ENSIAPU ITSEMURHAVAARASSA OLEVALLE - ELÄMÄ

Transkriptio

1 HANKESUUNNITELMA ENSIAPU ITSEMURHAVAARASSA OLEVALLE - ELÄMÄ 1. Hankkeen tavoite Tavoitteena on kouluttaa tavallisia kansalaisia, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä sekä muita toimijoita (mm poliisi, seurakunnan työntekijät) tunnistamaan itsemurhavaarassa oleva, ottamaan itsemurha-ajatukset turvallisesti puheeksi sekä antamaan siinä tilanteessa olevalle ihmiselle ensiapua ja ohjaamaan henkilö saamaan tarvittavaa apua. 2. Hankkeen organisointi Hankkeen toteuttaa Utsjoen kunta. Yhteistyötä tehdään Lapin sairaanhoitopiirin (yhteyshenkilö prof Solja Niemelä) ja SamiSoster ry:n hankkeiden kanssa (yhteyshenkilö pj Ristenrauna Magga) sekä paikallisten oppilaitosten, poronhoitoyhteisöjen, seurakuntien ja poliisin kanssa. Norjan puolella Saamelaisten psyykkisen terveyden ja päihdetyön klinikassa (SANKS) on käytössä ASIST (Norjassa VIVAT nimellä) ja siellä toimii ASIST kouluttaja. Norjan puolella toimivan SANKS:n kautta ASIST pilotoidaan Suomen puolella (yhteyshenkilö, psykologi Anne Silviken). 3. Hankeaika ja aikataulutus Keväällä 2017 tuotetaan ja käännetään koulutusmateriaali suomeksi ja pohjoissaameksi. Koulutusmateriaaliin kuuluu myös lyhytelokuva. Kartoitetaan paikkakunnittain saatavilla olevat mielenterveyspalvelut, mm käyttämällä hyväksi Mielenterveystaloon kerättyä tietoa. Keväällä 2017 koulutetaan 3 kurssinjohtajaa Norjassa Værnesissä. Kurssinjohtajakoulutus kestää 5 päivää. Kaksipäiväisten ASIST koulutusten pitäminen voidaan aloittaa, kun kurssimateriaali on valmis ja kurssinjohtajat koulutettu. Syksyn 2017 ja kevään 2018 aikana pidetään ASIST kursseja eri puolilla saamelaisaluetta. Samalla kartoitetaan tarvetta ja mielenkiintoa kurssia kohtaan muualla Lapin sairaanhoitopiirin alueella ja tarvittaessa pidetään koulutuksia myös muualla. Koko hankkeen ajan selvitetään mahdollisuutta aloittaa kurssinjohtajakoulutus Suomessa. Syksyn 2018 aikana voidaan pitää yksittäisiä koulutuksia, mutta keskitytään hankkeen arviointiin ja raportointiin. 4. Hankkeen taustaa Vaikka itsemurhien määrä Suomessa on vähentynyt viimeisen 30 vuoden aikana, alueellisia eroja löytyy ja itsemurhat ovat edelleen merkittävä kuolinsyy Pohjois-Suomessa (Näyhä 2009). Pohjoisessa harvan asutuksen alueella voivat välimatkat olla yksi syy, ettei avun tarve ja apu kohtaa. Samoin Pohjois-Suomen saamelaisyhteisössä omakielisen ja kulttuurisisältöisen mielenterveystyön vähäisyys ja sen kokeminen leimaavaksi ovat esteenä sille, ettei apua haeta. Siihen sitoutuminen voi olla vaikeaa, jos omaa taustaa ei ymmärretä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hakeminen ei ole aina luontaista saamelaisille ja

2 erityisesti Pohjois-Suomalaisille miehille, eikä niiden koeta tarjoavan apua. Itsemurhan tehneet henkilöt eivät useinkaan ole kuuluneet minkään hyvinvointia tukevan palvelun piiriin. Itsemurhaa ajattelevien henkilöiden ohjaaminen saamaan apua koetaan vaikeaksi. Itsemurhaan menehtyneiden henkilöiden läheisten mukaan on usein koettu, että henkilö ei voi hyvin, mutta häntä ei ole osattu auttaa. Ongelmaksi koetaan myös se, mihin apua tarvitseva henkilö tulisi ohjata. Palveluiden ei koeta tarjoavan apua tai niitä ei osata hakea oikeasta paikasta. Pienille saamelais- ja muille Pohjois-Suomen kyläyhteisöille on paljon jo yksikin itsemurha vuodessa. Itsemurhan yhtenä riskitekijänä pidetään myös itsemurhaa lähipiirissä. Pienessä yhteisössä itsemurha koskettaa laajaa väestöpohjaa ja saattaa näin vahvistaa ajatusta itsemurhasta ratkaisumallina itsemurhavaarassa olevalle. Kanadassa kehitetty Living Works:n ( ) Applied Suicide Intervention Skills Training (ASIST) on tarkoitettu kaikille yli 16 vuotiaille henkilöille, jotka haluavat osata auttaa itsemurhavaarassa olevaa. ASIST koulutus opettaa tehokkaan intervention itsemurhavaarassa olevan tunnistamiseen ja auttamiseen. ASIST on käytössä 14 eri maassa, mm Norjassa VIVAT nimellä ( ASIST koulutus on tarkoitettu niin sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle, kuin muille toimijoille ja yksittäisille vapaaehtoisille kansalaisille riippumatta aikaisemmasta koulutustaustasta tai kokemuksesta mielenterveystyöstä. Mahdollisesti jopa yli puolet itsemurhan tehneistä eivät ole olleet kontaktissa ammattiauttajaan ennen itsemurhaansa. Toisaalta niiden kohdalla, jotka ovat olleet ammattilaiskontaktissa, on epävarmaa, kuinka monessa noista itsetuhoisuus on osattu tunnistaa (Isometsä 2001). Avun hakemisen yhtenä esteenä voi olla pelko leimaantumisesta. Miehet saattavat jopa kieltäytyä avusta, jossa emotionaalinen distressi ja suisidaalinen käytös leimataan mielenterveysongelmaksi (River 2016). Tämän vuoksi erityisesti miesten kohdalla matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen on koettu tärkeäksi. ASIST menetelmällä voidaan kouluttaa niin ammattilaisia tunnistamaan ja ottamaan puheeksi itsetuhoisuus kuin myös itsemurhavaarassa olevan ensiapua osaavia vapaaehtoisia mm. metsästysseuroihin (erityinen ryhmä, jolla on helppo saatavuus kuolettaviin aseisiin), poronhoitajayhteisöihin, kouluihin ja työpaikoille. ASIST on kahden päivän mittainen intensiivikurssi, jossa käytännönläheisesti ja poikkitieteellisesti osallistujat opetetaan tulkitsemaan varoitusmerkkejä akuutista itsemurhavaarasta ja puuttumaan niihin. Kahden kurssinjohtajan vetämällä kurssilla voi olla 24 osallistujaa ja kolmen kurssinjohtajan kanssa 36 osallistujaa. Kurssi koostuu luennoista, elokuvasta, keskusteluista ja käytännön harjoituksista. Se on maailmanlaajuisesti yksi eniten käytetyistä itsemurhienehkäisy interventioista (Sharing Hope, SDWG, Arktinen neuvosto 2015). Kurssin tavoitteena on saada koulutettavat toimimaan paremmin ja olemaan luottavaisempia ja itsevarmempia kohdatessaan itsetuhoisen henkilön. ASIST kurssilla oppii: - löytämään ja tunnistamaan ne ihmiset, jotka kamppailevat itsemurha-ajatusten kanssa ja voivat olla itsemurhavaarassa - kysymään suoraan itsetuhoisuudesta ja itsemurha-ajatuksista - auttaa itsemurhavaarassa olevaa henkilöä puhumaan vaikeista asioista - tekemään ja toteuttamaan itsemurhavaarassa olevan kanssa suunnitelman, jonka tavoitteena on pelastaa ihmishenki

3 - käyttämään paikallisia resursseja hätätilanteessa Maailmanlaajuisesti yli ja Norjassa noin ihmistä on jo koulutettu. Osallistujia on ollut mm sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö, seurakuntien työntekijät, poliisit, koulujen ammattilaiset, ensihoitat sekä muut vapaaehtoiset. Norjassa koulutuksen ovat akkredioineet mm Sairaanhoitajaliitto, Psykologien liitto, Toimintaterapeuttien liitto ja Norjan lääkäriliitto ammatilliseksi lisäkoulutukseksi. Saamelaisyhteisöt ovat huolestuneita saamelaisväestöä koskevista itsemurhista (Silviken et al 2006). Nykyiset psykososiaaliset palvelut eivät tavoita apua tarvitsevaa saamelaisväestöä, eikä niiden sisältö tue tarpeen vaatimalla tavalla saamelaisväestön psyykkistä hyvinvointia. Yhtenä hyvinvointipalvelujen suunnittelun ja kohdistamisen ongelmana on se, että saamelaisväestöä koskevien itsemurhien määrää tiedetä. Suomessa vuonna 2014 itsemurhien määrä oli n 14 henkilöä ihmistä kohden. Saamelaisyhteisö niin pieni, ettei tilastokelpoisia lukuja saada, mutta karkeasti laskien tällä vuosituhannella tehtyjen itsemurhien määrä saamelaisenemmistöisessä Utsjoen kunnassa vastaisi n 54/ henkilövuotta ja saamelaistaustaisilla yli 80/ Suurin riskiryhmä ovat n vuotiaat miehet, joista hyvin harva hakee apua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ongelmiinsa. Vajaan 1900 ihmisen Enontekiön kunnassa on puolestaan edellisen 30 vuoden aikana tehty arvion mukaan n 30 itsemurhaa. Itsemurhien määrä suhteessa väestömäärään on hälyttävän suuri. Itsemurhat koskettavat myös muualla saamelaisalueella olevia saamelaisyhteisöjä, mutta niistä ei ole saatavilla tietoja. Saamelaisväestöä koskevista itsemurhien syistä ei ole saatavilla tietoa. Epävirallisten arvioiden mukaan pahoinvoinnin kasaantumisen syitä voivat olla esimerkiksi saamelaisyhteisöjä koskettaneet purkamattomat traumat kuten sota- ja evakkoaika, asuntola-aika, kielen ja kulttuurin murrokset, kaiken tasoinen henkinen ja fyysinen väkivalta tai sen uhka sekä paineet saamelaiselinkeinoille. Henkisen pahoinvoinnin kasaantuminen voi olla myös ylisukupolvista, jonka tiedetään lisäävän tulevien sukupolvien haavoittuvuutta. Hyvinvointiin vaikuttaa myös saamelaisväestöä koskeva yhteiskunnallinen tilanne. Erityisesti nuoret ovat nostaneet esille negatiiviset vaikutukset, jotka ovat seurausta yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tilanteesta. Muun muassa YK:n raportissa (E/C.19/2013/8) saamelaisnuoret ovat esittäneet huolensa saamelaisiin kohdistuvasta rasismista. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan jopa joka kolmannella saamelaisnuorella on ollut itsemurha-ajatuksia. Suomessa näitä ei ole selvitetty. Saamelaisväestöä koskeva yhteiskunnallinen tilanne vaikutta myös saamelaisiin työyhteisöihin sekä perinteisistä elinkeinoista elantonsa saaviin yhteisöihin. Julkisten palveluiden tarjoamat terapiamuodot eivät aina vastaa saamelaisten yhteisöjen tarpeita. Yhtenä ongelmana on muun muassa niiden yksilökeskeisyys. Perinteisiin elinkeinoihin, kuten poronhoitoon, kohdistuu myös monenlaisia paineita. Tavanomaisten poronhoitotöiden lisäksi paineita luovat hallinnollisten ja poliittisten päätösten johdosta poronhoidon maankäyttöalueilla tehtävät toimet, kokemus vaikutusmahdollisuuksien puutteesta omaan tilanteeseensa sekä pelko elinkeinon kannattavuudesta. Perinteisiä elinkeinoja harjoittavien yhteisöjen ja henkilöiden psyykkiseen hyvinvointiin ei ole tarjolla tarpeenmukaisia palveluita, jotka olisi tuotettu kulttuurisensitiivisesti. Useilla alueilla saamelaiset poronhoitajat kokevat tilanteen raskaaksi, jolloin sillä on vaikutusta myös koko läheiseen perheeseen ja yhteisöön. Muun

4 muassa Ruotsissa saamelaisia poronhoitajayhteisöjä koskettaneet nuorten itsemurhat ovat olleet viime vuosien aikana ajankohtainen aihe saamelaisyhteisöissä. Saamelaisyhteisö tarvitsee kipeästi matalan kynnyksen toimia itsemurhien ehkäisyyn. 5. Hankkeen liittyminen muihin aikaisempiin tai käynnissä oleviin hankkeisiin Hanke liittyy aikaisemmin Utsjoen kunnassa tehtyyn Tenon laakson kehittämishankkeeseen, joka tehtiin KASTE rahoituksella. Tässä hankkeessa käytetään ja kehitetään edelleen valtakunnan rajoja ylittäviä palveluita tekemällä yhteistyötä Norjan puolella sijaitsevan Saamelaisten psyykkisen terveyden ja päihdetyön kompetenssikeskuksen kanssa (SANKS). Hankkeessa tehdään yhteistyötä SamiSoster ry:n eri perhetyötä ja poronhoitajien hyvinvointia koskevien hankkeiden kanssa. 6. Selvitys hankkeessa sovellettavien hyvien käytäntöjen aikaisemmista vaikuttavuusarvioinneista ASIST koulutusta on arvioitu useissa yhteyksissä. Kattavimmat arvioinnit ASIST koulutuksesta on tehty Kanadassa, Australiassa ja Skotlannissa ( Arviointien perusteella koulutus lisää koulutetun tietoja ja taitoja, interventiot ovat kondennetumpia ja todennäköisyys itsetuhoisuuteen puuttumiseen kasvaa. Norjassa kurssi on arvioitu osana itsemurhien ehkäisyn toimintasuunnitelmaa vuonna Vuonna 2007 Sosiaali ja terveysdirektoraatti norjassa tilaamassa arvioinnissa ASIST (Norjassa VIVAT nimellä) todettiin kustannustehokkaaksi ja että koulutusohjelmalla on keskeinen rooli osaamisen lisäämisessä itsemurhien ehkäisytyössä ( ). Kurssin käytännön lähestymistapa, monipuolinen koulutusrakenne ja standardoitua sisältöä pidettiin onnistuneena. 7. Suunnitelma hyvien käytäntöjen tai hankkeessa kehitettyjen toimintamallien juurruttamisesta, levittämisestä ja mahdollisesta jatkokehittämisestä Jotta hankkeen aikana saatuja toimintoja voitaisiin juurruttaa, täytyy Suomeen kehittää ASIST kurssijohtajakoulutusta. Tällöin eri alueella toimivat kurssijohtajat voivat kouluttaa oman alueensa väestöä. Jo koulutetut kurssinjohtajat voivat hankkeen loputtuakin pitää koulutuksia omalla alueellaan. ASIST koulutuksen jatkokoordinaatiosta on sovittava. Norjassa VIVAT:n kustantaa Helsedirektoratet. Koko maan kattava hallinto ja johtaminen on keskitetty Tromsan yliopistosairaalalle. 8. Suunnitelma hankkeen arvioinnista Jokaisen kurssin arvioivat niin osallistujat kuin kurssinjohtajat. Lisäksi hankkeen lopussa kerätään koulutetuilta palaute, kuinka he ovat kurssin suorittamisen jälkeen pystyneet käyttämään koulutuksessa saatuja valmiuksia. Hankkeelle perustetaan ohjausryhmä, joka miettii muita arviointimenetelmiä. Itsemurhien määrä on liian karkea arvioinnin perusta, ettei sovellu käytettäväksi.

5 9. Viestintä- ja vaikuttamissuunnitelma Itsemurhat ovat edelleen tabu Pohjois-Suomessa. Hankkeen kautta pyritään aukaisemaan kipeää aihetta nostamalla asiaa yleiseen keskusteluun. Tähän pyritään saamalla näkyvyyttä paikallisessa lehdistössä, radiossa ja tv:ssä. ASIST koulutuksesta tiedotetaan näiden lisäksi myös sosiaalisessa mediassa. Hankkeen aikana pyritään saamaan Suomenkieliset nettisivut ASIST koulutuksesta. 10. Arvio hankkeen yritysvaikutuksista Kun hanketta juurrutetaan Suomeen, on arvioitava myös mahdollisuus yksityiseen koordinointiin. 11. Riskienhallintasuunnitelma On mahdollista, että pilotoinnin jälkeen toiminta pysähtyy, koska muutaman kurssinjohtajan resurssit eivät riitä kouluttamaan eri puolilla Suomea tarvittavaa määrää ensiapua osaavia. Kurssinjohtajien kouluttaminen Norjassa vaatii hyvää Norjan kielen taitoa, jonka vuoksi on tärkeää saada kurssinjohtajakoulutusta jatkossa myös Suomeen. Pohjoisessa myös työntekijän saaminen projektiin voi olla haasteellista, jonka vuoksi olemassa olevien kunnan ammattilaisten työpanosta käytetään. Pilotoinnin aikana on tarkoitus tarjota koulutus ilmaiseksi, mutta hankkeen loputtua täytyy arvioida myös koulutuksen hinta ja maksaja. Kirjallisuutta Näyhä S. Suicide mortality in Finnish Lapland by small areas, with reference to temporal trends. Int J Circumpolar Health. (2009) Jun;68(3): Isometsä ET, Psychological autopsy studies--a review. (2001) Eur Psychiatry. Nov;16(7): River J, Diverse and Dynamic Interactions: A Model of Suicidal Men's Help Seeking as It Relates to Health Services. (2016) Am J Mens Health Jul 29. pii: Sharing Hope. Circumpolar Perspectives on Promising Practices for Promoting Mental Wellness and Resilience. (2015) Sustainable Development Working Group (SDWG), Arctic council. Silviken A., Haldorsen T. & Kvernmo S. Suicide among Indigenous Sami in Arctic Norway, Eur J Epidemiol (2006) 21: 707.