Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset matkailun alueellinen tilinpito

Transkriptio

1 Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset matkailun alueellinen tilinpito KTM Rahoitetut tutkimukset 9/2006

2 Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset matkailun alueellinen tilinpito KTM Rahoitetut tutkimukset 9/2006 Elinkeino-osasto

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite KTM Rahoitetut tutkimukset Aleksanterinkatu HELSINKI PL VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telekopio (09) /2006 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Juha-Pekka Konttinen Tilastokeskus Julkaisuaika Marraskuu 2006 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset matkailun alueellinen tilinpito Tiivistelmä Alueellinen matkailutilinpito on tilastojärjestelmä, jossa matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia kuvataan kattavasti ja monipuolisesti. Se perustuu kansainvälisesti sovittuihin standardeihin ja normistoon, joiden avulla eri maissa tehdyt tilinpidot ovat vertailukelpoisia eri maiden välillä. Matkailutilinpidon avulla voidaan kuvata matkailun taloudellisia vaikutuksia kansantaloudessa. Se perustuu kansantalouden tilinpidon toimiala- ja tuoteluokituksiin. Suomessa matkailutilinpito toteutettiin ensimmäistä kertaa vuonna Viimeisin päivitys järjestelmään tehtiin huhtikuussa Matkailutilinpito alueellistettiin maakuntatasolle ensimmäistä kertaa osittain toukokuussa Tässä tutkimuksessa se alueellistettiin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Raportti perustuu vuosien 2005 ja 2006 aikana toteutettuun alueellisen matkailutilinpidon kehittämis- ja tuottamishankkeeseen, jonka rahoituksesta ovat vastanneet kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sisäasiainministeriö ja toteutuksesta Tilastokeskus. Matkailutilinpidon avulla saadaan tietoa muun muassa ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutuksesta, matkailusta aiheutuvasta kysynnästä ja tarjonnasta sekä matkailun työllisyysvaikutuksista. Tässä hankkeessa kansainvälisen matkailutilinpidon mukaisista taulukoista on tuotettu aluetasolle kokonaisuudessaan taulukot 1 (ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa), 2 (kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa), 4 (matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain), 5 (matkailuelinkeinon tuotanto- ja tulonmuodostustaulukko), 6 (kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä), 7 (matkailutoimialojen työvoima) ja 10 (matkailun fyysiset indikaattorit). KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Nina Vesterinen, puh. (09) Asiasanat matkailu, matkailutilinpito, matkailun satelliittitilinpito, TSA, aluetalous ISSN Kokonaissivumäärä 62 Kieli Suomi Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö ISBN Hinta 15 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Esipuhe Kiinnostus matkailun taloudellisia ja eritoten alueellisia vaikutuksia kohtaan on kasvanut viime vuosina. Tämän hetken kansainvälisesti tunnetuin ja kattavin tilastojärjestelmä matkailun aluetaloudellisten vaikutusten mittaamiseksi on alueellinen matkailutilinpito, jossa matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia kuvataan kattavasti ja monipuolisesti. Se perustuu kansainvälisesti sovittuihin standardeihin ja normistoon, joiden avulla eri maissa tehdyt tilinpidot ovat vertailukelpoisia keskenään. Matkailutilinpidon avulla voidaan kuvata matkailun taloudellisia vaikutuksia kansantaloudessa. Se perustuu kansantalouden tilinpidon toimiala- ja tuoteluokituksiin. Suomessa matkailutilinpito toteutettiin ensimmäistä kertaa vuonna Matkailutilinpito alueellistettiin maakuntatasolle ensimmäistä kertaa osittain toukokuussa Tässä tutkimuksessa alueellistaminen on toteutettu ensimmäistä kertaa koko laajuudessaan. Raportti perustuu vuosien 2005 ja 2006 aikana toteutettuun alueellisen matkailutilinpidon kehittämis- ja tuottamishankkeeseen, jonka rahoituksesta ovat vastanneet kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sisäasiainministeriö ja toteutuksesta Tilastokeskus. Raportin on tehnyt Juha-Pekka Konttinen. Matkailutilinpidon avulla saadaan tietoa muun muassa ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutuksesta, matkailusta aiheutuvasta kysynnästä ja tarjonnasta sekä matkailun työllisyysvaikutuksista. Alueellisen matkailutilinpidon hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset. Sitä voidaan hyödyntää mm. aluesuunnittelussa, alueellisessa kehittämistyössä sekä tutkimuksessa. Helsingissä lokakuussa 2006 Kauppa- ja teollisuusministeriö Elinkeino-osasto

5 Sisällys Esipuhe... 5 Sisällys Johdanto Alueellisen matkailutilinpidon luokituksia ja määritelmiä Aluetilinpito Kansainvälinen matkailutilinpidon normisto Matkailu ja matkailija Matkailuun liittyvä kulutus Matkailutoimialat Matkailutuotteet Keskeiset lähdeaineistot Aluetilinpito ja alueelliset tarjonta- ja käyttötaulukot Rajahaastattelututkimus Suomalaisten matkailututkimus Matkailutilasto Henkilöliikennetutkimus Matkailutoimialojen yrityskysely Muu aineisto Käytetyt menetelmät, taulukoiden rakenne ja laadinta Taulukko 1. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa Taulukko 2. Kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa Taulukko 4. Matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain Taulukko 5. Matkailuelinkeinon tuotanto- ja tulonmuodostustaulukko... 23

6 4.5 Taulukko 6. Kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain Taulukko 7. Matkailutoimialojen työvoima Taulukko 10. Matkailun fyysiset indikaattorit Tulokset Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Kotimaisten matkailijoiden kulutus Matkailijoiden kulutus Suomessa Kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain Matkailutoimialojen työvoima Yhteenveto Lähteet Liite 1 Sanasto Liite 2 Suomen maakunnat: NUTS 3 - aluejako Liite 3 Matkailun satelliittitilinpidon toimialaluokitus Liite 4 Matkailun satelliittitilinpidon matkailulle tyypilliset, liitännäiset ja ei-ominaiset tuotteet Liite 5 Matkailutilinpidon taulukot

7 9 1 Johdanto Kesällä 2005 Tilastokeskuksessa käynnistettiin alueellinen matkailutilinpidon kehittämis- ja tuottamishanke, jonka rahoituksesta ovat vastanneet kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sisäasiainministeriö. Hankkeessa on luotu menetelmät alueellisen matkailutilinpidon säännölliseen tilastotuotantoon sekä tuotettu alueellisen matkailutilinpidon lopulliset taulukot vuodelta Tässä raportissa kuvataan tuotettujen taulukoiden laadintaa ja tuloksia. Matkailutilinpidosta käytetään myös termiä matkailun satelliittitilinpito. Se on matkailun taloudellista merkitystä ja taloudellisia vaikutuksia monipuolisesti ja kattavasti kuvaava tilastojärjestelmä, joka on kehitetty kansainvälisessä yhteistyössä. Näin on luotu pohja kansainvälisesti vertailukelpoisten matkailutilinpitojen laatimiseksi. Suomessa ensimmäinen kansainvälisten standardien mukainen matkailutilinpito toteutettiin vuonna 2001 Etelä-Suomen Matkailun Kehitys Oy:n ja Tilastokeskuksen yhteistyöprojektina. Tämän tutkimuksen tuloksina voidaan pitää suuntaa-antavina, koska raportin laatimisen aikaan ei ollut vielä käytettävissä kansantalouden tilinpidon tuotekohtaisia tarjonta- ja käyttötaulukoita. Vuonna 2004 Tilastokeskuksessa toteutettiin kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Euroopan unionin rahoittamana jatkohanke, jossa luotiin menetelmät koko maan matkailutilinpidon säännölliselle tilastotuotannolle sekä taulukot vuosille Koko maan matkailutilinpito alueellistettiin ensimmäistä kertaa osittain Tilastokeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyöhankkeena vuosien 2004 ja 2005 aikana. Tässä hankkeessa laskentamenetelmiä on tarkennettu ja tuotettu vastaavat taulukot kuin koko maan matkailutilinpidossa kokonaisuudessaan vuodelle Alueellisen matkailutilinpidon tarjonta- ja käyttötaulukot perustuvat alueellisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin, jotka valmistuivat lokakuussa 2006 alueellisen panos-tuotosprojektin yhteydessä. Muiden lähteiden perusteella on selvitetty, mikä on matkailun osuus näiden tuotteiden käytöstä. Lisäksi taulukoista saadaan selville muun muassa tietoja matkailutoimialojen työllisyydestä sekä ei-rahamääräisistä indikaattoreista esimerkiksi matkojen ja yöpymisten määrästä. Kansainvälisesti standardien mukaan matkailutilinpito koostuu kymmenestä taulukosta, jotka on jaettu kulutus-, tuotanto-, työllisyys- ja muihin taulukoihin. Hankkeen yhteydessä on tuotettu taulukot 1 (ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa), 2 (kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa), 4 (matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain), 5 (matkailuelinkeinon tuotanto- ja tulonmuodostustaulukko), 6 (kotimainen matkailutarjonta- ja kysyntä), 7 (matkailutoimialojen työvoima) ja 10 (matkailun fyysiset indikaattorit). Vastaavat taulukot on tuotettu myös koko maan matkailutilinpidossa.

8 2 Alueellisen matkailutilinpidon luokituksia ja määritelmiä 10 Alueellisen matkailutilinpidon avulla voidaan kuvata matkailun vaikutusta talouteen erilaisten indikaattoreiden avulla. Sen avulla saadaan myös yksityiskohtaista tietoa kulutuksesta matkailijaryhmittäin. Lisäksi se tarjoaa tietoa muun muassa matkailun työllistämisvaikutuksista sekä yhteyden taloudellisen ja ei-rahallisen tiedon välillä. 2.1 Aluetilinpito Aluetilinpito on kansantalouden tilinpidon alueellinen tarkennus ja laaja, tilastoihin perustuva järjestelmä, jolla voidaan kuvata kansantalouden toimintaa alueittain. Se perustuu kansainvälisesti yhteneviin menetelmiin. Tilastokeskuksen laatimassa aluetilinpidossa noudatetaan EU:n säädöspohjaista Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää (EKT 1995), joka pohjautuu YK:n kansantalouden tilinpitosuositukseen (SNA 1993). Aluetilinpidosta saadaan muun muassa tuotosta, välituotekäyttöä, arvonlisäystä ja työllisyyttä koskevaa tietoa. Alueelliset tarjonta- ja käyttötaulukot ovat aluetilinpidon laajennus. Ne kuvaavat tarkasti talouden tuotevirtoja ja talouden rakennetta. Aluetilinpito sekä alueelliset tarjonta- ja käyttötaulukot muodostavat alueellisen matkailutilinpidon laskentakehikon pohjan. 2.2 Kansainvälinen matkailutilinpidon normisto Matkailutilinpito perustuu kansainvälisessä yhteistyössä määriteltyihin normeihin. Maaliskuussa 2000 YK:n tilastokomitea hyväksyi matkailun satelliittitilinpitojärjestelmä TSA:n (Tourism Satellite Account: Recommended Methodological Framework ohjekirjan yhteistyössä WTO:n (World Tourism Organization), OECD:n ja EU:n kanssa. Syyskuussa 2000 OECD julkaisi puolestaan manuaalin Measuring the Role of Tourism in OECD Countries. The OECD Manual on Tourism Satellite Accounts and the Employment Module. Se on pääpiirteissään yhdenmukainen YK:n hyväksymän yhteisen mallin kanssa.

9 11 Kolmas tärkeä matkailutilinpidon suositus on Eurostatin julkaisema European Implementation Manual EMI (European Implementation Manual on Tourism Satellite Accounts). Manuaalit ovat luoneet pohjan kansainvälisesti vertailukelpoisten matkailutilinpitojen laatimiselle. Matkailutilinpidon suositusten lisäksi Suomessa alueellinen matkailutilinpito on käsitteiltään yhtenevä aluetilinpidon käsitteistön, menetelmien ja luokittelujen kanssa. 2.3 Matkailu ja matkailija Matkailu on WTO:n (World Tourism Organization) määritelmän mukaan toimintaa, jossa ihmiset matkustavat ja oleskelevat tavanomaisen elinympäristönsä ulkopuolella olevassa paikassa alle vuoden ajan vapaa-ajanviettomatkan, liikematkan tai muun tarkoituksen vuoksi. Matkailija ei voi myöskään harjoittaa sellaista toimintaa, josta hänelle maksetaan korvausta matkan kohteessa. Tavanomaiseksi elinympäristöksi määritellään henkilön koti-, työ- ja opiskelupaikkakunta tai muuten säännöllisesti sekä usein vierailtu paikka. (Recommendations on Tourism Statistics 1994, 7) Matkat ja oleskelu vapaa-ajan asunnolla lasketaan matkailun piiriin siltä osin kuin ne täyttävät elinpiirin ulkopuolelle kohdentuvien matkojen kriteerin. Toinen matkailua määrittävä kriteeri on etäisyys. Suomalaisten matkailututkimuksessa yli 30 kilometrin päähän tai toiseen kuntaan suuntautuneet matkat on laskettu yleensä matkailuksi. Muut matkustajat, joita ei voida määritellä matkailijoiksi esitettyjen perusteiden mukaisesti, jäävät matkailutilastoinnin ulkopuolelle. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi pakolaiset ja siirtotyöläiset. Suomen alueellisessa matkailutilinpidossa matkailijat on jaettu ryhmiin seuraavan luokittelun mukaisesti: ulkomaisten matkailijoiden matkailu Suomessa, johon määritellään kuuluvaksi ulkomailla pysyvästi asuvien henkilöiden matkailu Suomessa (ja tavanomaisen elinympäristön ulkopuolella). Ryhmät on jaettu päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin. kotimaisten matkailijoiden matkailu Suomessa, johon määritellään kuuluvaksi Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden matkailu Suomessa tavanomaisen elinpiirin ulkopuolella. Ryhmät on jaettu lisäksi kotimaassa matkustaviin päiväkävijöihin sekä yöpyviin matkailijoihin että ulkomaille matkustaviin päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin.

10 Matkailuun liittyvä kulutus Matkailun taloudellisia vaikutuksia tulee tulkita niin matkailutoimialojen tuotannon kuin matkailijoiden kysynnän mukaan, sillä matkailuelinkeino tuottaa palveluita ja tuotteita myös muiden kuin matkailijoiden käyttöön. Matkailukulutukseksi lasketaan se tuotteiden tai palveluiden arvo, jonka matkailija käyttää matkaansa varten, matkansa aikana tai välittömästi matkan jälkeen omien tarpeiden tyydyttämiseksi. Matkailijan itsensä maksamien menojen lisäksi mukaan lasketaan myös työantajan maksamat menot. Matkailutilinpidossa on huomioitava myös vapaa-ajan asuntojen ylläpidosta syntyvät kulut, jotka lasketaan matkailukulutukseen mukaan. Niiden hankinta määritellään investoinniksi eikä siten lasketa mukaan matkailukulutukseen. Matkailumenoksi lasketaan myös sellaiset kestohyödykkeet, joilla ei ole matkailun lisäksi muuta käyttöä. Tällaisesta esimerkkinä voidaan mainita matkalaukut. Henkilöautojen ja muiden kulkuneuvojen hankinta on puolestaan rajattu matkailumenojen ulkopuolelle. Alueellisessa matkailutilinpidossa matkailukysyntä koostuu ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutuksesta Suomessa. Ulkomailla tapahtuvaa kulutusta ei huomioida, mutta tilinpidossa on huomioitu ennen tai jälkeen ulkomaanmatkaa kotimaassa tapahtuneen kulutuksen osuus (esimerkiksi taksimatkat lentokentälle ja yöpyminen lentokenttähotellissa). Matkailukulutuksen kannalta ongelmallisia käsitteitä ovat muun muassa kotitalouksien palvelut, matkanjärjestäjien palvelut sekä jo aiemmin mainitun vapaa-ajan asuntojen sekä valmismatkojen käsitteet. Kotitalouksien palveluita (esimerkiksi ruuanlaitto perheelle, kuljetus määräpaikkaan ja ilmaismajoitus) ei sisällytetä matkailukulutukseen. Matkatoimistopalvelut ja valmismatkat huomioidaan nettoarvon mukaan. Yleensä näitä palveluita ainoastaan välitetään alkuperäisten palveluiden tuottajilta matkailijoille, jolloin ne lasketaan välituotekäytöksi. Näin esimerkiksi valmismatkoihin sisältyvät majoitus- ja liikennekulut kohdennetaan niitä vastaaviin tuoteluokkiin. 2.5 Matkailutoimialat Matkailuelinkeinon ja sitä kautta matkailutoimialojen määrittely on ongelmallista, koska matkailu koostuu useista eri toimialoista. Ensisijaisesti ne toimialat, jotka saavat välitöntä matkailutuloa, luokitellaan matkailuelinkeinoksi. Toisaalta teo-

11 reettisesti lähes kaikkia tuotteita voidaan myydä matkailijoille, joten useimmat toimialat ovat sidoksissa tavalla tai toisella matkailuun. Matkailutilinpidon suositusten mukaan matkailutoimialat on jaoteltu matkailulle tyypillisiin, liitännäisiin ja ei-ominaisiin toimialoihin. Matkailulle tyypilliset toimialat ovat riippuvaisia matkailusta ja toisaalta myös välttämättömiä matkailulle. Niitä ovat esimerkiksi henkilöliikenteen kuljetus, majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä tietyt kulttuuripalvelut ja urheilu- ja virkistystoiminta. Matkailulle liitännäisistä toimialoista tärkein on polttoaineiden vähittäiskauppa. Kaikki muut kuin matkailulle tyypilliset ja liitännäiset toimialat lasketaan matkailulle ei-ominaisiksi toimialoiksi. Näistä tärkeimpänä voidaan pitää vähittäiskauppaa erikoistumattomissa myymälöissä, vaikka osa sen palveluista meneekin matkailijoiden käyttöön. Myös matkailulle ei-ominaisten toimialojen matkailukäyttöön tuottamat tuotteet otetaan huomioon matkailutilinpidossa. Matkailun merkitystä eri toimialoille voidaan kuvata ns. matkailun prosenttiosuuksien avulla, joka kertoo kuinka suuri osa tietyn toimialan tuotoksesta on matkailusta aiheutuvaa ja kuinka suuri osa paikallista kysyntää. Matkailun prosenttiosuudet on saatu suhteuttamalla matkailutuotteiden kysyntätiedot toimialojen matkailutuotteiden tarjontaan. Matkailutoimialojen luokittelu perustuu aluetilinpidossa käytettyyn toimialaluokitukseen (TOL 2002). Matkailutilinpidon käsitteistön mukaisesti tyypillisiä toimialoja on yhteensä 12 kappaletta. Toimialat on saatu joko suoraan tai yhdistelemällä aluetilinpidon luokituksen mukaisia toimialoja. Toimialaluokitus on eritelty tarkemmin liitteessä 3. Matkailukäsitteen kannalta ongelmalliset toimialat, kuten henkilöliikenteen palvelut ja urheilu-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut on huomioitu erittelemällä matkailukysynnän osuus koko toimialan tuotannosta. Esimerkiksi rautatie- ja lentoliikenteestä on huomioitu ainoastaan henkilökuljetuksen osuus, jolloin tavarankuljetus on jätetty matkailutilinpidon ulkopuolelle. Toimialaluokitus vastaa koko maan matkailutilinpidossa käytettyä luokitusta Matkailutuotteet Matkailutoimialojen lisäksi matkailutuotteiden määrittely on elintärkeää matkailun taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa. Kaikki kansantalouden tuotteet voidaan jatkaa matkailulle ominaisiin ja ei-ominaisiin tuotteisiin. Matkailulle ominaiset tuotteet ovat tavaroita ja palveluita, joiden tuotanto olisi vähäistä tai jota ei olisi

12 14 lainkaan ilman matkailijoiden kulutusta. Matkailulle ei-ominaiset tuotteet ovat tavaroita ja palveluita, joita matkailijat käyttävät, mutta joiden merkitys matkailulle on vähäinen ja matkailulla on vähän merkitystä kyseiselle tuotteelle. Matkailulle ominaiset tuotteet voidaan jakaa lisäksi matkailulle tyypillisiin ja liitännäisiin tuotteisiin. Matkailulle tyypillisten tuotteiden kulutus vähenisi merkittävästi ilman matkailua. Matkailulle liitännäiset tuotteet ovat merkittäviä matkailulle, mutta jotka eivät ole riippuvaisia matkailusta. Matkailutuotteiden luokittelu perustuu niin ikään aluetilinpidossa käytettyyn kansantalouden tilinpidon tuoteluokitukseen (KTTL). Alueellisissa tarjonta- ja käyttötaulukoissa käytetyssä luokituksessa on 144 varsinaista tuotetta, joka ei riitä vastaamaan riittävällä tarkkuudella matkailutilinpidossa tarvittavaa tuote-erittelyn tasoa. Alueellista matkailutilinpitoa varten tuotteita on jouduttu jakamaan uusiksi tuotteiksi. Matkailutilinpidossa käytetty tarkka tuoteluokitus on esitetty liitteessä 4. Esimerkiksi rautatie- ja linja-autoliikenteessä matkailulle tyypillisiksi tuotteiksi katsotaan suositusten mukaisesti kaukoliikenteen osuus, jolloin KTTL:n mukaisista tuotenimikkeistä on jouduttu erottamaan näitä vastaava osuus. Näin esimerkiksi rautateiden henkilökuljetus on jaettu kahteen osaan: kaukoliikenteen henkilökuljetukseen (matkailutilinpidon tuote 3.1) ja paikallisliikenteen henkilökuljetukseen (matkailutilinpidon liitännäistuote A2). Myös linja-autoliikenne on jaettu vastaavalla tavalla. Toisekseen KTTL-tuotteisiin on jouduttu tekemään lisätarkennuksia siten, että kaksi tai useampia tuotteita on yhdistetty yhdeksi matkailutuotteeksi. Esimerkiksi ravitsemispalvelut (matkailutilinpidon tuote 2.) koostuu neljästä eri KTTL-tuotteesta.

13 15 Kaikki tuotteet kansantaloudessa Matkailulle ominaiset tuotteet - matkailijoiden kulutus on merkittävää koko tuotteen kulutuksesta Matkailulle ei-ominaiset tuotteet - matkailijat kuluttavat tuotteita, mutta heidän osuutensa koko tuotteen kulutuksesta ei ole merkittävää - esim. ostot vähittäiskaupasta Matkailulle tyypilliset tuotteet - ilman matkailijoiden käyttöä tuotteiden kulutus vähenisi merkittävästi tai sitä ei olisi lainkaan - esim. majoituspalvelut, henkilöliikenne, matkatoimisto- ja järjestäjäpalvelut Matkailulle liitännäiset tuotteet - matkailijoiden kulutus on merkittävää, mutta kulutuskohde ei ole tyypillinen matkailuelinkeinolle - esim. liikennepolttoaineet ja henkilölähiliikenne Kuva 1. Matkailulle ominaiset ja ei-ominaiset tuotteet

14 16 3 Keskeiset lähdeaineistot Koko maan kattavien matkailun aluetaloudellisten vaikutusten mittaamisessa käytettävä tietopohja tulee olla yhtenäinen ja luotettava alueellisesti. Näin ollen yksittäisiä alueellisia tutkimuksia ei olla käytetty, koska niiden ongelmana on aineiston luotettavuus ja ennen kaikkea vertailtavuus. Tämän hankkeen päälähteinä on käytetty suurimmaksi osaksi Tilastokeskuksen tuottamia tilastoja. Alueellisen matkailutilinpidon alueittaisten summa-arvojen täytyy täsmätä koko maan matkailutilinpidon tietoihin, joita on käytetty tutkimuksen reuna-arvoina. Matkailun toimiala- ja tuotekohtaisten tarjonta- ja käyttötietojen perustan muodostavat aluetilinpidon sekä alueellisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden tiedot. Matkailun perustilastot (Matkailutilasto, Suomalaisten matkailututkimus ja Rajahaastattelututkimus) muodostavat matkailun aikaansaaman kysynnän keskeisimmät lähteet. Lisäksi lähdeaineistoina on käytetty muun muassa Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin ja yrityksen rakennetilastojen tietoja sekä verottaja-aineistoja. Seuraavassa on käyty tarkemmin läpi hankkeen keskeisimpiä lähdeaineistoja. 3.1 Aluetilinpito ja alueelliset tarjonta- ja käyttötaulukot Vuosittain julkaistavan aluetilinpidon tiedot muodostavat yhdessä epäsäännöllisesti alueellisen panos-tuotosprojektin yhteydessä julkaistavien alueellisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden kanssa alueellisen matkailutilinpidon laskentakehikon. Suomessa alueellinen panos-tuotosprojekti on toteutettu kahdesti, joista viimeisimmän tiedot julkistettiin lokakuussa Tutkimuksen perusvuotena on Aluetilinpidosta ja alueellisista tarjonta- ja käyttötaulukoista saatavat tiedot eivät ole kuitenkaan riittävän yksityiskohtaisia matkailutilinpidon tarpeita ajatellen. Tietojen tarkentamismenetelmistä on kerrottu tarkemmin taulukoiden tuottamisesta kertovan luvun yhteydessä. 3.2 Rajahaastattelututkimus Rajahaastattelututkimuksessa tuotetaan tietoa muun muassa vuoden aikana Suomessa käyneiden ulkomaisten matkailijoiden määrästä, ikä- ja sukupuolijakaumis-

15 17 ta, matkan tarkoituksesta, oleskelun kestosta ja Suomessa käytetystä rahamäärästä menoryhmittäin. Sen toteutuksesta vastaa Tilastokeskus yhteistyössä Matkailun edistämiskeskuksen kanssa. Rajahaastattelututkimus muodostaa perustan taulukon 1 (Ulkomaisten matkailijoiden kulutus) kulutustietojen laskennalle. Alueellisesti rajahaastattelun ulkopuolelle jää Ahvenanmaa, jonka tiedot on laskettu suurimmalta osin Ahvenanlutilaston maan tilasto- ja tutkimustoimisto ÅSUB:n tietojen sekä Tilastokeskuksen matkai- pohjalta. Tutkimuksesta saadaan tietoa myös ulkomaisten Suomessa tekemistä yli 100 kilometrin matkoista ja niihin käytetyistä kulkuvälineistä. Tiedot ovat olleet pohjana myös ulkomaisten matkailijoiden matkailijavirtojen laskemiselle. 3.3 Suomalaisten matkailututkimus Tilastokeskuksen julkaisema suomalaisten matkailututkimus on kuukausittain tehtävä otospohjainen puhelinhaastattelututkimus, jossa kohderyhmänä ovat vuotiaat Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt. Tutkimuksesta saadaan tietoa sekä koti- että ulkomaanmatkoista sekä niihin liittyvästä kulutuksesta. Kotimaanmatkailussa huomioidaan ainoastaan yöpymisen sisältävät matkat, kun taas ulkomaanmatkoista tilastoidaan myös päivämatkat. Kotimaanmatkat luokitellaan tutkimuksessa vapaa-ajanmatkoihin, joiden aikana on käytetty maksullista majoitusta, mökkimatkoihin, vierailumatkoihin sekä työja kokousmatkoihin. Ulkomaanmatkat luokitellaan puolestaan vapaa-ajanmatkoihin, joiden aikana on yövytty kohdemaassa, risteilymatkoihin, päivämatkoihin sekä työ- ja kokousmatkoihin. Kotimaanmatkojen kulutus on eritelty menoryhmittäin. Tarkimmin menot on eritelty maksullista majoitusta käyttävien kotimaanmatkailijoiden osalta, kun taas mökki- ja vierailumatkojen kulutus on jaettu vain muutamaan menoryhmään. Suomalaisten matkailututkimusta käytetään taulukon 2 (Kotimaisten matkailijoiden kulutus) kulutustietoja arvioitaessa. 3.4 Matkailutilasto Matkailutilasto sisältää tietoja mm. majoitusliikkeiden kapasiteetista ja sen käytöstä sekä yöpymisistä majoitusmuodon, matkan tarkoituksen ja asuin-

16 18 maan mukaan. Sen julkaisemisesta vastaa niin ikään Tilastokeskus. Julkaisu kattaa hotellit ja vastaavat majoitusliikkeet, lomakylät, retkeilymajat ja leirintäalueet. Tilastoinnin ulkopuolelle jäävät kokonaisuudessaan yksityismajoitus, julkisissa liikennevälineissä ja veneilysatamissa tapahtuvat yöpymiset, vain jäsenten käytössä olevat SF-Caravan-alueet, työ- ja lomaleirit sekä kapasiteetiltaan alle kymmenen huonetta / mökkiä / asuntovaunupaikkaa käsittävät majoitusliikkeet. Kokokriteerin alapuolelle jää noin 40 prosenttia majoitusliikkeistä, joiden osuus kokonaiskapasiteetista on alle 10 prosenttia. Alueellisesti erot voivat olla merkittävimpiä. Matkailutilastoa käytetään lähdeaineistona muun muassa taulukkoa 10 (Matkailun fyysiset indikaattorit) koottaessa. Lisäksi sitä hyödynnetään myös niin koti- kuin ulkomaisten matkailijoiden kulutustietoja laskettaessa. 3.5 Henkilöliikennetutkimus Viiden vuoden välein julkaistavan valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen tietojen pohjalta on arvioitu kotimaisten päivämatkailijoiden volyymia alueittain. Viimeisin käytettävissä oleva tutkimus on tehty vuosien aikana. Tutkimuksesta vastaa WSP LT-Konsultit Oy liikenne- ja viestintäministeriön ja Tiehallinnon toimeksiannosta. Tutkimuksessa päivämatkoilla tarkoitetaan kotimaanmatkoja, joissa matkan yhdensuuntaiseksi pituudeksi tulee vähintään 100 kilometriä ja jossa paluu lähtöpaikkaan tapahtuu saman vuorokauden aikana. Meno ja paluu muodostavat yhden päivämatkan. 3.6 Matkailutoimialojen yrityskysely Hankkeen yhteydessä toteutettiin matkailutoimialojen yrityksille suunnattu toimipaikkakysely. Sen tarkoituksena oli selvittää tarkemmin toimipaikkojen palveluiden ja tuotteiden ostoa alueittain sekä toimipaikan palveluita käyttävien matkailijoiden osuutta alueittain. Kysely lähetettiin noin matkailutoimialojen toimipaikalle. Tuloksia käytettiin muun muassa välituotekäytön laskemisessa sekä matkailukulutuksen arvioinnissa.

17 Muu aineisto Tietoja laskettaessa on käytetty myös lukuisia muita tilastoja. Esimerkiksi Tilastokeskuksen julkaisemasta Kesämökit -tilastosta saatuja tietoja on käytetty kesämökkien laskennallista kulutusta arvioitaessa. Ilmailulaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja VR:n tietoja on puolestaan käytetty matkailijavirtoja estimoitaessa. Tutkimuksessa on käytetty myös Tilastokeskuksen sektoritutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden arvioita erityisongelmien ratkaisussa. Tässä tutkimuksessa yritys- ja toimipaikkarekisteristä sekä rakennetilaston kyselykannoista saadaan tietoa muun muassa yrityksen ja sen toimipaikkojen tuotoksesta, liikevaihdosta ja työllisten määrästä.

18 4 Käytetyt menetelmät, taulukoiden rakenne ja laadinta 20 Matkailutilinpito koostuu kymmenestä taulukosta, jotka on jaettu kulutus-, tuotanto-, työllisyys- ja muihin taulukoihin. Ensimmäiset neljä taulukkoa kuvaavat matkailijoiden kulutusta ja taulukot 5 ja 6 matkailutuotantoa. Loput neljä taulukkoa kuvaavat muun muassa matkailutyöllisyyttä ja matkailun fyysisiä indikaattoreita, joiden avulla voidaan kuvata matkailukysynnän ja -tarjonnan ei-rahallista laajuutta kuten matkojen ja yöpymisten määrää. Alueellisessa matkailutilinpidossa tiedot julkaistaan maakuntatasolla. Suomessa on EU:n NUTS 3 -aluejaon mukaan 20 maakuntaa (liite 2). Tiedot on pyritty kuitenkin laskemaan pääpiirteittäin kuntatasolla. Lähdeaineiston rajallisuudesta johtuen osa tiedoista on jouduttu laskemaan maakuntatasolla. Tutkimuksessa tiedot on laskettu kotipaikkaperiaatetta käyttäen, jonka mukaan esimerkiksi tuotanto ja työllisyys kohdistetaan tuotantoyksikön eli toimipaikan kotipaikkaan, joka tarkoittaa tässä yhteydessä siis kuntaa, jossa toimipaikka sijaitsee. Näin myös yrityksen aputoimipaikkojen vaikutus saadaan kohdennettua oikealle alueelle. Matkailijoiden kulutus kohdentuu myös samalla periaatteella toimipaikan kotikuntaan. Näin ollen esimerkiksi automaatista ostetun junalipun kulutus voi kohdentua toiselle alueelle kuin missä fyysinen ostopaikka sijaitsee. Toisena esimerkkinä voisi mainita lentoliikenteen menopaluulipun oston. Tällöin kulutus kohdistuu yleensä kokonaisuudessaan ostopaikkaan, jossa toimipaikka sijaitsee. Kulutuksen kohdentumisen perustana on siis aina toimipaikka ja alue mihin kulutus kirjataan eikä se, missä osto fyysisesti tapahtuu. Seuraavassa käydään läpi tarkemmin käytettyjä menetelmiä sekä taulukoiden muodostamista ja rakennetta matkailutilinpidon taulukoiden mukaisesti. 4.1 Taulukko 1. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa Taulukossa 1 on esitetty ulkomaisten matkailijoiden kulutus sekä matkojen määrä jaettuna tuote- ja matkailijaryhmiin. Tuotteet on jaettu matkailulle tyypillisiin, lii-

19 21 tännäisiin ja ei-ominaisiin tuotteisiin sekä matkailijat päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin. Taulukon ensimmäisessä sarakkeessa on esitetty matkailutuotteet ja kahdessa seuraavassa sarakkeessa matkailijaryhmät. Taulukon toisessa ja kolmannessa sarakkeessa on siis matkailijaryhmien kokonaiskulutus kunkin tuotteen osalta. Neljännessä sarakkeessa on kaikkien ulkomaisten matkailijoiden kulutus yhteensä. Kulutus on ilmoitettu ostajanhintaan eli se sisältää arvonlisäveron ja muut tuoteverot. Ulkomaisten matkailijoiden kokonaiskulutus on saatu koko maan matkailutilinpidosta, jonka tiedot perustuvat puolestaan Suomen Pankin julkaiseman maksutaseen matkailu- ja henkilöliikennetuloihin. Näin mukaan tulee kaikkien ulkomaisten matkailijoiden kokonaiskulutus. Tuotteittain jaetun ulkomaisten matkailijoiden kulutuksen päälähteenä on käytetty rajahaastattelututkimusta, josta saadaan tietoa Suomeen saapuneiden ulkomaisten matkailijoiden kulutuksesta menoryhmittäin. Rajahaastattelun ulkopuolelle jäävän Ahvenanmaan tiedot on laskettu Ahvenanmaan tilasto- ja tutkimustoimisto ÅSUB:n sekä matkailutilaston perusteella. Taulukossa 1 (kuten myös muissa matkailutilinpidon taulukoissa) matkanjärjestäjien palvelut on arvotettu nettoperusteisesti. Päiväkävijät tulevat ensisijaisesti Suomeen naapurimaista, joten voidaan olettaa, että ulkomaiset päiväkävijät eivät varaa matkapaketteja suomalaisilta matkajärjestäjiltä. Näiltä osin bruttoarvostus vastaa nettoarvostusta. Matkailulle liitännäisten tuotteiden (polttoainekauppa) ja ei-ominaisten tuotteiden (muu kauppa) kulutus on eroteltu siten, että kulutus vastaa tuotteen jakelumarginaalia eli tuotoksen osuutta liikevaihdosta. Näin kysynnän ja tarjonnan tuotteet vastaavat toisiaan. 4.2 Taulukko 2. Kotimaisten matkailijoiden kulutus Suomessa Taulukko 2 on rakenteeltaan pääpiirteittäin samanlainen kuin taulukko 1. Siinä on esitetty kotimaisten matkailijoiden Suomeen kohdentuva kulutus tuotteittain ja matkailijaryhmittäin. Matkailijat on jaettu päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin. Kotimaassa tapahtuvan matkailun lisäksi kulutukseen on laskettu myös se osa ulkomaille suuntautuvan matkailun kulutuksesta, joka kohdentuu Suomeen ennen tai jälkeen matkana. Tällaisesta kulutuksesta esimerkkinä voidaan mainita matka lentokentälle tai yöpyminen hotellissa ennen tai jälkeen itse ulkomaanmatkaa.

20 22 Taulukon ensimmäisellä sarakkeella on kerrottu jälleen matkailutuotteet. Toisella ja kolmannella sarakkeella on tiedot kotimaan sisäisestä matkailusta sekä neljännellä sarakkeella kotimaanmatkailu yhteensä. Viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä sarakkeella on vastaavat tiedot ulkomaille suuntautuneen matkailun kotimaan osuudesta. Lopuilla kolmella sarakkeella on kotimaisten matkailijoiden kulutus yhteensä jaettuna päiväkävijöihin ja yöpyviin matkailijoihin sekä matkailijat yhteensä. Kulutus on ilmoitettu ostajanhintaan. Kotimaan vapaa-ajanmatkailuun liittyvä kulutus on otettu huomioon kokonaisuudessa. Työmatkoihin liittyvästä kulutuksesta on huomioitu ainoastaan matkailijan itse maksamat menoerät, sillä esimerkiksi työnantajien maksamat majoitus- ja henkilöliikennepalvelut on määritelty aluetilinpidossa yrityksen tuotantoon liittyväksi välituotekäytöksi. Työnantajien maksamat työmatkojen menot on esitetty tuoteryhmittäin taulukossa 4 (Matkailijoiden kulutus Suomessa). Taulukkoa muodostettaessa päälähteinä on käytetty suomalaisten matkailututkimusta ja matkailutilastoa. Kolmantena päälähteenä on käytetty alueellisista tarjonta- ja käyttötaulukoista saatavaa tietoa yksityisestä kulutuksesta. Matkailukulutuksen osalta ongelmallisinta on ollut kotimaan päivämatkailun sekä ulkomaille suuntautuvan matkailun yhteydessä tapahtuvan kulutuksen arviointi. Päivämatkailua laskettaessa yhtenä lähteenä on käytetty vuoden valtakunnallista henkilöliikennetutkimusta. Ulkomaille suuntautuvan matkailun Suomeen kohdentuvat menot on arvioitu pääasiassa suomalaisten matkailututkimuksesta saatujen ulkomaanmatkojen ja risteilyjen määrän sekä kulutuksen perusteella. 4.3 Taulukko 4. Matkailijoiden kulutus Suomessa tuotteittain ja matkailumuodoittain Taulukko 4 on yhteenveto taulukoiden 1 ja 2 sisältämistä ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutusmenoista Suomessa. Lisäksi taulukossa on esitetty omana sarakkeenaan matkailukulutuksen muut osatekijät eli työajan korvatut matkakulut ja omien mökkien käyttö. Kulutus on esitetty ostajanhintaan. Sarakkeilla 2 4 olevat tiedot on koottu yhteen taulukoista 1 ja 2. Viidennellä sarakkeella on ilmaistu työajan korvatut matkakulut sekä omien mökkien käyttö. Työajan korvatut matkakulut ovat työmatkoista aiheutuneita työnantajan korvaa-

21 23 mia menoja. Omien mökkien käyttö on puolestaan omien vapaa-ajan asuntojen käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Työajan korvattujen matkakulujen laskemisen päälähteenä on käytetty matkailutilaston työmatkatietoja sekä suomalaisten matkailututkimuksen kulutustietoja. Lisäksi eri tuoteryhmien kulutusta laskettaessa on käytetty muita sopivia lähteitä. Esimerkiksi majoituspalveluiden kulutusta arvioitaessa on käytetty lisänä matkailutilastosta saatua tietoa hotellihuoneiden keskihinnasta. Omien mökkien käyttö on puolestaan laskettu kesämökkitilaston pohjalta. Matkailukulutukseen on laskettu niiden omien vapaa-ajanasuntojen käyttö, joiden omistajan varsinainen asunto sijaitsee muussa kunnassa kuin mökin sijaintikunnassa. Kulutustieto löytyy viidennen sarakkeen tuotteen 1.2 Vapaa-ajanasuntopalvelut omaan käyttöön kohdalta. 4.4 Taulukko 5. Matkailuelinkeinon tuotanto- ja tulonmuodostustaulukko Taulukossa 5 esitetään matkailuelinkeinon tuotantotilit. Taulukko 5 on yhtenä osana taulukkoa 6 (Kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain), joten sitä ei esitetä erillisenä taulukkona. Myös laskentaperiaatteet on esitetty taulukon 6 yhteydessä. 4.5 Taulukko 6. Kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain Taulukko 6 on keskeisin matkailutilinpidon taulukko, sillä siinä esitetään kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain. Taulukosta saadaan selville myös muun muassa matkailukulutuksen osuus matkailutuotteiden tarjonnasta, kun matkailutoimialojen tuotosta verrataan matkailukysyntään. Taulukko perustuu alueellisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin. Aluetilinpidon käsitteistön mukaisesti tarjonnan ja käytön tulee vastata toisiaan. Taulukon sarakkeet on järjestetty matkailutoimialojen ja rivit matkailutuotteiden mukaisesti siten, että kunkin matkailutoimialan tuotekohtainen perushintainen tuotos ja siitä matkailuun menevä osuus on esitetty omina sarakkeinaan (sarakkeet 1 12). Kunkin toimialan tuotoksen summa on jaettu alempana taulukossa osatekijöihin, joista ensin on ostajanhintainen välituotekäyttö yhdeksän tuoteryhmän tarkkuu-

22 24 della ja sitten perushintainen arvonlisäys, joka on jaettu palkansaajakorvauksiin, muihin tuotantoveroihin vähennettynä tukipalkkioilla sekä bruttotoimintaylijäämään. Matkailulle tyypillisten toimialojen summasarakkeen oikealla puolella on vastaavat tiedot matkailun liitännäistoimialoista sekä ei-ominaisista toimialoista yhteensä. Kaikkien edellä mainittujen sarakkeiden (toimialojen) summana saadaan tiedot kotimaisten tuottajien tuotoksesta, välituotekäytöstä ja arvonlisäyksestä. Kun kunkin perushintaiseen tuotokseen lisätään tuotteen mahdollinen tuonti sekä tuoteverojen ja -tukipalkkioiden erotus, niin päästään tuotteiden ostajanhintaiseen tarjontaan Suomessa. Ostajanhintaisen tarjonnan oikealla puolella olevassa sarakkeessa on lisäksi taulukosta 4 saatavat tiedot matkailijoiden kulutuksesta Suomessa. Taulukon 6 viimeisenä sarakkeena on matkailukulutuksen osuus matkailutarjonnasta tuotteittain. 4.6 Taulukko 7. Matkailutoimialojen työvoima Matkailutyöllisyyttä arvioitaessa on huomioitava matkailun erityispiirteet, kuten osa- ja määräaikaisuus sekä kausiluontoisuus. Matkailun työllisyysvaikutusten mittaamisen menetelmiä tulisi vielä kehittää tarkempaan suuntaan, sillä toistaiseksi matkailun työllisyysvaikutukset on rajoitettu ainoastaan puhtaaseen matkailuelinkeinoon, josta matkailukysynnän osuutta ei erikseen ole erotettu. Kokonaistyöllisyyttä arvioitaessa on huomioitava, että esimerkiksi majoitus- ja ravitsemistoimialalla vuokratyövoiman osuus on noin viisi prosenttia. Vuokratyövoima ei sisälly majoitus- ja ravitsemistoimialan eikä muidenkaan matkailulle tyypillisten toimialojen lukuihin vaan se luetaan liike-elämän palvelujen työllisyyteen. Lisäksi kaupan alan työpaikat eivät ole mukana matkailutilinpidon työllisyyslaskelmissa. Matkailutilinpidossa työvoiman mittarina toimii työllisten lukumäärä sekä tehdyt työtunnit. Työlliset on jaettu lisäksi palkansaajiin ja yrittäjiin sukupuolen mukaan. Laskelmien päälähteenä on käytetty aluetilinpidon tietoja. Majoitus- ja ravitsemispalveluita sekä matkatoimistopalveluita lukuun ottamatta tietoja ei olla saatu suoraan, vaan toimialojen työllisyyslaskelmiin on jouduttu tekemään tarkennuksia suositusten mukaisesti. Esimerkiksi liikennepalvelut on jaettu ensin henkilö- ja tavarankuljetuspalveluihin, joista jälkimmäistä ei huomioida matkailutyöllisyyttä laskettaessa. Jakoperus-

23 25 teena on käytetty aluetilinpidon tietoja ja henkilöliikenteen tuotoksen osuutta koko toimialan tuotoksesta. Myös tie- ja vesiliikenteen työvoima on laskettu samalla menetelmällä. Tehdyt työtunnit on johdettu vastaavalla tavalla aluetilinpidon tiedoista. Työllisyyslukuja arvioitaessa on huomioitava, että matkailutoimialojen työvoima ei ole sama asia kuin matkailun työllistävä vaikutus tai matkailukysynnän aikaansaama työllisyys. Matkailutoimialojen työvoima voi sisältää muiden kuin matkailijoiden kysynnän aikaansaaman työllisyyden. Matkailun työllistävän vaikutuksen mittaamisen ongelmallisuudesta kertoo se, että menetelmistä ei ole vielä annettu kansainvälisiä suosituksia. Matkailun aikaansaamien työllisyysvaikutusten laskemisen karkeina indikaattoreina voidaan käyttää kuitenkin toimialojen tuotoksesta matkailukäyttöön meneviä osuuksia. Tällöin oletetaan, että matkailukysynnän aikaansaama työllisyysvaikutus tuotoksen yksikköä kohti on yhtä suuri kuin ei-matkailukysynnän aikaansaama työllisyysvaikutus. 4.7 Taulukko 10. Matkailun fyysiset indikaattorit Taulukossa 10 on laskettu ja koottu yhteen matkailun fyysisiä indikaattoreita eli tunnuslukuja, joiden tarkoituksena on havainnollistaa matkailutarjonnan ja -kysynnän laajuutta. Osa tunnusluvuista on laskettu suoraan muiden matkailutilinpidon taulukoiden pohjalta, kun taas osa on laskettu erikseen muiden lähteiden perusteella. Tässä yhteydessä julkaistaan taulukko 10a, johon on koottu yhteen tietoja Suomeen suuntautuvan matkailun, kotimaanmatkailun sekä Suomesta ulkomaille suuntautuvan matkailun kokonaismääristä. Tiedot on esitetty myös taulukoissa 1 ja 2. Ulkomaisten matkailijoiden osalta tiedot on laskettu matkailutilaston ja rajahaastattelututkimuksen perusteella. Kotimaisten matkailijoiden osalta lähteenä on käytetty matkailutilastoa ja suomalaisten matkailututkimusta. Matkailutilastosta on saatu tiedot rekisteröidyistä yöpymisistä ja suomalaisten matkailutilastosta muun muassa matkat kesämökeille.

24 26 5 Tulokset Hankkeen tulokset on esitetty matkailutilinpidon laskentataulukoiden mukaisesti. Lisäksi mukaan on liitetty taulukoita ja kuvaajia, jotka eivät varsinaisesti kuulu matkailutilinpitoon. Tässä kappaleessa tulokset on esitetty kuvaajien avulla, kun taas varsinaiset yksityiskohtaisemmat taulukot on saatavilla kauppa- ja teollisuusministeriön nettisivuilta. 5.1 Ulkomaisten matkailijoiden kulutus 2002 Vuonna 2002 ulkomaiset matkailijat kuluttivat Suomessa yhteensä miljoonaa euroa, joka jakaantui päiväkävijöiden (211 miljoonaa euroa) ja yöpyvien matkailijoiden (2 154 miljoonaa euroa) kulutukseen. 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Päiväkävijät Yöpyvät matkailijat Miljoonaa euroa Kuva 2. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus 2002

25 27 Kokonaiskulutus koostuu Suomen maksutaseen matkailutulosta sekä kansainvälisistä henkilöliikennekuljetuksista. Matkailutulon osuus koko summasta oli miljoonaa euroa ja henkilöliikennekuljetusten 700 miljoonaa euroa. Henkilöliikennekuljetus koostui puolestaan meriliikenteestä (290 miljoonaa euroa) ja lentoliikenteestä (410 miljoonaa euroa). Koko maan kulutuksesta matkailulle ominaisten tuotteiden osuus oli miljoonaa euroa (noin 68 prosenttia), josta suurin yksittäinen tuoteryhmä oli ilmaliikennepalvelut (457 miljoonaa euroa). Taloudellisesti merkittävin kulutuskohde oli kuitenkin elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden ostot kaupasta (543 miljoonaa euroa), joka lasketaan kuuluvaksi ei-ominaisiin tuotteisiin. Yksittäisistä maakunnista Uusimaa onnistui houkuttelemaan eniten ulkomaisia matkailijoita ja sitä kautta kulutusta. Päivämatkailijoiden (153 miljoonaa euroa) ja yöpyvien matkailijoiden (1 316 miljoonaa euroa) kokonaiskulutukseksi tuli miljoonaa euroa. Määrä on peräti 62 prosenttia koko Suomen kulutuksesta. Pääsyynä Uudenmaan menestykseen oli ulkomaisten matkailijoiden voimakas henkilöliikennepalveluiden käyttö sekä ostot kaupasta. Myös majoitus- ja ravitsemispalvelut ovat Uudellamaalla keskimäärin muita maakuntia kalliimpia. Lapissa ulkomaiset matkailijat kuluttivat palveluita 156 miljoonan euron edestä. Myös Varsinais-Suomi (114 miljoonaa euroa), Pohjois-Pohjanmaa (83 miljoonaa euroa) ja Pirkanmaa (78 miljoonaa euroa) olivat ulkomaisten matkailijoiden suosiossa. Kaiken kaikkiaan ulkomaisten matkailijoiden kulutus on keskittynyt selkeästi lento- ja laivaliikenteen solmukohtiin sekä perinteisesti vahvoille matkailualueille. Uudenmaan ylivoimaa selittää erityisesti se, että enemmistö Suomeen saapuvista matkustajista saapuu lentäen tai laivalla Helsinkiin. 5.2 Kotimaisten matkailijoiden kulutus 2002 Kotimaiset matkailijat kuluttivat Suomessa yhteensä miljoonaa euroa vuonna Kokonaiskulutus jakaantui suomalaisten kotimaassa tekemiin päivämatkoihin (835 miljoonaa euroa) ja yöpymisen sisältäviin matkoihin (2 256 miljoonaa euroa) sekä suomalaisten ulkomaille suuntautuvan matkailun kotimaan osuuteen. Näistä päiväkävijöiden kulutukseksi jäi 83 miljoonaa euroa, kun taas yöpyvät matkailijat kuluttivat ennen tai jälkeen ulkomaanmatkaansa miljoonaa euroa.

26 28 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Suomalaisten matkailijoiden kotimaanmatkailu; päiväkävijät Suomalaisten matkailijoiden kotimaanmatkailu; yöpyvät matkailijat Suomalaisten ulkomaille suuntautuvan matkailun kotimaan osuus; päiväkävijät Suomalaisten ulkomaille suuntautuvan matkailun kotimaan osuus; yöpyvät matkailijat Kuva 3. Kotimaisten matkailijoiden kulutus 2002 Matkailulle ominaisten tuotteiden kulutus oli miljoonaa euroa (noin 80 prosenttia), joka oli suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin ulkomaisten matkailijoiden vastaava kulutus. Yksittäisistä kulutusryhmistä merkittävimpiä olivat ravitsemispalvelut (882 miljoonaa euroa), polttoaineostot (592 miljoonaa euroa) sekä elintarvikkeet ja muut ostot kaupasta (593 miljoonaa euroa). Kotimaisten matkailijoiden kulutuksen osalta erot alueiden välillä olivat suhteellisesti huomattavasti pienempiä kuin ulkomaisten matkailijoiden kulutusta tarkastellessa. Uusimaa oli jälleen maakunnista selvästi menestynein, mutta sen osuudeksi jäi ainoastaan 32,1 prosenttia (1 353 miljoonaa euroa) koko kulutuksesta.

27 29 Ero muihin maakuntiin oli toki edelleen merkittävä. Seuraavaksi eniten kotimaisia matkailijoita houkuttelivat Pirkanmaa (361 miljoonaa euroa), Varsinais-Suomi (322 miljoonaa euroa), Pohjois-Pohjanmaa (255 miljoonaa euroa), Keski-Suomi (195 miljoonaa euroa) ja Lappi (176 miljoonaa euroa). Yleisesti ottaen erot kotimaisten matkailijoiden kulutuksessa eri maakuntien välillä olivat huomattavasti pienempiä kuin ulkomaisten matkailijoiden kulutuksen osalta. Suurimpana syynä tähän on tasaisemmin jakaantuneet matkailijavirrat. Samat maakunnat menestyivät kuitenkin niin kotimaisten kuin ulkomaisten matkailijoiden houkuttelussa. 5.3 Matkailijoiden kulutus Suomessa 2002 Ulko- ja kotimaiset matkailijat kuluttivat vuonna 2002 yhteensä miljoonaa euroa. Tämän lisäksi matkailukulutukseen kuuluvat työajan korvatut matkakulut sekä omien mökkien laskennallinen kulutus, joiden kokonaisarvoksi muodostui yhteensä miljoonaa euroa. Tästä mökkikulutuksen osuus oli 288 miljoonaa euroa. Näin ollen matkailijoiden kokonaiskulutukseksi muodostui miljoonaa euroa. Koko maassa kotimaisten matkailijoiden kulutuksen osuus oli 50 prosenttia, ulkomaisten matkailijoiden 29 prosenttia ja muun matkailun 21 prosenttia. Alueellisesti erot vaihtelivat huomattavasti enemmän. Omien mökkien laskennallinen kulutus keskittyi odotetusti tasaisesti suurimpien sisävesistöjen tuntumaan sekä Helsingin ja Turun seudun saaristoihin. Eniten mökkikulutusta oli Varsinais-Suomessa (31 miljoonaa euroa), Pirkanmaalla (27 miljoonaa euroa) ja Etelä-Savossa (26 miljoonaa euroa).

28 30 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Kuva 4. Omien mökkien laskennallinen kulutus 2002 Työajan korvatut matkakulut noudattivat pitkälti työmatkojen jakautumista maakunnittain siten, että Uudellemaalle kohdistuva kulutus (810 miljoonaa euroa) oli jälleen selvästi suurin. Tätä selittää työmatkojen kohdentumisen lisäksi henkilöliikennepalveluiden voimakas keskittyminen maakuntaan.

29 31 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Kuva 5. Työajan korvatut matkakulut 2002 Uudenmaan osuus kokonaiskulutuksesta oli noin miljoonaa euroa eli noin 44 prosenttia. Uudenmaan lisäksi muista maakunnista erottuivat melko tasaisena ryhmänä Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi.

30 32 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Kotimaisten matkailijoiden kulutus Työajan korvatut matkakulut ja omien mökkien käyttö Kuva 6. Matkailijoiden kulutus 2002 Uusimaa, Lappi ja Ahvenanmaa erottuivat puolestaan vertailtaessa suhteellisesti ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutusta. Uudellamaalla ulkomaiset matkailijat kuluttivat jopa enemmän rahaa kuin kotimaiset matkailijat.

31 33 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa 0% 20% 40% 60% 80% 100% Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Kotimaisten matkailijoiden kulutus Työajan korvatut matkakulut ja omien mökkien käyttö Kuva 7. Matkailijoiden suhteellinen kulutus Kotimainen matkailutarjonta ja -kysyntä tuotteittain 2002 Vuonna 2002 matkailulle tyypillisten toimialojen kokonaistuotos (perushintaan) oli yhteensä miljoonaa euroa. Tästä matkailukysynnästä aiheutuvan tuotoksen osuus oli noin 54 prosenttia eli miljoonaa euroa.

32 34 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi Uusimaa Miljoonaa euroa Matkailukysynnän aikaansaama tyypillisten toimialojen tuotos Matkailulle tyypillisten toimialojen tuotos Kuva 8. Matkailulle tyypillisten toimialojen tuotos 2002

33 35 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Matkailukysynnästä aiheutuva matkailulle tyypillisten toimialojen tuotos Matkailulle tyypillisten toimialojen tuotos Kuva 9. Matkailulle tyypillisten toimialojen tuotos per asukas 2002 Uudenmaan kokonaistuotos matkailulle tyypillisillä toimialoilla oli noin miljoonaa euroa eli noin 49 prosenttia koko Suomen tuotoksesta. Uudellamaalla merkittävimmät toimialat olivat ravitsemistoiminta ja henkilöliikenteen palvelut. Uudenmaan matkailukysynnästä aiheutuvan tuotoksen osuus koko tuotoksesta oli noin 52 prosenttia. Sekä Varsinais-Suomen että Pirkanmaan kokonaistuotoksen määrä oli noin 721 miljoonaa euroa. Näistä Varsinais-Suomessa matkailukysynnän osuus oli 41 prosenttia ja Pirkanmaalla 44 prosenttia. Menestyneitä olivat myös Pohjois-Pohjan-

34 36 maa (445 miljoonaa euroa) ja Lappi (346 miljoonaa euroa). Merkillepantavaa oli myös Lapin suuri matkailukysynnästä aiheutuva tuotoksen osuus, 65 prosenttia. Myös Kainuussa matkailukysynnän osuus matkailulle tyypillisten toimialojen tuotoksesta oli merkittävä, 63 prosenttia. Suhteellisessa tarkastelussa Ahvenanmaan tuotos per asukas oli selvästi suurin. Myös Uusimaa, Lappi ja Varsinais-Suomi erottuivat muista maakunnista. 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Matkailukysynnästä aiheutuva matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö Matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö Kuva 10. Matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö 2002

35 37 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Matkailukysynnästä aiheutuva matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö Matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö Kuva 11. Matkailulle tyypillisten toimialojen välituotekäyttö per asukas 2002 Vuonna 2002 matkailun aikaansaama arvonlisäys (sisältäen työnantajan kulut) oli koko Suomessa miljoonaa euroa. Tätä arvonlisäystä voi verrata koko kansantalouden bruttoarvonlisäykseen eli perushintaiseen bruttokansantuotteeseen, joka oli samana vuonna miljoonaa euroa. Näin matkailuarvonlisäyksen osuus bruttoarvonlisäyksestä oli 2,3 prosenttia koko maan tasolla. Tätä lukua voidaan pitää tärkeimpänä matkailuelinkeinon kokoa ja merkityksestä kansantaloudessa kuvaavana tunnuslukuna.

36 38 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Miljoonaa euroa Matkailukysynnästä aiheutuva matkailulle tyypillisten toimialojen arvonlisäys (ilman työnantajan kuluja) Matkailukysynnästä aiheutuva matkailulle tyypillisten toimialojen arvonlisäys (sis. työnantajan kulut) Matkailulle tyypillisten toimialojen arvonlisäys Kuva 12. Matkailulle tyypillisten toimialojen arvonlisäys 2002

37 39 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa 1,2 1,54 2,84 3,32 2,24 2,6 1,46 1,79 1,36 1,73 1,24 1,6 1,56 1,99 1,5 1,93 1,61 2 1,61 1,99 2,1 2,58 1,48 1,84 1,5 1,98 1,45 1,83 1,53 1,91 1,45 1,8 1,05 1,43 1,35 1,63 2,34 3,03 6,11 6, Miljoonaa euroa Matkailuarvonlisäyksen osuus perushintaisesta BKT:sta, ilman työantajien kuluja Matkailuarvonlisäyksen osuus perushintaisesta BKT:sta, sis. työantajan kulut Matkailuarvonlisäyksen osuus perushintaisesta bruttokansantuottees- Kuva 13. ta 2002 Matkailun aikaansaama arvonlisäys ilman työnantajan kuluja kuvaa paremmin matkailun aikaansaamaa arvonlisäystä koko kansantalouden kannalta. Tällöin on otettu huomioon, että työnantajan maksamat matkailukulut ovat myös kustan-

38 40 nus yrityksille ja ne vähentävät eri toimialojen arvonlisäystä. Vuonna 2002 tämä oli miljoonaa euroa eli noin 1,9 prosenttia koko maan bruttoarvonlisäyksestä. Kuvassa 13 on esitetty matkailun aikaansaaman arvonlisäyksen osuus koko bruttoarvonlisäyksestä alueittain. Koko maan keskiarvon yläpuolelle pääsi ainoastaan viisi maakunta: Ahvenanmaa (6,4 prosenttia), Uusimaa (3,0 prosenttia), Lappi (3,3 prosenttia), Kainuu (2,6 prosenttia) ja Etelä-Savo (2,6 prosenttia). 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kotikunta Muu Suomi Ulkomaat Kuva 14. Matkailulle tyypillisten toimialojen tavaroiden ja palveluiden ostot eri alueilta 2002

39 Matkailutoimialojen työvoima 2002 Matkailun työllisyysvaikutuksia voidaan pitää yhtenä merkittävänä taloudellisena mittarina matkailun vaikutuksia arvioitaessa. Suomessa matkailu työllisti vuonna 2002 yhteensä työllistä, joista oli palkansaajia ja yrittäjiä. Matkailutoimialojen työllisyys ei ole kuitenkaan sama asia kuin matkailun työllistävä vaikutus tai matkailukysynnän aikaansaama työllisyys, koska se sisältää myös muiden kuin matkailijoiden aikaansaaman työllisyyden. 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Kuva 15. Toimipaikkojen määrä matkailulle tyypillisillä toimialoilla 2002

40 42 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Palkansaajien lukumäärä Yrittäjien lukumäärä Kuva 16. Matkailulle tyypillisten toimialojen työlliset 2002

41 43 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Tehdyt työtunnit, palkansaajat Tehdyt työtunnit, yrittäjät Miljoonaa tuntia Kuva 17. Matkailulle tyypillisillä toimialoilla tehdyt työtunnit 2002 Tällä hetkellä tarkkojen työllisyysvaikutusten laskemiseksi ei ole olemassa riittäviä menetelmiä ja aineistoa, mutta matkailun laskennalliset työvaikutukset voidaan arvioida karkeasti toimialojen tuotoksesta matkailukäyttöön menevien osuuksien avulla. Tällöin oletetaan, että matkailukysynnän aikaansaama työllisyysvaikutus tuotoksen yksikköä kohden on yhtä suuri kuin ei-matkailukysynnän aikaansaama työllisyysvaikutus. Tällä menetelmällä matkailukysynnästä johtuva työllisyys matkailulle tyypillisillä toimialoilla oli noin työllistä. Uudellamaalla työskenteli matkailulle tyypillisillä toimialoilla noin henkilöä vuonna Tästä matkailun aikaansaama laskennallinen työllisyys oli noin

42 44 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Kuva 18. Matkailun aikaansaama laskennallinen työllisyys 2002

43 45 21 Ahvenanmaa 20 Itä-Uusimaa 19 Lappi 18 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 14 Etelä-Pohjanmaa 13 Keski-Suomi 12 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 10 Etelä-Savo 09 Etelä-Karjala 08 Kymenlaakso 07 Päijät-Häme 06 Pirkanmaa 05 Kanta-Häme 04 Satakunta 02 Varsinais-Suomi 01 Uusimaa Työlliset asuinpaikan sijaintialueen mukaan Työlliset työpaikan sijaintialueen mukaan Kuva 19. Matkailulle tyypillisten toimialojen työlliset asuin- ja työssäkäyntialueen mukaan 2002

44 46 01 Uusimaa 02 Varsinais-Suomi Satakunta 05 Kanta-Häme 06 Pirkanmaa 07 Päijät-Häme 08 Kymenlaakso 09 Etelä-Karjala 10 Etelä-Savo 11 Pohjois-Savo 12 Pohjois-Karjala 13 Keski-Suomi 14 Etelä-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Kainuu 19 Lappi 20 Itä-Uusimaa 21 Ahvenanmaa Kuva 20. Matkailulle tyypillisten toimialojen työllisten erotus asuin- ja työssäkäyntialueen mukaan 2002 (työssäkäyntialueen työlliset miinus asuinalueen työlliset)

45 47 6 Yhteenveto Matkailua voidaan pitää Suomessa alueellisesti merkittävänä elinkeinona. Absoluuttisesti katsottuna matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset sekä rekisteröidyt yöpymiset ovat keskittyneet voimakkaasti samoille alueille väestön ja tuotannon kanssa. Vuonna 2002 pelkästään Uudenmaan osuus matkailulle tyypillisten toimialojen tuotoksesta oli noin 49 prosenttia. Suhteellisesti tarkasteltuna tulokset ovat erilaisia. Matkailun aikaansaamaa arvonlisäystä voidaan pitää parhaiten matkailuelinkeinon kokoa ja merkitystä alueen taloudelle kuvaavana indikaattorina. Tätä arvonlisäystä voidaan verrata koko alueen talouden bruttokansantuotteeseen. Niin Uusimaa, Lappi, Kainuu, Ahvenanmaa kuin Etelä-Savo pääsivät yli koko maan keskiarvon (2,3 prosenttia). Luku sisältää työnantajien maksamat matkailukulut. Tuloksia arvioitaessa menestyjille löytyy myös yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpänä voidaan pitää ulkomaisten matkailijoiden osuutta koko alueen matkailijamääristä. Ulkomaisia tilastoinnin piirissä olevissa majoitusliikkeissä yöpyneitä matkailijoita on suhteellisesti selvästi eniten Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla. Toisaalta ulkomaisten matkailijoiden absoluuttinen kulutus on keskittynyt melko voimakkaasti myös lento- ja laivaliikenteen solmukohtiin perinteisesti vahvojen matkailualueiden lisäksi. Suurimpana hyötyjänä on Uusimaa, jonka kautta Suomeen saapuu enemmistö ulkomaisista lento- ja laivamatkustajista. Myös Ahvenanmaa ja Varsinais-Suomi saavat osansa voimakkaan laivaliikenteen ansiosta. Maakuntien välillä on eroja myös matkailun muodoissa. Kotimainen työmatkailu on keskittynyt selvästi kasvukeskuksiin, joista aiheutuu osalle alueista merkittäviä matkailutuloja. Kotimainen vapaa-ajanmatkailu on puolestaan jakaantunut selvästi tasaisemmin alueiden välillä. Yleisesti ottaen erot kotimaisten matkailijoiden kulutuksessa eri maakuntien välillä ovat huomattavasti pienempiä kuin ulkomaisten matkailijoiden kulutuksen osalta. Samat maakunnat menestyivät kuitenkin yleisesti niin kotimaisten kuin ulkomaisten matkailijoiden houkuttelussa. Matkailun määrä ja merkitys on kasvanut voimakkaasti maailmassa viime vuosien aikana. Myös Suomessa matkailun taloudelliset vaikutukset ovat lisääntyneet tasaisesti. Teollisuustuotannon suhteellisen merkityksen vähentyessä matkailu on palvelualana eräs potentiaalisimmista työllisyyden ja taloudellisen hyvinvoinnin kehittäjistä. Ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun kehittäminen olisi niin koko kansantalouden kuin alueiden näkökulmasta tehokkain tapa lisätä matkailusta saatavia tuloja.

46 48 Lähteet Commission of the European Communities, Eurostat, System of National Accounts 1993 (SNA93), International Monetary Fund, Organization for Economic Co-operation and Development, United Nations, World Bank Brussels/Luxembourg, New York, Paris, Washington D.C EU, Eurostat: Matkailun satelliittitilinpidon (TSA) eurooppalainen täytäntöönpanokäsikirja, 2002 Konttinen, J.: Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset - Matkailun satelliittitilinpidon alueellistaminen. Jyväskylän yliopisto. Taloustieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylä, 2005 Konttinen, J.: Matkailun satelliittitilinpito ja aluetaloudelliset vaikutukset, KTM Rahoitetut tutkimukset 4/2005 Laakkonen, S.: Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset. Seurantaindikaattorit ja vuoden 2000 tulokset. KTM:n kertomuksia ja selvityksiä 4/2002, markkinaosasto Liikenne- ja viestintäministeriö, Tiehallinto ja Ratahallintokeskus: Henkilöliikennetutkimus WSP LT-Konsultit Oy Matkailun edistämiskeskus MEK A:129: Rajahaastattelututkimus osa 13, Ulkomaalaiset matkailijat Suomessa vuonna Helsinki Matkailun satelliittitilinpidon loppuraportti, KTM Rahoitetut tutkimukset 8/2004 OECD, WTO, UN, Commission of the European Communities: Tourism Satellite Account. Recommended Methological Framework, 2001 OECD: Measuring the Role of Tourism in OECD Economies, The OECD Manual on Tourism Satellite Accounts and Employment, Organisation for Economic and Co-operation and Development. Pariisi, 2000 Tilastokeskus: Alueellinen panos-tuotos, Tilastokeskus: Asunnot, rakennukset ja kesämökit, Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus: Kesämökit SVT/Asuminen 2003:05, Helsinki Tilastokeskus: Matkailutilasto 2004, SVT/Liikenne ja matkailu 2004, Helsinki Tilastokeskus: Panos-tuotos, Tilastokeskus: Suomalaisten matkailu SVT/Liikenne ja matkailu 2004, Helsinki Tilastokeskus: Toimialaluokitus TOL 2002, käsikirjoja Tilastokeskus: Tuotannon ja työllisyyden aluetilit, World Tourism Organization: Recommendations on Tourism Statistics, Madrid, 1994 Ålands statistik- och utredningsbyrå: Evenemangsundersökning Rapport 2003:9 Ålands statistik- och utredningsbyrå: Inkvarteringsstatistik Statistik 2003:4 Ålands statistik- och utredningsbyrå: Turismens samhällsekonomiska betydelse för Åland Rapport 2004:2

47 49 Liite 1 Sanasto Aluetilinpito on kansantalouden tilinpidon alueellinen tarkennus ja laaja, tilastoihin perustuva järjestelmä, jolla voidaan kuvata kansantalouden toimintaa alueittain. Arvonlisäys perushintaan (brutto) saadaan vähentämällä perushintaisesta tuotoksesta ostajanhintainen välituotekäyttö. Bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan on kotimaisten yritysten tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä joko tuotoksen, tulojen tai loppukäytön kautta. Kansantalouden tilinpito on tilastojärjestelmä, joka kuvaa Suomen kansantaloutta laajasti, järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Kesämökkien laskennallinen kulutus on omien vapaa-ajan asuntojen käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Kollektiiviset majoitusliikkeet jaetaan hotelleihin ja muihin majoitusliikkeisiin. Maksutase on Suomen Pankin julkaisema tilasto, joka kuvaa Suomen ja ulkomaiden välisiä taloustoimia. Matkailu on WTO:n määritelmän mukaan toimintaa, jossa ihmiset matkustavat ja oleskelevat tavanomaisen elinympäristönsä ulkopuolella olevassa paikassa alle vuoden ajan vapaa-ajanvietto-, liikematka- tai muun tarkoituksen vuoksi. Matkailuarvonlisäys on tärkein matkailun taloudellista merkitystä kuvaava tunnusluku. Sitä voidaan verrata käsitteenä kansantalouden tilinpidon bruttoarvonlisäykseen eli perushintaiseen bruttokansantuotteeseen. Matkailuelinkeino koostuu ensisijaisesti niistä toimialoista, jotka saavat välitöntä matkailutuloa. Matkailukulutus koostuu kaikista niistä menoista tavaroihin ja palveluihin, jotka syntyvät matkan aikana joko matkailijan itsensä tai jonkun muun maksamina. Matkailukysyntä on matkailijoiden kulutuksesta aiheutuvaa tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Siihen sisältyy myös muita tärkeitä menoja, kuten tuotettujen kiinteiden pääomatarvikkeiden hankinta ja julkisyhteisöjen matkailuun liittyvien markkinattomien yhteiseen käyttöön tarkoitettujen palveluiden kulutus. Matkailuti-

48 50 linpidossa matkailukysyntä koostuu ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden kulutuksesta kohdemaassa. Matkailulle ominaiset tuotteet voidaan jakaa matkailulle tyypillisiin ja liitännäisiin tuotteisiin. Ne ovat tuotteita ja palveluita, joiden tuotanto olisi vähäistä tai jota ei olisi lainkaan ilman matkailijoiden kulutusta. Matkailun fyysiset indikaattorit ovat taloudellisia tunnuslukuja, joiden avulla pyritään havainnollistamaan matkailutarjontaa ja -kysyntää. Matkailun satelliittitilinpito (Tourism Satellite Account, TSA) on tilastojärjestelmä, jossa matkailun taloudellisia vaikutuksia kuvataan monipuolisesti ja kattavasti. Se on kehitetty laajassa kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tuloksena YK, WTO (World Tourism Organization), OECD ja EU hyväksyivät vuonna 2000 suosituksen matkailun satelliittitilinpidosta. Matkailun satelliittitilinpidosta käytetään myös nimeä matkailutilinpito. Matkailutilasto tilastoi matkailupalveluiden tarjontaa ja -käyttöä ja se on tarkoitettu matkailuinvestointien suunnitteluun valtakunnallisella ja paikallisella tasolla sekä kotimaanmatkailun ja ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun seurantaan ja edistämiseen. Matkailutoimialat on jaettu matkailulle tyypillisiin, liitännäisiin ja ei-ominaisiin toimialoihin. Luokittelu perustuu kansantalouden tilinpidossa käytettyyn toimialaluokitukseen. Matkailutyölliset ovat matkailulle tyypillisillä toimialoilla työskenteleviä työllisiä. Muut tuotantotukipalkkiot koostuvat valtion, Ahvenanmaan maakuntahallinnon ja Euroopan unionin maksamista tuotantotukipalkkioista. Muut tuotantoverot koostuvat neljästä valtion keräämästä verosta: ajoneuvoverosta, moottoriajoneuvoverosta, lästimaksusta ja jäteverosta. Lisäksi niihin kirjataan ajoneuvo- ja moottoriajoneuvojen viivästysseuraamukset. Ostajanhinta eli markkinahinta on hinta, jonka ostaja maksaa kirjaimellisesti tuotteista. Näin ollen siihen eivät sisälly tuottajan saamat tukipalkkiot, mutta siihen sisältyvät kaikki muut tuoteverot paitsi vähennyskelpoinen arvonlisävero. Perushinta on hinta, joka maksetaan tuotteesta tuottajalle (ei sisällä tuoteveroja mutta sisältää tuotetukipalkkiot). Päiväkävijät ovat matkailijoita, jotka eivät yövy matkansa aikana. Rajahaastattelututkimus on rajanylityspaikoilla tehtävä haastattelututkimus, josta saadaan tietoa muun muassa vuoden aikana Suomessa käyneiden ulkomais-

49 51 ten matkailijoiden kokonaismääristä, ikä- ja sukupuolijakaumasta, matkan tarkoituksesta, oleskelun kestosta ja Suomessa käytetystä rahamäärästä. Suomalaisten matkailututkimus tilastoi matkailun kysyntää ja sitä tarvitaan suomalaisten kotimaanmatkailun ja ulkomaille suuntautuvan matkailun seuraamiseen ja kehittämiseen. Toimialaluokitus (TOL 2002) noudattaa Euroopan toimialaluokituksen rakennetta. Suomen kansantalouden tilinpidossa on kaikkiaan 184 toimialaa tarkimmalla laskentatasolla. Toimintaylijäämä (brutto) saadaan jäännöseränä vähentämällä arvonlisäyksestä (brutto) palkansaajakorvaukset, maksetut muut tuoteverot, sekatulot ja lisäämällä saadut muut tuotantotukipalkkiot. Tuoteluokitus (KTTL) perustuu Euroopan unionin toimialapohjaiseen tuoteluokitukseen. Se sisältää kaikki palvelut ja tavarat (952 tuotetta), jotka on jaettu alaryhmiin näiden ominaisuuksien mukaan. Tuotetukipalkkiot ovat pääasiassa Euroopan unionin tukia ja kansallisia tukia maataloudelle. Tuoteveroja ovat esimerkiksi arvonlisävero, tupakkavero, polttoainevero ja tuontitullit. Tuotos koostuu tilinpitojakson (tässä kalenterivuosi) aikana tuotetuista tavaroista ja palveluista. Se voidaan jakaa markkinatuotokseen, tuotokseen omaan loppukäyttöön ja muuhun markkinattomaan tuotokseen. Tuottajatyyppiluokitus on käytössä toimialaluokituksen rinnalla. Päätuottajatyyppejä ovat markkinatuottajat ja markkinattomat tuottajat. Lisäksi markkinattomat tuottajat jaetaan omaan loppukäyttöön tuottajiin ja muihin markkinattomiin tuottajiin. Työajan korvatut matkakulut ovat työmatkoista aiheutuneita työnantajan korvaamia menoja. Välituotekäyttö koostuu tuotannossa panoksina käytetyistä tuotteista (esim. raaka-aineet, energia, vuokrat ja muut ostetut palvelut). Yksityinen matkailumajoitus koostuu yksityisistä vuokramökeistä ja omista vapaa-ajan asunnoista. Yritys- ja toimipaikkarekisteri on perusrekisteri, jota käytetään erilaisten yritystilastojen luomisessa ja tietopalvelurekisterinä. Rekisteristä tuotetaan säännöllisesti tilastoja Suomen yritysten ja julkisyhteisöjen lisäksi aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä.

50 52 Liite 2 Suomen maakunnat: NUTS 3 - aluejako 01 Uusimaa 20 Itä-Uusimaa 02 Varsinais-Suomi 04 Satakunta 05 Kanta-Häme 06 Pirkanmaa 07 Päijät-Häme 08 Kymenlaakso 09 Etelä-Karjala 10 Etelä-Savo 11 Pohjois-Savo 12 Pohjois-Karjala 13 Keski-Suomi 14 Etelä-Pohjanmaa 15 Pohjanmaa 16 Keski-Pohjanmaa 17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Kainuu 19 Lappi 21 Ahvenanmaa