Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 11/2001 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (sähkö- ja maakaasumarkkinadirektiivin muutokset) ja asetukseksi (verkkoon pääsyn edellytykset rajat ylittävässä sähkön kaupassa) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 29 päivänä toukokuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien muuttamisesta) ja asetukseksi (verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa) (U 34/2001 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Mauri Valtonen, kauppa- ja teollisuusministeriö - johtaja Asta Sihvonen-Punkka, Energiamarkkinavirasto - erikoistutkija Timo Mattila, Kilpailuvirasto - liiketoiminnan suunnittelujohtaja Christer Baltschik, Gasum Oy - johtaja Pekka Salomaa, Sähköenergialiitto ry. Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon Energia-alan Keskusliitolta. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Yleistä Komissio on esittänyt 13. maaliskuuta 2001 tiedonannon energian sisämarkkinoiden toteuttamisesta (KOM (2001) 125 lopullinen). Tiedonantoon sisältyy ehdotus sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta sekä ehdotus verkkoon pääsyn edellytyksiä koskevaksi asetukseksi. Sähkö- ja maakaasumarkkinadirektiivien muuttamista koskevalla direktiiviehdotuksella (2001/0077 COD) pyritään toteuttamaan Lissabonin Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2000 sovittu tavoite saattaa sähkö- ja kaasusisämarkkinoiden avaaminen päätökseen. Ehdotus sisältää säännöksiä markkinoiden avaamisaikataulusta, toimintojen eriyttämisestä, kolmannen osapuolen pääsystä verkkoon, tariffien etukäteissääntelystä, kaupasta EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, julkisen palvelun velvoitteista, U 34/2001 vp Versio 2.0

2 toimitusvarmuudesta sekä säännösten saattamisesta ajan tasalle. Verkkoon pääsyn edellytyksiä koskevan asetusehdotuksen (2001/0078 COD) tarkoituksena on edistää rajat ylittävää sähkön kauppaa ja kilpailua EU:n sähkömarkkinoilla. Ehdotuksella vahvistettaisiin yhdenmukaiset periaatteet, jotka koskevat kauttasiirtojen korvaamista siirtoverkko-operaattorien kesken, kansallisten kantaverkkotariffien harmonisointia ja rajajohtojen siirtorajoitusten hallintaa. Sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevien direktiivien muuttaminen Markkinoiden avaaminen. Direktiiviehdotuksessa esitetään, että kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat voisivat valita vapaasti sähköntoimittajansa 1. tammikuuta 2003 mennessä ja että tämä vapaus laajennettaisiin kaikkiin asiakkaisiin 1. tammikuuta 2005 mennessä. Kaasun osalta ehdotetaan muiden kuin kotitalousasiakkaiden osalta vuotta hitaampaa aikataulua. Markkinoiden täydelliselle avaamiselle ehdotetaan kuitenkin samaa määräaikaa kuin sähkön osalta eli 1. tammikuuta Toimintojen eriyttäminen. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että siirtotoimintaa harjoittaa tytäryritys, joka on eriytetty oikeudellisesti ja toiminnallisesti emoyhtiönsä tuotanto- ja myyntitoiminnoista (riippumaton siirtoverkko-operaattori). Ehdotuksessa määritellään toimenpiteet, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtotoimintaa harjoittava tytäryritys voi toimia riippumattomasti. Lisäksi komissio ehdottaa sähkön jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoden 2003 alkuun mennessä ja kaasun jakeluverkon operaattoreiden oikeudellista eriyttämistä vuoden 2004 alkuun mennessä. Edellytykset ovat pitkälti samanlaiset kuin siirtoverkon operaattoreiden osalta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa vähimmäiskokoa koskevaa kynnysarvoa, jota pienempien yritysten ei tarvitsisi toteuttaa oikeudellista eriyttämistä. Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon. Direktiiviehdotuksen mukaan syrjimättömyyden sekä todellisen kilpailun luomiseksi tulisi käyttää julkaistuja ja säänneltyjä tariffeja, joita sovelletaan syrjimättömin ehdoin kaikkiin verkon käyttäjiin riippumatta siitä, ovatko ne asiakkaita vai yrityksiä. Kolmannen osapuolen verkkoon pääsyä koskevaa menettelyä vahvistettaisiin myös jakelun ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta. Tariffien etukäteissääntely. Direktiiviehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat riippumattomat sääntelyviranomaiset, joilla on valtuudet muun muassa asettaa ja/tai hyväksyä tariffit sekä kaasun ja sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyyn sovellettavat vaatimukset. Tariffien hyväksyminen tapahtuisi ennen niiden voimaantuloa. Kauppa Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Komissio katsoo, että unionin ja kolmansien maiden välillä on tarpeen sopia vastavuoroisesta markkinoille pääsystä sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksista, joilla estetään mahdolliset ympäristöön kohdistuvat vaarat yhteisössä. Tämä koskee erityisesti sähkömarkkinoita. Sähkökauppaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa valvottaisiin sen varmistamiseksi, että kauppa on yhteensopivaa esimerkiksi ydinturvallisuutta koskevien yhteisön tavoitteiden kanssa. Jäsenvaltioiden tulisi ilmoittaa komissiolle sähkön tuonnista sellaisista maista, joihin sähködirektiiviä ei sovelleta. Julkisen palvelun velvoitteet. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi turvattava yleispalvelu kaikille niiden alueella oleville asiakkaille. Jäsenvaltioiden tulisi antaa sekä sähkön että kaasun osalta asianmukaiset säännökset, joilla taataan julkisen palvelun tavoitteiden saavuttaminen. Niiden tulisi ilmoittaa joka toinen vuosi komissiolle ko. velvoitteiden täyttämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Direktiivissä täsmennettäisiin, mitä toimenpiteitä ilmoituksessa tulisi käsitellä. 2

3 Toimitusvarmuus. Komissio pitää tarpeellisena toteuttaa toimenpiteitä toimitusvarmuuden vahvistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi muun muassa säädettävä mahdollisuudesta järjestää tarvittaessa uutta kapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja ja seurattava tarkasti kotimaisten sähköja kaasumarkkinoiden tilaa. Niiden tulisi julkaista vuosittain raportti, jossa esitellään näitä tuloksia sekä mahdollisia toimitusvarmuuden turvaamiseksi suunniteltuja toimia. Komissio julkaisisi koko yhteisön kattavan vastaavan tiedonannon. Säännösten ajan tasalle saattaminen. Sähködirektiivistä ehdotetaan poistettavaksi tarjouskilpailumenettely, kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyvä yhden ostajan vaihtoehto ja vaatimus tuotantokapasiteetin rakentamista koskevan epäämispäätöksen lähettämisestä komissiolle. Integroituneiden sähkö- ja kaasuyritysten toimintojen eriyttämistä koskevia eriyttämissäännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi. Transit-direktiivit 90/547/ETY ja 91/296/ETY ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomina. Asetusehdotus verkkoon pääsyn edellytyksistä Asetusehdotuksessa vahvistettaisiin sähkön kauttakulkuvirtojen korvausmekanismi ja yhdenmukaiset periaatteet, jotka koskevat rajat ylittäviä siirtomaksuja ja kansallisten siirtoverkkojen käytettävissä olevan yhteenliitäntäkapasiteetin jakamista. Tarkemmat suuntaviivat hyväksyttäisiin sääntelykomiteassa. Ehdotusten vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön Sähkömarkkinat. Sähkön sisämarkkinoiden yhteisistä säännöistä annettu direktiivi (96/92/EY) on pantu Suomessa täytäntöön 1. kesäkuuta 1995 voimaan tulleella sähkömarkkinalailla ja myöhemmin siihen tehdyillä muutoksilla. Direktiiviehdotukseen sisältyvillä määräajoilla, jotka koskevat markkinoiden avaamista, ei ole suoraa vaikutusta Suomelle, koska Suomen sähkömarkkinat on jo täydellisesti avattu kilpailulle. Sähkömarkkinadirektiivin muutosehdotus siirto- ja jakelutoimintojen oikeudellisesta eriyttämisestä ei merkitsisi muutosta kantaverkkoyhtiö Fingridin asemaan. Jakeluverkkooperaattoreiden osalta muutos merkitsisi verkkotoiminnan yhtiöittämistä. Koska jäsenvaltiot voivat vapauttaa alle asiakkaan verkkooperaattorit velvoitteesta, koskisi eriyttämisvelvoite vähimmillään vain viittä suurinta sähkönjakeluyritystä. Ehdotus, jonka mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen olisi vahvistettava tariffit ennen niiden käyttöönottoa, muuttaisi Suomessa noudatetun markkinavalvonnan käytännön. Ehdotus tehtäviksi, joista sähkömarkkinoiden sääntelyviranomaisen tulisi olla yksin vastuussa, on Suomen kannalta ongelmallinen siltä osin kuin tehtävät liittyvät tariffien etukäteisvalvontaan tai laajentaisivat sähkömarkkinaviranomaisen tehtäviä julkisten palveluvelvoitteiden osalta muiden viranomaisten tehtäväalueille. Komissio toimivaltaa antaa suosituksia toimitusvarmuuteen liittyen on Suomen kannalta ongelmallinen, koska tuotantokapasiteettiin liittyvät toimet ovat kansallista energiapolitiikkaa ja subsidiariteetin mukaista päätöksentekoa. Komission ehdotukset julkisista palveluvelvoitteista merkitsivät merkittävää laajennusta Suomen nykyiseen käytäntöön. Maakaasumarkkinat. Maakaasun sisämarkkinoiden yhteisistä säännöistä annettu direktiivi (98/30/EY) on pantu Suomessa täytäntöön 1. elokuuta 2000 voimaan tulleella maakaasumarkkinalailla. Maakaasumarkkinadirektiivi sallii poikkeuksia Suomen kaltaisille maille, joilla on ainoastaan yksi pääasiallinen maakaasun toimittaja ja joiden kaasuverkkoa ei ole yhdistetty minkään muun EU-maan yhteen liitettyyn kaasuverkkoon (artikla 26(1)). Maakaasumarkkinalakia säädettäessä Suomi käytti hyväksi tätä direktiivin poikkeusta eikä Suomen kaasumarkkinoita avattu tukkumarkkinoiden tasolla. Komission ehdotus maakaasumarkkinoiden lisäavaamises- 3

4 ta ei sido niin kauan kuin edellä mainitut poikkeuksen molemmat ehdot täyttyvät. Maakaasumarkkinadirektiivin muutosehdotus, joka koskee toimintojen oikeudellista eriyttämistä, merkitsisi Suomessa sovellettuna Gasum Oy:n siirtoverkkotoiminnan eriyttämistä erilliseksi yhtiöksi. Toinen maakaasudirektiivin muutosehdotukseen sisältyvä Suomen kannalta ongelmallinen ehdotus on tariffien etukäteissääntely. Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävien osalta Suomen kannalta ongelmallinen ja nykykäytäntöä muuttava olisi säännös, jonka mukaan kansallinen sääntelyviranomainen asettaisi tai hyväksyisi verkkoon pääsyn ehdot, siirto- ja jakelutariffit sekä nesteytetyn kaasun käsittelylaitosten käyttöä koskevat ehdot ja tariffit. Komissiolle on myös esitetty toimivaltaa antaa toimitusvarmuuteen liittyviä suosituksia. Toimitusvarmuuteen liittyvät toimet kuuluvat kuitenkin kansalliseen energiapolitiikkaan. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto katsoo, että sähkösisämarkkinoiden vastavuoroisuuden kannalta on tärkeää, että kaikki EU-maat avaavat markkinansa. Sähkömarkkinat voitaisiin avata komission esittämää aikataulua nopeamminkin, mutta esitystä voidaan pitää hyvänä kompromissina. Valtioneuvosto pitää komission ehdottamaa sähköverkkoyhtiöiden oikeudellista eriyttämistä tärkeänä. Jakeluverkkojen eriyttämisen osalta valtioneuvosto katsoo, että kansallisesti tulee varmistaa, ettei yhtiöitä aseteta perusteettomasti eriarvoiseen asemaan. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kansallisesti voidaan päättää pienimpien jakeluverkko-operaattoreiden vapauttamisesta eriyttämisvelvoitteesta. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden tariffivalvonnan osalta valtioneuvoston kanta on, että tariffivalvonnan tulisi voida perustua nykyisin Suomessa noudatettavaan jälkikäteiseen markkinavalvontaan, koska etukäteisvalvonta johtaa tarpeettomaan byrokratiaan ja korkeisiin valvontakustannuksiin maissa, joissa verkko-operaattoreita on paljon (Suomessa noin 150 verkkoluvan haltijaa). Sähkömarkkinadirektiivin muutosehdotuksen artiklan 22 kohdassa 1 esitetyistä valvontaviranomaisen tehtävistä valtioneuvosto pitää Suomen kannalta hyväksyttävänä kohtaa 1 c, jonka mukaan sääntelyviranomaisen toimivaltaan tulisi kuulua määritellä yhteenliitäntäkapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat säännöt yhteistoiminnassa niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, joiden kanssa yhteenliittymiä on olemassa. Valtioneuvosto pitää hyväksyttävänä myös kohtaa 1 d, jonka mukaan sääntelyviranomaisen tehtäviin kuuluu asettaa tai hyväksyä menetelmät, joiden avulla käsitellään kapasiteetin ruuhkautumista kansallisessa sähköverkossa. Kohdan 1 a mukaan sääntelyviranomaisella on oltava yksinomainen vastuu asettaa tai hyväksyä kansallisiin verkkoihin liittymistä ja pääsyä koskevat ehdot, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuna. Kohdan 1 b mukaan sääntelyviranomaisella olisi yksiomainen vastuu asettaa tai hyväksyä kansallisella tasolla tariffit tai tariffien muutokset, jotka vastaavat rajojen yli tapahtuvaan sähkönsiirtoon liittyviä kustannuksia ja tuloja. Valtioneuvosto katsoo, että kohdat 1 a ja 1 b muuttaisivat Suomessa hyväksi todettua markkinavalvontakäytäntöä. Tämän vuoksi valtioneuvosto ei pidä mainittuja kohtia hyväksyttävinä. Valtioneuvosto katsoo myös, että kohta 1 e ei ole Suomen kannalta hyväksyttävä, koska mainitun kohdan mukaan sähkömarkkinaviranomaisen olisi valvottava julkisiin palveluvelvoitteisiin liittyvien vaatimusten noudattamista. Esimerkiksi ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan kannalta julkisia palveluvelvoitteita valvovat Suomessa muut erityisviranomaiset. Valtioneuvosto kannattaa komission ehdotusta tarjouskilpailumenettelyn rajaamisesta vain toimitusvarmuuden turvaamiseen sekä toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten seurantaa ja raportointia. Valtioneuvosto katsoo, että sähkömarkkinadirektiivin 6 a artiklan kohdassa 2 esitetty komission toimivalta antaa suosituksia toimitusvarmuuteen liittyen ei ole Suomen kannalta hyväksyttävissä, koska toimitusvarmuuteen liittyvät toimenpiteet ovat kansallista energiapolitiikkaa. Komission ehdotukset julkisista palveluvelvoit- 4

5 teista merkitsisivät selvää laajennusta Suomen nykyiseen käytäntöön. Valtioneuvosto katsoo, että sähkömarkkinadirektiivin 3 artiklan kohdassa 3 esitetty jäsenvaltioiden velvoite taata yleispalvelu myös muille kuin kuluttajan asemassa oleville sähkön loppukäyttäjille ei ole Suomen kannalta hyväksyttävä. Valtioneuvosto ei myöskään pidä Suomen kannalta hyväksyttävänä direktiiviehdotuksen liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten julkisia palveluvelvoitteita koskevien ohjeiden antamista. Valtioneuvosto hyväksyy julkisiin palveluvelvoitteisiin liittyvän raportoinnin, mutta ei pidä tarpeellisena eikä komission toimivaltaan kuuluvana antaa suosituksia toimenpiteistä. Valtioneuvosto kannattaa ehdotusta ilmoitusmenettelystä, joka koskisi sähkön tuontia EU:n ulkopuolisista maista. Valtioneuvosto katsoo, että komission ehdotus asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ei saisi johtaa eurooppalaisen sääntelyviranomaisen muodostumiseen. Asetuksen sääntely olisi valtioneuvoston kannan mukaan rajattava vain välttämättömiin kysymyksiin, jotka on määriteltävä selkeästi. Valtioneuvosto katsoo, että Firenzen prosessilla ja Firenzen työryhmällä tulee myös jatkossa olla tärkeä rooli rajat ylittävän sähkökaupan sääntöjen valmistelussa. Valtioneuvosto kannattaa komission asetusehdotuksessa esitettyä kauttasiirtojen korvaamista todellisiin aiheutuneisiin kustannuksiin perustuen siten, että kauttasiirron määrät perustuvat todellisiin mitattuihin sähkötoimituksiin. Valtioneuvosto katsoo, että aiheutuneet kustannukset tulisi määritellä pääasiassa marginaalihäiriöiden ja tarvittavien uusinvestointien perusteella ottaen huomioon kauttasiirrosta aiheutuneet kustannukset sekä hyödyt. Valtioneuvosto ei kannata komission ehdottamaa kustannusten määrittelyä perustuen ennakoituihin pitkän aikavälin keskimääräisiin lisäkustannuksiin, jos se tarkoittaa pääsääntöisesti myös olemassa olevien verkkojen pääomakustannusten korvaamista. Valtioneuvosto kannattaa ehdotusta, jonka mukaan sähkön tuojilta ja viejiltä ei saa periä erillisiä maksuja. Valtioneuvosto kannattaa markkinaperusteisia ratkaisuja, jotka antavat taloudellisia signaaleja markkinaosapuolille ja siirtoverkko-operaattoreille. Maakaasumarkkinadirektiivin muutosehdotusten osalta valtioneuvosto katsoo, että Suomen tulisi voida saada 26 artiklan 1 kohdan nojalla poikkeus maakaasun siirtoverkkotoiminnan oikeudellisesta eriyttämisvelvoitteesta, koska Suomessa maakaasun tukkumarkkinoilla toimii ainoastaan yksi myyjä ja koska tästä syystä ei ole tarvetta varmistaa eri myyjien tasapuolista kohtelua. Maakaasumarkkinoita valvovan sääntelyviranomaisen artiklan 22 kohdassa 1 ehdotettujen tehtävien osalta valtioneuvoston kanta vastaa edellä esitettyä sähkömarkkinoiden valvontaa koskevaa kantaa. Valtioneuvosto katsoo, että Suomi ei voi hyväksyä kohtaa 1 a, jonka mukaan sääntelyviranomainen asettaisi tai hyväksyisi verkkoon pääsyn ehdot, siirto- ja jakelutariffit sekä nesteytetyn kaasun käsittelylaitosten käyttöä koskevat ehdot ja tariffit. Valtioneuvoston kanta on, ettei Suomi voi hyväksyä myöskään kohtaa 1 d, jossa maakaasumarkkinaviranomaiselle osoitettaisiin muille viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Valtioneuvosto ei kannata maakaasudirektiivin muutosehdotuksen artiklan 4 a kohdassa 2 komissiolle esitettyä toimivaltaa antaa toimitusvarmuuteen liittyviä suosituksia, koska toimitusvarmuuteen liittyvät toimenpiteet kuuluvat kansalliseen energiapolitiikkaan. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta pitää sähkö- ja maakaasumarkkinoiden avaamista kilpailulle tärkeänä sekä Euroopan unionin kilpailukyvyn että kansalaisten ja taloudellisten toimijoiden etujen kannalta. Sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden vauhdittaminen on perusteltua tilanteessa, jossa osa unionin jäsenvaltioista on avannut markkinansa mui- 5

6 ta nopeammin. Markkinoiden täysimääräinen avaaminen saattaisi eri jäsenvaltioissa toimivat taloudelliset toimijat ja kuluttajat entistä tasapuolisempaan asemaan. Valiokunta katsoo, että keskeisenä tavoitteena tulee olla energiatoimitusten tehokkuus, laadun varmistaminen sekä kilpailukykyiset hinnat. Samalla tulee ottaa huomioon julkisen palvelun tavoitteisiin, ympäristöön, toimitusvarmuuteen ja unionin laajentumiseen liittyvät näkökohdat. Valiokunta pitää komission ehdotusta sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevien direktiivien muuttamisesta periaatteessa kannatettavana. On tärkeää, että sähkön ja kaasun kuluttajien vapaus valita toimittajansa lisääntyy asteittain. Tämä lisää markkinoiden tehokkuutta ja parantaa hintojen kilpailukykyä. Samalla on odotettavissa laadullisia muutoksia markkinoiden rakenteeseen. Ehdotuksen yksityiskohtiin liittyy kuitenkin eräitä ongelmia ja lisäselvitystä kaipaavia näkökohtia. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan sähköverkkoyhtiöiden oikeudellisesta eriyttämisestä. Myös valiokunta korostaa operaattoreiden tasapuolisen kohtelun merkitystä. Tämä ei kuitenkaan saisi merkitä sitä, etteikö pienimpiä jakeluverkko-operaattoreita voitaisi vapauttaa kansallisella tasolla eriyttämisvelvoitteesta erityisesti, mikäli yhtiöittämisestä aiheutuisi niille kohtuuttomia kustannuksia. Valiokunta suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön yritysten vähimmäiskokoa koskevan kynnysarvon. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtiot, joilla on ainoastaan yksi pääasiallinen maakaasun toimittaja ja joiden kaasuverkkoa ei ole yhdistetty minkään muun jäsenvaltion yhteen liitettyyn kaasuverkkoon, voivat soveltaa maakaasudirektiivin sallimaa poikkeusta. Valiokunta ei näe Suomen nykyisessä markkinatilanteessa syitä maakaasun siirtotoiminnan oikeudelliselle eriyttämiselle. Niin kauan kuin maakaasun tukkumarkkinoilla toimii vain yksi myyjä, yhtiöittämisestä aiheutuvat kustannukset saattaisivat ylittää saavutettavissa olevat hyödyt. Tällöin ei ole myöskään tarvetta varmistaa eri myyjien tasapuolista kohtelua. Valiokunta suhtautuu varauksellisesti siirtoja jakelutariffien etukäteisvalvontaan. Se katsoo, ettei Suomen sähkö- ja maakaasumarkkinoilla ole tarpeen palata hintasäännöstelyyn. Nykyinen jälkikäteiseen markkinavalvontaan perustuva järjestelmä on osoittautunut toimivaksi. Etukäteisvalvonnan voidaan arvioida lisäävän byrokratiaa ja valvontakustannuksia, minkä lisäksi se saattaa eräissä olosuhteissa vääristää hinnanmuodostusta. Valiokunta pitää tärkeänä, että verkkopalvelujen hinnat ovat aina toimijoiden tiedossa eli että ne ovat julkiset. Valiokunta pitää sähkön ja maakaasun markkinoita koskevien direktiivien eräiden säännösten ajan tasalle saattamista tärkeänä. Merkityksensä menettäneiden ja vanhentuneiden säännösten poistaminen parantaa yhteisön lainsäädännön ymmärrettävyyttä ja laatua. Valiokunta suhtautuu myönteisesti komission asetusehdotukseen verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa. Jäsenvaltioiden kantaverkko-operaattoreiden kansalliseen verkkoon pääsystä perimien maksujen tulisi vastata todellisia kustannuksia ja olla avoimia. Niiden soveltamisessa ei tulisi esiintyä syrjintää. Asetusehdotuksessa ehdotettu sääntely tulisi rajata vain välttämättömiin kysymyksiin. Valiokunta korostaa, että vastuu energiahuollon varmuuden ylläpidosta ja tuotantokapasiteetista kuuluu kansallisen energiapolitiikan piiriin. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy kirjelmässä oleviin valtioneuvoston kannanottoihin ja esittää, että valtioneuvosto ottaa huomioon, mitä tässä lausunnossa muutoin on esitetty. 6

7 Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Leena Luhtanen /sd Mari Kiviniemi /kesk Janina Andersson /vihr Jouni Backman /sd Susanna Huovinen /sd Mikko Immonen /vas Reijo Kallio /sd Pekka Kuosmanen /kok vjäs. Mika Lintilä /kesk Olli Nepponen /kok Antti Rantakangas /kesk Ola Rosendahl /r Mauri Salo /kesk Juhani Sjöblom /kok Veijo Puhjo /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Heidi Kaila. 7