HE 100/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Transkriptio

1 VASTINE 1(6) Talousvaliokunta Kirjallinen vastine HE 100/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Sen lisäksi, että olen lausunut asiasta valiokunnalle aiemmin, esitän Talousvaliokunnan toimittamien asiantuntija- ja muiden lausuntojen johdosta yllä mainitun hallituksen esityksen valossa kunnioittavasti seuraavat seikat: 1. Yhteenveto Esitys lisäisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan väestötasolla alkoholin saatavuutta ja sitä kautta kokonaiskulutusta ja edelleen alkoholin aiheuttamia haittoja yksilöille ja yhteiskunnassa yleisemmin. Esityksen perusteluissa on käsitelty niitäkin alkoholihaittoja, jotka kohdistuvat esimerkiksi työvoiman saatavuuteen ja työvoiman tuottavuuteen ja sitä kautta koko suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyyn. Se, että näitä seikkoja ei käytännöllisesti katsoen lainkaan ole käsitelty lausunnoissa, ei merkitse, että näitä vaikutuksia ei ole olemassa. Alkoholin suomalaiselle elinkeinoelämälle aiheuttamien haittojen ja kustannusten sijaan lausunnoissa käsitellään laajasti esimerkiksi sitä, että lakiesitys vähentäisi alkoholijuomien matkustajatuontia. Kuitenkaan hallituksen esityksen perusteluissa matkustajatuonnin vähentäminen ei ole esityksen tavoitteena. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Viro on esityksen valmistelun aikana päättänyt toteuttaa niin mittavat alkoholiveron korotukset, että niiden vähentävä vaikutus matkustajatuontiin peittää alleen kaikki muut mahdolliset toimet (HE 100/2017 vp, s. 50). Suomen alkoholiveron korotusten vaikutuksia matkustajatuontiin käsitellään eduskunnalle lähiaikoina annettavassa lakiesityksessä. Viron korotukset (yhteensä kuusi euroa / 24 tölkin salkku) näyttävät kuitenkin jo tässä vaiheessa niin suurilta, että edes Suomen suunnittelemat omat alkoholiveronkorotukset eivät riitä kääntämään esimerkiksi oluen matkustajatuonnin jo alkanutta laskua ylöspäin. Lisäksi, jos nimenomaan alkoholijuomien matkustajatuontia haluttaisiin tehokkaasti vähentää, toimet tulisi aloittaa siitä juomaryhmästä, jossa tuonti on suurinta (väkevät), eikä siitä juomaryhmästä, jossa se on pienintä (olut). Jäljempänä käsitellään tarkemmin esityksen vaikutuksia alkoholin kokonaiskulutukseen ja matkustajatuontiin sekä alkoholiveron korotuksen vaikutuksia esityksen suhteen. Jäljempänä on käsitelty myös joitakin lausunnoissa esille tulleita erityiskysymyksiä. Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(6) 2. Esityksen vaikutukset alkoholin kokonaiskulutukseen Esityksessä esitettyä arviota alkoholijuomien kokonaiskulutuksen ja haittojen lisääntymisestä on kritisoitu sillä perusteella, että arviossa ei olisi otettu huomioon esimerkiksi matkustajatuonnin vähenemistä ja jakelukanavien välisiä siirtymiä (eli esimerkiksi Alkon väkevien myynnin vähenemistä). Esityksessä oleva kokonaiskulutuksen kasvuun liittyvä arvio syntyy niistä muutoksista, joita esitys aiheuttaisi alkoholijuomien kokonaismarkkinoihin. Muutokset jakautuvat kolmeen osaan: - Esitys ei miltään osin vähentäisi alkoholijuomien saatavuutta nykyisestä. - Pääosin esitys pitäisi alkoholijuomien saatavuuden suunnilleen ennallaan (esim. enintään 4,7 %:n vahvuisen oluen ym. sekä viinin ja väkevien vähittäismyynti Alkoista). - Nykyistä vahvemman kaupoissa myytävän oluen, siiderin ja long drink-juomien - jotka juomaryhminä jo muodostavat suurimman osan alkoholimarkkinoista - saatavuutta esitys lisäisi myyntipisteiden määrällä (354 -> ), hinnan halpuuttamisella (jopa 40 %), lisäämällä myyntiaikoja ja myyntipäiviä sekä markkinoinnin ja valikoimien lisäyksellä. Viimeksi mainittu muutos voisi johtaa jonkin suuruiseen matkustajatuonnin vähenemiseen (matkustajatuonnin vaikutuksesta kokonaiskulutukseen ja sen viimeaikaisesta kehityksestä tarkemmin jaksossa 4). Se voisi johtaa myös Alkon myynnin yleiseen vähenemiseen, jos Alkon asiakasmäärä esityksen johdosta vähenisi. Vaikka nämä muutokset tapahtuisivat, ne olisivat kuitenkin markkinoiden sisäisiä muutoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvio on, että alkoholin kokonaiskulutus eli kokonaismarkkina kasvaisi nettona 6 prosenttia. Suurin osa tästä vaikutuksesta syntyisi kaupoissa myytävien alkoholijuomien keskimääräisen vahvuuden lisääntymisestä nykyisestä 4,5 prosentista ennakoituun 5,0 prosenttiin. Merkittävin ero THL:n ja kaupan ja panimoiden ja kaupan esittämien kulutusarvioiden välillä näyttää liittyvän siihen, kuinka paljon nykyisin myydyn oluen keskimääräinen väkevyys nousisi, kun kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuutta nostetaan 17 %. THL:n arvion mukaan keskimääräinen vahvuus nousisi 11 % (nykyisestä 4,5 %:sta 5,0 %:iin) ja vaihtoehtoisten laskelmien mukaan se nousisi 2 4 % (nykyisestä 4,5 %:sta 4,6 tai 4,7 %:iin). Arvioita voidaan tarkastella monelta suunnalta: - Jos kuluttajat suosivat luontaisesti aiempaa keskiolutta, vahvempi olut ei yksinkertaisesti heitä kiinnostaisi. Toisaalta keskioluen suosioon tulo ei 1990-luvun alussa ollut luontaista, vaan silloisen Oy Alko Ab:n tarkkaan suunnittelema operaatio, jossa toimittiin sekä kaupoissa että ravintoloissa. o Koska vahvemman oluen saatavuuden lisäämisen perusteena on käytetty, että lager käy luontaisesti noin 5,3-prosenttiseksi, on myös epäloogista olettaa, että näitä luontaisia ja maukkaampia vaihtoehtoja ei tarjottaisi kuluttajille tai että se ei kuluttajia kiinnostaisi.

3 3(6) o Matkustajatuontikeskustelun yhteydessä korostetaan, että kuluttajat hakevat Virosta ensisijaisesti A-olutta ja että nimenomaan A-oluen saatavuuden lisääminen kaupoissa vähentää matkustajatuontia. Jos kuluttajat eivät todellisuudessa olisi kiinnostuneita vahvemmasta oluesta, he ostaisivat Virostakin ensisijaisesti keskiolutta. - Ravintoloissa suositaan nykyisin myös keskiolutta, vaikka tarjolla olisi myös vahvempaa olutta. Tällä perusteella kuluttajat eivät kaupoissakaan siirtyisi ainakaan merkittävästi vahvempaan olueen. - Kaupan tilaamissa tutkimuksissa kuluttajilta on kysytty, aikoisivatko he jatkossa siirtyä vahvempaan olueen. Vastaukset ovat olleet maltillisia. - Vahvan oluen alkoholivero on noin 10 senttiä korkeampi kuin keskioluen alkoholivero tölkiltä. Tällä perusteella väitetään, ettei vahvoille oluille löydy ostajia. Samalla perusteella voisi väittää, että suomalaisten ei tulisi suosia 4.5-prosenttisia keskioluita, koska 3,5 - prosenttisten oluiden alkoholivero on merkittävästi alhaisempi. - Joka tapauksessa voidaan sanoa, että tuottajien ja kuluttajien kannalta ei ole varmaa tulevaa alkoholijuomien vahvuutta. Paljon riippuu panimoiden markkinoille tuomasta tarjonnasta. Kuulemisessa esille on tullut, että aluksi ainakin joistakin suurista olutmerkeistä (esim. Koff, Karjala, Lapin Kulta, Olvi) tarjolle tulisi sekä keskiolut (noin 4,5 %) että vahva olut (noin 5,3 %), mutta tulevaisuudessa merkit voisivat eriytyä keskiolutbrändeihin ja vahvan oluen brändeihin. Jos kaupan oluiden keskimääräinen vahvuus ei nousisi käytännössä lainkaan, ei suunnitelmissa vahvan oluen brändeiksi olisi mitään mieltä. - Nykyiseen verrattuna esitys lisäisi juuri vahvemman oluen ym. saatavuutta myyntipisteissä laskettuna monikymmenkertaiseksi (354 myymälää -> myymälää), hinnan halpuuttamisella (jopa 40 %), lisäämällä myyntiaikoja ja myyntipäiviä (erityisesti sunnuntait) sekä markkinoinnin ja valikoimien lisäyksellä. o Jos kuluttajien keskiolutmieltymyksiä ei otettaisi lainkaan huomioon, nykyinen 4,5 %:n keskimääräinen vahvuus voisi laskennallisesti nousta 5,3 prosenttiin (eli 0,2 % alle maksimipitoisuuden), kun keskiolut ja vahvempi olut saatettaisiin yhtäläiseen saatavuuteen. THL ei oleta tätä, vaan arviossa on otettu huomioon painotus keskioluen suuntaan. o Panimoliiton mukaan kulutetun oluen keskivahvuus on Ruotsissa 5,5 %. Koska käytännössä kaikki olut on siellä myynnissä Systembolagetissa, asiakkaat saavat valita haluamansa oluen vahvuuden. THL:n oletus (5,0 %) kuitenkin on, että suomalaiset kuluttajat suosivat keskiolutta. 3. Mahdollisen alkoholiveron korotuksen vaikutukset kokonaiskulutukseen ja esityksen arvioihin Jos alkoholiverotusta nostettaisiin esimerkiksi vuoden 2018 alusta, korotus vähentäisi alkoholin kokonaiskulutusta ja alkoholin aiheuttamia haittoja (lisäten toisaalta mahdollisesti markkinoiden sisäisenä muutoksena matkustajatuontia). Vuosina tehtyjen viiden suunnil-

4 4(6) leen samansuuruisen alkoholiveron korotuksen vaikutusten perusteella voidaan arvioida, että suunniteltu korotus olisi omiaan vähentämään alkoholin kokonaiskulutusta enintään 2 prosenttia. Veronkorotuksen ei siten voida sanoa korjaavan tai kompensoivan esityksessä ehdotetun alkoholin saatavuuden lisäämisen vaikutuksia, mutta sen voidaan sanoa lieventävän niitä. Huomion arvoista on, että alkoholiveron korotuksen vaikutukset laimenevat yleensä ajan myötä eli aiemmin tehdyt veronkorotukset eivät kansalaisten ostovoiman kasvaessa vuosien saatossa vaikuta enää samalla tavalla kuin lainsäädännössä olevat pysyvät alkoholin saatavuuden rajoitukset tai lisäykset. 4. Esityksen ja mahdollisen alkoholiveron korotuksen vaikutukset matkustajatuontiin On huomattava, että esimerkiksi matkustajatuonnin vähentäminen ei ole esityksen tavoitteena. Esityksen mukaan esitys ei edes vähennä alkoholijuomien matkustajatuontia suhteellisesti enempää kuin Viron veronkorotukset jo tulevat tekemään. Jo tässä vaiheessa voidaan tarkastella Viron veronkorotusten toteutuneita vaikutuksia ja toisaalta oluen hintatasoa mahdollisten veronkorotusten jälkeen julkaistiin uusin matkustajatuontitilasto ajanjaksolta 09/ /2017. Kun edellisen tiedotteen mukaan matkustajatuonti oli kasvanut, tuonti on nyt kääntynyt laskuun. Viikolla 41 saadut syyskuun matkustajatuontitiedot osoittavat, että tuonti on jo vähentynyt tasolle 7,30 litraa, joka viimeksi koettiin vuonna Matkustajatuonti on siis jo kääntynyt laskuun, vaikka Viron päättämien veronkorotusten vaikutukset eivät vielä edes juuri näy tutkimusjakson liukuvan 12 kuukauden luvuissa.

5 5(6) Kaupan asiantuntijalausunnoissa ei käsitellä lainkaan sitä, että Virossa olutvero nousee jo tehtyjen päätösten seurauksena vaiheittain 25 senttiä / tölkki eli 6 euroa/24 tölkin salkku. Kuten aiemmin olen todennut, yhden oluttölkin alkoholivero nousisi ilmeisesti noin 5 7 senttiä, joka vastaa enintään 1,68 euron veron lisäystä 24 tölkin salkulle. 5. Kaupan aukioloaikojen vapauttamisen (puuttuvat) vaikutukset kulutukseen Muun muassa PTY:n toteaman mukaisesti aukioloaikojen vapauttaminen toi vuonna 2016 isoille ruokakaupoille alkoholijuomien myyntiin noin 15 uutta pyhämyyntipäivää, lauantaisin myyntimahdollisuuden klo ja sunnuntaisin myyntimahdollisuuden klo 9-12 ja Alkoholin saatavuus ei siis lisääntynyt kioskeissa, huoltamoilla ja pienemmissä kaupoissa tuolloin lainkaan, koska alkoholijuomien myyntiä sai niissä jo aiemminkin harjoittaa kaikkina vuoden päivinä klo Sellaisen kansalaisen, joka esimerkiksi pyhäpäivänä haluaa ostaa alkoholijuomia, alkoholin saatavuus ei lisääntynyt lainkaan. Siltä osin, että suurista kaupoista olutta saa hieman halvemmalla kuin pienistä kaupoista tai kioskeista, alkoholin taloudellinen saatavuus parani hieman. On esitetty, että em. alkoholin saatavuuden lisäys ei olisi lainkaan lisännyt alkoholin kokonaiskulutusta. Alkoholin myynti laski vuonna 2015 ravintoloissa, Alkoissa ja päivittäistavarakaupoissa. Vuonna 2016 alkoholin myynti jatkoi laskuaan ravintoloissa ja Alkoissa, mutta kääntyi pieneen nousuun päivittäistavarakaupoissa. Koska kahdella myyntikanavalla, joissa saatavuutta ei lisätty, myynti oli miinuksella (noin 2 %) ja vain yksi, jossa saatavuutta oli lisätty, oli plusmerkkinen (0,1 %), kokonaiskulutus vuonna 2016 todellakin laski. 6. Pykäläkohtaisia kysymyksiä Erityisesti luvan myöntämisen edellytyksiä (13 ) on arvosteltu kahdelta suunnalta: Verottajan ja Valviran suunnalta on katsottu, että luvan myöntämisen edellytykset helpottuvat ja tämä vaarantaa harmaan talouden torjuntaa. Toisaalta edellytyksiä on arvosteltu liian tiukoiksi ja PeV:ssa on tullut esiin, että alkoholilain valvonnan käyttäminen toisiin (verovalvonnan) tarkoituksiin voi olla tarkoitussidonnaisuuden kannalta ongelmallista. Etämyyntikielto (32 ) on käsitelty EU:n tuomioistuimessa (C-198/14 Visnapuu) ja Helsingin hovioikeudessa ( Nro 503 R 12/2908), joissa molemmissa ulkomaalaiseen myyjään kohdistuva kielto myydä alkoholijuomia Suomeen on nähty Alkon vähittäismyyntimonopoliin kuuluvana tosiasiana: Jos etämyynti sallittaisiin ulkomaalaisille myyjille, se tulisi sallia myös suomalaisille toimijoille - tämä tarkoittaisi olemassa olevan monopolin poistamista. Nykyinen alkoholilain 8 siirretty 32 :ään sellaisenaan (epäselvästi, kuten TEM toteaa), mutta tämä on ilmeisesti vain väliratkaisu: Em. oikeusjuttu on KKO:ssa ja lopullinen ratkaisu todennäköisesti edellyttää muutoksia pykälään.

6 6(6) Lisäksi erityisesti kuluttajien oikeudesta ostaa alkoholijuomia ulkomailta etäostona tulisi säätää selvästi lainsäädännössä. Tässä voidaan käyttää hyväksi Ruotsin valmistelussa olevaa etämyyntikieltoa (Reglering av distanshandel med alkoholdrycker; Ds 2016:33). Lisäyksenä esityksessä on uusi poikkeus Alkon vähittäismyyntimonopoliin enintään 12 % käsityöläisoluiden valmistajille määritelmineen (3 ja 17 ). Esityksessä oleva litran tuotantoraja perustuu siihen, että EUT ei ole tuominnut rajallista, perinteistä ja käsityömäistä tilaviinipoikkeusta. Tosin nykyisen ja ehdotetun tilaviinipoikkeuksen tuotantorajoitus on litraa. Jos oluen tuotantoraja asetetaan liian korkeaksi, riski SEUT:n vastaisesta kotimaisen tuotannon suosimisesta kasvaa. Vähittäismyynti- ja anniskelubonukset kiellettäisiin (51.2 ) ja säännös koskisi myös laivoja ja Virossa tapahtuvaa myyntiä. Suomen Varustamot arvostelee säännöstä laivoihin osuvana. Kyse on myös tupakkalaissa olevasta bonuskiellosta, jonka - jos se säädetään - tulisi koskea tasapuolisesti myös laivoilla ja Virossa myytävää alkoholia. Säännös koskisi siis myös Virossa tai ulkomaisella laivalla myytäviä alkoholijuomia, sillä kielto koskee bonusten maksajaa riippumatta siitä, missä juomat on myyty (esim. S-liike maksaa bonuksia Tallinnan Prisman viinaostoksista) Lupamaksuista säädetään asetuksella, mutta valvontamaksuista lailla (liite). MaRa on huomauttanut, että jatkoaika-anniskelun valvontamaksut nousisivat jatkoaikojen käyttöasteen mukaan. Jatkoaikojen valvonnalla on kustannuksensa ajankohtansa perusteella - ja valvonnan tarve korostuu ainakin uudistuksen alkuvaiheessa. Ismo Tuominen Hallitusneuvos