3/2015. Vain kaksi kättä Soveltavaa taidetta Osallisuuden kokemuksia

Transkriptio

1 SPIIKKI 3/2015 Vain kaksi kättä Soveltavaa taidetta Osallisuuden kokemuksia Sosiaalipedagogit Talentia ry Sosialpedagogerna Talentia rf Varhaiskasvatuksessa, lastensuojelussa ja perhetyössä työskenteleville

2 Sosiaalipedagogit Talentia Puheenjohtajalta Hei, Alkukesästä varhaiskasvatusväkeä (yli puolue- ja ammattijärjestörajojen) suututti ja hämmästytti hallituksen kaavailemat uudistukset lasten varhaiskasvatukseen; ryhmäkokojen suurentaminen, subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen ja esioppilaiden varhaiskasvatuksen muuttaminen kerhotoiminnaksi. Nämä tulivat esille vain muutama viikko sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt uuden varhaiskasvatuslain. OKM on lähettänyt muutoksista lausuntopyynnöt elokuussa. Lausuntokierros päättyy Lausuntopyyntöön sisältyy kolme osa-aluetta: jokaiselle lapselle taattaisiin oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa, päiväkotien yli 3 v. lapsiryhmien mitoituksessa kasvattajien ja lasten suhdeluku olisi 1/8 ja varhaiskasvatuksen kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Lapsella olisi esityksen mukaan oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, kun vanhemmat ovat työssä tai opiskelevat kokoaikaisesti. Pieni takaportti jätetään silloin, kun kokopäiväinen varhaiskasvatus on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia. Lapsen huoltajilla olisi kuitenkin vastuu 20 tuntia laajemman varhaiskasvatustarpeen osoittamisesta. Tämä todistelutaakka voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan kunnasta ja Spiikki 3/2015 Julkaisija Sosiaalipedagogit Talentia ry Sosialpedagogerna Talentia rf Ratamestarinkatu 11, Helsinki ISSN toimisto@sosiaalipedagogit.fi vanhempien aktiivisuudesta riippuen voimaantulleessa varhaiskasvatuslaissa on asetettu kymmenen tavoitetta, jotka tulee toteutua varhaiskasvatuksessa. Toiminnan järjestäjät velvoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämiseen siten, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa myös 20 tunnin laajuisessa varhaiskasvatuksessa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen pikakelauksella on mielenkiintoinen velvoite. Hallituksen suunnittelemat säästöt lyövät kyllä melkoisesti korvalle niin lapsia kuin henkilöstöäkin. Suhdeluvun muutos voi tuntua pieneltä mutta käytännön työssä muutos on merkittävä. Muutos on minun näkökulmastani heikennys varhaiskasvatuksen laatuun sekä myös työvoimapoliittinen asia; varhaiskasvatuksen henkilöstöä tarvitaan vähemmän ja ne, jotka ovat työssä uupuvat entistä enemmän. Hallituksen esityksessä suhdeluvussa olisivat mukana vain kokopäivähoidossa olevat lapset. Tarkoittaako tämä sitä, että ryhmässä voi jatkossa olla 24 kokopäivähoidossa olevan lapsen lisäksi määrittämätön määrä osapäivähoidossa olevia lapsia? Alkukesästä muutaman henkilön aloittaneesta Vain kaksi kättä mielenilmaisusta tuli melkoinen kansanliike. Monissa kaupungeissa järjestettiin mielenilmaisuja ryhmäkokojen suunniteltuja ryhmäkokomuutoksia vastaan. Myös Talentia ja Sosiaalipedagogit olivat mukana näissä tapahtumissa. Jatkamme edelleen yhteistyötä asian hyväksi. Ministeriössä on tarkoitus käynnistää varhaiskasvatuksen kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tämän osana on opetushallituksen laatimat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotka tulevat voimaan vuonna Henkilöstön täydennyskoulutusta on tarkoitus vahvistaa ja yliopistollisten lastentarhanopettajien vuotuista sisäänottoa lisätä 100 opiskelijalla vuosina Sosionomien koulutuksen sisältöihin tai opiskelijoiden sisäänottomääriin ei esityksessä oteta kantaa. Varhaiskasvatuksen saralla mennään nyt lujaa ja on tärkeää olla nyt vaikuttamassa asioihin. Kesällä Muhoksella sattunut työntekijän surma koskettaa myös syvältä. Yhdessä Talentian kanssa pyrimme vaikuttamaan työolosuhteisiin niin varhaiskasvatuksessa kuin lastensuojelussa. Aktiivisia syyspäiviä! Anita Lehden aikataulu vuonna 2015 Nro Aineisto Ilmestyminen llehti vko 51 KUVA: TUULI RAUVOLA Päätoimittaja ulkoasu ja toteutus Tuuli Rauvola puh tuuli.rauvola@sosiaalipedagogit.fi Julkaisutiedot Painosmäärä 4600 kpl Valtakunnallinen levikki Sivukoko A4 (210x297) 4-värijulkaisu Painomenetelmä: offset Ilmoitushinnat Painopaikka mv 4-väri 1/1 sivu /2 sivu /4 sivu /8 sivu Paino-Kaarina Oy Kansikuva: Marjaana Snabb

3 SPIIKKI 3/2015 Sisältö 2 Puheenjohtajalta 4 Lasten suusta 5 Luottamuksella 6 Rytilahden rutinoita 7 Vain kaksi kättä 8 Miten meistä tulee sosiaali pedagogeja 10 Tanjan tarina 11 Torilla tavattiin 12 Soveltavaa taidetta 14 Osallisuusuuden kokemuk - sia 16 Kalaporukan 10v-juhla 18 NFFS 19 Kirja-arvio 20 Koulutuksia ja seminaareja 21 Aluevastaavat 22 Hallitus 23 Ristikko KUVA: TUULI RAUVOLA 3

4 L Lasten suusta Kolmivuotias oli tarhantädin mukaan lohduttanut itkevää toveria: Älä sure, hyvähän meidän täällä on. Ja joskus pääsemme vapaaksi. Tarhasta lapset olivat retkellä läheisellä hautausmaalla. Illalla äiti sitten kysyi pikku Paavolta: No millaista siellä hautausmaalla oli? Paavo: Ihan hiljaista. Vain pari oli noussut haravoimaan. Isoveli 4v katsoi vastasyntynyttä pikkuveljeään hellästi ja sanoi, että: Mulle on syntynyt ensimmäinen ystävä. Kului 30 vuotta, että sain tietää miten purjoista saa kunnon kokoisia ilman suurempia lannoituksia. Hieno lopputulos. Porkkanasato onnistui hyvin. Naatit olivat hälyyttävän vaatimattoman näköisiä pitkin kesää, mutta sadonkorjuussa löytyi maasta juuri sopivan kokoisia, terveitä juureksia. Kovat ja jatkuvat sateet vaurioittivat perunoitten naatteja. Naatit lakastuivat ennen aikojaan ja perunat jäivät pieniksi. Nostohommat sujuivat kauniilla syyspoudalla. Marjasato oli oiva. Omenasato on tänä vuonna laiha. Tässä puutarhurin kesämuisteloita. No, lehti on taas koottu. Nelosnumero ilmestyy joulun alla. Ensi vuonna osa tiedottamisesta siirtyy sähköiseksi. Spiikki ilmestyy vain kahdesti. Toivottavasti saamme jatkossakin kiinnostavia juttuja lehteemme. Hyvää syksyä teille kaikille Tuuli Maija 3v tuli katsomaan, kun äiti ripusti pesuhuoneessa pyykkiä kuivumaan ja tokaisi: Taidat olla pahanteossa, kun olet niin hiljaa. Poika oli ulkona mummon kanssa ja hävisi pihalla. Aikansa huhuiltuaan mummo löysi hänet ja torui poikaa, kun tämä ei ollut vastannut. Poika siihen tuumasi: Ei ollut kuulolaite päällä. Amanda 3v järjesteli näytelmää ja jakoi roolituksia. Minä olen prinsessa, pikkuveli on prinssi, äiti on kuningatar ja isä on lipunmyyjä. KUVA: TUULI RAUVOLA 4 Tuuli Rauvola päätoimittaja puh tuuli.rauvola@sosiaalipedagogit.fi

5 Luottamuksella Maritta Harju Spiikki 3 syyskuu 2015 Milloin pääluottamusmies, milloin työsuojeluvaltuutettu? Otsikon mukainen kysymys esitetään aina silloin tällöin. Tässä kirjoituksessani yritän valottaa vastausta tuohon kysymykseen, vaikka selkeätä rajaviivaa ei tehtäväalueiden välille voi puhtaasti piirtää. Monet työelämään liittyvät ongelmakohdat ja selvitettävät asiat liittyvät osittain työsuojelun piiriin, osittain edunvalvontaan. Katsotaan ensin kummankin tehtävän painopistealueet. Pääluottamusmiehen tehtävät (KVTES , s. 129): Pääluottamusmiehen tehtävänä on edustaa omaa ammattijärjestöään virka- ja työehtosopimusten sekä muiden yhteisesti hyväksyttyjen palvelussuhdetta koskevien määräysten ja sopimusten soveltamista ja noudattamista koskevissa asioissa, välittää luottamusmiestoimintaan liittyviä tietoja ja ilmoituksia osapuolten kesken, osallistua tarvittaessa työsuojeluvaalien järjestämiseen sekä henkilöstöedustuksen nimeämiseen edustukselliseen yhteistoimintaelimeen, valvoa, että työntekijät/viranhaltijat noudattavat sopimuksia ja palvelussuhdetta koskevia määräyksiä ja työrauhaa. Työntekijä soittaa työsuojeluvaltuutetulle ja kertoo, että esimies syrjii ja kiusaa häntä. Hän on ainoa työyhteisön jäsen, kenen tulee toimittaa sairaustodistus myös alle kolmen päivän sairauspoissaoloista. Lisäksi hän on ainoa työyhteisön jäsen, kenen tulee ilmoittautua esimiehelle saapuessaan työpaikalle. Työsuojeluvaltuutettu alkaa selvittämään asiaa ja ottaa yhteyttä esimieheen. Esimies kertoo, että työntekijällä on ollut usein 1-2 päivän sairauspoissaoloja, jotka myös usein osuvat ajankohdaltaan alkuviikkoon ja lomien ja pidempien vapaiden jälkeen. Lisäksi työntekijä myöhästyy työvuorostaan lähes poikkeuksetta. Esimies on harkinnut varoituksen antamista, mutta ei ole varsinaisesti keskustellut työntekijän kanssa hänen sairastelu- ja myöhästelytavoistaan. Työsuojeluvaltuutetun tehtävät: Pääluottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut tekevät tiivistä yhteistyötä ja asiat tulevat varmasti vireille ja selvitettäviksi riippumatta siitä, kumpaan on ensin otettu yhteyttä. Usein ilmapiiriasiat ja sisäilma-asiat ovat sellaisia, että selvittelyyn ja jatkotoimenpiteiden valmisteluun liittyvät molemmat henkilöstön edustajatahot, sekä pääluottamusmies että työsuojeluvaltuutettu. Silloin kun asia kuuluu selkeästi toisen tehtäväalueeseen, kertoo pääluottamusmies/työsuojeluvaltuutettu heti ensimmäisen yhteydenoton aikana, että asian jatkokäsittely kuuluu toiselle henkilöstön edustajalle ja pyytää luvan siirtää asian tuolle toiselle henkilölle. Mikäli lupaa ei asian siirtämiseen anneta, kehottaa henkilöstön edustaja työntekijää ottamaan itse yhteyttä oikeaan henkilöön. Työterveysneuvotteluun ja kuulemistilaisuuteen voi työntekijä pyytää mukaan pääluottamusmiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun. YT-neuvotteluissa mukana on yleensä pääluottamusmies ja/ tai työsuojeluvaltuutettu silloin kun asia koskee useampaa työntekijää. Yksittäistä työntekijää koskeva YT-neuvottelu käydään yleensä työnantajan edustajan ja työntekijän välisenä keskusteluna, mutta työntekijä voi niin halutessaan kutsua mukaan pääluottamusmiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun. Selvennykseksi otan vielä esimerkin työelämästä: Työsuojeluvaltuutettu saa työntekijältä luvan järjestää kokouksen, johon kutsutaan esimies, työntekijä, työntekijän pääluottamusmies sekä työsuojeluvaltuutettu. Kokouksessa käydään lävitse työelämän pelisäännöt ja tarkennetaan työntekijälle esimiehen työnjohdolliset oikeudet puuttua epäkohtiin työntekijän käyttäytymisessä ilman, että on kyse kiusaamisesta. Esimiehen kanssa kerrataan avoimen vuorovaikutuksen pelisäännöt. Lopuksi kerrataan yhteiset pelisäännöt ja sovitaan seurantapalaveri parin kuukauden päähän. Tässä esimerkissä siis syrjintä- ja kiusaussyytökset kuuluvat työsuojeluvaltuutetun toiminta-alueeseen, pääluottamusmiehen toiminta-alueeseen taas kuuluu työntekijän työsopimusten noudattamatta jättäminen. Esimiehen ja työntekijän keskusteluyhteyden puute kuuluu molempien toiminta-alueeseen. 5

6 Rytilahden rutinoita Vaikuttamisen aika Kaunis, lämmin, ihana elokuu on kääntymässä syksyksi. Kuumia päiviä, kuutamoöitä, sumuisia aamuja. Mitä muuta jäi evääksi päättyvästä kesästä 2015? Ainakin se että yhdessä vaikuttamisella ja tekemisellä on edelleen voimansa. Kaksi kättä- mielenilmaisu ja adressi varhaiskasvatuksen leikkauksia vastaan tästä esimerkkinä. Unohtumaton kokemus tavata torilla kymmenen tuhannen muun kanssa yhteisen tärkeän asian äärellä. Toisenlaista vaikuttamistyötä on tehty Talentian taholta kesällä tapaamalla poliittisia vaikuttajia valtakunnan tasolla. Nyt meille tulee kuin tuleekin voimaan ammattihenkilölaki. Ensi keväänä kaikki rekisteröitymään sosiaalihuollon ammattilaisiksi. Parhaillaan puheenjohtaja Tero Ristimäki tapaa suurimpien kaupunkien varhaiskasvatusjohtajia. Tapaamisissa käydään keskusteluita varhaiskasvatuslain vaikutuksista varhaiskasvatuksen arkeen ja sosionomeista varhaiskasvatuksessa. Sosionomeja työskentelee entistä enemmän varhaiskasvatuksessa ja erityisesti esimiehinä. Kesän keskellä tapahtunut perhekodin ohjaajan surma Muhoksella on herättänyt keskustelua ja huolta lastensuojelulaitosten työturvallisuudesta. Talentia työstää nyt selvitystä laitosten työoloista ja tulee kysymään jäsentensä näkemyksiä syksyn aikana. Yhdessä tekemistä ja vaikuttamista tarvitaan siis tulevana syksynä entistä enemmän. Hallituksen leikkausesitykset, sote-uudistus ja varhaiskasvatuslain eteneminen tippuvat syliin samaan aikaan syksyn lehtien kanssa. Kaikki nämä merkittäviä tekijöitä meidän jokaisen työssä ja suurelle osalle myös joka päiväisessä elämässä. Miten sitten vaikuttaa yksilönä ja yhdessä? Suurten haasteiden edessä tuntuu usein ettei yksittäisen ihmisen panoksella ole vaikutusta. Jokaisella teolla on kuitenkin merkityksensä. Osallistumalla keskusteluun työpaikalla, ystävien kesken ja sosiaalisessa mediassa ja välittämällä huomiosi ja huolesi esimiehelle, luottamusmiehelle ja ammattijärjestöllesi vaikutat! Talentian hallitus aloittaa syksyllä alueellisen vaikuttamisen mallin valmistelun. Alueellinen vaikuttaminen kokoaa yhteen alue- ja ammatilliset yhdistykset ja aktiiviset toimijat, alueasiamiehet ja luottamusmiehet. Tavoitteena saada toimiva yhteys paikallisiin vaikuttajiin ja virkamiehiin juuri kyseisen alueen tärkeissä kysymyksissä sekä kuulla yksittäisen jäsenen ääntä entistä paremmin. Kerro meille mikä on Sinulle tärkeää ja miten haluat siihen vaikuttaa! Ota yhteyttä sähköpostilla tai vaikka sosiaalipedagogien fb-sivujen kautta. Kaunista syksyä! Ja malttia työelämässä ja sienimetsässä! Talentian hallituksen varapuheenjohtaja Anne Rytilahti KUVA: ANN-KATRIN SILFVER-LEHTINEN Sosiaalipedagogit Talentia ry Sosialpedagogerna Talentia rf VUOSIKOKOUSKUTSU Vuosikokous lauantaina kello Talentian toimistolla, Ratamestarinkatu 11, Helsinki Hallituksen kokous samassa paikassa kello Jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan myös hallituksen kokoukseen Salaattilounas on tarjolla klo Ilmoittautumiset mennessä Ilmoitathan myös erikoisruokavalion samalla kuin ilmoittaudut 6 Osallistujille lahjaksi leffalippu :) Hallitus

7 Vain kaksi kättä -mielenilmaus Kuvat Helsingin ja Turun tilaisuudesta 7

8 Miten meistä tulee sosiaalipedagogeja raportti Pohjoismaisesta sosiaalipedagogien koulutusten vertailututkimuksesta 8 NFFS (Nordisk forum för socialpedagoger) on tehnyt vertailevan tutkimuksen siitä, millaisilla koulutuspohjilla missäkin maassa valmistutaan sosiaalipedagogiksi/ sosionomiksi. Vertailututkimukseen ovat osallistuneet kaikki Pohjoismaat. Tutkimus on osa pohjoismaista yhteistyötä ja sitä on tarkoitus verrata myöhemmin AIEJI:n eli maailmanlaajuisen sosiaalipedagogien yhdistyksen tutkimukseen, jossa on kerätty tietoa koulutuksista ympäri maailmaa. Suomen osalta oli haastavaa antaa tietoja ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutuksista, koska ammattikorkeakoulut ovat autonomisia yksiköitä, jotka saavat aika vapaasti päättää koulutuksen sisällöstä. Lailla säädetään tietyt raamit koulutuksille, mutta jokainen voi painottaa koulutusta eri tavalla. Yhteistä eri pohjoismaiden koulutuksissa on paljon. Ensinnäkin kaikissa maissa koulutukset sijoittuvat kandidaatin tutkinnon tasolle eurooppalaisessa opintosuoritusten siirtojärjestelmässä ( ECTS-pistettä). Tällä pyritään tukemaan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista Euroopan rajojen sisäpuolella. Kaikissa tutkinnoissa teoreettiset aineet dominoivat, mutta ne sisältävät myös luovia aineita. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Suomessa ja Ruotsissa koulutukset painottuvat enemmän viranomaistyöhön kuin asiakkaan kohtaamiseen. Tästä voidaan siis nähdä, miten sosionomi (AMK) koulutukset painottuvat verrattuna sosiaalipedagogien koulutukseen. Suomessa ja Ruotsissa ei tällä tasolla ole enää suoraan sosiaalipedagogien koulutusta, vaan kaikki sosiaalialan koulutetut valmistuvat ammattikorkeakouluista sosionomeiksi. Yliopistossa Suomessa sosiaalipedagogiikkaa voi opiskella pääaineena vain Itä-Suomen yliopiston Kuopion toimipisteessä. Sosionomin (AMK) koulutus ei suoraan avaa ovea maisteritutkintoon, kuten muissa Pohjoismaissa. Kaikkien maiden koulutuksille oli yhteistä se, että ne ovat kiinteästi yhteydessä tutkimukseen ja ovat lailla säädeltyjä. Lisäksi ne vastaavat tämän hetkistä tarvetta, eli koulutukset antavat valmiudet toimia tämän hetkisillä työmarkkinoilla. Tämä on erittäin tärkeä asia, jotta opiskelijat eivät valmistu työttömiksi. Tämä on nähtävissä myös yksistään Suomessa, jossa Talentia tekee muutaman vuoden välein tutkimuksen valmistuneiden työllistymisestä. Talentian tutkimus osoittaa, että sosionomien työllisyys on hyvä, vaikkakin esimerkiksi pätkätyöt kuuluvat myös sosiaalialan työhön kiinteästi. Färsaarilla koulutus on 240 ECTS-pisteellään pisin, mutta paitsi että se on vähemmän suuntautunutta, on se myös yhteinen opettajankoulutuksen kanssa ensimmäiset kolme vuotta. Tanskassakin kouluttaudutaan yhdessä opettajien kanssa, mutta sen tapahtuu osana voimakasta suuntautumista, koska opiskelijat opiskelevat yhdessä ensimmäisen vuoden ajan ja erikoistuvat sen jälkeen 2 ½ vuotta joko sosiaalikentälle tai opettajiksi. Norja eroaa muista Pohjoismaista kahdella erillisellä sosiaalipedagogiikan koulutuksellaan. Toisaalta koulutetaan erityisryhmien ohjaajia työskentelemään eri-ikäisten ihmisten parissa, joilla on enimmäkseen fyysisiä tai psyykkisiä toimintarajoitteita. Koulutus mahdollistaa myös toimimisen päihde-/ psykiatrian kentällä. Ohjaajien koulutuksessa terveydenhoidolla on olennainen osuus pedagogiikan lisäksi. Lastensuojelupedagogien koulutus suuntautuu puolestaan työskentelyyn lasten, nuorten ja perheiden parissa sosiaalipedagogiikan toimiessa olennaisena osaamisalueena. Suhteellisen suuria eroja löytyy siitä, kuinka paljon työharjoittelua koulutuksiin sisältyy. Esimerkiksi norjalaisessa lastensuojelupedagogin koulutuksessa ja tanskalaisessa koulutuksessa käytännön harjoittelua on hieman yli 1/3 kokonaiskoulutuksen pituudesta, kun taas Islannissa osuus on noin 1/10 koulutuksesta. Samanaikaisesti Islanti on maa, jossa työharjoittelun ohjaajalle asetetaan korkeimmat vaatimukset huolimatta siitä, ovatko kyseessä ammattitaustalle, työharjoittelun ohjaukseen valmistavalle jatkokoulutukselle tai ohjaajan työkokemukselle asetettavat vaatimukset. Muissa Pohjoismaissa toimitaan enemmän normien kuin velvoitteiden puitteissa. Lisäksi Islanti on ainoa maista, joissa työharjoittelupaikkojen sopivuus varmistetaan sertifioinnilla. Tanskassa mak-

9 setaan ainoana maista palkkaa kaikkiaan 2 x kuuden kuukauden mittaisista työharjoittelujaksoista. Vain Tanskassa ja Grönlannissa koulutuksen pituuteen voi saada helpotusta aikaisemmasta työkokemuksesta sosiaalipedagogisessa työssä. Aikaisemmalla käytännön kokemuksella voi näin ollen näissä kahdessa maassa lyhentää opiskeluun kuluvaa aikaa. Verkkoperusteinen oppiminen ei tule kyseeseen opiskelussa Norjassa ja Grönlannissa, joissa näin ollen opiskelijan ja kouluttajan välinen vuorovaikutus kasvokkain asetetaan voimakkaasti etusijalle. Sosiaalipedagogeja työskentelee varhaiskasvatuksessa Suomen lisäksi Färsaarilla, Tanskassa ja Norjassa. Lastensuojelussa työskennellään Suomen lisäksi pääasiassa Norjassa. Muuallakin voidaan lastensuojelussa työskennellä, mutta se ei ole pääasiassa koulutuksessa. Vammaispalveluissa työskennellään lähes joka maassa, sekä eri-ikäisten asumispalveluissa. Yleisesti ottaen piirtyy Pohjoismaissa kuva ammatista, jossa työskennellään eri ammattialojen rajojen yli tavoitteena tukea yksittäistä kansalaista. Samalla kuvasta käy myös ilmi se, että koulutuslaitokset eivät yleisesti ottaen pysty tarjoamaan koulutusta, jossa opiskelija hankkisi osaamista kaikista niistä kohderyhmistä, joita pääasialliset tulevat työskentelyalueet kattavat. Useimmissa maissa on poliittiselta taholta huomattu tarve tehdä koulutuksista enemmän suuntautuneita, mutta sama taho ei kuitenkaan ole pidentämässä koulutuksia. Mahdollisen suuntautumisen on näin ollen tapahduttava koulutuksessa tällä hetkellä voimassa olevien kehysten sisällä. Elina Hatakka 9

10 Tunnetyötä 10 Päiväkodissa tulee jatkuvasti vastaan tunteita nostattavia hetkiä ja haasteita. Niin palkitsevaa kuin kasvatustyö voi parhaimmillaan olla, eivät kaikki vastaan tulevat tilanteet tai niiden herättämät tunteet ole mieltä ylentäviä. Välillä kasvattajaakin ärsyttää tai väsyttää, välillä sitä loukkaantuu toisen teoista tai sanoista. Joskus tuntee itsensä ulkopuoliseksi tai ei-toivotuksi. Välillä oma tuokiosuunnitelma ei toimi tai välillä sairaspoissaolot pilaavat hyvin suunnitellun viikko-ohjelman. Ammattilaisenkin suuttumuksen alla on usein pelkoa ja epävarmuutta. Vaatii uskallusta tuoda sisimpäänsä esille sellaisenaan, ilman kiukun tai etäisyyden luomaa turvaa. Se sama tunteiden nimeämisen, sanoittamisen ja käsittelyn taito, jota lapsille halutaan opettaa, ei tipu taivaalta kasvattajallekaan; Sen opettelu on kuitenkin vaivannäön arvoista. Sama tunnetaito kun auttaa kohtaamaan haasteita muissakin projekteissa ja ihmissuhteissa. Vastavalmistuneena sosionomi-lastentarhanopettajana turvauduin valmistautumiseen ja suunnitelmallisuuteen. Ajattelin, että mitä paremmin otan tilanteen haltuun, sitä paremmin pärjään. Halu todistaa että osaan ja pärjään oli kova, kun taas ajatus kontrollin hellittämisestä kauhistutti. Minun piti voida todistaa lasten vanhemmille ja työtovereille, että kykenen tehtävääni. Mitä täydellisempi pystyisin olemaan, sitä vähemmän kritiikkiä joutuisin kohtaamaan. Näinhän välttyisin myös epäonnistumisen kokemuksilta. Kuten arvata saattaa, eihän tämä strategia toimi; täydellisyys ei ole saavutettavissa ja pyrkimys siihen tekee pienimmistäkin epäonnistumisista suuria tappioita. Haluni valmistautua huolellisella suunnitelmalla ei ole kadonnut minnekään, mutta hiljalleen alan oppia arvostamaan myös uskallusta vain mennä ja tehdä, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. En halua puhua suunnitelmia vastaan, kasvatuksen suunnitelmallisuudesta ei liene viisasta luopua. Suunnitelmien laatiminen saattaa kuitenkin joskus toimia toisin kuin on tarkoitus. Joskus se sinänsä hyvä suunnitelma alkaakin toimia mittatikkuna, josta vajaaksi jääminen otetaan merkkinä epäonnistumisesta. Täydellisyyteen pyrkimistä mahdollisesti vielä haitallisempi asennoituminen on vetäytyminen. Pelko omasta riittämättömyydestä tai kelvottomuudesta voi lamauttaa siten, ettei työtä saa tehtyä aidosti ja avoimesti omalla persoonallaan. Etääntymällä jää kuitenkin väistämättä etäiseksi myös muille, eikä tämä työote päiväkodissa toimi. On suuri ero sillä, käyttäytyykö niinkuin olettaa pätevän kasvattajan käyttäytyvän vai luontevasti omana itsenään, ihmisenä joka uskoo olevansa riittävän hyvä kasvattaja sellaisena kuin on. Roolin takaa ei myöskään voi saada vahvistusta omasta riittävyydestä, vahvistusta saa vain se ulkokuori, jonka taakse on vetäytynyt. Vuorovaikutus asiakastyössä vaatii myös ammattilaiselta alttiiksi asettumista. Jos torjutuksi tulemisen pelon antaa lamauttaa itsensä siten, että kontaktia lakkaa hakemasta, ei tarvitse enää edes tulla torjutuksi. Ei-toivotun lopputuloksen on silloin aikaansaanut aivan itse. Onneksi tunnetyöhön on välineitä. Tietoisuuttaan voi ottaa haltuun meditaation avulla, ja tunteitaan voi pyrkiä ymmärtämään kirjoittamalla. Kirjoittamalla voi myös muotoilla harmin aiheen uudella tavalla tai listata ratkaisuvaihtoehtoja. Päivän onnistumisten kirjaamisella voi tehdä onnistumiset näkyväksi itselleen, mikä voi auttaa jatkossa kiinnittämään niihin huomiota. Kokemus auttaa varmasti lopulta monia ottamaan rennommin. Kun luottamus omaan osaamiseen kasvaa ja on jo saanut kokea selviävänsä monenlaisista hyvinkin haastavista tilanteista, eivät päivittäiset pikkuhaasteet enää kammota samalla tavoin kuin uran alussa. Kokemuksen karttumista odotellessa usko omiin kykyihin voi antaa sitkeyttä jaksaa hankalissa tilanteissa ja hankkia toistaiseksi puuttuvat taidot. Toiveikas asenne myös tekee työnteosta monin verroin palkitsevampaa. Tanja Lehto KUVA: ESA HAKKARAINEN

11 Torilla tavattiin Suomen tuore hallitus näyttää leikkauslistassaan valinneen yhdeksi keskeiseksi kohderyhmäkseen kaikkein heikoimmat pienet lapset, jotka eivät vielä pysty ajamaan omia etujaan! Me Talentiassa vastustamme näitä leikkauksia ja niinpä sanomme EI lasten kustannuksella tapahtuvalle ryhmäkokojen suurentamiselle, esiopetusikäisten päivähoidon muuttamiselle kerhotoiminnaksi ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiselle! Emme myöskään hyväksy lastentarhausta. Lapsi ei ole laumaeläin vaan pieni lapsi joka on kohdattava päivittäin yksilönä. Mikäli suhdelukua nostetaan on fakta että ryhmissä saattaa olla jopa kolmekymmentä lasta kolmen aikuisen vastuulla. Tämä ei ole enää laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta vaan tarha, jossa yritetään selvitä hengissa päivästä toiseen. Myös henkilökunta työskentelee jo nyt äärirajoilla täyttöja käyttöasteiden viidakossa. Entä jos ryhmäkoot edelleen kasvavat? Työhyvinvointi ei lisäänny vaan sairauspoissaolot! Myös vanhempien työtehoa heikentää huoli lapsesta päivähoitopäivän aikana. Mihin jää silloin lapsen terveyden, hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tuki?? Tämä ei voi olla vaikuttamatta pienten lasten tämän päivän hyvinvointiin ja ennenkaikkea tulevaisuuteen. Onko suomalaisella yhteiskunnalla varaa leikkiä kaikkein pienimpien hyvinvoinnilla ja tulevaisuudella? Lisääkö tämä yhteiskunnan tuottavuutta ja hyvinvointia?? Ei. Nyt onkin välttämätöntä arvioida hallituksen leikkausten lapsi- ja perhevaikutuksia Siksi ehdoton ei varhaiskasvatuksen säästöille!! hyvät ja tasa-arvoiset eväät lapsille matkalla kouluun, nuoruuteen ja aikuisuuteen! Lopuksi haluan sanoa kiitos kaikille että olette täällä ja olemme yhteisellä asialla lasten ja tulevaisuuden hyväksi!!! Sen sijaan ehdoton kyllä varhaiskasvatuksen merkitykselle ja tuottavuudelle! Varhaiskasvatuksella on väliä ja se on tuottoisaa! Varhaiskasvatus tukee myös koko perheen hyvinvointia ja jaksamista. Suomalainen laadukas ja turvallinen varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus, se on ainutlaatuinen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus, joka antaa Anne Rytilahti Talentian varapuheenjohtaja 11

12 Sovella taidetta! Kuka saa taiteilla ja kenellä on lupa soveltaa taidetta? Miksi sovellan taidetta? Mitä itse siitä saan? Mitä voin sen avulla antaa toiselle? Näitä kysymyksiä sosionomiopiskelijat pohtivat yhdessä opettajansa Sanna-Leena Mikkosen kanssa Saimaan ammattikorkeakoulun Soveltavan taiteen menetelmät- opintojaksolla. Tuotoksena syntyi taideproduktioita eri työelämäkentillä periaatteella: taide ja luovuus kuuluu kaikille. Taide voidaankin nähdä laajasti hyvinvoinnin ulottuvuutena. Vladimir Majakovskin sanoin: Taide ei ole peili, joka kuvastaa maailmaa, vaan vasara, jolla sitä muokataan. 12 Taide vahvistaa osallisuutta Taide antaa mahdollisuuden ilmaista tunteita. Se on väline kasvuun ja oppimiseen ja niiden tukemiseen. Taide mahdollistaa symbolisen etäisyyden asioihin ja ilmiöihin. Taiteen käyttö työvälineenä lisää itsetuntemusta, parantaa itsetuntoa ja tuottaa osallisuuden, voimaantumisen ja vaikuttamisen kokemuksen. Taiteen soveltava käyttö ei aseta rajoja, vaan avaa niitä. Ryhmän ohjaamisessa taiteen käytöllä on monia hyötyjä. Luovuus ja toiminnallisuus luo mahdollisuuksien tilan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentumiseen ryhmässä. Luova toiminta tukee ryhmäprosessia ja koheesion syntymistä, antaa mahdollisuuden onnistumiseen, nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen ja positiiviseen palautteeseen. Osallisuus ja onnistuminen rakentavat turvallisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ryhmään. Ryhmä kannattelee jäseniään yhteisen kokemuksen kautta. Olennaista on tarjota uudenlaisia kommunikaation muotoja ja taiteen elävöittävää vaikutusta. Soveltavan taiteen menetelmät mahdollistavat uuden näkemistä, niin itsessä kuin ryhmässäkin. Keväällä 2015 Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksen monimuotoryhmä tuotti Soveltavan taiteen opintojaksolla värivarjoteatteria ja maalausta kehitysvammaisten kanssa, räppiä ja graffiteja nuorten kuntouttavalla työpajalla, improvisoidun sosiaalisen tarinan opiskelijakampuksella ja kierrätystaidetta päiväkodissa. Tälläne päiväkoti myö tahotaan! Kaisa Hirn ja Tiina Hänninen tuottivat taideproduktionsa maaliskuussa 2015 teemalla kierrätystaidetta päiväkodissa imatralaisessa Mansikkalan päiväkodissa 4-5 -vuotiaiden ryhmässä. Taideaamupäivän toteuttamista varten lapsia pyydettiin tuomaan kotoa itselle mieluisia kierrätysmateriaaleja, taideaarteita. Taideaamupäivään osallistui 20 lasta ja he taiteilivat pienryhmissä. Lapsia innostettiin keksimään unelmien päiväkodin kierrätysmateriaaleista, jossa kaikki olisi mahdollista! Kysymysten avulla lapset orientoitiin taiteiluun, kuten esimerkiksi Mitä juttuja haluaisit päiväkodissa olevan?. Lapsille annettiin vapaat kädet unelmien päiväkodin rakentamiseen. Jokainen lapsi toi oman osansa yhteiseen tuotokseen ja jokaisen lapsen kertomus omasta tuotoksestaan kirjattiin muistiin.

13 Myö tahotaa ainaksi kuuraketti, Bemarin pakoputki, sohva, kissatalo ja uima-allas meijän päiväkotii! Juhlalliset taidenäyttelyn avajaiset pidettiin unelmien päiväkodin valmistuttua. Päiväpiirissä taideteos paljastettiin viltin alta. Fanfaarit tulivat juhlallisesti pianosta ja reisirummuista. Jokainen lapsi sai näyttää ja kertoa oman tuotoksensa. Lapset saivat osakseen kannustavaa ihmettelyä, kehuja ja aplodeja. Kokemukset ja palautteet yhteisestä taideproduktiosta olivat myönteisiä. Lapset olivat innolla mukana ja omaa vuoroa odotettiin malttamattomina. Lapset saivat onnistumisen kokemuksia, kun jokainen sai tehtyä ainakin yhden oman elementin kokonaisuuteen. Vanhemmilta ja päiväkodin henkilökunnalta saatiin myös hyvää palautetta ideasta ja työskentelytavoista. Unelmien päiväkodilla leikittiin ja myöhemmin lapset saivat viedä oman tuotoksensa kotiin. Opiskelijallekin oli kannustavaa huomata, että asetetut tavoitteet kuten tekemisen riemu, osallistaminen, yhdessä tekeminen, luovuus ja onnistumisen kokemukset toteutuivat produktiossa. Päiväkodissa voisi tästä ideasta toteuttaa pidemmänkin projektin monipuolisine tavoitteineen. Produktion kautta sosionomiopiskelijat saivat myös innostusta soveltaa ideaa tulevaisuudessa myös erilaisten asiakasryhmien kanssa. Kirjoittajat kuvassa vasemmalta oikealle: Saimaan ammattikorkeakoulun sosiaalialan opettaja Sanna-Leena Mikkonen, sosionomiopiskelijat Tiina Hänninen ja Kaisa Hirn 13

14 Osallisuuden kokemuksia Tutkin kouluikäisten lasten osallisuuden kokemuksia Helsingin kaupungin leikkipuistoissa opinnäytetyönäni sosionomi yamk tutkinnossa. Kesäkuussa 2015 sain mahdollisuuden pitää workshopin työstäni pohjoismaisessa Nordic Conference 2015, Courage in Social Work. 14 Helsingin leikkipuistojen yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman valmistelu aloitettiin vuoden 2013 lopussa. Opinnäytetyöni oli osa tätä varhaiskasvatussuunnitelmaprosessia. Tavoitteena opinnäytteessäni oli kuvailla kouluikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta Helsingin kaupungin leikkipuistoissa ja työntekijöiden näkemyksiä lasten kokemuksista reflektoituna heidän omasta toiminnastaan käsin. Opinnäytetyön haastattelujen tarkoituksena oli tuottaa tietoa lasten osallisuudesta Helsingin leikkipuistoihin tehtävän varhaiskasvatussuunnitelman osallisuus työryhmälle, ja auttaa työryhmää määrittämään, mitä varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lasten osallisuudesta siten, että se ohjaa käytännön työtä leikkipuistoissa. Opinnäytetyö on laadultaan kvalitatiivinen ja sen valittu lähestymistapa aiheeseen on BIKVA malli. BIKVA-lyhenne tulee tanskankielisistä sanoista Brugerindragelse i kvalitetsvurdering, eli asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana. Tämä työ nojaa fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimussuuntaukseen, koska sillä tarkoitus on tutkia ihmisten kokemuksia. Opinnäytetyössä tiedonantajina toimi kaksi kohderyhmää, leikkipuistoissa käyvät 1-3 luokkalaiset lapset neljästä eri leikkipuistosta ja neljän leikkipuiston ohjaajatiimit. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelulla. Lasten haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluna ja ohjaajatiimit haastateltiin ryhmähaastattelussa. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä teoriaohjaavaa ja fenomenologis-hermeneuttista analyysiä. Osallisuudesta puhutaan nykyään paljon, on oikeastaan puhuttu jo 2000-luvun alusta lähtien. Sen lisäksi, että lapsia halutaan kannustaa olemaan osallisia virallisissa ympäristöissä myös sosiaaliseen osallisuuteen lasten omissa elinympäristöissä, kuten kotona, koulussa, päivähoidossa, vapaa-ajalla, on hyvä kiinnittää huomiota. Mielipiteiden ja näkemysten kuulematta jääminen aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja näin osallisuuden tunnetta ei pääse syntymään. Suomessa lasten oikeutta osallisuuteen määrittävät myös monet lait, ylimpänä myös Suomessa ratifioitu YK:n Lasten oikeuksien julistus. Osallisuuden määrittely on haastavaa, yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole, ja lasten kanssa työskentelevien näkemykset voivat olla hyvinkin erilaisia, riippuen määritelijästä ja käyttötilanteesta. Osallisuuden kokemus on aina subjektiivinen ja määrittely kuten sanottu haastavaa, mutta määritelty osallisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin mielipiteen kysymistä. Osallisuuden tukeminen on lasten kanssa tehtävässä työssä nostettu yhdeksi tärkeäksi työskentelymuodoksi. Osallisuuden kokemuksen kautta lapset saavat kokemuksen siitä, että heitä kuunnellaan ja että heitä ja heidän näkemyksiään arvostetaan. Työskentelymuotona osallisuuden tukeminen on vaativaa. Itsensä ilmaisu, mielipiteiden esille tuominen ja lopulta vaikuttaminen päätöksentekoon vaatii lapsilta harjoittelua ja aikuisten antamaa mahdollisuutta. Aikuisilta vaaditaan omien arvojen, tottumusten ja toimintatapojen reflektointia. Osallisuus voi yleisesti tarkoittaa osallistumista toimintaan tai tarkemmin osallistumiseksi päätöksentekoon. Se voi myös viitata sekä prosessiin että päätöksentekoon. Osallisuuteen vaikuttaa myös se, ovatko päätökset kollektiivisia vai lasten omaa elämää koskevia. Monesti lasten oma jokapäiväinen elämä tuokin enemmän kokemuksia osallisuudesta kuin esimerkiksi viralliset osallisuuden kentät, kuten erilaiset lasten omat kokoukset, jotka yleensä ovat aikuisten organisoimia. Osallisuudesta puhuttaessa kysymys on aina vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyys ja osallisuus näin ollen kulkevat käsi kädessä. Osallisuudelle voidaan luoda mahdollisuuksia, mutta tunnetta osallisuudesta ei voida pakottaa, osallistaminen ei ole mahdollista vaan osalliset ovat toiminnan subjekteja. Lapsilla on heidän ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden oltava mahdollisuus ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään ja vaikuttaa asioihin heidän jokapäiväisessä elämässään. Itsensä ilmaiseminen on aina valinta ja osallisuuden tunteen voi saada myös valitessaan olla ilmaisematta itseään.

15 Keskeisimmiksi tuloksiksi työssä nousivat vertaisryhmien ja yhteisön sekä vuorovaikutuksen vaikutukset osallisuuden kokemuksiin. Näissä kahdessa tuloksessa lasten osallisuuden kokemukset ovat selvästi vahvimmillaan. Näiden kahden tuloksen yhteys toisiinsa on selvä, mutta ne kietoutuvat selvästi osaksi myös muita saatuja tuloksia, joita ovat sääntöjen vaikutus osallisuuteen, yhteiseen toimintaan osallistuminen ja asioista päättäminen. Lasten osallisuus leikkipuistoissa on sosiaalista osallisuutta heidän jokapäiväisessä elämässään. Tuloksissa on nähtävissä myös sosiokulttuurisia vivahteita. Aineiston pohjalta tärkeäksi viestiksi osallisuus työryhmille nousi etenkin päätöksenteon rakenteiden lapsille näkyväksi tekeminen ja ajan antaminen lapsille oppia osallisuuteen. Tätä työtä tehdessäni pohdin paljon Mäkelän (2011, 14) esittämiä kysymyksiä, joita lasten kanssa työskentelevien on hyvä miettiä: Miksi osallisuuden kokemuksia pitää korostaa? Eikö osallisuus toteudu ilman erityistä pohdintaa ja tietoista valintaa? Ajattelen, että osallisuuden mahdollisuuksia ei lasten elämässä ole ilman aikuisten panostusta siihen. Jos aikuiset, jotka lasten kanssa työskentelevät, eivät näe tarpeelliseksi auttaa lapsia olemaan osallisia omassa elämässään, lapset eivät sitä välttämättä osaa vaatiakaan. Osallisuus, sen mukanaan tuoma vastuu, etenkin jos puhutaan osallisuuteen liittyvästä päätöksenteosta, ja yhteisössä toimiminen vaatii lapsilta harjoittelua siinä, missä mitkä muut tahansa taidotkin. Tähän lapset tarvitsevat osaavampien esimerkkiä ja kannustusta. Aikuisilta osallinen toimintakulttuuri vaatii omien arvojen, käytänteiden, toimintatapojen reflektointia ja päätöstä toimia osallisuutta tukevasti. Jos toimintaan ei sitouduta, se voi synnyttää näennäisosallisuutta tai tehdä työn tekemisestä raskasta. Osallisuus on helposti sitä, että lapset ilmaisevat mielipiteitään jollain tapaa konsultoituna ja kun mielipiteet toimitetaan eteenpäin asioida päättäville, mielipiteisiin voidaan yhtä hyvin reagoida kuin olla reagoimattakin. Osallisuuden tunteen voi saada monessa eri yhteisössä ja näkisin, että meidän lasten kanssa työskentelevien on tehtävä mahdollistaa näitä tunteita antamalla lapsille mahdollisuuksia osallistua päätöksen tekoon heidän arjessaan iän, kehitystason ja oman halunsa mukaan. Päätöksentekoon osallistuminen ei tarkoita sitä, että lapsille luovutetaan rajaton valta, vaan ajatus on toimia yhdessä lasten kanssa. Päätöksentekoon osallistuttaessa on erityisen tärkeää tehdä päätöksenteko lapsille näkyväksi siten, että lapset ymmärtävät miten päätökset ovat syntyneet ja miksi heidän näkemyksensä on otettu tai ei ole otettu huomioon. Osallisuuden tunnetta ei voi syntyä, jos ei tiedä mihin on ollut mukana vaikuttamassa. Henni Sumentola Sosionomi YAMK 12/2014, joka toimii lastentarhanopettajana esiopetusryhmässä Opinnäytetyöhöni voi tutustua tarkemmin osoitteessa Lähde: Mäkelä, J. Osallisuuden merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle Teoksessa S. Nurmi & K. Rantala (toim.) Näyn ja kuulun. Lapsen etu ja osallisuus. Helsinki: Lasten Keskus,

16 10v 16

17 Naisten kalareissu ja muuta sosiaalipedagogista toimintaa Oli kerran viisi eri-ikäistä, eri elämäntilanteissa olevaa naista. Naisia yhdisti sosiaalikasvattajuus. Kukaan ei enää muista, milloin naiset ensimmäisen kerran kohtasivat. Naiset halusivat kuitenkin olla vuorovaikutuksessa keskenään ja yhdistää tähän jotain kokemuksellista. Naiset päättivät mennä kalareissulle keskenään. Paikaksi valikoitui Fläskikarinkuja eräällä rannikkoseudulla. Kalareissuihin yhdistyi kalastamista, keskusteluja ammatillisistakin asioista, saunomista ja uimista sekä herkuttelua, maakuntalauluja, lautapelejä ja maailmanparannusta. Onpa kerran menty myös merta edemmäs kalaan, Saariselälle. Joskus kalareissuilla on vieraillut myös jälkikasvua, tyttäriä, joille on toivottavasti siirtynyt myös jonkinlainen sosiaalipedagoginen kulttuuriperintö ja viitekehys. Tänä vuonna naisten kalareissu tehtiin jo kymmenennen kerran. Tällä kertaa naiset etsivät todella merellistä kokemusta. Päätettiin tilata vene ja kuski. Veneretkestä tuli ikimuistoinen kokemus. Luonnon parhaat puolet tulivat nähdyiksi. Aurinkoa, merituulta, uintia keskellä selkää, rentoutumista ja voimaannuttavia keskusteluita. Juhlapäivän kruunasi, entisten vuosien malliin, uskomattoman kauniin tähtitaivaan ihastelu. Vuotuisena tapahtumana on joukollamme ollut myös työleiri Vehmaalla. On raivattu vatukkoa, leikattu omenapuita, pidetty risusavottaa ja puusouvia. Alkukesän kokoontumisen valopilkkuna on ollut pitkä valoisa yö. Päivä ei tunnu päättyvän ollenkaan. Muutama sieni- puolukkaretkikin on tehty syksyllä. On opeteltu ota -sieniä ja hyppää yli -sieniä. Myös talvisilla hangilla on kävelty lumikenkien kanssa. Niin, ja olemme tehneet kulttuurimatkoja kolmiossa Tku-Tre-Hki- Tku. Vehmaalla on pidetty paju- ja huovutuskurssikin, jossa oli mukana suurempi joukko sosiaalipedagogiystäviä. Ensi kevääksi on suunnitteilla uuden opettelua. Välillä tämä joukko on ollut lopenuupuneita, jolloin voimia on kerätty Lopella Kerittyjärven rannalla teemoin saunoen, uiden ja taas syöden ja nauttien ruokajuomia railakkaita merkkipäiväseremonioita unohtamatta. Nykyisin lopenuupuneita virkistetään jokimaisemissa. Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat ruokailut: aamiainen, lounas, välikahvi, päivällinen, iltapala. Kattaukset ovat kauniita, joissa silmä lepää. Menu ajateltu tarkkaan ja ruoka maittavaa. Tyylejä on monia, riippuen siitä kenen kotikentällä ollaan, mutta yhteistyö pelaa. Mutta miksi tämä tarina on merkittävä? Siksi, koska tajunnanvirta-idea tähän saatiin vuonna 2005 keväällä tullessamme yhdessä silloisen Soskon innostavalta Hki-Tukholma-risteilyltä!! Siispä osallistu tapahtumiin ja et voi koskaan tietää, mistä itsesi seuraavaksi löydät ja millä seurauksin! 17

18 Skandinaavisia tuulia Suuri ponnistus eli Pohjoismainen sosiaalialan konferenssi Nordic Rohkeus sosiaalialalla on takana. Konferenssi täytti ainakin omat odotukseni ja haluan kiittää vielä tätä kautta Talentian henkilökuntaa sekä varsinkin konferenssin puheenjohtajana toiminutta Sosiaalipedagogien hallituksen jäsentä Minna Auteretta. Iso kiitos teille, jotka mahdollistitte konferenssin toteutumisen ja osallistujien viihtymisen! 18 Konferenssin pääaihe, rohkeus, kantoi koko konferenssin ajan. Itse koin valaistumisen, kun Laura Tiitinen, Lapin yliopiston tutkija, kertoi vaientamisen kulttuurin tutkimuksestaan sosiaalityössä Suomessa. Siitä, kuinka yleistä on, että työntekijän kertoessa esimiehelleen jostakin epäkohdasta, vaientaa esimies työntekijän sanomalla, ettei asia kuulu tälle työntekijälle, ettei hänen tarvitse kantaa murhetta, että esimies hoitaa asiaa. Kuitenkaan asiaa ei hoideta eteenpäin. Yleistä on myös tarkka hierarkia siitä, ettei työntekijä saa kertoa ongelmista kuin omalle esimiehelleen, ei tätä ylemmille suoraan. Kaikki tämä on vaientamista. Kuitenkin välillä kohtaamme työssämme epäkohtia, joita emme voi katsoa läpi sormien. Silloin työntekijällä tulisi olla rohkeutta ajaa asiaa eteenpäin. Osallistuin konferenssissa myös työpajoihin, joissa esiteltiin hyviä työkäytäntöjä. Tanskasta esiteltiin perheen turvasuunnitelmaa. Työmenetelmää käytetään lastensuojelussa esimerkiksi perheissä, joissa perheen isä on tuomittu seksuaalirikollinen. Vaihtoehtona lasten huostaanotolle tällaisissa perheissä käytetään tätä työmenetelmää. Perheen muut aikuiset velvoitetaan valvomaan, ettei perheen isä esimerkiksi saa pitää lapsia sylissään tai jää koskaan kahden kesken lapsen kanssa. Perheessä käy perhetyö alussa päivittäin, ja perhepalavereja pidetään viikoittain. Mikäli jostain syystä yhdessä sovitut sopimukset eivät pidä tai niistä lipsutaan, otetaan lapset huostaan. Myös Suomessa näin toimitaan, mutta tanskalaiset olivat rakentaneet selvän konseptin ja mallin tästä työmenetelmästä. Tapasimme lyhyesti myös NFFS:n hallituksen jäsenten kanssa, joista osa oli paikalla. Saimme myös uuden jäsenen joukkoomme, kun Färsaarilta oli mukana Jógvan Philbrow, joka jatkossa tulee osallistumaan Färsaarten edustajana NFFS:n hallituksen kokouksiin. Hän on ollut yhdessä kokouksessa aiemmin mukana, vuoden 2013 syksyllä Norjassa. Näin siis saimme mukaan myös Färsaarilta edustajan, eikä mikään maa jäänyt ilman edustajaa. NFFS:n syyskokousta suunnitellaan jo vauhdilla. Se ajoittuu lokakuun alkuun, jolloin on myös AIEJI:n lanseeraama kansainvälinen sosiaalipedagogien päivä Viime vuonna päivää tehtiin tunnetuksi facebookissa #-sosiaalipedagogi kampanjalla, jossa sosiaalipedagogit ympäri Tom Shakespeare maailmaa ottivat itsestään kasvokuvan kädessään #sosiaalipedagogi plakaatti ja jakoivat facebookissa. Kokouksen yhteyteen on tarkoitus jollakin tavalla saada liitettyä sosiaalipedagogien päivä ja tämän meidän tekemän työn tärkeys. Ruth Stark Elina Hatakka

19 KUN PÄIVÄKODIN JOHTAJA MURHATAAN Yöpöydälläni on aina luettavana (ristisanatehtävien lisäksi) muutama kirja - proosaa, elämänkertoja, joskus jopa varhaiskasvatukseen liittyvää ammattikirjallisuutta. Dekkarien suhteen olen kuitenkin valikoiva. Hyvä dekkari ei mielestäni ole vain suoraviivainen kertomus rikoksesta ja sen ratkaisusta vaan sen tulisi sisältää laajempaa kuvausta elävästä elämästä, monisärmäisistä ihmisistä - heidän pimeistäkin puolistaan sekä ihmissuhteista ja yhteiskunnasta yleensä. Jos joku kirjoittaa dekkarin, jossa päiväkodin johtaja murhataan ja kaikki tapahtuu kaupungissa jossa itse työskentelen, ei kirjaa voi jättää lukematta. Jo sen nimi on kiehtova: Tukkasurma. Kirjan tekijä Elina Pulli on varhaiskasvatuksen asiantuntija Espoon kaupungilla. Aiemmin hän on julkaissut lasten liikuntaan liittyviä kirjoja ja lasten lorukokoelmia (yksi Elinan lorukirja löytyy vaikkapa äitiyspakkauksesta) Tukkasurma on Elina Pullin ensimmäinen romaani. Espoolaisen päiväkodin johtaja löytyy aamulla työpöytänsä äärestä murhattuna päässään Peppi Pitkätossu-peruukki. Koska virallinen tutkinta vaikuttaa etenevän hitaasti, kirjan päähenkilö lastentarhanopettaja Maaria Talasniemi, joka on sairauslomalla juuri havaitun rintasyövän takia ryhtyy selvittämään arvostamansa esimiehen murhaa. Tarinan edetessä kuva kirjan henkilöistä monipuolistuu ja heistä tulee esille myös vähemmän mairittelevia asioita. Menneisyyden salaisuuksia paljastuu aivan kuten hyvässä dekkarissa pitääkin. Lukijalle syntyy elävä kuva päiväkodin arjesta, lasten maailmasta sekä naisvaltaisen työyhteisön jäsenistä ja heidän erilaisista kohtaloistaan. Ja tietysti se tärkein seikka - kuka murhasi päiväkodin johtajan ja miksi - selviää taitavasti punotun juonen ansiosta aivan kirjan lopussa. Samanaikaisesti rikoksen tutkimisen kanssa kirjassa kulkee toinen tarina, päähenkilön rintasyöpä ja siitä selviäminen sekä läheisten ihmisten merkitys vakavan sairauden kohdatessa. Tukkasurma osoittaa, että sen tekijä hallitsee niin koukuttavan juonen laatimisen kuin yhteiskunnan ja ihmisten tarkkanäköisen kuvaamisen. Rikoskirjallisuudessa on toki aiemmin käsitelty lasten rankkojakin kokemuksia, mutta Pullin romaanissa ne on kuvattu erityisen hyvin. Lapsuuden kokemusten merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle on tuotu loistavasti esille. Kulinaristisen lisän tarinaan tuovat päähenkilö Maarian paistamat tissikakut ja muut herkulliset leipomukset. Elina Pulli on yksinkertaisesti kirjoittanut hyvän ja nautittavan dekkarin. Odotan innolla jatkoa! Leena Heikkinen Elina Pulli: Tukkasurma Schildts & Söderströms

20 KOULUTUKSIA JA SEMINAAREJA PRIDE-kouluttajakoulutus syksylle 2015 Aika: ja Paikka: Kylpylähotelli Peurunka, Laukaa Hinta ja ilmoittautuminen: 2100 e + majoitus- ja ruokailukulut. Ilmoittautuminen päättyy Pesäpuu ry:n PRIDE-koulutuksen ohjelma ja muut tiedot löydät järjestön verkkosivuilta. PRIDE-kouluttajien täydennyskoulutus Aika: Paikka: Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula-talo, Koskelantie 38, Helsinki Hinta ja ilmoittautuminen: 280 euroa, ilmoittautumisohje verkkosivuilla Koulutus antaa valmiudet lastensuojelun lyhytaikaisten sijaisperheiden valmentamiseen PRIDEn lisämateriaalin pohjalta. Lapsilähtöisyys rikosseuraamusalalla Aika: Paikka: Mikkeli Hinta ja ilmoittautuminen: maksuton, ilmoittaudu verkossa mennessä Koulutuksessa käsitellään teorian ja ryhmätyöskentelyn avulla rangaistukseen tuomitun lapsen oikeuksia sekä tuomitun vanhemmuutta. Koulutus on suunnattu sosiaali- ja perhetyössä sekä rikosseuraamusalalla työskenteleville. Muistutus: Varhaiskasvatusseminaari Aika: klo Paikka: Opetushallituksen monikäyttötila, Hakaniemenranta 6, Helsinki Hinta ja ilmoittautuminen: maksuton, ilmoittautuminen verkkolomakkeella mennessä Lastensuojelun Keskusliitto ja sen alla toimiva Suomen OMEP-toimikunta järjestävät seminaarin lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Ohjelma- ja muut seminaaritiedot verkkosivuillamme. Ilmoittaudu pian, sillä paikkoja on jäljellä rajoitetusti. Postia kentältä - Lastensuojelussa tapahtuu 27/

21 Aluevastaavat ja yhdyshenkilöt Alue 1 Helsinki, Uusimaa, Länsi-Uusimaa Aluevastaava: Pirkko Lehtinen, p pirkko.lehtinen@gmail.com Piirihenkilöt: Helsinki: Pirkko Lehtinen, Loviisa:- Vantaa: Kaisu Arkko, p kaisu.arkko@luukku.com Alue 3 Ahvenanmaa, V-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme Aluevastaava: Satu Välilehto satu.valilehto@sosiaalipedagogit.fi Piirihenkilöt: Ahvenanmaa: Lilian Nyholm lilian.lindholm@finstrom.aland.fi Kanta-Häme: - Varsinais-Suomi: Saija Mäihämäki, p saijariitta@netti.fi Alue 2 Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo Aluevastaava: Piirihenkilöt: Etelä-Kymenlaakso: Etelä-Savo: Hanna Keituri, p hanna.keituri@suomi24.fi Alue 4 Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi Aluevastaava: Anna Nurmesniemi, p Piirihenkilöt: Jos olet kiinnostunut yhdistystoiminnasta, ota yhteyttä Sirkkuun: toimisto@sosiaalipedagogit.fi Alue 5 Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pirkanmaa Aluevastaava: Tiina Soininen, p tiina.soininen@sosiaalipedagogit.fi Piirihenkilöt: Pohjanmaan maakunnat: Kaija Raja-aho ( alk.) kaija.raja-aho@netikka.fi Alue 6 Oulun seutu, Kainuu, Lappi Aluevastaava: Katja Helenius, p katja.helenius@elisanet.fi Piirihenkilöt: Lappi: Oulun seutu: Kuvissa esiintyvät aluevastaavat Sosiaalipedagogit Talentia ry/sosialpedagogerna Talentia rf facebookissa

22 Hallitus 2015 Puheenjohtaja Varhaiskasvatuksen yhdyshenkilö Anita Peltonen Turku p Varapuheenjohtaja Lastensuojelun yhdyshenkilö Elina Hatakka Pirkanmaa Varsinaiset jäsenet Varajäsenet Talentian hallituksen jäsen Minna Autere Helsinki p Alue 5 aluevastaava Tiina Soininen Lempäälä p tiina.soininen@sosiaalipedagogit.fi Ruotsinkielisten yhdyshenkilö Ann-Katrin Silfver-Lehtinen Lieto p ann-katrin.silfver-lehtinen@elisanet.fi Lea Kokkonen Espoo p lea.kokkonen@espoo.fi Työtaisteluvastaava Maritta Harju Kotka p maritta.harju@kotka.fi Leena Heikkinen Helsinki p leena.heikkinen@espoo.fi Marjaana Snabb Espoo p marjaana.snabb@gmail.com Pirkko Lehtinen Helsinki p pirkko.lehtinen@gmail.com Anne Rytilahti Porvoo anne.rytilahti@porvoo.fi Tuija Rinta-Hiiro Espoo p tuija.rinta-hiiro@espoo.fi Jäsensihteeri Sihteeri Sirkku Sydänmäki Helsinki p sirkku@kolumbus.fi toimisto@sosiaalipedagogit.fi 22

23 AR- KIN HÄMEEN- LINNAA SIVU- JOKI SOSIAALI- PEDAGOGEJA? PAP- PI MART PIN- TO- JA LOHI- JOKI ODELMA LAU- LU LIPUIN YOSHI- KON SUKUA KAA- SU LYHYT TIUK- KA OS- LOSTA LINTU TYTTÖ HIR- NAH- TAA POL- VA NAURET- TAVIN VIE- RET JÄÄ- TÄ AIKA- SINI- VERISIÄ PERSOT MATALA ONHAN SE NIIN... OHIO SAHAMIES KREIKKA- LAINEN AITAT VETE- LYS KOU- LUISTA OLEN- TO ENT. F-1 - KUSKI KAU- KALOT VAP. JÄRJ. MER- KILLE IVA OLLEN- KAAN MAK- SA DRONT- TI TAPANIN SUKUA ENT. LENTO- YHTIÖ IHME- LE- MIES VYIN PIKI OSTA NYT!! JA- OSTA SEKA- VILJA NÄH- TYJÄ JALKI- NEITA PALO ILMAN APUA ILK- KUA LYYRI- NEN JOUNI KURKI VÄ- LIIN Ristikko SU- LOI- NEN LÄHET- TÄÄ KAUAS JUOPOT- TELUT Laatinut: tuuli Rauvola Ristikon 2/2015 ratkaisu A M A N U E N S S I P I N O L A A A T E N S I O S T A A A N A T K U U R A E T A N A L L L O S T A R I A N K A T E T O T S E I S A K E I T I I T U T A H L E I V O S T R I O T R U P I R A J U T I E N T E K O E L O I S A T Ä T A I K I N A S A T A P O S T I V A R A T A T I N T E K I N A J A A N A N O N A S A K U H O I T O Ä M P Ä R I T L A U L E L U E L I A M P A R I T O N A N O J A M U K U L A E V O S U A I K A A T U L A T O S A T O N A M O R K E N T I S T A K A N E I R O N I A N A A T T A A L U T T A S A Kotisivumme löytyvät osoitteesta Sana: Pseudonyymi ja sen selitys: Sala-, peitenimi