Klubilehti. 1/2016 XX vuosikerta Helsingin Klubitalo

Transkriptio

1 Klubilehti 1/2016 XX vuosikerta Helsingin Klubitalo

2 Helsingin Klubitalon oppisopimusopiskelija Aki Eräs tarina Klubitalon hyödyntämisestä kuntoutumisessa Olen Aki, kohta 40-vuotias syntyperäinen helsinkiläinen, Itä-Helsingin Klubitalon jäsen vuodesta Helsingin Klubitalolla aloitin työharjoittelulla heinäkuussa Lokakuun alusta 2014 olen suorittanut merkonomin tutkintoa oppisopimuskoulutuksena, työssäoppimispaikkana Helsingin Klubitalo. Valmista pitäisi tulla syyskuun loppuun mennessä. Ammattinimikkeeni työsopimuksessa on talousassistentti. Olen varsin vapaasti saanut määritellä, mitä tehtäviä työpäiväni pitävät sisällään, taloushallintoon toki keskityn. Aikataulun salliessa olen ollut mukana monessa muussakin talon toimintaan kuuluvassa asiassa, kolmen viikon koulutuksesta kevätseminaarijärjestelyihin. Työaikani oli pitkään 25h viikossa, mikä on minimivaatimus oppisopimuskoulutuksessa. Vuoden vaihteesta lähtien olen työskennellyt 30 h viikossa, jaettuna neljälle päivälle. Oppimissopimuksen ehtojen mukaisesti minulle maksetaan palkkaa työtunneistani/ työharjoittelustani, josta kustannuksesta Helsingin Klubitalo saa osan takaisin KELA:lta opintorahana. Oma roolini Klubitalolla tuntui varsinkin aluksi hieman oudolta, varmasti osittain jäsentaustani takia. En ole lintu enkä kala, vaan jotain epämääräistä siltä väliltä, vitsailin. Toisaalta Helsingin Klubitalolla on kyllä aina ollut helppoa liittyä joukon jatkoksi kahvipöydässä tai sitten yksikössä. Olen joka tapauksessa viihtynyt oikein hyvin Helsingin Klubitalolla. Oppisopimuskoulutus sinänsä on oikein oivallinen tapa suorittaa tutkintoa, varsinkin kun koulunpenkillä istuminen ei tässä iässä enää oikein maistu (jos nyt sitten koskaan maistui). Jonkin verran olen toki koulunpenkkiäkin kuluttanut, iltaisin Amiedussa Pitäjänmäellä, mutta oppisopimuskoulutukseen sisältyy vähemmän koulutunteja kuin muihin tapoihin suorittaa sama tutkinto. Omassa kuntoutumisessani näen pitkän kaaren onnekkaita sattumia, vastoinkäymisiä ja määrätietoista pitkän tähtäimen tavoitteenasettelua. Aallonpohjan elämässäni saavutin kai 2008, liittyminen Klubitalon jäseneksi 2009 asumisyksikköni vastaavan ohjaajan painostuksen alaisena tapahtui vastentahtoisesti. Jossain vaiheessa huomasin Klubitalolla käymisen tekevän hyvää itselleni ja aloin käymään useammin kuin minulta vaadittiin. Hiljalleen rupesin asettamaan tavoitteita itselleni, pyrin ajoittain astumaan myös epämukavuusalueelleni. Kasvatin tuntimääriäni ja käyntipäiviäni, hain myös haastavia tehtäviä. Pari vuotta kävin Klubitalon lisäksi myös työkeskuksessa kahtena päivänä viikossa. Siirtymätöihin pääsin 2013 Kaupungin Puutarhalle. Vietin ikimuistoisen kesän, sen perään suoritin siivouspestin Lilinkotisäätiöllä. Epäröin ennen molempia pestejäni, mutta jälkikäteen en päivääkään vaihtaisi pois. Tuntui hyvältä tehdä oikeaa työtä ja unisena sulautua aamuruuhkaan, huolimatta siitä etteivät kitkeminen tai vessan pesu suosikkihommiani ole jatkossakaan. Seuraava askel oli hankalampi. Taustallani on joukko kauppatieteen opintoja, muttei tutkintoa. Hain Amieduun merkonomin tutkintoa suorittamaan, mutta en tullut valituksi. Keskusteltuani ESKOT ry:n opintovalmentaja Vilman ja hanketyöntekijä Päivin kanssa päätin hakea palkatonta työharjoittelupaikkaa ja yrittää myöhemmin uudestaan. Päivi ja Vilma myös nykyisen oppisopimuskoulutukseni ideoivat, ja olin todella onnekas ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan tullessani valituksi ensimmäiseksi oppisopimusopiskelijaksi Helsingin Klubitalolla. Toisaalta ihmisen tehtävä on antaa onnelle tilaisuus - ihminen kyllä jossain määrin tekee oman onnensa; se että tulin valituksi johtui osaltaan yhteensä puolesta vuodesta palkatonta työharjoittelua, jonka olin valmis tekemään ennen oppisopimuskoulutukseni alkua. Eräänlaista riskinottoa opintojen aloitus toki sisältää, ainakin kuntoutujan vinkkelistä. Olin ollut yli vuosikymmenen sivussa työelämästä kuntoutustuella, ja epävarma siitä kannattaako sinne työelämään väkisin yrittää sätkiäkään, nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa varsinkin. Kuitenkin oppisopimuskoulutuksen aloitus merkitsi kuntoutustuesta luopumista. Takaraivossani on viime vuosina ajoittain kyntänyt huoli siitä, että kuntoutan itseni ainoastaan kortistoon pitkäaikaistyöttömäksi. Toisaalta kyseinen huoli on täysin epäolennainen. Olen pyrkinyt kuntouttamaan itseäni ennen kaikkea siksi, että omien voimien löytäminen, jaksamisen kehittyminen ja voimaantuminen on parantanut oloani oman pääni sisällä. Toimeentulokin varmasti jatkossakin järjestyy tavalla tai toisella. 2 Klubilehti

3 Sisällysluettelo 1 Oppisopimusopiskelija Aki 4 siirtymänantajana upm 6 taiteilijan tulkinta kuvasta 7 kahviokoulutus klubitalolla 8 lähikuvassa HKO:n intendentti 10 runoja 11 mietteitä ja proosaa 12 klubilaisten harrastuksia 13 roolipelien lumo 14 nuorten työnjaot 15 stadin slangi 16 runoja 18 matka tampereelle verkoston työkomitean kokoukseen 20 toiminnan tukeminen Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutoksestasi Klubitalon hallintoyksikköön. hallinto@helsinginklubitalo.org puh Korjaus lehteen 2/2015: Pekka Töpöhännän kirjoittaja on Gösta Knutsson, ei Astrid Lindgren Kiitämme HOK-Elantoa saamastamme tukipaketista. Päätoimittaja: Marjukka Friman-Reinikka. Toimitus, taitto & grafiikka: Helsingin Klubitalon viestintätyöryhmä. Paino: Oy print24 Ltd. Julkaisija: Etelä-Suomen Klubitalo-osaajat - ESKOT ry. 20. vuosikerta. 3-5 numeroa vuodessa. Painos: kpl. ISSN Copyright 2015 ESKOT ry. Klubilehti 3

4 i. s k y d ö y lla h o a a v a On muk 4 Klubilehti Henrietta Gyllenbögel työpisteensä äärellä

5 siirtymätyönantajana UPM UPM on toiminut siirtymätyönantajana jo kymmenkunta vuotta. Siirtymätyö on Klubitalojen mielenterveyskuntoutujille suunnattu tuetun työllistymisen muoto. Klubitalon työvalmentajat ovat sekä työyhteisön että kuntoutujan tukena koko ajan. UPM:llä työsuhde kestää 6 kuukautta ja on perustason osa-aikatyötä 3,5 tuntia päivässä. Siirtymätyö on erittäin tuettu työllistämismalli. Joskus tätä tukea tarvitaan paljonkin ja joskus työntekijä pärjää ilmankin. Mielenterveyskuntoutuja on usein ollut pitkäänkin poissa työelämästä ja silloin usein tuki tulee tarpeeseen. Siirtymätyössä aloitellaankin kohtuullisella tuntija työmäärällä. Lahjakkaita ja ahkeria työntekijöitä Aloite yhteistyöstä tuli aikoinaan Klubitalolta ja Päivi Lipposelta, kertoo sidosryhmäsuhdejohtaja Pirkko Herrala. UPM:n silloinen henkilöstöjohtaja Harald Finne näki, että UPM:llä on mahdollisuuksia toimia siirtymätyönantajana ja alussa meillä oli kaksi siirtymätyöntekijäpaikkaa, yksi Viestinnässä ja toinen IT:ssä. Toinen paikka on jäänyt pois jossakin vaiheessa, mutta Viestinnän paikka on jatkunut jo kymmenkunta vuotta, Pirkko kertoo. Pirkko kertoo, että kokemukset siirtymätyönantajana ovat olleet hyviä. Klubitalon kautta olemme saaneet lahjakkaita ja ahkeria osa-aikaisia työntekijöitä, Pirkko kehuu ja jatkaa: Monet heistä ovat korkeakoulutettuja ja jo erittäin pitkällä omassa toipumisessaan. Tehtävät ovat suhteellisen helppoja mutta tarpeellisia ja järkeviä. Olemme nimenneet työntekijöille ohjaajan, joka varmistaa, että työ kuormittaa sopivasti. Tarvittaessa klubitalolaiset ovat saaneet tukea Klubitalon henkilöstöltä. Palaute siirtymätyöntekijöiltä on ollut hienoa, Pirkko kertoo. Mieleeni on jäänyt nuori nainen, joka laittoi jaksollaan koko varastomme ja arkistomme aivan uuteen uskoon, sai siitä valtavasti uutta itseluottamusta ja virtaa viedä opinnot loppuun. Hän oli lähtiessään kuin uudestisyntynyt ja toivon, että hänellä on edelleen kaikki hyvin, Pirkko muistelee. Useimmat klubitalolaiset ovat viihtyneet UPM:ssä oikein hyvin. Suurin harmi onkin ollut siirtymäjakson lyhyt kesto: juuri kun saa henkilön perehdytettyä, jakso päättyy, ja aloitamme alusta, harmittelee Pirkko. UPM:llä huomioidaan vahvuudet ja osaaminen Minna Palomäki Helsingin Klubitalolta kertoo: Siirtymätyö on hyödyksi kaikille työntekijöille. Osalle sen avulla selviää, ettei työelämä ole sitä, mitä havitella. Suurin osa kuitenkin suoriutuu hyvin ja kuntoutuu hyvin. On tärkeää työntekijälle kokea olevansa osa työpaikkaa, se nostaa itsetuntoa. Tarja Saarinen, myöskin Klubitalolta, jatkaa: Klubitalon siirtymätyön tarkoitus on tukea kuntoutuvaa jäsentä kohti työelämää ja yhteiskuntaa. Tässä työssä näkee miten siirtymätyön kautta kuntoutuminen nousee lentoon, miten kuntoutuja puhkeaa kukkaan ja ryhtyy tekemään jatkosuunnitelmia. UPM:llä huomioidaan työntekijän vahvuudet ja osaaminen. On suorastaan ainutlaatuista, miten UPM:llä pystytään huomioimaan kuntoutujan vahvuudet. UPM:llä on hyväksytty erilaisuus, ja siirtymätyöntekijöinä toimivia mielenterveyskuntoutujia on kohdattu ennakkoluulottomasti. Vaikka he ovat omalla tavallaan erilaisia, he ovat osa yhteisöä. Siirtymätyöllä haarukoidaan jaksamista ja kykyä toimia työelämässä. kehuu Minna. Parasta ystävälliset työtoverit Tällä hetkellä siirtymätyössä on Henrietta Gyllenbögel. Henrietta on valtiotieteen maisteri ja toiminut sekä viestintä- & PR-päällikkönä että toiminnanjohtajana. Vaikea psyykkinen sairaus kuitenkin keskeytti työuran viisi vuotta sitten. Nyt Henrietta on täysin toipunut, mutta työllistymismahdollisuudet 5 vuotta pois työelämästä olleelle 52-vuotiaalle mielenterveyskuntoutujalle ovat olemattomat. Henrietta on aina nauttinut työnteosta. On mukavaa olla hyödyksi. Siirtymätyöntekijän tehtävä räätälöidään UPM:llä jokaisen työntekijän vahvuudet huomioiden. Olen saanut mm. kirjoittaa sekä tiedotteita että juttuja. Mutta myös rutiinitehtävät ovat yllättäen mukavia ne ovat organisaatiossa tarpeellista tehtävää, Henrietta toteaa. Parasta työnteossa UPM:llä ovat ystävälliset työtoverit ja avoin ilmapiiri sekä itse työn tekeminen. Myös Biofore-talon kaunis arkkitehtuuri ja upeat maisemat ilahduttavat Henriettaa. Henrietta Gyllenbögel Klubilehti 5

6 Taiteilijan tulkinta kuvasta Ritarit ratsastavat rauhallisesti. Talonpojat kävelevät vastaan. He väistävät ojan puoleen. Ritarit saapuvat linnaan. Kreivi on vastassa. Kreivi tervehtii. Linna on kukkulan päällä. Pellot ympäröivät linnaa. Kreivi taputtaa ritareita selkään. Hän on tyytyväinen. He menevät juhlasaliin, istuvat ottavat juomia vastaan. Kreivi juo paljon viiniä. Ritarit nauravat kovaa. Leidi tulee paikalle ja on tiukkana, leidi moittii kreiviä. Ritarit poistuvat paikalta, kreivi menee nukkumaan, ritarit eroavat ja menevät eri puolille, ritari menee huoneeseensa palvelija auttaa riisumaan vaatteita. Pipopäinen mies kävelee tiellä hän on reipas, mies näkee lintuja, taivaalla linnut lentelevät edes takaisin. Mies näkee jäniksen joka loikkii paljon, se on kiireinen kettu perässä, 6 Klubilehti ne juoksevat pitkään, jänis aina pääsee karkuun. Mies ei jaksanut katsoa pitkään, puut heiluvat tuulen mukana, mies menee taloon, hän istuu ja juo kahvia, mies ottaa pipon pois päästä. Aallot lyövät kalliota vastaan, se on tasaista menoa, aina tulee uusia aaltoja, ruohikko taipuu ja puun runkoja on rannalla ne on katkenneita, kukat kukkivat kallion päällä, kukkia on jonkin verran, ne kukkivat kauniisti. Ritari mene ulos ja laskeutuu alas kukkulaa hän on puun vieressä ja kävelee ja ratsastaa ympäri puuta. Paasi seisoo paikalla, se on yksinäinen, lähettyvillä on kiviröykkiö, kiviröykkiö on vakaa. Pilvet kulkevat hitaasti taivaalla, aurinko paistaa pitkään. Ritari palasi linnaan, hän on tyytyväinen. Kreivi istuu ja miettii pitkään, hän luki prinssin kirjettä, prinssi vaati toimia vastustajaa vastaan. Herttuan kirje on eri linjoilla, Kreivi mietti mitä noudattaa. Piispan kirje vaati kunniallisuutta, kreivi on neuvoton, neuvon antaja neuvoo että ei tehdä mitään. kardinaali oli tarkastusmatkalla, kardinaali on ylpeä, hän nauttii hienoja ruokia. kardinaali juhlii paljon, hän on onnellinen. Linnut lentelevät ja ovat onnellisia, he ovat ahkeria. Puut liikkuvat tuulen mukana, mies käveli ulkona, eläimet jahtaavat toisiaan rauhallisuus hallitsee näkemistä. Käsi kosketti kukkia ja on tyytyväinen, käsi keräili kukkia ja ihaili niitä. Tässä on oma tulkintani kuvasta. Arto Haatanen

7 Kahviokoulutus klubitalolla Moi, siirryin Hallinnosta ravintolayksikköön syksyllä Keskityin kahvion hoitoon. Tuli opittua kassan käyttö ja vitriinin täyttö. Asiakaspalvelu oli mukavaa. Olen joskus työskennellyt kaupan alalla ja tuli tuttu tunne. Aloitettiin kahviokoulutus, siinä opetetaan kassan hoito, kahvinkeitto, myytävien tuotteiden esille laitto, kuten leivät ja rahkat. Tarkistetaan päiväykset tuotteista ja sitten laitetaan myös maidot ja viilit ja rahkat esille. Pyyhitään pöydät ja tiski. Katsotaan että tarjottimia, lautasia ja kahvikuppeja on riittävästi. Tule oppimaan uutta. Kahviossa on mukavaa. Päivä pyörähtää hyvin käyntiin. Tekemistä riittää. Terveisin Kati Häkkinen. Tarkistetaan lämpötilat jääkaapeista ja vitriinistä. Kahviokoulutus on kerran viikossa perjantaisin kello Mukaan mahtuu kaksi henkilöä. Kahvion iloinen henkilökunta aina valmiina palvelemaan! Klubilehti 7

8 Lähikuvassa kaupunginorkesterin intendentti Helsingin kaupunginorkesteri (HKO) - Helsinki Philharmonic Orchestra on pohjoismaiden vanhin ammattilaisista koottu orkesteri. Robert Kajanus perusti orkesterin vuonna 1882 ja toimi pitkään ( ) sen kapellimestarina. Orkesteri tunnetaan Sibeliuksen orkesterina, koska se on kantaesittänyt säveltäjän teoksia. Orkesteri sai vuonna 2011 uudet tilat Helsingin Musiikkitalosta. 1 Helsingin Klubitalo on tehnyt yhteistyötä kaupunginorkesterin kanssa. Siksi ajattelimme Klubilehden toimituksessa tiedustella orkesterin intendentiltä, suostuisiko hän haastateltavaksi Klubilehteen. Olimme kovin iloisia, kun intendentti suostui tähän. Musiikkitalolla meidät ohjattiin intendentin työhuoneelle, jossa haastattelun oli määrä tapahtua. Aurinkoinen intendentti oli meitä vastassa ja toivotti meidät tervetulleiksi. Aluksi kiitimme kaupunginorkesteria siitä, että Helsingin Klubitalo saa orkesterilta lippuja orkesterin konsertteihin. Intendentti totesi tähän, että orkesterille on tärkeää tuottaa mielihyvää erilaisille ryhmille. Lisäksi hän arvioi, että erityisesti yhteisöllisyyden kokeminen konserteissa voi olla hyvinkin merkittävä asia klubitalolaisille. Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Gita Kadambi on koulutukseltaan musiikin maisteri (Sibelius-Akatemia ja London College of Music). Kadambi on työskennellyt monissa musiikkiin liittyvissä tehtävissä, mm. Radion sinfoniaorkesterin (RSO) apulaisintendenttinä HKO:n intendentiksi hänet valittiin vuonna Alkuseremonioiden jälkeen päästiin varsinaisiin kysymyksiin. Millaisia tehtäviä orkesterin intendentillä on? Intendentti on ikään kuin orkesterin toimitusjohtaja; hänen tehtäviinsä kuuluvat mm. orkesterivuoden ohjelmiston kokoaminen ja taiteellisten yksityiskohtien pohdinta yhdessä ylikapellimestarin kanssa. Intendentti on myös mukana päättämässä orkesterin isoista linjoista. Ovatko intendentti ja orkesteri tyytyväisiä Musiikkitaloon? Kyllä! Musiikkitalo on kuin taivas. Soittaminen konserttisalissa on nautinto. Musiikkitalo on varta vasten suunniteltu HKO:lle ja RSO:lle. Soittajille on mm. pukuhuoneet, joissa he voivat vaatteiden vaihdon lisäksi lämmitellä soittimiaan. Konserttisali on instrumentti itsessään, joten orkesterin on pitänyt opetella soittamaan salissa, jonka akustiikka poikkeaa huomattavasti aiemmasta. Nuottilehdetkin käännetään toisin, sillä jokainen rapsahdus kuuluu. On hienoa kuulla, kun vierailevat huippukapellimestarit ja -solistit ihastelevat konserttisalin akustiikkaa. Teksti Jukka ja Gita Kadambi takanaan Sib 1 Helsingin kaupunginorkesteri :57. 2 Helsingin Sanomat Klubilehti

9 Kati, kuva Jukka eliuksen alkuperäisnuotit. Millaisia odotuksia orkesterilla ja sen intendentillä on uuden ylikapellimestarin suhteen? Orkesteri ja sen intendentti odottavat kovasti uuden ylikapellimestari Susanna Mälkin astumista tehtäväänsä. Varsinaisesti se tapahtuu syksyllä 2016, mutta Mälkki johtaa Kadambin mukaan orkesteria muutamaan otteeseen jo tulevana keväänä. Sitä ennen orkesteri on tehnyt jo vuoden yhteistyötä Susanna Mälkin kanssa. Kapellimestarit ovat voittopuolisesti Suomessa ja muuallakin miehiä, vaikka naisetkin voivat olla erinomaisia kapellimestareita - tasa-arvoistuminen vie aikaa. Siksi naisen valinta HKO:n ylikapellimestariksi on ollut historiallista, Kadambi toteaa. Orkesteri lähtee tänä keväänä Susanna Mälkin kanssa kiertueelle Espanjaan ja esiintyy siellä kolmella paikkakunnalla. Orkesteri on ko. kiertueella Helsingin käyntikorttina alle viikon verran. Millainen on orkesterin kevätkauden ohjelma? Orkesterilla on uusi ylikapellimestari, mutta hän ei ole vielä toimessaan, joten Gita Kandambi on itse päättänyt ohjelmistosta. Mukana päättämässä ovat olleet myös vierailevat kapellimestarit. Vuoden aloitti hieno taiteellinen kokonaisuus, kun HKO sai vieraakseen legendaarisen Hollywood-näyttelijä John Malkovichin. Esitys oli niin vaikuttava, että suorastaan näki kuinka orkesteri kohosi ainakin kymmenen senttiä ilmaan. Uuden ylikapellimestari Susanna Mälkin johtamat viikot luovat rungon ohjelmistolle. Vierailijoina nähdään luottokapellimestarit Matthias Pintscher ja Jaakko Kuusisto. Lisäksi kuulemme kantaesityksiä. Milloin orkesteri astuu digitaaliaikaan? Digitaalisuus tekee Kadambin mukaan tuloaan myös orkesterimaailmaan. Eräissä ulkomaisissa orkestereissa on jo kaikilla muusikoilla käytössään taulutietokoneita, joista on mahdollista lukea nuotteja harjoitusten ja konserttien aikana. Kadambi arvioi, että noin 10 vuoden sisällä se voisi olla mahdollista myös HKO:ssa. Asiaan liittyy kuitenkin esim. nuottien tekijänoikeuksiin ja laitteiden hallintaan (lataus, sähkökatkot jne.) liittyviä kysymyksiä, jotka täytyy ratkaista ennen kuin uusi tekniikka voidaan ottaa käyttöön myös HKO:ssa. Oletteko tyytyväisiä orkesterin nykyisiin resursseihin? Ottaen huomioon nykyisen taloudellisen tilanteen olemme tyytyväisiä. Tänä vuonna kaupunki teki leikkauksia budjettiimme, eikä se nykyisellään vastaa kustannusten nousua. Mutta jos vertaamme tilannettamme maakuntaorkestereihin, olemme tyytyväisiä. Kysymysten jälkeen keskustelimme vielä lyhyesti intendentin kanssa Helsingin kaupunginorkesterin ja Helsingin Klubitalon yhteistyönäkymistä, kiitimme miellyttävää haastateltavaamme ja toivotimme orkesterille ja sen intendentille menestystä uudelle konserttikaudelle Klubilehti 9

10 Punatulkkujen kulkuset Punatulkkujen kulkuset helkkää riemua pelkkää aivan aisakellon tahtiin Ei pesuetta mikään hajota eikä siihen kajota silloin voi mikään maailman mahti Emo kun ohjaa, rajoittaa ja vahtii Pääsee poikaset sydänmaille eivätkä jää kultajyvää vaille! Liisa R. 10 Klubilehti pölyinen kuumuus laiskanraukea päivä autio on tie etsii varis juotavaa pappi nukahtaa varjoon Harri Lyytikäinen uni, unelma, kosketus; tuuli tuivertaa; aamu kietoo syliinsä;: kerrot saduista; naisen ikuinen arvoitus Leila Tuomala

11 Mietteitä ja proosaa S anat ja kynä tekevät syvempiä haavoja kuin miekka ja tikari. Lävistäessä kiillotetun ulkokuoren, osuessaan arpeutuneeseen tunne minään. Riisuessaan roolimallit joihin itseämme verhoamme. Miten voisimme riisua mustaviitan näiden häpeäkuorien päältä ja tulla aidoksi itsellemme ja elämälle. Mikä on oikein ja mikä on väärin se mikä on täällä oikein voi olla muualla väärin se mikä on muualla oikein voi olla täällä väärin missä on laki joka voisi oikaista nämä vääryydet oikeiksi onko se koston laki vai ymmärryksen ja anteeksi annon asia mikä on se mitta jolla mittaamme omat erehdyksemme ja käsityksemme oikeasta. Erehdyksestä kasvaa ymmärryksen siemen jos ymmärrämme ja uskallamme sen tunnustaa. Kenen totuus painaa eniten tässä maailmassa sen jolla synkin ja negatiivisin käsitys asioista se painaa ihmisten mieliä kansakuntien ymmärrystä ja kasvattaa pelkoa ja vihaa kenen vähiten se joka uskaltaa sanoa oman näkemyksensä vailla kiihkoa ja vihaa huumorilla ja itse ironialla kuorrutettuna. Löytyykö ihmisyydelle tila sellaisessa maailmassa jos kaikilla on samanlaiset arvot ja mielipiteet. Onko se aina oikeassa jolla on kovempi ääni tai ylempänä meitä. On kolme vaihtoehtoa monologi, dialogi tai synteesi. Kaatuuko kolmio jos sen suhteet ovat epätasapainoisessa suhteessa toisiinsa vai löydetäänkö luovia ratkaisuja kuuntelun, keskustelun ja tosi asioiden hyväksymisen pohjalta. Uskalletaanko jakaa tietoa virhearviointien pelossa. Korven filosofi Lasse M Klubilehti 11 Valokuva: Lasse Männynsalo

12 Kaikilla meillä on harrastuksia! Tässä muutaman Klubilaisen harrastuksia 12 Klubilehti Juha Näres 1. Mitä harrastat? Viulunsoittoa. Mikä on minulle enemmän kuin harrastus. Viulunsoiton lisäksi harrastan kalastusta ja pingistä. 2. Miten kauan olet harrastanut? Viulunsoittoa 15- vuotiaasta. Kalastusta koko pienen ikäni. Pingistä aktiivisesti pari vuotta. 3. Mikä erityisesti viehättää harrastuksissasi? Viulunsoitossa kun kehittyy teknisesti. Uuden kappaleen harjoittelu vaatii toistoja. Kalastuksessa on kivaa kun saa kaloja. Pingiksessa kunto kohoaa ja saa kivasti liikuntaa. 4. Harrastuksen huonoja puolia? Viulunsoitto vaatii kovaa työtä; koskaan ei ole valmis ja samalla se vaatii pitkäjänteisyyttä. Kalastus on kallis harrastus; vieheet jäävät pohjaan ja ovat hintavia. Pingiksessä pelikaverin aikataulut rajoittaa. Olen joskus pelannut myös seurassa. Mikä oli todella rankkaa. 5. Paljonko harrastuksesi maksaa? Viulunsoittotunnit maksaa ja jouhia joutuu uusimaan. Kalastuksessa uusi kela maksoi 70 ja vapa maksaa saman. Kalastuslupa maksaa 59 vuodessa. Jiggeihin eli kuha- ja ahvensyötteihin palaa noin 5 viikossa. Pingis maksaa 2 kerta ja välineet on talon puolesta. 6. Millaisena näet tulevaisuudessa harrastuksesi? Viulunsoitossa tavoite C tutkintoa vastaava soittotaito, mikä on alin ammatillinen tutkinto. Kalastus kesää odotellessa. Pingistä silloin tällöin. 7. Sana on vapaa En halua leimautua kalamieheksi, mieluummin muusikoksi. Arto Haatanen 1. Mitä harrastat? Lehtijuttujen kirjoittamista, sählyn pelaamista, kävelyä ja lukemista. Lukemisessa kiehtoo varsinkin fantasia ja uskonnollinen kirjallisuus. Elokuvissa käynti. Elokuvissa pidän nuorisohuumorista, supersankareista, toimintaseikkailuista ja saduista (laidasta laitaan). Shakin peluu. 2. Miten kauan olet harrastanut? Shakkia pari kolme vuotta. Urheilua vuodesta 2008 alkaen. Elokuvista kiinnostuin kun oli 18 vuotias. 3. Mikä erityisesti viehättää harrastuksissasi? Monipuolinen tekeminen antaa virikkeitä. Kirjoittaminen, urheilu ja shakki; tykkään tehdä monipuolisesti kaikkia. 4. Harrastuksen huonoja puolia? Urheillessa paikat kipeytyy. Välillä kirjoittaessa on vaikea saada asioita esiin. 5. Paljonko harrastuksesi maksaa? Elokuviin liput, kirjat ostan tai lainaan. Urheilu ei maksa mitään urheilen Klubitalon tai Niemenkotisäätiön mukana. 6. Millaisena näet tulevaisuudessa harrastuksesi? Sivistää ja kehittää luovuutta. Uuden oppiminen on mukavaa. 7. Sana on vapaa Harrastaminen kannattaa. Avaa uusia mahdollisuuksia. Kannustaa. Tulee hyvä mieli harrastuksista.

13 Roolipelien lumo Olen pelannut roolipelejä noin 30 vuotta. Matkan varrella sekä pelit että minä olemme muuttuneet paljon. Vietämme kuitenkin edelleen hyviä hetkiä yhdessä. Mutta mitä ihmettä ovat roolipelit? Roolipeli lyhyesti Roolipeli on peli, jossa pelataan niin kutsuttuja pelaajahahmoja. Hahmot ovat ihmisiä (tai muita älykkäitä olentoja), joilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, omat halunsa ja haaveensa, omat toiveensa. He elävät pelin maailmassa kehittyen ja uutta kokien. Pelaajan tehtävänä on huolehtia, että hahmo toimii järkevästi ja loogisesti. Roolipelaamista voi verrata näytelmään, jossa ei ole käsikirjoitusta. Hahmoja rajoittavat vain pelimaailman rajat (kuten painovoima) ja pelaajan oma tahto. Maailmaa pelissä edustaa pelinjohtaja, jonka tehtävänä on kuvailla pelaajille peliympäristö ja reagoida hahmojen tekemisiin. Pelinjohtaja on ikään kuin ohjaaja, joka luo näytelmää hahmojen toimista, ei käsikirjoituksesta riippuen. Mahdollisuuksien kirjo Roolipelejä on satoja, jopa tuhansia erilaisia. Suosituimpia ovat fantasiaroolipelit, mutta myös muita tyyppejä pelataan. On olemassa tieteis-, historia-, kauhu-, huumori-, eläin- ja supersankariroolipelejä, sekä lukemattomia niiden yhdistelmiä. Lähes kaikesta mahdollisesta on tehty roolipeli. Itse olen pelannut muun muassa pingviiniä, hiirtä, muskettisoturia, avaruuslentäjää, spartalaista sotilasta ja jazzlaulajatarta. Pelaan nimenomaan pöytäroolipelejä, jotka tapahtuvat pöydän ääressä istuen. Ne täytyy erottaa niin kutsutuista larpeista eli liveroolipeleistä, joissa pukeudutaan roolihahmoksi ja mennään pelaamaan häntä johonkin ennalta valmisteltuun paikkaan. Pöytäroolipelaajat eivät siis pukeudu hahmoikseen, vaan pelaavat niitä kotipöydän ääressä istuen. Onko roolipeli peli? Roolipeleissä ei ole voittajia eikä häviäjiä. Hahmot kehittyvät pelin aikana, mutta voittotavoitetta ei ole. Kehittyminen tarkoittaa sitä, että hahmo oppii uusia taitoja ja tulee vanhoissa paremmiksi - aivan kuten oikeassa elämässäkin. Pelaajat eivät kilpaile toisiaan vastaan, vaan pelaavat yhteisten tavoitteiden puolesta. Toisaalta roolipeleissä on sääntöjä. Monesti - ei aina - satunnaisuutta pelissä hoidetaan noppien avulla. Pystyykö hahmo hyppäämään katolta toiselle? Heitä noppaa. Muistaako hahmo yksityiskohdan menneisyydestään? Heitä noppaa, ja niin edelleen. Noppia on erilaisia, aina neljäsivuisesta 100-sivuiseen asti. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kunnon roolipelaajalla on paljon noppia (itselläni niitä on yli sata), ja hän tunnistaa omansa noppakasasta. Esimerkki Miten roolipeliä sitten pelataan? Otetaan pieni esimerkki. Bob, Jack ja Ann ovat 1930-luvun henkilöitä, joiden harrastuksena ovat kummitukset. Bob on parapsykologian tohtori Massachusetin yliopistossa, Jack pelaa amerikkalaista jalkapalloa ja Ann on journalisti. He ovat menossa tutkimaan vanhaa hylättyä kartanoa, jossa kuulemma kummittelee. Bob: Pysäköin auton noin sadan metrin päähän kartanosta. Mitä näkyy? Pelinjohtaja: On ilta ja paljon pilviä. Kartano seisoo pimeydessä kuin iso nukketalo. Missään ei ole valoa. Tuuli ulvoo pihapuissa, mutta muuten on hiljaista. Ann: Nousen autosta ja tarkistan, että kamerassa on varmasti filmiä. Kävelen hitaasti kohti etuovea. Jack: Lataan revolverin ja pistän sen taskuuni. Otan taskulampun ja sytytän sen. Bob: Lukitsen auton ovet ja seuraan Jackia ja Annia muutaman metrin päästä. Pelinjohtaja: Saavutte etuovelle. Olette kuistilla, mikä on hyvä, koska alkaa sataa. Ann: Tämäkin vielä. Tästä tulee kurja yö.» Jack: Älä vielä sano. Emmehän ole edes sisällä. Bob: Tartun ovennuppiin ja käännän sitä varovasti. Pelinjohtaja: Ovi on lukossa. Jack: Otan esille tiirikkani ja tiirikoin lukon. Pelinjohtaja: Heitä noppaa....ja niin edelleen. Jos Jack onnistuu tiirikoinnissaan, hahmot pääsevät sisään vaivatta. Muussa tapauksessa heidän pitää käyttää mielikuvitustaan. Kenties Jack voi murtaa oven? Pääsisikö Ann kiipeämään kuistin katolle ja sitä kautta ikkunasta sisään? Onko takaovi auki? Kaikki on mahdollista. Hauskaa yhdessä Roolipelaaminen on ennen kaikkea yhdessäoloa ja sosiaalista toimintaa. Roolipelien avulla voi esimerkiksi opettaa pikkulapsille empaattisuutta. Pelit opettavat pelaajille historiaa ja muita tieteitä, ja usein kiinnostus pelin käsittelemiin teemoihin kasvaa. Roolipelaaminen on mainettaan parempi harrastus. Mixu Lauronen Klubilehti 13

14 Nuorten työnjaot Helsingin Klubitalolla Nuorten työnjaon ryhmä alkoi kokoontua keväällä 2015 Tampereella järjestetyn Klubitalonuorten seminaarin innoittamina. Nuorten omaan työnjakoon päädyttiin, koska isossa talossa tuntui siltä, ettei toisia nuoria ja samassa elämäntilanteessa olevia kohdannut työpainotteisessa päivässä. Nuorten työnjaon ryhmä päätti alkuvaiheessa, että tapaaminen kerran viikossa onnistuisi parhaiten. Nuorten työnjako onkin kokoontunut alusta lähtien keskiviikkoisin klo Tapaaminen sovittiin aamupäivälle, koska nuoret kokivat tekemisen löytämisen olevan vaikeaa klubitalon muiden työnjakojen välissä. Työnjaossa vaihdetaan kuulumisia ja tehdään niitä töitä, joita ryhmässä nousee esiin. Keskusteluaiheina meillä on tähän mennessä ollut mm. itsetunto, ystävyys, rakkaus, tulevaisuus, ulkonäkö ja yhteiskunnan odotukset. Työpainotteista tekemistä on ollut mm. juhlakahvion järjestäminen, lehtijuttujen kirjoittaminen, nuorten työnjaon ryhmän blogin pitäminen ja onnittelukorttien tekeminen. Tämän lisäksi olemme järjestäneet vapaa-ajan ohjelmaa, kuten esim. minigolfia, keilailua, leivontaa, leffaretkiä, lautapelituokioita ja ravintolaruokailua. Miksi käymme työnjaossa? Näkee muita nuoria, kuulee kuulumisia, mukavaa tekemistä. 14 Klubilehti Meli Joonas

15 Stadin Slangi ry Suomen suurin kotiseutuyhdistys Eräänä päivänä byroon dörtsi aukes ja sisään dallas kundi jolla oli ihan oikeaa asiaakin. Hän bamlas parillasanalla mistä oli itse tulossa ja pyys meitä sinne messiin. Minulla olikin ilo tuntea jonkin verran Klubitalon toimintaa vaikkakin Kondekasta käsin. Näinköhän siellä enää onkaan Klubitaloa?? Mutta kerron tässä jo hieman lyhyesti mitä on slangi. Stadissa on bamlattu tätä omanlaista kieltä jo toista sataa vuotta. Slangi on enemmänkin puhuttu kieli. Sen kirjoittaminen ei ole läheskään niin luontevaa. Slangi on myös muuttunut vuosikymmenten aikana hyvinkin paljon ja muuttuu edelleen. Messiin? Siis mihin ja miten? Näitä kyssäreitä pohdimme jonkin aikaa kunnes minulle valkeni toive siitä että tulisimme hieman bamlaamaan kundien ja friidujen arkipäivän piristeeksi slangista ja slangilla. taistelun aihe: lkuinen Sörkka vai Sörkkä?? Ja tätähän me todellakin paljon teemme. Kierrämme skoleissa, eläkeläiskertseissä ja milloin missäkin bileissä. Bamlaamme Stadin historiaa ja slangin kielen hienouksia. Joskus pyynnöstä sjungaammekin pari biisiä kimpassa slangilla tai ihan stadiksi. Tällaiset treffit nyt sovimme toukokuun 18. päivään Sörkan klubitaloon. Kantsii silloin tulla megeen kuuntelemaan ja kyselemään. Slangin kieltä ei opetella kniigoista vaan kartsoilla ja klitsuissa. Se tarttuu jos on tarttuakseen. Slangin puheesta ei voi oikein sanoa mikä menee pieleen vai meneekö koska sen muotoja on niin runsaasti. lkuinen taistelun aihe: Sörkka vai Sörkkä?? Yhdistykseen kuuluu yli kolme ja puoli tuhatta maksavaa jäsentä, joista valtaosa bamlaa viime vuosisadan alun slangia. Slangin kielen alku on venäjän kielen sanoissa, johon myöhemmin tuli runsaasti vaikutteita ruotsin puolelta. Ja viime aikoina enenevässä määrin myös englannista. Yhdistyksemme tekee paljon duunia myös levittääkseen tietoa Stadin historiasta ja vaikkapa perinneleikeistä. Valitsemme myös vuosittain Helsinki-päivänä Stadin kundin ja friidun. Vuoden 2015 valitut olivat Anna Kortelainen ja Heikki Harma. Tulkaahan tekin messiin 12.6 klo järkättäviin bileisiin, Espan lavalle jossa kuullaan kliffaa musaa slangilla ja ilman. Lisätietoja joko allekirjoittaneelta rimpauttamalla tai dallaamalla byrooseen Hämeentie 67. Marjut Klinga Uudet kundit ja friidut eivät ehkä siksi tunnekaan oloaan jengissä niin kotoisaksi, koska tuon ajan slangi on heille vierasta. Klubilehti 15

16 Pittääkö tiällä Pittääkö tiällä viisas olla Mikä se on niin kun tarkotus tämän pittääkö tiällä ajatella osata meejän toesen virtuaali elämän pittääkö tiällä kirjottoo osata melekeen pelottaa mitä tästä tulloo pittääkö tiällä haaskakkii olla kiinnostaa ja myötään sivuja rulloo Vae mitä tiällä pittää? Että niinku mikä? Minä kun en ossoo kaekkee olla Mitteehän ne aatteeloo muuttii minusta aena ee juokse se oma polla hiljoo kuitennii läppärin sivusta miel tekis välillä vuan antoo olla uskallanko kirjottoo mittään ennee aevot voes olla vaekka kesannolla oovolta tuntuu tämä minusta Vae voeko? Että niinku mittee? Millaset ne on ne pelj siännöt Tästäkkii tul tämmönen kesanto mittee tänne suapi kirjotella ujjoos näkkyy rivviin välistä ahistaa tämmönen kun en tiiä peleko pilikun piällä mitenkä sitä oekeen ossoes olla yksinäisyys yskähtellöö Vae mitenkä? Vae että kesanto? Ilkka Pekkarinen Klubilehti

17 PETO Peto, peto, rakkauttasi janoan, silmäs palaa, yön kajoon ne valon valaa! Mikä voima, kuolematon, on luonut uhkaavan hahmosi? Kipu rintaani raastaa, yön vallat se taistohon haastaa. Virrat vuolaat nyt katseeni peittää, pimeys vastaani siintää, Peto, peto, silmäs palaa, yön kajoon ne valon valaa. Jano suutani piinaa, tekee mieli lisää viinaa. Virrat vuolaat nyt katseeni peittää, pimeys vastaani siintää. Peto, peto, silmäs palaa, yön kajon ne valon valaa! Juha Näres Klubilehti 17

18 Matka Tampereelle verkoston työkomitean kokoukseen Tampereen kokous väliin, mutta tajutessani olevani tuon työryhmän sihteeri, yritin vain sisäistää tulevaa matkaa. Valmistautumista matkaan Tammikuun 14. päivä kolkutteli ovia keskiviikon kääntyessä iltaan ja jännitykseni seuraavan päivän matkasta oli käsin kosketeltavaa. Piti suunnitella aikataulu, jotta olen ajoissa rautatieasemalla. Otin kynän ja paperia eteeni ja lähdin kirjaamaan: Juna lähtee klo 8:07, Päivin tapaaminen 7:55 eli kotoa lähtö klo 7:25. Halusin varata kaksi tuntia aamutoimiini eli herääminen klo 5:25. Nukkumaan klo 21:25 jotta yöunia tuli kahdeksan tuntia. Samalla tavalla laskin aikatauluni lääkkeiden ottamiseen ja muuhun iltarutiineihini kuluvan ajan. Sanna odottaa innolla kokouksen alkamista. Työkomitean ensimmäinen kokoukseni Vuoden 2015 lopussa tulin ympäripuhutuksi osallistumaan Verkoston työkomitean kokoukseen meidän talomme neukkarissa. Tuossa kokouksessa valittiin uusi sihteeri ja puheenjohtaja, jolloin minua ehdotettiin sihteeriksi. Tiedän pystyväni kirjoittamaan tietokoneella lähes puhenopeudella vaikka käsin kirjoittamiseen menee historiallisen pitkä ikuisuus, joten suostuin sihteeriksi 18 Klubilehti sillä ehdolla että minulla on aina tietokone käytettävissäni. Kokous meni mukavasti ja olin ylpeä itsestäni, sillä olin mielestäni saanut kirjattua käsitellyt asiat hyvin pöytäkirjan muistiin. Edes uusien ihmisten kohtaaminen ei aiheuttanut minussa mitään kummempia reaktioita. Kokouksen päätteeksi sovimme seuraavan kokouksen Tampereen klubitalolle ja siinä kohtaa stressireaktioni nosti päätään. Yritin miettiä syytä ja keinoa jättää Aamun koittaessa minun ei tarvinnut herätä herätyskellon soittoon, vaan heräsin lähes tunnin aikaisemmin kiitollisena ylimääräisestä ajasta aamutoimiini. Astuessani ulko-ovesta ulos päätin suunnata ratikalle, sillä en halunnut riskeerata aikatauluani liukkaille jalkakäytäville vaikka määränpää olikin kävelymatkan etäisyydellä. Noustuani ratikasta rautatieaseman edessä, suuntasin päättäväisenä ja jännittyneenä aseman lämpimiin sisätiloihin kylmyyttä pakoon. Päivin kanssa sopimaani tapaamisajankohtaan oli vielä pieni hetki aikaa, joten suuntasin asemalla olevaan pokkarimyymälään ajatellessani kahden tunnin pitkää junamatkaa. Huojentuneena löysinkin mielekkään pokkariromaanin ja suuntasin junaraiteiden edustalle Päiviä odottamaan.

19 Matka Tampereen talolle Toisemme ja paikkamme junasta löydettyämme sain huomata pitkän junamatkan taittuvan kuin huomaamatta teknisten ongelmien ja iloisen rupattelun viedessä kaiken huomion. Tampereelle päästyämme huomasin talven kylmyyden tuntuvan siellä sisämaassa ihan yhtä kylmältä kuin Helsingissä oli tuntunut. Toisaalta miksi olisi tuntunut erilaiselta, kun Helsingin tuuli oli ollut hiljaisen maltillinen. Kuten junassa olimme päättäneet, kuljimme parin kilometrin matkan Näsinkulman klubitalolle kävellen niin ripeästi kuin pystyin yli kuusi kiloa painavan läppärilaukkuni kanssa. Mielessäni vannotin itseäni jatkossa miettimään laukkujeni painoja jo kotona ennen mihinkään menoa. Kävelymatkamme oli toki myös viihdyttävän mukava, kun lähes jokaisen koruliikkeen näyteikkuna sai meidät pysähtymään. Onneksi aamupäivä oli vielä sen verran aikaisessa, etteivät nuo liikkeet olleet auki ja näin ollen houkutukset jäivät ikkunashoppailun tasolle. Edetessämme kohti määränpäätä meidän piti välillä kaivaa puhelimiemme karttapalvelut esille ja varmistaa oikea reitti. Perille päästessämme olin hyvin kiitollinen, kun Päivi oli kuullut klubitalon sijainnista Tampereella ja sen nojalla osasimme mennä suoraan sisäpihalle ja oikea ovikin löytyi helposti. Ulko-ovesta sisään astuessamme huomasin olevani erittäin jännittynyt ja ujo. Kokous Ajallamme keräännyimme toisessa kerroksessa sijaitsevaan neuvotteluhuoneeseen ja aloin purkamaan läppäriä laukustani toivoen samalla, että voisin kadota kaikkien huomion ulkopuolelle. Jännitti. Meidän lukumäärämme yllätti minut. Meitä oli Helsingin klubitalolta, Lahden klubitalolta, Jyväskylässä sijaitsevasta Suvimäen klubitalolta, Tampereella olevasta Näsinkulman klubitalolta ja Järvenpäässä sijaitsevasta Keski-Uudenmaan klubitalolta. Verkoston työkomitean kokous alkoi kellon ollessa yksitoista. Itse kokous oli samanlainen kuin meidän talon kokouksemme; ihmiset olivat innoissaan ja keskustelu polveili niin paljon, että sain vähän väliä miettiä mitä minun tulisi sihteerinä kirjata ylös muistiin. Jos puheenjohtaja olisi ollut tiukan napakka kokouksemme etenemisessä ja tiivistänyt sanotun, sihteerin työni olisi voinut tehdä vasemmalla kädellä. Eli haluan siis sanoa, että tässä kokouksessa opin kokouksien sihteerin ja puheenjohtajan todellisen tarpeen ja toimenkuvan. Käsitys siis muuttui sanahelinästä konkretiaksi. Matka kotia Päivi oli ennakkoon jo varannut meille paluuliput ja junan aikataulu toi meille myös aikataulua kokouksen päätyttyä. Samalla tavalla kuin mennessä, niin myös tullessa kävelimme klubitalolta juna-asemalle. Tosin sillä erotuksella, että Päivi kantoi ison osan matkasta painavaa läppärilaukkuani ja tuosta olen vieläkin kiitollisempi kuin osaan sanoin sen ilmaista. Junassa saimme seuraksemme Keski-Uusimaan eli Järvenpään klubitalon ohjaajan eli komiteamme puheenjohtajan ja jäsenen. Matka kotia päin tuntui menevän edellistäkin junamatkaa nopeammin keskustelujen lomassa ja samalla sain puheenjohtajalta sanellun lähes valmiin pöytäkirjan. Jossain junamatkamme varrella Järvenpään väki poistui junasta ja Helsinkiin päästyämme myös minun ja Päivin tiet erkanivat sen päivän osalta. Päivästä väsyneenä suuntasin suoraan ratikalle ja kohti oman kodin lämpöä. Sanna Klubilehti 19

20 Hämeentie HELSINKI S-posti: Suomen Klubitalot ry org OSOITETARRA Internet: Puhelin: (09) TOIMINNAN TUKEMINEN Etelä-Suomen Klubitalo-osaajat ESKOT ry voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja. Tukien avulla yhdistys edistää sääntöjensä mukaisesti mielenterveyskuntoutujien asemaa, toimintamahdollisuuksia ja työllistymisen yleisiä edellytyksiä yhteiskunnassa sekä harjoittaa Helsingissä kansainvälistä Fountain House -mallin mukaista klubitalotoimintaa. Yhdistyksellä on neljä Klubitaloa. Taloista vanhin, Helsingin Klubitalo, sijaitsee Sörnäisissä ja se on toiminut 19 vuoden ajan. Itä-Helsingin Klubitalo käynnisti toimintansa toukokuussa 2009 ja Tikkurilan Klubitalo Vantaalla Kun haluat tukea yhdistyksen toimintaa, ota yhteyttä toiminnanjohtaja Kaiju Yrttiahoon p tai 20 Klubilehti