Kristinuskon opillisia rakenteita, elintapoja ja pyhät teokset

Transkriptio

1 Kristinuskon opillisia rakenteita, elintapoja ja pyhät teokset Kolminaisuusoppi on yksi kristinuskon teologian suurimmista haasteista. Hippon kaupungin piispa Aurelius Augustinus ( ) kehitti läntiselle kirkolle sen tärkeimmät opit. Kristinuskossa Jumalan kerrotaan esiintyvän kolmessa eri persoonassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on luoja (Jumalaoppi), Poika lunastaja (Jeesus-oppi) ja Pyhä Henki (kirkko) uudistaa uskoa ja elämää. Kristittyjä yhdistää usko siihen, että Jeesuksessa tulee ilmi Jumalan olemus parhaiten. Raamattu sisältää kirkon ilmoituksen Jeesuksen antamista ohjeista. Pyhä Henki on kirkkoa muuttava voima. Pyhä Henki näkyy kirkkojen sakramenteissa. Sakramenttien välityksellä kirkot uskovat kykenevänsä siirtämään Pyhää Henkeä uskoviin. Protestanttisissa suuntauksissa ja herätysliikkeissä Pyhä Henki esiintyy mieluummin saarnan sanoissa kuin sakramenteissa. Pyhä Henki toimii siellä, missä julistetaan sanomaa Kristuksesta. Niin kolminaisuusopin kuin muidenkin kristinuskon oppien sisällöt muuttuivat kirkon olemassa olon aikana useita kertoja. Sisältöjä määriteltiin kirkolliskokouksissa, joihin aluksi Rooman valtakunnan keisari kutsui alamaiskirkkojensa johtajia päättämään kristinuskon opeista. Keisarilla oli keskeinen valta päättää uskonnon muodoista. Rakkaus Kristinuskossa keskeisin asia on oppi lähimmäisenrakkaudesta. Antiikin kreikassa tällaista rakkautta kutsuttiin agapeksi. Se on rakkautta, joka rakastaa toista ihmistä välittämättä siitä, minkälainen ihminen on. Ei ole siis väliä, onko ihminen kaunis vai ruma tai hyvä vai paha. Rakkaudesta tunnetaan myös ns. rakkauden järjestys -oppi. Todellisuus on sen mukaan hierarkkinen niin, että sen huipulla on korkein hyvä eli Jumala. Ihmisen rakkauden tulee aina kohdistua viime kädessä tähän korkeimpaan hyvään. Tätä opettaa rakkauden kaksoiskäsky: Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Vuorisaarna opettaa rakastamaan myös vihollisia. Vuorisaarnan toinen opetus on aikomuksen huomaaminen. Sen mukaan jo ajatukset pahoista teoista ovat syntiä. Vuorisaarna löytyy Matteuksen evankeliumin luvuista 5-7. Rakkauden kaksoiskäsky kristinuskossa ohjeistaa: Ihmisen on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään!64

2 Messias ja raamattu Kristitty pyrkii toimillaan saavuttamaan itselleen paikan paratiisissa ja välttämään paikkaa helvetissä. Sen saavuttamisessa kertomukset Jeesuksesta ovat keskeisiä. Jeesuksen kerrotaan avanneen selkeän tien paratiisiin. Jeesuksen kertomus on kristityille pelastuskertomus. Pelastuskertomuksesta muistuttaa kristinuskon käyttämä ristisymboli. Alkukirkossa keskeisiä oppeja olivat Vanhasta testamentista ne osat, jotka ennustivat tulevaa messiasta. Niiden perusteella kehittyi kertomus Jeesuksesta. Suosituimmat suullisena perinteenä olleet kertomukset kirjoitettiin myöhemmin Uuden testamentin evankeliumeiksi (kr. euaggelion) eli hyviksi uutisiksi. Kristinuskossa Raamatulla on auktoriteettiasema. Toiset suuntaukset hyväksyvät sen tutkimisen ja sallivat aidon sanoman etsimisen. Toiset fundamentalistiset suuntaukset eivät hyväksy Raamatun sisällön epäilyä. Jumala Kristinuskon oppi jumalasta on ensisijaisesti monoteistinen eli yksijumalainen. Jumala on samaan aikaan tuonpuoleinen ja läsnä maailmassa. Jumala ei ole aikaan tai paikkaan sidottu. Jumala on luonut kaiken, hallitsee ja ylläpitää kaikkea. Jumala tuli Jeesus Nasaretilaisen kautta ruumillisesti (tai muulla tavoin tai ei ollenkaan riippuen kristinuskon lahkosta) maailmaan antaakseen pelastuksen ihmisille. Jeesuksen ristiinnaulitsemiskertomus merkitsee uskovalle vapautusta kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta. Jeesuksen ja Jumalan suhde on monimutkainen ongelma, johon on annettu lukuisia vastauksia. Kristinuskon suuntaukset ovat kuitenkin varsin yksimielisiä siitä, että Jeesus oli erityinen ja tärkeä pelastushistorialle. Kristinusko selittää ihmisen Jumalan kuvana. Ihminen on erityislaatuinen suhteessa muihin eläimiin. Perinteisesti ihminen on jakamaton kokonaisuus niin, että ruumis ja sielu ovat yhtä. Kauan on ollut kuitenkin vallalla käsitys, että ihmisellä on erilliset sielu ja ruumis. Kymmenen käskyä Kristinusko ja kymmenen käskyä esiintyvät usein yhdessä. Niitä kristinusko pitää Jumalan antamina käskyinä Moosekselle ja ne löytyvät Vanhasta testamentista. Kymmenen käskyn lisäksi Jeesuksen vuorisaarna on keskeinen. 1. Älä pidä muita jumalia. 2. Älä lausu turhaan Jumalasi nimeä.!65

3 3. Muista pyhittää lepopäivä. 4.Kunnioita vanhempiasi. 5. Älä tapa. 6.Älä tee huorin. 7. Älä varasta. 8. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9.Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. 10. Älä himoitse toisen omaisuutta. Perinteitä Näkyvimmät juhlat, jotka nykyisin liitetään kristinuskoon, ovat joulu ja pääsiäinen. Joulua vietetään Jeesuksen syntymäjuhlana Pääsiäinen sijoittuu kevään alkuun maalishuhtikuussa,. Pääsiäisessä juhlitaan Jeesuksen taivaaseen astumista ja pelastukseen johtavan tien avautumista uskoville. Kristinusko on kehittynyt aina erilaiseksi riippuen siitä, mihin kulttuuriin se on sekoittunut. Eri maissa noudatetaan erilaisia perinteitä riippuen siitä, miten erilaisia uskomuksia tai uskontoja siellä aiemmin harjoitettiin. Suomessa jouluun sekoittuu vanha kekriperinne. Pääsiäinen on Suomessa pieni juhla, kun se on monissa katolisissa ja ortodoksisissa maissa hyvinkin suuri. Kristinuskon neljä perustavaa riittiä, joista kirkot käyttävät nimitystä sakramentti, ovat: 1. Nimenanto: Kasterituaalin yhteydessä annetaan nimi. Kastellaan alle kolmen kuukauden ikäinen vauva vedellä joko sivelemällä tai upottamalla. Tässä yhteydessä lausutaan rukouksia ja luterilaisessa perinteessä lauletaan virsiä. 2. Aikuistuminen: Ei yleisesti hyväksyttyä rituaalia lahkojen kesken. Toisissa kaste otetaan aikuisena vähintään 18-vuotiaana, jolloin liitytään seurakunnan jäseneksi. Suomessa 1730-luvulla syntynyt yleinen käytäntö on ollut rippikoulu noin 15- vuoden iässä. 3. Avioliitto: Hääseremonia kirkossa tai papin toimittamana muualla. 4. Kuolema: Hautaan siunaaminen, rukouksia ja urkumusiikkia (sekä virsiä). Hautaaminen tapahtuu arkkuun kokonaisena. Vaihtoehtona arkkuhautaukselle on polttohautaus tai jäädyttämällä hajottaminen. Rituaalit Jumalanpalvelus on tärkein seurakunnan yhteinen tilaisuus. Jumalanpalvelusta eli messua vietetään yleisimmin sunnuntaisin. Messun keskeisin osa on ehtoollinen, jonka kerrotaan periytyneen Jeesuksen viimeisestä ateriasta opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemista. Ehtoollisen merkitys ja tapa toteuttaa messua ylipäätään vaihtelevat runsaasti kristinuskon lahkosta toiseen.!66

4 Kalendaaritiitit kattavat pääosan vuoden aikana tapahtuvista, joita kirkon piirissä tapahtuu. Kirkon vuosi on täynnä erilaisia juhlia. Jokainen päivä on jonkin pyhimyksen juhlapäivä ja tästä perinteestä nimipäivät ovat jääneet jäljelle. Kalendaaririittejä ovat muun muassa joulu, pääsiäinen, paasto ja adventit. Kalendaaririittien tarkoitus on pitää uskonto ihmisten muistissa toistoilla.!67

5 Uskontunnustukset Kristinuskon oppi on tiivistetty muiden uskontojen tapaan lyhyisiin uskontunnustuksiin. Ne ovat toimineet hyvinä kokoelmina erityisesti niille, jotka eivät ole osanneet lukea ja kirjoittaa. Lukutaito olikin aiemmin harvinainen. Kristinuskossa on useita erilaisia uskontunnustuksia ja ne vaihtelevat jossain määrin kirkoittain. Apostolinen uskontunnustus on niistä Suomen Evankelis-luterilaiselle kirkolle tutuin. Apostolinen uskontunnustus on yksi kolmesta vanhasta ja yleisestä uskontunnustuksesta Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksen kanssa. Nikean uskontunnustus (yleisin) Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Apostolinen uskontunnustus Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iänkaikkien elämän.!68

6 Athanasioksen uskontunnustus Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa. Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra. Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä. Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.!69