TYTÖT PANEVAT RANTTALIKSI

Transkriptio

1 TYTÖT PANEVAT RANTTALIKSI Tutkimus Pieksämäen ja Pieksänmaan 8- luokkalaisten tyttöjen päihteidenkäytöstä Kati Hanhonen Sari Itkonen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Hanhonen, Kati & Itkonen, Sari. Tytöt panevat ranttaliksi: tutkimus Pieksämäen seudun 8-luokkalaisten tyttöjen päihteidenkäytöstä., Pieksämäki, kevät 2005, 70 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tarkoituksena oli tutkia Pieksämäen ja Pieksänmaan 8-luokkalaisten tyttöjen päihteidenkäyttöä ja vertailla saatuja tuloksia keskenään. Tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään tyttöjen suhtautumista päihteisiin ja kavereiden vaikutusta heidän päihdekäyttäytymiseensä. Lisäksi tyttöjen näkökulmasta selvitettiin sitä, kuinka heidän vanhempansa kontrolloivat tyttöjen päihteidenkäyttöä. Tutkimusaineisto koostui 8-luokkalaisisten tyttöjen vastauksista, jotka kerättiin neljältä luokalta. Kahden luokan tytöt olivat Pieksämäen Meriluodon koulusta ja toiset kaksi Pieksänmaan Siilin koulusta. Tiedot kerättiin kyselylomakkeella joulukuussa 2004 ja tammikuussa Vastauksia saatiin yhteensä 47 kappaletta. Opinnäytetyöprosessi oli ehjä kokonaisuus, joka alkoi keväällä 2004 tutkimussuunnitelman laatimisella. Tutkimuksen teoriaosan suurien linjojen valmistuttua laadimme kyselylomakkeen, jonka avulla saatiin vastaukset tutkimusongelmiin. Aineisto käsiteltiin pääasiassa SPSS -tietokoneohjelmalla. Tytöistä 23 % oli maistanut alkoholia ensimmäisen kerran ollessaan 12-vuotias. Tupakkaa ensimmäistä kertaa maistaessaan suurin osa tytöistä oli 13-vuotiaita. Kyselyyn vastanneista tytöistä 72 % oli enemmän kuin kaksi läheistä ystävää. Suurin osa tutkimukseen vastaajista ei kokenut ryhmänpaineen vaikuttavan omaan päihdekäyttäytymiseensä. Tyttöjen mukaan vajaa puolet vanhemmista tiesi lapsensa päihde kokeiluista/käytöstä. Yli puolet vastaajista koki, etteivät voi puhua avoimesti vanhempiensa kanssa omista päihdekokeiluistaan. Tutkimuksesta kävi ilmi, että lähes puolet tutkimusjoukosta ei vielä käytä päihteitä. Päihteitä käyttävästä joukosta enemmistö oli Meriluodon koululaisia. Tytöt kokeilivat yleensä alkoholia aikaisemmin kuin tupakkaa. Ne tytöt, jotka joivat humalahakuisesti, halusivat salata sen vanhemmiltaan. Tyttöjen mukaan heidän vanhempansa suhtautuivat kielteisemmin tupakkaan kuin alkoholiin. Asiasanat: Päihteet, tupakka, tytöt, vanhemmuus, nuorisokulttuuri, tutkimus, kvantitatiivinen.

3 ABSTRACT Hanhonen, Kati & Itkonen, Sari. Tytöt panevat ranttaliksi.research into the Use of Controlled Substances Among Eight-grade Girls in the Pieksämäki Area. Pieksämäki, spring 2005, 70 pages, 3 appendixes. Diaconia Polytechnic Pieksämäki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. Our target was to research the use of controlled substances among eight-grade girls in Pieksämäki and Pieksänmaa. We also compared the results between the school of Meriluoto and the school of Siili. In this research we tried to find out how girls feel about controlled substances and how much friends influence their drinking and smoking habits. We also wanted to find out from the girls point of view how their parents control their drinking and smoking. Our research material consists of the eight-grade girls answers which were collected from four different classes. Two classes were from the school of Meriluoto and the other two classes from the school of Siili. The information was collected using questionnaires. Our research material was altogether collected in December 2004 and January We got 47 answers. Our research process has been an entity which started in spring 2004, when we made our research plan. When the theory part was ready, we made questionaires which helped us to find answers to our research problems. We analyzed our research material with SPSS-computer programme. Girls about 23 % had tasted alcohol for the first time when they were 12 years old. When the girls were 13 years old, they smoked for the first time. Almost every girl (72 %) had more than two close friends. Most girls didn t feel that group pressure had influenced their own drinking and smoking habits. According to the girls less than half of their parents knew about their drinking and smoking. More than half of the girls felt that they couldn t talk openly with they parents about drinking and smoking. Our research showed that almost half of our research group doesn t use alcohol and/or smoke yet. Most of those who used alcohol and/or smoke were from the school of Meriluoto. The girls tried alcohol earlier than smoked. The girls who got drunk wanted to hide their drinking from their parents. The girls told that their parents felt more negative about smoking than alcohol. Key words: controlled substance, smoking, girls, parenthood, youth culture, research, quantitative.

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO SUOMALAISTEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖ Päihteet ja riippuvuus Alkoholin käytön historiaa ja nykytilanne Suomessa Alkoholiveron alennus ja sen vaikutukset Alkoholilaki Pieksämäen ja Pieksänmaan päihdestrategia ja alkoholin kulutus Nuorten alkoholin käyttö Tupakoinnin ja tupakkalain historia sekä nykytilanne Suomessa Nuorten tupakointi TYTTÖJEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖ Tytöt ja alkoholi Tytöt ja tupakka SOSIAALISTEN SUHTEIDEN MERKITYS TYTTÖJEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖÖN Ystävien merkitys Nuoruus Nuorisokulttuuri Vanhempien ja perheen merkitys tyttöjen päihteidenkäyttöön TUTKIMUSTEHTÄVÄT TYÖSKENTELYPROSESSI Tutkimusmenetelmä Mittarin laadinta Tutkimuksen kohdejoukko Aineiston keruu Aineiston käsittely TUTKIMUSTULOKSET...32

5 7.1 Tyttöjen suhtautuminen alkoholiin Eroja Meriluodon ja Siilin koulun välillä Tyttöjen suhtautuminen tupakkaan Eroja Meriluodon ja Siilin koulun välillä Kavereiden vaikutus tyttöjen päihteiden käyttöön Eroja Meriluodon ja Siilin koulun välillä Tyttöjen näkemys vanhempien suhtautumisesta heidän päihteiden käyttöönsä Eroja Meriluodon ja Siilin koulun välillä POHDINTA Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Tytöt ja alkoholi Tytöt ja tupakka Kavereiden merkitys Tyttöjen kokema vanhempien kontrollointi Meriluodon ja Siilin koulun eroja Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen eettisyys Opinnäytetyön prosessin arviointi Jatkotutkimusideoita...59 LÄHTEET...60 LIITTEET...64

6 1. JOHDANTO Tutkimuksemme käynnistyi keväällä Aiheeksemme valitsimme tyttöjen päihteiden käytön, koska olimme kumpikin kiinnostuneita aiheesta. Lisäksi olemme molemmat suuntautuneet sosionomin opinnoissamme lapsuuteen ja nuoruuteen sekä mielenterveyteen ja päihteisiin. Aiheenvalintaamme vaikutti myös keskustelut ohjaavan opettajan ja PAVA hankkeessa mukana olleen terveydenhoitajan kanssa. Keskusteluilla oli suuri vaikutus aiheemme lopulliseen rajaukseen ja siihen, että päädyimme käsittelemään aihetta tyttöjen näkökulmasta. Tutkimusten mukaan tyttöjen päihteidenkäyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana nopeammin kuin poikien. On myös todettu, että vuotiailla tytöillä on jo useampia päihdekokeiluja. Tästä syystä huolemme kotipaikkakuntamme tyttöjen hyvinvoinnista on kasvanut. Suoritimme tutkimuksemme kvantitatiivisin menetelmin. Tiedonkeruuvälineenä käytimme lomakekyselyä. Keräsimme tutkimusaineistomme 8-luokkalaisilta tytöiltä neljältä luokalta. Kahden luokan tytöt ovat Pieksämäen Meriluodon koulusta ja toiset kaksi luokkaa Pieksänmaan Siilin koulusta. Tutkimuksemme tarkoituksena on käsitellä kahdeksasluokkalaisten tyttöjen päihteidenkäyttöä ja sosiaalistensuhteiden merkitystä heidän päihdekäyttäytymiseensä tyttöjen omasta näkökulmasta. Tutkimuksessamme sosiaaliset suhteet sisältävät tyttöjen suhteet sekä heidän vanhempiinsa että kavereihinsa. Lisäksi vertailemme tutkimuksessa mukana olevien koulujen tuloksia keskenään. Toivomme, että tutkimuksemme tuottama uusi tieto on avuksi sekä nykyisille että tuleville nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille. Pyrimme tutkimuksellamme herättämään kiinnostusta ja keskustelua Pieksämäen alueen tyttöjen päihteidenkäytöstä. Kun kiinnostus tyttöjen nykytilanteesta on saatu herätettyä, toivomme tämän luovan mahdollisuuden vaikuttaa alueen tyttöjen hyvinvointiin pitkällä tähtäimellä.

7 7 2 SUOMALAISTEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖ Tässä luvussa kerromme päihteiden käytöstä Suomessa. Sana päihde tarkoittaa päihdehuoltolain toisen pykälän mukaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta. (päihdehuoltolaki /41,2 ). Tutkimuksessamme kuitenkin tarkoitamme käsitteellä päihde ainoastaan alkoholia ja tupakkaa, koska se helpottaa tutkimuksemme luettavuutta. Rajasimme muut päihdyttävät aineet tutkimuksen ulkopuolelle. 2.1 Päihteet ja riippuvuus Alkoholi on juoma, joka tarkoittaa sisäisesti nautittavaa nestettä, jossa on yli 2.8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Väkeviksi alkoholijuomiksi luokitellaan juomat, jotka sisältävät yli 22 % alkoholia. Tällaisia juomia ovat esimerkiksi kirkkaat viinat ja liköörit. Miedot alkoholijuomat sisältävät alkoholia vähemmän kuin 22 %. (Alko 2005.) Nuorten keskuudessa näistä suosituimpia ovat keskiolut, long drinkit ja siiderit. (Hein, Virtanen & Wahlfors 2001) Pitkäaikaisesta ja runsaasta alkoholin käytöstä on seurauksena sairaus nimeltä alkoholismi. Alkoholismi tarkoittaa siis pitkäaikaista alkoholin liikakäyttöä, josta on seurauksena fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Lääketieteen näkökulmasta alkoholismi on alkoholin runsasta ja pitkäaikaista käyttöä, johon liittyy taipumus annostuksen suurentamiseen. Alkoholisti on henkisesti ja fyysisesti riippuvainen alkoholista. Juominen ilmenee, joko kausittaisena tai jatkuvana. (Tukiasema.net 2005.) Riippuvuutta (addiktio) on sekä fyysistä että psyykkistä. Fyysisessä alkoholi- ja tupakkariippuvuudessa elimistö on tottunut säännöllisesti käytettyyn päihteeseen. Jos päihteen saanti estyy, ilmenee erilaisia vieroitusoireita (esim. pahoinvointi). Psyykkisessä riippuvuudessa päihteen käyttäjälle tulee päihteeseen voimakas himo, joka hallitsee käyttäjän ajattelua. Psyykkinen riippuvuus on kiinni käyttäjästä eikä aineesta. Käyttäjä kokee voimakasta hyvää oloa päihteen käytöstä. (Päihdelinkki 2004.) Nykykäsityksen mukaan toiset ovat alttiimpia riippuvuuksille kuin toiset. (Tukiasema.net 2005).

8 8 Päihteisiin tässä tutkimuksessa luokitellaan kuuluvaksi alkoholin lisäksi tupakka. Tupakan vaikuttava aine nikotiini, on päihdeluokitukseltaan pieninä annoksina keskushermostoa stimuloiva aine. Suuret annokset lamaannuttavat keskushermoston ja erittäin suurina annoksina nikotiini voi aiheuttaa kouristuksia tai kuoleman. Tupakansavun tärkeimmät ainesosat ovat nikotiinin lisäksi terva ja häkä. (Päihdelinkki 2004.; Tupakkaverkko 2005.) Nikotiinia saadaan Nicotiana tabacum- kasvin lehdistä. Yhden savukkeen nikotiini pitoisuus on 1-2 mg, josta 1-2 % kulkee keuhkoihin asti. Nikotiini aiheuttaa verisuonten supistumista imeydyttyään verenkiertoon. Nikotiinin vaikutus keskushermostoon saa ihmiset polttamaan tupakkaa, ja tästä syystä tupakka aiheuttaa riippuvuutta. Adrenaliinin eritys lisääntyy nikotiinin vaikutuksesta ja saavat aikaan pulssin ja veren paineen nousemisen. (Vierola 2004, 61.) Tupakoitaessa nikotiini saavuttaa aivot nopeasti, koska se pystyy liikkumaan elimistössä varsin esteettömästi. (Päihdelinkki 2004.; Tupakkaverkko 2005.) Nikotiini poistuu ihmisestä maksan ja munuaisten kautta. (Vierola 2004, 61.) Suomalaisissa savukkeissa on tervaa 6-12 mg. Terva esiintyy tupakan savussa pieninä pisaroina, ja se koostuu useista keuhkoputkea ärsyttävistä aineista. Tupakan tervalla tarkoitetaan sitä osaa tupakan keuhkoihin imetystä savusta, joka jää jäljelle kun kerätystä jakeesta poistetaan vesi ja nikotiini. Terva on raskaampien hiilivetyjen yleisnimitys. Tervalla on pehmentävä vaikutus tupakan makuun. Häkä taas on väritön, ilmaa kevyempi, hajuton ja mauton, mutta erittäin myrkyllinen kaasu. Tupakansavusta 4 % on häkää. Yhdessä savukkeessa häkää on mg. Häkä sitoutuu veren happea kuljettaviin punasoluihin 300 kertaa happimolekyyliä herkemmin aiheuttaen hapenpuutteen, tähän perustuu hä än. myrkkyvaikutus. Häkä aiheuttaa hapen puutteen kaikkialla tupakoitsijan elimistössä. suurina annoksina häkä johtaa uhrin verenkierron lamaantumiseen ja kuolemaan. (Vierola 2004, )

9 9 2.2 Alkoholin käytön historiaa ja nykytilanne Suomessa Alkoholin käyttöä on määritelty Suomessa kulttuurisidonnaisuuden kautta. Kulttuurisidonnaisessa määrittelyssä runsaalle alkoholin käytölle on annettu juomatapaan ja käyttäytymiseen liittyviä kielteisiä piirteitä, jotka on perusteltu kansanluonteeseen vetoamalla. Matti Peltonen tulkitsi suomalaisten juomatapaa 1900-luvun alussa ja antoi määrittelylleen termin suomalainen viinapää. Tähän käsitteeseen hän liittää kolme keskeistä elementtiä: Ensimmäinen on käsitys suomalaisen juomatavan erityisyydestä, jonka mukaan suomalaiset poikkeavat juomatavoiltaan muista, etenkin ns. sivistyskansoista. Toinen piirre Matti Peltosen mukaan on käsitys alkoholin nautintatavan erityisyydestä, jonka mukaan alkoholia nautitaan vain päihtymistarkoituksessa. Kolmas ja viimeinen elementti on käsitys humalakäyttäytymisen erityisyydestä, joka selittää alkoholia nauttineen suomalaisen käyttäytyvän sivistymättömästi ja jopa väkivaltaisesti. (Ahonen 1997, 17.) Vuonna 1932 kumoutuneen kieltolain jälkeen vuotuinen keskimääräinen kulutus oli 1-2 litraa 100-prosenttista alkoholia henkilöä kohti 1960-luvun alkuun saakka. Vuonna 1969 astui voimaan uusi vapaamielisempi alkoholi- ja keskiolutlaki, jonka ansiosta alkoholin kulutus lisääntyi nopeammin. Huippu saavutettiin vuonna Vuotuinen keskikulutus pysyi kymmenisen vuotta 6.5 litraa raakaa alkoholia henkilöä kohden. Tämän jälkeen alkoholin kulutus myötäili taloudellisia nousu- ja laskusuhdanteita aina vuoteen 1997 asti. Vuosituhannen vaihtuessa ihmisten taloudellinen tilanne on jälleen kohentunut ja alkoholin kulutus on kääntynyt nousuun. Alkoholin kulutus on indikaattori alkoholin aiheuttamien haittojen määrälle, elleivät suomalaisten juomatavat muutu. (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 1998, 42.; Hein, Ruuth & Virtanen 2005, 20.) Suomen liittyminen ETA:n 1990-luvun puolivälissä ja heti sen jälkeen Euroopan unionin jäseneksi on vaikuttanut merkittävästi alkoholipoliittiseen ilmastoon maassamme. Yhteiskunnallinen kiinnostus on lisääntynyt ja kohdistunut erityisesti valtion alkoholimonopoliin, jakelujärjestelmiin, rajakauppakysymyksiin ja alkoholielinkeinojen väliseen tulonjakoon. (Österberg 1998, 3.)

10 10 Alkoholijuomat ovat osa suomalaisten arkea ja juhlaa. Alkoholi ei kuitenkaan ole tavallinen kulutushyödyke. WHO on tutkimuksissaan listannut 26 vakavinta terveyden ja hyvinvoinnin riskitekijää. Tässä listassa alkoholi on kolmannella sijalla teollistuneissa maissa. Alkoholihaitat ovat kasvaneet Suomessa viime vuosikymmeninä ja kasvavat edelleen, jollei haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen saada nykyistä tehokkaampaa otetta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 9.) Pitkään jatkunut alkoholin käyttö on haitallista etenkin maksalle ja se voi aiheuttaa vakavia mielenterveyden häiriöitä. (Tukiasema.net 2005.) Alkoholiin liittyvät haitat ja riskit koskevat muitakin kuin alkoholisteja ja suurkuluttajia. Alkoholista aiheutuvat haitat läpäisevät yhteiskuntamme siten, että kyse ei ole pelkästään yksilökohtaisista valinnoista. Kaikki maksavat joka tapauksessa sekä omien, että muiden aiheuttamien haittojen korjaamisesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 9.) Alkoholi on yksi tavallisimmista päihdyttävässä tarkoituksessa käytettävistä aineista Suomessa. Päihdekäyttö aiheuttaa huomattavan osan sairauksista ja ennenaikaista kuolemista. Myös yhteiskunnalle koituu huomattavia kustannuksia alkoholin päihdekäytöstä. Suomessa on käytetty alkoholia harvoin, mutta paljon kerrallaan. (Salaspuro ym. 1998, 42.) Tutkimusten mukaan alkoholiriippuvuuden alkaminen ja kehittymien on yksilöllistä. Alkoholiriippuvuudessa on erilaisia alatyyppejä, joiden ennuste on erilainen ja ne vaativat erilaisen hoidon. Naisten alkoholiriippuvuudesta ei tiedetä vielä paljon. Joidenkin tutkimusten mukaan naisten alkoholiongelmien taustalla on, miehiä useammin, heikko itsetunto, heikommat coping-mekanismit, lapsuudenperheessä esiintynyt alkoholismi, masennus, syömishäiriöt tai psykiatristen hoitopalvelujen tarve. Naiset aloittavat ongelmajuomisen miehiä myöhemmin. Sen sijaan syyllisyydentunteet ja jäykät juomismallit alkavat kehittyä naisille aiemmin kuin miehille. (Salaspuro ym. 1998, 157, 159.) Runsas alkoholin käyttö tai humalahakuinen juominen aiheuttavat useita sairauksia ja ennenaikaisia kuolemantapauksia. Kohtuullisesti juovien kuolleisuus on keskimäärin n % pienempi kuin täysin raittiiden. Vastaavasti runsaasti alkoholia juovien kuolleisuus on % kohtuukäyttäjien kuolleisuutta suurempi. Suomalaiset suosivat tästä huolimatta humalahakuista juomista. Suomalaisten juomatapojen muuttaminen on eräs kansanterveystyön keskeisimpiä haasteita. (Salaspuro ym. 1998, 42.) Tukiase-

11 11 ma.netissä kerrotaan, että eri tietolähteiden mukaan Suomessa arvioidaan olevan noin alkoholin suurkuluttajaa. Vaikka alkoholismi on yleisempää miehillä kuin naisilla, on naisalkoholistien määrä selvässä kasvussa. (Tukiasema.net 2005.) Suomessa noin 5 % kaikista kuolemantapauksista vuodessa on arvioitu johtuvan alkoholista. Tarkkoja tietoja alkoholikuolleisuuden kokonaismäärästä ei ole, koska kaikissa tapauksissa alkoholin osuutta kuolemaan ei pystytä selvästi osoittamaan. Esim. väkivaltaisissa kuolemissa alkoholin osuutta on vaikea määritellä. Alkoholin aiheuttamat sairaudet, katkaisuhoidot, pitkäaikaiset kuntoutusjaksot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvava menoerä valtiolle ja kunnille. Alkoholi aiheuttaa vuosittain myös paljon liikenneonnettomuuksia. (Salaspuro ym. 1998, 43.) Alkoholiveron alennus ja sen vaikutukset Maaliskuussa 2004 alkoholiveroa alennettiin 0,5 %, kuluttajahinnoissa alennus näkyi eniten kirkkaissa alkoholijuomissa. Veronalennuksen syynä oli Viron liittyminen EU:n, mikä mahdollisti alkoholin vapaan tuonnin Virosta Suomeen. Veronalennuksella pyrittiin hillitsemään alkoholijuomien lisääntyvää tuontia Virosta. (MTV3-STT 2004.) Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan alkoholin myynti kasvoi runsaasti alkoholiveron alennuksen jälkeen. Suurin myynnin kasvu tapahtui Pohjois-Suomen alueella. Viinan myynti oli suurimmillaan alkoholiveron alennuksesta neljän seuraavan viikon ajan. Tämän jälkeen myynti hidastui. Päivittäistavarakauppojen keskioluen myynti lisääntyi alkoholiveron alennuksen jälkeisillä neljällä viikolla 15 %. (Karlsson, Ruotsalainen, Tigerstedt & Österberg 2004, ) Poliisin tehtävät ovat lisääntyneet alkoholiveron alennuksen myötä. Myös poliisin tietoon tulleissa rikoksissa näkyy viinan kuluttajahintojen aleneminen. Pahoinpitelyt ja pahoinpitelyjen yritykset ovat lisääntyneet tuntuvasti. Kotihälytysten määrä on kasvanut 3500 hälytyksellä. Rattijuoppoja on jäänyt poliisin haaviin alkoholinveron alennuksen jälkeen 2400 enemmän kuin ennen. Poliisin mukaan ongelmakäyttäjien aiheuttamien hälytysten määrä on kasvanut alkoholiveron alennuksen myötä. Putkaan korjatut henki-

12 12 löt ovat olleet aiempaa huonommassa kunnossa, mikä kasvattaa putkakuolemien riskiä. (Valtioneuvosto 2005.) Viime vuonna (2004) suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus kasvoi 6,5 % edellisestä vuodesta. Ennakkotiedot kertovat, että alkoholia kulutettiin viime vuonna lähes 43 miljoonaa litraa. Kulutus on siis jokaista suomalaista kohden 8,2 litraa nautittua sataprosenttista alkoholia. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan alkoholin kulutus on noin 10,3 litraa asukasta kohden, jos kulutukseen laskee mukaan myös tilastoimattoman alkoholin. Tilastoidun alkoholin kulutuksen kasvuun vaikuttaa alkoholiveron alennus. Toisaalta taas Viron EU-jäsenyys vaikutti tilastoimattoman kulutuksen lisääntymiseen. (MTV3- STT 2005.) Alkoholilaki Suomen lain mukaan alkoholijuomia ei saa anniskella eikä myydä alle 18-vuotiaalle. Alaikäisellä ei ole myöskään oikeutta pitää hallussaan alkoholijuomia. Nuoret, jotka ovat vuotiaita, saavat ostaa ja pitää hallussaan vain mietoja alkoholijuomia. Rangaistuksen uhalla, alkoholijuomien välittäminen alle 18-vuotiaalle on kielletty. Alkoholin välittämisestä alaikäiselle ilman korvausta voi seurata joko sakkorangaistus tai enintään 6 kuukautta vankeutta. Jos välittäjä ottaa alaikäiseltä korvausta alkoholijuomien hakemisesta voi seurata sakkorangaistus tai enintään 2 vuotta vankeutta. (Alkoholilaki /1143, 16, 24, 34, 60.) Suomessa on väkevien alkoholijuomien mainonta, epäsuora mainonta tai muu myynnin edistäminen kielletty. Myös mietojen alkoholijuominen mainonta on kielletty, jos se kohdistuu alaikäisiin tai alkoholin käytöstä annetaan myönteinen kuva. Mainonnassa ei saa tulla kuluttajalle kuvaa, että alkoholilla olisi terapeuttisia tai lääkinnällisiä vaikutuksia. Alkoholin käyttöä ei myöskään saa liittää ajoneuvolla ajamiseen. (Alkoholilaki /1143, 33.)

13 Pieksämäen ja Pieksänmaan päihdestrategia ja alkoholin kulutus Pieksämäen kaupungin ja Pieksänmaan alueelle on laadittu vuonna 2001 oma päihdestrategia. Päihdestrategian pääpaino on ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa, mutta se sisältää myös kuntoutusstrategian. Ennaltaehkäisyn ja strategisen puuttumisen tavoitteissa ja toimenpiteissä painotetaan mm. asenteisiin vaikuttamista, oppilashuollon roolin vahvistamista, vastuullisen vanhemmuuden tukemista ja päihdevapaan elin- ja toimintaympäristön edistämistä. (Stakes 2004.) Pääkaupunkiseutu ja suuret kaupungit ovat alkoholin kulutuksen kärjessä. Matalimmat alkoholin kulutusluvut ovat maaseutupaikkakunnilla. Stakesin tutkimuksen mukaan vuonna 1996 alkoholin kulutus Pieksämäen kaupungissa oli asukasta kohden 8,9 litraa 100 % alkoholia vuodessa. Vuoteen 2003 mennessä kulutus oli noussut Pieksämäen kaupungissa 11,1 litraan asukasta kohti. Nykyisen Pieksänmaan alueella vuonna 1996 kulutus oli 9,2 litraa asukasta kohti. Vuonna 2003 kulutus oli jokaista pieksänmaalaista kohti 9,5 litraa vuodessa. Tutkimukset osoittavat, että alkoholin kulutuksen kasvu on ollut Pieksämäen kaupungissa nopeampaa kuin Pieksänmaan alueella. (Hein, Virtanen, Vuorijoki & Wahlfors 1999, 8, 18.; Ruuth, Hein, Virtanen, Partanen, Virtanen & Wahlfors 2005.) 2.4 Nuorten alkoholin käyttö Porin selviämisasemalle tuoduista nuorista on tehty tutkimus vuonna Tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa selviämisasemalle tuoduista nuorista on alle 18-vuotiaita. Jos nuori ei kyennyt itse tulemaan selviytymisasemalle, yleensä nuoren ystävät toivat hänet. Vain joskus harvoin tuoja oli poliisi, mutta saattajana ei koskaan ollut muu aikuinen kuin poliisi. Suurin osa selviytymisaseman asiakkaista oli päihdekokeilujensa alkutaipaleella ja usein tästä syystä alkoholin vaikutuksen arviointi epäonnistui. Seurauksena oli voimakas humaltuminen joissain tapauksissa jopa alkoholista johtuva tajuttomuus ja pahoinvointi. (Kumpulainen 1995, )

14 14 Alkoholi on suomessa valtapäihde. Aikuisista sitä käyttää n. 90 % ja vuotiaista nuorista jo lähes kolmannes. Mielestämme on huolestuttavaa, että Suomi on yhdessä Britannia ja Tanskan kanssa Euroopan kärjessä nuorten humalahakuisessa juomisessa. Suomesta löytyy jo vuotiata päihteistä riippuvaisia nuoria. (Poussu-Olli, Haapala 2001, 18.) Tämän kaltaiseen kehitykseen tulisi vanhempien ja työntekijöiden puuttua aktiivisemmin ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn pitäisi mielestämme panostaa enemmän ja tehokkaammin. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alle 18-vuotiaiden toistuva alkoholin käyttö ja humalahakuinen juominen 2000-luvun alkupuolella on vähentynyt. Vuonna 2001, 14- vuotiaista nuorista joi alkoholia vähintään kerran kuukaudessa 32 %. Sama prosenttiluku vuonna 2003 oli 23. Tosihumalaan vuonna 2001, 14-vuotiaista nuorista itsensä joi vähintään kerran kuukaudessa 10 %. Sama prosentti luku vuonna 2003 oli 7. (Stakes 2003.) 2.5 Tupakoinnin ja tupakkalain historia sekä nykytilanne Suomessa Tupakka tuli Suomeen 1600-luvulla. Aluksi piipun poltto oli yleisin tupakoinnin muoto aina 1800-luvun lopulle saakka. Nuuskan käyttö oli suomessa suosittua 1700-luvulla luvun alussa tuli muotiin polttaa sikaria. Sikaria seurasivat pian ensimmäiset savukkeet, jotka tulivat Suomeen Venäjältä. Savukkeiden koneellisen valmistuksen myötä, 1800-luvun lopulla, lisääntyi tupakan kulutus Suomessa räjähdysmäisesti. Savukkeet korvasivat pian muut tupakkatuotteet. Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat merkittävä tekijä tupakoinnin leviämisessä. Naisten siirtyessä ansiotyöhön, tupakointi tuli osaksi myös heidän arkipäiväänsä. (Suomen ASH ry 2005.) Tupakan haitat ovat olleet suomalaisilla jo kauan tiedossa, ja siksi Suomessa onkin taisteltu jo pitkään tupakointia vastaan. Suomessa kiellettiin vuonna 1977 kokonaan kuluttajiin kohdistuva tupakan mainostaminen. Vuonna 1977 säädetyssä laissa rajoitettiin myös tuotteen koostumusta ja tupakan polttamista julkisissa tiloissa. Tupakalle asetettiin myös ostoikärajaksi 16 vuotta. Tupakkaveroa alettiin myös käyttää terveyttä edistävästi. Tupakkalakia kiristettiin vuonna Silloin mainontakielto kiristettiin koske-

15 15 maan kaikkea myynninedistystä. Tupakkatuotteiden ostoikäraja nostettiin 18 ikävuoteen. Vuonna 1994 voimaan tulleessa laissa kiellettiin työpaikka- ja koulutupakointi sekä nuuskan käyttö määriteltiin lainvastaiseksi. Uusimman tupakkalain muutoksen huomio kiinnittyy viimeiseen julkisen tupakoinnin vapaaseen vyöhykkeeseen, ravintolatupakointiin. (Uutela 2005.) Vuonna 2002 aikuisista miehistä 28 % ja aikuisista naisista 20 % tupakoi päivittäin, kertoo Patja ja Haukkala (2003) Tupakkakertomuksessaan. Tutkimuksen mukaan vuonna 2002 joka kolmas 16-vuotias tupakoi. Viimeiseksi kuluneen vuosikymmenen aikana miesten päivittäisen tupakoinnin määrä on puolittunut, mutta naisilla se on kaksinkertaistunut. Suomessa kuolee vuosittain noin 6000 henkilöä tupakoinnin seurauksena sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään sekä keuhkosairauksiin. Ennenaikaisten tupakkakuolemien lukumäärä on jatkuvassa kasvussa. Myös tupakoimattomat kärsivät tupakansavun terveyshaitoista, jos sisätiloissa poltetaan. Siksi onkin hyvä, että tupakointi on kielletty yleisissä tiloissa ja sauhuttelulle on osoitettu oma paikkansa. (Suomen ASH 2005.) Mitä alemmaksi mennään sosiaalisissa yhteiskuntaluokissa, sitä yleisempää tupakointi on. Eri koulutusryhmien väliset erot ovat kasvaneet tupakoinnin suhteen edelleen. Erityisesti vähiten koulutusta saaneiden naisten tupakointi on lisääntynyt. Alimpaan koulutusryhmään kuuluvista naisista tupakoi tutkimusjakson alussa ( ) 18 %, keskikoulutusryhmässä ja ylimmässä koulutusryhmässä 13 %. Viimeisimmässä tutkimusjaksossa ( ), alimman koulutusryhmän naisista tupakoi 29 %. Ylimmän koulutusasteen naisista tupakoi vain 12 %. (Suomen ASH ry 2005.) Tupakka on länsimaissa yleisin ehkäistävissä oleva ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja. Suomessa tupakkapolitiikan kehittämisen tukena on ollut laaja ja pitkäkestoinen tutkimus tupakan terveysriskeistä, lopettamisesta sekä ennaltaehkäisyn keinoista ja tuloksista. Tupakkalain keskeisiä tavoitteita on suojata kansalaiset tupakansavulta. (Patja, Haukkala 2003.) Mäkikyrö (2003) kertoo tutkimuksessaan, että jopa 32 % ihmisistä, jotka kokeilevat tupakkaa, kehittyy siihen riippuvuussuhde. Vastaava prosenttiluku on alkoholin kohdalla vain 15,4. Tutkimus kertoo myös, että mitä aiemmin tupakoinnin aloittaa sitä suu-

16 16 remmaksi kasvaa päivittäinen kulutus. Tupakoinnin lopettaminen on myös vaikeampaa niillä henkilöillä, jotka aloittavat sauhuttelun nuorella iällä. Mitä vanhempana tupakoinnin aloittaa, sitä suurempi on mahdollisuus päästä siitä eroon. Mäkikyrön tutkimuksen mukaan 80 % aikuisista tupakoijista on riippuvuus kehittynyt jo ennen 18 ikävuotta. Tutkimus osoittaa, että myös nuorilla tupakoijilla esiintyy useammin kuin tupakoimattomilla mm. käytöshäiriöitä, aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriöitä, vakavaa masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä sekä päihderiippuvuutta. (Mäkikyrö 2003.) Patjan ja Haukkalan tupakkakertomuksen (2003) mukaan tupakoimattomuus on tärkein väestön terveyttä edistävä tekijä. Syöpäsairauksista joka kolmas aiheutuu tupakasta. Tupakka on suuri riskitekijä, joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa. Vaikka tupakointi onkin vähentynyt 1990-luvulla, on Suomessa silti vielä noin miljoona tupakoijaa. Vuonna 2002 päivittäin tupakoivista miehistä 28 % ja naisista 20 %. Sama prosenttiluku oli vuotiaiden poikien kohdalla 24 ja tytöillä 23. Miesten tupakointi on vähentynyt 1980-luvulta lähitien, mutta naisten kohdalla tupakoivien määrä on pysynyt suurin piirtein samana. (Patja & Haukkala 2003.) Vierola kertoo kirjoittamassaan Tupakkamiehen tietokirjassa Lewinsohnin vuonna 1999 tekemästä tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan nuorten tupakoinnilla on selvä yhteys aikuisiän alkoholin ja huumeiden käyttöön. Päivittäin tupakoivien riski käyttää alkoholia, kannabista ja kovia huumeita on 3-5 kertaa suurempi kuin tupakoimattomilla nuorilla. Niistä nuorista, jotka eivät ole koskaan tupakoineet, 25 % alkaa käyttää alkoholia, kun sama prosenttiluku on tupakoijanuorilla 43,4. Satunnaisesti tupakoivista nuorista alkoholiin sekaantuu 37,7 %. Jos nuori ei ole vuoden ikään mennessä käyttänyt tupakkaa tai alkoholia, hän ei luultavasti käytä niitä koskaan. Humalajuominen on tupakoivilla nuorilla 2-6 kertaa yleisempää kuin tupakoimattomilla nuorilla. (Vierola 2005, 46.) 2.6 Nuorten tupakointi Nuorten (14 18-vuotiaiden) tupakointi väheni 1970 luvun lopulla. Tähän vaikutti nuorten tupakoinnin vähentämiseen suunnattu lakiuudistus, jonka myötä tupakan ostoikära-

17 17 jaksi asetettiin 16 vuotta. Vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, erityisesti tyttöjen kohdalla. Tyttöjen tupakointi yleistyi 1990-luvun loppupuolella. Viime vuosina tyttöjen tupakointi on ollut yleisempää kuin pojilla vastaavassa ikäryhmässä. Tupakan kokeilut aloitetaan nykyään vuoden iässä. Iältään 14-vuotiaista tytöistä 50 % ja pojista 47 % on kokeillut tupakkaa. (Suomen ASH ry ) Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alla 18-vuotiaiden nuorten tupakointi on vähentynyt 2000-luvun alussa. Vuonna 2001, 14-vuotiaista nuorista 57 % oli maistanut tupakkaa. Sama prosenttiluku vuonna 2003 oli 48. Vuonna 2001 päivittäin tupakoivia nuoria oli 14 %. Sama prosenttiluku vuonna 2003 oli 9. (Stakes 2003.) Leventhalin ja Clearlyn vaihemalli tupakoinnin aloittamisesta on tällä hetkellä yleisimmin käytössä. Tässä mallissa erotetaan toisistaan valmistautuminen, tupakoinnin aloittaminen ja säännölliseksi tupakoijaksi siirtyminen. Malli perustuu emootioiden säätelyyn liittyvään oppimismekanismiin. Aluksi nuoret tupakoivat ulkoisten ärsykkeiden seurauksena (esim. kavereiden painostuksesta) ja tupakoinnista mahdollisesti saatavien hyötyjen toivossa. Mallin toisessa vaiheessa nuori pyrkii säätelemään erilaisten ärsykkeiden ja stressitekijöiden seurauksia. Nämä positiiviset ja negatiiviset tilanteet ehdollistuvat tupakointihaluun ja tupakointi alkaa muodostua säännöllisemmäksi. Myöhemmässä vaiheessa varsinaisen riippuvuuden alkaessa nuoren tupakointia säätelee nikotiinin puute. (Patja & Haukkala 2003.)

18 18 3 TYTTÖJEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖ 3.1 Tytöt ja alkoholi Vuoden 1999 Nuorten terveystapatutkimus (Rimpelä & al., 1999) osoitti alkoholin tarjonnan ja saatavuuden kasvun alentaneen sen kokeilu- ja käyttöikää. Kyseinen tutkimus tehtiin postikyselynä vuotiaille nuorille. Tyttöjen humalahakuinen juominen on tutkimuksen mukaan yleisempää kuin poikien. Iältään 14-vuotiaista pojista itsensä tosi humalaan joi kerran kuukaudessa tai useammin 11 %, kun sama luku tytöillä oli 16 %. Perinteinen suomalainen humalahakuinen juomatapa lisääntyi 1990-luvulla nuorten keskuudessa samaan tahtiin kuin alkoholin käyttö yleensä, toteaa Rimpelä tutkimuksessaan. (Hein, Virtanen, Wahlfors & Österberg 1999, 23.) Vähintään kerran viikossa alkoholia käyttävien 14-vuotiaiden tyttöjen määrä on kasvanut vuodesta 1991 tasaisesti vuoteen 1999 asti, jonka jälkeen tämä kehitys on kääntynyt lievään laskuun. Vuonna 2003 käyrä oli edelleen laskusuuntainen, mutta yhä tytöt käyttivät enemmän alkoholia kuin pojat. Tyttöjen alkoholin käyttö on ollut runsaampaa kuin poikien vuodesta 1997 lähtien. Tosihumalaan vähintään kuukausittain juovien 14- vuotiaiden tyttöjen määrä oli huipussaan vuosina , jonka jälkeen humalajuomisen määrä tytöillä on kääntynyt laskuun. Tästä huolimatta humalajuominen on huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla. (Rimpelä ym. 2003, 26, 29.) 3.2 Tytöt ja tupakka Myös Nuorten terveystapatutkimuksessa (2003) todetaan, että tyttöjen tupakointi on lisääntynyt hälyttävästi. Suomalaisessa yhteiskunnassa tupakoinnin aloittaminen tapahtuu vuoden iässä. (Patja & Haukkala 2003). Vuonna 1999 tupakoimattomia 14- vuoitaita tyttöjä oli vain runsas kolmannes (36 %). Pojat polttivat tutkimuksen mukaan tyttöjä huomattavasti vähemmän. (Turunen 2000). Iältään 14-vuotiaiden tyttöjen päivittäinen tupakointi on lisääntynyt vuodesta 1995 lähtien. Poikien päivittäinen tupakointi

19 19 on pysynyt pitkää suurin piirtein samalla tasolla. Yhdeksänkymmentä luvulla tytöt ovat polttaneet kokoajan poikia enemmän. Vuodesta 1999 tyttöjen tupakointi on hieman laskenut, mutta edelleen he polttavat enemmän kuin pojat. (Kuure, Vuori, Gisler 2002, 40.) Vuonna 2003 tyttöjentupakointi oli vieläkin laskussa, mutta yhä edelleen he tupakoivat enemmän kuin samanikäiset pojat. (Rimpelä, Lintonen, Pere, Rainio & Rimpelä 2003, 20.) Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset tytöt ovat tilastollisesti tupakanpoltossa kärkisijoilla. Vuonna 1995 suomalaiset tytöt olivat jaetulla ensimmäisellä sijalla norjalaisten tyttöjen kanssa, kun vertailtiin yhden tai useamman savukkeen päivässä, viimeisen 30 päivän aikana polttaneita vuotiaita tyttöjä. Päivittäin polttaneiden suomalaisten tyttöjen määrä oli 39 %. Vuonna 1999 luku oli noussut 43 %, jolloin suomalaiset tytöt sijoittuivat toiselle sijalle kyseisessä pohjoismaisessa tutkimuksessa. Samana vuonna pohjoismaisessa vertailussa norjalaiset tytöt pitivät kärkipaikkansa 44 %. (Kuurre ym. 2002, 41.) Tupakointi vaikuttaa myös tyttöjen terveyteen, kuntoon ja koulunkäyntiin. Tupakoivat tytöt kärsivät useammin hengitystie- ja poskiontelotulehduksista sekä yskästä. Heidän toipuminen flunssasta on hitaampaa kuin tupakoimattomien ikätovereiden. Tytöt jotka polttavat tupakkaa tuntevat useammin väsymystä ja masennusta. Tupakointi vaikuttaa myös koulumenestykseen. Ne nuoret, jotka polttavat tupakkaa menestyvät koulussa huonommin. Urheilua harrastavilla tupakoivilla nuorilla, lihasten palautuminen kestää kauemmin kuin tupakoimattomilla nuorilla sekä heidän immuunijärjestelmänsä on heikompi. (Vierola 2004, )

20 20 4 SOSIAALISTEN SUHTEIDEN MERKITYS TYTTÖJEN PÄIHTEIDENKÄYTTÖÖN 4.1 Ystävien merkitys Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että nuorten viehtymys päihteisiin perustuu siihen, että ne tarjoavat konkreettisen, käsillä olevan sekä kulttuurisesti tehokkaan välineen itsenäisten valintojen ja oman elämäntyylin kehittämiseksi. Alkoholin käyttö ei välttämättä pohjaudu nuorten kapinointiin, vaan kyse on tavanomaisesta, kulttuurimme arkipäivässä läsnä olevasta toiminnasta. Nuoret pystyvät päihteiden avulla käsittelemään itsenäistymistä julkisella tasolla, vertaisryhmän piirissä. Huomattavaa on, että tässä vaiheessa, joka Suomessa sijoittuu tyypillisesti vuoden ikään, nuorten mahdollisuudet tehdä itsenäisiä päätöksiä ovat rajalliset. Tässä ikävaiheessa kaveripiirin merkitys korostuu ja nuoren pyrkimykset irtautua lapsuudenkodista, vanhempien ja sisarusten muodostumasta sosiaalisesta verkostosta lisääntyy ja päihteiden kokeilut ja käyttö korostavat tätä. (Kuure ym. 2002, 91.) Sosiaalisuudella on suuri merkitys alkoholin ja tupakan kokeiluiden/käytön alkuvaiheessa. Tottumuksen vakiintuessa sosiaalinen käyttö korvaantuu yksilöllisemmillä tavoitteilla, kuten alkoholin käyttö stressin lievityksessä ja tupakka rentouttavana taukona. Yhteenkuuluvuus tulee esiin myös tunnetussa päihteiden joukkoharhassa. Nuorten omat arviot ikäistensä alkoholin ja tupakan käytöstä ovat liioiteltuja. Tämä oletus perustuu siihen, että juovat nuoret olettavat tottumustensa edustavan jaettua normia ja osin siihen että arvioilla on tapana muokkautua odotusten mukaiseksi. (Kuure ym. 2002, 91.) Myös Leena Nyman (2001) havaitsi tutkimuksessaan joukkoharhan olemassaolon, kuten myös vuosittain tehtävä terveystapatutkimus osoittaa. Tyttöjen ystäväpiiriä määritti tarve kuulua yhteen omaa ikävaihetta ja kehitystä tukevien ystävien kanssa. Ystäväpiirit muodostuivat yhteisten arvostusten mukaan. Ystäväpiiriä sitovat tiukat päihteettömyyteen tai päihteidenkäyttöön liittyvät sopimukset. Tyttöjä jotka rikkovat yhteisiä sopimuksia, rangaistaan jättämällä heidät porukan ulkopuolelle. (Nyman 2001, 39.)