LIFE HASCO. Task PID Know-how, rekultivointityöt HASCO HASCO. Peltorivi FISKARS FINLAND

Transkriptio

1 Life Environment FT-Transport Oy Ab Peltorivi FISKARS FINLAND Puh: Fax: Toimitusjohtaja Stig Monthén Puh: Gsm: LIFE Task PID 4038 Know-how, rekultivointityöt FT-Transport Oy Ab 1

2 Maaperän rekultivointi Tutkimusraportti FT-Transport Oy Ab 2003 FT-Transport Oy Ab 2

3 Maaperän rekulvitointi Tutkimusraportti Sisältö Tausta 4 Ympäristövaikutukset maisemassa 4 Rekultivoinnin käistteesta 5 Biofiltterin käsite 6 Mikro-organismit maaperässä 7 Biofiltterin rakenteesta ja toimintaedellytyksistä 8 Metaanin hapetus biofiltterien avulla 9 Hapetuskerroksen tekninen rakenne 10 Biofiltterin käyttö kasvualustana 11 Suositus käytettävistä kasveista 12 LIITE. Pilottialueen kuvailulehti 13 FT-Transport Oy Ab 3

4 Tausta Life Environment Öljyliusketta eli palavaa kiveä esiintyy eri puolilla maapalloa ja sitä hyödynnetään polttoaineena sekä kemianteollisuuden raaka-aineena. Pyrolyysin avulla lähtöaine kerogeenista tuotetaan kaasua, öljyä ja bitumia. Prosessijätteenä syntyy puolikoksia ja muita tislausjätteitä kuten tuhkaa. Suotuisissa oloissa raaka-aineen öljypitoisuus voi nousta lähelle 20 prosenttia. Eräiden laskelmien mukaan maapallon nykyisen öljyntuotannon korvaaminen äljyliuskeen tislauksella synnyttäisi päivittäin puolikoksi- ja tuhkajätettä noin 25 Kheopsin pyramidin verran (1 t öljyä 12 t jätettä, kun öljypitoisuus on 8%). Tuotannon hiilidioksidipäästöjen on laskettu vastaavan tasoa 1 kg / öljylitra. Lisäksi tuotantoprosessissa ja jätteen varastoinnissa vapautuu määrältään tuntematon määrä typen oksideja, rikkiyhdisteitä, hiilimonoksidia, otsonia, fenoleja ja hiilivetyjä, joukossa myös syöpään altistavia polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä (PAH). Itä-Vironmaan öljyteollisuuden tuottaman puolikoksin sisältämät haitta-aineet on analysoitu tieteellisesti moitteettomalla menetelmällä vuonna Tulosten mukaan suurin yksittäinen ympäristörelevantti päästöfraktio muodostuu öljyperäisistä hiilivedyistä. Määrät ylittävät selvästi voimassaolevien ympäristönormien tason. 1 Koska tuotantoprosessi ei sen paremmin Kohtla-Järvellä, kuin Kiviölissäkään ole suljettu, sen haitta-aineet pääsevät vapaasti ilmaan sekä tuotannosta että jätettä ulkovarastoon läjitettäessä. Haittavaikutukset ulottuvat tuulen sekä sade-ja sulamisveden vaikutuksesta arviolta kilometrin etäisyydelle laitoksista (bioindikaattorina mm. ruskojäkälän määrä puiden rungoissa ja oksistossa). Maaperä ja sen pintakerrokset ovat tulosta monivuosimiljoonaisesta kehityksestä. Maaperän ylin metri ja erityisesti sen päälimmäiset kaksikymmentä senttiä ovat täynnä elmää. Kasvien juuret, maaperäeläimet ja mikrobit muodostavat tämän kerroksen valtaosan. Eräs vallitsevista eliöryhmistä on mykorritsasienet, joiden yhteistoiminta kasvien juuriston kanssa luo perustan maaperän biologiselle toiminnalle. Sienirihmaston määrä pintamaassa on keskimäärin metriä grammassa kuivaa maata. Kaivostoiminta sekä teollisuus voivat tuhota maaperän rakenteen totaalisesti tai saastuttaa sen päästöillään, tai kuten avolouhosten yhteydessä poistaa sen kokonaan. Ympäristövaikutukset maisemassa Itä-Vironmaalla on yhteensä noin 9000 ha palavakiven louhinnan ja käsittelyn seurauksena pilaantunutta ja osin käyttökelvotonta maata. Vähintäänkin satoja hehtaareja saastunutta maata on myös valittömästi öljyteollisuuden ja kemianteollisuuden laitosten ympäristössä. 1 Kts. tutkimusraportti Orgaanisen jatteen biologinen käsitteiy, FT-Transport Oy Ab FT-Transport Oy Ab 4

5 Tämä tilanne on sekä ympäristöekologisesti, että taloudellisesti merkittävä haaste maakunnan ympäristöhallinnolle, teollisuudelle ja kunnille. Rekultivoinnin kautta maaperä voidaan saada ainakin osittain tuottamaan puuta tai muita hyötykasveja. Toinen, vähintäänkin yhtä tärkeä tavoite on maaperän vedenpidätyskyvyn lisääminen siten, että pohjaveden pilaantuminen jäteveden ja saasteiden kulkeutumisen kautta saadaan torjutuksi. Jos pilaantunut maa-alue saadaan lähes luonnonmukaiseen tilaan, voidaan sen arvon (boniteetti) ja käyttökelpoisuuden arvioida lisääntyvän suorassa suhteessa tapahtuneen muutoksen määrään. Life Environment projektissa tavoitteeksi asetettiin 200 hehtaarin maa-alueen rekultivointi ja peittäminen kasvillisuudella. Käsiteltävien demoalueiden piti edustaa eri tyyppisiä ltä-vironmaan ympäristöjä, joissa palavakiven louhinnan ja jalostuksen seurauksena maaperä on tuhoutunut tai vakavasti uhattuna. Projektisuunnitelman mukaan FT-Transport Oy Ab on tehnyt valmistelevat selvitykset rekulvitoinnin tietotaidon osalta sekä suorittanut mittavan maaperäkartoituksen kumppanuusyritystensä hallinnassa olevilla maa-alueilla. Maaperäkartoitus perustui näytteenottoon, jossa tutkittiin 240 hehtaarin maaaluen Kiviölin välittömässä läheisyydessä Sondan kunnan alueella. Näytteenottopisteet on varustettu koordinaatein myöhempää tarkistuskartoitusta silmällä pitäen. Näytedokumentit on taltioitu FT-Transport Oy Ab:n tiloihin myöhempää käyttöä varten. Tämän raportin kirjoittaminen hetkellä projektin johdon suunnitelmat käsiteltavien maa-alueiden osalta olivat siinä määrin keskeneräisiä, että konkreettisia rekultivointisuunnitelmia ei ollut mahdollista laatia. Sen vuoksi tässä raportissa keskitytään selvittämään niitä metodologisia periaatteita, joiden mukaan rekultivointitoimintaa on tarkoitus suunnitella. Rekultivoinnin käsitteestä Sananmukaisesti käsite rekultivointi tarkoittaa saattaa uudelleen viljelylle suotuisaan tilaan (lat. re-cultivare). Avolouhoksen täyttäminen kivillä ja maaaineksilla ei näin ollen vielä ole rekultivointia. Tässä yhteydessä puhutaankin teknisestä rekultivoinnista varsinaisen rekultivoinnin esiasteena. Rekultivoinnin tavoitteena tulee olla maan luonnollinen rakenne, sen kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien palauttaminen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on maan pintakerroksen humuksen palauttaminen, joka voi toteutua vain kasvillisuuden ja sen rinnalla tapahtuvan mikro-organismien pitkäaikaisen toiminnan tuloksena. FT-Transport Oy Ab 5

6 -projektissa rekulvitointitoimintaa on suunniteltu toteutettavaksi seka teknisesti rekultivoiduilla avolouhosalueilla että puolikoksin varastovuorten ja teollisuuslaitosten ympäristöalueilla. Rekultivoinnilla on tällöin kaksinainen tavoite: Yhtäältä rekultivoinnin tulee turvata istutettavalla kasvullisuudelle ja luonnonkasveille otollinen kasvupohja. Toisaalta rekultivoinnin kautta pyritään muuttamaan sinänsä niukkakasvuinen tai kasvullisuutta vieroksuva maapohja/puolikoksikamara kasveille ystävälliseksi samalla, kun toimenpiteellä tähdätään puolikoksin varastointialueiden ympäristöpäästöjen hillintään (PAH-yhdisteet, hiilivedyt, fenolit). Ristiriitaisten tavoitteiden täyttämiseksi tätä projektia varten on kehitetty itsenäinen sovellus biofiltteriperiaatteesta. Biofiltterin käsite Filtteri- t. suodatinkäsite voidaan ymmärtää sanan etymologian ja teknisen kehityksen valossa eri tavoin. Mekaaninen suodatin (hiekka, sora- yms.materiaalista rakennettu) päästää lävitseen vain ainesosat, jotka esimerkiksi nesteen mukana mahtuvat fikterin huokosten lävitse kulkemaan. Filtterin toimintaa monipuolistaa esimerkiksi kalkki, joka mekaanisen suodatuksen ohella vaikuttaa kemiallisesti suodatettavan materiaalin ph-arvoon. Jos filtterin materiaalissa on mukana aineksia, jotka sähkökemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi adsorboivat eli sitovat erityisen voimakkaasti muita aineita, filtterin tehokkuus kasvaa ja ominaisuudet laajenevat. Esimerkkinä aktiivihiilisuodatin, joka sitoo laaja-alaisesti mm. kaasuja. Sähkömagneettisesta filtteristä esimerkkinä radiotekniikan taajuuskorjaimet tai aaltoloukku, jotka päästävät läpi halutun taajuista sähkömagneettista värähtelyä ja suodattavat eitoivotut taajuudet pois. Biofiltterin toiminta ei ole suodattamista, vaan perustuu mikro-organismien aktiviteettiin ja aineenvaihduntaan. Filtterimateriaalissa tapahtuvassa prosessissa mikrobit käyttävät ravinnokseen filtteriin tulevia aineita, jotka oksidoituvat tai nitrifioituvat. Prosessista tulee ulos kaasuja, kuten C0 2, CH 4 ja H 2 0. Lopputuloksena on alkuperäisten input-materiaalien mineralisaatio. Teknisissä laitoksissa on nykyisin monesti käytössä biofiltteri, joka koostuu valmiskompostista, puuhakkeesta sekä eräistä muista luonnonmateriaaleista. Tällaisten biofiltterien avulla on menestyksellä saatu hillityksi mm. kompostointilaitosten hajupäästöjä. FT-Transport Oy Ab 6

7 Luonnollisten biofilttereiden käyttö maan pintakerroksen suojana tarjoaa päästöongelmaan ratkaisun, jota voidaan soveltaa tuotantoprosessista tulevan jätteen käsittelyyn sekä olemassaolevien varastoläjien suojaamiseen. Biofiltterit muodostavat eraänlaisen tukiaseman maastokohteisiin sijoitetun puolikoksin mineralisaatiossa. Samalla biofiltterien käytöllä voidaan nopeuttaa rekultivoitavien alueiden maapohjan rakenteen kehitysta luonnolliseen suuntaan. Mikro-organismit maaperässä Mikro-organismit jakautuvat aerobisiin ja anaerobisiin. Niiden energiankäyttö tapahtuu redoxreaktioiden ja valon avulla. Ravinteiksi soveltuvat orgaaniset aineet ja C0 2. Miljöön lämpötila ja ph vaikuttavat mikro-organismien viihtyvyyteen, mutta myös ääriolosuhteissa lajit ovat moninaiset. Ympäristön äärimmäisen ph:n ja lämpötilan voidaan arvioida vähentävään lajien lukumäärää Gaussin normaalikäyrää noudattaen. Parhaiten useimmat mikro-organismit viihtyvät välisessä lämpötilassa. Mikro-organismeihin luetaan kuuluviksi bakteerit, sienet ja levät (sekä toisinaan myös virukset). Mikro-organismien erikoistuminen on populaatioiden kasvua ja mukautumista, jossa lajit muuntuvat ja sopeutuvat ympäristöönsä tarjolla olevien raakaaineiden ja muiden olosuhteiden mukaan. Suotuisissa olosuhteissa, kuten humuspitoisessa mullassa, elää neliömetrin alalla 30 senttimetrin maakerroksessa eliömäärä, joka karkea jakaantuminen on seuraavanlainen: 60 biljoonaa bakteeria, 1 miljardi sientä, 1 miljoona levää, 500 miljoonaa yksisoluista, miljoonia matoja, hyppyhäntäistä, sekä tuhansittain hyönteisiä, niiden munia, kotiloita ja lisäksi suurempia eliöitä suuri joukko. Tätä lajikokonaisuutta kuvataan biodiversiteetin käsitteellä. Se kuvaa sekä eliö- ja kasvipopulaatioiden runsautta, että niiden kompleksisuutta ja vuorovaikutuksen laatua. Rekultivoinnin laajempana tavoitteena voidaankin pitää maapohjan biodiversiteetin palauttamista ja kehittämistä aktiivisin ja suunnitelmallisin toimenpitein. Taulukko. Mikro-organismien systemaattinen jako energiankaytön ja ravinteiden kaytön perusteella Energiankäyttö Nimitys Esimerkld - Redox-reaktiot - kemotrooppinen - kemotrooppiset bakteerit - Valo - fototrooppinen - levat Raaka-aineet - orgaaniset aineet - heterotrooppinen - TOC-hajottajat - C02 - autotrooppinen - nitrifikantit Elektronidonaattorit - orgaaniset aineet - organotrooppinen - TOC-hajottajat -epaorgaaniset aineet - litotrooppiset - nitrifikantit Elektroniakseptorit - vapaa happi - aeorobiset - TOC-hajottajat, nitrifikantit - nitraatti - anoksinen - denitrifikantit - orgaaniset aineet FT-Transport Oy Ab 7

8 Biofiltterin rakenteesta ja toimintaedellytyksistä Mikro-organismien esiintyminen tietyssä paikassa on riippuvainen vain ajasta ja olosuhteista. Tästä seuraa, että riittävän pitkällä ajanjaksolla käytännölhsesti katsoen jokainen orgaaninen aine ja yhdiste hajoaa mikrobien työn tuloksena. Aikaa voidaan nopeuttaa luomalla populaatiokehitystä nopeuttavat olosuhteet sekä ymppäämällä kohteeseen haluttuja mikro-organismeja populaation m u odostumisen edistämiseksi. Ymppäämisellä on rajansa, sillä esimerkiksi öljykontaminanttien kompostoinnissa aktiivisen ymppäyksen ei ole todettu parantavan tai nopeuttavan prosessia. Biofiltterin materiaaleina on menestyksellä käytetty turvetta, multaa, puuhaketta, sahajauhoa, kuoriketta ja näiden materiaalien seoksia. Erityisen arvokas biofiltterimateriaali on valmiskomposti sekoitettuna multaan. Happamuutensa (ph 4) ja typpipitoisuutensa vuoksi turve soveltuu hyvin puolikoksin biofiltterin perusmateriaaliks i. Koska turve perustellusti lasketaan uusiintumattomiin luonnonvaroihin ja koska turvetuotannolla on myös kielteisiä ympäristövaikutuksia, on turpeen käyttöä mahdollisuuksien mukaan korvattava muilla materiaaleilla. Rekultivointitoiminnassa ihanteellinen materiaali olisi tästä syystä orgaaninen jäte, kuten karjan ja ihmisten ulosteet ja virtsaliete. Seosaineena voidaan lisäksi käyttää multaa sekä haketta t. kuoriketta, sikäli kuin sitä on saatavilla. Seosaineiden tarkoitus on turvata filtterikerroksen kosteuden, lämpötilan ja hapen tasainen saanti. Puolikoksin sisältämä hiili, kalsium ja magnesium soveltuvat erinomaisesti mikro-organismien käyttöön. Lisäksi on huolehdittava typen, fosforin ja kuparin saannista. Biofiltteriin on sekoitettava tästä syystä lietettä tai karjanlantaa sekä luujätettä, jos sitä on saatavilla. Biofiltteri voi paksuudeltaan olla 0,2-1 metriä. Filtterin mikro-organismit saavat happensa suoraan ilmasta. Vielä 0.8 metrin syvyydessä hapen määrä fikteriseoksessa nousee yli 10%. Tutkimusten mukaan jo senttimetrin filtterikerros riittää sitomaan jopa 90% mahdollisista haihtuvista yhdisteista. Poikkeuksen tekevat fluoratut hiilivedyt, joiden paäsyä ilmaan ei biofiltterillä kyetä torjumaan. Puolikoksissa ko. päästöjä ei kuitenkaan ole todettu. 2 2 Katso edella mainittu tutkimusraportti. FT-Transport Oy Ab 8

9 Samalla kun mikro-organismit hapettavat ilmaa kevyempinä massasta ylöspäin pyrkivät haihtuvat yhdisteet, puolikoksin pintakerroksen emäksisyys laskee ja erikoistuneet mikrobit ryhtyvät purkamaan puolikoksia ainesosikseen. Kun biofiltteri varustetaan kasvipeitteellä, prosessi nopeutuu ja mineralisaatio kiihtyy. Prosessin lopputuloksena on puolikoksimassan pintakerrosten muuntuminen alkumineraaleiksi, suoloiksi, humushapoiksi ja humusmullaksi. Näin syntynyt eloperäinen maakerros pidättää tehokkaasti kosteutta ja hapanta sadetta sekä pysäyttäa raskasmetallien ja hitaasti hajoavien yhdisteiden liikkeet maapohjassa. Metaanin hapetus biofiltterien avulla Puolikoksi sisältää merkittävän määrän hiilivety-yhdisteitä. Kun varastoläjitykseen johtuu kosteutta sadeveden mukana, metaanimikrobit aloittavat hiilivetyjen purkamisen metaaniksi. Metaani lukeutuu tärkeimpiin kasvihuonekaasuihin ja ympäristötietoisen toiminnan on pyrittävä sen syntymistä estämään. Biofiltteriperiaatteen soveltaminen tarjoaa yksinkertaisen keinon metaanipäästöjen hallintaan puol ikoksipitoisten maapohjien ja varastoläjitysten alueella. Menetelmässä metanotrofisille bakteereille luodaan tilaisuus muuttaa metaani hiilidioksidiksi, vedeksi ja biomassaksi. Menetelmän peruselementti on biofiltterikerros, jolla päästölähde pällystetään. Biofiltterin rakenteelle asetetaan tiettyjä vaatimuksia, joiden täyttyessä mikro-organismit kykenevät metaanista selviämään. Taulukko. Metanotrofisten mikro-organismien yleisia ympäristöehtoja. Ympäristöehto Huomautuksia ph 5 8,5 Sangen joustava Hapen tarjonta optimaalinen suhde CH4:02 = 1:2 Prosessi käynnistyy jo 2% happitasolla Kosteus > 13% maksimiarvosta Lämpötila psykrofiilit 5-15 mesofiilit termofiilit 55 saakka Mikro-organismit kykenevät vaikuttamaan itse ympäristön Metaanintuotanto aktiivipopulaatio lisääntyy metaani-tarjonnan kasvaessa lämpötilaan M ikro.organismit reagoivat sangen joustavasti metaanitason muutoksiin Haitta.aineet ammonium, nitriitti Maanpinnan tila suuri ilmavuus, vedenpidätyskyky Ravinteet riittävä taso lisättävä fosforia ja typpeä Laboratoriokokeissa on todettu, että humuspitoinen puutarhamulta voittaa suorituskyvyssä hyvin kypsyneen kompostin. Kompostissa elävät mikroorganismit kykenevät kuitenkin hajottamaan litraan metaania tunnissa neliömetriä kohden. Muutaman päivän sopetumisajan jälkeen määrä nousi jopa 25 litraan metaania. Metaanin hajottamiseen tarkoitetun biofiltterikompostin tulee täyttää seuraavia vaatimuksia: FT-Transport Oy Ab 9

10 kompostissa tulee olla suuri osa orgaanista ainetta, mutta materiaalin tulee olla stabiilissa tilassa. Vakauden mittayksikkönä käytetaan hengitysaktiviteettia, jonka tulisi pysyä arvon 8 mg 2 kuivaainegrammaa kohden. ammoniumpitoisuus ei saa ylittää 350 ppm. kompostin tulee omata suuri vedensitomiskyky, jotta riittävä kosteus säilyy myös kuivana aikana. Kompostilla on erityinen ominaisuus muodostaa uloimmasta kerroksesta kuivamalla noin senttimetrin paksuinen eristekerros. Tämä kerros ehkäisee haihtumista ja tasoittaa syvemmällä olevan kompostisubstraatin lämpövaihtelua. substraatin raekoko vaikuttaa merkittävästi koko biofiltterin toimintaan. Koska kerroksen tehtävänä on varmistaa myös, että metaani viipyy tarvittavan ajan filtterikerroksessa, on sopiva raekoko 0,2-2 mm (50-70%). Hapetuskerroksen tekninen rakenne Biofiltterikerroksen tulee olla rakenteeltaan sellainen, että kaasu jakaantuu tasaisesti mikro-organismien käyttöön. Pystysuoraan kaasun johtumiseen on kiinnitettävä suurta huomiota, jotta vaakatason kaasun leviäminen estyy ja kaasua ei pääse karkuun. Tämä tavoite saavutetaan varmistamalla filtterimateriaalin tasalaatuisuus seulomalla. Käsiteltävän alueen reunat tulee tiivistää sopivalla materiaalilla, jotta kaasu ei paase oikosulunomaisesti ilmakehään ja ettei tuuliolosuhteiden muutos vaikuta oksidaatioprosessiin. Metaanin hapetukseen soveltuva Filtterikerros Metaanin hapetuskerros 1,0 m Kypsä komposti Täydennyksena fosforia (esim. luita) Jakava kerros 0,5 m Sora tms. 16/63 mm Puolikoksi Piirros: K.Arvola FT-Transport Oy Ab 10

11 Rakenteissa ei tule käyttaa eri kerrosten välilla eristavia materiaaleja kuten esimerkiksi geotekstiileja. Niiden vaikutus on kielteinen, koska jyrkat rajat muodostavat äkillisia muutoksia fikterin kemiallisessa ja fysikaalisessa rakenteessa. Filtterimateriaalin yli ei saa ajaa eika sita tule tiivistaa koneellisesti. Mitoituksessa on otettu huomioon ilmastolliset seikat siten, etta osa fiitterikerrosta pysyisi sulana myös pakkaskaudella. Hapetuskerroksessa happitaso pysyy vielä 80 senttimetrin syyvydessä ilman erityistoimenpiteitä tasolla 7-12%. Hapetuskerros voidaan kattaa sopivalla kasvustolla, jonka juuristo muodostaa rakenteeseen stabiliteettia lisäävän tukiverkoston. Koska metaanihapetukseen soveltuva biofiltterikerros on suhteellisen työläs ja merkitsee kustannuksia, sen tarve on perusteltava metaanimittauksin. Näyttää ilmeiseltä, että päästöt nimenomaan uusilla varastoalueilla saattavat nousta ajoittain niin suuriksi, että massan peittäminen biofiltterikerroksella on ilmansuojelullisista syistä perusteltua. Biofiltterin käyttö kasvualustana Näyttää todennäköiseltä, että puolikoksin varastoalueita tai muita rekultivoitavia alueita ei kustannusteknisistä syistä kyetä täydellisesti päällystämään paksuilla biofiltterikerroksilla. Sen vuoksi rekultivointi täytyy toteuttaa pyrkimällä aikaansaamaan mahdollisimman nopea luontainen humuksen tuotanto. Tämä tapahtuu kasvipeitteen avulla. Maanomistajan kannalta puutuotannon käynnistäminen on taloudellisista syistä ensisijainen tehtävä. Pohjaveden suojelun ja biofiltterifunktion kannalta mahdollisimman laajaskaalainen kasvipeite on tavoittelemisen arvoinen. Mitä suurempi lajirikkaus vallitsee maan päällä, sitä monipuolisempi on myös mikro-organismien yhteisö maanpinnan alapuolelle ja sitä tehokkaampi juuri rakentuu maan pintakerrokseen. Tämä on tarpeen sekä humuksen tuotannon, että maanpinnan vedenpidätyskyvyn lisäämiseksi. Mitä nopeammin humustuotanto pääsee käyntiin, sitä paremmin pintakerrosten haitalliset aineet sidotaan paikoilleen ja sitä tehokkaammin fytoremediaatio lähtee liikkeelle. Käytännön rekultivaatiotoimenpiteet suositellaan suoritettavaksi seuraavasti: Lohkon merkintä maastoon ja viedään 1:2000 mittakaavaiselle kartalle Lohko raivataan ja pinta tasoitetaan Rakennetaan lysimetrejä varten tarvittavat ojat, altaat ja veden keräyskaivot, vedetään tarvittavat putket Käytettävissä oleva seosaine (multa, turve jne) levitetään lohkolle mahdollisimman tasaisena kerroksena Suoritetaan lannoitus (liete, muu yleislannoite) Lohkon pinta muokataan sopivalla kalustolla lannoitteen seosaineen ja perusmateriaalin sekoittamiseksi keskenaän (äestys, kyntö, jankkurointi, kultivointi) FT-Transport Oy Ab 11

12 Kasviseos kylvetaan kylvökoneilla lohkolle Kasvatettavaksi valitut puuntaimet istutetaan lohkolle Suositus käytettävistä kasveista Tavoitteena on mahdollisimman monipuolisen fioran luominen rekultivoitavalle alueelle. Siksi kasvivalikoimaan tulisi sisältya mm. ruohoja, heiniä, saroja, varpuja, pensaita ja puita. Kokemuksen mukaan karujen maiden kasveiksi soveltuvat mm. seuraavat: Auringonkukka Lupiini Hamppu Valkomesikkä Sirppimailanen Eri apilalajit Suomen tielaitoksen vakiosiemenseos (punanata, niittynurmikka, nurmirölli, lampaannata, engl.reaheinä, valkoapila) Tyrni Eri populuslajit (haavat, poppelit) Leppä Rehunata Ruokohelpi Mänty Koivu Paju Rekultivoinnissa voidaan käyttää myös erilaisia mykorritsaymppejä, jos niitä on saatavilla. Mykorritsaverkostojen muodostumista tukee erityisesti männyn kasvattaminen. Mänty kykenee juurtumaan likipitäen suoraan kallion pinnalle ja on erityisen hyvä mykorritsan isäntä. Siksi mäntyä on syytä suosia kaikessa rekultivointitoim massa. Kasvuston juurtummnen ja menestyminen riippuu monista seikoista. Siksi oikean kasvivalikoiman löytäminen on mahdollista vasta kokemuksen karttuessa. Kiviölin vanhan tuhkamäen kasvilajiston tutkimus ja analysointi voisi antaa rekultivointitoiminnalle arvokkaita vihjeitä. Fiskars, kesäkuussa 2003 Kari Arvola Projektipäällikkö FT-Transport Oy Ab 12

13 FT-Transport Oy Ab 13