Jotain kauheaa. Jyväskylässä Petteri Haipola ---

Transkriptio

1 Jotain kauheaa Olen koonnut tähän kirjoitukseen viestejäni uskontie.netin keskusteluista kesällä Toivon, että nämä vapauttavat sinut uskon puhdistajana tunnetun Kyösti Karjalaisen ja Auri Hakomaan nöyristelevistä harhaopeista, mitkä johtavat yhä pitemmälle paatumukseen ja luopumukseen pois Herrasta. Ovelin keino saada ihminen pysymään pimeydessä tai johtaa hänet pimeyteen, on sanoa valkeutta pimeydeksi ja pimeyttä valkeudeksi sekä hämärtää näin ihmisen käsitys siitä, mikä on hyvää, täydellistä ja otollista Jumalan silmissä ja mikä on syntiä. (Room 12:1-3.) Huomaa, että Paavali kehottaa tuossa viitteenä olevassa Raamatun kohdassa roomalaisia järjelliseen jumalanpalvelukseen. Paholainen on tietty viisas ja antaa viisautta vanhurskauden palvelijoiksi tekeytyville seuraajilleen, mutta Jumalan viisaus on vielä enemmän kuin näiden kierojen kiero oveluus ja älyniekkojen saivartelut sekä sanakiistat. Terävä-älyisin jumalaton on kuin idiootti ja tyhjänveroinen Jumalan suuren älyn edessä. Silti tämä typerys väittelee Jumalan Sanaa vastaan ja pitää itseään viisaampana kuin Jumalan Sana on. Siksipä hän vääntää Sanaa vinoon, jotta saisi osoitettua olevansa oikeassa kaikkivaltiasta vastaan. (Job 40:3.) Miten turhaa sellainen tuulimyllyjä taistelu onkaan, mutta pimeydessä vaeltava ja mieleltään turhentunut tietämätön sielu ei sitä ymmärrä. Sielullisuus on korvannut hengellisyyden ja hän luulee lihaa hengeksi sekä Henkeä lihaksi. Voi jumalatonta, sillä hänen käy pahoin! Jumalattoman toivo hukkuu eikä hän tiedä, mihin hän kompastuu. Hän kompastuu kompastuskallioon ja loukkauskiveen, jonka palvelija on luullut olevansa vainotessaan Jumalan seurakuntaa. Jyväskylässä Petteri Haipola --- Uskon teko ei ole laittomuuden (kreikaksi anomia) teko, mikä on voimakkain syntiä kuvaava ilmaisu Raamatussa. Anomia on jotakin enemmän kuin hamartia eli se sana, mitä yleisimmin on käytetty synnistä Uudessa testamentissa. (hamartia: ohi maalin meneminen, harha-askel, erehtyminen). Jos siis teen uskon teon, jonka Jumala vaikuttaa ja jonka Jumala tekee minun kauttani tai minussa, niin en tee laittomuuden tekoa eli syntiä. Raamatussa sanotaan uskon tekoja Jumalan edeltävalmistamiksi teoiksi, Jumalan teoiksi ja teoiksi, jotka ihminen tekee Jumalan vaikutuksesta. Tarkoitatko esimerkeilläsi sitä, Kyösti, että kun Jumala tekee ihmisen kautta tai ihmisessä "uskon teon", niin hän saa ihmisen tekemään syntiä eli rikkomaan Jumalan lakia vastaan? Jos Jumala tekisi sinussa uskon teon, niin hän saisi sinut esimerkiksi tappamaan minut, koska uskon eri tavalla Jumalaan kuin sinä? Tämä olisi sitten sellainen uskon teko uuden liiton aikakaudella, mikä ei ole syntiä vai olisiko tämäkin syntiä, vaikka Jumala suoraan tekisi tämän teon kauttasi? Uskon tekoja Raamatussa: 2.Tessalonikalaiskirje: 1:11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, 1:12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan. Luukkaan evankeliumi: 17:7 Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?

2 17:8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? 17:9 Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? 17:10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'" Roomalaiskirje: 15:17 Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa; 15:18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, 15:19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, 1.Korinttolaiskirje: 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Apostolien teot: 14:27 Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven. Apostolien teot: 15:4 Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria. Filippiläiskirje: 2:12 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. 2:14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, 2:15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, 2:16 tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt. Matteuksen evankeliumi: 21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.' 21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. 21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään. 21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 21:32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. --- Jumalan armon vaikutus uskovissa:

3 Tiituksen kirje: 2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta (anomia) ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. --- Oletko sitä mieltä Kyösti, että jos Jumala tekee uskovaisessa miehessä uskon teon, niin tämä uskovainen mies esimerkiksi menee ilotaloon ja yhtyy siellä porttoon tai iskee miehen baarissa ja harrastaa seksiä tämän kanssa. Onko sinusta avioliiton solmiminen miehen ja naisen välillä synnin tekemistä Jumalan hengellisen lain mukaan, kun nämä ovat neitsyitä ja menevät naimisiin kokien sen Jumalan tahdoksi kristillisessä seurakunnassa yhteiskunnan lakien mukaan? Onko sinusta avioliiton solmiminen kahden miehen välillä - siis homoliiton solmiminen - samalla tavalla syntiä Jumalan hengellisen lain mukaan kuin miehen ja naisen välinen avioliitto, jos avioliiton solmiminen homojen kesken olisi laillista yhteiskunnan lakien mukaan mahdollista? Sehän taitaa olla mahdollista jossakin päin maailmaa. Puhun nyt siis Jumalan hengellisestä laista, mistä Paavali kirjoittaa jakeissa Room 7:7-14 ja joihin kuuluu mm. 10. käsky "Älä himoitse!" Puhun nimenomaan siitä, mitä Jumala pitää syntinä enkä siitä, mitä ihmiset pitävät syntinä. Onko tämän Jumalan hengellisen lain mukaan yhtä lailla syntiä avioitua samaa sukupuolta olevan kanssa ja maata hänen kanssaan kuin eri sukupuolta olevan neitsyen kanssa ja maata vain hänen kanssaan? 1.Korinttolaiskirje: 7:27 Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. 7:28 Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää. Jos molemmat asiat ovat syntiä Jumalan hengellisen lain edessä, niin silloinhan niillä ei ole mitään eroa Jumalan silmissä moraalisessa mielessä, niin että toinen asia olisi toista pahempi ja johtaisi rangaistukseen, mutta toinen ei johtaisi rangaistukseen - vai onko? Onko Jumalan silmissä ihan yksi ja sama, meneekö joku naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa vai eri sukupuolta olevan kanssa? Synti on Raamatun mukaan jotakin sellaista, mistä Jumala rankaisee ihmisiä. Rankaiseeko Jumala ihmisiä siitä, että nämä tekevät jotakin sellaista, mikä näyttäisi hyvältä teolta, esimerkiksi imettäisivät vauvaa, kävisivät ansiotöissä elättääkseen perheensä, antaisivat almuja köyhille, ottaisivat vastaan Jumalan armon ja Jumalan sanan, muuttaisivat mielensä pois synnistä ja kääntyisivät Jumalan tykö, rukoilisivat Isää Jeesuksen Kristuksen nimessä, lukisivat Raamattua, todistaisivat Jeesuksesta, jne. Ovatko nämä sellaisia syntejä, mistä Jumala rankaisee ihmisiä joko tämän elämän aikana tai sitten kuoleman jälkeen? Synti on jotakin sellaista, mitä tulisi pyytää anteeksi Jumalalta: se on ainakin hyvä tapa, jos ei muuta ja osoittaa oikeaa sydämen asennetta Jumalan edessä, jos anteeksipyyntö on vilpitön ja sielu katuu syntiä haluten hylätä sen. (Psa 32; 2Kor 7:8-11.) Psalmit:

4 32:1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 32:2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! 32:3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. 32:4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. 32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela. 2.Korinttolaiskirje: 7:8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - 7:9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. 7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 7:11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. Tunnustiko Daavid tuossa kaikki vessassa käymiset, peseytymiset, ruoan ostamisen, lasten hoitamisen, ystävälliset sanat, almujen antamisen, jne.? Mitä mieltä olet, Kyösti? Eikö kaikki synnit pidä sisällään myös nämä asiat? Nukkumistakin pitäisi kai pyytää anteeksi, koska se on syntiä? Niinkö? Entä valveilla oloa? Eräs veli oli kerran Pelastusarmeijan padalla keräämässä avustuksia tarvitseville joulun alla. Hän ei aikonut pyytää tätä "syntiä" anteeksi, vaikka se eräiden tulkinnan mukaan synti on ja syntiähän pitää yleensä pyytää anteeksi. Näin minä ainakin olen ymmärtänyt synnit Raamatussa ja katumuksen synnin teon jälkeen. Informaatiota Kyöstistä ja minusta Jos joku ei tiedä, miksi kyselen näitä asioita Kyöstiltä, niin kerrottakoon, että tunnen tämän Kyöstin virtuaalisesti vuosien takaa. Jos olen oikein Kyöstiä tulkinnut, niin hänen mielestään Jumalan silmissä on yhtä lailla syntiä kaikki seuraavat asiat: 1) a. Yhden Jumalan palvominen on syntiä, koska on epätäydellistä. (Yksi Jumala = Jeesuksen Kristuksen Isä ja meidän Isämme tai apostolien Isä, jos minä en sattuisi olemaan yksi "meistä" eli sydämeltään uskovista kristityistä, joissa Kristuksen Henki on (Joh 20:17; Room 8:9.). b. Monen Jumalan palvominen on syntiä. 2) a. Jumalan kuvien tekemättä ja palvomatta jättäminen on syntiä, koska epätäydellinen ihminen jättää tekemättä jumalankuvan ja palvomatta sitä. b. Jumalan kuvien tekeminen ja palvominen on syntiä. 3) a. Jumalan nimen turhaan lausumatta jättäminen on syntiä, koska on vajavaisen ihmisen tekemättä jättäminen. b. Jumalan nimen turhaan lausuminen on syntiä. 4) a. Sapatin käskyn pitäminen on syntiä, koska on vajavaista ja epätäydellistä ihmisen

5 pitämänä. b. Sapatin käskyn rikkominen on syntiä. 5) a. Vanhempien kunnioittaminen on syntiä, koska on vajavaista ja epätäydellstä. b. Vanhempien kunnioittamatta jättäminen on syntiä. 6) a. Murhaamatta jättäminen on syntiä, koska vajavainen ja epätäydellinen ihminen jättää murhaamatta. b. Murhaaminen on syntiä. 7) a. Aviorikoksen tekemättä jättäminen on syntiä, koska on epätäydellisen ihmisen tekemättä jättämistä. b. Aviorikoksen tekeminen on syntiä. 8 ) a. Varastamatta jättäminen on syntiä, koska on epätäydellisen ihmisen varastamatta jättämistä. b. Varastaminen on syntiä. 9) a. Oikean todistuksen sanominen lähimmäisestä ja väärän todistuksen sanomatta jättäminen ovat syntiä, koska ovat vajavaisen ihmisen teko ja tekemättä jättäminen. b. Väärän todistuksen sanominen lähimmäisestä on syntiä. 10) a. Toisen oman himoitsematta jättäminen on syntiä, koska on vajavaisen ja syntisen ihmisen himoitsematta jättämistä. b. Toisen oman himoitseminen on syntiä. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Kyöstin mielestä kaikki, mitä ihminen on tehnyt tai jättänyt tekemättä sikiämisestä hautaan asti on Jumalan hengellisen lain edessä syntiä. Näin ollen ihminen ei tee elämänsä aikana mitään muuta kuin syntiä joka hetki elämänsä aikana riippumatta siitä, onko uskossa ja Kristuksessa vai ei. Jopa Jumalan vaikuttamat uskon teot ovat syntiä, koska ne tehdään uskovaisen ja epätäydellisen ihmisen kautta. Ihmisen kaikki ajatukset, sanat, teot ja tekemättä jättämiset ovat kaiken aikaa pelkästään syntiä, koska ne ovat epätäydellisiä. Vaikka jokin näistä ajatuksista, sanoista, teoista ja tekemättä jättämisistä näyttää maallisen lain ja ihmisten silmissä vanhurskaudelta, niin Jumalan silmissä kaikki tämä on syntiä tämän teorian mukaan. Oletko ymmärtänyt Jumalan täydellisen ja hengellisen lain sekä ihmisen syntisyyden tällä tavalla, Kyösti? -- Se, mihin Kyöstin oppi johtaa, on että synti ja vanhurskaus menettävät merkityksensä. On ihan sama, mitä ihminen tekee tai on tekemättä, sillä kaikki on syntiä. Näin päästään siihen, miten Kyösti ymmärtääkseni tulkitsee Raamattua. Korjaa, jos olen tulkinnut sinua väärin, Kyösti. Paavali kirjoitti: 1.Korinttolaiskirje: 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

6 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. Kyösti tulkitsee tämän näin: 1.Korinttolaiskirje: 6:9 Vai ettekö tiedä, että väärät saavat periä Jumalan valtakunnan? Älkää eksykö. Huorintekijät, epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, hekumoitsijat ja miehimykset, 6:10 varkaat, ahneet, juomarit, pilkkaajat ja anastajat saavat periä Jumalan valtakunnan. 6:11 Ja tuommoisia te olette, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. Paavali kirjoitti: Galatalaiskirje: 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Kyösti tulkitsee tämän näin: Galatalaiskirje: 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, perivät Jumalan valtakunnan. Olenko ymmärtänyt oikein, että tulkitset sanaa tällä tavalla, Kyösti? Uskotko, että mieleltään homoseksuaali ja murhaaja, joka jatkaa homoseksuaalina olemista ja murhaajana olemista pelastuu, kun vain uskoo samalla tavalla kuin sinä tai uskoo eri tavalla kuin sinä, eikä muutu sydämeltään toisenlaiseksi ihmiseksi ja jatkaa em. mainittujen syntien tekemistä. Tämä siitä syystä, että jokainen ihminen rypee joka hetki synnissä epätäydellisyytensä ja omistamisensa vuoksi, joten nämä "suuremmatkaan" tai "pienemmät" tai "samankokoiset" (Väliäkö tuolla sinun opissasi?) synnit eivät aiheuta Jumalan rankaisutoimia ajallisesti eivätkä varsinkaan ikuisesti? Uskotko, että kaiken synnin saa anteeksi eikä uskovainen voi tehdä niin paljon syntiä, että hän voisi paatua ja joutua eroon Jumalasta syntiensä tähden. (vrt. Hebr 3:12-15.) (Sydämen muutos tässä tarkoittaa muutosta väärästä oikeaksi, syntisestä vanhurskaaksi, epäpyhästä pyhäksi - tarkoittaa mielenmuutosta ja suuntaa, mitä kohti ihminen muuttuu: lisääntyvään Kristuksen kaltaisuuteen tai siitä pois päin, lisääntyvää syntisyyttä ja kelvottomuutta kohti, lisääntyvää tottelemista kohti tai lisääntyvää tottelemattomutta kohti) Kyöstin opissa synti menettää merkityksensä ja samoin vanhurskaus. Millään ei ole mitään väliä eikä mikään voi aiheuttaa Jumalasta eroon joutumista paitsi tämän Kyöstin ilmoittaman uskon menettäminen ja siitä luopuminen, mistä tosin kukaan ei voine Kyöstin opetuksen mukaan luopua. Näin Kyöstin opissa voidaan olla täysin varmat pelastuksesta tai oikeastaan

7 kadotuksesta, sillä pelastusvarmuus on vain harhaa ja syntiä, mutta kadotusvarmuus on harhaa ja syntiä samalla tavalla, joten ei näilläkään ole mitään eroa. Väliäkö tuollä, miten uskoo vai eikö usko, koska usko on syntiä, sillä uskohan on ihmisen uskoa jonka kohde on Jeesus Kristus ja on siksi syntiä, koska on ihmisen uskoa, vaikka onkin Jeesuksen uskoa ja Jeesuksen ja Jumalan vaikuttamaa uskoa, mutta koska vajavainen ja epätäydellinen ihminen uskoo, niin se on syntiä se uskokin. Kaikki on syntiä, joten mikään ei ole syntiä ja ihminen pelastuu tai joutuu kadotukseen synnin kautta, joka on tässä opissa usko tai epäusko, sillä väliäkö tuolla, syntiähän ne molemmat ovat. --- Jumala ei käske kenenkään tehdä syntiä. Näin ollen 1) Jumala ei käskenyt Abrahamin tehdä syntiä, kun kehotti tätä uhraamaan poikansa Iisakin. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä yleistä johtopäätöstä, että Jumala hyväksyy ihmisten uhraamisen itselleen. On myös huomattava se, että Jumala oli jo etukäteen suunnitellut estävänsä Aabrahamin teon ja niin hän myös toimi. 2) Jos portto Raahabin teko oli Jumalalle suotuisa "uskon teko", niin se ei ollut syntiä. Ei ole syntiä toimia Jumalan kansan hyväksi ja pahojen valtakunnan hävittämisen puolesta, jos Jumala sellaiseen kehottaa. Jos Kyöstin tulkinta olisi oikea, niin Jumala olisi käskenyt ihmisten tehdä syntiä, mikäli minä puolestani tulkitsen Kyöstiä oikein. Tätäkö tarkoitit, Kyösti? Jos et, niin voisitko tarkentaa, mitä Jumalan tekemä uskon teko on? Onko se Jumalan hengellisen lain noudattamista vai sitä vastaan rikkomista? Jos on noudattamista, niin eikö ole periaatteessa mahdollista, että joku ihminen tekee jonkin Jumalalle kelpaavan teon, vaikka hän ei itse sitä tekoa teekään vaan Kristus tekee sen hänessä ja hänen kauttaan, millä tarkoitetaan Raamatussa Jumalan vaikuttamia tekoja ja tekoja, mitkä ovat alkuisin Jumalasta, hänestä lähtöisin ja hänen voimallaan eli Pyhän Hengen voimalla tehtyjä tekoja. Ihmisen näkökulmastahan näyttää siltä, että ihminen tekisi tekoja, mutta ehkä Jumalan näkökulmasta näyttää siltä, että Jumala itse tekee tekojaan ihmisessä ja ihmisen kautta? Jos tällaisia Jumalalle kelpaavia tekoja ihminen tekisi (saivartelematta enempää sillä, että ne ovat Jumalan tekoja ja hänen vaikuttamiaan tekoja), niin eikö silloin ole mahdollista, ettei ihan kaikki ihmisen teot ja oleminen olisikaan syntiä? Silloinhan voitaisiin erotella toisistaan synti ja vanhurskaus? Esimerkiksi homoakti olisi sitten syntiä ja heteroakti puolisoiden välillä voisi olla joissakin tapauksissa vanhurskautta tai ainakin luvallista eikä Jumalan tahtoa vastaan? Sen sijaan homoakti olisi aina Jumalan tahtoa vastaan ja luvatonta, joten voisimme sittenkin erotella tekojen ja sydämen asenteiden mukaan ihmisiä joko epähurskaiksi tai hurskaiksi ja jopa uskoviksi ja eriuskoisiksi? Käskikö Jumala ihmisten tehdä syntiä, Kyösti? --- Jumalan armon vaikutus uskovissa: Tiituksen kirje: 2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta (anomia) ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

8 Kyösti Vaikuttaako Jumalan armo 1) Jumalan lain rikkomista 2) Jumalan lain noudattamista 3) ei kumpaakaan: mitä se siis vaikuttaa? --- Kyöstin laatima otsikko on harhaanjohtava. "Onko usko ilman lain tekoja kuollut"? Raamatussa "lain teot" ja "uskon teot" näyttäisivät olevan eri asia. Lain tekojen kautta ei tulla vanhurskaaksi, mutta uskon tekojen kautta tullaan vanhurskaaksi. (Room 3:19-4:16; Jaak 2:10-26; Gal 2:14-22; 5:5; 1Kor 4:3-5.) (Lukijalle: Lue jatkosta tarkempi selitys tälle asialle ennen kuin alat suutuksissasi kirjoittaa vastinetta, ettei tekojen kautta tulla vanhurskaaksi vaan uskon kautta.) Suluissa on mainittu viitteenä kohtia, missä Paavali pyrkii apostolien kanssa "vanhurskautumaan Kristuksessa", vaikka on jo "uskon kautta vanhurskas". Tästä voidaan päätellä se, ettei "vanhurskautuminen" jää yhteen ainoaan kertatapahtumaan vaan on jatkuva prosessi niin kuin myös "pyhitys". (Pyhitys: erotus, erottaminen; synnistä erottaminen; synnistä irrottaminen; synnistä pois irtaantuminen. (Room 6:22-23; Joh 1717; 2Kor 7:1; 1Tess 4:1-11; Hebr 12: Lue myös edeltävät jakeet Room 6:1-21; Hebr 12:1-13.) Otsikko on harhaanjohtava sen vuoksi, että uskon kautta vanhurskas ja vanhurskautuva (elämän vanhurskauttaminen) ei tee enää "lain tekoja" vaan hän tekee "uskon tekoja" ja nämä teot Jumala vaikuttaa hänessä toteuttaen ne loppuun asti. Jakeessa 2Tess 1:11 on hieman erheellisesti käännetty, että Jumala tekisi uskon teot täydellisiksi. Verbi plerose tarkoittaa "täyttää tai saattaa loppuun tai toteuttaa". Näin ollen uskon teot toteutuvat ja ne tehdään loppuun saakka, mutta niiden ei tarvitse olla täydellisiä siten kuin jotkut ymmärtävät eli vajavainen uskon teko kelpaa, sillä se on tehty sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on omilleen suonut. Jos Jumala ei anna sinulle uskoa, jonka kautta voit siirtää vuoria tai armolahjaa, että voit profetoida tai puhua kielillä tai selittää kieliä, niin näiden lahjojen puute ei ole sinulle synti. Jos oikein tulkitsen Kyöstin sanoja, niin nämä puutteet ovat syntiä, koska ovat osoitus epätäydellisyydestä ja ovat siten syntiä. Uskon kautta vanhurskautumisessa tulee erottaa toisistaan kaksi asiaa: 1) oikeudellinen prosessi ja siirtyminen kuolemasta elämään 2) edellisen vaikutus ja seuraamus ihmisen elämässä. Jos joku ei ole siirtynyt kuolemasta elämään, niin häneltä jää kohdan kaksi mukainen sisäisen ihmisen muuttuminen kokematta. Hän saattaa ymmärtää järjellään oikein kohdan yksi mukaisen uskon kautta vanhurskautumisen, mutta sen vaikutus ja elämä Hengessä ovat hänelle vieraita asioita. Tästä syystä tällainen henkilö kääntyy usein kristittyjä vastaan, koska hän ei ole pystynyt itse elämään samanlaista elämää kuin kristitty eikä sana avaudu hänelle Hengen opettamalla tavalla. Kohta 1) on oikeudellinen prosessi, missä syyllinen armahdetaan eikä häntä tuomita rikoksista rangaistukseen. Hän saa synnit anteeksi ja saa lähteä vapauteen pois vankilasta, missä oli suljettu epäuskoisena ja synnin sekä saatanan vangitsemana. Armahdukseen ei vaikuta mikään ihmisessä oleva ansio tai hyvä teko, mutta toki armo tulee ottaa vastaan tai muuten se jää turhaksi. (2Kor 6:1,2.)

9 Kohta 2) on tämän armahdetun uutta elämää Kristuksessa, minkä Jumalan Henki hänessä vaikuttaa sanan kautta. Jos kohta 1) ei ole toteutunut, niin kohta 2 jää myös toteutumatta. Sisäinen ihminen ei muutu "lain tekojen" eli uskonnollisuuden ja totena pitämisen kautta, vaikka kuinka yrittäisi. Ellei joku synny uudesti ylhäältä ja saa Pyhää Henkeä sydämeensä, ei hän voi elää kristityn elämää vaan on jatkuvasti vihamielinen Jumalalle ja uskoville. Hän voi silti luulla, että palvelee Jumalaa ja on "oikeassa", korkeimman totuuden ja ehdottoman Jumalan armon omistava ihminen. Hän voi ihannoida Raamattua ja pitää sitä Jumalan Sanana (tai sanana, ihan miten vain). Kohta 2) on Kristuksen elämää uskovaisen sydämessä. Kun Raamattua luetaan, niin siellä sanotaan: 1) Kohdan 1) mukaan Jumala on pelastanut meidät ilman vanhurskaudessa tehtyjä tekoja yksin armosta, uskon kautta. Tiit 3:5; Efe 2:8,9 2) Kohdan 2) mukaan me pelastumme Kristuksen elämän kautta, kun olemme tulleet sovitetuiksi eli ottaneet vastaan sovituksen sanan ja saaneet Kristuksen Hengen, tulleet osallisiksi pyhästä Hengestä. Room 5:10,11; 2Kor 13:13 Ilman tätä Pyhän Hengen osallisuutta ei voida pelastua, mutta Hengen osallisuus ei tarkoita sitä juridista prosessia, mikä johtaa Hengen saamiseen. On siis erotettava toisistaan: 1) armahdetuksi tuleminen: syyllinen saa syntinsä anteeksi ja siirtyy hengellisestä kuolemasta elämään Hengessä. Hän siirtyy kadotetusta tilasta pelastettuun olotilaan. Matkan suunta muuttuu silmänräpäyksessä: ennen olimme matkalla kadotukseen, nyt olemme matkalla taivaaseen. 2) vapautuminen synneistä ja synnin hallintavallasta, syntisistä elämäntavoista ja saatanan vankeudesta. Tämä on jatkuva prosessi, missä vanha ihminen tekoineen pannaan pois (ihmisen aktiivinen mukana oleminen prosessissa "sydämen halusta", Efe 4:20-24; 2Tess 1:11,12; Matt 12:33-37.) ja pukeudutaan uuteen ihmiseen, jolla on uusi mieli ja uusi luonto ja uudet teot uuden luonnon mukaan. (2Piet 1:1-11.) En tiedä, miten tämän selittäisin, niin että se voidaan ymmärtää. Uskon ja toivon, että vanhurskaat (eli uskon kautta vanhurskautetut) ymmärtävät tämän, mutta ne, joita ei ole uskon kautta vanhurskautettu ja joilla ei ole Kristuksen Henkeä, eivät välttämättä tätä voi koskaan ymmärtää, vaikka se heille rautalangasta väännettäisiin. Raamatun mukaan Jumala on sokaissut näiden väärien silmät, etteivät he näkisi, ja lähettänyt heille uneliaisuuden hengen, etteivät he kuulisi kuulevilla korvillaan eivätkä tulisi parannetuiksi. Sairaus, mitä he sairastavat, on synti. Jaakobin kirjeessä ei puhuta oikeudellisesta prosessista eli kohdan 1) siirtymisestä kuolemasta elämään. Siinä puhutaan sen seurauksista ja vaikutuksesta ihmisen elämässä, jatkuvasta elämän vanhurskautumisesta ja Hengen pyhityksestä. Myös Paavali tunsi tämän prosessin ja kirjoitti siitä paljonkin. (Room 5:20-2:23; 84-16; Gal 5:13-26) On mielenkiintoista, että nämä "elämän vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä" kertovat jakeet ovat samassa yhteydessä, missä puhutaan "armon alla" olemisesta. Paavali opetti selvästi, ettei uskovainen "elä synnissä", kun on armon alla eikä lain alla. Jos oikein Kyöstiä tulkitsen, niin hänen mukaansa uskovainen nimenomaan "elää synnissä" ja tämä vieläpä "Jumalan hengellisen lain" mukaan. Oma tulkintani on se, että nimenomaan "Jumalan hengellisen lain" mukaan me emme elä synnissä vaan palvelemme vanhurskautta. Sitten Kyöstiltä voisi vielä kysyä, miten hän ymmärtää nämä jakeet? 2.Korinttolaiskirje: 5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi

10 sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. Tuossa on uskovista kyse, jos oikein ymmärrän. Johanneksen evankeliumi: 5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Nämä ovat Herran Jeesuksen omat sanat. Ilmestyskirja: 22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. 22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Joku enkeli taisi sanoa nämä Herran Jeesuksen valtuuttamana tai sitten hän oli itse Jeesus Kristus. Joka tapauksessa näitä voisi kai hyvällä syyllä sanoa Jumalan sanoiksi. Miten ne tulkitset, Kyösti? Onko eroa synnillä ja vanhurskaudella ja minkä mukaan meidät tuomitaan uskon tai epäuskon perusteiden lisäksi? --- Rakkaus Jumalaan on se, että me pidämme hänen käskynsä Johannes kirjoitti totuuden ja armon sanoja: "Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat." (1Joh 5:3.) Tämä kirjoitus on syntynyt sitä varten, että ymmärtäisimme oikein Jumalan lapsen ja Kristuksen morsiamen rakkauden Jumalan lakia kohtaan ja vilpittömän pyrkimyksen käskyjen pitämiseen. (1Kor 7:19; Joh 14:21.) Miehen ja naisen välinen rakkaus vertauskuvana Kristuksen ja seurakunnan välisestä rakkaudesta Kristuksen ja seurakunnan välistä rakkautta verrataan Raamatussa miehen ja naisen väliseen rakkauteen. (Efe 5:21-33; 2Kor 11:2; Kork.v.) Se onkin hyvä kuva, sillä jokainen sellaisen rakkauden kokenut tietää, mistä on kysymys. Jos joku ei ole kokenut miehen ja naisen välistä puhdasta rakkautta, missä puolisot antavat itsensä alttiiksi toisen edestä ja kunnoittavat toisiaan, niin sitten voidaan verrata Kristuksen ja hänen omiensa välistä rakkautta hyvän isän rakkauteen lastaan kohtaan. Siinä on hyvä kuva siitä, miten taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan ja kurittaa meitä meidän tosi parhaaksemme, jos olemme tottelemattomia. (Hebr 12:1-17.)

11 Kun Jumalan lapset ovat harjaantuneet kurituksen kautta, niin he tottelevat Isäänsä sydämen mielihalusta. He ymmärtävät Isän käskyt parhaiksi käskyiksi maan päällä: siksi niitä on hyvä noudattaa. Daavidin mukaan Jumalan käskyjen noudattamisesta on suuri palkka eikä hän puhunut omiaan. (Psa 19.) Myös Herra Jeesus kehotti kuulijoitaan aina tottelevaisuuteen (Luuk 6:46; Matt 7:21-29; 20:25-28.) ja sanoi: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani." (Joh 7:17.) Omiaan puhuva etsii omaa kunniaansa, mutta Jumalan sanaa puhuvä kirkastaa Kristuksen ruumiissaan syntiä karttaen ja hyvää tehden. (1Kor 6:18-21.) Jumala on se, joka vaikuttaa tämän hyvän tekemisen ja pahan karttamisen uskovan elämässä oman nimensä kunniaksi ja kirkastamiseksi. (2Tess 1:11,12; Joh 15:1-8.) Huomaa seuraavassa jakeessa käännösvirhe vuoden 1938 Raamatussa, mikä on korjattu tähän versioon: (Jumala ei tee "täydelliseksi" meidän uskomme tekoja vaan "saattaa ne päätökseen" ja "toteuttaa" ne: "vie loppuun asti" alkamansa hyvän työn meissä. (vrt. Fil 1:6.) 2.Tessalonikalaiskirje: 1:11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi päätökseen asti kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, 1:12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan. Lue myös tämä opetus edellisen tueksi ja vakuudeksi: Hebrealaiskirje: 13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. 1:11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi päätökseen asti kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, 1:12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan. Rakastatko vaimoasi? Jos sinä rakastat vaimoasi, niin onko sinusta vastenmielistä ja raskasta olla mieliksi hänelle ja tehdä hänelle hyvää? Onko sinusta vastenmielistä ja raskasta olla tekemättä pahaa vaimollesi? Jos rakastat todella vaimoasi, niin olet sydämesi halusta hänelle mieliksi ja teet hänelle hyvää eikä se ole raskasta tai vastenmielistä. Sinulle ei ole myöskään raskasta ja vastenmielistä se, että olet tekemättä pahaa vaimollesi. Et halua vahingoittaa vaimoasi millään tavalla, koska rakastat häntä niin paljon. Samasta asiasta on kyse Kristuksen ja seurakunnan välisessä suhteessa. Jeesukseen uskova ihminen ei halua tehdä pahaa Jeesukselle, koska rakastaa häntä. Synnin tekeminen saa Jumalan aina murheelliseksi: Pyhä Henki murehtii synnin tekemistä, jos uskovainen lankeaa. (Efe 4:17-32.)

12 Armo vaikuttaa meissä lain noudattamista eikä sen rikkomista Jos joku rakastaa toden teolla Jeesusta, niin hän pitää käskyt ja Jumalan sanan niin hyvin kuin se lahjana saadun kyvyn avulla on mahdollista. (Joh 14:20-24; Matt 10:8; 2Piet 1:1-11.) Toki lihan heikkous aiheuttaa lankeemuksia, niin että tarvitsemme anteeksiantamusta synneistä. (1Joh 1:7-2:2; Jaak 4:14-20; Gal 2:11-14; Matt 26:41.) Matkamme suunta ei ole kuitenkaan lisääntyvää tottelemattomuutta, kapinamieltä ja Jumalan vihollisuutta kohti. Suunta on yhä suurempaa Jumalan tottelemista, pyhyyttä ja puhtautta kohti. (2Kor 1:12; 1Tess 2:9-12.) Jumalan armo vaikuttaa kaiken tämän. (Tiit 2:11-14.) Jumalan armo saa meissä siis aikaan Jumalan hengellisen lain noudattamista eikä sen rikkomista. (Room 8:4-16; 6:1-23.) Tämän pitäisi olla selvää ja elämän todellisuutta niiden kohdalla, joissa on Kristuksen Henki ja jotka ovat hänen omiaan, uudestisyntyneitä kristittyjä. (Room 8:4-16.) Lainaan tähän joitakin Raamatun kohtia, missä todetaan sama asia. Galatalaiskirje: 5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."... 5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.... 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys,... ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki. 5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. 5:26 Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Roomalaiskirje: 6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? 6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?... 6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, 6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! 6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? 6:17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,

13 Roomalaiskirje: 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Tiituksen kirje: 2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Edellä lainatuissa Raamatun kohdissa sanotaan hyvin selvästi, ettei Hengessä vaeltava kristitty "elä synnissä" eikä ole siten "synnin orja" tai sellainen, joka "rypee elämänsä joka hetki synnissä". On tärkeää havaita myös se, että tämä on Jumalan käsitys uskovaisen sisäisen ihmisen tilasta ja vaelluksesta Jumalan "hengellisen" lain mukaan, mikä tarkoittaa kymmenen käskyn lakia (Room 7:7-14). Sen kanssa pitävät yhtä rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. (Matt 22:36-40; 7:12.) Ei ole siis olemassa jotakin sellaista "hengellistä lakia", jonka mukaan kristitty ja Hengessä vaeltava veli rypee synnissä, vaikka se jonkin toisen "maallisen" tai muun lain mukaan olisikin vanhurskauden tekemistä. Jumalan arvioiden ja tuomioiden perusteena on aina Jumalan laki, mikä tarkoittaa kymmenen käskyn lakia ja sen kanssa sopusoinnussa olevia rakkauden kaksoiskäskyn sovelluksia uuden liiton Hengen mukaan. Rakkaus Jumalaan on se, että me pidämme hänen käskynsä eivätkä hänen käskynsä ole raskaat Johannes kirjoitti: 1.Johanneksen kirje: 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; 5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? Johannes mainitsee tämän luvun lopussa, että joku kristitty veli voi tehdä syntiä, joka ei ole kuolemaksi. Häneen ei ryhdy se paha. (1Joh 5:15-18.) Hän puhuu kirjeensä alussa niin ikään synnistä ja lankeemuksen mahdollisuudesta. (1Joh 1:7-2:2.) Johannes opettaa kuitenkin selvästi, ettei uskovainen voi elää synnissä eli olla synnin orja: tahallaan ja jatkuvasti tottelematon Jumalan pyhää lakia vastaan. (1Joh 3:8-10.) Näissä jakeissa on käytetty eri aikamuotoa kuvaamaan tahallista ja röyhkeää synnissä elämistä, mihin jumalaton on syyllinen sekä yksittäisiä lankeemuksia, mihin uskova voi langeta. Uskovan ja jumalattoman vaelluksella sekä sydämen asenteella on siten selvä ero uskon kautta vanhurskaan hyväksi. (vrt. Apt 8:20-24; Mal 3:18.) Jos joku on kokenut rakkautta jotakin ihmistä kohtaan, niin hän tietää kokemuksesta, miten kevyt kuorma ja sovelias ies on osoittaa rakkautta käytännön teoissa rakkaalleen. (vrt. Matt 11:28-30.) Samalla tavalla uudestisyntyneelle (Jumalasta syntyneelle) kristitylle on kevyt kuorma ja sovelias ies seurata Herraa, tehdä kaikessa hänen tahtonsa sen lahjana saadun kyvyn ja voiman perusteella, mitä Isä omissaan vaikuttaa. Enempää

14 Jumala ei meiltä pyydäkään kuin mitä lahjaksi on antanut. (Matt 10:8; 1Kor 4:7; Mka 6:8.) Näin ollen Jumalan tahdon tekeminen on mahdollista ja niin myös Raamatussa todetaan, vaikka meidän ei täydellisiä tarvitsekaan olla vaan olemme ainoastaan matkalla sitä kohti. (Fil 3:12-18; Psa 37:27; 1Joh 2:15-17; Kol 4:12; Matt 7:21-29.) Tärkeintä on se, että olemme oikealla tiellä ja suuntamme on oikea: kohti lisääntyvää Jumalan tottelemista, pyhyyttä ja puhtautta. (2Tim 2:22; 1Tim 4:12-16; 2Kor 6:14-7:1; Tiit 2:11-14.) Sisäisen ihmisen muuttuminen ja sen suunta Ihmisen suunta voi olla vain yhä päämäärää kohti kerrallaan: 1) rakkaus, missä ei tehdä vahinkoa itselle eikä lähimmäiselle tai (1Tess 4:1-12.) 2) itsekkyys, missä eletään pahojen himojen vallassa ja vahingoitetaan synneillä itseä sekä lähimmäisiä vaelletaan turmeltuneen, pimentyneen ja tietämättömän ihmismielen vallassa. (Efe 4:17-19; Room 1:24-28.) Mieleltään turmeltunut ihminen voi luulla jopa sellaista, että palvelee elävää Jumalaa ja on löytänyt korkeimman totuuden Raamatusta, mutta totuus on aivan päinvastainen. Jumalan vihollinen vainoaa yleensä aina Jumalan seurakuntaa joko suoraan tai epäsuorasti. Se on yksi merkki erottaa vanhurskas ja väärä toisistaan. Ihmisen suunta on siis joko 1) kohti lisääntyvää tottelemattomuutta ja kapinamieltä sekä vihollisuutta Jumalaa kohtaan (2Tim 3:13; Ilm ) tai 2) kohti lisääntyvää Jumalan tottelemista, pyhyyttä ja puhtautta. (2Kor 6:14-7:2; 10:6.) Tästä asiasta on vakuutena muutama Raamatun jae, jotka lainaan tähän kirjoitukseni loppuun. Ilmestyskirja: 22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. 22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. 2.Timoteuksen kirje: 6:10 Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, 6:11 vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! 6:12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. 6:16 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. 6:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, 6:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 6:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on

15 myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 6:17 että Jumalan ihminen olisi sopiva (artios: sopiva, käyttökelpoinen; täydellinen) kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. 2.Korinttolaiskirje: 6:14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? 6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." 6:17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani 6:18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." 2.Korinttolaiskirje: 7:1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.... 7:8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - 7:9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. 7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 7:11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. Näistä jakeista käy ilmi uskovaisen ja Hengessä vaeltavan ihmisen suunta. Suunta on lisääntyvää Jumalan tottelemista, pyhyyttä ja puhtautta kohti. Muutos alkaa aina ihmisen sydämestä ja näkyy sitten lopulta myös ulospäin "pyhänä eli synnistä erotettuna vaelluksena". 2.Korinttolaiskirje: 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.... 3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

16 Jos ihminen ei ole saanut Pyhää Henkeä sisimpäänsä eli ei ole luopunut oman elämänsä määräämisoikeudesta vaan on edelleen "oman itsensä herra" ja tekee aina oman tahtonsa mukaan välittämättä mitään Jumalan tahdosta, niin hän ei ole Jumalan lapsi, uudestisyntynyt kristitty. Mitä on uudestisyntyminen? Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen luopuu oman elämänsä määräämisoikeudesta ja antaa Jumalan ohjata elämänsä suuntaa. Jos esimerkiksi joku kristitty haluaisi lähteä kauppakorkeakouluun rikastuakseen yritysjohtajana, mutta Jumala kehottaa häntä menemään Intiaan lähetyssaarnaajaksi ja elämään köyhissä oloissa, niin hän tottelee Jumalaa ja luopuu oman tahtonsa tiestä. Omien mielihalujen mukaan elämisestä luopuminen tarkoittaa kuitenkin ensisijaisesti synnistä ja pahoista himoista luopumista. Tämä asia on ilmoitettu hyvin selvästi Raamatussa, mutta uudestisyntymättömät ihmiset eivät näe silti totuutta Jumalan sanasta. (1Piet 4:1-4; Efe 4:17-32; Kol 3:1-10.) Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen "kuolee omalle itselleen" ja luopuu elämästään Jeesuksen ja evankeliumin tähden: kadottaa oman elämänsä ja saa uuden elämän tilalle, Kristuksen elämän ja uuden Hengen siinä uudestisyntymisessä. Markuksen evankeliumi: 8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. 16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Johanneksen evankeliumi: 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 12:25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 12:26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nisunjyvä tarkoittanee tuossa Jeesuksen vertauksessa ihmistä. Jos ihminen ei kuole omalle itselleen ja omalle tahdolleen, lihalliselle mielelleen ja vihollisuudelleen sekä kapinalleen Jumalaa vastaan, niin hän ei tuota hyvää hedelmää Jumalalle. (Efe 2:1-10; 4:17-5:18; Gal 5:13-26; Joh 15:1-6.) Hän ei saa uutta elämää. Hän jää vanhaan elämään ja vanhan ihmisen elämään sekä olotilaan. Hän jää mieleltään turmeltuneeksi ja pimentyneeksi, vaikka kuinka sympaattinen ja fiksu olisi, jopa hyviä tekoja harjoittava ja uskonnollinen. Jos olen oikein Jeesusta tulkinnut, niin näin tapahtuu niille, jotka eivät saa Kristuksen Henkeä eivätkä synny siis uudesti ylhäältä. (Room 8:9; Joh 1:12,13; 3:3-8; 17:8; 1Tess 1:3-7; 2:13; 1Piet 1:23; Jaak 1:18,21.)

17 Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen luopuu oman elämänsä määräämisoikeudesta ja antaa määräämisoikeuden Jumalalle. Ihminen ei luovu päätösvallasta vaan ainoastaan määräämisoikeudesta. Jumala antaa edelleen ihmisen päättää, mitä ihminen tekee, mutta vaikuttaa hänen tahtoonsa ja tekemiseensä siten, että antaa toisen mahdollisuuden kuin oman tahdon tien kulkemisen ja antaa myös voiman vaeltaa Jumalan tahdon mukaan. Raamatussa on mainittu, että Jumalan tahdon tekevä pysyy ikuisesti. (1Joh 2:15-17; Psa 37:27; Vrt. Matt 7:21-29; Kol 4:12.) Jos joku ihminen on "oman itsensä herra" ja tekee aina oman päänsä mukaan eikä välitä siitä, mikä on Jumalan tahto, niin hän ei ole uudestisyntynyt. Oman elämänsä määräämisoikeuden itsellään säilyttänyt ja sellainen, joka ei kuule Jumalan ääntä, ei ole syntynyt Jumalasta. Jeesus saoni, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, mutta ne, jotka eivät ole hänen lampaitaan, eivät kuule hänen ääntään. (Joh 10:1-28.) Mitä voimme sanoa sellaiselle, joka ei kuule Jeesuksen ääntä eikä ole hänen lampaansa? Sellaisen ihmisen tulee luopua oman elämänsä määräämisoikeudesta ja luovuttaa se Jumalalle. Jos Jumala käskee meitä tekemään jotakin ja tiedämme uskon kautta, mitä hän käskee meidän tehdä, niin me tottelemme häntä. Jos emme tiedä, mitä Jumala käskee meidän tehdä, niin emme voi totella häntä. Elämme silloin "tietämättömyydessä". Paavalikin eli ennen "himojen orjana" tietämättömyydessä, mutta hän sai laupeuden ja vapautui himojensa orjuudesta. (1Tim 1:12-16) Paavalin himot olivat ainakin murhanhimo Jeesuksen seuraajia kohtaan ja väkivaltaisuus sekä mahdollisesti oman kunnian tavoittelu eli ylpeydestä ja itsekkyydestä johtuvat himot, joita synneiksi sanotaan. (Room 7:7-10; 2Moos 20:17.) Paavali kirjoitti Herralle kuulumisesta ja elämisestä näin: Roomalaiskirje: 14:7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. 14:8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Tämä on kuvausta oman elämänsä herruudesta ja omasta elämästään luopuneesta ihmisestä, Jeshuaan uskovasta uudestisyntyneestä kristitystä. Jokainen kutsuttu joutuu laskemaan kustannuksia ennen kuin antaa elämänsä Herralle ja luopuu itsemääräämisoikeudestaan. Joillekin liian suuri hinta ja pelko panevat paulan eteen, eivätkä he luovu oman tahdon tiestä Herran hyväksi ja omaksi parhaakseen. Jeesus kertoi tästä valinnan paikasta mm. seuraavan vertauksen avulla, mihin päätän esitykseni tällä kertaa. Luukkaan evankeliumi: 14:25 Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: 14:26 "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. 14:27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. 14:28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, 14:29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä 14:30 sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? 14:31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?

18 14:32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. 14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. 14:34 Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? 14:35 Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" Kaikki, mistä ihminen voi luopua, tarkoittaa ihan kaikkea. Jos Jumala käskee meidän tehdä jotakin, mitä emme itse haluaisi, niin me kuitenkin tottelemme häntä. Jumalan tahto on paras asia, mikä voi tapahtua meille. Jumalan tahto on se, että jokainen ihminen luopuisi oman tahdon tiestä ja mielihalujensa mukaan elämisestä, "oman itsensä herruudesta". Jos tätä luopumista ja "oman elämän kadottamista" ei tapahdu, niin silloin ei saada myöskään uutta elämää Kristuksessa eikä Pyhää Henkeä, vaikka joku niin luulisi, että on saanut Hengen ja pitää totena Jumalan sanan uskoen omalla tavallaan Raamattuun. Vain Jumalan vaikuttamalla uskolla Jeesukseen uskova sielu pelastuu ja tämä usko näkyy aina tekoina, elämän vanhurskautumisena. (Jaak 2:10-26; Gal 5:5,6.) Kyösti Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen "kuolee omalle itselleen" ja luopuu elämästään Jeesuksen ja evankeliumin tähden: kadottaa oman elämänsä ja saa uuden elämän tilalle, Kristuksen elämän ja uuden Hengen siinä uudestisyntymisessä. Markuksen evankeliumi: 8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. 16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Johanneksen evankeliumi: 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 12:25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 12:26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nisunjyvä tarkoittanee tuossa Jeesuksen vertauksessa ihmistä. Jos ihminen ei kuole omalle itselleen ja omalle tahdolleen, lihalliselle mielelleen ja vihollisuudelleen sekä kapinalleen Jumalaa vastaan, niin hän ei tuota hyvää hedelmää Jumalalle. Hän ei saa uutta elämää. Hän jää vanhaan elämään ja vanhan ihmisen elämään sekä olotilaan. Hän

19 jää mieleltään turmeltuneeksi ja pimentyneeksi, vaikka kuinka sympaattinen ja fiksu olisi, jopa hyviä tekoja harjoittava ja uskonnollinen. Jos olen oikein Jeesusta tulkinnut, niin näin tapahtuu niille, jotka eivät saa Kristuksen Henkeä eivätkä synny siis uudesti ylhäältä. Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen luopuu oman elämänsä määräämisoikeudesta ja antaa määräämisoikeuden Jumalalle. Ihminen ei luovu päätösvallasta vaan ainoastaan määräämisoikeudesta. Jumala antaa edelleen ihmisen päättää, mitä ihminen tekee, mutta vaikuttaa hänen tahtoonsa ja tekemiseensä siten, että antaa toisen mahdollisuuden kuin oman tahdon tien kulkemisen ja antaa myös voiman vaeltaa Jumalan tahdon mukaan. Raamatussa on mainittu, että Jumalan tahdon tekevä pysyy ikuisesti. (1Joh 2:15-17; Vrt. Matt 7:21-29; Kol 4:12.) Jos uskovainen tahtoo käydä kauppakorkean ja rikastua ekonomina, mutta Jumala tahtoo hänen lähtevät Intiaan lähetyssaarnaajaksi, niin uskova tottelee Jumalaa ja jättää oman tahdon tien kulkematta. En puutu tässä lainkaan siihen, miten joku voi tietää, että Jumala lähettää hänet Intiaan lähetyssaarnaajaksi, vaikka Kyöstiä kiinnostaisi ehkä tietää se, miten Jumalan tahto voidaan tällaisissa asioissa tietää ja kuulla Jumalan ääni. Jos oikein veikkaan, niin Kyösti ei ole itse koskaan kuullut Jumalan ääntä. (Vrt. Joh 5:37-47.) Jos joku ihminen on "oman itsensä herra" ja tekee aina oman päänsä mukaan eikä välitä siitä, mikä on Jumalan tahto, niin hän ei ole uudestisyntynyt. Oman elämänsä määräämisoikeuden itsellään säilyttänyt ja sellainen, joka ei kuule Jumalan ääntä, ei ole syntynyt Jumalasta. Jeesus saoni, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, mutta ne, jotka eivät ole hänen lampaitaan, eivät kuule hänen ääntään. (Joh 10:1-28.) Mitä voimme sanoa sellaiselle, joka ei kuule Jeesuksen ääntä eikä ole hänen lampaansa? Sellaisen ihmisen tulee luopua oman elämänsä määräämisoikeudesta ja luovuttaa se Jumalalle. Jos Jumala käskee meitä tekemään jotakin ja tiedämme uskon kautta, mitä hän käskee meidän tehdä, niin me tottelemme häntä. Jos emme tiedä, mitä Jumala käskee meidän tehdä, niin emme voi totella häntä. Elämme silloin "tietämättömyydessä". Paavalikin eli ennen "himojen orjana" tietämättömyydessä, mutta hän sai laupeuden ja vapautui himojensa orjuudesta. (1Tim 1:12-16) Paavalin himot olivat ainakin murhanhimo Jeesuksen seuraajia kohtaan ja väkivaltaisuus sekä mahdollisesti oman kunnian tavoittelu eli ylpeydestä ja itsekkyydestä johtuvat himot, joita synneiksi sanotaan. (Room 7:7-10; 2Moos 20:17.) Kyösti Kuka määrää sinun elämästäsi: sinä vai Jumala? Oletko koskaan luopunut elämästäsi ja saanut elämää Jeesukselta? Tiedän, ettet onnistunut uskonratkaisussasi noin 12-vuotiaana, mutta oletko joskus sen jälkeen saanut armon luopua oman elämäsi herruudesta ja ottaa vastaan Jumalan armon ja Jumalan sanan ja Herran Jeesuksen, niin että hän asuu nyt uskon kautta sydämessäsi ja sinussa on Jumalan Pyhä Henki ja kuulet Jeesuksen äänen? On valitettavaa, että jotkut yrittävät pelastaa itse itsensä tekemällä "ratkaisun" ja luulemalla, että armo saadaan jonkin uskonnollisen rituaalin suorittamisen kautta. Uskonratkaisu on joillekin tällainen väärä "sakramentti", mikä ei heidän sydäntään muuta. Jos sydän ei avaudu vastaanottamaan Jeesusta eikä mieli muutu ja jos ei uskota Jeesukseen, niin ei siinä ihmisen suorittamat rituaalit saa aikaan muutosta hänen sydämessään. Onneksi Kyösti on rehellinen ja tunnustaa, ettei tämä oman itsensä pelastamisen yrittäminen johtanut tulokseen, mutta onko sinulle joskus myöhemmin tapahtunut se, että olet antanut periksi taistelun Jumalaa vastaan ja kääntynyt pois vihamielisyydestä Jumalaa vastaan ja kapinamielestä Jumalaa vastaan? Oletko alkanut siunata ja kannustaa Jeesukseen uskovia ja Hengessä vaeltavia kristittyjä

20 sen sijaan, että vinoilisit heille, pilkkaisit heitä, yrittäisit saada heistä sanoista kiinni tai yrittäisit saada heidät näyttämään hölmöiltä ja saada heidät huonoon valoon jumalattomien silmissä? Vai yritätkö osoittaa, miten omavanhurskaita ja lain alla olevia Hengessä vaeltavat sekä synnistä pois pyrkivät henkilöt ovat, niin että he joutuvat naurettaviksi nokkelien sanailujesi johdosta ja kohtaavat pilkkaa sekä ylenkatsetta ja halveksuntaa jumalattomien taholta, jotka pitävät heitä eli meitä sitten omavanhurskaina, kun olet saanut näytettyä "toteen" sen, miten epätäydellisyys on synti ja kaikki ovat sen synnin orjia. Tiedätkö sitä, ettei Jumala rankaise ketään epätäydellisyydestä, mutta synneistä hän rankaisee? Synti on todellakin jotakin sellaista, mitä tulee pyytää anteeksi. Sinun oppisi mukaan kaikki, mitä ihminen ajattelee, sanoo, tekee ja jättää tekemättä on syntiä sikiämisestä hautaan asti, vaikka se saattaisi näyttää ihmisten silmissä vanhurskaalta ja olisi maallisen lain mukaan hyvää. Jumalan hengellisen lain mukaan se on kuitenkin sinun mielestäsi Jumalan silmissä syntiä: eli sinä ajattelet niin, että Jumala pitää hyviä tekoja syntinä. Olenko tulkinnut sinut oikein? Eräs veli oli keräämässä rahaa Pelastusarmeijan joulupataan. Hän ei aikonut pyytää sitä anteeksi Jumalalta eikä aikonut katua sitä tekoaan. Vain syntejä on tapana katua ja pyytää anteeksi: ei Jumalan tahdon tekemistä. Minä menin naimisiin vaimoni kanssa. En ole pyytänyt sitä anteeksi Jumalalta, koska en pidä sitä syntinä Jumalan hengellisen lain mukaan arvioituna. Sen sijaan pidän syntinä sitä, että homoparit elävät yhdessä ja pyytävät siunausta tai avioliittoon vihkimistä. Uskon myös sen, että homoparit tekevät syntiä, kun menevät naimisiin, mutta heteroparit eivät tee syntiä, jos eivät ole ennen olleet naimisissa ja Jumala tahtoo heidän menevän naimisiin. Mitä eronneisiin ja uudelleen avioitumiseen tulee, niin tämä ei ole keskustelu siitä aiheesta. Haluan tuoda lukijoille selväksi tämän asian selvällä tavalla. Jos olen ymmärtänyt Kyöstiä oikein, niin hänen mielestään Jumala pitää yhtä lailla syntinä heteroparin avioliiton solmimista ja avioelämää kuin homoparien vihille menemistä ja avioelämää. Kerro meille, olenko ymmärtänyt sinua oikein, Kyösti? Kerro meille sitten, perivätkö homoseksuaalit ja avionrikkojat ja anastajat ja varkaat ja himoja rakastavat (hekumoitsijat) taivasten valtakunnan vai eivätkö he peri sitä? (Gal 5:19-21; 1Kor 6:9-11.) Kerro sitten, ovatko Kristuksessa pyhitetyt homoseksuaaleja, varkaita, juomareita, avionrikkojia ja anastajia vai eivätkö he ole? Olivatko he ennen sellaisia, mutta eivät ole enää? (1Kor 6:9-11; Tiit 3:1-5.) Jos he ovat edelleen sellaisia, niin miksi Paavali kirjoitti, että he olivat sellaisia, mutta tekstistä voisi päätellä, etteivät he enää ole? Miksi Paavali näyttää opettavan joka paikassa kirjeitään eri tavalla kuin sinä? Miksi paavali kirjoitti: 1.Korinttolaiskirje: 15:32 Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleet eivät heräjä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." 15:33 Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee." 15:34 Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.