RISTIJÄRVEN KUNNAN ASEMAKAAVAN LAAJENNUS KOIRANIEMEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 RISTIJÄRVEN KUNNAN ASEMAKAAVAN LAAJENNUS KOIRANIEMEN LUONTOSELVITYS Olli-Pekka Siira tutkimusraportti 10 Koiraniemen harjumetsän kuusikkoa (valokuva: O-P. S ).

2 Johdanto Luonto-osuuskunta Aapa suoritti Ristijärven kunnan toimeksiantona Koiraniemen asemakaavan laajennusalueen luontoselvityksen. Alue liittyy kirkonkylän yleiskaavan muutokseen. Tehtävänä oli suorittaa luontotyyppikartoitus ja selvittää liito-oravan ja viitasammakon elinpaikat. Maastohavainnoinnin teki ja raportin laati FM Olli-Pekka Siira. Luontotyyppikartoituksessa erityishuomiota kiinnitettiin liito-oravan ja viitasammakon mahdollisiin elinpaikkoihin. Luontodirektiivin mukaan nämä lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä eläinlajeja ja niitä koskevat lajiensuojelun erityissäädökset. Nämä säädökset on pantu täytäntöön luonnonsuojelulain 49 :ssä, jonka mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (Nironen ja Lammi 200, Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2014c). Liito-orava Liito-orava (Pteromys volans) on pieni oravien heimoon (Sciuridae) kuuluva jyrsijä (Rodentia) (LUOMUS 2014). Sen ruumiin pituus on 1-21 cm, hännän pituus 9-14 cm ja paino on g. Turkki on vaaleanharmaa. Etu- ja takajalkoja yhdistävät liitopoimut. Se syö lehtiä, silmuja, lepän ja koivun kypsyviä siemeniä sekä vihreitä kuusen käpyjä (Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2014a). Liito-orava on hämäräaktiivinen yöeläin, ja siten vaikeasti havaittava laji. Se elää lähes koko elämänsä puissa, joten sen lumijälkiäkin näkee erittäin harvoin (Hanski 2008). Useimmiten ainoa merkki liito-oravasta on suurten kuusten tai kolopuiden alla olevat ulosteet, riisinjyvän kokoiset keltaiset tai kellanruskeat papanat, joita voi olla puunjuurella jopa satamäärin (Nironen ja Lammi 200). Liito-orava elää varttuneissa, kuusivaltaisissa metsissä, joissa kasvaa sekapuustona lehtipuita, haapaa, koivua ja leppää. Liito-oravan pesät ovat vanhoissa tikankoloissa (useimmiten haavoissa) ja vanhoissa oravan risupesissä. Liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan keskimäärin 8, ha, kun taas koiraan elinpiiri on keskimäärin noin 60 ha. Liito-oravan lisääntymispaikka on se alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Sopivassa varttuneen kuusimetsän laikussa täytyy olla lehtipuita (haapa, leppä, koivu) ravinnoksi ja kolopuita, yleensä haapoja, pesä- ja päivänviettopaikoiksi. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu jossa on risupesä. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia. (Hanski 2008). Viitasammakko Viitasammakkoja (Rana arvalis) elää lähes koko Suomessa Metsä-Lappiin asti. Se viihtyy järvien ja lampien sekä myös meren rannoilla. Sitä tavataan myös soilla ja tulvaniityillä. Tavallisesta sammakosta (Rana temporaria) viitasammakon erottaa esimerkiksi kuonon muodosta, joka viitasammakolla on terävämpi kuin tavallisella sammakolla. Viitasammakko tosin on paikoin tavallista lajia yleisempi, kuten esimerkiksi Perämeren rannikolla Oulun seudulla. Parhaiten viitasammakoiden elinpaikat voidaan selvittää keväällä kuuntelemalla lajille tunnusomaisia kutuääniä. Kutu alkaa Etelä-Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa ja jatkuu Pohjois-Suomessa kesäkuuhun asti. Talven viitasammakot viettävät horrostaen lampien tai järvien pohjamudissa. Laji on melko paikkauskollinen, eikä liiku valitsemaltaan elinpaikalta muutamia metrejä kauemmaksi. Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. (ks. esim. Sammakkolampi 2014). 2

3 Aineisto ja menetelmät Pohjatietoina tutkittiin olemassa olevaa materiaalia voimassa olevasta yleiskaavoituksesta. Ennakolta oli tiedossa joitakin liito-oravahavaintoja alueelta. Lisäksi Kainuun ELY-keskuksesta hankittiin olemassa olevia rekisteritietoja alueella havaituista uhanalaisista eliölajeista (Vainio 2014). Työssä pyrittiin noudattamaan ympäristöhallinnon ohjeistusta (Söderman 200). Luontotyypit Luontotyyppikartoituksessa tutkittiin alustavasti saatavilla oleva karttamateriaali, ilmakuvat ja vääräväriilmakuvat, Maanmittauslaitoksen, Ympäristöhallinnon ja GTK:n karttalähteistä. Maastossa käytiin kaikilla ilmakuvilta rajattavissa olevilla luontotyypeillä ja alue kuljettiin läpikotaisin ja Luontotyyppikartoituksessa kiinnitettiin huomiota kasvilajeihin, erityisesti sammalistoon, jonka lajityypillinen esiintyminen antaa viitteitä ravinteisuusoloista ja sitä kautta myös mahdollisen vaateliaan uhanalaisen kasvilajiston esiintymisen todennäköisyydestä. Luonnontilaiset luontotyypit nimettiin Raunion ym. (2008) mukaisesti. Lajiensuojelu Liito-oravaselvitys tehtiin Suomen ympäristökeskuksen ohjeen mukaisesti. Selvityksessä pyrittiin löytämään liito-oravan asuttamat alueet etsimällä liito-oravan ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien puiden ja puuryhmien alta liito-oravan papanoita (Nironen ja Lammi 200). Liito-oravan papanajätöksiä etsittiin suurikokoisten kuusten juurilta Koiraniemen alueella ja Viitasammakon kutuääniä kuulosteltiin iltaisin ja ennakolta sopiviksi arvioitujen elinympäristöjen lähellä. Sammakkoeläimiä havainnoitiin myös luontotyyppikartoituksen yhteydessä päiväsaikaan ja Tulokset Luontotyypit Koiraniemi on pienialainen harjumuodostuma. Muodostuma jatkuu järven pohjassa ja rajoittuu niemen pohjoispuolella moreenikumpuun. Alueella tavataan seuraavia luontotyyppejä: 1. Harjumetsä 2. Pienruohoketo. Muutettu ympäristö 4. Kuiva kangasmetsä 5. Kostea lehto 6. Pensaikko- ja metsäluhta

4 1. Harjumetsä Keskeinen osa Koiraniemen aluetta on kuusivaltaista (Picea abies) harjumetsää. Mäntyä (Pinus silvestris) ja koivua (Betula pendula) kasvaa seassa. Aluskasvillisuudessa tavataan yleisesti puolukkaa (Vaccinium vitisidaea). Pohjakerroksessa vallitsee kerrossammal (Hylocomium splendens). Harjumetsän pohjoisenpuolinen varjorinne on jyrkkä ja rajoittuu rannan tuntumassa lehtovyöhykkeeseen, jossa valtapuulajina on harmaaleppä (Alnus incana). Eteläpuoleinen valorinne on topografialtaan loivempi ja alueet on otettu maatalouskäyttöön. 2. Pienruohoketo Harjumetsän valorinteellä on muutama pienialainen aukkopaikka, jossa tavataan ketokasvillisuutta. Täällä kasvaa muun muassa ahomansikkaa (Fragaria vesca) ja poimulehteä (Alchemilla sp.). Alueella tavataan keväällä myös korvasieniä (Gyromitra esculenta).. Muutettu ympäristö Pääosa kartoittavasta alueesta on rakennettua ympäristöä tai muuten ihmistoiminnan vaikutuspiirissä olevia alueita, kuten peltoja, pellonraivioita ja hakkuuaukioita. Kartoitusajankohtana harjumetsän alueella oli lisäksi ilmeisesti maakaapelointiin liittyvät linjanraivaustyöt menossa. 4. Kuiva kangasmetsä Koiraniemen pohjoispuolella alkaa laajahko mäntyvaltainen kuiva kangasmetsä. Maaperä muuttuu ravinteisemmaksi ja kosteammaksi alarinteillä, joka näkyy aluskasvillisuudessa mustikan lisääntymisenä puolukkaan nähden ja kuusen runsastumisena. 5. Kostea lehto Ravinteisuustaso nousee rannan tuntumassa ja Koiraniemeä ympäröivät erilaiset lehtipuuvaltaiset lehdot. Koiraniemen pohjoisrannalla valtapuulaji on harmaaleppä muualla yleensä koivu. Esimerkiksi Koiraniemen pohjoispuolella rannalla kenttäkerroksessa tavataan puolukan ja mustikan (Vaccinium myrtillus) lisäksi käenkaalta (Oxalis acetosella) ja kortteita (Equisetum sp.). Pohjakerroksessa vallitseva laji on kerrossammal (Hylocomium splendens). Lisäksi tavataan seinäsammalta (Pleurozium schreberi) ja korpiliekosammalta (Rhytidiadelphus subpinnatus). 6. Pensaikko- ja metsäluhta Koiraniemen pohjoispuolisella rannalla harjurinne laskee järveen. Pääosa pohjavesipurkaumasta johtuu ilmeisesti järven pohjan läpi, mutta osa tihkuu rantavyöhykkeeseen. Alueella tavataan meso-eutrofista kasvillisuutta kuten lettorahkasammalta (Sphagnum teres), okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum) ja palmusammalta (Climacium dendroides). Alueelle muodostuu turvetta. Sitä voidaan luonnehtia pensaikkoluhdaksi, sillä pajua (Salix phylicifolia) ja leppää (Alnus incana) kasvaa yleisesti rannalla vesirajan tuntumassa. Sillä on myös tulvarannan piirteitä. Koiraniemen kärjessä on toinen luhtainen paikka, jossa kasvaa koivua ja sillä on siten metsäluhdan piirteitä. 4

5 4 5 6 ML Kuva 1. Ristijärven Koiraniemen alueen luontotyypit sekä liito-oravahavainnot (Pohjakartta: Maanmittauslaitos, avoin paikkatietoaineisto). Luontotyypit 1. Harjumetsä 2. Pienruohoketo. Muutettu ympäristö 4. Kuiva kangasmetsä 5. Kostea lehto 6. Pensaikko- ja metsäluhta ML : Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä elinympäristö runsasravinteinen luhta (Metsälaki 10 ). Liito-oravahavainnot ja arvioidut pesimisalueet Liito-oravan arvioitu oleskelu ja ruokailualue Ekologinen yhteystarve 5

6 Liito-orava Ennakolta tiedossa olevat liito-oravan elinpaikat tarkistettiin. Näistä vain yhdestä paikasta löytyi liito-oravan papanoita. Uusina paikkoina löytyi tien toiselta puolelta autioituneen talon pihapiiristä kolmen suurikokoisen kuusen juurilta liito-oravan tuoreita jätöksiä. Havaintopaikkojen GPS-koordinaatit (ETRS-FIN- EUREF) ovat: nro E N Viitasammakko Viitasammakoita kuulosteltiin klo 21-2, jolloin säätila oli tihkusateinen, kostea, ilman lämpötila + 15 C; sekä klo 20-22, ilma oli silloinkin kostea ja tihkusateinen, + 19 C. Samalla havainnoitiin liito-oravia. Lisäksi mukana oli lepakkodetektori, jolla havainnoidaan lepakoiden päästämiä ultraääniä. Viitasammakosta tutkimusajankohtana ei saatu kuulo- eikä näköhavaintoa eikä muitakaan merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä alueella havaittu. Myöskään liito-oravista tai lepakoista ei saatu näkö- tai detektorihavaintoja. Tulosten tarkastelu Harjumetsien valorinteet mainitaan Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksessa Raunio ym. (2008) vaarantuneiksi (EN). Koiraniemen pohjoispuolinen järveen laskeva luhta on poikkeuksellisen ravinteinen. Kaikkia kasvilajeja ei välttämättä tullut ilmi kevään kartoituksessa. Mahdollisia seurattavia tai alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja, jotka viihtyvät vastaavanlaisella kasvupaikalla ovat esimerkiksi hetehorsma (Epilobium alsinifolium) ja lettosara (Carex heleonastes). Harjumetsän keskellä sijaitsevilla pienialaisilla ketolaikuilla on mahdollista tavata myös harvinaisia ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria) ja ahonoidanlukkoa (Botrychium multifidum), jotka mainitaan ympäristöhallinnon rekisteritiedoissa. Kartoitusajankohtana näitä lajeja ei kuitenkaan havaittu. Koiraniemen harjumetsän kuusivaltainen alue on todennäköisesti kokonaisuudessaan liito-oravan elinpiiriä. Puut, joiden juurilta papanajätöksiä löytyi, ovat luultavasti pesimispuita. Liito-oravan tiedetään olevan varsin paikkauskollinen ja naaraiden elinpiiri on varsin suppea. Viitasammakkoa ei todennäköisesti alueella esiinny. Ajankohta jolloin kuulohavainnot tehtiin, oli periaatteessa otollista viitasammakon kudulle, sillä pitkään jatkuneen kolean kauden jälkeen illalla oli varsin lämmintä ja kosteaa. Koiraniemeä ympäröivä järvi on hiekkapohjainen, joka ei ole mieluisin talvehtimispaikka viitasammakolle, joka viihtyy runsasravinteisten lampareiden mutapohjissa. Viitasammakolle sopivaa elinympäristöä löytyy Koiraniemen pohjoispuoliselta luhta-alueelta. Vaikka mitään havaintoa lajista ei tällä kartoituskerralla saatu, tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että siellä piileskeleviä yksilöitä esiintyy tai että laji voisi myöhemmin alueelle levittäytyä. 6

7 Suositukset Vähintäänkin tietyt puut, joiden tiedetään olevan tai olleen liito-oravan pesimispuita, tulisi säilyttää. Koko karttaan rajatulla harjumetsän ja liito-oravan todennäköisenä ruokailualueena käyttämän rantalepikon alueella tulisi laji huomioida, jotta sen elinmahdollisuuksia ei heikennettäisi. Laji näyttää viihtyvän myös ihmisasutuksen läheisyydessä, mitä osoittavat toistuvasti löydetyt papanajäännökset Koiraniemen alueen keskeltä, varsin läheltä asuinrakennuksia. Tulisi myös varmistaa säilyttämällä ekologisia käytäviä, että liitooravayksilöitä ei eristetä metsäsaarekkeeseen. Koiraiden elinpiiri on huomattavasti laajempi kuin naaraiden ja tulisi turvata koiraiden pääsy alueelle sekä lisäksi turvata mahdollisten poikasten pääsy alueelta pois etsimään uusia elinpaikkoja. Harjumetsä sinänsä on erikoislaatuinen ympäristö ja sen ominaispiirteet olisi syytä huomioida alueen suunnittelussa. Harvinaislaatuiset ketolaikut harjumetsän sisällä olisi hyvä säilyttää. Mikäli Koiraniemen pohjoispuoliselle luhtarannalle suunnitellaan rakentamistoimintaa, alueen kasvillisuus olisi syytä selvittää kesä-heinäkuussa, jolloin varmuudella tietyt putkilokasvilajit ovat tunnistettavissa. Lähdeviitteet Hanski I. K., Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Ympäristöministeriö, LUOMUS Luonnontieteellinen keskusmuseo. Luettu Metsälaki /109. Nironen M. ja Lammi E., 200. Liito-oravaselvitykset/ote julkaisusta Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109/200. Sammakkolampi Luettu Söderman, T., 200. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. Vainio M., Tiedonanto Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Ympäristö- ja luonnonvarat. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2014a. 1910_liito-orava.pdf. Luontodirektiivin ensisijaisesti suojeltava laji. Luettu Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2014b. Johtopäätökset suojelutasosta LIITO-ORAVA (1910) Luettu Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2014c. Liito-oravan suojelu. FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Yksittaisten_lajien_suojelu/Liitooravan_suojelu. Luettu Liitteet Liito-oravan havaintopaikat luontotyyppikartoituksessa 2014 (pdf-tiedosto) 7