Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 29. marraskuuta 2017 (OR. en)

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 29. marraskuuta 2017 (OR. en) Toimielinten väliset asiat: 2016/0360 (COD) 2016/0361 (COD) 2016/0362 (COD) 2016/0363 (COD) 2016/0364 (COD) 2016/0360B (COD) 14896/1/17 REV 1 EF 307 ECON 1034 CODEC 1913 DRS 75 CCG 37 SELVITYS Lähettäjä: Vastaanottaja: Asia: Puheenjohtajavaltio Pysyvien edustajien komitea / Neuvosto Pankkipaketti (CRR/CRD/BRRD/SRMR/IFRS9/BCH) Tilanneselvitys I JOHDANTO 1. Neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2016 päätelmät etenemissuunnitelmasta pankkiunionin täydentämiseksi, joissa se korosti, että riskien vähentämistoimenpiteitä ja riskinjakotoimenpiteitä on tärkeää toteuttaa asianmukaisessa järjestyksessä. 2. Neuvoston vuoden 2016 etenemissuunnitelman mukaisesti komissio esitti 23. marraskuuta 2016 joukon pankkialan säädösehdotuksia ("pankkipaketti"), joka sisältää muun vakavaraisuusasetusta (CRR), vakavaraisuusdirektiiviä (CRD), pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä (BRRD) ja yhteistä kriisinratkaisumekanismiasetusta (SRMR) koskevat ehdotukset. 3. Finanssipalvelutyöryhmä kokoontui Slovakian, Maltan ja Viron puheenjohtajakausilla 31 kertaa käsittelemään pankkipaketin ehdotuksia. Asian käsittely työryhmässä jäsenneltiin kahteen erilliseen toimintalinjaan: vakavaraisuusvaatimukset (pääoma, maksuvalmius ja rahoituslaitosten valvonta) sekä pankkien elvytys ja kriisinratkaisu /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 1

2 4. Puheenjohtajavaltio Viro katsoo, että pankkipaketin käsittelyssä on saatu aikaan huomattavaa edistystä. 5. Kaksi pankkipakettiin kuuluvaa säädöstä, jotka oli käsitelty nopeutetulla menettelyllä, saatiin onnistuneesti hyväksyttyä poliittisella tasolla. Neuvosto ja Euroopan parlamentti pääsivät 25. lokakuuta 2017 poliittiseen yhteisymmärrykseen sekä ehdotuksesta direktiiviksi pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin muuttamisesta kattamattomien velkainstrumenttien maksukyvyttömyyttä koskevaan ensisijaisuusjärjestykseen sijoittamisen osalta että ehdotuksesta asetukseksi kansainvälistä tilinpäätösstandardia (IFRS 9) ja suuria asiakasriskejä koskevista siirtymäjärjestelyistä. Nämä säädökset on määrä julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ennen vuoden loppua. 6. Paketin jäljellä olevien neljän säädöksen osalta puheenjohtajavaltio on laatinut seuraavia ehdotuksia koskevat kompromissitekstit: CRR (14891/17), CRD (14892/17) BRRD (14894/17) ja SRMR (14895/17). 7. Puheenjohtajavaltio uskoo, että edellä mainitut säädöstekstit ovat tasapainoinen kokonaisuus ja paras mahdollinen kompromissi tässä vaiheessa. Kuten säädöksissä todetaan, monista kysymyksistä on jo päästy alustavasti yhteisymmärrykseen edellyttäen, mutta vielä on saatava aikaan kokonaiskompromissi. 8. Neuvottelujen kuluessa esiin nousi joitakin keskeisiä poliittisia kysymyksiä. Nämä keskeiset kysymykset esitetään yksityiskohtaisesti tämän selvityksen II osassa ja puheenjohtajavaltio antaa tarvittaessa ehdotuksia jatkotoimista. 9. Lisäksi puheenjohtajavaltio toteaa, että kompromissiteksteihin on tarvittaessa tehtävä joitakin teknisiä mukautuksia. Etenkin yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevaa tekstiä on mukautettava edelleen, jotta voidaan ottaa huomioon mekanismin erityispiirteet ja tarpeen mukaan varmistaa johdonmukaisuus pankkien elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen kanssa. 10. Tämä tilanneselvitys on laadittu puheenjohtajavaltio Viron vastuulla eikä sitä voida pitää valtuuskuntia sitovana. Selvityksen tarkoituksena on luoda jatkuvuutta ja helpottaa tulevan puheenjohtajavaltion työtä /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 2

3 II KESKEISET POLIITTISET KYSYMYKSET A. MAKROVAKAUSKEHYS JA PILARI Nykyisen vakavaraisuusdirektiivin mukainen toisen pilari säädöskehys muodostuu joukosta säännöksiä, jotka antavat toimivaltaisille viranomaisille harkintavallan määrätä lisäpääomavaatimuksia ja muita varotoimenpiteitä, jos viranomaiset katsovat, että tiettyjä riskejä ei pystytä kattamaan (kokonaan tai osittain) vakavaraisuusasetukseen ja -direktiiviin perustuvilla vaatimuksilla. Toisen pilarin säädöskehys antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden käyttää toimivaltaa sekä mikrovakaus- että makrovakausvalvontaa varten. 12. Komission ehdotuksella on tarkoitus muuttaa huomattavasti toisen pilarin nykyistä säädöskehystä. Uuden säädöskehyksen mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla olisi mahdollisuus määrätä lisäpääomavaatimuksia ainoastaan mikrovakausvalvontaa varten ja yksinomaan laitoskohtaisesti. 13. Monet jäsenvaltiot vastustavat jyrkästi tätä toimintatapaa, koska ne katsovat, että toiseen pilariin kuuluvien makrovakauden valvontavälineiden menetys ei vastaa vakavaraisuuskehykseen muutoin tehtyjä vastaavia muutoksia, joiden avulla niiden viranomaiset voisivat puuttua makrotason riskeihin käyttäen muita asianmukaisia keinoja. 14. Puheenjohtajavaltio on ehdottanut useita muutoksia nykyiseen valvontakehykseen kyseisten huolenaiheiden huomioon ottamiseksi. Puheenjohtajavaltio on etenkin ehdottanut muutoksia sen varmistamiseksi, että makrovakausvälineistö säilyy joustavana ja kattavana. Puheenjohtajavaltio on myös (tarvittaessa) johdonmukaistanut menettelyvaatimuksia, millä korvataan komission ehdotuksessa havaittu joustavuuden menetys. Kun otetaan huomioon, että makrovakausvalvonnan tavoitteena on täyttää makrotalouspolitiikan ja rahoituslaitosten mikrovakaussääntelyn väliin jäävä aukko, on ehdottoman tärkeää, että käytettävissä on riittävän joustava (mutta ei pakollinen) makrovakausvälineistö, jolla estetään järjestelmäriskin liiallinen kasvu /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 3

4 15. Tällä alalla on vielä ratkaisematta kaksi tärkeää kysymystä: i) muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII-laitosten) puskurin yläraja, tytäryhtiöt mukaan lukien; ja ii) maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien (G-SIB-pankkien) pääomapuskurin yleinen yläraja ja yhteenlaskettavuus tai O-SII-laitosten puskuri ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto sen sijaan, että sovellettaisiin pelkästään näistä kahdesta korkeampaa, mikä on tällä hetkellä sallittua. O-SII-laitosten puskurin yläraja ja O-SII-laitosten tytäryhtiöiden puskurin yläraja 16. O-SII-laitokset ovat laitoksia, jotka eivät ole kansainvälisten pankkialan standardien mukaisesti järjestelmän kannalta merkittäviä mutta joiden kuitenkin katsotaan olevan järjestelmän kannalta merkittäviä jäsenvaltion kotimaisilla pankkimarkkinoilla. Näihin O-SII-laitoksiin sovelletaan puskurin muodossa erityisiä lisäpääomavaatimuksia ottaen huomioon niiden järjestelmän kannalta merkittävä luonne. Jäsenvaltioiden viranomaisilla on kuitenkin valtuudet asettaa tälle puskurille yläraja. 17. Hyvin monet jäsenvaltiot haluaisivat asettaa korkean ylärajan, jotta olisi mahdollista sallia korkeampi pääomapuskuri rahoitusvakauteen liittyvistä syistä. Toiset jäsenvaltiot taas toivoisivat alhaisempaa ylärajaa, jotta valvontaviranomaiset eivät voisi asettaa liian korkeita pääomapuskureita. 18. Puheenjohtajavaltio on ottanut huomioon neuvostossa tähän mennessä käydyt keskustelut ja ehdottaa, että O-SII-laitosten puskurin ylärajaksi asetetaan 3 3,5 prosenttia mutta valvontaviranomaisille annetaan mahdollisuus korottaa sitä saatuaan komission hyväksynnän. Näin vakavaraisuusdirektiivin nykyistä 2 prosentin tasoa korotettaisiin, mikä kompensoisi sen, ettei toisen pilarin kautta voida puuttua makrovakausriskeihin. 19. Pääomapuskurin ylärajan vahvistaminen O-SII-laitosten tytäryhtiöille on ollut myös ongelmallista, sillä näin määritetään myös toimivaltaisten/nimettyjen viranomaisten liikkumavara määrätä korkeampia pääomavaatimuksia tytäryhtiöille, joiden katsotaan olevan järjestelmän kannalta merkittäviä kotimaan markkinoilla /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 4

5 20. Monet jäsenvaltiot toivoisivat, että O-SII-laitosten tytäryhtiöiden pääomapuskuria ei joko olisi ollenkaan tai sitten se olisi korkea, koska niiden mielestä on tärkeää huolehtia siitä, että paikallisilla tytäryhtiöillä on riittävästi pääomaa, jotta varmistetaan rahoitusvakaus ja jäsenvaltioiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten tasapuoliset toimintaedellytykset. Jotkin jäsenvaltiot kuitenkin katsovat, että O-SII-laitosten tytäryhtiöiden pääomapuskurin ylärajaa olisi rajattava, sillä ne pelkäävät, että korkeampi enimmäismäärä voi johtaa pankkiryhmittymien tytäryhtiöiden huomattavasti korkeampiin pääomavaatimuksiin ja siten pääoman pirstoutumiseen. 21. Kun otetaan huomioon, että tytäryhtiöistä (jotka ovat kotimaan markkinoiden kannalta tärkeämpiä kuin emoyhtiönä toimiva pankki tai pankkiryhmittymä kokonaisuutena) aiheutuviin riskeihin on puututtava, viranomaisten olisi voitava asettaa tytäryhtiöiden puskuri pankkiryhmittymän puskuria korkeammalle tasolle. 22. Puheenjohtajavaltio on ehdottanut, että tytäryhtiöiden pääomapuskurin yläraja olisi pankkiryhmittymän puskuri lisättynä 1:llä prosentilla tai (enintään) 1,5 prosentilla siten, että yleinen yläraja on joko 3 prosenttia tai 3,5 prosenttia. Puheenjohtajavaltio uskoo kuitenkin ottaen huomioon pankkipaketin eri alat ja paketin muista osista saavutetun laajan alustavan yhteisymmärryksen, joka on vielä hyväksyttävä lopullisesti että tytäryhtiöiden pääomapuskurin ylärajan asettaminen pankkiryhmittymän tasolle lisättynä enintään 1:llä prosentilla (jolloin yleinen yläraja olisi 3 prosenttia) olisi tasapainoinen kompromissi. O-SII-laitosten puskurin ja järjestelmäriskipuskurin yhteenlaskettavuus ja yleinen yläraja 23. Toinen asia, josta on keskusteltu intensiivisesti, on kysymys siitä, pitäisikö olla mahdollista laskea yhteen G-SII-laitosten tai O-SII-laitosten puskuri ja järjestelmäriskipuskuri ja mikäli tämä olisi mahdollista, olisiko näiden kahden vaatimuksen yhteenlaskettuun määrään sovellettava yleistä ylärajaa. 24. Monet jäsenvaltiot kannattavat yhteenlaskettuja puskureita asettamatta niille kuitenkaan ylärajaa. Eräät muut jäsenvaltiot voisivat kuitenkin hyväksyä yhteenlasketut puskurit mutta haluaisivat niille yleisen ylärajan, jotta vältetään mahdollisuus kohtuuttomien pääomavaatimusten kasvuun /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 5

6 25. Puheenjohtajavaltio ehdottaa 5 prosentin yleistä kynnysarvoa, joka voitaisiin ylittää ainoastaan, mikäli komissio antaa sille ennakkohyväksynnän. Puheenjohtajavaltio katsoo, että O-SII-laitosten ylärajan tasosta riippumatta yleinen kynnysarvo tulisi säilyttää ehdotetun mukaisena. B. BASELIN UUDISTUSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 26. Keskeisen tärkeä Baselin uudistusten täytäntöönpanoon liittyvä ratkaisematta oleva kysymys koskee siirtymäjärjestelyjä ryhdyttäessä soveltamaan uuden likviditeettivaatimuksen ( pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, NSFR) ja uuden markkinariskivaatimuksen (kaupankäyntivaraston perusteellinen tarkistus, FRTB) tiettyjä osatekijöitä. FRTB:n siirtymävaiheeseen liittyvä rahoitusriski 27. FRTB:n tarkistaminen, josta on keskusteltu kansainvälisesti, edellyttää pääomavaatimusten huomattavaa korotusta markkinariskiä varten. Jotta siirtymäkausi tapahtuisi sujuvasti, se on toteutettava vaiheittain. Jäsenvaltioilla on kuitenkin eriäviä näkemyksiä siitä, mitä siirtymävaiheeseen kuuluu (kesto, uusien vaatimusten käyttöönottomenettely ja kysymys siitä, otetaanko uudet kansainväliset vaatimukset automaattisesti käyttöön). Useimmat jäsenvaltiot pitäisivät parhaimpana kansainvälisten sopimusten määräaikojen ja vaatimusten noudattamista; näistä tosin keskustellaan edelleen. Toiset jäsenvaltiot taas haluaisivat mieluummin odottaa kansainvälisten neuvottelujen tuloksia ja arvioida tarvetta ottaa eurooppalaiset erityispiirteet huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä sopimusten soveltamisesta. 28. Puheenjohtajavaltio ehdottaakin neljän vuoden täytäntöönpanokautta, jotta pankeilla ja valvojilla olisi aikaa sopeutua uusiin vaatimuksiin. Täytäntöönpanokauden jälkeen annettaisiin komission delegoitu säädös uusien kansainvälisesti sovittujen mallintamisvaatimusten käyttöönotosta. Tätä seuraisi kaksivuotinen siirtymäkausi, jolloin sovellettaisiin 65:tä prosenttia täysimääräisistä pääomavaatimuksista ja jonka päätteeksi toteutettaisiin automaattinen korotus 100 prosentin kalibrointiin /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 6

7 Pysyvän varainhankinnan vaatimus ja johdannaiset 29. Kansainvälisten sopimusten mukaan pysyvän varainhankinnan vaatimus johdannaisten aiheuttamien riskien rahoittamiseksi voidaan asettaa 5 ja 20 prosentin välille. Jäsenvaltioilla on nykyisellään eriäviä näkemyksiä oikeasta prosenttimäärästä. Useat jäsenvaltiot suhtautuvat asiaan varovaisemmin ja haluaisivat soveltaa 20:tä prosenttia, toiset taas soveltaisivat ainoastaan 5:tä prosenttia viitaten siihen, että se olisi riittävä kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi. 30. Ottaen huomioon, että neuvotteluissa ei olla päästy yhteisymmärrykseen ja että alhaisempi 5 prosentin vaatimus katsotaan riittävän varovaiseksi kansainvälisellä tasolla, puheenjohtajavaltio katsoo, että johdannaisten osalta 5 prosentin vaatimus johon liittyisi tarkistuslauseke, mikäli vaatimusta tarkistetaan kansainvälisellä tasolla olisi asianmukainen. Pysyvän varainhankinnan vaatimus sekä takaisinostosopimukset ("reposopimukset") ja takaisinmyyntisopimukset ("käänteiset reposopimukset") 31. Kansainvälisesti sovittu pysyvän varainhankinnan vaatimus on epäsymmetrinen lyhytaikaisten transaktioiden osalta, jotka edellyttävät, että pankit pitävät hallussaan pysyviä rahoituslähteitä antaessaan lainaksi käteisvaroja (takaisinmyyntisopimukset tai takaisinostosopimukset). Pysyvää varainhankintaa ei kuitenkaan vaadita käteisvaroja lainaksi ottamisen yhteydessä (takaisinostosopimukset). Joidenkin jäsenvaltioiden mielestä tämä on liian varovaista. 32. Jotkin jäsenvaltiot haluavat siirtymäkauden kansainvälisten vaatimusten soveltamiseksi. Toiset taas haluavat soveltaa alhaisempaa pysyvän varainhankinnan vaatimusta (myös annettaessa käteisvaroja lainaksi takaisinmyyntisopimukset), jotta epäsymmetriaa saataisiin vähennettyä. Kun otetaan huomioon, että teknisissä neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen ja että joidenkin jäsenvaltioiden näkemykset poikkeaisivat hengeltään siitä, mitä kansainvälisesti ottaen voidaan pitää varovaisena näkemyksenä, puheenjohtajavaltio katsoo, että asianmukaisena kompromissina on ottaa käyttöön pidempi siirtymäkausi kansainvälisen sopimusten soveltamiseksi /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 7

8 33. Puheenjohtajavaltio ehdottaa, että takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksia varten otetaan käyttöön pysyvän varainhankinnan vaatimus, johon sovelletaan neljän vuoden kiinteää siirtymävaihetta (takaisinostosopimukset 5 prosenttia ja takaisinmyyntisopimukset 10 prosenttia). Siirtymävaiheen päättyessä tehdään automaattinen korotus vastaavasti 10 prosenttiin ja 15 prosenttiin (ellei komissio ehdota toisin erillisessä tason 1 lainsäädäntöehdotuksessa). C. VAKAVARAISUUSASETUKSEN VAPAUTUKSET PÄÄOMA- JA MAKSUVALMIUSVAATIMUKSISTA 34. Vakavaraisuusasetus antaa valvojille mahdollisuuden tiukoin edellytyksin vapauttaa rajatylittävältä pohjalta pankkiryhmittymien yksittäisiä laitoksia pääoma- ja maksuvalmiusvaatimusten soveltamisesta. 35. Jäsenvaltioiden enemmistö kuitenkin katsoo, että tämä mahdollisuus vaikuttaa kielteisesti rahoitusvakauteen ja että se on myös ennenaikaista niin kauan kun pankkien kaatumisten seurauksista on huolehdittava osin kansallisella tasolla ennen pankkiunionin toteutumista. Samanaikaisesti osa jäsenvaltioista katsoo, että vapautukset helpottavat maksuvalmius- ja pääomavaatimusten rajatylittävää hallintaa Euroopan laajuisissa pankkiryhmittymissä ja että ne ovat kohtuullisia ottaen huomioon niihin liittyvät edellytykset pankkiunionin tämänhetkisessä toteutusvaiheessa. 36. Kun otetaan huomioon, että Maltan puheenjohtajakaudella käydyissä neuvotteluissa vapautuksia vastustettiin jyrkästi, puheenjohtajavaltio ehdottaa rajatylittäviä vapautuksia koskevien muutosten poistamista säädöstekstistä. D. LAAJUUS: VAPAUTUKSET VAKAVARAISUUSASETUKSEN JA -DIREKTIIVIN SOVELTAMISESTA 37. Kaksi jäsenvaltiota on pyytänyt, että niiden kansalliset kehityspankit vapautettaisiin vakavaraisuusasetuksen ja -direktiivin soveltamisesta ottaen huomioon, että muissa jäsenvaltioissa vastaavaa vapautusta sovelletaan jo moniin kehityspankkeihin. Eräs toinen jäsenvaltio on pyytänyt vastaavaa vapautusta 16 alueellisen kehityspankkinsa osalta /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 8

9 38. Valtuuskuntien laaja enemmistö katsoo, että vakavaraisuusasetuksen ja -direktiivin soveltamisesta vapautettujen luettelon olisi oltava avoin luotto-osuuskunnille ja edistämis- tai kehityspankeille, jotka eivät nykyisellään sisälly luetteloon. Edellä mainittujen kahden jäsenvaltion niiden kansallisiin kehityspankkeihin liittyvää pyyntöä kannatetaan myös laajalti. Jotkin valtuuskunnat ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa kolmannen jäsenvaltion pyynnöstä vapauttaa vaatimusten soveltamisesta sen 16 alueellista kehityspankkia, koska näin vapautettaisiin kyseisen jäsenvaltion pankkijärjestelmän suhteellisen laaja osa yhteisen säännöstön soveltamisesta. 39. Puheenjohtajavaltio ehdottaa kompromissina, että edellä mainituille kahdelle jäsenvaltiolle annetaan lupa vapauttaa niiden kansalliset kehityspankit vakavaraisuusasetuksen ja -direktiivin soveltamisesta ja että kolmannen jäsenvaltion osalta vapautus myönnettäisiin pienemmille alueellisille kehityspankeille, joiden varat ovat alle 30 miljardia euroa. E. OMIA VAROJA JA HYVÄKSYTTÄVIÄ VELKOJA KOSKEVAN VÄHIMMÄISVAATIMUKSEN (MREL) TARKISTAMINEN 40. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) hyväksymä maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittävien pankkien (G-SIB) kokonaistappionkattamiskykyä (TLAC) koskeva standardi on saatettava osaksi nykyistä MREL-kehystä. Muita pankkeja koskevia useita MREL-kehyksen näkökohtia tarkistetaan myös pankkien purkamismahdollisuuksien parantamiseksi yleensä. Ensimmäisen pilarin MREL-vaatimuksen soveltamisala 41. TLAC-standardissa määritellään järjestelmän kannalta merkittävien pankkien tappionkattamis- ja pääomapohjan vahvistamiskyvylle yhdenmukainen vähimmäistaso, joka on yleensä täytettävä etuoikeusasemaltaan huonommilla instrumenteilla. Komissio on ehdottanut, että TLAC otettaisiin osaksi lainsäädäntöä ensimmäisen pilarin MREL-vaatimukseen /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 9

10 42. Muutamat jäsenvaltiot kannattavat ensimmäisen pilarin MREL-vaatimuksen soveltamisalan laajentamista kattamaan muut järjestelmän kannalta merkittävät pankit (O-SII:t ja/tai yhteisen kriisinratkaisuneuvoston seurannassa olevat pankit, jotka ylittävät tietyn kynnysarvon). Valtaenemmistö jäsenvaltioista säilyttäisi mieluummin TLAC:n soveltamisalan. 43. Puheenjohtajavaltio on sen vuoksi säilyttänyt ensimmäisen pilarin MRELvaatimuksen TLAC-soveltamisalan, jota sovelletaan G-SIB-pankkeihin. Toisen pilarin MREL-vaatimuksen tarkistaminen: Markkinaluottamuspuskurin rikkomisen vaikutukset jakokelpoista enimmäismäärää koskeviin rajoituksiin 44. Toisen pilarin MREL-vaatimuksen yleisen tarkistuksen olisi mahdollistettava riittävä tappionkattamiskyky (joka vastaa vakavaraisuusvaatimuksia sekä pääomaa koskevaa ohjeistusta) ja pankin pääomapohjan vahvistamisen tasolle, joka antaa pankille mahdollisuuden täyttää vakavaraisuuden hyväksymistä koskevat vaatimukset ja takaa sille riittävän markkinaluottamuspuskurin (MCB) kriisinratkaisusuunnitelmaan sisällytettyjen toimenpiteiden mukaisesti. 45. Kriisinratkaisuviranomaisten käytettävissä olevien interventiotoimenpiden asianmukaisen valikoiman määrittelemiseksi MREL-rikkomuksen yhteydessä komissio on ehdottanut toisen pilarin MREL-vaatimusta varten ohjeistuksen käyttöönottoa, jotta jakokelpoisen enimmäismäärän rajoituksia voitaisiin soveltaa myöhemmässä vaiheessa, kun MREL-rikkomus saavuttaa tietyn tason (ts. pääoman tason ollessa alhaisempi). 46. Komission ehdottama toisen pilarin MREL sisältää näin ollen MREL-vaatimuksen ja MREL-ohjeistuksen. Sekä vaatimus että ohjeistus ovat pakollisia, ja ne on täytettävä joka vaiheessa /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 10

11 47. Komission ehdottaman toisen pilarin MREL-vaatimuksen on tarkoitus kattaa i) tappionkattamiskyky, joka vastaa vakavaraisuusvaatimuksia, ja ii) pääomapohjan vahvistamista koskevat vaatimukset, joiden avulla pankki voisi täyttää ennakkohyväksyntää koskevat vaatimukset kriisinratkaisun jälkeen. 48. Komission ehdottama MREL-ohjeistus kattaa ylimääräisen tappionkattamisen vakavaraisuutta koskevan ohjeistuksen ja MCB:n tasolle saakka. Jotta vältettäisiin se, että jakokelpoinen enimmäismäärä rajoitettaisiin koskemaan tilanteita, joissa pankit edelleen täyttävät vaikeuksitta vakavaraisuusvaatimukset, komissio ehdotti, että jakokelpoisen enimmäismäärän rajoituksia ei sovellettaisi silloin, kun MRELohjeistusta (joka sisältää MCB:n) rikotaan. Jos MREL-ohjeistusta kuitenkin toistuvasti rikotaan, kriisinratkaisuviranomaiset voivat muuttaa sen MREL-vaatimukseksi (jolloin sovelletaan myös jakokelpoista enimmäismäärää koskevia rajoituksia). 49. Kysymys siitä, olisiko MCB pidettävä MREL-ohjeistuksessa vai siirrettävä MRELvaatimukseen (joka myöhemmässä vaiheessa aiheuttaisi aikaisempia rajoituksia jakokelpoisiin enimmäismääriin), on ollut pitkään käsiteltävänä viimeisen vuoden aikana. 50. Monet jäsenvaltiot kannattavat sitä, että MREL-vaatimus kattaa MCB:n. Lisäksi kyseiset jäsenvaltiot katsovat, että mikäli MCB säilytettäisiin MREL-ohjeistuksessa, ohjeistus olisi automaattisesti muutettava MREL-vaatimukseksi, jos rikkomus kestää pidempään kuin kolme kuukautta. 51. Muut jäsenvaltiot katsovat, että MCB:n olisi oltava osa ohjausta. Lisäksi kyseiset jäsenvaltiot myös pitävät parempana, että MREL-ohjeistuksen muuttaminen MRELvaatimukseksi tapahtuisi vain kriisinratkaisuviranomaisen harkinnanvaraisen päätöksen pohjalta /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 11

12 52. Jäsenvaltioiden toisistaan voimakkaasti poikkeavien kantojen tasapainottamiseksi puheenjohtajavaltio ehdottaa kompromissina, että MCB säilytettäisiin toisen pilarin ohjeistuksessa ja se tehtäisiin pakolliseksi G-SIB- ja O-SII-laitosten osalta. Jos toisen pilarin ohjeistusta rikotaan toistuvasti, kriisinratkaisuviranomaiset olisi velvoitettava tekemään päätös toisen pilarin ohjeistuksen muuttamisesta toisen pilarin vaatimukseksi asianmukaisessa vaiheessa. Toisen pilarin MREL-vaatimuksen tarkistaminen: Seuraamukset MREL:n rikkomuksista 53. Komissio ehdotti lisäksi, että rajoitteita sovellettaisiin MDA:han vasta kuuden kuukauden armonajan jälkeen, mikäli rajoitukset johtuvat siitä, että hyväksyttäviä MREL-velkoja varten ei ole haettu pidennystä. 54. Useat jäsenvaltiot olivat eri mieltä armonajan tarpeesta ja viittasivat kansainvälisiin TLAC-standardeihin, joiden mukaan tappionkattamis- ja pääomapohjan vahvistamiskykyä on pidettävä pääomaa koskevana vähimmäisvaatimuksena. Muutamat jäsenvaltiot toivoivat, että kaikki automaattisuus poistettaisiin ja että MDArajoituksista tehtäisiin valinnainen väline MREL-rikkomuksen tapahtuessa. 55. Kompromissina puheenjohtajavaltio ehdottaa komission ehdotuksen hyväksymistä ja MDA-rajoitteiden automaattista soveltamista kuuden kuukauden armonajan jälkeen. Toisen pilarin MREL-vaatimuksen tarkistaminen: MREL-vaatimuksen liittäminen 8 prosentin bail-in-vähimmäissääntöön 56. Keskeinen neuvotteluissa esiin tullut kysymys on, olisiko MREL-vaatimus yhdistettävä 8 prosentin bail-in-vähimmäissääntöön kaikkien velkojen ja omien varojen osalta, ja miten /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 12

13 57. Useat jäsenvaltiot haluavat kaikkien pankkien MREL:n olevan vähintään 8 prosenttia kaikista veloista ja omista varoista. 58. Muutamat jäsenvaltiot vastustavat tällaista mallia siksi, että 8 prosentin bail-in-tason saavuttaminen ei takaisi yhteisen kriisinratkaisurahaston mukanaoloa todellisessa kriisinratkaisutapauksessa. Nämä jäsenvaltiot katsovat, että 8 prosentin bail-in-taso saavutettaisiin MREL:n lisäksi muillakin välineillä (koska bail-in-kelpoisten instrumenttien käyttömahdollisuudet ovat laajemmat kuin MREL:n). 59. Sen vuoksi puheenjohtajavaltio ehdottaa, että kriisinratkaisuviranomaiset harkitsisivat MREL-ohjeistuksen tason määrittelyssä 8 prosentin bail-in-säännön huomioon ottamista silloin, kun se on yhdenmukaista kriisinratkaisusuunnitelmien kanssa, ottaen samalla huomioon sellaisten muiden, bail-in-kelpoisten velkojen olemassaolo, joita ei voida hyväksyä MREL:ään. 60. Puheenjohtajavaltio uskoo, että tällä kompromissilla saavutetaan asianmukainen tasapaino eri jäsenvaltioiden näkemysten välillä. Etuoikeusasema 61. Komissio ehdotti, että ensimmäisen pilarin MREL-vaatimus täytettäisiin etuoikeudeltaan huonommilla velkainstrumenteilla. Kriisinratkaisuviranomaisilla on kuitenkin harkintavalta vaatia etuoikeusaseman määrittämistä toisen pilarin MREL:lle (sekä MREL-vaatimuksen että MREL-ohjeistuksen osalta) silloin, kun se on tarpeen, jotta voitaisiin varmistaa, että velkojia ei kohdella kriisinratkaisumenettelyssä huonommin kuin maksukyvyttömyysmenettelyissä. 62. Keskeinen kysymys on, olisiko etuoikeusaseman määrittäminen pakollista ensimmäisen pilarin MREL:ää korkeammilla tarkistamistasoilla ja laajemmalle pankkien osajoukolle kuin G-SIB-pankeille /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 13

14 63. Muutamat jäsenvaltiot vaativat, että koko toisen pilarin MREL:- vaatimus täytetään kaikkien pankkien osalta etuoikeudeltaan huonommilla instrumenteilla. Ne myös vaativat, että 8:aa prosenttia vastaava MREL täytetään kaikkien pankkien osalta etuoikeudeltaan huonommilla instrumenteilla. 64. Muut jäsenvaltiot rajoittaisivat pakollisen etuoikeusaseman määrittelyn koskemaan vain ensimmäisen pilarin MREL-vaatimusta. Lisäksi muutamat jäsenvaltiot katsovat, että kriisinratkaisuviranomaisille ei tulisi sallia etuoikeusaseman vaatimista MRELohjeistusta varten. 65. Kompromissina puheenjohtajavaltio ehdottaa, että pakollista etuoikeusaseman määrittelyä sovellettaisiin vain ensimmäisen pilarin vaatimukseen (jota sovelletaan vain G-SIB-pankkeihin). Toisen pilarin vaatimuksen ja ohjeistuksen osalta etusoikeusasema on harkinnanvarainen ja kriisinratkaisuviranomaisten on (kun tietyt kynnysarvot saavutetaan) arvioitava, onko etuoikeusaseman määrittely tarpeen. 66. Siirtymäkausien osalta muutamat jäsenvaltiot katsoivat, että nykyistä voimassa olevaan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin perustuvaa MREL-kehystä, jota on sovellettu vuodesta 2016, olisi sovellettava ilman erityisiä siirtymäkausia, paitsi silloin, kun se on tarpeen tietyille pankeille. Muutamat jäsenvaltiot kannattavat selkeitä vähimmäissiirtymäkausia ja riittäviä siirtymäkausia yksittäisille pankeille, kuten laitoksille, joiden rahoitus perustuu suurelta osin talletuksiin. 67. Puheenjohtajavaltio ehdottaa myös, että yksittäisiä MREL-määräaikoja voitaisiin antaa vuoteen 2024 sakka ja jatkaa sen jälkeenkin (jos se on tapauskohtaisesti perusteltua) /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 14

15 III LOPUKSI 68. Puheenjohtajavaltio Viro pyytää neuvostoa panemaan merkille tämän selvityksen työn jatkamista varten. 69. Puheenjohtajavaltio Bulgariaa pyydetään jatkamaan pankkiunionin vahvistamiseen tähtääviä toimia tähän mennessä aikaan saadun edistymisen pohjalta ja ottamaan huomioon kesäkuun 2016 etenemissuunnitelmassa sovitut eri toimintalinjat /1/17 REV 1 rir,paf/eho/pt 15