KUVAILULEHTI

Transkriptio

1 O Ria-N o o r e H aim o S an n a-m ia T o ik k an e n SUUREMMAT SILMÄT O O P P ERAN LAV ALLE p n ä y t e t y ö M u o t o u n k o u l u t u s o h j e l m in il a M ar r as k u u

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Ria-Noore Haimo Sanna-Mia Toikkanen Nimeke Suuremmat silmät oopperan lavalle Koulutusohjelma ja suuntautuminen Muotoilun koulutusohjelma Teatteritekniikan suuntautumisvaihtoehto Tiivistelmä Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia silmän suurennoksen keinoja oopperan maskeerauksessa. Tarkastelimme työssämme kertomaan oopperaa näyttämötaiteena sekä maskeerauksen historiaa näyttämömaskeerauksen osalta. Kokeilimme silmän suurennosta neljälle oopperan naispääroolille, jotka olivat Mefistofelen Margaretha, Aidan Aida, Rigoleton Gilda ja Lentävän Hollantilaisen Senta. Näin pystymme kokeilemaan silmän suurennosta konkreettisesti oikeille hahmoille ja tekemään johtopäätöksiä meikkien soveltuvuudesta kyseisille rooleille. Käytimme aineistonkeruumenetelmänä sekä kyselyä että henkilökohtaista tiedonantoa alan asiantuntijoilta. Näillä aineistonkeruumenetelmillä saimme tietoa oopperamaskeerauksesta, silmän suurennoksen keinoista sekä maskeeraussanastosta. Silmän suurennosta kokeilimme usealla eri tavalla ja kokeiluista valitsimme muutamia viimeiseen vaiheeseen, jossa kokeilimme kullekin naispääroolille soveltuvaa suurennoskeinoa. Lopputulokset arvioi Suomen Kansallisoopperan maskeeraaja Marjo Riihimäki, joka on myös työmme toimeksiantaja. Asiasanat (avainsanat) oopperan maskeeraus, silmän suurennos, ooppera, Mefistofele, Aida, Rigoletto, Lentävä hollantilainen Sivumäärä Kieli URN URN:NBN:fi:mamk-opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Satu Kivimäki Seija Silvennoinen Opinnäytetyön toimeksiantaja Marjo Riihimäki

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Ria-Noore Haimo Sanna-Mia Toikkanen Name of the bachelor's thesis Making Greater Eyes for Opera Stage Degree programme and option Degree programme in Design Theatre technology Abstract The goal of this bachelor s thesis is to research different kinds of methods in the making of bigger eyes for the opera stage. In this thesis, a little about the opera as a dramatic art and the history dramatic stage make-up will be explained. The idea of this study is to make greater eyes for the opera stage. In practice, we selected leading female role characters namely, Margaretha from the opera called Mefistofele, Aida from the opera called Aida, Gilda from the opera called Rigoletto and Senta from the opera called The Flying Dutchman. Testing on these characters enables us to experiment the greater eyes on actual characters and to make conclusions on how well the makeup suited the chosen characters. In this thesis, questionnaires and personal statements are used as sources of information. The data was retrieved from make-up specialists. With the adopted methods, we are obtained information on opera make-up, methods of creating greater eyes and on make-up vocabulary. We are made greater eyes with several experiments and from these tests, the best ones were selected as the final make-ups will be used for the leading female roles. Marjo Riihimäki, make-up artist in the Finnish National Opera House and principal of this thesis, estimate the results of the experiments that were put into practice and will give a general conclusion about the whole process. Subject headings, (keywords) Opera make-up, eye enlargement with make-up, opera, Mefistofele, Aida, Rigoletto, The Flying Dutchman Pages Language URN Remarks, notes on appendices Tutor Satu Kivimäki Seija Silvennoinen Bachelor s thesis assigned by Marjo Riihimäki

4 SISÄLTÖ JOHDANTO...1 ALAN TERMINOLOGIAA...2 HISTORIAN HAVINAA Ooppera näyttämötaiteena Maskeerauksen historiaa...7 IDEOINNISTA TUTKIMUKSEN SYÖVEREIHIN...10 TUTKIMUSMENETELMÄT Kysely aineistonkeruumenetelmänä Kyselyn toteutus Kyselyn tulokset...18 UUDENLAISEN MEIKIN SUUNNITTELUA Alkuideoita ja faktoja Ensimmäisiä kokeiluja ja päätelmiä...26 NAISROOLIEN MASKIKOKEILUT JA TULOKSET Margarethan uudet silmät Gildan uudet silmät Väliarviointi ja palaute Aidan uudet silmät Sentan uudet silmät Tulosten arviointi Yhteenveto...63 POHDINTA...67

5 1 JOHDANTO 1 Keskustellessamme opinnäytetyöstämme Savonlinnan Oopperajuhlien kesän 2007 päämaskeeraaja Marjo Riihimäen kanssa tuli esiin ongelma, joka kaipasi huomiota. Oopperamaskissa usein silmiä halutaan korostaa ja tuoda niitä esille, mutta keinot tähän puuttuvat. Päätimme selvittää, mitä mahdollisuuksia silmän suurentamisessa on. Opinnäytetyömme tavoite on löytää keino suurentaa silmiä oopperamaskissa. Keskustelimme aiheesta myös lehtori Anne Peltonen kanssa, joka toi esille mahdollisen luonnemuutoksen silmää suurennettaessa. Peltosen (2007) mukaan silmää suurennettaessa liian suureksi, saattaa roolihenkilön karaktääri muuttua. Haluamme konkreettisesti kokeilla silmän suurennosta maskeerauksen eri keinoilla oopperan lavalla, jotta saisimme totuudenmukaisemman tutkimustuloksen, kun etäisyydet ja mittasuhteet ovat oikeat. Haluamme suunnitella meikit johonkin tiettyyn tarkoitukseen, joten valitsimme neljä erilaista naispääroolia, joiden kautta voisimme tutkia meikkikokeilujen avulla sekä silmän suurentamista että mahdollisia luonnemuutoksia. Koska työskentelimme kesän 2008 Savonlinnan Oopperajuhlien maskeerauksessa, tuntui luonnolliselta valita kesän 2008 oopperoiden naispäähahmot, jotka ovat Mefistofelen Margaretha, Rigoleton Gilda, Aidan Aida ja Lentävän hollantilaisen Senta. Etsiessämme taustatietoa oopperan maskeerauksesta ja mahdollisista aikaisemmista tutkimuksista päädyimme umpikujaan. Jopa kirjastohenkilökunta oli ihmeissään, ettei aikaisempaa tutkittua tietoa juurikaan ole. Mutta samalla saimme varmuuden, että olimme tutkimassa tarpeellista asiaa. Tästä syystä teimme maskeeraajille kyselylomakkeen, jolla halusimme kartoittaa silmän suurennoksen keinoja, alan terminologiaa ja yleiskäsitystä oopperamaskeerauksesta. Hyödynnämme myös alan asiantuntijoiden henkilökohtaisia tiedonantoja työssämme kirjallisen lähdeaineiston puuttuessa. Näiden tietojen ja kyselytulosten pohjalta teemme silmän suurennoksesta omia kokeiluja, joista valitsemme mielestämme parhaat. Kokeilut teemme lopuksi Suomen Kansallisoopperan tiloissa käyttäen omia mallejamme. Näissä kokeiluissa käytämme pohjana neljän oopperan naispäärooleja. Toimeksiantajamme, Suomen Kansallisoopperan kampaamo- maskeeraamon apulaisosastopäällikkö Marjo Riihimäki ohjaa ja arvioi tekemämme ratkaisut. Näiden tulosten pohjalta teemme vielä yhden lopullisen yhteenvedon meidän ja Marjo Riihimäen näkemyksistä, jonka arvioi lehtori Anne Peltonen.

6 2 2 ALAN TERMINOLOGIAA Käsittelemme heti työmme alussa käyttämämme alan terminologian, jotta lukija ymmärtäisi tekstiämme helpommin. Kyse on erikoistermeistä, joita ei ole tieteellisesti tutkittu. Oman tutkimuskohteemme tueksi tarvitsemme näkökulman yleisistä alan käytännöistä ja ilmiöistä (vrt. Vilkka, 2005, 99). Koska sanakirjat eivät antaneet meille apua terminologian selvittämiseen, olemme keränneet terminologian kyselyn avulla ja muokanneet käsitteitä itse. Kyselyn lähetimme usealle Suomessa toimivalle maskeeraajalle. Muut kyselyn tulokset tulemme selvittämään tarkemmin luvussa 5.3. Kokosimme vastaukset taulukon muotoon (taulukko 1, s. 3), jotta vastausten vertaaminen olisi helpompaa. Opetushallitus on käsitellyt hieman maskeerauksen sanastoa selittäessään teatteritekniikan ammattitutkinnon näyttökokeiden vaatimuksia, jotka esittelemme ennen taulukkoamme ja omia johtopäätöksiämme. Opetushallitus on laatinut sanastoa maskeerauksen ammattitutkintoon liittyen. Naamioinnilla tarkoitetaan yleisesti kaikkea, mikä liittyy tähän alaan eli maskeerausta, maskia, naamiota, ehostusta, maskeeraajaa, meikkiä ja sminkkausta. Maskeerauksen tarkoitus on muuttaa ja korostaa näyttelijän piirteitä tai olemusta siten, että se toteuttaa suunnittelijoiden taiteellista kuvaa tämän roolihenkilön suhteesta esitykseen. Maskeerauksella voidaan tarkoittaa niin värimaskeerausta kuin tehostemaskeeraustakin ja siihen sisältyvät yleensä myös hiukset ja irtokarvat. Värimaskeerauksen alalajeja ovat kaunistavat maskeeraukset, korjaavat maskeeraukset ja roolimaskeeraus. Kaunistava maskeeraus on lähinnä päivä-, juhla-, ja häämaskeerausta, jossa tekijä tietää kauneusmeikin vaatimukset. Korjaavassa maskeerauksessa maskeeraajan tulee osata maskeerata vamman tai anatomian vaatima korjaus. Roolimaskeerauksessa maskeeraaja osaa maskeerata esiintyjän kasvot ja muun kehon osan tukien ja huomioiden anatomian, tietää kuinka rotuominaisuudet ja ikä muuttavat ulkonäköä ja osaa maskeerata roolianalyysin pohjalta roolimaskeerauksia. (Opetusministeriö 2005.) Opetushallitus on selittänyt mielestämme hyvin sanat maskeeraus ja sen alalajit, mutta heidänkään laadinnassaan ei ole selitetty sanoja meikki ja meikkaus. Meidän kyselyymme terminologiasta vastasi yhdeksän alan asiantuntijaa, jotka ovat kaikki työskennelleet oopperamaskeerauksen saralla.

7 3 TAULUKKO 1. Maskeeraajan sanastoa. (Haimo & Toikkanen 2008) Vas taaja Meikkaus Meikki Maski Maskeeraus Oopperamaski Tehoste- maskeeraus 1 Ehostamista Privaattikäyt- Tehdään rooli- Maskin Oopperarooliin Käytetään yleensä töön tai kuva- hahmolle Vaa- tekemistä tehty maski irto-osia uksiin tehty tii volyymiä ehostus 2 Kaunistau- Juhlaan, ar- Teatteriin, Hahmon Oopperarooliin Irto-osia, karvoja tumista keen, töihin, elokuvaan ym. luomista tehty maski ym. sisältävä maski kuvauksiin rooliin tehtävä tehty tuotos työ 3 Kauneus- Edellisestä eri Roolimaskee- Edellisestä Käytetään Ruhjeet, vammat meikki muoto sanasta eri raus silmänsuuren- ym. muoto nosta ja nenän kavennusta 4 Kuvausmeik- Kuvausmeikki Teatte- Edellisen toteu- Oopperalaula- Roolimaski, vasta- ki ri/roolimeikki tus jan roolimeikki kohta kauneusmeikille 5 Työ Aine Irto Työtapa "Paha" Lisä 6 Tehdä kau- Valmis meikki Roolimeikki, Tehdä roolia Tehdä roolia Maski, jossa käyte- neusmeikki tai aine jossa voi olla tään irto-osia irto-osia 7 Itselle tehty Kauneusmeikki Slangisana Ammattitermi, Maskeerauksen Maskeerauksen osa- meikki maskeerauk- joka sisältää eri osa-alue alue sesta tai naa- osa-alueita mio 8 Kaunistava "Hyvien" piir- Voimakas Roolimeikin Sama kuin Usein irto-osia ehostus teiden koros- ehostus, muo- tekeminen Maski sisältävä maskeera- tamista kataan piirteitä us 9 Pieni- Naaman ehos- Naamio Kasvojen lisäk- Valojen ja Irto-osilla tehtävä- muotoinen tus si tähän kuulu- varjojenkoko- maskeeraus korjaus vat myös hiuk- naisuus, etäi- set ja koko syys huomioi- vartalo den

8 4 Kuten vastauksista näkee, emme saaneet varmaa, yhtenäistä vastausta yhdellekään termille. Termi tehostemaskeeraus sai selkeimmät, yksimieliset tulokset ja se miellettiin yleisesti irto-osia sisältäväksi maskiksi. Meikkauksen ja meikin suurin osa mielsi kauneusmeikin tekemiseksi ja ehostamiseksi. Maski miellettiin joko roolimeikiksi tai naamioksi. Maskeerauksen suurin osa mielsi roolimeikin tekemiseksi. Joistakin vastauksista näkee, ettei vastaaja ole jaksanut paneutua kyselyyn, josta kertoo yhden sanan selitykset tai viittaus edelliseen vastaukseen. Näiden vastausten kohdalla on vaikea tulkita onko vastaaja edes ymmärtänyt sanojen eroja tai kysymystämme, kuten oopperamaskin vastaus paha, joka tarkoittanee, että oopperamaskin tekeminen on haastavaa ja vaikeaa, vaikkemme todellisuudessa tiedäkään mitä vastaaja on tällä tarkoittanut. Toiset olivat selvästi vaivautuneet selittämään sanoja selkeämmin, jolloin oli helpompaa ymmärtää heidän vastauksensa. Mielestämme meikki on meikkauksen avulla aikaan saatu tuote. Meikin miellämme arki-, juhla- ja häämeikiksi, jolloin meikki on luonnollinen ja se tehdään normaaleilla puuterimaisilla meikkituotteilla. Sanaa meikki voidaan käyttää myös yleisnimityksenä aineille, joilla meikkaus tehdään kuten huulipuna, poskipuna ja luomiväri. Meikkaus tarkoittaa mielestämme meikin tekemistä. Maskeerauksesta olemme samaa mieltä opetushallituksen kanssa ja meille sana maskeeraus on nimenomaan maskin tekemistä. Maskin miellämme voimakkaaksi meikiksi, kuten oopperamaski. Maski voi tarkoittaa myös naamiota, mutta emme käytä työssämme sanaa maski tässä merkityksessä. Oopperamaski on mielestämme oopperassa käytetty roolimeikki. Tehostemaskista olemme yhtä mieltä vastaajien kanssa siitä, että se on maski, jossa käytetään usein irto-osia. Vaikka emme saaneet yhtenäisiä vastauksia, olemme työssämme päätyneet käyttämään seuraavanlaista terminologiaa: Meikkaus: meikin tekeminen, lähinnä kauneus- ja arkimeikin tekeminen. Meikki: joko maskeerauksessa käytettävät tuotteet, kuten ripsiväri tai puuteri, tai maskeerauksen tulos eli kasvoihin syntynyt ehostus. Maski: roolimeikki, eli meikki, joka tehdään tiettyä roolia varten. Maski voi myös olla myös naamio, jota työssämme emme käytä.

9 5 Maskeeraus: roolimeikin tekeminen. Oopperamaski: oopperaan tehty voimakas meikki. Tehostemaski: maski, jossa on yleensä irto-osia, kuten karvoja ja vahaa, tai esimerkiksi irtonenä tai parta. Arkimeikki: meikki, jota ihmiset käyttävät normaalisti. Ei ole tarkoitettu näyttämökäyttöön. Kauneusmeikki: arki-, ilta- tai häämeikki, jolla korostetaan kasvojen parhaita puolia, joka tehdään tavallisilla meikeillä. Tavallinen meikki: tarkoittaa aineita, joilla meikki tehdään. Nämä ovat tavallisista kaupoista saatavia yleisesti puuterimaisia meikkejä, kuten poskipunat ja luomivärit. Näillä tehdään arki- ja kauneusmeikkejä. Rasvavärit: voimakaspigmenttisiä paksuja värejä, joiden koostumus on rasvainen. Ne levittyvät helposti ja jättävät kiiltävän meikkipinnan. Eivät lähde pois tavallisella saippualla. Naamiointi: kokonaisuus, johon sisältyy maskin ja kampauksen suunnittelu ja/tai toteutus. 3 HISTORIAN HAVINAA Tässä luvussa luomme katsauksen oopperan ja maskeerauksen historiaan. Haluamme työssämme tarkastella oopperaa myös taidemuotona. Maskeerauksen historia -osiossa paneudumme teatterimaskeeraukseen ja sen kehitykseen, koska pelkästään oopperamaskeerauksesta ei löydy kirjallista tietoa. Ooppera on kuitenkin yksi näyttämötaiteista, joten voimme hyödyntää työssämme teatterimaskeerauksesta löytyvää tietoa suurille näyttämöille tehdyistä maskeista.

10 6 3.1 Ooppera näyttämötaiteena Suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan ooppera on laulamalla ja yleensä musiikin säestyksellä esitetty taidemuoto (Nurmi, Rekiaro & Rekiaro 1992, 292). Mikkosen ja Rimpiläisen (2003) Konsertissa kävijän taskusanasto antaa oopperasta hieman laajemman selityksen. Heidän mukaansa ooppera on draamallinen musiikkiteos, jonka dialogi esitetään lähes kokonaan laulun ja musiikin avulla (2003, 73-74). Oopperataide sai alkunsa keskiajalla Italiasta esitetyistä kirkkonäytelmistä sekä ylimystön piirissä järjestetyistä juhlista luvun lopulla oli orkesterin käyttö monipuolista ja laulutaide oli kehittynyt hienostuneeseen muotoon. Näytelmän ja musiikin yhdistäminen yhtenäiseksi taiteenlajiksi oli peräisin keskusteluseurasta nimeltä Camerata eli toveriseura. Ihanteena uudelle taidemuodolle toimivat antiikin Kreikan draamaesitykset sellaisina kuin niiden uskottiin musiikillisesti kuulostaneen. Cameratan miettiessään nimeä tälle uudelle taiteenlajille oli lopputulos opera in musica, eli musiikkiteos. Näin antiikin draamaperinne antoi suunnan tulevaisuuden taidemuodolle, ja tästä johtuen ensimmäisten oopperoiden aiheiksi valikoituivat antiikin mytologiat (Arni 1996, ) Ooppera on yksi monipuolisimmista näyttämötaiteista. Siinä yhdistyvät draama, musiikki ja tanssi sekä lavastus ja puvustus. Kokonaisuutta tukevat omalta osaltaan käsityöläisyyden muodossa tarpeisto, maskeeraus ja kampaukset. Aikakausien tarkka kuvaus on pitkälle näiden viimeksi mainittujen vastuulla. Merkittävän ominaispiirteen tuo vaativa laulutaide, jonka avulla solistit ja kuoro palvelevat draamaa orkesterin tukemana. Musiikki puolestaan on keino, jolla tunteet tuodaan ensisijaisesti julki. Elävä, nautittava oopperaesitys on näiden kaikkien sujuvan yhteistyön tulos. Kokonaisuuteen tärkeän osaamisensa antaa musiikkijärjestäjä näyttämö- ja valoteknikoiden kautta, sekä pukijat ja muu oopperan henkilökunta. Tätä asiakkaalle tarjottavaa kokonaisvaltaista palvelua täydentävät osaltaan lipunmyyjät ja narikkavastaavat. (Arni 1996, 13, Tammela 2000, 20.) Maskeerauksen osa-alue on merkittävä viimeistellyssä esityksessä. Laulajan kasvot eivät muutoin tule esiin kaiken muun edellä mainitun runsauden keskeltä. Maskeerauksella on suuri merkitys myös laulajan roolin luomiseen, se ei ole vain visuaalinen kokonaisuus vaan auttaa laulajaa omaksumaan rooliaan ja antaa näin varmuutta näyttämö-

11 työskentelyyn. Tämän takia onkin syytä ottaa huomioon teoksen kokonaisuus suunniteltaessa maskeerausta Maskeerauksen historiaa Luomme lyhyen katsauksen maskeerauksen historiaan, jotta lukija saisi yleinen käsitys maskeerauksen kehityksestä näyttämötaiteissa. Koska pelkästään oopperamaskeerauksesta ei löydy kirjallista tietoa, joudumme turvautumaan näyttämömaskeerauksen historiaan, koska sitä voidaan soveltaa myös oopperamaskeeraukseen. Maskeerauksen historia on laaja, joten paneudumme työssämme vain näyttämömaskeeraukseen ja lähinnä siihen, kuinka se tuli vaikuttamaan oopperaan. Oopperamaskilla on periaatteessa samat vaatimukset kuin näyttelijän maskissakin, emmekä usko, että ne kovin ratkaisevasti eroavat toisistaan. Oopperassa on vain otettava huomioon isompi lava ja suuremmat etäisyydet katsojiin. Esimerkiksi Swinfield käsittelee kirjassaan Stage Make-up (1995) näyttämömaskeja ja suurien näyttämöiden maskeja, joiden sanotaan soveltuvan nimenomaan oopperoihin, baletteihin ja jääluisteluun, joissa etäisyydet ovat isoja ja liikekieli suurempaa. Maskeeraus on muuttunut aikakausien mukaan, kuten vaatetuskin. Se on ollut aina osa ihmisen jokapäiväistä rutiinia antiikin ajoilta lähtien. (Swinfield 1997, ) Ihmiset ovat meikanneet joko kauneuden tai kulttuurin vuoksi. Omaa heimoa, ikää tai kulttuuria on ilmaistu erilaisin symbolein ja värein. Kauneutta on korostettu eri aikakausina eri tavoin sukupuoleen katsomatta. (Corson 1972, 1-5.) Teatterimaskista ensimmäiset huomiot on tehty 1600-luvulla, jolloin maski oli hyvin voimakasta ja näkyvää. Jopa pienet teatteriryhmät, jotka esiintyivät toreilla ihmisten ympäröimänä, käyttivät voimakasta maskia, vaikka roolivaatteet olivat haalean värisiä. Tuolloin iho värjättiin tummemmaksi paksulla voiteella ja posket ja huulet maalattiin punaisiksi. Silmät rajattiin mustalla, kulmakarvat tummennettiin ja naiset värjäsivät myös ripsensä. Silmissä käytettiin varjostus- ja korostuskohtia, jolloin varjostus tehtiin värikkäällä luomivärillä ja korostus valkoisella värillä. Luomivärin suosituin väri oli sininen. (Corson, 1972, ) 1700-luvulla näyttämömaskeeraukseen tuli muutoksia, koska valaistus kehittyi ja näyttämöllä alettiin käyttää hyväksi valoja ja varjoja. Yleisesti näyttämöllä maski oli valkoi-

12 8 nen, koska valkoinen iho näkyi paremmin hyvin hämärässä teatterissa. Hiukset olivat tärkeässä roolissa tähän aikaan, ja maski oli yksinkertaisempaa. Kulmakarvat peitettiin valkoisella maalilla ja uudet kulmat piirrettiin mustalla kynällä omien yläpuolelle. Silmät olivat rajatut ja huulet maalattu punaisiksi. Tähän mennessä meikit olivat niin sanottuja luonnon meikkejä, mutta silti myrkyllisiä, koska raaka-aineina käytettiin pääsääntöisesti hiiltä ja kalkkia. (Corson 1972, ) Saksalainen oopperalaulaja Ludwig Leichner kuitenkin uudisti teatterimaskin keksimällä rasvavärit kehitellessään meikkejä näyttelijöille yhdessä Wuterburgin ylipiston kanssa Rasvavärit mullistivat koko teatterimaskeerauksen ja ovat käytössä näyttelijöiden maskeerauksissa tänä päivänäkin. Uudistusta näyttämömaskeeraus kaipasikin, koska valaistus tuli sähköiseksi ja samalla valon määrä kasvoi. Varsinkin ramppivalon käyttö toi uusia huomioita maskeeraukseen. Huomattiin esimerkiksi, että maskeerauksessa tarvittiin lisää värejä ja ulottuvuuksia. Tavallinen meikki alkoi valua, koska valaistuksen lisääntyessä lavan lämpötila nousi huimasti. Aiemmin meikit olivat lisäksi olleet myrkyllisiä, mikä näkyi näyttelijöiden ihossa. Kuvassa 1 on esimerkki ensimmäisistä teatterimaskista viktoriaaniselta ajalta, jolloin teatterimaskeerauksen sanotaan syntyneen. Mielenkiintoista on, että viktoriaanisella ajalla ( ) yleisesti meikkaaminen oli mitätöntä ja hieman paheksuttavaa, mutta kuitenkin teattereissa maskeerauksesta alkoi tulla yleisempää. (Swinfield 1997, ) KUVA 1. Viktoriaaninen teatterimeikki. (Swinfield, 1997, 65)

13 9 Naisten näyttämömaskeerauksen tavoista ei ole juurikaan tietoa, koska ilmeisesti on oletettu naisten osaavan maskeerata. On myös tärkeää ottaa huomioon, että naiset pääsivät näyttelijöiksi vasta 1700-luvulla. (Swinfield 1997, ) Swinfieldin mukaan (1997, 9) näyttämömaski on ollut noin 1920-luvulle saakka lähes samanlainen kuin arkimeikki, mutta jostain syystä lukujen teatteriesityksissä puvut ja peruukit ovat olleet ajan hengen mukaisia, ja maski on ollut lähes olematonta. Niukan maskin selittää osakseen kuitenkin sota-aika, jolloin oli puutetta tuotteista. Arkimeikillä tarkoitamme meikkiä, joka oli yleisesti muodissa siihen aikaan. Nykypäivän arkimeikki on paljon turvallisempi ja hillitympi kuin aikaisempina vuosisatoina, jolloin meikit olivat kemiallisia myrkkyjä ja kasvojen korostus joskus liioiteltuakin. Suurien näyttämöiden maski eroaa pienten ja keskisuurten näyttämöiden maskeista lähinnä vahvemmilla sävyillä, rajauksilla ja varjostuksilla. Kuvassa 2 näkyvät maskien erot, kun näyttämön koko kasvaa pienemmästä suurempaan. Swinfieldin (1995) mukaan isoilla näyttämöillä irtoripset ovat välttämättömät. Rajaukset ovat voimakkaammat ja pidemmälle piirretyt. Varjostukset niin silmissä, poskissa kuin nenässäkin ovat voimakkaammat. Myös korostusvärien käyttö on merkityksellisempää isoilla lavoilla, sillä niillä saadaan aikaan isompia kontrasteja kasvojen muotoon. Tällöin myös pohjustuksen on syytä olla tummempi kuin pienemmillä lavoilla. Luomiväriä ei tarvitse häivyttää niin paljon, jolloin tumman ja vaalean kohdan välille saadaan isompi ero, joka taas antaa syvemmän vaikutuksen ja avaa silmää. (Swinfield 1995, ) KUVA 2. Pieneltä näyttämöltä suurelle. (Swinfield 1995, 35-37)

14 10 Vaikka maskeerauksella on pitkä historia, ei se lopulta ole kovinkaan suuria muutoksia kokenut. Onneksi meikkituotteet ovat tulleet iholle ystävällisemmäksi, sillä muutoin koko kosmetiikka ala olisi varmasti kokenut jo kovia. Maskeja suunniteltaessa ja toteuttaessa on otettava huomioon kuitenkin historia, jos tehdään historiallista maskia. Ajan henki on aina muistettava, vaikka luotaisiin uuttakin asiaa. Jos teos on luvulle sijoittuva, täytyy maskin tukea teoksen historian kuvaa. Koska teemme maskeja suurelle näyttämölle, on etäisyydet otettava huomioon. Meidän työssämme haemme siis vastausta silmän erottavuuteen ja näkyvyyteen. Onko lopputulos kauneusmeikin tasoinen läheltä katsottuna, jää nähtäväksi, mutta emme saa rajoittaa työskentelyämme siihen, että läheltä katsottuna tulos olisi äärimmäisen kaunis. Emme ole tekemässä elokuvamaskeerausta, jonka täytyy kestää lähikuvauksetkin täydellisinä. Siksi voimakkaat valo- ja varjo kontrastit täytyy ottaa huomioon silmän suurennosta suunniteltaessa. Oma tutkimuksemme keskittyy suurella näyttämöllä käytettävään maskeerausmalliin, koska oopperan näyttämön ja katsomon etäisyys on sen verran suuri, ettei pienempää ja häivytettyä maskia kannata juuri kokeilla. Erilaisten meikkituotteiden käyttö täytyy myös ottaa huomioon, koska näyttämövalaistus, roolivaatteet sekä oopperalaulajan laulusuoritus ovat paljon lämpöä tuottavia tapahtumia ja näin ollen maskilta vaaditaan suurta kestävyyttä. 4 IDEOINNISTA TUTKIMUKSEN SYÖVEREIHIN Ideoidessamme opinnäytetyön aihetta teimme muutamia ideakarttoja, joihin laitoimme kaikki oopperaan (kuvio 1, s.11) ja oopperanmaskiin (kuvio 2, s.12) liittyvät asiat. Vaikka muitakin ongelma-alueita tai kiinnostavia tutkimuskohteita olisi löytynyt, kuten oopperan peruukit, jäi mieltämme askarruttamaan Marjo Riihimäen toive silmän suurentamisen ratkaisusta. Ideakarttoja laatiessa mietimme yleisellä tasolla mitä oopperaesitys vaatii, ja miten nämä osatekijät vaikuttavat maskeeraukseen. Useimmiten oopperanäyttämö on iso ja katsomo kaukana orkesterimontun takana, jolloin jo etäisyys antaa tietyt vaatimukset. Puvut ovat suuria, näyttäviä ja raskaita, ja ajanmukaiset peruukit voivat olla kookkaitakin, kuten huomasimme Savonlinna Oopperajuhlilla kesällä 2007 työskennellessämme barokkihenkisessä Lucia di Lammermoor oopperassa. Lavasteet ovat mahtipontisia, valot voimakkaat ja kontrastiset ja lavalla saattaa olla parhaimmillaan satapäinen kuoro solisteineen. Nämä kaikki vaativat myös maskilta paljon. Lisäksi

15 11 jos ooppera ajoittuu useammalle vuosikymmenelle, maskeerausta ja puvustusta joudutaan miettimään tarkasti nopeiden vaihtojen vuoksi. Ooppera Isän tyttö on tästä hyvä esimerkki, sillä siinä aikatasot 1920-luvulta nykypäivään sekoittuvat ja limittyvät niin, etteivät vuosikymmenet etene kronologisesti. Itse maskissa on otettava huomioon oopperan visuaalinen kokonaisuus. Maskissa on suunniteltava hyvän pohjustuksen lisäksi huulet, silmät, posket, varjostukset ja korostukset. Silmämeikkiin kuuluvat niin liikkuva luomi, alaluomi kuin kulmatkin. Kulmakarvat ovat kasvojen kehykset ja vaativat siksi korostamista. Näyttämömaskissa ne usein ovat normaalia suuremmat ja voimakkaamman väriset. Silmät ovat yleensä rajatut ja ne on maskeerattu luomivärillä. Ripsiä korostetaan joko värillä eli maskaralla tai liimaamalla tekoripsiä. Huulet ovat usein punatut ja rajatut. Poskipuna on suosituin meikki, jota käytetään lähes aina. Varjostuksia ja korostuksia käytetään tuomaan kasvoihin kolmiulotteisuutta ja näkyvyyttä. Niiden avulla voidaan myös muuttaa kasvojen muotoja. Näyttämömaskia tehdessä on otettava aina huomioon ajankuva, joka vaikuttaa varsinkin huulien muotoon ja väriin ja luomivärin levittämistapaan ja väriin.

16 12 KUVIO 1. Ideakartta 1, oopperamaski. (Haimo, R- N., Toikkanen, S- M. 2008) Jo ideointivaiheessa mietimme, miksi oopperamaski tehdään aina liki samalla tavalla. Opetuksessamme maskeerauksen tunneilla oli oopperamaski nimenomaan käsitelty erikseen tietyllä tavalla. Olemme koonneet kuvaan 3 mielestämme perinteisiä oopperamaski kuvia. Niissä on yleisesti vahvat, tummat kulmat, vahvasti rajatut silmät, punatut huulet, ja poskipunan ja varjostusten käyttö on voimakasta. Tällaisten maskien käyttö on ymmärrettävää kuoron osalta, koska se saattaa olla suurikin joukko, mutta ei selitä solistien tasapaksua maskeerausta. Kuten kuvasta 3 näkyy, kulmat ovat lähes aina korostetut ja silmät rajatut. Vaikka kuvat ovat mustavalkoisia, näkyy niissä selvästi luomivärin käyttö, ja melkein kaikissa on käytetty myös varjostusta. Kuitenkaan maskeissa ei ole mitään hätkähdyttävää, uutta tai mullistavaa. Silmää ei ole erityisemmin yritetty suurentaa, vaan kuvien maskit muistuttavat tavallista kauneusmeikkiä.

17 13 KUVA 3. Oopperan perusmaskeja eri aikakausilta. ( Batta, A. 2001, koonnut Haimo, R-N & Toikkanen, S-M. 2008) Keskustellessamme teatteritekniikan lehtori Anne Peltosen kanssa silmän suurennoksesta hän toi esille mielenkiintoisen asian. Olimme miettineet, miksi silmiä ei korosteta oopperamaskissa ilmaisun tehostamiseksi ja miksei ole jo keksitty tehokkaita suurennoskeinoja? Kävi ilmi, että silmää suurennettaessa roolihenkilön koko olemus saattaa muuttua ja hänen luonteensa vääristyä. Asia vaikutti mielenkiintoiselta, joten halusimme kokeilla silmän suurennosta muutamille konkreettisille roolihenkilöille.

18 14 Ensiksi päädyimme naisrooleihin, koska miesten maskit ovat mielestämme liian yksitoikkoisia. Seuraavaksi päädyimme naissolisteihin, koska heidän luonnettaan on helpompi analysoida kun kuorolaisten, jotka usein esittävät hyvin samankaltaisia rooleja, eikä heidän maskinsa tule niin paljon esille kuin naissolistien. Ensin ajattelimme etsiä mahdollisimman erilaisia naishahmoja oopperoista, mutta sadoista oopperoista valitseminen olisi vienyt kuukausia. Koska halusimme konkreettisesti kokeilla silmän suurennosta oopperan lavalla, tuntui luonnolliselta valita Savonlinnan Oopperajuhlien 2008 oopperoiden naispäähahmot, jotka ovat Mefistofelen Margaretha, Rigoleton Gilda, Aidan Aida ja Lentävän hollantilaisen Senta. Tämä tuntui luonnolliselta siksi, että työskentelisimme itse oopperajuhlilla maskeeraamossa. Silmän suurennoksen eri keinoista teimme myös ideakartan (kuvio 2) ja kyselimme kokemuksia alan asiantuntijoilta, kuten kerromme luvussa 5. Tämän vaiheen tavoitteena on miettiä, mitä keinoja voisimme käyttää tulevissa maskeerauskokeiluissamme. Lähinnä mietimme yleis- ja tehostemaskeerauksen avulla tapahtuvaa suurennosta. Yleismeikillä tarkoitamme tässä normaalia juhlameikkiä, joka olisi tehty tavallisilla meikkituotteilla, mutta kokonaisuutena meikkiä käytettäisiin enemmän ja voimakkaammilla kontrasteilla. Tehostemaskilla taas tarkoitamme pääsääntöisesti rasvaväreillä tehtyä maskia, jossa käytettäisiin irtoripsiä ja voimakkaampia rajauksia kuin yleismaskissa. Myös mahdollisen silmänaamion kokeilu tuntuu kiinnostavalta, vaikkakin haastavalta materiaalien takia. Paperilaminaatti tekniikka ei ole kovin kestävä ratkaisu pidemmällä ajanjaksolla ja toisaalta se ei muovaudu mitenkään. Muovautuvissa materiaaleissa on yleensä se ongelma, että ihmiset ovat melko allergisia nykyään tällaisille aineille. Toisaalta meillä ei ole myöskään kokemusta, kuinka hyvin esimerkiksi gelatiini pysyy ihossa sen hikoillessa.

19 15 KUVIO 2. Ideakartta 2 silmän suurennoksen mahdollisuudet. (Haimo, R-N. & Toikkanen, S-M. 2008) 5 TUTKIMUSMENETELMÄT Koska aikaisempaa tutkittua tietoa ei juurikaan ole, päädyimme keräämään tietoa kyselyjen avulla. Kyselyillä kartoitimme terminologian lisäksi tutkimuskohteemme ongelma, eli sitä millä keinoin silmän suurennosta on kokeiltu. Koska työssämme oli oleellista käyttää oikeaa terminologiaa, olemme siltä osin purkaneet kyselyn tulokset jo työmme alussa olevaan lukuun 2.

20 Kysely aineistonkeruumenetelmänä Kysely on aineistonkeruumenetelmä, jossa vakioidusti kootaan tietoa tutkimusalueesta. Vakiointi saadaan aikaan siten, että kaikki kyselyyn osallistujat saavat samat kysymykset. (Hirsjärvi ym. 1997, 189.) Kyselyllä etsimme tietoa siitä, miten silmää suurennetaan maskeerauksen avulla sekä yleiskäsitystä oopperan maskeerauksesta. Kyselyä pidetään usein pinnallisena ja tutkimusteoreettisesti vaatimattomana, koska ei saada varmuutta siitä, suhtautuvatko vastaajat kyselyyn vakavasti (Hirsjärvi ym. 1997, 191). Tutkimuksemme kyselyn vastaajat valitsimme heidän työhistoriansa vuoksi, koska uskoimme heidän olevan motivoituneita vastaamaan kyselyyn. Vastaajat ovat tehneet naamiointeja oopperoihin, työskentelevät tutkimushetkellä Suomen Kansallisoopperassa tai toimivat alan opettajina, joten oletamme heidän suhtautuvan vakavasti työhömme, koska tutkimustuloksista saattaa olla heille myöhemmin hyötyä. Kysymysmalleista valitsimme avoimen kysymysmallin siksi, että emme halua rajoittaa vastauksia suljetuilla kysymyksillä, vaan annamme vastaajille mahdollisuuden ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Anttilan (2005) mukaan avoimiin kysymyksiin on yleensä helpompi vastata kuin suljettuihin kysymyksiin. Kyselyllä kootaan tutkimusaiheesta tosiasiallista tietoa, tunnistetaan olemassa olevia käytänteitä sekä määritetään, kuinka muut tahot toimivat samankaltaisissa tilanteissa. Olemassa olevia kokemuksia voi hyödyntää tulevien suunnitelmien tekoon. (Anttila 2007, 115.) Olemme koonneet kyselyllä tosiasiallista tietoa maskeerausalan sanaston muodossa ja samalla saaneet vastauksia miten muut maskeeraajat toimivat tilanteessa, jossa silmälle tulisi saada suurempi näkyvyys. Vastauksista saamme myös suuntaviivoja, kuinka silmän suurennosta voisi testata jatkossa. Tutkimusaineistojen hankinnassa käytämme kyselyaineiston täydentäjänä haastatteluaineistoa. Kerätessä tietoa systemaattisesti sama tutkimuksellinen kysymys kulkee mukana koko prosessin ajan. (Anttila 2005, 178.) 5.2 Kyselyn toteutus Maskeerausalan ammattilaisille suunnatulla kyselyllä kartoitimme maskeeraajien yleistä käsitystä oopperamaskista, silmän suurennoksen kokeiluista, maskeerauksen vaatimuksista sekä alan terminologiasta. Koska meille oli jäänyt maskeerausopinnoista sellainen käsitys, että oopperamaski tehdään yleisesti samalla tavalla, halusimme kyselyllä var-

21 17 mistua asian paikkansa pitävyydestä. Silmän suurennosta emme ole paljoakaan käsitelleet opinnoissamme, joten halusimme tietää, millä tavoin alan ammattilaiset ovat kokeilleet silmän suurennosta ja näin saada ideoita omaan työhömme. Halusimme myös tietää, onko oopperamaskeerauksella jotain vaatimuksia, joita me emme tiedä ja joita pitäisi ottaa huomioon kokeiluja tehdessä. Tavoitteenammehan on suunnitella maski, joka soveltuisi oopperamaskeerauksen vaatimuksiin. Suoritimme kyselyn pääasiassa sähköpostikyselynä, koska se on nykypäivänä nopea ja helppo tapa tavoittaa vastaajat. Tässä muodossaan toteutimme informoitua kyselyä eli toimitimme kyselyt sinne, missä tavoittelemamme asiantuntijat ovat. Vaikka emme henkilökohtaisesti kohdanneet vastaajia, oli heillä mahdollisuus halutessaan esittää täydentäviä kysymyksiä lomakkeestamme sähköpostitse. Käytimme yksinkertaisia kysymyksiä terminologian tarkentamiseen ja taustakysymyksillä kartoitimme vastaajiemme työhistoriaa. Taustakysymysten tuomalla tiedolla haluamme perustella keneltä keräämme havaintoaineistoa, ettei kuka tahansa voi vastata kysymyksiimme. Vaikka kyselytutkimukseen liittyy heikkouksia, kuten vastausten mahdollinen pinnallisuus, päädyimme siihen monestakin syystä. Saatoimme lähettää kyselyn todella laajalle joukolle maskeeraajia ja kysyä samalla kertaa monia asioita, jotka liittyvät työhömme. Kustannuksia ajateltaessa sähköposti on ilmainen, kun vertaa sitä esimerkiksi puhelinhaastatteluun. Sähköpostitse saatuun kyselyyn vastaaja voi vastata milloin hänelle itselle parhaiten sopii, ja vastusten takaisin lähettäminen käy vaivattomasti ilman kustannuksia. Vaikka kyselylomakkeen laatiminen vie aikaa, saa sillä esitettyä varmuudella samat kysymykset kaikille vastaajille, jolloin ei ole riskiä, että joku kohta jäisi joltain kysymättä. Lähetimme kyselyn sekä yhteisöille, kuten teattereille, yksityisille maskeeraajakouluille, oopperayhteisöille että yksittäisille alan ammattilaisille, kuten opettajillemme. Yhteisöjä pyysimme lähettämään viestiämme eteenpäin sellaisille ihmisille, jotka ovat enemmän työskennelleet oopperamaskeerauksen parissa. Kyselyn vastaanottajamäärästä meillä ei ole tarkkaa lukumäärää, mutta arvioisimme noin henkilön vastaanottaneen kyselymme. Saatekirje ja kyselylomake ovat liitteinä (LIITTEET 1-2). Annoimme vastausaikaa kaksi kuukautta. Vähäisen vastausmäärän vuoksi lähetimme kyselyn vielä uudestaan samoille tahoille kuin aikaisemmin ja annoimme vastausaikaa syyskuun loppuun noin puolitoista kuukautta. Tästä huolimatta emme saaneet yhtään lisää vastauksia.

22 5.3 Kyselyn tulokset 18 Vaikka lähetimme kyselyn sähköpostina useampaan paikkaan, ja se tavoitti varmaan noin 50 henkilöä, saimme vain yhdeksän vastausta. Tuntemattomista vastaajista vain yksi vastasi, muut olivat meille entuudestaan tuttuja koulu- ja työmaailmasta. Kyselyjä purkaessamme huomasimme ensimmäisenä, ettei kaikilla olekaan oopperamaskista ihan samaa käsitystä. Ilmeisesti kuvamateriaalit ja koulusta opittu teoriapohja ovat saaneet meidät mieltämään oopperamaskin tietynlaiseksi. Kuitenkin kirjoista poimittu kuvamateriaali kertoo oopperamaskin olleen hyvin samankaltainen aina, joten ilmeisesti kyselylomakkeiden vastaajat kertoivat enemmän nykypäivän oopperamaskista. Tosin vastaajien työhistoria ja koulutus vaikuttavat myös vastauksiin. Vastausten perusteella oopperamaski on yleisesti vahva maski, jossa on usein silmän suurennosta. Värejä käytetään roolista riippuen. Rasvavärien käytöstä kertoi vain yksi vastaaja ja toinen vastaaja oli vielä sitä mieltä, että oopperassa käytetään joko ooppera- tai balettimaskia. Oopperamaski on Jani Kylmälän mukaan näyttävä maski, jossa värierot ja väripinnat ovat selkeät, ja maskissa on oleellista silmän suurennoksen lisäksi valo- ja varjokohtien korostaminen. Eräs vastaaja oli vastauksissaan tuonut esille kasvojen ilmeiden huomioimisen oopperalaulajan suorittaessa laulua sekä sen tosiasian, että onnistuneeseen oopperamaskiin kuuluu oleellisena osana roolin luonteen selvittäminen. Myös sanoja voimakas, hohdokas ja näyttävä oli käytetty vastauksissa. Kansallisoopperan maskeeraajien Sirpa Lipposen mukaan oopperamaski on klassisen pyöreästi häivytetty silmämeikki, jossa silmän suurennos tehdään suoran alarajauksen avulla. Maski voi olla joko roolin karaktääriä tukeva tai kaunistava, kuten kuvassa 4.

23 19 KUVA 4. Kansallisoopperan perusoopperamaski. (Lipponen, S. 2006) Silmän suurennoksen keinojen osalta tulokset jäivät melko suppeiksi odotuksiimme nähden. Vastauksista löytyi vaihtoehtoja, joista kaikki olivat perusmeikin variaatioita. Silmän suurennosta oli kokeiltu jättämällä rajaukset auki silmän ulkokulmasta, kohottamalla luomivakoa ylöspäin silmän omasta linjasta sekä siirtämällä kulmakarvan paikkaa ylemmäksi. Erilaisia rajauksia oli myös käytetty hyväksi. Eräs vastaaja ei ollut ilmeisesti ymmärtänyt kysymystämme oikein, mutta tärkeä huomio tuli esille hänen vastauksestaan: jokaisella on erilaiset silmät, joiden muoto täytyy ottaa huomioon tehtäessä maskia ja silmän suurennosta, jonka lähtökohtana on silmän oma muoto. Jani Kylmälä oli kokeillut silmän suurennosta silkkipaperinpaloilla. Asiaa tarkemmin kyseltyä selvisi, miten hän oli silkkipaperin paloja käyttänyt. Alla olevasta kuvasta 5 näkee selkeimmin, mitä Jani Kylmälä oli kokeillut. Hän oli siis leikannut silkkipaperista irto-osat tavallisen maskin päälle, johon irto-osat liimattiin nopean vaihdon yhteydessä.

24 20 KUVA 5. Maskin suurennos silkkipaperin avulla. (Kylmälä, J. 2008) Suurin osa vastaajista oli tehnyt silmän suurentamista tavallisilla meikeillä ja maskeerauksen perustekniikoita hyödyntäen. Vain muutama toi esille irtoripsien käytön oopperamaskissa ja värien kontrastien korostamista silmän suurennosta tehdessä. Yleisesti tähän kysymykseen, joka oli ehkä tärkein kysymys tutkimuskohteemme kannalta, saimme epämääräisimmät vastaukset. Muutamat vastaukset jäivät hieman epäselviksi, esimerkiksi vastaus: ns. silmälihaa silmän sisänurkassa ei enää käytetä, vaan käyttö on vanhaa aikaa oli alkulukemalta todella epämääräinen, mutta lopulta kävi ilmi, että vastaaja tarkoittaa tekniikkaa, jossa punaista pistettä käytettiin silmän sisänurkan ja nenän varren välissä. Tällä tavoin yritettiin saada silmää laajemmaksi sisäkulmaan päin. Muutama vastaaja oli kokeillut silmän suurennosta suurentamalla silmää ohimoille päin. Tämä tekniikka jäi hieman epäselväksi kuvamateriaalin puutteesta johtuen ja ymmärsimme tämän tekniikan vasta tehdessämme lopullisia kokeiluja Kansallisoopperalla, jossa Marjo Riihimäki näytti konkreettisesti tämän tekniikan. Onneksi kuitenkin saimme Anne Peltoselta ehdotuksia silmän suurennoksen keinoista (kuva 6), joita voimme työssämme hyödyntää.

25 21 KUVA 6. Silmän suurennosvaihtoehtoja. ( Peltonen, A. 2008) Kuvassa 6 ensimmäisessä vaihtoehdossa suurennetaan silmää lähinnä varjostuksen ja korostuksen avulla sekä jättämällä rajaus auki ulkokulmasta. Näin silmää saadaan suurennettua sivulle päin. Toisessa vaihtoehdossa idea on sama, mutta kulmakarva peitetään ja piirretään uusi ylemmäksi, jolloin ylös saadaan enemmän tilaa. Näin silmä suurenee ylöspäin. Kolmannessa ja neljännessä vaihtoehdossa silmä rajataan erimuotoiseksi

26 22 ja viimeisessä vaihtoehdossa käytetään tekoripsiä ja piirrettyjä ripsiä volyymin lisäkeinona. Tarkoituksemme on kokeilla näitä viittä vaihtoehtoa - jos emme suoraan, niin hieman varioiden. Eniten epäilemme neljännen vaihtoehdon toimivuutta, sillä muoto näyttää hyvin oudolta. Mutta aiomme kuitenkin kokeilla sitä. Vastaajien mukaan oopperamaskille asetettuja vaatimuksia ovat esimerkiksi näyttävyys, kestävyys ja jokaisen henkilön kasvonpiirteiden huomioonottaminen. Kasvojen lihakset ja luusto pitää tuntea ja pitää osata ottaa huomioon kasvojen kokonaisuus. Maskia suunniteltaessa on varmistettava, että maski on roolia tukeva sekä aikaan, tapaan ja kulttuuriin sopiva. Toteutuksen pitää olla toiveiden mukainen, ilmeisesti sekä ohjaajan että esiintyjän, ja meikkaustapahtuman pitää olla asiakasta kunnioittava ja hygieeninen. Vastauksissa korostettiin sitä tosiasiaa, että maskeeraustilanne saattaa olla esiintyjälle viimeinen tilaisuus keskittyä roolisuoritukseensa, jolloin maskeeraajan on osattava tulkita maskeerattavan mielentiloja. Lisäksi on otettava huomioon katsojan ja esiintyjän välimatka. Teknisesti maskin täytyy kestää teos alusta loppuun saakka ja on huomioitava lämpöolosuhteet maskia tehtäessä. Myös maskin kauneuden korostaminen tuli esille muutamassa vastuksessa. Tähän kysymykseen emme saaneet mitään erityistä uutta tietoa, jota emme olisi jo tienneet, mutta oli hyvä saada kertausta opittuihin asioihin. Ainoa mieltä askarruttava asia on se, kuinka maskista saadaan tarpeeksi kestävä, sillä usein oopperassa lämpötilat vaihtelevat riippuen missä esiinnytään. Olavinlinnassa on toisinaan hiostavan kuuma ja toisinaan jäätävän kylmä, kun taas sisätiloissa vaikuttavat näyttämövalot tähän asiaan. Myös puvustuksella on suuri merkitys lämpötilaeroihin. Toisaalta tämä ei ole tutkimuskohteemme, mutta on huomioonotettava asia maskeja suunniteltaessa ja toteuttaessa. 6 UUDENLAISEN MEIKIN SUUNNITTELUA Seuraavaksi kerromme kuinka työmme eteni suunnittelusta itse kokeiluihin. Ideointi vaiheessa kerromme, mitä kaikkia osa-alueita pitää ottaa huomioon maskeerauksessa, kuten valo- ja varjokohdat ja irtoripsien käyttö. Olemme tässä vaiheessa miettineet myös erilaisia vaihtoehtoja silmän suurentamiselle. Kokeilut olemme kuvanneet läheltä ja kauempaa, joita analysoimme ja teemme päätelmiä lopullisiin kokeiluihimme.

27 6.1 Alkuideoita ja faktoja 23 Kyselyn tulosten pohjalta halusimme kokeilla silmän suurennosta muutamalla eri tavalla (kuvio 2). Laatimastamme ideakartasta 2 (luku 4, s. 14) selviää ajatuksiamme jatkotyöskentelyn vaihtoehdoista. Puolinaamio tai silmäluomen naamio olisi voinut olla yksi kokeilu, tosin epäilemme, suostuvatko solistit pitämään paperilaminoitua naamiota kasvoissaan. Tämä silmänaamio pitäisi liimata kasvoihin ja se on aika epämiellyttävän tuntuinen, koska ei liiku luonnollisesti ilmeiden mukana. Se sopisi todennäköisesti enemmän staattiseen esitykseen tai lyhyeksi ajaksi johonkin tiettyyn kohtaukseen, mutta ei koko illan esitykseen. Gelatiinista tai revultexista tehty naamio on luonnollisempi, mutta vaatisi muotin tekemistä sopiakseen täydellisesti esiintyjälle. Päätimme hylätä tämän vaihtoehdon kokonaan, koska emme usko sen olevan kovin käytännöllinen oopperamaskeeraukseen. Yleismaskilla (kuva 7) tarkoitamme tavallisilla meikeillä tehtyä maskeerausta, jossa korostetaan silmää voimakkaammilla sävyillä ja rajauksilla. KUVA 7. Yleismaski. (Swinfield 1997, 17) Tehostemaskeerauksen keinojen käyttäminen tarkoittaa muun muassa rasvavärien käyttöä, mutta ne eivät ole kovinkaan käytännöllisiä lähellä silmää (rajauksina tms.), koska ne ovat koostumukseltaan raskaita ja valuvat helposti silmän liikkuessa. Tosin kulmakarvan nostossa on vaalea rasvaväri hyvä valinta kulmaluun paikalle, koska se peittää melko hyvin oman kulmakarvan ja kiiltäessä korostaa kulmaluun paikkaa. Tekoripsiä voi myös hyödyntää eri tavoin. Niitä voi liimata totuttuun tapaan omien ripsien tyveen,

28 24 mutta niillä voi myös korostaa silmän leveyttä sijoittamalla ripsiä silmän ulkonurkan ulkopuolellekin. Kuvan 8 perusteella voisi todeta, että näyttämömaskissa kannattaa ehdottomasti käyttää tekoripsiä. Ne tuovat silmiä enemmän esille, mutta useimpien ripsien päällekkäistä käyttöä kannattaa harkita, koska ne tummentavat silmiä huomattavasti. Kaukaa katsoessa silmät siis saattavat näyttää vain tummilta pisteiltä, eivätkä tekoripset näin suurenna silmää tai tuo siihen tarvittavaa korostusta. KUVA 8. Meikittömästä neljän tekoripsen kokeiluun. (Kohoe, V. 1995, 65) Lähtökohtaisesti maskeerauksessa, kuten muissakin kuvataiteissa, näkyvyyden saavat aikaan valon ja varjon vaihtelu. Vaalea korostaa ja tumma saa kohteen painumaan sy-

29 25 vemmälle. Kasvattamalla näitä ominaisuuksia silmän muodosta poikkeaviksi voi saada aikaan suuremmalta näyttävän lopputuloksen. Kuvassa 9 osoitetaan kasvojen varjostusja korostusalueet hyvin. Työssämme keskitymme pääsääntöisesti valo- ja varjokohtien voimakkuuteen ja paikkaan, sillä ne tuovat kolmiulotteisuutta kasvoille. Uskomme, että valon ja varjon voimakkaalla kontrastilla saadaan aikaan näkyvyyttä ja huomio kiinnitetyksi silmiin. Vaikka tutkimme pääsääntöisesti silmän suurentamista, on meidän kuitenkin otettava huomion koko kasvot, jotta näemme, miten kokonaisuus vaikuttaa. Jos emme maskeeraa muuta kuin silmät, lopputulos on todennäköisesti epäonnistunut ja näyttää epäluonnolliselta. KUVA 9. Valo- ja varjokohdat. (Swinfield, 1997, 14) Silmän suurennoksen yhtenä pienenä keinona on alemman sisäluomen vaalentaminen valkoisella kajal-kynällä antaa laajemman vaikutelman, mutta pelkästään se ei riitä suurelle näyttämölle. Laajemmat alueet tuovat valoa ja näkyvyyttä kaukaa katsottaessa ja siten estetään maskia tulemasta synkän näköiseksi, ellei se sitten ole tarkoituskin. Vaaleat helmiäisluomivärit taittavat hyvin valoa, joten niitä käytetään yleisesti. Jos suurennettuun silmään pyritään siirtämällä kulmakarvaa ylöspäin, on vaalealla hyvä hämätä kulmaluun paikka todellista kohtaa ylemmäs. Tummalla sitä vastoin on helppo korottaa luomivakoa ylemmäs, jolloin myös liikkuvan luomen tila kasvaa.

30 26 Kuva 10 on Elle-lehden mainos, jonka maskissa on käytetty sisäkajalin lisäksi laajempia valkoisia alueita, jossa silmät on meikattu samantapaisesti kuin kuvan 5 viidennessä vaihtoehdossa. Jo tästä kuvasta 10 näkee, että silmä todellakin saa kaipaamaansa huomiota, mutta noin valtavien ripsien käyttö hieman arveluttaa: ensinnäkin ne tummentavat silmiä todella paljon ja ovat varmasti noin suurina epäkäytännölliset laulajalle. KUVA 10. Suuret silmät. (Elle, 2008, 17) 6.2 Ensimmäisiä kokeiluja ja päätelmiä Kun olimme saaneet mielestämme tarpeeksi materiaalia erilaisiin kokeiluihin, aloimme kokeilla erilaisia silmän suurennostapoja. Ensin kokeilimme itsellemme muutamia vaihtoehtoja (kuva 11). Lähinnä luotimme intuitioon ja kokeilimme mitä mieleemme oli siihen mennessä tullut tai mitä meille oli ehdotettu. Maskeeraus on siinä mielessä haastava ja mielenkiintoinen suunnittelualue, että kasvojen piirteet vaikuttavat lopputulokseen suuresti, eikä paperille piirtämisestä juuri ole apua. Jos meikkiä suunnitellaan tiettyyn teokseen tai rooliin, voi tietenkin luonnostella paperille. Me emme kokeneet tätä vielä tarpeelliseksi tässä vaiheessa, vaan aiomme käyttää luonnostelua vasta viimeisessä vaiheessa, jossa valitsemme roolihenkilöillemme sopivat maskit ja maskeeraustekniikat.

31 KUVA 11. Maskikokeiluja

32 28 Kuvan 11 ylimmässä kokeilussa on testattu silmän suurentamista niin, että silmä on piirretty isompana luomelle. Kuten kuvasta voimme havaita, silmä näyttää pikemminkin mustalta möykyltä ja kaukaa katsottuna omat silmät häviävät täysin. Tämä kokeilu ei siis tuottanut toivottua tulosta, joten hylkäämme sen heti alkuunsa. Toiseksi ylimmässä kokeilussa on rajauksen ja varjostuksen avulla yritetty saada silmä isommaksi. Meikki on tehty tavallisen kauneusmeikin (kuva 7) tapaan, mutta rajausta ja varjostusta on kasvatettu sivulle. Tämä maski näyttää siistiltä, mutta kauempaa katsottuna ei juurikaan erotu, vaan silmä näyttää melko tavalla tummalta pisteeltä. Emme kuitenkaan hylkää vielä tätä vaihtoehtoa, vaan kehittelemme sitä edelleen. Kolmas kokeilu oli lähinnä balettimaailmasta tutumpi meikki, jossa silmän alarajaus ei ole ihan alaripsissä kiinni, vaan rajaus vedetään suosiolla alempaa ja alaripsien ja rajauksen väliin laitetaan korostusväriä eli vaaleampaa sävyä. Tämä maski on toisen vaihtoehdon tavoin hieman liian pientä ja tavallista, jota ei pidemmän matkan päästä näy juurikaan, vaikka läheltä katsottuna onkin kaunis. Jäämme pohtimaan alarajauksen käyttöä. Neljäs kokeilu on saanut vaikutteita Anne Peltosen vaihtoehdoista, jossa niin sanottuja hipsuripsiä lisätään nestemäisellä eyelinerilla muualle kuin luomivakoon. Tässä olemme myös kokeilleet omien kulmien peittämistä ja kulmien siirtämistä ylöspäin. Näemme, kuinka silmä alkaa saada kaivattua volyymiä ja erottuu selvemmin. Vaikka tämä näyttääkin läheltä hieman julmalta, ei se kauempaa näytä ollenkaan pahalta. Jäämme kehittelemään tätäkin vaihtoehtoa lisää. Maskikokeilujen jälkeen pidimme pientä hauduttelutaukoa ja odottelimme lisää vastauksia kyselyihimme ja sitä kautta lisää vaihtoehtoja. Niitä ei kuitenkaan kuulunut, joten päätimme ottaa jälleen siveltimet käteen ja kokeilimme jatkokehittelyä edellisistä kokeiluista. Kuvissa on kahden päivän kokeilut, jotka ovat pienemmästä suurempaan -kokeiluja, joissa olemme ensin tehneet maskin normaaleilla meikeillä ja sitten olemme kasvattaneet silmää värien kontrasteilla ja rasvaväreillä suuremmaksi. Kerromme havainnoistamme jokaisesta kuvaparista, silmät kiinni ja silmät auki, numeroiden perusteella, eli olemme numeroineet kuvaparit Tämän lisäksi olemme laittaneet kuvia maskien yksityiskohdista, jos olemme kokeneet sen tarpeelliseksi sekä yhden kuvan jokaisesta maskista hieman kauempaa otettuna. Kauempaa otetuista kuvista on kuitenkin syytä mainita se tosi asia, että kamera ei pysty tallentamaan sitä mitä

33 silmä näkee, joten päätelmämme kauempaa katsotuista maskikokeiluista eivät välttämättä välity työn kuvien kautta. 29 KUVA 12. Kuvaparit Kuvapareissa 5 ja 6 kokeilimme lehtori Anne Peltosen vaihtoehdoista (kuva 13) viimeistä vaihtoehtoa, jossa oli rajauksia sekä luomivaon yläpuolella että alaluomella. Näissä rajauksissa oli käytetty eyelinerilla tehtyjä hipsuripsiä. Kulma on piirretty omaa kulmaa mukaillen.