Talousoikeuden oppiaine Sl Vaasan yliopisto Professori Asko Lehtonen OHJEITA OIKEUSTIETEELLISTEN KIRJALLISTEN TÖIDEN LAATIJOILLE

Transkriptio

1 Talousoikeuden oppiaine Sl Vaasan yliopisto Professori Asko Lehtonen OHJEITA OIKEUSTIETEELLISTEN KIRJALLISTEN TÖIDEN LAATIJOILLE I. Kirjallisten harjoitustöiden tarkoituksesta Oikeustieteellisten harjoituskirjoitusten eli alku- ja väliraporttien sekä tutkielman laatimisen pääasiallisena tarkoituksena on muun muassa 1) perehdyttää opiskelija a) aktiiviseen tiedon hankkimiseen, b) hankitun tiedon jäsentämiseen ja c) kriittiseen arviointiin sekä d) oikeudelliseen ajatteluun; 2) kehittää opiskelijan kielellistä valmiutta eli taitoa a) ilmaista ajatuksensa ymmärrettävästi ja b) argumentoida kannanottojaan hyväksyttävällä ja rationaalisella tavalla. On tärkeätä, että oikeustieteellisiä opintoja suorittanut henkilö osaa etsiä tarvitsemansa tiedon, oivaltaa kokonaisuudet ja erottaa olennaisen epäolennaisesta. Juuri tätä on totuttu kutsumaan juridiseksi toiminta- ja ajattelumetodiksi. Kuitenkin on yhtä tärkeätä, että lainopillista koulutusta saanut henkilö osaa johdonmukaisesti viestittää ajatustyönsä tulokset muille henkilöille. Oikeustieteessä totuuden kriteeriksi mainitaan usein perusteluargumenttien kyky saada toiset lainoppineet lukijat (ns. auditorio) vakuuttuneeksi kannanoton oikeellisuudesta. Tavoitteena pidetään lisäksi sitä, että lainopillista koulutusta saaneet henkilöt saavuttaisivat ilmaisunsa selkeydessä sellaisen asteen, että maallikotkin ymmärtäisivät vaikeuksitta hänen käyttämäänsä kieltä. Toisinaan ns. lakisuomea moititaan raskaaksi ja vaikeatajuiseksi. Kritiikkiin on monesti ollut aihetta. Nykypäivänä lakikieltä pyritään lähentämään yleiskieleen. Informatiivisista syistä on tarpeen, että oikeustieteellisessä koulutuksessa kehitetään myös opiskelijan kykyä käyttää kieltä. Kirjoitustöitä varten on laadittu useita käyttökelpoisia oppaita. Oikeustieteen alalta voidaan mainita - tutustumisen arvoisina - seuraavat teokset: 1) 1) Timonen, Pekka (1998). Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. 1) Ruotsinkielisenä oppaana voidaan mainita kolmen tekijän yhteisteos Wahlgren, Peter, Wiweka Warnling-Nerep & Pål Wrange (1999). Juridisk skrivguide. Stockholm: Norstedts juridik.

2 2 Timosen teos on saatavissa myös ns. verkkojulkaisuna, jonka URL- eli domain-osoite 2) on seuraava: 2) Husa, Jaakko, Anu Mutanen & Teuvo Pohjalainen (2008). Kirjoitetaan juridiikkaa. 2. painos. Helsinki: Talentum. 3) Hakala, Juha (1999). Graduopas. Melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. 4) Kuusi, Matti (1963). Miten opin kirjoittamaan paremmin. Helsinki: Kirjayhtymä. 5) Koivusalo, Huovinen & Nyberg (1982): Selkeä virkakieli. 4. Painos. Helsinki: Valtion koulutuskeskus. Mainittuihin teoksiin sisältyy sekä muotoa että sisältöä koskevia yksityiskohtaisia ohjeita, joista tutkielman ja muiden kirjallisten töiden laatijoille on hyötyä kirjoitustyön eri vaiheissa. 3) Timosen teos on yleisopas, joka on tarkoitettu kaikille oikeustieteellisestä aiheesta kirjoittaville. Husan, Mutasen ja Pohjolaisen yhteisteos on myös yleisopas, joka on painottunut julkisoikeuteen. Kirjassa selvitetään kirjallisen työn lähtökohtia, oikeudellisen tiedon lähteitä ja niiden käyttöä (mm. dokumentointia) sekä kirjoittamista koskevia muotosuosituksia. Hakalan laatimassa oppaassa on käytännönläheisiä ohjeita tutkielman kirjoittamisprosessiin liittyvistä tavanomaisista ongelmista, kuten aiheen rajaamisesta, aikataulun suunnittelusta, muistiinpanojen tekemisestä ja kirjoittamisen kompastuskivistä. Kuusen opas on suppea ja "iäkäs" mutta edelleenkin erinomainen johdatus nimenomaan kirjallisen ilmaisun kehittämiseen. Koivusalon, Huovisen ja Nybergin yhteisteos auttaa välttämään ns. oikeudellista kapulakieltä. Teoksesta on saatavissa lisäksi tietoa kielen ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä ja asiatyylin ominaisuuksista. Vielä on syytä mainita Jyrängin laatima opas, jossa pääpaino on valtiosääntöoikeudessa. Oppaasta on hyötyä muistakin oikeudenaloista kirjoittaville, jos aiheen käsittelyyn liittyy tarvetta perehtyä vanhempaan lainsäädäntöaineistoon. 4) II. Lähteiden käytöstä Oikeuslähdeopillisia yleisesityksiä oikeustieteellisessä tutkimus- ja ratkaisutoiminnassa käytettävistä lähteistä (oikeuslähteistä) sekä niiden sitovuudesta ja keskinäisestä etusija- 2) Domain-osoitteella tarkoitetaan Internet-verkon World Wide Web (WWW) -informaatiopalveluihin liittyvän kotisivun rekisteröityä osoitetunnusta. Kysymys on selväkielisestä merkkijonosta, jonka nimipalvelimet muuttavat neliosaiseksi numerosarjaksi eli Internet Protocol (IP) - tietoliikenneosoitteeksi. Tietoteknisessä merkityksessä puhutaan URL-osoitteesta (Uniform Resource Locator). 3) Ks. lisäksi Lehtimaja, Lauri & Asko Lehtonen (1978). Ohjeita rikos- ja prosessioikeudellisten harjoitusaineiden ja tutkielmien kirjoittajille. Rikos- ja prosessioikeuden julkaisusarja B n:o 5. Turku: Turun yliopisto, jonka tekstiin tämä moniste alunperin perustui. 4) Jyränki, Antero (1983). Opas syventäviin opintoihin: Päävastuuaine valtiosääntöoikeus. Turun yliopiston julkisoikeuden laitoksen julkaisuja N:o 26. Turku: Turun yliopisto.

3 3 järjestyksestä sisältyy yleisen oikeustieteen oppikirjoihin. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita seuraavat teokset: 1) Aarnio, Aulis (1989). Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. 2) Klami, Hannu Tapani (1987). Introduktion till rättsteorin. Helsingfors: Kauppakaari Oy. 3) Laakso, Seppo (1990). Oikeudellisesta sääntelystä ja päätöksenteosta, erityisesti julkisoikeuden alalla. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 4) Makkonen, Kaarle (1981). Luentoja yleisestä oikeustieteestä. Helsinki: Juridica. 5) Makkonen, Kaarle (1981). Oikeudellisen ratkaisutoiminnan ongelmia. Rakenneanalyyttinen tutkimus. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 191. Helsinki: Lainopillisen Ylioppilastiedekunnan kustannustoimikunta. 6) Peczenik, Aleksander, Aulis Aarnio & Gunnar Bergholtz (1990). Juridisk argumentation. En lärobok i allmän rättslära. Stockholm: Nordstedts Förlag. 7) Siltala, Raimo (2001). Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. 8) Tolonen, Hannu (2003). Oikeuslähdeoppi. Helsinki: WSOY Lakitieto. 5) Oikeudellisen tiedon informaatiolähteitä koskeva käytännönläheinen hakuopas on teos: Koskinen, Heli & Päivi Virta (1996). Oikeudellisen tiedon lähteitä. Käytännön käsikirja. Helsinki: Kauppakaari Oy. Ruotsin oikeuden suhteen saman tyyppistä tietoa sisältävä julkaisu on seitsemän kirjoittajan (Bernitz, Heuman, Leijonhufvud, Seipel, Warnling-Nerep, Victorin ja Vogel) yhteisteos (2000) Finna rätt. Juristens källmaterial och arbetsmetoder. Sjätte upplagan. Stockholm: Norstedts Juridik AB. Tämä teos sisältää runsaasti syvällistä tietoa Ruotsin informaatio- ja oikeuslähteistä sekä kirjoittamisohjeita. 6) II.1. Lainsäädäntö II.1.1. Lakikirjat Juridisessa tutkimuksessa ensimmäinen lähdeteos on luonnollisesti lakikirja eli Suomen Laki I-II ja Finlands Lag I-II taikka niiden eripainokset, kuten vuosittain ilmestyvä vero-oikeutta koskeva eripainos Verolait' tai Skatteförfattningarna. Lakikirjat ovat 5) Informaatiolähdeopilla tarkoitetaan oppia oikeuslähdeaineistoa sisältävien informaatiolähteiden sisällöstä ja käytöstä. Ks. tarkemmin Saarenpää (1999). Teoksessa: Suomalainen oikeustietosanakirja. VII Oikeuden yleistieteet s ) Tanskan oikeutta koskevasta tiedonhausta ja informaatiolähteistä ks. esim. Blume, Peter (2000). At finde ret. København: Jurist- og Ökonomforbundets Forlag.

4 4 7) Talentum Media Oy:n kustantamia kaupallisia tuotteita. Tästä syystä Verolait eripainoksen aineisto ei sisälly nykyisin Suomen Laki -teoksiin. Suomen Laki teoksia toimitetaan nykyisin myös cd-rom-tuotteena, jossa ovat Suomen Laki I:n ja II:n sekä Verolait eripainoksen säädösaineisto. Säädösten lisäksi cd-rom-levy sisältää valikoituja hallituksen esityksiä vuodesta 1987 lukien ja kaikki lakiesitykset vuodesta 1995 alkaen sekä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden julkaistut ratkaisut vuodesta 1980 alkaen. Suomen Laki -teosten aineisto on saatavissa Internetin välityksellä maksullisena online-palveluna domain-osoitteessa: com. 8) Kilpailevana kaupallisena cd-rom-tuotteena on markkinoilla Edita Publishing Oy:n tuottama ja markkinoima Yrityksen lakikanta. Se sisältää lainsäädäntöaineiston lisäksi lakien esitöitä eli hallituksen esitykset ja eduskunnan valiokuntien mietinnöt vuodesta 1992 alkaen, KKO:n ja KHO:n ratkaisujen tiivistelmiä ja otsikoita, verosopimuksia ja eräitä muita kansainvälisiä sopimuksia, EY:n direktiivejä sekä kirjanpitolautakunnan 9) lausuntoja, päätöksiä ja yleisohjeita. Edita Publishing Oy:n tuottama säädösaineisto on nykyisin saatavissa myös online-palveluna Edilex -nimisestä lakitietopalvelusta (domain-osoite: Edilexin Virallistieto-osiossa on mm. säädöskokoelma ja författningssamling. Säädökset -osiossa ovat mm. tietokannat Lainsäädäntö, Lagstiftning, Säädösmuutosrekisteri ja Säädöskäännökset. Palveluun löytyy linkki myös Tiedekirjasto Tritonian verkkosivulta (osoitteesta: Nelli-portaalin kautta. Verolait eripainos on nykyisin saatavana myös cd-rom-tuotteena. CD-ROM sisältää verolakien lisäksi uusimpia verotusta koskevia hallituksen esityksiä (kaikki lakiesitykset vuodesta 1995 alkaen ja valikoituja esityksiä vuosilta ) sekä KHO:n ja KKO:n julkaistut ratkaisut perusteluineen vuodesta 1980 lähtien ynnä verosopimukset sekä kirjanpitolautakunnan lausunnot ja yleisohjeet vuodesta 1990 alkaen. Verolait eripainoksen sijasta ja rinnalla voidaan käyttää Verosäädökset julkaisua, joka on Edita Publishing Oy:n (ent. Valtion Painatuskeskuksen) kaupallinen tuote. Teoksen mukana voi tilata Windows-ympäristössä toimivan cd-rom-levykkeen. Verosäädökset 7) Kaikki Pohjoismaiset lakikirjat ovat kaupallisia tuotteita. Kotimaisissa lakikirjoissa on toistuvasti esiintynyt painovirheitä. Niiden sisältö on toimittajien valitsemaa samalla tavalla kuin muissakin kaupallisissa tuotteissa. Tavanomaista lähdekritiikkiä on siten käytettävä esim. lakikirjaan otettujen oikeustapausten ja kirjallisuusluetteloiden edustavuuden suhteen. - Lakikirjan nimi on Ruotsissa Sveriges rikes lag, Norjassa Norges lover ja Tanskassa Karnovs Lovsamling. 8) Suomen Laki online -palvelu ovat käytettävissä Tiedekirjasto Tritoniassa. 9) Edita Publishing Oy:n tuotantoon kuuluu myös cd-rom-tuote Ympäristö ja rakentaminen -lakikanta, joka sisältää muun muassa ympäristölainsäädäntöä, rakentamismääräyskokoelmat ja elintarvikelainsäädäntöä sekä niiden esitöitä ynnä Eurooppa-oikeutta ja kansainvälisiä ympäristösopimuksia.

5 5 cd-rom -levyllä on verolainsäädännön lisäksi Suomen solmimat verosopimukset, EUlainsäädäntöä vero- ja yhtiöoikeuden alalta, KHO:n verotusta koskevat vuosikirjaratkaisut vuodesta 1990 lähtien, keskusverolautakunnan (KVL:n) ennakkoratkaisut lyhennelminä vuodesta 1992 alkaen, kirjanpitolautakunnan päätöksiä, ratkaisuja ja yleisohjeita sekä verolainsäädäntöön liittyviä hallituksen lakiesityksiä ja eduskunnan valiokuntien mietintöjä vuodesta 1992 alkaen. Verolait ja Verosäädökset julkaisut poikkeavat lainsäädännön osalta toisistaan lähinnä sisällysluettelon systematisoinnin ja oikeustapausten sijoittelun suhteen. 10) Vaasan hovioikeuden toimesta on perustettu viitetietokanta Lakipykälät oikeuskirjallisuudessa (Palmu-tietokanta), jota ylläpidetään oikeusministeriön tietotekniikkatoimistossa. Tietokanta sisältää pykälittäin viittauksia kotimaisiin oikeustieteellisiin artikkeleihin ja kirjoihin, joissa on käsitelty asianomaisen lainkohdan tarkoittamaa asiaa. Tietokanta on toistaiseksi vain tuomioistuimien käytössä. II.1.2. Suomen säädöskokoelma Lakikirjojen täydennyksenä tarvitaan Suomen Säädöskokoelmaa (ent. Asetuskokoelmaa), jonka vuosikerrat ovat saatavissa vuodesta 1860 alkaen, ja sen erillisenä osana toimitettavaa sopimussarjaa, jossa julkaistaan valtiosopimukset ja Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältävät muut vastaavat asiakirjat. Suomen säädöskokoelman jaotusta ja sisältöä on muutettu ja lukien. 11) 12) Perinteinen säädöskokoelma on julkaistu säädöskokoelman yleisenä osana. Siinä on julkaistava muun muassa a) lait sekä b) tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriöiden asetukset. 13) Tämän lisäksi säädöskokoelmassa julkaistaan valtiontaloutta koskevia eduskunnan pää- 10) Verosäädöksiä on saatavana cd-rom-muodossa myös WSOY:n kustantamalla Yritys cd-- rom-levykkeellä. 11) Säädöskokoelman sisällöstä ja julkaisemisesta säädettiin aikaisemmin Suomen säädöskokoelmasta annetussa asetuksessa (696/1980). - Nykyisen perustuslain ( /731) edellyttämät säännökset Suomen säädöskokoelmasta ja sen sopimussarjasta sisältyvät nykyisin lakiin Suomen säädöskokoelmasta (188/2000), joka tuli voimaan Ks. tarkemmin HE 174/1999 vp. 12) Säädöskokoelman yleisessä osassa julkaistiin ennen muun muassa lait ja asetukset sekä niiden täytäntöönpanoa koskevat valtioneuvoston ja ministeriöiden päätökset. 13) Ministeriön asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa, jollei niitä ole päätetty erityisestä syystä julkaista ministeriön määräyskokoelmassa.

6 töksiä, kuten valtion talousarvio ja lisätalousarvio. 14) 6 Säädöskokoelman jokaiseen vuosikertaan laaditaan jälkikäteen aakkosellinen hakemisto. Näiden hakemistojen yhdistelmä julkaistaan viiden vuoden välein. Ahvenanmaan maakunnalla on oma säädöskokoelmansa, josta säädetään maakuntalaissa landskapslag om Ålands författningssamling ( /112). II.1.3. Valtion säädöstietopankki Finlex Nykyisin ei tule unohtaa Internetin tuomia käyttömahdollisuuksia säädösaineiston etsimisessä ja siihen perehtymisessä. Oikeusministeriö on syksyllä 1997 avannut Valtion 15) säädöstietopankin (Finlex), jonka avulla pyritään toteuttamaan valtiovallan perusvelvoitetta lainsäädäntöä koskevan tiedon jakelusta. Säädöstietopankki muodostuu nykyisin 16) tosiasiallisesti viidestä kokonaisuudesta: 1) lainsäädäntö, 2) oikeuskäytäntö, 3) valtiosopimukset, 4) viranomaiset ja 5) hallituksen esitykset. Säädöstietopankin käyttö on maksutonta ja sen domain-osoite on Säädöstietopankin lainsäädäntö -kokonaisuus sisältää viisi pääryhmää: a) ajantasainen lainsäädäntö, b) säädökset alkuperäisinä, c) säädösmuutosten hakemisto, d) sähköinen säädöskokoelma ja e) säädöskäännökset. Ajantasainen lainsäädäntö on ajan tasalle toimitettu säädösten (lakien ja asetusten) tekstitietokanta, jonka käyttö on maksutonta. Säädösdokumenteista on linkit hallituksen lakiesityksiin. Säädöstekstejä päivitetään kerran viikossa. Säädökset alkuperäisinä tietokantaan sisältyy a) Suomen säädöskokoelmassa julkaistu aineisto kokonaisuudessaan vuodesta 1987 lukien ja ennen vuotta 1987 julkaistua lainsäädäntöä siltä osin, kun se on vielä voimassa, b) ruotsinkieliset säädökset ja c) saamenkieliset säädökset. 14) Ennen nykyisen Suomen säädöskokoelmasta annetun lain voimaantuloa ilmestyi säädöskokoelman erillisenä osana talousarviosarja, jossa julkaistiin 1) valtion talousarvio ja lisätalousarviot sekä 2) niitä koskevat eduskunnan päätökset ynnä 3) päätökset lainanottovaltuuksista, valtiontakauksista, valtion omaisuuden luovuttamisesta ja määräysvallan hankkimisesta valtiolle yhtiössä. Ks. HE 174/1999 vp s ) Valtion säädöstietopankin edeltäjä oli oikeudellinen tietopankki Finlex, joka oli oikeusministeriön hallinnassa ollut oikeudellisen aineiston informaatiojärjestelmä (ns. vanha Finlex). Järjestelmässä oli 40 tietokantaa, joiden käyttö oli maksullista. Valtion tietokonekeskus (VTKK) huolehti alunperin järjestelmän teknisestä toiminnasta. Tekninen ylläpito siirtyi sittemmin Tieto- Enatorille, jonka ylläpitämän käyttöliittymän yleinen käyttö päättyi tosiasiallisesti Vuonna 2002 siirtyivät loputkin tietokannat Valtion säädöstietopankki Finlexiin tai muiden tiedontuottajien www-palveluihin. 16) Oikeuskäytäntö -kokonaisuutta selvitetään jäljempänä luvussa II.3. Oikeuskäytäntö.

7 7 Säädösmuutosten hakemisto on viitetietokanta, joissa on tietoja säädösten muutoksista, voimaantulosta ja kumoamisesta sekä niiden nojalla annetuista säädöksistä. Sähköisen Suomen säädöskokoelman katselu edellyttää Acrobat Reader -ohjelman käyttämistä. Säädöskäännösten tietokanta sisältää suomalaisten säädösten vieraskielisten käännösten hakemiston ja noin 300 säädöksen käännöstekstit (englanniksi). Lainsäädäntö- ja oikeustapausaineistoa voi etsiä hakutoiminnoilla. Esimerkiksi lainsäädäntö-kokonaisuudessa on a) nimikehaku, joka kohdistuu viitetietokannan nimikkeisiin, ja b) tekstihaku lainsäädäntöön, joka on vapaata tekstihakua säädösteksteihin. Sivuilla on myös käyttöohjeita, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti tekstihakuja. Säädöstekstin voi tulostaa kokonaisuudessaan kirjoittimelle print-komennolla. Valtion Säädöstietopankki Finlexin osioon Viranomaiset sisältyy myös tietokanta Viranomaisten määräyskokoelma, joka sisälsi alunperin viitetietokantana ministeriöiden ja valtion keskushallinnon viranomaisten (keskusvirastojen) normit ja sittemmin tekstitietokantana. Tietokannan pohjana on ollut vanhan Finlexin normitietokanta (FNOR). Tämä viitetietokanta sisälsi tietoja ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten normeista (määräyksistä ja ohjeista). Viranomaisten määräyskokoelma -osio on nykyisin 17) jaettu kahteen ryhmään: a) ministeriöt ja b) muut valtion viranomaiset, joista jälkimmäiseen sisältyvät muun muassa tullihallituksen ja verohallituksen antamat määräykset. Viranomaiset osiossa on lisäksi seuraavat tietokannat: 1) tietosuojalautakunta, johon on otettu tietosuojalautakunnan päätöksiä vuodesta 1988 alkaen, 2) työehtosopimukset, johon on tallennettu työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätökset, joilla vahvistetaan, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova vaiko ei, ja 3) valtioneuvoston oikeuskansleri. 18) II.1.4. Kansainväliset sopimukset Säädöskokoelman sopimussarja jaettiin lukien kahteen erilliseen osaan: 1) 19) yleinen osa ja 2) Euroopan talousalue. Edellisessä on julkaistu ne kansainväliset sopimukset, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut, ja jälkimmäisessä Euroopan talous- 17) Määräysten ja ohjeiden eroista ja sisällöstä ks. tarkemmin esim. laki viranomaisten määräyksiä ja ohjeita koskevista toimenpiteistä (573/1989). Tämä laki on kumottu voimaan tulleella lailla ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista (189/2000), jonka nojalla on annettu valtioneuvoston asetus (259/2000). Näihin säädöksiin perustuu viranomaisten velvollisuus koota normeja koskevat tiedot yhteen tietokantaan. Ks. HE 174/1999 vp sekä LaVL 1/2000 vp ja PeVM 1/2000 vp. 18) Valtioneuvoston oikeuskansleria käsitellään tarkemmin jäljempänä luvussa II.3. 19) Sopimussarjan sisällöstä ja sopimusten julkaisemisesta ks. tarkemmin kansainvälisten sopimusten julkaisemisesta annettu laki (360/1982) ja asetus (361/1982). - Tämä laki on korvattu nykyisen perustuslain (731/1999) myötä voimaan tulleella lailla Suomen säädöskokoelmasta (188/2000). Ks. HE 174/1999 vp.

8 8 alueen perustamiseen ja toimintaan liittyvät kansainväliset sopimukset sekä kansainvälisten toimielinten antamat Suomen valtiota sitovat päätökset ja määräykset. 20) Sopimussarjassa julkaistaan nykyisin a) valtiosopimukset, b) Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältävät muut vastaavat asiakirjat ja c) Suomen kansainvälisiä suhteita koskevat ilmoitukset. 21) Vanhaan Finlex-tietopankkiin sisältyi Suomen voimassa olevien kansainvälisten sopimusten viitetietokanta (FSOP). Sopimusten tekstit oli otettu tietokantaan lukien. Vuonna 1992 otettiin käyttöön tietokanta Euroopan talousalueen normit (FEYD). Tähän tietokantaan sisältyivät Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimuksen) aineisto eli pääsopimus sekä siihen liittyvät pöytäkirjat ja liiteluettelot elikkä sopimuksen sisältämät Euroopan yhteisön säädökset ja direktiivit suomenkielisinä. Sama tietokanta oli vanhassa Finlexissä myös ruotsinkielisenä (tietokantatunnus FEES). 22) 23) Valtion säädöstietopankki Finlexiin on vuonna 1999 lisätty valtiosopimusten viite- ja tekstitietokanta. Se perustuu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistuun aineistoon. Tietokanta toteutettiin aluksi vanhan Finlexin Kansainväliset sopimukset (FSOP) viitetietoaineiston ja siihen otettujen sopimustekstien laajuisena. Valtion säädöstietopankki Finlexissä ovat nykyisin osiot 1) valtiosopimukset, joka sisältää voimassa olevien sopimusten suomenkieliset tekstit, 2) valtiosopimusten viitetietokanta ja 3) sähköinen sopimussarja, jossa ovat sopimukset vuodesta 1999 alkaen suomeksi ja ruotsiksi. Sopimukset on jaettu 1) kahdenvälisiin sopimuksiin ja 2) monenvälisiin sopimuksiin. Tämän lisäksi sopimukset on ryhmitelty aihepiirin mukaan. Kansainvälisistä sopimuksista on Internetin välityksellä saatavissa tietoa monilta eri palvelimilta. Monien valtioiden tekemistä sopimuksista löytyy informaatiota asianomaisen 24) valtion lainsäädäntöä koskevista www-palveluista. Internet mahdollistaa tällöin nopean tiedonsaannin. Kansainväliset järjestöt ovat runsaassa määrin perustaneet palvelimia, joista usein saa tietoa ao. järjestön alaan kuuluvista sopimuksista. Esimerkkinä on syytä mainita a) Euroopan neuvosto sekä b) Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja sen erityisjärjestöt. Euroopan neuvostolla on sopimustietokanta, joka sisältää myös luettelon sopimuksen ratifioineista 20) Euroopan talousalue -osasto ilmestyi vain vuoden 1994 ajan. Sarjan julkaiseminen päättyi vuoden 1995 alusta, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. 21) Yksityiskohdista ks. tarkemmin laki Suomen säädöskokoelmasta (188/2000) ) ETA-sopimuksesta ks. esim. Timonen, Pekka (1993). ETA-sopimuksen vaikutus suomalaiseen oikeuslähde- ja tulkintaoppiin. LM 1993 s ) Valtion säädöstietopankista ks. alaluku II ) Eri valtioiden aineistoon pääsee yleensä helpoiten käsiksi linkkiluetteloiden avulla, joita käsitellään jäljempänä alaluvussa II.4. Oikeuskirjallisuus.

9 9 25) maista. Yhdistyneillä kansakunnilla on myös sopimustietokanta, josta ovat saatavissa 26) sopimustekstit ja tieto ratifiointitilanteesta. Sopimusaineistoa löytyy muun muassa seuraavien järjestöjen palvelimilta: 1) Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO (World Intellectual Property Organization), 27) 28) 2) Maailman kauppajärjestö WTO (World Trade Organisation) ja 29) 3) Kansainvälinen työjärjestö ILO, jonka sivuilta ovat saatavissa järjestön sopimukset ja suositukset ILOLex nimisestä tietokannasta. Patenttisopimuksia on Euroopan patenttiviraston (EPO) palvelimella. 30) Kansainvälisistä verosopimuksista on julkaistu kokoomateoksia. Talentum Media Oy:n kustantama verosopimuskokoelma ilmestyy nimikkeellä Verosopimukset. Edita Publishing Oy:n kilpailevaa teosta on julkaistu nimellä Suomen verosopimukset. Verosopimukset ovat saatavissa myös cd-rom -muodossa, koska ne sisältyvät Verolait ja Verosäädökset -teoksiin, kuten edellä luvussa II.1.1. on mainittu. II.1.5. Euroopan unioni Suomen kuulumisesta Euroopan unioniin johtuu, että Suomessa sovellettava oikeus muodostuu a) kansallisesta oikeudesta ja b) Euroopan unionin oikeusjärjestyksestä (aikaisemmin yhteisöoikeudesta eli EY-oikeudesta; Community Law). EU-oikeus jaetaan 1) primäärioikeuteen (ensisijaiseen oikeuteen) ja 2) sekundäärioikeuteen (johdannaiseen oikeuteen). Primäärioikeuteen kuuluvat 1) Yhteisön perustamissopimukset eli a) EY:n perustamissopimus 1957 (Rooman sopimus), mikä on Lissabonin sopimuksella muutettu sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta, b) Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus 1951 ja c) Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus 1957, 2) jäsenvaltioiden liittymissopimukset, kuten a) 1972: Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia, b) 1979: Kreikka, c) 1985: Portugali ja Espanja sekä d) 1994: Suomi, Ruotsi ja Itävalta sekä 3) muut sopimukset eli a) fuusio- eli sulautumissopimus 1967, b) Euroopan yhtenäisasiakirja 1986, c) sopimus Euroopan unionista 1992 (Maastrichtin sopimus), d) Amsterdamin sopimus ( ), e) Nizzan sopimus ( ) ja f) Lissabonin sopimus, mikä tuli voimaan , ja millä myös muutettiin EY:n perustamissopimusta ja sopimusta 25) Englanninkieliset sopimukset ovat maksutta saatavissa osoitteesta: 26) Tietokannan osoite on 27) WIPOn domain-osoite on 28) WTO:n domain-osoite on 29) ILO:n kotisivun osoite on 30) EPO:n osoite on

10 10 Euroopan unionista.. Sekundäärioikeus koostuu 1) asetuksista, jotka ovat ylikansallista lainsäädäntöä ja jotka ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa, 2) direktiiveistä, jotka ovat harmonisointinormeja, 3) (sitovista) päätöksistä, jotka ovat yksittäistapauksia koskeva akteja ja jotka sitovat niitä, joihin ne on kohdistettu, 4) suosituksista ja mielipiteistä (tiedoksiannoista), 5) kansainvälisistä sopimuksista, joihin EU on liittynyt, ja 6) EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Euroopan unionin yhteisöpäätöksiä eli ns. sekundäärinormeja (kuten asetuksia ja direktiivejä) julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (Official Journal of European Communities; OJ), joka ilmestyy muun muassa suomen ja ruotsin kielellä. Vuonna 1998 on otettu käyttöön ilmaisena palveluna EUR-Lex. Palvelun toiminnasta ja hallinnosta vastaa EUR-OP eli Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Järjestelmä on perustettu EU:n toimielinten pyynnöstä Euroopan unionin lainsäädännön saattamiseksi kansalaisten saataville. EUR-Lex-palvelun domain-osoite on: 31) EUR-Lexin sisältämä Euroopan unionin lainsäädäntö muodostuu seuraavista osista (kokoelmista): 1) Euroopan unionin virallinen lehti, sarjat L (lainsäädäntö) ja C (tiedonannot). Viralliset lehdet ovat saatavilla ilmaiseksi 20 päivän ajan. Tämän jälkeen niistä saa tietoa maksullisista a) Eudor-arkistosta ja b) Celex-tietokannasta. 2) Sopimuskokoelma, joka sisältää a) konsolidoidut perussopimukset, kuten perustamissopimukset ja liittymissopimukset, ja b) kansainväliset sopimukset. 3) Voimassa oleva lainsäädäntö, joka sisältää Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistut voimassa olevat säädökset. Kokoelmaan liittyy a) aakkosellinen hakemisto ja b) aiheenmukainen luettelo. Tietty säädös voidaan hakea aakkosellisen asiahakemiston avulla tai aiheensa mukaisesti. Aiheenmukainen rakenne on jaettu 20 pääluokkaan, kuten tulliliitto ja tavaroiden vapaa liikkuvuus (02), kilpailupolitiikka (08), verotus (09) ja yritysoikeus (17). Kokoelmaan Voimassa oleva lainsäädäntö liittyy myös osio Koonnetut tekstit, joka sisältää eräiden lainsäädännöllisten asiakirjojen konsolidoidut tekstit. 4) Lainsäädännön valmisteluasiakirjat, jotka muodostuvat KOM-asiakirjoista, kuten komission lainsäädäntöehdotuksista ja tiedonannoista sekä parlamentin asiakirjoista ja komiteoiden lausunnoista. 5) Oikeuskäytäntö, joka sisältää vain uusimman oikeuskäytännön. Euroopan unionin keskeisimmät säädökset julkaistaan Euroopan unionin laki nimisenä kirjana, joka sisältää muun muassa primäärioikeutta ja eri oikeudenaloja koskevaa lainsäädäntöä. Verotusta ja tulliasioita koskeva lainsäädäntö on julkaistu erillisessä teoksessa Euroopan unionin verolait. Euroopan unionin laki -teos on saatavana myös cd-romtuotteena. Kilpaileva kaupallinen teos on Edita:n julkaisema Eurooppaoikeuden laki- 31) Eurooppa-palvelin on komission ylläpitämä palvelin, jolla on Euroopan unionin pääkotisivu (portaali). Sen domain-osoite on Palvelimelta saa tietoa muun muassa kaikista EU:n toimielimistä, joilla on myös omat kotisivut, sekä perustietoa Euroopan unionista.

11 11 kirja. Vanhassa Finlexissä oli myös Euroopan unionin säädös- ja oikeustapaustietokanta (FCEL). Se sisälsi Euroopan unionin Celex-tietopankin englanninkielisen version EU:n kaikista normeista, valmisteluasiakirjoista ja EU:n tuomioistuimen ratkaisuista vuodesta 1954 alkaen. II.2. Lakien esityöt Aiheeseen liittyviin lainkohtiin on perehdyttävä huolellisesti. Tämän lisäksi kirjoittajan on tutustuttava lakien esitöihin eli a) lainvalmisteluasiakirjoihin sekä ennen kaikkea b) lainsäädäntöaineistoon eli valtiopäiväasiakirjoihin. Säädösten esityöt auttavat ymmärtämään lakitekstin taustalla olevia ajatuksia, yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ja säännösten tarkoitusta. Lainvalmisteluasiakirjoja ovat 1) komiteanmietinnöt, 2) lainvalmistelukunnan, oikeusministeriön lainvalmisteluosaston (entisen lainsäädäntöosaston) ja laintarkastuskunnan 32) julkaisut sekä 3) ministeriöiden erilaisten toimikuntien ja työryhmien mietinnöt tai muistiot, kuten valtiovarainministeriön työryhmämuistiot. Komitean sijasta lainvalmiste- 33) 34) lutyön on voinut suorittaa asianomaisen ministeriön määräämä toimikunta tai työryhmä. Valtioneuvoston verkkosivuilla ( on painike Ministeriöt, jossa ovat linkit kaikkien ministeriöiden omille www-sivuille. Ministeriöiden sivuilta löytyy nykyisin runsaasti myös oikeudellista lähdeaineistoa, kuten toimikuntien ja työryhmien mietintöjä, jotka tosin usein ovat lyhennelmien ja referaattien muodossa. Mer- 35) kityksellistä informaatiota voi saada myös eri viranomaisten ja organisaatioiden antamista lausunnoista, joita usein pyydetään mietinnöistä ja muistioista. Asetusten sekä val- 32) Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisujen luettelo vuosilta on saatavissa domain-osoitteesta: 33) Menneinä vuosina kaikki ministeriöt eivät ole pitäneet systemaattista luetteloa tai sarjaa esimerkiksi työryhmien muistioista. Niiden saatavuus voi siten olla vaivalloista. - Valtion virastojen, laitosten ja komiteoiden julkaisuista saa tietoa teoksesta Valtion virallisjulkaisut (Statens offentliga publikationer), joka on ilmestynyt vuodesta 1961 lähtien. Samat tiedot vuodesta 1984 lukien ovat olleet saatavissa Internetin välityksellä eduskunnan kirjaston ylläpitämästä Ville -tietokannasta (valtion virallisjulkaisut). Tietokannan ylläpito lopetettiin vuonna ) Valtiovarainministeriön uudemmat työryhmämuistiot saa nykyisin myös Internetin välityksellä domain-osoitteesta: Nämä mietinnöt ovat keskeistä lainvalmisteluaineistoa veroasioissa. Muistioille annetaan vuosittainen juokseva järjestysnumero. 35) Oikeusministeriön verkkosivut on jaettu kahteen osaan ja domain-osoitteeseen: 1) oikeusministeriö ( ja 2) oikeuslaitos ( Oikeusministeriön sivuilta löytyy mm. komiteoiden ja toimikuntien mietintöjä, työryhmämietintöjä sekä lausuntoja ja selvityksiä. Oikeuslaitoksen verkkosivuilla on tietoa tuomioistuimista, syyttäjälaitoksesta, oikeusavusta ja ulosotosta.

12 12 tioneuvoston ja ministeriön päätösten antamista varten laaditaan yleensä esittely- tai perustelumuistioita, jotka ovat yleensä saatavissa asianomaisesta ministeriöstä, koska ne ovat pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja. Vuoden 1998 alusta lukien on pidetty valtioneuvoston hankerekisteriä HAREa, joka on 36) eduskunnan ja ministeriöiden julkinen verkkopalvelu. Siihen rekisteröidään tietoja mm. eduskunnan, valtioneuvoston ja ministeriöiden asettamista komiteoista, toimikunnista, neuvottelukunnista, lautakunnista, työryhmistä, lainsäädäntöhankkeista, kehittämis- ja uudistushankkeista sekä selonteoista. Valtiopäiväasiakirjoihin kuuluvat muun muassa hallituksen lakiesitykset, valiokuntien mietinnöt ja lausunnot mahdollisine asiantuntijalausuntoineen, eduskunnan vastaukset ja täysistuntojen pöytäkirjat. 37) Vanhempien eduskunta-asiakirjojen käyttämistä koskevia käytännöllisiä ohjeita annetaan Eino Purhosen artikkelissa (ks. Lakimies 1965 s ). Virallisasiakirjojen etsimistä helpottaa Veikko Paarnolan ja Matti-Tapani Kiviniemen laatima hakemisto "Lainsäädäntöaineistoa" (Oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 2/1975). Lainsäädäntöaineistosta on nykyisin saatavissa tietoja maksutta myös Internetin välityksellä eduskunnan palvelimelta. Domain-osoite on jossa otetaan valinta Asiat ja asiakirjat ja valinta Asioiden käsittelyvaiheet. Tämän WWWpalvelun avulla on mahdollista tutustua hallituksen lakiesityksiin (vuodesta 1991 lukien), valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin sekä eduskunnan vastauksiin ja täysistuntojen pöytäkirjoihin ynnä valtiopäiväasioiden käsittelyvaiheisiin, kuten lakiesitysten käsittelyn etenemiseen. Palvelun käyttö on maksutonta ja asiakirjat ovat vapaasti tulostettavissa omalle kirjoittimelle. Hallituksen lakiesityksiä on saatavissa myös Valtion säädöstietopankki Finlexistä. Tämän lisäksi hallituksen esityksiä ja valiokuntamietintöjä saa lakitietopalvelu Edilexistä. CD-ROM-muodossa lainsäädäntöaineisto on käytettävissä mm. Suomen Laki, Verolait ja Verosäädökset cd-rom-levyjen avulla, niin kuin edellä on selvitetty luvussa II.1.1. Euroopan unionin lainsäädäntöä koskevia esitöitä on saatavissa Internetin välityksellä EUR-OPin ylläpitämästä EUR-Lex palvelusta. EUR-Lexin käyttö on maksutonta ja sen domain-osoite on: EUR-Lexiin sisältyy Lainsäädännön valmisteluasiakirjat niminen kokoelma, joka koostuu KOM-asiakirjoista, kuten komission lainsäädäntöehdotuksista ja tiedonannoista sekä parlamentin asiakirjoista ja komiteoiden lausunnoista. 36) HAREn domain-osoite on ollut: 37) Vanhassa Finlexissä olivat lainsäädäntöaineistoa koskevat seuraavat tietokannat: 1) lakien eduskuntakäsittely (FLEK), joka oli lakien eduskuntakäsittelyn vaiheiden viitetietokanta vuosilta , ja 2) valtiopäiväasiat (FVPA), joka oli valtiopäivillä käsiteltyjen asioiden viitetietokanta vuoden 1989 valtiopäiviltä alkaen.

13 13 II.3. Oikeuskäytäntö Voimassa olevan oikeuden sisällön selvittäminen edellyttää myös lain käytännölliseen soveltamiseen eli oikeuskäytäntöön perehtymistä. Oikeustapausinformaatio liittyy oikeudellisessa ajattelussa ja ratkaisutoiminnassa oikeuskäytännön merkitykseen oikeuslähteenä. Käsitys oikeuskäytännöstä oikeuslähteenä on vaikuttanut siihen, millaiseen oikeustapausinformaatioon kiinnitetään huomiota. Suppeimman oikeuslähdeopillisen näkemyksen mukaan merkitystä annetaan vain ylimpien oikeusasteiden ennakkopäätöksille. Mielenkiinnon kohteena ovat tällöin lähinnä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemat ratkaisut sekä (ent. markkinatuomioistuimen ja) työtuomioistuimen ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena julkaisemat ratkaisut. Oikeuskirjallisuudessa on tapana kiinnittää huomiota myös julkaisemattomiin ylimpien tuomioistuimien ratkaisuihin. Julkaisematon ratkaisu on voinut muodostua oikeuskirjallisuuden kautta prejudisoivaksi tapaukseksi. Muun muassa vero-oikeudessa on hyvin 38) yleistä tukeutua KHO:n julkaisemattomiin ratkaisuihin. Perusteltua aihetta ei ole rajoittaa oikeustapausinformaatiota vain tuomioistuimen itsensä julkaisemiin ratkaisuihin. Tosin julkaisemattomia ratkaisuja koskevia tietovarastoja on niukasti. Merkittävimmät löytyvät monografioiden oikeustapausluetteloista. Ylimpien oikeusasteiden julkaisemien ratkaisujen määrä on rajattu. Tämä on johtanut alempien oikeusasteiden tapauksia koskevan informaation käyttöön ja varastointiin. Erityisesti muutoksenhakukiellot ja -rajoitukset ovat lisänneet ylioikeuksien eli hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien (lääninoikeuksien) ratkaisujen käyttöä. Kun uutta lainsää- 39) däntöä saatetaan voimaan, ylioikeusratkaisut saavat tavallistakin suuremman merkityksen, koska niitä on yleensä useita saatavilla ennen ylimpien tuomioistuinten ensimmäisiä ennakkopäätöksiä (esim. velkajärjestely- ja yrityssaneerauslait). Valituslupien niukkuus ja ennakkopäätösten vähäisyys voi johtaa joillakin oikeudenaloilla hovioikeuskäytännön runsaaseen käyttöön asianajo-, poliisi- ja syyttäjätoiminnassa sekä alioikeuskäytännössä ynnä tutkimusmateriaalina (esim. liikenne- ja talousrikokset). Erityistuomioistuinten ratkaisuja varastoidaan samantyyppisistä syistä kuin ylioikeuksien ratkaisuja. Tämä koskee myös lautakuntatyyppisten oikeussuojaelinten ratkaisuja ja suosituksia. Ne voivat ylioikeusratkaisujen tavoin saada tulevaa ratkaisutoimintaa ohjaavaa vaikutusta perustelujen hyväksyttävyyden kautta. Tämän lisäksi niillä on merkitystä tut- 38) Esimerkkinä voidaan mainita korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO taltio 4175, jota on pidetty tarkoitussidonnaisuuden periaatteen lähtökohtana. Ks. esim. Laakso, Seppo (1990). Oikeudellisesta sääntelystä ja päätöksenteosta. Helsinki: Valtion painatuskeskus s ) Lääninoikeudet ovat muuttuneet hallinto-oikeuksiksi. Ks. tarkemmin hallintooikeuslaki (430/99) ja HE 114/1998 vp.

14 14 kimusaineistona muun muassa sen selvittämiseksi, millaisia ongelmia käytännössä ilmenee. Verotuksessa ovat saaneet aikaisempaa suurempaa merkitystä verovirastojen, konserniverokeskuksen, tullihallituksen ja keskusverolautakunnan antamat ennakkoratkaisut. Näistä ratkaisuista jaetaan informaatiota muun muassa aikakausjulkaisujen välityksellä. Ennakkoratkaisut antavat tietoa verotuskäytännöstä ja ne saattavat yhtenäistää käytäntöä. Keskusverolautakunnan ratkaisut voivat saavuttaa laajahkoa ohjausvaikutusta erityisesti verotuskäytännössä. Oikeuskäytännön ratkaisuihin viitattaessa on selostettava lyhyesti ratkaisun sisältö - mutta vain niin laajalti kuin tarkasteltavan kysymyksen kannalta on tarpeellista. Ratkaisun referaatti (esimerkiksi KKO:n tai KHO:n vuosikirjan otsikko) voidaan ottaa tekstiin sisennettynä kappaleena tai alaviitteeseen. Ratkaisua on analysoitava ja kommentoitava tekstissä käsiteltävän asian näkökulmasta, jos ratkaisua referoidaan tekstissä. Ratkaisujen perusteluihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Usein on hyödyllistä vertailla eri oikeusasteiden toisistaan poikkeavia perusteluja. Myös eriävien mielipiteiden selostaminen voi valaista ratkaisuun sisältyvää ydinproblematiikkaa. Aina kun päätös on syntynyt äänestyksen jälkeen, äänestyksestä ja sen tuloksesta on syytä mainita ratkaisua referoitaessa. Matti Myrskyn teokseen Ennakkopäätökset verotuksessa (2011) sisältyy helppotajuinen ja yleisluonteinen selvitys vero-oikeuden alaan kuuluvien ratkaisujen merkityksestä ja tulkinnasta. Pekka Timosen kirjasessa Ennakkotapaukset ja niiden merkitys oikeuslähteenä (1988) on käsitelty kriittisesti ja yleisemmällä tasolla ennakkopäätösten merkitystä ja sitovuutta oikeuslähteenä. Ylioikeuskäytännön merkitystä oikeuslähteenä on laajimmin selvitetty Aki Rasilaisen toimittamassa teoksessa Hovioikeuskäytäntö oikeuslähteenä (1992). Oikeustapausten analysointia ja käyttöä on syvällisesti käsitelty muun mu- 40) assa artikkeleissa: Klami, Hannu (1979). Oikeustapausanalyysin perusteita, LM 1979: ja Saarenpää, Ahti (1981). Om rättsfall som forskningsobjekt, JFT 1981: Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO:n) ja korkeimman oikeuden (KKO:n) uusimpien vuosikirjojen hakemistoista saattaa löytyä tärkeitä ennakkoratkaisuja, joita ei ole vielä kommentoitu alan kirjallisuudessa. Lakikirjassa on usein viitattu tärkeimpiin prejudikaatteihin, jotka ovat lakikirjojen toimittajien valitsemia. Valinnan edustavuuden suhteen on syytä käyttää lähdekritiikkiä. Valliniemi ja Rautalahti ovat toimittaneet KHO:n ratkaisujen yleishakemiston, joka käsittää aihepiireittäin ryhmiteltyjä ratkaisuja vuosilta Vastaavat myöhemmät hakemistot ovat vuosilta ja ) Teos on julkaistu sarjassa Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Kokoomateosten sarja C: 14.

15 15 Martti Miettinen on toimittanut KKO:n ratkaisujen yleishakemiston, joka käsittää aihepiireittäin ryhmiteltyjä ratkaisuja vuosilta Vastaavan hakemiston vuosilta ovat toimittaneet Martti Miettinen ja Nils H. Sundberg. Seuraava hakemisto koski vuosia Uusimman hakemiston on toimittanut Kimmo Mikkola ja se koskee vuosia KKO:n vuosien hakemistoon sisältyy siihenastiset hakemistot kattava sisällysluettelo, joka käsittää aakkosellisen hakusanaston alaryhmineen. TietoEnatorin ylläpitämään vanhaan Finlex-tietopankkiin sisältyivät ylimpien oikeusasteiden (KKO:n ja KHO:n) ja ylioikeuksien (hovioikeuksien ja lääninoikeuksien) sekä erikoistuomioistuinten ja lainvalvontaviranomaisten (valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen) ynnä eräiden muiden viranomaisten tietokannat. Valtion säädöstietopankki Finlex muodostuu nykyisin viidestä kokonaisuudesta, joista yksi on oikeuskäytäntö. Säädöstietopankin käyttö on maksutonta ja sen domain-osoite 41) on Säädöstietopankin oikeuskäytäntö kokonaisuuteen on otettu 42) korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden, työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden sekä ns. Eurooppa-tuomioistuimien ratkaisuja. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset (ns. vuosikirjaratkaisut) ovat omassa tietokannassaan täydellisinä vuodesta 1980 lähtien sekä lyhenteinä vuodesta 1926 alkaen. Samassa tietokannassa on ratkaisujen hakemisto vuosilta Muiden kuin ennakkopäätösten tietokanta sisältää lyhyet ratkaisuotsikot niistä ratkaisuista, jotka on otettu käsittelyyn valituslupamenettelyn kautta, mutta joita ei ole julkaistu vuosikirjassa. Jälkimmäisiä tietoja on vuodesta 1995 alkaen. 43) Valtion säädöstietopankki Finlexissä on hovioikeuksien ratkaisujen tietokannassa oikeustapauksia kaikista hovioikeuksista1964 alkaen. Aineisto koostuu ratkaisulyhennelmistä ja kesäkuusta 2004 lähtien pitkistä ratkaisuteksteistä Rovaniemen hovioikeus ryhtyi ensimmäisenä ylioikeutena informoimaan omia ratkaisujaan Internetin välityksellä (domain-osoite nykyisin: missä on julkaistu nykyisin myös muiden hovioikeuksien ratkaisuja). Vero-oikeuden alalla keskeinen merkitys on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla (ennakkopäätöksillä). Vallitsevan käsityksen mukaan ennakkopäätöksillä on suurempi auktoritatiivinen merkitys vero-oikeudessa kuin esimerkiksi siviilioikeuden alueella. Nykyisessä Finlexissä olevaan tietokantaan sisältyy KHO:n päätöslyhennelmiä vuodesta 41) Säädöstietopankin käyttöohjeita on selvitetty edellä alaluvussa II.1.3. Valtion säädöstietopankki. 42) KKO:n ja KHO:n ratkaisuja on saatavissa myös cd-rom-muodossa. Ks. tarkemmin edellä oleva alaluku II.1.1. Lakikirjat. 43) Korkeimman oikeuden oma palvelin löytyy osoitteesta:

16 lähtien. KHO:n vuosikirjaratkaisut ovat täydellisinä vuodesta 1980 alkaen. Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. Tämän lisäksi tietokantaan sisältyy päätöslyhennelmiä vuosikirjan ulkopuolisista ratkaisuista vuodesta 1973 lähtien, joiden osuus on yli puolet. Huomattavaa käytännöllistä apua voi olla tietokantaan sisältyvällä systemaattisella hakemistolla (asialuokituksella), jonka mukaisesti kaikki ratkaisut on 44) sijoitettu yhteen tai useampaan oikeudelliseen systemaattiseen luokkaan. Finlexin Hallinto-oikeuksien (ent. lääninoikeuksien) ratkaisujen tietokanta sisältää päätöslyhennelmiä vuodesta 1981 lähtien kaikista hallinto-oikeuksista (lääninoikeuksista). Valtion säädöstietopankki Finlexissä on myös vakuutusoikeuden ratkaisuja 1960-luvulta lähtien (päätöstiivistelmiä vuodesta 1961 alkaen). Markkinaoikeuden (ent. markkinatuomiotuomioistuimen) ratkaisut ovat vuodesta 1979 lukien olleet saatavana sekä painettuina julkaisuna (vuosikirjoina) että elektronisina julkaisuina Valtion säädöstietopankki Finlexistä. Markkinaoikeus aloitti toimintansa ja se käsittelee asioita, 45) jotka aikaisemmin kuuluivat markkinatuomioistuimelle ja kilpailuneuvostolle. Työtuomioistuimen ratkaisuja on julkaistu vuodesta 1947 alkaen. Niitä voi hyödyntää elektronisina julkaisuina niin Valtion säädöstietopankki Finlexissä kuin cd-rom-levykkeillä. Finlexiin on tallennettu kaikki työtuomioistuimen ratkaisut ja lausunnot vuodesta 46) 1970 lähtien. Finlexissä on myös tietokanta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisutiivistelmiä, joka sisältää Euroopan yhteisön tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisujen suomenkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1992 lähtien. Merkittävä on 47) lisäksi tietokanta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, johon on tallennettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen suomenkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1988 lähtien ja ruotsinkielisiä tiivistelmiä vuodesta 1961 lähtien sekä englanninkielisiä YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuja vuodesta 1977 lähtien. Vero-oikeudellisesti ovat merkityksellisiä myös keskusverolautakunnan (KVL:n) en- 44) Korkeimmalla hallinto-oikeudella on oma palvelin domain-osoitteessa: Sieltä ovat maksutta saatavissa ne uusimmat ratkaisut, jotka on päätetty ottaa digitaalispohjaisiin päätösrekistereihin. 45) Markkinaoikeuden verkkosivut ovat domain-osoitteessa: http//: 46) Kauppakaaren Työsuhdeasiain lakikirja CD-ROM ja WSOY:n Yritystieto-sarjan Työoikeus CD-ROM. 47) EU-tuomioistuimen uusimmat ratkaisut ovat saatavissa myös maksuttomasta EUR-Lexpalvelusta, jonka domain-osoite on: Myöhemmin tuomiot ja lausunnot löytyvät EU:n Celex-tietopankista. EUR-Lexiä on selvitetty tarkemmin edellä alaluvussa II.1.5. Euroopan unioni.

17 17 48) nakkopäätökset eli nykyisin ennakkoratkaisut. Vanhassa Finlexissä oli päätöslyhennelmiä ennakkopäätösluonteisista ratkaisuista lähtien. Dokumenteissa selostettiin 49) lyhyesti ratkaisun sisältö ja viitataan lainkohtiin. Keskusverolautakunnan päätökset (ennakkoratkaisut) vuodesta 1993 alkaen ovat nykyisin saatavissa verohallinnon palvelimelta, jonne ne siirrettiin vanhasta Finlexistä vuonna ) Tuomioistuinratkaisuja on saatavissa Internetissä myös Edilex-lakitietopalvelun Oikeuskäytäntö-osion välityksellä, jossa on omissa tietokannoissaan korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden, hovioikeuksien, hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden, työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden ratkaisuja. Ylimpien tuomioistuimien ennakkopäätöksiä ja hovioikeuksien ratkaisuja on julkaistu ja kommentoitu Defensor Legis, Lakimies, Lakimiesuutiset, Oikeustieto sekä Verotus -lehdissä. Nyttemmin on ryhdytty julkaisemaan KKO:n ja KHO:n ratkaisuja koskevia 51) kokoelmia, joihin on liitetty kutakin tapausta koskevat oikeustapauskommentit. Kysymys on kuitenkin kaupallisista tuotteista, joissa esitettyjen kommenttien suhteen on syytä käyttää normaalia lähdekritiikkiä. 52) Julkaisemattomiin oikeustapauksiin pääsee käsiksi tutustumalla niihin tuomioistuinten 53) arkistoissa. Viranomaisten käytäntöä voidaan selvittää myös haastattelemalla alan virkamiehiä tai asiantuntijoita. Monien hallintoviranomaisten tehtävistä ja toiminnasta sekä niiden antamista tiedotteista, ohjeista, määräyksistä ja ratkaisuista saa tietoa Internetin 48) Ks. tarkemmin verohallintolain ( /303) 3 luku. 49) KVL:n ratkaisuja on saatavissa myös cd-rom-muodossa. Ks. tarkemmin alaluku II.1.1. Lakikirjat 50) Domain-osoite: 51) Ks. teokset Timonen, Pekka (toim.). KKO:n ratkaisut kommentein I-II. Helsinki: Kauppakaari, joihin on otettu KKO:n ratkaisut 1998 alkaen, ja Linnakangas, Esko, Raimo Immonen & Pertti Puronen (1998). Verotuskäytäntö KHO:n, KVL:n ja LO:n ennakkopäätökset. Helsinki: Kauppakaari, josta on sittemmin julkaistu täydennysosia neljännesvuosittain vuosilta 1998 ja Jälkimmäinen teos on saatavissa myös CD-ROM-levyllä. Verotuskäytäntö -teos on nyttemmin julkaistu kahtena eri kirjana: Immonen, Raimo (2001). Verotuskäytäntö Yritysverotuksen ennakkopäätökset. Helsinki: Kauppakaari ja Juanto, Leila & Esko Linnakangas (2001). Verotuskäytäntö Arvonlisäverotuksen ennakkopäätökset. Helsinki: Kauppakaari. 52) Kommenttien laadinta ei ole aina tapahtunut perinteellisen tieteellisen tutkimuksen syvällisyydellä. Kommentti on saattanut jäädä esim. ajan puutteen vuoksi pintapuoliseksi eikä sen kirjoittaja ole aina tavoittanut sitä, mikä on tapauksen todellinen oikeusongelma ja ratkaisuperuste. 53) Eräiden oikeudenalojen julkaisemattomista ratkaisuista on laadittu oikeustapauskokoelmia. Esimerkkinä voidaan mainita julkaisut: Kartio, Leena (1988). Maanvuokralaki hovioikeuskäytännössä. Sopimusoikeudellista hovioikeuskäytäntöä 2. Helsinki: Kauppakaari Oy ja Saarnilehto, Ari (1987). Liikehuoneiston vuokra. Sopimusoikeudellista hovioikeuskäytäntöä 1. Helsinki: Kauppakaari Oy. - Muista oikeustapauskokoelmista saa tietoa Bibliografia Juridica Fennicasta. Ks. tarkemmin alaluku II.4. Oikeuskirjallisuus.

18 18 välityksellä. 54) Oikeustapauksiin rinnastettavana ratkaisuinformaationa voidaan pitää ylimpien yleisten 55) laillisuusvalvontaviranomaisten, eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oi- 56) keuskanslerin ratkaisuja. Ratkaisut voivat perustelujensa hyväksyttävyyden avulla saa- 57) vuttaa ohjausvaikutusta erityisesti hallintomenettelyssä. Ylimmät tuomioistuimet eivät ole tosin aina hyväksyneet laillisuusvalvontaviranomaisten kannanottoja, esimerkiksi purkuhakemuksia. Lähdeaineistona on otettava huomioon myös eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin vuosittain julkaistavat kertomukset, koska 58) niissä käsitellään mm. tuomioistuinten ja muiden viranomaisten virheellisenä pidettävää menettelyä. Oikeuskanslerille aikaisemmin kuuluneet ylimmän syyttäjän tehtävät on siirretty valtakunnansyyttäjälle. Valtakunnansyyttäjänviraston verkkosivuilta on saatavissa yleisiä määräyksiä ja ohjeita ynnä tiedotteita sekä ratkaisuselostuksia sellaisista syyteharkinta-, muutoksenhaku- ja kanteluasioista, jotka ovat johtaneet toimenpiteeseen tai kannanot- 54) Esimerkkinä voidaan mainita seuraavat viranomaiset ja julkisia tehtäviä suorittavat yhteisöt sekä niiden Internet-sivujen domain-osoitteet: Ajoneuvohallintokeskus: Eläketurvakeskus: Immateriaalioikeusinstituutti: Patentti- ja rekisterihallitus: Poliisi: Tekijänoikeusneuvosto: Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus): Tietosuojavaltuutetun toimisto: Ulkomaalaisvirasto: Väestörekisterikeskus: ja Ympäristöhallinto: 55) Oikeusasiamiehen ratkaisuja ja lausuntoja oli vuodesta 1988 lähtien tallennettu Finlexissä Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisutietokantaan. Internetin välityksellä on saatavissa oikeusasiamiehen ratkaisuja ja kannanottoja vuodesta 2001 alkaen Eduskunnan palvelimelta. Dokumenttiin sisältyy ratkaisuseloste ja merkittävimmistä ratkaisuista koko ratkaisuteksti. Oikeusasiamiehen toiminnasta on saatavissa tietoa myös eduskunnan palvelimelta, jonka domain-osoite on 56) Oikeuskanslerin ratkaisuja ja lausuntoja sisältyy vuodesta 1988 lähtien Valtion säädöstietopankki Finlexin tietokantaan Valtioneuvoston oikeuskansleri, joka kuulu osioon Viranomaiset. Tietoja oikeuskanslerinviraston toiminnasta löytyy valtioneuvoston palvelimelta (domain-- osoite: 57) Laillisuusvalvontaviranomaisten ratkaisuista saa tietoa muun muassa siitä, millaista veroviranomaisten menettelyä on pidettävä hyväksyttävänä tai virheellisenä. Ks. lisäksi Matti Myrskyn artikkelit Oikeuskansleri valvontaviranomaisena verotuksessa. Verotus 1993 s. 552 ss. ja Oikeusasiamies verotuksen valvontajärjestelmässä. Verotus 1994 s. 416 ss. 58) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukset vuodesta 2000 alkaen ovat saatavissa Eduskunnan palvelimelta (domain-osoite:

19 19 toon. Domain-osoite on jossa julkaistaan myös syyttäjälaitoksen tiedotuslehteä Akkusastoori. Vanhemmissa asioissa on syytä tutustua nyttemmin lopetettuun julkaisuun Syyttäjäsanomat, joka sisälsi oikeuskanslerin tiedotuksia virallisille syyttäjille. Erityisen hyödyllinen kirjallisten esitysten laatijoille on Finlex-tietopankin Oikeuskäytäntö kirjallisuudessa -tietokanta, joka sisältää kirjallisuusviittauksia kotimaisiin tuomioistuinratkaisuihin (KKO, KHO, hovioikeudet ja työtuomioistuin) suomalaisessa oikeudellisessa kirjallisuudessa vuodesta 1926 lähtien. Tämän lisäksi löytyy viitetietoja EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. Tiedossa olevien oikeustapausten tunnistetietojen perusteella voidaan tietokannasta selvittää, missä oikeuskirjallisuudessa on viitattu asianomaisiin ratkaisuihin. II.4. Oikeuskirjallisuus Lähdekirjallisuus koostuu yleensä oppikirjoista, monografioista, tieteellisistä artikkeleista ja muista (myös julkaisemattomista) kirjoituksista. Oppi- ja käsikirjoista sekä niiden lähdeviittauksista on helppo aloittaa. On syytä käydä läpi myös kirjastojen tietojärjestelmien hakuohjelmien avulla hakusanoittain ryhmitellyt asiahakemistot (asiasanat) sekä oman alan väitöskirjojen kirjallisuusluettelot. Suomen lainopillisen kirjallisuuden suurbibliografia Bibliografia Juridica Fennica (I - V) sisältää oikeusaloittain ryhmitellyt tiedot kotimaisesta kirjallisuudesta vuodesta 1809 aina vuoteen 1981 sekä vuosilta Eduskunnan kirjaston vuosikohtaisesti julkaisemina bibliografioina. Vanhaan Finlexiin sisältyi myös viitetietokanta Bibliografia Juridica Fennica (FBIF), johon oli tallennettu lähdetietoja oikeustieteellisestä kirjallisuudesta ja aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista vuodesta 1982 lähtien. Tämä digitaalispohjainen aineisto on nykyisin saatavissa myös Internetin välityksellä eduskunnan kirjaston ylläpitämästä Selma -kokoelmatietokannasta, missä haku voidaan rajoittaa osioon Kotimaisen oikeuskirjallisuuden haku 1982-, jonka aineisto sisältää kotimaisia oikeustieteellisiä artikkeleita ja kirjoja vuodesta 1982 lähtien. Aineistoa voi hakea myös asiasanaston avulla. Tietokanta on erinomainen apuväline oikeuskirjallisuutta etsivälle henkilölle, jos hän ei entuudestaan tunne 59) lähdeaineistoa. Kunkin vuoden vero-oikeuden bibliografia on ollut tapana julkaista seuraavan vuoden Verotus-lehden ensimmäisessä tai toisessa numerossa. Lisäksi on välttämätöntä tutustua juridisten aikakauskirjojen viimeisimpiin vuosikertoihin. Kotimaisista lehdistä tulee aihepiiristä riippuen tutustua seuraaviin aikakauslehtiin: - Lakimies (LM), Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen aikakauskirja, on oikeustieteellinen referee-julkaisu, joka sisältää mm. artikkeleita, oikeustapauksia ja kirja-arvosteluita sekä minkä uusimmat vuosikerrat ovat saatavissa elektronisina julkaisuina Edilex -lakitieto- 59) Domain-osoite:

20 20 palvelusta (verkko-osoite: - Defensor Legis (DL), Suomen Asianajajaliiton äänenkannattaja, jossa julkaistaan mm. oikeustieteellisiä artikkeleita ja oikeustapauksia sekä jonka uusimmat vuosikerrat ovat saatavissa elektronisina julkaisuina Edilex -lakitietopalvelusta (verkko-osoite: 60) - Tidskrift utgiven av Juridiska föreningen i Finland (JFT), joka sisältää mm. oikeustieteellisiä artikkeleita ja oikeustapauksia, - Oikeus, joka on oikeustieteellinen referee-julkaisu ja joka sisältää mm. artikkeleita ja 61) kirja-arvosteluita, - Oikeustieto, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yksityisoikeuden tiedotuslehti, mikä on saatavissa elektronisina julkaisuina vuodesta 1995 lähtien Edilex -lakitietopalvelusta ( sekä - Advokaatti, Suomen Asianajajaliiton jäsenlehti, joka sisältää mm. asianajajakunnalle suunnattuja artikkeleita ja jonka keskellä oleva liite sisältää uusinta tietoa muuttuvasta lainsäädännöstä ja oikeustapauksista, 62) - Akkusastoori, syyttäjälaitoksen tiedotuslehti, joka julkaistaan myös pdf-tiedostoina valtakunnansyyttäjäviraston verkkosivuilla (domain-osoite: - Gramexpress, esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n asiakaslehti, - Haaste, Rikoksentorjuntaneuvosto (ISSN ), mikä julkaistaan myös verkkolehtenä (verkko-osoite: - IPRinfo, Immateriaalioikeusinstituutti (IPR University Center; - Kuluttaja, kuluttajaviraston julkaisu (ISSN ), 63) - Kuluttajansuoja, kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajavalituslautakunnan julkaisu, jossa kerrotaan kuluttaja-asiamiehen, kuluttajavalituslautakunnan ja markkinaoikeuden ratkaisuista sekä yleisten tuomioistuimien tuomioista kuluttajariidoissa ynnä lainsäädännön muutoksista ja jonka sisällysluettelot ovat saatavissa Internetin välityksellä, 64) - Kuntalehti, KL-kustannus, - Lakimiesuutiset, Suomen Lakimiesliitto, - Ohoi: Oikeushallinto-osaston tiedote, - Poliisi ja oikeus, - Suomen Poliisilehti, poliisipäällystön ammattilehti, - Taloustaito, Veronmaksajan talouslehti; Veronmaksajan Keskusliitto, - Tasa-arvo, 60) Defensor Legis -lehden sisällysluetteloista ja julkaistuista oikeustapauksista vuodesta 1996 alkaen saa tietoa osoitteesta: 61) Oikeus -lehden hakemisto vuosilta löytyy myös domain-osoitteesta 62) Advokaatti -lehden sisällysluettelot vuodesta 1996 alkaen ovat saatavissa Suomen Asianajajaliiton palvelimelta domain-osoitteesta: 63) Kuluttajaviraston palvelimelta saa tietoa mm. julkaisuista ja tiedotteista osoitteesta: 64) Sisällysluettelot on saatavissa verkko-osoitteesta: