L PSEMME. Tasa-arvoa terveyspalveluihin. Taapero tutkii kotia ja nauttii Piilosokeri. yllättää. Nuori tarvitsee tilaa ja turvaa. Kun tyttö lyö 1/2010

Transkriptio

1 A L PSEMME Taapero tutkii kotia ja nauttii Piilosokeri yllättää Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/2010 Nuori tarvitsee tilaa ja turvaa Kun tyttö lyö Tasa-arvoa terveyspalveluihin

2 perhe.fi Lenkkinä pitkässä ketjussa T untuuko sinustakin, että MLL on ollut olemassa aina? 90 vuotta on niin pitkä aika, että monella perheellä on kokemusta liitosta jo useamman sukupolven ajalta. Mutta tiesitkö, miten kaikki oikein alkoi? Tarina on aika uskomaton. Alussa oli vain muutama aktiivinen ihminen. Rahasta ei ollut tietoakaan, saati tiloista tai yhteiskunnan tuesta, mutta huoli lasten terveydestä ja huolenpitoa vaille jääneestä nuorisosta oli niin suuri, että se pakotti tarttumaan toimeen. Ei voi kuin ihailla perustajien sisua, uskoa ja tahtoa, jolla lasten asia nostettiin koko kansan asiaksi ja ohjelmat alkoivat muuttua käytännön toimiksi. Jo ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomeen luotiin neuvolat, perustettiin kerhoja, koulutettiin kodinhoitajat, rakennettiin Lastenlinna ja terveystalot, pidettiin uimakouluja ja paljon, paljon muuta. Suuri osa MLL:n hankkeista on aikojen kuluessa siirtynyt kuntien tehtäviksi. Alusta asti MLL:n tehtävänä on ollut edistää lasten terveyttä, tukea ja neuvoa vanhempia ja ohjata nuoria kohti vastuullista aikuisuutta. Toimintaa on kehitetty ja uudistettu vastaamaan kunkin ajan haasteisiin, mutta työllä on aina ollut kaksi vahvaa kivijalkaa: asiantuntemus ja vapaaehtoisuus. Yhtä pysyvää kuin peruslinjaukset, on ollut tavallisten kansalaisten into ja voima tehdä yhdessä. Meillä on vahva, vuosikymmenten mittaan rakennettu perusta, jonka varassa on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Onkin ihanaa nähdä miten työ lasten hyväksi löytää aina uusia tekijöitä. Viime vuonna uutta jäsentä halusi tulla mukaan yhteisiin talkoisiin lasten ja nuorten hyväksi. Pääkirjoitus Liisa Partio, päätoimittaja Sisältö ovh 6,20 Muista myös: Meidän Perhe on arjen onnistumisia ja elämän mullistuksia. Tietoa ja taitoa ymmärtää lasta kaikkina kasvun tärkeinä hetkinä, olivat lapset sitten leikki-iän uhmassa tai murrosiän pyörteissä. Perhe.fi -saitilla jutellaan aidon koskettavasti kaikesta siitä, mistä perheissä juuri nyt puhutaan, iloitaan ja joskus myös taistellaan. Meidän Perhe on täynnä elämää. 3 Pääkirjoitus 4 Liitossa tapahtuu 8 Tasa-arvoa terveyspalveluihin Neuvola- ja kouluterveydenhuoltoon parannuksia 15 Puheenjohtajalta 16 Kun tyttö lyö 18 Kevätilo 22 Irti ja itsenäiseksi Nuoren itsenäistyminen on iso asia 26 Lapsuuden lauluja ja leikkejä Näin laulettiin ja leikittiin jo luvuilla 28 Piilosokeri yllättää 31 Isän kynästä 32 Leikkitila kapenee 35 Lastenkulttuuri Kirjakko Lapsille kuuluu oma musiikki 38 Sopivasti virikkeitä Lapsi tarvitsee aikaa ja rauhaa leikille 41 Peruspalvelut kuntoon! 42 Jok'ainoan Suomen lapsen hyväksi 44 Poimitut 47 Kirjoissa & kansissa 48 Jäsensivut LAPSEMME Päätoimittaja Liisa Partio Toimitussihteeri Sisko Kajama Tiedotustoimittaja Kaarina Kokkonen Ulkoasu ja taitto Merja Lensu Kansikuva Matti Matikainen Toimitusneuvosto: Jan Pippingsköld (pj), Joona Kallio, Helena Peltola, Petra Vesuri, Anne Vola Toimituksen osoite PL 141, Helsinki, p , lapsemme@ mll.fi Tilaukset ja osoitteen muutokset: p Vuosikerta 15 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun Ilmoitukset: Bouser Oy, Perttulantie 6, Helsinki, Jukka Tiainen, p. (09) , jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. (09) , jouni.kohonen@bouser.fi. Ilmoitusaineistot: lapsemme@ bouser.fi. Lapsemme 2/2010 ilmestyy Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN Paino Oy Scanweb Ab Lapsemme-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 40. vuosikerta. 1/2010 Lapsemme 3

3 Liitossa tapahtuu Liitossa tapahtuu Järjestötyöryhmän loppuraportti valmistui MLL:n järjestörakenteen kehittämistyötä johtanut työryhmä on saanut valmiiksi loppuraporttinsa ja esittänyt liittohallitukselle suosituksensa, mihin asioihin järjestön kehittämisessä tulisi jatkossa ottaa kantaa ja löytää ratkaisuja. Johtopäätösten perustana on laaja järjestöarviointi. Loppuraportissa muun muassa kehotetaan paikallisyhdistysten tuen ja kaikkien alueiden elinvoimaisuuden turvaamiseksi piirejä keskinäiseen yhteistyöhön. Keskusjärjestön toivotaan tarjoavan tukea yhdistymistä harkitseville piireille. Tästä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piirien käynnistämä hanke yhteisen uuden Järvi-Suomen piiriin muodostamiseksi. Järjestörakenteen kehittämistyö jatkuu keskusjärjestön, piirien ja yhdistysten yhteisillä järjestöfoorumeilla. Matkalla mediaan Koskaan ei ole liian aikaista pohtia, millaisessa roolissa media on perheessä. Vanhempien tehtävä on suojella lasta median haitallisilta sisällöiltä ja vaikutuksilta, mutta myös sallia ja mahdollistaa lapselle nautinnollisia kokemuksia ja elämyksiä. Media voi olla myös matka yhdessä tekemiseen ja kokemiseen. Perheen yhteistä mediamatkaa varten MLL on tuottanut Matkalla mediaan -oppaan alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille ja ammattikasvattajille. Koko A5, 12.s. Hinta 0,30 euroa. Tilaukset: Muistathan MLL:n adressit ja korusähkeet 4 Lapsemme 1/2010 UUDET JULKAISUT Kuva: Matkalla mediaan Opas perheen yhteiselle mediamatkalle Muistoja marjaretkestä Päivystäjille tunnustus Lasten ja nuorten puhelin ja netti ja sen vapaaehtoiset päivystäjät saivat Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin Nuori toimija -tunnustuksen. Tunnustus on kiitos päivystäjien tekemästä arvokkaasta työstä nuorten tukijoina ja kannustajina. Kuva: Allianssi/Anna Autio MLL, Martat ja Piltti kannustivat perheitä viime vuonna retkelle marjaan, luontoon ja yhdessäoloon. Sadat lapsiperheet ikuistivat riemukkaat retkensä myös kuviksi ja tarinoiksi, joista on koottu nyt näyttely, joka kiertää kevään aikana muun muassa Uudellamaalla kirjastoissa. Auttavien Puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki- Alasara ja suunnittelija Anna Puusniekka ottivat ilolla vastaan tunnustuspalkinnon. Lasten ja nuorten puhelin on toiminut 30 vuotta. Puhelin päivystää numerossa Anna toisenlainen lahja Kun vietät merkkipäivääsi, etkä halua lisää tavaraa, voit pyytää ystäviäsi lahjoittamaan lahjarahat MLL:lle lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Merkkipäivälahjoitus on helppo tehdä: pyydä ystäviäsi tekemään lahjoitus MLL:n tilille: Nordea ja kirjoittamaan tilisiirron viestiosaan oman nimensä, sinun nimesi ja merkkipäiväsi, esim. Maija Meikäläinen/Matti Mäkelä 50 vuotta. Ilmoitathan yhteystietosi p /Leila Mikkola tai sähköpostitse leila.mikkola(at)mll.fi. Lämmin kiitos kaikille yksityisille henkilöille sekä yrityksille, jotka tukivat MLL:n toimintaa viime vuonna! Kuva: Sirkka Lappalainen Hienoa, Honkkari! Honkkarin perhekahvila Kajaanissa on saanut STKL:n järjestökohtaisen kansalaistoiminnan palkinnon. Lehtikankaan yhdistyksen ylläpitämä perhekahvila on yksi Suomen suurimmista perhekahviloista, jossa käy vuosittain yli ja viikoittain henkeä. Perhekahvila on toiminut jo lähes 17 vuotta ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä kajaanilaisten lapsiperheiden suosituimmista, avoimista kohtaamispaikoista. Toiminnan kulmakiviä ovat olleet paikallisyhdistyksen vahva sitoutuminen toimintaan sekä vapaaehtoisten merkittävä työpanos. Kiusaavatko pienetkin lapset? seminaari Helsingissä Varhaiskasvatuksen ammattilaisille tarkoitetussa maksuttomassa seminaarissa käsitellään kiusaamista ja sen ennaltaehkäisyä alle kouluikäisten lasten parissa. Lisätietoja: Tutkimussäätiöltä apuraha viidelle MLL:n tutkimussäätiö myönsi täksi vuodeksi yhteensä euroa seuraaviin väitöstutkimuksiin: KM, käsi- ja taideteollisuusopettaja Kristiina Eskelinen: Koululaisten iltapäivätoiminta lapsuuden rakentumisen paikkana. PsL, neuropsykologian erikoispsykologi Liisa Klenberg: Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen normaali ja poikkeava kehittyminen. KM, luokanopettaja Anna Lehtonen: Lasten ja nuorten tulevaisuusajatuksista esitykseen tulevaisuusoppiminen yhteistoiminnallisessa näytelmäprojektissa. FM, tohtorikoulutettava Kaisa Lohvansuu: Kieliympäristön vaikutus herätevasteisiin ja äänteiden erottelukykyyn kouluikäisillä lapsilla. YTM, tutkija Susanna Rautio: Neuvolan perhetyö uudenlaisena perhepalveluna ja työmallina. Kuva: Väestöliitto/Teija Kulmala Olli Simell Malawissa Pääsihteerin pohdintoja nuoruuden haavoittuvuudesta Lääkäriseura Duodecimin nuorten hyvinvointia koskevassa konsensuslausumassa todetaan, että nuoruus on riskien ja mahdollisuuksien aikaa. Nuoria suojaavat terveet elämäntavat, kuten riittävä uni, säännöllinen aamupala ja liikunta. Nuori tarvitsee turvallisen opiskeluympäristön, jossa on pieni ja pysyvä luokka, ja hän tarvitsee ystäviä ja mielekkäitä harrastuksia. Nuoruus on myös tunnemyrskyjen aikaa sekä ruumis että mieli kehittyvät nopeasti mutta eriaikaisesti. Nuori kypsyy fyysisesti nopeammin kuin ennen, mutta psykososiaalisesti yhtä hitaasti kuin aiempina vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta ja lisää suorituspaineita ja kyvyttömyyden tunnetta. Siksi nuori tarvitsee tuekseen häneen sitoutuneen aikuisen aikuisen, joka peräänantamattomasti tahtoo hänelle hyvää ja siksi uskaltaa rakastamisen ohella ohjata, suojata ja rajoittaa. Mirjam Kalland Apua Haitiin MLL on lahjoittanut euroa Haitin lasten auttamiseksi. Tuki ohjataan perille Unicefin kautta. Lahjoitussummaan on käytetty jäsenmaksun yhteydessä kerätyn vapaaehtoisen kehitysyhteistyömaksun tuottoa. Kehitysyhteistyömaksulla rahoitetaan myös Väestöliiton koordinoimaa lisääntymisterveyden edistämishanketta Malawissa. Hanke on jatkoa MLL:n aiemmin Malawissa tekemälle työlle. Uusi ilme julkistetaan 1.4. MLL uusii ilmeensä MLL aloittaa juhlavuoden vieton uudistamalla ilmeensä. Tutun, monesta osatekijästä koostuvan tunnuksen korvaa uusi, yksinkertainen, ajanmukainen ja koko liiton työtä paremmin kuvaava tunnus. Uusi ilme otetaan käyttöön välisenä aikana. Onnittelemme ja kiitämme kaikkia ansiomerkillä palkittuja MLL-aktiiveja. Syksyn ansiomerkin saajat Lapsemme 1/2010 5

4 Liitossa tapahtuu Liitossa tapahtuu Liitossa tapahtuu Jäsenmäärä kääntyi nousuun Viime vuoden jäsenhankintakilpailun tuloksena MLL:n jäsenmäärä on kääntynyt jälleen nousuun. Jäsenmäärä nousi 635:llä. Vuoden lopussa liitossa oli yhteensä jäsentä! Ottaen huomioon neljän edellisen vuoden jäsenmäärän laskun, lopputulos on rohkaiseva, sanoo järjestöpäällikkö Arja-Liisa Ylönen. Hän kiittää yhdistyksiä ja yksittäisiä ihmisiä ponnistuksesta. Jäsenet ovat järjestön perusta, minkä vuoksi jäsenten hankinta on merkityksellistä työtä. Jäsenasiat on tärkeää ottaa huomioon niin vuosittaisessa suunnittelussa kuin toiminnassa. Toivottavasti kilpailu antoi innostusta ja eväitä tulevaan, Arja-Liisa Ylönen toivoo. Jäsenkilpailussa huomioitiin uudet aikuisjäsenet. Henkilösarjassa voiton ratkaisi henkilön hankkimien jäsenten määrä ja yhdistyssarjassa yhdistyksen prosentuaalinen jäsenmäärän nousu edellisen vuoden lopusta. Yhdistykset kilpailivat kolmessa sarjassa. Onnea voittajille! Yhdistyssarjan parhaat Sarja 1: alle 100 aikuisjäsentä 1. Savitaipaleen yhdistys (lisäys 207 %) 2. Himangan yhdistys (127 %) 3. Kustavin yhdistys (77 %) Sarja 2: aikuisjäsentä 1. Palokan yhdistys (37 %) 2. Perniön yhdistys (25 %) 3. Karhulan yhdistys (21 %) Savitaipaleelle iloinen yllätys MLL:ssa on jäsentä! Sarja 3: yli 200 aikuisjäsentä 1. Jokelan yhdistys (18 %) 2. Nokian yhdistys (17 %) 3. Vaasan yhdistys (15 %) Henkilösarjan parhaat 1. Pilvi Karjalainen, Porvoon yhdistys (17 aikuisjäsentä) 2. Milla Alatalo, Muonion yhdistys (14 aikuisjäsentä) Jokaisen sarjan paras yhdistys sai palkinnoksi tuhat euroa. Henkilösarjan voittaja pääsee perheineen Naantalin kylpylään ja toiseksi tullut laivamatkalle Tukholmaan. Savitaipaleen yhdistys laittoi viime vuonna pisteen kymmenen vuoden hiljaiselolle. Kymmenen naisen energinen hallitus viritti pienen paikkakunnan pienenpienen yhdistyksen uuteen vauhtiin perhekahvilatoiminnallaan, lastenhoitokurssillaan, Tykkimäki-reissullaan ja kirpputorillaan. Houkuttelimme ihmisiä ahkerasti mukaan, mainostimme toimintaamme ja jaoimme liity jäseneksi -lomakkeita. Jäsenkilpailun voitto tuli mahtavana yllätyksenä, iloitsee puheenjohtajana toiminut Tuija Viiru. Vajaan kolmenkymmenen jäsenen yhdistys kolminkertaisti jäsenmääränsä hankkimalla yli viisikymmentä uutta aikuisjäsentä. Myös paikallislehti kirjoitti meistä ja vanhempien puskaradio toimi tehokkaasti. Saimme paljon myönteistä palautetta toiminnastamme, Tuija Viiru muistelee vauhtivuotta. Hänen mielestään parhaiten jäseniä saa, kun puhuu ihmisten kanssa. Kun joku kiittää hyvästä työstä, hänet kannattaa heti pyytää jäseneksi. On paikallaan muistuttaa, että pelkästään MLL:n jäsenmaksun maksaminen on jo hyvä asia ja auttaa. Moni maksaa mielellään jäsenmaksun kun tietää, ettei liittyminen edellytä häneltä sen enempää. Savitaipaleen yhdistykselle ei vielä ole tarkkoja suunnitelmia siitä, mihin se aikoo tuhannen eron palkintosummansa käyttää. Varmaa on, että se tulee jäsenten hyödyksi ja iloksi. Katso, mitä lähellä tapahtuu: Teksti ja kuva KAISA EEROLA Jos olo tuntuu yksinäiseltä tai arki puuduttaa, astu sisään MLL:n perhekahvilaan. Äidit ja isät saavat juttuseuraa ja lapset leikkikavereita. Hyvää Kati mieltä perhekahvilasta A amuyhdeksältä ovi käy tiuhaan tahtiin MLL:n Forssan yhdistyksen perhekahvila Porinassa. Puheensorina on valtaisa, kun kymmenkunta äitiä lapsineen vaihtaa kuulumisia. Keittiössä tuoksuu kahvi, ja tunnelma avarassa Perhetalo Helmessä on kodikas. Tiistai on yhdistyksen perhekahvilapäivä. Aamulla avautuu perinteinen perhekahvila, jonne ovat tervetulleita äidit, isät, isovanhemmat tai hoitajat lasten kanssa. Puolenpäivän aikaan starttaa vauvakahvila ja illalla työssä käyvillä vanhemmilla lapsineen on tilaisuus tavata toisiaan iltaperhekahvilassa. Saimme viime syksystä alkaen talon käyttöömme ilmaiseksi koko päiväksi, kiittää varapuheenjohtaja Pia Tikkala kaupungin suopeaa suhtautumista yhdistyksen toimintaan. Neljäs perhekahvilamme on auki torstaisin viiden kilometrin päässä Tölöllä. Siellä käyvät äidit, joiden on hankala tulla monen lapsen kanssa keskustaan. Kaikkiaan neljässä Forssan perhekahvilassa käy reilusti yli 80 perhettä. Huikea luku! Vertaisseura piristää ja käynnit tuovat ryhtiä päivään. Pääsen pois neljän seinän sisältä. Saan apua jos jokin askarruttaa, kuten imetys, nukkuminen, lapsen syöminen. Päivä alkaa mukavasti kahvilassa käydessä. Aina mieli virkeämpi sieltä lähdettäessä. Äidin hyvinvointi heijastuu kaikkiin:) Perhekahvilakysely 2008 Toiminnan sydän ja keskipiste Perhekahvila on hyvin usein yhdistyksen tärkein kohtaamispaikka ja toiminnan sydän, jonne suuri osa tekemisestä, kuten harrastuskerhoista ja kokouksista, keskittyy. Kolmen lapsen äidin Pia Tikkalan tie MLL:n toimintaan kävi perhekahvilan kautta. Kun odotin ensimmäistä lastani 2005, kävin ensin odottavien äitien ryhmässä ja sitten vauvakahvilassa. Sieltä siirryin perhekahvilan vetäjäksi ja mukaan hallitukseen. Oli kiva saada seuraa itselle ja lapsille. Nyt minulla on isompi tuttavapiiri Forssassa kuin täältä kotoisin olevalla miehelläni. Meille aikuisille perhekahvila on todellinen henkireikä. Ihana paikka, kuuluu monen äidin kommentti. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä. Toisinaan jokunen isäkin eksyy mukaan, mikä on hyvä asia, sanoo toinen perhekahvilavetäjä Gisela von Porat. Ilot ja surut vaihtoon Perhekahvila on parhaimmillaan paikka, jossa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kun kaikilla lapsiperheillä on samat elämäntilanteet, niistä on myös luonteva yhdessä keskustella. Perhekahviloissa järjestetään teemapäiviä, askartelua, ulkoilua ja tuoteesittelyjä. Porinassa on äitien toiveesta toistaiseksi keskitytty vapaaseen seurusteluun. Perusforssalaiset ystävykset Satu Kärki ja Kati Mäki ovat käyneet Porinassa vuoden verran. Täältä saa päivään vaihtelua. Enimmäkseen puhumme lapsista ja isommalla porukalla sitten yleisistä asioista. Hyvä, kun on monenikäisiä äitejä ja lapsia. Kahden pojan äidille Nina Paloselle Forssan perhekahvilat ovat tuttuja viiden vuoden ajalta. Olen asunut monella eri paikkakunnalla ja huomannut, että perhekahviloista saa uusia ystäviä. Täällä etenkin kahvihuoneessa tulee juteltua paljon ja jaettua arjen asioita. Käyn myös iltaperhekahvilassa, kun mies opiskelee työn ohessa ja tarvitsee illalla lukurauhaa. Myös isovanhempi-ikäiset ovat löytäneet perhekahvilat ja sujahtaneet sitä kautta kylämummin ja -vaarin tehtäviin, tai paljon kaivatuksi varamummiksi tai -vaariksi lapsille, joiden omat isovanhemmat asuvat kaukana. Mäki (vas.) ja Satu Kärki viettivät rauhallista kahvi- ja mehuhetkeä yhdessä tyttäriensä Emman ja Elviiran kanssa. Perhekahvilassa tapahtuu Eri puolilla Suomea toimii 430 perhekahvilaa. Kävijöitä vuodessa yhteensä yli Toiminta alkanut Rovaniemellä vuonna 1987, jolloin sinne perustettiin perhetoimintakeskus. Perhekahvilat ovat paikallisyhdistysten ylläpitämiä, kaikille avoimia kohtaamispaikkoja. Toimivat pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Tarjoavat vertaistukea, tietoa, toimintaa ja yhdessä tekemistä Toiminnan sisällöstä päättävät kävijät. Monet perhekahvilat tekevät yhteistyötä neuvolan, päivähoidon tai muiden kumppaneiden kanssa. Ovat tavallisesti avoinna aamupäivisin, 1 2 kertaa viikossa ja pari tuntia kerrallaan. Kokoontumispaikkoina kerhotilat, neuvolat, päiväkodit tai leikkipuistot. 6 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/2010 7

5 Tasa-arvoa VILLE VANHALA Kuvat MATTI MATIKAINEN Neuvolapalveluissa ja kouluja opiskelijaterveydenhuollossa on huomattavia alueellisia eroja. Tilannetta korjaamaan on säädetty asetus, joka tuli voimaan heinäkuussa. K oulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja neuvolapalveluiden saatavuudessa ja sisällöissä on huomattavia alueellisia eroja. Kysymys on kuitenkin palveluista, joiden pitäisi olla tasapuolisesti lasten, nuorten ja heidän perheidensä ulottuvilla, asuivat he sitten missä päin Suomea tahansa, toteaa terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Maija Perho. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta tuli voimaan heinäkuun alussa Asetus selkeyttää lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja johtamista, koska ohjeet ovat nyt yhtenäiset kautta koko maan. Asetuksen tärkeimmät tavoitteet on tasata neuvolapalveluissa ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa vallitsevaa eriarvoisuutta ja luoda nykyistä paremmat edellytykset ennaltaehkäisevän hoidon toteutukselle. Taustalla on huoli nykyisen neuvolajärjestelmämme ja kouluterveydenhuoltomme tulevaisuudesta. Kun lapsiperheiden ulottuvilla on kattavat peruspalvelut, ehkäistään mahdollisia vakavampia ongelmia. Ennaltaehkäisevällä terveyden- terveyspalveluihin! 8 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/2010 9

6 Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö hoidolla säästetään myös selvää rahaa, koska kalliin erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö vähenee. Koko perheen neuvola Neuvoloiden kehitystoimet tähtäävät nk. koko perheen neuvoloihin, joissa perinteinen neuvola, perhekeskustyö ja osa hyvinvointisektorin palveluista yhdistyvät yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi parisuhdekysymysten ja elintapojen käsitteleminen neuvoloissa nykyistä laajemmin tulee lisäämään neuvolakäyntejä. Neuvoloiden pitää myös reagoida nopeasti lapsen tai perheen kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan. Vanhempien terveyskäyttäytyminen muokkaa hyvin pitkälti lasten terveyskäyttäytymistä. Neuvolalla tulee olla oma roolinsa kasvatuksen tukemisessa, Perho sanoo. Vastaavanlainen konsepti on tarkoitus ottaa käyttöön myös koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon. Tällä haavaa perusterveydenhoidon ketju ei toimi ideaalilla tavalla. Esimerkiksi kouluterveydenhuollossa on huikeita alueellisia eroja jo siinä, miten monesta oppilaasta yksi kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri kantavat vastuuta. Kysymys on ennen kaikkea resursseista. Kuntatason päättäjien olisi nyt sisäistettävä se, että satsaus lasten ja nuorten hyvinvointiin on kannattava investointi tulevaisuuteen. Lapset, nuoret ja ikääntyvät Valtioneuvoston asetuksen määräykset säännöllisistä terveystarkastuksista tulevat voimaan ensi vuoden alusta. Asetuksen toteutumista valvovat aluehallintoviranomaiset. Kattavilla peruspalveluilla ehkäistään vakavampia ongelmia ja säästetään rahaa, sanoo Maija Perho. 10 Lapsemme 1/2010 Vanhempien ja kouluterveydenhuollon tiivis yhteydenpito on osoittautunut hyväksi malliksi. Perho myöntää, että ajoituksesta on tullut kritiikkiä, varsinkin, kun nyt eletään vielä taloudellisen taantuman aikaa. Kun lasten ja nuorten terveyden edistämisellä ehkäistään ongelmia, syntyy samalla liikkumavaraa ikääntymisestä aiheutuvien, kasvavien palvelutarpeiden hoitamiseen. Lasten ja nuorten sairastuminen tai usein psyykkisistä ongelmista johtuva syrjäytyminen on ensisijaisesti inhimillinen tragedia, mutta se on myös taloudellinen menetys. Tietyn laskentakaavan mukaan syrjäytyvä nuori, joka ei kiinnity kouluun eikä työelämään, kasvattaa 60 ikävuoteensa mennessä noin miljoonan euron laskun. Perhon mukaan psyykkisiin ongelmiin pitäisi puuttua yksilötasolla nykyistä aikaisemmin. Neuvoloilla tulee olla tähän tietty valmiustaso. Kouluterveydenhoitajan vastaanotolle on varsin matala kynnys, mikä mahdollistaa myös psyykkisten ongelmien ja esimerkiksi koulukiusaamisen käsittelyn. Lisäksi perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluja tulee hänen mielestään vahvistaa palkkaamalla esimerkiksi psykiatrisia erikoissairaanhoitajia. Hoitamalla ongelmat ajoissa vältetään kalliin psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarve. Hoitotakuu koskee kaikkia Lasten ja nuorten terveyspalveluille ei ole säädetty omaa palvelutakuuta, mutta ohjelmajohtaja Maija Perho korostaa, että terveydenhuollon hoitotakuu koskee kaikkia Suomen kansalaisia vauvasta vaariin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen määräajat on selvitetty. Kun suositukset muuttuvat vielä asetuksen myötä normeiksi, lainsäädäntö antaa valvontaviranomaisille mahdollisuuden puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Suositukset velvoitteiksi Kansallisen neuvolatoiminnan selvitysten (2004 ja 2007) mukaan neuvolatoiminnan perusjärjestelmä on toimiva, mutta palvelujen tarjonnassa on tapahtunut paikoittain rapautumista. Kuntien välillä on ollut eroja palvelujen voimavaroissa ja sisällöissä, toteaa tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen- Viitanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Osassa terveyskeskuksia neuvoloiden henkilöstöresurssit eivät ole olleet suositusten mukaisia ja palveluja on tarjottu riittämättömästi. Valtioneuvoston asetus on erinomaisen hyvä asia, koska se parantaa terveydenhoitajan mahdollisuuksia ehkäisevään työhön, terveyden edistämiseen, tuen tarpeiden tunnistamiseen ja tuen kohdistamiseen sitä tarvitseville. Suun terveystarkastuksen yhteydessä oppilaalle tehdään henkilökohtainen suun terveyssuunnitelma. Asetuksen mukaisten peruspalvelujen järjestämiseksi kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia on korotettu, joten asetuksesta hyötyvät ensisijaisesti lapset ja perheet. Hakulinen-Viitasen mukaan osissa kunnista asetuksen suuntainen kehitystyö on jo kiitettävästi käynnissä, mutta päinvastaisiakin esimerkkejä valitettavasti löytyy. Asetuksen velvoitteet eivät lisää kustannuksia niissä kunnissa, joissa toiminta on ollut kansallisten ohjeiden ja suositusten mukaisia. Kustannuksia syntyy niissä kunnissa, joissa ehkäisevät palvelut on järjestetty puutteellisesti ennen asetuksen voimaantuloa. Jatkuvuutta ja erityistä tukea Uuden asetuksen mukaan alle kouluikäiselle lapselle on järjestettävä viisi lääkärintarkastusta, joista kolme toteutetaan laajoina terveystarkastuksina. Laajoissa tarkastuksissa arvioidaan koko perheen hyvinvointia. Terveydenhoitaja tapaa alle kouluikäisen lapsen ja hänen perheensä yhteensä 15 kertaa. Jatkuvuus ja säännöllinen seuranta sekä luottamus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Neuvoloissa pyritään tunnistamaan varhain lasten ja perheiden erityisen tuen tarpeita ja kohdentamaan tukea näille perheille. Tutkimusten mukaan noin prosenttia suomalaisista lapsista ja perheistä on erityisen tuen tarpeessa, Hakulinen-Viitanen kertoo. Kuntapäättäjien lisäksi erityisesti neuvolatyön johtavien viranhaltijoiden ja neuvolatyötä tekevien tulee olla selvillä asetuksen velvoitteista. Kaikki asianosaiset tahot on saatava tietoiseksi velvoitteesta. Heidän on myös analysoitava omien neuvoloidensa toimintaa ja luotava tarvittaessa edellytykset toiminnan kehittämiselle. Työtavat harkintaan Neuvoloiden tavoin alueellinen eriarvoisuus näkyy myös kouluterveydenhuollon terveystarkastusten määrissä ja niiden sisällöissä. Asetuksen mukaan peruskoulun aikana tulee järjestää ensi Tulevaisuuden neuvolan tehtävänä on seurata ja tukea koko perheen hyvinvointia. Jos velvoitteita ei täytetä Valtioneuvoston asetuksen (380/2009) toteutumista kunnissa valvovat aluehallintoviranomaiset, joiden toiminta taas on sosiaali- ja terveysministeriön valvonnan alaisena. Jos vanhemmilla on syytä epäillä, että heidän lastensa saama palvelu ei täytä asetuksen velvoitteita, heidän kannattaa ottaa ensin yhteyttä palvelua järjestävään tahoon. Pääsääntöisesti se on oman alueen terveyskeskus. Vanhempien kannattaa itse olla aktiivisia lasten neuvolapalvelujen ja kouluterveydenhuollon suhteen ja kysyä asiasta, jos on syytä epäillä, että palvelut eivät ole asetuksen mukaisia, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveydenhuollon ylilääkäri Marke Hietanen-Peltola. Kouluilla on myös tiedotusvastuu oppilaiden terveystarkastuksista ja niiden sisällöistä. Usein tietoa on saatavissa myös koulujen syystiedotteista tai koulun ja terveyskeskuksen kotisivuilta. Jos asian suhteen on epäselvyyttä, niin yhteyttä voi ottaa myös suoraan kouluterveydenhoitajaan. Mikäli nämä toimenpiteet eivät tuota tulosta, vanhemmat voivat kannella asiasta asetuksen toteutumista valvovalle aluehallintoviranomaiselle ja aina eduskunnan oikeusasiamiehelle saakka. Myös tässä suhteessa tulisi kuitenkin lähidemokratian toimia. Yhteyttä voi ottaa oman kunnan valtuutettuihin tai lautakuntien jäseniin, ohjelmajohtaja Maija Perho opastaa. Lapsemme 1/

7 Kun lääkäriin ei pääse Vain puolet oppilaista tyytyväisiä terveydenhoitoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää vuosittain kouluterveyskyselyn, joka kattaa kerrallaan alueellisesti noin puolet Suomesta. Viime vuoden kyselyyn osallistui noin peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaista ja lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssin oppilasta Länsi-Suomen ja Oulun läänistä ja Ahvenanmaalta. Kyselyssä kartoitetaan käyntikertoja kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin luona, tyytyväisyyttä palveluun ja sen saatavuuteen. Kyselyssä ovat mukana myös koulupsykologin ja kuraattorin vastaanotot. Noin puolet kyselyyn osallistuneista arvioi, että koululääkärille pääseminen on ongelmallista. Koko kouluterveydenhoitoon tyytymättömien osuus oli noin viidennes vastanneista, kertoo tutkija Pauliina Luopa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Viimeisen kyselyn mukaan puolet koululaisista ilmoitti olevansa tyytyväisiä oman koulunsa terveydenhoitoon. Luopa kuitenkin tähdentää, että kyselyissä on huomattavia koulukohtaisia ja maakunnallisia eroja. Eniten tyytymättömyyttä esiintyy Kainuussa, ja vuoden 2008 kyselyssä kouluterveydenhoito sai kritiikkiä etenkin helsinkiläisiltä nuorilta. Kainuussa, kuten osittain myös Pirkanmaalla, kouluterveydenhoidon saavutettavuutta ovat heikentäneett hallinnolliset järjestelyt. Pääkaupunkiseudun kielteinen palaute taas selittynee ainakin osittain korkeammalla vaatimustasolla. Helsingissä on suunnattu resursseja kouluterveydenhoitoon, kun taas Kainuussa kärsitään työvoimapulasta. Vakansseja on jatkuvasti täyttämättä. vuoden alusta kolme laajaa terveystarkastusta: ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Tarkastuksissa tulee huomioida myös koko perheen hyvinvointia ja tuen tarvetta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveydenhuollon ylilääkärin Marke Hietanen-Peltolan mukaan asetuksen toteuttaminen on osille kunnista suuri taloudellinen haaste. Kysymys on myös asenteesta. Työtapoja joudutaan harkitsemaan uudestaan ja lisäämään tarvittaessa henkilökunnan koulutusta. Pitkään koululääkärinä toimineella Hietanen-Peltolalla on uransa varrelta omakohtaisia kokemuksia perhekeskeisestä kouluterveydenhuollosta. Vanhempien ja kouluterveydenhuollon yhteydenpidon tiivistäminen on osoittautunut hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Samansuuntaista signaalia on kuultu kentältä laajemminkin. Moniammatillista yhteistyötä Hietanen-Peltola näkisi mieluusti kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuollon edelleen syventävän yhteistyötään. Koulujen moniammatilliseen oppilashuollon kokonaisuuteen kuuluvat kouluterveydenhuollon lisäksi mm. kuraattorit, koulupsykologit ja tietenkin myös opettajat. Oppilashuollon toimijoiden yhteistyön muodot vaihtelevat kunnittain ja jopa kouluittain. Kunnissa on kuitenkin reagoitu valtioneuvoston asetukseen. Oppilashuollon arvo siis tunnustetaan yleisesti. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten suun terveydenhuollosta: (säädökset alkuperäisenä 380/2009) Peruskoululaisten terveystarkastukset Peruskoulun oppilaille tulee järjestää terveystarkastus vuosittain. Laajempia tarkastuksia tulee järjestää peruskoulun 1., 5. ja 8. luokan oppilaille. Laajemmissa tarkastuksissa tulee huomioida koko perheen hyvinvointi ja mahdollinen tuen tarve. Alle kouluikäisten terveystarkastukset Terveydenhoitajan tulee tavata alle kouluikäinen lapsi ja hänen perheensä yhteensä 15 kertaa. Tarkastuksista 5 tulee olla lääkärin tekemiä terveystarkastuksia. Lääkärintarkastuksista 3 tulee olla nk. laajoja terveystarkastuksia, joissa arvioidaan myös koko perheen hyvinvointia. PARASTA TURVAA PIKKUHAMPAILLE. * Vaikutus saadaan, kun Jenkki Professional -täysksylitolipurukumia käytetään 2 palaa 3-5 kertaa päivässä aterioiden jälkeen. VÄHENTÄÄ PLAKKIA JA SITEN KARIESRISKIÄ LAPSILLA* 12 Lapsemme 1/2010 www. jenkki.fi

8 Puheenjohtajalta PARHAAT JUTUT suomalaiseen makuun! Ylös, ulos ja lenkille! Uudistunut ja raikas VALITUT PALAT on maailman luetuin aikakauslehti, joka pitää sinut aina ajan tasalla! Tutustu upeaan lehteen huippuedul lisesti, löydät mahtavan tarjouksen internetistä! Kolmilapsisen perheen äiti on talvisena viikonloppuna työmatkalla ulkomailla. Lapsista vanhin on partion yöleirillä, nuoremmat ovat isän kanssa käyneet ensin ostoksilla, sitten askaroineet muutamia tunteja lumihommissa pihalla ja lopulta viettäneet pitkän rupeaman uimahallissa. Energiaa riittää! Tutkimme aikanaan terveiden kolmivuotiaiden liikunta-aktiivisuutta aktometrillä, ranteeseen kiinnitettävällä mittarilla, joka rekisteröi käden liikemääriä. Vilkkaimpien ja vähiten liikkuneiden lasten lukemat erosivat toisistaan kymmenkertaisesti. Vaikka lasten välisiä eroja selittävät olosuhteetkin, tärkein säätelijä on kuitenkin synnynnäinen liikunta-aktiivisuus, liikuntatemperamentti. Toiset ovat aina liikkeellä, toiset taas ovat passiivisempia. Mutta säilyykö myötäsyntyinen aktiivisuus? Varhaisessa kouluiässä lasten harrastusten määrä usein kasvaa. Kokeillaan, mitkä liikuntalajit sopivat omalle lapselle. Ensimmäiset kouluvuodet ovat varsinkin monilapsisissa perheissä vauhdikasta aikaa, kun lapsia kiidätetään harrastuksesta toiseen. Murrosikä tuo isoja muutoksia monen nuoren liikuntamääriin ja harrastuksiin. Joukko jakautuu kahtia. Osa jatkaa liikuntaa ja muita harrastuksia entistä aktiivisemmin, osa taas passivoituu, luopuu liikunnasta ja usein myös muista ohjatuista harrastuksista. Hyväkuntoisten aktiiviliikkujien rinnalle muodostuu liikuntaan ja muihin harrastuksiin nyrpeästi suhtautuvien ryhmä. Varsinkin monilla murrosikäisillä tytöillä liikuntamäärä voi jäädä olemattomaksi, alle 15 minuuttiin viikossa. Aktiivisten ja passiivisten murrosikäisten liikuntamäärien suhteelliset erot ovat siis ainakin yhtä suuret kuin kolmivuotiailla taaperoilla. Terveelliset elämäntavat, myös liikuntatottumukset, alkavat muotoutua varhaislapsuudessa. Tutkimus osoittaa, että elämäntapoihin voidaan oleellisesti vaikuttaa osaavalla ja iänmukaisella, toistuvalla ohjauksella. Ylös, ulos ja lenkille -kehotus lapsen ikätaso huomioon ottaen on edelleen hyvä ohje joka perheeseen. Olli Simell professori, ylilääkäri Lapsemme 1/

9 MARJO HENTUNEN Kuva LEHTIKUVA OY Tyttöjen tekemä katuväkivalta on lisääntynyt kaikista väkivallanteoista eniten.. Kun tyttö lyö Yhä useampi teini-ikäinen tyttö turvautuu tulistuessaan nyrkkeihin. Tyttöjen väkivaltaa usein vähätellään, sillä tytöt halutaan nähdä kiltteinä. T yttöjen välisestä väkivallasta on tullut osa arkipäivää. Erityisnuorisokasvatustyötä tekevä Non Fighting Generation -yhdistys teki vuoden 2009 lopulla kyselyn tytöille, joiden vastauksista pomppasi esille erityisesti käsite bitch slap, läpsiminen. Läpsimiselle saatetaan hymähdellä, jopa naureskella tyyliin, että tyttö on vain vähän temperamenttinen. Monet teinit eivät edes pidä avokämmenellä poskelle lyömistä väkivaltana, vaan lähinnä viattomana leikkinä, kuvailee tutkija Eevastiina Gjerstad Non Fighting Generation ry:stä. Läpsimisen ohella tytöt potkivat, tönivät, hakkaavat ja kiskovat toisiaan hiuksista. Usein väkivallan uhria myös nöyryytetään, huoritellaan ja nimitellään. Välitunneilla syrjittyä tyttöä kartetaan ja ruokatauolla tyttö saa syödä aina yksin. Lähes aina fyysinen ja psyykkinen väkivalta kietoutuvat yhteen. Seurusteluväkivaltaa koskevassa kyselyssä kävi ilmi, että peräti 40 prosenttia tytöistä hyväksyy poikaystävän lyömisen ja kevyen tönimisen, varsinkin, jos siihen on painava syy. Tytöt saattavat myös ajatella, että poikiin ei satu. Väkivaltaan ja vallankäyttöön erikoistunut psykoterapeutti Petteri Sveins Teracom Oy:stä toteaa, että eihän tyttö lyö illuusio elää syvällä yhteiskunnassamme, jopa ammattilaisten keskuudessa. Väkivallasta vaietaan, sillä tytöt nähdään kiltteinä ja herttaisina. Usein puhutaan masennuksesta tai syömishäiriöstä, ennen kuin tiedostetaan, että tytön ydinongelma on väkivaltaisuus. Masennus saattaa sen sijaan joskus olla väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla. Motiivina kosto Ensi- ja turvakotien liitto sekä Maria Akatemia ovat järjestäneet viime vuosina projekteja, joilla on pyritty auttamaan väkivaltaisia naisia. Eevastiina Gjerstad arvelee, että se on ehkä yksi syy siihen, miksi tällä hetkellä puhutaan tyttöjen väkivallasta. Vahva motiivi väkivaltaiselle käyttäytymiselle on kosto. Se, että joku on esimerkiksi haukkunut selän takana, on monelle tytölle mielettömän punainen vaate. Riidan aikana tunteet saattavat kuumentua, niin että tyttö ei huomaa itsekään, kun on jo läimäyttänyt toista kasvoille. Tilanteisiin liittyy usein kiemuraisia juonia, kuten riitaa poikaystävistä. Gjerstadin mielestä on harhaanjohtavaa puhua kiusaamisesta, kun kyse on väkivallasta. Esimerkiksi koulukiusaaminen täyttää usein väkivallan tunnusmerkit. Viime vuoden joulukuussa 8.-luokkalainen tyttö pahoinpiteli ikätoverinsa Helsingin Viikissä. Tapahtumaa seurasi sivusta neljäkymmentä nuorta. Lopulta yksi nuorista soitti tytön äidille, joka kiiruhti paikalle ja kutsui poliisit. Lehtitietojen mukaan pahoinpitelyn syynä olisi ollut kateus perheen varallisuudesta. Petteri Sveins lisää, että vielä kymmenen vuotta sitten tyttöjen katutappelut olivat harvinaisia, mutta nykyään tytöt ratkaisevat ristiriitoja miehisesti ja turvautuvat toisinaan myös kättä pidempään. Poliisirikostilastojen mukaan tyttöjen tekemä katuväkivalta on lisääntynyt kaikista väkivallanteoista eniten. Räätälöityä apua Asenteet väkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet aikaisempaa sallivammiksi. Kun väkivalta saa oikeutuksen, sitä ei enää edes ihmetellä. Väkivaltainen käyttäytyminen siirtyy usein äidiltä tyttärelle, ja jos yksikin perheenjäsen jää hoitamatta, ongelmat jatkuvat. Positiivista on se, että koska väkivalta on opittu tapa, siitä voidaan oppia myös irtautumaan. Väkivallan uhri tarvitsee apua pitkään, mutta helpolla ei pääse tekijäkään. En ole tavannut kovin monta väkivaltaista ihmistä, jotka olisivat olleet onnellisia. Ongelma on tällä hetkellä se, että paikkoja, joissa väkivaltaiset tytöt saisivat räätälöityä apua ja terapiapalveluja, on aivan liian vähän. Vielä 1990-luvulla raha ei ollut ratkaiseva tekijä terapiaan pääsemisessä, mutta nykyään se nousee ensimmäisenä ostopalveluneuvotteluissa esiin. Voisi kysyä, mitä maksaa tragedioiden hoito. Eevastiina Gjerstad ja nuorisokasvattaja Heini Lesojeff ovat mukana Levottomat Tuhkimot -projektissa, jonka tarkoituksena on auttaa väkivaltaisia tyttöjä. Jotkut tahot saattavat vastustaa sitä, että me puhumme tyttöjen väkivallasta. Me emme lähde eipäs juupas -leikkiin. Kaikki väkivalta on liikaa eikä sitä saa vähätellä. Toiminta on vapaaehtoista. Ne jotka tarvitsevat apua ja tukea, sitä saavat, ketään ei pakoteta. Jokainen ryhmä kokoontuu kerran viikossa yhteensä kymmenen kertaa. Ennen ensimmäistä kokoontumista tytöt haastatellaan. Tytöt eivät saa olla toistensa vihollisia, sillä rakentava keskustelu ei onnistu, jos tunteet leimahtelevat. Uusi näkökulma Heini Lesojeff kertoo, että ryhmissä pyritään luomaan turvallinen ilmapiiri, jossa tytöt voivat kohdata. Ihmisyys on tärkeintä. Lähdemme siitä, kuinka nuori voisi saada uuden näkökulman ristiriitoihin. Vaikka olosuhteet olisivat kuinka huonot, voi silti kunnioittaa hyvyyttä ja rakkautta, toista ihmistä. Väkivallan taustalla voi olla vääristyneitä arvoja ja asenteita tai sitä, että nuori ei tunnista omia tunteitaan. Ryhmissä keskustellaan paljon tunteista. Työskentelymuotoina käytetään ohjattuja vertaisryhmiä ja yksilötyöskentelyä nuorisokasvattajan kanssa. Tarkoitus ei ole, että tytöistä tulisi siltä istumalta väkivallattomia. Muutokset voivat olla hyvin hienovaraisia, sellaisia, että jonkun kerran hillitsee itsensä ja jättää lyömättä. Monet ovat kertoneet, että he kiroilevat vähemmän äidilleen, toiset sanovat, että heidän on aikaisempaa helpompi keskittyä ja osa on innostunut uudelleen opiskelusta. Olemme todella iloisia näistä muutoksista. Tavoitteena olisi, että tytöt alkaisivat miettiä arvojaan. Kaikki keskustelut ovat täysin luottamuksellisia. Emme ole raportointivelvollisia kouluille, mikä on herättänyt osallistujissa luottamusta. Tytöt tykkäävät käydä täällä. Teini-ikäiselle voi olla uusikin kokemus, että hän pääsee keskustelemaan syvällisesti elämästään. Näemme jokaisen nuoren arvokkaana, tasavertaisena yksilönä. Levottomat Tuhkimot -projektissa on keväästä 2009 saakka järjestetty ryhmiä vuotiaille, väkivaltaisesti käyttäytyville tytöille. Non Generation -yhdistyksen projektin toimintaa rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys. Tytöt pääsevät ryhmiin koulujen, sosiaalitoimistojen, lastensuojelulaitosten tai muiden nuorten piirissä työskentelevien tahojen kautta. Jos ajatus ryhmästä tuntuu vieraalta, nuori voi saada myös yksilöohjausta. Non Fighting Generation -yhdistyksen tekemästä tuoreesta kyselystä kävi ilmi, että lähes joka toinen tyttö käyttää väkivaltaa. Neljäsosa läpsii ja viidesosa tönii muita kuukausittain. Kysely toteutettiin sähköisesti IRC-galleriassa ja siihen vastasi noin 9300 tyttöä eri puolilta Suomea. Aineistosta valmistuu tutkimusraportti keväällä Lisätietoja: Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

10 Kevätilo-keräys starttaa jälleen huhtikuussa Kevätilo on MLL:n yhteinen, valtakunnallinen keräys, jolla paikallisyhdistykset ja piirit keräävät varoja paikalliselle työlleen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyväksi. Tänä vuonna Kevätilo järjestetään Paikallisyhdistykset tarvitsevat runsaasti talkoojoukkoja keräyksen toteuttamiseksi. Lähde mukaan oman yhdistyksesi Kevätilo-keräykseen. Voit osallistua monella tavalla Kevätilon suunnittelemiseen, tiedottamiseen, tapahtumien ja tempausten järjestämiseen ja tietenkin keräämiseen. Ilmoittaudu Kevätilo-talkoisiin! Oman paikallisyhdistyksesi yhteystiedot löydät osoitteesta Lapsella on oikeus leikkiin, turvaan ja iloon. MLL auttaa vanhempia kasvattamaan ja suojelemaan lapsia ja iloitsemaan heistä. Tue MLL:n paikallista työtä osallistu lipaskeräykseen lahjoita keräystilille soita keräyspuhelimeen (10,10 e + pvm) tai (5,01 e + pvm) Lue lisää MLL:n toiminnasta Turvallinen lapsuus jokaiselle Keräyslupa OKH597A KAARINA KOKKONEN Varkaudessa valmistaudutaan lipaskeräykseen V arkauden paikallisyhdistykselle Kevätilo-keräys on vuoden tärkein tulonlähde. Viime keväänä keräyslippaisiin ropisi reilusti yli kaksituhatta euroa. Keräystuoton yhdistys on käyttänyt muun muassa koululaisten iltapäiväkerho- ja tukioppilastoimintaan. Yhdistys on kustantanut esimerkiksi tukioppilasohjaajien koulutuksen. Koululaisten hyvinvoinnin tukeminen on meillä katsottu tärkeäksi, kun muistaa vielä viime vuosien traagiset koulutapahtumat, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Susanna Tikkanen. Nuoret apuna Varkaudessa Kevätilo-keräys on tuottanut vuosi vuodelta komeamman tuloksen. Viime vuonna yhdistys nousi keräyspotillaan MLL:n yhdeksi parhaimman tuloksen tehneistä yhdistyksistä. Tuloksessa näkyvät aikaisempien vuosien hyvä pohjatyö ja huolellinen valmistautuminen, Susanna arvioi. Jokaisesta keräyskerrasta on otettu oppia seuraavaan. Puheenjohtaja antaa kiitosta verrattomille yhteistyökumppaneille, nuorille, jotka ovat toimineet yhdistyksen lipaskerääjinä. Viime vuonna lippaisiin tarttuivat tukioppilaat. Kun omat resurssit eivät riitä, tarvitaan avuksi muita. Koululaiset ja kokonaiset luokat ovat tulleet mielellään mukaan keräykseen, josta he toki saavat keräyspalkkion. Varkauden yhdistyksellä on tapana pitää kerääjille info-tilaisuus, jossa käydään läpi, mitä Kevätilosta ja MLL:sta kannattaa ja pitää tietää. Puhumme myös hyvistä tavoista. On tärkeää käyttäytyä kohteliaasti ja kiittää lahjoittajia, Susanna muistuttaa. Kun keräys viime huhtikuussa starttasi, MLL:n sinisiin kampanjaliiveihin pukeutuneet nuoret olivat pareittain valmiina Prisman, Citymarketin, Euromarketin ja ABC:n ovilla ja edustoilla. Lippaisiin kerättiin rahaa perjantaisin ja lauantaisin parin tunnin vuoroissa. Yhdistys on lippaineen myös paikkakunnan suurimmissa yleisötapahtumissa, jos sellaisia on sopivasti keräysaikana. Viime kerralla keräyssummaa kartutettiin Kestävän kehityksen teemapäivässä ja sitä ennen SM-saunatapahtumassa. Varkauden Kuoppakankaan koulun tukioppilaat ovat jo valmistautumassa keräykseen. Näkyvästi esillä Varkaus valmistautuu keräykseen viemällä keräysjulisteita kauppoihin, pankkeihin, päiväkoteihin, kouluihin, neuvoloihin ja kirjastoon. Yhdistyksen tiedotusvastaava laatii keräyksestä myös puffin paikalliseen lehteen. Varkaudessa lähdetään toiveikkaana parin kuukauden päästä alkavaan keräykseen. Meillä on hyvä ja toimiva keräyssapluuna, toivottavasti ihmisillä on halua tukea paikallista työtämme myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Kuva: Susanna Tikkanen Lapsemme 1/

11 Ole hyvä, tee hyvä ostos! Tervetuloa ostoksille MLL:n verkkokauppaan! Ostamalla MLL:n tuotteita tuet toimintaamme ja olet mukana auttamassa koko Suomen kattavaa vapaaehtoistyötämme lasten ja nuorten hyväksi. Juhlavuoden uutuus! Sulka on Paola Suhosen MLL:lle juhlavuoden kunniaksi muotoilema Kaipaus-tuoksukoru. Sulka on ikiaikainen herkkyyden ja hellyyden symboli. Tänäkin päivänä sulka välittää ajatuksen suojeluksesta, enkelin siiven kosketuksesta. Aktivoi sulan tuoksumuisti lisäämällä sen lasittamattomalle pinnalle valitsemaasi tuoksua. Sulka tuoksuu 2 4 viikkoa. Sulka-koru, kotimainen, sisältää palloketjun sekä nahkajäljitelmänauhan, pakattu suojaavaan mustaan kangaspussiin 39 e Isä-paita 100 % luomupuuvillaa oliivi 20 e Mummi-paita 100 % puuvillaa rosa 20 e Vaari-paita 100 % luomupuuvillaa tummansininen 20 e Aikuisten Poikanen t-paita 100 % luomupuuvillaa punainen 20 e Onni löytyy arjesta -tuotteet Lasten t-paita 100 % luomupuuvillaa punainen 16 e Luomu-body 100 % luomupuuvillaa luonnonvalkoinen 20 e Essu, kotimainen 100 % puuvillaa punainen 15 e Kangaskassi Reilun kaupan 100 % puuvillaa musta 5 e Pyykkipussi, työpajanuorten valmistama, kotimainen 100 % batiikkivärjättyä puuvillaa 30 e Onni löytyy arjesta -avainnauha sininen 5 e Onni löytyy arjesta -muistikirja Reilun kaupan käsintehtyä lokta-paperia sininen 10 e Onni löytyy arjesta -tiskirätti valkoinen 3 e Onni löytyy arjesta -pyyhe, kotimainen 60 % pellavaa 40 % puuvillaa valkoinen 8 e 20 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

12 KAARINA KOKKONEN Kuvat PEKKA RAHKONEN Irti ja itsenäiseksi Nuori tarvitsee tilaa ja turvaa Itsenäistyminen on iso asia. Murrosikäinen tarvitsee tuekseen vanhemman, joka on riittävän lähellä ja sopivan kaukana. Miten sellainen onnistuu? I tsenäistyvä nuori etsii itseään ja rakentaa uudenlaista suhdetta vanhempiinsa. Nuori kokeilee, koettelee, testaa ja haastaa. Irtiotto kodista ja oman minän löytyminen sujuvat harvoin täysin kivuttomasti. Vaikka vuotias näyttää ulkoisesti aikuiselta, pään sisällä myrskyää, sillä nuoren kehitys on kesken. Hän tarvitsee yhä vanhemman aikaa ja tukea, evästystä elämään ja suojelua, mutta yhtä hyvin luvan kokeilla omia valintojaan, sanoo MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki-Alasara. Hänestä nuoren itsenäistymisen tukemisessa on tärkeintä löytää tasapaino tilan antamisen ja rajoittamisen välillä. Liiallinen kiinnipitäminen ei ole hyväksi sen paremmin kuin liika vapauskaan. Nuori, joka saa tulla ja mennä miten lystää, kokee pohjimmiltaan, ettei ole vanhemmilleen tärkeä. Kasvu aikuisuuteen etenee jokaisella omaan tahtiinsa ja tapaansa. Joku repäisee rajusti, toisen taival on tasaisempi. Vanhemman haaste on kiristää ja löysätä siimaa tarpeen mukaan. Toinen nuori tarvitsee enemmän toppuuttelua, toinen taas kannustusta omatoimisuuteen ja irrottautumiseen. Samassa perheessä sisarusten matka aikuiseksi voi olla hyvin erinäköinen. Jotta vanhempi osaisi toimia nuorensa kannalta viisaasti, on oltava tarpeeksi lähellä lasta, tunnettava nuoren maailmaa ja tiedettävä mitä nuorelle kuuluu. Helpommin sanottu kuin tehty. Nuoren maailma tutuksi Murrosikäisen elämään kuuluu vetäytyminen. Harva nuori puhua pukahtaa asioistaan ja ajatuksistaan juuri silloin, kun vanhemmalla olisi aikaa kuunnella tai tämä sitä haluaisi. Perheen yhteiset ruokailuhetket eivät välttämättä ole nuorelle avautumisen paikkoja. Sopivan hetken määrittää nuori. Luonteva hetki kuulumisten ja mielipiteiden vaihdolle on usein tekemisen lomassa, kun katsellaan yhdessä televisiota, laitetaan iltapalaa, pelataan tai kuljetaan harrastuksiin. Nuoren lähelle pääseminen vaatii paljon läsnäoloa, Tatjana Pajamäki-Alasara sanoo. Hän suosittelee ottamaan nuorten puheet vastaan myös nuortennäköisinä. Kiroilun kieltäminen nuorta kuohuttavassa tilanteessa on varma tapa kuihduttaa keskustelu. Kielenkäytöstä voi puhua myöhemmin, kun tunteet ovat laantuneet. Vanhemman ei tarvitse tietää nuorensa elämästä kaikkea. Nuorelle on kuitenkin tärkeää, että äiti ja isä ovat kiinnostuneet hänestä itsestään ja tekemisistään, ei vain suorituksista koulussa tai harrastuksissa. Koska kaverit ovat kaikki kaikessa ja isoja vaikuttajia nuoren elämässä, Tatjana Pajamäki-Alasara toivoisi vanhempien tuntevan myös lapsensa kaverit. Parasta on, jos kaverit saavat tulla kotiin. Se on luottamuksen osoitus nuorelle ja vanhemmalle myös mahdollisuus luoda kontakteja toisiin nuoriin. Sitä paitsi nuoret usein juttelevat mielellään kavereidensa vanhemmille. Silmäys nuoren huoneen seinille ja pöydälle kertoo tämän kiinnostuksen kohteista. Maku- ja mieltymysasioihin ei pidä puuttua. On nuoren asia, kenen kuvia hän seinälleen laittaa, mitä musiikkia kuuntelee tai minkä värisessä huoneessa viihtyy. Pukeutuminen ja meikkaaminen ovat myös yksityisasioita. Ulkonäköasioihin pitäisi puuttua vain, jos ne jotenkin vaarantavat nuoren terveyden. Seksiasioista, jotka kuuluvat ihmisen yksityisimpään alueeseen, nuoren on usein helpompi puhua vanhempiaan etäämmällä olevien aikuisten kanssa. Tatjana Pajamäki-Alasara muistuttaa myös, että yhtä lailla kuin nuorella on oikeus omiin mielipiteisiin, nuorella on lupa myös tunteisiinsa. Kotona saa olla vihainen, ärtynyt, tylsistynyt tai surullinen, jos siltä tuntuu. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, eri asia on, mitä tunteiden kanssa saa sitten tehdä. Riittävästi rajoja Rajojen tarkoitus on varmistaa, että nuori voi hyvin ja elämä on turvallista. On asioita, joista vanhemman ei tarvitse neuvotella nuorensa kanssa, kuten pitääkö aamuisin nousta kouluun tai saako vahingoittaa itseä tai toista. Perheessä on kuitenkin monia käytäntöjä ja sääntöjä kotiintuloajoista kaverin luona yöpymiseen, joissa pitää kuunnella myös nuorta. Kun kyseessä alkaa olla kaksi tasavertaisuutta lähestyvää ihmistä, nyrkki pöytään -tapa toimia ei ole hedelmällinen. Tatjana Pajamäki-Alasaran mukaan rajojen asettamisessa on tärkeää se, että nuori voi tuntea, että rajat eivät ole kiusantekoa vaan hänestä välittämistä, jolloin niitä on myös helpompi noudattaa. Rajat on tärkeää myös perustella tyyliin: koska haluan että pysyt terveenä, koska olet alaikäinen minä olen vastuussa, olen huolissani koska Harvassa kodissa vältytään ristiriidoilta. Irtiottoa tekevä nuori vastustaa rajoja, tekee stoppeja vanhempien toiveille ja suunnitelmille. Kun 14-vuotias kieltäytyy viettämästä lomaa vanhempien kanssa kesämökillä tai hänelle on elämän ja kuoleman kysymys päästä festareille kuulemaan maailman ihaninta bändiä, Tatjana Pajamäki-Alasara ehdottaa kokeilemaan kompromissia: esimerkiksi mökille saa ottaa mukaan kaverin, ja festareille pääsee kun sovitaan, että illalla vanhempi noutaa lapsen. Nuori kokee kompromissit reiluiksi, koska hän voi vaikuttaa päätökseen. Aina kompromissiin ei päästä. Joskus viisain ratkaisu on, että perhe viettää villikkonsa vuoksi kesälomansa kotimaisemissa. 22 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

13 Kuka perheessä päättää? Asioita, joista nuori on kypsymätön ottamaan vastuun ja joihin vanhemman on ehdottomasti puututtava lakien ja asetusten määrittelemien sääntöjen rikkominen itsensä vahingoittaminen toisten henkinen tai fyysinen loukkaaminen päihteidenkäyttö koulunkäynnin laiminlyöminen perustarpeiden laiminlyöminen Uusi Vanhempainnetti avautui MLL on avannut uudistuneen Vanhempainnetti-sivuston. Vanhempainnetistä löytyy nyt kattavasti tietoa lapsen ja nuoren kasvusta ja kehityksestä sekä monenlaista apua ja tukea perheen päivittäiseen elämään. En jättäisi nuorta yksin. Nuori ei vastaa siitä, jos loman aikana tapahtuu jotain. Vanhemmilta yhden loman uhraus on elämän skaalassa sittenkin lyhyt aika. Tilanne- ja perhekohtaisia asioita, joista vanhempi ja nuori sopivat yhdessä turvallinen kotiintuloaika kotityöt kännykkälaskut oman huoneen siivous television ja tietokoneen sijainti television ja videoiden katselu pelaamiseen ja internetissä surffailemiseen käytetty aika kavereiden tapaaminen kavereiden luona yöpyminen tyttö- tai poikakavereiden yöpyminen harrastuksiin osallistuminen viikko- tai kuukausirahat sopiva kielenkäyttö myöhästeleminen Asioita, joissa vanhempi vetäytyy taka-alalle ja antaa nuoren päättää itse mielipiteet oma ulkonäkö: pukeutuminen ja meikkaaminen oman huoneen sisustus musiikkimaku minkälainen ihminen olen kaikkien tunteiden ilmaisu Lähde: MLL:n Vanhempainnetti. Sopivaa etäisyyttä etsimässä -työkirja. Tilaa kokeiluille Nuori tarvitsee tilaa. Itsenäistyvä etsii vastauksia, kuka hän on ja millaiseksi aikuiseksi haluaa tulla. Nuoruus on varhaislapsuuden jälkeen ihmisen persoonallisuuden kehityksen tärkeimpiä vaiheita. Oman identiteetin selkiytymiseksi on kokeiltava, testattava ja valikoitava. Nuoren mielipiteet, ihastukset, harrastukset ja ulkonäkö saattavat vaihtua tiuhaan. Perinteitä vaalivien vanhempien teini voi kauhistuttaa radikaaleilla ajatuksillaan ja asuillaan. On tärkeää olla jotain muuta kuin omien vanhempiensa kopio, heidän toiveensa ja odotuksensa. Nuori saattaa kokeilla myös päihteitä, luntata, lintsata, valehdella, varastaa lompakosta rahaa, milloin mitäkin. Näihin pitää aina puuttua ja pysäyttää nuori. Kerta menköön kokeilun piikkiin, mutta kannattaa sopia, mitä seuraa, jos tapa toistuu. Monia vanhempia nuorten puheet ja haastava käytös myös loukkaavat, etenkin kun vanhemmat ovat mielestään olleet hyviä vanhempia. Pointti on siinä, että vanhemmat ovat ne lasta lähinnä olevat ihmiset, joista tämän on pyristeltävä irti. Irtiotto vaatii taistelua, joka näkyy riitelemisenä, haastamisena ja kokeiluina. Irrottautua voi vain jos on ollut kiinni, Tatjana Pajamäki-Alasara sanoo. Hän vinkkaa, että riitaa haastavan kanssa kannattaa aina itse yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena, sillä se saa nuoren tuntemaan olonsa turvalliseksi. Äiti ja isä kestävät! Mistä sitten tietää, ettei ole nuorensa kanssa liian lepsu tai tiukka? Jos on epävarma, toimiiko oikein, kannattaa jutella ja hakea tukea muilta samassa elämäntilanteessa olevilta. Sen, että nuori voi hyvin, huomaa helpoiten kolmesta asiasta: nuorella on ainakin yksi kaveri, hän selviytyy koulustaan ja vanhemman ja nuoren välillä on keskusteluyhteys, Tatjana Pajamäki-Alasara rauhoittaa. Lisää aiheesta Vanhempainnetissä: 24 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

14 luku luku luku luku MLL 90 v Laskiainen laulattaa, siansorkka naurattaa. Isoäidin lapsuudessa, kun suurin osa perheistä asui maaseudulla, lapset valtasivat talvisin ladut ja mäenrinteet hauskanpitoon ja kisailuun. Kansakoulussa laulettiin riti rati rallaa ja radiosta kuunneltiin ensimmäisiä lastenlaululevytyksiä. Lapsuuden leikit Napakelkka Kun jäät vahvistuivat hevosenkantaviksi, jäälle pystytettiin paalu. Sen yläpäähän noin metrin korkeuteen kiinnitettiin 3 4 metrin pituinen puutanko, jota voitiin pyörittää navan ympäri. Tangon toiseen päähän veistettiin jäästä istuin tai kiinnitettiin kelkka, jonka kyydissä sai huimat vauhdit, kun toiset työnsivät tankoa. Napakelkka Tolvajärvellä. Hannes Vornanen 1931/Museovirasto Sairas karhunpoika säv. Georg Malmstén, san. Roine Ryynänen Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme. Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi. Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi. Patjaksensa parahin matto levitellään, peitteheksi toinenkin kääritähän hellään. Laulu kaunis lauletaan univirreksensä, itse käymme uinumaan hänen vierellensä. Vahtikoira vartio uskollisna meitä, kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä. Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme. Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme. Vanhojen leikkien lähteitä: Kari Kaarina: Piiri- ja laululeikkejä WSOY. Nieminen Markku: Kainuun perinneleikkejä Juminkeko. Laaksonen Liisa, Salo Maija: Lystiä leikkiä. Perinnettä ja perinneleikkejä MLL Okkola Toivo (toim.) Suomen kansan kilpa- ja kotileikkejä SKS. Suuri suomalainen leikkikirja WSOY. 26 Lapsemme 1/2010 Susileikki Kotimme kansansäv., san. Kosti Raitio Tiedän paikan armahan, rauhallisen, ihanan, jos on olo onnekas, elo tyyni, suojakas. Sepä kotikulta on, koti kallis, verraton, eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan. Siell on isä rakkahin, siellä äiti armahin, siellä siskot, veikkoset, riemurinnat, iloiset. Suojaa, Herra, kotini, anna sille armosi, anna olla enkelein vartijana kodillein. Hankeen poljetaan ympyrän muotoinen kehä (halkaisija10 20 m) ja sen sisään polkuja ympyrän keskustaa kohti, jossa on suden pesä (halkaisijaan noin metri). Yksi leikkijöistä valitaan sudeksi, joka yrittää ottaa kiinni lampaita, eli muita leikkijöitä. Kulkea saa ainoastaan tallattuja polkuja pitkin. Jos joku poikkeaa polulta tai susi koskettaa lammasta, tämä muuttuu vuorostaan sudeksi. Hukka joutuu myös vartioimaan pesäänsä, jotta lampaat eivät pääsisi sinne, sillä pesässä on lupa levähtää hetki suden koskematta. Talvihalla kansansäv., san. Maija Konttinen Rati riti ralla tuli talvi halla. Kuuraparta tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka. Rati riti ralla sellainen on halla. Rati riti ralla. Mistä tuli halla? Tuolta Pohjan tuntureilta, Lapin lasten laitumilta. Rati riti ralla, sieltä tuli halla. Rati riti ralla, mitä teki halla? Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Rati riti ralla, sitä teki halla. Rati riti ralla, hyvin teki halla: saapi lapset lasketella, luistella ja lauleskella. Rati riti ralla, kiitoksia halla! Valliherra Hiihtokilpailut Oulussa 1925/MLL arkisto Tarvitaan noin metrin korkuinen lumitöyry, jonka päällä voi liikkua. Se, kuka ensimmäisenä ehtii nousta töyrylle, on kukkona linnassa eli herra vallin päällä. Leikissä toiset koettavat kilvan työntää herraa pois vallilta ja päästä hänen tilalleen saadakseen huutaa minä kukko linnan päällä. Valliherra puolestaan tekee kaikkensa työnnelläkseen töyrylle pyrkiviä alas. Lapsemme 1/ Lapsia talvileikeissä Oulussa. Samuli Paulaharju 1900-luvun alku/museovirasto

15 VIRVE JÄRVINEN Kuvat SUSA JUNNOLA Pillimehussa on 8 sokeripalaa. Piilosokeri yllättää 28 Lapsemme 1/2010 Täytekeksi ja lasi limpparia, ja lapsi natustaa kymmenen sokeripalaa. Päivän mittaan kertyvän sokerin määrä voi yllättää. Onneksi makutottumuksiin voi vaikuttaa. 1. Miksi sokeri puhututtaa? Sokeripitoisten tuotteiden osuus lasten ja nuorten ravinnosta on kasvanut merkittävästi, ja ne maistuvat myös kaikkein nuorimmille. Suositusten mukaan ruokiin lisätyn sokerin osuus päivittäisestä kokonaisenergian määrästä saisi olla enintään kymmenen prosenttia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uuden tutkimuksen mukaan tuo määrä ylittyy selvästi jo kaksivuotiailla. Lasten ruokatottumukset ovat muuttuneet, napostelu on lisääntynyt, ja naposteltavat ovat usein sokeripitoisia tuotteita. Makeiden herkkujen kulutus on kasvanut yhtä aikaa lasten ja nuorten ylipainon kanssa, ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksiköstä vastaa. 2. Minkä vuoksi makea maistuu varsinkin lapsille? Taipumus pitää makeasta on synnynnäinen, ja se on ollut aikoinaan lajin kehityksen kannalta tärkeä. Makeat, kuten hedelmät, ovat harvoin myrkyllisiä toisin kuin happamat ja karvaat luonnonantimet. Lisäksi makeasta saa nopeasti energiaa. Lapsen ensimmäinen makukokemus eli äidinmaito on makeaa. Vanhempi voi myös kasvattaa lapsen sokerihiireksi tarjoamalla tälle runsaasti makeita makuja maisteltaviksi: makeaan tottunut pikkulapsi oppii vaatimaan sitä myöhemmin. Turussa STRIPtutkimuksen yhteydessä tehty osaselvitys osoitti, että imeväisiän lopulla runsaasti sokeria saaneet lapset söivät selvästi muita enemmän sokeria vielä kouluiässäkin. Makumieltymykset siis kanavoituvat tietylle `asteelle` varhaislapsuudessa. Muutokset ovat yleensä myöhemmin elämässä vaikeita. Makea liitetään helposti hellittelyyn ja lasta palkitaan monesti sokeripitoisilla tuotteilla ihan pienestä saakka. Vanhemman olisi hyvä miettiä, kannattaako lasta yleensäkään palkita tai lohduttaa ruualla. Monelle aikuiselle ylimää- räisiä kiloja tuottava lohtusyöminen on usein lapsuudessa opittu tapa. 3. Millaisia haittoja sokerilla on? Sokeri vaarantaa tunnetusti hammasterveyden. Makeat herkut sisältävät usein rasvaa, mikä voi kerryttää ylipainoa. Sokeripitoiset herkut köyhdyttävät lapsen ravitsemusta ja voivat altistaa puutostiloille, sillä ne vievät ruokavaliosta tilaa terveellisemmiltä antimilta: sokerissa ei ole lainkaan vitamiineja tai kivennäis- ja hivenaineita. Runsas makean syönti pitää yllä mieltymystä makeaan ja saattaa saada aikaan sen, ettei tavallinen perusruoka maistu. Vaikka sokeri hetkellisesti maistuu suussa hyvältä, vähän ajan kuluttua olo on kaikkea muuta: runsaasti sokeria sisältävät elintarvikkeet nostavat veren sokeripitoisuutta nopeasti, ja kun haima reagoi tähän voimakkaasti, verensokeri myös laskee nopeasti. Veren sokeripitoisuuden voimakas vaihtelu voi tuntua heikotuksena, ja saattaa vaikuttaa keskittymiskykyyn. 4. Onko kaikki sokeri haitallista? Aivot käyttävät polttoaineenaan rypälesokeria eli glukoosia. Hedelmät ja marjat sisältävät glukoosia, esimerkiksi omenassa ja appelsiinissa on sitä noin kolme prosenttia, banaanissa kuusi. Elimistöllä on kyky muuttaa esimerkiksi perunan, leivän ja pastan sisältämä tärkkelys glukoosiksi. Myös maitovalmisteiden sisältämästä maitosokerista tulee elimistössä glukoosia. Nämä sokerit riittävät aivojen tarpeisiin vallan hyvin, eikä elimistömme tarvitse lisättyä sokeria. 5. Mitä on piilosokeri? Piilosokerilla tarkoitetaan teollisiin elintarvikkeisiin valmistuksen yhteydessä lisättyä sokeria. Sen vastakohta näkyvä sokeri on ripottelusokeria, esimerkiksi marjakiisselin päälle siroteltua makeaa. Samaan aikaan kun ripottelusokerin määrä on käytössä vähentynyt, piilosokerin ja sokerin kokonaismäärä ravinnossa on lisääntynyt. Vielä 50 vuotta sitten noin 35 prosenttia saamastamme sokerista tuli teollisista tuotteista, nyt tuo määrä on 75 prosenttia. Piilosokerin löytää tuoteselosteesta. Tuotteen valmistukseen käytetyt aineet luetellaan tuoteselosteessa enimmäisjärjestyksessä, eli se ainesosa on luettelossa ensimmäisenä, jota siinä on eniten. Jos sokeri on tuoteselosteen alkupäässä, tuotteen ostoa kannattaa harkita ja miettiä, onko sen paikka arkikäytössä. 6. Mistä piilosokeria löytää? Kouluikäisten ravinnossa sokerista lähes viidennes tulee maitovalmisteista: jukurteista, vanukkaista, jäätelöstä ja erilaisista maitojuomista. Koululainen voi ladata aimo annoksen sokeria jo aamiaisella muroina ja mysleinä. Pienempien lasten ravinnon sokerista iso osa tulee mehujuomista, esimerkiksi pillimehussa on kahdeksan sokeripalaa. Jokainen tietää, että makeisissa on paljon sokeria. Sen määrä saattaa kuitenkin yllättää: esimerkiksi sadan gramman karkkipussissa on parikymmentä sokeripalaa. Harvalle lapselle maistuisivat pelkät sokeripalat, mutta kun kyytipoikana on sopivasti väriä, aromia ja happamia yhdisteitä sokerin kanssa, karkkeihin kasvaa makumieltymys. Sadan gramman karkkipusseja ei niin vain kauppojen hyllyiltä edes löydy. Makeisten ja sokerin kulutus onkin kasvanut yhtä jalkaa pakkauskokojen kanssa. 7. Miksi meillä on lasten valmisruoissa sokeria? Hedelmä- ja marjasoseissa on hedelmäsokeria siksi, että niiden valmistuksessa on käytetty happamia ja kirpeitä marjoja yleensä lasten karsastamia makuja. Sokerilisäyksellä pyritään miedontamaan näitä makuja ja saamaan lapsi syömään myös kirpeitä soseita. On parempi, että lapsi syö marjoja tarvittaessa hivenen sokeroituna kuin jättää ne kokonaan syömättä. Lasten soseissa käytetty hedelmäsokeri on sakkaroo- Lapsemme 1/

16 Roope Lipasti on lietolainen toimittaja ja neljän lapsen isä Isän kynästä sia makeampaa, joten sitä tarvitaan makeuttamiseen pienempiä määriä. 8. Pitäisikö sokeri korvata keinotekoisilla makeutusaineilla? Sokeriaineenvaihdunnaltaan terve lapsi voi käyttää sokeria ja yhtä lailla keinotekoisia makeutusaineita, kunhan makean käyttö on kokonaisuudessaan järkevää ja kohtuullista. Jos lapsi juo lasillisen limonadia viikossa, sen makeuttajalla ei ole terveyden kannalta merkitystä. Keinotekoisia makeutusaineita voidaan käyttää lapsen ruuissa myös silloin, jos lapsi on ylipainoinen tai sairastaa diabetesta mutta tällöin suunnitellusti osana terveellistä ruokavaliota. 9. Sopiiko koivusokeria käyttää? Koivusokeri eli ksylitoli kannattaa pitää säännöllisenä tapana aterian ja myös `makeishetken` jälkeen, sillä se ehkäisee hampaita reikiinnyttävää happohyökkäystä. Se myös vähentää hammasplakin määrää ja tekee siitä helpommin harjaamalla poistettavaa. Lisäksi se vähentää kariesta aiheuttavien bakteerien tarttumista äidiltä lapselle. Kaksivuotiaalle voi antaa puolikkaan palan täysksylitolipurukumista 2 3 kertaa päivässä aterian päälle. Alussa pieni lapsi saattaa niellä purukumin, mutta pikkuhiljaa hän oppii pureskelemaan sitä. Purkkaa pureskellaan kerralla viidestä kymmeneen minuuttia. Lapselle herkkuhetkinä tarjottavat makeiset voi myös valita ksylitolilla makeutettuina, mutta pysytellä niissäkin kohtuudessa. Runsas ksylitolinkäyttö voi laittaa vatsan sekaisin. Jos vatsavaivoja ilmenee, käyttöä on syytä vähentää. 10. Miten voisi vähentää sokeria lapsen ruokavaliosta? Makeat herkut kannattaa syödä aterian päälle, jolloin niiden määrä on helpompi pitää kohtuullisena kuin sellaisenaan syötyinä. Vesi on kaikenikäis- ten janojuoma, aamiaiseen usein liitetty täysmehu on hyvä laimentaa vedellä. Tuoreet ja kuivatut hedelmät tyydyttävät makeannälkää. Valmiit kaupan jälkiruoat voi korvata omatekoisilla puuroilla ja kiisseleillä. Jukurtin voi ostaa maustamattomana ja maustaa kotona hedelmillä ja marjoilla. Valmiiksi maustettuun jukurttiin voi sekoittaa puolet maustamatonta, jolloin sokerin määrä vähenee puoleen. Limsat ja karkit sopii liittää juhlahetkiin tai ainakin rajoittaa käyttö yhteen päivään viikossa. Tosin jos karkkipäivästä uhkaa tulla aamusta iltaan kestävä herkuttelusessio, voi olla parempi syödä makeat palat suunnitellusti ruuan jälkeen. Mitä aikuinen edellä, sitä lapsi perässä. Testaa oma sokerin saantisi netissä =>testit. Voisiko lapsen runsas sokerin käyttö olla kotona opittu tapa? STRIP: varhaislapsuudessa alkanut sydänja verisuonisairastavuuden ehkäisyprojekti. Turun yliopiston sydäntutkimuskeskus. http//stripstudy.utu.fi Sokeri- ja energiamäärä per pakkauskoko tai annos: Annos Sokeria* Energiaa Täysmehu 2 dl 8 palaa 80 kcal Tiivistemehu 2 dl 8 palaa 80 kcal Limonadi 0,5 l 20 palaa 215 kcal Limonadi 1,5 l 60 palaa 630 kcal Jukurtti, viili, maust. 2 dl 7 palaa 160 kcal Jukurtti, viili, mak.aine 2 dl 2 3 palaa kcal Vanukas 120 g 5 palaa 135 kcal Jäätelötuutti 70 g 4 palaa 160 kcal Suklaapatukka 45 g 9 palaa 240 kcal Suklaalevy 200 g 40 palaa 1100 kcal Täytelakritsi 14 g 5 palaa 50 kcal Lakritsi 20 g 3 palaa 70 kcal Hedelmäpastilli 20 g 6 palaa 75 kcal Xylitol-pastilli 18 g - 27 kcal Makeiset 200 g 48 palaa 720 kcal Makeiset 400 g 96 palaa 1440 kcal Taulukon lähde: D2D-hanke/Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Näkymätön isi Ottaen huomioon kuinka valtavan suuria ja pahanhajuisia isät ovat, on uskomatonta, kuinka he saattavat olla niin näkymättömiä. Se alkaa jo ennen kuin vauvasta on tietoakaan. Miehet saavat luonnollisesti päättää lastenhuoneen kaapin paikan, mutta vasta sitten, kun nainen on ensiksi päättänyt lastenhuoneen sekä sen kaikkien muiden tavaroiden paikan. Sama peli jatkuu synnytyskoulussa. Siellä kaikki huomio kiinnitetään naiseen ihan vain siitä pikkumaisesta syystä, että naiset ovat historiallisesti synnyttäneet enemmän kuin miehet. No, otetaan hieman takaisin: synnytysvalmennuksessa huomioidaan tulevia isiäkin. Heille painotetaan, että on tärkeää olla hengessä mukana ja tukea naista pitämällä tätä kädestä. Hah! Kuka tahansa toveriaan nakkikioskirintamalta perjantaiyönä kotiin tukenut mies tietää, ettei kädestä pitäminen tue yhtään. Sitä paitsi ei makuulla oleva muutenkaan tarvitse tukea, päinvastoin, ylöshän se pitäisi nostaa. Ja mitä tulee hengessä mukana olemiseen, ei sekään auta. Sehän on sama kuin menisi katselemaan, kuinka toinen kaivaa lapiolla ojaa pirun kiviseen maahan, ja sitten huutelisi sieltä ojan reunalta, että hyvin menee, jatka samaan malliin, minä tässä sillä aikaa vähän nojailen! Synnytyksessä miehellä sentään on tärkeä rooli: hänen tehtävänään on olla pyörtymättä ja aiheuttamatta lisätyötä kätilöille. Ristiäisissä sama meno jatkuu. Vauvalle puetaan kastemekko, eikä esimerkiksi kastesmokkia, joka olisi enemmän isyyttä ja mieheyttä tukeva ratkaisu. Ja sitten on se neuvola: jos äiti ja isä menevät yhdessä neuvolaan, kolmikossa on eräs, jolle ei puhuta, eikä se ole vauva tai äiti. Isän harteille jää olla pyörtymättä ja aiheuttamatta lisätyötä neuvolantädille. Toisaalta sitä saa mitä tilaa, ja isien näkymättömyys on ainakin osin tahallista. Miehinen näkökulma lastenhoitoon näet liittyy ennen kaikkea tehokkuuteen. Tärkeintä on, että homma hoituu, joten onko sillä lopulta niin väliä kenen toimesta? Sitä paitsi, miksi ihmeessä kaikki pitäisi tehdä yhdessä? Sehän on järjetöntä kansantaloudellista tuhlausta. Toki isänkin tulee päästä vaikka sinne neuvolaan, mutta ei siellä sitten mitään äitiä tarvita. Se, että molemmat päivystävät odotushuoneessa on ihan sama kuin että päätettäisiin imuroida ja toinen pitäisi kiinni letkun etuosasta ja toinen sen takaosasta. Homma ei helpotu tai nopeudu millään tavalla. Jonkun mielestä yhdessä tekeminen tietenkin syventää parisuhdetta tai edistää tasa-arvoa, mutta se on kukkua. Samaan lopputulokseen, mutta kaksi kertaa nopeammin, päästään jakamalla asioita: syötä sinä tuo niin minä nukutan sen. Kylvetä sinä, niin minä tiskaan. Vaihda sinä kakkavaipat, niin minä katson sillä aikaa futista. Oops. Isien näkymättömyys voi myös olla naisten väärintulkinta neuvolatilanteista. Monelle miehelle neuvolakäynti nimittäin vertautuu auton katsastukseen. Käännellään ja väännellään, katsellaan tyyppiviat, mitataan päästöt. Asiakkaan tehtävänä on seurata vieressä tuntien hieman huonoa omatuntoa autos siis vauvastaan, että toivottavasti se nyt menee läpi. Kun siinä sitten punnitaan ja mitataan, enintään voi hilpeän keskustelun ylläpitämiseksi todeta jonkun asiantuntemusta osoittavan lauseen, kuten että Juu, 59 senttiä, sehän on vähän alle 60 senttiä. Mutta muuten ollaan hiljaa ja kun tarkastus on loppu, terveydenhoitaja laittaa leiman paperiin ja se on siinä taas seuraavaan katsastukseen saakka. Tehtävä suoritettu, saako jo mennä kotiin? Roope Lipasti 30 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

17 LIISA UUSINIITTY, PÄIVI SPÅRE Kuvat HARRI MÄENPÄÄ, JAKKE NIEMI, ANNA UUSINIITTY Monen kaupunkilaislapsen leikkipaikka löytyy nykyisin kodin välittömästä läheisyydestä. Lasten elintila on kaventunut, sillä aikuiset pelkäävät päästää lasta silmistään. E rikoistutkija Marketta Kytän mielestä lapsen pitäisi liikkua ja leikkiä mahdollisimman paljon omin neuvoin ja kavereiden kanssa, jotta hän kehittyisi fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Perinteisten ulkoleikkien sijasta lasta kuljetetaan entistä useammin harrastuksiin. Monet vanhemmat pelkäävät lähettää lastaan liikenteen sekaan, mutta myös pedofiilien ja kidnappaajien pelko vaikuttaa. Median uutisoinnilla on suuri merkitys. Kyttä on tutkinut lähes 3000 turkulaisen ja helsinkiläisen alakouluikäisen lapsen leikkipaikkoja ja -tapoja. Lapset mainitsevat suosikkipaikoikseen päiväkodin pihan, leikkipuistot, koulun pihan ja kaiken muun. 32 Lapsemme 1/2010 Eino telmii mielellään kavereiden kanssa lumikasoissa. Aikuisten pelot rajoittavat lasten leikkejä Jos alue on rakennettu tiiviisti ja seudulla on paljon lapsia, sitä paremmin lapset viihtyvät ja oppivat liikkumaan itsenäisesti, lapsiystävällisestä ympäristöstä Suomessa ja Valko-Venäjällä väitellyt tutkija sanoo. Kaupungin laidoillakaan asuvien lasten silmät eivät Kytän mukaan oikein enää avaudu majojen rakentelulle lähimetsissä. Vanhemmat voisivat opastaa lapsiaan luonnon ja lintujen tarkkailuun. Kaiken harrastamisen ei tarvitse maksaa, Kyttä korostaa. Myös maalaislapset ovat kaupungistumassa. Vielä kymmenen vuotta sitten lapset olivat pikku-isäntiä, joiden leikkiympäristökin oli kotitila töineen ja työkaluineen. Seurantatutkimus puuttuu, mutta uskoisin myös kylissä lasten leikkitilan kaventuneen. Nyt heitä kuljetetaan asutuskeskuksiin harrastuksiin. Toisaalta maalaislapset ovat joustavia. Samanikäisten puuttuessa kaveriksi kelpaa myös naapurin mummo. Tutkiessaan Helsingin Arabianrannan 11-vuotiaiden lasten leikkiympäristöä Kyttä huomasi, miten lapset käyttivät melko vapaasti omaa asuinaluettaan. Reviiri ulottui myös naapurikaupunginosiin. Lasten pitäisi voida käyttää ympäristöään omin päin siinä kuin muutkin asukkaat, Kyttä sanoo ja viittaa lasten mainitsemiin valimummoihin, jotka valittavat joka asiasta. Vielä 1950-luvulla lapset käytännössä ajettiin ahtaista kodeista päiviksi ulos. Todellisia vaaroja oli Kytän mielestä silloin paljon enemmän. Toisaalta oli myös vastuullisia perään katsojia. Valvovia silmiä tarvittaisiin edelleen. Benjamin mielipaikka löytyy tuvan uuninpankolta. Yhteiset leikkialueet pitäisi olla kaikenikäisten kokoontumispaikkoja, jotta marginaali-ilmiöt saataisiin aisoihin. Suomessa tilanne on kaikesta huolimatta hyvä. Meillä seitsemänvuotias koululainen lähtee aamun pimeydessä yksin bussipysäkille, mikä monessa maassa olisi täysin mahdoton ajatus. Kyläkoululla viisipäisessä siskoparvessa varttunut Marketta Kyttä on valmentanut kymmenvuotiaan poikansa ja 18-vuotiaan tyttärensä omatoimisiksi liikkujiksi. Teimme pelisäännöt selväksi. Kenenkään ihania kissanpentuja ei lähdetä katsomaan ja jos reppu tempaistaan autoon, reppu saa mennä. Lapsen riskienhallintaa pitäisi lisätä vähitellen, ettei todellinen elämä paljastuisi ylisuojellulle lapselle liian rankkana. Minun mielipaikkani Ulkona Eino Niemen, 9, parhaat leikkipaikat löytyvät ulkoa. Edes napakka pakkanen ei säikytä Tampereen Muotialan pienkerros- ja rivitaloalueella asuvaa reipasta poikaa. Soitellaan kavereiden kanssa, missä nähdään. Yleensä mennään luistelukentälle tai leikitään lumikasoissa ja tehdään luolia. Koulun pihalla leikitään välitunnilla piilosta, Eino kertoo. Einolla on selvät rajat, missä hän saa kavereidensa kanssa liikkua. Reviiri on noin kolmen kilometrin säteellä vanhemmista ja kännykkäsoiton päässä. En haluaisi kulkea kauempana, etten eksy. Kesällä voisin kyllä pyöräillä yksin Pirkkalaan mökille, ainakin loppumatkan. Kaverin luona Ekaluokkalainen Saimi Marttila, 8, kulkee linja-autolla viiden kilometrin koulumatkan Nokian Kankaantaan alakouluun. Pysäkille menoa pitää vielä isän kanssa harjoitella, kun mennään ison tien yli, mutta tulen päivällä koulusta yksin kotiin asti. On kiva kulkea bussilla yksin, Saimi selittää. Paras kaveri Alina asuu noin kilometrin päässä. Työt leikkivät mieluusti jommankumman kotona tai Parhaan kaverinsa Alinan luokse Saimi saa kulkea yksin. pihapiirissä. Alinan luokse Saimi saa mennä yksin pyörällä, potkukelkalla tai kävellen. Alinan kotiin ei ole koko matkan pyörätietä, mutta osaan mennä tien reunaa. Haluaisin mennä yksin kauemmas luistelukentälle, mutta pääsen sinne vain aikuisten mukana, Saimi harmittelee. Uuninpankolla Rääkkylän perukoilla asuva Benjam Partio, 8, kipuaa koulupäivän jälkeen kernaasti kotituvan uuninpankolle, omaan olohuoneeseensa. Seurana on muhkeita tyynyjä ja lukulamppu. Tämä paikka on sopivan pieni ja lämmin. Saan uppoutua Aku Ankkoihin ja oleskella kaikessa rauhassa. Pihapiirissä Benjam majailee mielellään kuusen kätköissä tai omenapuun oksistossa. Kaikenlaiset kolot ovat jännittäviä. Pienenä mahduin kattilakaappiinkin oleilemaan, hän hihittää. Ulkorakennuksen ylisillä maalaispojalla on rakennusasema, jossa on romua ja rompetta. Kehittelen siellä kaikenlaisia vekottimia. Jos asuisin kaupungissa, missä minä voisin näitä kaikkia työkaluja ja värkkejä säilyttää ja tehdä hommia? Lapsemme 1/

18 Lastenkulttuuri Venla viihtyy kirjastossa. Kirjastossa Joensuulaisen Venla Asikaisen, 10, merkittävä mielipaikka on kirjasto. Metsä on ehkä kaikkein mieluisin, mutta kirjastossa on pimeälläkin paljon tekemistä ja lukemista ja hiljaista. Lainaan kuvakirjoja. Risto Räppääjä -kirjoissa on hassuja juttuja. Pelaan täällä myös tietokoneella pelejä. Kotona lumileikkien jälkeen Venlaa vetää puoleensa sohva: Tykkään makailla ja katsoa telkkaria. Mummolassakin on mukavaa. Kotiaskareissa Kiia Kemppaista, 8, vanhempien ei tarvitse houkutella kotiaskareisiin. Joensuulainen toimentyttö leipoisi vaikka joka päivä. Siivoaminenkin on hänelle seikkailu, ihan totta. Kun eilen oli tylsää, mietin, mitä jännää voisin tehdä. Onneksi äiti pyysi kuuraamaan pesuhuoneen lattiaa. Kuuratessa kuvittelin, mitä kaikkia ötököitä tuolla ritilän alla mönkii. Kiiaa kiehtoo kiivaasti myös maksullinen sisäleikkipaikka. Olen ollut siellä vain kerran, mutta se on aina mielessäni. Äidille olen sanonut, että maksan itse pääsymaksun, jos pääsen sinne taas. Oma sänky, kerrossängyn alapeti, on silti maailman paras paikka, on se. Kiia on mielellään kotona ja tykkää siivota. Ripinä & Rapina. Otava, Kirjakko Mörkö se lähti piiriin... Laulu- ja leikkiperinne siirtyi ennen lapselta toiselle ja mummilta lapsenlapselle. Nyt opetuksen hoitaa laulukuvakirja, jonka lähes pakollinen osa on cd-levy. Kuva: Tammi/Eva Persson Tuula Korolainen on kirjailija ja lastenkirjallisuuteen erikoistunut toimittaja. SPOTTI Lasten teatteripäivät Riihimäki Tervetuloa katsomaan teatteria, jossa lapset esiintyvät lapsille! S Kun olin 10-vuotias, opetin pikkuveljelleni Pienet sammakot -laululeikin. Sain kuitenkin katua, sillä muksu halusi loikkia ja laulaa yhä uudestaan ja uudestaan. Lopulta pimahdin ja juoksin huoneeseeni itkemään. Äidin ihmetellessä, eikö leikki ollut hauskaa, minä nyyhkytin: Se on sille leikkiä, mutta mulle työtä! Nykyisin homma olisi hoitunut helposti kummankin tyydytykseksi, sillä kolmevuotiaskin osaa panna cd-levyn pyörimään ja leikkiä sen tahdissa. Levyhän on lähes jokaisessa muodikkaassa laulukirjassa. Ja muodikas laulukirja se on laulukuvakirja, esim. sellainen kuin Virpi Karin toimittama Täti Monika (F-kustannus, 2009), jossa Pirkko Huttusen ylipirteät kuvat saavat yhtä tärkeän sijan kuin laulut. Kirjasta ja levyltä löytyy 25 sävelmää leikkiohjeineen - klassikoita kuten Mörkö se lähti piiriin ja lapsuusriesani Pienet sammakot ja uudempia kuten Faaraon kissa tai Huugi-guugi. Täti Monikan sukulaisteos on Niina Bellin toimittama Pienet sammakot ja muita eläinlauluja (Tammi, 2008). Anne Peltolan onnistuneissa kuvissa on rentoa viivaa, modernia väri-iloa ja huumoria. Lauluja on 20, joukossa myös aivan uusia, ja Niina Bell on laulanut sovittamansa kappaleet cd:lle. Laulukuvakirja voi olla myös monitasoinen kokonaistaideteos kuten Eppu Nuotion teksteistä ja Anna Anttosen sävellyksistä koostuva Ripinä & Rapina (Otava, 2009), jonka laulut on aiemmin julkaistu Oijoijoi-levyllä. Tiina Palokosken kuvissa puuhaavat kaksi apinaa ja niiden kaverit, ja meno on useimmiten vauhdikasta: Kaikki, kaikki kattilat / ja padat painavat / kaapista lattialle / ja sitten pöydän alle. // Nyt saa äiti konsertin / ja kunnon rumpusoolonkin. Ripinä & Rapina elää pikkulapsen maailmaa ruoka- ja nukutuspuuhineen, leikkeineen, tunteineen ja tunnelmineen. Kirjassa on kosolti hellyyttä, silittelyä ja supatuksia, sylittelyä ja lohdutusta, mutta tilaa on myös mielikuvitukselle ja seikkailulle. Nuotion lorut ja runot ovat lyhyitä ja helppoja vaikka ulkoa opittaviksi, ja selkeärajainen, pehmeäsävyinen kuvitus muksuikäiselle sopiva. Laulut eivät kuitenkaan ole helpoimmasta päästä, ja leikkivinkkejä jotkut varmaan kaipaavat, vaikka niitä voikin hoksata tekstistä: Sormisakset leikkaa ilmaa / naksun niksun niks ja naks. / Jalkasakset leikkaa ilmaa / niksun naksun niks ja naks / Leikataan ja leikataan. / Nyt voi vielä tuulettaa! Kun kaiken leikkiriehan jälkeen kaivataan rauhoittumista, avuksi tulee Niina Bellin ja Virpi Pennan laulukuvakirja Aa tuuti lasta Unilauluja lapsille (Tammi, 2009). Kirjassa ja cd:llä on monta klassista unentuojaa kuten Oravan pesä, Nuku nuku nurmilintu ja Suojelusenkeli, mutta joitakin must-kappaleita myös puuttuu, kuten iki-ihana Sininen uni. Toivottavasti aikuiset eivät tyydy soittamaan levyä lapselle, vaan ottavat sen opettajaksi, sillä oman ihmisen live-kehtolaulua ei voita mikään. Kuvakirjanakin teos toimii, Virpi Pennan pastellisävyiset kuvat ovat yksinkertaisia ja rauhallisia ja täydessä sopusoinnussa laulujen kanssa. Muuten: kyllä perinteisiä laulukirjojakin vielä tehdään. Esim. Virpi Karin toimittama Lasten kultainen laulukirja (F-kustannus, 2009) on hakuteos, joka sisältää yli 250 laulua Maamme-laulusta ja perinteisistä joululauluista nykysuosikkeihin kuten Muumi-lauluihin ja Pöllö-rockiin. Vaikka kirjassa on myös Pirkko Huttusen niukka kuvitus, se on selvästi aikuisen käyttöön tarkoitettu työväline. 34 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

19 Lastenkulttuuri Koonnut Maarit Piippo Lastenkulttuuri Lapselle kuuluu oma musiikki Mitä mieltä musiikista? Kysyimme alakoululaisilta heidän ajatuksiaan musiikista. 1. Millaista on lempimusiikkisi tällä hetkellä? 2. Onko musiikin kuuntelussasi tapahtunut muutoksia jossain vaiheessa? 3. Mistä saat tietoa musiikista? 4. Oletko tyytyväinen koulun musiikin opetukseen? Mitä toivoisit siihen lisää? 5. Harrastatko itse musiikkia vapaa-ajallasi? Lapsille kaikki taiteenlajit nivoutuvat toisiinsa. Siksi hyvä lastenmusiikki inspiroi lapsia leikkiin ja tarinointiin sekä tukee estetiikan ja kauneudentajun kehittymistä. Se myös innostaa lapsia itsekin musisoimaan. Soili Perkiön mielestä lasten omaa musiikkia tarvitaan vielä alakouluiässä. Olisi hyvä, että lasten kuuntelema musiikki käsittelisi heidän omaa maailmaansa. Musiikin erilaiset lajit ja tyylit sopivat lapsille, mutta on tärkeää huomioida sanoitukset. Hyvän lastenmusiikin tulisi koskettaa lapsen huumorintajua ja mielikuvitusta. Ihan pienille lapsille toisto on musiikissa tärkeä elementti. Se kehittää muistia ja tukee lapsen musiikillista ajattelua ja kielellistä hahmottamista. Lastenmusiikki esiin Suomessa tehdään monipuolista lastenmusiikkia tällä hetkellä. Ongelma on, mistä lastenmusiikista saa tietoa. Radiosoitto on vähentynyt ja lastenmusiikkia ei juuri mainosteta. Vanhemmat eivät juurikaan tiedä hyvistä lastenmusiikkijulkaisuista, ja niiden saatavuus voi olla vaikeaa, harmittelee Soili Perkiö. Missä sitten vika, jos lapset eivät innostu lastenmusiikista? Yksi tapa innostua on soittaa ja laulaa yhdessä muiden - Musiikin merkitys lapsen maailmassa on suuri, sanoo lastenkulttuurin valtionpalkinnon viime vuonna saanut säveltäjä ja pedagogi Soili Perkiö. Hänen mielestään tarvitaan vahvaa lastenkulttuuria, joka puhuttelee lapsiyleisön lisäksi myös aikuisia. kanssa. Silloin tarvitaan musiikkia, joka pystyy tukemaan soiton ja laulun oppimista. Musiikinopettajilta vaaditaan vahvaa ja vilpitöntä innostusta, sillä asenne musiikin välittäjänä merkitsee paljon. Kotoa lapset saavat mallia musiikkiin keskittymisessä ja konserteissa käymisessä. Vanhemmat voisivat myös jatkaa perinteitä ja laulaa omia lapsuutensa lauluja. Levy-yhtiöiden kannattaisi satsata enemmän lastenlevyjen mainontaan. Olisi hyvä saada esille lastenlevyjen arvioita mediassa. Lastenmusiikkia voitaisiin myös palkita useammin, koska sitä kautta saadaan huomiota lastenlevyille. Tarvittaisiin taho, joka kokoaa tietoa lastenmusiikista ja tiedottaa siitä vanhemmille ja kasvattajille. Musiikki aktivoi aivoja Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen lehtorina toimiva Perkiö on seurannut kiinnostuneena Helsingin yliopiston Musiikki ja aivot -tutkimusryhmän tuloksia. On saatu selville, että musiikki aktivoi laajoja alueita aivoissa. Kuulokuori laajenee, jos musiikkia kuunnellaan paljon jo varhaislapsuudessa. Musiikkia kuuntelevilla lapsil- la keskittymiskyky on kouluiässä pari vuotta muita lapsia edellä. Musiikin kuuntelu on yhteydessä muistamiseen ja oppimiseen sekä motoriikkaan ja tunne-elämään. Musiikki tulee lapsen maailmaan jo kohdussa, sillä rytmi on ensimmäinen aistimuksemme, ja se luo turvaa ennen syntymää, Perkiö kertoo. Lapsen kehitystä edistää parhaiten mahdollisimman monipuolinen musiikkitarjonta. Myös elävän musiikin kuuntelu on lapsille tärkeä elämys. Lapset ovat erittäin avoin ja kuunteleva yleisö, kun heihin osataan vedota oikeilla asioilla, Perkiö muistuttaa. Soili Perkiön suosittelemaa kotimaista lastenmusiikkia Alle kouluikäisille lapsille: Satu Sopanen ja Tuttirallaa, kansanmusiikkiyhtye Freija, Ella ja Aleksi -levyt, Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu!, Soiva siili -levyt, Risto Järvenpään tuotanto, Loiskis, Pentti Rasinkangas ja Ohilyönti, tohtori Orff ja herra Dalcroze, Perkiö Huovi -tuotanto Alakouluikäisille lapsille: Mikko Perkoilan tuotanto, jazzmuusikko Pessi Levannon lastenlevyt, Paukkumaissi, Raimo Ahosen tuotanto Kuvat JOHANNA AHLSTRAND, HARRI HEIKKILÄ Aino Raula, 8 vuotta, Espoo 1. Suosikkini on Anna Abreu, jota kuuntelemme yhdessä kavereiden kanssa. 2. Kun koulu alkoi, tapahtui muutos. Tarhaiässä kuuntelin lastenlauluja, kun en tiennyt muusta musiikista. Sitten kouluiässä sitä vain alkaa pitää jostain bändistä tai laulajasta. Tulee olo, että nyt on jo kuunneltu tarpeeksi lastenmusiikkia. On vaikea selittää, miksi muutos tapahtuu. 3. Saan tietoa musiikista lukemalla Koululainen-lehteä. Saan myös tietoa kotoa, kavereilta ja radiosta. Kuuntelen Radio Suomi Pop -kanavaa. 4. Koulussa lauletaan aika paljon eri tunneilla. Meillä ei ole varsinaisia musiikin tunteja monestikaan. Olen ihan tyytyväinen koulun musiikinopetukseen. Toivoisin, että voisimme mennä musiikkiluokkaan ja kokeilla eri soittimia. 5. Soitan vetopasuunaa ja käyn kaksi kertaa viikossa soittotunnilla. Musiikin harrastus on tosi tärkeätä, vaikkei siitä tulisikaan työtä aikuisena. Ardit Morina, 13 vuotta, Helsinki 1. Kuuntelen r&b:ä ja hiphopia, suosikit ovat Chris Brown, Usher ja Michael Jackson. 2. Musiikkimakuni muuttui toisen ja kolmannen luokan välillä. Aiemmin kuuntelin rokkia, sitten sain tietää siskojeni kautta r&b -musiikkia. Ennen koulua inhosin musiikkia, en kuunnellut sitä ollenkaan. Lastenmusiikki ei ole koskaan kiinnostanut minua. 3. Tietoa musiikista vain tulee jotenkin itsestään, musiikki jää soimaan päähän. Vaikutteet tulevat kavereilta, radiosta ja netistä. Kuuntelen Energya. 4. Koulun musiikinopetus on ihan hyvää, mutta liian helppoa minulle. Musiikin teoriaa ei ole kovinkaan paljon, ja se on mun mielestä kaikkein tärkeintä. Joskus mietin, että ei oikein laulata ne laulut koulussa. On vaikea laulaa, jos ei tykkää kappaleesta. Oppilaiden suosikkeja voisi olla enemmän mukana. 5. Olen soittanut kuusi vuotta kitaraa. Innostus alkoi jo ihan pienenä. Aina kun kuulin kitaraa, sanoin äidille, että haluan alkaa soittaa sitä. Marko Maessen, 12 vuotta, Helsinki 1. Tykkään klassisesta musiikista, Mozartista ja Bachista sekä popista, kuten Beatlesista ja Michael Jacksonista. 2. Ihan pienenä kuuntelin lastenmusiikkikasetteja kotona. Koulussa laulettiin ekalla ja tokalla vielä lastenlauluja, mutta ei enää. Pari vuotta sitten aloin kuuntelemaan poppia, jota sain kuulla siskojeni kautta. 3. Musiikkia seuraan kavereiden, radion ja netin kautta. Kuuntelen Voice- ja Energy -kanavia ja lataan kappaleita itunesista. 4. Koulun musiikkiopetus on ihan innostavaa. Kokeilemme uusia soittimia ja laulamme. Toivoisin, että koulussa voitaisiin laulaa myös nuorten suosikkikappaleita. 5. Laulan Cantores Minores -kuorossa kolme kertaa viikossa. Olen myös soittanut pianoa, kannelta ja viulua. Joskus voi väsyttää mennä harjoituksiin, mutta menen kuitenkin, koska tykkään. Kuorossamme laulaa yhteensä 150 poikaa, ja esiinnymmekin välillä. Iina Kangasharju, 10 vuotta, Pyhäjärvi 1. Kuuntelen Johanna Kurkelaa ja Agnes Carlssonia. Tykkään myös soulahtavasta musiikista, kuten Michael Bublésta ja Maroon 5:sta. 2. Ennen kouluikää kuuntelin lastenmusiikkia, Fröbelin palikoita ja Satu Sopasen Huvituttia. Ensimmäisellä luokalla nuorisomusiikki alkoi kiinnostaa enemmän, kuuntelin silloin Gimmeliä. 3. Musiikista saan tietoa radiosta ja netistä. Kuuntelen Energyä, RNJ:ä ja YleX:ää ja haen suosikkejani Youtubesta. 4. Musiikinopetus on ihan hyvää. Koulussa lauletaan paljon lastenlauluja ja kokeillaan bändisoitantaa rummuilla, kitaralla, bassolla ja pianolla. Musiikinopettajani on oikein musikaalinen ja innostava. Opin koulussa myös Lintu-laulun, jonka esitin Talent-kilpailussa. 5. Aloitin pianotunnit viime syksynä. Kotona olen laulanut 2-vuotiaasta asti ihan itsestään. Esiinnyn laulajana aika usein eri tapahtumissa. 36 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/

20 KAARINA KOKKONEN Kuvat MATTI MATIKAINEN Taapero tutkii kotia ja nauttii Kodin arkiset askareet, leikki ja lukeminen ovat pienelle parasta virikettä. Anna aikaa ja tilaa leikille N ykypäivänä vanhemman ei tarvitse kantaa huolta siitä, että lapsi jäisi vaille virikkeitä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Joka tuutista tulevaa virikkeiden tulvaa kannattaisi säädellä ja jarrutella, sanoo MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland. Hän toivoisi vanhemmille rohkeutta painaa useammin off-nappulaa, niin ettei mikään vilkkuisi tai olisi äänessä ainakaan silloin, kun ei varta vasten katsella tai kuunnella jotakin. Televisio on tarpeeton alle 2-vuotiaalle. Se, mitä pieni tarvitsee, on aikuinen, joka huolehtii hänestä ja avaa omaa maailmaansa lapselle. Maailma avautuu sopivasti, kun vanhempi ottaa lapsen mukaan kodin askareisiin, pipareiden leipomiseen, tiskaamiseen, pyykin pesuun, imurointiin. Siivotessa lapsi voi kerätä omia leluja laatikkoon. Lapsi nauttii suunnattomasti siitä, että hän saa tehdä melkein oikeasti asioita ja auttaa äitiä ja isää. Malttia lapsen kuulemiseen Trendit tulevat ja menevät, myös leikkikaluissa. Pienten lasten suosikkeja ovat aina olleet lelut, jotka eivät edes ole leluja. Mikä taaperon taivas onkaan muovikipoilla, kauhoilla, siivilöillä ja kattilan kansilla täytetty keittiön alalaatikko! Lapsi viihtyy useamman tovin keittiössä vanhemman seurassa, kun hän saa tutustua aarrelaatikon tavaroihin omalla luovalla tavallaan. Tärkeintä Mirjam Kallandista on, etteivät aikuiset tukahduta virikkeiden paljoudella lapsen luovuutta. Luovuus syntyy tyhjyydestä ja olemisen vapaudesta. Lasta kehittää se, että hänellä on aikaa tutustua asioihin ja vanhempi on kiinnostunut siitä, mistä lapsi on kiinnostunut. Vanhemman kannattaa malttaa pitää näppinsä irti lapsen lelulaatikosta ja antaa lapsen poimia itse mieleisensä lelu leikkiin. Vanhemman tehtäväksi jää ihailla lapsen hienoa kuorma-auto-valintaa ja sitten ajaa päristellä yhdessä lapsen kanssa. Wrum wrum. Joskus vanhempi, joka tarjoaa kymmentä tavaraa minuutissa lapsen viihdyttämiseksi, vain hermostuttaa lapsen, koska se on pienelle liikaa. Lopulta hätääntyy myös vanhempi, joka kuvittelee, ettei hän ole osannut tyydyttää lapsen tarpeita. Alle 2-vuotiaalle on ensisijaista saada tutkia ja tutustua rauhassa ympäristöönsä. Mielikuvitus kehittyy Varhaiset ikävuodet ovat merkittäviä lapsen mielikuvituksen kehitykselle. Ensimmäisissä kuvitteluleikeissään lapsi alkaa matkia vanhempiensa toimintoja. Hän jäljittelee imuroinnin liikkeitä tai hörppää mukista ilmaa juodakseen kahvia niin kuin äiti tekee. Mirjam Kalland kannustaa vanhempia jakamaan lapsen kanssa tämän kuvitteleman maailman. Tuossa maailmassa juodaan yhdessä tyhjistä kupeista kahvia, ja lapsi saa kaataa äidin kuppiin vähän lisää ilmaa, koska lapsen keittämä kahvi on niin hyvää. Kun vanhempi osallistuu lapsen kuvitteluleikkeihin, hän arvostaa lapsen kykyä luoda tyhjästä jotakin. Kuvitteluleikki on erittäin kehittävä vaihe ja esiaste sille, että lapsi ymmärtää, että toisilla on tunteita ja ajatuksia, on olemassa jotakin sellaista, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Mielikuvituksen kehittymistä ruokkii erityisesti lukeminen. Jos jotain virikettä haluaa tarjota, lapselle kannattaa lukea. Ensin kuvakirjoja ja sitten vähitellen satuja. Mielikuvitus on ihmisen suurimpia voimia. Rikas sisäinen maailma ei jätä lasta koskaan pulaan eikä yksin, koska lapsi pystyy mielikuvillaan luomaan maailmaa ja muokkaamaan sitä, Mirjam Kalland sanoo. Perhe on paras Kavereiden merkitys kasvaa lapsen iän mukana. Alussa lapselle riittää oma perhe. Sisarukset ovat suuri ilo. Mirjam Kalland muistuttaa, että jokainen lapsi tarvitsee vanhemmaltaan kahdenkeskistä aikaa. Sosiaalisuuden alku on siinä, että tulee huomatuksi kahdenkeskisessä suhteessa, kun tuntee olevansa tärkeä toiselle. Pikku hiljaa lapsi kiinnostuu muista lapsista. Leikkipuistoissa, pihoilla, perhekahviloissa on luontevaa ja turvallista tavata äidin ja isän kanssa toisia lapsia. Lasten yhteisleikki alkaa sujua 3 ikävuoden tienoilla. Siihen asti lapset leikkivät rinnatusten omia leikkejään. Mirjam Kallandin mielestä harrastusten aloittamisellakaan ei ole hoppua. Vuoden vanhana ei tosiaan tarvitse vielä harrastaa. Toki lapsen voi laittaa taaperoiän jälkeen esimerkiksi muskariin, jos hän osoittaa kiinnostusta musiikkiin ja viihtyy kerhossa. Vauvan ja äidin yhteiseksi harrastukseksi sopii vauvamuskari, jossa tavoitteena ei ole kehittää musikaalisia taitoja, vaan vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Sopivasti virikkeitä Mirjam Kalland toivoo, että vanhemmat uskoisivat itseensä, että he riittävät lapselleen ja pystyvät tarjoamaan sen, mitä lapsi tarvitsee. Mitään ihmeellistä ei tarvita, ei ekstraelämyksiä eikä virikkeiden vyöryä. Vanhemmat ovat vauvan ja pikkulapsen tärkeimpiä leikkitovereita ja johdattavat lapsen leikin maailmaan. Lapsen ensimmäisissä leikeissä kadotaan ja löydetään. Vauva iloitsee huivin takaa löytyvistä äidin kasvoista. Hänestä on hauskaa myös pudottaa lusikka lattialle aina uudestaan ja uudestaan. Jo vauvaikäisellä on huumorintajua. Vauva saattaa tahallaan osoittaa lamppua, vaikka vanhempi pyytää näyttämään kukkaa. Esineleikkivaiheessa lapsi alkaa käyttää esineitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän hahmottaa, että autolla ajetaan ja kirjaa katsellaan ja luetaan. Hän osaa vierittää palloa ja pinota rakennuspalikoita päällekkäin. Matkimis- ja kuvitteluleikeissä lapsi jäljittelee aikuisten tekemisiä. Leikkiautoa huolletaan ja nukke laitetaan syöttämisen jälkeen nukkumaan. Mielikuvitusleikeissä rakennuspalikat muuttuvat pilvenpiirtäjiksi ja lelueläimet oikeiksi eläimiksi. Viitta voi antaa lapselle kyvyn lentää maailman ääriin. Roolileikeissä on ihanaa kokeilla, miltä tuntuu olla joku toinen. Tepastelemalla äidin korkokengillä ja punaamalla huulensa lapsi voi eläytyä äitinä oloon. Roolileikeissä aikuisella on usein kunnia päästä niin prinsessan hovineidoksi, lääkärin potilaaksi kuin matkustajaksi kapteenin laivaan. Sopivasti leluja, kirjoja, kodin askareisiin osallistumista, aikaa ja rauhaa leikille. Siinä se on lyhyesti ja pääpiirteittäin. Jos lapselle tarjotaan kaikki, mitä hänen kuvitellaan tarvitsevan, hänen luovuutensa tukahdutetaan, ja silloin kasvatetaan täydellisyyttä vaativa lapsi. Sopivasti virikkeitä saava luova lapsi oppii suvaitsemaan myös elämän epätäydellisyyttä ja korjaamaan sen puutteita. 38 Lapsemme 1/2010 Lapsemme 1/