Parsonrussellinterrierin Jalostuksen Tavoiteohjelma Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa xx.xx.2013

Transkriptio

1 Parsonrussellinterrierin Jalostuksen Tavoiteohjelma Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa xx.xx.2013

2 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO 4 2. RODUN TAUSTA 5 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 6 4. NYKYTILANNE Populaation rakenne ja jalostuspohja Populaation rakenne ja sukusiitos Jalostuspohja Rodun populaatiot muissa maissa Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Jakautuminen näyttely- ja käyttölinjoihin PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen kuvaus Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Käyttö- ja koeominaisuudet Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Terveys ja lisääntyminen PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Rodulla todetut merkittävät sairaudet Yleisimmät kuolinsyyt Lisääntyminen Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Ulkomuoto Rotumääritelmä Näyttelyt ja jalostustarkastukset Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA Käytetyimpien jalostuskoirien taso Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Jalostuksen tavoitteet Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Rotujärjestön toimenpiteet Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta 32 LÄHTEET 33 LIITTEET 33 3

4 1. Yhteenveto Parsonrussellinterrieri on käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira, jonka tehtävä on maanalainen luolatyöskentely. Sen rakenne ja muut ominaisuudet on kehitetty tätä tarkoitusta varten. Nämä samat ominaisuudet tekevät siitä myös hyvän harrastus- ja työkoiran eri tarkoituksiin. Viralliseksi roduksi rekisteröintinsä jälkeen rodun suosio on ollut kasvava. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa koiria on rekisteröity yli Pieni koko, miellyttävä ulkomuoto, helppohoitoisuus ja liikunnallisuus tekevät parsonista halutun kumppanin. Se on löytänyt paikkansa niin näyttelykehistä kuin monien harrastajien kaverina. Perinteinen metsästyskäyttö sekä luolakokeissa ja harjoituksissa käynti on vuosien varrella lisääntynyt. Parsonien taso on Suomessa hyvä. Kasvattajat ovat panostaneet erisukuisten koirien tuomiseen ulkomailta ja näin ollen harvinaisemmatkin sukulinjat ovat Suomessa hyvin edustettuina. Ulkomuodollisesti koirat ovat parantuneet vuosi vuodelta ja moni parson pärjääkin näyttelykehissä myös Suomen ulkopuolella. Määrän lisääntyessä ei ongelmiltakaan ole vältytty. Koiria otetaan herkästi mukavan ulkomuodon perusteella, jolloin niiden kotikasvatukseen pentuaikana ei ehkä perehdytä sen vaatimalla vakavuudella. Seurauksena saattaa olla huonosti käyttäytyviä koiria, joiden oikaisemiseen tarvitaan ammattiapua. Moni uusi pennunostaja ei välttämättä tiedosta rodun historiaa metsästyskoirana, jolloin terrieritemperamentti ja riistavietti saattavat tulla yllätyksenä. Myös muutamia terveysongelmia on ilmennyt. Rodussa esiintyy jonkin verran silmäsairauksia, joista ikävin, linssiluksaatio on saatu rodussa erittäin hyvin kuriin geenitestin avulla. Testi on ollut markkinoilla vuodesta 2009 ja yli 500 koiraa on sen avulla testattu. Muista silmäsairauksista parsonilla esiintyy perinnöllistä harmaakaihia (HC), joita tapauksia tulee ilmi vuosittain muutamia. Parsonilla esiintyy myös patellaluksaatiota sekä allergioita. Linssiluksaation lisäksi geenitesti on saatavilla ataksiaan (LOA = Late Onset Ataksia). Tämä geenitesti on sen verran tuore (marraskuusta 2012), joten laajempia tilastoja ei vielä ole saatavilla. Jokaisen kasvattajan tulisi ensisijaisesti ajatella rotua kokonaisuutena ja vasta toissijaisesti oman kasvatustyönsä tuloksia. Parsonrussellinterrieri on suosittu rotu ja tämä vaatii kasvattajilta tarkkuutta omassa kasvatustyössä ja vastuun kantamista rodun tulevaisuudesta. Pennunostajille pitäisi kyetä antamaan ruokinta- ja hoito-ohjeiden lisäksi myös tälle rodulle riittävät kasvatusohjeet. Parson on parhaimmillaan perheessä, joka pystyy antamaan sille perushoidon lisäksi riittävästi toimintaa liikunnallisen tai aivotyöskentelyä vaativan toiminnan parissa. Lisäksi parson tarvitsee selkeän rajat asettavan kotikasvatuksen ja sosiaalistamisen. Tavoiteohjelma pyrkii antamaan perustietoa kasvatuksen tueksi. Parsonrussellinterrierien jalostuksen tavoiteohjelmasta ilmenee rodun kasvattajien ja rodun jalostustoimikunnan kannalta olennainen tieto koskien vikoja, sairauksia ja luonnetta. Siihen on koottu koiranjalostukseen ja sen etiikkaan liittyvien suositusten lisäksi rotukohtaisia suosituksia. Parsonrussellinterrierit ry:stä tuli rotujärjestö keväällä Tähän asti rotujärjestönä toimi Suomen Terrierijärjestö. Parsonrussellinterrierit ry:ssä jäseniä oli vuoden 2012 lopulla 456. Yhdistys järjestää jäsenilleen erilaista toimintaa ja yhdistyksen jalostustoimikunta neuvoo ja opastaa kasvattajia tarpeen mukaan.

5 2. Rodun tausta Parsonrussellinterrieri-rotu on saanut nimensä kirkkoherra John Jack Russellilta, joka syntyi Belmont Housessa, Dartmouthissa Etelä-Devonissa ja eli lähes koko elämänsä Devonissa. John Russell tunnettiin yleisesti lempinimellä Parson Jack. Lähes 50 vuotta hän toimi kirkonmiehenä Swimbridgessä, jossa hän oli pidetty saarnamies. Hänen kuoltuaan tuli hänen viimeiseksi leposijakseen Swimbridgen hautausmaa, jossa on edelleen hänen hautapaatensa. Tämän paaden äärellä vierailee parsonharrastajia eri puolilta maailmaa. Ensimmäisen terrierinsä Jack Russell hankki opiskellessaan Oxfordissa. Kauniina toukokuun aamuna 1819 hän oli kävelyllä, kun hän tapasi maitomiehen, jolla oli terrieri mukanaan. Ja millainen terrieri! Jack Russellin mielestä se oli hänen unelmiensa koira juuri sellainen, jota hän oli etsinyt työterrierikseen. Hän osti sen oitis, koiran nimeltään Trump. Trumpin katsotaan olevan rodun kantakoira. Sen sukujuuria on yritetty jäljittää, mutta tuloksetta. Kuitenkin maitomiehen tunteneet osasivat kertoa, että hänellä oli laadukkaita terrierejä. Kyse oli tuon ajan kettuterriereistä. John Jack Russell halusi kehittää metsästysterrierin, joka olisi rakenteeltaan työskentelyyn soveltuva, ketterä ja kestävä sekä luonteeltaan vilkas, rohkea ja ystävällinen. Hän onnistuikin tavoitteessaan, ja hänet tunnettiin taitavana metsästäjänä, hevosmiehenä ja koiraharrastajana. Hänellä oli myös yhteydet Englannin hoviin ja hänet kutsuttiin mm. kuningas Edward VII:n järjestämiin juhliin. Pastori Jack Russell oli The Kennel Clubin yksi perustajajäsenistä vuonna Hän arvosteli The Kennel Clubin näyttelyissä ja oli sen jäsen kuolemaansa asti. Omia koiriaan pastori ei Jack Russellin legendaarinen kantanarttu Trump Carlisle Tack (syntynyt noin 1884) oli sen ajan kettuterrieri, jonka suku oli pastori Russellin koiria. halunnut The Kennel Clubin rekisteriin laittaa, koska hän arvosti vanhanaikaista työterrieriä eikä halunnut jalostaa koiria rotumääritelmien ulkomuotovaatimusten perusteella, jollaiset oli laadittu sileäkarvaiselle ja karkeakarvaiselle kettuterrierille. Kuitenkin hänen koiriaan löytyy paitsi parsonrussellien sukutauluista, myös sileäkarvaisten ja karkeakarvaisten kettuterriereiden sukutauluista. Sileäkarvaisen kettuterrierin esivanhemmat Old Jock, Grove Nettle, Tartar ja Old Foiler polveutuivat Jack Russellin koirista. Karkeakarvaisen kettuterrierin esivanhemmissa 1800-luvun lopulla kaksi eniten vaikuttaneista uroksista Trump Foiler ja Carlisle Tack polveutuvat suoraan Russellin linjoista. 5

6 Pastorin kuoltua hänen koiransa jäivät eri omistajille, jotka jatkoivat edelleen kasvattamista niillä. Noin vuonna 1895 perustettiin vanhanaikaisen kettuterrierityypin kannattajien toimesta Parson Jack Russell Terrier Club. Parsonrussell-rodun säilymisestä on kiitettävä ennen muita Arthur Heinemannia, joka hankki koiransa Nicholas Snow lta, joka puolestaan oli hankkinut koiransa suoraan Jack Russellilta. Heinemannin tavoitteena oli hankkia mahdollisimman monta terrieriä, joiden sukutaulussa oli Jack Russellin koiria. Toinen merkittävä rodun edelleen jatkajista oli Hodder. Jack Russellin koirista polveutuvia koiria vaalittiin erityisesti West Country n, Devonin ja Somersetin alueilla, ja niitä myytiin yleensä vain työkoiriksi. Toisen maailmansodan jälkeen pieniä valkovoittoisia koiria myytiin nimikkeellä jackrussell. Ne eivät välttämättä enää muistuttaneet alkuperäisiä kirkkoherra Russellin koiria. Jackrussellnimikkeellä myytiin monen rodun risteytyksiä, ei pelkästään terrieripohjaisia. Lopulta alkuperäisistä Russellin koirista polveutuneiden koirien harrastajat perustivat uudelleen Parson Jack Russell Terrier Clubin vuonna 1983, ei enää erottuakseen näyttelylinjaisista kettuterriereistä, vaan säilyttääkseen alkuperäisen korkeajalkaisen pastori Jack Russellin vaaliman parsontyypin. Useita kokouksia pidettiin ja rodun asiaa lähtivät ajamaan Vernon Barlett, John Creed, Ruth Hussey-Wilford ja Pauline H a n c o c k. Parsonharrastajat halusivat rekisteröidä k o i r a n s a Englannin Kennel Clubiin, jotta alkuperäinen rotutyyppi John Jack Russell säilyisi tu- levaisuudessakin. Lopulta oli kokous, jossa Parson Jack Russell Terrier Clubia edustivat Barry Jones, John ja Pam Creed, Mark Tuttle, Ruth Hussey-Wilford, Pauline Hancock ja Sheila Atter. Kokouksen tuloksena Parson Jack Russell Terrier oli virallisesti rotu. The Kennel Clubin alkuperäiseen parsonrekisteriin otettiin noin 500 koiraa. Ulkopuolelle jäi kuitenkin vielä iso joukko parsontyyppisiä ja samansukuisia koiria, joita kutsutaan nimellä Working Jack Russell Terrier. Sittemmin osa näistä koirista on rekisteröity parsonrussellinterriereiksi. Vuonna 1997 parsonit saivat Englannissa sertioikeudet. Rodun rekisteröity nimi oli vuosina Parson Jack Russell Terrier (Suomessa parsonjackrussellinterrieri), kunnes se muutettiin Iso-Britannian PRT-yhdistyksen aloitteesta Parson Russell Terrieriksi eli parsonrussellinterrieriksi. Rotu tunnetaan nykyään kaikissa FCI:n jäsenmaissa tällä nimellä. Myös Amerikan Kennelliitto AKC on ottanut rodulle käyttöön tämän nimen. Ensimmäiset parsonrussellinterrierit tuotiin Isosta-Britanniasta Suomeen loppuvuodesta 1990 ja Suomen Kennelliitto rekisteröi ensimmäiset 13 tuontikoiraa vuoden 1991 aikana. Suomeen ensimmäiset kolme pentuetta syntyivät vuonna Järjestöorganisaatio ja sen historia Parsonrussellinterrierit ry perustettiin Mikkelissä vuonna Yhdistyksen perustamiskokouksessa oli läsnä 7 henkilöä. Vuoteen 2009 rotujärjestönä toimi Suomen Terrierijärjestö ja Parsonrussellinterrierit ry oli rotua harrastava yhdistys. Vuodesta 2009 Parsonrussellinterrierit ry on ollut rotujärjestö. Rotujärjestön tehtävänä on edistää parsonrussellinterrierien kasvatusta, jalostusta ja käyttöä sekä edistää jäsenten tietoutta kenneltoiminnasta ja koiraharrastuksista. Kun PRT ry toimi rotukerhona, se järjesti vuosittain parsonrodulle epävirallisen Open Show -näyttelyn. Vuonna 2003 PRT ry sai rotua harrastavan yhdistyksen aseman, jolloin tuli mahdolliseksi järjestää virallinen erikoisnäyttely serteineen. Tänä päivänä rotujärjestön järjestämä erikoisnäyttely lienee maailman suurilukuisin näyttely parsonrussellinterriereille, sillä se kerää vuosittain yli 200 koiraa yhteen. Rotumme suo- 6

7 malainen erikoisnäyttely herättää mielenkiintoa myös rodun alkuperämaan kasvattajien keskuudessa. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden 2012 lopulla 456 jäsentä. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu vuosikokouksessa valitut puheenjohtaja ja kuusi jäsentä. Yhdistyksen jäsenenä saa Parsonrussellinterrierit ry:n jäsenjulkaisun Parson-lehden. Yhdistyksen jäsenille järjestetään vuosittain erilaisia harrastusmahdollisuuksia, mm. agility-tapahtumia, luonnetestejä, leirejä, trimmauskursseja, MEJÄ-koe sekä erikoisnäyttely. Jalostuksen ja eri harrastusmuotojen edistämistä varten on olemassa toimikunnat. Jalostustoimikunnan tehtävänä on neuvonta, jalostustiedusteluihin vastaaminen, sairauksien kartoittaminen ja niistä tiedottaminen, jalostustarkastusten suorittaminen sekä kasvattajapäivien järjestäminen. Jalostustoimikunnan puheenjohtaja on yleiskokouksen valitsema ja toimikunta koostuu rotuun hyvin perehtyneistä pitkäaikaisista harrastajista. Jalostustoimikunnan on mahdollista käyttää apuna yhdistyksen ulkopuolisia asiantuntijoita. Koetoimikunta järjestää rodun käyttöominaisuuksille tarkoitettua toimintaa; mm. luolaharjoituksia, MEJÄ-koulutusta, MEJÄ-kokeita, sekä anoo kokeet yhteistyössä hallituksen kanssa. Syksyllä 2003 perustettu agilitytoimikunta pyrkii edistämään parsoneiden agilityharrastusta ja tekemään parsonista nykyistä tunnetumman agilitykoiran. Tavoitteena on myös säilyttää agility iloisena ja vauhdikkaana harrastuksena parsonistien keskuudessa. Tärkeä tavoite on niin ikään järjestää kaikille halukkaille tilaisuus kokeilla lajia ja nostattaa parsonrussellinterrierien omistajien yhteishenkeä. Toimikunta järjestää myös täsmävalmennusta aloittelijoista vaativalle kilpatasolle asti. Agilitytoimikuntaan kuuluu seitsemän jäsentä. Yhdistys ylläpitää pentuvälitystä, joka toimii seuraavin ohjein: - kasvattajan tulee olla Suomen Kennelliiton ja Parsonrussellinterrierit ry:n jäsen ja noudattaa kasvatuksessaan näiden järjestöjen ohjeita. - kasvattajan tulee ilmoittaa välitettävästä pentueesta seuraavat tiedot: kasvattajan nimi, kennelnimi, osoite, puhelinnumero, pentujen syntymäaika ja lukumäärä, pentujen sukupuolijakauma, vanhempien silmä- ja polvitarkastuslausunnon päivämäärä sekä linssiluksaatio-geenitestin tulos. 4. Nykytilanne Parsonrussellinterrierit ovat saavuttaneet tasaisen suosion suomalaisten koiraharrastajien parissa kuluneen 20 vuoden aikana. Rotu on jo usean vuoden ajan kuulunut kymmenen suosituimman terrierirodun joukkoon. Suurin osa rodun edustajista toimii seura- ja harrastuskoirina, mutta useita yksilöitä käytetään myös metsästyskoiran tehtäviin. Vuonna 2012 rodun kokonaisrekisteröintien määrä nousi yli yksilön. Myös TAULUKKO 1. Rekisteröintien kehitys vuosina Parsonrussellinterrierien Pennut (kotimaiset) jalostuksen Tuonnit tavoiteohjelma

8 TAULUKKO 2. Tuontikoirat ja -maat vuosina ulkomailta tuotujen koirien määrä on kasvanut tasaisesti. Eniten parsoneita on tuotu Isosta- Britanniasta, mutta viime vuosina merkittäviksi tuontimaiksi ovat myös nousseet myös Ruotsi, Portugali, Belgia, Saksa, Itävalta, ja USA Populaation rakenne ja jalostuspohja Parsonrussellinterriereitä on rekisteröity Suomessa vuodesta 1991 lähtien yli yksilöä. Rodun tämän hetkisen kannan kokoa ei tiedetä tarkasti, mutta sen arvioidaan olevan noin yksilöä. Kennelliiton jalostustietokannan kuo- TAULUKKO 3. Vuositilasto rekisteröinnit linsyytilastoon on kirjattu tiedot 147 yksilöstä, jonka avulla suomalaisen parson-kannan keskimääräiseksi eliniäksi voidaan laskea 8 vuotta 7 kuukautta. Keski-ikää alentaa rodun vilkkaudesta ja aktiivisuudesta johtuva tapaturma-alttius. Todellinen keski-ikä asettunee 13 vuoden tietämille (keski-ikä vanhuuteen kuolleiden koirien kohdalla 13 v. 7 kk.). Parson on yksi terveimmistä ja määrällisesti terveytensä osalta eniten tutkituista terrieriroduista Suomessa. Suomalaiset kasvattajat ovat rodun rekisteröinnistä saakka tuoneet ja käyttäneet useita eri sukulinjoja edustavia siitoskoiria eri puolilta maailmaa. Tämän ansiosta rodun jalostuspohja on Suomessa useisiin muihin Euroopan maihin verrattuna laaja. Samoin kuin rodun kotimaassa myös Suomen parson-kannassa voimakkaimmin vaikuttavat Ridley- ja Howlbeck-, Hoelio/ Heliwar- ja Clystlands-sukuiset koirat. Suomalaisten parsoneiden sukulinjoista löytyy kuitenkin myös useita vanhoja sukuja, kuten Bridevale, Galebern, Somerwest/Somervale ja Tarsia, joita useiden muiden maiden kannoissa esiintyy joko vain vähän tai ei ollenkaan. Rodun jalostuspohjan tilanne on kehittynyt positiivisesti viimeisten 15 vuoden aikana. Suomalaista parson-kantaa laajempi sukuvalikoima lienee tällä hetkellä käytössä vain Saksassa ja USA:ssa. Tästä huolimatta terveiden ja pitkäikäisten, Suomessa niukasti edustettujen tai täysin puuttuvien sukulinjojen yksilöitä toivotaan tuotavan lisää laajan jalostuspohjan varmistamiseksi myös tulevaisuudessa. 8

9 TAULUKKO 4. Jalostuspohja kahden sukupolven aikana vuosina Populaation rakenne ja sukusiitos Suomessa viimeisen viidentoista vuoden aikana 25:stä eniten käytetystä uroksesta 17 on tuontikoiria. Suomessa syntyneiden urosten jalostuskäyttö on vuositasolla kuitenkin ollut tasaisesti kasvussa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana tehdyistä yhdistelmistä voi myös päätellä, että useimmat kasvattajat tiedostavat eri sukulinjojen säilyttämisen tärkeyden ja ovat tehneet vähemmän yhdistelmiä, joissa pentueen vanhemmat ovat läheistä sukua toisilleen. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär -parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esi- merkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä. Sukusiitosprosentti suositellaan yleisesti laskettavaksi viiden sukupolven mukaan. Yhdistelmän sukusiitosasteen ei tulisi ylittää 6,25 %, joka vastaa serkusparitusta. Yleisen käsityksen mukaan sukusiitoksen haittavaikutukset pienenevät kuitenkin vasta kun yhdistelmän sukusiitosaste jää alle 3 %. Koko kannan sukusiitosprosentti on kuitenkin tärkeämpi kuin yhden yksittäisen jalostusyksilön tai yhdistelmän sukusiitosprosentti. Parson-kannan sukusiitosprosentti on laskenut tasaisesti viimeisen 15 vuoden aikana 5,34 % nykyiseen 1,34 %. Sukusiitosprosenttia tarkemmin populaation tilannetta ja kehitystä kuvaa sukukatokerroin, joka kertoo kuinka suuri osuus sukutaulun koirista on eri yksilöitä. Sukukatokertoimesta nä- KUVIO 1. Eniten jalostukseen käytettyjen urosten suhde kaikkiin uroksiin * Eniten käytetyt urokset Urokset yhteensä Pentueita yhteensä 9

10 TAULUKKO 5. Vuosien aikana eniten jalostukseen käytetyt urokset Sija Uros Vanhemmat 1 HEYTHROP TRAILBLAZER Heythrop Tweed x Heythrop Trouble 2 BARSETTA ULYUSSES Barsetta Edward x Barsetta Quaint 3 RIPLINGTON BOWLER Jagen Johnny Riplington x Riplington Daffy Defreitas 4 COSMOPOLITAN DA ROSEIRA BRAVA Fellshied Tell Me More x Fellshied Top Trophy 5 KUUSINIITYN CHIROCCO Smells Like Dynamite x Kuusiniityn Ameritta 6 FELLSHIED TWICE AS GOOD Mindlen Hoolet of Muhlross x Fellshied Top Talent 7 HOWLBECK PIPER Ground Hill Kim x Ground Hill Pip 8 SUZAN'S PRIDE BBKING Susan's Pride Zandyjoy x Howlbeck Beauty's Bark 9 DUARTE DA ROSEIRA BRAVA Morgan for Roseira Brava x Aurgwen Abracadabra 10 ANOBLE OF LOVEALOCH Yscha of Lovealoch x Zaphira of Lovealoch 11 FOXWARREN CHRISTMAS CRACKER Foxwarren Flint III x Foxwarren Apple 12 SUZAN'S PRIDE APATA Susan's Pride Zavabien x Susan's Pride Zirma 13 FELLSHIED THE WINNING LINE Clystlands First Rater x Fellshied Telltale 14 RING TAIL FALCON Digmoor Taffy from Barsetta x Honeyfarms Ehrbare Athena 15 CASSACRE FLAGSHIP Glenholm Quinto for Bridgegard x Belmorr Eight Belles Cassacre 16 FROSTWOOD FLYING ACE Trumpmoor Exmoor Tasty x Frostwood Wolf's Whistle 17 CAMERON VAN 'T GEYSTERSVELD Kylini Legend x It's Me Number Nine 18 FROSTWOOD DOOLITTLE Old Fashioned Way v. Huntman's Joy x Frostwood Edelweiss 19 GLENHOLM SEA BISCUIT Cassacre Kabin Boy x Glenholm Nuala 20 JUURUSJÄRVEN JORMA Kuusiniityn Chirocco x Juurusjärven Lotta 21 NINACAN YKÄ Howlbeck Piper x Smells Like Edelweiss 22 NINACAN ÄRRIPURRI Howlbeck Piper x Smells Like Dossy Gal 23 GENTLEMAN OF LOVEALOCH Bruce Willis of Lovealoch x Howlbeck Price-Less of Ratpack 24 MISELIN MASAI Hoelio Older x Miselin Mary-Lou 25 ARDENCOTE THRUSTER Heythrop Toby x Ardencote Tamarisk Pentueet Pentuja 2. polvessa TAULUKKO 6. Vuosien aikana eniten jalostukseen käytetyt nartut Sija Narttu Vanhemmat 1 FELLSHIED TRIPLE GLORY Kylini Celtic Wizard x Fellshied Tamara 2 OF OLD BURFORD HAVIS AMANDA Tupla-Täplän Lumberjack x Dewyndorf Tipsy Turvy 3 NINACAN UNELMA SÄLEIKKÖ Howlbeck Piper x Smells Like Dossy Gal 4 PÄSSINSAAREN SATURNUS Musikantin Get Cool x Pässinsaaren Salama 5 ERIMARIN ANNIMANNI Frostwood Flying Ace x Karvahaalarin Elma 6 NINACAN Ö-MAPPI Redwood Tackles Ridley x Ninacan Unelma Säleikkö 7 MISELIN MONTE ROSA Miselin Matlock x Miselin Mary-Lou 8 MISELIN MATTY MOVE IN Ninacan Ykä x Miselin Mata Hari 9 OF OLD BURFORD HUBERTA HOYDEN Tupla-Täplän Lumberjack x Dewyndorf Tipsy Turvy 10 FRIEDRICH'S IMPULSIVE INCA Belmondo x Miselin Michelle 11 AFTER BARNAKIN LILLARIINA Ninacan Ärripurri x After Barnakin Falling Rain 12 KUUSINIITYN FREESIA Kuusiniityn Charmant x Smells Like Argentina 13 CISCONIS BELLE GOES WILD Minnepy's Wet N' Wild x Minnepy's Unique Babbles 14 MISELIN MANDARINE MAY Fellshied Twice As Good x Miselin Mata Hari 15 BARSETTA ANASTACIA Barsetta Boss x Barsetta Pride 16 PÄSSINSAAREN SALAMA Juurusjärven Leevi x Tallitontun Alli 17 TALLITONTUN ERIN Miselin MacDonald x Tallitontun Kukka 18 FOXWARREN INISHFREE Foxwarren Flint III x Foxwarren Apple 19 DEWYNDORF TIPSY TURVY Riplington Bumpy Rhodes x Clystlands Tabaret 20 LENACOURT LOOSE STRIFE Glenholm Frasers Boy x Belmorr Dash of Lenacourt 21 MOJOVAN TINA TURNPIKE Belmondon x Ninacan Äcapucci 22 FESSYS JUNIPER Kenar Prior x Bridevale Fern 23 MUSIKANTIN SAMBA RUMBLE Fellshied Twice As Good x Ninacan Ö-mappi 24 AFTER BARNAKIN FALLING RAIN Howlbeck Minstrel Dancer x After Barnakin Caramiisa 25 MISELIN MATA HARI Miselin Matlock x Miselin Mary-Lou Pentueet Pentuja 2. polvessa

11 kee, kuinka paljon kyseisen yhdistelmän geeniperimästä on menetetty. Vaikka koiran ss% olisi nolla, sillä saattaa silti olla sukukatoa. Silloin sen vanhemmat eivät ole keskenään sukua mutta toisella tai molemmilla vanhemmilla sukusiitosprosentti on suurempi kuin nolla. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia suosittelee jalostukseen käytettäväksi yhdistelmiä, joissa yksittäinen koira ei ensimmäisen kolmen polven sukutaulussa esiinny useammin kuin kerran (sukukatokerroin = 100 %), ja joissa neljän polven sukukatokerroin on yli 90%. Sukukatokertoimessa on hyvä huomioida, että suurempi luku kuvaa parempaa tilannetta, toisin kuin sukusiitosprosentissa Jalostuspohja Jotta rotu säilyisi mahdollisimman monimuotoisena, tulisi sen kokonaiskannan jalostus suunnitella niin, että vähintään 50 % tiettynä aikajaksona kaikki rotukohtaiset kriteerit täyttävästä populaatiosta tulisi hyödynnettyä jalostukseen. Tämä tarkoittaa, että yksittäisiä koiria käytettäisiin jalostukseen vähemmän ja suunnitelmallisemmin. Tavoite edellyttää niin rotujärjestön toimihenkilöiden, kasvattajien kuin jalostusurosten omistajien yhteistyötä ja perehtymistä asiaan. Monimuotoisuuden ylläpito sallii myönnytyksiä jalostuskoirien kauneusihanteiden suhteen, mutta ei terveyden tai luonneominaisuuksien kustannuksella. Jalostukseen ei tule käyttää kliinisesti sairaita tai luonteeltaan epätasapainoisia yksilöitä. Myöskään tiedettävästi samaa perinnöllistä vikaa tai sairautta kantavia yksilöitä ei tule yhdistää. Monimuotoisuuden turvaamisen tavoite on terveempi, elinvoimaisempi ja pidempi-ikäisempi rotu. Vuosittain eniten käytettyjen urosten suhde kaikkiin käytettyihin uroksiin ja rekisteröityihin pentueisiin on parantunut 2000-luvun vaihteen jälkeen. Samoin myös yksittäisten jalostukseen käytettyjen urosten määrä suhteessa jalostukseen käytettyjen narttujen määrän (ks. taulukko 2 ja kuvio 1). Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrän tulisi olla yhtä suuri tai mahdollisimman lähellä toisiaan. Suhde oli vuonna urosta ja 259 narttua, eli käytettyjen narttujen määrä on lähes 1,5 kertainen suhteessa käytettyihin uroksiin. Suhde ei ole vielä tasapainossa, mutta silti parempi kuin koskaan viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tehollinen kannankoko määrittää rodun jalostuspohjan laajuuden. Tehollinen kannanko- ko lasketaan kaavalla 4*Nm*Nf/(2*Nm+Nf), jossa Nm on jalostusurosten määrä ja Nf on jalostusnarttujen määrä. Kaavassa ei oteta huomioon jalostukseen käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Koirien ollessa sukulaisia tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa huomattavasti pienempi kuin kaava antaa olettaa. Rodun tehollisen kannankoon tulisi olla 200 yksilöä tai suurempi, jotta se on voidaan säilyttää elinvoimaisena. Jos tehollinen kannankoko on alle 100, katsotaan rodun olevan uhanalainen ja sen monimuotoisuuden olevan alentunut. Parsoneiden tehollinen kannankoko on kehittynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana 60:stä 297:ään, joka on erittäin positiivista. Prosentuaalisesti rodun tehollinen kanta on kasvanut lähes 10 %-yksikköä viimeisen 10 vuoden aikana (ks. taulukko 3). Suomen Kennelliitto ry:n yllä pitämästä jalostustietojärjestelmästä saatujen lukujen perusteella vuonna 2012 rodun tehollinen kannankoko oli 44 %, joka on jo lähellä monimuotoisen rodun vähimmäisvaatimusta 50 % tehollisesta kannan koosta. On kuitenkin huomioitava, että jalostustietojärjestelmässä käytetty laskentakaava ei kykene ottamaan huomioon jalostuskoirien epätasaisia jälkeläismääriä eikä keskinäisiä sukulaisuuksia, joten luku saattaa olla huomattava yliarvio todellisesta tilanteesta. Kehityksen suunta on kuitenkin tärkeä. Suomessa Kennelliitto ry:n jalostustieteellisen toimikunnan suosituksen mukaan suurilukuisten rotujen yksilöiden jälkeläismäärä ei saisi ylittää 2 3% koko kannasta/koira/sukupolviväli. Tavoitteena tulisi olla jalostusyksilöiden tasainen käyttö ja mahdollisimman monen sukulinjan säilyttäminen. Yksittäisten jalostusyksilöiden vaikutuksesta rodun kantaan kertoo parhaiten niiden omien jälkeläisten käyttö jalostukseen. Näin ollen toisen polven jälkeläisten määrää kuvaava sarake kahdessa seuraavassa taulukossa kertoo yksittäisen yksilön vaikutuksesta rodun kantaa huomattavasti enemmän kuin yksittäisten koirien jalostuskäyttö ensimmäisessä polvessa. Mitä tasaisempi toisen polven jälkeläisten määrä on, sitä parempi tilanne on rodun jalostuspohjan laajuuden kannalta. Toisen polven jälkeläisten osuus ei saisi Suomen Kennelliitto ry:n suositusten mukaan ylittää 6 10 % rodun kannasta sukupolvivälillä. Jalostuskoiria tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon myös koiran kertautuminen 11

12 niiden siitokseen käytetyissä jälkeläisissä ja niiden jälkeläisissä. Tavoitteena tulisi olla jalostusyksilöiden tasainen käyttö ja mahdollisimman monen sukulinjan säilyttäminen. Taulukossa 4. on esitetty vuosien aikana eniten jalostukseen käytetyt urokset. Listalla ensimmäisinä ja viimeisenä olevien Heythrop Trailblazerin ja Ardencote Thrusterin isät ovat veljeksiä samasta yhdistelmästä. Listalla neljäntenä oleva Cosmopolitan Da Roseira Brava on kuudentena olevan Fellshied Twice As Goodin sisaren poika ja kolmentenatoista olevan Fellshied The Winning Linen veljen poika. Lisäksi Fellshied Twice As Goodin samoin kuin myös Cassacre Flagshipin, Cameron van t Geysterveldin ja Glenholm Seabiscuitin viiden polven sukutaulusta löytyy Ridley Robber of Belmorr kaksi tai useampia kertoja. Ninacan Ykällä ja Ninacan Ärripurrilla on yhteinen isä Howlbeck Piper, joka on myös Ninacan Piperin isoisä ja kolmannessa polvessa isoisä Fellshied Twice As Goodille, Kuusiniityn Chiroccolle, Suzan s Pride Apatalle, Juurusjärven Jormalle ja Gentleman of Lovealochille. Suzan s Pride BBKing on lisäksi linjattu Howlbeck Piperin pentuesisareen Howlbeck Pebblesiin ja sisarpuoleen Ground Hill Twistiin. Taulukossa 5. on esitetty vuosien aikana eniten jalostukseen käytetyt nartut. Listan ensimmäisenä oleva Fellshied Triple Glory on veljentytär Fellshied Twice As Goodille. Myös listalla neljäntenätoista oleva Miselin Mandarine May ja kahdeskymmeneskolmas Musikantin Samba Rumble ovat Fellshied Twice As Goodin tyttäriä ja listalla neljäntenä oleva Pässinsaaren Saturnus on sen pojantytär. Listalla toisena oleva Of Old Burford Havis Amanda ja yhdeksäntenä oleva Of Old Burford Huberta Hoyden ovat pentuesisaruksia. Listalla yhdeksäntenätoista oleva Dewyndorf Tipsy Turvy on niiden emä. Listalla kahdeksantena olevan Miselin Matty Move In on sisarentytär listalla seitsemäntenä olevalle Miselin Monte Rosalle. Sen emä Miselin Mata Hari Rosa on listalla viimeisenä. Myös Miselin Mandarine May on Miselin Mata Harin tytär ja listalla kymmenentenä olevan Friedrich s Impulsive Incan emä Miselin Michelle on Mata Harin äidin pentuesisar. Friedrich s Impulsive Inca ja ja kahdeskymmenesensimmäinen Mojovan Tina Turnpike ovat sisarpuolia, kummankin isä on Belmondo. Jälkimmäisen emä, Ninacan Ö-mappi on listalla kuudentena ja vuorostaan sen emä Ninacan Unelma Säleikkö on listalla kolmantena. Ninacan Unelma Säleikkö on myös listalla yhdentenätoista olevan After Barnakin Lillariinan isän, Ninacan Ärripurrin, ja Mojovan Tina Turnpiken äidin, Ninacan Äcäpuccin täyssisar. Listalla kahdeksantenatoista oleva Foxwarren Inishfree on pentuesisar uroslistalla yhdentenätoista olevalle Foxwarren Christmas Crackerille Rodun populaatiot muissa maissa Rekisteröintien määrä on ollut laskussa kaikissa tarkastelluista Euroopan maista viimeisen viiden vuoden aikana. Rodun rekisteröintien kehitystä kuvaavia lukuja ei ollut saatavilla USA:sta, mutta niiden arvioidaan vastaavan Iso-Britannian ja Saksan rekisteröintejä. Suurimmat maakohtaiset kannat löytyvät näistä maista. Rodun alkurekisteriin rekisteröitiin vuoden 1990 syyskuun loppuun mennessä 465 koiraa noin 50 eri kasvattajan linjoista. Niistä tämän päivän parson-kantaan maailman laajuisesti voimakkaimmin vaikutavat Howlbeck- ja Ridleysukuiset koirat sekä sukulinjat, jotka on luotu pääasiassa näitä kahta sukulinjaa yhdistämällä: brittiläiset Mindlen, Muhlross, Pacolito, Ratpack, Rymshott, Windynook sekä belgialaiset Of Lovealoch ja Suzan s Pride. Howlbeck-koirista Suomen kantaan ovat vahvimmin vaikuttaneet pentuesisarukset Howlbeck Piper ja Howlbeck Pebbles niiden vanhemmat Ground Hill Kim ja Ground Hill Pip, Piperin ja Pebblesin sisarpuoli Ground Hill Twist sekä Howlbeck Piperin ja Ground Hill Midgen poika Howlbeck Minstrel Dancer. Ridley-koirista suurin vaikutus Suomen parson-kantaan on Ridley Red Alertilla ja sen pennuilla Ridley Robberilla sekä sen sisarpuolilla Ridley Renegade of Westbeckillä, Ridley Recruit of Westbeckillä, Ridley Rebecca of Cassacrella, Ridley Poacherilla ja Ridley Pilotilla, jotka ovat täyssisaruksia keskenään. Näitä koiria ja niiden jälkeläisiä löytyy useimpien suomalaisten parsonien sukutauluista. Ridley- ja Howlbeck-sukujen lisäksi vahvimmin Iso-Britanniassa ja muualla maailmassa vaikuttavia sukulinjoja ovat Hoelio/Heliwar ja Clystlands, sekä sukulinjat jotka on luotu pääasiassa niitä sekä Ridley- ja Howlbeck-sukuja yhdistämällä: brittiläiset Alne, Belmorr, Cassacre, Fellshied, 12

13 TAULUKKO 7. Rekisteröinit muisssa maissa Rekisteröinnit Alankomaat Saksa Iso-Britannia Ruotsi Glenholm, Kylini, Lenacourt, Moonreapers sekä amerikkalaiset Snow Wind ja Somerset. Keski-Euroopan maissa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa on lisäksi sukulinjoja, joista on rotuunotto- menettelyn avulla saatu rekisteröityä yksittäisiä koiria maiden ko. roturekistereihin. Näitä ovat mm. Heythrop-, Foxwarren- ja Tarsia-kennelien koirat Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta Parsonrussellinterrieri on Suomen Kennelliitto ry:n vuoden 2011 vuositilaston mukaan 39. suosituin rotu Suomessa. Samana vuonna rotu oli viidenneksi rekisteröidyin terrierirotu Suomessa. Tästä huolimatta rodun rekisteröinnit ovat viime vuosina olleet laskussa. Vuonna 2011 parsoneita rekisteröitiin 350 kappaletta. Rekisteröintien määrä laski - 18,2 % verrattuna vuoteen Vuonna 2012 parsoneita rekisteröitiin enää 267 kappaletta. Rekisteröintimäärien laskuun arvellaan olevan vaikutusta rodun vilkkaudella, aktiivisuudella, pitkäikäisyydellä sekä harrastusten ja ylläpidon kuluilla. Vuosittain Suomeen rekisteröityjen tuontikoirien määrä sen sijaan on kasvanut tasaisesti. Tästä voi päätellä, että kasvattajat suunnittelevat kasvatustyötään pitkäjänteisesti ja pyrkivät täydentämään kasvattamiaan sukulinjoja suunnitelmallisesti. Rekisteröidyn parson-kannan eri sukulinjat ovat laajasti edustettuna Suomessa. Täysin eri sukuisia parsoneita on vaikea löytää tänä päivänä ulkomailta, mutta roturekisterin ulkopuolella kasvatetussa ja jalostetussa kannassa on edelleen muutamia täysin Suomen parsonkannasta puuttuvia sukulinjoja. Näitä sukuja edustavia koiria on kuitenkin erittäin vaikeaa saada, koska niiden kasvattajat toimivat rotutyyppiä edustavissa kansainvälisissä yhdistyksissä, jotka vastustavat rekisteröintiä. Rodun urosten ja narttujen vuosikohtainen jalostuskäyttöikä on säilynyt lähes muuttumat- tomana viimeisen viidentoista vuoden aikana. Urosten keskimääräinen käyttöikä on vuositasolla 3,8 vuotta ja narttujen 3,4 vuotta. Tätä voidaan pitää positiivisena, sillä jos jalostukseen käytettäisiin enemmän nuorempia yksilöitä, saattaisi rodun terveystilanne olla epävakaampi. Luonne ja käyttöominaisuuksia tarkastellessa on jalostukseen ensimmäistä kertaa käytettävän yksilön yleensä oltava yli kahden vuoden ikäinen. Luonnetestiä ja MH-kuvausta suositellaan vasta yli 2-vuotiaalle koiralle. Käyttökokeeseen osallistuakseen parsonin tulee olla vähintään 15 kk vanha, mutta useimmat parsonit saavuttavat kokeeseen tarvittavan henkisen kypsyyden ja rohkeuden vasta 2 3 vuotiaana. Samojen jalostusyhdistelmien toistaminen on Suomessa tänä päivänä harvinaisempaa kuin rodun alkuvuosina. Jokainen toistettu yhdistelmä kasvattaa kannan kokoa, mutta kaventaa rodun monimuotoisuutta. Saman yhdistelmän toistamista ei tämän vuoksi suositella tehtäväksi kahta kertaa enempää. Rodun tehollisen koon kehitystä voidaan pitää erittäin positiivisena viimeisen kymmenen vuoden osalta. Tämä on sekä kasvattajien käyttämien eri sukuisten tuontikoirien ja jalostusurosten jalostuskäytön että Suomessa syntyneiden yksilöiden käytön yleistymisen ansiota. Jalostukseen käytettävien urosten ja narttujen suhteeseen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tällä hetkellä jalostukseen käytettyjen narttujen lukumäärä on lähes 1,5 kertainen käytettyihin uroksiin nähden. Rodun monimuotoisuuden säilyttämiseksi jalostukseen käytettäviä uroksia tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan eri sukuisille nartuille määrällisesti vähemmän ja tasaisemmin koko niiden jalostusiän. Parsonuroksen käyttöikä kattaa useimmiten kaksi sukupolviväliä, yhden sukupolvivälin ollessa 4 5 vuotta. Sukupolvivälillä syntyi 1854 pentua 150:stä uroksesta. Näistä yhdeksän uroksen jälkeläisten lukumäärä ylitti suositetun 2 % osuu- 13

14 den aikavälillä syntyneiden pentujen lukumäärästä ja kolmen uroksen jälkeläismäärä oli suurempi kuin 3 %. Samoin näistä viiden uroksen toisen polven jälkeläismäärä ylittää sukupolvivälillä 6 % osuuden kannasta. Sukupolvivälillä syntyi 1850 pentua 206:sta uroksesta. Näistä vain yhden uroksen jälkeläismäärä ylitti niukasti 2 % osuuden suositetusta enimmäisjälkeläismäärästä/sukupolviväli. Tällä sukupolvivälillä ei yhdenkään uroksen toisen polven jälkeläismäärä ylittänyt 6 % osuutta kannasta. Kehityksen suunta on toisin sanoen ollut kuluneen viiden vuoden aikana suotuisa. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Parsonin tulee ennen kaikkea ilmentää soveltuvuutta työkoiraksi. Rotujärjestö kannustaa kasvattajia rodun käyttöominaisuuksien säilyttämiseen, jotta parson kykenee myös tulevaisuudessa toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan luolakoirana. Luolakoiran rohkea ja aktiivinen luonne sekä liioittelematon, ketterä ja tarkoituksen mukainen rakenne tekevät parsonista tekevät parsonista monipuolisen harrastuskoiran. Parson on omiaan ulkoilusta ja liikunnasta pitävälle ihmiselle tai perheelle. Pelkästään sohvalla makaamiseen siitä ei ole. Parson on seurallinen ja haluaa mieluiten olla olemassa, kokeilemassa ja tekemässä asioita omistajansa rinnalla. Sen motto voisikin olla sama kuin partiolaisen Aina valmiina! Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Parsonrussellinterrierin tulee olla luonteeltaan itsevarma, toimelias ja ystävällinen sekä ilmentää taipumustensa ja rakenteensa puolesta soveltuvuutta maanalaiseen työskentelyyn. Parson ei saa olla aggressiivinen eikä arka. Eri linjoista polveutuvien koirien luonteissa on pieniä eroja, mutta tarkasteltaessa yhdistyksen jäsenistölle vuonna 2012 suoritetun terveys- ja käyttäytymiskyselyn tuloksia suurin osa parsonrussellinterriereiden omistajista vastasi olevansa tyytyväisiä parsoninsa luonteeseen. Parsonille toivottavia luonteenpiirteitä ovat vilkkaus, sinnikkyys, toiminnanhaluisuus sekä luoksepäästävyys ja ystävällisyys ihmistä kohtaan. Parsonrussellinterrieri kuuluu metsästysterrierin ominaisuuksineen aktiivisiin rotuihin, joten ne tarvitsevat päivittäin keskimääräistä enemmän liikuntaa ja henkistä aktivointia kuin useat muut pienet ja keskikokoiset rodut. Parson on kokoonsa nähden huomattavan rohkea koira Jakautuminen näyttely- ja käyttölinjoihin Rotu ei ole jakaantunut erillisiin näyttely- ja käyttölinjoihin ja tähän rodun jalostuksessa tulee myös pyrkiä jatkossa. Suurin osa parsonrussellinterriereistä toimii seura- ja harrastuskoirina, mutta viime vuosina myös erilaiset metsästysmuodot ja -kokeet sekä jäljestyskokeet ovat kasvattaneet suosiotaan rodun harrastajien parissa. Eri sukulinjojen välillä on jonkin verran eroa riistaviettisyydessä ja terävyydessä, mutta rotumääritelmän luonnekuvausta pidetään yleisesti riittävän tarkkana määrittelemään parsonrussellinterriereille ihanteellisen luonteen PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen kuvaus Rodulla ei ole Pevisa-ohjelmaa Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Luonteen määrittelyssä on käytetty vuoden 2012 aikana tehdyn terveyskyselyn tuloksia, luonnetestien ja MH-testien tuloksia sekä rodun näyttely-, koe- ja kilpailupöytäkirjojen tuloksia. Terveyskyselyn tulokset ovat yksittäisten omistajien, aktiiviharrastajien sekä kasvattajien antamia, henkilökohtaisia arvioita, eivätkä välttämättä näin ollen vertailukelpoisia keskenään tai koe- ja kilpailutulosten kanssa. Parsonrussellinterrierin rotumääritelmän luonne- ja käyttäytymisominaisuuksia perinteisen luonnetestin pääkohdista kuvaavat parhaiten kohtuullinen, hyvä tai suuri toimintakyky, kohtuullisen vilkas tai vilkas temperamentti ja tasapainoinen hermorakenne. Parsonilla tulee olla avoin, hyväntahtoinen ja luoksepäästävä suhtautuminen vieraisiin ihmisiin (luoksepäästävyys > +1). Metsästysterrierinä parsonilta toivottaviin 14

15 luonteenpiirteisiin kuuluvat myös kohtuullinen tai suuri taisteluhalu, kohtuullinen kovuus ja terävyys. Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Tämä ominaisuus on tärkeä maan alla työskentelevälle koiralle, mutta liiallinen terävyys ei kuitenkaan ole toivottavaa. Terävyys yhdistettynä arkuuteen (terävyys>+1) tai heikkoon hermorakenteeseen (hermorakenne<+1) saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia koiran ja omistajan yhteiselämään. Kasvattajien tulisi olla erityisen huolellisia terävien koirien jalostuskäytössä. Metsästysviettinsä ja energisyytensä vuoksi parsonrussellinterrieri vaatii omistajaltaan johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta, jotta siitä kasvaa hyvin käyttäytyvä ja helposti käsiteltävä koira. Pentuna aloitettavan peruskoulutuksen tulee sisältää riittävä määrä tapakasvatusta, totuttamista erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin ja ääniin kuin myös sosiaalisten taitojen opettelemista ihmisten ja toisten koirien kanssa. Omistajan tulee myös huolehtia, että parson saa riittävästi päivittäistä liikuntaa. Vuoden 2012 loppuun mennessä on testattu 154 parsonia, joista 144 on suorittanut luonnetestin yli + 75 pisteen tuloksella. Hyväksytyt tulokset vaihtelivat välillä pistettä. Osa-aluepisteistä (taulukko 9) näkee, että testattujen koirien hermorakenne on pääosin kunnossa. Hajontaa löytyy toimintakyvystä, taistelutahdosta ja kovuudesta. Temperamentiltaan testatut koirat ovat olleet vilkkaita (kohtuullisen vilkas, vilkas tai erittäin vilkas) ja luoksepäästävyys on kaikkien koirien kohdalla kunnossa. Vaikka useiden koirien toimintakyky tai taistelutahto on tässä testissä ollut miinuksella, samoilla koirilla saattaa olla hyviä tuloksia luolakoirien taipumuskokeesta. Tässä koemuodossa koiralta kuitenkin vaaditaan toimintakykyä ja taistelutahtoa, jotta se pystyy itsenäiseen toimintaan pimeässä ja ahtaassa luolastossa. Luonnetesti on alunperin palveluskoirille kehitetty testimuoto, jolla on tarkoitus arvioida koiran käytöstä kuormituksen alaisena. Perinteistä luonnetestiä paremman arvion parsonin luonteesta ja käyttäytymisestä saa MH-luonnekuvauksen perusteella. Myös Suomen Kennelliitto ry suosittelee MH-luonnekuvausta ensisijaisena testimuotona parsoneiden luonteiden arviointiin. MH-testejä ja niitä varten koulutettuja testituomareita ja toimihenkilöitä on Suomessa tällä hetkellä vielä liian vähän. Vuoden 2012 loppuun mennessä Suomessa on testattu jalostustietojärjestelmän mukaan vain 4 parsonia. Eri maiden parsonkantojen luonne-erot eivät ole merkittäviä. Eroja ilmenee samalla tavoin kuin rodun kannan sisällä Suomessa Käyttö- ja koeominaisuudet Parsonin luonnetta ja käyttöominaisuuksia on myös mahdollista testata perinteisin menetelmin kolmessa eri käyttökoemuodossa: luolakoirien taipumuskokeessa, luolakoirien metsästyskokeessa ja mäyräkoirien ja terriereiden vesiriistakokeessa. Näistä kolmesta metsästyskoe tapahtuu aidossa metsästystilanteessa. Parsonrussellinterrieri on alun perin kehitetty ketun luolametsästykseen ja vielä tänäkin päivänä niitä käytetään samaan tarkoitukseen ympäri maailmaa. Luolakoirien taipumuskoe LUT: Kokeiden tarkoitus on jalostustyön suunnittelua varten selvittää koiran taipumukset, toimintakyky ja soveltu- Luonnetestipisteiden jakauma Miinuspisteitä 0 % 0-74 p. 7 % p. 37 % p. 39 % Yli 200 p. 15 % TAULUKKO 8. Vuosien testattujen parsoneiden luonnetestipisteiden kokonaispistejakauma. Lähde: tulospörssi Toimintakyky - 20 % 52 % 23 % 1 % - Terävyys 50 % 4 % 42 % Puolustushalu 53 % 6 % 30 % 7 % - - Tasiteluhalu 35 % 50 % - 10 % - - Hermorakenne - 10% 83 % 3 % - - Temperamentti 50 % 10 % 34 % 2 % - - Kovuus 27 % 1 % 53 % - 14 % - Luoksepäästävyys 82 % 15 % TAULUKKO 9. Vuosien testattujen parsoneiden luonnetestipisteiden jakauma osa-alueittain. Kaikkien testattujen koirien osa-alueita ei ole ollut saatavilla. Lähde: 15

16 vuus luolassa työskentelyyn. Kokeissa käytetään metsästysvalion arvon on koiran saatava kaksi hyväksyttyä luolakoirien metsästyskokeen tulosta, keinoluolaputkistoa, joka koostuu luolaputkista ja pesäkkeistä. Putket on merkittävä polkimin tai viirein, jotta tuomari voi seurata koiran ja ketun liik- titteli merkitään FI KVA-M. Suomessa 23 koiraa jolloin metsästysvalion arvon saavuttaneen koiran kumista luolassa. Koe koostuu kahdesta eri osiosta: on saavuttanut kyseisen tittelin. tyhjän luolan tarkastuksesta ja varsinaisesta riistakokeesta. Tyhjän luolan tarkastuksen tarkoitukse- ja LUME-kokeissa tasaisesti kuluneina kymmene- Parsoneiden koekäynnit ovat lisääntyneet LUTna on todeta koiran kyky tarkastaa tyhjä luolasto nä vuotena. Koekäyntien kasvuun vaikuttaa osaltaan koiramäärän lisääntyminen, mutta samalla mahdollisimman täydellisesti ja äänettömästi. Varsinaisessa riistakokeessa hakupesässä reikäluukkujen takana on kettu, joka koiran on löydet- harrastajat edelleen arvostavat rodun alkuperää ja se on hyvä merkki siitä, että kasvattajat ja rodun tävä ja ilmoitettava kuuluvasti riistan löytymisestä. haluavat selvittää koiransa taipumuksen rodunomaiseen työskentelyyn. Riistan löydyttyä reikäluukku avataan ketun takaa ja sille annetaan mahdollisuus siirtyä haarapesälle. Terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakokeen Koiran seuratessa ja aloittaessa painostuksen riistan edessä tuomari arvostelee koiran työskentelyn pumukset vesilinnun metsästyksessä. Kokeessa (VERI) tarkoituksena on selvittää luolakoiran tai- ottaen huomioon koirien erilaiset työskentelytavat. testataan koiran halua hakea, noutaa ja jäljestää Taipumuskokeeseen saavat osallistua kaikki vesiriistaa. Kokeeseen voi osallistua yli 9 kuukautta vanhan koiran kanssa. Koira saavuttaa vesiriis- 15 kuukautta täyttäneet luolakoirarotuihin kuuluvat koirat. Yhden alimman koeluokan tuloksen tavalion arvon (FI KVA-V) kun se on saanut kolme voi saada ilman näyttelytulosta, seuraavaan tulokseen tarvitaan vähintään H-tulos näyttelystä. tuomarilta ja saanut vähintään yhden H-tuloksen koemuodon 1. palkintoa vähintään kahdelta eri yli- Tullakseen käyttövalioksi keinoluolilta (FI KVA- näyttelystä yli 15 kuukauden ikäisenä. Tähän mennessä vain yksi parson on saavuttanut käyttövalion L) parsonrussellinterrieri tarvitsee kokeista kaksi kehitysaste B:n tulosta ja yhden A-tuloksen, sekä arvon vesiriistakokeesta. hyväksytyn luonnonluolatarkastuksen. Viimeisen Vesiriistakoe on koemuotona vielä melko tuntematon ja kokeita järjestetään vielä melko vähän. kymmenen vuoden aikana lähes sata parsonia on käyttövalioitunut luolakoirien taipumuskokeesta. On kuitenkin oletettavaa, että koemuodon yleistyessä useampia parsoneita tulee saavuttamaan me- Luolakoirien metsästyskoe LUME: Aito metsässä tapahtuva metsästyskoe antaa huomattavasti nestystä tässä käyttökoemuodossa. enemmän pohjaa koirien metsästysominaisuuksien arvioimiselle. Se tuo esiin paljon sellaista, joka nin kanssa voi osallistua myös metsästyskoirien Rodunomaisten käyttökokeiden lisäksi parso- taipumuskokeissa jää toteamatta. Näitä ovat esim. jäljestämiskokeeseen, eli MEJÄ-kokeeseen, josta löytökyky, riistan käsittelytapa, noutotaipumukset parson voi kolmella avoimen luokan 1. tuloksella ja ja tottelevaisuus. kahdella voittajaluokan 1. tuloksella jäljestysvalioksi (FI JVA). Metsästyskoirien jäljestämiskokeen Luolakoirien metsästyskoe on metsästyslain ja asetusten tarkoittama metsästystapahtuma, joka tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. tarkoittaa sitä, että koiran ohjaajalla on oltava riistanhoitomaksu suoritettuna sekä metsästysoikeus, mikäli hän kantaa asetta mukana. Saadakseen sa koiralla on mahdollisuus saavuttaa käyttövalion Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokees- TAULUKKO 10. LUT- ja LUME-koekäyntien lukumäärät vuosina

17 (FI KVA-J) arvo. FI KVA-J arvoon vaaditaan, että koira on saavuttanut kaksi hyväksyttyä tulosta vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeesta ja yhden hyväksytyn tuloksen Hirvikoirien jäljestämiskokeesta. Myös agility ja tottelevaisuuskokeet (TOKO) ovat suosittuja harrastuksia rodun harrastajien parissa. Agilityssa on mahdollisuus saavuttaa kaksi eri valionarvoa: FI AVA perusradoilta ja FI AVA-H hyppyradoilta. Tottelevaisuuskokeista on mahdollisuus saavuttaa tottelevaisuusvalionarvo, FI TVA. Koekäynnit kaikissa muodoissa ovat kasvattaneet suosiotaan suuresti viime vuosina. Tämä selittyy koirien kokonaismäärän lisääntymisellä ja parsonille sopivien, aktiivisten omistajien löytymisenä kasvatetuille pennuille. Muutama parsonrussellinterrieri toimii myös virkakoirana rajavartiolaitoksella. Lisäksi parsoneita on koulutettu mm. homeen etsintään ja ne toimivat homekoirina Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen Yhdistys järjesti kesällä 2012 terveys- ja luonnekyselyn kaikille parsonin omistajille. Kyselyyn saatiin noin 200 vastausta, joka on pieni luku rekisteröityyn koiramäärään nähden, mutta yhdistyksen jäsenmäärän huomioon ottaen kohtuullinen otanta. Suurin osa kyselyyn vastanneista koiranomistajista on ollut tyytyväisiä koiriensa luonteisiin. Luonnetta arvioitaessa esiin nousivat seuraavat koiraa kuvaavat adjektiivit: leikkisä (77 % kyselyyn vastanneista), älykäs (76 %), valpas (73 %), sosiaalinen (66 %), rohkea (64 %) ja vilkas (63 %). Koirien todettiin olevan perheen ja oman lauman kesken hyvin toimeentulevia (97 %), mutta koirasosiaalisuudessa tuli enemmän hajontaa. 21 % ilmoitti koiransa olevan aggressiivinen samaa sukupuolta oleville vieraille koirille, kun taas 58 % ilmoitti koiransa suhtautuvat toisiin koiriin ystävällisesti. Kyselyssä tuli ilmi myös, että 3 % vastaajista piti koiriaan epätavallisen arkoina, 2 % epätavallisen ylivilkkaina ja 1,5 % epätavallisen aggressiivisina. 23 % koiranomistajista kertoi koiransa pelkäävän kovia ääniä, kuten ilotulitusta tai ukkosta. Osa koirista on pelännyt kovia ääniä ihan pikkupennusta asti ja osalla käytös alkanut vanhemmalla iällä, jopa vasta kymmenenvuotiaana. Osa koirien omistajista kertoo, että kovien äänien pelko on vähentynyt iän myötä ja osalla pelko on kasvanut iän myötä. Vuosien 2009 ja 2012 kasvattajakyselyiden perusteella voidaan todeta, että parsoneiden lisääntymiskäyttäytyminen on normaalia ja luonnollista. 94 %:lla nartuista juoksuaika on säännöllinen ja astutukset ovat sujuneet ilman ongelmia. Vuoden 2012 kyselyssä ilmoitettiin vain yksi astutus, joka ei olisi sujunut ilman ihmisen apua Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Kuten kaikissa roduissa, myös parsonrussellinterriereissä tavataan jonkin verran pidättyviä ja varautuneita koiria. Arkoja, huonohermoisia sekä ihmisille aggressiivisia yksilöitä rodussa tavataan harvemmin. Syitä ei-toivotuille käyttäytymiselle voivat erilaiset sairaudet, kipu, yksilön perinnölliset taipumukset tai yksilön elämän aikana sattuneet negatiiviset kokemukset, puutteellinen tai vääränlainen hoito, kohtelu ja tapakasvatuksen puute. Suurin luonteen ongelmakohta vuoden 2012 terveyskyselyn mukaan on selvästi koirien ääniarkuus. Tämä on asia, johon tulisi kiinnittää huomiota niin jalostusvalinnoissa kuin koiran kasvatuksessakin. Koiria otetaan herkästi mukavan ulkomuodon perusteella, jolloin niiden kotikasvatukseen pentuaikana ei ehkä perehdytä sen vaatimalla vakavuudella. Seurauksena saattaa olla huonosti käyttäytyviä koiria, joiden oikaisemiseen tarvitaan ammattiapua. Moni uusi pennunostaja ei välttämättä tiedosta rodun historiaa metsästyskoirana, jolloin terrieritemperamentti ja riistavietti saattavat tulla yllätyksenä. Koska parsoneiden luonteissa on eroavaisuuksia, pentua hankittaessa on hyvä keskustella kasvattajan kanssa etukäteen pentujen luonteista ja tulevasta käyttötarkoituksesta juuri sen oikean ja parhaiten omaan laumaan sopivan pennun löytämiseksi. Hyväluonteinen parson on reipas ja avoin koira, joka ei kuitenkaan ole ylivilkas tai liian pehmeä. Sillä tulee myös olla on tasapainoinen hermorakenne. Parsonrussellinterrieri sopii aktiiviselle ihmiselle, joka pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa ja älyllisiä haasteita. Se tarvitsee ihmisen, joka osaa toimia johdonmukaisena auktoriteettina. Asui koira sitten kaupungissa kerrostalossa tai maalla omakotitalossa, se on onnellinen tietäessään paikkansa laumassa ja saadessaan tarpeeksi aktivointia päivittäin. 17

18 4.3. Terveys ja lisääntyminen PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Parsonrussellinterrierit eivät kuulu perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelmaan PEVISA:an. Yhdistys kuitenkin suosittelee, että jalostukseen käytettävien koirien silmät ja polvet ovat tarkastettu ja vähintään toinen vanhemmista on testattu geneettisesti terveeksi sekä linssiluksaation että Late Onset Ataksian osalta. Astutushetkellä koirien silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi aina kahdeksaan ikävuoteen asti. Parsonkasvattajat noudattavat erittäin hyvin suositeltavia terveystarkastuksia vapaaehtoisesti. Viime vuosina noin 90 % jalostukseen käytetyistä koirista on ollut suositusten mukaan terveystarkastettuja Rodulla todetut merkittävät sairaudet HC (Hereditary Cataracta) eli perinnöllinen harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä. HC:ssa linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan ja muutoksia todetaan yleensä molempien silmien linssissä. Jos linssit samentuvat täysin, koira sokeutuu. HC:n hoitona sokeutuneille voidaan samentunut linssi poistaa, myös keinolinssin asennus samalla on mahdollista. Parsoneilla esiintyy erilaisia kaihityyppejä. Nuorena, jo alle nelivuotiaana esiintyy perinnöllistä posteriorpolaarista kaihia. Tämä on kolmiomainen kaihi, joka alkaa esiintyen pienenä pilkkuna linssin takaosassa. Lisäksi esiintyy ei-perinnöllisiä kaihityyppejä. 18 Suurin osa parsoneilla havaituista HC-muutoksista on lieviä, hitaasti eteneviä ja koira voi elää miltei normaalia elämää. Jalostukseen HC-koiria ei tule käyttää. Eri HC-tyyppejä sairastavilla koirilla on myös jälkeläisiä, joiden jalostukseen käyttöä ovat kasvattajat rajoittaneet ja yhdistyksen jalostustoimikunta on neuvonnalla pyrkinyt rajoittamaan sairauden leviämistä laajemmalle rotuun. Vaikka sairauden periytyminen ei ole rodussamme vielä tiedossa, suhtaudutaan siihen resessiivisesti periytyvänä (sairaan yksilön molemmat vanhemmat ainakin kantajia). Parsonrussellinterrierit ry. on järjestänyt Hannes Lohen tutkimusryhmän kanssa yhteistyössä näytteidenkeräyksiä HC:aa sairastavista koirista ja näiden lähisukulaisista. Näytteitä on otettu yli 80 kpl koirista, joilla on mikä tahansa HC-merkintä sekä näiden lähisukulaisista. Rodun kannalta tutkimuksessa tärkein kaihimuoto on posterior polaarinen kaihi. Tavoitteena olisi saada DNA-testi tälle rodulle. Kantajien määrä rodussa on mitä ilmeisimmin useita satoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana posterior polaarinen katarakta on todettu 28:lla koiralla ja kortikaalinen katarakta 24:lla koiralla. Muita kataraktamerkintöjä on yhteensä 19:lla koiralla ja epäilyttävä-merkintöjä 23:lla koiralla. LINSSILUKSAATIO eli mykiön siirtymä. Mykiö irtoaa kokonaan tai osittain mustuaisen takana olevista ripustinsäikeistään ja joko riippuu vinossa mustuaisen takana tai putoaa taaksepäin ja joutuu lasiaiskudokseen, juuttuu mustuaisaukkoon tai putoaa eteenpäin silmän etukammioon. TAULUKKO 11. Vuosina syntyneiden koirien silmätarkastukset. Ennen vuotta 2008 on annettu yhteensä 63 kpl PPM, diagnoosi avoin -lausuntoa, jotka ovat lähes kaikki jatkossa muuttuneet ei perinnöllisiä silmäsairauksia -lausunnoiksi. Syntymävuosi Syntyneitä Tutkittuja Tutkittuja % Terveitä Terveitä % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % %

19 Viimeksi mainitussa tapauksessa syntyy helposti vammoja ja tulehdus sarveiskalvoon tai värikalvoon, mikä aiheuttaa nopeasti ilmenevää kipua ja ärsytystä ja sarveiskalvon samentumisen. Myös silmänpaine voi lisääntyä eli kehittyy glaukooma. Sairastunut koira tarvitsee nopeaa hoitoa, ja näissä tapauksissa onkin syytä mennä silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolle. Linssiluksaation yleisin ilmenemisikä on 2 6 -vuotiaana, jolloin silmiä olisi hyvä tarkastaa tiheämmin, jotta on paremmat mahdollisuudet huomata alkava linssin irtoaminen ja ehkä pelastaa koiran näkökyky. Sairautta on tutkittu Animal Health Trust -tutkimuslaitoksessa Englannissa. Myös suomalaisista linssiluksaatiota sairastavista parsoneista on lähetetty sinne verinäytteet, joista aiheutuvat kustannukset parsonyhdistys on maksanut. Tutkimuksissa koettiin läpilyönti syksyllä 2009 kun työryhmä eristi linssiluksaation aiheuttavan mutaation ja kehitti siihen geenitestin. Sairauden myöhäisestä ilmitulosta ja runsaasta nuorten koirien siitokseen käytöstä johtuen tunnettujen kantajien määrä oli päässyt lisääntymään useisiin kymmeniin koiriin. Geenitestin tultua markkinoille, yhdistys on tukenut koirien testaamista ja kerännyt tietoa yhdistyksen internet-sivuille. Marraskuusta 2009 marraskuuhun 2012 yhdistys on kerännyt yli 500 koiran tulokset, joista terveitä on ollut 414 kpl (81 %), kantajia 88 kpl (17 %) ja sairaita 8 kpl (2 %). Testatuissa koirissa on jo silmätarkastuksessa sairaiksi todettuja koiria sekä jalostuksessa kantajiksi todettuja koiria. Testatut koirat edustavat laajalti tällä hetkellä käytettävissä olevaa jalostusmateriaalia, joten tilanne sairauden osalta on hyvä. Testituloksessa saattaa näkyä myös se, että koiria, joiden vanhemmista vähintään toinen on kantaja, on testattu suhteessa enemmän kuin terveiden vanhempien jälkeläisiä. Geenitesti on osoittautunut erittäin toimivaksi parsonrussellinterrierillä. Kasvattajat ovat olleet hyvin valveutuneita testaamisen tärkeyden suhteen ja avoimia koiriensa tuloksista. DISTICHIASIS eli ylimääräiset ripset on perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunassa kasvaa ylimääräisiä ripsiä. Nämä ripset hankaavat sarveiskalvoa ja voivat aiheuttaa silmien vuotoa, silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Karvat voivat olla niin pehmeitä, etteivät ne aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta ripset poiste- taan yleensä polttohoidolla. Lieviä tapauksia voi harkinnan mukaan käyttää jalostuksessa hyvin perusteltuihin yhdistelmiin. Tällöin toisen osapuolen tulee olla saman sairauden osalta terve. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tätä parsoneiden yleisintä silmäsairautta on todettu noin 70 tapausta. Näistä huomattavan suuri osa ei aiheuta koiralle lainkaan oireita. PRA on verkkokalvon asteittainen surkastuma. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea yksilöstä riippuen 1 8 vuoden välillä. PRA periytyy resessiivisesti ja sen kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain ja ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Suomessa on todettu yksi PRA-tapaus. Sairaita koiria eikä sairauden kantajia tule käyttää jalostukseen. PHTVL/PHPV tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita, pienistä pilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Rodussa havaittu muutamia tapauksia. Jalostuskäyttöön vaikuttaa sairauden ilmenemisaste. Lieviä tapauksia voi harkinnan mukaan käyttää jalostuksessa hyvin perusteltuihin yhdistelmiin. Tällöin toisen osapuolen tulee olla saman sairauden osalta terve. Koiran saadessa tämän diagnoosin, on suositeltavaa tarkistaa sen silmät vielä uudelleen ennen siitokseen käyttöä. PPM on iiriksen eli värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä, vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset ovat parsoneilla yleensä lieviä, eivätkä aiheuta oireita. Lieviä tapauksia voi harkinnan mukaan käyttää jalostuksessa hyvin perusteltuihin yhdistelmiin. Tällöin toisen osapuolen tulee olla saman sairauden osalta terve. Viimeisen kymmenen vuoden aikana todettu 14 PPM-tapausta. RETINAN DYSPLASIA (RD) on perinnöllinen verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö, jossa verkkokalvon kehittyy epänormaalisti jo sikiökehityksen aikana. Verkkokalvon rakenteessa havaitaan synnynnäisiä muutoksia. Verkkokalvo voi olla paikallisesti liikakasvuinen tai osittain irronnut. Tällöin verkkokalvoon muodostuu poi- 19

20 muja ja irtaumia. Vakavimmissa tapauksissa koko verkkokalvo irtoaa. Retinan dysplasia jaetaan kolmeen eri luokkaan. Multifokaalissa RD:ssä (MRD) verkkokalvossa havaitaan yksi tai useampi poimu joko toisessa tai molemmissa silmissä. Geograafisessa RD:ssä (GRD) muutokset ovat laajempia ja verkkokalvolla havaitaan ohentumien saarekemainen kertymä. Totaali RD:ssä (TRD) verkkokalvo irtoaa kokonaan ja johtaa näön menettämiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana MRD on todettu seitsemällä koiralla. Lieviä MRD-tapauksia voi harkinnan mukaan käyttää jalostuksessa hyvin perusteltuihin yhdistelmiin. Tällöin toisen osapuolen tulee olla saman sairauden osalta terve. GRD ja TRD koiria ei tule käyttää jalostukseen. LASIAISEN RAPPEUMA (morbi corporis vitrei) Lasiainen, silmän kirkas ja hyytelömäinen osa koostuu 99 % vedestä. Jos lasiainen samentuu, siirtyy paikoiltaan tai alkaa vuotaa etukammioon voi koiran näkökyky heiketä. Lasiaisen rappeutuminen iän myötä on normaalia, mutta on tavattu tapauksia, joissa rappeutuminen tapahtuu huomattavan aikaisin. Tämä ei ole normaalia silmän rappeutumista ja näiden tapausten kohdalla jatkoseuranta on tärkeää, jolloin nähdään rappeuman mahdollinen eteneminen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lasiaisen rappeuma on todettu 14:lla koiralla, joista 12 viimeisen kahden vuoden aikana. Osalla koirista diagnoosin jälkeen ei perinnöllisiä silmäsairauksia -lausunto. Lieviä tapauksia voi harkinnan mukaan käyttää jalostuksessa hyvin perusteltuihin yhdistelmiin. Tällöin toisen osapuolen tulee olla saman sairauden osalta terve. PATELLALUKSAATIO Rodussa esiintyy vähäisessä määrin polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Tässä sairaudessa polvilumpio siirtyy pois normaalilta paikaltaan reisiluun nivelnastojen välistä polven etupuolelta. Oireet ilmenevät usein nuorella koiralla siten, että se vetää ajoittain jalkaansa ylös, koska polvilumpio siirtyy paikaltaan ja lukitsee polven. Vaikeammissa tapauksissa auttaa leikkaushoito. Koiria käytettäessä jalostukseen on suotavaa keskittyä tervepolvisiin yksilöihin. Joka tapauksessa tulee huolehtia siitä, ettei yhdistelmän yhteenlaskettu luksaatioaste olisi yli 2 (esim. jos toisella on terveet 0/0 polvet voi toisella olla 1/1, jolloin yhteisaste on 2). Lisäksi tulee kiinnittää huomiota takaraajojen rakenteeseen: suora polvikulma altistaa patellaluksaatiolle. Yli kolmevuotiaista 2000-luvulla syntyneistä parsoneista on virallisesti polvitarkastettu 31 %. Terveet polvet (0/0) on ollut 96 %:lla koirista, lähes normaalit (1/1) 3 %:lla ja 1 %:lla on ollut polvet 2/2. Kuitenkin myös terve (0/0) polvi voi luksoitua esim. tapaturmaisesti, jolloin se aiheuttaa koiralle erityistä kipua. LEGG-PERTHES on reisiluun pään kuoliotila. Sairaus ilmenee jo alle vuoden ikäisillä koirilla. Sairas koira nostaa takajalan ylös ja kulkee kolmella jalalla tai ontuu. Tila voidaan havaita röntgentutkimuksella. Hoitona on leikkaus, jossa reisiluun pää poistetaan, jolloin tilalle kehittyy sidekudoksinen valenivel. Uutena hoitomuotona voidaan koiralle asentaa myös keinonivel. Leikkaukset onnistuvat yleensä hyvin ja koirat voivat elää normaalia elämää. Legg-Perthes -tautia on tiedettävästi tavattu myös Yhdysvalloissa ja Pohjoismaista Ruotsissa yksittäisinä tapauksina. Legg-Perthes -tautia sairastanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu 2-3 tapausta vuodessa. KUUROUS Rodussa esiintyy liialliseen valkoisuuteen liittyvää kuuroutta. Vuosittain Suomessa on syntynyt useita kuuroja pentuja eri sukulinjoista. Kuurot koirat voivat olla kokovalkoisia tai jopa voimakkaasti värittyneitä. Hyvän ihopigmentin on todettu pienentävän kuurousriskiä. Kuuroa tai puolikuuroa yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. Kuuron tai puolikuuron yksilön tuottanutta yhdistelmää ei tule uusia. Koiria on mahdollista kuulotestata (BAER-testi). ALLERGIAT JA ATOPIAT Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa harvinaisempaa. Vain 10 % iho-oireisista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta, jolloin koiralla on yleensä myös ruuansulatuskanavan oireita (ilmavaivat, ripuli). Atooppista tai allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Vuonna 2012 järjestetyn terveyskyselyn perus- 20

21 teella n. 10 % koirista kärsii jonkin asteisista allergisista oireiluista. Vaikka koira pysyisi erityisruokavaliolla oireettomana, se on allerginen eikä sitä suositella jalostuskäyttöön. PURENTAVIAT Parsonrussellinterriereillä esiintyy maailman laajuisesti ala- ja yläpurentavikoja ja hammaspuutoksia. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota ylä- ja alaleuan riittävään leveyteen. Tavallisimpia puutoksia ovat välihampaiden (premolaarit) puutokset. Eri suvuista polveutuvilla koirilla esiintyy puutoksia myös ala- ja yläetuhampaissa (incisivat), joka saattaa johtua leukojen kapeudesta. Koiraa, jolta puuttuu yli kuusi hammasta ei tulisi käyttää jalostukseen. Koiraa, jolta puuttuvat synnynnäisesti kulmahampaat, P4 ylhäältä tai M1 alhaalta ei tule käyttää jalostukseen, sillä näiden hampaiden katsotaan olevan koiran tärkeimmät hampaat. Jos jalostukseen käytettävältä koiralta puuttuu hampaita, toisella osapuolella tulisi olla täysi hampaisto. Purentavikaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen muuten kuin hyvin lievissä ja erittäin perustelluissa tapauksissa. Vuonna 2012 järjestettyyn terveyskyselyyn vastanneista koirien omistajista 24 % ilmoitti koiraltansa puuttuvan hampaita. Näistä lähes kaikki on välihammaspuutoksia. Koirilta, joilla ilmoitettiin hammaspuutoksista, puuttui keskimäärin 2,5 hammasta. KIVESVIAT Jalostustoimikunnan tietojen mukaan rodussa esiintyy jonkin verran kivesvikaa (uroksella yksi tai molemmat kivekset piilokiveksiä eli eivät ole laskeutuneet normaalille paikalleen). Piilokiveksistä urosta ei saa käyttää jalostukseen. Terveyskyselyssä 12 %:lla uroksista toinen tai molemmat kivekset olivat piilokiveksiä. HÄNTÄMUTKA / LUONNON TÖPÖHÄNTÄ Suomessa on syntynyt typistyskiellon jälkeen eri yhdistelmistä pentuja, joilla on todettu häntämutka. Lievää häntämutkaa ei katsota jalostuksesta poissulkevaksi seikaksi, mutta kahta häntämutkaista yksilöä ei tule yhdistää. Koiria, joilla on vakava häntämutka ei tulisi käyttää jalostukseen. Suomessa on syntynyt tiettävästi kolme pentua, joilla on luonnontöpöhäntä. Tässä rodussa koiria, joilla on luonnontöpöhäntä ei tule käyttää jalostukseen. HIGH TOE Suomessa on tavattu muutamassa koirassa eturaajojen ulommaisten varpaiden surkastumaa ( high toe ). Tällaista yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. EPILEPSIA Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu kymmenkunta epilepsiatapausta omistajan toimesta. Sairautta on tavattu yksittäisinä tapauksina myös Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Epilepsiaa sairastavaa yksilöä ei tule käyttää jalostukseen ja epilepsiaa sairastavan koiran lähisukulaisten jalostuskäytössä tulee olla erityisen huolellinen. Vuoden 2012 terveyskyselyssä ilmoitettiin kolmen koiran saaneen kohtauksia satunnaisesti ja kolmen koiran saaneen kohtauksen yhden kerran. Koiranet-jalostustietojärjestelmän mukaan kaksi koiraa on lopetettu epilepsian vuoksi. ATAKSIA on kyvyttömyys suorittaa tiettyjä liikkeitä harkitusti ja se on oire jostakin hermostoperäisestä taudista tai vammasta. Perinnölliset ataksiat ovat vaikeita keskushermoston rappeumasairauksia, jotka johtuvat pikkuaivojen, aivorungon ja/tai selkäytimen asentotuntoa välittävien ratayhteyksien etenevästä vauriosta. Yleisimmät oireet ovat tasapainohäiriöt ja ns. katkokävely, mutta ataksia voi aiheuttaa jopa liikuntakyvyttömyyden. Muina oireina mm. hapuilu, haparointi ja liikkeiden yhteistoimintakyvyttömyys ilman halvausta. Parsoneiden perinnöllistä ataksiaa (LOA = Late Onset Ataxia) on tutkittu Englannissa Animal Health Trust -tutkimuslaitoksessa. PRT ry. sekä lukuisat kasvattajat Suomessa ja ulkomailla ovat tukeneet rahallisesti testin kehittelyä vuoden 2011 aikana. Läpimurto tutkimuksessa koettiin syyskuussa 2012 ja geenitesti on ollut saatavilla marraskuun alusta Ennen geenitestiä Suomessa on ilmoitettu kolmesta ataksia-tapauksesta ja muutamasta ataksia-epäilystä jalostustoimikunnalle. ADDISONIN TAUTI Addisonin tautia eli lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa tavataan monilla eri rotuisilla koirilla. Tauti todetaan n vuotiaalla koiralla ja sen oireita ovat mm. oksentelu, ripuli, koiran väsymys ja haluttomuus. Tautiin on lääkehoito, jossa elimistön puuttuva kortikosteroidituotanto korvataan hormonikorvaushoidolla. Addisonin tauti ei parane, joten lääkitys on elinikäinen. Addisonin tauti on tutkimuksissa todettu perinnölliseksi, joten tautia sairastavaa yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu muutama Addisonin tautitapaus. 21

22 TAULUKKO 12. Yleisimmät kuolinsyyt. Lähde: Koiranet Kuolinsyy Keskimäär. ikä %-osuus Tapaturma tai liikennevahinko 4 v. 6 kk. 19 % Vanhuus 13 v. 7 kk. 18 % Kasvaimet 11 v. 7 kk. 14 % Käytöshäiriöt 3 v. 1 kk. 4 % Yleisimmät kuolinsyyt Suomen Kennelliiton Koiranet-jalostustietojärjestelmään on merkitty 153 parsonia kuolleeksi. 36 tapauksessa kuolinsyytä ei ole ilmoitettu. Ilmoitetuista kuolinsyistä yleisin on tapaturmat ja 29 koiraa on menehtynyt tapaturmaisesti. Toiseksi yleisin kuolinsyy on vanhuus (27 koiraa) ja kolmanneksi yleisin kuolinsyy kasvaimet (21 koiraa). Parsonin keski-ikä tämän tilaston mukaan on 8 vuotta ja 7 kuukautta, joka on huomattavasti alempi kuin todellinen keski-ikä. Jalostustietojärjestelmästä puutuukin suurin osa vanhuuteen menehtyneiden koirien kuolinsyymerkinnöistä, jolloin tapaturmaisesti kuolleiden koirien suuri osuus vaikuttaa liian voimakkaasti lopputulokseen Lisääntyminen Pentuekoko on pysynyt koko 2000-luvun hyvin tasaisena ja se asettuu 4,2 4,5 pennun välille per pentue. Parsonnarttu saa keskimäärin neljä tai viisi pentua pentueeseensa. Vuonna 2009 tehtiin parsonkasvattajille laaja terveyskysely, jossa kartoitettiin lisääntymiseen liittyviä asioita. Tämän lisäksi kesällä 2012 tehtiin yhdistyksen internetsivujen kautta terveys- ja luonnekyselyn yhteydessä kasvattajakysely, jossa syvennyttiin synnytysten sujuvuuteen, pentujen vikoihin ja emän käytökseen pentujen synnyttyä vuoden kasvattajakyselyyn vastasi 34 kasvattajaa ja vuonna 2012 saimme vastauksen 16 kasvattajalta. Viesti molemmilla kerroilla on ollut sama: ei ongelmia. Synnytykset ovat sujuneet hyvin ja sektioon on jouduttu turvautumaan harvoin. Useimmin narttu ei ole tarvinnut lainkaan ihmisen apua synnytyksessä. Niissäkin synnytyksissä, joissa ihmisen apua on tarvittu, se on rajoittunut pentujen kevyeen ulosvetämiseen nartun auttamiseksi. Kasvattajat ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä narttujen kantoaikaan ja emän käytökseen pentujen hoidossa. Koirat ovat tiinehtyneet onnistuneesti ja vain satunnaisia vastoinkäymisiä on sattunut. Astutukset ovat sujuneet luonnollisesti ihmisen puuttumatta asioiden kulkuun. Muutamassa tapauksessa ihmisen apu on ollut niin suuressa roolissa, että astutus olisi muuten jäänyt tekemättä. Näissä syyksi on mainittu nartun haluttomuus, joka saattaa johtua väärästä astutusajankohdasta. Pentukuolleisuus näyttäisi asettuvan hieman alle kymmeneen prosenttiin, joka on normaali koiraeläimille. Synnynnäisiä vikoja ja epämuodostumia on tavattu vähän, yleisimpänä vatsaaukile ja kitalakihalkio, joita on molempia raportoitu muutamia tapauksia Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Parson on rakenteeltaan hyvin liioittelematon koira. Se on sopusuhtainen peruskoira, jolla ei ole sairauksille tai lisääntymisongelmille altistavia anatomisia piirteitä. Ainoastaan niukan polvukulman on huomattu altistavan patellaluksaatiolle Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Parsonrussellinterrierien suurimmaksi terveysongelmaksi edellisessä jalostuksen tavoiteohjelmassa on katsottu linssiluksaation. Geenitestin myötä sairaus on saatu kuriin ja tämän mutaation aiheuttamia sairaita yksilöitä ei pitäisi enää syntyä. Muista silmäsairauksista perinnöllistä harmaakaihia (HC) tulee ilmi joitakin tapauksia vuodessa. Tähän sairauteen on myös kehitteillä geenitesti. Ennen geenitestin valmistumista sairautta voidaan yrittää ehkäistä jalostuskoirien säännöllisellä silmätarkastuksella sekä huolellisilla jalostusvalinnoilla. Terveyskyselyssä nousi esille allergiat ja atopiat. 10 % kyselyyn vastanneista koirien omistajista ilmoitti koiransa kärsivän allergiasta tai atopiasta. Osa allergioista oli lieviä ja vain 1 % allergisista koirista tarvitsee jatkuvaa lääkitystä. Suurimman osan allergiaoireet pysyvät kurissa erityisruokavaliota noudatettaessa. Tulee kuitenkin muistaa, että erityisruokavaliolla oireettomana pysyvä koira on allerginen ja näin ollen se ei ole jalostuskoira. Lisääntymisongelmia parsoneilla ei ole. Astutukset, kantoajat ja synnytykset ovat sujuneet hyvin sekä emät hoitavat pentunsa huolellisesti. 22

23 4.4. Ulkomuoto Rotumääritelmä KÄYTTÖTARKOITUS: Maanalaiseen metsästykseen soveltuva terrieri. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 3 terrierit, alaryhmä 1 isot ja keskikokoiset terrierit Käyttökoetulos vapaaehtoinen. LYHYT HISTORIAOSUUS: Vuosien ajan terrieriharrastajien keskuudessa vallitsi suuri erimielisyys terrierityypistä, jota kutsuttiin hieman epämääräisesti Jack Russelliksi. Englannin Kennelklubi sai lukuisia anomuksia rodun tunnustamiseksi harrastajilta, jotka vaalivat tätä kuningatar Viktorian aikana eläneen ja metsästystä harrastaneen pastori John Russellin kasvattamaa kettuterrierikantaa. Lopulta tämä vankka työterrierityyppi tunnustettiin ja rodulle annettiin nimeksi parsonrussellinterrieri. YLEISVAIKUTELMA: Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, ei liioiteltu. Jalostettu sitkeäksi ja kestäväksi, yleiskuvaltaan sopusuhtainen ja notkea. Metsästyksessä saadut arvet ovat sallittuja. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Sopusuhtainen. Rungon kokonaispituus olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi. Etäisyys kirsusta otsapenkereeseen on hieman lyhyempi kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn. KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Alun perin ketunmetsästykseen kehitetty metsästysterrieri, itsevarma, toimelias ja iloinen koira, joka taipumustensa ja rakenteensa puolesta kykenee maanalaiseen työskentelyyn. Rohkea ja ystävällinen. PÄÄ Kiilanmuotoinen. KALLO-OSA: Kallo: Litteä, kohtuullisen leveä ja vähitellen silmiä kohti kapeneva. Otsapenger: Matala. KUONO-OSA: Kirsu: Musta. Leuat / hampaat: Leuat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. yläleuan hampaat koskettavat tiiviisti alahampaiden etupintaa; hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Posket: Eivät ulkonevat. Silmät: Tummat ja mantelinmuotoiset, eivät koskaan ulkonevat. Ilme on valpas ja älykäs. 23

24 Korvat: Kooltaan suhteessa pään kokoon. V- muotoiset, eteenpäin taittuneet, päänmyötäiset ja kohtalaisen paksut. Korvan kärki ulottuu silmäkulmaan. Korvan taitekohta ei saa olla kallolinjan yläpuolella. KAULA: Selväpiirteinen, lihaksikas, melko pitkä, vähitellen lapoja kohti levenevä. Kaula liittyy kauniisti lapoihin. RUNKO: Selkä: Vahva, vaakasuora ja notkea. Lanne: Vahva ja hieman kaareva. Rintakehä: Kohtalaisen syvä, ei ulotu kyynärpäiden tasoa alemmaksi. Mitattaessa keskikokoisten käsien tulee yltää rintakehän ympäri lapojen takana. Rintakehä on pitkä, kylkiluut eivät liian kaarevat eivätkä kyljet litteät. HÄNTÄ: Aiemmin tavallisesti typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistetty: suhteessa rungon pituuteen. Vahva, mieluiten suora, kohtuullisen ylös kiinnittynyt ja liikkeessä selvästi korkea-asentoinen.levossa hännän asento voi olla matalampi koiran ollessa rentoutunut. Typistämätön: keskipitkä, mahdollisimman suora ja tasapainoisesti koiran kokonaisuuteen sopiva. Tyvestä paksu ja kärkeä kohti oheneva. Kohtuullisen ylös kiinnittynyt ja koiran liikkuessa korkea-asentoinen. Levossa hännän asento voi olla matalampi. RAAJAT ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: Eturaajojen välissä on kohtuullisesti tilaa; eturaajat asettuvat kunnolla rungon alle. Lavat: Pitkät, viistot ja taakse sijoittuneet; selväpiirteinen säkä. Olkavarret: Lapaluun pituiset ja kulmautuneet niin, että eturaajat asettuvat kunnolla rungon alle, sään alle. Kyynärvarret: Vahvat ja suorat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Eturaajojen pituuden tulee olla hieman rintakehän syvyyttä suurempi. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset ja vapaasti liikkuvat. Välikämmenet: Vahvat ja joustavat. Etukäpälät: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset; eivät litteät eivätkä haravarpaiset. Päkiät ovat kiinteät ja varpaat kohtuullisen kaarevat. TAKARAAJAT: Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat vahvat, lihak- sikkaat ja hyvin kulmautuneet. Polvet: Hyvin kulmautuneet, mutta ei liioitellusti. Sääret: Hyvin kehittyneet. Kintereet: Matalat. Välijalat: Yhdensuuntaiset, mahdollistavat hyvän työnnön. Takakäpälät: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Vapaat ja maata voittavat mutta ei liioitellut. Koira liikkuu pitkin askelin, ei koskaan jäykästi tai nostellen jalkojaan korkealle. Takaraajoissa hyvä työntö. Liikkeet ovat tasapainoiset ja edestä sekä takaa katsottuna yhdensuuntaiset. NAHKA: Paksu ja irtonainen. KARVAPEITE: Karva: Karkea, puolikarkea tai sileä, tiiviisti rungonmyötäinen ja suora, säänkestävä; hyvä pohjavilla. Myös vatsa ja raajojen sisäsivut ovat karvoittuneet. Myös trimmatun turkin tulee näyttää luonnolliselta, eikä sitä saa koskaan leikata tai ajella koneella. Väri: Yksivärinen valkoinen tai pääasiassa valkoinen, jossa punaruskeita, keltaisia tai mustia merkkejä tai mitä tahansa näiden yhdistelmiä. Värimerkit mieluiten sijoittuneina päähän ja/tai hännän tyveen, kuitenkin vähäiset merkit rungossa sallitaan. KOKO: Säkäkorkeus: Urokset: ihannesäkäkorkeus 36 cm Nartut: ihannesäkäkorkeus 33 cm Tärkeintä on, että kokonaisuus on aina tasapainoinen ja terverakenteinen, ja että tämän ketunpyyntiin kehitetyn terrierin tulee olla kooltaan sellainen, että keskikokoiset kädet ylettyvät rintakehän ympäri lapojen takana. Näiden rajoitusten puitteissa hyväksytään myös pienempi säkäkorkeus. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus tai liiallinen arkuus Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. 24

25 Näyttelyt ja jalostustarkastukset Vuosina syntyneistä parsonrussellinterriereistä näyttelykäyntejä on 1442 eri koiralla. Tämä on 35 % saman vuosivälin rekisteröidyistä pennuista. Vuosittaisia näyttelykäyntejä yhteensä on parsoneille tullut viime vuosina 1000 käyntikerran molemmin puolin. Koirien saamissa arvosanoissa on ollut suuriakin tuomarista riippuvaisia vaihteluita. Koska parsonrussellinterrieri on ollut virallinen rotu vasta vuodesta 1990 ja mahdollisimman monia eri sukulinjoja pyritään säilyttämään, rodussa esiintyy tyyppivaihtelua. Kasvattajat eivät onneksi ole kuunnelleet moitteita rodun ulkomuodollisesta epätasaisuudesta, vaan ovat pysyneet uskollisina alkuperäisille tavoitteilleen säilyttää rodussa esiintyvä geenivalikoima. Tämä on kantanut hedelmää, eri sukulinjoista olevien koirien tyyppi on viime aikoina muuttunut tasaisemmaksi sekä koirien koko pienemmäksi. Rodun yleinen ulkomuodollinen tilanne kestää vertailun myös rodun kotimaan koirien kanssa. Suomessa järjestetään vuosittain mahdollisesti maailman suurimman osallistujamäärän keräävä erikoisnäyttely parsoneille, joka herättää kiinnostusta myös rodun alkuperämään kasvattajien keskuudessa. Useamman vuoden osallistujamäärä erikoisnäyttelyssä on ollut yli 200 koiraa. Tämä on paljon rodussa, joka ei ole suosittu näyttelyrotu Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus Parson on metsästysrotu, joka on kehitetty maanalaiseen luolatyöskentelyyn. Ulkomuodollisesti tärkeimmät kohdat tukevat tätä käyttöominaisuutta. Koiran tulee olla sopivan kokoinen ja rintakehältään oikeanmuotoinen, jotta työskentely ahtaissa paikoissa on mahdollista. Rintakehän muoto ja koko on maahan kaivautuvalle koiralle tärkeä, koska se vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin liikkua luolassa. Muodoltaan rintakehän tulee olla ovaali, ei pyöreä. Sivusta katsottuna se ei saa näyttää syvältä eikä koskaan laskeutua kyynärpäiden alapuolelle. Parson ei saa antaa vaikutelmaa raskaasta koirasta, vaan sen tulee näyttää sporttiselta ja ketterältä. Spannattaessa rintakehää on se aina tehtävä maasta tai pöydältä koiran takana seisten. Molemmin käsin tartutaan koiraa lapojen takaa, rintakehän ympäriltä, nostamalla etujalat irti maasta, jotta koira löystyy rintakehältään (peukalot lapojen takana). Tällöin on keskikokoisen miehen keskisormien ja peukaloiden voitava koskettaa toisiaan vaikka nahkaa olisikin välissä. Rotumääritelmä painottaa rotua työterrierinä. Sen ei tule olla liioiteltu tai ulkomuodoltaan äärimmäiseksi tyylitelty kuten nykyinen kettuterrieri. Parson on vaatimattoman ulkomuodon omaava koira. Se on nopea ja ketterä ja sen rungon tulee olla tarpeeksi pitkä ja joustava, että se tarvittaessa voi kääntyä ahtaassa luolassa. Rodun kasvattajat ja ulkomuototuomarit osaavat arvostaa rodun käyttötarkoituksen mukaista ulkonäköä. Näyttelyissä törmää satunnaisesti tyylikkäämmän ulkomuodon suosimiseen. Vaarana tässä on selän lyheneminen sekä lanneosan suoristuminen, jotka vaikuttavat koiran ketteryyteen ja rungon joustavuuteen Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista Liioittelemattomana koirana parsonilla ei ole suurempia rakenneongelmia. Kasvatustyössä tulee ottaa huomioon koiran oikea koko. Säkäkorkeuden lisäksi rintakehän muoto ja tilavuus ovat olennaisia asioita. Parsonin tulee olla mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi ja lanneosan tulisi olla kaareutunut. 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEU- TUMISESTA Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman päätavoitteet olivat pitää parson alkuperäistyypin mukaisena, edelleen terveenä rotuna. Alkuperäinen tyyppi sekä luonteen, ulkomuodon että käyttöominaisuuksien suhteen on pääosin pystytty säilyttämään. Kasvattajilla on kasvavaa mielenkiintoa käyttöominaisuuksiin sekä vanhojen sukujen vaalimiseen jalostuskäytössä. Terveyden kannalta tärkeimpänä sisältönä olivat erilaiset jalostussuositukset ja -kriteerit. Ensisijaisena tavoitteena oli, että jalostukseen käytetään vain terveitä, silmä- ja polvitarkastettuja yksilöitä. Tätä kohtaa kasvattajat noudattivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin. Jalostukseen käyttämättömien yksilöiden silmätarkastusmäärät ovat pudonneet. Tämä johtuu osin 25

26 TAULUKKO 13. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman aikana suoritetut silmätarkastukset Vuosi Tutkittu Terveitä linssiluksaation geenitestistä, jolloin geenitestillä on voitu varmistaa lukuisien koirien kliininen status vähintään toisen vanhemmista saatua geneettisesti terveen tuloksen. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman aikaan saatiin terveyspuolelle kaksi merkittävää geenitestiä. Vuonna 2009 valmistui testi primaarille linssiluksaatiolle (PLL), joka oli erittäin odotettu testi. Parsoneiden ikävin terveysongelma on nyt saatu testin ansiosta kuriin. Testi on toiminut parsoneilla erittäin hyvin ja primaarit linssiluksaatiotapaukset ovat vähentyneet huomattavasti. Toinen geenitesti saatiin ataksiaan (LOA = Late Onset Ataxia), joka valmistui syksyllä Tämä geenitesti auttaa vähentämään perinnöllisiä ataksiatapauksia, jotka alkavat alle vuoden vanhalla koiralla. Vaikka Suomessa ei ole tullut ilmi kovinkaan montaa ataksiatapausta, ne ovat maailmalla yleisempiä ja kantajien määrä on runsas. Tavoitteena on ollut myös geenipoolin pitäminen laajana. Tässä on onnistuttu hyvin. Isät/ emät suhde on kasvanut tasaisesti koko ajan yhdessä tehollisen populaation kanssa. Lisäksi kahden geenitestin ansiosta myös sekä linssiluksaation että ataksian kantajia on voitu käyttää jalostukseen harkitusti terveen osapuolen kanssa Käytetyimpien jalostuskoirien taso Viime jalostuksen tavoiteohjelman aikana jalostukseen on käytetty 206:tta eri urosta ja 312:ta eri narttua. Kahdenkymmenen eniten käytetyimmän koiran listalla on 12 tuontiurosta, joista neljä samasta kennelistä sekä yksi näille läheistä sukua oleva uros. Yhtä koiraa lukuunottamatta kaikilla on suomalainen silmätarkastustulos. 16 TAULUKKO 14. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman ( ) aikana 20 eniten jalostukseen käytettyä urosta. Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Uros Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Gentleman Of Lovealoch , Ratpack Fabian , Miselin Mohican , Enrique Of Lovealoch , Juurusjärven Jorma , Glenholm Sea Bisquit , Miselin Masai , Amos Vom Burgholz , Fiftyfifty Of Lovealoch , Chilli Master , Tallitontun Samu , Torlishill Its A Kinda Magic , Frostwood Doolittle , Jackville Glenny , Finlay Skittlesson Of Ascania , Anoble Of Lovealoch , Miselin Mordor , Kinapak Saf Marston , Minnepy s Just A New Look , Foxbury s Double-O-Seven ,

27 urosta on tarkastettu jto:n edellyttämällä tavalla ja kolme muutakin lähes suositusten mukaan (silmätarkastustulos muutaman kuukauden yli vuoden vanha). Vain yhdellä tuontiuroksella ei ole silmätarkastustulosta Suomesta. Kaikilla jalostusuroksilla on terveet polvet (0/0) ja silmätarkastuslausunnoissa kahdella lievä merkintä (Distichiasis ja PPM). Yksi uros on lonkkakuvattu. Käytetyimpien urosten listalla olevilla koirilla on hyvin vaihtelevia tuloksia. Suomalainen näyttelytulos puuttuu kolmelta koiralta (näistä kaikilla typistetty häntä, kahdella tuloksia ulkomailta) ja loppujen tulokset vaihtelevat T:stä monen maan valioihin. Luonnetestitulos on kolmella uroksella ja kaksi urosta on MH-kuvattu. Käyttökoetulos on seitsemällä koiralla ja muita harrastustuloksia edellisten lisäksi kolmella uroksella. Kahdenkymmenen käytetyimmän nartun joukossa asianmukaisesti terveystarkastettu on 18 narttua. Kaikilla nartuilla on silmätarkastustulos, mutta kahdelle koiralle silmätarkastus on tehty vasta pentujen jälkeen. Vain yhdeltä koiralta puuttuu polvitarkastuslausunto. Neljällä koi- ralla ei ole lainkaan (suomalaista) näyttelytulosta. Muuten narttujen taso vaihtelee usean maan muotovaliosta eh:n koiriin. Joukossa on kolme käyttövaliota. Yhdelläkään nartuista ei ole luonnetestitulosta tai MH-kuvausta suoritettuna Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman aikana rekisteröitiin yhteensä 1850 pentua 427:stä pentueesta. Lisäksi tuontikoiria rekisteröitiin 93 kappaletta. Rekisteröintimäärät ovat olleet laskussa koko edellisen jto:n ajan. Myös kasvattajien määrä on ollut laskussa. Urosten keskimääräinen jalostusikä on pyörinyt neljän vuoden molemmin puolin ja narttujen vastaava on pysytelly kolmen ja puolen vuoden iässä. Taulukossa 16 on esitetty edellisen jalostuksen tavoiteohjelman pääkohtia ja niiden toteutumista. Yleisesti ottaen tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Kasvattajat ja harrastajat ovat ottaneet rotua uhkaavat ongelmat vakavasti ja ovat valmiita tekemään töitä niiden eteen. TAULUKKO 15. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman ( ) aikana 20 eniten jalostukseen käytettyä narttua Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Narttu Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Erimarin Annimanni , Miselin Mandarine May , Tallitontun Penni , Pässinsaaren Saturnus , Galatea Of Lovealoch , Tallitontun Nappi , Barsetta Anastacia , Karvahaalarin Quarry , Spotted Blizzards Maya Russelbee , Foxwarren Inishfree , Nado Shiz s Semiramis , Miselin Maty Move In , Ringtail Sunflower , Akiina s Kianga , Karvahaalarin Hulabaloo , Ja-Cami s Edith , Batzi s Sparrow , A Mael mellon Berylla Boffin , Tallitontun Erin , Joutilaan Onnentyttö ,

28 TAULUKKO 16. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen. Tavoite Toimenpide Tulos Alkuperäisen tyypin säilyttäminen Tiedoitettu laajasti parsonin alkuperäisestä tyypistä sekä luonteen että ulkomuodon osalta yhdistyksen jäsenjulkaisussa ja nettisivuilla. Kasvattajilla halua vaalia alkuperäistä tyyppiä luonteen, ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien suhteen. Terveystilanteen pitäminen hyvänä Kannustetaan koiria silmä- ja polvitarkastuksiin, annetaan jalostusneuvontaa, tiedoitetaan terveyden tärkeydestä jalostuksessa. Terveystilanne on pysynyt edelleen hyvänä. Linssiluksaation kuriin saaminen Tiedotettu sairaudesta, lähetetty dnanäytteitä sairaista koirista Animal Health Trustille yhdistyksen kustannuksella, Dna-testin valmistuttua kehoitettu ihmisiä testaamaan koiransa, tuettu rahallisesti koirien testaamista sekä ylläpidetty julkista listausta testituloksista. Dna-testattu koiria maailmanlaajuisesti katsottuna erittäin paljon, jalostuskoirat lähes kaikki testattuja (tai sukutaulunsa perusteella terveitä), avoin ilmapiiri testitulosten suhteen. Silmä- ja polvitarkastusten lisääminen Tiedoitettu silmä- ja polvitarkastusten tarpeellisuudesta, suositeltu tekemään tarkastukset ennen jalostuskäyttöä, yhdistyksen pentuvälityslistalle pääsyvaatimuksena tuore silmätarkastuslausunto sekä polvitarkastuslausunto. Tarkastettujen koirien määrä on noussut 2000-luvun alusta, mutta laskenut vuosikymmenen puolen välin jälkeen. Jalostuskoirat tarkastetaan edelleen hyvin, mutta linssiluksaatiotesti on aiheuttanut sen, että ei jalostukseen käytettävien koirien silmätarkastusten keski-ikä on noussut ja silmätarkastustiheys harventunut. Säilyttää parsonille tyypillinen luonne Kehoitettu kasvattajia käyttämään jalostukseen hyväluonteisia ja hyvähermoisia koiria, olemaan huolellinen pentujen myymisessä sekä rodun oikeasta luonteesta tiedottamisessa. Yhdistys järjestänyt useamman luonnetestin sekä epävirallisen MH-kuvauksen. Ongelmakoirien määrä vähentynyt (rescue-toiminnalle ei enää tarvetta), vuoden 2012 terveyskyselyssä huomattavasti vähemmän koirien luonteisiin tyytymättömiä koirien omistajia kuin vuoden 2005 kyselyssä. Tavoitteena laajan geenipoolin säilyttäminen Kannustetaan kasvattajia eri sukulinjojen käyttöön ja tuontikoirien tuomiseen. Lisäksi myönteinen suhtautuminen ns. working-sukuisten koirien rotuunottoon tietyin perustein. Tuontikoirien määrä pysynyt hyvällä tasolla, isät/emät -suhde parantunut koko 2000-luvun, tehollisessa kannankoossa parannusta koko vuosikymmenen ajan. 28

29 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS 6.1. Jalostuksen tavoitteet Jalostuksen tavoitteena tulee olla rodun alkuperäisen tyypin, hyvän terveyden, hyvän luonteen ja käyttöominaisuuksien ylläpitäminen. Tavoitteena on pitää geenipooli riittävän laajana sekä säilyttää parsonrussellinterrierin aktiivisuus, iloisuus ja vilkkaus sekä olla nurjertamatta sen taipumusta omaan ajatteluun ja oivalluksiin. Tämä jos mikä erottaa parsonrussellinterrierin monista muista roduista ja on samalla sen haastavuus ja mielenkiintoisuus. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan parsonrussellinterrieri on nopea, ketterä ja kestävä työterrieri. Siksi rotu on erinomaisen soveltuva monenlaiseen harrastuskäyttöön. Nykyisten harrastus- ja seurakoiraominaisuuksien lisäksi parsonrussellinterrierin käyttötarkoitukset yltävät juuri niin kauas kuin omistajiensa mielikuvitus. Hyväluonteinen parson on reipas ja avoin koira, joka ei kuitenkaan saa olla ylivilkas tai liian pehmeä. Koiralla on hyvä hermorakenne ja se osaa rauhoittua tarpeen vaatiessa. Harrasteissa koira on aina valmiina ja aktiivinen, kotioloissa se osaa rauhoittua. Jalostuksen tavoitteena on karttaa heikkoa hermorakennetta, arkaa tai aggressiivista luonnetta. Hyväluonteinen koira ei ole ääniarka ja ääniarkojen koirien jalostuskäyttöä tulisikin harkita tarkoin. Parsonrussellinterrieri sopii aktiiviselle ihmiselle, joka pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa ja älyllisiä haasteita. Se tarvitsee ihmisen, joka osaa toimia auktoriteettina ja johtajana. Asui koira sitten kaupungissa kerrostalossa tai maalla omakotitalossa, se on onnellinen saadessaan tarpeeksi aktivointia päivittäin. Ensisijainen tavoite on pitää parsonrussellinterrieri terveenä ja elinvoimaisena. Tämä tavoite edellyttää suomalaisen koirakannan terveysasioiden erittäin tarkkaa tuntemista koska muista maista terveystilastojen saaminen on ollut vaikeaa. Ensimmäiset Suomeen tuodut parsonrussellinterrierit ovat saavuttaneet veteraani-iän ja osa on jo kuollut. Myös näiden vanhenevien koirien terveydentilaa olisi tärkeää tarkkailla tulevaisuuden terveysrungoksi. Rotu on suhteellisen pitkäikäinen, keski-ikä on n v. Terveystavoitteita ajatellen pitäisi huomioida sukulinjoissa esiintyvät terveysongelmat. Jalostukseen käytettävien koirien silmäpeilauksia ja PLL-geenitestejä jatketaan. Tehdyillä testeillä on ollut suuri merkitys silmäsairauksien torjunnassa. Sairauksien salailu ja vähättely saa aikaan sen, että kasvattajat tietämättään levittävät sairautta. Jos koiran lähisuvussa, sisaruksissa tai vanhemmissa on todettu perinnöllinen silmäsairaus, tulisi jalostukseen käytettävän nartun olla vähintään n. 3-4-vuotias ja uroksen vähintään n. 5-vuotias. Ulkomuotoon liittyväksi, jatkuvaksi tavoitteeksi voi helposti nimetä yhden suuren kokonaisuuden: rotumääritelmässä pysymisen. Rotumääritelmä antaa ne raamit, joiden sisällä parsonrussellinterrieriä kehitetään, kasvatetaan ja vaalitaan Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Yhdistyksen suosituksena on: Siitokseen käytettävän uroksen ja nartun silmien ja polvien tulee olla tarkastettu ennen ensimmäistä astutusta. Astutushetkellä koiran silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi aina kahdeksaan ikävuoteen asti. Vähintään toinen vanhemmista on testattu geneettisesti terveeksi linssiluksaation osalta. Siitoksesta poistetun koiran silmät olisi hyvä tarkastaa uudelleen 5 8 -vuotiaana, jolloin saadaan terveystietoa tulevia siitossuunnitelmia varten. Vähintään toinen vanhemmista on testattu geneettisesti terveeksi LOA:n (late onset ataxia) osalta. Siitokseen käytettävältä koiralta ei tulisi puuttua enemmän kuin 4 hammasta, erityisen painavista syistä enintään 6 hammasta. Tällöin toisella osapuolella tulee olla täysi hampaisto. Arkaa, vihaista tai sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Koiraa, jonka sisaruksissa tai vanhemmissa on todettu perinnöllinen silmäsairaus, tulisi käyttää jalostukseen vasta nartun ollessa iältään vähintään n. 3-4-vuotias ja uroksen vähintään n. 5-vuotias. Nartun siitoskäytön alaikärajana astutushetkellä pidetään 15 kk ja uroksen 12 kk. 29

30 Keskeisimmät tavoitteet rodun jalostuksessa Rodun geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen. Rodunomaisen ja yhteiskuntakelpoisen luonteen säilyttäminen ja käyttöominaisuuksien kehittäminen. Koiran elämän ja sen pidon ja käytön kannalta vakavimpien perinnöllisten sairauksien ja vikojen vähentäminen ja niiden leviämisen ehkäiseminen. Rotutyypillisen ulkomuodon säilyttäminen ilman turhaa liioittelua. Lisäksi Parsonrussellinterrierit ry suosittee, että: Kasvattajan tulee olla Suomen Kennelliiton jäsen. Kasvattajan tulee olla allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumus. Kasvattajan tulee olla PRT ry:n jäsen Rotujärjestön toimenpiteet Parsonrussellinterrieri ei kuulu PEVIsa:an. Kyseesä on varsin terve rotu. Saadakseen pentueensa PRT ry:n pentuvälitykseen, kasvattajan tulee huolehtia, että pentueen vanhemmat on silmä- ja polvitarkastettu, PLL- ja LOA-testattu ohjeiden mukaa sekä täyttävät ikärajavaatimukset. Erittäin tärkeänä tavoitteena on hyvän terveystilanteen säilyttäminen. Tähän päästään jatkamalla silmien ja polvien tarkastamista sekä tutkituttamalla lähinnä jalostukseen käytettävistä koirista PLL- ja LOA- dna-testejä sekä seuraamaan parsonin terveytilannetta erilaisten kyselyiden avulla. Tavoitteena olisi kaikkien niin jalostukseen käytettävien, kuin muidenkin koirien silmä- ja polvitarkastusmäärien lisääminen. Jalostukseen käyttämättömien koirien silmätarkastusmäärät ovat pudonneet viime vuosina ja toivottavaa olisi, että nämä määrät saataisiin uuteen nousuun. Lisäksi pyritään keräämään mahdollisimman kattavasti tietoa suomalaisten parsonrussellinterriereiden terveydestä ja sairauksista. Jalostustoimikunta toivoo, että kasvattajat ja koiranomistajat muistaisivat ilmoittaa jalostustoimikunnalle mahdollisista sairauksista ja vioista sekä vastaavat jalostustoimikunnan tekemiin terveys- ja luonnekyselyihin. Yhdistyksen jalostustoimikunta tekee tarvittaessa terveyskyselyn jäsenille sekä kasvattajille. Nämä tulokset julkaistaan yhdistyksen lehdessä sekä käydään läpi kasvattajapäivillä. Kasvattajapäivät ovat eriomainen tilaisuus laajaan keskusteluun ja kokemusten vaihtoon. Alkuperäinen tyyppi pyritään säilyttämään järjestämällä rodun asiantuntijatuomareiden arvostelema erikoisnäyttely vuosittain sekä pyri- tään järjestämään jalostuskatselmuksia. Yhdistys toivoo tämän jalostuksen tavoiteohjelman ja jalostustoimikunnan keräämien tietojen tulevan hyödynnetyksi jalostussuunnitelmia tehtäessä. Näyttelyt ja yhdistyksen oma erikoisnäyttely ovat hyviä välineitä jalostusmateriaalin kartoittamiseen. Yhdistyksen omassa erikoisnäyttelyssä on mahdollisuus nähdä koiria, jotka eivät muuten käy näyttelyissä. Yhdistys järjestää vuosittain myös muita tapahtumia, joissa usein on mukana koiria jotka eivät osallistu näyttelyihin omistajien mielenkiinnon puutteesta. Näistäkin koirista voi löytyä arvokasta jalostusmateriaalia. Tuomarikoulutuksia järjestetään yhteistyössä muiden rotujärjestöjen kanssa ja niissä pyritään vaikuttamaan rodun jalostukseen. Koulutuksissa painotetaan oikean koon ja rintakehän koon merkitystä luolatyöskentelyyn tarkoitetulle terrierille. Lisäksi parsonin rakenteen erityispiirteitä, kuten oikeanlaisen selkälinjan (kaareutuva lanne) tärkeyttä pyritään tuomaan esiin. Suomessa jo olevien eri sukulinjojen laajaalainen käyttö sekä jalostuskoirien tuonnit ovat tarpeen tulevaisuudessakin. Varsinkin vallitsevista sukulinjoista poikkeavat lisätuonnit ovat edelleenkin tervetulleita. Geenipoolin laajuuden säilyttämiseksi yksittäisten urosten matadorikäyttöä tulisi välttää. Todellisen perimän monimuotoisuuden selvittämiseksi kasvattajat ovat lähdössä vuoden 2013 alussa kartoittamaan parsonin DLA-monimuotoisuutta yli kolmenkymmenen koiran voimin. Kannustetaan harrastajia testaamaan koiriensa luonnetta MH-luonnekuvauksella tai luonnetestillä sekä rodunomaisilla käyttökokeilla. Muidenkin kuin jalostukseen käytettävien koirien tutkimisesta on hyötyä rodulle. Sairaat yksilöt tulee jättää 30

31 Mahdollisuudet: Populaatio: laaja geenipooli; rotu pitkäikäinen, joten vanhojenkin koirien jalostuskäyttö on mahdollista. Luonne: keskimäärin hyvät luonteet, sopeutuvainen, luonteiden säilyminen työkäyttöön sopivana. Terveys: rodun hyvän terveyden säilyttäminen. Käyttöominaisuudet: monikäyttöinen, työ-, harrastus- ja seurakoira, samalla koiralpois jalostuksesta ja tulee välttää yhdistelmiä, jossa sekä emän että isän puolella tiedetään esiintyvän samaa sairautta lähipolvissa Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Uhat: Populaatio: kaikista linjoista polveutuvia koiria ei käytetä tarpeeksi laajasti hyväksi. Luonne: käytösongelmat. Terveys: esiin tulleet sairaudet leviävät laajemmalti rotuun, hammaspuutokset sekä pehmeä turkki ja puuttuva pohjavilla. Ulkomuoto: kasvattajat ja tuomarit eivät arvosta/tiedosta rodun eri linjojen variaatioita. TAULUKKO 17. Varatuminen ongelmiin Markkinapotentiaali: pentujen hyvän kysynnän vuoksi koirat astutetaan liian kevein perustein ja pennunostajat ihastuvat ulkonäköön eivätkä perehdy rotuun kunnolla. Rotuyhdistys: uusia aktiivisia ihmisiä vaikea saada mukaan toimintaan. Riski Syy Varautuminen Miten välttää Jalostuspohja kaventuu. Perinnölliset sairaudet lisääntyvät huomattavasti. Käyttöominaisuudet heikkenevät ja parsonin luonne muuttuu. Rotu jakautuu käyttö- ja näyttelylinjoihin. Jalostukseen käytetään liikaa samansukuisia koiria. Geenipoolin kaventuminen, sairaiden yksilöiden jalostuskäyttö. Kasvattajat ja koirien omistajat eivät ole kiinnostuneita testaamaan koiriensa käyttöominaisuuksia ja luonnetta. Urosten jälkeläismäärän seuraaminen. Terveyskartoituksien tekeminen, avoin tiedonkulku kasvattajien ja rotuyhdistyksen keskuudessa. Käyttöominaisuuksista ja oikeista luonteenpiirteistä tiedotettava ja py- Painotetaan, että Keskitytään pelkän parsonin roduno- ulkomuodon maisuus muodostuu jalostamiseen tai kokonaisuudesta. vastaavasti pelkkien yhdistyksen järjestämässä metsästyso- minaisuuksien jalostamiseen. toimnnassa huomioidaan ulkomuoto, luonne ja terveys. Jalostusurosten ylikäytön välttäminen, eri sukuisten tuontikoirien järkevä käyttö, suositaan jalostusyksilöitä myös harvinaisemmista sukulinjoista. Sairaiden koirien karsiminen jalostuksesta, jalostusurosten ylikäytön välttäminen. rittävä lisäämään niiden arvostusta ja testaamismahdollisuuksia. Luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin kiinnitettävä huomiota jalostusvalintoja tehtäessä. Järjestetään toimintaa kaikilla osa-alueilla. Valistetaan kasvattajia huomioimaan rotu kokonaisuutena. Toteutuessaan merkitsee Sairaudet saattavat yleistyä, geenipooli kaventuu, vaikeampi löytää sopivia koiria jalostukseen tulevaisuudessa. Sairaiden koirien määrä lisääntyy. Käyttöominaisuudet ja rodunomainen luonne kadotetaan. Rodunomainen kokonaisuus muuttuu. Jalostuspohja kapenee ja terveysongelmat kasvaa. 31

32 la voi harrastaa useita lajeja; alkuperäisessä metsästyskäytössä paljon koiria. Ulkomuoto: korkeatasoinen ulkomuoto, joka kestää vertailun myös rodun alkuperämaan koirille; terverakenteisen ja liioittelemattoman ulkomuodon arvostus. Markkinapotentiaali: terve, reipas rotu monenlaiseen harrastamiseen aktiiviselle ihmiselle. Kasvattajat ovat noudattaneet hyvin yhdistyksen suositusta tarkastaa koirien silmät ja polvet. Astutushetkellä koirien silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi aina kahdeksaan ikävuoteen asti. Suvuissa joissa on ilmennyt sairauksia suositellaan koirien silmät tarkastettavaksi kerran vuodessa. Myös ei-jalostukseen käytettävien koirien silmät suositellaan tarkastettavaksi tämän hetkistä tilannetta useammin. Yhdistys suosittelee, että jalostukseen käytettävistä koirista vähintään toinen on testattu geneettisesti terveeksi sekä linssiluksaation että ataksian osalta. Rodun koko ja ulkomuoto on tehnyt siitä suositun myös seurakoirana. Tässä roolissa parson menestyy oikein hyvin, mikäli se saa omistajaltaan kunnollisen tapakasvatuksen. Kauniiden ja hyvin käyttäytyvien koirien näkeminen näyttelyissä ja katukuvassa saa ihmiset luulemaan, että parson syntyy sellaisena. Parson vaatii kuitenkin aktiivisen omistajan, peruskoulutuksen ja sosiaalisia kontakteja. Alkuperäisen käyttötarkoituksen, metsästyksen, lisäksi sopivaa toimintaa parsonille on esim. agility, MEJÄ, pelastuskoiraharrastus, TOKO sekä omistajan kanssa lenkkeily. Seurakoiraroolin lisääntyessä on omistajien kokemattomuus kasvattaa koiraa tuottanut joitakin ongelmia. Ongelmien välttämiseksi kasvattajien on edelleen syytä panostaa luonteeseen jalostusvalinnoissaan. Jalostuksesta tulisi karsia koirat, joilla ei ole hyvä hermorakenne. Kasvattajien tulee antaa hyvät ruokinta- ja kasvatusohjeet pennunostajille. Lisäksi pentua valittaessa tulee niin ostajan kuin myyjänkin kiinnittää huomiota pentueessa esiintyviin luonne-eroihin ja valita tulevaan kotiin sopiva pentu. Pelkkien kauniiden värimerkkien perusteella ei pentuja pitäisi myydä eikä ostaa. Liian pehmeä, terävä ja heikon hermorakenteen omaava koira on melko haastava käsiteltävä ja sen kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Mikäli ongelmat luonteissa lisääntyvät, se johtaa kysynnän vähenemiseen Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta 2013 PLL- sekä LOA-dna-testit MH-luonnekuvaus tai luonnetesti Kasvattajapäivä Erikoisnäyttely Jalostuskatselmus Järjestettäviin rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen 2014 PLL- sekä LOA-dna-testit MH-luonnekuvaus tai luonnetesti Kasvattajapäivä Erikoisnäyttely Jalostuskatselmus Järjestettäviin rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen 2015 PLL- sekä LOA-dna-testit MH-luonnekuvaus tai luonnetesti Terveys- ja kasvattajakysely Kasvattajapäivä Erikoisnäyttely Jalostuskatselmus Järjestettäviin rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen 2016 PLL- sekä LOA-dna-testit MH-luonnekuvaus tai luonnetesti Kasvattajapäivä Erikoisnäyttely Jalostuskatselmus Järjestettäviin rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen 2017 PLL- sekä LOA-dna-testit MH-luonnekuvaus tai luonnetesti Kasvattajapäivä Terveys- ja kasvattajakysely Erikoisnäyttely Jalostuskatselmus Järjestettäviin rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen Populaation kokonaistilan ja rakenteen seuranta: Rekisteröinnit Kasvatetut pentueet / pentumäärät Tuonnit Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut sekä 32

33 näiden pentumäärät Jalostuspopulaation sukusiitoskerroin Sukusiitoskertoimet pentueittain Jalostuskoirien laatuseuranta (näyttelytulos) Jalostuskoirien terveysseuranta: terveystutkimusten määrä jalostuskoirilla Luonteen ja käyttöominaisuuksien seuranta MH-luonnekuvaus tai luonnetestit Luolakokeet, rodunomaisten taipumusten testaamiseksi Muut kokeet ja testit Terveyden seuranta: Tehdyt silmätarkastukset, silmätarkastettujen ikärakenne Tehdyt polvitutkimukset Muut terveystutkimukset Tiedot muista jalostustoimikunnalle annetuista terveys / sairaustiedoista Terveyskyselyissä saatujen tietojen tilastointi Ulkomuodon seuranta: Näyttelyarvostelut Jalostustarkastukset Ehdotukset muutoksista, joita JTO:aan tulisi seuraavan päivityksen yhteydessä tehdä Jalostustoimikunta valmistelee JTO:n päivitykset tarvittaessa ja vähintään viiden vuoden välein, sekä huolehtii SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan antamien toimitus- ja käsittelyaikataulujen noudattamisesta. Rescue-toimintaan ei tällä hetkellä ole tarvetta. Kasvattajat tai koiran omistajat ovat saaneet sijoitettua koiria uudelleen. Näitä tapauksia ei ole ollut paljoa. Uudelleen sijoittamisten syynä ovat olleet lähinnä perheen muuttunut tilanne tai se, ettei alkuperäinen perhe ole kyennyt koiraa kasvattamaan riittävän määrätietoisesti. Uusiin perheisiin koirat ovat yleensä sopeutuneet ongelmitta. Tavoiteohjelman mukaisiin tavoitteisiin pyritään noudattamalla: SKL-FKK:n jalostukseen liittyviä ohjeita ja määräyksiä PRT ry:n jalostuksen tavoiteohjelmaa PRT ry:n pentuvälityksessä käytettyjä ehtoja välitettävien pentujen vanhempien terveystutkimusten osalta Järjestämällä: Käytännön jalostusneuvontaa PLL- sekä LOA- dna-testejä Jalostuskatselmuksia Kasvattajapäiviä Erikoisnäyttely, jossa tuomarina kokenut rodun kokenut kasvattaja tai harrastaja Muita rodun harrastamiseen liittyviä tapahtumia Antamalla: Tarvittavaa tietoa kasvattajille ja rodun harrastajille Seuraamalla: Rodussa esiintyviä sairauksia ja tiedottamalla niistä Rodun tyypin säilymistä alkuperäisen mukaisena Kukin kasvattaja vastaa itse omasta kasvatustyöstään. Yhdistelmissä tulisi huomioida luonteen ominaisuudet, ulkomuodolliset seikat sekä perinnölliset viat ja sairaudet. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota koiran sukulaisten, vanhempien ja jälkeläisten laatuun ja terveystuloksiin. Yleisperiaatteena on, että eri sukulinjoja tulisi käyttää tasaisesti jalostukseen, jotta geenipooli säilyy riittävän laajana. Lähteet Animal Health Trustin www-sivut Genoscoperin www-sivut Yhdistyksen terveyskyselyt vuosilta 2005, 2009 ja 2012 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Birgitta Wikström: Koiran Sairaudet Sheila Atter: Jack Russell Terriers Today tulosarkisto Liitteet Rotumääritelmä tarkennuksineen LIITE1 Yhteenveto vuoden 2012 terveyskyselyn tuloksista LIITE2 33

34 LIITE 1 Parsonrussellinterrierin rotumääritelmä tarkennuksineen PARSONRUSSELLINTERRIERI (PARSON RUSSELL TERRIER) Alkuperämaa: Iso-Britannia FCI:n numero: 339 Rotumääritelmä hyväksytty: FCI SKL-FKK KÄYTTÖTARKOITUS: Vankkarakenteinen ja sinnikäs työterrieri, joka on erityisen kyvykäs maanalaisessa työskentelyssä LYHYT HISTORIAOSUUS: Rodun kehittäjä pastori John (Jack) Russell syntyi 1795 Dartmouthissa, Devonissa. Suurimman osan elämästään hän toimi pappina Swymbridgen seurakunnassa Devonissa. Kokeneena hevosmiehenä ja metsästäjänä hän innostui tavattomasti terriereistä ja niiden jalostuksesta. Kun The Kennel Club perustettiin vuonna 1873 oli pastori Russell yksi sen ensimmäisistä jäsenistä. Hän kuoli 87-vuoden korkeassa iässä vuonna Opiskellessaan Oxfordissa hän osti ensimmäisen terrierinsä, valkoisen karkeakarvaisen nartun, jonka pään värimerkit muistuttivat paljon nykyisen rotumääritelmän mukaisia värimerkkejä. John Russell teki useita risteytyksiä sekä yksiettä monivärisillä työterriereillä. Hän piti aina tärkeämpänä metsästysominaisuuksien parantamista kuin yhtenäisen tyypin luomista. Risteytykset muiden terrierirotujen kanssa jatkettiin myöhemminkin. John Russell kokeili eili myös risteytyksiä muihin koirarotuihin, mutta ne eivät tuoneet toivottua tulosta ja niistä luovuttiin. Toisen maailmansodan jälkeen rodun suosio lisääntyi Euroopan mantereella, erityisesti metsästäjien ja hevosharrastajien keskuudessa. Englannin Kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi Parson (Jack) Russellin terrierin virallisen väliaikaisrotumääritelmän FCI vuorostaan otti rodun väliaikaislistalleen The Kennel Club (Englannin Kennelklubi) antoi rodulle sen nykyisen nimen parsonrussellinterrieri vuonna FCI hyväksyi rodun lopullisesti Selite: Trump oli valkoinen narttu, jolla oli pään molemmilla puolilla punaruskeat, tan-väriset merkit. Lisäksi sillä oli hännän tyvessä samanvärinen pennyn lantin kokoinen läikkä. Vaikka parson voi olla täysin valkoinenkin on toivottavaa, että perinteisten värimerkkien esiintymiseen kiinnitetään huomiota. Häntämerkin esiintyminen on jo nyt harvinaistunut selvästi. 34

35 LIITE 1 YLEISVAIKUTELMA: Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, jalostettu nopeaksi ja kestäväksi. Yleiskuvaltaan sopusuhtainen ja notkea. Työssä saadut arvet ovat sallittuja. Selite: Rotumääritelmä painottaa rotua työterrierinä. Sen ei tule olla liioiteltu tai ulkomuodoltaan äärimmäiseksi tyylitelty kuten nykyinen kettuterrieri. Parson on vaatimattoman ulkomuodon omaava koira. Se on nopea ja ketterä ja sen rungon tulee olla tarpeeksi pitkä ja joustava, että se tarvittaessa voi kääntyä ahtaassa luolassa. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Sopusuhtainen. Rungon kokonaispituus on hieman suurempi kuin säkäkorkeus. Etäisyys kirsusta otsapenkereeseen on hieman lyhyempi kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn. Selite: Koiran pituus mitattuna säkän päältä hännäntyveen on sama kuin koiran korkeus säkästä maahan. Kokonaispituus on suurempi kuin säkäkorkeus. Oikeat mittasuhteet rungossa Väärät mittasuhteet rungossa KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Ennen kaikkea työterrieri, joka taipumustensa ja rakenteensa puolesta kykenee maanalaiseen työskentelyyn ja juoksemaan ajavien koirien kanssa. Rohkea ja ystävällinen. Selite: Luonteeltaan parsonin tulee olla rohkea ja ulospäinsuuntautunut. PÄÄ: Kallo-osa: Tasainen, kohtuullisen leveä ja vähitellen silmiä kohti kapeneva. Selite: Pää on muodoltaan kiilamainen, kuonoa kohden kapeneva. Pää on kooltaan suhteellinen runkoon ja luustoon nähden, kaunis ja hyvin ilmeikäs. Päälaki tasainen, ei missään tapauksessa pyöreä eikä se saa muistuttaa bullterrierin päätä. Leukojen tulee olla vahvat ja lihasten täyteläiset silmien alapuolella. Kuonon ylälinja on suora. Kuono-osan (kirsu - otsapenkereen tyvi) on oltava lyhyempi kuin kallo-osan (otsapenkereen tyvi - niskakyhmy). 35

36 LIITE 1 Kuono ei saa olla liian kapea ja heikko. Sileäkarvaisen parsonin kuono vaikuttaa kapeammalta kuin karkeakarvaisen johtuen parran puuttumisesta. Karkeakarvaisen parsonin pää on trimmattava siten, että kulmakarvoja ja partaa jätetään suhteessa riittävästi, kuitenkin niin, että pään muoto säilyy tyypillisenä. Tyypillisä päitä: Otsapenger: Matala Selite: Muilta osin hyvässä päässä voidaan hyväksyä hiukan korostetumpi otsapenger. Kirsu: Väriltään musta Leuat/Hampaat/Purenta: Leuat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta, ts. yläleuan hampaat koskettavat tiiviisti alahampaiden etupintaa; hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Selite: Hampaiden tulee olla isot, vahvat ja tasaiset. Rodulla on hammaspuutoksia, ne eivät ole toivottavia ja ne tulisi kirjata arvosteluun. Silmät: Mantelinmuotoiset, melko syvälle sijoittuneet ja väriltään tummat; ilme on valpas ja terävä. Selite: Silmien tulee ilmentää älykkyyttä, valppautta ja ystävällisyyttä. Vaaleat tai kellertävät silmät eivät ole toivottavat. Silmänympäryspigmentin puuttumista täysin tai osittain silmäluomista nähdään koirilla, joiden väritys silmien ympäriltä on valkoinen. Tätä ei ole katsottava virheeksi eikä siitä tule rangaista arvostelussa. Vasemmanpuoleisella koiralla hyvä silmänympäryspigmentti, oikeanpuoleisella koiralla puutteellinen silmänympäryspigmentti. 36

37 LIITE 1 Korvat: Pienet, V-muotoiset, eteenpäin taittuvat ja päänmyötäiset ja kohtalaisen paksut. Korvan kärki ulottuu silmäkulmaan. Korvan taitekohta ei saa olla kallolinjan yläpuolella. Selite: Korvien kärkien tulee ulottua ulompaan silmäkulmaan. Muuten virheettömät korvat saavat ulottua hieman kallolinjan yläpuolelle, mitä ei katsota virheeksi. Korvat eivät saa roikkua raskaasti pään sivuilla. Korvat tulisi arvostella koiran ollessa valpas ja tarkkaavainen. Koiran innostuessa hyvätkin korvat saattavat asettua huonosti. Hyvänmalliset ja hyväasentoiset korvat Liian suuret korvat Hieman korkealta taittuneet, mutta kuitenkin täysin hyväksyttävät korvat Liian kevyet korvat KAULA: Selväpiirteinen, lihaksikas, melko pitkä ja vähitellen lapoja kohti levenevä. Selite: Kaulan tulee liittyä lapoihin sulavasti, nahan tulee olla paksu ja irtonainen. RUNKO: Tasapainoinen, rungon kokonaispituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Selite: On syytä erityisesti painottaa parsonin selän pituutta, joka ei saa olla liian lyhyt. Säkä - hännäntyvi mitta sama kuin säkäkorkeus! Tämä on mitattava, koska oikean pituinen koira ryhdikkäänä häntä ylhäällä seisoessaan vaikuttaa neliömäiseltä ja laskiessaan hännän ja päänsä taas pitkänomaiselta. Parson EI KOSKAAN saa mittasuhteiltaan muistuttaa kettuterrieriä! Oikeat mittasuhteet ja oikea tyyppi Kettuterrierimäisiä piirteitä rungossa 37

38 LIITE 1 Selkä: Vahva ja suora Selite: Karpinselkä ei ole hyväksyttävä. On huomattava, että seistessään jotkut parsonit antavat karpinselkäisen vaikutelman, jos ne jännittävät itseään. Jos asiasta on epäilystä, on koiraa havainnoitava liikkeessä sivulta. Selän on oltava tasainen lanneosaan saakka ja hännän kiinnityksen selvästi alempana kuin kettuterrierillä. Oikeanlainen ylälinja, mittasuhteet ja hännänkiinnitys. Vääränlainen selkälinja, jota korostaa liian korkea hännänkiinnitys. Lanne: Hieman kaareva Selite: Lanneosan tulee olla kaareutunut! Kaareutunut lanneosa ilmentää työkoiran voimaa ja nopeutta. Työkunnossa (hoikka ja erittäin lihaksikas) oleva koira kaareutuu lanneosastaan selvemmin voimakkaiden lihastensa vuoksi. Hyvä ylälinja ja kaareutuva lanneosa. Liian suora lanneosa, lyhyt selkä ja korkea hännänkiinnitys. 38

39 LIITE 1 Rintakehä: Kohtalaisen syvä, ei saa ulottua kyynärpäiden alapuolelle. Mitattaessa keskikokoisten käsien tulee yltää rintakehän ympäri lapojen takana. Kylkiluut eivät saa olla liian kaarevat. Vasemmalla oikeanmallinen ovaali rintakehä. Oikealla pyöreä rintakehä, joka ei ole sallittu. Selite: Rintakehän muoto ja koko on maahan kaivautuvalle koiralle tärkeä, koska se vaikuttaa koiran mahdollisuuksiin liikkua luolassa. Muodoltaan rintakehän tulee olla ovaali, ei pyöreä. Sivusta katsottuna se ei saa näyttää syvältä eikä koskaan laskeutua kyynärpäiden alapuolelle. Parson ei saa antaa vaikutelmaa raskaasta koirasta, vaan sen tulee näyttää sporttiselta ja ketterältä. Spannattaessa rintakehää on se aina tehtävä maasta tai pöydältä käsin koiran takana seisten. Molemmin käsin tartutaan koiraa lapojen takaa, rintakehän ympäriltä, nostamalla etujalat irti maasta, jotta koira löystyy rintakehältään (peukalot lapojen takana). Tällöin on keskikokoisen miehen keskisormien ja peukaloiden voitava koskettaa toisiaan vaikka nahkaa olisikin välissä. Koiraa tartutaan etujalkojen takaa ja nostetaan niin, että takajalat jäävät maahan tai pöydälle. Kädet asetellaan niin, että keskisormet koskettavat toisiaan koiran rintakehän alla. Keskikokoisten miesten käsien peukaloiden tulisi ylettyä toisiinsa väliin jäävästä nahasta huolimatta. Samalla koiran rintakehän muotoa ja joustavuutta voidaan tarkastella puristamalla kevyesti rintakehää. Tulee muistaa, että nuoren koiran rintakehän tulee olla joustavampi kuin iäkkäämmän. 39

40 LIITE 1 HÄNTÄ: Tavallisesti typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistetty: suhteessa rungon pituuteen, kuitenkin siten, että hännästä saa kädellä hyvän otteen. Vahva, suora, kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja liikkeessä selvästi korkea-asentoinen. Typistämätön: keskipitkä, mahdollisimman suora ja tasapainoisesti koiran kokonaisuuteen sopiva. Tyvestä paksu ja kärkeä kohti oheneva. Kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja koiran liikkuessa korkea-asentoinen. Selite: Arvosteltaessa typistämätöntä koiraa tulee kuvitella sillä olevan typistetyn hännän ja miten koira sen kantaisi. Tärkeintä on typistämättömän hännän kiinnitys ja lähtöasento. Levollinen koira voi seistessään laskea häntänsä alas eikä se ole virhe, sen tulee kuitenkin liikkeessä nostaa häntänsä n. 45º kulmassa selkälinjaan nähden. Koiran ollessa erityisen valpas se voi kantaa häntäänsä hetkittäin korkeammalla. Hyvin korkealla kannettu häntä ei ole hyväksyttävä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Liian korkea hännän kiinnitys ja kantoasento. Rauhallinen parson voi laskea häntänsä alas arvostelutilanteessa. Hännänkantoa tärkeämpää on oikea lähtöasento. Vaikka häntä kaareutuu, sen kiinnitys ja lähtöasento on oikea 40

41 LIITE 1 RAAJAT: ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat vahvat ja ehdottoman suorat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Lavat: Pitkät, viistot ja taakse sijoittuneet; selväpiirteinen säkä. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset ja vapaasti liikkuvat Selite: Joillakin parsoneilla on pystyt lavat ja lyhyet olkavarret ja niiden seurauksena lyhyt kaula samoin kuin huonosti määriteltävä säkä. Tämä ei ole toivottavaa. Välikämmenen on kohtuullisesti joustava (ranne ei saa olla liian suora vaan hieman taipunut), mutta se ei saa olla heikko. Käpälät: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, päkiät ovat kiinteät. TAKARAAJAT: Yleisvaikutelma: Vahvat, lihaksikkaat, hyvin kulmautuneet. Polvet: Hyvin kulmautuneet Kintereet: Matalat Välijalat: Yhdensuuntaiset, antavat hyvän työnnön. Käpälät: Kuten etukäpälät Selite käpäliin: Pyöreät, kiinteät, vahvat polkuanturat. Kaikkien varpaiden kosketettava maata. Ylöskiinnittynyt nk. high toe on hylkäävä virhe. Selite raajoihin: Vahvat, lihaksikkaat ja ehdottoman suorat. Pihtikinttuisuus on virhe. Sileäkarvainen parson saattaa antaa vaikutelman, että sen luusto on heikompi kuin karvaisemmalla ja vastaavasti toisinpäin. Karkeakarvainen parson antaa voimakasluustoisen vaikutelman. Sileäkarvainen parson antaa heikompiluustoisen vaikutelman, vaikka näin ei ole. 41

42 LIITE 1 LIIKKEET: Vapaat ja tasapainoiset; edestä ja takaa katsottuna suorat. Selite: Parsonin tulee liikkua hyvässä rytmissä ja tehokkain etenevin askelin. Parson ei saa missään tapauksessa liikkua hackney-askelin nostellen raajojaan ylöspäin, ei pihtikinttuisesti eikä takaraajat rungon alla. Se esitetään kehässä reippaasti liikkuen, ei liian hitaassa tai liian kovassa vauhdissa, jolloin tuomari ei saa liikkeistä oikeaa käsitystä. NAHKA: Ehdottomasti paksu ja irtonainen. Selite: Selkänahan on oltava paksu ja irtonainen, niin että siitä saa hyvän käsiotteen. Liian istuva nahka ei ole rodunomainen. KARVAPEITE: Karva: Luonnostaan laadultaan karhea, rungonmyötäinen ja tiheä, joko karkea tai sileä. Vatsa ja rungon alaosa ovat karvoittuneet. Selite: Karva jaetaan kolmeen ryhmään: rough (karkea), broken (puolikarkea) ja sileä. Jokaisessa turkkityypissä karvapeitteen tulee muodostua luonnostaan karkeasta, suorasta ja tiiviistä, kosteutta ja likaa hylkivästä peitinkarvasta sekä pehmeästä, lämmittävästä alusvillasta. Sileä karva on karheaa ja tiheää, eikä se saa muistuttaa lyhytkarvaisten koirien karvaa, vaan karvan tulee koostua peitinkarvasta ja pohjavillasta. Broken karva vaihtelee vain vähän jäykästä voimakkaasti jäykkään, lasimaiseen karvaan. Karkea taas on selvästi pidempi ja karvoitus peittää hyvin runsaana koko koiran. Näyttelyä varten koira siistitään nyppimällä, ei leikkaamalla. Sileäkarvainen Broken-turkkinen Karkeakarvainen 42

43 LIITE 1 On tärkeää, että karva ei ole pehmeä, aaltoileva eikä kihara. Erityisen tiheä karva saattaa vaikuttaa aaltomaiselta varsinkin selässä tiiviydestään johtuen. Karkeakarvainen koira esitetään hieman pidemmässä turkissa, koiran ääriviivat tulee kuitenkin aina olla näkyvissä karvanlaadusta riippumatta. Koiran turkki tarvittaessa siistitään niin, ettei matkan päästä katsottuna eri karvanlaatuja voi erottaa toisistaan. Tummia pieniä pilkkuja (ticking) esiintyy usein alusvillassa, mutta ne eivät ole toivottavia päällyskarvassa. Korvalehdissä, missä ei ole päällyskarvaa, pilkutus on normaalia. Koira, jolla voimakas ticking juuri trimmauksen jälkeen. Jos koira esitetään liian niukassa karvassa, ticking kuultaa pohjavillasta läpi. Väri: Yksivärinen valkoinen tai enimmäkseen valkoinen. Punaruskeat, keltaiset tai mustat merkit tai mikä tahansa näiden värien yhdistelminä. Merkit ovat mieluiten sijoittuneina päähän ja/tai hännän tyveen. Selite: Runkoläikkien koko ja sijainti nähtävä enemmänkin kosmeettisina yksityiskohtina eivätkä yksittäiset läikät saa vaikuttaa paljoakaan kokonaisarvostelussa. Blue Merle, brindle ja liver -värit eivät ole sallittuja. KOKO: Säkäkorkeus: Uroksilla ihannesäkäkorkeus 36 cm, nartuilla 33 cm. 2 cm:n ylitys tai alitus hyväksytään. Selite: Narttujen tulee olla suhteessa uroksia pienempiä ja sukupuolileiman tulisi olla selvä. Ihannekokoa pienemmät koirat ovat täysin hyväksyttäviä ja tällöin tulee kiinnittää huomiota myös rintakehän kokoon. Yleensäkin on painotettava enemmän oikeita mittasuhteita ja tyyppiä kuin säkäkorkeutta. Parson ei saa koskaan antaa vaikutelmaa matalaraajaisesta (jackrussell) tai lyhytrunkoisesta (kettuterrieri/lakeland). Parson ei myöskään saa antaa vaikutelmaa raskasrakenteisesta koirasta. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. 43

44 LIITE 1 Arvosteltaessa parsonrussellinterrieriä on syytä tutustua myös rodun alkuperämaan Iso-Britannian rotumääritelmään, joka eroaa joissain kohdin FCI:n rotumääritelmästä. Merkittävimpiä eroavaisuuksia: FCI:n rotumääritelmä alkaa sanoin vankkarakenteinen työterrieri. Iso-Britannian rotumääritelmässä parsonia ei ole kuvattu vankkarakenteisena, vaan tasapainoisena, ketteränä ja liioittelemattomana työkoirana. FCI:n rotumääritelmässä on parsonille ihannekoko 36 cm uroksille ja 33 cm nartuille ja kahden sentin ylitys tai alitus hyväksytään. Iso-Britannian rotumääritelmässä on todettu vain ihannekoko. Erikseen mainitaan, että koon tulee olla työterrierille soveltuva ja koiran tulee olla spannattavissa. Myös ihannekokoa pienempi koko on täysin hyväksyttävä. General Appearance: Workmanlike, active and agile, without exaggeration. Built for stamina and endurance, overall picture of balance and flexibility. Honourable scars permissible. Characteristics: Originally a terrier bred to work fox, a confident, energetic and happy dog that has the ability and conformation to go to ground. Temperament: Bold and friendly. Head and Skull: Head wedge shaped. Skull flat, moderately broad, gradually narrowing to the eyes. Cheeks not prominent. Stop shallow. From nose to stop slightly shorter than from stop to occiput. Nose black. Eyes: Dark, almond shaped, never prominent. Keen, intelligent expression. Ears: Size in proportion with the head. V-shaped, dropping forward, tip of ear to be level with outer corner of eye. Fold not above top of skull. Leather of moderate thickness. Mouth: Jaws strong, muscular. Teeth of a good size and set square to the jaws, with a perfect, regular and complete scissor bite, i.e. upper teeth closely overlapping lower teeth and set square to the jaws. Neck: Clean, muscular, of good length, gradually widening and well set into the shoulders. Forequarters: Shoulders long and sloping, well laid back, cleanly cut at withers. Upper arm of equal length to the shoulder and at such an angle that the legs are carried well back under the body, below the point of the withers. Legs strong and straight turning neither in nor out, strong, flexible pasterns. Elbows close to body, working free of the sides. Moderate width between forelegs. Length of forelegs should be slightly greater than depth of body. Body: Overall length from point of shoulder to point of buttock slightly greater than height from withers to ground. Chest of moderate depth, not extending below point of elbow. Capable of being spanned behind the shoulders by average sized hands. Ribs carried well back, not over-sprung nor slab-sided. Back strong, straight and flexible. Loin strong and slightly arched. Well balanced. Hindquarters: Strong, muscular, with well-developed second thigh. Good angulation and bend of stifle without exaggeration. Hocks set low and rear pasterns parallel, giving plenty of drive. Feet: Compact with firm pads, toes moderately arched, never flat or open, turning neither in nor out. Tail: Previously customarily docked. Docked: Length complementing the body. Strong, preferably straight, moderately high set, carried well up on the move, may be carried lower when relaxed. 44

45 LIITE 1 Undocked: Of moderate length, preferably straight, giving a general balance to the dog. Thick at the root and tapering towards the tip. Moderately high set, carried well up on the move, may be carried lower when relaxed. Gait / Movement Free-striding, ground covering gait, without exaggeration. Strides should be of good length, never stilted or highstepping. Hindquarters providing plenty of drive. Well co-ordinated; straight action front and behind. Coat: Whether rough, broken or smooth naturally harsh, flat, straight, close and dense with good undercoat. Weather resistant. Belly and undersides coated. Skin thick and loose. The prepared coat should appear natural, never clipped. Colour: White or predominantly white with tan, lemon or black markings, or any combination of these colours. The colour preferably confined to the head and/or root of tail, but a little body colour is acceptable. Size: Ideal height at withers: dogs 36cms (14ins), bitches 33cms (13ins). Most importantly soundness and balance should be maintained whilst taking into account that this terrier, bred to work fox, should be capable of being spanned behind the shoulders by average sized hands. With these provisos, lower heights are acceptable, however. Faults: Any departure from the foregoing points should be considered a fault and the seriousness with which the fault should be regarded should be in exact proportion to its degree and its effect upon the health and welfare of the dog. Note: Male animals should have two apparently normal testicles fully descended into the scrotum. TÄRKEIMMÄT KOHDAT: Rungon ja pään oikeat mittasuhteet Vaatimaton ulkomuoto. Parsonin ei tarvitse olla tyylikäs. Käyttötarkoituksen mukainen koko. Ei saa antaa raskasta vaikutelmaa. Myös ihannekokoa pienempi koko on täysin hyväksyttävä. Narttujen tulisi olla uroksia selvästi pienempiä. Ystävällinen, aktiivinen ja yhteistyökykyinen koira Jackrussellinterrieri Sileäkarvainen kettuterrieri 45

46 LIITE 2 Terveys- ja luonnekysely Terveyskyselyyn tuli vastauksia yhteensä 195 kpl 80 kpl uroksia 113 kpl narttuja Julkisia vastauksia 138 kpl Vain jalostustoimikunnalle 44 kpl Parsonrussellinterrierien terveys- ja luonnekysely

47 LIITE 2 Väri ja karvanlaatu Perustiedot sairauksista 85 %:lla koirista ei elämänlaatuun vaikuttavaa sairautta. Elmänlaatuun vaikuttavista vioista 25 % allergioita, 18 % silmäsairauksia, 18 % tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja 14 % vanhuuden vaivoja. 55 % koirista ei ole tarvinnut eläinlääkärin hoitoa viimeisen vuoden aikana. 47

48 LIITE 2 Silmäsairaudet 85 % terveitä Perinnöllinen harmaakaihi HC 6 kpl Perinnöllinen linssiluksaatio PLL 3 kpl Distichiasis 7kpl PPM 5 kpl Muut 7 kpl 1,5 %:lla silmäsairaus on vaatinut leikkaushoitoa ja lääkitystä. Allergia ja Atopia Allergiaa 10 %:lla koirista Yleisin oireiden aiheuttaja ruoka-aineet (59 %) 8 % noudattaa erikoisruokavaliota 1 % vaatii jatkuvaa lääkitystä 1,5 % tarvii lääkitystä satunnaisesti 48

49 LIITE 2 Iho-ongelmat ja tulehdukset Jatkuvia iho-ongelmia 2 %:lla Jatkuvia tulehduksia 1 %:lla Tulehduksista yli kolmannes (36 %) korvatulehduksia, ihotulehduksia 18 %, silmätulehduksia 15 % ja anaalirauhastulehduksia 12 % Paikallista demodikoosia satunnaisesti sairastanut 3 % Hot Spot ihottumaa satunnaiseti sairastanut 5 % Sisäelinsairaudet Sisäelinsairauksia 7 %:lla koirista Suurin osa ilmoitetuista tapauksista iäkkäillä koirilla Kolme koiraa saanut epilepsiakohtauksen kerran Kolme koiraa saanut epilepsiakohtauksia satunnaisesti 49

50 LIITE 2 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Ilmoitettu 4 kpl patellaluksaatiota ja 2 kpl tapaturmaista ristisidevauriota. Ilmoitetut patellaluksaatiot eivät ole vaatineet leikkaushoitoa. 13 % koirista lonkkakuvattu. Kaikilla kuvatuilla lonkat OK. 6 % koirista kyynärkuvattu. Kaikilla kuvatuilla kyynärät OK. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet 15 % koirista on selkäkuvattu. Näistä 79 % on kuvattu selästään kokonaan ja 21 % kuvattu lannerangasta 2 kpl spondyloosia 3 kpl synnynnäisiä selkämuutoksia 1 kpl traumaperäistä selkävikaa 50

51 LIITE 2 Tuki- ja liikuntaelinsairaudet 12 %:lla lepoa vaativia oireita. Näistä yleisimpinä lihasjumit, tapaturmat ja erilaiset ontumiset. 3 %:lla tuki- ja liikuntaelin sairaudet vaikuttavat satunnaisesti koiran arkipäivään. Takakannukset 9 %:lla koirista. Häntämutka 2,5 %:lla koirista. Kuulo Kyselyssä ilmoitettiin kaksi kuuroa ja kaksi puolikuuroa. Kaikki tapaukset todettu alle luovutusikäisenä. Baer-testattuja koiria vain 10 kpl. 51

52 LIITE 2 Hampaat ja purenta 94 %:lla koirista normaali purenta. 24 %:lla koirista puuttuu välihampaita. Hampaita puuttuu keskimäärin 2,5/koira! Maitohampaat ovat vaatineet poistamista 11 %:lta. Virheasentoisia hampaita 3 %:lla koirista. Pysyviä hampaita on irronnut tai poistettu 14 %:lta koirista. Nartut 94 %:lla nartuista säännöllinen juoksu. Voimakkaita valeraskausoireita 7 %:lla. 6 % nartuista on joskus tarvinnut lääkitystä valeraskauteen. 50 %:lla kyselyyn vastanneista nartuista on ollut vähintään yksi pentue. 96 % nartun astutuksista on sujunut luonnollisesti tai ihmisen pienellä avulla. 52

53 LIITE 2 Urokset 88 %:lla uroksista normaalit kivekset. 25 %:a kyselyyn vastanneista uroksista on käytetty jalostukseen. 93 % jalostukseen käytetyistä koirista on astunut ilman avustusta. Uroksista kastroituja 29 %. Yleisimmät kastroimisen syyt piilokiveksisyys, yliseksuaalisuus ja elämän helpottaminen sekalaumoissa. Luonne ja käyttäytyminen Kyselyn mukaan 97 % koirista on kilttejä ja ystävällisiä kotioloissa aina tai lähes aina. 86 % suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisesti aina tai lähes aina. Kyselysarja vaikea vastata ja useita selkeitä virhevastauksia mukana. 53

54 LIITE 2 Luonne ja käyttäytyminen Parsonrussellinterrierien terveys- ja luonnekysely 2012 Luonne ja käyttäytyminen 92 % koirista ei murise koskaan tai lähes koskaan oman perheen jäsenille Kyselyn mukaan 5 % koirista puree aina tai lähes aina oman perheen jäseniä! Tosin tuloksia paremmin tarkastelemalla jokaisen näistä vastauksista voi huomata virheelliseksi, sillä muissa vastauskohdissa koirien luonteita on kehuttu mm. sanoilla kiltti, tottelevainen, rauhallinen, vakaa jne. 81 % koirista ei suhtaudu koskaan tai lähes koskaan pidättyväisesti vieraisiin ihmisiin. 94 % koirista ei ole koskaan tai lähes koskaan aggressiivinen vieraille ihmisille. Myös näissä kohdissa virhevastauksia! 54

55 LIITE 2 Luonne ja käyttäytyminen 59 % suhtautuu ystävällisesti aina tai lähes aina toisiin koiriin. 8 % koirista on aggressiivinen aina tai lähes aina vieraille koirille. 21 % koirista on aggressiivinen aina tai lähes aina samaa sukupuolta oleville vieraille koirille. Luonne ja käyttäytyminen Kyselyssä parson mainittiin useimmin seuraavilla luonnetta kuvaavilla sanoilla: Leikkisä 77 % Älykäs 76 % Valpas 73 % Sosiaalinen 66 % Rohkea 64 % Vilkas 63 % Omistajan mukaan epätavallisen aggressiivisia koiria ilmoitettiin 3 kpl, arkoja 6 kpl, apaattisia 1 kpl ja ylivilkkaita 4 kpl 55

56 Luonne ja käyttäytyminen 23 % koirista pelkää kovia ääniä. Ääniarkuuden alkamisiässä suuria vaihteluita. Kyselyyn vastanneista 76 % on osallistunut koiransa kanssa ohjattuun koulutukseen. 15 % luonnetestattu ja 20 % osallistunut käyttökokeeseen 62 % omistajista kokee koiransa olevan riistaviettinen, 34 % hieman ja 4 % ei lainkaan riistaviettiä. 56