Työmarkkinoiden sopeutumiskyky puntarissa*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 2/2007 Työmarkkinoiden sopeutumiskyky puntarissa* Merja Kauhanen Erikoistutkija palkansaajien tutkimuslaitos Johdanto lobalisaatio(n kiihtyminen), tekninen kehitys ja väestön ikääntyminen asettavat haasteita työmarkkinoiden sopeutumiselle niin suomessa kuin muissakin eu maissa. yleisessä keskustelussa on perään kuulutettu lisää sopeutumiskykyä ja joustavuutta työmarkkinoille sekä osaamisen parantamista. joustavuuden lisäämisen kääntöpuolena on työntekijöiden riskien ja epävarmuuden kasvaminen. siksi joustavuuden vaatimusten lisäämisen ohessa on myös painetta parantaa työmarkkinoiden turvaverkkoja. sopeutumiskyvyn ja joustavuuden sekä samanaikaisesti turvan kasvattamista onkin korostettu euroopan unionin kasvun ja työllisyyden suuntaviivoissa vuosille nykyisellään keskustelua työmarkkinoiden sopeutumiskyvystä on käyty ns. flexicurity/joustoturva kehikossa, jossa joustavuus ja turvallisuus eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan tukevia (ks. esim. Wilthagen ym. 2004, european Commission 2006). joustoturvakäsitettä on aiemmin käytetty kuvaamaan tiettyjen maiden kuten tanskan ja alankomaiden malleja. uudemmassa keskustelussa joustoturvaa on alettu myös käyttääanalyyttisenä käsitteenä, jonka avulla on analysoitu työmarkkinoiden joustavuutta ja turvallisuutta sekä vertailtu eri maiden työmarkkinoita. työmarkkinoiden joustavuuden yhteydessä on tyypillistä puhua joustavuuden neljästä eri ulottuvuudesta, joka pohjaa john atkinsonin (1987) jo 1980 luvulla esittämään joustavan yrityksen mallin mukaiseen jakoon: Flexicurity/joustoturva * Artikkeli perustuu kirjoittajan esitkseen Kansantaloudellisen Yhdistksen ja Taloustieteellisen Seuran hteisseminaarissa (i) (ii) ulkoinen määrällinen joustavuus: kuvaa sitä, kuinka helppoa/vaikeaa on palkata ja irtisanoa työntekijöitä ja kuinka voidaan käyttää määräaikaisia työsuhteita. sisäinen (yrityksen sisäinen) määrällinen joustavuus: kuvaa sitä, kuinka helppoa/vaikeaa on työn määrän muuttaminen yrityksen sisällä esim. työtuntien määrää muuttamalla, 161

2 KAK 2/2007 osa aikaisen työn käyttäminen/ylitöiden käyttäminen. (iii) toiminnallinen joustavuus: kertoo siitä, kuinka helppoa/vaikeaa muuttaa työorganisaatiota, yrityksen ja työntekijöiden kyky sopeutua uusiin haasteisiin (työkierto). (iv) taloudellinen joustavuus: viittaa palkkojen joustavuuteen (esim. tulospalkkaus). turvallisuuden puolella on erotettu seuraavat ulottuvuudet (Wilthagen ym. 2004): (i) työpaikan turva: koskee varmuutta nykyisen työpaikan säilyvyydestä. (ii) työllisyyden turva: koskee varmuutta työllisyydestä, mutta ei välttämättä samassa työpaikassa. (iii) toimeentulon turva: viittaa siihen, kuinka hyvää ansioturvaa saa työttömyyden aikana. (iv) yhdistetty turva: kuvaa sitä, kuinka hyvin pystyy yhdistämään palkkatyön ja muun elämän. seuraavassa käyn läpi, miltä suomalaisten työmarkkinoiden sopeutumiskyky näyttää eurooppalaisessa vertailussa. Joustavuus ja suomalaisten työmarkkinoiden toiminta työmarkkinoiden joustavuuskeskustelussa eniten huomiota on saanut ulkoinen määrällinen joustavuus, jonka keskeisiä indikaattoreita ovat työsuhdeturva sekä epätyypillisten työsuhteiden osuus. useimmat maavertailut joustavuudesta (esim. european Commission 2006) ovat perustuneet nimenomaan tähän joustavuuden dimensioon. seuraavassa kuviossa on vertailtu maita työsuhdeturvan suhteen. työsuhdeturvaa kuvataan työsuhdeturvan kokonaisindeksillä, joka on muodostettu säännöllisen työsuhteen turvan, määräaikaisen työsuhteen turvan ja kollektiivisen irtisanomissuojan suhteen. oecd employment outlookista (2004) peräisin oleva indeksi kuvaa vuoden 2003 tilannetta.suomessa työsuhdeturva on eu maiden keskitasoa selvästi alhaisempi (kuvio 1). työsuhdeturvan tiukkuuden ja työmarkkinoiden toiminnan välisestä yhteydestä on tehty paljon kansainvälistä tutkimusta. saatujen tulosten mukaan työsuhdeturvan vaikutus keskimääräiseen työllisyyteen tai työttömyyteen ei kuitenkaan ole selvä (ks. katsaus kirjallisuuteen oecd employment outlook 2004 ja 2006; howell ym. 2006). työsuhdeturva lisää työsuhteiden stabiilisuutta ja vähentää työllisyyden vaihteluita (vähentää irtisanomisia laman aikana ja samoin uuden työvoiman palkkausta noususuhdanteen aikana). sitä kautta se voi myös pidentää työttömyysjaksoja. toisaalta työsuhdeturvan on katsottu hidastavan työpaikkojen vaihtuvuutta, mutta se ei näyttäisi aiheuttavan systemaattisesti alhaisempaa työpaikkojen vaihtuvuutta eikä ole sitä kautta suuri este talouden sopeutumiselle teknologisiin tai kysyntäshokkeihin (european Commission 2006). työsuhteiden jonkinasteisen stabiilisuuden on havaittu olevan hyväksi tuottavuudelle (kramarz ja roux 1999; auer ym. 2005). työsuhteiden pidempi kesto mahdollistaa sen, että työnantajan kannattaa investoida työntekijän kouluttamiseen ja yrityskohtaisen osaamisen lisäämiseen ja se lisää myös työntekijöiden sitoutumista ja kannustinta kouluttautua, jolla on positiivinen vaikutus tuottavuuteen 1.tuotta 1 Katso tuottavuuden osalta mös Maliranta (2007). 162

3 Merja Kauhanen Kuvio 1. Tösuhdeturvan kokonaistiukkuus vuonna 2003 lähde: oecd employment outlook vuuden kannalta keskipitkät työsuhteet ovat parhaita auerin ym. (2005) mukaan. irtisanomissuoja saa yritykset sisäistämään irtisanomisten yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. työmarkkinoiden joustavuudesta kertoo myös se, kuinka paljon epätyypillisiä työsuhteita käytetään. Määräaikaisia työsuhteita tehdään suomessa kolmanneksi eniten eu 15 maista heti espanjan ja portugalin jälkeen (kuvio 2). osa aikatyön määrä on vielä selvästi alle eu 15 maiden keskitason, vaikka sen osuus on jatkuvasti kasvanut (kuvio 3). jouston muotoja ovat myös ulkoistamiset ja vuokratyövoiman käyttö. Vuokratyön osuus on suomessa ollut verrattain pieni, mutta se on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2005 vuokratyötä tekeviä oli noin henkilöä, mikä on kaksi ja puolikertainen määrä vuosituhannen vaihteeseen verrattuna. joustavuuskeskustelussa päähuomio on paljolti keskittynyt ulkoiseen määrälliseen joustavuuteen, mutta myös sisäinen määrällinen joustavuus/työaikojen joustaminen sekä toiminnallinen joustavuus täytyy muistaa tärkeinä joustavuuden muotoina. sisäiseen määrälliseen joustavuuteen liittyvät joustavat työaikajärjestelyt on nähty eu:n työllisyysstrategioissa tärkeänä osana eu:n kilpailukyvyn parantamisessa ja työllisyysasteen nostamisessa. joustavien työaikajärjestelyjen, jotka joustavat myös työntekijöiden tarpeiden mukaan, on ajateltu houkuttelevan lisää työvoimaa työmarkkinoille ja siten nostavan työllisyysastetta. Meillä on suomessa varsin joustavat työehtosopimusten työaikasäädökset ja työaikalaki. työajoista sovitaan yhä useammin paikallistasolla. euroopan elinolojen kehittämissäätiön (riedmann ym. 2006) selvityksen mukaan työ 163

4 KAK 2/2007 Kuvio 2. Määräaikaisten palkansaajien osuus vuonna 2005, % lähde: eurostat. Kuvio 3.Osa aikatöllisten osuus vuonna 2005, % 164 lähde: eurostat.

5 Merja Kauhanen ajat ovat suomessa joustavimpien joukossa. joustavimmat työaikajärjestelyt ovat latviassa, ruotsissa, suomessa ja isossa Britanniassa. näissä maissa noin kahdessa kolmasosaa yrityksistä oli käytössä jonkinlaisia joustavia työaikajärjestelyjä, jotka sallivat työntekijöiden vaihdella päivittäistä työaikaansa. toiminnallisella joustavuudella, joka pitää sisällään joustavia työn organisointitapoja, laadun tarkkailua, vähemmän hierarkkisia organisaatioita ja suuremman vastuun antamista työntekijöille, voi olla myös positiivinen vaikutus tuottavuuteen (nutek 1999, oecd employment outlook 1999). suomessa esim.mamiaja Melin (toim., 2006) on tutkinut toiminnallista joustavuutta. kansainvälistä vertailutietoa tästä joustavuuden osa alueesta kaivattaisiin lisää. taloudellinen joustavuus viittaa palkkojen joustavuuteen, kuten esimerkiksi tulospalkkaukseen. tulospalkkauksen osuus on ollut suomessa kasvussa, mutta edelleen alhaisella tasolla. Mikrotason vertailussa (dickens ym. 2006) suomi on luokiteltu maaksi, jossa reaalipalkat ovat olleet jäykkiä, ts. nimellisansioiden nousu on seurannut varsin tiiviisti kuluttajahintojen nousuvauhtia (kauhanen ja taimio 2006). tämä ei ole ristiriidassa makrotason palkkamaltin kanssa, jolla on saavutettu hyvän tuottavuuskehityksen aikana funktionaalisen tulonjaon kääntyminen voimakkaasti pääomatulojen hyväksi. samanaikaisesti säilytetty hintakilpailukyky on tukenut työllisyyskehitystä. Työvoiman liikkuvuus lobalisaation aiheuttamien työvoiman kysynnän muutosten ja ikääntymisen aiheuttaman työvoiman tarjonnan vähenemisen oloissa työvoiman hyvä liikkuvuus on keskeinen talouden sopeutumismekanismi. sekä alueellisen liikkuvuuden että ammatillisen liikkuvuuden merkitystä on korostettu rakenteelliseen muutokseen sopeuduttaessa. työvoiman liikkuvuutta on kuvattu erilaisilla mittareilla. Maavertailuissa työvoiman liikkuvuuden mittarina on käytetty mm. työpaikkaa vaihtaneiden sekä toimialaa vaihtaneiden osuutta. Ward ym. (2005) tekemän eu maita koskevan vertailun mukaan työpaikkojen vaihtuvuus vuosina oli suurinta espanjassa, suomessa ja isossa Britanniassa (kuvio 4). näissä maissa työpaikkaa vaihtaneiden osuus oli yli 11 prosenttia, kun keskimääräinen vaihtuvuus oli eu 15 maissa noin kahdeksan prosenttia. suomessa vajaa 40 prosenttia työpaikkaa vaihtaneista vaihtoi samalla myös toimialaa. ikäryhmittäin katsottuna suomessa alle 40 vuotiaiden liikkuvuus on näillä mittareilla suurempaa kuin eu maissa keskimäärin. sitä iäkkäämpien liikkuvuus jää hieman alle eu 15 maiden keskitason. Muinaliikkuvuuden mittareina on käytetty myös tähänastisen työuran työpaikkojen lukumäärää, työsuhteiden keskimääräistä kestoa, niiden keston jakaumaa sekä lyhyiden työsuhteiden osuutta suhteessa pidempiin työsuhteisiin. Myös näillä mittareilla mitattuna suomi pärjää verrattain hyvin euroopan maiden joukossa. työvoiman liikkuvuutta selvittäneen eurobarometrin (eb 2006) mukaan eu 25 maissa työntekijöillä on siihenastisen työuran aikana ollut keskimäärin neljä työpaikkaa. suomalaisilla työpaikkoja on ollut keskimäärin viisi. suomen edellä ovat ruotsi, tanska ja iso Britannia. suomessa työsuhteiden keskimääräinen kesto oli 10,3 vuotta vuonna 2002 (auer ym. 2005), mikä oli hieman eu maiden keskiarvon alapuolella. sen sijaan vuodelta 2004 olevien 165

6 KAK 2/2007 Kuvio 4. Töpaikkojen vaihtuvuus EU maissa lähde: Ward ym. (2005). työsuhteiden kestoa koskevien jakaumatietojen mukaan suomessa alle vuoden kestäneiden työsuhteiden osuus, 21,3 %, on eu 15 maiden toiseksi korkein espanjan jälkeen (taulukko 1). yksityisen sektorin voimassa olleiden työsuhteiden keskimääräinen kesto, joka on laskettu eläketurvakeskuksen tilastoista, oli 8,4 vuotta vuonna edellä mainittuihin mittareihin työvoiman liikkuvuuden mittareina liittyy myös ongelmia, jotka on syytä tuoda esille. esimerkiksi työsuhteen keskimääräinen kesto kuvastaa myös sellaisia ulkoisia muutoksia, joilla ei ole mitään tekemistä työsuhteiden vaihdosten kanssa (lilja ym. 1990; auer ym. 2005). lyhytkestoisten työsuhteiden kasvua voi selittää talouskasvu, joka synnyttää uusia työpaikkoja ja voi rohkaista vapaaehtoisiin työpaikan vaihdoksiin. työvoiman rakenne vaikuttaa siten, että ikääntyvä työvoima pidentää keskimääräistä kestoa. Määrä ja osa aikaisten työsuhteiden käyttö on yksi selittäjä. työpaikkojen vaihtuvuuteen vaikuttaa voimakkaasti myös suhdannetilanne, jonka vuoksi vertailussa olisi hyvä katsoa aikasarjatietoa yksittäisten vuosien sijaan. työvoiman alueellinen liikkuvuus on uusimpien suomea koskevien selvitysten (ks. Vihriälä ja sinko 2007) mukaan vähintäänkin oecdmaiden keskitasoa 2.Myös työvoiman liikkuvuutta koskevien kyselytutkimusten mukaan suomalaisten muuttoalttius on kansainvälisesti verrattuna verraten suuri. toisaalta myös pendelöinti eli työssä käynti oman asuinalueen ulkopuolella on ollut kasvussa (nivalainen 2006). alueellisen liikkuvuuden edellytysten parantamisessa toimiva asuntopolitiikka on kes 2 Alueellisen liikkuvuuden vertaileminen on vaikeaa, koska vertailukelpoisia alueksiköitä on vaikea muodostaa (Vihriälä ja Sinko 2007). 166

7 Merja Kauhanen Taulukko 1. Voimassa olevien tösuhteiden keskimääräinen keston jakauma vuonna 2004, % alle 1vuosi 1 2 vuotta 2 5 vuotta 5 10 vuotta yli 10 vuotta EU-15 15,4 10,3 17,4 18,1 38,8 Belgia 12,2 9,5 17,7 17,2 43,4 tanska 21,2 12,3 19,8 18,2 28,6 saksa 13,5 10,2 17,4 17,5 41,5 kreikka 11,4 8,8 19,2 19,8 40,8 espanja 22,1 10,5 17,2 15,9 34,4 ranska 14,6 9,2 14,8 16,9 44,5 irlanti 17,1 11,5 23,1 19,7 28,7 italia 11,4 8,6 15,3 18,9 45,8 luxemburg 8,5 9,0 19,5 19,7 43,4 alankomaat 9,1 11,6 21,9 20,0 37,4 itävalta 11,5 9,5 16,1 20,1 42,8 portugali 14,3 9,6 18,0 19,1 38,9 suomi 21,3 9,5 15,3 17,1 36,7 ruotsi 16,1 9,5 18,3 16,5 39,5 iso Britannia 19,0 12,6 19,1 20,1 29,3 lähde: Memo/05/229, 4. keisessä roolissa. nykyisellään liikkuvuutta hidastaa se, että omistusasumisen osuus on suuri ja asuntojen hinnat ovat kasvukeskuksissa huomattavasti korkeammat kuin muualla, jolloin taantuvilta alueilta on vaikeampaa siirtyä kasvukeskuksiin. Myös täsmätoimilla, kuten harkinnanvaraisella muuttoavustuksella, on pyritty parantamaan liikkuvuuden edellytyksiä. Elinikäinen oppiminen ja aktiivinen työvoimapolitiikka Muuttuvassa toimintaympäristössä tärkeänä sopeutumiskykyä edesauttavana tekijänä korostuu koulutusjärjestelmä, elinikäinen oppiminen ja aktiivinen työvoimapolitiikka. osaamisvaatimusten muuttuminen ja elinkeinorakenteen muuttuminen lisäävät jatkossa elinikäisen oppimisen vaatimuksia, jossa esim. toimivalla aikuiskoulutusjärjestelmällä on tärkeä rooli. aktiivisella työvoimapolitiikalla voidaan pitää huolta työttömien työllistymisedellytysten parantamisesta ja ehkäistä syrjäytymiseltä. Kuinka Suomi pärjännyt kansainvälisesti työllisyysindikaattoreilla mitattuna? eu:n työllisyysstrategian tavoitteena on, että yleinen työllisyysaste nousisi 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. suomi on tästä tavoitteesta helmikuun 2007 (kausitasoitettujen) tietojen mukaan vielä noin puoli prosenttiyksikköä jäljessä. naisten työllisyysasteen 60 prosentin tavoitteen suomi ylittää kirkkaasti, sillä se oli 66,5 %vuonna sama koskee vuotiaiden 50 prosentin työllisyysastetavoitetta vuonna 2005 se oli suomessa 52,7 %. katsomalla erilaisia työmarkkinaindikaattoreita (taulukko 2) voidaan vertailla, kuinka hyvin suomi on pärjännyt vanhojen eu maiden ja norjan joukossa. taulukossa esitettyjen työl 167

8 KAK 2/2007 Taulukko 2. Töllissindikaattorit EU 15 maissa ja Norjassa vuonna 2005 työlli v v v. kokoaikasyysaste työllisyysaste työllisyysaste työllisyysaste työllisyysaste eu 15 65,2 sija 39,8 sija 77,8 sija 44,1 sija 58,7 sija Belgia 61, , , , ,3 14. tanska 75, , , , ,1 1. saksa 65, , , , ,7 12. kreikka 60, , , , ,5 8. espanja 63, , , , ,2 9. ranska 63, , , , ,5 11. irlanti 67, , , , ,5 5. italia 57, , , , ,4 15. luxemburg 63, , , , ,2 9. alankomaat 73, , , , ,4 13. itävalta 68, , , , ,7 7. portugali 67, , , , ,9 3. Suomi 68, , , , ,5 4. ruotsi 72, , , , ,0 2. iso Britannia 71, , , , ,9 6. norja 74, , , ,5 2. osa aikatyö, Määrä työttömyys pitkäaikais v. osuus aikainen aste työttömyys* työttömyystyö, osuus aste eu 15 20,3 sija 14,3 sija 7,9 sija 41,3 sija 16,8 sija Belgia 22,0 7. 8, , , ,5 5. tanska 22,1 6. 9, , , ,6 14. saksa 24, ,2 7. 9, , ,0 9. kreikka 5, , , , ,0 1. espanja 12, ,3 1. 9, , ,7 7. ranska 17, ,3 8. 9, , ,0 3. irlanti 3, , ,4 8. 8,6 14. italia 12, ,3 9. 7, , ,0 2. luxemburg 17,4 9. 5, , , ,8 10. alankomaat 46, ,5 5. 4, ,2 7. 8,2 16. itävalta 21,1 8. 9, , , ,5 13. portugali 11, ,5 2. 7, , ,0 8. Suomi 13, ,5 3. 8, , ,1 6. ruotsi 24, ,0 4. 7, , ,6 4. iso Britannia 25,4 3. 5, , , ,9 11. norja 28, ,3 6. 4, , ,6 12. *osuutena työttömistä. sijaluku kunkin indikaattorin kohdalla kertoo maiden paremmuusjärjestyksen tarkasteltavan indikaattorin suhteen. lähde: kauhanen ja taimio (2006, 14). 168

9 Merja Kauhanen Kuvio 5. Maarhmät joustavuus/turva akselilla (pca: maapisteet) lähde: european Commission (2006). lisyysasteindikaattoreiden osalta suomi on selvästi vanhojen eu maiden keskitason yläpuolella. on hyvä muistaa, että työllisyysasteissa kärkipäässä olevissa tanskassa ja ruotsissa julkinen sektori työllistää selvästi suuremman osan kuin suomessa (kiander 2005). tämä on suomen väkilukuun suhteutettuna lähes henkeä. kokoaikatyöllisyysaste oli suomessa vuonna ,8 prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin eu 15 maissa keskimäärin ja sen suhteen suomi pärjää hyvin eurooppalaisessa vertailussa. Myös naisten 3 ja ikääntyneiden työllisyysasteissa suomi on euroopan kärkimaita. kääntöpuolena suomessa 3 Naisten töllissastevertailu puuttuu taulukosta 3. Vuonna 2005 Suomessa naisten töllissaste (,5%) oli EU 15 maiden kolmanneksi korkein Tanskan ja Ruotsin jälkeen ja työttömyysaste on eurooppalaisittain verrattuna vielä korkealla tasolla, joskin pitkäaikaistyöttömien osuus on selvästi alle eu 15 maiden keskitason. Joustavuus ja turva eu:n komission viime vuonna ilmestyneessä raportissa (european Commission 2006) eu 15 maat on luokiteltu eri ryhmiin työmarkkinoiden jouston, turvan ja verotuksen perusteella 4 (kuvio 5). luokittelun perusteella suomi li 9prosenttiksikköä korkeammalla tasolla kuin EU 15 maissa keskimäärin. 4 Katso tarkempi kuvaus analsista ja jakoperusteista European Commission (200). 169

10 KAK 2/2007 on luettu kuuluvaksi pohjoismaiseen ryhmään yhdessä tanskan, alankomaiden ja ruotsin kanssa. ryhmälle on tyypillistä korkea turva, keskitaso/korkea joustavuus ja keskitaso/korkea verotus. pohjoismaisen ryhmän ohella analyysissa on erotettu neljä muuta maaryhmää: i) anglosaksinen ryhmä, johon kuuluvat iso Britannia ja irlanti, jota luonnehtii korkea joustavuus, melko alhainen turva ja alhainen verotus, ii) mannermainen ryhmä, johon kuuluvat saksa, Belgia, itävalta ja ranska, jota luonnehtii keskitaso/vähäinen joustavuus, keskitaso/ korkea turva, keskitaso/korkea verotus iii) Välimeren ryhmä, johon luetaan kuuluvaksi espanja, portugali ja kreikka, jolle on tyypillistä alhainen joustavuus, melko alhainen turva ja ei yhteistä verotuslinjaa sekä iv) itä euroopan ryhmä (+ italia), johon kuuluvat italia, puola, t «sekki ja slovakia, jolle on tyypillistä turvattomuus, keskitaso/korkea joustavuus sekä keskitaso/korkea verotus. näiden maaryhmien osalta on raportissa katsottu, kuinka eri ryhmät ovat pärjänneet työmarkkina ja hyvinvointi indikaattoreilla mitattuna. työmarkkinoiden kehitystä kuvaavina indikaattoreina on käytetty mm. työllisyysja työttömyysasteita, joustavuusindikaattoreina työsuhteiden kestoa, työvoiman vaihtuvuutta sekä työmarkkinasiirtymiä. köyhyyttä kuvaavina indikaattoreina on käytetty mm. ini kerrointa sekä köyhyysriskin vähenemistä kuvaavaa indikaattoria, sekä koulutusta kuvaamaan pisa tuloksia. analyysin perusteella korkea joustavuus ja turva eivät ole toisiaan poissulkevia. hyvä sijoitus molemmilla mittareilla korreloi positiivisesti hyvän työmarkkinakehityksen ja tasaisemman tulonjaon kanssa. analyysi kertoo kuitenkin pelkästään korrelaatiosta, ei syy seuraussuhteista. tässä vertailussa pohjoismainen ryhmä, johon suomikin lasketaan kuuluvaksi, pärjäsi hyvin. täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi pohjoismaisen ryhmän sisälläkin erilaisin konseptein on saavutettu hyviä tuloksia kuten tanskassa ja ruotsissa ja niin kuin myös suomessa. hyvää tulokseen voi päästä siis eri teitä. Lopuksi esitetyn perusteella eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten työmarkkinoiden sopeutumiskykyä ja joustavuutta voidaan pitää melko hyvänä. kuinka hyvin pärjäämme on kiinni kokonaisuudesta. talouskasvu, tuottavuus ja kilpailukyky ja tekijät millä vaikutetaan näihin (esim. innovaatio ja koulutuspolitiikka) luovat edellytyksiä pärjätä jatkossakin. työmarkkinoiden joustavuuden ohella myös hyödykemarkkinoiden joustavuudella on merkitystä talouden sopeutumiskyvylle. talouskasvu ja työllisyyden kasvu riippuvat voimakkaasti myös kansainvälisestä kehityksestä. kasvavan epävarmuuden maailmassa tarvitaan joustavuuden vastapainoksi lisää turvaverkkoja, joista hyvä esimerkki on suomessa käyttöön otetun muutosturvan kaltaiset toimenpiteet, joilla voidaan aktiivisesti tukea työttömäksi jäävien siirtymistä toiseen työpaikkaan. Kirjallisuus auer, p., Berg, j. ja Coulibaly, i.(2005), is astable Workforce ood for productivity?, International Labour Review 144: atkinson, j. (1987), Flexibility or Fragmentation? the united kingdom labour Markets inthe 1980s, Labour and Societ 12:

11 Merja Kauhanen dickens, W.t. et al. (2006), how Wages Change: Micro evidence from the international Wage Flexibility project, julkaisematon käsikirjoitus. eurobarometer 64.1, Eurobarometer Surve on Geographic and Labour Market Mobilit, Europeans and mobilit: first results of an EU wide surve, 200, workersmobility_2006/uploaded_files/documents/first%20results_web%20version_ pdf (viitattu ). european Commission (2006), Emploment in Europe 200, Brussels: european Commission. howell, d., Baker,d., lyn, a. ja schmitt, j. (2006), Are protective Labor Market Institutions Reall at the Root of Unemploment? ACritical perspective on the Statistical Evidence, Cepr, mimeo, (viitattu ). kauhanen, M. ja taimio, h. (2006), lobalisaatio ja suomen työmarkkinat, Talous &Yhteiskunta 4/2006: kiander, j.(2005), suomi ja ruotsi taloudellisen kehityksen ja talouspolitiikan vertailua, teoksessa Tuottavuus ja tölliss. Mitä opittavaa muista pohjoismaista, Valtioneuvoston kanslian raportteja 3/2005: kramarz, F. ja roux, s. (1999), Within firm seniority structure and Firm performance, Center for economic performance discussion paper no lilja, r., santamäki Vuori t. ja standing,. (1990), Töttöms ja tömarkkinoiden joustavuus Suomessa,työpoliittinen tutkimus 6, työministeriö, helsinki. Maliranta, M. (2007), Globalisaatio, tömarkkinat ja tuottavuus: Näkökohtia tuoreesta tuottavuuskeskustelusta, esitelmia/maliranta pdf (viitattu ). Mamia, t. ja Melin, h. (toim., 2006), Kenen ehdoilla tö joustaa?johtajiston ja henkilöstönnäkökulmia,työpoliittinen tutkimus 314, työministeriö, helsinki. Memo 05/229 (2005), 200 European ear of workers mobilit,the importance of the mobilit of the workers to the implementation of the Lisbon strateg, Brussels, 3june nivalainen, s. (2006), pendelöinkö vai muutanko?, kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisuja no. 54. nutek (1999), Flexibilit matters flexible enterprises in the Nordic Countries,nutek B1999:7, stockholm oecd (1999), Emploment Outlook, paris: oecd. oecd (2004), Emploment Outlook, paris: oecd. oecd (2006a), Emploment Outlook, paris: oecd. riedmann, a., Bielenski, h., szczurowska, t. ja Wagner, a.(2006), Working time and worklife balance in European companies, luxembourg: european Foundation for the improvement of living and Working Conditions. Vihriälä, V. ja sinko, p. (2007), Rekrtointiongelmat, tövoiman tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2007, helsinki. Ward, t., harrison, t. ja rabemiafara, n. (2005), The Implications of Demographic Trends for Emploment and Jobs, alphametrics, november Wilthagen, t.,tros, F.h. ja van lieshout, h. (2004), towards Flexicurity? Balancing Flexibility and security in eu Member states, European Journal of Social Securit 6: