Valtuutetun käsikirja haluaa antaa virikkeitä

Transkriptio

1 KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö Valtuutetun käsikirja Toimittanut Antti Mykkänen Valtuutetun käsikirja haluaa antaa virikkeitä haastavalle valtuustokaudelle Valtuutetuilla on edessään kaksi isoa haastetta: kuinka kehittyä valtuutettuna ja miten parhaiten edistää kotikaupunkilaisten ja -kuntalaisten parasta? Kirjan ensimmäisessä osassa keskitytään valtuutetun omien valmiuksien vahvistamiseen. Syynissä ovat kuntalaisten toiveet valtuutetuille, puhe- ja neuvottelutaito, nettiyhteydenpito, suhteet mediaan ja sidosryhmiin. Toisessa osassa arvioidaan tulevalla valtuustokaudella esiin nousevia asioita. Miten muun muassa maailman muutos, uudistuva lainsäädäntö, kuntatalous, henkilöstö ja kuntayhteistyö otetaan kuntien päätöksissä huomioon? Kannen kuva: Kalevi Laalo Kannen suunnittelu: Teemu Junkkaala ISBN (PDF)

2 Valtuutetun käsikirja 1

3 Valtuutetun käsikirja Toimittanut Antti Mykkänen KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö 2 3

4 Sisällys 7 Saatteeksi 8 Tarja Halonen: Kunnat maailman muutoksessa 12 Matti Vanhanen: Hallituksen eväät tulevalle valtuustokaudelle Sinä valtuutettu Kustantaja KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö Fredrikinkatu 61 A, Helsinki KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö 2009 Kuvitus Kalevi Laalo Ulkoasu Teemu Junkkaala Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2009 ISBN (nid.) ISBN (PDF) 18 Antti Mykkänen: Sinä ja haasteesi 23 Juhani Pehkonen: Gallupvaltuutettu mitä kansa valtuutetulta odottaa? 35 Juhana Torkki: Valtuutetun puhe- ja neuvottelutaidot 45 Jyrki J. J. Kasvi: Netissä äänestäjä ja valtuutettu kohtaavat myös vaalien välillä 54 Marjo Timonen: Valtuutettu ja media 60 Markku Andersson: Sidosryhmäjohtaminen ja verkostoyhteistyö Uuden valtuustokauden haasteita 72 Terho Pursiainen: Mitä on aatteiden takana? Kuntafilosofian lyhyt oppimäärä 82 Timo Kietäväinen: Suomen lähivuosien poliittinen asialista mitä kunnilla on odotettavissa? 103 Cay Sevón: Euroopan unionin vaikutus kuntiin alkaneella vaalikaudella 111 Kari Kankkunen Pekka Kettunen Esa Matikainen: Kuntien hyvä hallinta 128 Pentti Meklin: Kuntatalous sovittaa yhteen rajallisia voimavaroja ja rajattomia tarpeita 4 5

5 141 Pekka Kettunen: Päätöksenteon vuosikello 152 Jaana Utti: Valtuusto henkilöstöpolitiikan suunnannäyttäjänä 165 Arto Koski: Strateginen vai mekaaninen kuntaliitos? 177 Timo Reina: Uusi aluehallinto kuntien kumppanina 188 Hyödyllisiä linkkejä 189 KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö Saatteeksi Hyvä valtuutettu! Tämä Valtuutetun käsikirja on tarkoitettu Sinulle tueksi. Aihepiirit kattavat osan työsarkaasi. Ne sivuavat tavalla tai toisella alkanutta neljän vuoden urakkaasi. Valtuutetun käsikirja pureutuu artikkeleissaan kahteen asiaan: Sinuun valtuutettuna ja alkaneen valtuustokauden haasteisiin. Kirja ei pyri olemaan kattava kuvaus kaikesta, mitä valtuustokausi tuo tullessaan. Se nostaa esille toimintaympäristön muutoksia ja läpivalaisee muutamia keskeisiä haasteita. Toivottavasti löydät niistä langan päitä, joita voit käyttää apuna valtuutetun työkudelmassa tai aihion, josta sorvata hyviä päätöksiä. Tämän kirjan julkaisee ja Sinulle toimittaa KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö. Kirja ja sen koko aineisto on luettavissa sivuillamme Siellä voit myös käydä keskustelua valtuutetun työstä ja sen haasteista. Lämmin kiitos kirjoittajille. Antoisia lukuhetkiä toivottaen Antti Mykkänen asiamiehesi, kirjan toimittaja KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö 6 7

6 Tarja Halonen Tasavallan presidentti Kunnat maailman muutoksessa Vaalit käytiin jälleen kerran melkoisessa maailmanpolitiikan muutoksessa. Finanssikriisi on koetellut maailmaa, ja monelle lienee tullut mieleen 90-luvun lama. Tänään kuitenkin moni asia on toisin. Suomi kuuluu Euroopan unioniin ja sen rahaliittoon. Yhteiset toimet vahvistavat kansantalouksia, vaikkei ongelmaa pidä tietenkään vähätellä. Kansainvälinen kauppa ja muu tiivistynyt vuorovaikutus, kutsutaan niitä sitten vaikkapa globalisaatioksi, ovat antaneet ja antavat meille paljon uusia mahdollisuuksia. Toisaalta kansainväliset vaikeudet tuntuvat aikaisempaa herkemmin Suomessa. Globalisaatio on yksi viime vuosisadan suuria kehityskulkuja. Vaikka suuri yleisö heräsi globalisaatioon vasta viime vuosituhannen lopulla, niin monet asiantuntijat katsovat kyseessä olevan paljon pidemmän integraatioprosessin, joka on nopeutunut ja saavuttanut uudet mittasuhteet. Globalisaatio koskee käytännössä kaikkia valtioita ja valtaosaa maapallon väestöstä. Niin myös Suomea ja suomalaisia. Globalisaatio tuo paljon asioita lähelle. Samalla meillä on tunne, että lähellä oleviin asioihin voi vaikuttaa aikaisempaa vähemmän. Se on osin totta, osin ei. Globalisaation hallintaa pitää vahvistaa, mutta jo nyt voi asioihin vaikuttaa. Kuntademokratia on globalisaatiossakin lähellä ihmistä, ja me teemme yhdessä jokapäiväistä elämäämme koskevia päätöksiä. Suomi on kansainvälisestä kaupasta riippuvainen maa. Suomalaisten kilpailukyky on rakentunut pikemmin laadun kuin määrän varaan. Globalisaation hyödyt ja haitat ovat jakaantuneet epäta- saisesti valtioiden välillä ja valtioiden sisällä. Suomi on kuulunut useasti voittajiin, mutta vaikeuksiakin on ollut. Tämän monet kunnat ja kuntalaiset ovat joutuneet kokemaan. Vaikutukset talouteen ja elämään ovat usein olleet varsin vakavat. Näin etenkin silloin, kun kunnan elinkeinorakenne on ollut kapea. Kuntien pitäisi yhdessä valtiovallan ja elinkeinoelämän kanssa edesauttaa elinkeinorakenteen monipuolistumista ja työntekijöiden valmiuksia työllistyä uusille toimialoille. Suomessa on menestystarinoita kansainvälisillä markkinoilla menestyksellisesti toimivista teollisuus- ja palveluyrityksistä, joiden ympärille on muodostunut huippuosaamista. Kysymys on monenlaisen yhteistyön osaamisesta: kuntien ja valtiovallan, yksityisen ja julkisen sektorin, kotimaisen ja kansainvälisen toiminnan kokonaisuudesta. * * * Osaat varmasti jo nyt paljon, mutta kannustan sinua uuden oppimiseen. Eikä yksi ihminen voi tietää kaikkea. Se kannattaa tunnustaa ja hakea yhteistyötä eri tahoilta: oman valtuustoryhmäsi piiristä ja muualta. Ennakkoluuloton yhteistyö todella kannattaa. Ennustaminen on vaikeaa, mutta on hyvä muistaa, ettei maailma jakaudu neljän vuoden jaksoihin. Etenkin jos olet uusi valtuutettu, tutustu kuntasi tähänastiseen työhön. Se on pohja, josta lähdetään. Jos olet kokenut valtuutettu, kannattaa vilpittömästi pohdiskella, mitä uutta pitäisi oppia, sillä maailma muuttuu. On hyvä muistaa, ettei maailma jakaudu neljän vuoden jaksoihin. Suomen kunnat kohtaavat hyvin erilaisia haasteita. Haaste muuttuu mahdollisuudeksi, jos kunnalla on valmiuksia vastata siihen. Kuntien perustilanne vaihtelee muun muassa sijainnin, elinkeino- 8 9

7 rakenteen sekä väestön ikä- ja koulutusrakenteen mukaan. Elämä ei ole aina reilua: jakaantuminen menestyviin ja taantuviin alueisiin on vakava ongelma. Itsellä pitää olla kanttia uskoa omiin kykyihinsä, mutta myös kykyä tehdä yhteistyötä. Tämä kirja, oma kuntasi ja muiden tarjoamat koulutusohjelmat sekä idearyhmät ovat apunasi. Olet luvannut äänestäjillesi olla aktiivinen. Ole heidän luottamuksensa arvoinen. * * * Olet luvannut äänestäjillesi olla aktiivinen. Ole heidän luottamuksensa arvoinen. Sinulla on kansainvälisesti ottaen erinomainen pohja työllesi. Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio. Se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Se on kuitenkin toimintamalli, jossa pyritään paitsi poliittisten oikeuksien takaamiseen myös taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaamiseen. Tässä työssä nimenomaan kunnilla on suuri vastuu. Paras-hankkeella pyritään vastaamaan kuntien kohtaamiin haasteisiin. Suomi voi kilpailla jatkossakin laadulla eli osaamisella. Sen pohjana on vahva koulutusjärjestelmä. Peruskoulumme saama kansainvälinen arvostus on otettava vastaan kannustuksena kehittää opetusta yhä paremmaksi. Maailman nopean muutoksen vuoksi on pidettävä huolta siitä, että elinikäinen oppinen on itsestään selvä asia kaikille. Kestävä kehitys edellyttää ihmisen ja luonnon hyvinvointia. Koko ihmiskuntaa koskee ilmastonmuutos, sen torjuminen ja vaikutuksiin sopeutuminen. Suomi on sitoutunut osana kansainvälistä yhteisöä vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Maamme hiilidioksidipäästöistä suuri osa syntyy asumisesta ja liikenteestä. Molempiin kunnat vaikuttavat päätöksillään. Kansainvälistymiseen kuuluu olennaisena osana ihmisten liikkuminen yli rajojen. Se voi olla lyhytaikaista asumista tai pysyvää asettumista uuteen kotimaahan. Tässäkin suhteessa kunnat ovat erilaisia. Joissain kunnissa maahanmuuttajien määrä on viime vuosina kasvanut merkittäväksi. Maahanmuuttajat tarvitsevat omia erityispalveluitaan kotoutuakseen. Puhumme paljon työvoiman maahanmuutosta, mutta jokaisella yksilöllä on muitakin ominaisuuksia ja tarpeita kuin työn tekeminen. Usein työntekijän lisäksi muuttaa hänen perheensä. Myös perheenjäsenet on kotoutettava täysivaltaisiksi jäseniksi yhteiskuntaamme. Maahanmuuttajan integroituminen vaatii paljon häneltä itseltään mutta myös meiltä maassa jo asuvilta. Päiväkodit ja koulut ovat lasten kannalta avainasemassa. Aikuisella kielen oppiminen on ensiarvoisen tärkeä askel työelämään ja muuhun yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kannustakaamme erilaisia ihmisiä ottamaan rohkeasti osaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Siten kunnallinen demokratia parhaiten palvelee koko kansakuntaa. * * * Olen kirjoittanut paljon työstä, mutta on tietysti selvää, että jokaisella ihmisellä on arvo sinänsä. Sinun vaativa tehtäväsi on pystyä kertomaan se myös valtuustotyössäsi. Toivotan sinulle innostusta alkavassa luottamustoimessasi

8 Matti Vanhanen Pääministeri Hallituksen eväät tulevalle valtuustokaudelle Vuonna 2009 aloittavat valtuustot ovat muutosvaltuustoja. Niiden tehtävä ja jokaisen valtuutetun tehtävä on huolehtia siitä, että kunnat selviytyvät palveluhaasteistaan ikääntymisen vaikuttaessa koko voimallaan. Rajuimmin muutos näkyy sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa palvelun tarve kasvaa samalla kun työvoiman määrä vähenee. Kunnissa tehtävä uudistustyö on avain palveluiden turvaamiselle. Vaikka kuntarakenteemme on muuttunut paljon, on palvelun laatuja saatavuusnäkökulma pidettävä koko ajan kirkkaana mielessämme. Sitä kuntalaiset luottamushenkilöiltään odottavat. Onnittelen lämpimästi erityisesti uusia valtuutettuja ja kiitän kokeneita siitä, että haluatte kantaa naapureidenne puolesta vastuuta yhteisistä asioistamme. Itse olen saanut olla kunnallisissa luottamustehtävissä yhtäjaksoisesti vuoden 1977 alusta alkaen. Tehtävät ovat vaihdelleet nuorisolautakunnan varajäsenyydestä aina valtuuston puheenjohtajuuteen asti. * * * Hallituksen keskeisiä eväitä tulevalle valtuustokaudelle on neljä: 1) Yleinen talous- ja työllisyyspolitiikka on eväistä tärkein. Kuntien tuloista noin puolet on verotuloja, joten yleinen talous- ja työllisyyspolitiikka ratkaisee kuntatalouden ja palveluiden rahoituksen kestävyyden, kaikki muu on tätä tukevaa. * * * 2) Kuntatalouden tila on juuri nyt keskimäärin erittäin vahva. Kuntien yhteenlasketulla vuosikatteella mitattuna vuodet 2008 ja 2009 ovat vahvempia kuin pariinkymmeneen vuoteen. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että hallitus on palauttanut kuntapolitiikkaan pitkäjänteisyyden ja luottamuksen. Keskeinen väline tässä on lakisääteistetty peruspalveluohjelma, jossa kuntien vastuita ja rahoitusta tarkastellaan kokonaisuutena. Hallitus myös toteuttaa historiallisen triplan, kun verotulomenetysten korvaukset, kustannustenjaon tarkistaminen valtion ja kuntien välillä sekä indeksikorotukset valtionosuuksiin toteutettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2008 täysimääräisesti. Haasteena kuitenkin on kuntien välisten erojen kasvu, joka on otettava huomioon muun muassa valtionosuusuudistuksessa. Lisäksi vero- ja valtionosuustulojen voimakkaasti kasvaessa myös menot yleensä kasvavat. Uusien valtuustojen onkin tähdättävä uudistuksiin, joilla menojen pysyvää kasvua hillitään. Kuntaliiton suuria kaupunkeja ja keskisuuria kuntia koskeva tuore selvitys osoittaa, että sosiaali- ja terveysmenojen hillitsemisessä vuonna 2007 on ainakin hetkellisesti onnistuttu. Vuoden 2008 verraten hyvää kuntatalouden tilannetta ei saa ottaa lähtökohdaksi arvioitaessa tulevaa. Menoja ei saa koskaan mitoittaa pysyvästi nousukauden huipun tulojen mukaan. Vuonna 2010 toteutettavalla valtionosuusuudistuksella kuntien rahoitusjärjestelmää selkeytetään ja yksinkertaistetaan. Samalla erilaiset olosuhteet ja palvelutarpeet on otettava huomioon. Kuntaliitosten ja yhteistyön esteitä on poistettava. On myös tarpeen selvittää, voitaisiinko kuntien valtionosuusjärjestelmään kytkeä selkeitä kannusteita kuntasektorin innovaatiotoiminnalle. Tätähän esitti myös kansallista innovaatiostrategiaa valmistellut työryhmä. * * * 3) Kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistettiin keväällä 2005, jotta välttämättömät rakenteelliset uudistukset ehdittäisiin valmistella ja toteuttaa ajoissa sekä varautua siten ikääntymisen haastei

9 siin. Uudistuksen toimeenpano jatkuu koko tulevan valtuustokauden ajan. Puitelaki on voimassa vuoden 2012 loppuun saakka. Palvelurakennehanke antoi tarvittavan sysäyksen kuntien yhteistyön arvioinnille ja kuntaliitoksille. Vuoden 2009 alussa kuntien määrä väheni 415:stä 348:aan, mikä on ennätyksellisen paljon. Yhdistymisselvitysten piirissä on ollut yli puolet kunnista. Yhteistoimintaalueita on perustettu ja on perusteilla myös runsaasti. Kuntien yhdistymisten ja yhteistoiminta-alueiden kautta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle syntyy aiempaa laajempi väestöllinen ja taloudellinen perusta. Se turvaa osaltaan laadukkaita palveluja ja henkilöstön saatavuutta sekä mahdollistaa toimintatapojen uudistamisen. Vuoden 2009 alussa kuntien määrä väheni 415:stä 348:aan. Paras-hankkeen jatkovalmistelussa olennaista on, että rakenteiden uudistamisesta päästään palvelujen sisällön kehittämiseen ja palveluprosessien tehostamiseen. Vasta tätä kautta on saatavissa pysyviä tuottavuushyötyjä palveluiden laadusta ja saatavuudesta tinkimättä. Kun selonteko Paras-hankkeesta vuonna 2009 annetaan, on päähuomio kiinnitettävä palveluprosessien uudistamiseen, tuotantotapojen monipuolistamiseen ja tilaaja-tuottaja-ajattelun laajentamiseen erityisesti terveydenhuollossa. Selonteossa tullaan hallitusohjelmankin mukaisesti kiinnittämään erityistä huomiota uudistuksen etenemiseen kaupunkiseuduilla. Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissahan käytetään kuntien toimintamenoista kolmasosa ja sadassa pienimmässä kunnassa vain kolme prosenttia. Siksi suurimpien kaupunkien ja kaupunkiseutujen toimet palvelurakenteiden uudistamisessa ja menojen hallinnassa ovat täysin ratkaisevia koko kuntatalouden kannalta. Tähän liittyen myös kaupunkiseutujen asumisen, maankäytön ja liikenteen yhteen sovittamista sekä kuntarajoja ylittävää palvelujen käyttöä on välttämätöntä tehostaa. Valtiovarainministeriössä on myös käynnistetty selvitys kaupunkiseutujen taloudellisista vuorovaikutussuhteista. * * * 4) Kuntien johtamisen kehittäminen on vasta aluillaan. Kysymys ei ole vain keskustelua herättäneestä pormestarin valinnasta suoralla vaalilla, vaan kuntien johtamisen kehittäminen ja muutosjohtajuuden tukeminen on paljon laajempi kysymys, johon on vastattava kuntien ja hallituksen yhteisin toimin. Olennaista on, että kuntia johdetaan kuntalaisten tahdon mukaisesti. Samanlaisen johtamismallin ei myöskään tarvitse sopia jokaiseen kuntaan ja jokaiseen tilanteeseen. Kuntalaisten valinnanvapautta tulee tässäkin kasvattaa. * * * Kannustan siihen, että uusi valtuusto tekee itselleen ja kunnanhallitukselle selväksi, mitkä ovat alkaneen nelivuotiskauden todelliset tavoitteet, mitä tehdään ja mitä saavutetaan. Pelkät visiot ja strategiat eivät riitä, ellei mielessä ole listaa siitä, mitä aiotaan todella tehdä. Vaikka kunnat ovat erilaisia, kunnallishallinnon ydin on yhteinen. Kunnat ovat lähiyhteisöjä ja paikallisen identiteetin perusta. Tästä kumpuaa parhaimmillaan kehittämisvoimaa, jota eivät mitkään rakenteet tai rahat korvaa. Kunnat ovat siten paljon enemmän kuin järjestämiensä palvelujen summa. Ne vastaavat itsehallintonsa puitteissa laajasti siitä, että ihmisten on turvallista ja viihtyisää olla, asua ja tehdä työtä. Vaikka monia palveluita ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollossa järjestetään Paras-hankkeen seurauksena yhteistoiminnassa, ei se tarkoita, etteikö kotikunnilla olisi tehtäviä. Voisi jopa sanoa, että nyt ne vasta pääsevät keskittymään olennaiseen

10 Sinä valtuutettu 16 17

11 Antti Mykkänen Asiamies, Kunnallisalan kehittämissäätiö Sinä ja haasteesi Sinulla on kaksi haastetta: miten teet työsi valtuutettuna ja miten kehität kotikuntaasi ja -kaupunkiasi? Mikä on roolisi valtuutettuna? Edustatko itseäsi vai valitsijoitasi? Onko tehtäväsi olla suunnannäyttäjä ja johtaja vai valitsijoidesi mielipiteiden tulkki? Oletko yleisvaltuutettu vai yhden asian ajaja? Oletko etukäteiskantainen vai jälkikäteiskriitikko? Ajatko oman ammatti- tai eturyhmäsi asiaa, vai itsesi, asenteesi tai aatteesi asiaa, vai jotakin yhdistelmää näistä? Lähtökohta on selvä. Päätät tulevien neljän vuoden ajan arjen tärkeistä asioista hyvinvoinnista, sivistyksestä ja talouden puitteista myös naapurisi puolesta. Ole oma kehittyvä itsesi Kirjan tässä osassa paneudumme muutamiin valtuutetun perusvalmiuksiin. Niitä ovat roolisi ohella mm. oma esiintymisesi, suhteesi tiedotusvälineisiin ja sidosryhmiin. Sinä voit vallan hyvin hallita ne jo. Itse sen tiedät. Tämä kirja ei ensi sijassa pyri antamaan vastauksia, sillä Sinä itse olet vastaus. Sinä olet vastaus kansanvaltaan. Sinä olet vastaus niille, jotka haluavat järjestäytyneesti vaikuttaa elämänsä puitteisiin lähiympäristössään. Sinä olet vastaus myös niille, jotka eivät tiedä Sinun olevan vastaus ja niille, jotka eivät edes tunne Sinua tai ajatusmaailmaasi. Mutta Sinä olet myös kysymys. Olet kysymys virkamiehille, jotka työkseen pyrkivät ratkomaan ihmisten asioita. Olet kysymys yhteiskunnan ja kotikuntasi kehityksen suunnasta. Olet kysymys kollegoillesi. Ja tietenkin, olet kysymys myös itsellesi. Sinä olet lupausarvo ja odotusarvo. Mitä nuorempi olet, sen suurempi lupaus olet. Mitä vanhempi olet, sitä suurempi odotus olet. Mitätön et ole koskaan. Paitsi joskus omassa mielessäsi tai toisten puheissa, joista välität tai et. Itse päätät sen. Sinä luot tulevaisuuden muille itsesi kautta. Sinä jäät historiaan itsellesi, paikallisesti, alueellisesti ja joskus myös kansallisesti. Jokainen päätöksesi on historiallinen. Tosin muut kuin Sinä itse määrittelevät sen, mikä on historiallista. Tärkeintä kuitenkin on, että tajuat jokaisen päätöksen olevan jonkun näkökulmasta ainutlaatuinen. Ei niin pientä päätöstä, etteikö porua. Ei niin suurta päätöstä, etteikö iloa. Jokaisen päätöksen tekijöinä ovat itsesi ohella myös muut. Kunnioita muita: jos et heidän mielipiteitään, niin esittäjiä. Yritä ymmärtää: jos et aina ymmärräkään asioita, niin ihmisiä. Asiat muuttuvat, ne vaihtuvat uusiksi, mutta valtuustokumppanisi vain neljän vuoden välein, ainakin osa heistä. Monet kunnioittavat ja arvostavat Sinua. Mitä useampi arvostaa Sinua tai mielipiteitäsi, sitä paremman perustan valat työllesi ja asioille, joita ajat. Ole johdonmukainen, mutta älä aina ja kaikkia kohtaan jääräpäinen. Liittoudu, etsi kumppaneita. Etsi sielun siskoja tai veljiä. Jos et usko sieluun, etsi muuten vain kavereita tai tovereita, jotka ajattelevat samalla tavalla. Aina ne eivät istu omassa valtuustoryhmässä. Jos istuvat, hyvä, jos eivät, maailmasi ei siihen kaadu. Kuuntele muita, erityisesti niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Tue toisia, niin Sinuakin tuetaan jos ei heti, niin seuraavassa kokouksessa, ensi vuonna tai tulevalla valtuustokaudella. Uusiudu, mutta uskottavasti ja henkinen tasapainosi säilyttäen. Ja muista, kiireessä et ennätä sitä tehdä. Teko ei vaadi aikaa, mutta ajatus sen takana syntyy harvoin hötäkällä

12 Tunnusta itsesi rajat, mutta riko henkisiä raamejasi. Tietoa ja taitoa voit aina vahvistaa. Tietoasi arvostetaan, mutta itseäsi enemmän, jos käyttäydyt ihmisiksi ja toisia kunnioittaen. Olet valtuutettu, mutta se ei tarkoita, että olisit samaa laatua kaikkien kollegoidesi kanssa. Voit olla jörö. Voit olla avoin. Voit olla jopa oma itsesi. Sinua on voitu äänestää tietosi, tunteesi, taitosi, viisautesi, näkemystesi, näkösi tai huvin vuoksi. Se ei ole enää olennaista, sillä olet jo, tai taas, valtuutettu. Monet äänestäjäsi eivät luovu Sinusta koskaan. Uskollisia äänestäjiä on, mutta vähemmän kuin ihmisiä. Äänestäjät ovat epäluotettavia. Jotkut heistä eivät äänestä Sinua seuraavalla kerralla. Sen sijaan voit saada aivan uusia äänestäjiä, niitä, jotka ovat epäluotettavia kollegoidesi näkökulmasta. Tätä kutsutaan demokratiaksi. Eli vaikka kierrät kaduilla ja aitavierillä, pidä pääsi, sillä se on tärkein omaisuutesi valtuutettuna. Tästä eteenpäin ihmiset arvioivat Sinua samoilla perusteilla, joilla ovat äänesi Sinulle antaneet, tai aivan muilla. Älä tuhlaa sen ajatteluun aikaasi. Ole sen verran omillasi. Sinä muutut. Äänestäjäsi muuttuvat. Ole uskollinen asioille, mutta ennen kaikkea itsellesi: sille mitä ajattelet, sille mitä pidät oikeana ja tärkeänä. Kirjan toisessa osassa puntaroimme tulevaa urakkaasi, ennen muuta sitä, mitä arvelemme työlistallesi nousevan. Lista on pitkä, ja siksi tyydymme pätkäesityksiin. Haluamme nostaa esille joitakin varmasti edestäsi löytyviä asioita. Osa niistä on järeitä. Ne vaikuttavat siihen, onko kotikuntasi nykymuodossa olemassa. Osa asioista on perustyön paaluttamista. Yhtäkään artikkelia ei kannata ohittaa olankohautuksella, vaan vähintään vilkaista ajatuksella, sillä eihän sitä koskaan tiedä, mitä eteen tulee. Määrittele itsellesi tärkeimmät asiat ja keskity niihin. Aja niillä. Luovi vastatuuleen mennessäsi. Pidä silloin maailmankatsomuksesi kölinä. Valta on huono köli vastatuuliosuuksilla, sillä se karahtaa helposti kiville. Vastaisen jälkeen saat nopeamman vauhdin ajatustesi toteuttamiselle sivumyötäisessä. Suoraan myötätuuleen ei kannata aina purjehtia, sillä aallokko ottaa vastaan ja ihmisen kokoisessa veneessä köli on nostettava ylös. Osa valtuutetun työstä on yhtäläistä läpi Suomenniemen ja saariston. Lait, asetukset ja erilaiset normit säätelevät työtäsi sen verran tarkasti, että Sinulla on kollegoidesi kanssa enemmän yhteistä kuin erottavaa, riippumatta asuinkunnastasi. Toki eroja olosuhteissa on varsin runsaasti. Jostakin lähdetään ja jonnekin tullaan. Yksillä ovat haasteena nuoret, toisilla ikääntyvät ihmiset. Kolmannet etsivät sukanvarresta senttejä. Neljännet miettivät, miten sijoittaisivat eurot tuottavasti. Viidennet pohtivat katuverkon kuntoa. Kuudennet kiroavat sorateiden rospuuttoaikaa. Seitsemännet luovat kansainvälisiä verkostoja. Kahdeksannet yrittävät ratkoa rakennemuutosongelmia. Yhdeksännet Tunne urakkasi ja tee työtäsi antaumuksella 20 21

13 Perinteisesti yksi on aina yhdistänyt. Se on suhde valtioon. Sitä on harvoin kiitelty, riippumatta siitä, mikä hyvä hallitus on kulloinkin valtaa puolestamme ja puolellamme pitänyt. Tässä kirjassa arvioidaan kuntien ja valtion suhdetta. Mitä tulevina vuosina on odotettavissa? Millainen on hyvä julkisen halllinnon keskinäinen suhde? Maailma ja Eurooppa vaikuttavat kuntiin myös suoraan. Valtio ei ole aina välissä. Valtuutettuna Sinulla on hyvä olla käsitys maailman muutoksen vaikutuksista kotikaupunkisi ja -kuntasi toimintaympäristöön. Ilmastonmuutos voi olla paitsi konkreettista myös poliittista ja henkistä. Se mitä tapahtuu isoissa asioissa maailmalla, ei enää hiivi pikkuhiljaa kotoisen lainsäädäntömme kautta kuntiin. Suuret linjaukset jysähtävät suoraan omaan päätöspöytääsi. Jo tulevalla valtuustokaudella roolisi muuttuu. Äänestäjiesi ja kaikkien kuntalaisten kyvyt ja taidot vaikuttaa asioihin lisääntyvät. Sen sijaan halu vaikuttamiseen vaihtelee. Suunta näyttää kuitenkin selvältä: ihmiset haluavat vaikuttaa koko ajan ja vahvistuvasti itse oman elämänsä puitteisiin. Näin tapahtuu erityisesti kunnissa. Käytännön suuri haasteesi on oman työsi suhde kuntalaisiin. Jos kuntasi väkimäärä on pieni, olet todennäköisesti koko ajan kaikkien halukkaiden saavutettavissa. Pienikin risahdus kunnan asioissa on kaikkien tiedossa. Meikäläisittäin suurissa kunnissa ja kaupungeissa yhteys valitsijoihin ja muuhun väkeen on haasteellisempi. Ole ihmisten tavoitettavissa mutta älä tukahdutettavissa. Aikasi on kortilla. Jos et jaksa uusiutua, ei sinusta ole iloa itsellesi saati äänestäjillesi. On paljon Sinusta kiinni, haluatko molemminsuuntaisen yhteyden ihmisiin vai riittääkö toispuoleinen viestintä: näkemyksesi välittäminen kuntalaisille vai myös heidän viestinsä sinulle. Meillä kaikilla on lukemattomat pelit ja vehkeet käytössä. On kännykät, läppärit, netti ja monimuotoinen media. Ne ovat apuvälineitä. Niilllä voi pitää yhteyttä kuntalaisiin, virkamiehiin, äänestäjiin, valtion edustajiin ja sidosryhmiin. Tärkeintä on kuitenkin, että yhteys omien ajatusten ja tekojen välillä on tasapainossa. Sen vuoksi: Ole ihminen ja elä siksi. Juhani Pehkonen Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja TNS Gallupin toimialajohtaja. Gallupvaltuutettu mitä kansa valtuutetulta odottaa? Politiikassa luottamustehtäviä tavoittelevilla on käytettävissään kahdenlaista tietoa: pehmeää ja kovaa. Pehmeä tieto nojautuu kokemukseen, päättelyyn, vuoropuheluun, jopa intuitioon. Kova tieto on mitattavissa olevaa. Kova tieto näyttäytyy mm. mitattuina äänestäjien odotuksina, arvioina ja mielipiteinä. Valtuutettuihin kohdistuu eritasoisia vaatimuksia henkilökohtaisista ominaisuuksista käyttäytymiseen ja asioiden ajamiseen. Kansalaismielipide otettava huomioon mutta ei juostava sen perässä Mielipidetutkimusten tietoa voidaan käyttää eri tarkoituksiin. Mielipidetutkimusten tuloksilla voidaan viedä asioita eteenpäin, perustella asioita, arvioida, johtaa, motivoida, moittia, palkita, suunnitella, viestiä. Mielipidetutkimukset ovat kuitenkin parhaimmillaankin ainoastaan toiminnan apuväline siinä kuin muu tieto. Mikä on sitten ns. pehmeän tiedon asema kovan rinnalla? Pehmeä tieto kukoistaa. Hyviä päätöksiä, tuloksellista toimintaa ei ole ilman ymmärrystä. On kyettävä yhdistämään erilaista tietoa. Päättäjä, joka sokeasti juoksee mitatun kansalaisten enemmistön mielipiteen perässä, on heikoilla. Pahimmillaan päätöksenteko vaikeutuu, säntäily ja linjattomuus yleistyvät. Politiikassa joudutaan 22 23

14 tekemään myös ikäviä päätöksiä. Vastustusta herättänyt asia voi muuttua hyväksytyksi, kun asian seuraamukset on nähty. Toisaalta kulkeminen täysin kansalaismielipidettä vastaan pahimmillaan nakertaa luottamusta. Näin etenkin tilanteissa, joissa ihmiset eivät koe ratkaisuja oikeutetuiksi ja perustelluiksi edes jälkikäteen. Kunnallishallintoa koskevat mielipide- ja asennetutkimukset ovat tulleet jäädäkseen. Niitä ei pidä ottaa liian vakavasti, mutta toisaalta niitä ei tule ohittaa vain olankohautuksella. Monet asennetutkimukset kertovat kiinnostavia ja hyödyllisiä asioita meistä ihmisistä, omasta ajastamme ja yhteiskunnastamme. Valtuutettu tarvitsee viestintä- ja mediataitoja Kuntalaisten näkemyksiä kunnallishallinnosta on selvitetty Kunnallisalan kehittämissäätiön Ilmapuntari-tutkimuksissa vuodesta 1992 lähtien. Tuorein tutkimus tehtiin kevään 2008 aikana.»hyvän kunnanvaltuutetun» kuva viime tutkimuksessa piirtyi verrattain hyvin ajan henkeä heijastavaksi. Vaikka useat tekijät saavat kuntalaisten toivelistalla suuren painon, neljä tekijää nousee keskeisiksi: pelkistetysti valtuutetun tulisi olla supliikki-ihmisiä, olla erottuvan aloitteellinen, pitää yhteyttä äänestäjiinsä sekä ajaa määrätietoisesti heidän etujaan. Toivelistan kärkeen kohoava ominaisuus»hyvä esiintymiskyky ja ulosanti» viittaa etenkin kommunikointi- ja mediataitojen ensiarvoiseen merkitykseen. Tämä ominaisuus ei ole äidinmaidosta imetty, vaan sitä voi opiskella ja harjoitella. Julkisuuden hallinta on tällä haavaa keskeinen kelpoisuusehto myös politiikan paikallistasolla. Toiseksi eniten toivottu määre»on räväkkä ja aloitteellinen» puolestaan näkee valtuutetun herätteellisenä toimijana ja puristaa hänestä niin sanotusti tehot irti. Innokas, kenties ohikin ampuva idealinko on kaivatumpi kuin muiden menoon täysin mukautuva myötäilijä. Kahta muuta kärkeen kohoavaa luonnehdintaa,»pitää aktiivisesti yhteyttä omiin äänestäjiinsä vaalien välillä» ja»ajaa määrätietoisesti teidänkaltaistenne ihmisten ja ihmisryhmien etuja», voitaneen pitää hyvän luottamussuhteen perusasettamuksina. Kuntalaisten mielestä valtuutetun olisi hyvä olla mukana myös muunlaisessa kansalaisjärjestötoiminnassa. Se että valtuutetulla»on oikea puoluetausta», ei ole välttämätön reunaehto ainakaan valinnan näkökulmasta vaikka mistään rasitteestakaan ei luonnollisesti ole kyse. Kannanottojen sävy kertoo, että puolueuskollisuudesta kuntavaaleissa voidaan tinkiä, jos vain»hyvä tyyppi» löytyy. Onko tilaa ideologiselle erottumiselle? Suhteuttamalla vuonna 2008 saadut tulokset aiemmin saatuihin vastaaviin voidaan tehdä päätelmiä siitä, miten näkemykset kunnanvaltuutetun henkilökohtaisista ominaisuuksista ovat muuttuneet vuodesta Listan kärkeen sijoittuvat samat ominaisuudet kuin neljä vuotta aiemmin. Täysin samoina odotukset eivät kuitenkaan ole pysyneet. Vuoden 2004 kuntavaalien alustunnelmista havaitaan kaksi huomionarvoista muutosta. Oikean puoluetaustan merkitystä korostetaan nyt aiempaa enemmän. Heikentymistä puolestaan havaitaan koulutustasoa koskevissa odotuksissa

15 Mikäli ensin mainittua muutosta yritetään tulkita jollakin tavoin, yksi selitys voi olla valtakunnan politiikassa tapahtuneissa muutoksissa. Vaikka vastakkainasettelun aika on toivotettu tervemenneeksi, se on pikemminkin nostanut päätään vanhoja yhteistyösuhteita särkevällä tavalla. Tämän seurauksena ideologiselle erottumiselle voi ajatella olevan jopa aiempaa enemmän kysyntää. Kun muutostarkastelu ulotetaan vuoteen 1996, nähdään myös joitakin trendinomaisia kehityskulkuja. Koulutusvaatimus on lieventynyt johdonmukaisesti. Järjestökokemuksen ja -aktiivisuuden kohdalla puolestaan nähdään merkkejä vähittäisestä arvostuksen lisääntymisestä. Ei saisi olla liian radikaali perinteisten käytäntöjen uudistaja saati romuttaja Vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa kansalaisilta tiedusteltiin suoraan, minkälaisia tavoitteita ajavaa valtuutettua arvostetaan. Tältä osin tulokset luonnollisesti kiertyivät lähelle sitä, mitä kuntalaiset odottavat päätöksentekijöiltä, mikä on kunnallishallinnon kehittämisen toivottu suunta. Nämä tulokset kertovat kansalaisten arvostavan valtuutettua, joka mieluummin säilyttää kuin uudistaa. Valtuutettu, joka»vastustaa kunnallisten palveluiden heikentämistä nykyiseltä tasolta», oli selvästi suositumpi kuin kollegansa, joka»toimii rohkeasti kunnan taloustilanteen parantamiseksi». Viimeksi mainittua pidetymmäksi osoittautui jopa henkilö, joka»toimii kunnallisten palveluiden parantamiseksi, tarvittaessa vaikka veroäyriä korottamalla». Astetta yleisemmällä»sosiaalinen markkinataloudellinen-ulottuvuudella» ensin mainittu veti pitemmän korren. Määre»toimii siten, että elinolot kotikunnassa muuttuisivat sosiaalisesti tasa-arvoisemmiksi» oli kuntalaisille merkittävästi mieluisampi kuin määre»toimii siten, että yhteiskunta muuttuu kilpailuhakuisemmaksi ja markkinahenkisemmäksi». Tähän liittyi myös kaikkein vähiten vetoavaksi jäävä määre»kannattaa kunnallisten palveluiden yksityistämistä». Kaiken kaikkiaan toivelistan tyvestä kävi ilmi, ettei valtuutetun tule olla erityisen innokas kunnallishallinnon perinteisten käytäntöjen radikaali uudistaja saati romuttaja. Kunta on turvaverkko, johon kohdistuu ristiriitaisia odotuksia Kuntapolitiikan toivottua sisältöä ja suuntaa koskevaa tietoa on mahdollista saada ilman että samoja linjauksia sidotaan valtuutetun ominaisuuksiin. Näin meneteltiin vuoden 2008 tutkimuksessa. Voidaan olettaa, että palveluiden ulkoistamiseen myönteisesti suhtautuva henkilö kannattaa valtuutettua, joka ajaa palveluiden ulkoistamista jne. Millainen sitten on hyvä kunta ja miten kunnallishallintoa koskeviin ehdotuksiin reagoidaan? Kunta on kansalaisten mielestä ennen muuta»kansalaisten hyvinvoinnin keskeinen tuottaja ja takaaja». Samalla sen tulisi olla palvelutuotannoltaan monipuolinen, tehokas ja laadukas. Kansalaisten mielestä nämä vaateet sopivat hyvin myös kuvaamaan nykyistä kunnallishallintoa. Kunnallishallinnon osakseen saaman suitsutuksen ohella nousee esiin kuitenkin soraääniä. Tietyt nykykäytäntöä kritisoivat ja kunnallishallinnon keventämistarvetta korostavat näkökohdat nostavat päätään. Tästä huolimatta säilyttävä, totutussa pitäytymään pyrkivä linja saa kansalaisilta varsin suuren kannatuksen. Niitä, jotka katsovat kunnallisen toiminnan olleen viime vuosina»liiallisen karsinnan ja leikkausten kohteena», on jonkin verran enemmän kuin niitä, jotka näkevät sen»kaipaavan perusteellista karsintaa ja keventämistä». Paradoksaalista on se, että kunnallishallinnon keventämistä kaipaa puolet kuntalaisista ja samaan hengenvetoon liiallisesta karsinnasta kuntia syyttää lähes kaksi kolmesta. Kannanottojen osittainen ristiriitaisuus voitaneen tulkita heijastukseksi kuntia koskevalle keskustelulle ominaisista»väärin sammutettu» -väitteistä. Mielipiteen muodostamiselle siitä, onko kuntien ongelmana liiallinen lihavuus vai laihuus, julkinen keskustelu on antanut jo kauan kahtalaisia aineksia

16 Verokriittisyys nousussa Vaikka joitakin verraten selviä muutoksia kunnallishallintoa koskevissa asenteissa voidaan havaita, kokonaisuutena muutosten tarkastelu jättää vaikeasti tulkittavan kuvan. Kuva muutoksesta muodostuu erilaiseksi sen mukaan, mihin saakka taaksepäin tapahtunutta asennekehitystä peilataan. Väittämä»kunnallisverotuksen kestämättömän korkeasta tasosta» saa hieman enemmän hyväksyntää kuin herättää torjuntaa. Viime mittauksesta, vuodesta 2004, verokriittisyys on lisääntynyt näkyvästi. Koko aikasarjan tarkastelu kertoo kuitenkin, että vuosina 1996 ja 2000 verojen kestämättömyyttä kritisoitiin nykyistäkin enemmän. Tutkimuksessa asetettiin verot ja palvelut myös suoraan vastakkain. Kumpi myötää, jos jommankumman on pakko? Verot, vastaavat suomalaiset suhteellisen selväsanaisesti. Näin voidaan tulkita väittämän»on parempi korottaa kunnallisveroa kuin karsia kunnallisia palveluita» tuottamaa vastausjakaumaa. Seitsemän kymmenestä yhtyy näkemykseen. Palveluita puolustava kanta voimistui asteittain joskin välillä hieman horjahtelevin askelin vuodesta 1992 vuoteen 2003 saakka. Tämän jälkeen saadut tulokset kertovat, että»verojen rakastamisessa» on saavutettu ainakin jokin taitekohta. Puolet kuntien asukkaista tyytymättömiä vanhusten hoivapalveluiden riittävyyteen Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on paljolti perustunut kunnallisten palvelujen määrään ja monimuotoisuuteen. Joskin niiden runsauden ajan historia on lyhyempi kuin usein muistetaankaan, viime vuosikymmenen alun taloudellinen kriisi katkaisi palvelutuotannon kumulatiivisen kasvukehityksen. Tämän jälkeen on käyty päättymätöntä keskustelua palveluiden riittävyydestä. Tulokset vuodelta 2008 piirtyvät yleisilmeeltään positiivisiksi. Lähes kaikki tiedustellut palvelut arvioidaan ainakin jokseenkin riittäviksi. Kärkeen kohoavat kirjastopalvelut, jotka lähes kaikki katsovat riittäviksi, sekä liikunta-, urheilu- ja kuntoilumahdollisuudet ja -palvelut. Myös peruskouluja koskevat arviot erottuvat myönteisyydellään muista. Aivan kaiken ei kuitenkaan koeta olevan kunnossa. Selvimpänä kriittisyys kohdistuu vanhustenhuoltoon, jota pitää riittämättömänä lähes joka toinen. Huomionarvoista tyytymättömyyttä havaitaan myös mm. terveyspalvelujen, teiden ja katujen kunnon sekä toimeentulotuen kohdalla. Oireellista on se, että riittämättömyyskokemukset kohdistuvat paljolti niihin palveluihin, joita kuntalaiset tutkimussarjan aiempien osien mukaan pitävät kaikkein tärkeimpinä (vanhustenhuolto, terveyskeskuspalvelut). Merkittävimmät muutokset edellisestä, vuoden 2004 tutkimuksesta paikantuvat tärkeisiin ja myös julkisen keskustelun kannalta keskeisimpiin palveluihin. Niin vanhustenhuolto kuin terveyspalvelutkin koetaan nyt aiempaa riittävämmiksi. Kumpaakaan koskevat arviot eivät silti ole vielä kivunneet takaisin täysin sille tasolle, jolla ne olivat vuonna Palveluiden ulkoistaminen jakaa kuntalaiset kahteen leiriin Kysymys palveluiden yksityistämisestä ja ulkoistamisesta kunnallisen toiminnan kehittämiskeinona on kirvoittanut kiivasta mielipiteenvaihtoa riippumatta siitä, mitä käsitteillä on edes tarkoitettu. Yksityiseen toimeliaisuuteen tukeutuvien»hyvinvointimarkkinoiden» ideaa on monien aiempien tutkimusten mukaan vierastettu siinäkin tapauksessa, että palvelutarjonta ei muuttuisi. Kunnallishallinnon määre»tulisi yksityistää useilta palveluiltaan» jakaa kansan kahtia. Ehdotukseen yhtyviä on hieman vähemmän kuin sitä vastustavia. Vieroksunta on vähentynyt näkyvästi edellisestä mittauksesta. Tulos merkitsee samalla aiemmissa mittauksissa ilmenneen kielteistymistrendin katkeamista. Toinen yksityisen toiminnan asemaa koskeva teesi saa paljolti samanlaisen vastaanoton. Argumenttia»tulisi toimia enemmän vapaaehtois-, yhdistys- ja yrityspohjalta» pitää järkevänä noin kaksi viidestä 28 29

17 ja ei-järkevänä joka toinen. Myös tämä ns. kolmannen sektorin ideaa tarjoava ehdotus vetoaa kuntalaisiin nyt aiempaa enemmän. Palveluiden ulkoistamista kustannustehokkuuden näkökulmasta puoltava teesi»kunnallisten palvelujen siirtäminen yksityisten yritysten tai muiden yksityisten tahojen hoidettavaksi toisi palveluihin tehokkuutta ja säästäisi kustannuksia» jakaa kansakunnan niin ikään kahtia. Joka toinen yhtyy, noin joka toinen torjuu. Ulkoistamisteemaan liittyi myös teesi»kansalaisilla tulisi olla paremmat mahdollisuudet itse ratkaista, haluavatko he verovaroillaan yksityisesti vai julkisesti tuotettuja sosiaali-, koulutus- ja terveyspalveluita». Ajatuksen hyväksyy useampi kuin seitsemän kymmenestä. Laajaa hyväksyntää ilmaiseva jakauma mahdollistaa erilaisia tulkintoja. Yhtäältä kyseessä on merkittävä, uusiin käytäntöihin kurkottava kannanotto. Toisaalta kansalaisten näkemyksiä voi pitää luonnollisina sikäli, että yksilön valinnanmahdollisuuksien lisäämisellä on aina hyvä kaiku. Näin jopa siinä tapauksessa, ettei niitä kummemmin käytettäisi. Suhtautuminen kuntaliitoksiin on muuttunut suopeammaksi Yksi ja viime vuosina nopeasti suosiotaan lisännyt tapa laajentaa palveluiden alueellista järjestämisvastuuta on liittää kuntia yhteen. Kuntaliitosproblematiikka on ollut mukana tutkimussarjan kaikissa osissa tavalla tai toisella. Ehdotus»oman asuinkuntani tulisi yhdistyä naapurikunnan tai -kuntien kanssa» saa osakseen miltei tarkalleen yhtä paljon hyväksyntää kuin torjuntaakin. Tasapelitulos poikkeaa huomattavasti kaikista aiemmista tuloksista. Aiempina vuosina tehdyissä tutkimuksissa mielipiteiden suunta on painottunut selkeän kielteiseksi. Oman kunnan liittäminen yhteen naapurikunnan tai -kuntien kanssa ei enää synnytä samanlaista hylkivää reaktiota kuin joitakin vuosia sitten. Valmius oman kunnan yhdistymiseen on huomionarvoista läpi koko väestön; ainakaan suoranaisia»totaalikieltäytyjien» ryhmiä ei voida nimetä. Keskimääräistä suurempaa valmiutta ilmaisevat mm. johtavat toimihenkilöt, yrittäjät sekä vanhemmat ikäryhmät. Asuinkunnan ja samalla liitettävän kunnan ominaisuudet eivät heijastu kannanottoihin. Mielipide-edustavuus on melko hyvä Kunnallisvaalivuosina Ilmapuntari-tutkimuksissa on selvitetty myös sitä, mitä kunnanvaltuutetut ajattelevat kunnallishallinnosta ja sen kehittämistarpeista. Tällä tavalla luottamushenkilöpäättäjien mielipiteet on mahdollista suhteuttaa heidän valtansa lähteen, kuntalaisten, mielipiteisiin. Vertailuasetelmassa kyse on perimmältään edustajien ja edustettavien välisen mielipide-edustavuuden toteutumisesta. Monissa asioissa valtuutettujen ja kuntalaisten näkemykset ovat yhteneviä. Valtuutetut pitävät kuntia kansalaisten hyvinvoinnin keskeisenä tuottajana ja takaajana samaan tapaan kuin kansalaiset. Suomen kunnallisjärjestelmä saa kaiken kaikkiaan valtuutettujen ja kansalaisten enemmistön selvän tuen. Kunnanvaltuutetut kokevat palvelujen tarjonnan riittäväksi. Selvimmin tämä näkyy kirjastopalveluissa, joihin tyytyväisiä ovat miltei kaikki valtuutetut. Kriittisimmin suhtaudutaan katujen valaistukseen ja kunnossapitoon, vaikka enemmistö pitää niitäkin riittävinä. Suhteutettaessa valtuutettujen arviot kuntalaisten arvioihin nähdään merkittävää samankaltaisuutta. Valtuutettujen näkemykset eri palvelujen riittävyydestä ovat kuitenkin liki kauttaaltaan myönteisempiä. Kulttuuripalvelut ja tiestö osoittautuvat ainoiksi palveluiksi, joiden puutteita valtuutetut korostavat enemmän kuin kuntalaiset. Huomionarvoista kuitenkin on, että valtuutetut katsovat tilanteen keskeisten peruspalvelujen osalta merkittävästi paremmaksi kuin kuntalaiset. Verraten selvänä tämä ilmenee mm. vanhustenhuollon, toimeentulotuen, lasten päivähoidon ja terveyspalvelujen kohdalla

18 Kuinka riittäviä kunnalliset palvelut kotikunnassa ovat valtuutettujen vs. kuntalaisten arviot prosentteina Valtuutetut korostavat kunnan omaa palvelutuotantoa hieman enemmän kuin kuntalaiset VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT VALT KUNT Täysin riittäviä Jokseenkin riittäviä Ei osaa sanoa Kunnan palvelut kokonaisuudessaan Liikunta-, urheilu- ja kuntoilumahdollisuudet/-palvelut Peruskoulut Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset Lasten päivähoito Vanhustenhuolto Toimeentulotuki Katujen kunnostus ja katuvalaistus Terveyspalvelut Kirjastopalvelut Kulttuuripalvelut, esim. teatterit Jokseenkin riittämättömiä Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet Kunnallisalan kehittämissäätiö 2008 Täysin riittämättömiä Peruspalvelut halutaan järjestää tulevaisuudessa yhden kunnan sijasta yhteistoiminnassa alueellisesti. Tässä valtuutettujen kanta on selvä. Myös kuntalaisten selvä enemmistö ajattelee samoin. Valtuutettujen selvä enemmistö katsoo, että kuntien tulee tuottaa suurin osa palveluista ja loput ostetaan yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä. Enemmistö kuntalaisista on samalla kannalla. Ero kuntalaisten vastaaviin kannanottoihin on vähäinen. Valtuutettujen valinnoissa kunnan oma palvelutuotanto muodostuu hieman hallitsevammaksi kuin kuntalaisten vastauksissa. Pääpiirteissään valtuutettujen ja kuntalaisten välillä ei ole valtavia mielipide-eroja. Pintapuolisesti tarkasteltuna ei siis ole suurta ongelmaa. Mitenkä sitten samanmielisyys toteutuu eri puolueiden kannattajien ja valtuutettujen kesken? Tästä saa tietoa kurkistamalla, miten lähellä tai kaukana eri puolueiden kannattajien näkemykset ovat puolueiden valtuutettujen käsityksistä. Kunkin puolueen valtuutettuja ja kannattajia verrattiin pareittain toisiinsa 18:n kunnallishallintoa koskevan mittarin reagoinnin perusteella. Vasemmiston ja vihreiden valtuutetut ovat etäämpänä äänestäjistään kuin keskustan ja kokoomuksen Edellä mainitun tarkastelun perusteella käy ilmi, että kokoomuksen valtuutetut ovat mielipiteiltään lähempänä äänestäjiään kuin muiden pääpuolueiden valtuutetut. Vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n valtuutetut ovat etäämpänä kannattajistaan asenteissa kunnallishallintoa kohtaan kuin keskustan ja kokoomuksen valtuutetut. Miten tuloksia sitten tulisi tulkita? Pienet tai suuret asenne-etäisyydet tarjoavat ketjun erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Iso ero kannattajien ja valtuutettujen välillä ei liene sellaisenaan toivottava asiantila. Suuret mielipide-erot saattavat synnyttää kannattajien keskuudessa tuntemuksia, että ääni ei kuulu. Seurauksena tästä voi olla protestiäänestämistä tai passiivisuutta vaaleissa. Milloin näkemysero kannattajien 32 33

19 ja päättäjien välillä on liian suuri, on kuitenkin sopimuskysymys. Toisaalta täydelliseen yhdenmukaisuuteen ja hyvään mielipideedustavuuteen sisältyy riskejä. Valtuutetut ovat keskimäärin ottaen ideologisempia ja»puhdasoppisempia» kuin kannattajat näkemyksissään. Äänestäjät ovat kannoissaan neutraalimpia kuin valtuutetut. Suuri yhdenmukaisuus saattaa pahimmillaan muodostua muuriksi kannattajakunnan laajentumiselle. Juhana Torkki Kirjoittaja on teologian tohtori ja puhetaidon kouluttaja. Hän on julkaissut kirjat Puhevalta ja Neuvotteluvalta (yhdessä Sami Miettisen kanssa). Tiivistys Kansalaisten mielipiteiden perusteella valtuutetulta odotetaan viestintä- ja mediataitoja. Valtuutettu ei saisi olla liian radikaali perinteisten käytäntöjen uudistaja saati romuttaja. Silti ideologiselle erottumiselle voi ajatella olevan jopa aiempaa enemmän kysyntää, mikä auttaa valtuutettuja profiloitumisessa. Monissa asioissa valtuutettujen ja kuntalaisten näkemykset ovat yhteneviä. Kuitenkin monien keskeisten peruspalvelujen osalta valtuutetut arvioivat asioiden olevan merkittävästi paremmin kuin kuntalaiset ajattelevat. Pohdittavaa Millä tavoin mielipidetutkimuksia tulisi hyödyntää valtuutetun työssä, jos mitenkään? Millä eri keinoin valtuutetut voivat pitää yhteyttä kuntalaisiin vaalien välillä, millä tavoin kansalaismielipiteeseen voi vaikuttaa? Millaisia mahdollisuuksia valtuutetulla on profiloitua, erottautua kunnallispolitiikassa? Missä asioissa kansalaismielipide voi muuttua myönteisemmäksi, hyväksytymmäksi? Missä asioissa kansalaismielipide voi muuttua kriittisemmäksi, varauksellisemmaksi? Valtuutetun puhe- ja neuvottelutaidot Puhetaito on politiikassa toimivan ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia. Päivämme ovat täynnä suuria ja pieniä tilanteita, joissa edistämme arvojamme ja päämääriämme puheen keinoin. Tulokset riippuvat siitä, kuinka hyvin puhumme. Miksi puhetaito on tärkeä valtuutetulle? Otsikon kysymykseen voisi vastata lyhyesti: siksi että valtuutetun työ on vaikuttamista ja puhe on vaikuttamisen ensimmäinen työkalu. Maailmaan ei olisi saatu aikaan yhtään öljynporauslauttaa, päiväkotia tai ydinvoimalaa ilman puheen valtaa ja neuvottelun voimaa. Yhtäkään kaavapäätöstä ei ole synnytetty, yhtäkään kuntaliitosta ei ole tehty eikä yhtään virkaa täytetty käyttämättä tuota inhimillisistä ominaisuuksista jalointa: kykyä puhua ja vaikuttaa puheella toisiin ihmisiin. Inhimillinen sopiminen, puhe ja neuvottelu, on läsnä kaikkialla: se on yhteiskuntamme rakentumisessa kuin tiimalasin keskellä oleva kapeikko, josta jokaisen hiekanjyväsen on valuttava läpi. Ilman sitä ei mitään tapahdu; resurssit jäävät käyttämättä ja maailmanpyörä pysähtyy paikalleen. Kuinka siis puhut ja neuvottelet? Oletko taitava käyttämään kieltäsi, saatko tavoitteesi läpi? Hoitaessasi tärkeitä yhteisiä asioita sinulla ei ole varaa jättää tätä perustaitoa rempalleen

20 Yhtä varmasti kuin puhetaidot kuuluvat politiikkaan, yhtä paljon poliitikkojen puhetaitoja myös moititaan. On yleinen hokema, että poliitikot jorisevat joutavia, kiertelevät ja kaartelevat, selittelevät, väistävät eivät puhu niin että kansa ymmärtää. Hyvä puhetaito synnyttää ihmisissä vilpitöntä kiitollisuutta, sillä tavallaan se on kansalaisen kunnioittamista. Hyvin puhuva valtuutettu näkee vaivaa tehdäkseen asioista myös jokamiestä ja -naista kiinnostavia. Mistä syntyy hyvä viestintä? Mikä viestinnässä on tärkeintä? Sekö että hallitset rautaisesti substanssin? Sekö että tiedät ja olet pätevä? Voi sekin olla tärkeää. Mutta se voi olla myös haitaksi. Viestinnässä tärkeintä on viestijän asenne. Muistan, kun kysyin eräältä kokeneelta myynnin ammattilaiselta, kuinka tärkeää myyjälle on tuntea tarkoin kaikki myymänsä tuotteen ominaisuudet. Tuo seitsemissäkymmenissä oleva mies tuumi pitkään ja sanoi sitten:»siitä, että myyjä tuntee tuotteen, ei välttämättä ole haittaa.» Asenne merkitsee sitä, millä tavoin suhtaudut kanssaihmisiisi viestintätilanteissa. Katsotko heitä ylhäältäpäin? Luotatko omaan erinomaisuuteesi? Pidätkö muita vain taukkeina, pelkkinä hidasteina oman urasi ja etenemisesi tiellä? Jos asenteesi on tällainen, sinun tuskin kannattaa astua puhujankorokkeelle tai istahtaa neuvottelupöytään. Toiset kyllä vaistoavat asenteesi, äärimmäisen herkästi. Ja ylimielisyys ja kunnioituksen puute ovat pahimpia viestijän ominaisuuksia: ne tukkivat tehokkaasti toisen osapuolen korvat niin että tämä ei halua ottaa vastaan hyviäkään ajatuksia. Maailman taitavimmat poliitikot ovat onnistuneet jättämään kohtaamiinsa ihmisiin jonkinlaisen»positiivisen kosketuksen». On huippupoliitikkoja, jotka onnistuvat vain 20 sekunnissa jättämään ihmiseen jäljen, jonka tämä muistaa loppuelämänsä. Ja on poliitikkoja, jotka ovat toimineet kunnalliselämässä 20 vuotta ja joista yhä puhutaan pelkkää hyvää selänkin takana. Mikä on tällaisen voitokkaan tyylin salaisuus? Millainen asento viestijän on otettava suhteessa toisiin ihmisiin? Hyvän viestijän asenteen voi kiteyttää seuraaviin seitsemään tärkeään periaatteeseen. Kuuntele Kaikki vaikuttaminen alkaa nöyryydestä kuunnella. Ympärillämme on valtava määrä ilmaista informaatiota, josta voi olla meille suunnaton hyöty. Jokainen kanssaihmisemme ele ja puolikas sanakin ilmaisee meille paljon, jos herkistymme pohtimaan sen merkitystä. Miksi jätämme tämän informaation käyttämättä? Siksi että olemme täynnä omia mieliajatuksiamme. Suu käy, korvat ruostuvat käytön puutteessa. Jopa puheen pitäjälle kuuntelemisen taito on ensisijainen. Ennen kuin huippupuhuja astuu yleisönsä eteen, hän uhraa ison siivun ajastaan sen selvittämiseen, keitä hänen kuulijansa ovat. Hän ei astu yleisön eteen kuin norsu posliinikauppaan, täynnä itseään, sokeana kuulijakunnalle, sen tilanteelle ja tarpeille. Puhujalta vaaditaan herkkyyttä. Olin erään kerran kouluttamassa opettajia puhetaidon teemasta. Kuvittelin tietäväni, keitä kuulijani ovat: ammattikorkeakoulun opettajia, jotka kasvattavat lähinnä vuotiaita nuoria. Ammensin esimerkkejä varhaisnuorten maailmasta. Tunsin jo luennon aikana, miten osa yleisöstä ei syttynyt puheestani. Jossakin tuolla salin takaosassa, ehkä takavasemmalla, oli tiivistyneenä tympääntymisen ja vastarinnan matalapaine. Luentoa seuranneella kahvitauolla minulle hienotunteisesti valaistiin: aika iso osa kuulijoista oli aikuiskouluttajia, jotka eivät suinkaan opettaneet teinejä vaan maistereita ja tohtoreita. Suurin syy sotaretken epäonnistumiseen on tiedustelun epäonnistuminen. Ja päinvastoin: mitä paremmin tunnet yleisösi, sitä koskettavammin voit puhua heille, sitä uskottavammin eläytyä heidän tilanteeseensa. Jos joudut puhumaan tilaisuudessa, jonka kuulijakunta on sinulle kovin vierasta, tee valmisteleva työ huolellisesti. Jos joudut pu