PUBLIC /14 t,sl/sj/si 1 DGG2B LIMITE FI. Euroopanunionin neuvosto Bryssel,19.maraskuuta 2014 (OR.en) 15756/14

Transkriptio

1 ConseilUE Euroopanunionin neuvosto Bryssel,19.maraskuuta 2014 (OR.en) Toimielintenvälinenasia: 2011/0058(CNS) PUBLIC 15756/14 LIMITE FISC197 ILMOITUS Lähetäjä: Vastaanotaja: Puheenjohtajavaltio Verotustyöryhmä(välitönverotus) Ed.asiak.nro: 10177/14,14768/13,14769/13 Kom:nasiak.nro: 7263/1/11REV1FISC23 COM(2011)121final Asia: Ehdotusneuvostondirektiviksiyhteisestäyhdistetystäyhtiöveropohjasta (CCCTB) Valtuuskunniletoimitetaanoheisenapuheenjohtajavaltionlaatimakompromisitekstiyhteistä yhdistetyäyhtiöveropohjaa(ccctb)koskevastaehdotuksesta,jotakäsiteläänverotustyöryhmän (välitönverotus)kokouksesa24.maraskuuta /14 t,sl/sj/si 1 DGG2B LIMITE FI

2 LIITE I LUKU SOVELTAMISALA 1 artikla Soveltamisala Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden ja konsernien verottamiselle ja säädetään kyseisen pohjan laskentaa ja käyttöä koskevat säännöt. 2 artikla Ehdot täyttävät yhtiöt 1. Tätä direktiiviä sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuihin yhtiöihin, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: a) kyseessä on jokin liitteessä I luetelluista yhtiömuodoista; b) yhtiöön sovelletaan jotakin liitteessä II luetelluista yhtiöveroista tai myöhemmin käyttöön otettua samanlaista veroa. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan jonkin kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti perustettuihin yhtiöihin, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: a) kyseessä on yhtiömuoto, joka on samanlainen kuin jokin liitteessä I luetelluista yhtiömuodoista; b) yhtiöön sovelletaan jotakin liitteessä II luetelluista yhtiöveroista /14 tt,sl/sj/si 2

3 3. Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 127 artiklan mukaisesti sekä 128, 129 ja 130 artiklassa säädettyjä edellytyksiä noudattaen liitteiden I ja II muuttamiseksi siten, että niissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tehdyt yhtiömuotoja ja yhtiöveroja koskevat muutokset. 3 artikla Ehdot täyttävät kolmansien maiden yhtiömuodot 1. Komissio laatii vuosittain luettelon kolmansien maiden yhtiömuodoista, joiden katsotaan täyttävän 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 131 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkimusmenettelyä noudattaen. 2. Se, että yhtiömuotoa ei mainita 1 kohdassa tarkoitetussa kolmansien maiden yhtiömuotoja koskevassa luettelossa, ei estä tämän direktiivin soveltamista kyseiseen yhtiömuotoon. II LUKU PERUSKÄSITTEET 4 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan 1) 'verovelvollisella' yhtiötä, joka on päättänyt soveltaa tässä direktiivissä säädettyä järjestelmää; 15756/14 tt,sl/sj/si 3

4 2) 'yksittäisellä verovelvollisella' verovelvollista, joka ei täytä yhdistämisen vaatimuksia; 3) 'muulla kuin verovelvollisella' yhtiötä, joka ei täytä tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän soveltamista koskevan päätöksen tekemiselle asetettuja vaatimuksia tai joka ei ole tehnyt kyseistä päätöstä; 4) 'unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävällä verovelvollisella' verovelvollista, jonka 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen verotuksellinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa; 5) 'unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävällä verovelvollisella' verovelvollista, jonka 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen verotuksellinen kotipaikka ei ole missään jäsenvaltiossa; 6) 'pääasiallisella verovelvollisella' a) unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävää verovelvollista, kun se muodostaa konsernin vaatimukset täyttävien tytäryhtiöidensä, muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa tai kolmannessa maassa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän tytäryhtiön yhden tai useamman kiinteän toimipaikan kanssa; b) konsernin nimeämää unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävää verovelvollista, kun se muodostuu ainoastaan kahdesta tai useammasta unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävästä verovelvollisesta, jotka ovat saman kolmannessa maassa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän emoyhtiön vaatimukset täyttäviä välittömiä tytäryhtiöitä; c) unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävää verovelvollista, joka on kolmannessa maassa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän emoyhtiön vaatimukset täyttävä tytäryhtiö, kun kyseinen unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen muodostaa konsernin ainoastaan yhden tai useamman emoyhtiönsä kiinteän toimipaikan kanssa; d) unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen nimeämää kiinteää toimipaikkaa, joka muodostaa konsernin ainoastaan kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa kautta; 15756/14 tt,sl/sj/si 4

5 7) 'konserniyhtiöllä' samaan 54 ja 55 artiklassa määriteltyyn konserniin kuuluvaa verovelvollista. Jos verovelvollisella on yksi tai useampi kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sen keskushallinto ja tarkastusyksikkö sijaitsevat, kutakin kiinteää toimipaikkaa on pidettävä konserniyhtiönä; 8) 'tuotoilla' myynnistä tai muista liiketapahtumista saatavia tuloja vähennettynä valtion virastojen puolesta kannetuilla arvonlisäveroilla, muilla veroilla ja tulleilla riippumatta siitä, ovatko ne luonteeltaan monetaarisia vai eivät, mukaan lukien varojen ja oikeuksien luovutuksesta saatavat tulot, korot, osingot ja muut jaetut voitot, selvitystilasta saatavat tuotot, rojaltit, tuet ja avustukset, saadut lahjat, korvaukset ja vapaaehtoiset maksut. Tuottoihin sisältyvät myös verovelvollisen antamat ei-monetaariset lahjat. Tuottoihin eivät sisälly verovelvollisen hankkima pääoma eikä sille takaisin maksettu velka; 9) 'voitolla' määrää, joka jää jäljelle, kun verovuoden tuotoista vähennetään vähennyskelpoiset kulut ja muut vähennyskelpoiset erät; 10) 'tappiolla' määrää, jolla vähennyskelpoiset kulut ja muut vähennyskelpoiset erät ylittävät verovuoden tuotot; 11) 'yhdistetyllä veropohjalla' tulosta, joka saadaan laskemalla yhteen kaikkien konserniyhtiöiden veropohjat 10 artiklan mukaisesti; 12) 'jako-osuudella' konsernin yhdistetyn veropohjan osuutta, joka kohdennetaan konserniyhtiölle artiklassa olevan laskukaavan mukaisesti; 15756/14 tt,sl/sj/si 5

6 13) käyttöomaisuuden tai omaisuuserien ryhmän 'verotusarvolla' poistopohjaa, josta on vähennetty siihen mennessä tehdyt kokonaispoistot; 14) 'käyttöomaisuudella' kaikkea vastiketta vastaan hankittua tai verovelvollisen tuottamaa aineellista omaisuutta ja kaikkia vastiketta vastaan hankittuja aineettomia hyödykkeitä, jos ne voidaan arvottaa riippumattomasti ja niitä käytetään liiketoiminnassa tulojen synnyttämiseen, säilyttämiseen tai takaamiseen yli 12 kuukauden ajan, paitsi jos niiden hankinta-, valmistus- tai parannusmenot ovat alle euroa. Käyttöomaisuuteen luetaan myös rahoitusvarat; 15) 'rahoitusvaroilla' sidosyritysten osakkeita, sidosyrityksille annettuja lainoja, omistusyhteyksiä, sellaisille yrityksille annettuja lainoja, johon yhtiöllä on omistusyhteyksiä, käyttöomaisuusinvestointeja, muita lainoja ja omia osakkeita siinä määrin kuin kansallisessa lainsäädännössä sallitaan niiden esittäminen taseessa; 16) 'pitkävaikutteisilla aineellisilla hyödykkeillä' aineellisia hyödykkeitä, joiden taloudellinen vaikutusaika on vähintään 15 vuotta. Rakennusten, ilma-alusten ja laivojen katsotaan olevan pitkävaikutteisia aineellisia hyödykkeitä; 17) 'käytetyillä omaisuuserillä' käyttöomaisuutta, jonka taloudellinen vaikutusaika oli hankintahetkellä kulunut osittain ja jotka soveltuvat käytettäväksi nykyisessä tilassaan tai korjauksen jälkeen; 18) 'parannusmenoilla' käyttöomaisuuteen kohdistuvia lisämenoja, jotka lisäävät omaisuuserän kapasiteettia huomattavasti tai parantavat sen toimintaa huomattavasti tai joiden kustannus on yli 10 prosenttia omaisuuserän alkuperäisestä poistopohjasta; 15756/14 tt,sl/sj/si 6

7 19) 'varastoilla ja keskeneräisillä töillä' myytävänä pidettäviä omaisuuseriä, tuotantoprosessissa myyntiä varten olevia omaisuuseriä taikka omaisuuseriä, jotka ovat tuotantoprosessissa tai palveluja tuotettaessa kulutettaviksi tarkoitettuja raaka-aineita tai tarvikkeita; 20) 'taloudellisen omistusoikeuden haltijalla' henkilöä, jolla on kaikki käyttöomaisuuteen liittyvät oleelliset edut ja riskit riippumatta siitä, onko kyseinen henkilö laillinen haltija. Verovelvollinen, jolla on oikeus omistaa ja käyttää käyttöomaisuutta sekä luopua siitä ja joka kantaa vastuun sen menetyksestä tai tuhoutumisesta, pidetään joka tapauksessa taloudellisen omistusoikeuden haltijana; 21) 'toimivaltaisella viranomaisella' viranomaista, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt hallinnoimaan kaikkia tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä asioita; 22) 'pääasiallisella veroviranomaisella' toimivaltaista viranomaista jäsenvaltiossa, jossa pääasiallinen verovelvollinen pitää verotuksellista kotipaikkaansa tai jossa pääasiallinen verovelvollinen sijaitsee silloin, kun kyseessä on unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kiinteä toimipaikka; 23) 'tarkastuksella' kaikenlaisia tiedusteluita, tutkimisia tai tutkimuksia, joita toimivaltainen viranomainen suorittaa varmentaakseen, että verovelvollinen noudattaa tätä direktiiviä. 5 artikla Kiinteä toimipaikka 1. Verovelvollisella katsotaan olevan 'kiinteä toimipaikka' muussa valtiossa kuin siinä valtiossa, jossa [ ] on sen verotuksellinen kotipaikka, silloin kun sillä on kyseisessä muussa valtiossa pysyvä paikka, jonka kautta sen liiketoiminta hoidetaan kokonaan tai osittain ja joka voi olla erityisesti 15756/14 tt,sl/sj/si 7

8 a) hallinnollinen toimipaikka; b) sivukonttori; c) toimisto; d) tehdas; e) työpaja; f) kaivos, öljy- tai kaasulähde, louhos tai muu luonnonvarojen hyödyntämiseen tarkoitettu paikka. 2. Rakennustyömaa tai rakennus- tai asennushanke muodostaa kiinteän toimipaikan ainoastaan, jos se kestää yli 12 kuukautta. 3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, seuraavien ei katsota muodostavan kiinteitä toimipaikkoja, jos verovelvollinen osoittaa, että nämä toimet tai f alakohdan tapauksessa kaikki toimet ovat luonteeltaan valmistelevia tai avustavia: a) tilojen käyttö pelkästään verovelvolliselle kuuluvien tavaroiden tai kauppatavaroiden varastointia, esillepanoa tai toimittamista varten; b) varaston pitäminen pelkästään verovelvolliselle kuuluvien tavaroiden tai kauppatavaroiden varastointia, esillepanoa tai toimittamista varten; c) varaston pitäminen pelkästään verovelvolliselle kuuluvien tavaroiden tai kauppatavaroiden toisen henkilön suorittamaa käsittelyä varten; d) pysyvän liikepaikan pitäminen pelkästään tavaroiden tai kauppatavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi verovelvolliselle; 15756/14 tt,sl/sj/si 8

9 e) pysyvän liikepaikan pitäminen pelkästään jonkin muun [...] toiminnan suorittamiseksi verovelvolliselle; f) pysyvän liikepaikan pitäminen pelkästään a e alakohdassa mainittujen toimien millaisen yhdistelmän tahansa suorittamiseksi [...]. 4. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos muu henkilö kuin 5 artiklan soveltamisalaan kuuluva riippumaton toimija toimii verovelvollisen puolesta ja [...] tekee jossakin valtiossa [...] tavallisesti sopimuksia [...], joista verovelvollinen vastaa ja kantaa riskin johtuen kyseisen henkilön oikeudellisesta suhteesta verovelvolliseen, on katsottava, että tällä verovelvollisella on kiinteä toimipaikka kyseisessä valtiossa sellaisten toimien osalta, joita kyseinen henkilö suorittaa verovelvollisen puolesta, paitsi jos tämä henkilö suorittaa [...] 3 kohdan mukaisia luonteeltaan valmistelevia tai avustavia toimia pysyvän liikepaikan kautta, jolloin tätä pysyvää liikepaikkaa ei mainitun kohdan mukaisesti pidetä kiinteänä toimipaikkana. 5. Verovelvollisella ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa jossakin valtiossa pelkästään siitä syystä, että se harjoittaa liiketoimintaa kyseisessä valtiossa [...] riippumattoman toimijan kautta, jos kyseinen henkilö harjoittaa tätä toimintaa tavanomaisen liiketoimintansa yhteydessä /14 tt,sl/sj/si 9

10 III LUKU TÄSSÄ DIREKTIIVISSÄ SÄÄDETYN JÄRJESTELMÄN VALITSEMINEN 6 artikla Valinta 1. Yhtiö, johon tätä direktiiviä sovelletaan ja joka pitää verotuksellista kotipaikkaansa jossakin jäsenvaltiossa, voi valita tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. 2. Yhtiö, johon tätä direktiiviä sovelletaan ja joka ei pidä verotuksellista kotipaikkaansa missään jäsenvaltiossa, voi valita tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän jossakin jäsenvaltiossa olevalle kiinteälle toimipaikalleen tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. 3. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa yhtiön, jonka rekisteröity toimipaikka, perustamispaikka tai tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on jäsenvaltiossa ja joka ei kyseisen jäsenvaltion jonkin kolmannen maan kanssa tekemän sopimuksen nojalla pidä verotuksellista kotipaikkaansa kyseisessä kolmannessa maassa, katsotaan pitävän verotuksellista kotipaikkaansa kyseisessä jäsenvaltiossa. 4. Jos yhtiö pitää 3 kohdan nojalla verotuksellista kotipaikkaansa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, sen katsotaan pitävän verotuksellista kotipaikkaansa siinä jäsenvaltiossa, jossa on sen tosiasiallisen johdon sijaintipaikka /14 tt,sl/sj/si 10

11 5. Jos varustamokonserniin kuuluvan yhtiön tai sisävesiliikennettä harjoittavan konserniyhtiön tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on aluksella tai laivalla, sen katsotaan sijaitsevan jäsenvaltiossa, jossa aluksen tai laivan kotisatama sijaitsee, tai jos tällaista kotisatamaa ei ole, jäsenvaltiossa, jossa liikenteenharjoittaja pitää verotuksellista kotipaikkaansa. 6. Yhtiön, joka pitää verotuksellista kotipaikkaansa jossakin jäsenvaltiossa ja joka valitsee tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän, mistä tahansa lähteestä saamiin kaikkiin tuloihin sovelletaan kyseisen järjestelmän mukaista yhtiöverotusta riippumatta siitä, saadaanko tulot siinä jäsenvaltiossa, jossa se pitää verotuksellista kotipaikkaansa, vai sen ulkopuolella. 7. Yhtiön, joka pitää verotuksellista kotipaikkaansa jossakin kolmannessa maassa ja joka valitsee tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän, jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta suoritettavasta toiminnasta saamiin kaikkiin tuloihin sovelletaan kyseisen järjestelmän mukaista yhtiöverotusta. 7 artikla Sovellettava lainsäädäntö Kun yhtiö täyttää ehdot ja valitsee tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän, siihen ei enää sovelleta kansallisia yhtiöverojärjestelyjä missään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa asiassa, jollei toisin määrätä. 8 artikla Direktiivin ensisijaisuus jäsenvaltioiden välisiin sopimuksiin nähden Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä jäsenvaltioiden välillä tehdyissä sopimuksissa määrätään /14 tt,sl/sj/si 11

12 IV LUKU VEROPOHJAN LASKENTA 9 artikla Yleiset periaatteet [...] 1. [...] Liiketapahtumat ja verolliset tapahtumat on arvotettava yksittäin. 2. [...] Veropohja on laskettava johdonmukaisesti [...]. 3. [...] Veropohja on määriteltävä kullekin verovuodelle, jollei toisin määrätä. Verovuosi on 12 kuukauden jakso[, jollei toisin määrätä]. 10 artikla Veropohjan perusosa Veropohja on laskettava siten, että tuotoista vähennetään verovapaat tuotot, vähennyskelpoiset kulut ja muut vähennyskelpoiset erät /14 tt,sl/sj/si 12

13 11 artikla Verovapaat tuotot Yhtiöverosta on vapautettava seuraavat: a) käyttöomaisuuden hankintaan, valmistukseen tai parantamiseen suoraan liittyvät tuet, joista tehdään poistot artiklan mukaisesti; b) 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuuserien ryhmään kuuluvien omaisuuserien luovutuksesta saatavat tulot, mukaan lukien ei-monetaaristen lahjojen markkina-arvo; c) saadut voitonjaot, edellyttäen että verovelvollisella on [...] ollut 12 kuukauden ajan [...] 10 prosentin vähimmäisosuus voittoa jakavan yhtiön pääomasta tai äänioikeuksista. Tämä ei koske 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä osakkeista saatavan voiton jakoa eikä 30 artiklan c alakohdan mukaisesti henkivakuutusyritysten saamaa voitonjakoa; d) tulot, jotka saadaan osakkeiden luovutuksesta yhtiössä, edellyttäen että verovelvollisella on [...] ollut 12 kuukauden ajan [...] 10 prosentin vähimmäisosuus yhtiön pääomasta tai äänioikeuksista ennen luovutusta. Tämä ei koske 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien osakkeiden luovutusta eikä 30 artiklan b alakohdan mukaisesti henkivakuutusyritysten hallussa olevien osakkeiden luovutusta; e) kolmannessa maassa olevan kiinteän toimipaikan tulot /14 tt,sl/sj/si 13

14 12 artikla Vähennyskelpoiset kulut Kulut ovat vähennyskelpoisia ainoastaan siltä osin kuin ne ovat syntyneet verovelvollisen suoran liiketoiminnallisen edun perusteella. [ ] Tällaisiin vähennyskelpoisiin kuluihin on kuuluttava kaikki tulojen hankkimisesta tai takaamisesta verovelvolliselle syntyvät myyntimenot ja -kulut vähennettyinä vähennyskelpoisilla arvonlisäveroilla, mukaan lukien tutkimus- ja kehitysmenot sekä liiketoimintaa varten tapahtuvasta [pääoman hankinnasta tai] velanotosta syntyvät menot. [...] Jäsenvaltiot voivat määrätä hyväntekeväisyysyhteisöille annettavien lahjojen tai lahjoitusten vähennyskelpoisuudesta. Kun kyseessä on konserni, tällaisia vähennyksiä sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa verotuksellista kotipaikkaansa pitävien tai siellä sijaitsevien konserniyhtiöiden jako-osuuteen. 13 artikla Muut vähennyskelpoiset erät Käyttöomaisuudesta tehtävistä artiklan mukaisista poistoista voidaan vähentää [...] osuus /14 tt,sl/sj/si 14

15 14 a artikla Korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntö 1. Lainauskuluja voidaan aina vähentää enintään verovelvollisen saamien korkojen tai rahoitusvarojen tuottamien muiden verotettavien tulojen määrään asti. 2. Lainauskuluihin kuuluvat korkomenot ja muut menot, joita verovelvolliselle koituu varojen lainaksi ottamisesta. Lainauskuluihin kuuluu lainattujen varojen ja erääntymispäivänä maksettavan määrän välinen erotus sekä leasingsopimukseen liittyvä korko-osuus, kun taloudellisen omistusoikeuden haltijalla on oikeus vähentää kyseinen korko. 3. Edellä asetetut rajat ylittävät lainauskulut ovat vähennyskelpoisia ainoastaan kuluvan verovuoden aikana (30) prosenttiin asti verovelvollisen bruttoliikevoitosta tai 1 miljoonan euron määrään asti riippuen siitä, kumpi on korkeampi. Bruttoliikevoitto lasketaan yksittäisen verovelvollisen verotettavina tuloina, lukuun ottamatta korkoja ja muita rahoitusvarojen tuottamia verotettavia tuloja, joista vähennetään vähennyskelpoiset kulut, lukuun ottamatta lainauskuluja ja käyttöomaisuudesta tehtävistä artiklan mukaisista poistoista tehtäviä vähennyksiä. 4. Tietyn verovuoden bruttoliikevoitto, jota ei käytetä kokonaan verovelvolliselle kyseisenä verovuonna tai aiempina verovuosina aiheutuneisiin lainauskuluihin, voidaan siirtää tuleville verovuosille. 5. Lainauskulut, joita ei voida vähentää kuluvana verovuonna 3 kohdan nojalla, ovat vähennyskelpoisia [30] prosenttiin asti seuraavien verovuosien bruttoliikevoitosta samaan tapaan kuin kyseisten vuosien lainauskulut /14 tt,sl/sj/si 15

16 6. Edellä olevia 3 5 kohtaa ei sovelleta rahoituslaitoksiin eikä vakuutusyrityksiin. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, rahoituslaitoksille ja vakuutusyrityksille aiheutuneita lainauskuluja ei vähennetä sitä määrää vastaavalta osalta, joka saadaan kertomalla yrityksen lainauskulut verovapautettujen rahoitusvarojen osuudella kaikista rahoitusvaroista. 15 artikla Osakkeenomistajien etuuksiksi laskettavat menot Osakkeenomistajalle, joka on yksityishenkilö, tai hänen puolisolleen, suoralle jälkeläiselleen joko ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka häneen etuyhteydessä oleville yrityksille, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti 78 artiklassa tarkoitettuun verovelvollisen valvontaan, pääomaan tai hallintoon, myönnettäviä etuuksia ei pidetä vähennyskelpoisina kuluina silloin, kun tällaisia etuuksia ei myönnettäisi riippumattomalle kolmannelle osapuolelle. 16 artikla [...] 15756/14 tt,sl/sj/si 16

17 [...] V LUKU AJOITUS JA MÄÄRÄLLINEN ILMAISEMINEN 17 artikla Yleiset periaatteet Tuotot, kulut ja kaikki muut vähennyskelpoiset erät on kirjattava sinä verovuonna, jona ne kertyvät tai syntyvät, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. 18 artikla Tuottojen kertyminen Tuotot kertyvät silloin, kun niiden saamisoikeus syntyy ja ne voidaan [ilmaista määrällisesti kohtuullisella tarkkuudella / mitata luotettavasti] riippumatta siitä, suoritetaanko tosiasiallinen maksu myöhemmin. Sovelletaan seuraavia sääntöjä, ellei pitkäaikaishankkeita koskevan 24 artiklan säännöksistä muuta johdu: 1. Tavaroiden kaupasta katsotaan kertyneen [...] tuottoa, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: 15756/14 tt,sl/sj/si 17

18 a) yritys on siirtänyt tavaroiden omistukseen liittyvät merkittävät riskit ja edut ostajalle; b) yritykselle ei jää omistamiseen yleensä liittyvää liikkeenjohdollista intressiä eikä tosiasiallista määräysvaltaa myytyihin tavaroihin; c) tuoton määrä voidaan mitata luotettavasti; d) on todennäköistä, että liiketapahtumaan liittyvä taloudellinen hyöty koituu yrityksen hyväksi; e) toteutuneet tai toteutuvat liiketapahtumaan kohdistuvat menot voidaan mitata luotettavasti. 2. Palvelujen tarjoamisesta katsotaan kertyneen [...] tuottoa siinä vaiheessa, kun palvelut on tarjottu ja kun seuraavat edellytykset täyttyvät: a) tuoton määrä voidaan mitata luotettavasti; b) on todennäköistä, että taloudellinen hyöty koituu myyjälle; c) [...] liiketapahtuman valmistumisaste verovuoden lopussa voidaan mitata luotettavasti [...]; ja d) toteutuneet tai toteutuvat liiketapahtumaan kohdistuvat menot voidaan mitata luotettavasti /14 tt,sl/sj/si 18

19 Kun edellä mainitut kriteerit eivät täyty, palvelujen tarjoamisesta kertyvät tulot on kirjattava vain niiden kirjattujen kulujen osalta, jotka ovat perittävissä takaisin. 19 artikla Vähennyskelpoisten kulujen syntyminen Vähennyskelpoinen kulu syntyy sinä hetkenä, jona seuraavat edellytykset täyttyvät: a) velvoite suorittaa maksu on syntynyt; b) velvoite voidaan ilmaista määrällisesti kohtuullisella tarkkuudella; c) tavaroiden omistukseen liittyvät merkittävät riskit ja hyödyt on siirretty verovelvolliselle, kun kyseessä on tavarakauppa, tai verovelvollinen on vastaanottanut palvelut, kun kyseessä on palvelujen suoritus. 20 artikla Poistokelvottomiin omaisuuseriin liittyvät menot Jäljempänä 40 artiklan mukaisen poistokelvottoman käyttöomaisuuden hankintaan, valmistukseen tai parantamiseen liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona käyttöomaisuudesta luovutaan, edellyttäen että luovutuksesta saadut tulot sisällytetään veropohjaan /14 tt,sl/sj/si 19

20 21 artikla Varastot ja keskeneräiset työt 1. Varastoista ja keskeneräisistä töistä syntyvät kustannukset a) Verovuoden vähennyskelpoisten kustannusten kokonaismäärää on korotettava varastojen ja keskeneräisten töiden arvolla verovuoden alussa ja alennettava varastojen ja keskeneräisten töiden arvolla saman verovuoden lopussa. b) Tarkistuksia ei tehdä silloin, kun kyseessä ovat pitkäaikaishankkeisiin liittyvät varastot ja keskeneräiset työt. 2. Varastojen ja keskeneräisten töiden arvottaminen a) [...] i) Varastoerien ja keskeneräisten töiden, jotka eivät tavallisesti ole vaihdettavissa keskenään, sekä erityishankkeita varten tuotettujen ja erotettujen tavaroiden tai palvelujen menot on arvotettava erikseen. ii) Varastojen ja keskeneräisten töiden menot on arvotettava FIFO-menetelmää (first-in first-out) [tai LIFO-menetelmää (last-in first-out] tai painotetun keskihinnan menetelmää käyttäen /14 tt,sl/sj/si 20

21 b) [...] i) Verovelvollisen on johdonmukaisesti käytettävä samaa menetelmää kaikkien luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan samanlaisten varastojen ja keskeneräisten töiden arvottamisessa. [...] ii) Varastojen ja keskeneräisten töiden menoihin on kuuluttava kaikki ostomenot, suorat valmistusmenot sekä muut suorat menot, jotka ovat aiheutuneet varastojen ja keskeneräisten töiden saattamisesta nykyiseen sijaintipaikkaansa ja tilaansa. iii) Menoista on oltava vähennetty vähennyskelpoinen arvonlisävero. iv) [Verovelvollinen, joka on sisällyttänyt välilliset menot varastojen ja keskeneräisten töiden arvottamiseen ennen tässä direktiivissä säädetyn järjestelmän valitsemista, voi jatkaa välillisiin menoihin perustuvan lähestymistavan soveltamista.] v) Varastojen ja keskeneräisten töiden arvottaminen on tehtävä johdonmukaisella tavalla. c) i) Varastot ja keskeneräiset työt on verovuoden viimeisenä päivänä arvotettava menoon tai nettorealisointiarvoon sen mukaan, kumpi niistä on pienempi. ii) Nettorealisointiarvo on tavanomaisessa liiketoiminnassa saatava arvioitu myyntihinta, josta on vähennetty arvioidut valmiiksi saattamisesta johtuvat menot sekä arvioidut myynnin toteutumiseksi välttämättömät menot /14 tt,sl/sj/si 21

22 22 artikla Arvottaminen 1. Veropohjaa laskettaessa liiketapahtumat on arvotettava a) liiketapahtumasta saataviin monetaarisiin vastikkeisiin, kuten tavaroiden tai palvelujen hintaan; b) [...]markkina-arvoon[...], kun liiketapahtumasta saatava vastike on kokonaisuudessaan tai osittain ei-monetaarinen; ['Markkina-arvo' määritellään määräksi, jonka osalta halukkaiden toisistaan riippumattomien ostajien ja myyjien välillä voidaan vaihtaa omaisuuserä tai asettaa vastavuoroisia velvoitteita suorassa kaupassa.] c) [...]markkina-arvoon[...], kun kyseessä on [ ] ei-monetaarinen lahja; [...] d) [...][...] markkina-arvoon[...], kun kyseessä ovat kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät rahoitusvarat ja -velat; [...] 15756/14 tt,sl/sj/si 22

23 2. Veropohja, tulot ja menot on arvotettava euroina verovuoden aikana tai muunnettava euroiksi verovuoden viimeisenä päivänä käyttäen kalenterivuodelle vahvistettua Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin vuosittaista keskiarvoa tai, jos verovuosi ei ole sama kuin kalenterivuosi, Euroopan keskuspankin julkaisemien päivittäisten noteerausten keskiarvoa verovuonna. Tätä ei sovelleta sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan yksittäiseen verovelvolliseen, joka ei ole ottanut euroa käyttöön. Sitä ei myöskään sovelleta konserniin, jos kaikki konserniyhtiöt ovat samassa jäsenvaltiossa ja jos kyseinen valtio ei ole ottanut euroa käyttöön. 23 artikla Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät rahoitusvarat ja -velat (kaupankäyntivarasto) 1. Rahoitusvarat tai -velat on luokiteltava kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi, jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy: a) ne on hankittu tai ne ovat syntyneet pääasiallisena tarkoituksena myydä ne tai ostaa ne takaisin lyhyen ajan kuluessa; b) ne ovat osa sellaisten yksilöityjen rahoitusinstrumenttien muodostamaa salkkua, joita hallinnoidaan yhdessä ja joita on todistettavasti viime aikoina toistuvasti käytetty lyhyen aikavälin voiton tavoitteluun. 2. Sen estämättä, mitä 18 ja 19 artiklassa säädetään, mahdolliset markkina-arvon erot verovuoden lopussa ja saman verovuoden alussa tai kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvarojen ja -velkojen ostopäivänä, jos tämä tapahtuu myöhemmin, on sisällytettävä veropohjaan /14 tt,sl/sj/si 23

24 3. Kun kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvaroista ja -veloista luovutaan, tulot on lisättävä veropohjaan. Verovuoden alun markkina-arvo tai ostopäivän, jos tämä tapahtuu myöhemmin, markkina-arvo on vähennettävä. 4. Kun jaettavaa voittoa saadaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettävästä omaisuudesta, 11 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vapautusta yhtiöverosta ei sovelleta. 5. Sen estämättä, mitä 11 artiklan d alakohdassa säädetään, jos rahoitusvaroja tai -velkoja ei enää pidetä kaupankäyntitarkoituksessa vaan 4 artiklan 14 kohdassa määriteltynä käyttöomaisuutena, varojen tai velkojen mahdolliset markkina-arvon erot kyseisen verovuoden lopussa ja saman verovuoden alussa tai kaupankäyntivarastoon oston päivänä, jos tämä tapahtuu myöhemmin, on sisällytettävä kyseisen verovuoden veropohjaan. Sen estämättä, mitä 11 artiklan d alakohdassa säädetään, jos rahoitusvaroja tai -velkoja ei enää pidetä 4 artiklan 14 kohdassa määriteltynä käyttöomaisuutena vaan kaupankäyntitarkoituksessa, varojen tai velkojen mahdolliset markkina-arvon erot kyseisen verovuoden lopussa ja saman verovuoden alussa tai käyttöomaisuudeksi oston päivänä, jos tämä tapahtuu myöhemmin, on sisällytettävä kyseisen verovuoden veropohjaan. Kaupankäyntitarkoituksessa pidetyistä käyttöomaisuutena pidettäviksi tai päin vastoin muuttuneiden rahoitusvarojen tai -velkojen markkina-arvo verovuoden lopussa otetaan huomioon verotuksessa siitä vuodesta alkaen, joka seuraa vuotta, jolloin tämä muutos tapahtui. 6. Edellä olevaa 5 kohtaa sovellettaessa 11 artiklan c alakohdan mukainen pitoaika keskeytetään, kun rahoitusvaroja tai -velkoja ei enää pidetä käyttöomaisuutena, ja se alkaa, kun rahoitusvaroja tai -velkoja ei enää pidetä kaupankäyntitarkoituksessa. 7. Edellä olevia 5 ja 6 kohtaa sovelletaan rahoitusvaroihin ja -velkoihin, jotka on hankittu yrityksen organisaatiossa 70 ja 71 artiklan mukaisesti /14 tt,sl/sj/si 24

25 24 artikla Pitkäaikaishankkeet 1. Pitkäaikaishankkeen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) se on tehty tuotantoa, asennusta tai valmistusta varten tai palvelujen suorittamiseksi; b) se on voimassa tai sen odotetaan olevan voimassa yli 12 kuukautta. 2. Sen estämättä, mitä 18 artiklassa säädetään, pitkäaikaishankkeeseen liittyvät tuotot on kirjattava verotusta varten määränä, joka vastaa asianomaisena verovuonna päätökseen saatettua hankkeen osaa. Päätökseen saattamisen prosentuaalinen osuus on määritettävä [...] kyseisen vuoden menojen ja arvioitujen kokonaismenojen välisenä suhteena [...] verovuoden lopussa. 3. Pitkäaikaishankkeisiin liittyvät menot [...] ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyvät. 25 artikla Varaukset 1. Sen estämättä, mitä 19 artiklassa säädetään, jos verovuoden lopussa vahvistetaan, että verovelvollisella on oikeudellinen sitoumus tai [todennäköinen tuleva oikeudellinen sitoumus], joka johtuu kyseisenä verovuonna tai edellisinä verovuosina toteutetuista toimista tai liiketapahtumista, tästä sitoumuksesta mahdollisesti aiheutuvan luotettavasti arvioitavissa olevan määrän on oltava vähennyskelpoinen, edellyttäen että kyseisen määrän lopullisen suorittamisen oletetaan johtavan vähennyskelpoiseen menoon /14 tt,sl/sj/si 25

26 Tämän artiklan mukaisesti oikeudellinen velvoite voi johtua a) sopimuksesta; b) lainsäädännöstä; c) hallinnollisesta toimesta, joka voi olla yleinen tai osoitettu tietylle verovelvolliselle, tai d) muusta oikeudellisesta toimesta. Kun sitoumus koskee toimea tai liiketapahtumaa, joka jatkuu tulevina verovuosina, vähennys on jaettava suhteessa toimen tai liiketapahtuman arvioituun kestoon ja siitä saatavaan tuottoon. Tämän artiklan mukaisesti vähennettyjä määriä on tarkasteltava uudelleen ja tarkistettava kunkin verovuoden lopussa. Tulevien vuosien veropohjaa laskettaessa jo vähennetyt määrät on otettava huomioon. 2. Luotettavana arviona on pidettävä oletettuja menoja, jotka tarvitaan nykyisen sitoumuksen suorittamiseksi verovuoden lopussa, edellyttäen että arvio perustuu kaikkiin asiaankuuluviin tekijöihin, kuten yhtiön, konsernin tai tuotannonalan aiempaan kokemukseen. Varausta arvotettaessa on sovellettava seuraavia säännöksiä: a) kaikki riskit ja epävarmuustekijät on otettava huomioon. Epävarmuus ei kuitenkaan oikeuta luomaan liiallisia varauksia; 15756/14 tt,sl/sj/si 26

27 b) jos varauksen kesto on vähintään 12 kuukautta ja diskonttokorosta ei ole sovittu, varaus on diskontattava [käyttäen Euroopan keskuspankin erääntymisajaltaan 12 kuukauden pituisille sitoumuksille julkaiseman euriborkoron vuotuista keskiarvoa sinä kalenterivuotena, jonka aikana verovuosi päättyy]; c) tulevat tapahtumat on otettava huomioon, jos niiden voidaan kohtuudella olettaa tapahtuvan; d) varauksen aiheuttaneeseen tapahtumaan suoraan liittyvät tulevat etuudet on otettava huomioon. 3. Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 kohdassa säädetään, verovähennystä ei voida missään tapauksessa soveltaa seuraavia koskevissa säännöksissä: a) Ehdolliset tappiot b) Tuleva kustannusten nousu. 26 artikla Eläkkeet [ [...] 15756/14 tt,sl/sj/si 27

28 Jäsenvaltiot voivat säätää eläkevarauksia koskevista vähennyksistä. Kun kyseessä on konserni, tällaisia vähennyksiä sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa verotuksellista kotipaikkaansa pitävien tai siellä sijaitsevien konserniyhtiöiden jako-osuuteen.] 27 artikla Epävarmojen saamisten vähentäminen 1. Epävarmat saamiset voidaan vähentää, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) verovelvollinen on toteuttanut verovuoden lopussa kaikki tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kohtuulliset toimet periäkseen maksun ja [...] on todennäköistä, että velkaa ei makseta kokonaisuudessaan tai osittain; tai verovelvollisella on useita vastaavanlaisia saatavia, jotka kaikki ovat peräisin saman alan liiketoiminnasta, ja verovelvollinen pystyy luotettavasti arvioimaan epävarman saamisen määrän prosentuaalisesti edellyttäen, että kunkin vastaavanlaisen saatavan arvo on vähemmän kuin 0,1 prosenttia kaikkien vastaavanlaisten saatavien arvosta. Luotettavan arvion aikaansaamiseksi verovelvollisen on [...] viitattava kaikkiin asiaankuuluviin tekijöihin, kuten soveltuvin osin aiempiin kokemuksiin; b) velallinen ei kuulu samaan konserniin kuin verovelvollinen 54 ja 55 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai kuin etuyhteydessä oleva yritys 78 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jos velallinen on yksityishenkilö, velallisen, hänen puolisonsa tai hänen suoran jälkeläisensä ylenevässä tai alenevassa polvessa suora tai välillinen osallistuminen 78 artiklassa tarkoitettuun verovelvollisen valvontaan, pääomaan tai hallinnointiin; 15756/14 tt,sl/sj/si 28

29 c) epävarmasta saamisesta ei ole tehty 41 artiklan mukaista vähennystä; d) kun epävarma saaminen liittyy myyntisaamiseen, velkaa vastaava määrä on oltava sisällytetty veropohjaan tuloina. 2. Määritettäessä, onko kaikki kohtuulliset toimet toteutettu maksun perimiseksi, on otettava huomioon [...] jäljempänä lueteltavat seikatedellyttäen, että ne perustuvat puolueettomiin todisteisiin: a) ovatko perimismenot suhteettomat velkaan nähden; b) onko odotettavissa, että maksun perintä onnistuu; c) onko olosuhteisiin nähden kohtuullista olettaa, että yhtiö jatkaa maksun perintää [ ]; d) aika, joka on kulunut omaisuuserän maturiteetin päivämäärästä; e) onko velallinen julistettu maksukyvyttömäksi, onko oikeustoimet aloitettu tai onko velka otettu perintään. 3. Jos aiemmin epävarmana saamisena vähennetty maksu suoritetaan, takaisin peritty määrä on lisättävä veropohjaan maksun suorittamisvuonna /14 tt,sl/sj/si 29

30 28 artikla Suojaus 1. Suojausinstrumentista arvottamisen ja luovutuksen seurauksena syntyviä voittoja ja tappioita on kohdeltava samalla tavalla kuin vastaavia suojauskohteesta syntyviä voittoja ja tappioita. Kun on kyse verovelvollisista, jotka ovat konserniyhtiöitä, suojausinstrumentti ja suojauskohde voivat olla eri konserniyhtiöillä. Suojaussuhde syntyy silloin, kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: a) suojaussuhde on määritetty virallisesti ja dokumentoitu etukäteen; b) suojauksen odotetaan olevan erittäin tehokas, ja tehokkuus voidaan arvottaa luotettavalla tavalla. 2. Jos suojaussuhde keskeytyy tai jos yhtiöllä jo olevaa instrumenttia pidetään suojausinstrumenttina ja kyseinen instrumentti siirtyy sen seurauksena eri verojärjestelmän piiriin, tälle instrumentille kyseisen verovuoden lopussa 22 artiklan mukaisesti määritettävän uuden arvon ja tällä instrumentilla saman verovuoden alussa olleen markkina-arvon välillä mahdollisesti oleva ero on sisällytettävä veropohjaan. Kyseisen instrumentin markkina-arvo verovuoden lopussa otetaan huomioon verotuksessa siitä vuodesta alkaen, joka seuraa vuotta, jolloin siirtyminen toiseen verojärjestelmään tapahtui /14 tt,sl/sj/si 30

31 29 artikla [...] 15756/14 tt,sl/sj/si 31

32 [30 artikla Vakuutusyritykset Vakuutusyrityksiin, jotka saavat myöntää jäsenvaltioissa vahinkovakuutuksia neuvoston direktiivin 73/239/ETY 1 mukaisesti, henkivakuutuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY 2 mukaisesti ja jälleenvakuutuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY 3 mukaisesti, on lisäksi sovellettava seuraavia sääntöjä: a) veropohjaan on sisällyttävä joko saman verovuoden lopussa ja alussa tai ostohetkenä, jos tämä tapahtuu myöhemmin, arvotetun sellaisten henkivakuutusyritysten hallinnassa olevien omaisuuserien markkina-arvon ero, joihin on tehty investointi sijoitusriskin kantavan henkivakuutuksenottajan lukuun; b) veropohjaan on sisällyttävä joko saman verovuoden lopussa ja alussa tai ostohetkenä, jos tämä tapahtuu myöhemmin, arvotetun sellaisten henkivakuutusyritysten hallinnassa olevien omaisuuserien markkina-arvon ero, joihin on tehty investointi sijoitusriskin kantavan henkivakuutuksenottajan lukuun; c) veropohjaan on sisällyttävä henkivakuutusyritysten saamat voitot; EYVL L 228, , s. 3. EYVL L 345, , s. 1. EUVL L 232, , s /14 tt,sl/sj/si 32

33 [...] d) direktiivin 91/674/ETY mukaisesti vahvistettujen vakuutusyritysten teknisten varausten, lukuun ottamatta tasoitusvarauksia, on oltava vähennyskelpoisia. Jäsenvaltiot voivat säätää tasoitusvarauksia koskevista vähennyksistä. Kun kyseessä on konserni, tällaista tasoitusvarausten vähennystä sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa verotuksellista kotipaikkaansa pitävien tai siellä sijaitsevien konserniyhtiöiden jako-osuuteen. Vähennettyjä määriä on tarkasteltava uudelleen ja tarkistettava kunkin verovuoden lopussa. Tulevien vuosien veropohjaa laskettaessa jo vähennetyt määrät on otettava huomioon. 31 artikla Omaisuuserien siirto kolmansiin maihin tai toiseen jäsenvaltioon 1. Kun unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen suorittaa omaisuuserän siirron kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaansa tai kun unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen suorittaa vastaavan siirron jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikastaan kolmanteen maahan, omaisuuserän markkina-arvoa vastaava määrä, josta vähennetään poistokelpoisen käyttöomaisuuden osalta verotusarvo 4 artiklan 13 kohdan mukaisesti tai 20 artiklan mukaisesti poistokelvottomiin omaisuuserään liittyvät menot, lisätään veropohjaan siirtoverovuoden tulona. Sen estämättä, mitä edellä olevassa alakohdassa säädetään, unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen 39 artiklan nojalla toteuttama poistokelpoisen käyttöomaisuuden siirto sen kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan katsotaan omaisuuden luovutukseksi, joka on tapahtunut kyseisen siirron verovuoden markkina-arvoa vastaavalla hinnalla. Unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen suorittamaa käyttöomaisuuden siirtoa sen jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta kolmanteen maahan on myöskin pidettävä omaisuuserän markkina-arvoa vastaavalla hinnalla tapahtuneena luovutuksena /14 tt,sl/sj/si 33

34 2. Jos unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka siirtää käyttöomaisuutta kolmanteen maahan, joka on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli ja jolla on voimassa oleva, direktiivissä 2011/16/EU säädettyyn tiedonvaihtoon vertailtavissa olevaa tiedonvaihtoa koskeva sopimus unionissa verotuksellista kotipaikkaa pitävän verovelvollisen tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion kanssa, tällöin unionissa tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkansa pitävä verovelvollinen voi pyytää luovutuksen vaikutusten keskeyttämistä jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikkansa osalta tai erääntyvien verojen maksamista erinä. 3. Verovelvollisen verotuksellisen kotipaikan siirto on katsottava omaisuuden markkinaarvoa vastaavalla hinnalla tapahtuvaksi luovutukseksi paitsi sellaisen omaisuuden osalta, joka edelleen liittyy tosiasiallisesti verovelvollisen jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Myöhempää omaisuuden siirtoa siitä kiinteästä toimipaikasta, johon tämä omaisuus liittyy, on myös pidettävä omaisuuden markkina-arvoa vastaavalla hinnalla tapahtuvana luovutuksena. Markkina-arvo lasketaan siirron verovuoden osalta, ja siihen sisältyy goodwill-arvo, joka käsittää siirrettävät toiminnot ja riskit. Tätä säännöstä sovelletaan myös unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan siirtoon /14 tt,sl/sj/si 34

35 4. Jos unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai jossakin jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka siirretään toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, joka on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli tai jolla on voimassa oleva, direktiivin 2010/24/EU mukaista keskinäistä avunantoa saatavien perinnässä koskeva sopimus, unionissa tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaa pitävä verovelvollinen voi pyytää luovutuksen vaikutusten keskeyttämistä jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän toimipaikkansa osalta tai erääntyvien verojen maksamista erinä. Tätä säännöstä sovelletaan myös omaisuuden myöhempiin siirtoihin siitä kiinteästä toimipaikasta, johon kyseinen omaisuus on liittynyt edellä mainitun 3 kohdan mukaisesti. 5. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, maksamisen keskeyttämiseen tai erissä tapahtuvaan maksamiseen ei saa suostua varastojen ja keskeneräisten töiden eikä sen veropohjan osalta, joka viittaa viimeiseen verovuoteen verovelvollisen kotipaikan jäsenvaltiossa eikä liity siirrettyyn omaisuuteen. 6. Edellä 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut erät on maksettava yhtä suurina maksuerinä viiden vuoden kuluessa /14 tt,sl/sj/si 35

36 7. Jos maksaminen keskeytetään tai suoritetaan erinä edellä olevan 2, 4 ja 5 kohdan mukaisesti, korkoa maksetaan määrä, joka on yhtä suuri kuin mitä perittäisiin unionissa verotuksellista kotipaikkaa pitävän verovelvollisen tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaa pitävän verovelvollisen kiinteän toimipaikan jäsenvaltiossa. Kyseisen jäsenvaltion verolainsäädännöstä riippuen verovelvollisilta voidaan edellyttää vakuuden asettamista siltä varalta, että maksaminen keskeytetään tai maksu suoritetaan erinä. 8. Edellä olevan 4 kohdan mukainen pyyntö esitetään sen verovuoden veroilmoituksessa, jona verovelvollinen on siirtänyt verotuksellisen kotipaikkansa tai kiinteän toimipaikkansa jäsenvaltiosta. 9. Verovelvollinen ei ole oikeutettu maksamisen keskeyttämiseen tai maksun suorittamiseen erinä ja häneltä peritään vero 1 ja 3 kohdan mukaisesti, jos omaisuutta siirretään kolmanteen maahan; verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai kiinteä toimipaikka siirretään kolmanteen maahan; verovelvollinen on konkurssissa tai selvitystilassa. 10. Siirrettävän omaisuuden markkina-arvo, joka on otettu huomioon unionissa verotuksellista kotipaikkaa pitävän verovelvollisen tai sen jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan veropohjan laskennassa, on tunnustettava siinä jäsenvaltiossa, johon kyseinen omaisuus siirretään /14 tt,sl/sj/si 36

37 VI LUKU KÄYTTÖOMAISUUDESTA TEHTÄVÄT POISTOT 32 artikla Käyttöomaisuusrekisteri 1. Kutakin käyttöomaisuutta koskevat hankinta-, valmistus- tai parannusmenot on merkittävä erikseen käyttöomaisuusrekisteriin yhdessä [asiaankuuluvan päivämäärän] kanssa. 2. Kun käyttöomaisuudesta luovutaan, luopumista koskevat tiedot, kuten luopumispäivä ja kaikki luopumisesta saatavat tulot tai korvaukset olisi merkittävä rekisteriin. 3. Käyttöomaisuusrekisteriä on pidettävä tavalla, joka tarjoaisi riittävät tiedot, poistoja koskevat tiedot mukaan lukien, veropohjan laskentaa varten. 33 artikla Poistopohja 1. Poistopohjaan on kuuluttava [...] käyttöomaisuuden hankintaan, valmistukseen tai parantamiseen [...] liittyvät menot. Hankintaan tai valmistukseen liittyvät menot käyttöomaisuuden hankkimisesta suoritettujen tai suoritettavien rahavarojen määrä tai vastikkeena annettujen tai kulutettujen muiden omaisuuserien arvo käyttöomaisuuden hankinta- tai valmistusajankohtana /14 tt,sl/sj/si 37

38 Menoihin ei sisälly vähennyskelpoinen arvonlisävero. Korko ei saa sisältyä käyttöomaisuuden hankintaan, valmistukseen tai parantamiseen liittyviin menoihin. [ [...].] 2. Lahjana saadun omaisuuserän poistopohjan on oltava lahjan markkina-arvo sellaisena kuin se on kirjattu tuotoiksi. 3. Poistokelpoisen käyttöomaisuuden poistopohjasta on vähennettävä mahdolliset 11 artiklan a alakohdassa tarkoitetut omaisuuserän hankintaan, valmistukseen tai parantamiseen suoraan liittyvät tuet. 4. Käyttöomaisuudesta, joka ei ole käytettävissä, tehtäviä poistoja ei lasketa. 34 artikla Poisto-oikeus 1. Jollei 3 kohdassa toisin säädetä, taloudellisen omistusoikeuden haltijan on tehtävä poistot. 2. Kun kyseessä ovat leasingsopimukset, joissa taloudellinen ja laillinen omistusoikeus eivät ole samat, taloudellisen omistusoikeuden haltijan on voitava vähentää vuokramaksujen korkoosuus veropohjastaan, paitsi silloin, kun se ei [...] sisälly laillisen haltijan veropohjaan /14 tt,sl/sj/si 38

39 3. [...] Jos omaisuuserän taloudellisen omistusoikeuden haltijaa ei voida määrittää, laillisella haltijalla on oltava oikeus tehdä poistot. [...] 4. [...] Enintään yksi verovelvollinen voi tehdä samanaikaisesti poistoja käyttöomaisuudesta, ellei joko laillinen tai taloudellinen omistusoikeus ole jaettu useamman verovelvollisen kesken. 5. [Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 127 artiklan mukaisesti ja 128, 129 ja 130 artiklassa säädetyin edellytyksin säätääkseen yksityiskohtaisempia sääntöjä a) laillisen ja taloudellisen omistusoikeuden määritelmästä erityisesti liisattujen omaisuuserien osalta; b) vuokramaksujen pääoma- ja korko-osuuden laskennasta; c) liisattujen omaisuuserien poistopohjan laskennasta.] 35 artikla Parannusmenoista tehtävät poistot 1. Parannusmenoista on tehtävä poistot parannettuun käyttöomaisuuteen sovellettavien sääntöjen mukaisesti samalla tavalla kuin jos ne koskisivat äskettäin hankittua käyttöomaisuutta. 2. Kun verovelvollinen osoittaa, että yksittäin poistetun käyttöomaisuuden arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on lyhyempi kuin 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden taloudellinen vaikutusaika, parannusmenot poistetaan lyhyemmän ajan osalta /14 tt,sl/sj/si 39

40 36 artikla Yksittäin poistokelpoiset omaisuuserät 1. Käyttöomaisuudesta on tehtävä niiden taloudellisena vaikutusaikana yksittäiset poistot tasasuuruisina erinä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan sekä 39 ja 40 artiklan soveltamista. Käyttöomaisuuden taloudelliset vaikutusajat ovat seuraavat: a) rakennukset [...]ja muu kiinteä omaisuus[...] : Teollisuusrakennukset ja -rakenteet [määriteltävä]: 25 vuotta Liike-, toimisto- ja muut rakennukset sekä muu liiketoimintakäytössä oleva kiinteä omaisuus: 40 vuotta; b) pitkävaikutteiset kiinteät aineelliset hyödykkeet lukuun ottamatta rakennuksia ja kiinteää omaisuutta: 15 vuotta; c) keskipitkävaikutteiset kiinteät aineelliset hyödykkeet: 8 vuotta; [Keskipitkävaikutteiset aineelliset hyödykkeet määritellään aineellisiksi hyödykkeiksi, joiden taloudellinen vaikutusaika on vähintään 8 vuotta ja alle 15 vuotta.] d) lyhytvaikutteiset kiinteät aineelliset hyödykkeet: 4 vuotta; [Lyhytvaikutteiset aineelliset hyödykkeet määritellään aineellisiksi hyödykkeiksi, joiden taloudellinen vaikutusaika on vähintään 4 vuotta ja alle 8 vuotta.] e) aineettomat hyödykkeet: se aika, jona omaisuuserillä on oikeussuoja tai jolle käyttöoikeus on myönnetty, tai jos kyseistä aikaa ei voida määrittää, 15 vuotta. 2. Käytetyistä rakennuksista ja muusta kiinteästä omaisuudesta, käytetyistä pitkävaikutteisista kiinteistä aineellisista hyödykkeistä, käytetyistä keskipitkävaikutteisista kiinteistä aineellisista hyödykkeistä, käytetyistä lyhytvaikutteisista kiinteistä aineellisista hyödykkeistä ja käytetyistä aineettomista hyödykkeistä tehdään poistot seuraavia sääntöjä noudattaen: 15756/14 tt,sl/sj/si 40

41 a) käytettyjen rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden poistoaika on 25 vuotta teollisuusrakennusten ja -rakenteiden osalta, [...] jollei verovelvollinen osoita, että omaisuuden [ ] arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on alle 25 [ ] vuotta, jolloin poistot tehdään tänä lyhyempänä aikana; b) käytettyjen rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden poistoaika on 40 vuotta kauppa-, toimisto- ja muiden rakennusten sekä muun liiketoimintakäytössä olevan kiinteän omaisuuden osalta, jollei verovelvollinen osoita, että omaisuuden arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on alle 40 vuotta, jolloin poistot tehdään tänä lyhyempänä aikana; c) [...] käytettyjen pitkävaikutteisten kiinteiden aineellisten hyödykkeiden poistoaika on 15 vuotta, jollei verovelvollinen osoita, että hyödykkeiden arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on alle 15 vuotta, jolloin poistot tehdään tänä lyhyempänä aikana; d) [käytettyjen keskipitkävaikutteisten kiinteiden aineellisten hyödykkeiden poistoaika on 8 vuotta, jollei verovelvollinen osoita, että hyödykkeiden arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on alle 8 vuotta, jolloin poistot tehdään tänä lyhyempänä aikana;] e) [käytettyjen lyhytvaikutteisten kiinteiden aineellisten hyödykkeiden poistoaika on 4 vuotta, jollei verovelvollinen osoita, että hyödykkeiden arvioitu jäljellä oleva taloudellinen vaikutusaika on alle 4 vuotta, jolloin poistot tehdään tänä lyhyempänä aikana; f) käytettyjen aineettomien hyödykkeiden poistoaika on 15 vuotta, jollei voida määrittää, kuinka kauan on jäljellä aikaa, jona hyödyke nauttii oikeussuojaa tai jolle sille on myönnetty käyttöoikeus, jolloin poistot tehdään kyseisenä aikana /14 tt,sl/sj/si 41

42 37 artikla Ajoitus 1. Koko vuoden poistot tehdään hankinta- tai käyttöönottovuotena riippuen siitä, kumpi tapahtuu myöhemmin. Poistoja ei tehdä luovutusvuonna. 2. Kun omaisuuserästä luovutaan vapaaehtoisesti tai vasten tahtoa verovuoden aikana, sen verotusarvo ja siihen liittyvien mahdollisten parannusmenojen verotusarvo on vähennettävä veropohjasta kyseisenä vuonna. Kun kiinteän omaisuuden osalta on tehty 41 artiklan mukainen poikkeuksellinen vähennys, 20 artiklan mukaista vähennystä on alennettava jo saadun poikkeuksellisen vähennyksen huomioon ottamiseksi. 38 artikla Korvaavien omaisuuserien jälleenhankintavaraus 1. Kun yksittäin poistokelpoisen omaisuuserän tai 40 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kulumattomien ja vanhentumattomien kiinteiden aineellisten hyödykkeiden luovutuksesta saadut tulot, vahingonkorvaus mukaan lukien, on määrä sijoittaa uudelleen ennen luovutusverovuotta seuraavan toisen verovuoden loppua samanlaiseen omaisuuserään, jota käytetään samaan tai vastaavaan [...]liiketoiminta[...]tarkoitukseen, omaisuuserän verotusarvon ylittävä tulojen määrä voidaan vähentää [ ] luovutusvuonna, jolloin korvaavan omaisuuserän poistopohjaa on alennettava samalla määrällä. Vapaaehtoisesti luovutettavan omaisuuserän on oltava ollut omistuksessa vähintään kolmen vuoden ajan ennen luovutusta /14 tt,sl/sj/si 42