Sato Oyj. Ylä-Soukka, asemakaavan muutos. Luontoselvitys 2016

Transkriptio

1 Luontoselvitys 2016 Luontotieto Keiron Oy

2 Ylä-Soukka luontoselvitys 2016 Sato Oyj/ Antti Laine Luontotieto Keiron Oy 2016 Tekijät: Anu Luoto, Susanna Pimenoff Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 2016

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalueen sijainti Kartoitusmenetelmät Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Liito-oravakartoitus Kohteiden arvottamisen perusteet Kohteiden luonnonsuojelullinen arvoasteikko Käytetyt lyhenteet Elinympäristöt ja kasvillisuus Yleiskuvaus Kuvioiden kuvaukset Liito-orava Aiemmat havainnot Liito-oravahavainnot keväällä Ekologiset yhteydet Johtopäätökset ja suositukset Lähteet...12 Kansikuva: Tiheää puustoa selvitysalueen luoteisosassa, jota pitkin kulkee myös ekologinen yhteys Yläkartanontien ylitse. (AL)

4 1 Johdanto Lounais-Espoon Soukassa on käynnissä kaksi kaavamuutoshanketta. Ylä-Soukka A -nimisessä kaavamuutoksessa on tarkoituksena mahdollistaa täydennysrakentaminen tulevan Soukan metroaseman välittömässä läheisyydessä. Asuinkerrostalojen korttelialueiden ja rakennusoikeutta lisätään ja osa Kartanonkallio-nimisestä puistoalueesta muutetaan asuinkerrostalojen korttelialueeksi (OAS 2016). Ylä-Soukka B -nimisessä kaavamuutoshankkeessa on tarkoituksena mahdollistaa asuinkerrostalon rakentaminen toteutumattomalle liiketontille (OAS 2015). Alueen luontoselvityksen tilasi Luontotieto Keironilta kiinteistöasiamies Antti Laine Sato Oyj:stä. Ohjausryhmään on kuulunut myös maanhankintapäällikkö Maarit Tuomainen Sato Oyj:stä. Luontoselvityksen maastotyön ja raportin on laatinut biologi, FM Anu Luoto (kasvit, liito-orava, ja elinympäristöt). Työtä on ohjannut biologi, FM Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä, joka myös on osallistunut raportointiin. Raportin kuvat ovat Anu Luodon. 2 Selvitysalueen sijainti Selvitysalue eli kaava-alue sijaitsee lounaisen Espoon Soukassa aivan liikekeskuksen ja tulevan metroaseman läheisyydessä. Alueen pohjoisreunalla kulkee Yläkartanontie ja lännessä Kaskilaaksontie. Kaava-alue on kooltaan noin kaksi hehtaaria. Varsinaisen selvitysalueen ympärille on rajattu halkaisijaltaan 750 metrin suuruinen tarkastelualue liito-oravan esiintymisen selvittämiseksi. Laajemmalla tarkastelualueella on helpompi hahmottaa liito-oravan kokonaistilannetta, koska lajin ominaisuuksiin kuuluu käyttää metsiä laajalla alueella. 1

5 Kartta 1 Soukan selvitysalue vihreällä ja tarkastelualue sinisellä ympyrällä. Pisteet osoittavat aiemmin tehtyjä liito-oravahavaintoja. 3 Kartoitusmenetelmät 3.1 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Alueen maastotyöt tehtiin toukokuussa Aikainen kevät mahdollisti hyvin putkilokasvien kartoituksen. Kartoitus tehtiin jalan ja sen yhteydessä alue kuvioitiin elinympäristötyyppeihin. Kasvillisuuden yleispiirteet kartoitettiin elinympäristöjä määritettäessä. Yleiset ja havaitut huomionarvoiset kasvilajit kirjattiin, mutta selvityksen tavoitteena ei ollut laatia kattavaa putkilokasvilistaa. Maastokarttana käytettiin Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteria mittakaavassa 1:2000. Kuvioiden rajaamisessa käytettiin apuna GPS-paikanninta, jolta siirrettiin lokitiedot paikkatieto-ohjelmaan. 2

6 3.2 Liito-oravakartoitus Sato Oyj Liito-oravan esiintyminen todetaan lajille soveltuvasta sekametsästä ulostepapanoiden perusteella. Maastossa etsitään papanoita liito-oravien suosimien suurten puiden, yleensä kuusten ja haapojen juurilta. Maastotyö tehdään papanoiden löytämisen kannalta parhaiten soveltuvaan aikaan keväällä. Liito-oravan esiintyminen kartoitettiin tarkasti selvitysalueelta (kartta 1) sekä yleispiirteisemmin tarkastelualueelta. Tarkastelualueen sisältä tehtiin ilmakuvan sekä aiempien liito-oravahavaintojen perustella kohderajaukset, jotka tarkastettiin maastossa. Maastokartoitus tehtiin Kartoitusajankohta oli hyvä ja papanat olivat siihen aikaan puiden juurilla selvästi näkyvillä. Kartoitus tehtiin jalan GPS-paikanninta hyödyntäen. Maastokarttana käytettiin Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteria mittakaavassa 1:4500. Tehdyt liito-oravahavainnot tallennettiin GPS laitteeseen. Kohteiden rajaamisessa käytettiin apuna GPS-paikanninta, jolta siirrettiin tiedot paikkatieto-ohjelmaan. 3.3 Kohteiden arvottamisen perusteet Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat seuraavat tekijät: luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 /LsA 10 ) erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 /LsA 23 ) luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 /LsA 24 ) metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 /MeA 7 & 8 ) vesilaissa mainittu luontotyyppi (VesL 2. luku 11 ) arvokas vesialue tai virtavesi perinnemaiseman luontotyyppi geologisesti arvokas muodostuma uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä (Rassi ym ja Liukko ym. 2016) uhanalainen luontotyyppi (Raunio ym. 2008) muu luonnonsuojelullisesti arvokas kohde, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä, mahdollinen METSO-ohjelman kohde LAKU-kriteerit täyttävä kohde (Uudenmaan liitto 2012) 3.4 Kohteiden luonnonsuojelullinen arvoasteikko 5 Valtakunnallisesti arvokas kohde. Kansallinen arvo on kohteella, jossa esiintyy erittäin uhanalainen laji tai elinympäristö. Kohde voi myös olla ainutlaatuinen. Arvokas elinympäristöjen kokonaisuus, joka luo edellytykset runsaalle ja erikoistuneelle lajistolle, voi olla kansallisesti arvokas. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii suojelualueen perustamista. 4 Maakunnallisesti arvokas kohde, jos ympäristö on maakunnallisesti harvinainen ja luonnoltaan arvokas. Siinä esiintyy uhanalainen laji tai lajeja, edustavaa arvokasta tai uhanalaista elinympäristöä tai luonnontilaisuus luo edellytykset useille harvinaisille lajeille. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii yleensä suojelualueen pe- 3

7 rustamista. Maakunnallisen arvon määrittämisessä on käytetty avuksi Luonnonympäristön arvottamisen kriteeristö Uudellamaalla julkaisua (Uudenmaan liitto 2012). 3 Paikallisesti erittäin arvokas kohde, jos ympäristö on tavanomaisesta poikkeava, mutta ei kuitenkaan ainutlaatuinen. Harvinainen laji, lajirikkaus, arvokas elinympäristö tai hyvä luonnontila voivat tuoda ympäristölle tämän arvon. Kohteella on sellaisia luonnonarvoja, jotka yleensä vaativat selviä rajoituksia alueen maankäyttöön. 2 Paikallisesti arvokas kohde. Kohteella on jonkin verran luonnonarvoja, jotka yleensä voi helposti säilyttää, vaikka aluetta käytetään normaalisti rakentamiseen tai metsänhakkuisiin. Kohteiden sijainnin voi merkitä kaavaan informatiivisena merkintänä, jotta se tulee paremmin huomioitua maankäytössä. 1 Joitakin luontoarvoja, eli tavanomaista luontoa edustava kohde. Ei rajoituksia normaaliin rakentamiseen tai maankäyttöön. 0 Ei erityisiä luontoarvoja, jos ympäristö on muokattu ja luonnontila muuttunut. Vähäarvoinen tai tuhoutunut kohde. 3.5 Käytetyt lyhenteet Raportissa on käytetty seuraavia lyhenteitä: LsL LsA MeL MeA VesL EU-D1 luonnonsuojelulaki luonnonsuojeluasetus metsälaki metsäasetus vesilaki lintudirektiivi 4 Elinympäristöt ja kasvillisuus 4.1 Yleiskuvaus Soukan kahden hehtaarin kokoinen selvitysalue sijoittuu pohjoiseen laskeutuvaan jyrkkään kallioiseen rinteeseen. Alueella on kaksi laajempaa avokallioaluetta. Kallioiden välissä kasvillisuus muistuttaa lajistoltaan lähinnä tuoretta kangasta, kulttuurivaikutuksella höystettynä. Puuston laatu vaihtelee kallioiden männiköistä alarinteen haapametsikköön. 4.2 Kuvioiden kuvaukset Seuraavassa luvussa kuvataan selvitysalueelta luontotyyppien ja luonnonpiirteiden perusteella rajatut elinympäristökuviot. Kuvioiden rajaukset näkyvät karttakuvassa 2. Kuvio 1 sijoittuu Kaskilaaksontien lounaispuolelle kääntöpaikan viereen. Kuvio on kalliometsää, jolla kasvaa kookkaita mäntyjä. Kuvion reunalla kasvaa myös nuorta koivua ja pihlajaa. Aluskasvillisuus on niukkaa ja osin heinävaltaista. 4

8 Kuvion 2 poikki kulkee kevyen liikenteen väylä, joka jakaa kuvion kahteen hiukan toisistaan poikkeavaan osaan. Metsikkö on tyypiltään lähinnä tuoretta kangasta, mutta kulttuurivaikutus näkyy etenkin eteläosassa heinävaltaisuutena. Kallionreunassa aluskasvillisuuden valtalajina on tuoreen kankaan tyyppilaji mustikka. Puusto on mäntyvaltaista, mutta kuusta ja koivua esiintyy sekapuuna. Valtapuusto on keskiikäistä eikä lahopuuta esiinny. Muu osa selvitysalueesta sijoittuu pohjoiseen avautuvaan rinteeseen. Alueella on laajasti avokalliota ja kalliometsää (kuviot 3 ja 5). Avokalliopinnat ovat kuluneita virkistyskäytön vuoksi. Kalliokasvillisuus on niukkaa. Puusto muodostuu pienikokoisista, mutta iäkkäistä männyistä. Painanteissa kasvaa myös kuusta sekä pihlajaa. Kalliot ovat karuja. Kuva 1 Selvitysalueen avokalliot ovat sileäpintaisia ja ulkoilusta kuluneita. Kuvion 4 kalliometsä sijoittuu melko jyrkkään rinteeseen. Aluskasvillisuudessa on pääosin tuoreen kankaan lajeja kuten mustikkaa. Ylärinteessä näkyy kulttuurivaikutus mm. roskaantumisena sekä rehevöitymisenä: mm. vuohenputkea ja terttuseljaa kasvaa rinteen yläosassa. Puustossa mänty on ylispuuna, mutta myös koivua ja 5

9 kuusta esiintyy. Pensaskerroksessa kasvavat tuomi ja pihlaja. Pensaskerros on paikoin tiheä. Kuviolla 6 on rakennustyömaa. Haapametsikkö kuviolla 7 on sekin tuoretta kangasta, jossa mustikan varvut hallitsevat kenttäkerrosta. Puuston muodostaa pääosin keskikokoinen haapa, suurimmat rungot ovat halkaisijaltaan noin 35 cm. Joitakin koivuja sekä kuusia kasvaa haapojen joukossa. Kuuset ovat selkeästi haapoja pienempiä, joten puusto on kerroksellista. Pensaskerroksessa esiintyvät pihlaja, tuomi sekä lintujen levittämä vieraslaji isotuomipihlaja. Aluskasvillisuus on selkeästi rehevämpää lähellä tienreunaa, jossa kasvaa mm. kieloa ja vuohenputkea. Kuviolla on havaittavissa myös kivikkoisuutta. Kartta 2 Soukan selvitysalueen elinympäristöt rajattuna kuvioihin ja kuvionumerointi 6

10 5 Liito-orava 5.1 Aiemmat havainnot Soukan alueelta on aiempia liito-oravahavaintoja Espoonlahden ja Matinkylän suuralueiden liito-oravaselvitysten tuloksena (Espoon kaupungin liito-oravatietokanta). Näiden havaintojen perustella on julkaisussa (Ympäristötutkimus Yrjölä 2014) Selvitys liito-oravien ja maankäytönsuunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla esitetty liito-oravan ydinalueiden, soveltuvien metsien, elinympäristöjen sekä yhteyksien sijainti Soukan alueella (kuva 3). Aiemmat papanahavainnot esitetään kuvassa 1. Varsinaiselta selvitysalueelta ei ole aiempia papanahavaintoja, mutta selvitysalueen länsireunassa on soveltuvaa elinympäristöä sekä säilytettävä yhteys (kuva 3). Aiemmat havainnot sijoittuvat selvitysalueen ympärille rajatulle tarkastelualueelle. Kuva 2 Aiemmin rajatut liito-oravan ydinalueet punaisella, soveltuvat alueet vihreällä ja ekologiset yhteydet sinisellä Soukassa (Ympäristötutkimus Yrjölä 2014). 5.2 Liito-oravahavainnot keväällä 2016 Selvitysalue Maaliskuussa 2016 tehdyn kartoituksen yhteydessä selvitysaluerajaukselta löytyi liito-oravan papanoita kahdelta puulta kohteelta 6 ja sen itäpuolelta (kartta 3 alempana). Samoilta puilta havaittiin papanoita myös kasvillisuuskartoituksen yhteydessä toukokuussa. Itäisempi havaintopiste on yksinäinen kallioreunan kuusi, jonka alta löytyi kymmeniä papanoita. Kuusessa ei havaittu risupesää. Toinen havaintopiste selvitysalueella on haapa, jonka alta löytyi muutamia papanoita. 7

11 Selvitysalueelta on rajattu kaksi kohdetta liito-oravan elinpiirin osana. Kohde 5 on sekametsää, jonka puusto ei ole vielä järeytynyt. Kohteella kasvaa jonkin verran kuusta ja haapaa, mutta pääosin puusto on mäntyä. Kohteella 6, jossa on myös toinen papanahavainto, kasvaa halkaisijaltaan noin 30 cm haapaa. Kohde soveltuu lähinnä liito-oravan ruokailualueeksi tällä hetkellä. Haavoista ei löydetty koloja. Kuva 3 Kohteen 6 haavat ovat nuoria ja soveltuvat siksi lähinnä liito-oravan ruokailuun. Tarkastelualue Laajemmalta tarkastelualueelta liito-oravan papanoita löytyi kaikkiaan 15 puulta: haavoilta, suurilta kuusilta sekä myös muutamalta tervalepältä. Kolopuita havaittiin kaksi, josta toisen alta löytyi myös papanoita. Tämä kolohaapa on mahdollinen pesäpuu. Yhdessä kuusessa on todennäköisesti risupesä, koska sen alta löytyi hyvin runsaasti papanoita. Tehtyjen papanahavaintojen perusteella tarkastelualueelta on rajattu kaksi liito-oravan käyttämää ydinaluetta kohteet 4 ja 8 (kartta 3), jotka ovat liito-oravan elinpiirillä erityisen tärkeitä. Näistä kohde 8 on sama kuin aiemman selvityksen ydinaluerajaus (Yrjölä 2013). Kohde 4 on uusi, tässä selvityksessä rajattu ydinalue. Tarkastelualueen eteläosasta tehdyt papanahavainnot ovat uusilla paikoilla ja niiden perustella on rajattu myös liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä (kohteet 1-3). Tarkastelualueen pohjoisosan rajaukset ovat pitkälti samoja kuin vuoden 2014 tarkastelussa. Pohjoisosan soveltuva metsä on rajattu papanahavaintojen sekä metsän rakenteen perusteella ja se voitaisiin tulkita ydinalueeksi. Tämä kolmas ydinalue voisi sijaita kohteiden alueella, mutta tässä selvityksessä tarkkaa rajausta ei ole tehty tarkastelualueen yleispiirteisemmän kartoitustarkkuuden takia. Havainnot liito-oravasta sijoittuvat tarkastelualueen pohjois- ja eteläosien haapa- ja kuusivaltaisiin metsiköihin. Puusto on pääosin varttunutta ja liito-oravalle siten so- 8

12 veltuvaa, esimerkiksi monet kuuset sekä haavat ovat järeitä. Lisäksi liito-oravan papanoita löydettiin yksittäisiltä suurilta pihapuilta. Kaikkia tarkastelualueen metsiä luonnehti ihmistoiminnan vaikutus, monin paikoin on kulumista ja roskaantumista. Toisaalta osa metsistä on hoitamattomina puuston rakenteeltaan kerroksellisia. Kartta 3 Liito-oravahavainnot, elinpiirin kohderajaukset sekä ekologiset Soukassa

13 5.3 Ekologiset yhteydet Sato Oyj Liito-oravan ekologisia yhteyksiä Soukan alueella on tarkasteltu jo aiemmissa selvityksissä (Yrjölä 2014). Liito-oravalle tärkeä yhteys kulkee selvitysalueen länsireunassa Kaskilaaksontien suuntaisesti. Tässä kohdin yhteys ylittää myös Yläkartanontien. Yhteys on tällä hetkellä kohtalaisen hyvin toimiva osin puustoinen/metsäinen yhteys. Etelään päin mentäessä on pieni nurmialue, jolla puita harvemmassa. Liito-orava voi kulkea myös Yläkartanontien suuntaisesti suurissa koivuissa tien pohjoispuolella ja siirtyä sitä kautta selvitysalueen haapametsikköön nro 6. Myös yksittäinen papanoitu kuusi selvitysalueen itäosassa viittaa liito-oravan liikkumiseen alueen läpi. Kuusen kautta on mahdollista ylittää Yläkartanontie tien pohjoispuolella oleviin koivuihin ja jatkaa tästä edelleen kerrostalojen pihapuiden kautta pohjoiseen. Saman kuusen kautta kulku onnistuu myös etelään, jossa puusto on kuitenkin mäntyvaltaista. Tästä etelään päin kulkee toinen toimiva yhteys talojen välistä. Kuva 4 Yläkartanontien ylitys on tärkeä säilyttää toimivana liito-oravalle selvitysalueen kautta. Vasemmalla rakennustyömaa ja oikealla pihapuustoa, jota liito-orava voi käyttää liikkumiseen. 6 Johtopäätökset ja suositukset Soukan selvitysalue edustaa elinympäristöiltään ja kasvillisuudeltaan tavanomaista kaupunkiluontoa. Luontoarvoiltaan merkittävimmät elinympäristöt ovat pieni haapametsikkö Yläkartanontien varressa (kuvio 7, kartta 4) sekä sekametsä ekologisen yhteyden vuoksi (kuvio 2, kartta 4). Nämä ovat arvotettu paikallisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi. Liito-orava esiintyy Soukassa. Selvitysalueelta löydettiin liito-oravan papanoita kahdelta puulta. Selvitysalueella ei kuitenkaan ole liito-oravan ydinaluetta eli luonnonsuojelulain 49 :n suojelemaa lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, vaan nämä sijaitsevat 10

14 selvitysalueen ulkopuolella tässä työssä kartoitetulla tarkastelualueella. Selvitysalueelta on rajattu haapametsikkö (kohde 6, kartta 3), joka soveltuu liito-oravan ruokailualueeksi sekä toinen kohde liito-oravan elinalueen osana ja liikkumiseen soveltuvana. Nämä kohteet on aiemmassa selvityksessä rajattu liito-oravan liikkumiseen soveltuviksi metsiköiksi (Yrjölä 2013). Selvitysalueen länsiosassa kulkee tällä hetkellä liito-oravalle toimiva ekologinen yhteys Yläkartanontien ylitse. Muut tarkastelualueella sijaitsevat Yläkartanontien ylityspaikat ovat heikompia. Liito-oravan esiintyminen tulee huomioida suunnittelussa siten, että Yläkartanontien yli kulkeva ekologinen yhteys säilyy puustoisena ja riittävän leveänä. Yhteyden leveyden tulisi olla vähintään metriä, jotta yksittäisten puiden kaatuminen ei katkaise yhteyttä. Myös lepakot voivat käyttää tätä samaa ekologista yhteyttä siirtymiseen. Mikäli alueen rakentuminen viivästyy tästä selvityksestä usealla vuodella, on liitooravatilannetta syytä tarkastella uudestaan. Nyt ruokailu-alueeksi rajattuun haapametsikköön (kohde 6 kartalla 3 ja kuvio 7 kartalla 4) voi syntyä tulevaisuudessa liitooravalle soveltuvia koloja, joihin eläin voi asettua asumaan. Muun lajiston osalta ei ole tulkittu lisäselvitystarpeita, koska tavanomaisen kaupunkiluonnon lajipotentiaali ei ole erityisen suuri. Kartta 4 Luontoarvot ja nykyisten liito-oravayhteyksien sijainti selvitysalueella. 11

15 7 Lähteet Espoon kaupungin liito-oravatietokanta Espoon ympäristökeskuksen ylläpitämä paikkatietokanta liito-oravahavainnoista. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. OAS 2015: Ylä-Soukka B, asemakaavan muutos, alue , osallistumisja arviointisuunnitelma. Espoon kaupunki. Luettavissa: Luettu OAS 2016: Ylä-Soukka A, asemakaavan muutos, alue , osallistumisja arviointisuunnitelma. Espoon kaupunki. Luettavissa: Luettu Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Uudenmaan liitto 2012: Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Uudenmaan liiton julkaisuja E s. ISBN Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2013: Espoonlahden ja Matinkylän suuralueiden liito-oravaelinympäristöjen ja yhteyksien kartoitus Tutkimusraportti s. + 5 liites. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2014: Selvitys liito-oravien ja maankäytönsuunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla. - Kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 5/ s. 12