MISSIO SAVO Pentti ja Leena Tuovisella Raamattutunti: Väinö Hotti USKOMME RAAMATULLISET PERUSTEET. Kirjauskonto

Transkriptio

1 1 MISSIO SAVO Pentti ja Leena Tuovisella Raamattutunti: Väinö Hotti USKOMME RAAMATULLISET PERUSTEET Kirjauskonto Kristinusko on kirjauskonto. Se nojaa kaikilta osin yhteen kirjaan, Raamattuun. Jos joku haluaa tutustua kristinuskoon, hänen tulee lukea Raamattua. Raamatusta löytyvät uskomme perusteet ja peruspilarit. Fundamentalistit Fundamentalismilla on huono kaiku. Yleensä se mielletään ääriliikkeeksi, joka esiintyy eri uskonsuunnissa, mutta varsinkin muhamettilaisuudessa. Fundamentti merkitsee perustaa ja on sinänsä neutraali ja jopa positiivinen asia. Fundamentalistinen kristitty on yksinkertaisesti raamatullisista perusteista kiinni pitävä uskova ja niitähän mekin tahdomme olla. Tiedämme varsin hyvin, ettei kaikki uskovaisuus Suomessakaan pitäydy tiukasti Raamatun perusteisiin. Älkäämme hävetkö olla fundamentalisteja! Perustukseen kannattaa satsata Rakennuksessa on perustus tärkein. Uskonelämässäkin on asia samoin. Toisaalta uskon elämän perustus on samalla elämän perustus, koska Jumalan laki on elämän oma laki. Kannattaa uudelleen ja uudelleen kysellä, kestääkö perustukseni. Jokaisen ihmisen elämänrakennuksella on perusta onko tämä perusta kestävä, se on taas toinen asia. 24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. 25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. 26. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. 27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri (Matt.7:24-27). Raamattu sanoo: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (2. Kor.13:5). On muutamia uskonnollisia kirjoja, jotka auttavat itsensä koettelemisessa. Eräs parhaimmista on Thomas Wilcoxin Kallis hunajan pisara. Tämä kirja ravistelee jumalista ihmistä voimakkaasti: Minä huomaan näinä päivinä, että monia sieluraukkoja heitellään sinne ja tänne, niin että he ovat ihmisten arpapelin ja eksytyksen kavalien juonien pauloissa kaikkien opin tuulten viskeltävinä vain odottaen tulevansa petetyiksi, Ef.4:14. Olen havainnut, että rakennetaan monia vääriä perustuksia, joiden rakentamiseen hukataan paljon aikaa, ja että ihmiset eivät puhu totuutta

2 2 rakkaudessa eivätkä perusta kaikessa häneen, joka on pää, Kristukseen, Ef.4:15. Ei voida perustaa Kristukseen, jos ei ole yhteyttä häneen. Ja ilman yhteyttä häneen on kaikki, mitä teemme, kirottua Sinä olet tunnustava kristitty ja käytät kaikkia armonvälikappaleita. Siinä sinä teet hyvin, ne ovat ihania etuoikeuksia. Mutta ellei Kristuksen veri ole tunnustuksesi perustana, on sinun tunnustuksesi kuivettuva tyhjiin, ja se on osoittautuva vain valheelliseksi näyttelemiseksi, joka vie helvettiin. Jos tunnustaessasi säilytät syyllisyytesi ja itsevanhurskautesi, tulevat nuo kyykäärmeet imemään kaiken elämän sinun tunnustuksestasi. Kokeile ja tutki joka päivä tarkasti, mille perustalle sinun tunnustuksesi ja sinun autuudentoivosi ovat rakennetut, onko Kristus laskenut niille perustuksen. Ellei niin ole, ei se perustus tule kestämään myrskyssä, joka on nouseva sitä vastaan. Saatana on sortava sen maahan, ja sen sortuminen on oleva suuri, Matt.7:27. Perusteiden järkyttäjät Kristinuskon perusteita on viime vuosikymmeninä pyritty horjuttamaan. Kansankirkossa kansa vaatii peruspilareiden murtamista yksi toisensa jälkeen. Neitseestä syntyminen kielletään, samoin Jeesuksen ylösnousemus ja muutkin Raamatun ihmeet. Raamatun perustuksien horjuttaminen on liberaaliteologien leipälaji. Sen mukaan Raamattu on epäluotettava myyttinen kirja. Uskova joutuu yhteisössä, jossa raamatulliset tukipilarit murskataan yksi toisensa jälkeen, vaikeaan asemaan: Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?" (Ps.11:3). Ongelma on siinä, että perusteiden murskaamisen jälkeen kirkko ei ole enää jumalallinen, totuuden äänitorvi. Jokainen sen maksava jäsen kantaa kortensa kekoon laittomuuden ja jumalattomuuden hyväksi ja tueksi. Tietysti ensimmäinen asia on yrittää saada muutos aikaan, mutta ellei se onnistu, vaihtoehdot ovat vähissä: Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois (Jer.51:9) I. RAAMATTU Uskomme seisoo tai kaatuu Raamatun mukana. Kun näin sanomme, on syytä huomauttaa, että vain oikea käännös kelpaa uskomme perusteeksi v.1992 käännös ei ole sellainen. Se ei ansaitse uskovien luottamusta. Kun etsimme tietoa siitä, kuinka ihminen tulee uskoon, uudestisyntyy ja pelastuu, me katsomme, mitä Raamattu sanoo. Kun haluamme tietää, millaista tulee uskovan elämän ja vaelluksen (uuden elämän etiikan) olla, me kysymme, mitä Raamattu sanoo. Kun haluamme tietää, kuinka maailma on syntynyt, jälleen Raamatusta löytyy tieto. Kun haluamme tietää, mihin ihmiskunta on matkalla, Raamattu sen ilmoittaa. Yhden kirjan mies? Jostakin kirkkohistorian henkilöstä on voitu käyttää tätä nimitystä. Voimme ajatella, että se oli mahdollista aikana, jolloin kirjoja oli vähän. Tänäänkin voidaan menestyksellä keskittyä tuohon yhteen kirjaan. Raamatusta löytyvät kaikki uskonelämän rakennusaineet.

3 3 Elämäntaidon opas Aikamme ihminen saa kouluissa monenlaista viisautta. Tiedon meri on ääretön. Internetistä saa tästä äärettömyydestä hyvän kuvan. Aikamme elämä vaatii monenlaisia tietoja ja taitoja. Toisaalta pelkkä tieto ei takaa harmonista ja sopusointuista elämää. joka tietoa lisää, se tuskaa lisää (Srn.1:18). Aikamme ihminen on tiedon hankinnassaan pitkälti jättänyt Raamatun syrjään. Tämä on kohtalokasta nimenomaan silloin, kun halutaan opiskella elämisen taitoa. Tästä taidosta on huutava pula. Meillä on paljon monenlaista huipputietoa ja taitoa omaavia ihmisiä, jotka kuitenkaan eivät missään määrin hallitse elämisen taitoa ja se on surkeaa. Koska Jumala on ihmisen luonut ja ihminen on hänestä lähtöisin, Jumalaa ei voida syrjäyttää pyrittäessä luomaan onnellista elämää. On huomattava, ettei tänään oikeastaan kukaan halua ilmoittautua elämäntaidon opettajaksi. Tämä on ymmärrettävää syvän luopumuksen ilmapiirissä. Kukin opettaja kokee tämän suhteen, että pallo on hukassa ja homma ei ole hanskassa. Kirkko näyttää olevan tämän kysymyksen edessä yhteiskunnallisten instituutioiden kanssa samalla viivalla. Kirkko seisoo samassa rivissä maallisten opettajien kanssa, neuvottomana ja tumput suorina. Aikamme traagiset (Jokela ja Kauhajoki) tapahtumat osaltaan kertovat elämäntaidon puutteesta. Ne ovat voimakas muistutus vanhemmille, opettajille, kirkolle ja koko yhteiskunnalle, että jotakin on kasvatuksessa mennyt totaalisesti pieleen! Joku huipputärkeä elementti on jäänyt pois kasvatusohjelmasta. II KRISTUS Toisaalta kristillinen usko lepää kokonaan Raamatun varassa. Toisaalta se taas lepää Kristuksen ja hänen persoonansa varassa. Jos Jeesus ei olisi historiallinen henkilö, kristinuskoa ei olisi olemassa. Kristinusko on enemmän kuin mikään muu uskonto historiansa varassa. Jos jonakin päivänä voitaisiin osoittaa, ettei Buddha ole koskaan elänyt, se ei suurestikaan järkyttäisi buddhalaisuuden opinkäsityksiä ja uskonnollisuutta. Mutta jos kävisi ilmi, ettei Jeesus Kristus ollut historiallinen henkilö, kristinusko sortuisi kuin korttitalo (Timo Junkkaala). kristinusko on Kristus. Kristuksen persoona ja työ ovat juuri se peruskivi, jolle koko kristillinen usko on rakennettu. Jos hän ei ole se, mikä hän sanoi olevansa ja jos hän ei tehnyt sitä, mitä hän sanoi tulleensa tekemään, niin koko kristinuskon rakennelma romahtaa raunioina maahan. Jos otamme Kristuksen pois kristinuskosta, niin koko sen sisus on poissa, ja tuskin mitään jää jäljelle. Kristus on kristinuskon ydin, jonka ympärille kaikki muu rakentuu (John R.W.Stott). Kristinusko on ainoa uskonto, joka on kokonaan sen perustajan persoonan varassa (W.H.Griffith Thomas). Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (Apt.4:12). sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene (Saarisalo: kiirehdi, hoppuile, hätäile).

4 4 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus (1. Kor.3:11). 6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". 7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" 8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin (1. Piet.2:6-8). Mihin muuanne katsonetkin, joudut kadotetuksi. Jumala on katsova vain Kristukseen, etkä sinäkään saa katsoa mihinkään muuhun. Kristus on ylennetty kuin vaskikäärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä saakka, kaukaisimmatkin, voivat nähdä hänet ja katsoa häneen, Joh.3:14,15. Vähäisinkin, mitä hänestä näet, on pelastava sinut, vähäisinkin kosketus häneen on parantava sinut (Kallis hunajan pisara). Paavali hylkäsi maallisen viisauden ja keskittyi julistuksessaan Kristukseen: Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna (1. Kor.2:1,2). Paavalille Kristuksen tunteminen oli kaikkein tärkeintä, jonka rinnalla kaikki muu oli roskaa (= sontaa). Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen (Fil.3:7,8). Jeesus on koko luomakunnan keskus. Kaikki on luotu hänen kauttansa ja pysyy myös voimassa: Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol.1:16,17). III RISTI Koko maailma on luotu ristin varjoon. Risti merkitsi saatanan pään murskaamista: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (1. Moos.3:15). Risti merkitsi myös meidän kuolemaa. Kristinuskon paradoksi: siinä vain kuollut voi elää! 6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; 7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

5 5 8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, 9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse (Room.6:6-9). Oikea teologia on RISTIN TEOLOGIAA. Risti on tärkein asia sekä vanhurskauttamisessa että pyhityksessä. Edelleen risti kuuluu uskovan matkavarustukseen: ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias (Matt.10:38). Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni (Luuk.14:27). Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua (Matt.16:24). IV USKOSSA EI NÄKEMISESSÄ, KOKEMISESSA, TUNTEMISESSA Seurakuntatilaisuuksissa pyritään tunnelmaan, fiilikseen ja elämyksiin tämä kulminoituu nimenomaan nuorten hengellisissä tilaisuuksissa. Vanhempien tilaisuuksissa taas usein tyydytään pelkään hartaaseen tunnelmaan. Katsotaan, että opillisuus rikkoo tunnelman ja karkottaa Hengen. Tunnelma sekä kodissa että seurakunnassa on tärkeä asia; sillä on oma merkittävä osuutensa kokonaisuuden kannalta. Nainen on tärkeä sekä kodin että seurakunnan tunnelman luojana. Mutta tunnelma ei ole kaikki; se on palvelevassa asemassa. Se on hyvä renki mutta huono isäntä. Meidän kaikkien tietysti tulisi myös kilvoitella, että kokoontumisissamme olisi rakkauden ilmapiiri ja sekin tietysti osaltaan liittyy tunneilmastoon. Näkeminen, tunteminen ja kokeminen kuuluvat kiinteästi uskonelämään, mutta näiden varaan emme voi rakentaa. "Minä olen tie ja totuus ja elämä (Joh.14:6). Tiellä kulkemiseen ei pääsääntöisesti liity tunnelmointia. Se on usein arkista ja yksitoikkoista. Uskovan tie on usein jopa koleikkoista erämaataivalta. sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä (2. Kor.5:7). Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" (Joh.20:29). Jos ja kun kokoontumisissa tunnelma on pääasia ja tavoite, silloin ei rakenneta sanan kallioperustalle! Kaikessa hengellisessä kokoontumisessa tulisi Sanan olla keskeisenä: Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne (Kol.3:16). Jokapäiväisessä kilvoituksessamme meille on tärkeää, ettemme ole tunteittemme heiteltävinä. Silloin on muistettava ainoastaan, että kristillisyys on tiellä kulkemista, ja että JEESUS ON TIE! Tämä on meille kaikille vaikea ja kilvoituksen asia; kukaan ei tässä asiassa ole mestari.

6 6 V RAKKAUS Elämme vihan maailmassa. Tämä johtuu siitä, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh.5:19). Tämä maailman ruhtinas taas on ollut murhaaja alusta asti (Joh.8:44). Jos ihminen on vihan vallassa, hän on perkeleen lapsi. Vilho Rantanen runoilee: Ei Hengen mies saa käydä tietä lihan ja ihmisten. Ei armon lapsi ole vanki vihan, vaan rakkauden Mä kauhistun, kun oikein huomaan sen, niin vähän muotoa saa Kristus meihin. Ja pukin sarvet usein kasvavat monille pitkällekin ehtineihin.. Kas näin jos vaellamme niin kuin pedot kuin susilauma purren toisiaan, ei varro meitä paratiisin kedot, vaan totisesti viime hengenvedot vie meidät alimmaiseen Gehennaan. Rakkaus on tärkein ja keskeisin kristityn ja kristinuskon tuntomerkki. Jos rakkaus puuttuu, kaikki muut avut raukeavat tyhjiin. Siksi meidän pitää kiinnittää erikoista huomiota tämän ilmenemiseen elämässämme ja yhteisössämme. 1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. 3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi (1. Kor.13:1-3). Ennen kuin Jeesus lähetti Pietari kaitsentatehtäväänsä, Jeesus halusi varmistaa, että rakkausasia oli kunnossa Pietarin kohdalla: 15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani". 16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani". 17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani (Joh.21:15-17). Efeson seurakunnalla oli monia avuja, mutta rakkaus puuttui:

7 7 4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta (Ilm.2:4,5). Jumalan keskeisin olemus on rakkaus. Siksi jokainen Jumalasta syntynyt kantaa myös tätä leimaa ja tunnusmerkkiä. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus Herran omiin kuuluvat saumattomasti yhteen. 7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. 8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh.4:7-8). Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt (1. Joh.5:1). MISSIO SAVOSSA olemme ottaneet suuren haasteen, kun olemme valinneet tunnukseksemme: kristityt yhdessä. Tämähän merkitsee sitä, että haluamme tehdä täyttä totta tässä rakkausasiassa. Haluamme ottaa kaikella vakavuudella Jeesuksen käskyn: 34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. 35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus (Joh.13:34,35).