Suuntana tulevaisuus Vanheneminen ja unelmat. Innovaatioprojekti

Transkriptio

1 Suuntana tulevaisuus Vanheneminen ja unelmat Innovaatioprojekti Kirsi Alastalo Nina Arekari Miikka Jukkola Sarianne Jyrkkänen Tanja Koljonen Ville Piiparinen Susanna Pietiläinen Opri Pulliainen Riku Saari Metropolia ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Hyvinvointiteknologia ja Vanhustyö Innovaatioprojektiopinnot Projektiraportti Opettajat: Pirkko Pello Mikael Soini

2 Sisällys 1 PROJEKTIN TAUSTA 1 2 PROJEKTIN TAVOITTEET JA SAAVUTETUT TULOKSET Kirjallinen kysely ryhmiin osallistuneille Ryhmätoiminta-aineisto Kummivanhusten unelmien toteuttaminen Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen ryhmätoiminnassa Olemassaolevia digitaalisia etäosallistumismahdollisuuksia Unelmapeli digitaalisessa muodossa 9 3 PROJEKTIN KULKU Suunnitteluvaihe Toteutusvaihe Työstämisvaihe ja jatkosuunnitelmat 13 4 PROJEKTIN ARVIOINTI PÄÄPIIRTEITTÄIN Onnistumiset Epäonnistumiset 15 5 PROJEKTIN ORGANISAATIO 16 6 PROJEKTIN TALOUS JA RESURSSIT 17 7 OPPIMISEN ARVIOINTI 18 8 POHDINTA 18 9 LÄHTEET 21 Liitteet Liite 1. Kyselykaavake Liite 2. Kummivanhustehtävä Liite 3. Työsuunnitelma Liite 4. Osallistumissuostumus

3 1 1 PROJEKTIN TAUSTA Projekti Suuntana tulevaisuus Vanheneminen ja unelmat toteutettiin osana Metropolia Ammattikorkeakoulun Innovaatio-opintoja ja se ajoittui vuoden 2013 syksyyn (syyskuu marraskuu). Projektin taustalla oli vanhustyön opiskelija Kirsi Alastalon kehittämä idea ja yhteistyö Vanhustyön keskusliiton (VTKL) Senioritoiminnan kanssa. Suuntana tulevaisuus - Vanheneminen ja unelmat -projektin tavoitteena oli vaikuttaa yhteiskunnassa vallitsevaan vanhuskuvaan ja asenneympäristöön. Halusimme tuoda esiin uuden kuvan ikääntyneistä tulevaisuuteen suuntaavina ihmisinä, joilla on yksilöllisiä unelmia. Projekti perustui oletukselle, että ikääntyneillä on unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Tämä vain ei tule esiin tämän päivän ikääntymistä koskevassa diskurssissa eikä tavanomaisessa ikääntyneiden ryhmätoiminnassa, jossa keskitytään usein menneisyyden muisteluun. Ikääntyneet muistelevatkin elämäänsä mielellään, ja se on heille tärkeää. Muistelun lisäksi ikääntyneillä voi olla ja tulisi olla myös tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia. Ihminen, jolla on unelmia, on suurella todennäköisyydellä tyytyväisempi elämäänsä, elää terveempänä ja pidempään. Unelmointi on osa optimistista ajattelutapaa. Optimistisuudella tarkoitetaankin toiveikasta ja luottavaista suhtautumista tulevaisuuteen (Read 2010: 239). Uskomme, että kehittämiemme menetelmien avulla voi herätellä vanhusten tulevaisuudenuskoa ja innostaa heitä unelmoimaan. Uskomme, että unelmointi lisää vanhusten hyvinvointia sekä kokemusta osallisuudesta, arjen merkityksellisyydestä ja voimaantumisesta. Vanhuspalveluissa tarvitaan helposti saavutettavissa olevaa ryhmätoiminta-aineistoa. Kokemuksemme mukaan osallistava ryhmätoiminta on todettu merkitykselliseksi ja voimaannuttavaksi. Projektissa innovoitiin käytännöllisiä keinoja, joilla vanhusten unelmat ja ajatukset tulevaisuudesta tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Konkreettisena tuotoksena valmistimme osallistavaa ryhmätoiminta-aineistoa, jota voidaan käyttää erilaisissa vanhusten ryhmätoimintaympäristöissä.

4 2 VTKL on kehittämässä tietopankkia (työnimi), verkkosivuilla olevaa kokonaisuutta, jota vapaaehtoistyöntekijöiden ja hoitajien on helppo käyttää ja he löytävät sieltä nopeasti etsimäänsä tietoa ja välineitä. Tietopankkiin tulee myös digitaalista virikesisältöä. Se avautuu todennäköisesti alkuvuonna (Mäki 2013.) Ennen tämän tietopankin avautumista aineistomme tulee olemaan ladattavissa suoraan VTKL:n Senioritoiminnan sivuilta. Edistämme sen käytön leviämistä aktiivisella tiedotustoiminnalla, joka jatkuu projektin päättymisen jälkeenkin. Projektin kohderyhmään kuuluvat kaikki vanhustyön asiakasryhmät ja ikääntyneet henkilöt. Välittömästi aineistosta hyötyvät vanhusten parissa työskentelevät työntekijät, vapaaehtoistyöntekijät, opiskelijat ja muut ryhmiä ohjaavat tahot sekä luonnollisesti VTKL jäsenjärjestöineen. Välillisesti aineiston käyttämisen ja tiedottamisen myötä projektilla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vanhuskuvaan. 2 PROJEKTIN TAVOITTEET JA SAAVUTETUT TULOKSET Projektin Suuntana tulevaisuus Vanheneminen ja unelmat tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnassa vallitsevaan asenneilmastoon ja vanhuskuvaan. Tämän tavoitteen toteutumista ei voida arvioida tällä aikajänteellä. Jos tuottamamme materiaali saadaan julkiseen levitykseen ja se päätyy riittävän laajalti käyttöön, ja jos saamme ajatuksellemme ikääntyneistä tulevaisuuteen suuntautuvina yksilöinä näkyvyyttä, on sillä uskoaksemme vaikutusta myös yhteiskunnassa vallitsevaan vanhuskuvaan. Projektin tavoitteena oli myös voimaannuttaa ryhmäkeskusteluihin osallistuvia ikääntyneitä ja auttaa heitä huomaamaan, että kyky unelmoida on tallella ja monet unelmat ovat yhä toteutettavissa. Arvioimme ryhmätoiminnan onnistumista havainnoimalla, pyytämällä palautetta osallistujilta ja VTKL:n Senioritoiminnan ohjaajilta sekä kirjallisella kyselyllä ryhmiin osallistujilta. Kokemusten ja saadun palautteen perusteella voidaan sanoa, että ainakin osa ryhmissä käyneistä 77 ikääntyneestä koki voimaantumista ja sai uusia näkökulmia ajatteluunsa. Se, mihin nämä ajatukset kunkin kohdalla johtavat, emme voi luonnollisestikaan tietää.

5 3 2.1 Kirjallinen kysely ryhmiin osallistuneille Kyselykaavakkeita (ks. liite 1) palautettiin 22 kappaletta, eli noin neljännes ryhmiin osallistuneista antoi kirjallista palautetta. Vastaajista 2 oli miehiä ja 20 naisia. Vastaajista 8 oli 20-luvulla syntyneitä, 30-luvulla syntyneitä vastaajia oli 9. Neljä vastaajaa oli 40-luvulla syntyneitä ja yksi 50-lukulainen. Kaikki vastaukset olivat asiallisia ja pohdittuja. Vastauksissa tuotiin esille unelmia liittyen muun muassa omaan perheeseen, terveyteen ja toimintakykyyn sekä luontoon. Kyselyvastauksissa unelmat vaikuttivat olevan vakavampia kuin keskusteluissa, johtuen mahdollisesti kysymysten asettelusta. Vastaajat kertoivat hyvän seuran, esimerkiksi vanhojen ystävien tai läheisten siivittävän unelmointiin. Myös elokuvat ja musiikki herättävät unelmia, toisilla tuoksut tai maut. Luonto ja luonnossa liikkuminen herättää monen unelmoimaan. Kevätaurinko, kesäilta, jopa syksykin mainittiin unelmointiin herkistävinä ympäristöinä. Eräs vastaaja kertoi unelmoivansa erityisesti järjestöjen matkoille osallistuessaan, kokiessaan ja nähdessään uusia asioita. Myös kerhoissa ja pubissa mainittiin seuran myötä unelmoitavan. Yksi vastaajista kertoi unelmoivansa yksin kotona, kun on kietoutunut shaalin alle tuntiessaan itsensä väsyneeksi ja uupuneeksi. Kysyttäessä, miten unelmat ovat vuosien myötä muuttuneet, osa vastaajista kertoi, etteivät mitenkään. Yksi vastaajista toi esille unelmien muutoksen positiivisena asiana. Monilla sairaudet, ikääntyminen ja terveyden muuttuminen ovat rajoittaneet unelmointia ja unelmat saaneet realistisempia tavoitteita. Kiinnostus on vähentynyt ja unelmat muuttuneet arkisemmiksi ja pelkistetymmiksi. Unelmat ovat muuttuneet toiveiksi ja odotuksiksi, eletään päivä kerrallaan. Tätä ei kuitenkaan koettu negatiivisena muutoksena. Kysymykseen, mitä vastaaja voisi tehdä tänään tai ensi viikolla toteuttaakseen unelmansa, hyvin monet kertoivat harrastavansa liikuntaa toimintakyvyn ylläpitämiseksi sekä kiinnittävänsä huomiota ravitsemukseen. Ihmisten seuraan ja ryhmätoimintoihin hakeudutaan mielen vireyden ja muistiterveyden ylläpitämiseksi. Yksittäisinä vastauksina esille tuotiin elämänkerran kirjoittaminen ja opiskeluista tietokonekurssille meneminen sekä pohdinta akateemisten opintojen jatkamisesta korkeasta iästä huolimatta. Tämän kysymyksen vastausten perusteella vastaajat toimivat hyvinkin aktiivisesti toteuttaakseen unelmiaan.

6 4 Vastaajat olisivat valmiita tekoihin esimerkiksi oman terveyden, liikunnan, mielenterveyden ja muistin puolesta. Joissain vastauksissa tulivat esille yhteiskunnalliset näkökulmat: ikääntyville tulisi taata paremmat mahdollisuudet kotona asumiseen ja poistaa turha byrokratia. Nuorten tulevaisuus ja mahdollisuus työllistyä tuli esiin muutamissa vastauksissa. Suomen monimuotoisen luonnon puolesta olisi yksi vastaajista valmis ponnistelemaan. Yksi vastaajista oli huolissaan myös muista toimista, joilla julkista liikennettä heikennetään ja ikääntyneiden liikkumista ja osallistumista vaikeutetaan. Pyysimme kyselykaavakkeen lopussa palautetta siitä, millaisia ajatuksia ryhmäkeskustelusta jäi sekä mahdollisia terveisiä meille opiskelijoille. Ryhmäkeskustelu jakoi jonkin verran mielipiteitä, sillä osa vastaajista kritisoi joidenkin ryhmäläisten ajattelevan liikaa toisia, kun kritisoijien mielestä pitäisi unelmoida itsekkäämmin. Markku Ojanen on kysynyt ihmisiltä heidän toiveistaan ja unelmistaan. Hänen mukaansa erityisesti itsenäistä Suomea rakentaneiden toiveet ja unelmat suuntautuvat perheiden ja yhteisön etuun. (Ojanen 2002: 166, 169.) Vastaajista moni oli kokenut keskustelun myönteisenä, aivosoluja tai lukkoja avaavana. Muutama vastaaja toivotti opiskelijat tervetulleeksi toistekin. Yksi vastaaja koki, ettei keskusteluissa päästy lainkaan oikeisiin aiheisiin ja keskustelun anti oli jäänyt hänelle laihaksi. Palaute oli yleisesti positiivis-voittoista ja jatkamaan kannustavaa. Varsinaisia kehittämisideoita emme saaneet. 2.2 Ryhmätoiminta-aineisto Projektin tärkeimpänä välittömänä ja konkreettisena tavoitteena oli tuottaa ryhmätoiminta-aineistoa ja mahdollistaa sen laajempi käyttö julkaisemalla se VTKL:n verkkosivuilla. Tällaisen aineiston tuottaminen oli työelämäkumppanin kannalta ajankohtaista, koska tietopankkia ollaan juuri nyt aloittamassa. Aineiston kohderyhmänä ovat erityisesti ikääntyneet, mutta aineistoa voi hyödyntää myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujien ryhmissä. Koska monet ikäihmisten ryhmiä ohjaavat ovat itsekin iäkkäitä vapaaehtoisia, tai työntekijät ohjaajat ryhmiä muun työn ohessa, pyrimme tekemään oppaasta mahdollisimman selkeän, lähestyttävän ja helppokäyttöisen myös kokemattomalle ohjaajalle. Useimmissa ikääntyneiden ryhmätoimintaan osoitetuissa tiloissa ei ole saatavilla videotykkiä tai tietokonetta. Myös monet välilliseen kohderyhmäämme kuuluvat kokevat epävarmuutta niiden käytössä, joten valitsimme tutumman

7 5 ja turvallisemmalta tuntuvan vaihtoehdon, tulostettavat kortit ja kuvat. Useimmissa paikoissa tulostukseen ja laminointiin löytyy apua ja laitteita. Suuntana tulevaisuus -ryhmätoiminta-aineisto muotoutui VTKL:n Senioritoiminnan ryhmissä. Huomioimme suunnittelussa myös saamamme kokemukset sekä kirjallisen ja suullisen palautteen. Oppaan laatimiseen keskittyneen Riku Saaren aiemmasta ryhmänohjauskokemuksesta ammensimme runsaasti käytännön vinkkejä. Suuntana tulevaisuus -aineisto koostuu neljästä pdf-tiedostosta. Tiedostot on jaettu tulostamisen helpottamiseksi, koska varsinaisen oppaan voi tulostaa paperille ja muut tiedostot voi mahdollisuuksien mukaan tulostaa kartongille. Kaksi tiedostoa vaatii väritulostuksen. Oppaan koko, A4, on valittu yleisen tulostuskoon mukaan. Keskeisin tiedosto, varsinainen Osallistavan ohjaajan opas on 20-sivuinen. Se sisältää käytännön vinkkejä osallistavan ryhmänohjauksen ohjaajalle sekä erilaisia tulevaisuuteen suuntaavia ryhmänohjausosuuksia. Opas sisältää myös kolmen kerran kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on olla ohjaajan tukena, mikäli unelmointia haluaa jatkaa, unelmia syventää tai pohtia niiden toteuttamista. Tulevaisuuteen suuntaavien ja unelmointiin siivittävien musiikkikappale-ehdotusten löytäminen oli hyvin vaikeaa. Suomalainen musiikki vaikuttaa olevan kovin taaksepäin katsovaa ja haikeaa. Muutama ehdotus ohjaajien helpotukseksi on mainittu oppaassa. Merkittävä osa opastamme on Unelmapeli, jossa heitetään kahta karvanoppaa ja saadun luvun perusteella pääsee vastaamaan tietyn aihepiirin kysymykseen. Nämä Unelmapelin kysymyskortit (yli 100 kpl) ovat erillisenä tiedostona. Ennustajan hattu - kuvahoroskooppia varten on kahdessa tiedostossa sekä valokuvia (40 kpl) että piirroksia (100 kpl). Niistä ohjaaja voi valita ryhmän tarpeisiin parhaiten sopivat. Valokuvat on kuvannut ja käsitellyt Kirsi Alastalo osana Innovaatio-opintojen syventäviä opintoja. Piirrokset on koottu Papunetin kuvapankista ja niiden ei-kaupalliseen käyttöön on kysytty lupa Papunet-verkkopalveluyksikön va. johtajalta Sami Älliltä (Älli 2013). 2.3 Kummivanhusten unelmien toteuttaminen Ensimmäisen vuoden geronomiopiskelijat saavat osana opintojaan ns. kummivanhuksen, jonka luona heidän on määrä vierailla viikoittain noin puolen vuoden ajan. Projek-

8 6 tin tavoitteena oli innostaa näitä ensimmäisen vuoden opiskelijoita toteuttamaan kummivanhustensa kanssa näiden unelmia ja tuottamaan näin hyvää mieltä ja voimaantumisen kokemuksia. Lisäksi tavoitteena oli, että uudet opiskelijat saisivat tuoreen näkökulman vanhenemiseen. Ohjeistuksen lisäksi opiskelijoille jaettiin lyhyt kyselylomake (ks. liite 2). Vastauksia saatiin 9 opiskelijalta, joiden kummivanhusten ikäjakauma oli vuotta. Kummivanhuksista seitsemän oli naista ja kaksi miestä, ja heistä viisi asui omassa kodissaan, neljä palvelutalossa. Opiskelijoiden mukaan suurin osa kummivanhuksista koki unelmoinnin mielekkäänä ja virkistävänä. Kummivanhukset olivat innoissaan etenkin unelmien toteuttamisesta yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat pääsivät toteuttamaan hyvinkin erilaisia unelmia. Eräs opiskelija toteutti kummivanhuksensa unelman Kanarian matkasta kuvitteellisena nojatuolimatkana. Toinen opiskelija avusti puutarhanhoidossa ja kevyessä talon kunnostustyössä kummivanhuksen toimiessa työnjohtajana. Erään kummivanhuksen unelmana oli löytää keskustelukumppani, jonka kanssa jutella maailman menosta. Tämä unelma toteutui, sillä hän on saanut opiskelijan keskustelukumppanikseen. Osa kummivanhuksista koki unelmoinnin aluksi vaikeana, mutta opiskelijat huomasivat, että unelmointi helpottuu tutustumisen edetessä. Unelmointi myös auttoi tutustumisessa ja sen avulla opiskelijat pääsivät keskustelemaan kummivanhuksensa elämänhistoriasta. Suurin osa opiskelijoista piti unelmien pohtimista yhdessä kummivanhuksen kanssa mielenkiintoisena ja mielekkäänä. Eräs opiskelija kertoi tehtävän tekemisen tuntuneen hauskalta, sillä jaettu mielikuvitus ja huumori keventävät mieltä ja luovat rajattomat mahdollisuudet unelmointiin. Opiskelijat saivat keskustelujen avulla myös suuntaa kummivanhustyöskentelylleen. Uskomme, että kummivanhustyöskentelyssä toteutetaan vielä monta unelmaa, sillä suurin osa kummivanhusten esille tuomista unelmista on mahdollista toteuttaa yhdessä opiskelijan kanssa. Kummivanhusten unelmia oli mm. teatteriin pääsy, kahvittelu Kaivopuistossa, kävelylenkki ulkona ihmisten ilmoilla, käsitöiden tekeminen, joulukorttien askartelu, yhdessä lukeminen, kaupassa käynti, haudalla käynti jouluna, matkustelu, matka Ruissalon kylpylään, unelma lastenlapsien elämän sujumisesta. Erään kummivanhuksen suurin haave oli mahdollisuus asua omassa kodissaan suhteellisen terveenä elämän loppuun saakka, kun taas toinen unelmoi elämästä aktiivisena seniorina.

9 7 Yhden kummivanhuksen unelmana oli päästä itse liikkumaan, toinen unelmoi syövästä toipumisesta. 2.4 Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen ryhmätoiminnassa Projektin tavoitteena oli myös tarkastella, kuinka hyvinvointiteknologiaa voisi hyödyntää tulevaisuuteen suuntaavassa osallistavassa ryhmätoiminnassa ja kehittämiemme menetelmien saattamisessa kaikkien ulottuville, esimerkiksi näkövammaisille tai liikuntarajoitteisille. Tarkastelun kohteena olivat markkinoilla olevat laitteet ja sovellukset, niiden soveltuvuus kyseiseen käyttöön ja käyttöönoton realistisuus. Uusiakin laitteita ja sovelluksia innovoitiin. Kun suunnitellaan pelejä ikääntyneille, asettaa se useita rajoituksia verrattaessa lasten ja nuorten tietokonepeleihin. Huomioon otettavia, oleellisia asioita ovat helppo käytettävyys ja laitteiston yksinkertaisuus. Useimmat ikääntyneet eivät ole ehkä koskaan ennen käyttäneet tietokonetta, joten yksinkertainen ja looginen eteneminen sovelluksissa tulee olemaan kaiken perusta. Laitteiston näytön koko, tekstin helppo luettavuus, hyvä äänentoisto ja liikuteltavan laitteiston paino vaikuttavat hyvään käytettävyyteen. Tällä hetkellä on käynnissä useampia projekteja, joissa suunnitellaan ikääntyneille suunnattuja ohjelmia. Esimerkiksi Join-In Senior Citizens Overcoming Barriers by Joining Fun Activities -projekti etsii vastauksia ikääntyneiden yksinäisyyteen ja virikkeiden puutteisiin. Projektissa tutkitaan käytännön mahdollisuuksia kehittää ikääntyneille suunnattuja ohjelmistoja, joilla he voisivat pitää yhteyttä ystäviinsä ja pelata heidän kanssaan erilaisia pelejä. Suurin painoarvo projektissa on ikääntyneiden hauskanpidossa ja liikkumisen motivoinnissa. Kalifornian yliopistossa kehitetyn Neuroracer-videopelin pelaamisen on todettu lisäävän vanhusten henkistä kyvykkyyttä, mm. kykyä tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Tutkimusta johtava tohtori Adam Gazzaley toteaa, että kyky tehdä useampaa asiaa samanaikaisesti on tämän päivän teknologiakeskeisessä yhteiskunnassa hyvin tärkeässä roolissa ja vanhusten on hankalaa sopeutua tähän. Tutkimus osoittaa, että henkilöt voivat ylläpitää ja kehittää aivotoimintaansa henkisillä virikkeillä vanhetessaan. Gazzaley kuitenkin huomauttaa, että väitösten takana pitää myös olla todisteita, ja että mikä

10 8 tahansa kaupallinen videopeli ei välttämättä kykene tällaiseen virikkeelliseen toimintaan, sillä Neuroracer-videopeli on nimenomaan suunniteltu tällaiseen aivoja jumppaavaan toimintaan. [2.] Myös Suomessa on tehty tutkimusta ikäihmisten kiinnostuksesta digitaaliseen pelaamiseen. KÄKÄTE-projektin tekemän kyselyn mukaan ikäihmiset alkavat lämmetä digitaaliselle pelaamiselle, mutta heille suunnattuja pelejä ei ole vielä kovin paljoa saatavana. Enemmistö (n. 76 %) vastanneista kaipaisikin nimenomaan ikäihmisille suunnattuja pelejä. Etenkin liikuntapelit, pulma- ja älypelit sekä erilaiset simulaatiopelit kiinnostavat ikääntyneitä. Lähes kaikki vastanneista oli yhtä mieltä siitä, että tietokonepelit saattaisivat virkistää mieltä ja ennaltaehkäistä muistisairauksia. Moni kaipaisi kuitenkin opastusta peleihin ja niiden pelaamiseen, ja myös opastusta arkipäiväiselle tietokoneen käytölle tarvitaan. [3.] Suurin osa kyselyyn vastanneista käytti pelaamiseen pääasiassa tietokonetta. Pelaaminen erilaisilla mobiililaitteilla, kuten matkapuhelimella ja tabletilla kuitenkin yleistyy ja yhä useampi peli on suunniteltu pelattavaksi niillä. Näin ollen mobiililaitteiden käytettävyyteen ja niiden pelien sisältöön tulisikin kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota, jotta ikäihmiset pystyisivät käyttämään laitteita. Kysyntää ei ole pelkästään kotimaassa, vaan myös muualla. On hyvin haastavaa saada pelialan yritykset vakuuttuneeksi siitä, että ikäihmiset tulevat olemaan vakavasti otettava asiakasryhmä Olemassaolevia digitaalisia etäosallistumismahdollisuuksia Tällä hetkellä on käytössä tekniikoita, joilla ikääntyneet voivat pitää toisiinsa yhteyttä digitaalisesti. Yksi palveluntarjoaja on Pieni Piiri, joka tarjoaa kuvapuhelinmahdollisuutta tietokoneella, tabletilla ja matkapuhelimella. Ohjelmisto onkin suunniteltu ikäihmisen ehdoin. Käyttöjärjestelmä on helppo, joten ikääntyneiden on helppo pitää yhteyttä omaisiinsa ja ystäviinsä. Sovelluksen avulla voi kuusi ihmistä pitää toisiinsa yhteyttä samaan aikaan. Tämän saman fyysisen laitteen avulla ikääntyneelle voidaan tuoda virikkeellistä toimintaa, kuten hoiva-, kuntoutus-, liikunta- ja kulttuuripalveluita. Myös tämän projektin hakema pienryhmätoiminta olisi sovelluksen kautta mahdollista. [5.]

11 9 Hyvinvointi-TV on vuonna 2010 käyttöönotettu laajakaistayhteydellä toimiva kuvapuheluyhteys. Toimintaperiaate on lähestulkoon sama, kuin Pienen Piirin ohjelmistolla, mutta Hyvinvointi-TV vaatii television ja päätelaitteen. Päätelaite sisältää kameran ja kosketusnäytöllisen käyttöliittymän, jolla saadaan kuvayhteys esim. kotihoitoon. Alkuperäinen tarkoitus on ollut tuottaa virtuaalista kotihoitoa perinteisen hoidon tilalle. [6.] Tarkastelimme Unelmapelin käytettävyyttä muun muassa henkilöillä, jotka syystä tai toisesta eivät voi tai halua kodin ulkopuoliseen ryhmätoimintaan osallistua. Unelmapeli voisi soveltua esimerkiksi Hyvinvointi-TV:n tai Pienen Piirin ohjelmaksi, jolloin ikääntyneet voisivat keskustella omista unelmistaan etäyhteyden kautta. Peli tarvitsisi kuitenkin vetäjän, joka lukisi kysymykset ja jakaisi puheenvuorot Unelmapeli digitaalisessa muodossa Projektissa kehitelty Unelmapeli olisi mahdollista kääntää digitaaliseen muotoon ja saada siitä ikääntyneitä innostava peli. Rajoitteita asettaa rahoitus, ylläpito ja pääseminen johonkin valmiiseen sovellukseen mukaan. Apua voisi saada muilta samankaltaisilta projekteilta. Suurin huolenaihe unelmapeliä digitaaliseen muotoon kehiteltäessä tulee olemaan sen ylläpito. Peli tarvitsisi luotettavan paikan joltain palvelimelta, jossa sitä olisi helppo ylläpitää ja siitä otettaisiin tietyin väliajoin varmuuskopio. Peliin täytyisi voida lisätä kysymyksiä, jolloin samojen kysymysten pyöriminen saman pelin aikana minimoitaisiin. Kysymysten pitäisi tallentua jonkinlaiseen kirjastoon. Unelmapelin tulisi olla innostava, joten pelkät kysymykset eivät ehkä riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Ajatuksemme olisi, että noppien heiton voisi suorittaa tablettia tai hiirtä heiluttamalla. Jos käytössä on pöytäkone, voisi kursorin viedä noppien kohdalle, painaa hiiren painike alas ja heiluttaa hiirtä, jolloin nopat arpoisivat luvut. Tablettien kohdalla voisi taas heiluttaa koko tablettia, mikäli kone sisältää liikkuvuusanturin. Myös sormenpäällä tehtävä pieni liike olisi riittävä tapa saada nopat liikkeelle. Kysymyksen ilmestyttyä tietokone lausuisi sen ääneen ja sen voisi toistaa vielä painamalla painiketta, jonka tulisi olla selkeästi näkyvillä. Tulisi myös selvittää, kuinka ohjelmaan saadaan lisättyä kuvaa ja ääntä.

12 Unelmakuutio - DreamCube DreamCube on interaktiivinen, elektroniikkaa sisältävä, kuution mallinen pelialusta, johon voi ladata erilaisia sovelluksia, kuten aivopähkinöitä, digitaalisen nopan, Unelmapelin ja muita pelejä aivan käyttötarkoituksen mukaan. Kuutio olisi suunniteltu niin ikääntyneille, kuin muillekin asiakasryhmille. Uusia sovelluksia voisi ladata wlan- ja Bluetooth-yhteyksien avulla. Kuution sivuilla olisi näytöt, joista interaktiivisia pelejä voisi seurata ja kuution päällä olisi iso painike, jolla varsinainen pelaaminen tapahtuisi. Painiketta painamalla kuution näytöille voisi ilmestyä vaikka nopan silmäluku, jolloin kuutio toimisi elektronisena noppana. Nappia painamalla voitaisiin saada myös Unelmapelin kaltaiset kysymykset kuution seinämille ja laite lausuisi kysymykset ääneen. Kuutio sisältäisi myös kaiuttimen, joten myös kuuloaistia voisi käyttää havainnointiin, jos peliä pelaisi esimerkiksi näkövammainen. Olisi myös mahdollista, että kosketuksen lisäksi kuutiota voisi käyttää myös puheohjauksella. Kuutio olisi helppokäyttöinen ja uuden sisällön asentaminen tehtäisiin yksinkertaiseksi, jotta kuutiota voisi käyttää myös vähemmän tekniikkaa hallitseva pelin ohjaaja. Perusajatus kuitenkin olisi, että ohjaaja laittaisi kuution käyttövalmiiksi, jolloin pelaajat voisivat keskittyä vain pelaamiseen. Laitteen olisi oltava kestävä, jotta se esimerkiksi lattialle pudotessaan ei menisi heti rikki, vaan käyttöä voitaisiin jatkaa. Kestävyyden lisäksi laitteen pitäisi kuitenkin olla myös kevyt, jotta ikääntynytkin pelaaja kykenisi nostamaan laitetta ja ojentamaan sen toiselle käyttäjälle. Vaihtoehtoisesti kevyt kädestä käteen siirrettävä painike voisi toimia nappina, jottei koko laitetta tarvitsisi liikuttaa. Se, että laite olisi kestävä ja kevyt luo kuitenkin haasteen sille, että laitteen olisi myös oltava melko edullinen, jotta kynnys sen hankkimiseen pienenisi. Laite on kuitenkin toteutettavissa, mutta prototyyppien valmistus ja oikeiden materiaalien ja osien löytäminen veisi aikaa ja rahaa sekä vaatisi oikeanlaisen suunnitteluorganisaation. 3 PROJEKTIN KULKU 3.1 Suunnitteluvaihe Projektia ideoitiin sekä ensimmäisellä tapaamisella että GoogleDrive-alustalla. Ideointia jatkettiin läpi projektin. Esisuunnitteluvaiheessa rajattiin aiheet ja päätettiin toimintata-

13 11 vat. Projektille laadittiin työsuunnitelma (ks. liite 3) ja eri vaiheiden työt jaettiin ryhmäläisten kesken. Varsinainen projektisuunnitelma palautettiin Osa ryhmästä kävi projektin alussa VTKL:ssa tapaamassa Senioriryhmien ohjaajia Anu Lintilää, Sanna Dufvaa ja Meeri Falck-Lydmania, joiden kanssa sovittiin yhteistyöstä ja keskusteltiin toiveista ja odotuksista. Kaksi ryhmän jäsentä kävi esittelemässä projektin ensimmäisen vuoden geronomiopiskelijoille ja pyysivät heitä osallistumaan projektiin toteuttamalla kummivanhustensa kanssa näiden unelmia. 3.2 Toteutusvaihe Käytännön toteutusvaiheessa projektiryhmän jäsenet ohjasivat seitsemän VTKL:n Senioritoiminnan ryhmän tapaamista teemalla: Suuntana Tulevaisuus. Ryhmistä kaksi oli suunnattu näkövammaisille ikäihmisille. Ryhmät kokoontuivat eri puolilla Helsinkiä ja olivat kestoltaan 1,5 2 tunnin pituisia ja osallistujien määrä ryhmissä oli 5 21 henkeä. Mukana oli vähintään kaksi projektiryhmämme jäsentä ja lisäksi VTKL:n ohjaaja/ohjaajapari. Ryhmiin osallistui yhteensä 77 ikäihmistä (55 naista ja 12 miestä). Ryhmien alun kahvitteluhetken tarjoilu oli suunniteltu teemaan johdattelevaksi (esimerkiksi unelmatorttu). Ryhmissä käytiin unelma-teemaan liittyviä osallistavia keskusteluja kehittelemiemme menetelmien avulla. Ryhmätoiminnassa kokeiltiin eri kokonaisuuksia muunsimme ohjelmaa väliarviointien perusteella. Alussa jäänrikkoja-kysymyksenä toimi esimerkiksi: Voitit juuri lotossa euroa. Mitä teet? Kokeiltiin myös Ennustajan kierrosta, jossa tulevaisuuteen pystyi leikkimielisesti katsomaan kristallipallon avulla tai Kuvattoman kehyksen kierrosta, jossa tulevaisuuden näki tyhjästä valokuvakehyksestä. Kehitettiin myös Unelmapeli, jossa karvanoppia heittämällä ja silmäluvun mukaisella kysymys-, aforismi- tai runokortin avulla innostettiin unelmoimaan ja pohtimaan aihetta. Projektin ollessa jo käynnissä Unelmapeliä muokattiin käyttäjälähtöisemmäksi siten, että pelin kysymyskorttien kokoa kasvatettiin käyntikorttikoosta postikorttikokoon ja niistä poistettiin turhat elementit. Kysymysten määrää lisättiin numeron todennäköisyyden mukaan. Lisäksi unelmoinnin apuna käytettiin tekemiämme valokuvakortteja tai musiikkia tunnelman luojana.

14 12 Kolmella ensimmäisellä kerralla pyydettiin kaikkia osallistujia allekirjoittamaan osallistumissuostumus (ks. liite 4). Jokaisessa ryhmässä oli henkilöitä, jotka eivät suostumusta allekirjoittaneet, mutta osa antoi suostumuksensa suullisesti. Ryhmätapaamiset oli tarkoitus nauhoittaa. Ajatus nauhoittamisesta kuitenkin hylättiin jo ensimmäisellä kerralla, koska kaikki eivät allekirjoittaneet suostumuslomaketta, ja heidän puheidensa erottelu olisi ollut vaikeaa vain äänen perusteella. Heidän kommenttinsa jätettiin kirjaamatta ylös. Neljässä seuraavassa ryhmässä suostumusta pyydettiin suullisesti ja kaikilta se saatiin. Erityisesti korostettiin sitä, että ryhmän jälkeenkin voi halutessaan kieltäytyä omien ajatusten käyttämisestä. Osallistumissuostumuksen ymmärrettävä selittäminen ja sen merkityksestä kertominen vei suuren osan ryhmätoiminnalle varatusta ajasta ja vaikutti herättävän epäluuloa. Koska kaikki osallistujat asuivat kotonaan, osallistuivat avoimeen ryhmään ja anonymiteetin säilyminen turvattiin, opettajamme luvalla siirryimme suulliseen suostumukseen. Monet osallistujat kokivat kirjallisen suostumuksen antamisen vaikeaksi, mutta suullisen luvan halusivat antaa kaikki. Myös senioritoiminnan ohjaajat olivat tyytyväisiä muutokseen. Kunkin ryhmän jälkeen halukkaille osallistujille jaettiin kyselylomake, joita palautui 22 kappaletta. Lisäksi sekä osallistujilta että VTKL:n ohjaajilta pyydettiin suullista palautetta. Ohjaajat toivoivat palautetta kyselyn avulla kerätyistä unelmista ja myös yksi ryhmistä toivoi saavansa kuulla tuloksista. Jokaisen ryhmätapaamisen jälkeen ryhmiä ohjanneet opiskelijat keräsivät muistiinpanoistaan ja havainnoistaan sekä saamastaan suullisesta palautteesta yhteenvedon. Tarvittaessa seuraavaa ryhmätoiminnan suunnitelmaa muokattiin palautteiden, havaintojen ja menetelmien toimivuuden arvioinnin pohjalta. Ensimmäinen etukäteen suunniteltu, unelmia herättävä ryhmätoimintamalli oli käytössä suurin piirtein samankaltaisena kolmessa ensimmäisessä ryhmässä. Näiden jälkeen pidimme väliarvioinnin, jonka pohjalta mallia muokattiin seuraavia kahta ryhmää varten. Viimeisten kahden kerran kohderyhmänä olivat näkövammaiset ja heille muokattiin hieman erilainen malli, ottaen huomioon heidän näkövammansa. Projektisuunnitelmaa ja työn etenemistä arvioitiin jatkuvasti ja työsuunnitelma pidettiin ajan tasalla. Projektiryhmän yhteisessä ryhmäpalaverissa pidettiin perusteellinen

15 13 väliarviointi. Muissakin tapaamisissa suunnitelmia tarkennettiin ja ryhmän sisäistä työnjakoa täsmennettiin. 3.3 Työstämisvaihe ja jatkosuunnitelmat Projektin loppupuolella koostettiin yhteenvedot sekä saaduista kyselyvastauksista että kummivanhuspalautteista. Kaikki saadut vastaukset käsiteltiin nimettöminä ja hyvää tutkimusetiikkaa noudattaen. Ryhmätoiminnasta saatuja kokemuksia reflektoitiin yhdessä ja kokemuksia, ryhmäkeskusteluista tehtyjä yhteenvetoja sekä kyselyjen vastauksia hyödynnettiin tuotettaessa projektin lopullinen tuotos eli Suuntana tulevaisuus - ryhmätoiminta-aineisto. Oppaan suunnittelu ja kirjoittaminen eteni prosessina koko projektin ajan. Projektiryhmän tapaamisista ja sopimuksista tehtiin muistioita, jotka vietiin Wikialustalle. Projektin kulusta raportoitiin laatimalla posteri ja kirjallinen loppuraportti Projekti esitellään yhteistyökumppaneille ja muille opiskelijoille sekä opettajille Innovaatio-opintojen loppuseminaarissa Ryhmätoiminta-aineisto toimitettiin taitto-ohjelmalla helposti hyödynnettävään ja muotoilut käytettävistä ohjelmista riippumatta säilyttävään pdf-muotoon. Tiedostot annetaan CD-levylle tallennettuina VTKL:n edustajalle seminaarissa Laadimme myös aineistoa lyhyesti esittelevän tekstin verkkosivulle, jossa aineiston linkit ovat. Esittelytekstissä tarjotaan mahdollisuutta antaa palautetta aineistosta. Palautemahdollisuus säilytetään opintojemme ajan. Aineiston mukana on myös muutama valokuva tiedotustarkoituksiin. Aineiston levittämistä ja tiedottamista varten olemme tehneet suunnitelman ja kaksi ryhmämme jäsentä on sitoutunut jatkamaan tiedotusta projektin julkistamisen jälkeen. Tiedottaminen on ajankohtaista vasta kun aineisto on kaikkien saatavilla. Tiedotamme aineistosta valikoitua kohderyhmää sähköpostitse, kuten VTKL:n jäsenjärjestöjä, Helsingin monipuolisia palvelukeskuksia ja järjestöjä, jotka järjestävät ryhmätoimintaa ikääntyneille, asiaankuuluvia oppilaitoksia ja erityisesti geronomi-opiskelijoita ja Geronomiliittoa. Pyrimme siihen, että aineistomme (opas tulosteena, kortit laminoituina kansiossa sekä tarvittavat esineet valmiina) on lainattavissa Metropolia Ammattikorkeakoulun kirjastosta.

16 14 4 PROJEKTIN ARVIOINTI PÄÄPIIRTEITTÄIN 4.1 Onnistumiset Verrattain suuren, yhdeksänhenkisen ryhmän vahvuutena ovat olleet monenlaiset näkemykset ja etenkin flow-vaiheen hullut ideat. Projektin alussa ideoita syntyi jopa liikaa. Onnistuimme kuitenkin rajaamaan ja tarkentamaan aihetta ja keskittymään valittuihin toimintoihin ja niiden toteuttamiseen. Huolellisen etukäteissuunnittelun avulla pysyimme aikataulussa eikä nollabudjettia ylitetty. Projektiryhmän suuresta koosta huolimatta projekti on ollut hyvin hallinnassa, johtuen hyvästä johtamisesta ja aktiivisesta yhteydenpidosta. Ryhmätoiminnat onnistuivat omalta osaltaan hyvin muun muassa siksi, että pääsimme valmiisiin, kauan toimineisiin ryhmiin, joissa osallistujat ovat harjaantuneita ryhmässä toimimiseen. Yhdellä projektiryhmän jäsenellä oli myös aikaisempaa kokemusta juuri näiden ryhmien ohjaamisesta. Tämä tieto auttoi meitä valmistautumaan etukäteen ja osasimme riittävästi sopeuttaa toimintaamme muuttuvissa olosuhteissa. Ryhmäläisiä oli etukäteen informoitu tulostamme innostavasti, joten joissakin ryhmissä osallistujia oli tavallista enemmän. Kaiken kaikkiaan vastaanotto ryhmissä oli avoin, odottava ja hyvin innostunut. Oma asenteemme oli myös innostunut ja useimmilla kerroilla mukana oli joku ryhmätoiminnoissa harjaantuneempi opiskelija. Muutama ryhmiin osallistujista kommentoi, ettei heillä ole unelmia. Kaikilta osallistujilta unelmia kuitenkin löytyi ja he saattoivat lopuksi todeta, että heillä oli kuin olikin paljon unelmia. VTKL:n ohjaajat olivat saaneet ohjaamastamme ryhmätoiminnasta uusia ideoita ja ajatuksia niin ryhmien ohjaamiseen kuin ryhmänohjaajien koulutuksiin. Kaiken kaikkiaan he olivat tyytyväisiä toimintaamme, valmistautumiseen, humoristiseen otteseen ja yllätyksellisyyteen. Ryhmän jälkeen kootuista runoista oli tullut todella paljon positiivista palautetta ja niiden avulla oli jälkikäteen muisteltu mukavaa kerhokertaa. Projektin aihe oli geronomiopiskelijoiden kompetenssien mukainen, innostava ja tärkeä. Hyvinvointiteknologian opiskelijat saivat uusia kokemuksia ikääntyneistä ja uudenlaisia näkökulmia omaan opiskeluunsa. Aiheen käsittelyn vapaus työelämäkumppanin taholta antoi tilaa ideoida ja innovoida vapaasti. Saimme runsaasti positiivista palautetta eri

17 15 muodoissa ja tämä mahdollisti esimerkiksi ryhmätoiminta-aineiston kehittämisen. Ryhmätoiminta-aineiston laatu on ammattimaista ja käytännössä toimivaksi todettua. Myös ideoita unelmointiin teknologian avulla saatiin kerättyä. Kehiteltiin myös ideoita pelialustasta, jolla voisi esimerkiksi digitaalisesti pelata Unelmapeliä tai muita samankaltaisia tuotoksia. Uuden tuotteen kehittely jäi tällä kertaa vain ideointivaiheeseen, mutta jäi vahva näkemys siitä, millaisia ominaisuuksia sen kuuluisi sisältää. 4.2 Epäonnistumiset Projektin haasteena on ollut tehtävän tietty epämääräisyys ja laaja-alaisuus. Tarkempi ja täsmällisempi tieto esimerkiksi lopputuotteesta olisi ehkä helpottanut tehtävän suorittamista. Toisaalta alkuvaiheen epätietoisuus lopullisesta tuotoksesta laittoi ryhmän innovoimaan. Geronomiopiskelijoiden ja hyvinvointiteknologiaopiskelijoiden välille ei syntynyt helposti moniammatillista keskustelua. Ajattelun polut pysyivät koko projektin ajan hieman erillisinä, läheten hitaasti projektin edetessä ja yhteisten tapaamisten aikana, jolloin rikastuttavaa vuorovaikutusta syntyi. Odotusten ja toiveiden mukaista aitoa ja todellista moniammatillista innovaatiotoimintaa ei kuitenkaan syntynyt. Hyvinvointiteknologian rooli pysyi projektin alusta loppuun saakka irrallisena. Hyvinvointiteknologiaopiskelijat kokivat hyvin vaikeaksi tuoda projektiin hyvinvointiteknologian näkökulmia, projekti oli vanhustyökeskeinen ja keskittyi vanhustyön ammatillisiin haasteisiin. Motivoitumiseen vaikutti varmasti myös se, että geronomiopiskelijat saivat valita innovaatioprojektinsa kolmesta vaihtoehdosta oman kiinnostuksensa perusteella, kun taas hyvinvointiteknologian opiskelijat määrättiin tähän ryhmään opettajan toimesta. Eri opiskelijoiden henkilökohtainen panostus projektiin ei ollut aivan tasaista. Yhteisesti sovittuja tapaamisia ei kaikkien osalta noudatettu eikä myöskään sovittuja tehtäviä tehty. Yhteiset pelisäännöt projektin kulusta ja erityisesti yhteydenpidosta, viestinnästä ja kommunikaatiosta, samoin kuin Google Drive -alustalla työskentelyyn liittyvistä asioista olisi pitänyt sopia alussa tarkemmin. Käytetyn kielen ja työskentelytapojen erilaisuus (eri koulutusohjelmat, monimuoto- ja päiväopinnot) saattoivat vaikeuttaa osaltaan yhteistyötä. Erilaisesta viitekehyksestä tulevien opiskelijoiden maailmojen yhteen saatta-

18 16 misessa on ollut haasteita, mutta sitä kautta on tapahtunut myös oppimista ja näkökulmien avartumista. Ryhmien osallistujille jaettu kyselylomake laadittiin jo melko aikaisessa vaiheessa. Lomakkeessa pyydettiin ikääntyneiltä lisää heidän unelmiaan. Ryhmätoiminnan kehittämisen kannalta olisi ehkä ollut tarkoituksenmukaisempaa kysyä mielipiteitä esimerkiksi siitä, millä muilla menetelmillä kuin keskustelemalla unelmia olisi voinut tuoda esille. Palautetta olisi voitu pyytää myös siten, että VTKL:n ohjaajat olisivat kysyneet ja kirjanneet ryhmäläisten kokemuksia ja ajatuksia seuraavalla viikolla. Kaikki vastaajat eivät huomanneet, että kyselylomakepaperi oli kaksipuolinen. Oli ajateltu, että kysely tulostetaan kahdelle eri paperille, mutta tämä tieto unohdettiin välittää tulostuksen hoitaneille Senioritoiminnan ohjaajille. Ensimmäisen vajaan kyselyn palautumisen jälkeen jaoimme vain kahden sivun tulosteita. Ongelman olisi ratkaissut myös lomakkeiden esittely ja jopa kysymysten lukeminen ääneen koko ryhmälle. Osa vastaajista käytti kyselylomaketta jonkin verran myös muiden, yksityisempien asioiden viestimiseen opiskelijoille. Ikääntyneisiin ja unelmiin liittyvää kirjallisuutta ja tutkimustietoa ei juuri löytynyt, joten työlle ei saatu tarkoituksenmukaista teoriapohjaa. Tutkimustiedon puute toisaalta ilmentää aiheen tuoreutta ja merkityksellisyyttä. 5 PROJEKTIN ORGANISAATIO Ryhmään kuului yhdeksän Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijaa: seitsemän 3. vuoden vanhustyön opiskelijaa ja kaksi 4. vuoden hyvinvointiteknologian opiskelijaa. Ryhmä sai ohjausta sekä vanhustyön että hyvinvointiteknologian vastuuopettajilta, Pirkko Pellolta ja Mikael Soinilta. Projektin etukäteissuunnittelusta ja johtamisesta vastasi vanhustyön opiskelija Kirsi Alastalo. Muut ryhmän jäsenet osallistuvat omalla työpanoksellaan projektin eri vaiheisiin. Toiminnan sisällöistä ja suuntaamisesta sekä työnjaosta sovittiin yhteisissä ryhmätapaamisissa Metropolian tiloissa sekä virtuaalisissa tapaamisissa Google Drive -alustalla. Aikataulutetut työvaiheet ja niihin osallistuminen ilmenee Työsuunnitelmasta, joka on liitteenä (ks. liite 3). Vanhustyön opiskelijat suunnittelivat VTKL:n ryhmien toiminnan ja muokkasivat ryhmätoiminta-aineiston omaan aiempaan kokemukseensa pohjautuen. Kaikki yhdeksän

19 17 opiskelijaa osallistuivat 1-3 ryhmään. Kussakin ryhmässä oli kerrallaan 2-4 opiskelijaa, vanhustyön opiskelijat olivat päävastuussa ryhmien ohjaamisesta. Ryhmiin osallistuneet työstivät yhdessä yhteenvedon ko. ryhmätapaamisesta ja kirjoittivat sen kaikkien nähtäville Google Drive -alustalle. Hyvinvointiteknologian opiskelijat Ville Piiparinen ja Miikka Jukkola kartoittivat vanhustyössä käytössä olevaa digitaalista tekniikkaa ja mahdollisuuksia hyödyntää sitä kokeillun kaltaisessa ryhmätoiminnassa. Lisäksi he pohtivat mahdollisuuksia Unelmapelin digitalisoimiseen ja uusien pelialustojen innovoimiseen. Kaikki ryhmän jäsenet osallistuivat tiedonhankintaan, erityisesti Nina Arekari, joka etsi teemaan liittyvää teoriaa opinnäytetöistä sekä alan lehdistä ja kirjallisuudesta. Projektisuunnitelma kirjoitettiin yhdessä. Projektipäällikkö Kirsi Alastalo hoiti yhteydenpidon VTKL:n kanssa ja koordinoi projektin etenemistä. Hän myös vastasi tapaamisten pöytäkirjojen kirjoittamisesta ja projektin eri vaiheiden asiakirjojen viemisestä wiki-alustalle. Lisäksi hän suunnitteli, toteutti sekä toimitti kaikkien ryhmissä käytettyjen painettujen materiaalien sekä lopullisen verkkovalmiin aineiston ulkoasun. Hän myös vastasi Osallistavan ohjaajan oppaan sisällöstä ja muodosta yhdessä Riku Saaren kanssa. Sarianne Jyrkkänen kokosi ja koosti kummivanhustehtävän vastaukset ja osallistui erityisesti projektin eettiseen pohdintaan. Susanna Pietiläinen ja Tanja Koljonen kokosivat ja koostivat VTKL:n ryhmäläisten kyselyvastaukset. Nina Arekari ja Sarianne Jyrkkänen laativat projektista posterin. Opri Pulliainen ja Tanja Koljonen kirjoittivat projektiraportin. Opri Pulliainen vastaa valmiin aineiston levityksestä ja tiedotuksesta, ja on ollut yhteydessä projektin markkinointimielessä ProudAgeen sekä Vanhustyö-lehteen. Projektin päätyttyä viestinnästä vastaavat Tanja Koljonen ja Sarianne Jyrkkänen. 6 PROJEKTIN TALOUS JA RESURSSIT Projektille ei laadittu budjettia. Metropolia Ammattikorkeakoulu kustansi kyselyä varten valmiiksi maksetut palautuskirjekuoret. Senioriryhmien tarjoilun ja kysely- ja suostumuslomakkeiden tulostuksen hoiti VTKL. Kirsi Alastalo tulosti ryhmätoiminnassa käytettyjä materiaaleja (kartongille tulostetut kortit ja kuvat) omalla kustannuksellaan, ja hän saa materiaalin itselleen käytön jälkeen.

20 18 Henkilötyönä oli yhdeksän opiskelijan työpanos. Innovaatio-opintojen syventävät opinnot valittiin pääsääntöisesti niin, että ne edistivät projektin onnistumista. Tarkan aikataulutuksen ja työnjaon vuoksi pysyimme hyvin aikatauluissa, emmekä juuri kokeneet stressaavaa kiirettä tai kuormitusta projektin missään vaiheessa. 7 OPPIMISEN ARVIOINTI Mielestämme projektiryhmämme on kokonaisuutena saavuttanut opintojakson oppimistavoitteet hyvin, vaikka koulutusohjelmien panostuksessa oli eroja. Olemme oppineet projektityön tekemistä, sen haasteita ja mahdollisuuksia. Sekä vanhustyön että hyvinvointiteknologian opiskelijat toivat projektin yhteiskehittelyyn oman ammattialansa asiantuntijaosaamista. Onnistuimme luomaan hyvähenkisen, moniammatillisen tiimin, joka toimi yhteisöllisesti ideoinnissa ja päätöksenteossa. Projektin aikana opiskelijat käyttivät yhteistyö- ja viestintätaitojaan ja oppivat projekti- ja verkostotyöskentelyn taitoja. Kehitimme yhdessä käytännöllisiä, uudesta näkökulmasta lähteviä ja innovatiivisia toimintatapoja vastata asiakasryhmämme tarpeisiin. 8 POHDINTA Innovaatioita syntyy, kun polkua ei viitoiteta liian tarkasti etukäteen. Siksi projektimme alkoi hyvin vapaalla ja lennokkaalla ideointivaiheella, jossa vain taivas oli rajana. Unelmoimme vanhusten unelmista ja mitä jännittävimmistä keinoista niiden toteuttamiseksi ja esille tuomiseksi. Lopulta toteutimme yhden monista näkemistämme mahdollisuuksista, jossa innovaation edellytykset toteutuivat. Innovaatiohan tarkoittaa uutta ideaa, joka on toteutettu käytännössä ja siitä on myös todellista hyötyä käyttäjille (Vehkaperä 2013: 1). Projektin kuluessa näkemyksemme vanhenemisesta ja unelmoimisesta syventyi ja laajentui, ja edessämme haarautui varsinainen polkujen verkosto, joita saatamme kulkea eteenpäin vielä projektin päättymisen jälkeenkin. Lisäksi löydettiin monia mahdollisuuksia, mieleen nousi runsaasti hyödynnettävissä olevia ideoita ja kokonaisuutena projekti on vahvistanut ajatustamme ikääntyneistä unelmoijina. Kukaan meistä ei ehkä koskaan enää kykene ohjaamaan ikääntyneiden ryhmätoimintaa ajattelematta ja kysymättä jossain vaiheessa heidän unelmistaan. Tämä projekti on muokannut meidän vanhuskuvaamme ja jää elämään ja kehittymään meihin.

21 19 Innovaatioprojektin aikana saatiin runsaasti laadullista aineistoa liittyen vanhusten unelmiin. Tätä aineistoa saatamme hyödyntää myöhemminkin opintojemme aikana. Projektin aikana kerättyjen yksittäisten unelmien käyttö on vielä osin avoinna. Uskomme, että ihmiset ovat iloisia, jos heidän sanansa ja ajatuksensa jäävät elämään muodossa tai toisessa. On mahdollista, että tässä projektissa kerätyt unelmat ovat ituja, joista jonain päivänä versoo vaikkapa runoja, lauluja tai muita taiteellisia tuotoksia. Koska tutkimuksia ikääntyneiden unelmista ei löytynyt, olisi tässä oivallinen tutkimuskohde tutkijoille, tai vaikkapa opinnäytetyön tekijöille. Ikääntyneiden unelmia ja unelmointia voisi tutkia monin laadullisin menetelmin. Esimerkiksi elämysmenetelmä kahdella eri kehyskertomuksella voisi toimia hyvin, ja myös Unelmapeliä voisi käyttää aineistonkeruumenetelmänä. Projektin aikana kertyi myös toivomuksia teknologialle ja käytännön niksejä, jotka välitämme KÄKÄTE-projektille. Teknologia ja sen kehitys toistui usean ikääntyneen puheissa. Se, miten teknologian saa kaikkien ulottuville asettaa haasteita sekä tekniikalle että taloudelle. Laitteet ovat kalliita, eikä niiden suunnittelussa ole vielä juurikaan huomioitu ikääntyneitä. Laitteita löytyy etäkeskusteluille, mutta pelisovelluksia ja helppokäyttöisiä ohjelmia on vielä niukasti saatavilla. Yhteiskuntamme vanheneminen ja uusien ikäluokkien ikääntyminen avaa kuitenkin valtavat markkinat ja kehittämismahdollisuudet digitaaliselle vanhuustaloudelle. On vain ajan kysymys, kuka tarttuu tähän haasteeseen ensimmäisenä ja alkaa kehittää todellista menestystuotetta kasvaville markkinoille. Pohdimme myös erilaisten asiakasryhmien unelmointia ja siihen kannustamisen keinoja. Saimme tehdä käytännön kokeilumme helpon asiakasryhmän kanssa: VTKL:n Senioritoimintaan osallistuvat ikääntyneet ovat kognitiiviselta, sosiaaliselta ja fyysiseltä toimintakyvyltään suhteellisen hyvässä kunnossa, he asuvat kotonaan ja tulevat Senioritoimintaan vapaaehtoisesti. Pohdimme, kuinka Unelmapeli ja tulevaisuuteen suuntaava innostaminen toimisi esimerkiksi omaishoitajien, vakavasti sairaiden, pitkäaikaishoidossa olevien, muistisairaiden, leskeytyneiden, päihteidenkäyttäjien ym. vaikeammassa elämäntilanteessa olevien kohdalla. Näiden asiakasryhmien kohdalla tulevaisuuden uskon luominen olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää ja voimaannuttavaa. Siksi

22 20 toivommekin, että kehittämistämme menetelmistä kehitetään edelleen versioita erilaisille ryhmille. Unelmapeliä voisi soveltaa myös palveluohjauksessa, pelissä ja keskusteluissa esiin nousseita unelmia voisi luvan kanssa kirjata ylös ja välittää eteenpäin. Myös kunnallisten palvelujen piirissä olevien vanhusten unelmia tulisi kirjata, jotta henkilökunta ja omaiset voisivat auttaa niiden toteuttamisessa. Esimerkiksi kirjaamisohjelmissa, hoitoja palvelusuunnitelmissa ja monissa valmiissa lomakkeissa tulisikin olla tilaa unelmille. Projektin eri vaiheissa nousi esiin erilaisia eettisiä kysymyksiä, joita jäätiin pohtimaan. Ryhmätoimintaan osallistujille luvattiin, että heillä on missä tahansa projektin vaiheessa mahdollisuus jättäytyä pois ja heidän unelmansa jätettäisiin huomioimatta. Huomasimme kuitenkin, että jos joku haluaisi myöhemmässä vaiheessa jättäytyä pois, hänen kommenttejaan olisi lähes mahdoton kerätystä materiaalista löytää ja valmiista materiaalista poistaa. Myös kummivanhusten unelmista kertominen tässä raportissa aiheutti eettistä pohdintaa, sillä emme olleet kertoneet heille suoraan projektin lähtökohdista, tavoitteista ja tuotoksista, emmekä kysyneet suostumusta projektiin osallistumiseen. Meille opiskelijoina oli voimaannuttavaa huomata, miten suurin osa ikääntyneistä heittäytyi rohkeasti unelmoimaan ja toi esille mitä mielikuvituksellisimpia unelmia. Osa keskusteluista oli tarkoituksellisesti hyvinkin leikkimielisiä, mutta syvällisiäkin aiheita sivuttiin. Osa unelmista ilmensi innovatiivisuutta parhaimmillaan. Näitä unelmia olemme olleet etuoikeutettuja kuulemaan. Vaikka osan niistä ei ole tarkoituskaan toteutua, osa olisi hyvinkin pienellä vaivalla toteutettavissa. Tämän projektin myötä toivomme, että usko ikääntyneiden unelmiin ja ajatus ikääntyneiden unelmien toteuttamisesta leviäisi vanhustyön kentällä, ja että yhteiskunnassamme vallitseva kuva vanhuudesta muuttuisi monipuolisemmaksi ja positiivisemmaksi. Ikääntyminen ei lopeta unelmointia.

23 21 9 LÄHTEET Mäki, Outi Vanhustyön keskusliitto. Sähköpostiviesti Ojanen, Markku Elämän mieli ja merkitys. Helsinki: Kirjapaja Oy. Read, Sanna Elämän tarkoituksellisuuden tunne. Teoksessa Heikkinen, Eino - Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. Vehkaperä, Ulla Ote kirjan Osallistu ja innovoi - innovaatioprojektiopintojen käsikirjan luonnoksesta. Verkkodokumentti. < Luettu Älli, Sami Papunet-verkkopalveluyksikön va. johtaja. Kehitysvammaliitto. Sähköpostiviesti Kappaleen 2.4. lähteinä käytetty: 1 Al Jazeera and wire services. Video game boosts mental abilities in elderly Hennariikka Intosalmi, Jaana Nykänen ja Lea Stenberg. Ikäihmiset kaipaavat heille suunniteltuja pelejä. Lehdistötiedote catid=11 5 Pieni Piiri

24 Liite 1 Kyselykaavake Suuntana tulevaisuus vanheneminen ja unelmat Opiskelemme Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja teemme innovaatio-opinnoissa ryhmätoiminta-aineistoa ikäihmisten unelmointia varten. Jos haluat olla avuksi, voit täyttää kyselymme nimettömänä. Kyselyymme vastaaminen on täysin vapaaehtoista. Kiittäen geronomi-opiskelijat Kirsi Alastalo, Opri Pulliainen, Sarianne Jyrkkänen, Nina Arekari, Susanna Pietiläinen, Tanja Koljonen, Riku Saari sekä hyvinvointiteknologian opiskelijat Miikka Jukkola ja Ville Piiparinen Toivoisimme sinun vastaavan seuraaviin kysymyksiin: Sukupuoli Nainen Mies Millä vuosikymmenellä olet syntynyt? Kuvaile ainakin yhtä tärkeää tulevaisuuden unelmaasi Mitä voisit tehdä tänään tai ensi viikolla, jotta unelmasi olisi askeleen lähempänä?

25 Kuvaile millainen tilanne / ympäristö / seura saa sinut unelmoimaan Kuinka unelmasi ovat muuttuneet elämän varrella? Millaisen tulevaisuuden puolesta olet valmis tekoihin? Kerro halutessasi, millaisia ajatuksia unelma-ryhmäkeskustelun jälkeen mieleesi jäi. Voit kirjoittaa myös muita terveisiä meille. Voit palauttaa kyselyn vastauskuoressa kirjekuoressa olevaan osoitteeseen. Toivomme saavamme kyselyn takaisin mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään mennessä. Kiittäen ajastasi ja ajatuksiesi jakamisesta!

26 TEHTÄVÄNANTO Suuntana tulevaisuus - vanheneminen ja unelmat Keskustele kummivanhuksesi kanssa hänen toiveistaan ja unelmistaan. Pohtikaa, miten saisitte jonkin niistä toteutettua ja tehkää unelmasta totta. Vastaa seuraaviin kysymyksiin lyhyesti ja palauta vastauksesi Moodle-alustalle mennessä. Vastauksen ulkoasu on vapaa. Älä käytä kummivanhuksen nimeä. Vanhuksen ikä Sukupuoli Asumismuoto vuotta nainen / mies / muu koti / palvelutalo / vanhainkoti / muu 1. Minkä unelman toteutitte? 2. Kerro mitä teitte? 3. Kuvaile miten vanhus koki unelmoinnin ja unelman toteuttamisen? (Voit käyttää suoria lainauksia kummivanhuksen puheesta.) 4. Millaisia muita haaveita kummivanhuksella on? 5. Miltä tehtävä ja sen toteuttaminen sinusta tuntui? Kiittäen Kirsi Alastalo Sarianne Jyrkkänen Susanna Pietiläinen Riku Saari Nina Arekari Tanja Koljonen Opri Pulliainen Ville Piiparinen Miikka Jukkola