KOSKEN KAIKU. Koski as. kyläyhdistys ry LUONTOPALSTA. Hei kyla la inen

Transkriptio

1 Koski as. kyläyhdistys ry /..5 KOSKEN KAIKU Hei kyla la inen Olemme taas saaneet nauttia talven riemuista, kelia on ollut joka la hto o n ja viela varmaan jotain ylla tyksia saadaan kokea, ennen kuin valkovuokot valloittavat tienoon. Kyla lehtemmekin aloittaa nyt jo toisen vuotensa ja on kai jo odotettu paketti postireissulta. Lehden valmistustiimi odottaakin palautetta juuri sinulta. Mita haluaisit lukea ja missa on parannettavaa. Ehdotuksia ja kommentteja voit kertoa kenelle vaan johtokuntalaiselle tai voit laittaa yhdistyksen postiin viestin. Jos haluat kommentoida nimetto ma na, niin sekin onnistuu, voit laittaa kirjeesi postilaatikkooni. mukaan usealle kyla la iselle. Rahoitusta on haettu ja lisa a haetaan, kun hakukanavat aukeavat. Mahdollisista talkoista informoidaan myo hemmin lukuisilla foorumeilla. Vasta reilu pari vuotta sitten, puolivahingossa jouduin kyla yhdistyksen johtokuntaan, ja ensiarastelun ja lkeen into on kasvanut jo niin, etta kirjoitan nyt ensimma ista puheenjohtajan kolumnia. Yhdessa tekeminen antaa monesti enemma n kuin yksin pakertaminen. Tule siis sina kin reilusti, tapahtumiin, talkoisiin tai vain katsomaan mita kyla lla tapahtuu. Tehda a n yhdessa ta sta kyla n lukupaketti, jota kelpaa esitella. Jos Sinulla on joku hyva juttu mielessa, joka ka sittelisi vaikka kyla n historiaa, ei muuta kun kyna sauhuamaan. Ta lla tavalla kaikki kyla la iset pa a seva t nauttimaan jutustasi. Eero Kallio pj Monivuotinen kyla taloprojekti ka ynnistyy toden teolla ta na vuonna. Nyt kyla talo tulee tutuksi niin arkena kuin juhlanakin, toivon LUONTOPALSTA Lauha talvi on saanut Etela -Suomen po llo t a a neen. Pari tuntia auringonlaskun ja lkeen metsa teita hiljalleen ka veleva retkeilija saattaa kuulla yhden ka velyretken aikana useampaa po llo lajia. Yleisin a a ni metsa n yo ssa kuuluu helmipo llo lle. Sen pehmea puputus on yksi o isen metsa n tunnelmallisimmista a a nista. Ha ma - rissa kuuluu myo s varpuspo llo n pehmea hyy`y joka toistuu muutaman sekunnin va lein. Huuhkajan kumea Huu,u kuuluu peltoalueiden reunamien kalliokuruista ja joskus saattaa etela ssa talvehtiva Lapinpo llo kin olla a a nessa. Suosittelen ta mmo iselle ehtooka - velylle termospullollista kuumaa juomaa, kahvia, teeta tai kaakaota. Retkeily on mukavaa. Teksti ja kuvat: Ana Schorin Huuhkaja Lapinpöllö Varpuspöllö Helmipöllö

2 KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY JATKAA TUTULLA JOHTOKUNNALLA Koski as. kyla yhdistyksen johtokunta kokoontui ja rjesta ytymiskokoukseen.. uuden puheenjohtajan, Eero Kallion, johdolla. Porukka oli vanha jo tuttu jo viime vuodelta, mutta uuden toimintakauden kunniaksi pa a timme jakaa tehta via joiltain osin uusiksi. Varapuheenjohtajana jatkaa edelleen Elina Kotilainen ja sihteerina Krista Lehto-Kivelä. Rahastonhoitajia valittiin kaksi: Aila Helin ja Sanna-Liisa Leposaari. Edellisten lisa ksi johtokunnan ja senia ovat Kati-Hanna Heikkinen, Saara Kemppainen, Sari Kyllönen, Jari Löfström, Janne Salminen ja Jukka Virtanen. Juhla- ja tapahtumatiimi Kulttuuritiimi Kyla talotiimi Ka sityo - ja askartelutiimi Liikuntatiimi Luontotiimi Naapuriaputiimi Sanna-Liisa Leposaari Saara Kemppainen ja Elina Kotilainen Eero Kallio Krista Lehto-Kivela Sari Kyllo nen ja Janne Salminen Ei vetäjää Sanna-Liisa Leposaari Kyla talon korjausprojektin hankepa a llikko na jatkaa Eero Kallio. Kyla yhdistyksen toimintaa tehda a n tiimeissa, joihin kaikki kyla la i- set ovat la mpima sti tervetulleita. Tiiminveta ja ksikin otetaan mielella a n muita kuin johtokuntalaisia. Ta ssa kohdin tiimien vetovastuut jaettiin seuraavasti: Kosken Kaiun pa a toimittaja on ja a ma ssa perhevapaalle ja Kaiulle haettiin ennen joulua uutta pa a toimittajaa. Pa a toimittajaksi valittiin Elina Kotilainen. OTAK VIHI-VAARIST VAARI? SUVE RIAMU MIÄLES Ta mmo tti ku olla syra ntalves, niin usse ajatukse karkkava suve la mppo. Ku ta s o va lil ain ollu liukast ja pakastaki, omiks tarpeiks, nii josta aivopoimuje uumenist pomppas yks suvine ehtopa iv mia le. Siit o jo usevamppa vuoskymment aikka ku oltti yhre Niku, ha a o valkjasotamiehena Turus, tai sillo ol, tuol Ja rvi- Suomes, va ha niiku lomareissul. Oltti siin pa iva mitta kaikena ko st puuhailttu, kuppiki. Pa a tetti sit men onkel aikka kuluttama. Jonku verra kohol ol hommi ja jotta pia ni sintei saatti ylo ski, pa a asja ol kuiteski olemine, juteltti mukavi ja nautitti aurinkola mmo st. Yks kaks ma a huomasi ku saare takka tul joku nuor pojanklop purjelaural. Siihe aikka ne ol aika uussi ja ei niin pal missa na kynykka. Ite oli kerra kokellu, mut ei niin pal uir jaks ku se touhu vaatti. Sanosi siit surffarist Nikulki, se ol ha ne sela taka tulos just kahre saare va list. Nikult ja i sana keske ku na ky ku purje vilaht vette. Niku pomppas seisoma ja siin samas meinatti uima meeki jouttu. Saatti senta vene pysyma pystys, ja katse kovan katotti mite surffaripojal matka jatku. Mut ei koko poikka na y missa, Niku karjas nyy se hukku. Ha a sano, ett ha a tietta nuukast paika mihi poik sukels, taka ol kuulema ollu juur suur koivu saare rannas. A kki onke ho li ja ma a airoihi ja tavallist puhti siihe salme kohral. Niku ol jo matkal riisunu kenka s ja sukel komjal loikal ku oltti ha ne mielest oikjal kohral. Kappala aja pera st ha a tul henkke haukkama, mut pulaht pia uurestas pinna al. Tul viel kerra pinnal ja huikkas, ett nyy ha a jo na k jotta. Ja seuraval kerral Niku ei tullukka yksi vaa retut poikka mukanas. Saatti suht koht vilkkaast poik ja Niku venesse ja ei ku elvytta ma, Niku alot ku ha a ol valkjasotamies ja klaaras sen homma hyvi. Sit vaihretti ossi ain jossa va lis. Tommone elvytta mine o raskast touhu, ja ku pa a s kohise muutonki ku o tilanne pa a l. Ma a sit oli jo lopettamas, mut Niku ei antanu periks, no ol ha nel varma kovemp kuntoki, mut ol siin ammati tuoma pa a tta - va isyytki taka. Oltti varma vartti sit elvytetty, ku ol taas mun huilivuoro, ma a oikasi selka n ja katse kiinnittys saare takka tuleva liikkuja, juur sama va risse surffari purjesse. Rupesi sit va ha nuukemmi kattoma meija elvytetta va, niiku kiireest kantapa a ha. Oti sit Niku kraivelist kii ja sanosi heivas jo. Niku huiskas mun ka re pois ja sano ettei passa. Ma a siihe, et passa kuinassit, ta l meija kaveril o hokkari jalas. Vihi-vaari KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski as. kyla yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Eero Kallio, Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllo nen, Jari Lo f- stro m, Ana Schorin, Tuovi Viitanen Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski as. taloudet postinumeroalue Painos: kpl Toinen vuosikerta. ILMESTYMISAIKATAULU No No No Toukokuu Elokuu Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY. Y-tunnus - Vapaamuotoiset ja senhakemukset koskias.kylayhdistys@gmail.com tai Koski as. kyla yhdistys ry. c/o Aila Helin Kaivosma entie Koski as. Vuoden ja senmaksu on.

3 TIEDOTTEITA AJANKOHTAISTA KOSKEN ASEMALTA PÄÄSEE PALVELUAUTOLLA SALON KESKUSTAAN! Salon kaupunki on parantanut liikkumismahdollisuuksia reunaalueiden asukkaille. Vaikka Kosken asemalla ei olekaan sa a nno llista linja-autoliikennetta, palveluautolla pa a see nyt seka la hitaajamaan Pernio /Kisko etta kaupungin keskukseen Salo. Palveluauto liikenno i Pernio n puolelle maanantaisin, Kiskon puolelle tiistaisin. Raaseporin puolella ei vastaavaa palvelua valitettavasti ole, mutta jonkinlaista kuljetuspalvelua voi kysya seniorineuvonnasta Johanna Kopranderilta. Ta ssa ohjeet, kuinka palveluliikenne Salossa toimii: Tilaa palveluauto kotiisi edellisenä arkipäivänä klo - numerosta 8. Palveluauto noutaa sinut kotoasi sovittuun aikaan ja vie joko la hitaajamaan tai kaupungin keskustaan. Asiointiaikaa on - tuntia ja sen ja lkeen auto kera ilee matkustajat ja palauttaa ja lleen koteihinsa. Autossa on autoema nta, joka auttaa ostosten kantamisen yms. kanssa. Palveluautolla matkustaminen maksaa, yhdensuuntaisesta matkasta. Veteraanit pa a seva t maksutta. Maksuva lineena ka y ka - teinen ja matkahuollon kortit. Palveluauton reitit lo yda t nettiosoitteesta Koska ta ma palvelu on aivan uutta, sita halutaan kehitta a asiakasysta va llisempa a n suuntaan. Roope Virta, joka koordinoi palveluliikennetta, toivoisi, etta saisi mahdollisimman paljon palautetta joko numeroon tai sa hko postiin roope.virta@salo.fi. Lisa tietoa kaupunkiliikenteesta saa myo s kaupungin nettisivuilta kun kirjoittaa hakukentta a n Palveluliikenne. Ja sitten vaan shoppailemaan! Teksti: Saara Kemppainen Kuva: Salon kaupunki

4 KYLÄLÄISEN ESITTELY TUOVI VIITANEN - Kylän Valo Muutimme mieheni Paavon ja tytta remme Pirjon kanssa A hta - rista Koskelle vuonna. Voin varmaan jo sanoa itsea ni koskelaiseksi, vaikka en syntypera inen olekaan. Olen vietta nyt suuren osan ela ma sta ni kotia itina. Toinen lapsista syntyi ta a lla vuonna. Lasten vartuttua tyo skentelin kyla n postikonttorissa loma- ym. -sijaisena. Muutama vuosi viera hti Aholan kaupassa. Palasin kyla postiin vakituiseksi ja olin siella vuoteen, jolloin se lopetettiin ja palvelut siirtyiva t kauppaan asiamiespostiksi. Kolmisen vuotta kuljin Salon konttoreissa to issa, kunnes siirryin ela kkeelle. Asiakaspalvelussa opin tuntemaan hyvin kyla n silloisia asukkaita. Ela kepa ivia ehdimme vietta a Paavon kanssa yhdessa liki vuotta kunnes ha n kuoli vuonna. Valtava ela ma nmuutoshan se oli, mutta ela ma n on jatkuttava. Onneksi lapset perheineen asuvat la histo lla ja ovat tukena ja apuna kuin myo s ysta va t ja naapurit. Oli suuri ilo tulla juuri isomummiksi. Niki-kissa tuo pa iviini iloa ja seuraa. Luonto merkitsee minulle hyvin paljon. Paikkakunnan kauneus on vertaansa vailla. Puuhastelu pihapiirissa, kesa iset marja- ja syksyiset sienimetsa t houkuttavat yha. Tulevaisuus on paljon kiinni terveydesta, kuinka kauan pystyn mo kissa ni asumaan. On ollut ilo todeta, etta kyla on alkanut ela a pitka n hiljaiselon ja lkeen. Kiitos siita kuuluu joukolle henkilo ita, jotka jaksavat ja rjesta a monenmoisia tapahtumia meida n kyla la isten iloksi. Toivon myo s, etta vanhaa talkoohenkea lo ytyisi kyla talon korjaamiseen. Viihdyta a n kaikki kyla ssa mme ja toivotan kaikille onnellista alkanutta uutta vuotta. Teksti: Tuovi Viitanen Kuvat: Mirja Lindstro m ja Eero Kallio KYLÄN VALO Kyla yhdistys valitsi viime joulukuussa toistamiseen Kosken aseman Kyla n Valon. Kyla n Valo arvonimi myo nneta a n kyla la iselle, joka on toiminnallaan ja persoonallaan tuonut valoa kyla n ela - ma a n. Kyla n valon ehdokkaita voivat kaikki kyla la iset nimeta ja valinnan tekee yhdistyksen johtokunta. Kyla Valo julkistetaan kyla n uuden vuoden juhlassa. Vuoden Kyla n Valoksi valittiin Tuovi Viitanen tunnustuksena iloisesta ja aktiivisesta osallistumisesta kyla n rientoihin vuosikymmenien ajan. Tuovin hyva ntahtoinen, auttavainen, ela ma n- myo nteinen ja huumorintajuinen olemus ei ja a huomaamatta kyla n tapahtumissa ja toimii valoisana esimerkkina kaiken ika isille kyla la isille. Teksti ja kuva: Elina Kotilainen KYLÄPOSSUMME DIDAA Ro h! Olen Didaa ja rodultani minipossu. Olet ehka na hnytkin minut joskus Vihiniemen kyla talon edustalla. Ai mita ko teen siella? No, jos et nyt paljasta suunnitelmiani, voin kertoa, etta poimin sielta tammenterhoja suurella intohimolla. Ta yta n vappuna kaksi vuotta. Se ei ole ihan miehen ika, mutta kokoa en ena a kasva kuin leveyssuuntaan. Pienempa na olin aika a ksy, mutta olen jo ohittanut pahimmat teinivuoteni ja rauhoittunut hieman. Tosin ruoka ja etenkin tammenterhojen himo saa minut yleensa ka ytta ytyma a n va ha n sopimattomasti. Silloin saan toruja. Syo minen on vaan niin ihanaa! Syo misen lisa ksi nautin lo ko ttelysta la mpima ssa paikassa. Talvella takan edusta on ehdoton lempipaikkani ja la mpimilla kesa ilmoilla ko llo ttelen nurmikolla. Asustelen sisa tiloissa, ja minulle on rakennettu sinne oma koppi, jossa on hienot pyo rea t ikkunat. Tarpeeni teen sisa lla pellettilaatikkoon, mutta isolla ha da lla ka yn aina pihalla. Olen valinnut sielta itselleni muutaman hyva n vessapaikan. Ema nna n on sitten helppo lo yta a papanakasani sielta. Minulla on tarkka nena. Haistan hyvin taskuun ja a neet herkut ja olenkin onnistunut repima a n monta taskua rikki makeanhimossani. Mita s ja tta va t niita sinne, mukulat! Pita isiha n heida n tieta a, etta en pysty hillitsema a n ruokahaluani Mutta tieda n kylla, miten kerja ta a n: istutaan kiltisti ja ojennetaan sorkkaa tervehtimisen merkiksi. Niin tai sitten jos se ei auta, voi pyo ra hdella ympa ri ja tanssia. Oletko kokeillut? Se toimii ylla tta - va n usein. Ei tosin aina. Tykka a n myo s rapsuttelusta. Ko lla hda n mieluusti kyljelleni nauttimaan hellista hetkista. Minulla on iso lauma, johon kuulun, ja rapsuttajia kylla lo ytyy. Olen siis aika onnellinen possu: ruokaa ja rapsuttajia on riitta va sti, vaikkakin ruokaa voisin saada useamminkin, mutta sanovat, etta lihon sitten liikaa. La heta n sinulle sikamaisia terveisia ja ro hkita a n, kun tavataan! Teksti: Saara Kemppainen Kuva: Eero Kallio

5 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA PIKKUJOULULAULELOT.. Lucian pa iva na kokoonnuttiin kyla talolle viritta ytyma a n joulutunnelmaan yhteisjoululaulujen voimin. Kari Silander oli solisteineen kutsuttu antamaan tahtia ja taustasa velma a tapahtumaan. Va liajalla nautittiin kuumasta glo gista seka nyytta rimeiningilla tuoduista pipareista, ja ja nnitettiin joulupukin vierailua. Pukkia odottamassa oli kiitetta va ma a ra myo s pikkutonttusia. Joulupukki ja tti lahjat porstuaan ja lahjasta ilahtui jokainen, joka oli muistanut tuoda pienen paketin myo s tullessaan. Noin kolmisenkymmenta laulajaa oli kokoontunut nauttimaan kynttila n loisteesta ja kuusen tuoksusta Vihiniemen kyla talolle. Teksti ja kuvat: Sari Kyllo nen KOKO PERHEEN UUDEN VUODEN RAKETTIAMPUJAISET Vuoden viimeiselle pa iva lle saatiin taas mukavaa yhteisen ajanvieton tunnelmaa, kun vuoden kyla yhdistyksen omistuksessa olleella Vihiniemen kyla talolla kokoonnuttiin yhdessa nauttimaan vuoden viimeisista hetkista. Kello alkaneissa ampujaisissa tarjoilu hoidettiin nyytta reilla. Tarjolla oli piirakkaa, salaatteja, nakkeja, suolaista ja makeaa. Kemppaisen Saara tytta rineen hoiti loisteliaasti musiikkiela myspuolen: kuulimme mm. tv:sta aattona tutuksi tullut Lumiukkosa velma seka Happy New Year. Oli yhteista leikkimielista kisaa ja kellon la hestyessa :, siirryttiin ulos paukuttelemaan raketteja, mita kukakin oli mukanaan tuonut. Komeat ra tina t saatiin ja sen pa a lle valettiin tinoja. Vuoden Kyla n valo -kunnian sai ta na vuonna ansiokkaasti Tuovi Viitanen. Tunnelmallista, la mminhenkista vuoden vaihtumista ka vi talolla nautiskelemassa noin nimensa vieraskirjaan rustannutta. Teksti Sari Kyllo nen Kuvat Krista Lehto-Kivela ja Sari Kyllo nen

6 KOTISEUTUMME ENNEN JA NYT KESÄLLÄ YSIKOLME Arvoisa Kosken Kaiun Lukija. Tehda a npa pieni aika matka menneisyyteen. Eleta a n vuotta. Tarkemmin sanottuna kesa kuun alkua. Suomea hallitsee pa a ministeri Esko Ahon porvarihallitus ja maassa maksetaan markoilla. Radion soittolistoilla pyo rii sellaisia hitteja kuin Movetronin Romeo & Julia tai Mr Presidentin Coco Jamboo. Kesa illan rauha on kuitenkin Kosken idyllisessa lauantai-illassa on rikkumaton. Paitsi ettei ole. A rsytta va n korkea viritetyn kaksitahtikoneen a a ni kuuluu jostain kaukaa. Tuo la hes parkuva a a ni la htee Suzuki-merkkisesta moposta, joka ma a ra tietoisesti etenee kohti Kosken Aseman kentta a. Jos ylikonstaapeli Kannari olisi nyt partioimassa kotikulmillaan, oltaisiin epa ilema tta kohta papereita kirjoittamassa ta lla nuorelle motoristille. Sen verran helposti nimitta in kyseinen Suzuki ylitta a oman lakisa a teisen rakenteellisen huippunopeutensa. Mutta eipa Kannaria na y ja Suzuki pa a see helposti perille. Ja lleen kerran. Bussipysa killa odotteleekin jo pari na ttia nuorta naisen alkua. Suzukia taidolla ohjastava nuori mies pa a tta a viela saapuessaan perille tehda kunnon vaikutuksen tytto ihin. Vaihde pyka la a pienemma lle, kaasukahva pohjaan seka kevyt nyka isy ohjaustangosta. Suzukin etupyo ra nousee komeasti ilmaan ja tervehtii tytto ja. Hyva alku hyva lle illalle. Kauaa ei ta ma n nuorukaisen tarvitse punastella yksin tytto jen kanssa. Kosken illassa kuuluu pian lisa a kaksitahtisten Suzukien a a nta seka ro po tta vien nelitahtisten Hondien a a nia. Rauha on nyt viimeista a n mennyt. Paikalla on nyt noita a rsytta via ra ka nokkia kohta kymmenkunta. Suurin osa porukasta on Kosken Ala-asteelta ja nyt Kirkonkyla n Yla -asteen A-luokan oppilaita. Tai oikeammin syksylla :lle siirtyvia oppilaita. Rasittavia kakaroita, sanoisi moni kyla nmies tai -nainen. Harva kyla la inen kuitenkaan tieta a etta kyla a terrorisoi oikein ja rjesta ytynyt kerho. Nimitta in tuo tiivis nuorten ryhma on perustanut oikean mopokerhon. Kerhon nimi irvailee kansainva lisestikin tunnetuille moottoripyo ra jengeille. Koski Hell Drivers, tai lyhennettyna pelkka KHD. Vaikka kerhon tunnettavuus on sen ja senisto n ulkopuolella heikko, sen seuraukset eiva t ole. Nimitta in tuskastuttavan vilkas moporalli on piinannut kyla a jo toista vuotta pera kka in. Kyla a joka muuten na ivettyy ja kuihtuu silmissa. Ei uskoisi, kun joutuu kuuntelemaan tuota pirullista pa rina a joka viikonloppu. Luulisi etta ollaan Alastarolla tai Ahvenistolla. Mutta ei olla. Ollaan edelleen Kosken Asemalla. Teinit pulisevat ringissa mopojensa ympa rille. Jos menisi tarpeeksi la helle kuulisi heida n keskustelunsa. Ei kannattaisi. He matkivat teeveen viihdeohjelmien kuten Kummeleitten a rsytta via hahmoja, kertovat kaksimielisia tai muuten mauttomia vitseja ja kinaavat va lilla ja a kiekosta tai tietokonepeleista. Opettajille irvaillaan. Suunnitellaan bileita. Pohditaan viela ko mopoissa olisi ka ytta ma to nta virityspotentiaalia. Kerta kaikkiaan rasittavia kakaroita toteaisi kuulija ja siirtyisi helpottuneena taka-alalle. Va lilla nulikat esitteleva t taitojaan asemaplaanilla. Yksi mopoista polkaistaan ka yntiin. Kierrokset lyo va t rajoitinta vasten kun nuorimies esittelee taitojaan ja silma tera nsa voimia. Takapyo ra lyo rajusti tyhja a asemaplaanin punertavalla soralla ja saa soran suihkuamaan komeassa kaaressa ha ma rtyva a n iltaan. Vaihde lyo da a n potkaisten kakkoselle ja sutiminen jatkuu upeasti heitta en mopon takapa a n hallitusti vuoroin vasemmalle ja oikealle. Komea sladitus saa muiden nuorten varauksettoman ihailun. Loputkin ka ynnista - va t moponsa. Tyto t hyppa a va t onnekkaimpien tarakalle. Ilmassa leijuu kitkera -tahtibensan haju. Letka la htee liikkeelle. Mopot suuntaavat kyla n keskustan la pi kohti Kosken Ala-asteen koulua. Kyseinen puurakenteinen kaunis vanha koulurakennus on noille teineille tuttu ja turvallinen paikka,josta maailmalle ponnistettiin. Nyt koulu ela a jatkuvan lakkauttamisuhan alla. Viiden vuoden pa a sta se jakaisi vihoviimeiset keva ttodistukset koskelaisille oppilaille. Mutta sita na ma nuoret eiva t viela tieda. Ja tuskinpa he silla hetkella va litta isiva tka a n. Maailma on heida n nyt eika huolta huomisesta tunneta. Mopoletka nousee Kaivosma - entien kautta kesa lomaansa vietta va n koulun pihalle. Pihalla matka jatkuu pysa htyma tta ohi kiipeilytelineiden kohti pururataa. Pururadalle joka on tarkoitettu lenkkipoluksi tai hiihtoreitiksi. Ta na iltana ei silla jaettaisi kuitenkaan lusikoita palkinnoksi hiihdosta tai maastojuoksusta. Nyt se saisi toimia teinien enduroratana. Muutama kierros pururadalla eteneekin kilpailunomaisesti. Ohittaminen on vaikeaa, va ha n niin kuin Monacon katuradalla. Hetken pa a sta ralli taukoaa taas hetkeksi. Mopot ajetaan parkkiin koulun pihakeinuille. Olo tuntuu teineista melkein aikuiselta. Ei olla ena a ala-asteella. On mopot ja kaikki. Kohta oltaisiin ysilla ja peruskoulukin etenisi finaaliin. Na in ilta vaihtuisi yo ksi. Teinit ajelisivat pa a ma a ra tto ma sti Kosken kyla n ympa rilla. Va lilla pitkin pienempia metsa teita ja taas kohta Kosken Aseman tuoreiden katuvalojen loisteessa. Va lilla pysa hdyta a n, jutellaan. Pideta a n hauskaa, viihdyta a n yhdessa. Yo vaihtuu aamuyo ksi ja viimein aamuksi. Yksi toisensa ja lkeen nuo nuoret isa nmaan toivot suuntaavat moponsa keulan kohti kotia ja a idin helmoja. Ja lleen yksi uneton yo on Kosken yo ssa ohi. Palataanpa takaisin meida n aikaamme. Vuosituhatkin on vaihtunut ja kyla yhdistyksen upeassa kalenterissa lukee vuosi. Maassa maksetaan euroissa, eika pelka sta a n omia laskuja vaan yhteiso llisesti koko Euroopan laskuja. Maata ja Twitteria hallitsee pa a ministeri Aleksander Stubb. Kyla ssa ei ole ena a kauppaa, eika liioin koulua. Kesa illatkin ovat rauhoittuneet, eiva tka mopot ena a pa rise kyla nraitilla. Mutta kyla voi silti hyvin. Kyla la iset ovat lopulta, pitka n tauon ja lkeen lo yta neet taas toisensa. Joku on muuttanut pois, mutta toisia on tullut tilalle. Harva talo on ena a totaalisen tyhja. Joku voisi sanoa etta ilmassa on jo hyva n aikaa ollut aitoa yhdessa tekemisen iloa. Mutta mita ko noista teineista sitten tuli? Heille ka vi niin kuin kaikille muillekin. He nimitta in vanhenivat. He eiva t ole ena a a rsytta - via teineja, vaan pikemminkin tylsia keski-ika isia naisia ja miehia. No ehka tylsa on hieman ankea kuvaus kun otetaan huomioon mita heista tuli; Insino o reja, maanviljelijo ita, yritta jia, virkamiehia, kauppiaita ja vaikka ja mita. Perheen iseja ja a iteja. Voisi melkein olla ylpea tuosta porukasta. Teksti: Jari Lo fstro m

7 KYLÄTALON -LUKU - Apinamusiikkia nuorisolle Tyo va entalolla oli aktiivista toimintaa koko -luvun ajan. Joka joulu ja rjestettiin lasten kuusijuhla, joinain vuosina viela erillinen puurojuhlakin. Perinteita oli myo s a itienpa iva juhlien ja vappujuhlien ja rjesta miseen seka erilaisiin iltamiin ja tansseihin. Arpajaiset olivat jokakesa inen tapahtuma ja niista pa a tettiin jo hyvissa ajoin ja rjestelyiden varmistamiseksi. Hiihtokilpailuja oli la hes joka keva ttalvi ja palkintosijoista kilpailtiin la hes kymmenessa eri sarjassa. Hiihtokilpailujen ja lkeen oli tietenkin pa a tta ja istanssit. Kuitenkin monia tilaisuuksia jouduttiin perumaan yleiso n puuttuessa ja maaliskuussa pa a tettiinkin elvytta a yhdistyksen toimintaa hankkimalla Tyo va entalolle levysoitin ja vahvistinlaitteet. Hankinta ei ollut aivan yksimielinen ja keskustelussa esitettiin huoli mm. siita, etta nuoriso on luonteeltaan niin ailahtelevaista, ettei se kauan tyydy tanssimaan a a nilevymusiikin tahdissa. A a nestyksen ja lkeen laitteet kuitenkin pa a tettiin ostaa ja hankintaa varten lainattiin rahaa kahdelta johtokunnan ja senelta. Na ytta mo lle rakennettiin kaappi kovaa a nislaitteille. Seuraavana keva a na,, oli ilo todeta laitteiden tuottaneen puhdasta voittoa mk. Ta llo in uskallettiin ottaa markan laina Pernio n Sa a sto pankista ja maksaa takaisin johtokuntalaisten laitehankintavelka. Uuden soittimen hankinta tuli eteen kuitenkin jo kolmen vuoden kuluttua, kun vanhalla soittimella pystyi soittamaan vain normaaleja levyja ja uudet tanssikappaleet julkaistiin uusilla ns. hitailla levyilla. Musiikkivalinnatkin oli huolella suunniteltu: jos iltamat ja rjesteta a n vanhemmalle va elle, soitettiin humppaa, nuoremmille apinamusiikkia. Tyo va entalon pihamaan siistimiseksi hankittiin lehtiharava ja pihaan tuotiin sepelia pariinkin otteeseen. Talon ympa rilta kaadettiin joitain puita, uusittiin kaivonkansi ja tontin reunaan rakennettiin aita. Lipputankokin vaati uusimista. Ensin sita tuettiin uu- Tyo va entaloa ylla pidettiin sa a nno llisilla korjaustoimilla. luvun alussa laudoitettiin talon seina n puuttuva osa. Kattoa paikattiin ja maalattiin ka yta nno ssa parin vuoden va lein ja vuonna Jukka Virtanen ja kovapuhuja katolle tehtiin rautatikkaat. Talon sisa sa hko ja uusittiin useaan otteeseen ja -luvun puoliva lissa uusittiin myo s keittio n, silla tukipylva illa ja jo seuraavana vuonna lipputanko otettiin alas kamarin ja ravintolan muurit. Samassa yhteydessa ravintolaan ja talkootyo na vaihdettiin sen jalusta. Samalla hankittiin myo s muurattiin pystyuunin tilalle hella mm. keittokursseja silma lla uusi nuppi. yhdistys sai lahjoituksena uuden lipputangon ja pita en. Myo s ravintolan kaappeja laajennettiin. Ullakolle suunniteltiin rakennettavaksi uudet pukuhuonetilat seka na ytta ma kalus- sen ho yla yksesta, paklauksesta ja maalaamisesta sovittiin kesa n aikana. Tyo ei kuitenkaan edistynyt ja joulukuussa lipputanko ton ja puvuston sa ilytyshuone. Na ma suunnitelmat eiva t toteutuneet, mutta vuonna vaatehuoneen vieressa olleen pukuhuo- siirrettiin talon seina n viereen suojaan. Seuraavana kesa na tanko ka siteltiin Valtti-kylla steella ja taas saatiin lippu liehumaan. neen seina a siirrettiin vaatehuoneeseen pa in. Lisa tilaa saatiin myo s siirta ma lla pukuhuoneen ovi eteisseina lle. Ta ma oli varmasti Suurin osa korjaus- ja kunnostusto ista tehtiin talkoilla. Myo s talon tarpeen, silla puvustoa tuntui olevan ja sen ta ydenta misessa vain la mmitta miseen tarvittavat polttopuut hankittiin pa a sa a nto isesti mielikuvitus oli rajana: kuusijuhlan esiintymisasut tehtiin sideharsoista ja mustalaispuvut na ytta mo n esiripusta. talkootyo na. Nykypa iva n talkoolaiselle silmiin pista a talkoiden aloitusajat: lattiankorjaustalkoisiin kokoonnuttiin klo, puumetsa lle la hdettiin jo puolta tuntia aiemmin. Teksti: Elina Kotilainen Kuva: Jukka Virtanen Keräämme historiatietoa kylätalosta ja yleisemminkin Kosken aseman historiasta. Jos sinulla on kuvia tai tarinoita, joita voisimme jakaa Kaiussa, kyläkalenterissa tai muutoin, olethan yhteydessä koskias.kylayhdistys@gmail.com tai 09. Nuorisoseuran tapahtuma Vihiniemen Työväentalolla 95-luvulla

8 TAPAHTUMAKALENTERI TAPAHTUMAKALENTERI ON KAIKILLE AVOIN! Onko tiedossasi tapahtumia, joista kannattaisi kertoa kyla la isille? Tai oletko itse ehka ja rjesta ma ssa jotain, johon haluaisit kutsua kyla la iset mukaan? Tapahtumakalenteri on kaikille kyla la isille avoin ja maksuton ilmoitustaulu. La heta tapahtumatiedot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com.

9 Koski as. kyläyhdistys ry /.. KOSKEN KAIKU Tervehdys kylä lä inen Elä mme tääs vuodenäikää jolloin jokäinen pä ivä tuo jotäin uuttä. Pitkä, pimeä jä kosteä tälvi on tääs siirtynyt muistoihin. On uuden tekemisen äikä. Vihiniemen kylätalolla alkaa korjaukset tänä kesänä. Niin myo s kylä tälomme herä ä pä ivien pidetessä pitkä stä tälvilevostä. Kuten lehdissä jo kerrottiin tälven rä ntä säteissä, säi yhdistyksemme Kotiseutuliitoltä ävustuksen kylä tälomme monivuotisen korjäusuräkän kä ynnistä miseksi. Anoimme rähää sä hko syo to n muutoksiin jä tälomiehen äsunnon sortuneen lättiän korjäusto ihin. Säimme myo s Lions Club Pernio ltä, yhdistyksen tä yttä essä kunnioitettävät puoli vuosisätää lähjoituksen kylä tälon kunnostukseen. Kyseinen huomionosoitus yllä tti, muttä no yrä nä jä kiitollisin mielin sen otimme västään. Tälonmiehen äsunnon pitkä äikäinen vuokräläinen ei enä ä uusi vuokräsopimustä. Sopimus umpeutuu huhtikuun lopussä. Jokäinen kylä lä inen on tervetullut kätsomään jä mähdollisesti ävustämään korjäusuräkässä. Tälkoistä tiedotetään myo hemmin, kun säädään hommät kä ynnistettyä. Myo s pihätälkoot ovät äjänkohtäiset. Monen nä ko istä risuä jä roskää on tääs tälvi kä tkenyt kylä tälomme ympä risto o n. Eero Källio, pj TIEDOTTEITA AJANKOHTAISTA KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY:N KEVÄTKOKOUS Koski äs. kylä yhdistyksen sä ä nto mä ä rä inen kevä tkokous pidettiin.. klo Vihiniemen kylä tälollä. Päikällä oli jä sentä sekä yksi yhdistyksen ulkopuolinen henkilo. Kokouksessä kä siteltiin sä ä nto mä ä rä iset äsiät jä hyvä ksyttiin toimintäkertomus, tilinpä ä to s jä täse vuodeltä. Toiminnäntärkästäjät Mirja Lindström jä Ilpo Halonen olivät tehneet toiminnäntärkästuksen jä läätineet toiminnäntärkästuskertomuksen. Kevä tkokous myo nsi västuuväpäuden johtokunnän jä senille jä muille västuuvelvollisille tilikäudeltä. Suomen Kotiseutuliiton kokousten ä ä nivältäiseksi edustäjäksi välittiin Eero Kallio. Kevä tkokouksen jä lkeen keskusteltiin kevä ä n tulevästä toiminnästä: kylä tälon korjäuksestä jä Avointen Kylien pä ivä stä.. sekä Kosken kärtänon Lehmä nloikästä... Hyvä nä periäätteenä nä h- tiin, että kylä tälon korjäuksessä hyo dynnetä ä n mähdollisimmän päljon tälkootyo tä jä ämmättitäitoä väätivissä tehtä vissä mähdollisuuksien mukään päikällisiä yrityksiä. Myo s Kosken teiden kunto puhututti jä mietimme, mitä äsiälle voisi tehdä. Teksti jä kuvä: Elinä Kotiläinen Kevätkokous osui juuri virpomisajankohtaan.

10 OTAK VIHI-VAARIST VAARI? Nyy vast räpsitä Kyl mäilm o vä hä täitämättomäst muuttunu, sinä ki lyhkä sel äikä, mitä mä ä ole nä it käpossi polkujän tällännu. Jos ny esimerkiks, ottä väik ton välokuväukse. Ku mä ä oli simmone no o sipoik, niin ei sillo kuvi otettu ku vää jos joku sättus kuolemä täi tä yttä mä po ä rei vuossi. Jos muute joku hälus filmi tuhlät nii sillo tä llä tti kuinäs tääti pä ä l, jä oltti ihä visuste ku ol simmone tä rkjä toimitus meneillä s. Kuvä olivä siihe äikkä käik täiteellissi, olivä ihä nuukä käik mustävälkossi, vä reist ei kukkä viel mittä perustänu. Ol nee keksitty, mut mäksovä niipäl, ettei mittä mä ä rä. Semmosenki äjä muistä viel hyvi, ku ite kehitetti kuvä, en mä ä sentä, mitä kuvi mul ny eres olis ollu, ku ei ollu kämeräkä. Eno simmost touhu härräst, hä ä ol perä kämmäri käik äukkunä tilkinny jä joku pien punertävä välo käjäst kättolämpu tiläl. Sit ol jottä lootti mis ol eri litkui ku hä ä virut tulevi kuviäs. Sit hä ä ol pinkottännu jonku puoripune seinä s seinä, jä niist roikot kuvi ku ne kuivus. Mä ä muist ku ouro kätku, eikä päl ollu lupä mennä kkä sin kurkkimä ku hommä ol kä ynnis. Jä ku eno tä llä s ove reikeli, loppus yrittä minenki. mukkä. Rohkeesse kolme minutti säi mone nä ko st sä hellyst äikäseks. Ihmise olivä ku seippä nielle, kukkä uskältänu puhukkä, väik ne munki vehke olivä mykki Selkki nä kys pä ä äsjäs, ku äinäki nuore flikä kirmäsivä pois, ikä väsikä suviläitumel. Sen touhu lopet tykkä nä s vireo ku nee tulivä märkkinoil. Nyy sit hommä o menny ihä hurjäks, ku otetä ties mil vehkel vää nä it dikikuvi. Kyl niissä ki mä ä rä korvä lääru äikä päl, täi onhä nyyki päl kuväji mikkä ottä jumälättomä komjei kuvi, meiti kylä lki usevämppi. Jä käit niit kuvi tuleki ku puhelimel sää kuvi jä sitä ei juur nuore uskäl kä restä s läske, äinäkä puolt metri käuemmäks ittestä st. Nä itte dikikämeroitte äikän on tullu toi ittes kuväämine muotti, selfiks väi miks niit sänotä, muust päre olis sänoo simmossi kuvi okuks, ku kerrä o omäkuvä. Viimä ne hullutus o ku tä llä tä kämerä tiku nokkä jä otetä vä hä käukeppä kuvä ku omä kä re jä ä lyhkä - seks. Enne jos hälust ittestä s kuvä jä täustäks mäisemä täi muistomerki nii ei tärvinnu ku pyyttä käveri ottä se kuvä, nyy se ei pässä ku se käveri sohi omä keppis käns jo jä rä psi ittestä s kuvä sämä äikkä. Käike äikkä kämerä kehittys, jä niit rupes olemä melkke jo jokä tälos. Kuvi ei sentä otettu ku sillo tä llo. Ihä hyvi voi sämäs rulläs ol kährenki joulu kuvä. Se ol simmostä äikkä ku ol sit jo rulläkämerä jä rulläl säi päri tusinä kuvi, jä joskus viä l joku ylimä ä rä ne. Vois kyl joskus päriki kuvä välottu sämä kohtä, se ol sitä sen äikäst potosoppäust. Vä rillissi kuvi rupes sit äin vää enemmi tulemä, väik äikä punertävi näämoi ne esmä se fä rifilmi tuottivä. Vihi-vääri Yhres väihes ol muotti käitäfilmäämine. Mä ä ki meni siihe touhu KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski äs. kyläyhdistys ry. Päätoimittaja: Elinä Kotiläinen Tämän numeron toimituskunta: Eero Källio, Säärä Kemppäinen, Juhäni Kiiskinen, Elinä Kotiläinen, Säri Kyllo - nen, Eric Penttilä, Veli-Pekkä Rännilä, Anä Schorin Taitto: Elinä Kotiläinen Paino: Multiprint Jakelu: Koski äs. täloudet postinumeroälue Painos: kpl Toinen vuosikertä. ILMESTYMISAIKATAULU No No Elokuu Märräskuu Aineistot ilmestymiskuukäuden. pä ivä ä n mennessä osoitteellä koskiäs.kyläyhdistys@gmäil.com täi toimituskunnän käuttä. Otämme mielellä mme västään myo s juttuideoitä, päläutteitä jä toiveitä. Toimitus pidä ttä ä oikeuden muokätä lä hetettyjä äineistojä. Aineistojä ei päläutetä. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jätkossä ostää ilmoitus jä mäinostilää. Pieni mäinos mäksää / lehti, iso mäinos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY. Y-tunnus - Väpäämuotoiset jä senhäkemukset koskiäs.kyläyhdistys@gmäil.com täi Koski äs. kylä yhdistys ry. c/o Ailä Helin Käivosmä entie Koski äs. Vuoden jä senmäksu on.

11 LUONTOPALSTA Kevä t. Huhtikuun älku, metsonkuu. Mäkoilen huolellä näämioidussä teltässäni odotellen äämun välkenemistä, täistellen puutumistä, suonenvetojä yms. telttäilun kiusojä västään, joitä ihminen kohtää yo pyessä ä n ulkonä yo ilmän älittäessä reilusti jä ä kääpin lä mpo tilän. Juuri sillä hetkellä, kun pimeä murtuu itä isen täiväänrännän väälenevään käjoon, lentä ä lehtokurppä suorään kojuni yli. Hymyilen itsekseni kurpän sä ä nno llisyydelle. Juuri niin, osäsinkin jo odottää sinuä kurppä, olet tärkempi äikätäulussäsi kuin Suomen junäliikenne. Väikkä vielä on kä ytä n- no ssä lä hes pimeä ä, kuulen punärinnän trillien, kulorästään visläilun jä lä heiseltä suoltä kuuluvien kurjenhuutojen lomässä metson väroväistä nä ppä ilyä. Metso istuu vielä yo oksällään korkeällä petä jä ssä, jokä sijäitsee ihän telttäkojuni vierellä. Metso on ollut hereillä jo hyvä n äikää, häkoillut hävuäämiäistään äämuyo n pimeydessä. Piän kuulen toisen, kolmännen metson nä ppä ilyt sekä väimeät siipien kähähdukset, kun ne väihtävät ruokäiluoksää täi perä ti ruokäilupuutä. Kohtä ensimmä inen kukko rysä htä ä kuuluvästi määhän, sitten toinen, kolmäs jä niin edelleen. Ne levittä vä t pyrsto nsä jä äloittävät kukin omällä tontillään metson kummällisen läulun, jotä on lä hes mähdoton kuvätä sänällisesti: sihinä ä, näksähduksiä, poksähduksiä jä merkillisiä ro hkä isyjä. Metsollä on äikä lääjä ä ä nivälikoimä ihmiskorvin kuultunä jä toki tiedä n, että metso ä ä ntä ä vielä päremmin tääjuuksillä, joitä ihmiskorvä ei kykene kuulemään läinkään. Käksi kukkoä mähtäilee toisilleen... Nääpurit, äjättelen. : Ne seisovät lä hekkä in nokät västäkkäin tuijottäen toisiään keskittyneesti, kuin punnitäkseen omiä mähdollisuuksiään mähdollisessä keskinä isessä voimäin mittelo ssä. Siinä äämuvälossä seistessä ä n ne ovät hyvin suuriä, hyvin käuniitä. Minä mietin telttäkojussäni, miltä se kukko västustäjän silmin lä hietä isyydeltä kätsottunä oikeästi nä yttä ä. Uskon, että hyvin hurjältä, voimäkkäältä jä perä ä näntämättomältä. Aämun väljettuä sodin läkkää, äreenät tyhjenevä t jä isä nnä t poistuvät äämutoimiin. On kuin päikällä ei koskään olisi yhtä ä n metsoä ollutkään, onhän västä huhtikuun älku. Poistuessäni kojustä kuulen kängäskiurun erinomäisen käunistä läuluä korkeältä metsä n yltä. Tiedä n, että metsolässä käikki on mällillään. Teksti jä kuvät: Anä Schorin

12 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA TALVIRIEHA.. Läskiäissunnuntäinä sä ä suosi kylä yhdistyksemme kolmänteen Tälviriehä-täpähtumään sääpuneitä, noin reiluä kuuttäkymmentä vieräskirjään nimensä kirjoittänuttä. Aurinko päistoi jä pieni päkkänen tärjosi lä hes hänkikäntoä. Täpähtumä älkoi kello yhdentoistä äikoihin Vihiniemen kylä tälon ympä risto ssä. Pulkkämä essä, Lehtojen rinteessä, oli luntä sen verrän, että siinä juuri pulkkä luisti. Sämällä pellollä lenkkiä kiersi Stunttä-poni tärjoten läpsille rekiäjeluelä myksiä. Sisä llä kylä tälollä oli tärjollä mm. hernesoppää, läskiäispullää jä mäkkärää. Sälin puolellä oli käsvomääläustä Kemppaisten tytä r- ten toimestä sekä mähdollisuus luovään täiteilemiseen sormivä - rien jä äskärtelumäälien känssä. Sälissä oli po ydä lle levitetty täpettejä, jä äjätuksenä oli, että määlärit ikuistäisivät myo s kä tensä jä ljen muistoksi täpähtumästä. Jä mitä pä olisi riehä ilmän perinteistä ärvontää, pä ä pälkintonä vihreä pulkkä. Kylä yhdistyksen kälentereitä oli myo s myynnissä, äiheenä vuoden kälenterissä on Kosken äsemän junärätä. Kälenterin voi edelleen säädä omäkseen ottämällä yhteyden Eero Kallioon, p.. Täpähtumässä oli enemmä n luntä kuin edellisenä tälvenä, muttä vä hemmä n kuin ensimmä isenä tälviriehän jä rjestä misvuonnä. Sämässä suhteessä täisi mennä myo s kä vijo iden lukumä ä rä. Tälviriehän puuhäporukkä oli myo s melko sämä kuin äiempinä vuosinä. Tä hä n kylä n yhteisten täpähtumien puuhäporukkään olisivät tervetulleitä käikki, jotkä kokevät tä lläisten yhteiso llisen tekemisen tuovän elä mä n iloä. Uudet ideät jä äjätukset tulevät uusien tekijo iden myo tä. Buffetissa nautittiin laskiaispullista. Teksti: Säri Kyllo nen Kuvät: Eero Källio Lehtojen pellon rinteessä sai pitkät pulkkaliu ut. Pulkkamäen ympäri pääsi myös rekiajelulla. PÖLLÖRETKI.. Kosken kylä yhdistyksen luontoretkellä määliskuussä suunnättiin po llo jen perä ä n luontoguru Ana Schorinin johdollä. Tä mä oli toinen yritys retkelle, sillä älkuperä inen retkipä ivä viikkoä äiemmin, peruuntui kovän tuulen johdostä. Kello : Vihiniemen kylä täloltä stärttäsi viitisentoistä innokästä po llo jen huhuilun kuuntelijää jälkäpätikässä kohti Vänhää Koskentietä. Retkellä kuultiin hyvin päljon eriläisiä ä ä niä : junän suhähteluä, lentokoneitä, äutojen hurinää jä Kosken voimäläitoksen jylyä. Po llo jen ä ä net räjoittuivät tä llä kertää pieneen pä tkä ä n helmipo llo n kuvassa puputustä, muttä mätkän edetessä näutittiin hyvä stä seurästä jä liikunnän ilostä: kä velymätkää kärttui noin kilometrin verrän. Mätkällä pysä hdyttiin vä lillä näuttimään evä itä jä käikkien iloksi jä ihmetykseksi metsä n siimeksessä to rmä ttiin kähteen leikkisä ä n mä yrä n pentuun, jotkä päinivät ihän polun vieressä, eivä tkä ensin tuntuneet läisinkään kiusääntuvän uteliäästä kätselijäjoukostä. O inen väellus täitettiin täskulämppujen loisteessä iloisesti rupätellen sekä kuunnellen Anän tietä mystä tä hdistä jä luonnon äsioistä. Tä mä oli luontoretkeä pärhäimmillään! Teksti Säri Kyllo nen Kuvä: Anä Schorin

13 LINTURETKI SAARENJÄRVELLE.. Läuäntäiäämu äukeni tä ydellisenä klo kylä täloltä stärtänneille linturetkeilijo ille. Aurinko päistoi kirkkäältä täiväältä jä lä mpo tilä hiläutui pikkuhiljää ylo spä in. Mukänä oli kymmenkuntä lintujentiirääjää, isojä jä pienempiä. Jo tutuksi kä yneen retkivetä jä Ana Schorinin johdollä tepästeltiin kiikärit käulässä loistävälle lintujen bongäuspäikälle Sälmisen konehällin nurkille, jostä äukeni lääjä nä kymä Säärenjä rvelle. Siellä meitä odotti kolme lintuälän ämmättimiestä kiikärit tärkennettuinä. Kiikärin linssiin osui niin isojä kuin pieniä muuttolintujä, eniten huomiotä värmään säivät härvinäisemmät korkeällä käärrelleet petolinnut hiirihäukkä jä merikotkä. Komeitä kurkiä, läulujoutseniä sekä kottäräisiä jä moniä muitä Säärenjä rven idyllisellä lintujä rvellä viihtyviä läjejä oli liikkeellä. Kinkkisiä lintuihin liittyviä kysymyksiä lenteli nä ille vuosiä lintujä bongänneille jä västäukset lentelivä t täkäisin kuin äpteekin hyllyltä. Nä mä rennon räuhälliset luontoretket ovät nyt reilun vuoden verrän tuoneet ihänteellisen mähdollisuuden lä hteä mukävällä porukällä näuttimään Kosken äsemän luonnon tärjoämiä elä myksiä. Jä nnityksellä jä ä dä ä n odottämään seuräävää luontoretkeä. Nä istä retkistä voi ilmoituksen bongätä Kosken kylä yhdistyksen Fäcebook-ryhmä stä, kylä n ilmoitustäulultä täi kylä n omiltä nettisivuiltä, Retkiteksti: Säri Kyllo nen Retkikuvä: Eero Källio Lintuhärrästäjän teksti: Juhäni Kiiskinen Lintukuvät: Veli-Pekkä Rännilä Retkeläisiä Apuhaukka RETKI LINTUHARRASTAJAN SILMIN Läjejä nä htiin yhteensä kpl, joistä härvinäisin oli määkotkä. Mielenkiintoistä oli myo s nä hdä määkotkä jä merikotkä yhtä äikää ilmässä. Ampuhäukkä teki nä yttä vä n ylilennon jä täiväänvuohiä oli päikällä härvinäisen suuri lukumä ä rä kpl. Hemppo pistä ytyi esittä ytymä ssä koko retkiporukälle jä täiväältä kuultiin myo s käpustärinnän surumielinen huiluä ä ni. Lintujen ä ä nimääilmään voit tutustuä: Listä retkellä nä hdyistä linnuistä: Ampuhäukkä Kurki Rä kä ttirästäs Fäsääni Kä pytikkä Sinisorsä Hääpänä Läulurästäs Sinitiäinen Häräkkä Määkotkä Täiväänvuohi Härmäälokki Merikotkä Tälitiäinen Härmääpä ä tikkä Merimetso Tävi Hemppo Metsä hänhi Teeri Hiirihäukkä Metsä viklo Telkkä Isokoskelo Mustärästäs Tikli Joutsen Nääkkä Tukkäsotkä Kääkkuri Näurulokki Tuulihäukkä Kälälokki Niittykirvinen To yhto hyyppä Känähäukkä Nä rhi Uivelo Käpustärintä Päjusirkku Uuttukyyhky Käulushäikärä Peippo Väris Keltäsirkku Peukäloinen Värpunen Kesykyyhky Pikkuvärpunen Värpushäukkä Kiuru Punäkylkirästäs Viherpeippo Korppi Punätulkku Vihervärpunen Kottäräinen Puukiipijä Vä stä rä kki Kulorästäs Räutiäinen Maakotka Metsähahia

14 KYLÄLÄISEN ESITTELY ERIC EERO PENTTILÄ Säimme helmikuun puolivä lissä tävänomäisestä mukävästi poikkeävän yhteydenoton Koski äs. sä hko postiimme. Se älkoi Terveiset Austräliästä jä sisä lsi tärinän entisestä koskeläisestä Eero Penttilästä, nykyisestä gueensländiläisestä Eric Penttilästä. Eric kirjoittää: Häkiessäni ä skettä in jotäin äivän muutä netissä, osuin yllä ttä en Koski äs. -sivuille. Sivujä lukiessäni mieleeni päläutuivät läpsuusjä nuoruusäjän käukäiset, muttä käuniit muistot elä mä stä ni Koskellä -luvullä. Asuin -vuotiääksi ästi Kosken Vä ä rlä n, Kivilinnäksi kutsutussä, nykyisin käi jo melko räppeutuneessä, suuressä tälossä. Täloon kuului käikkiään kolme pientä äsuntoä jä meidä n lisä ksemme muissä äsunnoissä oli usein vuokräläisiä. Tälon historiästä tiedä n väin sen verrän, että ä itini ilmeisesti säi sen ostettuä jonkin siirtoläisten äsuttämisprojektin käuttä. Västäpä ä tä oli sämäntäpäinen vänhä hirsiräkennus, jonkä silloinen Kosken poliisi, Eelis Julin, myo hemmin purki jä räkensi itse nykyisin päikällä olevän räkennuksen. Kosken kärtänollä oli vielä tuolloin hyvin keskeinen äsemä päikällisten äsukkäiden elä mä ssä. Silloin olivät vielä toiminnässä voimäläitoksen lisä ksi äinäkin mylly jä sähä. Pä ä osän kärtänon toiminnästä perustui tietysti määnviljelykseen jä kärjänhoitoon. Se tyo llisti äikä moniä päikällisiä. Oli ägronomiä, oli pehtooriä, oli tällimiestä, oli kärjäkkoä, puutärhuriä, träktorin kuljettäjiä, muonämiehiä jä renkejä. Monet minunkin kouluäjän kesä lomistä kuluivät sokerijuurikkään härvennuksessä, jä säinpä joskus heinä äikään äjää jopä hevostä. Silloin poikänenkin tunsi itsensä jo melkein mieheksi. Austräliässä viettä mä ni vuodet ovät kuluneet monenläisissä tehtä - vissä. Nyt elä kepä ivinä voi jo tunteä suurtä tyydytystä siitä, että minullä on ollut tiläisuus pälvellä Austräliän suomäläisyhteiso ä monissä luottämustehtä vissä. Olen ollut mukänä yli vuottä edistä mä ssä suomäläisten vänhustenhoitoä tä ä llä. Olemme onnistuneet säämään äikään mällikelpoisen vänhustenhoitoläitoksen Finländiä Villägen, sekä yksittä istä täloä kä sittä vä n elä kelä iskylä n. Toimin väimoni Sonjan känssä muutämän vuoden Finländiä Villägen johtäjänä, sekä myo hemmin pitkä ä n myo s Austräliän Suomäläisen Lepokotiyhdistyksen puheenjohtäjänä. Rädiotyo kin on tullut tutuksi toimittuäni yli kymmenen vuottä määilmän suurimmän monikulttuurisen rädioäsemän SBS:n suomenkielisten lä hetysten toimittäjänä jä pä ä llikko nä. SBS-rädio lä hettä ä ohjelmiä yli :llä eri kielellä, joistä suomen kieli on yksi. Siinä toimessä minullä oli mähdollisuus suomen kielen jä kulttuurin yllä pitä misen lisä ksi tehdä tyo tä myo s Suomen tunnetuksi tekemiseksi tä ä llä Austräliässä. Yhteenvetonä on käi todettävä, että käikestä huolimättä sydä messä ni olen äinä "koskeläinen", väikkä käksoiskänsäläisenä minullä on käksi määtä, synnyinmää jä äsuinmää. Ericin kotitalo, Kivilinna, pihan puolelta kuvattuna 95-luvulla Kä vin ensin Kosken äsemän känsäkouluä jä myo hemmin Pernio n Yhteiskouluä. Austräliän terveisin, Eric (Eero) Penttilä Yksinhuoltäjää itini kuoltuä Helsingin päremmät tyo mähdollisuudet houkuttelivät nuorukäisen muuttämään pois Koskeltä. Siitä huolimättä Koski on ollut minulle hyvin lä heinen päikkä, väikkä määilmän tiet ovätkin kuljettäneet minut käuäs Koskeltä. Olen äsunut viimeiset vuottä Austräliässä jä nykyisin vietä n elä kepä iviä Queensländin pä ä käupungin Brisbänen lä histo llä sijätsevällä Bribien säärellä. Käikistä muutoksistä huolimättä Koski sä ilyy muistoissäni selläisenä kuin se oli -luvullä. Kosken äsemäseutu oli silloisen mittäpuun mukään melko vilkäs päikkä. Itse äsemä oli hyvin keskeinen päikkä, missä äinäkin me nuoret kokoonnuimme usein junien tuloäikoihin. Päikän vilkkäudestä kertoo myo s se, että äsemän vieressä toimi kolme käuppää, jä käikille tuntui riittä vä n äsiäkkäitä. Koskellä oli myo s tuolloin Aimo Keskitälon omistämä täksikin. Se nä htiin äinä äsemällä odottämässä junästä poistuviä mätkustäjiä. Muistini mukään Keskitälon täksi poistui äsemältä hyvin härvoin tyhjä nä. Linjä-äutoliikennekin oli kohtäläistä: päri pä ivittä istä, edestäkäistä vuoroä Helsinkiin. Sen lisä ksi Koskellä kä vi ärkipä ivisin myo s Aijälän käivosmiehiä kuljettävä linjä-äuto. Räutätie jä äsemä olivät myo s tä rkeä tyo näntäjä. Oli äsemäpä ä llikko, äsemämies, pärikin rätävärtijää, rätämestäri jä tietysti myo s postinhoitäjä. Aijälän käivoksen tuottämä mälmirikäste kuljetettiin kuormä-äutoillä Kosken äsemällä olleen "mälmiläiturin" käuttä junänväunuihin vietä vä ksi edelleen muuälle. Tä mä kin tyo llisti muistini mukään äinäkin - päikällistä äutoilijää. Teksti: Eric Penttilä jä Elinä Kotiläinen Kuvät: Eric Penttilä

15 KOTISEUTUMME ENNEN JA NYT SUURI KUUSI Kun Kosken äsemältä mentiin Pernio n suuntään noin kilometrin mätkä, tultiin neljä n tien risteykseen. Tiet hääräutuivät Pernio o n, Ylikulmälle, Kiskoon jä Kosken äsemälle. Risteys oli äikoinään kuuluisä siitä, että yhdessä häärässä käsvoi vältävän suuri kuusi. Sen ympä rysmittää kä vi moni mittäilemässä, ylettyisivä tko kä sivärret sen ympä ri. Kyllä siinä tärvittiin äinäkin pärin ihmisen kä sivärret, ennen kuin puunympä rys tuli mitättuä. Kuusestä oli äjän mittään tullut niin kuuluisä määmerkki, että Täälintehdäs - Helsinki -linjä-äutossäkin rähästäjälle mäksuä suorittäessä riitti, kun sänoi menevä nsä "Ison kuusen" lä helle, niin hä n heti tiesi, missä selläinen oli. Kuusestä tuli muutenkin jonkinläinen määmerkki. Sitä kä ytettiin jonkinläisenä ilmoitustäulunä. Päikälliset ihmiset läittoivät siihen monenläisiä ilmoituksiä täväroiden myynnistä jä ties mistä käikestä muustäkin. Kuusessä ilmoitettiin myo s päikällisistä täpähtumistä. Yksinkertäiset kä sinkirjoitetut iltämäilmoitukset näulättiin kuusen runkoon. Siihen äikään televisiot olivät hyvin härvinäisiä, eikä määseudullä ollut elokuväteättereitä. Ainä silloin tä llo in kuuseen ilmääntui oikein kirjäpäinotyo nä tehty komeä mäinos, jokä kertoi ohikulkijoille, että kylä ä n oli tulossä elokuväesitys. Elokuväkiertueet, millä nimellä nuo esitykset tunnettiin, kiersivä t ympä ri määtä päikkäkunnältä toiselle. Muistääkseni useimmät noistä esityksistä pidettiin silloisellä Vihiniemen Tyo vä entälollä. Sälin eteen äsetettiin pienikokoinen kängäs jä sälin täkäosään äseteltiin po ydä stä jä tuoleistä koroke projektorille, jottä kuvä nä kyisi kätsojien pä iden yli. Pienistä mukänä kuljetettävistä läitteistä jä kenties älkeellisen filminkin johdostä kuvän läätu oli heikko. Mustävälkoinen kuvä vä risi jä nä ytti kuin lumihiutäleitä olisi sätänut känkäällä. A ä ni oli sitä heikompi. Puhe sä risi jä musiikin täso ylitti usein puheen. Se ei kuitenkään häitännut innostunuttä yleiso ä : elokuvän viesti jä täpähtumät selvisivä t yleiso lle jä nä htiin oikeitä filmitä htiä esiintymä ssä. Muistini mukään kä vin juuri Vihiniemessä kätsomässä ensi kertää myo s Vä ino Linnän Tuntemättomän Sotilään. Se oli minulle hyvin väikuttävä täpähtumä jä muistän tuon elokuvän täpähtumiä vielä kin. Tuo kuuluisä kuusi on käi käädettu jo vuosiä sitten. Teiden muodostämä risteyskin on muuttänut muotoään vuosien kuluessä. Kuusi kuitenkin sä ilyy monien muistoissä. Teksti: Eric Penttilä KYLÄTALON -LUKU Jos -luku oli äktiivisen jä monipuolisen toiminnän äikää Vihiniemen Tyo vä entälollä, nä kyy po ytä kirjoissä päljon viitteitä siitä, miten toimintä -luvullä vä heni, jä muuttui myo s poliittisemmäksi. Tyo vä enyhdistyksen kokouksiä oli härvemmin, kokousmuistiot ovät lyhyitä jä iso osä kokousäjästä kä ytettiin eri tähoiltä tulleiden kiertokirjeiden lukemiseen. Täpähtumiä on härväkseltään jä jä rjestysmiesväkuutuskin peruttiin vuonnä. Tyo vä entälollä jä rjestetä ä n kuitenkin vielä räittius- jä puurojuhlät, jä luvun lopullä yritetä ä n elvyttä ä liikuntähärrästuksiä: jä rjestetä ä n hiihtokilpäilut jä sämänä vuonnä äloitetään uudestään lentopällopelit. Toiminnän vä hä isyys nä kynee myo s siinä, että erikseen pä ä tetä ä n, että vähtimestärin on mäksettävä sä hko läsku jä hänkittävä puut itse. Tyo vä entälon kuitenkin yllä pidetä ä n jä tälossä tehdä ä n tärvittävät korjäukset. Heti vuosikymmenen älussä äsennetään kättotikäpuut, tehdä ä n remontti vähtimestärin äsunnossä jä korjätään tälon vesikätto. Vuosikymmenen lopullä pyydetä ä n ärvio tyo vä entälon sä hko istä jä kevä ä llä ne pä ä tetä ä n uusiä. Tälon yllä pitoon hänkitään värojä mm. myymä llä rätäpo lkkyjä rädänvärrestä jä vä lillä hyo dynnetä ä n väihtokäuppojäkin: Tyo vä entälolle säätiin portäät väihtämällä kolme liträä ylijä ä mä määliä puutävärään. Aivän vuosikymmenen lopullä, Itsenä isyyspä ivä nä.., täpähtuu jotäin, jokä äloittää lä hes kymmenvuotisen väiheikkään tärinän Tyo vä entälon historiässä: Vähtimestäri vie känojen lä m- mikkeeksi kuumiä hiiliä ulkohuoneeseen sillä seuräuksellä, että yo llä klo. ulkohuone pälää. Todennä ko isesti kä ymä lä räkennus päloi niin hyvin, koskä siellä oli puuvärästo, jossä sä ilytettiin myo s päläviä nesteitä, äinäkin jokin äikä myo hemmin ännetään pälävien nesteiden sä ilytyskielto. Tä stä älkää vä rikä s wc-pohdintä, jostä säätte lukeä seuräävässä numerossä, jä tekisipä mieleni sänoä, että ei kyseinen keskustelu äivän pä ä to ksessä ä n ole vielä luvulläkään. Teksti: Elinä Kotiläinen

16 KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY KIITTÄÄ LIONS CLUB PERNIÖTÄ Lions Club Pernio on toiminut Pernio n jä Sä rkisälon älueillä vuottä. Juhläpä ivä ä vietettiin monin eri tävoin läuäntäinä. pä ivä - nä määliskuutä. Juhläpä ivä n kunniäksi LC Pernio hälusi myo s tukeä räjällisillä resursseillä pyyteeto ntä jä ärvokästä väpääehtoistyo tä tekeviä yhdistyksiä jä yhteiso jä. Kosken äsemän kylä - yhdistys ry säi lähjoituksenä Vihiniemen kylä tälon kunnostukseen. Koski äs. kylä yhdistys ry kiittä ä lä mpimä sti LC Pernio tä huomionosoituksestä. Teksti Elinä Kotiläinen Kuvä: Pernio nseudun lehti Koski as. kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Kallio vastaanotti lahjoituksen LC Perniön juhlatoimikunnan puheenjohtajalta Pekka Paakkaselta. TAPAHTUMAKALENTERI TAPAHTUMAKALENTERI ON KAIKILLE AVOIN! Onko tiedossäsi täpähtumiä, joistä kännättäisi kertoä kylä lä isille? Täi oletko itse ehkä jä rjestä mä ssä jotäin, johon häluäisit kutsuä kylä lä iset mukään? Täpähtumäkälenteri on käikille kylä lä isille ävoin jä mäksuton ilmoitustäulu. Lä hetä täpähtumätiedot ilmestymiskuukäuden. pä ivä ä n mennessä osoitteellä koskiäs.kyläyhdistys@gmäil.com.

17 Koski as. kyläyhdistys ry /5.8. KOSKEN KAIKU lemme voineet taas kerran nauttia muistorikkaasta kesa sta, O ja siirrymme pikkuhiljaa kenties sateiseen syksyyn. Kuluneen kesa n aikana yhdistyksemme on ollut monessa mukana, talkoista kirkonmenoihin. Kesa kuun alussa olleen Avoimet kyla t pa iva na ja rjesta ma nne luontoretket olivat hyvin suosittuja, kiitokset viela asiantunteville veta jillemme Helenalle ja Hannulle. Samoin kyla talon siivous- ja esipurkutalkoissa oli hyva osanotto. Innostusta ja osaamista riitti niin paljon, etta melkein ta ytyi pakottaa hetkeksi hellitta ma a n ja va ha n nauttimaan virvokkeita. Kyla talon remonttikin on pa a ssyt hyva a n vauhtiin. Ensiksi sa h- ko nsyo tto muutettiin kolmivaiheiseksi joka ka vi ripea sti ammattitaitoisen porukan kanssa. Varsinainen lattiaremonttikin on edistynyt joutuisasti. Yhdistyksemme hankki myo s ruohonleikkurin piha-alueen siistina pita miseen. Viela jokunen innokas leikkaaja ehtii kokeilemaan uutta punaista Klippoa ennen kuin ensilumi sataa maahana. Kun lokakuussa siirryta a n talviaikaan niin heti sunnuntaina sitten kaikki joukolla yhdistyksemme syyskokoukseen. Ota naapurisikin mukaan. La mpimin syysterveisin, Eero Kallio Puheenjohtaja KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA Lehmänloikka Kosken kartanolla J o toistamiseen ja rjestetty maalaisidyllinen tapahtuma kera si ja lleen ta na kin vuonna suuren yleiso n Kosken kartanolle ihastelemaan maatalon ela ma a. Pa a numero tapahtumassa oli nimensa mukaisesti lehmien lasku kesa laitumelle, mika on aina na kemisen arvoista, ja nykyisin ihmisille melko ainutlaatuinen kokemus. Silloin saa rauhallinen nautaela inkin jalat alleen. Ta ma n lisa ksi tapahtumassa oli edellisen vuoden tapaan paljon muutakin ohjelmaa: opastetut kirkkokierrokset kartanon kirkossa, sepa n tyo taitoja kartanon pihalla, perheen pienimmille oli kasattu heina - hyppelypaikka, onkimista Kiskonjoen sillalta ja omien linnunpo ntto jen sorvaamista. Kartanon ylla pita mia kosteikkoja ja Kosken asemaseudun maisemia pa a si ihastelemaan kiertoajelulla bussin kyydilla ja kiinnostuneille oli myo s mahdollisuus pa a sta tutustumaan kartanon uuteen navettaan. Kartanon omia lihatuotteita sai ostaa mukaan ja lihasta pa a si nauttimaan heti ainakin grillimakkaran ja pulled beef -hampurilaisten muodossa. Kyla yhdistyksen talkoohengella ja rjesta ma sta buffetista saattoi ostaa kahvia ja pullaa seka muita virvokkeita. Kyla yhdistys oli talkoovoimin myo s ohjaamassa paikalla liikennetta ja valvomassa ongintaa. Toivottavasti tapahtumasta pa a sta a n nauttimaan ja lleen vuoden pa a sta! Kiitos kartanon va elle hienosta tapahtumasta, seka kaikille talkoisiin osallistuneille! Teksti: Sari Kyllo nen Kuva: Eero Kallio

18 LUONTOPALSTA S yksyn merkit ovat jo ilmassa. Marjat ovat metsissa kypsyneet, sienet, etenkin kanttarelleja on metsissa nyt paljon. Metsa ja rvella kalasa a ksen pojat suorittavat jo lyhyita lentoretkia pesa n ympa risto n ilmatilassa, mutta palaavat viela pesa lleen takaisin. Kurjet ovat alkaneet kokoontumaan soille. Kurkien ma a ra lisa a n- tyy hiljalleen koko ajan, parhailla paikoilla niita voi olla juuri muuton kynnyksella tuhansia, jopa kymmenia tuhansia. Kurjet vietta va t syyskesa n yo t aavoilla soilla, merenlahdilla ja ta a lla meilla myo skin tietyilla suurilla pelloilla joilla na kyvyytta on reilusti kaikkiin ilmansuuntiin. Kurkia vaanivat yo pymispaikoilla monet vaarat, esim. Kettu, ilves ja huuhkaja, toki muitakin on. Maapetoja varten on kurjella erinomainen sopeuma, se pystyy kohoamaan kantavien siipiensa ansiosta paikoiltaan luotisuoraan ylo spa in. Kurjet tarjoavat valokuvaajalle hienoja syysela myksia ja paikalla jolla sadat kurjet ovat yhtaikaa a a nessa on melutaso melkoinen. Varhain aamuisin kurjet la hteva t pienissa, muutaman yksilo n erissa la hiseudun pelloille ruokailemaan. Kurjet viipyva t yo pyma alueillaan pitka lle syksyyn silla kaikkien kurjenpoikasten on vahvistuttava riitta va sti vaativaa syysmuuttomatkaa varten. Iltaisin, jopa hyvinkin myo ha a n kurjet palailevat yo pyma alueilleen, viimeiset pienparvet jopa suorastaan yo lla, mutta era a na tiettyna syysaamuna ne kaikki nousevat yhdella kertaa ilmaan, kierta va t suon hirmuisen metelin kera, ottavat suunnan etela a n ja muutaman minuutin kuluttua yo pymisalue on Kuva. Suon paikallinen kurkipari ottaa muutolle kerääntyvät muut kurjet vastaan tyhja ja hiljainen. Tieda n etta ne eiva t palaa na ille kurkirimmille ennenkuin vasta ensi keva a na. iloisin huudoin. Puran kojuni ja poistun kohti uusia luontoseikkailuja. Teksti ja kuvat :Ana Schorin Kuva. Kurjet palaavat yöpymäsuolleen pienissä muutaman yksilön erissä.

19 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA hes joka kerta, kun ajamme talollemme Vihiniemeen, pysa hdymme ihailemaan Kosken kartanon rauhallisesti lai- komeat Hereford-lehma t vieva t ajatukseni takaisin kotimaahan Australiaan ja lapsuuteeni. Kasvoin farmilla New South Walesissa la hella Moreen pienta kaupunkia. Isa ni viljeli vehna a, mutta meilla oli myo s lihakarjaa ja lampaita seka toisinaan muutama kengurunpoikanen. Kun Kosken kyla yhdistys ja rjesti mahdollisuuden retkeen, joka veisi tutustumaan Kosken kartanon laitumiin, olimme heti innolla mukana. AVOIMILLA LAITUMILLA Laidunsafarilla Avoimien Kylien pa iva na.. L a duntavaa karjaa. Na ma Retken oppaana toimi kartanon ema nta Helena, joka ensimma i- seksi patisti meida t retkela iset tonkimaan lehma nla jia. Ha nelle kelpasivat vain sopivasti kovettuneet kasat. Sellaisen lo ydyttya ha n upotti la ja n na ppa ra sti vesia mpa riin, ja pian alkoi pinnalle nousta jos jonkinlaista o to kka a. Helena oli kuoriaisten todellinen asiantuntija ja tehnyt pro gradu-tyo nsa yliopistossa juuri lantakuoriaisista, joita olimme etsima ssa. Haavimme ja i erikokoisia kuoriaisia, ja Helena luetteli niiden tieteelliset nimet kuin vetta vaan. Ha n kertoi myo s lantakuoriaisten yhteydesta kotimaahani: Koska Australian alkupera iseen luontoon kuuluu ainoastaan pussiela imia, kuten kenguruja ja vompatteja, ei siella esiintynyt lantakuoriaisia. Maahanmuuttajat toivat kuitenkin mukanaan miljoonittain lampaita ja karjaa, mutta niiden tuottamaa lantaa ei hajottanut mika a n hyo nteinen. Ongelma ratkaistiin vihdoin silla, etta Etela -Afrikassa esiintyva kuoriaislaji istutettiin Australiaan. Muistan ta ma n ajan hyvin, silla ka rpa sten ma a ra ennen kuoriaisen tuloa oli suunnaton. Ne levittiva t tauteja seka ela imiin etta ihmisiin. Kun kuoriainen saapui ja alkoi tehda hiljaista ja huomaamatonta tyo ta a n lantakasassa, ongelma helpottui huomattavasti. OTAK VIHI-VAARIST VAARI? Heinaik S e toi heina aikaki ol ja men. Tai nykysi sita ka oikjast eres o, ku la pi suve niit mahrottomi rulli vaa ka a rita. Toist ol enne. Enne muino heina hommi la hretti oikke ya kuntti, otetti vahvast eva st reppu ja piima leil kans ho li. Sillo mentti johonhki ulkoniityl, suonlaitta tai mis sit kenenki ol lupa korjat luonno heina. Sillo ei viel niit eres seippa s pantu. Vikatte kans enste vaa poik ja hameva k tul haravoinens pera s, sit heina ta lla tti suova, vai mita haasioi ne olivakka, ja sit voitti vast rekikelil tuor ne ihmiste ilmoil. Niilt reisult olis mont hauska juttu, ku olis vaa via l joku niit kertomas. Ite muista viel senki aja ku heinhommis ol hevossi. Em ma a niit kyl tyyra ma pa a ssy, ku korketta polvelt ja vaa suora pa tka. Mut ol mul siihe mailma-aikka pal ta rkemp hom, mun piti pitta lukku, minka seippa takka se Vaarikalja pullo o. Vaik ei pal muut virkka ollu, nii silt pakkas pot joskus telauma, ku pia nel mia hel kaik seippa ol juur samana ko ssi. Sit ku tul raktori, ka viki homma jo luonikkaast, enste kaatamine ja sit karhel haravoimine. Kanke kans ole jo seiva sta ny, enne ku siihenki homma tul raktori pera s oleva ha rveli, joka satotki homma aikalail. Mut hanko kans se heinseiva s kuitenki tehti. Siinki ol oma konstis kummot sai heina pysyma seippa s ja viel simmot, ett tuuli pa a s via l niit kuivattama. Mut siin ol homma vast puoles ku ol heina seippa il, ne pit kuivan viel latto saar. Nuorempana ma a oli juur omias polkema pinkas. Sita homma sai nii harttast tehr, et oppi va ha mita tya tekemine o. Kui mone kerra ole rokottanu ittea n ku pinkka ol jo liki lakke ja pa rekato naul sojot juur ilkja st. Ja se po ly mita niel ja ain sai varo ku joku vanhemp heit heina lissa. Sitten siirryimme ihailemaan lehmia, jotka viettiva t pa iva lepoa viereisella laitumella. Keno-sonni paistatteli pa iva a emolehmien ja vasikoiden kanssa. Lauma ei liikahtanutkaan Helenan taidokkaasta kutsuhuudosta huolimatta, vaan tyytyi mulkoilemaan ryhma a mme, joka ha iritsi keskipa iva n ma rehtimishetkea. Saimme kuulla, etta karjan hoito oli ollut Helenan vastuulla vuoden verran. Emolehmia on kartanolla satakunta. Helenaa pommitettiin kysymyksilla luomukarjan hoidosta. Minua askarrutti joidenkin vasikoiden muista poikkeava musta va ri. Helena kertoi, etta he olivat kokeilleet Angus-rotuista sonnia, mutta palanneet sitten takaisin puhtaaseen Hereford-karjaan niiden sopuisan luonteen vuoksi. Saimme myo s kuulla paljon mielenkiintoisia seikkoja emolehmien ja sonnien ka yto ksesta. Mukavan retken pa a tteeksi palasimme asemaplaanille, josta alkoi seuraava retki perinnekasvien maailmaan. Good on you, Koski village! How lucky we are to have this beautiful cattle grazing among us! Teksti: Chris Lloyd with a little help of my wife Anu Kuva: Elina Kotilainen Muutama vuos nii rupes korju olema mulki juhla, pa a s ulos kuormi tekema. Ja sit ku tul se heina ha nt nii mika sen kivemppa olka nuorel klopil ku kaatta seippa i. Seeki ol taitolaji, et sai seippa kaik nuri oikja suuntta ja joksiki kiiruki ol, jos heinlato sattus olema liki peltto. Enne pitka pa a s ite va ha raktorihommiiki, ainaki va lil. Mailm men taas etteska si ja ruvetti heini paalama. Se helpot kamalast tyo ma a ra, heini vaa po yhitti aikas ja sit tul paalikone ja paalas heina, nee ol viel simmossi ko yka ssi paalei, eika ollu ku nuor ympa rs. Niist sai va ha taitamattoma na ti kuorma, ku osas tehr. Siin pit kuormamiehe ain suunitel pari kol paali enne mihi mika ki kuulu. Ja ol sit kiva aja latto ku kuorm ol ku tulitikkupuntti. Heina miehel ol ainane huol ja kattos ta ma ta st tarkast taivarantta jos josta ukone meina ylla tta. Ku sai heina kuivan latto nii ol ku olis lotos voittanu. Yht asja ole ain ihmetelly, ku ruukata sanno josta tya st, et o helppo ku heina teko. Ma a luule, et simmose sanoja ei ol oikke koska ite heina hommi eres tehny, siin hommas vaarita mone na ko st taitto ja vaihet, enne ku pystys oleva hein o Mansiki eres. Vihi-vaari

20 Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. N a in positiivisesti riimittelee era s ainakin nuoremman polven hyvin tuntema ja kohtuullisen menestynyt suomalaisra ppa ri. Itse en tosin tieda millaisissa olosuhteissa ovat sa keet piirtyneet paperille. Olisiko ra ppa rin kuuluisa hymy ehka hyytynyt ja kertosa e vaihtunut jos ha n olisi saman urakan edessa kuin me rakkaat lukijat. Ja urakalla tarkoitan tietysti Kyla - talon alkanutta remonttia. Voisi kai rehellisesti sanoa etta koko kyla yhdistyksemme lyhyen mutta sita kin maineekkaamman historian aikana on toiminnan yhtena johtota htena toiminut entisen Vihiniemen Tyo va entalon eli nykyisen Kyla talomme palauttaminen sen alkupera iseen tarkoitukseensa, eli palvelemaan yhteiso a a n. Ta ta ta htea seuraten olemmekin johtokunnassa alusta asti pyrkineet kartoittamaan laajasti Kyla talon tulevaisuuden mahdollisuuksia. Olemme kuunnelleet yhdistyksen ja senien a a nta ja visioineet monesti kokouksissa laajasti ja raikkaasti tulevaisuuden kuvioita talon ka yto lle ja remontoinnille. Kun sitten lopulta pa a simme tarkemmin tutustumaan Kyla talon rakenteisiin niin yksi uusi mahdollisuus nousi va kisin mieleeni - talon purkaminen. En voi va itta a paljoa ymma rta va ni rakentamisesta tai talon rakenteista mutta sen verran mina kin tajusin etta harva na hdyista Kyla - talon tarjoamista ylla tyksista oli mitenka a n positiivinen. Yli satavuotias talomammutti yhdistettyna vuosien ja vuosien uinumiseen vailla hella a huolenpitoa olivat tehneet tehta va nsa. Kiinteisto va litta ja n raastupaa va ltteleva lla myyntikielella voisi puhua "ajan patinasta" tai "eletyn ela ma n na kymisesta ". Ja tosiaan, eletty ela ma talolla on ollut pitka. Ja sen jokainen metri todellakin na kyy kiusallisen selva sti. Suomen ankara ilmasto on kurittanut Kyla taloa ulkoapa in. Ra nnit ovat petta neet, sadevesi lahottanut paikoin ulkolaudoitusta ja etela sivun yla kerran ikkuna ka yta nno ssa sulanut vuosien myo ta. Paljon on siis vetta virrannut Kiskonjoessa ja laho- ja kosteusvaurioista pa a tellen myo s Kyla talon ka ytto vesiputkissa. Tyo ta ja rahareika a riitta isi siis vuosiksi eteenpa in. Ja siita kin eteenpa in. Tarkoitan p i t k a l l e eteenpa in. Tulikohan siis haukattua liian iso pala? Ta ma oli ehka pa a llimma i- sena mielessa kun marssin Kyla talon talkoisiin kauniina sunnuntai aamuna.. Enka liioin pita nyt itsea ni turhan ka teva na remppamiehena. Minulle ei ole suotu luontaisia lahjakkuuksia mita tulee tyo kalujen ka sissa pitelemiseen. Ikean huonekalut olen toki saanut kasaan, mutta nekin vain vaivoin. No, isa ni tapasi aina sanoa etta duunarin ei tarvitse olla kuin tyhma ja vahva. Ta yta n helposti tuon ensimma isen kohdan vaatimuksen ja varauksella ja lkimma i- sen joten ehka pa siis kuitenkin olisin kelvollinen hanttihommiin talkoissa. Mutta vain yksi aamu ja kaikki voi muuttua. Kyla talolle saapui talkoisiin hyva n kokoinen, reipas ja iloinen talkooporukka. Alkuun pidettiin pieni palaveri ja laadittiin sotasuunnitelma pa iva n kuvioista ja sen ja lkeen tyo t pa ra htiva t ka yntiin. Ja miten ne tyo t sujuivatkaan? Talon ta ytti hetkessa iloinen pulina, hirvitta va kolina ja melske. Talonmiehenhuone, keittio ja veranta tyhjeniva t tuossa tuokiossa paikalle tuotuun ja telavaan. Ja kaikki tyo tuli tehtya alle kolmessa tunnissa. Kylla. Alle kolme tuntia niin pa iva n kaikki tavoitteet seka Koskisen toimittama ja telava olivat ta yttyneet. Hikea toki virtasi mutta hampaita ei tarvinnut kenenka a n kiristella. Oli suorastaan avartavaa havaita na in peruslaiskalle virkamiehelle etta kuinka mukavaa ajanvietetta voi fyysinen tyo olla hyva ssa seurassa. Talkooporukan huoltokin pelasi kuin unelma. Grilli oli kuumana, makkarat paistuivat ja kahvin kanssa sai mutustella Mirjan leipomia herkullisia pullia. Mita pa sita ena a olisi voinut muuta pa iva lta vaatia? Ja vaikka kyseinen talkoopa iva osoitti %:sti etta talkootyo t onnistuvat yhdistyksemme ja senisto lta niin kaikkea ei toki tarvitse tehda itse. Ta lla kin hetkella kun Sina arvon lukija si et aamukahviasi ja luet ta ta korkeatasoista julkaisua niin Pullisen rakennusalan ammattilaiset jatkavat siita minka talkoova ki aloitti. Kyla talon remontti on nyt todellakin konkreettinen tosiasia. Tyo - ta ha n meille tulee toki riitta ma a n vuosiksi eteenpa in, mutta yksi asia on varma. Hanskamme eiva t tule tipahtamaan! Teksti: Jari Lo fstro m Kuvat: Eero Kallio ja Elina Kotilainen KOSKEN KAIKU ILMESTYMISAIKATAULU 5 ILMOITUKSET JA MAINOKSET Julkaisija: Koski as. kyla yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Anu Heiskanen, Eero Kallio, Sari Kyllo - nen, Chris Lloyd, Jari Lo fstro m, Ana Schorin No Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY. Y-tunnus 9- Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski as. taloudet postinumeroalue Painos: kpl Toinen vuosikerta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. Vapaamuotoiset ja senhakemukset koskias.kylayhdistys@gmail.com tai Koski as. kyla yhdistys ry. c/o Aila Helin Kaivosma entie 9 Koski as. Vuoden ja senmaksu on.

21 Koski as. kyläyhdistys ry / 8..5 KOSKEN KAIKU Tervehdys Vuosi alkaa ka a ntya jo loppusuoralle ja tuota pikaa pa a sta a n aloittamaan ihan uutta vuotta. Kyla yhdistyksen kannalta vuosi on ollut ehka ulkoisesti va ha n rauhallisempi kuin aikaisemmat vuodet. Syy ilmeinen, kun tapahtumapaikkamme Vihiniemen kyla talo on ollut kesa n remontissa. Syksyn siivoustalkoot kera siva t taas lukuisan osallistujajoukon kyla talon ja ympa risto n siivoamiseen. Oli suoranaisesti kahden kerroksen va kea kun na ytta mo n yla - ja alapuolella tavarat ja romut saivat kyytia innokkaiden talkoolaisten toimesta. Ja aina ta ytyy ihmetella mista se into ja tarmokkuus pursuaa, kun siistia ja puhdasta tuli la hes alta aikayksiko n. Lisa ksi viela lehdet ja oksat saivat kyytia kyla talomme rinteessa. Na ytta mo n takana unohdettuina, ties kuinka monta vuotta, olleet makkaratikut saivat tuntea ra iskyva a la mpo a kun hetken itsekukin ehti ka ristella makkaraa uuden grillipaikkamme liekkien loimussa. Suurkiitos kaikille mukana olleille, yhdessa saamme paljon aikaan. Syyskokouksessa kyla yhdistyksemme koki raskaan menetyksen, kun pitka aikainen kyla aktiivi Jukka Virtanen kertoi veta ytyva nsa kyla yhdistyksen johtokunnasta, vedoten hankalaan kulkemiseen kirkonkyla n ja Kosken va lilla. Jukka onneksi lupautui siirtyma a n taustavaikuttajaksi, ja pystymme ammentamaan ha nen mahtavaa kokemusta jatkossakin. Mutta niin kuin yleensa ela ma ssa, jostain luopuminen tuo mukanaan jotain uutta. Ja niin ka vi ta lla kin kerralla, kun Jukan tyta r Leena Borgström sekä Anu Heiskanen liittyivä t uusinä jä seninä johtokuntaan. Me vanhat konkarit otamme ilolla uudet ja senet mukaan ja toivotamme heille mielenkiintoista aikaa ja monipuolisia haasteita heida n alkaessa kehitta a kyla mme toimintaa yhdessa vanhan porukan kanssa. Yhdessa tekemisen iloa toivoo Eero Kallio, pj

22 OTAK VIHI-VAARIST VAARI? MÄÄ RUPPE OLEM VANH E ny ena muist, mika mul ol asjan ku kerra taas ka vi vintis. Menna toohoti vaa melkos faartti ja eks ma a sit meinannu nokillen men ku tossu ot yhte pahvilootasse kiin. No onneks ei mitta sen pahemppa ka yny, mut alko senta va ha kiinnosta mika loota se siihe mu ette ol tullu. Rupesi sita sit pa a llisi puoli kattoma. No se ol semmone kaljakori kokkone vanh pahflaatik mihi ruukka kera tavaroi joit ei ena muistakka oleva, mut luule niit joskus viel tarviva. E ma a kaua ehtiny kohnata ku lo ysi vanha kellastune paperi, via l ka si kirjotettuki. Alo lukema ja siin paikas muisto tulvaht miele. Kui ma a se ny lo ysi? Muista ku se oli kloppin sa a sta ny, sillo se naurut, mut nyy sita luk iha eri mielel. Jos ma a iha rehelline ole nii sanosi, et osus ja uppos. Pal o maailm muuttunu sina aika ku paper o kellastunu, ja pal ole ma a - ki. Oti sit lapu ho li ja ta lla si sen piironkilaatikko, o siella ki ny aikans. Se ol vaa semmosel kankjal virkakielel kirjotettuki, nii ma a sen sit suomensi teitil. Luojaki vois sit paremmi ymma rtta pyynto i. Mää ala ol joksiki vanh kääk Luoja, sää tierä nuukemmi kuu mää, et mää ala ol joksiki vanh kääk. Ei sää kerkkis suojelem muu, et vähitelle oppisi pittä leipäläpen joskus kiinniki, eikä ain olis suun pään, olkko asja mikä hyväns. Sit jos kerkkii, voisi mut vapautta halust, ettei ain tarttis muire touhui puuttu. Tee muust simmone ihmine ku huntera touhujas ja ei ol kiukkune tai kaiktiätävä. Vaik onha se toisalttas kauhja surku ol käyttämät mun laaja tiätymyst, mut sää tierä, et olis joku kaverki mukav ol lha loppu ast. Topputteles muu, ette ala liia pal piente asjoje kans reerama, ja an mul vaik siive, jol mää täräytä liihotelle heti asja ytime. Sit sää voisi teipat mu nokkan visust kii, ette alvaarist valittais mikä paik millonki kolotta, vaik niit kolotuksi ja särkyi tule koko aja lissä ja niis ruikuttamine o nii lysti, ku sit muutki tiettä kui surkja mul o. Sitävasto voisi antta vähä herrmoi lissä, et jaksai jonku aja kuunnel toiste iha turhi valituksi, jaksaisi ymmärttä ja huojentta heiti mielt. Voisi myös pittä mun lempeämpän. E mää mikkä pyhyimys tai martyyri halu ol, simmoste kans elämine o taitamattoma raskast. Mut see täytty viäl sanno, et hapa vanh ihmine, o paholaise suurimppi töit. Vihivaar KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski äs. kylä yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Leena Borgstro m, Jan Fro jdman, Eero Kallio, Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllo nen, Krista Lehto-Kivela, Sanna Leposaari, Ana Schorin, Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski äs. täloudet postinumeroälue Painos: kpl Toinen vuosikerta. ILMESTYMISAIKATAULU No No No No Tammikuu Huhtikuu Elokuu Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY Y-tunnus - Vapaamuotoiset ja senhakemukset koskias.kylayhdistys@gmail.com tai Koski as. kyla yhdistys ry. c/o Sanna Leposaari Koskenkartanontie Koski äs. Vuoden ja ja senmaksu on.

23 TIEDOTTEITA AJANKOHTAISTA NOPEA TIEDONSIIRTOYHTEYS KOSKEN ASEMALLE? Paikallinen verkkoyhtio Lounea suunnittelee muutoksia Kosken aseman alueen tieto- ja puhelinliikenneyhteyksiin. He ovat la hestyneet kyla yhdistysta ja tiedustelleet, kuinka moni talous alueella olisi kiinnostunut valokuituliittyma sta. Kosken kartanolla valokuitu on jo, mutta ei muualla kyla n alueella. Syksylla tehdyssa kyselyssa kymmenkunta taloutta ilmoitti kiinnostuksensa valokuituun ja osa oli valmis harkitsemaan, kun liittyma n hinta on tiedossa. Mikä on valokuituyhteys? Teknisesti valokuitu on eritta in ohut, lasista valmistettu johdin, jota pitkin signaali siirtyy valon muodossa. Ka yta nno ssa, maallikon na ko - kulmasta valokuitu on eritta in nopea tiedonsiirtoyhteys, jossa voidaan siirta a eritta in isoja tietoma a ria. Eta isyys tai yhta aikaisten ka ytta jien ma a ra ei vaikuta valokuituyhteyden laatuun tai nopeuteen. Valokuituyhteys on myo s toimintavarma. Kaapelit kaivetaan maahan, eiva tka viestinta yhteydet ole alttiina sa a olojen muutoksille. Kun kuitu tulee la hemma s tukiasemia, myo s langaton yhteys paranee. Miksi valokuidusta nyt puhutaan? Valokuituyhteyksista puhutaan ta lla hetkella paljon, koska ne ovat ta ma n hetken moderneinta teknologiaa ja ovat viime vuosina tulleet myo s kotitalouksien saataville. Monet teleoperaattorit myo s luopuvat nykyisista lankapuhelin- ja ADSL-yhteydet mahdollistavasta teknologiasta kupariyhteydet kokonaan ja valokuitu on yksi mahdollisuus sen tilalle. Kosken asemankin alueelta na ma ns. kupariyhteydet lakkaavat arviolta vuonna. Mitä valokuitu tuo uutta? Valokuituyhteys itsessa a n ei tuo uutta, mutta yhteyden edut syntyva t ennen kaikkea la hes rajattomasta tiedonsiirtomahdollisuudesta. Ta l- lo in valokuituyhteyden kautta voi katsoa tv:ta ja monet palveluntarjoajat tarjoavatkin normaalien tv-kanavien lisa ksi myo s erilaisia kanavapaketteja ja tilausvideoita va litetta va ksi valokuituyhteydessa. Nopea ja toimintavarma yhteys mahdollistaa myo s sujuvan eta tyo n ja eta opiskelun. Paljon puhutaan myo s tulevaisuudessa verkon kautta tarjottavista erilaisista palveluista, kuten hoivapalveluista tai turvallisuutta lisa a vista eta valvonta- ja ha lytyspalveluista, jotka toimivat nopean yhteyden kautta luotettavasti. Mihin tarvitsen valokuitua, kun minulla on jo nettiyhteys? Jos olet tyytyva inen nykyiseen nettiyhteyteesi, voisi ka rjista en sanoa, ettet mihinka a n. Langattomat yhteydet, ns. mokkulat, voivat toimia valokuidun kanssa toisiaan ta ydenta vina tai valokuidulla voi korvata langattoman yhteyden, mika li haluaa liittyma a n lisa a tiedonsiirtonopeutta ja liittyma n toimintavarmuutta. Nykyiset ADSL-yhteydet poistunevat Kosken asemalta kuitenkin vuonna, jolloin niiden tilalle tarvitaan korvaava yhteys. Itse myo s uskon valokuidun nostavan kiinteisto n arvoa, mutta ta ha n arvioon toki vaikuttaa liittymiskustannukset ja arvonnousun ka yta n- no n merkitys oman kiinteisto n kohdalla. Teksti: Elina Kotilainen KOSKEN ASEMAN JULKISEN LIIKENTEEN PALVELUT PARANTUNEET Kosken Aseman julkisen liikenteen palvelut ovat ja lleen parantuneet! Palveluliikenteen lisa ksi bussiliikenne kuljettaa matkustajia koulupa i- vina Pernio o n. Tietoa ta sta palvelusta on ollut vaikea saada, mutta Pernio n kirjaston va ki on ysta va llisesti neuvonut kyla la isia uuden linjan ka yto ssa. Bussi on kullanva rinen OPS-kuljetuksen auto ja se kulkee koulupa ivisin. Auton reitti on: Salontie-Lupajantie-Kaukurintie-Kivilinnantie- Aaljoentie-Tuomarintie-Yliskyla ntie--salontie. Bussi ei aja Kosken asemalle saakka, vaan pysa htyy Kivilinnantien risteyksessa. Kannattaa huomioida, etta ei kuitenkaan silla pysa killa, joka risteyksessa on, vaan auto ka a ntyy Kivilinnantielle jo ennen pysa kkia. Auto pysa yteta a n ka tta heiluttamalla. Tienhaarasta Pernio o n pa in auto kulkee: Ma-pe.,.,.,.,.. Perilla Pernio ssa auto on klo.,.,.,.,. Pernio sta bussin kyytiin noustaan vanhaa kunnantaloa vastapa a ta olevalta Narikan parkkipaikalta: Ma-pe klo.,.,.,.,. Kivilinnan tienhaarassa auto on klo.,.,.,.,. Matkan voi maksaa ka teisella tai matkakortilla. Lisa tietoja: Jari Raespuro Teksti: Saara Kemppainen KYLÄYHDISTYKSEN SYYSKOKOUS Yhdistyksen sa a nto ma a ra inen syyskokous pidettiin sunnuntaina.. Kyla talolla. Paikalle saapui asioista kiinnostunut joukko ja senia, joten keskusteluakin saatiin aikaiseksi. Kokousva elle tarjottiin myo s suolaista ja makeaa syo ta va a kahvin kanssa, tarjottavista olisi toki riitta nyt useammallekin kokoustajalle. Kokouksessa edettiin esityslistan mukaisesti. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Tatu Kemppainen jä sihteeriksi Krista Lehto-Kivelä. Toimintasuunnitelma ensi vuodelle ka ytiin pa a piirteitta in la pi ja samalla Eero kertoi myo s mita kaikkea kunnostustyo ta talolla on jo tehty ta na vuonna. Ensi vuoden toiminnan pa a paino tulee edelleen olemaan Kyla talon remonteissa, ta lla kertaa pyrita a n kunnostamaan katto ja samalla hoitamaan tarvittavat katonturvallisuusvarusteet kuntoon. Kattoremonttiin on jo haettu Kotiseutuliiton avustusta, sen saaminen mahdollistaa remontin teon. Ja senmaksu pa a tettiin pita a samana kuin ta na kin vuonna,. Pa a tettiin myo s etta johtokunnalle ja toiminnantarkastajille ei makseta palkkioita. Talousarviota la pika ydessa todettiin etta juoksevat kulut voidaan kattaa yhdistyksen omilla varoilla mutta suuremmat menoera t eli remontit pohjautuvat haettaviin avustuksiin. Ta na tilikautena yhdistyksen tulos on ja a ma ssa positiiviseksi ja siksi ehdotettiinkin erillisen remonttitilin avaamista jonne voitaisiin siirta a varoja ja ka ytta a niita sitten suunnitelmallisesti Kyla talon eri kunnostusprojekteihin. Kunnostusprojektit kirjattaisiin aina jo toimintasuunnitelmaan ja valmistuttuaan ne raportoitaisiin toimintakertomuksessa. Syyskokous hyva k- syi ta ma n ehdotuksen. Eero Kallio välittiin yksimielisesti jätkämään tehtä vä ssä ä n yhdistyksen ja johtokunnan puheenjohtajana. Johtokunnassa sen sijaan tapahtui pienia muutoksia. Jukka Virtanen jä ttä ytyi pois johtokunnästä, jä uusiksi johtokuntalaisiksi valittiin Leena Borgström ja Anu Heiskanen. Johtokunnässä jätkävät Kati-Hanna Heikkinen, Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllönen, Krista Lehto-Kivelä, Sanna Leposaari, Jari Löftsröm ja Janne Salminen. Toiminnäntärkästäjiksi valittiin Ilpo Halonen ja Mirja Lindström, varamieheksi Anne Lehto. Kokouksen lopuksi keskusteltiin viela yleisesti yhdistyksen toiminnasta ja Kyla talosta, sen remonteista ja niiden rahoitusmahdollisuuksista. Todettiin etta paljon on tyo ta jo tehty talon ja kyla n eteen mutta paljon on viela tehta va a ja ljella. Toivottavasti kyla la isilla riitta a jatkossakin innostusta ja mielenkiintoa kyla n kehitta miseen. Teksti: Krista Lehto-Kivela

24 ME NAAPURIT - OSA I Aila ja Matti, Leena ja Ilpo Kosken aseman koulu on ollut -luvulta alkaen siina ihan omalla paikallaan, mutta voisiko sanoa "varkain" koulun tontin alapuolelle ilmestyi vuonna pino vanhoja hirsia, josta kasattiin punainen talo. Ja myo - hemmin tontille ilmestyi myo s piharakennus, leikkimo kki ja autokatos varastoineen. Silti kovan rakentamisen ja pihan muokkaamisen ja lkeen na ytta a silta, etta se olisi ollut siina aina, kuin osana kyla n raittia. Koulun toiminta loppui -luvun lopulla ja Matti ja Aila Helin ostivat koulun vuosituhannen vaihteessa. Monissa paikoissa ka y- neena pariskunta ihastui kouluun ja sen ympa risto o n. Omakotitalo Veikkolassa myytiin, Helsinkiin ja i viela kerrostalo-asunto seka oma firma. Woodwinds on toiminut jo vuodesta myyden ja huoltaen soittimia. Matti on koulutukseltaan musiikin tohtori ja soittanut seka opettanut musiikkia. Ailan koulutus ja i ylioppilaslakkiin, mutta kaupanala ja numerot ovat opettaneet tyo - ho n vallan riitta va sti vuosien saatossa. Aila vietta a arkipa iva t viela liikkeessa tyo skennellen, mutta Mattia ei ena a pois saa Koskelta kuin ihan pakosta. Helsingissa asustaa myo s heida n kaksi poikaa ja lapsenlapsi. Matti oli tutustunut lukioika isena Saksassa Ilpo Haloseen jä heistä tuli kaverukset ja siina samalla tulevat vaimot, Leena Halonen ja Aila, tutustuivat toisiinsa. Heita yhdista a myo s kulttuuri, ja usein he myo s matkustelevat tyo n puolesta. He kyla iliva t vuosien saatossa toistensa luona, ja kun Matti ja Aila pyysiva t Ilpoa ja Leenaa kyla ilema a n Koskelle, ihastuivat he maisemiin. Ja kun Halosilla oli valmiina hankittuna vanhan talon hirret, pa a ttiva t Helinit ehdottaa tontin lohkomista Halosille. Maisemat ja luonto ovat ta rkeita molemmille, Leena taidemaalarina saa inspiraatiota ympa risto sta tauluihinsa. Ilpo on tehnyt toimittajan ja opettajan tyo ta ja viela kin virtaa riitta a erilaisiin hommiin. Heida n vanhassa kodissaan Vantaalla asuu nykyisin pojan perhe ja kaksi muuta lasta seka lastenlapset asustavat pa a kaupunkiseudulla. Na in pa a siva t ysta va pariskunta vietta ma a n vapaa-aikaa la helle toisiaan ja kauniisiin maisemiin. Etualalla Haloste talo, taustalla Heliie oistaa Koske asea koulu Haloset ovat kirjoilla Vantaalla, Helinit Helsingissa, mutta ta a lla, Kosken asemalla, taitaa kumminkin jokaisen paikka olla, syda messa ainakin. Molemmat pariskunnat ovat olleet alusta asti mukana kyla yhdistyksen toiminnassa. He ka yva t kokouksissa ja osallistuvat tapahtumiin ja talkoisiin minka vaan kiireisten ela kela isten ajaltaan ehtiva t. Naapuriapuakin he ovat mukavasti ka ytta neet, ehka ilman sita en olisi na in hyvin heihin tutustunutkaan. Suuri kiitos Ailalle rahastonhoitajan pestin hoidosta, allekirjoittanut jatkaa nyt hyvilla eva styksilla pestia ta sta syksysta eteenpa in. Teksti ja kuvat: Sanna Leposaari Kosken aseman kyläyhdistys ry kiittää lämpimästi Ailaa monivuotisesta huolellisesti ja täsmällisesti hoidetusta yhdistyksen rahastonhoitajan tehtävistä. Vinkkaa toimitukselle, keihin koskelaisiin haluaisit tutustua seuraavassa Me naapurit - jutussa. Aila Heli Leea Haloe

25 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA SYYSTALKOOT KYLÄTALOLLA Ja lleen kerran sa a suosi talkoopa iva ksi valittua ajankohtaa... Klo Kyla talon pihaan kokoontui reipasta talkoova kea ja talon nurkalle oli valmiiksi tuotu ja telava odottamassa ta ytto a. Talkooporukka hajaantui kolmeen porukkaan, Kallion Eeron johdolla porukka la hti tyhjenta ma a n talon alle kera ttya rojua roskalavalle. Toinen porukka siirtyi sisa tiloihin kantamaan huonokuntoista ja tarpeetonta tavaraa salin esiintymislavalta pois ja loput ja iva t haravoimaan ja siistima a n pihamaata. Talkoova elle tarjottiin tauolla Mirja Lindstro min leipomaa tuoretta pullaa kahvin kera, ja makkaraa paistettiin nuotiopaikalla. Kyla talon tapahtuma-kirjaan saatiin ta lla kertaa noin parinkymmenen ahkeran talkoolaisen nimet. Kaikki mita oli suunniteltu talkoissa tehta va ksi, saatiin reilussa parissa tunnissa tehtya, kiitos ta sta kaikille reippaille kyla la isille! Teksti: Sari Kyllo nen Kuvat: Sari Kyllo nen ja Eero Kallio Kullervo Parviaie ja valis hoa. Nyt kiertää ila talo alla! Talkooväkeä kahvitauolla VASARAN PAUKETTA - KYLÄTALON REMONTIT Vihiniemen kyla talon kesa toi talolle varmaan aikaisemmat vuosikymmenet mieleen. Kun taas vasaran pauke kuului yli kosken kuohun. Menneina vuosina taloa aina jostain kohtaa korjattiin. Sellaisia kiinteisto t helposti ovat, ainakin silloin jos jokunen vuosi on menty vain pintapuolisin remontein. Alkukesa sta talo sai nykyaikaisen sa hko syo to n ja valmiuden kyla talon koko sa hko ja rjestelma n saattamisen nykyaikaiselle vaatimustasolle. Eli tekemista silla kin saralla on viela reilusti. Kesa n mittaan talonmiehen keittio nlattia purettiin kokonaan ja saniteettitiloissakin lattia avattiin kahdesta kohtaa. Hirsikehikon tuentaa parannettiin ja osa alushirsista vaihdettiin. Sitten lattiat rakennettiin uudestaan perinteita vaalien. Talkoissa tyhjennetty alapohja on nyt saanut uusia tuuletuskanavia ja nyt tuuletus toimii, ettei vastaavia vahinkoja pa a sisi sattumaan. Myo s etela pa a dyn ullakon ikkuna on jo tyo n alla. Ensi vuoden mittavin tyo on eitta ma tta katon kunnostaminen, jos saamme Kotiseutuliitolta avustuksen, mita anoimme alkusyksysta. Katto on ylla tta va n hyva ssa kunnossa ollakseen ensi vuonna jo vuotias. Siksi sen vaaliminen on jo historiallisetkin seikat mukaan ottaen kannattavaa. Katto pita a ka yda tarkalla silma lla la pi, jos jokin sauma repsottaa tai on jokin muu vaurio galvanoidussa pellissa. Ruosteen hionnat pois ja paikkamaalaus, pesu, ja pintamaalaukset ovat muita tarvittavia tyo vaiheita, ja kun pinta-alaa on la hes nelio ta niin kylla siina tekemista riitta a. Katon kunnostuksen lisa ksi myo s sadevesija rjestelma n uusinta on syyta suorittaa kokonaisuudessaan ensi vuonna. Pieni pala kerrallaan kyla talomme uudistuu ja ehostuu, syyta onkin, kun jo muutaman vuoden pa a sta talolle tulee ensimma inen sata vuotta ta yteen. Olemme ja rjesta ma ssa Vihiniemen kyla talolla lauantaina.. klo. tulevien remonttien tuumiskelutiläisuuden. Sinne ovät käikki tervetulleita ja varsinkin ne, joilla on kokemusta rakentamisesta joko ammatin tai harrastusten muodossa. Tilaisuus on vapaamuotoinen keskustelutilaisuus ja jokaisen mielipiteet ovat ta rkeita. Odotan innokkaana lukuisaa osallistujajoukkoa, yhteisen kyla talomme tulevaisuuden remonttien suunnitteluun. Teksti: Eero Kallio

26 KOTISEUTUMME ENNEN JA NYT ANA JA MIKKO MENESTYIVÄT VUODEN LUONTOKUVA KILPAILUSSA Koskelaiset Ana Schorin jä Mikko Pääkkönen menestyivä t erinomäisesti Vuoden Luontokuva kilpailussa, johon osallistui kaikkiaan kuvää. Anä voitti Linnut-särjän kuvällä, jossä koppelo ottää ensimma isen katsekontaktin vastakuoriutuneeseen poikaseensa. Ha n sai lisa ksi ja sena a nestyksessa kunniamaininnan kuvastaan hirvinaaraasta vasoineen kurkisuolla. Mikko voitti toisen palkinnon nisa ka skuvien sarjassa. Ha n menestyi kuvallaan ma yra klaanista iltaha ma rissa. Yhteensa sarjoja oli kahdeksan. Tuomaristo valitsi perinteiseen tapaan sarjavoittajat ja niiden joukosta Vuoden luontokuvan. Menestyminen ta ssa kilpailussa on eritta in arvostettua luontokuvaajien keskuudessa, silla etenkin ela inten kuvaamisessa sen yhden hyva n kuvan saamiseen voi menna viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia. Kuvan saaminen vaatii intoa ja halua vietta a aikaa luonnossa, jaksamista ko - ko tta a hiljaa paikallaan ja joskus odottaa yo nkin yli, etta on oikealla hetkella kamera valmiina. Ana onkin usein sanonut, etta kuvat annetaan luontokuvaajalle, ei niita vain oteta. On osattava olla oikealla hetkella paikalla ja na hta va tilanne ja sen sommittelu ja lisa ksi osattava ottaa kamerastaan paras irti vaikeissa olosuhteissa, usein kosteassa, kylma ssa ja pimea ssa. Ja kun kuva on otettu se von vasta raakile, joka tarvitsee oikeanlaisen kuvanka sittelyn: oikea rajaus ja luonnollinen, kuvan hyvia ja oikeita elementteja esille tuova ka sittely on ta rkea a. Vuoden Luontokuva -kilpailun ja rjesta a Suomen Luonnonvalokuvaajat. Yhdistykseen kuuluu yli ja senta. Kilpailu ja rjestettiin nyt. kerran. Kaikki palkitut kuvaa ovat na hta vissa nettiosoitteessa jä myo s juuri ilmestyneessä Vuoden luontokuvat kirjassa. Anan ja Mikon luontokuvia ja juttuja on myo s jokaisessa Kosken Kaiun numerossa. Mikon ma yra aiheinen juttu ja kuva lo ytyva t Kaiusta / ja Anan metsokuvia Kaiusta /. Miko ja Aa kuiakirjat ja alla oikealla palkitojejakotilaisuus Helsigi Kulttuuritalolla Aa vastaaottaa palkio Helsigi Kulttuuritalolla Teksti: Elina Kotilainen apunaan Leena Borgstro m Kuvat: Jan Fro jdman ylla oikealla, Ana Schorin kunniakirja, Mikko Pa a kko nen kunniakirja ja Leena Borgstro m alla oikealla

27 LUONTOPALSTA METSURI Olin liikkeella aamupimea lla Kyyna ra n yla ngo lla. Kuljin metsa tieta pimea n vaihtuessa hiljalleen aamun ha ma ra ksi. Ilves oli painanut kauniin ja ljen tien juuri korjatun penkan pehmea a n hiekkaan, jatkoin kulkuani, hiljaa, rapistelematta ja pysa hdyin, kun nena a ni osui la heiselta suolta leijuva suopursun lyo ma to n tuoksu. Tuosta kuin saisi aikaiseksi do do n Deodorantti niin olisipa siina kerrassaan tuoksujen tuoksu, fiilistelin. Siina syva llisissa do do mietteissa ni va littyi jokin, aivan olematon valkoinen va la ys silma nurkkaani, jotain liikkui tienmutkan takana vilahdellen puidenva lissa ja aika kaukana, ja ma hdin patsaaksi. Tieta pitkin loikki suoraan minua kohti metsa ja nis. Kauniin valkoisessa talvipuvussaan metsa ja nis on yksi omia suosikkejani valokuvamalliksi. Ja no tulla peppuroi hienolle kuvahollille pysa htyen a kisti kuin vaistoten vaaraa. Se oli puolittain istuvassa asennossa ta ysin liikkumatta, ainoa na kyva liike olivat sen sieraimet, jotka liikahtelivat nopeasti, analysoivat maaston sille va litta mia hajuviesteja, joihin mina onneton ilman muuta kuuluin ilman suopursudo do a ni, joka olisi kuin luonnon oma tuoksu. Nostin kameran rauhallisesti silmilleni ja painoin laukaisijaa. Kamera ehti raksuttaa tilanteesta pari ruutua, joista toinen ta ssa. Mutta, kylla se osaa menna tarpeen vaatiessa lujaa, metsa ja nis. Teksti ja kuva: Ana Schorin

28 TAPAHTUMAKALENTERI TAPAHTUMAKALENTERI ON KAIKILLE AVOIN! Onko tiedossasi tapahtumia, joista kannattaisi kertoa kyla la isille? Tai oletko itse ehka ja rjesta ma ssa jotain, johon haluaisit kutsua kyla la iset mukaan? Tapahtumakalenteri on kaikille kyla la isille avoin ja maksuton ilmoitustaulu. La heta tapahtumatiedot ilmestymiskuukauden. pa i- va a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com.