EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 FI FI FI

2 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Ehdotus: Bryssel KOM(2007) 698 lopullinen 2007/0248 (COD) EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (komission esittämä) {SEK(2007) 1472} {SEK(2007) 1473} FI FI

3 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien suojelun korkean tason varmistaminen, kuten oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan sähköisessä viestinnässä, on yksi keskeinen osatekijä osallistavassa tietoyhteiskunnassa, ja se mahdollistaa uusien innovatiivisten palvelujen ja sovellusten saumattoman kehittämisen ja laajan käyttöönoton. Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän lähtökohtana on ajatus, että avoimet ja kilpailuun perustuvat markkinat tarjoavat parhaat mahdollisuudet edistää innovointia ja käyttäjien valinnanmahdollisuuksia. Samalla kuitenkin tunnustetaan, että pelkän kilpailun avulla ei ehkä pystytä täyttämään kaikkien kansalaisten tarpeita ja suojelemaan käyttäjien oikeuksia, joten tätä kilpailuun perustuvaa lähestymistapaa on täydennetty erityisillä säännöksillä, joilla turvataan yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet sekä henkilötietojen suoja. Tämä ehdotus on yksi kolmesta lainsäädännön uudistusehdotuksesta nykyisen sääntelyjärjestelmän muuttamiseksi. Tämä lainsäädännön uudistamista koskeva ehdotus kattaa yleispalveludirektiiviin 1 ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviin 2 tehtävät muutokset. Toinen lainsäädännön uudistusehdotus 3 kattaa kolmeen muuhun direktiiviin tehtävät muutokset. Näitä ehdotuksia täydentää kolmas lainsäädäntöehdotus, joka koskee Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen (jäljempänä markkinaviranomainen ) perustamista 4. Kolmeen lainsäädäntöehdotukseen liittyy vaikutusten arviointi 5 sekä tiedonanto, jossa esitellään tärkeimmät toimintalinjat ja julkisen kuulemisen tulokset 6. Tällä lainsäädännön uudistusehdotuksella mukautetaan sääntelyjärjestelmää lujittamalla tiettyjä kuluttajien ja käyttäjien oikeuksia (erityisesti saatavuuden parantamiseksi ja osallistavan tietoyhteiskunnan edistämiseksi) ja varmistamalla, että sähköinen viestintä on luotettavaa, turvallista ja varmakäyttöistä ja tarjoaa korkean suojan yksilöiden yksityisyydelle ja henkilötiedoille. Ehdotuksella ei muuteta yleispalvelun käsitettä tai sen nykyistä soveltamisalaa EU:ssa. Tästä aiheesta järjestetään erillinen kuuleminen vuonna Ehdotus on komission ns. paremman sääntelyn ohjelman mukainen. Paremman sääntelyn ohjelmalla pyritään varmistamaan, että sääntelytoimet pysyvät oikeassa suhteessa poliittisiin tavoitteisiin, ja se on osa komission yleistä strategiaa sisämarkkinoiden lujittamiseksi ja valmiiksi saattamiseksi. Tarkemmin sanottuna tällä ehdotuksella on kahtalaiset tavoitteet: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (EYVL L 108, ). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (EYVL L 201, ). KOM(2007) 697. KOM(2007) 699. SEC(2007) KOM(2007) 696. FI 2 FI

4 1. lujitetaan ja parannetaan kuluttajansuojaa ja käyttäjien oikeuksia sähköisen viestinnän alalla muun muassa antamalla kuluttajille enemmän tietoja hinnoista ja toimitusehdoista ja helpottamalla vammaisten mahdollisuuksia saada ja käyttää sähköisiä viestintäpalveluja, myös hätäpalveluja; ja 2. parannetaan yksilöiden yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sähköisen viestinnän alalla erityisesti lujittamalla turvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja parantamalla täytäntöönpanomekanismeja. Yleinen tausta Komissio ehdotti kesäkuussa 2005 uutta strategiaa uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osaksi i2010-aloite: kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta jossa esitetään laajat poliittiset suuntaviivat avoimen ja kilpailuun perustuvan digitaalitalouden edistämiseksi. Yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen perustaminen on yksi i2010-aloitteen kulmakivistä, ja sääntelyjärjestelmän uudistaminen on yksi sen keskeisistä haasteista. i2010-aloitteessa korostetaan myös turvallisuutta ja yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa. Myös yleispalvelun tarjonnan riittävän tason varmistaminen on olennaisen tärkeää osallistavan tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi. Paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti sääntelyjärjestelmää on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen sen varmistamiseksi, että se vastaa teknologioiden ja markkinoiden kehitystä. Komissio antoi 29. kesäkuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 7 sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan sääntelyjärjestelmän toiminnasta. Kertomuksessa todetaan, että sääntelyjärjestelmä on tuottanut kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille merkittäviä hyötyjä suuremman valinnanvapauden, alhaisempien hintojen ja lisääntyneen innovoinnin muodossa, mutta että tilannetta on edelleen parannettava kuluttajansuojan ja turvallisuuden aloilla, jotta sääntelyjärjestelmä pysyisi teknologian kehityksen tasalla ja pysyisi toimivana myös tulevina vuosikymmeninä. Voimassa olevat aiemmat säännökset Tämän ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa kahta direktiiviä eli yleispalveludirektiiviä ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Yleispalveludirektiivissä säädetään alakohtaisista toimenpiteistä, jotka täydentävät kuluttajansuojan alalla voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivillä täydennetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelystä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua direktiiviä 95/46/EY ottamalla käyttöön sähköisen viestinnän alaa koskevat erityissäännökset. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista 7 KOM(2006) 334 lopullinen. FI 3 FI

5 Komission yksiköt käynnistivät kaksivaiheisen kuulemisen loppuvuodesta Ensimmäisessä vaiheessa pyydettiin palautetta. Siihen sisältyneessä julkisessa kuulemisessa (tammikuussa 2006) oli yli 400 osallistujaa ja sidosryhmiltä saatiin noin 160 kommenttia. Palautepyynnössä sidosryhmiä pyydettiin esittämään kantojaan sähköisen viestinnän sääntelyyn liittyvistä yleisistä aiheista. Nämä kannat otettiin huomioon laadittaessa 29. kesäkuuta 2006 annettua komission tiedonantoa sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta 8 sekä siihen liittyviä komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa ja vaikutustenarviointia. Näiden asiakirjojen julkaiseminen käynnisti julkisen kuulemisen toisen vaiheen, joka kesti lokakuuhun 2006 saakka. Lokakuussa 2006 järjestettiin julkinen seminaari, jossa intressitahoilla oli mahdollisuus esittää mielipiteitään kuulemisasiakirjoista. Tuloksena saatiin 224 vastausta laajalta intressitahojoukolta niin EU:n sisä- kuin ulkopuoleltakin. Kirjallisia kommentteja saatiin 52 toimialajärjestöltä, 12 kaupan alan järjestöltä ja ammattiliitolta sekä 15 käyttäjäjärjestöltä samoin kuin 18 jäsenvaltiolta ja eurooppalaiselta sääntelyviranomaisten ryhmältä (ERG). Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Yleisesti ottaen kuluttajajärjestöt ja ERG sekä useimmat jäsenvaltiot kannattivat yleispalvelun alalla tehtyjä ehdotuksia. Operaattorit sitä vastoin kannattivat yleensä itse- tai yhteissääntelyyn perustuvia lähestymistapoja. Tämä koski erityisesti hinnoittelun avoimuuden parantamista sekä sähköisten viestintäpalvelujen ja -laitteiden käytön ja hätäpalvelujen saatavuuden helpottamista vammaisille käyttäjille. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin turvallisuussäännösten lujittamisen osalta palautteessa tuettiin laajalti kokonaistavoitteita, mutta ehdotetut keinot niiden saavuttamiseksi jakoivat mielipiteitä. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot antoivat varovaisen tukensa komission ehdotuksille. Myös kuluttajajärjestöt suhtautuivat ehdotuksiin myönteisesti, kun taas tietosuojaviranomaiset katsoivat, ettei komission ehdotuksissa mennä riittävän pitkälle. Toimiala puolestaan piti parempina vaihtoehtoja, joihin ei sisälly sääntelyä. Julkisen kuulemisen tulokset on otettu huomioon käsillä olevaa ehdotusta laadittaessa. Asiantuntijatiedon käyttö Asianomaiset tieteenalat/erikoisalat Selvitys Preparing the next steps in regulation of electronic communications a contribution to the review of the electronic communications regulatory framework (Hogan & Hartson, Analysys), Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Selvityksessä vahvistetaan sääntelyjärjestelmän, sen tavoitteiden ja yleisen lähestymistavan toimivuus. Siinä tuodaan kuitenkin esille joitain tarkistustarpeita tietyillä aloilla. Selvityksessä tarkastellaan käyttäjien oikeuksia suojaavia toimenpiteitä sekä online-viestinnän yksityisyyttä, turvallisuutta ja luottamuksellisuutta. Siinä suositellaan joitain muutoksia, kuten suurempaa avoimuutta ja parempaa tietojen julkaisemista loppukäyttäjille, tietoturvaloukkausta koskevan ilmoituksen käyttöönottoa sähköisen viestinnän 8 Katso alaviite 7. FI 4 FI

6 tietosuojadirektiivissä sekä kansallisten viranomaisten nimenomaista oikeutta antaa turvallisuutta koskevia suuntaviivoja. Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Selvitys on saatavilla osoitteessa: Vaikutusten arviointi Kesäkuussa 2006 annetussa vaikutustenarviointiraportissa analysoidaan alustavasti laajoja toimintavaihtoehtoja. Tätä analyysiä täydennettiin julkisen kuulemisen tulosten perusteella. Toisessa vaikutustenarvioinnissa, joka julkaistaan yhdessä käsillä olevan ehdotuksen kanssa, keskitytään tarkemmin vaihtoehtoihin, joita on tarjolla kauaskantoisimpia vaikutuksia omaaviin ehdotuksiin. Ehdotetut muutokset koskevat eniten yrityksiä, julkishallintoja, kansalaisia ja eurooppalaista yhteiskuntaa yleensä, sillä ne ovat kaikki sähköisen viestinnän käyttäjiä. Tämä joukko ei ole yhtenäinen, ja sen jäsenten edut ovat usein ristiriidassa keskenään. Tärkeimpiä toimijoita, joihin nyt esitettävät ehdotukset vaikuttavat, ovat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ja verkko-operaattorit sekä kansalliset sääntelyviranomaiset. Vaikutustenarviointi on saatavilla osoitteessa: ommunication_review 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa voimassa olevaa yleispalveludirektiiviä ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä. Yleispalveludirektiiviin ehdotetut keskeiset muutokset ovat seuraavat: parannetaan avoimuutta ja tietojen julkaisemista loppukäyttäjille; helpotetaan vammaisten käyttäjien mahdollisuuksia käyttää ja saada sähköisiä viestintäpalveluja; helpotetaan kuluttajien mahdollisuuksia vaihtaa palveluntarjoajaa muun muassa lujittamalla numeron siirrettävyyttä koskevia säännöksiä; tiukennetaan hätäpalveluihin liittyviä velvollisuuksia; varmistetaan liitettävyyden ja palvelun laadun perustaso; ja FI 5 FI

7 saatetaan ajan tasalle tietyt direktiivin säännökset, jotta ne vastaisivat teknologian ja markkinoiden kehitystä; tähän sisältyy myös useiden vanhentuneiden tai tarpeettomien säännösten poistaminen. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin osalta tärkeimmät ehdotukset ovat seuraavat: otetaan käyttöön sellaisten tietoturvaloukkausten pakollinen ilmoittaminen, jotka johtavat käyttäjien henkilötietojen katoamiseen tai vaarantumiseen; lujitetaan verkko- ja tietoturvaan liittyviä täytäntöönpanosäännöksiä, jotka hyväksytään markkinaviranomaisen kuulemisen jälkeen; lujitetaan täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyviä säännöksiä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden tasolla on käytettävissä riittäviä välineitä roskapostin torjumiseksi; selvennetään, että direktiiviä sovelletaan myös tiedonkeruu- ja tunnistuslaitteita tukeviin yleisiin viestintäverkkoihin (mukaan luettuina kontaktittomat laitteet kuten radiotaajuiset etätunnistuslaitteet); saatetaan ajan tasalle eräät vanhentuneet säännökset; tähän sisältyy myös eräiden vanhentuneiden tai tarpeettomien säännösten poistaminen. Oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 95 artikla Toissijaisuusperiaate Ehdotuksella muutetaan EU:n olemassa olevaa sääntelyjärjestelmää ja se koskee siten aluetta, jolla yhteisö on jo harjoittanut toimivaltaansa. Ehdotus on siten Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Sääntelyjärjestelmän malli perustuu hajautetun sääntelyn periaatteeseen, joka velvoittaa jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset valvomaan kansallisia markkinoita yhteisten periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä esitetään yhdenmukaistamisen vähimmäistaso ja jätetään täytäntöönpanotoimien määrittely jäsenvaltioille tai kansallisille sääntelyviranomaisille. Jos tarvitaan pidemmälle menevää yhdenmukaistamista, komissio voi hyväksyä yksityiskohtaisia teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Tämän lähestymistavan ansiosta ennakkosääntely on riittävän joustavaa, jotta alalla käynnissä olevat teknologian ja markkinoiden muutokset voidaan ottaa huomioon ja samanaikaisesti noudattaa lainsäätäjän määrittämiä tavoitteita ja periaatteita. Ehdotetuissa muutoksissa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen alan sääntelyn parantamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja käyttäjien oikeuksien suojelun korkean tason varmistamiseksi. Ne ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Sääntelytavan valinta FI 6 FI

8 Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. Muut keinot eivät ole soveltuvia, sillä ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa kahta voimassa olevaa direktiiviä. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. 5. LISÄTIEDOT Yksinkertaistaminen Tällä ehdotuksella yksinkertaistetaan viranomaisten hallinnollisia menettelyjä poistamalla eräitä vanhentuneita säännöksiä, kuten velvollisuus määritellä kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoima sekä eräitä muita nykyiseen järjestelmään liittyviä velvollisuuksia (vähittäishinnat, operaattorin valinta ja ennaltavalinta). Kansallisten sääntelyviranomaisten ei myöskään tarvitse enää toimittaa tietoja sovelletusta vähittäishintojen valvonnasta ja yritysten soveltamista kustannuslaskentajärjestelmistä. Lisäksi ehdotetaan joidenkin muiden vanhentuneiden säännösten kumoamista; tämä koskee esimerkiksi siirtymäkauden toimenpiteitä, joilla helpotettiin siirtymistä vuoden 1998 vanhasta sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään. Tämä ehdotus sisältyy yhteisön säännöstön ajantasaistamista ja yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan ja sen työ- ja lainsäädäntöohjelmaan viitenumerolla 2007/INFSO/001. Lainsäädännön kumoaminen Ehdotuksen hyväksyminen merkitsee direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 18 artiklassa tarkoitetusta ominaisuuksiltaan yhdenmukaistettujen kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoimasta ja siihen liittyvistä standardeista 24 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/548/EY 9 kumoamista. Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke Muutettaviin direktiiveihin sisältyy jo uudelleentarkastelulauseke. Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko. Euroopan talousalue 9 EUVL L 186, , s. 43. FI 7 FI

9 Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta. Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus 1 artikla: yleispalveludirektiivin muutokset Ehdotettujen muutosten tavoitteet ovat seuraavat: Parannetaan avoimuutta ja tietojen julkaisemista loppukäyttäjille 21 artiklan 2 6 kohta: Tavoitteena on lisätä hintojen avoimuutta kuluttajien hyödyksi asettamalla operaattoreille velvollisuus julkaista vertailukelpoisia, riittäviä ja ajantasaisia tietoja helposti saatavilla olevassa muodossa (2 kohta) ja antamalla kolmansille osapuolille mahdollisuus käyttää yleisesti saatavilla olevia hintatietoja (esim. interaktiivisten oppaiden myyntiä tai saataville asettamista varten) ja asettamalla kansallisille sääntelyviranomaisille velvollisuus asettaa tällainen opas saataville, jos sellaista ei ole saatavilla markkinoilla (3 kohta). Kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan valtuudet vaatia operaattoreilta suurempaa hintojen avoimuutta (4 kohta) sekä selkeitä tietoja mahdollisista rajoituksista, jotka koskevat mahdollisuuksia käyttää kaikentyyppistä sisältöä ja kaikentyyppisiä sovelluksia (5 kohta). Komissiolle annetaan mahdollisuus toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, millä pyritään tarvittaessa varmistamaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso tällä alalla (6 kohta). Helpotetaan vammaisten käyttäjien mahdollisuuksia käyttää ja saada sähköisiä viestintäpalveluja 7 artikla: Jäsenvaltioiden mahdollisuus toteuttaa erityistoimenpiteitä vammaisia käyttäjiä varten korvataan nimenomaisella velvollisuudella tehdä niin. 22 artikla: Kansallisten sääntelyviranomaisten valtuudet vaatia operaattoreita julkaisemaan loppukäyttäjien käyttöön tietoja palveluidensa laadusta laajennetaan koskemaan myös tietoja vammaisten loppukäyttäjien tasapuolisista käyttömahdollisuuksista. 26 artiklan 4 kohta: Jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus varmistaa, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja täysin kattavan sähköisen viestinnän saavuttamiseksi. 33 artikla: Artiklassa säädetään yhteisön mekanismista sähköisten palvelujen esteettömyyteen liittyvien kysymysten käsittelemiseksi. Näin pyritään varmistamaan, että vammaisilla käyttäjillä on samanlaiset mahdollisuudet käyttää sähköisiä viestintäpalveluja kuin muilla loppukäyttäjillä (4 kohta). 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot antavat markkinaviranomaiselle tietoja toteutetuista toimenpiteitä ja edistymisestä kohti sähköisten palvelujen esteetöntä saatavuutta. Tiukennetaan hätäpalveluihin liittyviä soittajan sijaintitietoja koskevia velvollisuuksia 26 artikla: Direktiivi saatetaan ajan tasalle ottamalla huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys. Tarkoituksena on varmistaa, että lähteviä puheluja tarjoavan palvelun käyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja (2 kohta), sekä tiukentaa velvollisuutta välittää tietoja pelastusviranomaisille (5 kohta). Komissiolle annetaan 7 kohdassa mahdollisuus toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, millä pyritään tarvittaessa varmistamaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso tällä alalla. FI 8 FI

10 Perusliittymä ja palvelun laatu ( verkon riippumattomuus ja vapaudet ) 20 artiklan 5 kohta: Tässä kohdassa säädetään avoimuusmekanismista, joka koskee lailliseen sisältöön ja sovelluksiin liittyvän loppukäyttäjien valinnanvapauden mahdollisia rajoituksia, jotta loppukäyttäjät voisivat tehdä tietoon perustuvan valinnan palveluista ja siten saada täyden hyödyn tietoyhteiskunnan teknologioiden kehityksestä. 22 artikla: Kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan valtuudet estää palvelun laadun heikkeneminen vahvistamalla vähimmäislaatutasot loppukäyttäjien tiedonsiirtoverkkopalveluille. Komissiolle annetaan mahdollisuus toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, millä pyritään tarvittaessa varmistamaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso tällä alalla (3 kohta). Muut kuluttajien ja käyttäjien oikeudet 9 artikla: Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat seurata vähittäishintoja, jos mitään yritystä ei ole nimetty yleispalvelun tarjoajaksi. Artiklassa selvennetään myös erityisten hintavaihtoehtojen soveltamisalaa. Vammaisuus lisätään yhdeksi arviointiperusteeksi 3 kohtaan. 20 artiklan 2 kohdan h alakohta: Tässä kohdassa varmistetaan, että kuluttajasopimuksissa annetaan vähimmäistiedot sähköisten viestintäpalvelujen turvallisuudesta. 20 artiklan 4 kohta: Tässä kohdassa varmistetaan, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat tiedottavat kuluttajille siitä, onko heillä mahdollisuus käyttää hätäpalveluja. 20 artiklan 6 kohta: Tässä kohdassa varmistetaan, että loppukäyttäjille ilmoitetaan selkeästi ennen sopimuksen tekemistä (ja säännöllisesti tämän jälkeen) heidän velvollisuudestaan kunnioittaa tekijänoikeutta ja sen lähioikeuksia sekä yleisimmistä rikkomistapauksista ja niiden oikeudellisista seurauksista. Tämä ei rajoita sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY 10 säännösten soveltamista. 27 artiklan 2 ja 3 kohta: Näillä kohdilla pyritään edistämään eurooppalaisen numeroavaruuden (European Telephone Numbering Space, ETNS) kehittämistä, mikä luo edellytykset yleiseurooppalaisten palvelujen kehittymiselle. 28 artiklan 1 ja 2 kohta: Näillä kohdilla tuetaan rajat ylittävien palvelujen käyttömahdollisuuksia, mikä edistää osaltaan sisämarkkinoiden toteutumista kansalaisille ja yrityksille. 30 artikla: Sen varmistamiseksi, että kuluttajat voivat täysimääräisesti hyödyntää numeron siirrettävyyttä, oikeus numeron siirrettävyyteen ei enää rajoitu yleisesti saatavilla oleviin puhelinpalveluihin, vaan se liitetään oikeuteen saada kansallisiin numerointisuunnitelmiin kuuluvia numeroita. Lisäksi numeron tosiasiallisen siirtämisen enimmäismääräajaksi asetetaan yksi työpäivä. 4 kohdassa esitetään menettely, joka mahdollistaa mukauttamisen teknologian tulevaan kehitykseen. Tätä täydennetään liitteessä I olevaan C osaan tehtävillä muutoksilla. Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, ettei kuluttajia yritetä estää vaihtamasta palvelun tarjoajaa, kun se on heidän etujensa mukaista. 10 EYVL L 178, , s. 1. FI 9 FI

11 31 artikla: Sen varmistamiseksi, että siirtovelvollisuutta koskevat säännöt ovat oikeasuhtaisia ja markkinoiden ja teknologian kehityksen tasalla, tässä artiklassa tiukennetaan jäsenvaltioiden velvollisuutta tarkastella uudelleen näitä sääntöjä ja esittää niille perustelut. 33 artikla: Uudella alakohdalla pyritään varmistamaan, että kuluttajien edut otetaan riittävällä tavalla huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksentekoprosessissa. Direktiivin sanamuodon tekniset tarkistukset 1 artiklan 1 kohta: Tässä otetaan huomioon, että päätelaitteiden tietyt näkökohdat kuuluvat sääntelyjärjestelmän piiriin. Tämä on linjassa niiden säännösten kanssa, jotka koskevat vammaisten käyttäjien mahdollisuuksia saada ja käyttää sähköisiä viestintäpalveluja, myös päätelaitteita. 2 artiklan c alakohta: Yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun määritelmää tarkennetaan. Muutos vastaa 26 artiklaan ehdotettua muutosta, sillä hätäpalveluja koskeva velvollisuus asetetaan vain joillekin palveluntarjoajille. Lisäksi selvennetään, että tapauksissa, joissa hätäpalvelut on määrätty pakollisiksi, käyttäjät voivat soittaa numeroon 112 veloituksetta ja tarvitsematta käyttää minkäänlaista maksuvälinettä. 4 artikla: Yleispalvelua koskevaan muotoiluun tehdään tekninen mukautus erottamalla mahdollisuus käyttää sähköisiä viestintäpalveluja niiden tarjonnasta. Tämä ei vaikuta yleispalvelun soveltamisalaan tai sen tarjoamiseen kuluttajille ja loppukäyttäjille. 8 artiklan 3 kohta: Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat arvioida, mitä vaikutuksia on sillä, että yleispalvelun tarjoaja aikoo luovuttaa paikallisliityntäverkon erilliselle oikeushenkilölle. 23 artikla: Tämä muutos vastaa direktiiviin 2002/21/EY ehdotettua muutosta, jossa direktiiviin lisätään erityisesti turvallisuutta käsittelevä luku. 26 artiklan 1 kohta: Tämä muutos vastaa 2 artiklan c alakohtaan ehdotettua muutosta. 37 artikla: Komiteamenettely saatetaan ajan tasalle päätökseen 1999/468/EY tehtyjen muutosten mukaisesti. Seuraavia säännöksiä muutetaan teknologian ja markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi: 20 artiklan 2 ja 3 kohta 25 artikla 27 artiklan 1 ja 2 kohta 29 artikla 34 artikla FI 10 FI

12 liitteet I, II ja III 11. Vanhentuneiden tai tarpeettomien säännösten poistaminen 1 artiklan 2 kohta: Viittaus kiinteiden yhteyksien tarjoamiseen vähittäismyynnissä on tarpeeton ja poistetaan (ks. jäljempänä muutokset 18 artiklaan). 2 artiklan b alakohta: Määritelmä ei ole enää tarpeellinen, joten se poistetaan. 16 artikla kohta poistetaan, koska se koskee jäsenvaltioille asetettuja velvollisuuksia, joilla helpotettiin siirtymistä vuoden 1998 sääntelypaketista vuoden 2002 järjestelmään ja jotka ovat nyt vanhentuneita. 17 artiklan 3 kohta poistetaan tarpeettomana. Kansalliset sääntelyviranomaiset toimittavat nämä tiedot komissiolle ns. 7 artiklan menettelyllä. Lisäksi komissiolla on valtuudet esittää perusteltuja tietopyyntöjä kansallisille sääntelyviranomaisille (puitedirektiivin 2002/21/EY 5 artiklan 2 kohta). 18 artikla poistetaan, koska kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoimaa koskeva velvollisuus ei ole enää tarpeellinen. Tämä velvollisuus oli perusteltu vuoden 2002 sääntelyjärjestelmän tullessa voimaan, koska markkinoilla ei ollut vielä riittävästi kilpailua tuohon aikaan. Tämä muutos edellyttää myös liitteen VII poistamista sekä pientä mukautusta 35 artiklaan. 19 artikla poistetaan tarpeettomana. Se sisällytettiin yleispalveludirektiiviin, jotta helpotettaisiin siirtymistä vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään. Operaattorin valinta ja ennaltavalinta on yksi velvollisuuksista, jonka kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima. Tällaisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia on parempi käsitellä käyttöoikeusdirektiivissä 2002/19/EY. 2 artikla: sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin muutokset Ehdotettujen muutosten tavoitteet ovat seuraavat: Tietoturvaloukkausten ilmoittaminen verkko-operaattoreiden ja Internet-palvelujen tarjoajien toimesta 4 artiklan 3 kohta: Muutoksella varmistetaan, että loppukäyttäjille ilmoitetaan tietoturvaloukkauksista, joiden seurauksena heidän henkilötietonsa katoavat tai muutoin vaarantuvat, ja että he saavat tietoja saatavilla olevista tai suositelluista varotoimista, joilla he voivat minimoida tällaisesta tietoturvaloukkauksesta mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset menetykset tai sosiaaliset haitat. 4 artiklan 4 kohta: Tällä muutoksella varmistetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso antamalla komissiolle mahdollisuus hyväksyä tarvittaessa teknisiä 11 Myös sitä on tarkasteltu, ovatko liitteessä VI annetut kuluttajille tarkoitettujen digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuutta koskevat säännökset edelleen tarpeellisia. Tämä tarkastelu on edelleen kesken, mutta komissio voi muuttaa näitä säännöksiä nopeasti komiteamenettelyvaltuuksiensa nojalla (35 ja 37 artikla). FI 11 FI

13 täytäntöönpanotoimenpiteitä turvallisuuden ja tietoturvaloukkausten ilmoittamisen aloilla markkinaviranomaisen asiantuntemusta hyödyntäen. Tehokkaammat täytäntöönpanomekanismit 13 artiklan 6 kohta: Erityisesti Internet-palvelujen tarjoajille annetaan mahdollisuus ryhtyä oikeustoimiin roskapostittajia vastaan. Tästä pitäisi tulla tärkeä väline ei-toivotun markkinointiviestinnän torjunnassa Euroopassa. 15 a artikla: Nykyisiä täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyviä mekanismeja parannetaan, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat toimia tehokkaasti rikkomistapauksissa. Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset sellaisten palvelujen tarjoamiselle, joihin liittyy rajat ylittäviä tiedonsiirtoja, komissiolle annetaan valtuudet hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä tällä alalla markkinaviranomaisen asiantuntemusta hyödyntäen. Direktiivin sanamuodon tekniset tarkistukset 2 artiklan e alakohta: Puhelun määritelmää tarkistetaan koko sääntelyjärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseksi. 3 artiklan 1 kohta: Tässä selvennetään, että direktiiviä sovelletaan tiedonkeruu- ja tunnistuslaitteita tukeviin yleisiin viestintäverkkoihin (mukaan luettuina kontaktittomat laitteet kuten radiotaajuiset etätunnistuslaitteet). 5 artiklan 3 kohta: Tässä varmistetaan, että vakoiluohjelmien ja muiden haittaohjelmien käyttö on kiellettyä EY:n lainsäädännön nojalla riippumatta siitä, millä menetelmällä niitä levitetään ja asennetaan käyttäjien laitteisiin (levitys ladattaessa tiedostoja Internetistä tai ulkopuolisilla tiedontallennusvälineillä kuten CD-ROM-levyillä, USB-tikuilla ja flashasemilla). 14 a artikla: komiteamenettelyä koskeva vakiosäännös. Vanhentuneiden tai turhien säännösten poistaminen 3 artiklan 2 ja 3 kohta poistetaan tarpeettomina. Teknologian kehityksen myötä poikkeukset, joiden perusteina ovat tekninen mahdottomuus tai kohtuuton taloudellinen panos, käyvät tarpeettomiksi siihen mennessä, kun nämä muutokset tulevat voimaan. 3 artikla: kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muutos Tämä artikla koskee kuluttajien suojaamista ei-toivotulta markkinointiviestinnältä (roskapostilta) ja sillä muutetaan kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 2006/2004 ( asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä ) 12. Tarkoituksena on lujittaa rajat ylittävää yhteistyötä ja täytäntöönpanon valvontaa osana mainitussa asetuksessa säädettyä nykyistä yhteisön järjestelmää. 12 EUVL L 364, , s. 1. FI 12 FI

14 2007/0248 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 13, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 14, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 15, ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua 16, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 17, sekä katsovat seuraavaa: (1) Nykyinen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmä koostuu viidestä direktiivistä, jotka ovat sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 18, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 19, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) 20, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. EUVL C [...], [...], s. [...]. EYVL L 108, , s. 7. EYVL L 108, , s. 21. EYVL L 108, , s. 33. FI 13 FI

15 direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 21 sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 22. Komission on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen näiden direktiivien toimivuutta erityisesti päätelläkseen, onko niitä tarpeen muuttaa teknologioiden ja markkinoiden kehityksen valossa. (2) Tältä osin komissio esitteli havaintonsa 29 päivänä kesäkuuta 2006 antamassaan tiedonannossa neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta. (3) Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudistus, johon sisältyy vammaisia käyttäjiä koskevien säännösten tehostaminen, on olennainen askel kohti yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen ja samalla osallistavan tietoyhteiskunnan toteuttamista. Nämä tavoitteet ovat osa tietoyhteiskunnan kehittämisen strategiasta kehystä, joka on kuvattu neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetussa komission tiedonannossa i2010 kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta. (4) Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi tässä säädöksessä käsitellään ainoastaan direktiiveihin 2002/22/EY ja 2002/58/EY tehtäviä muutoksia. (5) Määritelmiä on tarkistettava, jotta ne vastaisivat teknologiariippumattomuuden periaatetta ja pysyisivät teknologian kehityksen tasalla. Erityisesti palvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, jotka varsinaisesti määrittelevät yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun eli yleisesti saatavilla olevan palvelun, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa, joko suoraan tai välillisesti operaattorin valinnan tai ennaltavalinnan taikka jälleenmyynnin kautta, kotimaan- ja/tai ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla. Ainoastaan palvelu, joka täyttää kaikki nämä ehdot, on yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu. (6) Joidenkin säännösten soveltamista on tarpeellista selventää sellaisten tilanteiden huomioon ottamiseksi, joissa palveluntarjoaja jälleenmyy tai myy toisella nimellä toisen yrityksen tarjoamia yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja. (7) Teknologian ja markkinoiden kehityksen tuloksena verkoissa ollaan entistä enemmän siirtymässä IP-teknologiaan ja kuluttajat voivat entistä useammin valita useiden kilpailevien puheensiirtopalvelujen tarjoajien välillä. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava erottaa yleispalveluvelvollisuudet, jotka koskevat liittymän tarjoamista yleisen viestintäverkkoon tietyssä sijaintipaikassa, yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun tarjoamisesta (mukaan luettuina hätäpuhelut numeroon 112). Tällainen erottelu ei saisi vaikuttaa yhteisön tasolla määriteltyjen ja uudelleentarkasteltujen yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät muita kansallisia hätänumeroita numeron 112 rinnalla, voivat asettaa yrityksille vastaavia EYVL L 108, , s. 51. EYVL L 201, , s. 37. FI 14 FI

16 velvollisuuksia, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää kyseisiä kansallisia hätänumeroita. (8) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei ole nimennyt mitään yritystä yleispalvelun tarjoajaksi. (9) Tarpeettomat velvollisuudet, jotka oli suunniteltu helpottamaan siirtymistä vuoden 1998 sääntelyjärjestelmästä vuoden 2002 järjestelmään, olisi poistettava, samoin kuin säännökset, jotka ovat osittain tai kokonaan päällekkäisiä direktiivin 2002/21/EY säännösten kanssa. (10) Vaatimus kiinteiden yhteyksien vähimmäisvalikoiman tarjoamisesta vähittäismyyntitasolla oli tarpeellinen vuoden 1998 sääntelyjärjestelmän säännösten jatkuvan soveltamisen varmistamiseksi kiinteiden yhteyksien alalla, sillä tällä alalla ei ollut vielä riittävästi kilpailua vuoden 2002 järjestelmän tullessa voimaan, mutta se on nyt käynyt tarpeettomaksi ja pitäisi kumota. (11) Operaattorin valinnan ja ennaltavalinnan edellyttäminen edelleen suoraan yhteisön lainsäädännössä saattaisi haitata teknologian kehittymistä. Olisi parempi, että näitä korjaavia toimia määräävät kansalliset sääntelyviranomaiset direktiivissä 2002/21/EY säädettyjen menettelyjen mukaisesti tehdyn markkina-analyysin perusteella. (12) Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi varmistettava, että niiden asiakkaille tiedotetaan riittävästi siitä, onko heillä mahdollisuus käyttää hätäpalveluja, ja että heille annetaan selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä asiakassopimuksessa ja säännöllisin väliajoin tämän jälkeen, esimerkiksi asiakkaan laskutustiedoissa. Asiakkaat olisi myös pidettävä ajan tasalla toimista, joita sähköisten viestintäpalvelujen tarjoaja mahdollisesti toteuttaa turvauhkien torjumiseksi tai vastauksena tietoturvaa tai tietojen eheyttä vaarantaneeseen tilanteeseen, koska tällaisilla toimilla voi olla suoria tai välillisiä vaikutuksia asiakkaan tietoihin, yksityisyyteen tai muihin tarjotun palvelun näkökohtiin. (13) Tilaajien oikeus sanoa sopimuksensa irti seuraamuksitta koskee tilannetta, jossa sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajat muuttavat sopimusehtoja. (14) Kilpailuun perustuvien markkinoiden pitäisi varmistaa, että loppukäyttäjillä on mahdollisuus käyttää ja jaella mitä tahansa laillista sisältöä ja käyttää kaikkia valitsemiaan laillisia sovelluksia ja/tai palveluja, kuten direktiivin 2002/21/EY 8 artiklassa säädetään. Kun otetaan huomioon sähköisen viestinnän kasvava merkitys kuluttajille ja yrityksille, käyttäjille olisi joka tapauksissa tiedotettava kattavasti kaikista rajoituksista, joita palvelun ja/tai verkon tarjoaja on mahdollisesti asettanut sähköisten viestintäpalvelujen käytölle. Jos tosiasiallista kilpailua ei ole, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi käytettävä direktiivin 2002/19/EY mukaisia korjaavia toimenpiteitä varmistaakseen, ettei käyttäjien mahdollisuuksia käyttää tietyntyyppisiä sisältöjä tai sovelluksia rajoiteta kohtuuttomasti. (15) Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten hintatietojen saatavuus on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailluilla markkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Sähköisten viestintäpalvelujen kuluttajien tulisi voida verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa FI 15 FI

17 julkaistujen hintatietojen perusteella. Jotta hintavertailu olisi helppoa, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet vaatia operaattoreilta suurempaa hintojen avoimuutta sekä varmistaa, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää veloituksetta sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten julkaisemia, yleisesti saatavilla olevia hintatietoja. Niiden olisi myös asetettava saataville hintaoppaita, jos markkinat eivät ole niitä tarjonneet. Operaattoreilla ei pitäisi olla oikeutta saada minkäänlaista korvausta tällaisten hintatietojen käytöstä, jotka on jo julkaistu ja jotka ovat siis julkista tietoa. Lisäksi käyttäjille olisi tiedotettava riittävästi palvelun kustannuksista tai tarjotun palvelun tyypistä ennen palvelun ostamista, erityisesti jos ilmaispuhelupalveluihin liittyy lisämaksuja. Komission olisi voitava hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät voivat hyötyä hintojen avoimuudesta samalla tavoin kaikkialla yhteisössä. (16) Kilpailuun perustuvien markkinoiden pitäisi varmistaa, että käyttäjät voivat saada haluamansa laatuista palvelua, mutta joissain erityistapauksissa saattaa olla tarpeellista varmistaa, että yleisissä viestintäverkoissa saavutetaan tietty vähimmäislaatutaso, jotta voidaan ehkäistä palvelun heikkeneminen, käytön estyminen ja liikenteen hidastuminen verkoissa. Komission olisi erityisesti voitava hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa määritellään kansallisten sääntelyviranomaisten käyttämät laatustandardit. (17) Tulevaisuuden IP-verkoissa palvelun tarjoaminen voidaan erottaa verkon tarjoamisesta. Jäsenvaltioiden olisi tällaisia verkkoja varten määriteltävä sopivimmat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisesti saatavilla olevat puhelinpalvelut, joita tarjotaan yleisiä viestintäverkkoja käyttäen, ovat käytettävissä ja että hätäpalvelut ovat keskeytyksettä käytössä laajamittaisissa verkon toiminnan keskeytyksissä tai ylivoimaisen esteen sattuessa. (18) Operaattorin neuvontapalvelut kattavat laajan valikoiman erilaisia loppukäyttäjille suunnattuja palveluja. Kaikkien muiden asiakastukipalvelujen tavoin tällaisten palvelujen tarjoamisesta olisi sovittava yleisten viestintäverkkojen tarjoajien ja operaattorin neuvontapalvelujen tarjoajien välisissä kaupallisissa neuvotteluissa, eikä niiden tarjoamista ole enää tarpeellista määrätä pakolliseksi. Tätä koskeva velvollisuus olisi siis kumottava. (19) Loppukäyttäjien olisi voitava soittaa hätänumeroon ja saada tarjottuja hätäpalveluja käyttäen mitä tahansa puhelinpalvelua, joka pystyy muodostamaan puheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla. Pelastusviranomaisten olisi voitava välittää numeroon 112 tehtyjä puheluja ja vastata niihin vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin muihin kansallisiin hätänumeroihin tehtyihin puheluihin. On tärkeää lisätä numeron 112 tunnettuutta Euroopan unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä kaikki kansalaiset olisi saatettava tietoisiksi siitä, että he voivat käyttää numeroa 112 yleisenä hätänumerona matkustaessaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Tätä tietoa olisi levitettävä erityisesti kansainvälisen liikenteen bussiterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa, puhelinkioskeissa ja tilaaja- ja laskutusmateriaalissa. Velvollisuutta antaa soittajan sijaintitietoja olisi tiukennettava Euroopan unionin kansalaisten suojelun parantamiseksi. Operaattoreiden olisi erityisesti annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalveluille tarjontatilassa (push mode). Jotta voitaisiin vastata teknologian kehitykseen, muun muassa kehitykseen, joka johtaa sijaintitietojen FI 16 FI

18 tarkkuuden parantumiseen, komission olisi voitava hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä varmistaakseen, että numero 112 otetaan yhteisössä tosiasiallisesti käyttöön Euroopan unionin kansalaisten hyödyksi. (20) Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla henkilöillä, erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä, on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös numeroa 112. Tähän voivat sisältyvät erityiset kuulovammaisille käyttäjille tarkoitetut päätelaitteet, tekstipuhelinpalvelut tai muut erityislaitteet. (21) Maat, joille Kansainvälinen teleliitto on osoittanut kansainvälisen aluetunnuksen 3883, ovat siirtäneet hallinnollisen vastuun eurooppalaisesta numeroavaruudesta (European Telephone Numbering Space, ETNS) Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT) sähköisen viestinnän komitealle (ECC). Teknologian ja markkinoiden kehitys osoittavat, että eurooppalainen numeroavaruus tarjoaa mahdollisuuden yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämiselle, mutta tätä mahdollisuutta ei tällä hetkellä pystytä täysin hyödyntämään liian byrokraattisten menettelyvaatimusten ja kansallisten hallintojen puutteellisen koordinoinnin vuoksi. Eurooppalaisen numeroavaruuden kehityksen edistämiseksi sen hallinnointi (johon sisältyy numeroiden osoittaminen, seuranta ja kehittäminen) olisi siirrettävä [ ] annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o / 23 perustetulle Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaiselle, jäljempänä markkinaviranomainen. Markkinaviranomaisen olisi varmistettava koordinointi niiden maiden kanssa, jotka jakavat aluetunnuksen 3883 mutta eivät ole jäsenvaltioita, niiden jäsenvaltioiden puolesta, joille on osoitettu aluetunnus (22) Yhtenäismarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia toisten jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja että he voivat käyttää palveluja, tietoyhteiskunnan palvelut mukaan luettuina, käyttäen yhteisön alueella muita kuin maantieteellisiä numeroita, kuten ilmaisnumeroita ja maksullisia palvelunumeroita. Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää eurooppalaisen numerointiavaruuden numeroita ja kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Numbers, UIFN). Mahdollisuutta käyttää numerovaroja ja niihin liittyviä palveluja rajojen yli ei pitäisi estää kuin ainoastaan objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi jos se on välttämätöntä muun muassa tiettyihin lisämaksullisiin palveluihin liittyvien petosten tai väärinkäytösten estämiseksi tai jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esim. kansallinen lyhytvalintanumero). Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen selkeästi ja kattavasti kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten standardoitujen kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista. Komission olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät voivat tosiasiallisesti käyttää numeroita ja palveluja yhteisön alueella. (23) Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännöllisiä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa 23 EUVL C [...], [...], s. [...]. FI 17 FI

19 sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä kohtuullisen vähimmäiskeston sisällyttämistä kuluttajasopimuksiin. Numeron siirrettävyys on keskeinen tekijä, joka helpottaa kuluttajan valintoja ja tosiasiallista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla, ja se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti. Jotta numeron siirrettävyyttä voitaisiin mukauttaa markkinoiden ja teknologian kehitykseen, mukaan luettuna verkkoon tallennettujen tilaajan henkilökohtaisten luettelojen ja profiilitietojen mahdollinen siirtäminen, komission olisi voitava toteuttaa teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä tällä alalla. Arvioitaessa sitä, mahdollistavatko tekniset ja markkinaolosuhteet numeroiden siirtämisen kiinteitä palveluja tarjoavien verkkojen ja matkapuhelinverkkojen välillä, olisi erityisesti otettava huomioon käyttäjiltä perittävät hinnat sekä kustannukset, jotka vaihdosta aiheutuvat kiinteitä palveluja tarjoaville yrityksille ja matkapuhelinverkoille. (24) Televisiolähetyksellä tarkoitetaan audiovisuaalisista mediapalveluista [ ] 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä määriteltyä lineaarista audiovisuaalista mediapalvelua, jonka mediapalvelun tarjoaja tarjoaa ohjelmien seuraamiseksi reaaliajassa tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti; mediapalvelun tarjoaja voi tarjota useita auditiivisia tai audiovisuaalisia ohjelma-aikatauluja (kanavia). Oikeudellisia siirtovelvollisuuksia voidaan soveltaa, mutta ainoastaan tiettyjen mediapalvelun tarjoajien toimittamiin tiettyihin lähetyskanaviin. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä siirtovelvollisuudelle selkeät perusteet kansallisessa lainsäädännössään sen varmistamiseksi, että velvollisuudet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja hyvin määriteltyjä. Siirtovelvollisuutta koskevat säännöt olisi laadittava siten, että ne tarjoavat riittäviä kannustimia tehokkaisiin infrastruktuuriinvestointeihin. Siirtovelvollisuutta koskevia sääntöjä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta ne voitaisiin pitää teknologian ja markkinoiden kehityksen tasalla ja siten varmistaa, että ne ovat jatkuvasti oikeassa suhteessa haluttuihin tavoitteisiin nähden. Teknologian ja markkinaolosuhteiden nopean kehityksen vuoksi tällainen kattava uudelleentarkastelu olisi tehtävä vähintään joka kolmas vuosi ja se edellyttää kaikkien sidosryhmien kuulemista. Yhtä tai useampaa lähetyskanavaa voidaan täydentää palveluilla, joilla parannetaan vammaisten käyttäjien käyttömahdollisuuksia; tällaisia palveluja ovat muun muassa tekstitelevisiopalvelu, tekstityspalvelu, kuvailutulkkaus ja viittomakielinen tulkkaus. (25) Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kuluttajien kuulemiseen nykyisin liittyvät puutteet voitaisiin poistaa ja kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palvelujen tarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyiseen sidosryhmien kuulemismenettelyyn. Komission olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla helpotetaan vammaisten käyttäjien mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja ja päätelaitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin FI 18 FI

20 1999/5/EY 24 ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisten vammaisiin liittyvien vaatimusten soveltamista. (26) Yleispalveluvelvollisuuksien alaiseksi nimetylle yritykselle asetetut velvollisuudet olisi ilmoitettava komissiolle. (27) Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoiden vapauttaminen ja teknologian nopea kehitys ovat yhdessä edistäneet kilpailua ja talouskasvua ja luoneet laajan valikoiman loppukäyttäjille suunnattuja palveluja, joita voidaan käyttää yleisten sähköisten viestintäverkkojen kautta. On tarpeen varmistaa, että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan samantasoinen yksityisyyden ja henkilötietojen suoja riippumatta siitä, mitä teknologiaa tietyn palvelun tarjoamiseen käytetään. (28) Teknologian kehitys mahdollistaa uusien tiedonkeruu- ja tunnistuslaitteisiin perustuvien sovellusten kehittämisen. Nämä laitteet voivat olla radiotaajuuksia käyttäviä kontaktittomia laitteita. Esimerkiksi radiotaajuiset etätunnistuslaitteet (Radio Frequency Identification Devices, RFID) käyttävät radiotaajuuksia tietojen lukemiseen yksilöllisistä tunnisteista, minkä jälkeen tietoja voidaan siirtää olemassa olevissa viestintäverkoissa. Tällaisten teknologioiden laajamittainen käyttö voi tuoda huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ja edistää merkittävästi sisämarkkinoiden kehitystä, jos kansalaiset hyväksyvät niiden käytön. Tämän saavuttamiseksi on tarpeen varmistaa, että yksilöiden perusoikeudet, erityisesti oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan, turvataan. Kun tällaiset laitteet on liitetty yleisesti saatavilla oleviin sähköisiin viestintäverkkoihin tai ne käyttävät sähköisiä viestintäpalveluja perusinfrastruktuurina, olisi sovellettava direktiivin 2002/58/EY asiaa koskevia säännöksiä, kuten turvallisuutta, liikenne- ja paikkatietoja ja luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä. (29) Jos tietoturvaloukkaukseen, joka johtaa yksittäisen tilaajan henkilötietojen katoamiseen tai vaarantumiseen, ei puututa riittävän tehokkaasti ja nopeasti, se voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä ja sosiaalisia haittoja, kuten väärän henkilöllisyyden käyttö. Siksi tilaajille, joita tällainen turvallisuuden vaarantumistilanne koskee, olisi ilmoitettava asiasta välittömästi ja heille olisi annettava tarpeelliset tiedot, jotta he voivat ryhtyä tarvittaviin varotoimiin. Ilmoituksessa olisi annettava tiedot toimenpiteistä, joita palveluntarjoaja on toteuttanut tietoturvaloukkauksen selvittämiseksi, sekä suosituksia käyttäjille, joihin se on vaikuttanut. (30) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ajettava Euroopan unionin kansalaisten etuja muun muassa pyrkimällä omalta osaltaan varmistamaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan korkean tason. Tätä varten niillä olisi oltava käytössään riittävät välineet tehtäviensä toteuttamiseksi, mukaan luettuina kattavat ja luotettavat tiedot tosiasiallisista turvallisuuden vaarantumistilanteista, jotka ovat johtaneet yksilöiden henkilötietojen vaarantumiseen. (31) Olisi säädettävä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joilla vahvistetaan yhteiset vaatimukset riittävän yksityisyyden suojan ja sellaisten henkilötietojen suojan riittävän tason 24 EYVL L 91, , s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, , s. 1). FI 19 FI