6. Funktiot 85. Kuinka funktioita määritellään ja kutsutaan. Kuinka funktioille viedään arvoja ja niistä palautetaan arvoja

Transkriptio

1 6. Funktiot 85 OPPITUNTI 6 Funktiot Funktiot ovat hyvin laaditun skriptin perusta. Ne tekevät koodista helppolukuista ja uudelleen käytettävää. Laajoja projekteja on mahdotonta hallita ilman funktioiden käyttöä. Kaikkialla tässä luvussa tutkimme funktioita ja esittelemme joitakin tapoja välttyä toistuvalta koodin kirjoittamiselta. Tämän tunnin aiheita ovat seuraavat: Kuinka funktioita määritellään ja kutsutaan Kuinka funktioille viedään arvoja ja niistä palautetaan arvoja Kuinka funktiota kutsutaan dynaamisesti käyttäen muuttujaan tallennettua merkkijonoa Kuinka funktiolle annetaan muistia Kuinka funktiolle viedään tietoa viittausmuodossa

2 86 6. Funktiot Mikä funktio on? Voit pitää funktioita ikään kuin koneina. Kone ottaa sille syöttämäsi materiaalin ja työstää sitä tavoitteen tai tuotteen saavuttamiseksi. Funktio ottaa vastaan sille antamasi arvot, käsittelee niitä ja suorittaa sitten toiminnon (esimerkiksi tulostuksen selaimelle) tai palauttaa jonkin uuden arvon. Usein funktio suorittaa nuo molemmat vaiheet. Jos sinun on leivottava yksi kakku, teet sen ehkä itse. Mutta jos sinun on tehtävä tuhansia kakkuja, saatat rakentaa tai hankkia kakuntekokoneen. Samaten, kun mietit funktion kehittämistä, tärkeintä on saada selville, tarvitaanko funktiota useamminkin, jolloin samaa koodia ei tarvitse kirjoittaa useaan kertaan. Funktio sisältää koodilohkon, jota skriptistä voidaan kutsua. Kutsun yhteydessä funktion koodi suoritetaan. Funktiolle voidaan viedä arvoja, joita funktio sitten hyödyntää koodissaan. Kun funktio päättyy, se voi palauttaa arvon kutsuvalle koodille. Funktio on koodilohko, jota ei suoriteta välittömästi, vaan vasta sitten, kun sitä kutsutaan muualta skriptistä. Funktiot voivat olla sisäisiä funktioita tai itse kehitettyjä funktioita. Ne voivat vaatia, että niille viedään tietoa ja ne voivat palauttaa arvoja. Funktion kutsuminen Funktioita on kahta eri tyyppiä: sisäiset funktiot ja itsemääritellyt funktiot. PHP4 sisältää satoja sisäisiä funktioita. Ensimmäinen tässä kirjassa esiintynyt skriptisi sisälsi yhden funktion kutsun: print("hello Web"); print() ei ole tyypillinen funktio siinä mielessä, että se vaatisi sulkumerkit aina kutsun yhteydessä. Lauseet print(("hello Web"); ja print "Hello Web"; ovat täysin identtisiä. Tämä on poikkeustapaus funktioiden joukossa: kaikki muut funktiot vaativat sulkumerkit, ottivatpa ne argumentteja tai eivät. Tässä esimerkissä kutsutaan print()-funktiota, jolle viedään merkkijono Hello Web. Funktio hoiti sitten hommansa ja tulosti merkkijonon. Funktion kutsu koostuu funktion nimestä (nyt print) ja sulkumerkeistä. Jos funktiolle viedään kutsun yhteydessä tietoa, on tieto laitettava sulkumerkkien sisälle. Tuollaista vietävää tietoa kutsutaan argumentiksi. Jotkut funktiot ottavat useamman kuin yhden argumentin. Argumentit tulee erottaa toisistaan pilkuilla: some_function( $argu1, $argu2 );

3 6. Funktiot 87 Print() on esimerkki funktiosta, joka palauttaa arvon. Useimmat funktiot antavat jotain tietoa sinulle takaisin, kun ne ovat suorittaneet tehtävänsä, ainakin tiedon siitä, onko tehtävä onnistunut. Siksi print() palauttaa totuusarvon. Esimerkiksi abs()-funktio ottaa etumerkillisen numeerisen arvon ja palauttaa tuon numeroarvon absoluuttisen arvon. Kokeilkaamme sitä listauksen 6.1 myötä. Listaus 6.1 Sisäisen abs()-funktion kutsuminen 3: <title>listing 6.1</title> 7: $num = -321; 8: $newnum = abs( $num ); 9: print $newnum; 10: // tulostaa "321" 11:?> 12: </body> 13: </html> Tässä esimerkissä yhdistetään arvo -321 muuttujaan $num. Sitten tuo muuttuja viedään abs()-funktiolle, joka tekee välttämättömät laskennat ja palauttaa uuden arvon. Palautettu arvo sijoitetaan muuttujaan $newnum ja tulostetaan. Olisimme itse asiassa voineet käyttää tilapäismuuttujia koko ajan viemällä numeromme suoraan abs()-funktiolle ja tulostamalla tuloksen suoraan: print( abs( -321 ) ); Käyttäjän laatimien funktioiden kutsuminen noudattaa lähes samoja periaatteita. Argumentti on arvo, joka viedään funktiolle. Argumentit laitetaan sulkumerkkeihin funktion kutsun yhteydessä. Argumentit erotetaan toisistaan pilkuilla funktion määrittelyssä ja kyseisistä argumenteista tulee funktion paikallisia muuttujia.

4 88 6. Funktiot Funktion määrittely Voit määrittää funktion function-lauseella: function some_function( $argument1, $argument2 ) { // funktion runko } Funktion nimi kerrotaan avainsanan function jälkeen ja sen jälkeen tulevat sulkumerkit. Jos funktio ottaa argumentteja, on vastaavat muuttujanimet sijoitettava pilkuilla erotettuina sulkumerkkien sisälle. Kyseisten muuttujien paikalle sijoitetaan sitten vietävät arvot funktiota kutsuttaessa. Jos funktio ei ota argumentteja, ei niitä tule kutsussakaan käyttää. Listaus 6.2 määrittelee funktion. Listaus 6.2 Funktion määrittely 3: <title>listing 6.2</title> 7: function bighello() 9: print "<h1>hello!</h1>"; 10: } 11: bighello(); 12:?> 13: </body> 14: </html> Listauksen 6.2 skripti tulostaa merkkijonon HELLO HTML-otsikkoelementin (<H1>) sisälle. Esimerkissä esitellään funktio nimeltä bighello(), joka ei ota argumentteja. Siitä johtuen sulkumerkkien sisältö jää tyhjäksi. Bighello() on toimiva funktio, mutta ei kovinkaan hyödyllinen. Listaus 6.3 luo funktion, joka ottaa argumentin ja tekee jotain hyödyllistä argumentin kanssa.

5 6. Funktiot 89 Listaus 6.3 Funktio, joka ottaa argumentin 3: <title>listing 6.3</title> 7: function printbr( $txt ) 9: print ("$txt<br>\n"); 10: } 11: printbr("this is a line"); 12: printbr("this is a new line"); 13: printbr("this is yet another line"); 14:?> 15: </body> 16: </html> Näet listauksen 6.3 aikaansaaman tulostuksen kuvassa 6.1. Esimerkkimme printbr() ottaa argumentikseen merkkijonon, joten määrittelyssä sijoitamme muuttujanimen $txt sulkumerkkien sisälle. Se tieto, joka kutsun yhteydessä viedään funktiolle, sijoitetaan tuohon $txt-muuttujaan. Funktion rungossa $txt tulostetaan ja tulostukseen lisätään <BR>-elementti sekä rivinvaihtomerkki. Kun haluamme nyt kirjoittaa rivin selaimelle, voimme kutsua printbr()-funktiota sisäisen print()-funktion sijaan, jolloin meidän ei tarvitse itse vaivautua kirjoittamaan <BR>-elementtiä tulostukseen. KUVA 6.1 Funktio, joka tulostaa merkkijonon lisäten tulostukseen <BR>tagin. Arvojen palauttaminen käyttäjien laatimista funktioista

6 90 6. Funktiot Funktio voi palauttaa arvon käyttäen return-lausetta arvon tai kohteen yhteydessä. Return lopettaa funktion suorituksen ja lähettää palautettavan arvon kutsuvalle koodille. Listaus 6.4 luo funktion, joka palauttaa kahden luvun summan. Listaus 6.4 Funktio, joka palauttaa arvon 3: <title>listing 6.4</title> 7: function addnums( $firstnum, $secondnum ) 9: $result = $firstnum + $secondnum; 10: return $result;11: } 12: print addnums(3,5); 13: // tulostaa "8" 14:?> 15: </body> 16: </html> Listauksen 6.4 skripti tulostaa arvon 8. AddNums()-funktio ottaa kaksi numeerista argumenttia (nyt kutsussa viedään arvot 3 ja 5). Arvot tallennetaan muuttujiin $firstnum ja $secondnum. Arvattavasti addnums() laskee muuttujissa olevat arvot yhteen ja laittaa summan muuttujaan $result. Olisimme nytkin voineet kirjoittaa suppeampaa koodia ja jättää tilapäisen välimuuttujan $result pois koodista: function addnums( $firstnum, $secondnum ) { return ( $firstnum + $secondnum ); } Return-lause voi palauttaa arvon tai olla palauttamatta mitään. Se, millä lailla return-lauseen palauttama arvo lähetetään, voi vaihdella. Arvo voidaan antaa suoraan arvona: return 4;

7 6. Funktiot 91 Palautusarvo voi olla myös lausekkeen tulos: return ( $a/$b );.Black plate (99,1) Palautettava arvo voi olla toisen funktiokutsun palauttama arvo: return ( another_function( $an_argument ) ); Dynaamiset funktiokutsut Funktio nimi voidaan sijoittaa merkkijonona muuttujaan ja sitten muuttujanimeä voidaan pitää ikään kuin itse funktionimenä. Listaus 6.5 on tästä yksinkertainen esimerkki. Listaus 6.5 Funktion kutsuminen dynaamisesti 3: <title>listing 6.5</title> 7: function sayhello() 9: print "hello<br>"; 10: } 11: $function_holder = "sayhello"; 12: $function_holder(); 13:?> 14: </body> 15: </html> Nyt muuttujaan $function_holder sijoitetaan funktionimeä sayhello() vastaava merkkijono. Sen jälkeen tuota muuttujanimeä voidaan käyttää sulkumerkkien kanssa kutsumaan sayhello()-funktiota.

8 92 6. Funktiot Miksi siitä olisi hyötyä? Tässä esimerkissä teimme vain ylimääräistä työtä, kun sijoitimme merkkijonon sayhello() muuttujaan $function_holder. Dynaamiset funktiokutsut ovat hyödyllisiä silloin, kun ohjelman kulkua halutaan muuttaa muuttuvien olosuhteiden mukaan. Haluamme skriptimme esimerkiksi käyttäytyvän eri lailla URL:n kyselyyn asetetun parametrin arvon mukaan. Voimme ottaa tuon parametrin arvon esille ja käyttää sitä juuri oikean funktion kutsumiseen. PHP:n sisäiset funktiot hyödyntävät nekin tätä piirrettä. Esimerkiksi array_walk() käyttää merkkijonoa kutsumaan funktiota jokaisen taulukon elementin kohdalla. Näet esimerkin array_walk()-funktion käytöstä luvussa 16. Muuttujien näkyvyysalue Funktion sisällä esitelty muuttuja on funktion paikallinen muuttuja. Toisin sanoen tuohon muuttujaan ei päästä käsiksi funktion ulkopuolelta tai muista funktioista. Laajemmissa projekteissa paikallisuus voi estää muuttujan arvon muuttamisen vahingossa, kun esittelet samannimisiä muuttujia eri funktioissa. Listaus 6.6 luo muuttujan funktion sisällä ja yrittää sitten tulostaa sen funktion ulkopuolella. Listaus 6.6. Muuttujan näkyvyysalue: funktion sisällä oleva muuttuja ei ole käytettävissä funktion ulkopuolella 3: <title>listing 6.6</title> 7: function test() 9: $testvariable = "this is a test variable"; 10: } 11: print "test variable: $testvariable<br>"; 12:?> 13: </body> 14: </html>

9 6. Funktiot 93 KUVA 6.2 Yritetään viitata muuttujaan, joka on määritelty funktion sisällä. Kuva 6.2 esittää listauksen 6.6 tuloksen. Muuttujan $testvariable arvo ei tulostu, koska kyseinen muuttuja ei ole olemassa test()-funktion ulkopuolella. Huomaa, että tuollaiseen muuttujaan viittaaminen ei aiheuta virheilmoitusta. Samalla lailla funktion ulkopuolella esitelty muuttuja ei ole automaattisesti käytettävissä funktion sisällä. Muuttujien määrittely global-määreellä Funktiosta käsin ei ole mahdollista viitata alkuaan muuttujaan, joka on määritelty muualla. Jos yrität käyttää samannimistä muuttujaa, tulet vain asettaneeksi paikallisen muuttujan. Testatkaamme tätä listauksessa 6.7. Listaus 6.7 Funktioiden ulkopuolella esitellyt muuttujat eivät ole oletuksena käytettävissä funktion sisällä 3: <title>listing 6.7</title> 7: $life = 42; 8: function meaningoflife() 9: { 10: print "The meaning of life is $life<br>"; 11: } 12: meaningoflife(); 13:?> 14: </body> 15: </html>

10 94 6. Funktiot Listauksen 6.7 tulostus on kuvassa 6.3. Kuten saatoit odottaa, meaningoflife()-funktiolla ei ole pääsyä $lifemuuttujaan. Muuttuja on tyhjä, mikä näkyy tulostuksesta. Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä asia. Olemme säästyneet mahdollisilta sotkuilta, joita samannimiset muuttujat voivat aiheuttaa; funktiohan voi aina ottaa argumentteja, jos sen on käsiteltävä ulkopuolisia muuttujia. Joskus saattaa kuitenkin olla paikallaan antaa funktion käyttää muuttujaa viemättä sitä argumenttina. Sellaisessa tapauksessa voidaan käyttää globallisämäärettä. Listaus 6.8 käyttää global-määrettä maailmankaikkeuden järjestyksen tallentamisen yhteydessä. Listaus 6.8 Globaalin muuttujan käyttäminen global-määreen avulla 3: <title>listing 6.8</title> 7: $life=42; 8: function meaningoflife() 9: { 10: global $life; 11: print "The meaning of life is $life<br>"; 12: } 13: meaningoflife(); 14:?> 15: </body> 16: </html> Kuva 6.4 näyttää listauksen 6.8 tulostuksen. Sijoittamalla avainsana global funktion ulkopuolella esitellyn $life-muuttujan eteen muuttujaan voidaan viitata funktion sisällä. Tuota global-määrettä on käytettävä kaikissa funktioissa, joissa muuttujaa halutaan käyttää. Ole kuitenkin varovainen. Jos muuttujaa muutetaan jossakin funktiossa, muutos vaikuttaa koko ohjelmassa. Tavallisesti funktioille viedään kopiot muuttujista eikä kopioiden muuttaminen vaikuta alkuperäisiin muuttujiin. Globaalin muuttujan muuttaminen vaikuttaa alkuperäiseen muuttujaan, ei siis muuttujan kopioon. Käytä siis global-määrettä säästeliäästi.

11 6. Funktiot 95 KUVA 6.3 Yritämme tulostaa globaalin muuttujan funktion sisällä Tilan tallentaminen funktiokutsujen välillä staticmääreen avulla Funktioiden sisällä olevilla muuttujilla on onnellinen mutta lyhyt elämä. Ne syntyvät, kun funktiota aletaan ajaa ja kuolevat, kun funktion ajaminen päättyy. Juuri niin tuleekin olla. Usein ohjelmoinnissa on järkevintä sijoittaa eri toiminnot erillisiin funktioihin, jotka tietävät mahdollisimman vähän toisistaan. Joskus funktion tietojen tulisi kuitenkin kestää kauemminkin. Olettakaamme, että haluaisimme funktion pitävän kirjaa siitä, kuinka monta kertaa sitä on kutsuttu. Miksi? Esimerkeissämme funktio on kehitetty luomaan numeroituja otsikoita skriptissä, joka muodostaa dynaamisesti online-dokumentaation. Me voisimme tietenkin käyttää juuri opittua global-määrettä numeroinnin toteuttamiseen ja listauksessa 6.9 kokeillaankin tuota menettelyä. Listaus 6.9 Globaalin muuttujan käyttäminen arvon muistamiseen funktiokutsujen välillä 3: <title>listing 6.9</title> 7: $num_of_calls = 0; 8: function andanotherthing( $txt ) 9: { 10: global $num_of_calls; 11: $num_of_calls++; 12: print "<h1>$num_of_calls. $txt</h1>";

12 96 6. Funktiot 13: } 14: andanotherthing("widgets"); 15: print("we build a fine range of widgets<p>"); 16: andanotherthing("doodads"); 17: print("finest in the world<p>"); 18:?> 19: </body> 20: </html> Tehtävän suoritus onnistuu noin. Esittelemme muuttujan $num_of_calls funktion andanotherthing() ulkopuolella. Tuo muuttuja on käytettävissä funktiossa global-määreen avulla. Tulostus esitetään kuvassa 6.5. Joka kerta, kun funktiota kutsutaan, $num_of_calls-muuttujaa kasvatetaan yhdellä. Otsikon tulostuksessa voidaankin sitten esittää myös numerot. KUVA 6.4 Funktiossa viitataan paikalliseen muuttujaan. Tämä ei kuitenkaan ole hienoin ratkaisu. Funktiot, jotka käyttävät global-määrettä, eivät ole itsenäisiä funktioita. Jos niitä käytetään uudelleen jossain toisessa ohjelmassa, on tuossa toisessakin ohjelmassa esiteltävä globaali $num_of_calls-muuttuja. Juuri tällaisessa tapauksessa on static-määre hyödyllinen. Jos esittelet muuttujan funktion sisällä käyttämällä static-määrettä, muuttuja säilyy paikallisena, mutta se muistaa kuitenkin arvonsa kutsusta toiseen. Kun funktiota kutsutaan uudelleen, funktion staattisessa muuttujassa on siihen edellisellä suorituskerralla tallennettu arvo. Listauksessa 6.10 on edellistä esimerkkiä muutettu käyttämään staticmäärettä. KUVA 6.5 Global-määreen avulla voidaan seurata funktion kutsujen määrää.

13 6. Funktiot 97 Listaus 6.10 Staattisen muuttujan arvo säilyy kutsujen välillä 3: <title>listing 6.10</title> 7: function andanotherthing( $txt ) 9: static $num_of_calls = 0; 10: $num_of_calls++; 11: print "<h1>$num_of_calls. $txt</h1>"; 12: } 13: andanotherthing("widgets"); 14: print("we build a fine range of widgets<p>"); 15: andanotherthing("doodads"); 16: print("finest in the world<p>"); 17:?> 18: </body> 19: </html> Nyt andanotherthing() on täysin itsenäinen funktio. Kun nyt esittelemme $num_of_calls-muuttujan, sijoitamme siihen alkuarvon. Tämä alustus ohitetaan, kun funktiota kutsutaan toisen kerran. Sen sijaan toisessa kutsussa muistetaan muuttujaan ensimmäisessä kutsussa sijoitettu arvo. Nyt funktio voidaan sijoittaa muihin skripteihin ilman, että tarvitsisi huolehtia globaaleista muuttujista. Vaikka listauksen 6.10 tulostus on aivan sama kuin listauksen 6.9 tulostus, koodi on paljon elegantimpaa. Lisää argumenteista Olet jo nähnyt, kuinka funktioille viedään argumentteja. Aiheesta on kuitenkin käsittelemättä vielä paljon. Tässä osassa tutkimme argumenttien oletusarvoja ja viittausten viemistä funktioille.

14 98 6. Funktiot Argumenttien oletusarvot PHP tarjoaa näppärän lisäpiirteen joustavien funktioiden kehittämiseen. Olemme toistaiseksi sanoneet, että funktiot ottavat yhden tai useamman argumentin. Tekemällä joistakin argumenteista valinnaisia saadaan funktioista joustavampia. Listaus 6.11 luo hyödyllisen funktion, joka osaa muotoilla merkkijonoa, joka taas on HTML:n <font>elementissä. Haluamme nyt antaa käyttäjälle funktion, jonka avulla hän voi muuttaa <font>-elementin sizemäärettä, joten funktion argumentiksi on annettava merkkijonon lisäksi myös $size. Listaus 6.11 Funktio, joka ottaa kaksi argumenttia 3: <title>listing 6.11</title> 7: function fontwrap( $txt, $size ) 9: print "<font size=\"$size\" face=\"helvetica,arial,sans-serif\">$txt</ A font>";10: } 11: fontwrap("a heading<br>",5); 12: fontwrap("some body text<br>",3); 13: fontwrap("some more body text<br>",3); 14: fontwrap("yet more body text<br>",3); 15:?> 16: </body> 17: </html> Kuva 6.6 esittää listauksen 6.11 tulostuksen. Vaikka funktiomme onkin hyödyllinen, käyttäjät halunnevat muuttaa fontin kokoa vain ajoittain. Useimmiten oletuskoko 3 riittää. Sijoittamalla tuon arvon argumenttina olevan $size-muuttujan arvoksi funktion määrittelyssä teemme argumentista valinnaisen. Jos funktion kutsussa ei anneta argumentin arvoa, käytetään tuota oletusarvoa argumenttina.

15 6. Funktiot 99 KUVA 6.6 Funktio, joka muotoilee tulostettavaa merkkijonoa. Listaus 6.12 käyttää tätä tekniikkaa tehden $size-argumentista valinnaisen. Listaus 6.12 Funktio, jossa on valinnainen argumentti 3: <title>listing 6.12</title> 7: function fontwrap( $txt, $size=3 ) 9:print"<fontsize=\"$size\"face=\"Helvetica,Arial,Sans-Serif\">$txt</font> "; 10: } 11: fontwrap("a heading<br>",5); 12: fontwrap("some body text<br>"); 13: fontwrap("some more body text<br>"); 14: fontwrap("yet more body text<br>"); 15:?> 16: </body> 17: </html> Kun fontwrap()-funktion kutsussa annetaan toinen argumentti, sitä arvoa käytetään argumentissa ja siten funktion sisällä size-attribuutissa. Kun argumentti jätetään pois kutsun yhteydessä, funktio käyttää arvona oletusarvoa 3. Voit luoda niin monta valinnaista argumenttia kuin haluat. Kun annat oletusarvon yhdelle argumentille, on oletusarvo annettava myös kaikille muille tuon argumentin jälkeen tuleville argumenteille.

16 Funktiot Muuttujaviittausten vienti funktioille Kun viet argumentteja funktioille, niiden kopiot tallennetaan parametrimuuttujiin. Noihin muuttujiin funktion sisällä tehdyt muutokset eivät näy funktion ulkopuolella; muutoksethan tapahtuvat kopioihin eivätkä alkuperäisiin muuttujiin. Listaus 6.13 havainnollistaa tätä. Listaus 6.13 Argumentin vieminen funktiolle arvona 3: <title>listing 6.13</title> 7: function addfive( $num ) 9: $num += 5; 10: } 11: $orignum = 10; 12: addfive( $orignum ); 13: print( $orignum ); 14:?> 15: </body> 16: </html> Listauksen addfive()-funktio ottaa yhden numeroarvon parametrikseen ja lisää siihen arvon 5. Se ei palauta mitään. Sijoitamme arvon muuttujaan $orignum ja viemme sitten muuttujan addfive()-funktiolle. Kopio muuttujan sisällöstä tallennetaan muuttujaan $num. Funktion sisällä lisätään $num-muuttujaan arvo 5, mutta alkuperäinen $orignum-muuttuja ei muutu lainkaan. Tulostus näyttää, että arvo on edelleen 10. Oletuksena muuttujat viedään funktioille arvoina. Toisin sanoen muuttujien arvoista tehdään paikalliset kopiot. Argumentit on mahdollista viedä funktioille viittauksina. Tällöin funktio voi muokata viittausta haluttuun muuttujaan eikä muokkauksen kohteena ole enää pelkkä muuttujan arvon kopio. Viittauksia käytettäessä voidaan funktioiden sisällä muuttaa alkuperäisiä muuttujia: viittaus on jonkun muuttujan aliasnimi, viittaus ja viittauksen kohteena oleva muuttuja jakavat saman muistipaikan. Argumentti muutetaan viittaukseksi sijoittamalla et-merkki (&) funktion määrittelyssä argumenttinimen eteen tai funktiokutsun yhteydessä muuttujanimen eteen. Listaukset 6.14 ja 6.15 esittelevät näitä menettelytapoja.

17 6. Funktiot 101 Listaus 6.14 Argumentin vieminen viittauksena funktiolle 3: <title>listing 6.14</title> 7: function addfive( $num ) 9: $num += 5; 10: } 11: $orignum = 10; 12: addfive( &$orignum ); 13: print( $orignum ); 14:?> 15: </body> 16: </html> Listaus 6.15 Viittausparametri funktion määrittelyssä 3: <title>listing 6.15</title> 7: function addfive( &$num ) 9: $num += 5; 10: } 11: $orignum = 10; 12: addfive( $orignum ); 13: print( $orignum );

18 Funktiot 14:?> 15: </body> 16: </html> Kaiken kaikkiaan on järkevämpää lisätä & funktion määrittelyyn. Sillä tavoin voidaan varmistua siitä, että funktio käyttäytyy aina johdonmukaisesti. Yhteenveto Tällä tunnilla opiskelit funktioita, niiden kehittämistä ja käyttöä. Opit funktion argumenttien merkityksen sekä global- ja static-määreiden käyttämisen. Opit myös viemään funktioille viittauksia ja luomaan valinnaisia argumentteja. K&V K Voiko funktio käsitellä globaaleja muuttujia millään muulla tavalla kun global-määreen avulla? V Globaaleja muuttujia voidaan käsitellä skriptin sisällä myös sisäisen assosiatiivisen $GLOBALS-taulukon kautta. Esimerkiksi globaaliin $test-muuttujaan voidaan funktion sisällä viitata tunnuksella $GLOBAL[test]. Saat lisätietoa assosiatiivisista taulukoista seuraavalla tunnilla. Voit muuttaa globaaleja muuttujia funktion sisällä myös viittauksia käyttämällä. K Voiko funktion kutsun laittaa merkkijonoon samalla lailla kuin muuttujan? V Ei. Funktion kutsu ei voi olla lainausmerkeissä.

19 6. Funktiot 103 Työpaja Työpaja tarjoaa pikakysymyksiä, joiden avulla voit kerrata läpikäytyä materiaalia. Yritä ymmärtää vastaukset ennen kuin jatkat seuraavaan lukuun. Vastaukset annetaan liitteessä A. Kysymyksiä 1. Onko tämä totta? Jos funktio ei ota argumenttia, voit jättää sulkumerkit pois kutsun yhteydessä. 2. Kuinka funktio palauttaa arvon? 3. Mitä seuraava koodi tulostaisi selaimelle? $number = 50; function tentimes() { $number = $number * 10; } tentimes(); print $number; 4. Mitä seuraava koodi tulostaisi selaimelle? $number = 50; function tentimes() { global $number; $number = $number * 10; } tentimes(); print $number;

20 Funktiot 5. Mitä seuraava koodi tulostaisi selaimelle? $number = 50; function tentimes( $n ) { $n = $n * 10; tentimes( $number ); print $number; 6. Mitä seuraava koodi tulostaisi selaimelle? $number = 50; function tentimes( &$n ) { $n = $n * 10; } tentimes( $number ); print $number; Toiminta 1. Luo funktio, joka ottaa argumenteikseen neljä merkkijonoa ja palauttaa merkkijonon, joka sisältää HTML-taulukkoelementin, jossa kukin muuttuja (viety merkkijono) on omassa solussaan.