Hyvää syntymäpäivää, Suomi! Hyvää syntymäpäivää meille suomalaiset.

Transkriptio

1 Arvoisat itsenäisyyspäiväjuhlan vieraat. Hyvää syntymäpäivää, Suomi! Hyvää syntymäpäivää meille suomalaiset. Olen Maarit Kuikka ja olen tämän vuoden maaliskuusta lähtien toiminut Suomen Lions-liitto ry:n pääsihteerinä. Lions-järjestön historia on vain puoli vuotta Suomen historiaa vanhempi, joten vuosi 2017 tulee olemaan merkittävä juhlavuosi Suomen lioneille. Saamme juhlia ei vain isänmaata vaan myös työtämme osana maailman suurinta ja luotettavinta palvelujärjestöä. En haluaisi aloittaa puhettani itsestäänselvyyksillä tai latteuksilla. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin viisautta, kuten itsenäisyytemme historiassakin on todettu, ja tosiasia on, että olen syvästi liikuttunut ja kiitollinen siitä, että minut on pyydetty tämän hienon juhlan puhujaksi. Kiitos. Tällaisen tehtävän ääressä jokainen joutuu miettimään, mitä itsenäisyys minulle merkitsee. Miten pukea sanoiksi se meissä suomalaisissa elävä tunne siitä, mitä on itsenäisyys. Se asuu meillä jokaisella täällä jossakin, eikö niin? Mutta mistä se tunne tulee ja mitä se merkitsee? Olen yrittänyt löytää itsestäni elementtejä, joista itsenäisyyden tunnemaailma minussa koostuu. Selvää on, että se mistä olen tullut ja millaisissa olosuhteissa kasvanut, vaikuttaa tähän tunnemaailmaan vahvasti: Olen saanut syntyä keski-ikäiseen, viisikymppisiään viettävään Suomeen. Minulle itsenäisyyden merkitys konkretisoitui jo hyvin pienenä lapsena, koska lastenhoitajani oli vuonna 1916 syntynyt äidinäiti. Hän kantoi siihenastista itsenäisyyden historiaa mukanaan tahtoen ja tahtomattaan. Mummo hoivasi ja huolehti ainoasta lapsenlapsestaan. Minun varhaislapsuudessani kuitenkin pelättiin sotaa, sitä että itäinen naapuri tulee ja vie. Minun lapsuudessani pelättiin, kun Kuopion Rissalassa toimivat ilmavoimien joukot harjoittelivat Pohjois-Savon alueella ja muutama kone lensi matalalla ja rikkoi silloin tällöin

2 äänivallin. Minun lapsuudessani ei katsottu Tuntematon sotilas elokuvaa. Ei siksi, etteikö sitä olisi arvostettu vaan siksi, että muistot koskivat liikaa. Mummoni jäi 25-vuotiaana sotaleskeksi ja synnytti 8 kk myöhemmin äitini, joka siis oli sotaorpo. Sittemmin kirjoitin ylioppilasaineen Tuntematon sotilas elokuvasta, vertasin Laineen ja Mollbergin ohjauksia toisiinsa, ja L:n arvoiseksi se aine tuolloin arvioitiin. Äitini kasvoi samalla kun isänmaata jälleenrakennettiin ja sotakorvauksia maksettiin. Sukuun naitiin parikin Karjalan evakkoa, ja heidän tarinoitaan sai aikanaan pieni Maaritkin kuulla. Myöhemmin nuorena aikuisena kuuluin perheeseen, jossa lapset oli lähetetty Ruotsiin sotalapsiksi. Kun nämä lapset 2 tyttöä ja poika - olivat palanneet takaisin, perheessä ei ollut enää yhteistä kieltä. Kauniissa pappilassa Ruotsinmaalla oli puutarhuri joka aamu haravoinut hiekkakäytävät ja aamiaiseksi syötiin pannukakkuja hillolla ja kermavaahdolla. Helsingissä odottivat keittiö, yksi huone ja äiti, jonka puhetta ei ymmärtänyt. Suomi oli sodan jälkeen selviytyjien maa. Kasvutaustastani johtuen minun itsenäisyyden tunteeseeni sisältyy siis surua: surua menetyksistä, jäähyväisistä, luopumisista, lähtemisistä. Surua siitä, että on pitänyt pelätä. Siihen sisältyy myös äärimmäinen määrä kunnioitusta ja ylpeyttä. Suomi oli ainoa maa, joka maksoi sotakorvauksensa. Suomi oli maa, joka taitavalla politikoinnillaan säilytti sotien jälkeen koskemattomuutensa ja itsemääräämisoikeutensa, voisi melkein sanoa, vastoin monia odotuksia. Suomi on edelleenkin se EU-maa, joka pistää muut seinää vasten vaatien takuita siitä, ettemme joudu holtittoman taloudenpidon sivustakärsijöiksi. Itsenäisyydestä kertoo minulle myös se suuri ja hieno tunne, joka syntyy joka kerta, kun Finlandia-hymni soi. Suomalaiset säveltäjät ovat kautta aikojen

3 onnistuneet sisällyttämään teoksiinsa soinnin, joka koskettaa täällä jossakin ja josta syntyy tunne suomalaisuudesta ja isänmaasta. Myös iskelmiin on onnistuttu kirjoittamaan suomalainen tunnemaailma, joka konkretisoituu hikisillä tanssilavoilla, kun saa luvan kanssa painautua toista vasten Lapin tangon tai Satumaan tahdissa. Ilmassa on onnea ja odotusta tulevasta. Itsenäinen Suomi on juostu aikoinaan maailmankartalle, ja ehkä siitä johtuen itsenäisyydestä kertovat myös ne tunteet, joita tunnemme, kun Lasse Viren kaatuu ja silti juoksee voittajana maaliin, tai Matti Nykänen hyppää hernerokkasumussa maailman ykköseksi, tai kun kokoonnumme Helsingin Kauppatorille juhlimaan Suomen jääkiekkomaajoukkuetta tai Marjo Matikainen kiroaa havujen perään. Näissä hetkissä me itsenäiset ja itselliset suomalaiset olemme yksi ja yhtenäinen kansa, itsenäinen Suomi, joka iloitsee, riemuitsee ja itkee ilon kyyneleitä. Siis tuntee. Itsenäisyys on myös määre: itsenäinen valtio, itsenäinen Suomi. Kansainvälistä politiikkaa opiskelleena olen oppinut, että itsenäisyyteen kuuluvat käsitteet valtion suvereniteetti, koskemattomuus, autonomia. Itsenäisyydellä on myös oma symboliikkansa: oma lippu, kansallishymni, kieli, ja joskus oma rahayksikkökin. Olemmeko myynet osan itsenäisyydestämme, kun olemme vaihtaneet markan euroon: siitä voisimme varmasti väitellä pitkään ja esittää argumentteja puolesta ja vastaan. Jätän sen argumentoinnin tänään toisaalle. Arvoisa juhlaväki Väitän, että itsenäisyys on meille suomalaisille myös eräänlainen mielentila. Itsenäisyyspäivä ei ole mikä tahansa muiden juhlien joukossa vaan sillä on aivan oma merkityksensä. Ja tämä on sitä mielentilaa. Tähän mielentila-näkökulmaan

4 kuuluu jotenkin se, että juhlimme itsenäisyyttämme talvella, lumen ja pakkasen keskellä. Mikä muu ajankohta se meille neljän vuodenajan kansalla voisi edes olla? Olen tehnyt paljon kansainvälistä työtä ja huomannut huolehtivani siitä, ettei kokouksia järjestetä 6.12., mikä on herättänyt kummastusta kansainvälisissä kollegoissani, vaikka olen maininnut, että kysymyksessä on Suomen itsenäisyyspäivä. Kollegat eivät ole perustelujani ymmärtäneet, vaikkakin taipuneet, kun en ole antanut periksi. Minä olen puolestani jäänyt pohtimaan asiaa ja havainnut, että sellaisten maiden kansalaiset, jotka eivät ole pitkään aikaan historiassaan kamppailleet itsenäisyytensä puolesta, pitävät rauhaa ja itsenäisyyttä itsestäänselvyyksinä. Osa kollegoistani ei välttämättä ole edes tiennyt, milloin heidän isänmaansa on itsenäistynyt. Ei heidän ole edes tarvinnut asiaa miettiä, kun se on vain aina ollut niin. Pelkään, että meillekin on kasvamassa sukupolvi, jolle itsenäisyys ei ole enää minkäänlainen mielentila, vaan vain yksi vapaapäivä, jos se sattuu sijoittumaan arkipäivälle. On siis erittäin tärkeää, että jokainen meistä välittää itsenäisyyden merkitystä, tunnemaailmaa ja mielentilaa eteenpäin omissa puheissaan ja teoissaan. On meidän tehtävämme huolehtia siitä, että itsenäisyyden historia tunnetaan ja meille annetusta perinnöstä huolehditaan. Itsenäisyys on siis määre, mielentila ja tunne. Itsenäisyys on myös tulevaisuus. Itsenäisessä isänmaassa on lupa rakentaa, suunnitella ja unelmoida huomista varten. Meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus tähän. Heikoimpia tai haavoittuneita ei jätetty sotatantereellekaan. Meidän on huolehdittava siitä, että syrjäytymisvaarassa tai jo köyhyysrajan alapuolella elävistä otetaan koppi ennen kuin he putoavat niin syvälle, ettei sieltä enää päästä pinnalle. Erityisesti lapset ja nuoret on napattava

5 turvaverkkoon ja avun piiriin. Yhteiskunnan suvaitsemattomuuteen ja polarisoitumiseen on puututtava, koska sellainen kehitys on itsenäisessä maassa häpeäksi. Se on itsenäisyyttä ilman tulevaisuutta. Sellaista yhteiskuntaa eivät itsenäisyytemme rakentajat ole halunneet. Hyvät itsenäisyyttä juhlivat suomalaiset Itsenäisyyspäivään kuuluvat tietyt rituaalit: lipun nosto, kansallislaulu, itsenäisyyspäivän juhla ja paraati ja illalla suurin osa kansasta kokoontuu TV:n ääreen seuraamaan Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Kiitos teille, sotiemme veteraanit, jotka olette turvanneet ja tukeneet Suomen itsenäisyyttä, puolustaneet sitä hädän hetkellä. Kiitos kaikille teille, jotka olette valmistaneet tietä tuleville sukupolville elää hyvinvoivassa, puhtaassa ja turvallisessa maassa ja luoneet tulevaisuutta. Koska teidän tekojenne ja rohkeutenne ansiosta me voimme tänäkin päivänä suorittaa nämä meille tärkeät rituaalit ja sytyttää illalla ikkunalle kynttilät turvallisin ja onnellisin mielin. Ikkunoissa ei tänään tarvita pimennysverhoja. Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille.