KESÄRETKIÄ Kirjoittajat:

Transkriptio

1 KESÄRETKIÄ 2007 Kuva: Leilan ottama kuva satapäisestä ratsulaumasta Virossa Tässä osiossa on muutamien ratsastajiemme omasanaisia kertomuksia kesän ratsastuskokemuksistaan. Tarinat olivat niin pitkiä mutta mukavia, etten hennonut lyhennellä niitä normaaliin kuukausitiedotteeseen sopivaksi. Joten tässä sitten erikoisnumero iloksenne. Voidaan täydentää jos joku haluaa lisätä siihen oman kesän seikkailunsa. Kirjoittajat: 1. Erika Lantz, ratsastusleiri Husössä 2. Julia Pitkänen, ratsastusleiri Kannonlahdessa 3. Mirka Vuokko, kielenopiskelu-ratsastusleiri Englannissa

2 Husön kesäleiri 2007/ Erika Husön ratsastuskeskus sijaitsee lähellä Helsingin ja Sipoon rajaa. Hevosia Husössä on noin 50. Tallin omistajat Ani ja Ilpo asuvat tallin vieressä olevassa hienossa kartanossa. Hevosien lisäksi tallilla asustaa 3 koiraa, pullea minipossu, 2 minivuohta, kaksi riikinkukkoa, 3 kissaa, lauma kissanpentuja ja rääkyvä papukaija. Husön jättimäiset laitumet ja tilavat tallit antavat hevosille mukavan asuinpaikan. Ratsastus tapahtuu tilavalla kentällä, maastossa, tai sateen sattuessa maneesissa. Husön kartano takaapäin. (viimevuoden kuva) Olin ollut Husössä kerran aikaisemmin ja nyt menin kahden ystäväni kanssa sinne uudestaan. Menimme sinne jo tuntia ennen leirin alkua, jotta saadaan sama huone kun viime kesänä. Myös kolme muuta tyttöä oli samalla tavalla etuajassa kun minä kavereineni. Husön omistaja Ani Paananen otti leiriläiset iloisesti vastaan. Kun iltapala oli syöty, jaettiin hoitsut. Minä sain hoitsukseni kiltin risteytysponin nimeltä Broidi. Broidi on tallin laiskin ja söpöin poni joka käy ikänsä ja kokonsa vuoksi ainoastaan aloittelija ja uitto tunneilla. Hoitsujen jaon jälkeen palattiin takaisin kartanolle. Joka ilta Valot sammutetaan kello , silloin saadaan tietää myös aamun ratsastustunnin hevonen. Leiri emäntä Rosa tuli kertomaan hevoset. Minä sain mennä suurella ponilla nimeltä Viktor. Vaikka valot sammuivat kello nukahdettiin vasta kello Herättiin kello sillä oltiin päätetty mennä katsomaan kun hevoset tulevat laitumelta sisälle. Illalla hevoset päästetään ulos ja aamulla kello ne otetaan sisälle. Husön hevoset päästetään laitumelle siten että reitti aidataan ja hevoset päästetään vapaaksi ja sitten ne kulkevat laitumelle. Katsottiin narun ulkopuolella ja räpsittiin kuvia kameroilla. Kuin viimeinenkin hevonen oli karsinassa, mentiin aamupalalle. Syötiin reippaasti ja mentiin harjaamaan hoitsujemme. Husössä on sellainen periaate että jokainen laittaa oman hoitsunsa tunnille jos vain kerkeää. Talutettiin hevoset ulos ja sidottiin ne puomeihin joita oli tallipihan reunoilla. Broidin harjaaminen oli rankkaa sillä siltä lähtee vieläkin talvikarvoja. Laitoin ratsastus kamat päälle ja hain Viktorin tallista. Tunnin jälkeen vietiin hevoset talliin ja harjattiin ne. Kun Kello oli mentiin syömään. Ruuaksi oli hyvää siskonmakkarakeittoa. Hypeltiin trampoliinilla ja tehtiin kaikkea muuta kivaa kunnes oli aika lähteä toiselle tunnille. Se mentiin maastossa ja menin Aristo nimisellä pienellä hevosella. Noustiin ratsaille ja suunnattiin kauniille metsätielle. Husön maastot kulkivat todella hienossa maastossa: Välillä mentiin metsässä ja välillä mukavalla rantatiellä josta oli mahtavat näkymät merelle. Tunnin jälkeen oli heti ruokana

3 spaghettia ja jauhelihakastiketta. Illalla puhdistettiin suitset ja satulat ja pelattiin pesistä. Ihme ja kumma, nukahdettiin nopeasti vaikka viereisessä huoneessa riehuttiinkin aika lailla. Tammat tulossa laitumelta. Muut 4 päivää olivat yhtä mukavia kuin kaksi ensimmäistäkin. Leirin lopussa oleva estekilpailu oli todella kiva. Menin radan Ossi nimisellä ponilla. Vaikka en sijoittunut kolmen parhaan joukkoon, olin suoritukseen todella tyytyväinen. aika oli ihan hyvä ja ei tullut yhtään virhe pisteitä. Kun kisa oli kisattu, talutettiin hoitsut laitumelle ja lähdettiin ratsutuvalle ruusukkeiden jakoon. Broidi menossa tunnille. Tytti possu nokosilla.

4 KANNONJÄRVENTALLIN HEVOSLEIRI/ Julia Leirille saavuttuani menin aittaan ja valitsin toiseksi parhaan sängyn, koska paras sänky oli jo viety. Kävin vähän katselemassa paikkoja ja odottelin, että kaikki leiriläiset saapuisivat. Kun kaikki olivat saapuneet, niin meille esiteltiin paikat ja hevoset. Sitten mentiin satulahuoneeseen ja siellä meiltä kyseltiin ratsastus kokemusta ja hoitsu toivomusta. Minä sain hoitsuksi Tosca nimisen ponin. Kun saimme selville hoitsumme, niin menimme rantaan pesemään niiden harjat ja harjakorit. Sitten me menimmekin jo koululle syömään iltapalaa Aamulla heräsin kello 7.30, että ehtisin pukeutua ja pestä hampaat ennen aamupalaa. Sitten 1. ryhmäläiset lähtivät hakemaan hevosia tarhasta ja laittamaan kuntoon tuntiaan varten. Sitten tuli meidän tunti, mutta minun ei tarvinnut laittaa Castroa itse, koska se oli aikaisemmalla tunnilla. En pitänyt hirveästi Castrosta ratsastaessa. Viimeisenä oli vielä 3. ryhmän tunti. Sen jälkeen meillä oli lounas joka olikin puoli tuntia myöhässä. Ruokana meillä oli riisipuuroa. Lounaan jälkeen meillä oli toinen tunti ratsastusta, jolloin lähdimme maastoon, ja menin Porinalla. Pidin Porinasta ja sillä on kaiken lisäksi tosi tasaiset askeleet. Sitten oli ruokailu. Meillä oli noin tunti vapaata aikaa kunnes meillä oli teoriaa pinteleistä. Jokainen sai kääriä joko Ollin tai Tähden jalkaan pintelin. Sitten ne joiden vuoro oli, niin lähtivät ajamaan Pekalla. Meillä oli taas vapaata aikaa ja sai mennä saunaan. Sen jälkeen meillä oli iltapala. Hiljaisuus oli kello Kuva: Musta-Pekka eli Pekka syömässä kauroja Kävelin koululle syömään aamupalaa. Meidän ryhmän eli 2. ryhmän ratsastustunti oli viimeisenä. Olin jo satuloinut Loiston kun huomasin sen jalassa haavan, joten menin Ollilla. Tunnillamme menimme maapuomeja. Maapuomit menivät hyvin, mutta Olli oli vähän väsynyt, kun joutui jo kolmannelle tunnille. Sitten meillä oli lounas ja söimme jotain pyttipannun tapaista. Toisella ratsastus tunnilla menimme maastoon. Ratsastin Temellä ja se oli aika kiva. Teme kuten Porinakin on suomenhevonen. Ja juuri kun olimme valmistelemassa laukan nostoa niin vastaan tuli iso rekkaauto, joten käännyimme jonkun talon pihaan ja pääsimme laukkaamaan kun rekka oli mennyt ohi. Meillä oli ratsastuksen jälkeen noin tunti vapaata aikaa, kunnes menimmekin jo taas syömään. Teoriassa meidän piti mennä 3 henkilön ryhmiin ja ryhmien kanssa meidän piti vastata semmoisiin kysymyksiin kuten: mistä tietää että heinä on hyvän laatuista. Sitten oli minun ja Johannan vuoro ajaa Pekalla. Pekka on pieni Shetlannin-poni. Me ajoimme maantietä pitkin yhteen mutkaan asti kunnes käännyimme. Saimme ravatakin yhden suoran tien pätkän. Kun olimme tulleet ajamasta, niin kävin saunassa ja menin syömään iltapalaa..

5 Aamupalan jälkeen meillä oli kouluratsastus tunti. Sillä tunnilla menin Rampella. Harjoiteltiin pysähdystä, peruutusta ja pohkeenväistöä. Päästiin myös laukkaamaan osastoissa. Tunnin lopussa nostettiin jalustimet kaulalle ja venyteltiin hevosten selässä. Lounaana meillä oli makaronilaatikkoa. Toisella ratsastus tunnilla lähdimme maastoon. Maastossa menin Tumpilla. tällä kertaa Pessi piti meille maasto tunnin. Tumppi oli vähän säikky mutta muuten ihan kiva hevonen. Ruokailun jälkeen meillä ei ollutkaan teoriaa vaan hevosten kauneuskilpailut. Niissä oli tarkoitus saada hevonen mahdollisimman hyvin puhdistettua ja jokainen puhdisti oman hoitohevosensa. Aikaa kauneuskilpailussa oli 45 minuuttia. Kauneuskilpailun voittajaksi valittiin J.P. ja iltapalan sijasta meillä oli lettukestit. Kuva: uittoretkellä Tänään oli se päivä jota oli odotettu, nimittäin tänään oli estetunti, yövaellus ja uittoretki. Mutta siis ensin oli estetunti, ja se olikin vauhdikasta ja kivaa. Estetunnin ratsastin Porinalla. Hyppäsimme tunnin aikana noin cm korkeaa estettä. Lounaan jälkeen meillä olikin jo toinen ratsastus tuntimme, jolloin menimme uittamaan hevosia. Uittopaikalle ratsastimme kaksi saman hevosen selässä ja, kun pääsimme perille, niin se joka istui takana, niin hyppäsi alas ja ensimmäinen meni uittamaan. Sitten ne takana istuvat saivat mennä uittamaan. Vedessä hevosen selästä tuli vähän liukas, mutta silti siellä pysyi helposti. Ruuan jälkeen menimme rantaan pesemään hoitsujemme harjat ja satulahuovat. Sen jälkeen laitoimme hevoset valmiiksi yövaellusta varten. Yövaellukselle lähdimme myös kaksi saman hevosen selässä ilman satulaa. Menin Johannan kanssa Tumpilla. Ratsastimme kodalle ja metsässä oli aitaus johon päästimme hevoset kun menimme kotaan syömään makkaraa. Kun olimme syöneet, niin leikimme kodassa hampaattomia eläimiä, mielisairasta ja rikkinäistä puhelinta. Sitten haettiin hevoset, laitettiin suitset niille päähän ja päästiin lähtemään. Perillä tallilla olimme noin kello Aamupalan jälkeen meillä oli leikki tunti jossa menimme ilman satulaa ja leikimme kaikenlaista. tunnin lopussa pääsimme laukkaamaan ja jopa hyppäämään pientä estettä ilman satulaa. Lounaan jälkeen olikin sitten vuorossa leirikisat. Rata meni näin: 1. pujottelu käynnissä 2. ravivoltti 3. laukka pääty-ympyrä 4. kierrä ämpäri ravissa 5. ravipuomit 6. pysähdys, syö vohveli, vihellä ja jatka matkaa 7. Kypärän kuljetus tolpasta toiseen 8. alas selästä, ohjat pois kaulalta ja hevosenkengän heitto auton renkaaseen 9. taluta hevosta ja samalla mene pussiin sisälle ja pussihyppelyllä maaliin. Kisoissa menin Ollilla, aikani oli 2 minuuttia ja 29 sekuntia ja sijoituin 2. Palkinnoksi sain tupla patukan. Kisojen jälkeen oli vielä hoitsujen satuloiden ja suitsien pesu. Mutta, koska Toscan satula on synteettistä ainetta, jouduin pesemään jonkun vanhan satulan joka oli homeessa. (se satula ei ole käytössä). Sitten oli vielä viimeinen ruokailu ja, sitten minua tultiin hakemaan.

6 Satuhevosta kaivaten / Mirka Lähdin siis 5. päivä heinäkuuta Englantiin, tarkempana paikkakuntana Hastings, kolmeksi viikoksi. En koskaan aiemmin ollut edes ajatellut lähteväni kielimatkalle, mutta kun huomasin esitteestä yhdistettävän ratsastuskurssin ja kielikurssin, päätin sen olevan minun juttuni. Kukapa ei haluaisi lähteä ratsastamaan, kokemaan uusia hevosia ja ympäristöjä, vieläpä ulkomaille. Pääsin heti ensimmäisellä alkavalla viikolla ratsastamaan, mutta kun junassa istui matkalla tallille, oli hinku hevosen selkään jo pursuilemassa ulos kehostani. Ensimmäisestä päivästä tallilla jäi kyllä huono muisto. Jouduimme odottamaan juna-asemalla puolisen tuntia hakijoita, kunnes saimme tietää, ettei tallin väki edes tiennyt tulostamme. Opettajaakaan ei ollut paikalla. Sen tiistain jälkeen kaikki onneksi muuttui huimasti paremmaksi, ja siitä mieluummin lisää. Keskiviikkona humoristinen ja iloinen opettajamme jakoi meidät kahteen tasoryhmään nähtyään ensin muutaman minuutin kaikkien ratsastusta. Hän pyrki myös löytämään parin, jossa hevosen ja ratsastajan välillä kemiat toimii. Iltapäivällä lähdimme leppoiselle maastokävelylle, joka jäikin sitten ainoaksi. Leppoisaksi siis. Loppuviikosta hyppäsimme ensin harjoitukseksi kolmen esteen sarjoja ja perjantaina yllätin itsenikin osallistumalla estekisaan ensimmäistä kertaa. Siihen mennessä taisi ennätyksenä olla kahden esteen peräkkäinen ylittäminen. Mutta matkalla ollut nyt otetaan kaikki irti asenne ehkä auttoi tässäkin asiassa. Hyvinhän se meni, kyydissä pysyttiin loppuun asti. Minun ratsuni, Brazil, ei ollut aina niin kovin innoissaan hyppäämisestä, tai yleensäkään mistään, maneesissa. Mutta kun maastossa pääsimme laukkailemaan mäkiä ylös, niin piti siinä muistaa pitää suunsa kiinni, ettei hampaisiin kopsahda kärpäsiä. Maastoesteiden jujukin kun tajuttiin, niin siellä sitä mentiin vähän turhankin kovaa. Koin myös ihastumisen leirillä, kun sain ratsastaa kahtena päivänä tallin omistajan tyttären hevosella Louisilla. Se näytti juuri sellaiselta elokuvien valkealta hevoselta, joilla prinssit aina hakevat sydämensä valitun linnaansa. Ja juuri sellainen satuhevonen se olikin. Opettajamme tunsi lähes kaikki ratsut erittäin hyvin ja osasi kertoa, miten niitä kuuluisi ratsastaa. Mekin löysimme yhteisen sävelen aika nopeasti ja sen jälkeen en olisi enää halunnut selästä pois tullakaan. Vaikka mahdottomalta kuulostaakin, löysin hevosen, jolla on mukavampi laukka kuin Allylla.

7 Harjoittelimme Louisin kanssa koululiikkeitä ja kaikki saivatkin suorittaa kouluradan. Valitettavasti sairastuin flunssaan, joten oli pakko luovuttaa jo harjoituksissa. Näin yhteenvetona täytyy sanoa, että hyvin antoisa kokemus oli. Hevoset olivat valloittavia persoonia ja maastot aivan upeita. Mikä parasta, opetus oli hyvin asiantuntevaa, mutta samalla hauskaa. Ja todellakin tuntuu, että oppi paljon asioita leirin aikana. Kuvassa paikan sijainti, lisätietoja löytää netistä osoitteesta: