Harri-Petteri. Rikupekka Oksanen

Transkriptio

1 Harri-Petteri Rikupekka Oksanen

2 Harri-Petteri Rikupekka Oksanen This book is for sale at This version was published on This is a Leanpub book. Leanpub empowers authors and publishers with the Lean Publishing process. Lean Publishing is the act of publishing an in-progress ebook using lightweight tools and many iterations to get reader feedback, pivot until you have the right book and build traction once you do Rikupekka Oksanen

3 Tweet This Book! Please help Rikupekka Oksanen by spreading the word about this book on Twitter! The suggested tweet for this book is: #harripetteri The suggested hashtag for this book is #harripetteri. Find out what other people are saying about the book by clicking on this link to search for this hashtag on Twitter:

4 SISÄLTÖ Sisältö 1. luku. Reality-nettitv luku. Kaapista ulos luku. Prinssiksi prinssin paikalle luku. Ainomieli I Välinäytös luku. Suuria suunnitelmia luku Hädän tullen luku. Prinssi ratsastaa taistoon

5 SISÄLTÖ 1 Ollos kuulolla, inehmo Kun setä vähän kertoo Ajasta ennen Arialin poikain nousua Ajasta, jolloin kuningaskunnat ja kuningatarkannut täplittivät maan kuin maksaläiskät ohimon Ajasta, jolloin Verdana, Arial, Helvetica ja Palatino olivat kunniassa Ajasta, jolloin naiset olivat naisia ja miehet miehiä tai mikkihiiriä Sinne matkasi Harri-Petteri avomielinen sinisilmä, trikoot kireällä. IT-suunnittelija, aviomies, tuleva isä. Harteillaan keltaisen kanan pojan viitta ja hieman hilsettä. Toistelija, jonka miekan edessä vapisivat läntisen maailman valtaistuimet. Net-Median aikakirjat

6 1. luku. Reality-nettitv 2 1. luku. Reality-nettitv Miettiessään myöhemmin, missä kohdassa hän oli tehnyt elämänsä suurimman virheen, Harri tuli siihen tulokseen, että virhe tapahtui aikalailla heti, kun hän lopetti työt tuona tiistaina. Tyhmä, tyhmempi, ruotsalaisen ameeban vasen kives, Harri Metsänen. Harrin iltapäivä päättyi niinkuin mikä tahansa muukin työpäivä yliopistolla. Hän oli ihan normaalisti kirjautunut tietokoneelta ulos, sammuttanut kahvinkeittimen ja sulkenut tuuletusikkunan (koska Mikkolanniemen kampuksen ilmastointi toimi kesäkuussa yhtä tehokkaasti kuin Laihialla keksitty verkostomarkkinointiidea). Sitten hän oli kävellyt kohti rappusia leimatakseen tuntinsa inhaan kellokorttiin, kunnes oli törmännyt käytävässä tähän noin parikymppiseen, wannabe-räppärin näköiseen hintelään mieheen. Miehellä oli harmaaksi värjätty pitkähkö tukka ja kohtalaisen kokoinen klyyvari. Jone Nikula parrattomana räppärinä, Harri ajatteli etäisesti. Tai joku IT-opiskelija. Tietojärjestelmätieteilijä. Yo, stiflaatsä greittii massii? valtavaan, suoralippaiseen DClippalakkiin ja vaaleanharmaaseen, ruudulliseen huppariin sonnustautunut räppäri kysyi häneltä matalalla äänellä - juuri ennen kuin tämän löysät housut valahtivat laihoihin nilkkoihin. Harri pysähtyi epäröiden. Sori, pähee tsägä, nää päntsit ei skulaa niin kuin olis luullut, räppäri sanoi rennosti ja nosti pöksynsä kuin mitään ei olisi tapatunutkaan. Joo, sitä sattuu, Harri totesi ja oli aikeissa jatkaa matkaa, kun räppäri nosti kätensä ja kysyi, tällä kertaa huomattavasti selvemmällä kielellä: Hei, kiinnostaisiko pieni lisätienesti? Räppäri vilkaisi ympärilleen ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä: Nämä yliopiston palkat ovat kuulemma vähemmän motivoivia.

7 1. luku. Reality-nettitv 3 Harrikin katsoi ympärilleen, mutta näki vain tutun tyhjän käytävän. No, öö, riippuu vähän siitä liittyykö lisätienestiin joku saippuoiden kauppaaminen tai vastaava hapatus. Räppärin ilme kirkastui ja hänen harmaat silmänsä välkähtivät, kun hän ojensi kättään: Räppäri ja TV-host Harmaa G palveluksessanne! Ei ole kyse saippuoista vaan yksinkertaisesta haastattelusta. Homma vaatisi vain hiukkasen rohkeutta ja sopivasti yllytyshulluutta. Harri tarttui vaistomaisesti tarjottuun käteen, kohteliaan perusluonteensa mukaisesti. Puristus oli yllättävän tiukka, aivan kuin Harrin vääpeli-enolla Markulla. Ilmeisesti rap-riimien rustaaminen harjoittaa rannelihaksia kovemmin kuin osasi arvatakaan. Harri Metsänen. Ei ole kummemmin rohkeutta, ja sen jälkeen kun erehdyin maistamaan virolaista tuontiolutta, niin yllytyshulluuskin on tiessään. Älkäämme antako sen meitä estää, tuttavuus tämä jo kyllä sen kestää. Ei anneta sen tätä diiliä haitata, täytyyhän asioiden olla öh- laitata. Anna sen soida! Harmaa G räppäsi takellellen. Harri vilkaisi jälleen ympärilleen, mutta ei nähnyt vieläkään ketään muita. Hän alkoi epäröidä. Täytyypä tästä kyllä nyt lähteä, pitäisi Prisman kautta vielä koukata kotiin. Emäntä ei tykkää, jos suklaalevyn saaminen venyy, raskaana kun on ja suklaanhimo on kova. Ja sitä rataa, Harri lopetti hieman hätäisesti. Noora-Maija oli tosiaan viimeisillään raskaana ja Harri meni nykyisin kotiin mieluummin hieman ajoissa kuin vähän myöhässä. Aa, no siinä tapauksessa tämä alkusumma eli 200 euroa tuleekin kuule tarpeeseen, Harmaa G sanoi ja kaivoi kultaketjujen ympäröimästä housuntaskusta kaksi vihertävää seteliä ja heilutteli niitä Harrin edessä puhuen sitten nopeasti: Katsos, me kuvaamme tässä tällaista uudenlaista reality-nettitv:tä, Harmaa G näkee kaiken, olet varmaan kuullut siitä. Ai et vai? No, se onkin kuuminta uutuutta, ihan top secret vielä. Mä, eli allekirjoittanut hostaan sitä - jututan kadunmiehiä ja -naisia päivän polttavista aiheista. Kamera kuvaa kaiken livenä nettiin ja katsojat voivat äänestää suosituinta haastattelua kännykällä tai netin kautta ja sitten arvomme palkin-

8 1. luku. Reality-nettitv 4 toja. Lisäksi mielenkiintoisimman haastattelun antanut voittaa 5000 euroa esityskauden lopussa! Harri kuunteli Harmaan G:n vuodatusta hieman hermostuneena. Jokin kaverin olemuksessa sai hänet uskomaan, että moinen viihdeidea voisi toimiakin, mutta toisaalta idea oli niin päätön, ettei sitä tehnyt mieli uskoa. Tää tulee kuule Subbarille ja sitä markkinoidaan myös sosiaalisen median välineiden kautta. Radioon mainoskampanja, primetimeen mainos salkkareiden alle ja hirvee piilohypetys someen! räppäri jatkoi käsiään vispaten. Homma vaatisi vain hiukkasen rohkeutta ja sopivasti yllytyshulluutta. Joo, kuulostaa ihan hyvältä, mutta alkaa olla jo aika kiire. Palataanko asiaan vaikka huomenna? Harri ehdotti. Harmaa G kurtisti hieman paksuja kulmakarvojaan, mutta hymyili sitten leveästi ja kaivoi vielä yhden satalappusen taskustaan. Viisi minuuttia tästä elämästä! Ja kolme sataa, osta emännälle sitten vaikka hiukkasen parempaa naamarasvaa tuliaiseksi, tai kaksi suklaalevyä! Harri, aina filosofian maisteriksi valmistumisestaan asti samalla palkalla (jo kuudetta vuotta yliopistolla) painaen, pohti hetken elämän tosiasioita ja sanoi sitten huokaisten: Hyvä on. Raha ei haise. Mitä pitäisi tehdä? Mistä polttavasta aiheesta haluat keskustella? Ja vain viisi minuuttia, sitten lähden menemään! Harmaan G:n ilme kirkastui. Erinomaista! Siirrytään tuohon käytävään kulman takana, siellä on tyhjillään oleva tutkimushuone, jota kuulemma voi käyttää haastattelussa. Yksi homman ideoita on se että haastattelija tulee autenttisesti kohteidensa luontaiseen elinympäristöön. Kuulostaa ihan luontodokumentilta, Harri tokaisi, mutta seurasi Harmaata G:tä kohti MiB soluhuoneistoa Mikkolanniemen kampuksen kolmannessa kerroksessa. Räppäri avasi lasioven

9 1. luku. Reality-nettitv 5 jossa luki Pelletti-EkoTeko -hanke, vilkaisi sitten vasemmalle ja ohjasi Harrin oikealle ovesta jossa luki Kopiohuone. Tämä on hyvä, Harmaa G totesi. Missäs kuvausryhmäsi on? Harri kysyi katsellen takaisin käytävään. Tadaa, Harmaa G hihkaisi ja kaivoi hupparinsa sivutaskusta Nokian kännykän. Autenttisuus vaatii moderneja keinoja. Minä haastattelen, kuvaan ja editoin homman. Leikkaa rutosti tuotantokuluja, tiedätkös. Ahaa, Harri tyytyi toteamaan. Mistä puhutaan? Kulttuurista? Kesäsäästä? Potiliikasta vai mikä se niihin ministereihin ja äänestykseen liittyvä termi olikaan? Hah! Oikein huumorimiehiä, Harmaa G hekotti hyväksyvästi. Mainiota! Pidäpä näitä hetki niin pistän nauhoituksen päälle, hän jatkoi ja ojensi setelit Harrille. Kaksi minuuttia myöhemmin, kun nokialainen oli käännetty naamalleen, siitä oli irrotettu akku ja se oli käynnistetty uudelleen, Harmaa G nosti katseensa ja totesi: Hyvä on, aloitetaan. Oletko varma että kopiohuone on sopiva ympäristö tälle haastattelulle? Harri ehdotti epäilevästi ja katseli koppia, jota sisusti suuri Xeroxin laite, avohyllykkö, korkea komero, kaksi keräyspaperilaatikkoa ja pieni pöytä. Ilman muuta, Harmaa G huudahti ja jatkoi: Valkoinen riisi paperia symbolisoi olemisen tyhjyyttä ja puoliksi täynnä oleva paperiroskis informaation arvon globalisoitumista. Pöydällä makaava paperileikkuri osoittaa kuinka haavoittuvainen nyky-yhteiskunta on. Koivunvärinen Martelan arkistokaappi kertoo perusarvoihin tukeutumisesta. Harri kuunteli vaitonaisena. Ihme tyyppi, ei voi muuta sanoa. Mutta setelit näyttävät ihan aidoilta hologrammeineen kaikkineen. Ja eihän tuollainen 185-senttinen kukkakeppi kovin uhkaavalta vaikuta. Itse olen sentään 189-senttinen kukkakeppi, Harri mietti. Yhteiskunnallisesti tiedostavaa. Oletko saanut räppiäsi ihan radioon asti? Vai onko tämä reality-nettitv ensimmäinen julkinen esiintymisesi? Harri kysyi. Heh, etpä arvaakaan, Harmaa G tokaisi hymyillen vinosti.

10 1. luku. Reality-nettitv 6 Mutta nyt keskitytään sinuun. Harri Metsänen siis? Kyllä. Tai Harri-Petteri, väliviivalla, mutta käytän vain sitä ensimmäistä nimeä. Ymmärrän. Ja olet yliopistolla töissä? Joo. Millaisissa hommissa, opettajana? Joku humanisti, arvaan, tai kasvatustieteilijä? Tuollainen punavalkoinen raitapaita kertoo jo paljon. Heh, ei kun ihan suunnittelijana IT-keskuksessa. Opetan henkilökuntaa välillä. Noita tietokonejuttujua. Kuvankäsittelyä ja nettisivujen ylläpitoa. Pääasiassa kehitän sellaista sisällönhallintajärjestelmää, jolla henkilökunta voi itse päivittää webbisivuja. Kiintoisaa, Harmaa G totesi silminnähden välinpitämättömästi ja jatkoi: Siirrytäänpä muihin aiheisiin, tämä riittää taustatiedoksi. Harrastatko mitään itsepuolustuslajia? Öö, no en. Opettelen lähinnä joskus sanomaan ei, etten sanoisi aina että joo. Niin kuin nytkin olen tässä haastattelussa. Hmm. Harmaa G kurtisti otsaansa. Urheiletko? Lenkkeily, kuntosali, kuntonyrkkeily? Heh. Satunnaisesti käyn emännän kanssa sulkapalloa pelaamassa. Tai kävin, kun se ei ollut raskaana. Sellaiset pelit mihin liittyy maila ja pallo kiinnostavat, etäisesti. Golfin green cardia suoritan parhaillaan kaverin kanssa. On jäänyt viime aikoina muu liikunta aika vähille. Ahaa, siltä kyllä näytätkin Harmaa G tuumasi matalalla äänellä. Mitä sanoit? Silmää kyllä mäyrälläkin on, sanoi entinen nahkuri. Mennään eteenpäin. Entä kuinkas on johtajaominaisuuksien laita. Kuvitellaan että olet, hmm, suuren yrityksen johtaja. Miten luulisit pystyväsi motivoimaan - sanotaan nyt parituhatpäistä työntekijäjoukkoa - tekemään urakkahommia todella pienellä palkalla tietäen kuitenkin, että joudut luopumaan koko poppoosta urakan jälkeen? Harri oli hämillään. Aika outo kysymys. En ole kyllä ikinä ajatellut mitään johtotason tehtäviä. Tai no miksei jotain pientä

11 1. luku. Reality-nettitv 7 projektivetoa joskus. Enpä oikein tiedä. Harmaa G jatkoi painokkaasti: Tämä on oleellinen kysymys. Yritä keksiä jotain. No kai minä sanoisin rehellisesti, että kuulkaas, hommat loppuu parin viikon päästä, mutta yrittäkää nyt tehdä parhaanne. Ja katsotaan sitten mihin se riittää. Harri totesi, mutta lisäsi vielä itselleen hymyillen: Sen verran on suomalaisurheilijoita tullut seurattua, että tuo on se vakiovastaus. Oli Harmaan G:n vuoro hämmentyä. Rehellisesti..? Erikoista, mutta ei hassumpaa hän mutisi itsekseen. Hyvä, jatketaan. Mitäs olet mieltä monarkiasta, kuninkaallisista ja hovielämästä? Herättääkö ajatus prinsessoista mitään mielikuvia. Harri häkeltyi täysin. Projektinhallinnasta prinsessoihin. Todella sekavaa. Täytyi tosin myöntää että Harmaan G:n haastattelutekniikassa oli jotain kiehtovaa. Ehkä tätä joku netistä katsoisi. On sitä hullumpaakin nähty. BB. Paljon hullumpaa. Öö, no ehkä ensimmäisenä tulee nuo Ruotsin prinsessat. Apinoiden kuningas, ja sitä rataa. Ja jos mennään astetta kevyempään suuntaan, niin tulee mieleen Jane Austenin romaanit ja valheet ja viettelykset ynnä muut, niin noloa kuin se onkin myöntää. Romanttisia pukudraamoja on saanut seurusteluaikoina katsoa. Peruukkeja miehillä ja kerroksittain mekkoja naisilla, kuten Ranskan hoveissa aikoinaan. Niin, ja tietysti Prinsessa Leia, Harri hymyili taas. Olet osittain oikeilla jäljillä Harmaa G tuumasi. Ainiin, osaathan uida? Harri nyökkäsi. Kuin sammakko. Hyvä. No sitten vielä hieman filosofisempi kysymys: Kuinka kohtelisit henkilöitä jotka, sanotaan nyt, ovat kaksinaamaisia ja paljastuisi, että sinua on viilattu pahasti linssiin? Harri valpastui. Nytkö tämä vihdoin paljastuu joksikin piilokamerajutuksi? No olkoon, kolme hunttia on ihan hyvä liksa viiden minuutin hassuttelusta. Ehkä tässä on nyt varaa vähän hullutella. Valehtelu saa sappeni kiehumaan, Harri aloitti puhuen hitaasti ja normaalia matalammalla äänellä. Jos joku valehtelisi minulle

12 1. luku. Reality-nettitv 8 päin naamaa ja asia paljastuisi, en välttämättä pystyisi hillitsemään raivonpurkausta, Harri jatkoi ja ihmetteli mielessään mitä hän oikeasti tekisi. Fyysisin asia mitä hän viime aikoina oli tehnyt, liittyi Nintendo Wiin kapulan heiluttamiseen tennispelissä, ja edellisen todellisen raivonpurkauksensa hän muisti saaneensa noin kaksitoistavuotiaana, kun serkkupoika meni koskemaan hänen vasta postiluukusta tulleeseen Hämähäkkimies-lehteensä. Big mistake. Harmaa G vaikeni kuitenkin ja näytti hieman vaivaantuneelta. Sitten hän rykäisi ja vilkaisi kännykkäkameraansa. Hyvä tietää. Mutta tämä haastattelu alkaa olla tässä. Mainiota, Harri tuumasi ilahtuneena ja nousi kopiopöydän päältä, johon hän oli istahtanut. Yksi tyyliseikka vielä, Harmaa G keskeytti ja katseli ympärilleen kopiohuoneessa. Tämä ohjelma tarvitsee dynaamisuutta, villejä kuvakulmia ja mielikuvitusta. Sinähän arvostat mielikuvitusta? Öh, no mikä ettei. Hienoa! Minulla oli mielessä sellainen juttu, että voisit mennä ensin tuonne arkistokaappiin ja astua sieltä reippaasti ulos ja sanoa samalla ohjelman nimen Harmaa G näkee kaiken! Voit tehdä sen itsellesi sopivalla tavalla ja äänenpainolla. Harrin epäilevä ilme sai Harmaan G:n jatkamaan: Voit tehdä sen näin räppityyliin leuka pystyssä ja kädet puuskassa tai armeijatyyliin käsi lippaan vedettynä. Räppäri heilutti kätensä eri asentoihin ja toisteli ohjelmansa nimeä. Harrille tuli mieleen ainoastaan natsitervehdys ja huomattavasti rauhanomaisempi Star Trekistä tuttu sormienlevitys. Live long and prosper! Hän päätti tyytyä jälkimmäiseen. Hyvä on, tämä vielä ja sitten lähden! Ja vain yksi otto. Ilman muuta, luonnollisuus ennen kaikkea! Harmaa G myönteli. Arkistokaappi olikin itse asiassa tyhjä vaatekomero, jonne yksi laihanpuoleinen www-suunnittelija mahtui melko vaivattomasti. Ovessa ei ollut lukkoa, ja Harri arvelikin pääsevänsä pois jos hänen outo haastattelijansa alkaisi kuitenkin temppuilla. Kolme sataa

13 1. luku. Reality-nettitv 9 euroa. Harri kääntyi komerossa naama huoneeseen päin. Harmaa G mallaili sopivaa kuvakulmaa. Kaikeksi onneksi käytävässä ei vieläkään näkynyt eikä kuulunut yhtään ihmisiä. Kaappiin astumisen selittäminen laitoksen teräväsanaiselle amanuenssille ei kuuluisi Harrin mielipuuhiin. Harmaa G nosti katseensa. Nyt laitan oven hetkeksi kiinni, lasken kolmeen ja sen jälkeen voit astua ulos kaapista. Sopiiko? Harri pyöritteli hartioitaan ja toisti mielessään sanat Harmaa G näkee kaiken. Sitten hän asetti oikean kätensä sormet haralleen ja nyökkäsi. Harmaa G sulki oven. Kaappiin tuli pimeää. Kaapin ulkopuolelta kuului harmaan G:n lasku Kolme, kaksi, yksi shazam! Ovenraosta välähti valo. Luultavasti G otti vielä yhden kuvan, Harri tuumasi ja astui ulos kaapista käsi ojossa. Harmaa G näkee mitä hittoa! Harri ei enää ollutkaan kopiohuoneessa.

14 2. luku. Kaapista ulos luku. Kaapista ulos Harri astui ulos kaapista ja huomasi seisovansa keskellä vehreän ruohikon peittämää metsäaukeaa, jota ilta-aurinko kevyesti valaisi. Miten Harri sai sanottua ja katsoi ympärilleen. Aukion keskellä seisoi ringissä etäisesti tutun näköinen kivimuodostelma, suuria kivipaaseja pystyssä ja muutama vaakapaasi nostettuna niiden päälle. Hänen takanaankin oli kivi siinä missä aiemmin oli ollut vaatekomero. Mikä voi hemmetti missä? Harri jatkoi. Älä huoli, puhekyky katoaa aina hetkeksi ulottuvuussiirtymän jälkeen, totesi matala miesääni hänen viereltään. Tai kaninkuseman jälkeen kuten sitä piireissä kutsutaan. Harri säpsähti, siristi silmiään ja huomasi pitkään harmaaseen kaapuun sonnustautuneen huppupäisen henkilön astuneen kiven takaa hänen eteensä. Harmaan kaavun rintamukseen oli kuvioitu koristeellinen kultainen G-kirjain. Kaapumiehellä oli kädessään raskastekoinen, pitkä puinen sauva, jonka yläpäähän oli upotettu sinertävä kristalli. Sinä kuka..! Harri änkytti nyt selvästi hermostuneella äänensävyllä. Hmm, yleensä koiratkin pystyvät haukkumaan normaalisti jo muutama sekunti siirron jälkeen, mutta sinulta ei näköjään vielä puhuminen onnistu, harmaakaapuinen jatkoi. Sitten hän nosti hupun, jonka alta paljastuivat parrakkaat kasvot, valtava kyömynenä ja niin tuuheat harmaat kulmakarvat, että ne keritsemällä olisi voinut lomauttaa puolet Uuden-Seelannin lampaista. Harmaa G palveluksessasi, mies sanoi ja nyökkäsi kevyesti. Hyvä että vaikutat hyvinvoivalta. Harri tuijotti Harmaata G:tä hetken sanattomana. Sitten hän vilkuili ympärilleen ja lopulta nipisti itseään poskesta. Auts! hän huudahti. Hittolainen, hereillä ollaan. No niin, mitä ihmettä tämä nyt on? Harri kysyi hermostu-

15 2. luku. Kaapista ulos 11 neena. Aukiota ympäröivät suuret lehtipuut huojuivat kevyesti tuulessa ja jostain kuului linnunlaulua. Sellaista rauhallista livertelyä. Muuten oli hiljaista. Kunnes hiljaisuuden rikkoi vaimea turahdus. Sori, Harmaa G mutisi ja leyhytteli kaapuaan vasemmalla kädellä. Kaalilattikkoa lounaaksi. Missä me oikein ollaan ja ennen kaikkea miten täältä pääsee pois! Harri jatkoi ja astui askeleen lähemmäs ex-räppäriä, joka oli nyt pituudeltaan hänen itsensä mittainen. Ja suippohatun kanssa vielä reilusti pidempi. Vaikka arvostankin mielikuvitusta ja hienoja temppuja niin tässä olisi tarkoitus päästä työpäivän päätteeksi kotiin eikä mihinkään metsään! Niin, mutta olethan Harri Metsänen, Harmaa G huomautti iloisesti hymyillen. Miten se nyt tähän liittyy! Harri huudahti. Rauhoitu, se oli vaan kielikukkanen, tai verryttelevää verbaaliakrobatiaa, Harmaa G jatkoi. Mitä tulee kysymyksiisi, niin vastaukset kuuluvat: olemme Verdanan kuningaskunnassa, saavuimme yksinkertaisen ulottuvuussiirtymän avulla ja pois täältä pääset no sanotaanko sitten kun tehtävä on suoritettu. Verdanan..! Sehän on joku hemmetin fontti! Harri melkein huusi. Lopeta pelleily ja päästä minut pois täältä! Fontti yhtäällä, kuningaskunta toisaalla, matkaeväs kolmannessa paikassa. Niin se maailmankaikkeus makaa. Harri oli epätoivon partaalla. Noora-Maija odotti häntä kotona maha pystyssä ja tässä hän oli jonkun totaalikahjon vankina mukamas toisessa ulottuvuudessa! Harmaa G tämän täytyy olla jotain unta. Läpsäytä minua poskelle niin herään. Mutta älä liian kovaa! Hyvä on, jos niin tahdot Harmaa G totesi ja löi Harria reippaasti nyrkillä vatsaan. Uumphh! Harri ähkäisi ja tuupertui maahan haukkomaan henkeä. Oletko hereillä? Pahoittelut, mutta en mielelläni turmele kasvojasi. Niitä tarvitaan vielä sellaisenaan. Uuhh Harri sai sanotuksi.

16 2. luku. Kaapista ulos 12 Harmaa G istahti odottamaan Harrin toipumista läheiselle kivipaadelle. Hetken kuluttua Harri kampesi itsensä pystyyn ja pyyhkäisi ruohotupsut tummansinisistä Jack & Jones farkuistaan. Onneksi ostan aina alennuksesta, nämä tahrat eivät lähde irti Omo Sensitivellä, Harri huomasi tuumivansa. Harmaa G nousi seisomaan. Joko uskot että olet Verdanassa? Tässä olisi vielä paljon tehtävää ennen nukkumaanmenoa, alkaen vaatteidenvaihdosta. Jooh. Uskon Harri puuskutti ja istui kivelle Harmaan G:n viereen. Hän oli epätoivoinen ja liian hengästynyt ajatellakseen selkeästi. Kyllä silmä näkee, sanoi aina hänen isänsä kirvesmieskaveri, kun oli aika mitata vatupassilla oliko joku seinä suorassa vai vinossa. Harrin silmään näytti vahvasti siltä, että hän ei ollut enää Mikkolanniemiessä. Kivipaasien täyttämän ruohikkoisen aukion ympärillä kasvoi vehreää lehtimetsää, joka saattoi olla tammea, lehmusta tai poppelia. Tai jotain. Koivua se ei ainakaan ollut. Voitko nyt selittää että miten pääsen kotiin? Harri kysyi lopulta. Kotiin pääsy onnistuu kyllä helposti. Olen velho, Harri. Harmaa G aloitti. Olet mikä? Harri kysyi nostaen katseensa. Velho. Maagi. Taiankäyttäjä. Mahtimies. Skulaavi. N gah. Mitä termiä sitten haluatkaan käyttää. Ja siksi minun seurassani pysytteleminen ja neuvojeni totteleminen kannattaa kotiin pääsyn kannalta. Velho. Tietäjä. Taiankäyttäjä. Mahtimies. Skulaavi. N gah. Mitä termiä sitten haluatkaan käyttää. Harri voihkaisi ja irvisti: Vai että velho ja kuningaskunta. Mitä seuraavaksi, lohikäärme? Shh! Harmaa G sihahti. Tullaan siihen myöhemmin, hän kuiskasi ja vilkaisi olkansa yli taivaalle. Harri pyöräytti silmiään.

17 2. luku. Kaapista ulos 13 Voi jeesus, hän huokaisi. Nyt meidän täytyy ensin vaatettaa sinut ja sitten mennään leiriin. Huomenna on suuri päivä. Harmaa G sanoi ja nousi sauvaansa nojaten kiveltä. Odota nyt vähän! Harri huudahti ja tarrasi velhoa hihasta. Oletetaan että pääsen täältä joskus kotiin. Mitä minä sanon Noora- Maijalle? Hei kulta, olin Verdanassa. Hullu velho kaappasi minut mukaansa juuri ennen Prisma-reissua mutta onneksi sain kolmesataa euroa vaivanpalkkaa. Onko vauva jo syntynyt?! Harrin ääni kohosi lähes kimeäksi kiihtymyksestä. Aah, anteeksi, vanha velho rauhoitteli ja mietti sitten hetken. Unohdin tyystin mainita että ulottuvuussiirtymä ei ole aikasiirtymä. Kun homma on täällä hoidettu, palaat suunnilleen samaan paikkaan ja samaan aikaan mistä lähdit. Ja jos sallit, voin pyyhkiä tapahtumat mielestäsi, niin ei tarvitse kotona selitellä mahdollisesti päällä olevaa kiihtymystilaa. Harri tuijotti velhoa vaitonaisena. Tähänkin asti se on puhunut vain pelkkää sontaa, miksi uskoisin sitä nyt, hän mietti. Mitä vaihtoehtoja tässä on? Mutta miksi minä? Harri kysyi. Mikset voinut poimia yliopistolta mukaasi jotain - en minä tiedä - jotain isoa vahtimestaria tai vaikka liikunnanopiskelijaa? Sellaista atleettista, huoletonta sinkkua tai jotain pahuksen kielitieteilijää joka haluaa nähdä maailmaa! Minä olen viimeksi käynyt ulkomailla ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ja silloinkin laiva vain kääntyi Tukholmassa. Ai olet käynyt Ruotsinmaalla? Ja palannut takaisin! Harmaa G henkäisi selvästi kunnioitusta äänessään. Sitten sinulla ei ole täällä mitään hätää Älä nyt viitsi, Harri vastasi tympääntyneenä. Olen tosissani, velho väitti hieman loukkaantuneena. Mutta voit kyllä uskoa, että et ollut ensimmäisenä valittavien listalla, hän jatkoi hieman tylympään äänensävyyn. Ennustusta on kuitenkin seurattava jos aikoo saada asiat kuntoon näillä main. Harrin kasvot vääntyivät entistä epäuskoisempaan irvistykseen. Älä vaan väitä, että teillä on joku ryppyinen vanha kirja

18 2. luku. Kaapista ulos 14 jossa lukee jotain tyyliin: Kun aurinko on nouseva lännestä, kohtaa valtakuntaa suuri vaara, mutta katso! Kivestä kuoriutuu poika joka kohtaa pahuuden ja on tuleva hallitsemaan rauhan valtakuntaa! Harri levitteli käsiään ja messusi kireällä äänellä. Harmaa G kohotti tuuheita kulmakarvojaan ja vastasi: Jotain tuollaista, kyllä. Lainatakseni Yli-Vanhojen kirjoitusten seitsemännen kirjan kahdettatoista lukua: Hän on oleva Va-Littu, ja uhmaa vaaroja pelastaakseen ihmistön ja eläimistön. Valittu. Totta kai. Harri tuumasi. Kuinkas muuten. Niin, Va-Littu, väliviivalla, Harmaa G täsmensi. Rimmaa sellaisen kirosanan kanssa jota en mielelläni käytä, mutta sehän tässä nyt on mielessä, Harri sanoi ärsyyntyneenä. - Mutta kalistellaan sapeleita nyt ensin, erästä ex-kotkaritaria lainatakseni. Harmaa G päätti lauseen. Harri puhalsi ilmaa suustaan ja hengitti hetken syvään, istahtaen sitten maassa makaavan kivipaaden päälle. Mikä paikka tämä kivikehä on? Näyttää ihan Stonehengeltä, hän sanoi ilman suurtakaan kiinnostusta äänessään. Tämä on Jarulen aukio, paikka jossa ulottuvuuksien välinen kalvo on ohut kuin no, jääköön mainitsematta. Täällä ulottuvuussiirtymä on helpointa suorittaa. Harrin katse terävöityi. Tämä ulottuvuussiirtymä vaatiiko se jotain erityistaitoja tai voisitko selittää hieman tarkemmin? Harmaa G mietti hetken ja sanoi sitten hymyillen: Periaate on hyvin yksinkertainen. Täältäpäin lähdetään kuvainnollisesti sanoen kiven sisään ja sinun ulottuvuudessasi käytetään yleensä vaatekomeroita. Syystä tai toisesta. Niin mutta miten pääsee kiven sisään? Harri kysyi ja nousi hitaasti seisomaan. Riittää kun kävelee suoraan kiveä kohti silmät kiinni, suojaa päänsä käsillä ja ajattelee päämääräänsä oikein tarkasti, velho vastasi leppoisasti. Harrin silmät välkähtivät, hän kääntyi kohti yhtä kivipaasia, sulki silmänsä, suojasi naamaansa käsillään ja käveli reippaasti suoraan kohti kiveä.

19 2. luku. Kaapista ulos 15 Tömps, sanoi kivi. Auuh! ulvahti Harri ja kaatui selälleen. Harmaa G ei pystynyt pidättelemään naurua vaan hohotti matalalla äänellä. Hohhohh! Olet herkkäuskoisempi kuin luulinkaan! Vanha velho pyyhki kyyneliä silmistään ja löi kämmenellä polveensa. Oli ihan pakko kokeilla! Toivottavasti ei naamaasi sattunut, mutta oli se sen arvoista! Hohhohhoo! Harri piteli kipeitä kyynärpäitään ja hieroi kivistäviä käsivarsiaan. Hänen ruskea, pystyraitainen kauluspaitansa oli hankautunut rikki oikean hihan kohdalta. Tässä sitä ollaan, toisessa ulottuvuudessa törmäilemässä kiviin ja sekopäinen velho hekottaa vieressä. Voiko tämä enää pahemmaksi muuttua? Nousehan ylös Harri, niin puetaan sinut nyt prinssin vaatteisiin. Ilmeisesti voi.

20 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle luku. Prinssiksi prinssin paikalle Harri ei halunnut nousta. Hän sulki silmänsä ja kävi ruohikolle makaamaan käsivarret kivistäen. Tämä on vain unta, haluan herätä, oma koti kullan kallis. Ei ole kodin vertaa. Kop kop, kengänkannat yhteen. Hetken oli hiljaista, sitten hän kuuli kun jotain kohtalaisen raskasta raahautuisi häntä kohti. Harri kurkisti silmäluomiensa välistä ja näki että Harmaa G. Seisoi aukean reunalla puisen arkun vierellä hieman puuskuttaen. Mikä se nyt on, aarrearkkuko? Harri kysyi ja nousi huokaisten pystyyn. Hah, vaatteita täällä vain on, Harmaa G vastasi ja kopautti arkun kylkeä sauvallaan, jolloin kansi aukesi paljastaen kasan kiiltäviä vaatteita. Mistä se arkku siihen ilmestyi? Harri kysyi. Taikaa, velho vastasi. Ja huolellista ennakkovalmistelua. Harrin päätä alkoi särkeä. Tämä oli niin paksua pajunköyttä että sillä olisi voinut sitoa jättiläisen vuorenkylkeen roikkumaan. Kyseinen toimenpide luultavasti odottaisikin tämän matkan varrella, Harri tuumi happamasti. Entä jos en olisi ikinä astunut sinne kaappiin? Mitä olisit tehnyt, uhannut minua sillä lökäpöksyistä roikkuvalla kultaketjulla? Olisin uhannut sinua tällä veitsellä, vanha velho sanoi kääntyen äkkiä ja piteli kohtalaisen kokoista tikaria kädessään. Harri kavahti kauemmas. Tai sitten iskenyt lisää tuohta pöytään. Räppärit tienaavat kohtalaisen hyvin, Harmaa G totesi säyseästi ja livautti tikarin takaisin hihaansa. Jossain vaiheessa olisit lähtenyt mukaan kumminkin. Harri mietti asiaa. Luultavasti velho oli oikeassa. Hän oli yleensä luottavainen, yhtä sinisilmäinen kuin norjalainen maitotyttö, ja

21 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 17 toisaalta ainaisessa rahapulassa. Tai jos nyt ei pulassa, mutta rahaa ei ainakaan liikaa ollut. Noora-Maija piti siitä osaltaan huolen. Mutta sentään heillä oli tyylikkäitä mattoja, verhoja ja pöytäliinoja sekä vanha kuvaputkitelevisio. Ja koristetyynyjä. Paljon. Mutta et vieläkään vastannut kysymykseeni, Harri intti. Miksi minä? Mikään epämääräinen ennustus ei kelpaa selityksesi. Selitän kaiken matkalla leiriin, alahan pukea. Aurinko laskee kohta mailleen ja hämäränäköni ei ole enää entisaikojen kunnossa. Saatamme pian eksyä peikkometsään, Harmaa G hoputti hymyillen partaansa. Peikko nyt vedätät! Harri huudahti. Heh, pakko tunnustaa. Mutta hämäränäköni on oikeasti huono. No mihin leiriin me olemme menossa? Harri kysyi ja penkoi arkusta esiin kullankeltaisen paidan, jossa oli valkeat, levenevät hihat. Kerron kun pääsemme sinne. Luonnollisesti, Harri mutisi. Onko minulla mitään vaihtoehtoa kuin olla sinun vankisi ja seurata sinua sokeasti. Harmaa G kohotti kulmakarvojaan. Voi, et sinä mikään vanki ole! Olen varma että teet kaiken omasta tahostasi. Haluathan päästä kotiin rakkaasi luo? Harri vaikeni jälleen. On se lipevä tyyppi, hän hämmästeli. Sitten hän huokaisi taas, kaivoi arkusta ruskeat nahkasaappaat, punaisen kultakoristeisen liivin ja leveän nahkavyön. Ihan tyylikkäitä vaatteita, hän pohti itsekseen, mutta ei sanonut sitä ääneen. Tästäkö sitten vaan vaihdan nämä päälleni? Harri kysyi. Harmaa G nyökkäsi, mutta tarkensi: Housut puuttuvat vielä. Harri katsoi arkkuun. Siellä oli vielä ruskeat nahkahansikkaat, joku vihreä silkkihuivi ja koristeellinen, kevyt kruunu. Ei täällä mitään housuja ole, täytyy varmaan vetää homma läpi näissä farkuissa, hän totesi hieman omahyväisesti. Harmaa G ojensi sauvaansa ja poimi arkusta vihreän huivin. Nämä ovat kuninkaalliset trikoot. Vedäpä jalkaan. Jätä omat vaatteesi tänne arkkuun.

22 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 18 Harri älähti. Sitten hän alitajuisesti huomasi hetken toivovansa että tämä ei olisi mitään futuristista piilokameraa vaan hän oikeasti olisi toisessa ulottuvuudessa eikä hänen tarvitsisi koskaan muistaa tästä mitään palatessaan kotiin. Sankarit sukkahousuissa, totta tosiaan. Miksi sinun vaatteesi muuten vaihtuivat ulottuvuussiirrossa mutta minun kamani pysyivät ennallaan, Harri kysyi. Koska olen velho, Harmaa G totesi. Ja sehän riittää selitykseksi lähes kaikkeen, Harri tuhahti. Kätevää, eikö? Avatessaan vyönsoljen Harri muisti taskussaan olevan kännykän, muistitikun ja kotiavaimet. Kahdella jälkimmäisellä tuskin olisi käyttöä täällä Verdanassa, mutta kännykän kameralla voisi ottaa varmasti mieleenpainuvia matkakuvia. Mitähän tuo vanha sekopää sanoo jos nappaan hänestä kuvan ja pistän sen palattuani Facebookiin, Harri tuumi ja hihitti ääneen mielipuoliselle ajatukselle. Arvon vangitsijani, Harri sanoi ja nosti farkkujen taskusta esiin vanhan N80:nsä. Siinä oli vielä neljä tolppaa virtaa mutta ei todellakaan 3G:tä tai muuta verkkoa. Saanko ottaa mukaani yhden henkilökohtaisen tavaran tätä seikkailua varten? Tässä on kuvia vaimostani ja niiden katseleminen motivoisi minua suoriutumaan mahdollisista haasteita paremmin, hän kysyi nostaen kännykän näkyville. Vanha velho tuhahti Harrin sanavalinnoille mutta totesi sitten: Ota vaan. Kuka tietää, jospa siitä on jossain vaiheessa hyötyä. Mutta pidä se äänettömällä ja ehdottomasti piilossa! Harri sujautti puhelimen liivintaskuun ja napsautti napin kiinni. Sitten hän riisui (hieman häveliäästi) farkkunsa paljastaen porokuvioiset valkoiset bokserinsa, ja kiskoi kireät vihreät trikoot jalkaansa. Sen jälkeen hän laittoi hansikkaat käteensä (peittäen muuten samalla kihlasormuksensa) ja vaihtoi kuluneet mustat kävelykenkänsä hyvin hoidettuihin nahkasaappaisiin, joissa oli turkisreunus. Lopuksi hän asetti kevyen kruunun ruskeille kutreilleen. Ken on heistä kaikkein kaunein, Ken on heistä herttaisin, vanha

23 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 19 Barbie-laulu alkoi soida hänen mielessään. Paita, trikoot ja liivit sopivat Harrille lopulta mainiosti. Myös kengät sopivat, mistä Harri oli eniten yllättynyt. Yleensä Harrille mahtuvia vesisuksen kokoisia jalkineita löytyi vain alan erikoisliikkeistä. Harmaa G katsoi häntä hyväksyvästi. Prinssi Roland, näytättepä komealta, hän sanoi tutkaillen Harria päästä varpaisiin. Harri, joka yllätyksekseen oli jopa hieman innostunut uudesta vaatetuksestaan, sanoi: Vai että prinssi Roland, ei hassumpaa! Vanha velho mietti hetken kuinka jatkaa, mutta päätti sitten olla mahdollisimman suora: Tarkennuksena, koko tittelisi on siis Prinssi Roland Vähämielinen Vähämielinen! Harri huudahti. Prinssi Roland Vähämielinen Pieniheppe III, ollakseni aivan tarkka, Harmaa G päätti lauseen. Pieniheppe? Harri kysyi epäuskoisena. Pieniheppe**? Kolmas? Jos yhtään lohduttaa, tuo titteli tuli vasta sinun eli prinssin ollessa täysi-ikäinen. Alun perin nimi oli Roland Arthurinpoika III, Harmaa G rauhoitteli. No eipä taida lohduttaa! Tai siis, eihän asia minulle kuulu. Tai siis, aivan sama, Harri takelteli. Mikä tätä maailmaa vaivasi? Tiedäthän, että varsinainen prinssi on kadonnut, Harmaa G sanoi. Mutta jatketaan siitä, kun on ensin päästy liikkeelle. Viitsitkö siirtää sen arkun tuonne metsänreunaan tuon pähkinäpensaan alle. Mikset siirrä sitä itse, vaikka taialla, minä sentään olen prinssi, Harri murahti. Teknisesti ottaen et ole prinssi, mutta sinun pitää esittää prinssiä. Se on tärkeää. Ja toisekseen, en viitsi tuhlata taikavoimaani pahaisen arkun levitoimiseen. Kolmanneksi, mikä tahansa fyysinen aherrus tekee sinulle hyvää jatkoa ajatellen. Näkee kyllä että et ole paljon yläkroppaa treenannut. Samaa sanoi työfysioterapeutti viime syksynä, kun sain jonkun olkanivelen jännepussin tulehduksen kannettuani kaupasta

24 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 20 tavallista painavamman ostoskassin kotiin, Harri mutisi, mutta raahasi arkun sitten aukion reunaan ja työnsi sen pensaan alle. Harmaa G astui metsän siimekseen ja sieltä löytyikin varsin leveä polku. Harri katsoi vielä taakseen aukiolle ja seurasi sitten vanhaa velhoa. Metsä oli helppokulkuinen, mutta suuret lehtipuut varjostivat polkua siten, että lehvästön alla oli hämärää. Aluskasvillisuutta ei juuri ollut ja polku jatkui suorana edessäpäin. Siellä täällä näkyi kirkkaanvärisiä sieniä tai pieniä pensaita. Harri harppoi Harmaan G:n rinnalle. Jokohan voisit kertoa tästä prinssikuviosta hieman enemmän. Eikä haittaa jos pystyisit selittämään tätä ulottuvuussiirtymäjuttuakin vähän tarkemmin, hän pyysi. Velho vilkaisi häneen tuuheiden kulmakarvojensa alta. Hyvä on, hän sanoi ja jatkoi: Mutta pyydän, älä keskeytä joka välissä. Kelataan nyt vain tärkeimmät asiat. Matka ei ole pitkä ja sinun tulee olla valmis. Kelataan sitten, Harri tuumasi, mutta pysyi vaiti. Harmaa G rykäisi ja aloitti: Tiedäthän että olevaisuus koostuu useista rinnakkaisista ja osittain limittäisistä ulottuvuuksista. Oletan että moiset asiat kerrotaan teilläkin peruskoulussa yhteiskuntaopin tunnilla. Harri ei sanonut mitään, irvisti vain. Harmaa G jatkoi: Näitä ulottuvuuksia on yhteensä 123, mukaan lukien Ulottuvuus-X. Tämä meidän ulottuvuutemme on järjestysluvultaan 26. tai 77., riippuu hieman keneltä kysytään. Itse olen jälkimmäisen kannalla. Teidän maailmanne sijoittuu kolmoseen, ja se on fakta. Harri rykäisi. Voi jestas mitä settiä, hän tuumi pyöritellen silmiään, mutta ei voinut olla ihastelematta samalla metsän kauneutta. Lintujen liverrys kuului jostain korkealta. Kuten mainitsin, on olemassa paikkoja, joissa ulottuvuuksien välinen kalvo on erittäin ohut. Näissä paikoissa on mahdollista suorittaa siirtymäriitti ja kulkea ulottuvuuksien välillä, jos on tarpeeksi taitava. Kuten allekirjoittanut. Täällä Verdanan kuningaskunnassa löytyy eräs toinenkin ohut paikka, mutta sinne on huomattavasti hankalampi päästä kuin Jarulen aukiolle. Ei siitä siis sen enempää,

25 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 21 velho totesi hiljentäen hieman ääntään. Harri tuli kärsimättömäksi: Mutta edelleen - mihin minua täällä tarvitaan? Harmaa G mulkaisi häntä. Olen juuri saapumassa siihen. Voi teitä kolmosia, aina samanlainen kaikki-mulle-heti-nyt -asenne, olette niin kärsimättömiä! hän puuskahti, mutta jatkoi: Sinua tarvitaan, koska varsinainen prinssi on kadonnut, ja prinssiä todellakin kaivataan nykyisessä tilanteessa, koska hän on Va-Littu ja nyt on aika. Ja sinä, Harriseni, olet ainoa kohtalaisen sopiva prinssin vastine jonka löysin muista ulottuvuuksista! Harri ähkäisi. Ikinä en ole mitään voittanut, ja nyt 123 joukosta arpa napsahtaa minulle! Eikö muka tosiaan ollut ketään muuta? Vaikka ulottuvuudesta 88! Hmm. 88:ssa prinssin vastine oli muistaakseni naaraspuolinen melanjegerbiili, jep. 89:ssä hän oli punapuinen sängynpääty ja 90:ssä messinkinen ovenkahva. Ulottuvuudet ovat sen verran meidän ajastamme jäljessä, että prinssille ei sieltä löytynyt vastinetta ollenkaan. Alkulimassa kelluvia ameeboja on hankala pukea haarniskaan. Vaikka ne älyllisesti melkein kelpaisivatkin. Harri ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. No onhan tuossa vielä montakin ulottuvuutta käymättä läpi! Oletko varma että tarkistit kaikki ennen kuin tulit hakemaan minua! Olisiko nelosesta vaikka löytynyt joku minun/prinssin kaksoisolento? Harmaa G meni hieman vaikeaksi. Sovitaanko ettei puhuta nelosesta. Tai kasista tai kuudestatoista tai kolmestakymmenestäkahdesta? Ei sillä, ettenkö olisi yrittänyt, mutta ulottuvuussiirtymä ei ihan aina onnistu nappiin Harri kalpeni. No mitä siinä sitten voi sattua? hän kysyi hermostuneena. No sitä sun tätä, velho aloitti epämääräisesti. Harri pysähtyi. Kerro, hän vaati. Sanotaan nyt että sellaisia siirrettävän terveyteen liittyviä pikkuseikkoja, velho vastasi. Kuten..? No vaikka käsivarsi-keuhko -uudellenjärjestelyjä, lievää aivo-

26 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 22 vuotoa ja spinaalista kiepsahtamista sisä-ulko-suuntaisesti, Harmaa G vastasi. Ja sen sellaista. Harri tunnusteli kasvojaan ja katseli käsiään. Kaikki näytti olevan paikalla. Ei edes lievää aivovuotoa. Sitten hän säpsähti ja kurkisti hätääntyneenä boksereidensa sisään. Kaikki paikallaan, luojan kiitos. Mutta miten käy jos siirrät minut sitten joskus takaisin? Voi, se on yksinkertainen juttu. Jos - siis kun ulottuvuussiirtymä on kerran onnistunut, takaisinpaluu on lastenleikkiä. En tiedä tarkalleen ottaen miksi, enkä myöskään välitä. Ehkä asia liittyy siihen että siirrettävä on yleensä kohtalaisen halukas palaamaan omaan maailmankaikkeuteensa No, paitsi tietysti 109:ään menijät. No vaikka käsivarsi-keuhko -uudellenjärjestelyjä, lievää aivovuotoa ja spinaalista kiepsahtamista sisä-ulko-suuntaisesti. Ja sen sellaista. Harmaa G vaikeni hetkeksi, eikä Harrikaan kyennyt heti kysymään uutta kysymystä. Kaikki oli tapahtunut niin äkkiä, ettei hän ollut ehtinyt pyöritellä jokaista uskomatonta asiaa päässään. Tällä hetkellä näytti tosiaan siltä, että hänellä oli koristeelliset vaatteet päällään, kruunu otsalla ja kiveen osunutta kyynärvartta kivisti. Metsässä alkoi hämärtyä. Harri ei nähnyt enää puiden oksistoon, mutta polku oli vielä seurattavissa. Hänen huomionsa kiinnittyi velhon sauvan päässä olevaan sinertävään kiveen, joka oli alkanut heikosti loistaa hämärässä. Oho, nytkö pistit jonkun valoloitsun päälle tuohon taikasauvaasi? Harri kysyi aitoa kiinnostusta äänessään. Harmaa G vilkaisi sauvaansa. No, jos totta puhutaan, niin tuo on ihan fosforikiveä. Kaunis katsella, mutta varsin hyödytön valaistusesineenä. Sauva kun kuului alun perin eräälle naisvelholle.

27 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 23 Kerron ehkä lisää myöhemmin. Sitten Harmaa G pysähtyi ja katseli ympärilleen etsien jotain. Ah, mainiota, hän sanoi ja poimi maasta jotain sormillaan ja laittoi sen suuhunsa. Hetken maiskuteltuaan hän sanoi: Olemme oikealla reitillä, ei ole pitkästi enää niin pääsemme leiriin. Mitä oikein laitoit suuhusi, Harri ihmetteli. Leivänpalan. Merkkasin tullessani reitin niin en eksy hämärässä. Siis merkkasit reitin leivänpaloilla? Mehän olemme seuranneet tätä leveää polkua koko ajan! Harjaantumattomaan silmään saattaa näyttää siltä, mutta lumottujen metsien kanssa ei voi olla koskaan tarpeeksi varovainen, etenkään pimeän tulon jälkeen. Sitä paitsi minulle tuli nälkä. Harmaa G selitti. Harri pudisteli päätään. Ei tähän hulluuteen voi heti tottua. Harmaa G katsoi Harriin. Kun pääsemme leiriin, esittelen sinut vuoristosta vaivoin löytämänäni prinssi Vähämielisenä, tai Rolandina, jos suosit sitä nimitystä mieluummin, hän sanoi. Puhu mahdollisimman vähän, seuraa minua komentajan telttaan ja ole samaa mieltä sotapäällikön kanssa sovittavista asioista. Selitän, että olit lyönyt pääsi, ja olet sen vuoksi hieman sekaisin. Harri terästäytyi. Ja nytkö tulee se hetki kun nuijit minua päähän sauvallasi jotta saan uskottavan kuhmun, hän sanoi astuen askeleen kauemmas. No en toki, Harmaa G hämmästeli. Vaikutat ihan tarpeeksi pöllämystyneeltä ilman kuhmuakin. Harri rentoutui hieman, mutta säilytti pienen etäisyyden vanhaan velhoon. Mitä muuta minun pitää sitten tehdä tai tietää siinä prinssin roolissa? Ja puhuvatko täällä muutkin yhtä sujuvasti suomea kuin sinä? Kielitaito oli yksi tärkeimmistä vaatimuksista kun etsin prinssille stunttia muista ulottuvuuksista. Verdanassa puhutaan suomea - tai verdanaa, jos meiltä kysytään. Ymmärrät kyllä täkäläistä puhetta ja he sinua. Joidenkin ihmisten aksentti voi olla hieman hämäävä, mutta totut siihen kyllä, Harmaa G selitti. Ja mitä tulee

28 3. luku. Prinssiksi prinssin paikalle 24 prinssi Vähämielisenä esiintymiseen, ole vain oma itsesi. Kiitos vaan, Harri tuhahti. Samassa he tulivat ulos metsästä. Ilta-aurinko oli juuri painunut mailleen ja edessä avautuva suuri ruohikkoinen laakso peittyi hämärään. Laaksoa reunustivat metsän peittämät kukkulat ja sen halkaisi poikittain jokin, mikä näytti kuivuneelta joenuomalta. Alempana laaksossa Harri erotti satoja pieniä valoja, leirinuotioita. Etäisesti saattoi kuulla hevosten hirnahtelua ja erilaisia kilahduksia ja kalahduksia. Tuo on varmaan prinssin sotajoukkojen leiri, Harri tuumasi hyväksyvään sävyyn. Kyllä, Harmaa G vahvisti. Valtakunnan 2000 parasta ratsumiestä ja jousimiestä koottu strategisesti vahvaan paikkaan. Harri siristi silmiään ja katsoi etäämmäs laakson toiseen päähän. Siellä erottui lukemattomia pieniä valopisteitä ja muutama suurempikin kokko. Ja tuollahan on väkeä vielä reilusti lisää, hän huudahti ilahtuneena. Ainakin kolme kertaa enemmän kuin tässä lähellä, hän arvioi. Siellä lienee sitten jalkaväki tai vastaava. Saa olla aikamoinen vihollisarmeija joka tämän poppoon aikoo voittaa, Harri totesi huojentuneena. Harmaa G vilkaisi horisonttiin. Tuo on se vihollisarmeija, hän virkkoi ja lähti sitten astelemaan kohti läheistä leiriä.

29 4. luku. Ainomieli luku. Ainomieli Harri oli kahden vaiheilla. Hän voisi juosta takaisin pimeään metsään tai seurata velhoa prinssin roolissa leiriin. Lumottu metsä pimeässä vai moninkertainen vihollisarmeija sotajoukon takana Harri päätyi hetken pohdinnan kautta jälkimmäiseen. Ei kai prinssiä kuitenkaan etujoukoissa peliin pistettäisi jos tämä kerran oli niin tärkeä. Harri harppoi Harmaan G:n rinnalle ja tarttui häntä käsivarresta. Hei Harmaa G, voitko mitenkään taata ettei minulle käy mitenkään tässä teidän taistelussanne? Minä todellakin haluan päästä kotiin jatkamaan omaa elämääni vaimon ja tulevan vauvan kanssa, Harri pyysi. Harmaa G pysähtyi. He olivat vielä noin sadan metrin päässä leiristä eikä kukaan näyttänyt huomanneen heidän tuloaan. En voi taata mitään, mutta mikäli merkit pitävät paikkaansa, niin uskoisin sinun selviävän huomisesta, vanha velho rauhoitteli. Sitten hänen ilmeensä kirkastui ja hän kaivoi yhdestä vyölaukustaan pienen, koristeellisen, violetin pullon. Ai niin, unohdin tarjota sinulle tätä. Se auttaa. Harri otti tarjotun pullon ja nykäisi korkin auki. Mitä tämä on, jotain taikajuomaa? Haavoittumattomuus tai näkymättömyys kelpaisi kyllä, hän sanoi haistellen pullon sisusta. Kitkerä haju melkein poltti hänen sierainkarvojaan. Se on rohkeusjuomaa, velho totesi. Harri otti reippaan kulauksen. Äghk! Kröhhööhh! hän yski nielaistuaan suullisen. Aine poltti kurkussa kuin viina, mitä se todennäköisesti olikin. Teidän maailmassanne tuota kutsuttaisiin rohkaisuryypyksi, Harmaa G tuumasi ja otti pullon Harrilta. 200 vuotta aitotammitynnyreissä säilytettyä, kuusitoistakertaisesti tislattua kääpiöviinaa, hän totesi ja otti itsekin kulauksen. Ahh, tämä on parhautta. Harrin päätä huimasi, mutta olo oli ihme kyllä parempi. Hyvä

30 4. luku. Ainomieli 26 on sitten, ei kai tässä muukaan auta, hän sanoi, ja yhdessä he astelivat leiriä kohti. Päästessään lähemmäs leirikylää, Harri huomasi, että teltat olivat väriltään pääsiäisenkeltaisia, ja siellä täällä oli pystyssä lippuja, joissa oli sulkiaan pörhistävän kukon kuva. Arvatenkin kuningaskunnan vaakuna, Harri tuumi. Metsästä tuleva (tai metsään menevä) polku leveni kirjaimellisesti kärrypoluksi metsänreunan ulkopuolella. Polku vei leirikylän läpi, ja siinä missä polku saavutti telttamajoituksen (Harrille tuli etäisesti mieleen festarireissu Seinäjoelle mointa kesää sitten), sen reunoille oli laitettu kaksi raskastekoista vankkuria. Vankkureiden edessä seisoi kaksi haarniskoitua, kypäräpäistä miekkamiestä, jotka huomatessaan tulijat nostivat aseensa ilmaan ja kysyivät (hämmästyttävästi täsmälleen yhteen ääneen): Seis, tulijat! Nimenne ja asianne ilmoittakaa! Harmaa G kuiskasi Harrille: Torkildsenin kaksoset. Hyvää sotilasmateriaalia ja taitavia myös sotasaappaanheitossa. Sitten hän kohtasi vartijat kohottaen hieman sauvaansa ja vastasi: Täältä tulee suurvelho Harmaa G ja kadoksissa ollut arvoisa prinssimme Roland Vähämielinen Pieniheppe III. Osoittakaa asiaankuuluvaa kunnioitusta ja ohjatkaa meidät kenraali Ainomielen luo! Vartijoiden silmät levisivät silminnähtävästi kypäränsilmikoiden takana. Sitten, kuin yhtenä miehenä, Torkildsenin kaksoset lankesivat polvilleen ja tekivät miekoillaan lyhyen ja matalan, mutta sitäkin kunniakkaamman kunniakujan, josta tulijat, Harmaa G edellä, kontaten ryömivät ali. Hölmöä, Harri ajatteli, mutta ei sanonut mitään pudistellessaan likaa pois vihreiden trikoidensa polvista. Vartijakaksoset nousivat myös ja osoittivat eteenpäin miekoillaan. Kuusikymmentä jalkamiehen askelta eteenpäin, aloitti toinen. Ja teltta kolmas oikealla, se jossa on harjakatto ja viiri oranssi, jatkoi toinen. Harmaa G nyökkäsi ja nykäisi Harrin mukaansa. Öh, kiitos! Harri huikkasi vartijoille. Hei, älä osoita huomiota alamaisille, vanha velho sihahti. Prinssi on, nimestään huolimatta, ylhäinen, ja vastaantuleva väki on enimmäkseen näkymätöntä roskasakkia.

31 4. luku. Ainomieli 27 Kuulostaa aika tylyltä, Harri sanoi. Kuuluu rooliin, Harmaa G vain tokaisi. Ilta oli jo hämärtynyt, mutta sinne tänne pystytettyjen nuotioiden loisteessa Harri saattoi ihmetellä kärrypolun ympärillä levittäytyvää telttaleiriä. Teltat olivat tosiaan räikeän keltaisia, suorakaiteen muotoisia ja useiden edessä seisoi seipään nokkaan ripustettu viiri, johon oli kuvioitu höyheniään pörhistävä kukko. Olipa yhden seipään päähän isketty aitokin kukko. Harri irvisti. Ottaen huomioon että kyseessä oli oletettavasti tuhansien sotilaiden asuttama leiri, väkeä näkyi kohtalaisen vähän, vain muutama nuotioiden ympärille istahtanut hahmo siellä täällä. Jostain kuului hevosen hirnahduksia ja lampaan määkäisyjä sekä arvatenkin sepän vasaran kilkettä, mutta muuten oli varsin hiljaista. Neljäkymmentäkaksi, neljäkymmentäkolme, neljäkymmentäneljä, Harmaa G laski katsoen vain jalkoihinsa. Harri kurtisti kulmiaan. Mitä oikein lasket? hän kysyi velholta. Askeleita sinne sotapäällikön teltalle tietenkin, tämä vastasi pysähtyen. Älä sotke! Harri katsoi eteensä ja näki selvästi muita telttoja suuremman virityksen suoraan edessä noin 15 metrin päässä. Rakennelma muistutti etäisesti sirkustelttaa punakeltaisine raitoineen ja sen huipulta pilkisti esiin todella pitkä tanko, jossa liehui kukonkuvalla koristettu oranssi viiri. Eiköhän se ole tuo, Harri tuumasi. Harmaa G nosti katseensa ja murahti harmistuneena: Viisikymmentäseitsemän askelta! Torkildsenin veljekset eivät osaa ilmeisesti laskea. Pitääpä muistuttaa sotapäällikköä että antaa pojille asiaankuuluvan rangaistuksen epämääräisten ohjeiden jakamisesta! No eihän nyt tuollaisesta voi rangaista! Harri älähti madaltaen ääntään huomatessaan telttaa vartioivan pitkänhuiskean keihäsmiehen. Sinullahan on pidemmät jalat kuin niillä kavereilla. Jalat, kalat! Harmaa G tuhahti. Kuri se olla pitää! Mutta nyt, ole tarkkana, sotapäällikkö Ainomieli on tarkkasilmäinen kaveri. Pysy roolissa ja puhu mahdollisimman vähän, hän kuiskasi.

32 4. luku. Ainomieli 28 Tällä vartiomiehellä oli päässään ristikkokypärä, jonka huipulla huojui hevosenharja. Vartija oli pukeutunut raskaaseen rintapanssariin, joka Harrin silmissä näytti taitetulta pelliltä. Vyötäisillä roikkui lyhyt miekka leveän nahkavyön jatkeena. Mutta housujen sijaan miehellä oli ruskeat trikoot sekä suippokärkiset tossut. Omituinen tyyli, mikä näillä ihmisillä on kunnon housuja ja kenkiä vastaan? Vasemmassa kädessä vartijalla oli keihäs ja oikealla kädellä hän pysäytti tulijat: Seis! Varattu on sotapäällikkö ja vieraita ota vastaan ei! Ei edes velhoa! vartija komensi tunnistaessaan Harmaan G:n. Suurvelho saa halutessaan audienssin, Harmaa G sanoi pehmeällä äänellä. Asia on tärkeä. Kadonnut prinssi on löytynyt! Varattu on sotapäällikkö. Ohitseni teitä päästä en, vartija totesi siirtäen keihään eteensä pystyyn, kiinnittämättä enempää huomioita prinssin löytymiseen. Tullaan myöhemmin, Harri kuiskasi Harmaan G korvaan, mutta tämä ei ollut kuulevinaan. Prinssi, katsopa hetkeksi poispäin, vanha velho kuiskasi takaisin, aion lumota vartijan päästämään meidät ohitseen. En tahdo että joudut loitsun valtaan. Harri tuijotti velhoa, joka kuitenkin vaikutti olevan tosissaan. Sitten hän teki työtä käskettyä ja käänsi tälle selkänsä. Hänen takaansa kuului muminaa, pieni kahahdus, sitten kilahdus ja sitten selkeämmin Harmaan G:n ääni: En tarvitse henkilöllisyyspapereita. Et tarvitse henkilöllisyyspapereita, vartija toisti. Sitten Harmaa G jälleen: Menkää vain. Menkää vain, kuului vartija sanovan. Velho nykäisi Harria hihasta. Reitti selvä, tämä myhäili. Vartija oli astunut sivuun ja katseli vihellellen toisaalle. Tehokasta lumoamista, Harri tuumi. Harmaa G edellä Harri astui komentajan telttaan. Harri alitajuisesti odotti näkevänsä muutaman sotilasupseerin kerääntyneenä jonkinlaiseen taktiikkapalaveriin pöydän päälle levitetyn kartan ympärille, mutta hänen silmiensä esiin avautuva näkymä oli jotain