Ehdotus NEUVOSTON ASETUS. täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 763 final 2012/0354 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN SISÄLTÖ Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1, jäljempänä alv-direktiivi, 397 artiklassa säädetään, että neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä. Tältä pohjalta neuvosto antoi neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 2, jäljempänä alv-täytäntöönpanoasetus, jossa vahvistetaan säännöt siitä, miten tiettyjä alvdirektiivin säännöksiä on sovellettava, ja viedään lainsäädäntöön joukko arvonlisäverokomiteassa vuodesta 1977 lähtien sovittuja ohjeita. Alv-täytäntöönpanoasetuksessa on suurelta osin kyse muutoksista palvelujen suorituspaikkaa koskeviin sääntöihin, jotka otettiin käyttöön vuonna 2008 osana alv-pakettia 3. On tarpeen selventää joitakin näistä muutoksista erityisesti muutoksia, jotka koskevat henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, jäljempänä ei-verovelvollinen suoritettavia televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, joita vuodesta 2015 alkaen verotetaan siinä jäsenvaltiossa, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa hankkijalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Tällaisten palvelujen suorittajien on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvollisiksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Toimenpiteitä on jo toteutettu erityisjärjestelmien panemiseksi täytäntöön sellaisia palvelujen suorittajia varten, jotka eivät ole sijoittautuneet verotusjäsenvaltioon 4. Lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että näiden palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti. On olennaisen tärkeää muuttaa alv-täytäntöönpanoasetusta, jotta voidaan vahvistaa säännöt siitä, kuinka alv-direktiivin asiaa koskevia säännöksiä on sovellettava. Neuvoston olisi hyväksyttävä nämä toimenpiteet mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoden 2013 loppuun mennessä, jotta yrityksillä ja jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa valmistautua muutoksiin. Tämä ehdotus ja siihen sisältyvät määritelmät eivät sulje pois mahdollisuutta, että käynnissä olevien keskustelujen tuloksena aletaan soveltaa alennettuja alv-kantoja online-tuotteisiin ja -palveluihin EUVL L 347, , s. 1. Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 77, , s. 1). Neuvoston direktiivi 2008/8/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta (EUVL L 44, , s. 11). Neuvoston asetus (EU) N:o 967/2012, annettu 9 päivänä lokakuuta 2012, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta muille kuin verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettavien erityisjärjestelmien osalta (EUVL L 290, , s. 1) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 815/2012, annettu 13 päivänä syyskuuta 2012, neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä televiestintäpalveluja, radioja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille suorittavia sijoittautumattomia verovelvollisia koskevien erityisjärjestelmien osalta (EYVL L 249, , s. 3). FI 2 FI

3 Yleinen tausta Televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä palveluja verotetaan pääsääntöisesti paikassa, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa hankkija asuu 5. Jos palvelujen suorittaja on sijoittautunut EU:n alueelle ja palvelujen hankkija olisi ei-verovelvollinen, palvelujen suoritus kuitenkin verotetaan tällä hetkellä paikassa, johon palvelujen suorittaja on sijoittautunut. Kaikkia televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä palveluja verotetaan 1. tammikuuta 2015 alkaen paikassa, johon palvelujen hankkija kuuluu (paitsi jos tosiasiallista käyttöä ja hyödyntämistä koskevaa sääntöä sovelletaan), vaikka hankkija on ei-verovelvollinen. Jos hankkija on eiverovelvollinen, EU:n ja EU:n ulkopuolisten palvelujen suorittajien on ilmoittauduttava alvvelvollisiksi paikassa, johon hankkija on sijoittautunut tai jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Koska suorittajalla ei ole mahdollisuutta hyödyntää alv-tunnistetta (joka on yleensä varattu verovelvollisille), suorittajan on jossain määrin tukeuduttava hankkijalta saataviin tietoihin. Jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja välttää kaksinkertainen verotus tai verottamatta jääminen, palvelujen suorittajat tarvitsevat selkeät ja sitovat säännöt siitä, kuinka suorituspaikka on määritettävä. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET Intressitahojen kuuleminen Jäsenvaltioita ja yrityksiä kuultiin kattavasti Fiscalis-seminaarissa tavoitteena yksilöidä alat, joilla tarvitaan täytäntöönpanotoimenpiteitä alv-direktiivin säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Näkemyksiä vaihdettiin myös jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvan työryhmän nro 1 kokouksessa 6 ja yritysten kanssa pidetyssä erityisessä asiantuntijakokouksessa. Ulkopuolisen asiantuntijatiedon käyttö Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. Vaikutusten arviointi Toimenpiteet ovat luonteeltaan täysin teknisiä, ja niiden avulla ainoastaan sovelletaan neuvoston jo antamia säännöksiä. Sen vuoksi vaikutusten arviointia ei tarvita. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. 5 6 Tästä käytetään myös ilmaisua paikka, johon palvelujen hankkija kuuluu. Kokouksen esityslista ja kokoukseen liittyvät valmisteluasiakirja ja raportti ovat saatavilla osoitteessa: FI 3 FI

4 Vaikka jäsenvaltiot ovat vastuussa EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, on olennaisen tärkeää, että televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla, jotta estetään toisistaan eriävät soveltamissäännöt, jotka johtavat kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Edellä esitetyistä syistä ainoastaan EU:n tason toimella voidaan varmistaa yritysten ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu Euroopan unionissa. Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate Nämä muutokset ovat tarpeen, jotta neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 voidaan mukauttaa alv-direktiivin asianomaisiin säännöksiin, joita sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen. Uudet säännökset liittyvät direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta annettuun direktiiviin 2008/8/EY ja erityisesti sen 5 artiklaan. Ehdotus on tämän vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen. 4. LISÄTIEDOT Ehdotuksen yksityiskohdat Ehdotetut täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat seuraavia palveluja: televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut sellaisten lippujen jakelu, joita vastaan myönnetään pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- ja vastaaviin tapahtumiin. Ehdotukset ovat seuraavat: Televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut EU:n (ja EU:n ulkopuolisten) yritysten on 1. tammikuuta 2015 alkaen määritettävä, minne niiden palvelujen hankkija (ei-verovelvollinen) kuuluu, jotta voidaan varmistaa näiden palvelujen asianmukainen verotus. Sen varmistamiseksi, että siirtyminen on sujuvaa ja koordinoitua EU:n tasolla, komissio ehdottaa toimenpiteitä uusien sääntöjen täytäntöön panemiseksi. Toimenpiteet perustuvat yritysten ja jäsenvaltioiden perusteelliseen ja tiiviiseen kuulemiseen. Niillä ei muuteta alv-direktiivissä vahvistettuja televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä palveluja koskevia sääntöjä vaan selvennetään, kuinka näitä sääntöjä olisi sovellettava käytännössä. 6 a ja 6 b artiklassa sekä 7 artiklaan ja liitteeseen II ehdotetuissa muutoksissa pyritään selventämään televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen luonnetta. Kukin näistä palveluista olisi määriteltävä, jotta uusille säännöille voidaan asettaa rajat. Sen vuoksi lähetyspalveluista annetaan määritelmä ja esimerkkejä, jotta voidaan havainnollistaa, mitkä FI 4 FI

5 palvelut kuuluvat määritelmän soveltamisalaan ja mitkä eivät. Oikeusvarmuuden takaamiseksi etusija annetaan sille, että luetellaan ne palvelut, jotka kuuluvat soveltamisalaan, sen sijaan että lueteltaisiin ne, jotka eivät kuulu. Nykyistä sähköisten palvelujen esimerkkiluetteloa on mukautettu, ja vastaavat luettelot on laadittu televiestintä- ja lähetyspalveluista. Luettelot eivät ole lopulliset eivätkä tyhjentävät. 9 a artiklassa selvennetään lähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen kohtelua silloin, kun ne suoritetaan sellaisen televiestintäverkon, rajapinnan tai portaalin, kuten sovellusten markkinapaikan, välityksellä, joka kuuluu välittäjälle (tai kolmannelle osapuolelle, joka osallistuu suoritukseen). Olettamana on, että näitä palveluja tarjotessaan välittäjä toimii palvelujen suorittajan lukuun mutta omissa nimissään. Jollei toisin ilmoiteta, välittäjän katsotaan vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut. Jos palvelut on suoritettu eiverovelvolliselle, välittäjän on vastattava alv:stä palvelujen hankkijan jäsenvaltiossa. 13 a artiklassa säädetään, että ei-verovelvollinen oikeushenkilö on verovelvollisen tavoin sijoittautunut paikkaan, jossa on sen liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka. 18 artiklassa käsitellään palvelujen hankkijan asemaa. Siinä sallitaan palvelujen suorittajan käsitellä sellaista hankkijaa, joka ei ilmoita alv-tunnistetta, ei-verovelvollisena, mutta vain jos suorittajalla ei ole tietoa päinvastaisesta. Jos verotuspaikka riippuu siitä, onko hankkija verovelvollinen vai ei-verovelvollinen, pelkän alv-tunnisteen varassa toimimiseen liittyy riski, että suorituspaikka voitaisiin siirtää, jos verovelvollinen hankkija päättää olla ilmoittamatta tunnistetta. Tällaista vaaraa ei liity televiestintä-, lähetys- eikä sähköisiin palveluihin, joita verotetaan kaikissa olosuhteissa hankkijan sijoittautumispaikassa. Uudessa 2 kohdassa täsmennetään, että tällaisten palvelujen suorittaja voi pitää kaikkia hankkijoita, jotka eivät ilmoita alv-tunnistetta, ei-verovelvollisina. Tällöin palvelujen suorittaja voi määrittää välittömästi ja varmasti, vastaako suorittaja itse alv:stä (kuten se vastaa ei-verovelvollisille tai samaan jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille tapahtuvissa suorituksissa) vai vastaako palvelujen hankkija verosta (koska kyseessä on palvelujen suoritus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle verovelvolliselle). Tätä alustavaa arviota on kuitenkin tarkasteltava uudelleen ja oikaistava, jos hankkija ilmoittaa myöhemmin alv-tunnisteensa. 24 artikla koskee tilanteita, joissa palvelujen hankkija on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai asuu useammassa kuin yhdessä maassa. Tavoitteena on välttää jäsenvaltioiden väliset tuomiovaltaa koskevat ristiriidat. Uudessa 3 kohdassa selvennetään huomioon otettavat seikat, jotta voitaisiin määrittää paikka, jossa varmistettaisiin parhaiten verottaminen tosiasiallisessa kulutuspaikassa. 3 a alajaksossa säädetään olettamista, joita ei voida kumota ja jotka koskevat tilanteita, joissa palvelujen suorittajan on mahdotonta tai lähes mahdotonta määrittää palvelujen hankkijan asemaa tai tietää, minne hankkija on tosiasiallisesti sijoittautunut tai missä hankkijalla on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka. 24 a artiklassa käsitellään tapauksia, joissa televiestintä-, lähetys- tai sähköisten palvelujen suorittaja toimittaa näitä palveluja niiden hankkijalle tietyissä paikoissa. Esimerkiksi kun kyse on yleisöpuhelimesta tai käynnistä internetkahvilassa, palvelujen suorittaja ei tiedä, kuka on palvelujen hankkija, tai suorittajan voi olla käytännössä mahdotonta tarkastaa, minne palvelujen hankkija tosiasiassa kuuluu. Koska palvelujen hankkijan fyysistä läsnäoloa tarvitaan, jotta palvelut voidaan toimittaa hankkijalle, olettamana on, että hankkija kuuluu kyseiseen maahan. FI 5 FI

6 24 b artiklassa käsitellään tapauksia, joissa käytetään SIM-kortille ennalta maksettua arvoa palvelujen vastaan ottamiseksi. Koska tällaisia kortteja myytäessä ei yleensä kerätä henkilötietoja, palvelujen suorittaja, joka ei välttämättä itse toimita korttia palvelujen hankkijalle, ei tiedä, kuka hankkija on. Hankkijan kotipaikka määräytyy sen maan mukaan, jossa SIM-kortti on annettu. Koska kortin käyttö tapahtuu usein kyseisessä maassa, olettamana on, että myös hankkija kuuluu sinne suorituspaikkaa määritettäessä. 3 b alajaksossa säädetään sellaisista olettamista, jotka ovat kumottavissa, koskien tilanteita, joissa palvelujen suorittajan on vaikeaa muttei mahdotonta tietää, minne palvelujen hankkija on sijoittautunut tai missä hankkijalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Jos suorittajalla on tietoja, joista käy ilmi, että hankkija kuuluu muualle, olettamaa ei sovelleta. 24 c artiklassa käsitellään tapauksia, joissa palvelut suoritetaan niiden hankkijalle asuinrakennukseen yhdistetyn kiinteän verkon välityksellä. Koska kyseessä on myös paikka, jossa palvelua käytetään, olettamana on, että hankkija kuuluu sinne. 24 d artikla kattaa tapaukset, joissa palvelujen hankkija käyttää jälkikäteen laskutettavaa SIMkorttia palvelujen vastaan ottamiseksi. Kuten ennalta maksettujen korttien tapauksessa, olettamana on, että hankkija kuuluu maahan, jossa SIM-kortti on annettu. Koska palvelut otetaan vastaan käyttäen jälkikäteen laskutettavaa SIM-korttia, palvelujen suorittaja tietää, kuka hankkija on, joten olettaman on oltava kumottavissa. 24 e artiklassa säädetään, että palvelujen hankkijan, joka tarvitsee laitteen tai katselukortin voidakseen vastaanottaa palveluja, voidaan olettaa kuuluvan paikkaan, jonne laite on asennettu tai jonne katselukortti on lähetetty käytettäväksi. Olettamaa ei sovelleta tapauksiin, joissa laite myydään ilman asennusta tai katselukortti myydään, mutta sitä ei lähetetä palvelujen hankkijalle. 24 f artikla kattaa kaikki muut tapaukset, joissa olettamana on, että palvelujen hankkija kuuluu palvelujen suorittajan riittävän näytön perusteella määrittämään paikkaan. Tämä olettama pätee, jollei palvelujen suorittajalla ole päinvastaista näyttöä. 3 c alajaksossa keskitytään palvelujen hankkijan tunnistamisessa käytettävään näyttöön. 24 g artiklassa luetellaan tiedot, joita palvelujen suorittaja voi käyttää näyttönä määrittäessään, minne ei-verovelvollinen palvelujen hankkija kuuluu. Koska ei ole alvtunnistetta, johon tukeutua, suorittajan on tiedettävä, mihin muihin tietoihin voi luottaa. Luettelossa, joka ei ole tyhjentävä, esitetään kaikkein merkityksellisimmät tiedot näyttönä käytettäviksi. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi käytettävän näytön on oltava riittävä määrittämään suhteellisen varmasti se, minne hankkija kuuluu, mutta todistustaakka ei saa olla liian suuri. Tämä toteutuu parhaiten vahvistamalla yhtenäinen näytön taso. Yhteen todisteeseen perustuva näyttö ei ole riittävä, koska se jättää liikaa mahdollisuuksia soveltamiseroihin. Sen vuoksi edellytetään kahta erillistä toisiaan tukevaa todistetta. Kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut Alv-direktiivin 47 artiklassa säädetään, että kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituspaikka on kiinteän omaisuuden sijaintipaikka. Ehdotetuilla toimenpiteillä selvennetään kyseisen säännöksen soveltamisalaa arvonlisäverokomitean hyväksymien ohjeiden mukaisesti. FI 6 FI

7 13 b artiklassa annetaan kiinteän omaisuuden määritelmä. Kiinteän omaisuuden käsite on kansallisesta oikeudesta riippumaton yleinen käsite. Tämän käsitteen määritelmää tarvitaan, jotta suorituspaikkaa koskevien sääntöjen soveltaminen olisi helpompaa. Määritelmä perustuu suureksi osaksi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. 31 a artiklassa tarkennetaan, että jotta palvelujen voidaan katsoa liittyvän kiinteään omaisuuteen, yhteyden on oltava riittävän suora (1 kohta). Tämä kattaa kiinteästä omaisuudesta johdetut palvelut, edellyttäen että kiinteä omaisuus on olennainen tekijä palvelussa ja se on keskeinen ja olennainen tekijä suoritettavissa palveluissa, kuten kalastuslupien myöntämisessä. Tähän sisältyvät myös palvelut, joiden kohteena on kiinteä omaisuus tai jotka on suunnattu kiinteään omaisuuteen ja joiden tarkoituksena on muuttaa kiinteää omaisuutta oikeudellisesti tai fyysisesti; tällaisia palveluja omat erimerkiksi arkkitehti- ja kiinteistönvälityspalvelut. Esimerkkejä annetaan palveluista, jotka liittyvät kiinteään omaisuuteen (2 kohta) ja jotka eivät liity kiinteään omaisuuteen (3 kohta). 31 b artiklassa säädetään, että palvelujen hankkijalle kiinteään omaisuuteen kohdistuvia töitä varten tapahtuvan laitteiden tai välineiden vuokrauksen, johon liittyy tai ei liity niiden mukana seuraava henkilöstö, on katsottava olevan kiinteään omaisuuteen liittyvä palvelu ainoastaan, jos palvelujen suorittaja ottaa vastuun töiden suorittamisesta. Jos laitteet tai välineet asetetaan hankkijan käyttöön yhdessä niiden käyttämiseen tarvittavan riittävän henkilöstön kanssa, olettamana on, että palvelujen suorittaja on ottanut vastuun töiden suorittamisesta. Tällöin palvelut on verotettava kiinteän omaisuuden sijaintimaassa. 31 c artiklassa selvennetään, että hotellien ja vastaavien majoituslaitosten palvelujen hankkijalle majoituksen yhteydessä suorittamia televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavoin kuin itse majoitusta. Riippuen siitä, miten kyseiset palvelut veloitetaan, ne joko muodostavat osan yhdestä ainoasta majoituspalvelusuorituksesta (jos kyseessä on kaiken kattava hinta) tai niiden katsotaan olevan majoituspalvelun liitännäispalveluja. Sellaisten lippujen jakelu, joita vastaan myönnetään pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- ja vastaaviin tapahtumiin Pääsystä kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin on edelleen maksettava veroa paikassa, jossa tapahtuma tosiasiassa järjestetään. Jos pääsy tällaisiin tapahtumiin myönnetään verovelvolliselle, palvelusuoritukseen sovelletaan alvdirektiivin 53 artiklaa. Alv-direktiivin 54 artiklaa sovelletaan puolestaan ei-verovelvollisille myönnettävään pääsyyn tällaisiin tapahtumiin. 33 a artiklassa vahvistetaan, että verokohteluun ei vaikuta se, kuinka tällaisten tapahtumien pääsylippujen jakelu on järjestetty. Lippujen jakelu on kaikissa olosuhteissa verotettava paikassa, jossa tilaisuus järjestetään. Siirtymätoimenpiteet Alv-direktiivin 63 artiklan mukaan verotettava tapahtuma toteutuu ja alv-saatava syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan. Jos suoritetaan alv-direktiivin 65 artiklan mukaisesti ennakkomaksu tai jos jäsenvaltiot ovat käyttäneet mahdollisuutta soveltaa alvdirektiivin 66 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, alv-saatava voi kuitenkin syntyä ennen tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta tai pian sen jälkeen. FI 7 FI

8 Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja suoritetaan 1. tammikuuta 2015 paikkeilla eli ajankohtana, jolloin uudet suorituspaikkasäännöt tulevat voimaan, suoritukseen liittyvät ehdot tai soveltamiseen liittyvät erot jäsenvaltioiden välillä voivat johtaa kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Jotta tätä ei tapahtuisi, ehdotuksen 2 artiklassa selvennetään, että riippumatta siitä, milloin alv-saatava syntyy, määräävä ajankohta suorituspaikan määrittämiseksi on se ajankohta, jona palvelut on suoritettu, tai jos kyse on käynnissä olevista suorituksista, joihin liittyy peräkkäisiä tilityksiä tai maksuja, ajankohta jona kukin suoritus on saatettu loppuun. Tämä on ajankohta, jolloin verotettava tapahtuma toteutuu jäsenvaltiossa. Nämä toimenpiteet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen soveltamaan 1. tammikuuta 2015 käyttöön otettavia sääntöjä. FI 8 FI

9 2012/0354 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 7 ja erityisesti sen 397 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Direktiivissä 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY 8, säädetään, että 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikki televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut, jotka suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, on verotettava jäsenvaltiossa, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, riippumatta siitä, mihin näitä palveluja suorittava verovelvollinen on sijoittautunut. Useimmat muut palvelut, jotka suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, verotetaan edelleen jäsenvaltiossa, johon palvelujen suorittaja on sijoittautunut. (2) Jotta voidaan määrittää, mitkä palvelut on verotettava palvelujen hankkijan jäsenvaltiossa, on olennaisen tärkeää määritellä televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut. Erityisesti lähetyspalvelujen käsitettä olisi selvennettävä audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10 päivänä maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 9 määritelmien perusteella. (3) Sähköisiksi palveluiksi katsottavat liiketoimet on lueteltu selvyyden vuoksi täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011. Luettelo ei kuitenkaan ole lopullinen eikä tyhjentävä. Se olisi saatettava ajan tasalle, ja vastaavat luettelot olisi laadittava televiestintä- ja lähetyspalveluista. (4) Jos lähetys- ja sähköisiä palveluja ei suoriteta suoraan palvelujen hankkijalle vaan toiselle verovelvolliselle kuuluvien televerkkojen, rajapinnan tai portaalin välityksellä, on tarpeen määritellä, kuka suorittaa palvelut hankkijalle EUVL L 347, , s. 1. EUVL L 44, , s. 11. EUVL L 95, , s. 1. FI 9 FI

10 (5) Televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen tarkentaa, mihin oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, olisi katsottava olevan sijoittautunut. (6) Jotta voitaisiin määrittää, kuka on arvonlisäverovelvollinen televiestintä-, lähetys- tai sähköisten palvelujen suorituksissa, ja kun otetaan huomioon se, että verotuspaikka on sama riippumatta siitä, onko palvelujen hankkija verovelvollinen vai ei, palvelujen suorittajan olisi voitava määrittää palvelujen hankkijan asema pelkästään sen mukaan, onko hankkija ilmoittanut yksilöllisen arvonlisäverotunnisteensa. Yleisten sääntöjen mukaisesti tämä asema on muutettava, jos palvelujen vastaanottaja ilmoittaa tunnisteen myöhemmin. (7) Jos henkilö, joka ei ole verovelvollinen, on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai henkilöllä on kotipaikka yhdessä maassa, mutta vakinainen asuinpaikka toisessa, etusija olisi annettava paikalle, jossa varmistetaan parhaiten verotus tosiasiallisessa kulutuspaikassa. Jotta voitaisiin välttää tuomiovaltaa koskevat ristiriidat jäsenvaltioiden välillä, tosiasiallinen kulutuspaikka olisi täsmennettävä. (8) Olisi vahvistettava säännöt sellaisten televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen verokohtelun selventämiseksi, joita suoritetaan muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, jonka sijoittautumis- tai asuinpaikkaa on käytännössä mahdotonta määrittää tai sitä ei voida määrittää varmasti. (9) Koska henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, suoritettavien televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen verotus riippuu siitä, minne palvelujen hankkija on sijoittautunut tai missä hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, on tarpeen selventää, mitä palvelujen suorittajan edellytetään hankkivan näytöksi hankkijan sijaintipaikkaa määrittäessään. (10) Sen varmistamiseksi, että kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksia kohdellaan yhdenmukaisesti, on tarpeen määritellä kiinteän omaisuuden käsite. Olisi tarkennettava, mitä yhteydellä kiinteään omaisuuteen tarkoitetaan, ja olisi lueteltava esimerkkejä kiinteään omaisuuteen liittyviksi palveluiksi katsottavista liiketoimista kuitenkin siten, ettei luettelo ole lopullinen eikä tyhjentävä. (11) On myös tarpeen selventää sellaisten palvelujen hankkijan käyttöön luovutettujen laitteiden verokohtelu, joilla on tarkoitus suorittaa kiinteään omaisuuteen kohdistuvia töitä. (12) Käytännön syistä olisi selvennettävä, että televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, jotka verovelvollinen suorittaa omissa nimissään ja jotka liittyvät majoitustoimintaan hotellialalla tai vastaavilla aloilla, olisi kohdeltava arvonlisäverotuksessa samalla tavoin kuin itse majoitustoimintaa. Molempia liiketoimia olisi käsiteltävä yhtenä suorituksena, jos kyseessä on kaiken kattava hinta. Televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, jotka veloitetaan palvelujen hankkijalta erikseen, olisi kohdeltava majoitustoiminnan liitännäissuorituksina. (13) Direktiivin 2006/112/EY mukaisesti pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin on kaikissa olosuhteissa verotettava paikassa, jossa tapahtuma tosiasiassa järjestetään. Olisi selvennettävä, että tämä koskee myös tapauksia, joissa järjestäjä ei myy suoraan lippuja tällaisiin tapahtumiin vaan lippujen jakelu tapahtuu välittäjien kautta. FI 10 FI

11 (14) Direktiivin 2006/112/EY mukaan arvonlisäverosaatava voi syntyä ennen tavaroiden toimitusta tai palvelujen suoritusta tai pian sen jälkeen. Kun kyse on televiestintä-, lähetys- tai sähköisistä palveluista, jotka suoritetaan uusiin suorituspaikkaa koskeviin sääntöihin siirtymisen aikana, suorituksiin liittyvät olosuhteet tai soveltamiseen liittyvät eroavuudet jäsenvaltioiden välillä voisivat johtaa kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Jottei näin kävisi, on tarpeen antaa siirtymäsäännöksiä. (15) Tätä asetusta sovellettaessa jäsenvaltioiden saattaa olla yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi tarpeen toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tiettyjä mainitussa direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, edellyttäen että tällaiset toimenpiteet ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia jäsenvaltioihin kohdistuvien veropetosten ja veronkierron riskin kannalta ja tämän asetuksen soveltamisalaan sisältyvän arvonlisäveron moitteettoman kantamisen varmistamiseksi. (16) Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 282/2011 olisi muutettava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 seuraavasti: 1) Lisätään 6 a artikla ja 6 b artikla seuraavasti: 6 a artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin kuuluvat erityisesti seuraavat: a) äänen, datan ja videokuvan siirtämiseen ja välittämiseen tarkoitetut kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon puhelinpalvelut, mukaan lukien videokuvan välityksen sisältävät puhelinpalvelut eli kuvapuhelinpalvelut; b) internetin välityksellä suoritettavat puhelinpalvelut, mukaan lukien VoIPtekniikkaa (Voice over Internet Protocol) hyödyntävät puhelinpalvelut; c) puheposti, koputus, puhelunsiirto, soittajan numeron näyttö, kolmen neuvottelupuhelu ja muut puhelunhallintapalvelut; d) henkilöhakupalvelut; e) äänitekstipalvelut; f) telekopio-, sähke- ja telexpalvelut; 10 EYVL L 281, , s. 31. FI 11 FI

12 g) puhelintukipalvelut, joissa käyttäjille annetaan apua heidän radio- tai televisioverkkoonsa, internet-yhteyteensä tai vastaavanlaiseen sähköiseen verkkoonsa liittyvissä ongelmissa; h) internet-yhteydet, mukaan lukien www-yhteydet; i) yksityiset verkkoyhteydet, jotka tarjoavat tietoliikenneyhteydet palvelujen hankkijan yksinomaiseen käyttöön; j) sellainen ääni- ja audiovisuaalisen sisällön toimittaminen viestintäverkkojen välityksellä, jota ei suorita mediapalvelun tarjoaja ja josta tällä ei ole toimituksellista vastuuta; k) mediapalvelun tarjoajan ääni- ja audiovisuaalisen tuotoksen toimittaminen edelleen viestintäverkkojen välityksellä jonkun muun kuin mediapalvelun tarjoajan itsensä toimesta. 2. Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin eivät kuulu seuraavat: a) sähköisesti suoritettavat palvelut; b) lähetyspalvelut; c) muut puhelintukipalvelut kuin 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetut. 6 b artikla 1. Radio- ja televisiolähetyspalveluihin, jäljempänä lähetyspalvelut, kuuluvat palvelut, jotka koostuvat ääni- ja audiovisuaalisesta sisällöstä, kuten ohjelmista, jotka mediapalvelun tarjoaja, joka on niistä toimituksellisessa vastuussa, toimittaa yleisölle kuunneltaviksi tai katsottaviksi reaaliajassa tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti. 2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat: a) radio- tai televisio-ohjelmat, jotka lähetetään tai edelleenlähetetään radio- tai televisioverkossa; b) radio- tai televisio-ohjelmat, jotka jaetaan internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto), edellyttäen että kyse on suorista lähetyksistä tai lähetyksistä, jotka lähetetään tai edelleenlähetetään samanaikaisesti radio- tai televisioverkossa. 3. Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat: a) televiestintäpalvelut; b) sähköisesti suoritettavat palvelut; c) liitännäispalvelut, kuten pyynnöstä tapahtuva tietojen toimittaminen tietyistä ohjelmista; FI 12 FI

13 d) lähetys- ja siirto-oikeuksien siirtäminen; e) teknisten laitteiden tai välineiden leasing-vuokraus käytettäviksi lähetystä varten. 2) Muutetaan 7 artiklan 3 kohta seuraavasti: a) korvataan johdantokappale seuraavasti: Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat: ; b) korvataan a alakohta seuraavasti: a) lähetyspalvelut; c) korvataan n alakohta seuraavasti: n) muut puhelintukipalvelut kuin 6 a artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetut; d) poistetaan q, r ja s alakohta; e) lisätään t ja u alakohta seuraavasti: t) kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaavien tapahtumien pääsylippujen online-jakelu; u) hotellimajoituksen ja vastaavan majoituksen online-varaus. 3) Lisätään IV lukuun Verolliset liiketoimet 9 a artikla seuraavasti: 9 a artikla Jos palvelujen tarjoajan lähetys- tai sähköiset palvelut suoritetaan sellaisen televiestintäverkon, rajapinnan tai portaalin, kuten sovellusten markkinapaikan, välityksellä, joka kuuluu palvelujen suoritukseen osallistuvalle välittäjälle tai kolmannelle osapuolelle, välittäjän tai kolmannen osapuolen on direktiivin 2006/112/EY 28 artiklaa sovellettaessa katsottava toimivan omissa nimissään mutta palvelujen tarjoajan lukuun, jollei palvelujen tarjoajaa ole lopullisen kuluttajan tapauksessa nimenomaisesti ilmoitettu palvelujen suorittajaksi. 4) Lisätään V luvun Verollisten liiketoimien paikka 1 jaksoon Käsitteet 13 a ja 13 b artikla seuraavasti: 13 a artikla Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sekä 58 ja 59 artiklassa tarkoitettu paikka, johon oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, on sijoittautunut, on paikka, jossa kyseisellä oikeushenkilöllä on tämän asetuksen 10 artiklassa määritelty liiketoimintansa kotipaikka tai 11 artiklan 1 kohdassa määritelty kiinteä toimipaikka. FI 13 FI

14 13 b artikla Sovellettaessa direktiiviä 2006/112/EY kiinteänä omaisuutena pidetään seuraavia: a) tietty maa-ala maan pinnalla tai sen alla, johon voi syntyä omistus- ja hallintaoikeus; b) rakennus tai rakennelma, joka on perustettu kiinteästi maaperään merenpinnan ylä- tai alapuolella ja jota ei voida helposti purkaa tai siirtää; c) rakennukseen tai rakennelmaan kiinteästi kuuluva osa, jota ilman rakennus tai rakennelma on puutteellinen, kuten ovet, ikkunat, katot, portaikot ja hissit; d) kone tai laite, joka on asennettu pysyvästi rakennukseen tai rakennelmaan ja jota ei voida siirtää tuhoamatta tai muuttamatta rakennusta tai rakennelmaa. 5) Lisätään 18 artiklan 2 kohtaan toinen alakohta seuraavasti: Vaikka televiestintä-, lähetys- tai sähköisten palvelujen suorittajalla olisi päinvastaista tietoa, suorittaja voi katsoa, että yhteisöön sijoittautunut palvelujen hankkija on henkilö, joka ei ole verovelvollinen, niin kauan kuin kyseinen hankkija ei ole ilmoittanut suorittajalle yksilöllistä arvonlisäverotunnistettaan. 6) Lisätään 24 artiklaan 3 kohta seuraavasti: 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun sellaisen paikan määrittämiseksi, jossa varmistetaan parhaiten verottaminen kulutuspaikassa, on otettava huomioon erityisesti seuraavaa: a) kulkuneuvon muussa kuin lyhytaikaisessa vuokrauksessa se on paikka, jossa kulkuneuvo on luovutettu palvelujen hankkijan tai tämän lukuun toimivan kolmannen osapuolen käyttöön, jollei ole näyttöä siitä, että kuljetusvälinettä on tarkoitus käyttää muualla; b) muissa palveluissa kuin kulkuneuvojen vuokrauksessa se on liiketoiminnan kotipaikka, jos kyse on oikeushenkilöstä, joka ei ole verovelvollinen, tai kotipaikka, jos kyse on luonnollisesta henkilöstä, jollei ole näyttöä siitä, että palvelu tosiasiassa käytetään paikassa, jossa on henkilön vakinainen asuinpaikka. 7) Lisätään V luvun Verollisten liiketoimien paikka 4 jaksoon Palvelujen suorituspaikka 3 a, 3 b ja 3 c alajakso seuraavasti: FI 14 FI

15 3 a alajakso Hankkijan sijaintipaikkaa koskevat olettamat, jotka eivät ole kumottavissa 24 a artikla 1. Jos televiestintä-, lähetys- tai sähköisten palvelujen suorittaja tarjoaa näitä palveluja sellaisessa paikassa, kuten puhelinsuojassa, puhelinkioskissa, langattomalla alueella, internetkahvilassa, ravintolassa tai hotellin aulan kaltaisessa paikassa, jossa palvelun vastaanottajan fyysinen läsnäolo on välttämätön, jotta palvelu voidaan suorittaa hänelle, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 44, 58 ja 59 a artiklaa sovellettaessa, että palvelujen vastaanottaja on sijoittautunut kyseiseen paikkaan tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa sijaitsee kyseisessä paikassa, ja että palvelu tosiasiallisesti käytetään ja hyödynnetään kyseisessä paikassa. Tätä olettamaa ei voida kumota tosiasia- eikä oikeusperustein. 2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu paikka on vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa, jolla suoritetaan matkustajakuljetus yhteisössä direktiivin 2006/112/EY 37 ja 57 artiklan mukaisesti, suorituspaikan maa on matkustajakuljetuksen lähtömaa. 24 b artikla Jos palvelujen hankkija käyttää SIM-kortille ladattua, ennalta maksettua arvoa televiestintä-, lähetys- tai sähköisiin palveluihin, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 44, 58 ja 59 a artiklaa sovellettaessa, että hankkija on sijoittautunut maahan, joka käy ilmi kyseisen SIM-kortin matkaviestinnän maatunnuksesta, tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä maassa, ja että palvelu tosiasiallisesti käytetään ja hyödynnetään kyseissä maassa. Tätä olettamaa ei voida kumota tosiasia- eikä oikeusperustein. 3 b alajakso Hankkijan sijaintipaikkaa koskevat olettamat, jotka ovat kumottavissa 24 c artikla Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja suoritetaan kiinteän verkon kotiliittymän välityksellä henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa sovellettaessa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan, johon kiinteä verkko on yhdistetty, tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä paikassa. Tätä olettamaa sovelletaan, jollei palvelujen suorittajan hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että hankkija on sijoittautunut muualle tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on muualla. FI 15 FI

16 24 d artikla Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja suoritetaan matkaviestinverkkojen välityksellä myöhemmin tapahtuvaa veloitusta vastaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa sovellettaessa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut maahan, joka käy ilmi hankkijan palveluja vastaanottaessaan käyttämän SIM-kortin matkaviestinnän maatunnuksesta, tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä maassa. Tätä olettamaa sovelletaan, jollei palvelujen suorittajan hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että hankkija on sijoittautunut muualle tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on muualla. 24 e artikla Kun erityistä laitetta tai katselukorttia edellyttävien signaalien lähettämisestä koostuvia televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa sovellettaessa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan, johon laite on asennettu, tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä paikassa, tai jos kyseinen paikka ei ole tiedossa, paikka, johon katselukortti lähetetään käytettäväksi. Tätä olettamaa sovelletaan, jollei palvelujen suorittajan hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että hankkija on sijoittautunut muualle tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on muualla. 24 f artikla Kun palveluja suoritetaan muissa kuin tämän asetuksen 24 a, 24 b, 24 c, 24 d ja 24 e artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 58 artiklaa sovellettaessa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut tämän asetuksen 24 g artiklan mukaisesti tällaiseksi paikaksi määritettyyn paikkaan tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on tällaisessa paikassa. 3 c alajakso Näyttö hankkijan sijaintipaikan määrittämiseksi 24 g artikla 1. Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 58 artiklassa säädettyjä palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä voidaan näyttönä käyttää seuraavia: a) palvelujen hankkijaa koskevat asiakastiedot, kuten laskutusosoite; b) palvelujen hankkijan käyttämän laitteen IP-osoite tai muu maantieteellisen paikannuksen menetelmä; FI 16 FI

17 c) pankkitiedot, kuten maksun suoritukseen käytetyn pankkitilin sijaintipaikka ja kyseisen pankin tiedossa oleva palvelujen hankkijan laskutusosoite; d) palvelujen hankkijan käyttämälle SIM-kortille tallennetun kansainvälisen matkaviestintilaajan tunnuksen (IMSI) matkaviestinnän maatunnus (MCC); e) sellaisen kiinteän verkon kotiliittymän sijaintipaikka, jonka välityksellä palvelut suoritetaan hankkijalle; f) kun kyse on palvelujen hankkijasta, joka myy tavaroita internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä, paikka, jossa kyseisen hankkijan myymien tavaroiden kuljetus tai lähetys alkaa alun perin; g) kun kyse on palvelujen hankkijasta, joka ostaa tavaroita internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä, paikka, jossa kyseisen hankkijan ostamien tavaroiden kuljetus tai lähetys päättyy lopullisesti; h) palvelujen hankkijan vuokraaman kulkuneuvon rekisteröintitiedot, jos sen rekisteröinti on välttämätöntä paikassa, jossa sitä käytetään, ja muut vastaavat tiedot; i) muut palvelujen hankkijalta saadut kaupallisesti merkitykselliset tiedot. 2. Kun määritetään paikkaa, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai joka on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, kaksi erillistä todistetta vaaditaan, edellyttäen että todisteet eivät ole ristiriidassa keskenään. 8) Lisätään V luvun Verollisten liiketoimien paikka 4 jaksoon Palvelujen suorituspaikka 6 a alajakso seuraavasti: 6 a alajakso Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suoritus 31 a artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 47 artiklassa tarkoitettuihin kiinteään omaisuuteen liittyviin palveluihin sisältyvät ainoastaan sellaiset palvelut, joilla on riittävän suora yhteys kyseiseen omaisuuteen. Palveluilla katsotaan olevan riittävän suora yhteys kiinteään omaisuuteen seuraavissa tapauksissa: a) palvelut johtuvat kiinteästä omaisuudesta, kyseinen omaisuus muodostaa olennaisen tekijän palveluissa ja se on keskeinen ja olennainen tekijä suoritettavien palvelujen kannalta; b) palvelujen kohteena on kiinteä omaisuus tai ne on suunnattu kiinteään omaisuuteen tarkoituksena muuttaa sitä oikeudellisesti tai fyysisesti. 2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat: FI 17 FI

18 a) tietylle tontille tarkoitettua rakennusta tai rakennuksen osia koskevien piirustusten tai suunnitelmien laatiminen riippumatta siitä, toteutuuko rakentaminen; b) paikalla tapahtuvien valvonta- tai vartiointipalvelujen suoritus; c) rakennuksen rakentaminen maalle sekä rakennukseen tai rakennuksen osiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt; d) pysyvien rakenteiden rakentaminen maalle sekä kaasu-, vesi-, viemäri- ja niiden tyyppisten putkistojen kaltaisiin pysyviin rakenteisiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt; e) maan käsittelyyn liittyvät työt, mukaan lukien maatalouspalvelut, kuten maanmuokkaus, kylvö, kastelu ja lannoitus; f) kiinteään omaisuuteen liittyvien riskien ja sitä koskevan koskemattomuuden tarkastelu ja arviointi; g) kiinteän omaisuuden arvon määrittäminen, mukaan lukien kun tällaista palvelua tarvitaan vakuutuksia varten kiinteän omaisuuden vakuusarvon määrittäminen lainaa varten tai riita-asioihin liittyvien riskien ja vahinkojen arviointi; h) muu kuin 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluva kiinteän omaisuuden vuokraus tai leasing-vuokraus, mukaan lukien tavaroiden varastointi, jossa tietty osa kiinteistöstä on palvelujen hankkijan yksinomaisessa käytössä; i) majoitustoiminta hotellialalla tai vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, mukaan lukien oikeus oleskella tietyssä paikassa aikaosuusasunnon käyttöoikeuden ja vastaavien oikeuksien muuntamisen tuloksena; j) muiden kuin h ja i alakohdan soveltamisalaan kuuluvien sellaisten oikeuksien antaminen ja siirtäminen, jotka oikeuttavat käyttämään koko kiinteää omaisuutta tai sen osia, mukaan lukien lupa käyttää osaa kiinteästä omaisuudesta, kuten kalastus- tai metsästysoikeuksien myöntäminen, pääsy lounge-tiloihin lentokentillä tai maksullisen infrastruktuurin, kuten sillan tai tunnelin, käyttö; k) rakennuksen tai rakennuksen osien hoito, kunnostaminen tai korjaaminen, mukaan luettuina työt, kuten siivous, kaakelointi, tapetointi ja parketin asentaminen; l) kiinteiden rakenteiden, kuten kaasu-, vesi-, viemäri- ja vastaavien putkistojen hoito, kunnostaminen ja korjaus; m) sellaisten koneiden ja laitteiden asennus tai kokoonpano, joiden asennuksen tai kokoonpanon jälkeen katsotaan olevan kiinteää omaisuutta; n) koneiden tai laitteiden huolto ja korjaus sekä tarkastus ja valvonta, jos niiden katsotaan olevan kiinteää omaisuutta; FI 18 FI

19 o) kaupallisten, teollisuus- tai asuinkiinteistöjen hallinnoinnin käsittävä, kiinteistöjen omistajan toimesta tai tämän lukuun tapahtuva omaisuudenhoito, joka ei kuulu 3 kohdan h alakohdan soveltamisalaan; p) kiinteän omaisuuden ja tiettyjen kiinteään omaisuuteen liittyvien intressien tai aineellisena omaisuutena käsiteltävien esineoikeuksien myynnissä, vuokrauksessa tai leasing-vuokrauksessa tapahtuva välitys, joka ei kuulu 3 kohdan d alakohdan soveltamisalaan; q) kiinteän omaisuuden omistusoikeuden ja tiettyjen kiinteään omaisuuteen liittyvien intressien tai aineellisena omaisuutena käsiteltävien esineoikeuksien siirtoon liittyvät oikeudelliset palvelut, kuten notaarin palvelut tai tällaista omaisuutta koskevan kauppakirjan laatiminen, vaikkei palvelun perustana olevaa omaisuuden oikeudelliseen muutokseen johtavaa liiketoimea tapahtuisikaan. 3. Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat: a) rakennusta tai rakennuksen osia koskevien piirustusten tai suunnitelmien laatiminen, jos rakennusta tai rakennuksen osia ei ole tarkoitettu tietylle tontille; b) tavaroiden varastointi kiinteistössä, jos mitään erityistä osaa siitä ei ole osoitettu palvelujen hankkijan yksinomaiseen käyttöön; c) mainonta, vaikka siihen liittyisi kiinteän omaisuuden käyttö; d) hotellimajoituksen tai vastaavilla aloilla tarjottavan majoituksen, kuten lomaleirien ja leirintätarkoitukseen varustettujen alueiden, välitys, jos välittäjä toimii toisen nimissä ja lukuun; e) televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut, jolleivät ne kuulu 31 c artiklan soveltamisalaan; f) näyttelytilan tarjoaminen messuilla tai näyttelyssä yhdessä siihen liittyvien muiden palvelujen kanssa, jotta näytteilleasettaja voi asettaa esineitä näytteille; tällaisia palveluja ovat muun muassa näyttelytilan suunnittelu, esineiden kuljetus ja varastointi, koneiden toimittaminen, kaapelointi, vakuutukset ja mainonta; g) sellaisten koneiden tai laitteiden asennus tai kokoonpano, huolto ja korjaus, tarkastus tai valvonta, jotka eivät ole tai joista ei tule osaa kiinteää omaisuutta; h) kiinteistösijoitussalkun hoito; i) muut kuin 2 kohdan q alakohdassa tarkoitetut sopimuksiin liittyvät oikeudelliset palvelut, mukaan luettuina kiinteän omaisuuden siirtoa koskevan sopimuksen ehtoihin, tällaisen sopimuksen voimaan saattamiseen tai tällaisen sopimuksen olemassaolon osoittamiseen liittyvä neuvonta, jos tällaisten palvelujen erityisenä tarkoituksena ei ole siirtää kiinteän omaisuuden omistusoikeutta. FI 19 FI

20 31 b artikla Jos laitteet on annettu palvelujen hankkijan käyttöön kiinteään omaisuuteen kohdistuvien töiden suorittamiseksi, kyseisessä liiketoimessa on kyse kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksesta vain, jos palvelujen suorittaja ottaa vastuun töiden suorittamisesta. Palvelujen suorittajan, joka toimittaa palvelujen hankkijalle töiden suorittamiseksi laitteet sekä riittävästi henkilökuntaa laitteiden käyttöä varten, katsotaan ottaneen vastuun kyseisten töiden suorittamisesta. Tämä olettama voidaan kumota tosiasia- tai oikeusperustein, jotta voidaan määrittää, kuka ottaa vastuu työn suorittamisesta. 31 c artikla Televiestintä-, lähetys- tai sähköisten palvelujen, jotka verovelvollinen suorittaa omissa nimissään ja jotka liittyvät majoitustoimintaan hotellialalla tai vastaavilla aloilla, joita ovat esimerkiksi lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, katsotaan olevan osa yhtä majoituksesta muodostuvaa liiketoimea tai majoituksen liitännäispalvelu riippuen siitä, onko kyseinen palvelu veloitettu sisällytettynä majoituksen hintaan vai erikseen. 9) Lisätään 5 luvun Verollisten liiketoimien paikka 4 jakson Palvelujen suorituspaikka (Direktiivin 2006/112/EY artikla) 7 alajaksoon Kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- ja vastaavat palvelut 33 a artikla seuraavasti: 33 a artikla Suorituksiin, joissa välittäjä hoitaa omissa nimissään mutta järjestäjän tai muun verovelvollisen kuin järjestäjän lukuun pääsylippujen jakelun kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, kasvatus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin, sovelletaan direktiivin 2006/112/EY 53 artiklaa ja 54 artiklan 1 kohtaa. 10) Lisätään liitteessä I olevaan 4 kohtaan Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 4 kohta: f ja g alakohta seuraavasti: f) radio- tai televisioverkon, internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä jaettavien radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto kuunneltaviksi tai katsottaviksi käyttäjän valitsemana ajankohtana ja tämän henkilökohtaisesta pyynnöstä mediapalvelun tarjoajan laatiman ohjelmaluettelon perusteella, kuten tilaustelevisio- tai tilausvideopalvelu; g) radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto), jollei ohjelmia lähetetä samanaikaisesti perinteisissä radio- ja televisioverkoissa. FI 20 FI

21 2 artikla Televiestintäpalveluihin, radio- ja televisiopalveluihin tai sähköisiin palveluihin, jotka yhteisöön sijoittautunut palvelujen suorittaja suorittaa muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut yhteisöön tai jolla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka yhteisössä, sovelletaan seuraavaa: a) jos palvelut suoritetaan tai palvelujen suoritukset saatetaan loppuun ennen 1 päivää tammikuuta 2015, suorituspaikka on direktiivin 2006/112/EY 45 artiklan mukaisesti paikka, johon palvelujen suorittaja on sijoittautunut riippumatta siitä, milloin arvonlisäverosaatava syntyy; b) jos palvelut suoritetaan tai palvelujen suoritukset saatetaan loppuun 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen, suorituspaikka on paikka, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa hankkijalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, vaikka arvonlisäverosaatava syntyi ennen kyseistä päivää. 3 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 21 FI