ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖÖN

Transkriptio

1 ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖÖN Kaisa Hirvonen Opinnäytetyö Lokakuu 2009 Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma Teknologiayksikkö

2 OPINNÄYTETYÖN KUVAILULEHTI Tekijä(t) HIRVONEN, Kaisa Julkaisun laji Opinnäytetyö Päivämäärä PP.KK.VVVV Sivumäärä Luottamuksellisuus ( ) saakka Julkaisun kieli Suomi Verkkojulkaisulupa myönnetty ( X ) Työn nimi ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖÖN Koulutusohjelma Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) SIISTONEN, Matti, lehtori Toimeksiantaja(t) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu/ ISAK / Matkailusta hyvinvointia -hanke Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia menetelmä luontomatkailukohteiden esteettömyyden arvioimiseksi ja todentamiseksi. Työn toimeksiantajana oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus (ISAK), ja työ oli osa ISAKin toteuttamaa Matkailusta hyvinvointia - esteettömän matkailun kehittämishanketta. Työ aloitettiin määrittelemällä keskeiset käsitteet. Työtä jatkettiin perehtymällä olemassa oleviin kartoitusmenetelmiin sekä rakennetun- ja luontoympäristön esteettömyyttä käsittelevään kirjallisuuteen. Teoriatiedon pohjalta työssä laadittiin tiedonkeruulomake, jonka avulla luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa. Työssä toteutettiin esteettömyyskartoitus hankkeessa mukana olevaan yritykseen, sekä suunniteltiin kohteeseen kehitysehdotuksia kartoituksen pohjalta. Työn tuloksena syntyneestä tiedonkeruulomakkeesta saatiin työkalu, jonka avulla luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa yhdenmukaista menetelmää käyttäen. Menetelmää käytetään hyödyksi kehitettäessä esteettömän luontomatkailun luokittelujärjestelmää. Luokittelujärjestelmän kehittäminen on yksi Matkailusta hyvinvointia -hankkeen päätavoitteista. Työssä perehdyttiin fyysisen ympäristön esteettömyyteen. Aihetta voisi edelleen syventää kehittämällä myös palveluiden esteettömyyden todentamiseen sopivaa menetelmää. Avainsanat (asiasanat) Esteettömyys, saavutettavuus, luontomatkailu, esteettömyyskartoitus, tiedonkeruulomake. Muut tiedot Liitteenä tiedonkeruulomakkeen runko, 47 sivua.

3 DESCRIPTION Author(s) HIRVONEN, Kaisa Type of publication Bachelor s Thesis Pages Date DDMMYYYY Language Finnish Confidential ( ) Until Title EVALUATION METHOD OF ACCESSIBILITY FOR NATURE TOURISM RESORT Permission for web publication ( X ) Degree Programme Wellness Technology Tutor(s) SIISTONEN, Matti, Lecturer Assigned by North Karelia University of Applied Sciences/ ISAK/ Accessible Tourism -project Abstract The aim of this Bachelor s thesis was to construct a method to evaluate and verify the accessibility of nature tourism resorts. The thesis was part of the Accessible Tourism project which is conducted by the Centre for Innovations for Independent Living (ISAK). ISAK is part of the North Karelia University of Applied Sciences. The work started with defining the keywords. The next step was getting familiar with the existing methods of evaluating the accessibility, and reading literature on accessibility of built and natural environment. Based on the theoretical knowledge a fact-finding form was created in order to chart and verify the accessibility of nature tourism resorts. Evaluation of accessibility was carried out for a company taking part in the Accessible Tourism -project. The fact-finding form, which was created as a result of the thesis, can be used as a tool to evaluate and verify the accessibility in a consistent method. The method will be used when creating a classification of accessible nature tourism. Creating the classification is one of the aims of the Accessible Tourism -project. The work focused on the accessibility of physical environment. The investigation could be further deepened through developing also a method for verifying the accessibility of services. Keywords Accessibility, design for all, universal design, nature tourism, fact-finding form. Miscellaneous Outline of fact-finding form as an appendix, 47 pages.

4 1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Opinnäytetyön tarve Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus Matkailusta hyvinvointia -hanke OPINNÄYTETYÖHÖN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Luontomatkailu Design for all suunnittelua kaikille Universal Design -termi Inclusive Design osallistuva suunnittelu Esteettömyys ja saavutettavuus ESTEETTÖMYYDEN TARVE ESTEETTÖMYYDEN KRITEERISTÖ Opastus Autopaikat Kulkuväylät Levähdyspaikat Luiskat Portaat... 20

5 2 4.7 Käsijohteet Kaiteet Sisäänkäynti Ovet Tuulikaappi Kalusteet Painikkeet ja katkaisijat Esteetön WC Esteetön huussi Sisätilat, pintamateriaalit ja kontrastit Saunatilat Uimarannat Kalastuslaituri ja -tasanne Nuotiopaikat LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖN ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄ Opinnäytetyön tavoitteet Luontomatkailuympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmän taustatekijät Luontomatkailuympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmän laatiminen SOVELLETTU KARTOITUSMENETELMÄ KÄYTÄNNÖSSÄ... 51

6 3 6.1 Kartoituksen toteutus Kartoituksen tulokset Investointien rahoitus POHDINTAA LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Pyörätuolin käyttäjän tilantarve Liite 2. Liikkumisen tilantarve Liite 3. Tuulikaapin mitoitus Liite 4: Esteettömyyskartoituksen tiedonkeruulomake Liite 5. PikkuKilin esteettömän WC:n suunnitelma

7 4 1 JOHDANTO Opinnäytetyön tavoitteena oli esteettömyyskartoitusmenetelmän soveltaminen luontomatkailukohteisiin. Olemassa olevien esteettömyyskartoitusmenetelmien avulla on koottu malli, jotta luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa yhdenmukaisella menetelmällä. Työhön koottiin myös ohjeita ja määräyksiä, joilla luontoympäristössä toimivan matkailukohteen esteettömyyttä voidaan kehittää. Näiden ohjeiden perusteella työssä laadittiin tiedonkeruulomake, jonka avulla esteettömyyskartoituksia toteutetaan. Opinnäytetyössä toteutettiin yksi esteettömyyskartoitus sovellettua menetelmää käyttäen sekä tehtiin kehitysehdotuksia kohteeseen kartoituksen pohjalta. 1.1 Opinnäytetyön tarve Esteettömyyskartoitusmenetelmiä rakennettuun ympäristöön, sekä sisä- että ulkotiloihin, on olemassa. Ohjeistusta luontomatkailukohteiden esteettömyyskartoitukseen ei kuitenkaan suoraan ole saatavilla. Tarkoituksena on, että työssä kootun menetelmän avulla kerättävää tietoa voidaan myöhemmin hyödyntää kehitettäessä esteettömän matkailun luokittelua luontomatkailuympäristöihin. Työn toimeksiantajana on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva Itsenäisen suoriutumisen Innovaatiokeskus (ISAK), ja työ on osa Matkailusta hyvinvointia -hanketta. ISAKin aiemman esteettömän matkailun kehittämishankkeen aikana on ilmennyt, että esteettömiä matkailupalveluja tarjoaville tahoille on haasteena palveluiden markkinointi ja tiedottaminen. Esteettömiä palveluita tarvitsevien asiakasryhmien saavuttaminen on haasteellista. Samoin asiakkaiden on vaikea löytää itselleen sopivia matkakohteita. Yhtenäisen ja luotettavan luokittelumenetelmän kehittäminen matkailukohteisiin olisi yksi keino, jolla markkinointi ja tiedottaminen helpottuisivat. (Siitonen n.d., 15)

8 5 1.2 Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskuksen (ISAK) toiminta-ajatuksena on tuottaa itsenäistä suoriutumista edistäviä palvelu- ja tuoteratkaisuja, harjoittaa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa sekä edistää hyvinvointitoimialan kehittymistä Suomessa. ISAK on osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu -liikelaitosta. Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus toimii hankkeiden toteuttajana sekä yhteistyötoimijana muiden hallinnoimissa hankkeissa. ISAKin toiminta perustuu maakunnallisen kärkiosaamisen yhdistämiseen tuotteita ja konsepteja kehitettäessä. ISAKin kumppanuusverkoston yrityksistä iso osa on pohjoiskarjalaisia alansa kärkitoimijoita. (ISAK. n.d.) 1.3 Matkailusta hyvinvointia -hanke Matkailusta hyvinvointia on ISAKin toteuttama esteettömän matkailun kehittämishanke. Hankkeen toteutusalueena on Pohjois-Karjalan maakunta. Hanke toteutetaan yhteistyössä maakunnan matkailua kehittävien organisaatioiden sekä esteettömien matkailuympäristöjen ja -palveluiden kehittämisestä kiinnostuneiden yritysten kanssa. Hankkeen erityisenä painopisteenä on luontomatkailuympäristöjen esteettömyyden arvioinnin ja ohjeistuksen kehittäminen. Yksi hankkeen tavoitteista on tiedon kokoaminen sekä lähtökohtien määrittely luontomatkailupalveluja tuottavien yritysten ja organisaatioiden esteettömyyden todentamiseksi. (Mantsinen 2009.) Edellä mainittuun tavoitteeseen liittyen opinnäytetyössä laadittavan esteettömyyskartoitusmenetelmän avulla tullaan keräämään esteettömyyden todentamiseksi tarvittavaa tietoa. 2 OPINNÄYTETYÖHÖN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 2.1 Luontomatkailu Luontomatkailuksi kutsutaan luonnonympäristössä tapahtuvaa matkailua, joka pyrkii noudattamaan kestävän kehityksen mukaisen matkailun periaatetta. Luontomatkailulle on olemassa erilaisia määritelmiä, mutta määritelmillä on tiettyjä yhteneväisyyksiä.

9 6 Luontomatkailun määritelmille on yhteistä se, että luontomatkailu tapahtuu luonnonympäristössä ja luonto on merkittävä toimintaympäristö. Luontomatkailu perustuu luonnon vetovoimaisuuteen, ja se tarjoaa elämyksiä tai matkailijan oletetaan kokevan niitä. Luontomatkailu on matkailua, joten matkailun määritelmän tulee toteutua. Matkailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevalle paikkakunnalle. (Hemmi 2005, ) Luontomatkailu käsite rakentuu useista osista. Käsite sisältää luontomatkailijan, eli matkailijan, joka on kiinnostunut luonnosta. Toiseksi käsite sisältää luontoa tuotantotekijänä käyttävän tahon, kuten luontomatkailuyrittäjän tai luontomatkailun julkisen toimijan. Näiden lisäksi luontomatkailu käsite sisältää luontomatkailutuotteet sekä matkakohteen eli luonnon. (Mts. 333.) 2.2 Design for all suunnittelua kaikille Design for all (lyhennetään DfA) tarkoittaa suunnittelussa huomioon otettavia menetelmiä, jotka edistävät ympäristön, tuotteen tai palvelun esteettömyyttä, käytettävyyttä ja saavutettavuutta kaikille käyttäjille. Design for all -termin suomenkielisenä vastikkeena käytetäänkin usein saavutettavuutta, esteettömyyttä tai suunnittelua kaikille. Vakiintunutta, tarkoituksenmukaista käännöstä termille ei vielä suomenkielessä kuitenkaan ole. (DfA 2009.) DfA on aiemmin noussut vahvasti esille informaatioteknologiaa ja tietoyhteiskuntaa kehitettäessä, mutta nykyään se on vakiinnuttanut asemansa myös rakennetun ympäristön kehittämisessä. Design for all -käsite liittyy tiiviisti käytettävyyteen ja käyttäjäkeskeisyyteen, ja se korostaakin erilaisia käyttäjiä koskevan tiedon merkitystä ja erilaisten käyttäjäryhmien mukaan ottamista jo suunnitteluvaiheessa. (Mt.) Design for all on eurooppalainen käsite. Vuonna 2002 EU-maihin on perustettu Design for all -osaamiskeskukset (Centres of Excellence) levittämään DfA-tietoa yksityiselle sekä julkiselle sektorille ja tukemaan osaamisen lisäksi koulutusta viemällä näkökulmia erityisesti insinöörien, muotoilijoiden ja arkkitehtien koulutukseen. (Mt.)

10 7 2.3 Universal Design -termi Universal Design (lyhennetään UD) on Yhdysvalloissa käytetty termi. Ron Macen, yhden alkuperäisen Universal Design -liikkeen johtajan, mukaan Universal Design on ympäristöjen ja tuotteiden suunnittelua siten, että ne ovat kaikkien ihmisten käytettävissä parhaalla mahdollisella tavalla, ilman sopeutumisen tai erikoisratkaisujen tarvetta. (UD 2008.) Yhdysvalloissa kansallisen tiedon, teknisen tuen ja tutkimustyön keskuksena toimii The Center for Universal Design (CUD). CUD arvioi, kehittää ja edistää saavutettavuutta ja Universal designia asunnoissa, kaupallisissa ja julkisissa tiloissa, ulkoympäristöissä sekä tuotteissa. Keskuksen tavoitteena on parantaa tuotteita ja ympäristöjä innovaatioiden, tutkimuksen, koulutuksen ja suunnitteluavun kautta. (CUD 2008.) 2.4 Inclusive Design osallistuva suunnittelu Inclusive Design -termin voi suomentaa osallistuvaksi suunnitteluksi. Osallistuva suunnittelu tarkoittaa käyttäjien mukaan ottamista jo suunnitteluvaiheessa. Näin valmis palvelu tai tuote olisi mahdollisimman laajan asiakaskunnan käytettävissä riippumatta iästä tai fyysisestä toimintakyvystä. (ID n.d.) 2.5 Esteettömyys ja saavutettavuus Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä, ja kun rakennuksen kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo päästä. Lisäksi tilat ja niissä olevat toiminnot ovat mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia. (Esteettömyys 2006.) Toimintaympäristön suunnittelu ja toteutus esteettömäksi parantaa turvallisuutta sekä tilojen ja ympäristön toimivuutta kaikkien käyttäjien kannalta. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään liikunta- ja toimintarajoitteisille soveltuvuutta vaan esteettömässä suunnittelussa pyritään huomioimaan kaikki käyttäjäryhmät, niin siivoojat, tarjoilijat, yrittäjät, luonto-oppaat, toimintarajoitteiset asiakkaat ja henkilökunta kuin muutkin käyttäjät.

11 8 Termi esteettömyys on vakiintunut suomen kielen sanastoon. Esteettömyyttä voidaan määritellä monella eri tavalla. Usein suomen kielessä esteettömyys-käsite mielletään tarkoittamaan vain fyysisen ympäristön esteettömyyttä. Esteettömyys-termin rinnalla onkin alettu käyttää termiä saavutettavuus, joka viittaa myös ei-fyysisiin asioihin, kuten tiedottamiseen ja palveluihin. (Pesola 2009, 1.) Suomen kielessä esteettömyys koetaan joissain tilanteissa kielteisenä ilmaisuna. Myös tämän opinnäytetyön aikana Pohjois-Karjalan yrittäjät ovat kommentoineet sanan negatiivista piirrettä. Esteettömyys-sanaa ei haluta käyttää markkinoinnissa, sillä se työntää luotaan monia potentiaalisia asiakkaita, sekä valtaväestöön kuuluvia että liikuntarajoitteisia. Matkailusta hyvinvointia -hankkeessa esteettömyys on määritelty liittyvän fyysisen ympäristön sekä palveluiden esteettömyyteen. Tässä opinnäytetyössä keskityttiin fyysisen ympäristön esteettömyyteen. 3 ESTEETTÖMYYDEN TARVE Toiset ihmiset ovat pitkiä, toiset lyhyitä. Jotkut ovat lihavia ja jotkut laihoja. Osalla ihmisistä on hyvin tarkka näkö, toiset eivät näe lainkaan ja suurimmalla osalla näkökyky on jotain siltä väliltä. Jokainen meistä on omanlainen ja erilainen, ei ole kahta samanlaista ihmistä. Esteettömyydessä ei ole kyse vain vammasta tai vammattomuudesta vaan erilaisuudesta ja erilaisuuden huomioonottamisesta. Esteettömyydestä ei ole kenellekään haittaa, suurimmalle osalle siitä on hyötyä, ja osalle esteettömyys on välttämätöntä. (Pesola 2009, 10.) Voidaan myös ajatella, että kyse ei ole ihmisen ominaisuuksista, vaan esteet ovatkin ympäristön aiheuttamia. Esimerkiksi ongelmana on huonon näkökyvyn sijasta opasteen pieni kirjasinkoko ja tekstin heikko erottuminen taustasta tai se, että meluun häviävät kuulutukset ja varoitukset eivät saavuta vastaanottajaansa huonon akustiikan vuoksi sen sijaan, että vika olisi vastaanottajan kuuloaistissa. (Mts. 14.) Suomessa pysyvästi liikunta- tai toimintarajoitteisia on 10 % väestöstä. Kun mukaan lasketaan lapsiperheet, tilapäisesti toimintakyvyltään rajoittuneet sekä vanhukset, luku

12 miljoonaa henkilöä 9 nousee huomattavasti. Varsinkin ikääntyneiden määrä on kasvamassa vauhdilla. (Esteettömyysprojektit 2006.) Suomessa 65 vuotta täyttäneiden osuus on kasvamassa vuoteen 2030 mennessä 1,4 miljoonaan, joka tarkoittaa yli 26 % koko väestöstä. Vuonna 2000 suomalaisista yli 65-vuotiaita oli 15 % eli vajaa (ks. kuvio 1) Tilastokeskuksen ennusteen mukaan eniten kasvavat vanhimmat ikäluokat eli vuotiaat sekä yli 85-vuotiaat, joiden määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. (Ruonakoski 2004, 7.) vuosi 2000 vuosi 2008 vuosi 2030* * ennuste koko väestö yli 65-vuotiaat Kuvio 1. Ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä vuosina Ihmisten ikääntyessä erilaisten apuvälineiden tarve kasvaa, kun näkö, kuulo, voimat, tasapaino tai muisti heikentyvät. Tulevat eläkeläiset ovat kuitenkin luultavasti entistä terveempiä ja elävät entistä pidempään. On myös odotettavissa, että tulevaisuuden eläkeläisillä on käytettävissä rahaa, ja sitä ollaan valmiita käyttämään omaan itseensä. (Pesola 2009, 13.) Varsinkin matkailualalla on hyvä ottaa huomioon, että sekä eläkeläisillä että vammaisilla on mahdollisuus käyttää matkailupalveluita myös sesonkiaikojen ulkopuolella. Kehittämällä esteettömiä palveluita on mahdollisuus kehittää ja laajentaa koko liiketoimintaa. Esteettömyys voi olla välttämätöntä jokaiselle meistä. Kuka vain voi vammautua tai toimintakyky rajoittua joko pysyvästi tai lyhytaikaisesti tapaturman tai sairauden seurauksena. Esteettömyydestä eivät hyödy vain vammaiset, vaan esimerkiksi kynnykset-

13 10 tömistä ovista ja kulkuväylistä hyötyvät myös tarjoilu- tai siivouskärryjen, pyörällisten matkalaukkujen tai muiden pyörällisten apuvälineiden kanssa kulkevat. Helppokäyttöisistä, tarpeeksi leveistä ovista ja esteettömistä kulkuväylistä hyötyvät myös esimerkiksi kantamusten kanssa kulkijat. Esteettömyys parantaa tilojen ja ympäristöjen toimivuutta ja turvallisuutta kaikkien käyttäjien kannalta. (Pesola 2009, 11.) 4 ESTEETTÖMYYDEN KRITEERISTÖ 4.1 Opastus Opastuksen avulla ohjataan käyttäjiä löytämään haluamansa kohde tai reitti. Hyvän opastuksen tärkeyden huomaa yleensä vasta silloin, kun opastus on puutteellinen tai se puuttuu kokonaan. Opastamiseen käytetään opastauluja ja opastekylttejä. Hyvä opastus matkailu- tai luontokohteeseen alkaa jo lähimmän ison tien varrelta jatkuen yhdenmukaisena ja yksiselitteisenä aina perille saakka. Kohteeseen saavuttaessa tulisi olla opaste, josta näkee selkeästi, mihin paikkaan on saavuttu. Kohteen luonteesta riippuen saapumispaikan välittömässä läheisyydessä olisi hyvä olla myös opastaulu, jossa on esitelty alueen kartta ja palvelut. Opaskarttaan tulee merkitä olet tässä - kohta, joka helpottaa oman sijainnin sekä koko alueen hahmottamista. Opastuksen tulee olla jatkuvaa ja yhdenmukaista. Opastuksen tulee jatkua lähtöpisteestä perille saakka sekä takaisin aukottomasti ja selkeästi. Ennen kaikkea opastuksessa tulee kiinnittää huomio risteyskohtiin. Risteyskohdissa tulee aina olla opasteet jokaiselle risteyksen kautta kulkevalle reitille. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) Opasteet Opasteet sijoitetaan kulkuväylän ulkopuolelle, jotta ne eivät aiheuta törmäysvaaraa kulkijalle. Sijoituksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että opaste on helposti havaittavissa ja vaivattomasti luettavissa. (Verhe & Ruti 2007, 9.)

14 11 Opaste on helposti havaittavissa silloin, kun se on silmän korkeudella ja se erottuu hyvin ympäristöstään värikontrastin avulla. Tekstin tulee erottua taustastaan tummuuseron avulla. Tekstin kirjasintyypin tulee myös olla riittävän suuri ja selkeä. Opasteen vaivatonta lukemista helpottaa myös se, että opasteen lähelle on mahdollisuus päästä. Opasteen edessä ei siis saa olla kasvustoa, penkkejä tai muitakaan esteitä. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, ) Katselu- ja lukuetäisyys vaikuttaa opasteen kirjasinkokoon. Mitä kauempaa opastetta on tarkoitus katsoa, sitä isompi kirjasinkoon tulee olla (ks. Taulukko 1). Selkeä, suositeltava kirjasintyyppi on Arial tai vastaava (ks. kuvio 2). (Mts. 37.) Taulukko 1. Lukuetäisyyden vaikutus opasteen kirjasinkokoon (tiedot lähteestä Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 37) Kirjasinkoko (mm) Lukuetäisyys (m) Huomioitavaa 15 mm 0 m Opaste päästään lukemaan sen välittömään läheisyyteen mm 0 2 m Sijaintia ja suuntaa osoittavat opasteet, myös välittömään läheisyyteen pääsy on mahdollista mm 1 3 m Mm. nimikilvet 100 mm (opaste yli 2 m:n korkeudessa) Kulkuväylän yläpuolella olevat opasteet. Kuvio 2. Esimerkki Arial-kirjasintyypistä

15 12 Opasteen pinta ei saa olla heijastava, eikä se saa aiheuttaa häikäisyä. Opasteen tulee kuitenkin kestää ulko-olosuhteet, ja opastetta pitää pystyä lukemaan sekä sateella että paisteella. Tällainen pinta saadaan esimerkiksi mattalaminoinnilla. Opasteissa tulee käyttää helppotajuisia symboleja (ks. kuvio 3). Kansainvälistä pyörätuolisymbolia, ISA-tunnusta (ks. kuvio 4), on syytä käyttää opastettaessa esteettömään wc:hen/huussiin. Myös liikuntaesteisten pysäköintipaikka merkitään ISA-tunnuksella. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) Kuvio 3. Helppotajuisissa symboleissa kuvat ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Jotkin symbolit ovat jo vakiinnuttaneet asemansa yleisessä käytössä, kun taas toiset tekevät vasta tuloaan. Symbolit vasemmalta alkaen: kahvila, infopiste, lipunmyynti. (Lähde: symboleja viestintään 2009.) Kuvio 4. Kansainvälisestä pyörätuolisymbolista (International symbol of access) käytetään lyhennystä ISA-tunnus. (Lähde: symboleja viestintään 2009.) Opastaulu Opastaulussa kerrotaan kohteen rakenne, palvelut sekä toimintojen sijainti kartalla. Opastaulussa mainittujen kohteiden ja reittien nimien ja symbolien tulee olla yhdenmukaiset opastekylteissä käytettyjen nimien ja symbolien kanssa. Opastaulussa voidaan kertoa myös alueen säännöistä ja rajoituksista mm. kulkurajoituksista, luonnonsuojelusta tai rauhoitusajoista. (Verhe & Ruti 2007, 8 9.)

16 13 Läheltä luettavan opastaulun alareunan sopiva korkeus on 900 mm ja yläreunan noin 2200 mm. Opastaulusta tehdään rakenteeltaan tukeva, ja se on hyvä sijoittaa katokseen, sateelta ja auringonpaahteelta suojaan. (Mts. 49.) Opastekyltit Opastekyltti kertoo reitin nimen, kulkusuunnan, pituuden sekä vaativuustason. Jos opastekyltti opastaa tiettyyn kohteeseen, se kertoo, mihin kohteeseen kulkuväylä johdattaa sekä mikä on kohteen etäisyys. Kohteen etäisyys on hyvä ilmoittaa ainakin silloin, kun etäisyys on yli 50 metriä. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) Sopiva korkeus opastekyltille on mm. Jos opastekyltti sijoitetaan kulkuväylän yläpuolelle, sen alle tulee jäädä vapaata tilaa vähintään 2200 mm. Kulkuväylän yläpuolelle olevan opastekyltin rinnalle tulee aina sijoittaa myös silmäntasossa oleva opaste kulkuväylän sivuun, koska näkörajoitteisen tulee päästä opasteen lähelle lukeakseen sen. (Mts. 36.) Kohokuviot opasteissa Näkörajoitteista henkilöä helpottaa, jos opasteet pystytään lukemaan ja tulkitsemaan tunnustelemalla. Näkörajoitteinen pystyy lukemaan tavallisia kirjaimia, jos ne on toteutettu koho- tai syvennyskuvioilla. Tällaista kirjoitusta suositellaan silloin, kun kyseessä on lyhyt teksti tai numero. Jos kyseessä on pidempi teksti, on syytä käyttää pistekirjoitusta tai nauhalta kuunneltavaa opastusta. Kohokuvioiden käyttö kartoissa auttaa näkörajoitteista kartan tulkitsemisessa. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 37.) Koho- tai pistekirjoitusta sisältävää opastaulua on helpompi lukea, jos se asetetaan kallistetulle tasolle, lähes vaakatasoon. Tällöin opastaulun sopiva korkeus on mm. Jos opastaulu sijoitetaan pystysuoraan, sen alareunan tulee olla mm:n korkeudella. Kallistetulla tasolla olevan kohokuvioidun opastaulun käyttö on ergonomisesti miellyttävämpää kuin pystysuoralla seinällä olevan opastaulun käyttö. (Kohokarttaohje 2008, )

17 Autopaikat Osan rakennuksen autopaikoista tulee soveltua pyörätuolin käyttäjälle. Nämä paikat tulee sijoittaa rakennukseen pääsyn kannalta sisäänkäyntiin nähden tarkoituksenmukaisesti ja ne tulee merkitä liikkumisesteisen tunnuksella. Näiltä autopaikoilta sekä tontin tai rakennuspaikan rajalta on oltava pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuva kulkuväylä määräyksissä tarkoitettuun rakennukseen tai tiloihin. (RakMK F1 2005, 5) Rakennusmääräyskokoelma F1:n määräys koskee liike- tai palvelutiloja tai rakennuksia, joihin tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä. (RakMK F1 2005, 3.) Luontokohteissa tulee liikkumis- ja toimintarajoitteisille olla autopaikkoja myös reittien lähtöpisteiden välittömässä läheisyydessä. Kulkuväylien autopaikoilta lähtöpisteisiin tulee soveltua kaikille käyttäjille. RT-ohjekortissa RT Pysäköintilaitokset suositellaan liikuntarajoitteisten autopaikkojen lukumääräksi muilla kuin asuntoalueilla yhtä (1) invapaikkaa 50:tä autopaikkaa kohden. Toisen laskutavan mukaan suositetaan kahta (2) invapaikkaa 50:tä autopaikkaa kohden, ja tämän jälkeen yksi (1) invapaikka lisää jokaista alkavaa 50:tä paikkaa kohden. Liikkumisesteisten autopaikat sisältyvät tontille rakennusluvan myöntämisen yhteydessä määritettäviin autopaikkoihin. Suositeltava etäisyys liikkumisesteisten autopaikalta sisäänkäynnille tai reitin lähtöpisteeseen on 10 metriä. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 20.) ISA-tunnuksella varustetun autopaikan leveyden tulee olla vähintään 3600 mm, jotta auton viereen mahtuu pyörätuolilla. Rivipysäköinnissä liikkumisesteisen tunnuksella varustetun paikan pituudeksi soveltuu 5000 mm, joka on sama kuin yleisesti käytössä oleva autopaikan pituus. Jonopysäköinnissä autopaikan pituuden tulee olla 6500 mm, jotta autojen väliin jää pyörätuolin mentävä väli. (Verhe 1994, 23.) Liikkumisesteisille tarkoitettuja autopaikkoja sijoittaessa tulee ottaa huomioon, että maan pinta on autopaikalla ja sen ympärillä tasainen (enimmäiskaltevuus 2 %). Kalte-

18 15 valla tai epätasaisella pinnalla auton ja pyörätuolin välillä siirtyminen on hankalaa ja vaarallista. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 52.) 4.3 Kulkuväylät Esteettömien luontoliikunta- ja ulkoilupaikkojen arviointi- ja kartoitusoppaissa on määritelty, millaiset kulkuväylät soveltuvat parhaiten kaikille käyttäjille. Näitä ohjeita soveltamalla matkailukohteiden ulkona oleviin kulkuväyliin, sekä luonto- ja retkipoluille, saadaan myös luontomatkailukohteiden kulkuväylät kaikille soveltuviksi, toisin sanoen esteettömiksi. Luontoympäristössä liikuttaessa näitä ohjeita tulee soveltaa luonnon ehdoilla. Liikkumis- ja toimintarajoitteiselle on tärkeää, että kulkuväylän pinta on tasainen, kova ja märkänäkin luistamaton. Nämä ominaisuudet toteutuvat, jos pintamateriaalina käytetään esimerkiksi asvalttia, betonia tai tiivistettyä kivituhkaa. Kulkuväylä voi olla pinnoitettu myös laatoilla. Laattojen väliset saumat eivät saa olla leveydeltään yli 5 mm. Samoin pinnassa olevien kuoppien tai kohoumien korkeus saa olla korkeintaan 5 mm. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 16.) Kostean, louhikkoisen tai muuten hankalakulkuisen alueen läpi johtavaksi kulkuväyläksi soveltuu puupolku, joka rakennetaan liukastumisen välttämiseksi höyläämättömästä lankusta. Puupintaisella kulkuväylällä lautojen väliin jäävien rakojen tulee asettua poikittain kulkusuuntaan nähden, ja rakojen leveys saa olla enintään 5 mm. Näin estetään mm. pyörien tai keppien luiskahtaminen rakoon (ks. kuvio 5). (Ulkotilojen esteettömyyden kartoitus- ja arviointiopas 2005, 12, 22.)

19 16 Kuvio 5. Puupintaisella poikkilaudoitetulla kulkuväylällä on helppoa ja turvallista kulkea vaikka pyörällisellä apuvälineellä. Kulkuväylän reunoilla olevat reunaesteet auttavat näkörajoitteista hahmottamaan kulkuväylän sekä estävät lastenvaunujen tai rollaattorin pyörän luiskahtamisen kulkuväylän ulkopuolelle. Kulkuväylän tulee rajautua selkeästi ympäristöstään (ks. kuvio 6). Kulkuväylän rajaaminen materiaali- tai värikontrastien avulla helpottaa näkörajoitteisen henkilön suunnistautumista. Rajaaminen kohollaan olevaan reunaan ei kuitenkaan ole suotavaa kompastumisvaaran takia, ellei kulkuväylää reunusta samalla kaiteet tai käsijohteet. (Verhe 1994, 25.)

20 17 Kuvio 6. Kivituhkapäällysteinen kulkuväylä rajautuu selkeästi nurmialueeseen kulkuväylän vasemmassa reunassa. Oikeassa reunassa kulkuväylä rajautuu myös nurmeen, mutta rajaus ei ole niin selkeä. Kulkuväylä eroaa ympäristöstään sekä väri- että materiaalikontrastilla. Kulkuväylän leveys määräytyy sen käytön, sijainnin ja huoltotavan mukaan. Kulkuväylän vähimmäisleveydeksi luontoympäristössä suositellaan 1200 mm. Leveyden ollessa 1800 mm, sopii kaksi pyörätuolia ohittamaan toisensa (ks. liite 1). Kulkureitin vapaa korkeus ulkotiloissa tulee olla 2200 mm. Jos kulkureitillä on törmäysvaaraa aiheuttavia esteitä (esim. opastauluja, valopylväitä), törmäämisen mahdollisuus tulee estää istutusten, kaiteiden tai muiden rakenteiden avulla. (Mts. 25.) 4.4 Levähdyspaikat Kulkuväylän varrelle on hyvä sijoittaa levähdyspaikkoja reitin pituuteen nähden sopivin välein. Lyhyillä reiteillä sopiva lepopaikkojen väli on metriä, pidemmillä reiteillä metriä ja yli kolmen kilometrin reiteillä n. 1 km. Useampien kilometrien pituisilla retkeilyreiteillä levähdyspaikkoja tulisi olla noin tunnin matkan välein, joka tarkoittaa kävelyreiteillä 4 5 km:n väliä. Levähdyspaikkojen sijainnin suunnittelussa kannattaa myös ottaa huomioon maaston pinnanmuotojenvaihtelu, esimerkiksi pitkän nousun jälkeen levähdyspaikka on tarpeen. (Verhe & Ruti 2007, 25, 58.) Levähdyspaikka tulee sijoittaa kulkuväylän ulkopuolelle. Levähdyspaikalle tulee kuitenkin olla esteetön pääsy siten, että kaikilla on mahdollisuus käyttää sitä. Siellä on

21 18 hyvä olla erikorkeudella olevia istuimia, käsinojallisia ja nojattomia. Pöytä sekä roskaastia on myös hyvä sijoittaa tauonviettopaikalle. Kalusteiden sekä roska-astian tulee erottua selkeästi ympäristöstä, jotta ne ovat hyvin havaittavissa. Roska-astian tulee olla kannellinen, minkä käyttökorkeus on enintään 900 mm. (Mts ) Osalla levähdyspaikoista olisi hyvä olla mahdollisuus päästä tuulen ja sateen suojaan. Pidempien ulkoilureittien varrelle tulee sijoittaa myös ruuan valmistukseen sekä yöpymiseen soveltuvia levähdyspaikkoja. Tällaisilla paikoilla varustuksena tulee olla tulisija, puuvaja, istuimia sekä pöytiä, puucee ja jätepiste. Lisäksi yöpymistä varten tarvitaan telttapaikkoja, laavu tai kota ja vedensaantipiste. Varusteita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet, ja rakentaessa tulee pyrkiä tekemään kaikille soveltuvia ratkaisuja. (Mts ) Levähdyspaikkoja mitoittaessa tulee ottaa huomioon, että paikalle jää tarpeeksi vapaata tilaa pyörätuolin käyttäjää, rollaattoria tai lastenvaunuja varten. 4.5 Luiskat Tasonvaihto on järkevää toteuttaa luiskalla silloin, kun tasoero on alle yhden metrin. Tätä suuremmissa tasoeroissa luiskasta tulisi kohtuuttoman pitkä, joten yli metrin tasoeroissa tulee käyttää hissiä tai nostolaitetta. Luiska ei koskaan voi olla ainoa vaihtoehto, vaan matalassakin tasoerossa luiskan yhteydessä tulee olla myös helppokulkuiset portaat. (Tasoerot 2008.) Luiska vs. portaat Pyörällisellä apuvälineellä kulkevan on mahdotonta käyttää portaita kulkureittinään, tämän vuoksi portaiden yhteydessä pitää olla aina myös portaaton vaihtoehto tason vaihtamiseksi. Pelkkä luiska ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, koska jäykkänivelisten tai esimerkiksi kyynärsauvoilla kulkevien on turvallisempaa ja miellyttävämpää käyttää portaita kuin luiskaa. Tämän vuoksi luiskan ja portaiden rinnakkaiskäyttö on tärkeää. Paras vaihtoehto olisi käyttää niin pieniä tasoeroja, että tasonvaihdot saataisiin toteutettua kulkuväylän pienellä (enintään 2 %) kaltevuudella. (Luiskat 2006.)

22 Luiskaa koskevat määräykset Jos luiskan rakentaminen on välttämätöntä, sen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa tulee ottaa huomioon, että luiska vastaa sille asetetut määräykset. Luiska saa olla kaltevuudeltaan enintään 8 % (1:12,5) ja pituudeltaan yhtäjaksoisena enintään kuusi metriä, jonka jälkeen kulkuväylällä edellytetään vaakasuoraa vähintään 2000 mm pituista välitasannetta. Ilman välitasanteita jatkuva luiska saa olla enintään 5 % (1:20) kalteva. Jos ulkotilassa olevaa luiskaa ei voida pitää sisätilassa olevaan luiskaan verrattavassa kunnossa, kaltevuutta vastaavasti loivennetaan. (RakMK F1 2005, 7.) Rakennusmääräyskokoelman F1 kohta määrää myös, että luiskien sekä portaiden molemmille sivuille on asennettava turvalliset ja helppokäyttöiset käsijohteet, jotka jatkuvat yhtenäisinä myös välitasanteiden kohdalla. (Mts. 7.) Ohjeita ja suosituksia luiskaan Luiskan tulee johtaa aina tasanteelta tasanteelle, eikä esimerkiksi suoraan ovelle. Tasanteen ja luiskan yhtymäkohdassa ei saa olla minkäänlaista tasoeroa. Pienikin kynnys tai kuoppa vaikeuttaa itsenäistä kulkemista tai voi aiheuttaa kompastumisvaaran. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 76.) Luiskan leveys riippuu luiskan käyttötarkoituksesta sekä luiskan pituudesta ja muodosta. Vähimmäisleveys luiskalle on 900 mm, tällöin luiskan alkupisteestä on oltava näköyhteys päätepisteeseen törmäysten välttämiseksi. Ellei luiska ole maanpinnan kanssa samassa tasossa tai rajaudu seinään tai seinämään, luiskan reunassa tulee olla 50 mm korkea reunaeste. Reunaeste estää pyörää luiskahtamasta reunalta alas ja ohjaa valkoisenkepin kanssa liikkujaa. (Verhe 1994, 27.) Reunaeste kannattaa nostaa mm irti kulkuväylän pinnasta, jotta lehdet, neulaset ja muut roskat kulkeutuvat tuulen mukana pois kulkuväylältä. Tällainen ratkaisu helpottaa luiskan puhtaana pitoa, ja näin luiska pysyy helpommin turvallisena käyttää. (Verhe & Ruti 2007, 21.) Kaartuvaa luiskaa pitkin kulkeminen pyörätuolilla on hankalaa, joten luiskan tulee olla suora. Tarpeettomia suunnanvaihdoksia tulee välttää. Jos luiskassa on käännöksiä,

23 20 käännöskohdassa tulee olla välitasanne, jonka koko on vähintään 1150 x 1150 mm. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 76.) Alle 1200 mm leveän luiskan käännöskohtiin saadaan tarpeeksi leveyttä pyöristämällä tai oikaisemalla käännöksen sisäkulma. Riittävän leveyden lisäksi luiskaa rakennettaessa tulee ottaa huomioon, että sivusuuntainen kaltevuus ei ole yli 2 %. Vaikka luiskan ominaisuudet vastaisivat kaikkia määräyksiä ja suosituksia, luiska ei sovellu pesutiloihin. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, ) Luiskan materiaali Luiskan pinnan tulee olla kova, tasainen ja märkänäkin luistamaton. Ulkotiloissa soveltuvia materiaaleja luiskaan ovat asvaltti, betoni tai verkkolevy. Luonnonläheisempi materiaali puu soveltuu myös luiskan pintamateriaaliksi, kun käytetään höyläämätöntä lautaa. Tällöin laudat tulee asettaa poikittain kulkusuuntaan nähden. Lautojen väliin jäävien rakojen tulee olla alle 5 mm leveitä. Myös verkkolevyn rakojen tulee jäädä samaan mittaan. Tätä leveämmissä raoissa on vaarana, että keppi, sauva tai pyörä jää jumiin rakoon aiheuttaen vaaratilanteen. (Verhe & Ruti 2007, 24.) SuRaKu-ohjekorteissa suositellaan luiskan kattamista tai sulanapitojärjestelmän asentamista luiskaan (Tasoerot 2008). Luiskan kattaminen tuo turvallisuutta luiskan käyttöön varsinkin talviolosuhteissa. Myös luiskan puhtaanapito helpottuu, jos luiska on suojattu katoksella. 4.6 Portaat Portaita suunnitellessa tulee ottaa huomioon portaiden muoto sekä jyrkkyys. Suorat portaat ovat huomattavasti käyttökelpoisemmat kuin kierreportaat. Kierreportaat ovat erityisen hankalat henkilölle, joka tarvitsee tukea portaita noustessa. Kierreportaissa pystyy ottamaan tukea vain yhdeltä, portaiden leveän reunan, puolelta. Myös isojen tavaroiden ja esineiden kantaminen kierreportaissa on hankalaa, ja portaiden jyrkkä sisäreuna aiheuttaa suuren putoamisvaaran. (Portaat ja käsijohteet 2006, 4.)

24 21 Portaat eivät saa olla käyttötarkoitukseensa liian jyrkät. Portaat ovat helppokulkuiset, kun porrasaskelman etenemä (eli syvyys) on sama koko porrasleveydeltä ja askelman korkeuden suhde etenemään on oikea, askelrytmin mukainen. Oikean suhteen etenemän ja korkeuden välille voi laskea yleisesti käytössä olevasta kaavasta: 2 x nousu + etenemä = 630 mm. (Mts. 4.) Suositeltava mitoitus helppokulkuisiin portaisiin on sellainen, että nousu on 120 mm ja etenemä 390 mm. Rakentamismääräyskokoelman F1 mukaan portaan etenemän tulee olla sisätiloissa vähintään 300 mm ja nousu enintään 160 mm. Katettuihin ulkotiloihin suositellaan samoja mittoja kuin sisätiloihin. Muissa kuin katetuissa ulkotiloissa askelman etenemäksi suositellaan vähintään 400 mm ja nousuksi enintään 130 mm. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 25.) Portaiden leveydelle ei ole annettu tarkkoja määräyksiä. Ainoastaan silloin, kun portaat ovat osa rakennuksen uloskäyntiä, portaiden leveydelle on määritetty mitta paloturvallisuus määräyksissä. Tällöin leveys riippuu uloskäynnin kautta kulkevasta henkilömäärästä. (RakMK 2002, 24.) Kahden ihmisen rinnakkain kulkemiseksi portaiden leveyden tulee olla vähintään 1200 mm. Kyynär- ja kainalosauvojen kanssa kulkevalle riittävä leveys on 1000 mm (ks. liite 2). Jos taas portaissa tarvitaan tukea molemmilta puolilta, käsikohteiden välisen vapaan leveyden tulee olla 600 mm. (Portaat ja käsijohteet 2006, 3 4.) Portaissa ei suositella käytettäväksi avoaskelmia, eikä askelmissa ulkonevia reunoja. Avoaskelma tai ulkoneva reuna saattaa aiheuttaa kompastumisvaaran varsinkin heikkonäköisille. Askelman reunassa olisi hyvä olla liukueste, joka samalla toimisi kontrastiraitana (ks. kuvio 7). (Mts. 3 4.)

25 22 Kuvio 7. Vasemmanpuoleisessa portaikossa askelmien etureunoihin on asennettu liukuestetarrat. Samalla tarra toimii kontrastiraitana erottuen tummuusasteeltaan askelman väristä. Oikean puoleisista portaista voi huomata, kuinka vaikeaa askelmien erottaminen toisistaan ilman kontrastiraitaa on. Portaiden pintamateriaalin tulee olla luistamaton. Ulkotiloissa materiaaliksi sopii asvaltti, betoni, verkkolevy tai höyläämätön puu. Verkkolevystä tai puusta tehtyjen portaiden askelmissa ei saa olla yli 5 mm leveitä rakoja, jotta esimerkiksi kävelykeppi tai kengän korko ei jumitu rakoon ja aiheuta näin vaaratilannetta. (Esteettä luontoon liikkumaan 1994, 27.) Rakennusmääräyskokoelman F1 kohta määrää, että luiskien sekä portaiden molemmille sivuille on asennettava turvalliset ja helppokäyttöiset käsijohteet, jotka jatkuvat yhtenäisinä myös välitasanteiden kohdalla. (RakMK F1 2005, 7.) 4.7 Käsijohteet Käsijohde toimii liikkumisen tukena. Käsijohteeseen voi tukeutua, jos on hankaluuksia pysyä pystyssä. Käsijohteen avulla voi myös auttaa itseään eteenpäin, jos käsissä on enemmän voimaa kuin jaloissa tai jos jalat eivät toimi lainkaan (pyörätuolia käyttävä). Käsijohde myös ohjaa esimerkiksi näkörajoitteisen henkilön kulkua.

26 Määräyksiä käsijohteista Portaassa ja luiskassa käsijohde on asennettava koko pituudelle. Käsijohteen tulee olla mitoitettu niin, että siitä saa tukevan otteen. Käsijohteen pää on muotoiltava turvalliseksi. (RakMK F2 2005, 8.) Julkisissa ulko- ja sisätiloissa sekä liike- ja palvelutiloissa käsijohde on sijoitettava portaan tai luiskan molemmin puolin. Johteen tulee jatkua yhtenäisenä välitasanteella. ( RakMK F2 2005, 9.) Ohjeita ja suosituksia käsijohteista Käsijohteen suositellaan alkavan 300 mm ennen luiskan tai portaan alkua. Samoin käsijohteen tulisi jatkua 300 mm luiskan tai portaan päättymisen jälkeen. Suositeltavaa on, että käsijohde sijoitetaan kahdelle eri korkeudelle, 900 mm:n ja 700 mm:n korkeuksille, jotta jokainen pystyisi valitsemaan itselleen sopivimman korkeuden. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 77.) Käsijohteen muodon tulee olla käteen sopiva siten, että sormet saadaan tukevasti johteen ympärille. Käsijohteen muoto voi olla joko pyöreä, soikea tai pyöristetty suorakaide eli sellainen, ettei siinä ole teräviä särmiä tai kulmia (ks. kuvio 8). Johteen etäisyys seinästä tai muusta rakenteesta tulee olla vähintään 45 mm, jotta käsi sopii kulkemaan seinän ja johteen välissä. Johde tulee kiinnittää ja sijoittaa siten, että kiinnikkeet (tai muutkaan rakenteet tai kalusteet) eivät estä käden yhtäjaksoista liu uttamista johdetta pitkin. Ulkotiloissa tulee myös huomioida, että kasvillisuus ei aiheuta estettä johteen käytölle. Käsijohteen päät tulee taivuttaa alas tai kiertää yhteen, jotta kiinnitakertuminen johteeseen vältetään. (Mts. 77; Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 27, 49.)

27 24 Kuvio 8. Käteen sopivan käsijohteen muoto ja koko (Lähde: Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 27.) Käsijohteen materiaali ja pinnanmuodot Materiaalin valinnassa tulee ottaa huomioon, että materiaali ei ole yleisesti allergiaa aiheuttava. Invalidiliiton esteettömyyskartoitusoppaan mukaan vältettäviä materiaaleja ovat nikkeli, kumi ja keinokumi. Jos käsijohde valmistetaan puusta, tulee huolehtia, että johteesta ei irtoa käytössä tikkuja. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 77.) Tuntoaistin huomioiminen käsijohteita suunniteltaessa on suotavaa. Käsijohteessa olevalla pinnanmuodolla tai materiaalin vaihtumisella voidaan viestittää edessä tulevasta muutoksesta, kuten portaiden tai luiskan alkamisesta tai päättymisestä. Tällaisella kontrastilla voidaan viestittää myös esimerkiksi levähdyspaikalle saapumisesta. Käsijohteeseen voidaan kohokuvioin tai pistekirjoituksella merkitä esimerkiksi portaissa kerrosnumero tai vaikka luontopolulla jäljellä oleva matka. (Mts. 77.) 4.8 Kaiteet Kaiteen tarkoituksena on estää putoaminen tai harhaan astuminen. Jos kaiteen korkeus on sama kuin käsijohteelle suositeltu korkeus, kaiteen yläosasta voidaan tehdä käsijohde muotoilemalla se käteen sopivaksi. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on määrätty, milloin kaide tulee rakentaa ja millainen kaiteen tulee olla.

28 Sisäänkäynti Kaide tulee rakentaa, kun putoamiskorkeus ylittää 500 mm ja putoamisen tai harhaanastumisen vaara on olemassa. Kaiteen tulee olla turvallinen ja tarkoitukseensa soveltuva. Kaide voi olla suojakaide tai avokaide. (RakMK F2 2005, 7.) Suojakaidetta on käytettävä yli 700 mm:n tasoeroissa kohteissa, joihin lapsilla on pääsy. Kaiteen suojaavan osan tulee ulottua vähintään 700 mm:n korkeudelle tasanteen tai askelman pinnasta. Siinä ei saa olla vaakasuoria rakenteita tai kuvioita, jotka tekevät kiipeilyn mahdolliseksi. (RakMK F2 2005, 7.) Ulko-oven edessä tulee olla sisäänkäyntitasanne, joka on pinnaltaan kova, tasainen ja märkänäkin luistamaton. Sisäänkäyntitasanteella tulee olla ulko-oven avaamiseen tarvittavan tilan lisäksi halkaisijaltaan 1800 mm suuruisen ympyrän verran vapaata tilaa, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään ja avaamaan oven (ks. kuvio 9). Jos sisäänkäyntitasanne ei ole maantasossa, tasanteelle tulee päästä luiskaa pitkin. Oven avaus ei saa estää tasanteelle tulevan luiskan käyttöä. Sisäänkäynnin hahmottamiseksi olisi hyvä, että ovi olisi katettu. Sisäänkäynnin katoksen vapaan korkeuden tulee olla 2200 mm. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, ) Kuvio 9. Sisäänkäyntitasanteella tulee olla riittävästi tilaa. (Muokattu lähteestä: Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 24.) Oven edessä olevat rappurallit tulee upottaa sisäänkäyntitasanteen kanssa samaan tasoon, jotta ne eivät aiheuta kynnystä ja siten kompastumisvaaraa. Rappurallin raot saavat olla leveydeltään enintään 5 mm ja reiät enintään 5 mm x 30 mm. Tätä isommat raot aiheuttavat takertumisvaaran mm. kävelykepeille, kengänkoroille sekä pyörätuolin tai lastenvaunujen pyörille. Myös sisäänkäynnin yhteydessä olevat kynnys- ja

29 26 eteismatot tulee suunnitella niin, että ne eivät aiheuta estettä liikkumiselle eivätkä kompastumisvaaraa. (Mts. 66; Verhe 1994, 30.) Sisäänkäyntitasanteella oleva tappi, joka pitää oven auki, voi aiheuttaa kompastumisvaaran. Lisäksi lattiatasossa olevaa oven aukipitolaitetta on hankala käyttää esimerkiksi pyörätuolista käsin. Parempi vaihtoehto oven auki pitämiseksi on käden ulottuvilla oleva haka. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, ) Rakennus on hyvä merkitä opasteella (nimikilvellä). Jotta rakennuksen nimikilpi olisi kaikkien luettavissa, se tulisi asentaa oven viereen mm:n korkeudelle. (Verhe 1994, 30.) Tarkempia tietoja opasteen suunnitteluun löytyy luvusta Opasteet Ovet Asuinrakennuksia lukuun ottamatta pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvien sisäänkäyntien ja tuulikaappien, käytävillä sijaitsevien ovien ja aukkojen sekä liikkumisesteisille soveltuvien hygieniatilojen ovien vapaan leveyden on oltava vähintään 850 mm. Kulkuväylältä hallinto-, palvelu-, liike- ja työtiloihin johtavien ovien vapaan leveyden on oltava vähintään 800 mm. Kynnykset saavat olla enintään 20 mm korkeita. (RakMK F1 2005, 5.) Rakennuksen ovien ja porttien tulee olla helposti avattavissa. Ovien, porttien ja puomien tulee toimia turvallisesti niin, etteivät ne aiheuta tapaturman vaaraa. Ne on varustettava tarkoituksenmukaisin turvavarustein. (RakMK F2 2005, 11.) Ohjeita ja suosituksia oviin Verheen ja Rutin mukaan sisäänkäyntien sekä puku-, pesu- ja hygieniatilojen ovien leveydeksi suositellaan vähintään 900 mm. Jos oviaukolta katsottuna kulkuväylä ei jatku suoraan eteenpäin, vaan siinä joutuu heti kääntymään, oviaukon ja kulkuväylän vapaiden leveyksien summan tulee olla vähintään 2300 mm (ks. kuvio 10). Toisin sanoen, jos käytävä on kapea, oven tulee olla vastaavasti leveämpi. (Verhe & Ruti 2004, 78, 83; Ovet ja tuulikaapit 2006, 5.)

30 27 Kuvio 10. Kuvan mukaisessa tilanteessa käytävän leveyden (a) ja oven leveyden (b) yhteenlaskettu summa tulee olla vähintään 2300 mm. Käsivoimin avattavan oven avaamisvoima saa olla enintään 10 Newtonia. Tätä raskaamman oven avaaminen on työlästä erityisesti henkilölle, jonka voimat ovat vähäiset tai ulottuminen oveen on hankalaa. Helppokäyttöisin oviratkaisu on automaattiovi. Jos kääntöovi avautuu oviautomatiikan avulla, tulee ottaa huomioon, että oven avautuminen ei aiheuta törmäysvaaraa. Toisin sanoen oven tulee aueta kokonaan ennen kuin henkilö on oven kohdalla, ja oven tulee avautua niin isoon kulmaan, että auki oleva ovi ei jää kulkuväylälle esteeksi. Automaattioven on pysyttävä auki vähintään 25 sekuntia. Aukioloaika riippuu kuitenkin siitä, missä ajassa ovesta on mahdollista kulkea. Automaattiovi tulee varustaa turvalaitteistolla oveen törmäämisen estämiseksi. Ovityyppiä valittaessa tulee ottaa huomioon oven toimivuus ja turvallinen käyttö myös palohälytyksen tai muun hätätilanteen aikana. (Ovet esteettömiksi n.d., 4.) Kääntöoven tulee avautua 180. Oven avautumiskulma voi olla 90, jos ovi on kulmassa siten, että avoinna oleva ovi on seinää vasten. Niin sisä- kuin ulko-ovia suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että ovet eivät avaudu kulkureiteille. (Ovet ja tuulikaapit 2006, 2, 5.) Sekä käsikäyttöiset että automaattiset liukuovet ovat hyviä ratkaisuja ovityypiksi, sillä ne eivät vie avautuessaan tilaa kulkuväylältä eivätkä näin ollen aiheuta törmäysvaaraa.

31 28 Liukuovia asennettaessa on kuitenkin huomioitava, että oven kiskosta ei muodostu kynnystä eikä yli 5 mm:n rakoa lattiapintaan. (Verhe 1994, 39.) Kääntöovissa ovipumpun käyttö vaikeuttaa oven avaamista ja hankaloittaa ovessa kulkemista, koska ovi ei pysy yksin auki. Tällöin esimerkiksi rollaatorin, tarjoiluvaunujen tai pyörätuolin kanssa ovesta kulkeminen on hankalaa, koska ovea ei pysty pitämään itse auki samalla, kun siitä pitäisi kulkea. Ovessa ei saa olla ovensuljinta (ovipumppua), joka vaikeuttaa oven avaamista, sanotaan Invalidiliiton esteettömyyskartoitusoppaassa esteettömän WC:n ovesta. Ovipumpun tarpeellisuutta muuallakin tulisi harkita. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 94.) Käsin avattavan oven avautuvan reunan puolella tulee olla vapaata tilaa vähintään 400 mm, jotta myös pyörätuolista käsin sopii avaaman oven. Jos ovi aukeaa automaattisesti avauspainiketta painamalla, painikkeen tulee olla oven avautuvan reunan puolella, oven läheisyydessä. Painikkeen sopiva sijainti on 850 mm:n korkeudella ja vähintään 400 mm:n etäisyydellä nurkasta. Oven avautuminen ei saa aiheuttaa törmäysvaaraa. (Mts ) Oven tulee olla helposti havaittava. Oven havaittavuutta voi parantaa värikontrastia käyttämällä, jolloin ovi tai ovenkarmit eroaa tummuusasteeltaan selkeästi viereisistä seinistä sekä muusta ympäristöstä. Myös oven upottaminen sisennykseen tai kattaminen katoksella helpottaa oven havaitsemista. Jos käytetään lasiovea, ovi tulee jakaa puitteilla tai siinä tulee olla huomioraidat 1000 mm:n sekä mm:n korkeuksilla. Huomioraitojen tulee erottua selkeästi lasipinnasta. Oven hyvä havaittavuus on tärkeää varsinkin näkörajoitteisille. (Ovet ja tuulikaapit 2006, 2, 4.) Oven alalaitaan suositellaan 300 mm:n korkuista potkulevyä suojaamaan ovea. Varsinkin lasiovissa tällainen potkulevy on tarpeellinen. Lasiovissa potkulevy auttaa näkörajoitteista havaitsemaan oven. Kulkuväylällä oleviin umpioviin suositellaan ikkunaa 900 mm:n sekä 1800 mm:n korkeudelle törmäysten estämiseksi. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 37.)

32 Ovenpainikkeet ja -vetimet Ovenpainikkeen tai -vetimen sopiva korkeus on mm. Oven avaamiseen paras vaihtoehto on pystysuora lankavedin, koska siitä saa otteen monelta eri korkeudelta. Vetimen ja oven väliin tulee jäädä tarpeeksi tilaa, jotta oven saa avattua ranteella tai käsivarrella työntämällä käden vetimen ja oven väliin. Oven sulkemiseksi saranapuolelle tulee asentaa vaakasuora lankavedin 800 mm:n korkeudelle, jotta oven sulkeminen myös pyörätuolista käsin onnistuu. (Ovet ja tuulikaapit 2006, 6.) Pystysuoran lankavetimen vaihtoehdoksi sopii esimerkiksi mutkaisesta puunrungosta tai oksasta tehty vedin, josta saa tukevamman otteen ja joka tarjoaa enemmän otevaihtoehtoja kuin täysin suora vedin (ks. kuvio 11). Varsinkin saunatiloihin tai huussien oviin luonnonmukainen vedin sopii tyyliltään hyvin. Kuvio 11. Mutkaisesta oksasta tehty oven vedin mahdollistaa erilaiset otevaihtoehdot ovea avattaessa. Oven vetimen tulisi kuitenkin erottua tummuusasteeltaan selkeästi oven pinnasta.

33 30 Vetimissä ja painikkeissa ei tule käyttää allergiaa aiheuttavia materiaaleja, kuten nikkeliä, kumia tai keinokumia. Vedinten ja painikkeiden tulee erottua tummuusasteeltaan taustapinnasta. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 69.) Lukot Lukon tulee olla sellainen, että oven saa auki yhdellä kädellä myös oven ollessa lukossa. Oven tulee olla yhdellä kädellä käytettävä kummaltakin puolelta. Lukon vääntimen tulee olla tarpeeksi suuri, jotta sitä on helppo käyttää. Lukko tulee asentaa niin, että lukon ja ovenkarmin väliin jää riittävästi tilaa sormille oven avaamiseksi. Wc-tiloissa tulee käyttää sellaista lukkoa, josta näkee sekä sisä- että ulkopuolelta onko ovi lukittu vai ei. Wc:n oven lukko tulee saada tarvittaessa auki myös ulkoapäin. (Ovet, tuulikaapit 2006, 6.) Avaimella avattavissa lukoissa avaimen kiertojäykkyyden tulee olla pieni. Myös avaimella avattavien ovien tulee olla avattavissa yhtä kättä käyttämällä. Avaimenreiän tulee erottua selvästi taustastaan. Avaimenreiän havaittavuutta voidaan parantaa fosforoidulla reunuksella ja hyvällä valaistuksella. (Ovet esteettömiksi n.d., 5.) 4.11 Tuulikaappi Tuulikaappi tulee mitoittaa riittävän väljäksi. Huoneen mitat riippuvat käytetystä ovityypistä sekä ovien avautumissuunnasta (ks. liite 3). Jos käytetään automaattiovia, kummankin oven tulee toimia saman periaatteen mukaisesti. Tuulikaapissa ei saa käyttää paksua, pehmeää mattoa, koska sellainen vaikeuttaa pyörillä kulkevan välineen etenemistä. Matto ei saa myöskään aiheuttaa kynnystä tai kompastumisvaaraa. Jos tuulikaapissa käytetään säleikköä, sen tulee olla lattiaan upotettu. Säleikkö ei saa olla liukas, eikä rakojen leveys saa olla yli 5 mm. Tuulikaappi tulisi valaista hyvin, jotta vältyttäisiin suurelta valaistuserolta ja siten häikäisyltä, ulkoa sisään siirryttäessä. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 33.)