LÄÄKKEIDEN AIHEUTTAMAT IHOREAKTIOT LYHYESTI. Outi Koskivirta Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri MKS

Transkriptio

1 LÄÄKKEIDEN AIHEUTTAMAT IHOREAKTIOT LYHYESTI Outi Koskivirta Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri MKS

2 LÄÄKEAINEEN AIHEUTTAMA IHOREAKTIO Johtuu allergiasta tai muusta yliherkkyydestä, lääkkeen farmakologisista ominaisuuksista tai annoksen toksisuudesta. Reaktion syntyyn vaikuttavat käyttäjän yksilölliset ominaisuudet esim. yksilöllinen metaboliavaste. Ihottuman varmistaminen lääkkeen aiheuttamaksi on yleensä varsin hankalaa. Samanlaisia taudinkuvia ilmenee myös ilman lääkkeen käyttöä. Useat lääkkeet aiheuttavat samankaltaisia ihoreaktioita. Toisaalta, yksittäinen lääke voi eri käyttökerralla aiheuttaa erilaisen reaktion samallakin potilaalla.

3 IHOREAKTIOIDEN YLEISYYS Tietyn lääkeaineen tai lääkeryhmän kohdalla todennäköisyyksistä lääkereaktion ilmenemiseen ei ole tarkkoja tilastotietoja. Mikrobilääkkeet ovat tavallisimpia ihon yliherkkyysreaktioiden aiheuttajia. Sulfonamideista reaktio n. 5 %:lle väestöstä, reaktiotyyppi vaihtelee. Ampisilliinista ja amoksisilliinista ihoreaktio n. 5 %:lle käyttäjistä. Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja syöpälääkkeiden aiheuttamat ihoreaktiot myös yleisiä, reaktiomekanismit vaihtelevat. Tutkimuksissa sairaalapotilailla lääkeyliherkkyysreaktioita n. 2-4 %:lla lääkkeen käytön aloituksen yhteydessä.

4 LÄÄKEAINEIDEN LAUKAISEMAT IHOTTUMAREAKTIOT Eksanteema Nokkosihottuma (urtikaria) ja angioödeema, anafylaksia Vaskuliitti ja purppura Akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP) Erythema fixum eli toistopunoittuma Valoyliherkkyysreaktiot Stevens-Johnsonin oireyhtymä Toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN) Lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen reaktio (DRESS) Lääkeaineen laukaisema tavallisesti itsenäisenä ihosairautena esiintyvä tauti Likenoidi (punajäkälän kaltainen) ihottuma Psoriaasin kaltainen ihottuma Rakkulataudit Punahukan (LE) kaltainen reaktio Polyarteritis nodosan kaltainen vaskuliitti Erythema nodosum

5 EKSANTEEMA Eksanteemassa iholla on punoittavia pisteitä tai läiskiä, voivat yhtyä suuriksi yhtenäisiksi ihottuma-alueiksi. Punoitusalueilla voi alla papuloita paikkapaikoin tai kauttaaltaan. Taustalla voi olla lääkeainereaktio, virusinfektio, muun mikrobin aiheuttamia infektio tai esim. mikrobilääkkeen ja infektion yhteisvaikutus.

6 EKSANTEEMA Tavallisin lääkeihottumatyyppi. Aiheuttajana: Tavallisimmin mikrobilääkkeet (beetalaktaamit, klindamysiini, sulfonamidit, trimetopriimi). Kaikki lääkeaineet, joita käytetään sekä systeemisesti että paikallisesti. Epilepsialääkkeet (karbamatsepiini, fenytoiini, lamotrigiini). Voi puhjeta useita vuorokausia lääkkeen aloittamisesta. Aiemmin herkistyneellä oireiden alku usein nopeampi. KUVA: HYKS, ihotautien klinikka

7 URTIKARIA JA ANGIOÖDEEMA Urtikariassa eli nokkosihottumassa muuta ihoa punoittavampia, kutisevia koholäiskiä ilmaantuu ja häviää paikkaa vaihtaen. Angioödeema ilmenee syvempänä ihon ja limakalvojen turvotuksena usein huulissa ja silmien ympäristössä. Voi esiintyä urtikariaan liittyvänä tai erillisenä. Urtikaria on useimmiten infektion laukaisema reaktio, huomattavasti harvemmin lääkeaineen aiheuttamaa yliherkkyyttä. KUVA: HYKS, ihotautien klinikka

8 URTIKARIA JA ANGIOÖDEEMA Aiheuttajana tavallisimmin: Mikrobilääkkeet, tavallisimmin beetalaktaamit, kinolonit Tulehduskipulääkkeet Lihasrelaksantit Opioidit Jodivarjoaineet Angioödeemassa edellä olevien lisäksi ACE-estäjät Mekanismi voi olla IgE-välitteinen eli välitön allerginen reaktio (beetalaktaamiantibiootit), muu välitön yliherkkyysreaktio (kinoloniantibiootit), myös muihin mm. vaskuliittityyppisiin ihoreaktioihin voi liittyä urtikariaa. Välittömien lääkereaktioiden yhteydessä anafylaktinen reaktio on mahdollinen. Angioödeemaa alle prosentilla ACEestäjien käyttäjistä. 10%:lla edelleen angioödeemaa, mikäli vaihdetaan AT2-salpaajaan.

9 ERYTHEMA FIXUM ELI TOISTOPUNOITTUMA Noin 2-6 tuntia lääkkeenoton jälkeen iholle ilmaantuu yksi tai useita tarkkarajaisia punoittavia läiskiä tai rakkuloita aina samalle paikalle. Parantuessaan jättää iholle pigmenttiläiskät. Toistuu aina samoilla kohdilla tiettyyn lääkeaineeseen liittyen. Toistuessaan voi laajeta. Pidetään aina lääkkeen aiheuttamana. Aiheuttajia mm. sulfonamidit, trimetopriimi, tetrasykliinit, amiodaroni, furosemidi, tiatsididiureetit, ACE-estäjät, klooripromatsiini ja muut psykoosilääkkeet

10 AKUUTTI YLEISTYNYT EKSANTEMATOOTTINEN PUSTULOOSI (AGEP) Usein kasvoista alkava punoitus, leviää vartalolle ja raajoihin (taipeet). Punoitusalueille märkärakkuloita (steriilejä). Kuume, leukosytoosi. Paranee parissa viikossa lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Aiheuttajia beetalaktaamit, makrolidit, antimykootit, tulehduskipulääkkeet, allopurinoli, parasetamoli, myös infektiot.

11 LÄÄKE- JA VALOREAKTIOT Lääkkeet voivat herkistää ihon UV-valolle valoallergisia ja valotoksisia reaktioita. Kyseessä useimmiten toksinen reaktio eli iho palaa tavallista herkemmin. Allergiset reaktiot ilmenevät ekseeman tyylisenä ihottumana leviten valolle altistuvien alueiden ulkopuolelle.

12 VAIKEAT LÄÄKEIHOTTUMAT Stevens-Johnsonin syndrooma Purppuriellejä läiskiä ja rikkoutuvia rakkuloita iholla ja limakalvoilla. Toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN) Alussa punoittavia toisiinsa yhtyviä läiskiä iholla. Rakkulointia, epidermaalisen nekroosin edetessä ihon pintakerros irtoaa, myös limakalvo-oireita. Lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen reaktio (DRESS) Alkaa 2-6 viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta. Iholla punoittavaa eksanteemaa ja ihon kuoriutumista. Kuume, suurentuneet imusolmukkeet, maksan ja munuaisten toimintahäiriöitä, eosinofiliaa. Kirjallisuudessa aiheuttajina kuvattu lukuisia eri lääkeaineita, tavallisimpia sulfasalatsiini, dapsoni, epilepsialääkkeet, allopurinoli, tulehduskipulääkkeet.

13 TUTKIMUKSET LÄÄKEIHOTTUMAEPÄILYISSÄ Huolellinen anamneesi. Eri lääkkeiden aloitusvaiheet ja niiden suhde ihottuman puhkeamisajankohtaan. Ihottuman ulkonäön perusteella ei voi päätellä onko aiheuttaja infektio vai lääke, ja mikä lääke olisi kyseessä. Verikokeista vain vähän hyötyä eksanteemojen ja urtikariareaktioiden selvittelyssä. Tryptaasipitoisuus anafylaksiaepäilyn selvittelyssä. Vaikeissa reaktioissa verenkuva ja maksaentsyymit. Vaskuliittiepäilyissä virtsanäyte. Histologisesta tutkimuksesta joskus hyötyä.

14 LÄÄKEIHOTTUMAN HOITO Epäillyn lääkkeen lopettaminen. Tarvittaessa kaikkien lääkkeiden käytön lopettaminen. Lääkeihottumat paranevat yleensä nopeasti aiheuttajalääkkeen käytön loputtua. Muu hoito on oireenmukaista. Eksanteemat: Tarvittaessa kortisonivoide ja antihistamiini kutinaan. Vaikeimmissa reaktioissa p.o. kotikosteroidi. Urtikarian hoitona antihistamiini ja tarvittaessa p.o. kortikosteroidi. Anafylaktisen reaktion hoito. Vaikeimmat reaktiot, joissa iho kuoriutuu, vaativat tehohoitoa.

15 JATKOSELVITTELYT Jatkoselvittelyt ovat tarpeen vain, jos yliherkkyysepäilyjen vuoksi potilaan sairauksiin ei löydy sopivia lääkkeitä tutkimusmahdollisuudet ovat rajalliset. IgE-välitteistä (välitöntä) allergiaa tutkitaan ihopistokokeilla (prick-testit) kaupallisia testiaineita ei juurikaan käytettävissä. spesifisillä veren vasta-ainetutkimuksilla, joita käytettävissä V- ja G-penisilliinille, amoksisilliinille, ampisilliinille, kefaklorille ja insuliineille. Ihopistokokeiden osalta positiiviset tulokset kohtuullisen luotettavia, vaikkakin epäspesifiä histamiinin vapautumista esiintyy joidenkin lääkkeiden kohdalla ihotesteissä. Ihopistokoiden negatiivinen tulos pyritään varmistamaan ihonsisäisellä testillä. Mikäli tämä on edelleen negatiivinen, edetään tarvittaessa lääkeainealtistukseen.

16 LÄÄKEAINEALTISTUS Käytetään yleensä potilaalle sopivan lääkkeen löytämiseksi, jos epäiltyä lääkettä on vaikea korvata, reaktio on ollut lievä ja sen yhteys lääkkeen käyttöön epävarma. Aikaisintaan 1-2 kuukautta ihottuman parantumisesta. Ei tehdä, mikäli epäilty lääkereaktio on ollut vaikea ja välitön (anafylaksia, angioödeema nielun alueella, Stevens-Johnsonin syndrooma, TEN). Vasta-aiheita vaikeat perussairaudet (sydän-, maksa- ja munuaissairaudet), raskaus. Altistuksessa epäiltyä lääkeainetta annetaan potilaalle pienestä määrästä alkaen nostaen normaaliin käyttöannokseen. Seurataan 2-3 tuntia viimeisestä annoksesta. Jatkoseuranta kotona.

17 KIITOS!