälinettä joko omien aistiensa havaintojen vahvistamiseen (esim. kiikarilla) tai havaintojen keräämiseen ilman, että poliisimies itse on paikalla (paikalleen asennettu kamera tai mikrofoni ja nauhuri). Teknisessä seurannassa radio- tai muu lähetin kiinnitetään kulkuneuvoon tai seurattavaan tavaraan siten, että se pystytään paikallistamaan. Tekninen kuuntelu merkitsee näistä menetelmistä vakavinta puuttumista yksityisyyden suojaan, ja näin ollen sitä voidaan käyttää vain vakavien rikosten tutkinnassa. Tutkittavan rikoksen rangaistusmaksimin tulee olla vähintään neljä vuotta, jotta teknistä kuuntelua voidaan käyttää (PKL 5a:4.1). Edellytys on siis sama kuin televalvonnassa. Kysymys on valtaosaltaan rikosten törkeistä tekomuodoista. Lievemmin rangaistavista rikoksista kuuntelua voidaan käyttää huumausainerikoksen ja terrorismirikoksen valmistelun tutkinnassa. Myös mainittujen rikosten yritys kuuluu teknisen kuuntelun soveltamisalaan (PKL 5a:4.1). Poliisilain nojalla teknistä kuuntelua saadaan kohdistaa henkilöön, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän johonkin edellä mainittuun rikokseen (PolL 31.3, 525/2005). Teknistä katselua samoin kuin teknistä seurantaa voidaan käyttää, jos tutkittavan rikoksen rangaistusmaksimi ylittää kuusi kuukautta (PKL 5a:4a 4b, PolL 31.3 ). Tekninen katselu ei voi pakkokeinolain nojalla kohdistua vakituiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin, ja poliisilain nojallakin vain välittömästi ennen poliisitoimenpidettä. 15

21 16 Tekninen kuuntelu asunnossa Teknistä kuuntelua ja katselua saa lähtökohtaisesti kohdistaa sellaisiin tiloihin, joita ei ole tarkoitettu vakituiseen asumiseen (PKL 5a:4.2). 20 Kuuntelu voi kohdistua sellaisiin tilapäiseen majoittumiseen tarkoitettuihin paikkoihin kuin hotellihuoneisiin. Erikseen on säädetty teknisestä kuuntelusta ja katselusta vankiloissa, jotka asettuvat vakituisen ja tilapäisen asumisen välimaastoon. Niitä voidaan käyttää vankiloissa, ja sitä voidaan kohdistaa myös selleihin (PKL 5a:4.2 ja 5a:4a.2 3). 21 Tällöin myös teknisen katselun edellytyksenä on, että rikosepäily koskee rikosta, josta on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, huumausainerikosta tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua. Vuonna 2004 asuntoon kohdistuva tekninen kuuntelu tuli mahdolliseksi eräiden erityisen törkeiden rikosten tutkinnassa. Syy teknisen kuuntelun tuomiselle asuntoihin oli huumekaupan keskittyminen sisätiloihin, ehkä osin puhelinkuuntelun välttämiseksi. 22 Nämä rikokset on lueteltu PKL 5a:4.3:ssa ja niihin kuuluvat muun muassa: joukkotuhonta maanpetos- ja valtiorikokset tahalliset henkirikokset törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö törkeä ihmiskauppa törkeä ryöstö törkeä tuhotyö törkeä huumausainerikos ja eräät terrorismirikokset sekä mainittujen rikosten yritys. Poliisilain mukaiset kiiretilanteet Sekä televalvonta että telekuuntelu ovat mahdollisia myös poliisilain nojalla silloin, kun se on välttämätöntä henkeen tai terveyteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi panttivanki- ja piiritysti- 20 AOA on ottanut kantaa siihen, onko kesämökkiä pidettävä vakituiseen asumiseen tarkoitettuna tilana. Ks. jälj. s. 97; AOA 2/2/ HE 10/ HE 52/ 2002, 25.

22 lanteet. 23 Kiiretilanteessa televalvonta voidaan aloittaa päällystöön kuuluvan poliisin päätöksellä, muulloin luvan myöntää tuomioistuin. Poliisilain mukaista teknistä kuuntelua ja katselua ei saada kohdistaa asuntoon muutoin kuin välittömästi ennen poliisitoimenpidettä ja jos se on välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi (PolL 31.4, 525/2005). Kyseessä voi olla esimerkiksi panttivankitilanne tai aseistautuneen henkilön luo tehtävä kotietsintä. 24 Toimivalta päättää teknisestä kuuntelusta jakautuu poliisin ja tuomioistuimen välillä riippuen siitä, kuinka voimakkaasti sillä puututaan henkilöiden yksityisyyteen. Kiireellisessä tilanteessa kuuntelu voidaan aloittaa poliisin päätöksellä (ks. jäljempänä lupamenettely). 17 Erityinen merkitys tutkinnalle Telekuuntelu saa kohdistua vain rikoksesta epäillyn omistamaan tai hänen käyttämäänsä liittymään. Samoin teknistä kuuntelua voidaan kohdistaa vain rikoksesta epäiltyyn. Pääsääntö myös televalvonnan kohdalla on sen kohdistuminen epäillyn liittymään, mutta kuten edellä todettiin, asianomistajan suostumuksella lupa televalvontatietojen saamiseen voidaan antaa myös asianomistajan liittymään. Telepakkokeinojen käytön edellytyksenä on, että itse rikoksesta ja pakkokeinon kohteena olevan epäillyn syyllisyydestä on olemassa syytä epäillä -tasoinen näyttö. Käytetty ilmaus on sama kuin ETL 1 :ssä, jossa on kysymys rikoksen esitutkinnan aloittamisesta. Poliisi on velvollinen aloittamaan rikoksen tutkimisen, kun sillä on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Rikosprosessioikeuden systematiikassa syytä epäillä -tasoinen näyttö asettuu suhteellisen alhaiselle tasolle, sillä rikoksen tutkinta on voitava aloittaa, vaikka rikoksesta ei vielä tuolloin yleensä ole olemassa kovinkaan paljon näyttöä, usein pelkästään rikoksen uhrin ilmoitus rikoksen tapahtumisesta. Pakkokeinon käytön edellytyksenä on lisäksi, että näyttö koskee myös tietyn epäillyn eli pakkokeinon kohteen mahdollista syyllisyyttä. Käytännössä pakkokeinon käytön raja on korkeammalla kuin rikoksen tutkimisen aloittamisen raja. Se on kuitenkin selvästi alhaisempi kuin pidättämisen ja matkustuskiellon edellytyksenä oleva todennäköisiä syitä rikoksen tapahtumisesta ja epäillyn syyllisyydestä. Todennäköisiä syitä -tasoinen näyttö 23 HE 34/1999, 34. Ks. AOA 1974/2/03, AOA 3378/2/06, EOA 2005, Telekuuntelumahdollisuus kiiretilanteessa lisättiin lakiin vuonna 2005 (525/2005), HE 266/2004, 11 ja HE 57/1994, 63.

23 18 on myös syytteen nostamisen edellytyksenä eli kysymys on jo kohtuullisen vahvasta näytöstä. Matalan näyttökynnyksen vastapainoksi telepakkokeinojen käytölle on asetettu laissa erityinen pakkokeinon tuloksellisuutta koskeva edellytys. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että pakkokeinon käytöllä voidaan olettaa olevan erityinen merkitys rikoksen selvittämiselle (PKL 5a:2, 1 mom ja 5a:3, 1 mom). Tekninen kuuntelu asunnossa on mahdollinen vain, jos rikoksen selvittäminen olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta käyttämällä epäillyn tai muiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia pakkokeinoja (PKL 5a:4, 3 mom). Kuuntelukiellot Kuuntelukiellot eli rajoitukset, joiden perusteella epäillyn puheluja tiettyjen henkilöiden tai tahojen kanssa ei saa kuunnella, ovat keskeinen osa telepakkokeinojen oikeussuojajärjestelmää. Kuuntelukiellot perustuvat erilaisiin suojaamisen arvoisiin intresseihin, joita pidetään niin arvokkaina, että niitä ei edes rikostutkinnan vuoksi haluta loukata. Kuuntelukielloilla suojataan epäillyn yksityisyyden tärkeimpiä osia, ja osin on kysymys myös muiden ihmisten yksityisyyden suojasta. Jossain määrin suojataan myös institutionaalisia intressejä. Esimerkiksi asianajan kanssa käytyjen puhelujen suojaamisessa on kysymys sekä epäillyn suojasta että oikeussuojajärjestelmän toiminnan ja uskottavuuden suojaamisesta laajassa merkityksessä. Kuuntelukiellot koskevat vain telekuuntelua ja teknistä kuuntelua (PKL 5a:10; PolL 31e ). Televalvonnassa vastaavaa kieltoa ei ole, sillä valvonnan kohteena ei ole viestin sisältö, vaan pelkät tunnistamistiedot. Kuten jo aiemmin on todettu, telekuuntelu ja tekninen kuuntelu voivat kohdistua vain epäiltyyn. 25 Pelkästään sivullisiin kuuntelua ei saa kohdistaa. Sivulliset tulevat kuuntelun piiriin vain sen vuoksi, että he puhuvat epäillyn kanssa. Kuuntelukiellot voidaan jakaa ehdottomiin (absoluuttisiin) ja ehdollisiin (rajoitettuihin). 26 Ehdottomia kuuntelukieltoja ei saa loukata missään tilanteessa, kun taas ehdolliset kuuntelukiellot väistyvät, kun on kyse tietyn vakavuusasteen ylittävästä rikoksesta. Kuuntelukieltoja koskevat säännökset 25 Ruotsissa sekä telekuuntelu että televalvonta on mahdollista kohdistaa myös muun kuin epäillyn teleosoitteeseen, kun on erityisiä syitä olettaa, että epäilty on tai tulee olemaan yhteydessä ko. teleosoitteeseen. 26 Terminologia ei ole aivan vakiintunutta. Pölönen 1997, 149 (absoluuttiset ja rajoitetut kiellot) ja Lappalainen yleisesti todistamiskielloista 2007, 534 ss. Pölönen käyttää jaottelua absoluuttinen/relatiivinen todistamiskielto myös suhteessa siihen, voidaanko kiellon vastaisesti saatua todistetta käyttää oikeudenkäynnissä todisteena, Pölönen 2003, 192.

24 seuraavat samoja periaatteita kuin todistajan salassapitovelvollisuus ja oikeus kieltäytyä todistamasta. Ehdottoman kuuntelukiellon alaisia ovat epäillyn puhelut seuraavien tahojen kanssa: epäillyn oikeusavustaja pappi vankilalääkäri vankilan sosiaalityöntekijä tai psykologi. Seuraavia ryhmiä koskee ehdollinen kuuntelukielto, joka väistyy, kun on kysymys rikoksesta, josta voi seurata vähintään kuuden vuoden vankeusrangaistus: lähisukulaiset, joilla olisi oikeus kieltäytyä todistamasta oikeudenkäynnissä (OK 17:20) lääkärit ja muu terveydenhuollon henkilökunta journalistit kirjallisen julkaisun tai nettijulkaisun julkaisijat. Helsingin hovioikeus on ratkaisussa HelHO 2008:2 käsitellyt kysymystä lähiomaisten välisen puhelun kuuntelusta. Kysymyksessä oli entisen puolison kanssa käytyjen puhelujen kuuntelu törkeää kiskontaa koskevassa asiassa. Näitä puheluja koskee kuuntelukielto, sillä törkeän ryöstön rangaistusmaksimi on neljä vuotta vankeutta. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että myös entinen puoliso oli epäiltynä samasta rikoksesta. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kuuntelukielto suojasi puheluja myös tässä tilanteessa. Jos kuuntelun aikana havaitaan, että epäilty keskustelee joko avustajan tai papin kanssa, on kuuntelu heti keskeytettävä ja kertyneet tallenteet hävitettävä. Mikäli puhelu on nauhoitettu, tulee nauhan purkaminen lopettaa ja kielletyt keskustelut on pyyhittävä pois nauhalta (PKL 5a:10.1). Esimerkiksi KRP:ssa puhelut käytännössä tallennetaan, ja niitä tarkastettaessa kiellon alaiset osat siirretään heti tutkinnanjohtajalle, joka poistaa ne Haastattelu rikostarkastaja Sirpa Laakso/KRP Käytännössä ongelmia on aiheuttanut se, että puhelua on väistämättä kuunneltava jonkin aikaa puhujan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Ks. esim AOA 200/4/01, jossa AOA on katsonut, että sivullisen puhelua on kuunneltu pidempään, kuin AOA:n mukaan voidaan pakottavistakaan käytännön syistä sallia puhujan tunnistamiseen.

25 20 Ylimääräinen tieto Ylimääräisellä tiedolla tarkoitetaan tietoa, joka ei liity sen rikoksen tutkintaan, jota varten lupa telekuunteluun tai tekniseen kuunteluun on myönnetty. Telekuuntelussa kertyy luonnollisesti paljon tietoa, jolla ei ole yhteyttä mihinkään rikolliseen toimintaan. Telekuuntelussa voi tulla myös esiin tietoa, joka koskee muuta rikosta kuin mihin pakkokeinolupa on myönnetty. Pakkokeinolain 5a luvun 13 pykälässä säädetään telekuuntelulla ja teknisellä kuuntelulla saadun ylimääräisen tiedon säilyttämisestä. Pääsääntö on, että ylimääräistä tietoa ei saa rekisteröidä vaan se on hävitettävä sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä (PKL 5a:13). 28 Pakkokeinolaissa säädetään poikkeuksena tästä pääsäännöstä, että poliisin rekistereihin voidaan tallettaa ylimääräinen tieto, joka koskee rikosta, jonka tutkintaan voitaisiin myöntää kuuntelulupa, tai joka on tarpeen RL 15:10:ssä mainitun törkeän rikoksen estämiseen. 29 Tällainen tieto on säilytettävä viiden vuoden ajan siitä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. 30 Helsingin hovioikeudessa on kahdessa tapauksessa ollut ratkaistavana vuosina törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa tehtyjen telekuuntelujen käyttäminen todisteena myöhemmin törkeää veropetosta koskevassa oikeudenkäynnissä todisteena. Kuuntelun tapahtuessa telekuuntelua ei saatu käyttää törkeän veropetoksen tutkinnassa eikä tietoja siten olisi saanut rekisteröidä. Hovioikeus katsoi, että koska tietoja ei olisi saanut säilyttää, niitä ei myöskään voitu käyttää todisteena myöhemmin vireille tulleessa tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. HelHO 367/ ja 2535/ Muihin rikoksiin liittyvää ylimääräistä tietoa tai tietoa, joka ei liity mihinkään rikokseen, ei saa rekisteröidä vaan se on hävitettävä pääsäännön mu- 28 Ennen vuotta 2004 ylimääräinen tieto tuli hävittää heti tallenteiden tarkastuksen jälkeen. Tätä pidettiin kuitenkin ongelmallisena vastaajan oikeusturvan kannalta, koska hävitettävissä tiedoissa saattoi olla myös vastaajan puolesta puhuvia seikkoja. Ks. kuitenkin KHO 2007:64, jossa korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei sähköinen telekuunteluaineisto ole viranomaisen asiakirja. Tällöin siihen kohdistuvat tietojensaantipyynnöt eivät kuulu julkisuuslain soveltamisalaan ja poliisilla on näin ollen oikeus kieltäytyä tietojen luovuttamisesta. KRP olisi kuitenkin sallinut asianosaisen kuunnella tallenteita KRP:n tiloissa, mutta edellytti ko. kohtien yksilöimistä. Ks. ratkaisusta kriittisesti Pölönen 2008, 139 ss. ja EOA 2007, RL 15:10:ssä säädetään törkeistä rikoksista, joista tulee ilmoittaa viranomaiselle silloin, kun rikos voidaan vielä ehkäistä. 30 Vastaava sääntely koskee poliisilain mukaisella teknisellä kuuntelulla saatua ylimääräistä tietoa. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 11.

26 kaisesti. Käytännössä rekisteröintikielto vaikeuttaa myös ylimääräisen tiedon käyttöä. 31 Ylimääräisen tiedon käyttö voidaan jakaa poliisin oikeuteen käyttää tietoa hyväksi tutkinnassa ja oikeuteen käyttää tietoa todisteena oikeudenkäynnissä. Laissa ei ole säännöstä ylimääräisen tiedon käyttämisestä muun rikoksen kuin sen, mihin kuuntelulupa on myönnetty, tutkinnassa tai oikeuskäsittelyssä. Telepakkokeinoja säädettäessä hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että Suomessa noudatettavan vapaan todistelun ja näytön arvioinnin 32 perusteiden mukaisesti tällaista tietoa voidaan käyttää näyttönä tuomioistuimessa, kuitenkin tuomioistuimen yksittäistapauksessa tekemän harkinnan mukaan. Tällöin huomioon on otettava käyttökiellolla suojattavat etuudet, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset sekä todisteen merkitys asiassa. 33 Estettä ei ole nähty myöskään sille, että tällaista tietoa käytetään muun rikoksen tutkinnassa esimerkiksi suuntaamaan tutkintaa. Kun laissa ei rajoiteta poliisin oikeutta käyttää hyväksi muilla pakkokeinoilla tai esimerkiksi sattumalta poliisin tietoon tullutta seikkaa muiden rikosten tutkinnassa, ei telekuuntelulla tai teknisellä kuuntelulla saatua tietoa ole hallituksen esityksen mukaan syytä käsitellä eri tavalla. Lisäksi kieltoa olisi käytännössä mahdoton valvoa. 34 Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2007:58 katsonut, että teknisellä kuuntelulla saatua ylimääräistä tietoa voitiin käyttää todisteena. Korkein oikeus kiinnitti ratkaisussaan huomiota siihen, että kysymys oli rikoksesta, josta voi seurata vankeutta (rikoksen tekijän suojeleminen), ylimääräinen tieto koski henkilöä, jonka kuunteluun lupa oli myönnetty, ja että epäillyllä oli oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin huomioon ottaen, että hänellä oli ollut mahdollisuus ottaa kantaa tallenteen todistusarvoon ja kuulustuttaa todistajia sen johdosta. Tapauksessa syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rikoksentekijän suojelemisesta. Syytteen mukaan A oli, saatuaan tietää B:n ottaneen hen HE 22/1994, Vapaa todistelu tarkoittaa, että asianosaiset päättävät mihin seikkoihin ja todisteisiin he asiassa vetoavat ja tuomioistuimen harkittavaksi jää, minkä todistusarvon se kullekin todisteelle antaa. Tuomioistuin voi käyttää kaikkia sen tietoon saatettuja tosiseikkoja asiassa todisteena. Vapaasta todistelusta on kuitenkin lainsäädännössä useita poikkeuksia, joista käytetään nimitystä todistuskiellot. Virolainen 1998, HE 22/1994, ja HE 52/2002, Hallintovaliokunta yhtyi osaltaan hallituksen esityksessä lausuttuun HaVL 38/2002, 6 7. Samoin AOA 83/4/ HE 22/1994, 20. Ylimääräisen tiedon käytöstä ks. Pölönen 1997, 158 ss. EIT:n ratkaisussa Pyrgiotakis v. Kreikka 2008 ylimääräisen tiedon tutkintaa suuntaavaa käyttöä pidettiin helpommin hyväksyttävänä kuin käyttöä todisteena. Ratkaisu koski peitetoimintaa.