Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO:n tilannekatsaus 2011

Transkriptio

1 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO:n tilannekatsaus 2011

2 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto METSO-ohjelman toimenpiteet Luonnontieteelliset valintaperusteet Luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen ennallistaminen ja luonnonhoito Suojelualueverkoston kehittäminen Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä Luonnonhoitosuunnitelma Luonnonarvojen tuki talousmetsissä Metsälainsäädännön muutostarpeet Yhteistoimintaverkosto Luonnonarvojen kaupan organisointi ja yhteistyö Luonnonhoitotoimet valtion talousmetsissä Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion retkeilyalueilla Metsänomistajien neuvonta ja metsäammattilaisten koulutus Viestinnän toteuttaminen Tietopohjan parantaminen Metsien monimuotoisuuden tilan seurannan, tietojärjestelmien ja tilastoinnin kehittäminen Luontotyyppi- ja lajistoinventoinnit METSO-ohjelman toimeenpanon seuranta ja arviointi Kirjallisuus... 33

3 Tiivistelmä Valtioneuvosto hyväksyi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) periaatepäätöksen yhtä aikaa Kansallinen metsäohjelma periaatepäätöksen kanssa maaliskuussa METSO -ohjelman toteutuksesta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Vuonna 2011 METSO-ohjelmaan oli käytettävissä yhteensä noin 40 milj.. METSOn 14 toimenpidettä on toteutettu pääasiassa valtioneuvoston periaatepäätöksen edellyttämällä tavalla. Valtioneuvosto päätti 2011, että METSOa jatketaan vuoteen 2020 suojelutavoitteen saavuttamiseksi ja hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi turvata METSO-rahoitus ajanjaksolle. Vuonna 2011 METSO-ohjelmassa hankittiin valtion omistukseen hehtaaria suojelualueita, yksityisiä suojelualueita perustettiin hehtaaria ja määräaikaisia rauhoituksia tehtiin 194 hehtaaria. Määrärahaa käytettiin yhteensä noin 24,4 miljoonaa euroa. Yhteensä ajanjaksolla on toteutettu luonnonsuojelulain mukaisia pysyviä ja määräaikaisia toimenpiteitä yhteensä hehtaarilla eli 14,3 prosenttia METSOn periaatepäätöksessä asetetusta kokonaistavoitteesta. Kun lasketaan mukaan Metsähallituksen vuonna 2009 pysyvään suojeluun siirtämät hehtaaria, on suojelualueverkostoa laajennettu hehtaarilla. Vuonna 2011 laadittiin uusia ympäristötukisopimuksia hehtaarille. Ympäristötukea maksettiin vuonna 2011 yhteensä 8,8 miljoonaa euroa ja luonnonhoitohankkeisiin käytettiin 2,2 miljoonaa euroa. Varattu rahoitus on käytetty täysimääräisesti. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina yhteensä hehtaarille. Luonnonhoitohankkeissa on METSO-elinympäristöissä tehty maastosuunnittelua ja hoitotöiden toteutusta vuosina yhteensä hehtaarin alalla. METSO-kohteiden inventoinneissa on havaittu, että ympäristötukikohteisiin näyttäisi sisältyvän useammin laadultaan ja lajistoltaan vaatimattomampia metsiä kuin luonnonsuojelulailla toteutettuihin kohteisiin. Metsähallitus on ennallistanut vuonna 2011 valtion suojelualueilla metsiä ja puustoisia soita ha (YSA:lla 150 ha), toteuttanut lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa 226 ha (YSA:lla 87 ha) sekä toteuttanut puustoisten perinnebiotoopien hoitoa ha:n pinta-alalla (YSA:lla kunnostettu puustoisia perinnebiotooppeja 1 ha). Kaikkiaan vuosina on ennallistettu metsiä ja puustoisia soita ha (YSA:lla 297 ha) sekä toteutettu lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa ha (YSA:lla 387 ha). Vuoden 2011 lopussa puustoisia perinnebiotooppeja on jatkuvan hoidon piirissä ha ja yksityisillä suojelualueilla kunnostettu puustoisia perinnebiotooppeja 74 ha. Valtion suojelualueilta vuonna 2011 on viety maaluontotyyppien inventointeja paikkatietojärjestelmiin ha (YSA:lta ha). Vuosina on inventoitu kaikkiaan ha (YSA:lta ha). Inventoimatta nykyisillä suojelualueilla on noin ha (YSA:lla ha). METSO-ohjelmaan kuuluvia suojelualueiden lajistokartoituksia tehtiin eri lajiryhmissä noin ha alueella (YSA-alueiden osuus noin 230 ha). METSO alueen retkeilyalueiden luontoinventointien täydentäminen on saatu valmiiksi metsätalouden ja luontopalveluiden yhteistyönä. Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas on uudistettu vuoden 2011 aikana. Vuonna 2011 on saatu valmiiksi selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpide-ehdotukset tilan parantamiseksi. Selvityksen mukaan Metsähallituksen talousmetsissä on METSO alueella metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle rajattuja korpia luontokohteina vajaat hehtaaria ja suojelualueilla lähes hehtaaria. Metsähallituksen hallinnassa olevien maiden korvista on näin ollen suojeltu kaikkiaan runsaat 30 % METSO alueella ja korpien suojelun tila arvioitiin hyväksi. 3

4 Zonation päätöstukianalyysityökalua on kehitetty apuvälineeksi METSOn toimenpiteiden alueellisessa kohdentamisessa. Maakunnalliset METSO-yhteistyöryhmät ovat olleet tärkeässä roolissa laadittaessa METSOn metsäisten elinympäristöjen Zonation-analyysejä vuoden 2011 aikana. Zonation METSOn päätöksenteon tukena -projektin puitteissa yhteistyöryhmille järjestetyn koulutuksen avulla on välitetty maakunnallisille METSO-toimijoille tietoa Zonation-menetelmästä. Ympäristöministeriö kehitti vuoden 2011 aikana kunnille annettavaa rahoitustukea metsien luontoarvojen ja METSO-kohteiden kartoitukseen. Syksyllä 2011 järjestettiin kolmas ja toistaiseksi viimeinen rahoitushaku kuntametsien luontoarvojen kartoittamiseen. Kuntien lisäksi mahdollisuutta tarjottiin myös seurakunnille. Vuonna 2011 oli käynnissä seitsemän METSO-yhteistoimintaverkostohanketta, ja lisäksi päätettiin rahoittaa kuutta uutta yhteistoimintaverkostoa. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) vuonna 2009 valitut kymmenen hanketta päättyivät vuonna Hankkeissa löydettiin noin 160 Suomelle uutta lajia, joista noin 45 oli myös tieteelle aiemmin kuvaamattomia. Syksyllä 2011 valittiin lisäksi kuusi uutta PUTTE-hanketta vuosille Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti vuonna 2011 kolmea Metlan METSO-tutkimushanketta, viittä yhteistutkimushanketta ja kahtatoista valtakunnallista metsäluonnonhoidon kehityshanketta, jotka valittiin kilpailutuksen kautta. 4

5 1 Johdanto Valtioneuvosto hyväksyi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) periaatepäätöksen yhtä aikaa Kansallinen metsäohjelma periaatepäätöksen kanssa maaliskuussa METSO -ohjelman toteutuksesta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Toimintaohjelman linjaukset sisältyvät myös KMO 2015 metsien ekologista kestävyyttä koskeviin linjauksiin. Linjauksissa huomioidaan Euroopan metsien suojelemista käsittelevien ministerikonferenssien metsien monimuotoisuutta koskevat päätökset. METSO-ohjelma sisältää 14 toimenpidettä. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä KMO 2015:een on kirjattu tavoitteeksi, että uhanalaisten metsälajien osuus arvioiduista metsälajeista ei kasva verrattuna vuoden 2000 uhanalaisarviointiin ja että lahopuun määrä kasvaa 5 %. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetaan METSO-ohjelman toimenpiteitä ottaen huomioon METSOn väliarvioinnin tulokset. Vuonna 2011 rahoitusta oli käytettävissä METSOn toteutukseen yhteensä noin 40 miljoonaa euroa (taulukot 1 ja 2). Vuonna 2011 ympäristöministeriöllä oli käytettävissä noin 29 miljoonaa euroa METSO-ohjelman mukaiseen vapaaehtoiseen yksityismaiden suojeluun. Maa- ja metsätalousministeriön osalta METSOn toteutukseen oli käytössä noin 11,3 miljoonaa euroa, josta talousmetsien ympäristötukeen 7,5 milj., metsäluonnon hoitohankkeisiin ja valtakunnallisiin luonnonhoidon kehittämishankkeisiin euroa. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdessä ja erikseen rahoittamissa METSOn toteutusta tukevissa tutkimus- ja kehityshankkeissa on vuosittain rahoitusta yhteensä noin 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 YM:llä on käytettävissä n. 32 milj. euroa hankintoihin ja korvauksiin. Tällä summalla on tavoitteena toteuttaa ha suojelualueita. Haasteena tavoitteeseen pääsyssä on henkilöresurssien niukkuus ELY-keskuksissa. Vuoden 2012 budjetissa maa- ja metsätalousministeriön käytössä olevat määrärahat pienenevät 8,3 milj. euroon, ja tulevaisuudessa on edelleen leikkauspaineita. Metsähallituksen luontopalvelut osallistuu METSOn toteuttamiseen merkittävällä panostuksella mm. ennallistamalla ja hoitamalla valtion- ja yksityisiä suojelualueita, inventoimalla luontotyyppejä ja tekemällä METSO-ohjelman lajistokartoituksia. Toimenpidettä on esitelty tarkemmin kappaleessa 2.2. Taulukko 1. Valtion talousarviolukuja , YM, milj METSO hankinnat ja 7 8,5 22, korvaukset Taulukko 2. Valtion talousarviolukuja , MMM, milj Ympäristötuki ja 6,8 7,6 9,8 10,8 7,8 luonnonhoitohankkeet 5

6 Toimenpiteiden etenemistä esittelevät tekstit on saatu toimenpiteiden vastuuhenkilöiltä ja muilta toteuttajilta maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM), ympäristöministeriöstä (YM), Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta (Tapio), Metsähallituksesta luontopalveluilta ja metsätaloudelta (MH), Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla) sekä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Toimenpidekohtaisia tekstejä ovat tuottaneet seuraavat henkilöt: Mikaela Carlsson (MMM), Heikki Eeronheimo (MH), Päivi Gummerus-Rautiainen (YM), Tuomas Haapalehto (MH), Erkki Hallman (MH), Heidi Kaipiainen-Väre (SYKE), Saara Lilja-Rothsten (Tapio), Liisa Kemppainen (YM), Terhi Koskela (Metla), Riikka Paloniemi (SYKE), Eeva Primmer (SYKE), Jussi Päivinen (MH), Saija Sirkiä (SYKE), Kimmo Syrjänen (SYKE), ja Tommi Tenhola (Tapio). Tekstien toimittamisesta ovat vastanneet Terhi Koskela (Metla) ja Kimmo Syrjänen (SYKE). Lisäksi raportin laatimista ovat ohjanneet sen eri vaiheissa Mikko Kuusinen (YM) ja Maarit Loiskekoski (MMM). 2 METSO-ohjelman toimenpiteet 2.1 Luonnontieteelliset valintaperusteet Valtioneuvosto edellyttää, että Ympäristöministeriö asettaa työryhmän, jossa yhteistyössä sidosryhmien kanssa viimeistellään luonnontieteelliset valintaperusteet käytännön ohjeiksi ja laaditaan niille alueelliset painotukset vuonna Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö laativat elinympäristökohtaiset toteuttamisohjelmat, antavat toteuttamistavoitteet tulosohjauksella alueellisille ympäristökeskuksille ja metsäkeskuksille sekä seuraavat niiden toteutumista. Ympäristöministeriö asetti valintaperustetyöryhmän viimeistelemään yhteistyössä sidosryhmien kanssa luonnontieteelliset valintaperusteet käytännön ohjeiksi ja laatimaan niille alueelliset painotukset. Valintaperustetyöryhmä luovutti raportin ympäristöministeriölle toukokuussa 2008 (METSOn valintaperustetyöryhmä 2008). Valintaperusteissa keskityttiin luonnontieteellisiin perusteisiin, joiden avulla voidaan valita monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä elinympäristöjä toimintaohjelmaan. Luonnontieteelliset valintaperusteet on laadittu tukemaan päätöksiä, joita tehdään monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä suojelualueilla että talousmetsissä. Valintaperusteet laadittiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä kuvatuille kymmenelle elinympäristötyypille, joita ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 6

7 Valintaperusteissa hyödynnettiin monimuotoisuudelle merkittäviä puuston rakennepiirteitä ja elinympäristön ekologisia vaihtelusuuntia. Nämä rakennepiirteet on myös lueteltu periaatepäätöksessä. Alueen sijainti suhteessa nykyiseen suojelualueverkostoon on tärkeä valintaperuste. Suojelualueen läheisyydessä voidaan mukaan valita kehityskelpoisia kohteita joustavammin kuin etäällä suojelualueista. Lisäksi alueellisessa kohdentamisessa voidaan ottaa huomioon vaikutukset elinkeinotoimintaan, virkistys- ja matkailukäyttöön sekä kulttuuriarvoihin. Tiettyjä luonnontilaltaan muuttuneita elinympäristöjä voidaan kunnostaa mm. talousmetsien luonnonhoidon keinoin. Täydentävinä valintaperusteina voidaan tarkastella uhanalaisten ja taantuneiden metsälajien esiintymäpaikkoja toimintaohjelmaan soveltuvine elinympäristöineen. Valintaperustetyöryhmä tarkasteli lyhyesti eri elinympäristöjen turvaamismahdollisuuksia ja kohdennustarpeita maan eri osissa. Metsäntutkimuslaitos on arvioinut valintaperusteiden toimivuutta lajistoinventointien avulla. Tavoitteena tutkimuksessa on selvittää METSO-ohjelmaan hankittujen uusien suojelukohteiden ekologista laatua (elinympäristötyypit, rakennepiirteet ja vaatelias lajisto). Kartoitettavana on ollut pysyvän suojelun kohteita (valtiolle hankitut, YSA) ja määräaikaisen suojelun kohteita (ymp.tukikohteet). Alustavien johtopäätösten mukaan METSOn luonnontieteelliset valintaperusteet näyttävät toimivan hyvin lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden tunnistamisessa. Alustavien tulosten perusteella ympäristötukikohteisiin näyttäisi sisältyvän useammin laadultaan ja lajistoltaan vaatimattomampia metsiä kuin luonnonsuojelulailla toteutettuihin kohteisiin. METSOn toteuttajat ovat myös arvioineet valintaperusteet varsin toimiviksi niin vuoden 2010 väliarvioinnissa kuin erilaisissa kyselyissä, viimeksi syksyllä Luonnontieteellisistä valintaperusteista järjestettiin koulutusta METSO:n toteuttajille laajalti eri puolilla maata vuosina 2008 ja 2009 ohjelman käynnistyessä. Valintaperusteet -raportista on otettu kaksi painosta. Suomen metsäkeskus ja ELY-keskukset ovat järjestäneet koulutusta valintaperusteista vuosina 2010 ja 2011 mm. metsäteollisuuden puunhankkijoille ja metsänhoitoyhdistyksille. Valintaperusteet ovat tulleet koulutustilaisuuksien myötä tutuiksi noin 4000 METSOn toteuttajalle ja sidosryhmien edustajille. Vuosina 2010 ja 2011 toteuttajille tehtyjen koulutuskyselyjen mukaan valintaperusteista kaivataan edelleen koulutusta etenkin maastokohteilla. Sama havainto tehtiin myös eräissä METSOyhteistoimintaverkostoissa. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat laatineet elinympäristökohtaiset toteuttamistavoitteet ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskukselle. Toimenpiteen operatiivinen toteutus ja toteuttamisohjelmien hehtaaritavoitteet on esitetty luvussa 2.6. Luonnonarvojen kaupan organisointi ja yhteistyö. Toteuttamisohjelmien pohjaksi tarvittiin tietoja eri elinympäristöjen alueellisista painotuksista. Nämä valmisteltiin yhteistyössä ministeriöiden, SYKEn, Metlan ja Tapion kesken. Zonation päätöstukianalyysi on apuväline toimenpiteiden alueellisessa kohdentamisessa. Kohteiden sijoittuminen suhteessa ympäröivän maiseman luontoarvoihin on keskeinen METSO-ohjelman valintaperuste. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella käynnistettiin vuonna 2010 projekti, jolla pyritään lisäämään METSO-toimien tehokkuutta ja elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä ekologisten päätösanalyysien avulla. Laajoihin paikkatietoaineistoihin perustuvia analyysejä toteutetaan Helsingin yliopistossa kehitetyllä Zonation-ohjelmistolla. Zonation tuottaa karttoja ja taulukoita, joiden avulla 7

8 voidaan paikantaa luontoarvoiltaan merkittävimpiä kohteita maisemasta. Suojeluratkaisuja tekevät viranomaiset voivat käyttää tuloksia yhtenä päätöksenteon apuvälineenä METSOn vapaaehtoisten suojelu- ja luonnonhoitotoimenpiteiden sijoittelussa. Elinympäristöjen kytkeytyvyyden aiempaa parempi huomioiminen voi merkittävästi parantaa monimuotoisuuden säilymisen todennäköisyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi se voi antaa entistä useammalle maanomistajalle mahdollisuuden tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi. Metsähallituksen luontopalvelujen koordinoimassa kehitystyössä ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsäntutkimuslaitos, Metsähallituksen metsätalous sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistot. Menetelmien kehitystyön lisäksi keskeisessä roolissa on viestintä ja avoin yhteistyö METSOn sidosryhmien kuten metsänomistaja- ja luontojärjestöjen kanssa. Zonationin käytöstä maankäytön suunnittelun apuvälineenä on useita kansainvälisiä esimerkkejä. METSOa palvelevien Zonation-analyysien kehitys on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. Vuoden 2011 aikana on valmisteltu ensimmäisiä metsä- ja suoelinympäristöjen analyysejä. Lisäksi on luotu edellytyksiä analyysien laajemmalle pitkäjänteiselle toteutukselle viestinnällä ja hankkimalla käyttöoikeuksia tarvittaviin paikkatietoaineistoihin. Ensimmäiset Zonation-tulokset saadaan METSOn toimijoiden käyttöön vuoden 2012 aikana. 2.2 Luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen ennallistaminen ja luonnonhoito Metsähallitus hoitaa ja ennallistaa elinympäristöjä nykyisillä ja uusilla suojelualueilla siellä, missä toimenpiteet selvästi lisäävät edellytyksiä turvata luonnon monimuotoisuutta. Metsähallitus laatii valtakunnallisen ohjeiston ja toimintamallin ennallistamisen kustannustehokkuuden lisäämiseksi, seurannan järjestämiseksi ja riskien hallinnan varmistamiseksi. Metsähallitus on ennallistanut metsiä ja puustoisia soita vuonna 2011 valtion suojelualueilla ha, josta merkittävä osa on toteutettu osana Suoverkosto-Life+ hanketta. Lisäksi Metsähallitus on toteuttanut lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa 226 ha sekä puustoisten perinnebiotoopien hoitoa ha:n pinta-alalla. Kaikkiaan vuosina on ennallistettu metsiä ja puustoisia soita ha sekä toteutettu lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa ha. Vuoden 2011 lopussa puustoisia perinnebiotooppeja on jatkuvan hoidon piirissä ha. Metsähallitus on ennallistanut metsiä ja puustoisia soita vuonna 2011 yksityisillä suojelualueilla 150 ha. Lisäksi Metsähallitus on toteuttanut lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa 87 ha sekä kunnostanut puustoisia perinnebiotooppeja 1 ha. Kaikkiaan vuosina on ennallistettu metsiä ja puustoisia soita 297 ha, toteutettu lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa 387 ha ja kunnostettu puustoisia perinnebiotooppeja 74 ha. Yksityisten suojelualueiden osalta ennallistamisen ja luonnonhoidon kustannukset ovat olleet huomattavasti arvioitua korkeammat. Tämä on johtunut mm. erittäin pienistä toteutuspintaaloista suojelualuetta kohti, jolloin suunnittelun ja toteutuksen kustannukset ovat valtion suojelualueisiin verrattuna huomattavan korkeat. Metsähallitus tulee tekemään vuonna 2012 uudet, tarkennetut tarvearviot koskien ennallistamista ja luonnonhoitoa sekä valtion että 8

9 yksityisillä suojelualueilla (vrt. METSO VNP:n tarvearviot). Tarvearvioiden pohjaksi mietitään tarkat ekologiset kriteerit osana ELO-työryhmien toimintaa (ELO= ennallistamisen ja luonnonhoidon asiantuntijatyöryhmä). Yksityisten suojelualueiden osalta päivitetään myös nk. YSA-työohjelmien ennallistamisen ja luonnonhoidon kohteiden priorisoinnit eli kiireellisyysluokat. Uudet tarvearviot ovat käytettävissä vuoden 2012 loppupuolella. Ennallistamisen ja luonnonhoidon kustannustehokkuuden lisäämiseksi ja seurannan järjestämiseksi Metsähallitus on seurannut tasapainotetun tuloskortin (Balanced Scorecard) mittaritietojen kertymistä. Kertyneestä mittariaineistosta on tekeillä julkaisu, joka saadaan valmiiksi vuoden 2012 aikana. Tässä yhteydessä myös analysoidaan, onko toimintamalli edistänyt ennallistamisen ja luonnonhoidon kustannustehokkuutta vuosina Metsähallituksen luontopalvelut julkaisi Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon oppaan lokakuussa Opas kokoaa yhteen tähän mennessä kertyneet tiedot ja kokemukset metsien ennallistamisesta ja luonnonhoidosta kaikkien luonnonhoidon toimijoiden hyödynnettäviksi. Metsähallituksen luontopalveluiden Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas: Suojelualueverkoston kehittäminen Valtioneuvosto asettaa tavoitteeksi, että Maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi tai hankitaan valtiolle yhteensä hehtaaria vuoteen 2016 mennessä. Metsähallituksen luontopalvelut laatii yhteistyössä metsätalouden kanssa luonnonvarasuunnittelun yhteydessä ehdotukset metsien monimuotoisuudelle merkittävien suojelualueiden laajentamisesta valtionmailla ha pinta-alalla vuosina Suojelualueverkoston kehittämistä METSO-ohjelman avulla jatkettiin vuonna ELYkeskusten yhteinen vuositavoite 5000 ha ylitettiin ha kokonaistuloksella. Tavoitteen saavuttamisessa ELY-keskusten välillä oli kuitenkin eroja, ja ohjelman toteutuksen onnistumista arvioitaessa on otettava huomioon, että eteläisimmässä Suomessa tavoitteesta saavutettiin keskimäärin noin 70 %. Elinympäristöistä eniten suojeltiin runsaslahopuustoisia kangasmetsiä sekä puustoisia soita ja soiden metsäisiä reunoja. Yhteensä vuonna 2011 hankittiin valtiolle 153 kohdetta pinta-alaltaan n ha. Yksityisiä suojelualueita perustettiin 300 kpl yhteensä n hehtaarin alalle. Määräaikaisia rauhoitussopimuksia tehtiin 23 kappaletta, yhteensä n. 194 hehtaarille. Määrärahaa käytettiin yhteensä noin 24,4 miljoonaa euroa. Kaikissa edellä esitetyissä luvuissa tapahtui kasvua edellisvuoteen verrattuna. METSO-kohteiden luku- ja hehtaarimäärät sekä jakautuminen eri elinympäristöihin on esitetty taulukoissa 3 ja 4. METSOn toteuttajat ELY-keskuksissa ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköissä arvioivat syksyllä 2011 toteutetussa kyselyssä metsänomistajien olevan pääasiassa tyytyväisiä kohteiden rajaukseen, korvauksen määrään, suojelukeinon valintaan sekä yhteistyöhön viranomaisen kanssa. ELY-keskuksissa arvioitiin pitkiksi venyvien kohteiden käsittelyaikojen aiheuttavan metsänomistajissa osin tyytymättömyyttä. Sekä ELY-keskuksissa että Suomen 9

10 metsäkeskuksen alueyksiköissä todettiin, että tiettyjä elinympäristöjä on vaikea saada METSO-ohjelman piiriin. METSO-keinojen täsmämarkkinointi katsottiinkin tarpeelliseksi harvinaisempien elinympäristöjen osalta. Taulukko 3. METSOn toteutus ELY-keskuksissa vuonna Hankinnat valtion omistukseen ELY-keskukset Kaupat, vaihdot, lunastukset, perinnöt ym. saannot, 153 kpl. Saantojen sisältämät kiinteistöt, kpl 175 Pinta-ala, ha Saantoarvo, euroa Päätökset yksityisistä suojelualueista (LSL 24 ) Rauhoituspäätökset, kpl 300 Päätösten sisältämät kiinteistöt, kpl 329 Pinta-ala, ha Kokonaiskorvaus, euroa Alueen määräaikainen rauhoittaminen (LSL 25 ) Lukumäärä, kpl 23 Päätösten sisältämät kiinteistöt, kpl 24 Pinta-ala, ha 194 Korvaus, euroa Taulukko 4. METSOn toteutus ELY-keskuksissa luontotyypeittäin (ha) vuonna Hankinnat Yksityiset Määräaikai Yhteensä suojelualue et nen rauhoitus Lehdot 66,3 133,5 0,5 200 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 1 354, ,6 149, Pienvesien lähimetsät 92,8 87, Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 524,6 515,8 30, Metsäluhdat ja tulvametsät 60,7 29, Harjujen paahdeympäristöt 13,3 0, Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet 238,4 26, Puustoiset perinnebiotoopit 1,9 40, Kalkkikalliot ym. 1,3 20,6 0,8 23 Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 61,9 195,0 2,2 259 Muu 446,0 285,7 10,6 742 Pinta-ala yhteensä, ha 2 861, ,4 193, Metsähallitus sai valmiiksi vuonna 2009 esityksen monimuotoisuuden kannalta merkittävien suojelualueiden laajentamisesta hehtaarilla. Lisätietoja, kuten luettelo kaikista kohteista ja niiden pinta-aloista, löytyy Metsähallituksen sivuilta: 10

11 onkehittaminen/suojelualueidenlaajennukset/documents/korjattu%20suojelualueiden %20LAAJENNUKSET%20MAAKUNNITTAIN.pdf 2.4 Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä Luonnonhoitosuunnitelma Valtioneuvosto edellyttää, että Maa- ja metsätalousministeriö kehittää tilakohtaisen luonnonhoidon suunnittelun mallia ja kannustimia luonnonhoitosuunnitelmien saamiseksi entistä laajempaan käyttöön. Tilakohtainen metsäsuunnitelma laaditaan metsänomistajan metsien hoidolle ja käytölle asettamisen tavoitteiden ja toiveiden pohjalta. Mikäli metsänomistaja haluaa huomioida luontoarvot normaalia laajemmin, ne otetaan huomioon metsäsuunnitelmaa laadittaessa. Tilakohtainen metsäsuunnitelma laaditaan maanomistajan tilauksesta ja hänen kustannuksellaan. Tilakohtaisia metsäsuunnitelmia tuottavat toimijat kehittävät omia palvelujaan niiden kysynnän perusteella. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun (kemera) lain nojalla (1093/1996) rahoitettavissa luonnonhoitohankkeissa muun muassa suunnitellaan ja toteutetaan useamman tilan alueelle ulottuvia luonnonhoitosuunnitelmia. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja muut METSOn valtakunnallisia luonnonhoidon kehittämishankkeita toteuttaneet organisaatiot ovat kehittäneet malleja luonnonhoitohankkeisiin. Malleja on kehitetty esimerkiksi metsäpaloelinympäristöjen, paahde- ja lehtoelinympäristöjen luonnonhoidon toteuttamiseksi. Mallit ovat kaikkien toimijoiden käytettävissä. Luonnonhoidon aineistoja on koottu metsävastaa -sivustoille: Suomen metsäkeskuksen organisaatiouudistukseen liittyen luonnonhoidon kannustinjärjestelmä on muutosvaiheessa. METSOn toteuttamisen jatkovuosina erityisesti tilakohtaisen luonnonhoidon kannustinjärjestelmää tulisi kehittää Luonnonarvojen tuki talousmetsissä Valtioneuvosto asettaa tavoitteeksi, että Yksityismetsissä lisätään monimuotoisuutta turvaavia kohteita hehtaaria vuoteen 2016 mennessä. Näihin kohteisiin sisältyy kpl luonnonhoitohankkeita. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää vuoden 2008 aikana METSOn aiheuttamat kestävän metsätalouden rahoituslain muutostarpeet sekä voitaisiinko yllämainittujen toimenpiteiden aiheuttamia kustannuksia korvata myös muissa kuin yksityisten omistamissa metsissä. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla voidaan rahoittaa ympäristötukikohteita ja metsäluonnonhoitohankkeita. Vuonna 2011 ympäristötuella turvattiin elinympäristöjä yhteensä hehtaaria. Ympäristötukea maksettiin vuonna ,8 miljoonaa euroa. Vuosina ympäristötukea on käytetty yhteensä 26,3 miljoonaa euroa. Tällä summalla on suojeltu yhteensä hehtaaria (taulukko 6). 11

12 Metsäluonnonhoitohankkeita on toteutettu yhteensä 9,4 miljoonalla eurolla. Tästä 2,2 miljoonaa euroa käytettiin vuonna Luonnonhoidon maastosuunnittelua ja toteutusta tehtiin vuonna 2011 METSO-elinympäristöissä 5881 hehtaarilla. Taulukossa 5 on esitetty METSO-elinympäristöissä tehtyjen maastosuunnittelu- ja hoitotöiden kumulatiivinen hehtaarimäärä vuosilta Suomen metsäkeskus on vuosien välisenä aikana toteuttanut tai toteuttamassa (osa vielä kesken) noin 790 metsäluonnonhoitohanketta. Vesiensuojeluhankkeita on toteutetuista luonnonhoitohankkeista melkein puolet. Seuraavaksi yleisimpiä ovat luonnonhoidon kuten erityisten lajien elinympäristöjen hoidon suunnittelu, monimuotoisuudelle tärkeiden elinympäristöjen hoito kuten pienvesien kunnostaminen ja ojitetun suon ennallistaminen sekä maisemanhoito. Kunnostamistoimet kohdistetaan luonnontilaltaan muuttuneisiin, mutta kunnostamiskelpoisiin kohteisiin. Taulukko 5. METSOn toteutus ympäristötukisopimuksin, kumulatiivinen hehtaarimäärä vuosilta Metsälain 10 :n elinympäristöt Pienvedet 3932 Rehevät korvet ja letot 1077 Lehtolaikut 810 Kangasmetsäsaarekkeet 277 Rotkot ja kurut 17 Jyrkänteet alusmetsineen 190 Vähätuottoiset elinympäristöt Yhteensä METSO elinympäristöt Lehdot 310 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 2511 Pienvesien lähimetsät 727 Puustoiset suot 2173 Metsäluhdat ja tulvametsät 148 Harjujen paahdeympäristöt 27 Maankohoamisrannikon metsät 574 Puustoiset perinneympäristöt 29 Kalkkivaikutteiset ja ultraemäksiset metsät 1 Muut metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 969 Yhteensä 7469 Ympäristötukisopimukset yhteensä

13 Taulukko 6. METSO-elinympäristöissä tehtyjen maastosuunnittelu- ja hoitotöiden kumulatiivinen hehtaarimäärä vuosilta Lehtojen hoito ja kunnostus -maastosuunnittelu 938 Lehtojen hoito ja kunnostus -toteutustyöt 118 Pienvesien kunnostus -maastosuunnittelu Pienvesien kunnostus -toteutustyöt 313 Suon ennallistaminen -maastosuunnittelu Suon ennallistaminen -toteutustyöt 503 Paahdeympäristöjen hoito -maastosuunnittelu Paahdeympäristöjen hoito -toteutustyöt 21 Muiden elinympäristöjen hoitotöiden - maastosuunnittelu * Muiden elinympäristöjen hoitotöiden -toteutustyöt* 964 Yhteensä *Hankkeessa kohteena useita elinympäristötyyppejä, monimuotoisuuspoltot Tapio ja Suomen metsäkeskus ovat kehittäneet luonnonhoitohankkeiden tilastointia vaikutushehtaarien osalta. Luonnonhoitokohteista pieni osa on METSOa toteuttavia kohteita, kuten paahdeympäristöt, ja suurin osa KMO 2015:ta toteuttavia kohteita, kuten vesiensuojeluhankkeet. Hankkeiden vaikutushehtaarit arvioidaan hankesuunnitelmissa. Esimerkiksi vesiensuojeluhankkeiden vaikutuspinta-ala saadaan valuma-alueiden perusteella, joille hankkeissa kohdistuvat maastosuunnittelu tai rakenteiden toteutustyöt. Vuonna 2011 rahoitettujen uusien luonnonhoidon suunnitteluhankkeiden yhteinen vaikutuspinta-ala oli ha. Tästä hehtaaria oli vesiensuojeluhankkeiden osuus. Luonnonhoitohankkeissa tehtyjen toteutustöiden vaikutuspinta-ala oli vastaavasti noin ha, joka muodostui suurelta osin tehtyjen vesiensuojelurakenteiden vaikutuspinta-alasta. Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut jo METSO-ohjelman kokeiluvaiheesta lähtien valtakunnallisia metsäluonnonhoidon kehittämishankkeita. Hankkeista kerrotaan tarkemmin luvussa Suihkosen ym. (2011) tutkimuksessa vertailtiin SuojeluMOTTI-laskelmilla saatujen puunmyyntitulon menetysten ja sopimuksista todellisuudessa maksettujen kemeraympäristötukien korvausten suuruutta. Tulosten mukaan kemera-rahoituksella maksetut ympäristötukikorvaukset olivat keskimäärin merkittävästi korkeampia kuin SuojeluMOTTIohjelmistolla määritetyt laskennalliset tulonmenetykset. Erot toteutuneiden korvausten ja laskennallisten tulonmenetysten välillä johtuivat siitä, että vallitseva korvausperustekäytäntö pohjautuu pelkästään sopimushetken puuston hakkuuarvoon, eikä näin ollen sisällä odotusarvoa tulevista metsänkäsittelyistä Metsälainsäädännön muutostarpeet Valtioneuvosto edellyttää, että Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa tutkimustiedon perusteella metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä vioittuneiden havupuiden poistamisen kynnysarvojen osalta. Maa- ja metsätalousministeriö selkeyttää metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevan lain ja metsälain välistä suhdetta metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi pitäen kuitenkin 13

14 lähtökohtana sitä, että lahopuun lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei metsien terveyttä vaaranneta. Maa- ja metsätalousministeriö jatkaa toimenpiteitä metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulkintojen yhdenmukaistamiseksi maan eri osissa. Metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annetun lain (263/1991, metsätuholaki) tavoitteena on turvata talousmetsien hyvä terveydentila. Laki on ollut voimassa vuodesta 1991 ja sillä on ollut positiivinen vaikutus metsien terveyteen. Lain pääperiaatteena on vakavia metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten, kuten kirjanpainajan, kantojen pitäminen alhaisena. Tämä toteutetaan pääsääntöisesti kuljettamalla tuore puutavara talousmetsistä pois ennen kuin hyönteiset iskeytyvät niihin. Maa- ja metsätalousministeriö asetti lakiuudistusta valmistelemaan Metsätuholakityöryhmän. Työryhmä oli määrä tehdä ehdotuksensa tarvittavaksi lainsäädännöksi vuoden 2011 loppuun mennessä. Tavoitteena on saada uusi laki voimaan vuoden 2013 alusta alkaen. Uudistuksessa huomioidaan erityisesti perustuslaista aiheutuvat lainsäädännön muutostarpeet sekä tarve muuttaa puutavaran ja vahingoittuneen puuston metsästä ja välivarastoista poistamisen aikarajoja hyönteisten parveilun aikaistumisen vuoksi. Energiapuun korjuun vaikutukset metsien terveyteen selvitetään. Tavoitteena on myös huomioida uudessa laissa paremmin metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrän lisääminen talousmetsien erityiskohteissa. Metsätuholainsäädäntöön liittyvien vahinkojen korvaamisen perusteet tarkistetaan ja lisäksi selvitetään juurikäävän torjunnan mahdollinen liittäminen osaksi metsätuholainsäädäntöä. Metsätuholakityöryhmän asettamispäätös: Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevia säännöksiä ja tulkintalinjauksia on käsitelty Suomen metsäkeskuksen neuvottelupäivillä, alueyksiköiden metsätaloustarkastajille järjestetyissä valtakunnallisissa koulutuksissa sekä viranomaispäivillä. Tapio on laatinut luonnonhoidon yleiset linjaukset ja koonnut materiaalia METSO-elinympäristöjen hoidosta mm. metsävastaa-sivustolle (katso luku 2.4.1). Metsänkäyttömenetelmien monipuolistamistyöryhmä perustettiin Työryhmäsai valmiiksi joulukuun 2010 loppuun mennessä ehdotuksen metsien käsittelyn monipuolistamisen yleisistä linjanvedoista ja tavoitteista. Työryhmän raportin (Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen 2011) esitysten pohjalta ryhdytään vuonna 2011 valmistelemaan tarvittavia jatkotoimenpiteitä. Raportti on saatavilla: Uusien tutkimustulosten perusteella metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamiselle on tarvetta. Häiriödynamiikkaa tutkineessa yhteistutkimushankkeessa havaittiin, että metsän luontaista häiriödynamiikkaa jäljittelevä metsänhoito, esimerkiksi erirakenteisen tai jatkuvan metsänkasvatuksen keinoin, voisi merkittävästi parantaa metsätalouden ekologista kestävyyttä edesauttamalla luontaisen lajiston säilymistä talouskäytössä olevissa metsissä. Erirakenteisen metsänkäsittelyn keinoja suositellaan käytettävän myös kuukkelireviirien säilyttämisessä (katso luku 2.5). Pohjoisen havumetsän häiriödynamiikkaa jäljittelevien 14

15 metsänhoitomenetelmien käytännön kehittämistä tutkitaan Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteishankkeessa laajoilla tutkimusalueilla Metsähallituksen metsissä. Testattaviin käsittelymenetelmiin sisältyy poiminta-, pienaukko-, osittais- ja avohakkuita. Alueiden puuston, eliölajiston ja elinympäristöjen kehitystä seurataan toistuvin inventoinnein. Hankkeen verkkosivut: Yhteistoimintaverkosto Valtioneuvosto edellyttää, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö luovat edellytykset luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteistoimintaverkostoille. Yhteistoimintaverkostot ovat maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisesti rahoittamia kehityshankkeita, joissa etsitään laajasti käyttöönotettavia, taloudellisesti kestäviä ja sosiaalisesti hyväksyttäviä keinoja ja toimintamalleja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Yhteistoimintaverkostoissa sovitetaan yhteen metsien suojelu, hoito ja muu käyttö. Verkostot perustuvat metsänomistajien yhteistoimintaan, ja niiden tavoitteena on toisiinsa kytkeytyvien metsien monimuotoisuuden ja sen hyödyntämiseen liittyvän elinkeinotoiminnan kehittäminen. Verkostot voivat myös edistää metsien monimuotoisuuteen liittyvää yritys- ja virkistystoimintaa. Vuonna 2011 oli käynnissä seitsemän METSO-yhteistoimintaverkostohanketta, jotka aloittivat toimintansa vuonna 2009 ja päättyvät viimeistään vuonna Lisäksi päätettiin rahoittaa kuutta uutta yhteistoimintaverkostoa, joista kaksi sai aluksi rahoitusta idean jatkokehittelyyn ja sittemmin varsinaiseen yhteistoimintaverkostohankkeeseen. Uudet verkostot käynnistyvät vuosina ja päättyvät viimeistään vuonna Uusista verkostohankkeista julkaistiin ministeriöiden yhteistiedote: "Laiduntreffejä ja lähimetsiä: METSO-ohjelman uudet yhteistoimintaverkostot valittu": Käynnissä olevat ja hankehaun perusteella valitut verkostot vuonna 2011 olivat: 1. Ilmastonmuutos metsässä rupilisko huippumalliksi, METSO turvaverkostoiksi (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana (Suomen luonnonsuojeluliitto ry) Luonnonhoitoa liekillä (Suomen metsäkeskus, Kaakkois-Suomen alueyksikkö) Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu (Varsinais-Suomen ELY-keskus) Männikkömetsät ja rantojen raidat Keski-Suomen yhteistoimintaverkosto (Suomen metsäkeskus, Keski-Suomen alueyksikkö) Samarbete i Storskogen (Suomen metsäkeskus, Rannikon alueyksikkö) Tahkolta Kinahmin lehtoihin lehtokeskuksesta vetovoimaa Tahkon matkailuun (Suomen metsäkeskus, Pohjois-Savon alueyksikkö) Koulumetsät arvoonsa yhteistyöllä suojelua ja ympäristökasvatusta (Suomen luonnonsuojeluliitto ry) Palojatkumo yksityismetsiin (Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomi)

16 10. Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella (WWF Suomi) Riistaa reunoilta METSO-yhteistoimintaverkostohanke (Suomen Riistakeskus) Talous-METSO: Erirakenteinen metsänkasvatus METSO-kohteiden tukena kunnissa (Innofor Finland Oy) "Kun toimeen tartutaan" kudotaan Hämeeseen luonnonhoitoverkko! (Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä) Ministeriöiden yhteistoimintaverkostorahoitus on vuosina yhteensä noin miljoona euroa. Rahoitus hanketta kohden on koko hankkeen toiminta-ajalle Yhdelläkään hankkeista ei ole kokopäiväistä koordinaattoria, joten ne toimivat osa-aikaisesti. Männikkömetsät ja rantojen raidat Keski-Suomen yhteistoimintaverkosto -hankkeessa kehitetään monimuotoisuutta ylläpitävien kohteiden kytkeytyvyyttä ja edistetään luontomatkailua. Matkailua edistetään myös Tahkolta Kinahmin lehtoihin lehtokeskuksesta vetovoimaa Tahkon matkailuun -hankkeessa, jonka monimuotoisuustavoitteena on lehto-, suo- ja puronvarsikokonaisuuksien luontoarvojen turvaaminen. Luonnonhoitoa liekillä -hankkeen tavoitteena puolestaan on hoitaa harjujen paahdeympäristöjä ja edistää kulotusluonnonhoitopalveluita. Kokonaisvaltaista valuma-aluekohtaista suunnittelua kehitetään Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu -hankkeessa. Samarbete i Storskogen -hankkeessa kehitetään metsänomistajien yhteistoiminnan mallialuetta. Ilmastonmuutos metsässä rupilisko huippumalliksi, METSO turvaverkostoiksi -hankkeessa turvataan metsäisiä pienvesi- ja kosteikkoverkostoja, joissa esiintyy rupiliskoja ja muita kosteikkojen eliölajeja. Kuukkelia ja muuta kuusivaltaisten metsien lajistoa suojellaan puolestaan Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana -hankkeessa. Kuukkelihanke päättyi vuoden 2011 lopussa. Uusista verkostoista "Koulumetsät arvoonsa yhteistyöllä suojelua ja ympäristökasvatusta" - hankkeessa turvataan koulujen ja päiväkotien lähimetsiä sekä edistetään niiden käyttöä opetuksessa. "Palojatkumo yksityismetsiin" -hankkeessa kehitetään yksityismetsien kulotusta. "Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella" -hankkeessa edistetään puustoisten perinneympäristöjen sekä metsänomistajien ja laiduneläinomistajien välistä yhteistyötä ja laaditaan kriteerit luonnonlaidunlihalle. "Riistaa reunoilta METSOyhteistoimintaverkostohanke" puolestaan keskittyy metsäelinympäristöjen reuna-alueiden luonnonhoidon kehittämiseen ja riistan elinmahdollisuuksien parantamiseen. Raportoituja monimuotoisuustoimenpiteitä tehtiin hankkeissa vuonna 2011 yhteensä noin hehtaarilla. Tästä suurin osa, noin hehtaaria, oli luonnonsuojelulain perusteella toteutettuja suojelualueita Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana -verkostossa, joka raportoi suunnitelluista ja toteutuneista monimuotoisuustoimenpiteistä koko kolmivuotiselta toiminta-ajaltaan. Raportoidut hehtaarit ovat tässä vaiheessa vasta viitteellisiä, koska osa tulevista toimenpiteistä on vielä neuvotteluasteella. Tästä huolimatta verkostojen ekologinen vaikuttavuus on selvä: suojelu- ja luonnonhoitosopimuksia solmitaan verkostojen toiminnan innoittamina verkostoalueilla huomattavia määriä. Toimenpiteistä suurin osa oli vuodesta 2010 poiketen luonnonsuojelulain mukaisia pysyviä sekä määräaikaisia suojelusopimuksia (117 kpl, noin 1370 ha). Kemeran mukaisia 16

17 ympäristötukia ja luonnonhoitohankkeita tehtiin yhteensä 64 kpl noin 230 hehtaarin pintaalalla. Osa verkostojen toimenpiteistä (mm. harjukohteiden kulotuksia, rakennepiirteiden huomioimista metsätaloustoimien ohessa) suoritettiin kohteilla, jotka eivät soveltuneet kummankaan tukimuodon piiriin (7 kpl, noin 22 ha). Monimuotoisuustoimenpiteet keskittyivät yleisimpiin elinympäristöihin eli runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin (noin 1315 ha), puustoisiin soihin ja soiden metsäisiin reunoihin (noin 75 ha) sekä muihin elinympäristöihin (noin 67 ha). Osa runsaslahopuustoisina kangasmetsinä raportoiduista kohteista sisälsi todellisuudessa myös muita METSOelinympäristöjä. Verkostojen vaikuttavuus on osin paikallistasoa laajempaa. Esimerkiksi "Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu" -hankkeen valuma-aluekohtainen suunnittelukäytäntö on hiottu valmiiksi niin, että sitä voidaan hyödyntää myös muissa ELY-keskuksissa ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköissä. Kuukkeliverkostossa tuotettua metsänkäsittelyohjetta voidaan puolestaan soveltaa esimerkiksi merkittävien suojelualueiden kytkeytyneisyyden parantamisessa tai maisema-arvojen ylläpidossa. Maanomistajien ja toimijoiden suhtautuminen yhteistoimintaverkostohankkeisiin on ollut pääasiassa positiivista, ja aktiivinen tiedottaminen ja neuvonta ovat muokanneet asenteita myönteisemmiksi. Joissakin verkostoissa on havaittu, että viranomaisyhteistyössä on edelleen kehitettävää. Hankkeet ovat kuitenkin lisänneet tietoisuutta METSOsta ja parantaneet toimijoiden välistä yhteistyötä. Etenkin ne hankkeet, jotka veivät verkostoa eteenpäin tietyn avainlajin avulla (kuukkeli- ja rupiliskoverkostot) saivat myös paljon mediahuomiota. Pelkästään kuukkeliverkostoa käsitteleviä lehtijuttuja julkaistiin noin 60 kappaletta, rupiliskoverkosto oli puolestaan näyttävästi esillä Ilosaarirock-tapahtumassa. Hankkeiden vaikutukset elinkeino- ja yritystoimintaan ovat jääneet vähäisiksi. Samoin virkistystoiminnan ja metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamisessa tulokset ovat yhä vaatimattomia. Verkostoissa heräsi kyllä ideoita mm. luontomatkailuun ja metsäsuunnitteluun liittyvän yrittäjyyden kehittämiseksi, mutta ideoiden käytännön toteutus on vielä varsin vajavaista. Monissa tapauksissa elinkeinotoiminnan kehittäminen näyttäisi vaativan lisäpanostusta, jota ei ole helposti tarjolla. Tulevaisuudessa toimenpiteen kehittämisessä tulisikin keskittyä etenkin verkostojen mahdollisuuksiin edistää metsien kestävään käyttöön liittyviä taloudellisia näkökulmia. Osa verkostoista nosti esiin myös monimuotoisuustoimenpiteisiin varatun rahoituksen ja henkilöresurssien vähyyden verkostojen toimintaa rajoittavana tekijänä. Yhteistoimintaverkostojen vaikuttavuus on joka tapauksessa ollut nousujohteista. Myös metsänomistajien asenteissa on tapahtunut muutoksia yhteistoiminnalle myönteisempään suuntaan. Verkostojen yksilöllisen toimintamallin parempi hahmottaminen voisi auttaa monipuolisiin tavoitteisiin pääsemisessä. MMM:n rahoittaman "Oppivat verkostot" - yhteistutkimushankkeen avulla verkostoissa on aktivoitu metsänomistajia ja muita toimijoita. Hankkeessa on tutkija Riikka Borgin johdolla järjestetty kahden verkoston alueella dialogisia työpajoja ja haastatteluja. Työpajat on koettu verkostoissa hyödyllisiksi, ja ne ovat merkittävästi tukeneet verkostojen yhteistoiminnan kehittämistä. Kuukkeliverkoston tarkemmassa analyysissa verkoston yhteistoiminnallisuutta edistivät yhteinen innostus, keskusteleva ja selkeä johtajuus sekä avoimuus uusien toimijoiden suuntaan. 17

18 METSOn yhteistoimintaverkostojen retkeily suuntautui vuonna 2011 Varsinais-Suomeen Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu- hankkeen toiminta-alueelle. Retkelle osallistui noin 50 METSOn toteuttajaa. Kaikkien hankkeiden esittelyt löytyvät Metsonpolku-sivustolta osoitteesta: p 2.6 Luonnonarvojen kaupan organisointi ja yhteistyö Valtioneuvosto edellyttää, että Alueelliset ympäristökeskukset ja metsäkeskukset toteuttavat luonnonarvojen kauppaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa luonnontieteellisten valintaperusteiden ja alueellisten painopisteiden mukaisesti vuosina ELY-keskusten koolle kutsumat METSO-yhteistyöryhmät koordinoivat METSO-ohjelman alueellista toimeenpanoa ja seuraavat toteutusta. Ryhmän tehtävänä on mm.: - määritellä konkreettisia alueellisia tavoitteita METSO-ohjelman toteuttamiselle ja keskustella työnjaosta eri toimijoiden kesken - seurata METSO-ohjelman toimeenpanoa alueellaan - suunnitella valtioneuvoston päätöksen mukaisten metsänomistajille tehtävien kohdennettujen tarjouspyyntöjen toteuttamista - keskustella ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen esiin tuomien erityiskohteiden toteutuksesta METSOn elinympäristökohtaiset tavoitteet ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköille (liitteet 1 ja 2) on asetettu yleisellä tasolla ja niitä tarkennetaan alueellisissa yhteistyöryhmissä. Yhteistyöryhmät edistävät METSO-toteutuskeinojen kohdentamista elinympäristöverkostojen luomiseksi. Suomen metsäkeskuksen alueyksiköissä METSOn elinympäristökohtaisia tavoitteita on kehitetty vuosien 2010 ja 2011 aikana osana alueellisten metsäohjelmien päivitystä, joka valmistui vuoden 2011 lopulla. Ministeriöt ohjaavat työtä tulosohjauksen keinoin ja seuraavat alueellisten tavoitteiden toteutumista vuosittain. ELY-keskukset ovat sopineet eri metsäalan toimijoiden kanssa yli 50 yhteistoimintasopimusta maanomistajien tarjousten välittämisestä METSO-ohjelmaan. Sopimuksia tehtiin metsänomistajien liittojen, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden ja metsäyhtiöiden sekä joidenkin luonnonsuojelupiirien ja metsäpalveluyrittäjien kanssa. Välityssopimusten tuottamien tarjousten määrä vaihteli huomattavasti maan eri puolilla. Joissakin noin kolmannes maanomistajien tarjouksista ELY-keskuksille tuli vireille välityssopimusten kautta, mutta joillakin alueilla osuus oli hyvin pieni. Pääosa kyselyistä ja tarjouksista tulee ELY-keskuksiin suoraan metsänomistajilta. Luonnonarvojen kauppaa ja METSOn toimijoiden välistä yhteistyötä pyritään tehostamaan kehittämällä METSOn kohdevalinnan apuvälineeksi ekologisia päätösanalyysejä. Esimerkiksi Zonation-työkalulla tehdyt analyysit antavat suojelupäätösten tekijöille aiempaa monipuolisempaa tietoa tarjottavien kohteiden luontoarvoista. Alueelliset METSOyhteistyöryhmät ovat olleet tärkeässä roolissa laadittaessa METSOn metsäisten elinympäristöjen Zonation-analyysejä vuoden 2011 aikana. Zonation METSOn päätöksenteon tukena -projektin puitteissa yhteistyöryhmille järjestetyn koulutuksen avulla on välitetty 18

19 maakunnallisille METSO-toimijoille tietoa Zonation-menetelmästä. Lisäksi yhteistyöryhmät ovat osallistuneet analyysien laatimiseen määrittelemällä laskennallisia yksityiskohtia kuten maakunnallisia luontoarvopainotuksia ja kytkeytyvyyden huomioimista analyyseissä. METSO-yhteistyöryhmät tulevat tulevaisuudessakin toiminaan METSO-seurantatyöryhmän ohella keskeisenä osallistamisen ja tiedonvälityksen kanavana Zonation-menetelmän kehitystyössä. 2.7 Luonnonhoitotoimet valtion talousmetsissä Valtioneuvosto edellyttää, että Metsähallituksen metsätalous toteuttaa valtion talousmetsien monimuotoisuutta edistäviä toimia yhteistyössä Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa vuosina Metsähallitus laatii Metsähallituksen ympäristöoppaan linjausten mukaisesti luonnonvarasuunnittelun yhteydessä luonnon monimuotoisuutta painottavat metsien käytön suunnitelmat luonnonsuojelualueverkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kannalta tärkeille alueille. Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas on uudistettu vuoden 2011 aikana (Päivinen ym. 2011). Oppaassa metsien käyttöä tarkastellaan ekosysteemipalveluiden viitekehikossa. Henkilöstöä on perehdytetty oppaan käyttöön. Koulutusta jatketaan vuoden 2012 aikana. Metsähallituksen uusi ympäristöopas on saatavilla: Talousmetsissä luonnonhoitoa ja METSO-toimenpiteitä on toteutettu alue-ekologisen suunnittelun ja metsätalouden ympäristöoppaan periaattein. Erityishakkuumenetelmiä kuten pienaukko- ja säästöpuuhakkuita on käytetty rajoitetun metsätalouden kohdealueiden hakkuissa, mm. monimuotoisuuden lisäämisalueilla, suojelualueiden lähiympäristössä sekä virkistysmetsissä. Toimenpiteiden toteutushehtaareja vuodelta 2011 on esitelty taulukossa 7. Metsien luontaisia häiriöitä jäljittelevien hakkuutapojen tutkimiseen on osoitettu Etelä- Suomesta kaksi laajaa tutkimusaluetta, Isojärvellä ja Ruunaalla. Kolmannen tutkimusalueen perustamista Lappiin on valmisteltu. Lisäksi on tehty luonnonhoidollisia kulotuksia ja jatkettu kosteikkoelinympäristöjen ennallistamista ja paahde-elinympäristöjen hoitoa. Vuonna 2011 on saatu valmiiksi selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpide-ehdotukset tilan parantamiseksi. Toimenpiteet on toteutettu yhteistyössä luontopalveluiden kanssa ja tuloksista on laadittu raportti. Selvityksen mukaan Metsähallituksen talousmetsissä on METSO-alueella metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle rajattuja korpia luontokohteina vajaat hehtaaria ja suojelualueilla lähes hehtaaria. Metsähallituksen hallinnassa olevien maiden METSO-alueen korvista on näin ollen suojeltu kaikkiaan runsaat 30 % ja korpien suojelun tila arvioitiin hyväksi. Metsätalouskäytössä olevien korpien luontoarvojen lisätarkastelussa päädyttiin vielä esittämään korpikohteiden suojelua yhteensä hehtaarilla. Suojeltujen korpien ala täydentyy tämän lisäksi myös muiden METSO-toimenpiteiden toteutuksen yhteydessä. Monimuotoisuutta painottavat suunnitelmat suojelualueiden kytkeytyvyyden kannalta tärkeille alueille on saatu valmiiksi Itä-Suomen aluetta lukuun ottamatta koko METSO alueelle. Itä-Suomessa suunnitelmat laaditaan luonnonvarasuunnitelman välitarkastuksen yhteydessä vuonna Suunnitteluun valittiin kytkeytyvyystarkastelun kannalta tärkeät 19

20 kohdealueet. Suunnittelussa kohdealueiden kytkeytyvyyttä täydennettiin luontokohteilla ja muilla monimuotoisuuden erityiskohteilla. Suunnitelmat on laadittu metsätalouden ja luontopalveluiden yhteistyönä. Tuloksista laaditaan raportti. Taulukko 7. Toimenpiteiden pinta-alat METSO alueella vuonna Työlaji v. 2011, ha Erityishakkuu - poimintahakkuu (erirak. metsä) 4 - pienaukkohakkuu 1) säästöpuuhakkuu muu erityishakkuu 2) tarkentuu Luonnonhoidollinen kulotus 32 Säästöpuuryhmien poltto, kpl 12 Paahdeympäristöjen hoito 1 kohde Kosteikkoelinympäristöjen hoito 195 1) Ilmoitettu käsittelyyn otettujen kuvioiden pinta-alana, pienaukkoa on noin 1/5 pinta-alasta 2) Ennallistamishakkuita, uudistuskypsän metsän väljennyshakkuita tms. 2.8 Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion retkeilyalueilla Valtioneuvosto edellyttää, että Ympäristöministeriö arvioi METSOn kokeiluvaiheessa toimineen KuntaMETSO työryhmän kuntien metsiä koskevat toimenpide-esitykset ja selvittää niiden rahoitusmahdollisuudet yhteistyössä Suomen kuntaliiton kanssa vuosina Metsähallitus toteuttaa METSOalueella sijaitsevilla valtion retkeilyalueilla luontoinventointien täydentämisen METSOn luonnontieteellisten valintaperusteiden pohjalta ja laatii alueille uudet hoito- ja käyttösuunnitelmat vuosina Ympäristöministeriö käynnisti yhteistyössä kuntaliiton kanssa KuntaMETSO -työryhmän toimenpide-esitysten tarkastelun vuonna Toimenpiteen oli määrä valmistua vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta tarkastelua päätettiin jatkaa alkuvuoteen Keskusteluissa käytiin läpi KuntaMETSO -työryhmän esitykset ja pohdittiin hyvässä yhteishengessä keinoja edistää kuntien osallistumista METSOon. Ympäristöministeriö kehitti vuoden 2011 aikana kunnille annettavaa rahoitustukea METSOn toteutuksen edistämiseksi. Kunnat ovat aiemmin voineet myydä suojelukohteen valtiolle, nyt uutena toteutuskeinona METSOssa kunnat voivat perustaa muun suojelualueen yksityisten maanomistajien tapaan ja saada harkinnanvaraisesti korvauksen 50 prosenttiin asti menetetyistä tuloista. Ympäristöministeriö ohjeisti asiassa ELY-keskuksia. KuntaMETSO-työryhmän ajatusten mukaisesti kunnille avattiin mahdollisuus saada rahoitusta metsien luontoarvojen ja METSO-kohteiden kartoitukseen jo kesäkuussa Ympäristöministeriö myönsi tuolloin kymmenelle kunnalle yhteensä euroa metsien monimuotoisuuskohteiden inventointiin ja niiden luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käytön suunnitteluun. Rahoitusta saivat Helsinki, Janakkala, Kouvola, Kuhmo, Lohja, Porvoo, Sastamala, Vantaa, Vihti ja Äänekoski. Inventoitava pinta-ala oli yhteensä noin hehtaaria. 20